HALLITUKSEN HÄTÄISET TOIMET ja haitalliset leikkaukset ovat nostaneet Suomessa kiihkeää protestimielialaa. Jo niin monet ryhmät ovat aktivoituneet, että mikäli leikkauksista kärsivät alkaisivat keskinäisen internetyhteistyön, niin sen avulla voisi vähitellen syntyä yhteinen vaatimuslista ja voimaa, jolla estää julkisen sektorin mittavat leikkaukset.
1. Yhteinen nettikeskipiste
Internetiin voisi alkaa koota keskipistettä, jotta eri tahot huomaisivat ongelmien laajuuden. Nythän esimerkiksi sairaanhoitajat eivät välttämättä tiedä mitä ongelmia hallitus on aiheuttamassa päiväkodeissa, kouluissa tai yliopistoissa opiskeleville nuorille.
Yhteisessä infopisteessä kunkin ryhmän pääongelma tulisi esittää mahdollisimman selkeästi ja kustakin esittelystä aukeaisi linkkejä lisätietoon.
Artikkelini ”Suomen hallituksen tuhokapitalismi Naomi Kleinin mukaan” lopussa olen alustavasti kokeillut tällaista muotoa. Laajemmin järjestettynä siitä näkisi kuinka monia palveluja on tuhoutumisvaarassa, mikä voisi toimia havahduttavana voimanlähteenä yhä kasvavaan vastarintaan.
2. Nopeasti leviäviä aloitteita
Uudet aloitteet ovat levinneet erittäin nopeasti. Esimerkiksi kuin tyhjästä syntynyt Meillä on vain kaksi kättä – liike keräsi mielenosoituksiinsa yli 10 000 osallistujaa (10.6.2015) ja viikossa yli 50 000 allekirjoitusta addressiinsa.
Myös tuhansien eläkeläisten mielenosoitus (8.10.2015) oli kaikkein suurin eläkeläistempaus sitten 1990-luvun lamavuosien. Tilaisuudessa muun muassa Martti Korhonen nostatti henkeä toteamalla seuraavaa:
”Jo tämä esillä ollut kuudenkymmenen euron leikkaus kuukaudessa on iso lovi pienituloisen eläkeläisen toimeentuloon. Jos 800 euron eläkettä saavalta ihmiseltä leikataan 60 euroa pois asumistuesta, mikä ’loivennus’ se sellainen on?”
Minulla on unelma -mielenilmaus (27.7.2015.) kasvoi myös vain muutamassa päivässä pitkälti noin 15 000 osallistujaan.
Yli 30 000 ihmistä kerääntyi SAK:n, Akavan ja STTK:n STOP-mielenilmaukseen Helsingin Rautatientorilla (18.9.2015).
Kun monet kaavaillut leikkaukset kohdistuvat erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisille aloille, niin voisi olla mahdollista luoda merkittävä naisten yhteisrintama leikkauksia vastaan. Se voisi kohdistaa erityishuomiota hallituspuolueiden naiskansanedustajiin ja heidän sidosryhmiinsä.
3. Professorien asiantuntijatuki
Suomessa moni asiantuntija ja professori on esittänyt hyvin kovaa kritiikkiä nykyhallituksen toimia vastaan, kuten professori Jaakko Hämeen-anttila satiirisessa kolumnissaan ”Kipeitä leikkauksia” (8.10.) Leikkauslinja sai huutia myös MOT-ohjelman (2.11.2015.) kyselyssä eurooppalaisten huippuyliopistojen talousprofessoreilta: ”Valtaosa professoreista tuomitsee leikkauspolitiikan niin euroalueella kuin Suomessakin.”
Muodostuvan kansanliikkeen eri ryhmien olisi hyvin luontevaa pyrkiä nykyistä läheisempään yhteistyöhön tutkijoiden kanssa — esimerkiksi lainaamalla kriittisten professorien kannanottoja eri yhteyksissä ja pyytämällä heiltä ajankohtaisia kommentteja, mikä vahvistaisi leikkausten vastaista toimintaa.
Jos kriittiset professorit ja tutkijat tekisivät yhteisen vetoomuksen taloudellisesti haitallisia ja kehnosti valmisteltuja leikkauksia vastaan, sillä voisi saada merkittävää mediahuomiota ja myös tukea yliopistojen leikkausten estämiselle.
4. Yhteistyöllä leikkauksien peruutuslista
Julkisten palvelujen heikennykset koskettavat jollakin tavalla koko väestöä. Lähes jokaisella lienee jo ystäviä, omaisia ja työkavereita, jotka ovat peloissaan aiotuista leikkauksista ja jotka antaisivat tukea niiden peruuttamiselle.
Mikäli eri ryhmät esittävät oman päävaatimuksensa siitä, mikä hallituksen leikkauksista olisi peruttava, siihen olisi muiden ryhmien helppo yhtyä.
Silloin voi syntyä usean kohdan yhteinen vaatimuslista, jota tukisivat sairaanhoitajat, vanhustenhoitajat, koulujen ja lastentarhojen opettajat, eläkeläiset, ammattiliittojen aktiivit, opiskelijat ja tutkijat jne. Sille olisi saatavissa erittäin laaja tukijoukko.
5. Suomeen ”trondheimilainen” kansanliike
Trondheimin kaupungissa puoluerajat ylittävä kansanliike laati noin 19 kohdan ”julkisen sektorin takaisinlunastusohjelman”, jossa vaadittiin tehtyjen leikkausten ja yksityistämisten peruuttamista. 2000-luvun alussa kansanliike pyysi listaan ehdokkaita kaikista puolueista ja listalaiset muodostivat enemmistön Trondheimissa, Norjan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa.
Liike levisi koko maan kattavaksi, kun myös Jens Stoltenbergin johtama puolue asettui sen taakse vuonna 2005, mikä pysäytti voimakkaan uusliberalistisen suuntauksen. Kymmenissä Norjan kunnissa julkisen sektorin työntekijöille alettiin antaa valtaa vaikuttaa omaan työhönsä ja työpaikkansa parantamiseen.
Suomessa kansanliike voisi tehdä vastaavan yhteislistan ja alkaa vaikuttaa sillä jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja esimerkiksi ottamalla suoraan yhteyttä hallituspuolueiden kansanedustajiin ja kysymällä ketkä heistä ovat valmiita peruuttamaan leikkauksia.
Jos kansanliikkeen yhteinenkään voima ei riittäisi hallitukselle, niin seuraavissa vaaleissa kansanliike voisi esittää leikkausten peruutuslistansa kaikille kansanedustajaehdokkaille ja pyytää heitä sitoutumaan sen toteuttamiseen.
Vähän ennen vaaleja kansanliike ja mukaan tulleet ehdokkaat voivat julkaista näyttävän yhteismainoksen Helsingin Sanomissa ja molemmissa iltapäivälehdissä 1–4 kertaa. Mainoksissa näkyisivät vaalipiireittäin ehdokkaat, jotka yhdessä sitoutuvat peruutuslistaan. Suurehkolla ehdokasjoukolla olisi varaa ostaa huomattavia yhteismainoksia.
Vaalien jälkeen liike voisi jatkaa toimintaansa ja valvoa, että seuraava hallitus todella peruuttaa tehdyt leikkaukset. Tämä asetelma edistäisi pohjoismaisella tavalla väestön tahtoa demokratiassamme.
Lue myös:
- Kallavuo, Mikael | Vastavalkea (9.10.2015): Suomen hallituksen tuhokapitalismi Naomi Kleinin mukaan,
http://vastavalkea.fi/2015/10/09/suomen-hallituksen-tuhokapitalismi-naomi-kleinin-mukaan/ - Kallavuo, Mikael | Vastavalkea (25.9.2015): Sipilän kriisipuheen suurimmat virheet,
http://vastavalkea.fi/2015/09/25/sipilan-kriisipuheen-suurimmat-virheet/
Ehdottomasti mukana!
Olen itse pähkäillyt eräänlaista ”toria”, jossa monta kojua ja ’vapaan sanan-laatikko (jonka päällä puhuja seisoo). Olisi eläkeläisten koju, opiskelijoiden koju, työttömien koju ja jatkuvaa tiedotusta tämän Vapaan Sanan (eli toimituksen ja vapaaehtoisten) toimesta. Kaikista kojuista kaikkein ajankohtaisimmat.
Olisi myös linkit määrättyihin blogeihin jne.
Minulla itselläni on tällainen projekti menossa:
http://vaihtoehto.weebly.com/6-7-11-2015.html
jonka mielellään yhdistäisin ”toriin”.
_____________________________________
Tuosta Trondheimistä vielä: Kun demarit ja siitä vasemmalle aloittivat yhteistyön, oli huuto Oslosta aika kova. Ei saanut, ei haluttu jne.
Kun tulokset tuli julki, Oslossakin huomattiin homman nerokkuus. 😉
http://www.ktpkom.fi/ajankohtaista/toisenlainen-leikkauslista/ Tarvitaan leikkauspolitiikan vastustajien yhteisrintamaa, ja heille se oikea leikkauslista ohjelmaksi. Sellainen on tässä
Kipeä leikkaus tarkoittaa juuri sitä, että niille joilta leikataan, tekee kipeää. Varakkaammillekin saattaa tehdä ainakin mielipahaa jos heiltä leikataan, mutta tuskin kipeää. Heille kipeitä leikkauksia hallitus ei ole kuitenkaan tekemässä.
Muistaakseni vaalikopeilla ei tehty näin kipeitä leikkauksia, vaan päinvastoin, luvattiin olla tekemättä. Kummallista on, että nyt joudutaan kansalaisliikkeillä torjumaan noita kipeitä leikkauksia joita ei alunperinkään pitänyt tehdä. Kuuluu edustuksellisen demokratian luonteeseen, varmaankin.
Tämä plutokratia (kapitalismi) jossa elämme, on siitä inhottava systeemi, että jos sinulla ei ole rahaa et voi ostaa ruokaa, juomaa, et voi asua, ainakaan lämpimässä, etkä voi ostaa elämiseen välttämättömiä tarvikkeita. Noihin ne kipeät leikkaukset juuri sattuvat, eikä niistä voi paljon enää tinkiä. Mikä siis eteen?
Luontaistalous? Pitääkö perustaa yhteisrintamia joissa ihmiset voivat elää ilman rahaa? Jos hallitus on jättämässä entistä suuremman joukon ilman rahaa, se tulee eteen joka tapauksessa. Yhteisö joka perustuu vaihdantatalouteen. Valtio ja kunnat siinä jäävät ilman verotuloja, mutta jos ihmisiä jätetään enenevässä määrin vapaaehtoisavun varaan, niin miksi ei jätetä valtiota vapaaehtoisen veronmaksun varaan, kuten valikoivasti jo toimitaankin.
Aluksi tietenkin tarvittaisiin käteistä rahaa, ennen kuin muut maksuvälineet tulisivat tavaksi. Käteistä saa vielä muutamista pankeista jos siellä on tili. Tilin voi avata jos on rahaa, jos ei ole rahaa, ei voi avata tiliä. Kuinkahan moni on tässä muna-kana ongelmassa ilman käteistä? Käteistä olisi ”pumpattava” ulos pankista niin, että päästäisiin alkuun tavaran vaihdannassa. Kansalaistottelemattomuuttakin se vaatisi. Haluaahan valtio vetää neljänneksen välistä aina kun raha siirtyy taskusta toiseen. Se pitäisi jättää maksamatta. Muuten kierrossa oleva raha hupenisi ja päätyisi jonnekin veroparatiisiin. Lisää rahaa kiertoon saataisiin käymällä kauppaa ulkomaille vaikkapa maataloustuotteilla, noin aluksi ja esimerkiksi, kunnes yhteisöillä olisi kehittyneempää tuotetta myytävänä. Olisiko tästä ideaksi?
Vielä yksi juttu, olen ihmetellyt miten pankit tekevät ennätystuloksia tässä taloustilanteessa joka on niin vaikea niin vaikea että. Mitä syvempi lama, sen parempi tulos. Ennätyksiä rikotaan joka vuosi. Mediassa noita tuloksia kiitellään kovasti ja osinkoja jaellaan avokätisesti. Olen pähkäillyt mistä nuo rahat tulevat. Jos ovat kotimarkkinoilta kotoisin, niin olisiko niilläkin jotain tekemistä kansan köyhtymisen kanssa. Rahavirtoja ei juuri tutkita, vain tuloksista kerrotaan.
Ammutaan vielä alas yksi väittämä, ”kaikki työ on tärkeää”. Ei ole, on myös vahingollista työtä. Sitä on jo liiankin kanssa liikkeellä.
Kirjoitin pitkähkön vastauksen heti kun artikkeli julkaistiin, mutta se meni ehkä väärään paikkaan?
Joka tapauksessa, olen uumoillut ihan samaa, eli olen mukana.
Ajattelen näin:
on iso (media)tori, jossa eri ryhmillä; työttömät, eläkeläiset, jne. – jokaisella oma koju.
Kun tulet tälle ”mediatorisivulle” näet kaikki kojut ja siellä on lisäksi eräänlainen ”vapaa foorumi, jossa pyöritetään jokaisen kojun ajankohtaisimmat artikkelit, blogit jne.
”Kiinnostavat blogit”-lista olisi myös paikallaan.
Käsiä tarvitaan paljon, mutta keskittäminen on järkevää, koska nythän jokainen huuhaa omissa nurkissaan ja kokonaiskuvan saamiseksi – kuka kirjoittaa mitä – tarvitsee olla lista, jonka mukaan etsii näitä. Ja arvattavasti kukaan ei listaa tee saatikka käytä, vaan tiedon saaminen on lähinnä vaistonvaraista hapuilua siellä täällä. Ja niin kauan kuin näin on, on valtamedia vahvoilla, koska sieltä saa (dis)informaatiota keskitetysti.
Itse olen mieleläni mukana tälllä ”uutiskoosteella” missä seurataan median julkaisemaa tietoa:
http://vaihtoehto.weebly.com
Tietoa eri kanteilta löytyy yllättävän usein, mutta se on pirstaleista ja päivästä menee kuusi tuntia pelkästään lukiessa ja etsiessä asian pihviä.
Joka tapauksessa, tällainen vaihtoehtoinen mediatori olisi loistava paikka kaikille kirjoittajille, kirjoittivat juttuja, blogeja yms.
Henry
Henry: Täällä nyt olevat kaksi kirjoitustasi olivat jostain syystä päätyneet tarkistusjonoon. Toivottavasti kaikki ovat nyt luettavissa.
Niin, ”oliko niitä Mikkeliin menijöitä…” – vai vieläkö ootellaan? 😉
Henry