JOULUKUUSSA 2014 Ukrainaan perustettiin maan parlamentin päätöksellä uusi valtiollinen toimielin. Sen virallinen nimi on informaatioasiainministeriö, mutta luontevampi suomenkielinen vastine lienee tiedotusministeriö. Varsinkin kriitikot ovat nimenneet uuden toimielimen ”totuusministeriöksi”.

Sen johtajaksi, ja samalla ministeriksi, nimitettiin kansalliskaartin tietoturvallisuusyksikön johtaja ja presidentti Petro Poroshenkon lähipiiriin kuuluva Yuriy Stets. Hänen mukaansa uuden ministeriön perustaminen on vastaus Venäjän informaatiosodalle ja propagandalle, jota ei muuten kyetä voittamaan.

Ministeriön perustamista ehdittiin harkita pidemmän aikaa. Viime joulukuun lopulla presidentti Poroshenkon lähipiiriin kuuluva Sergey Kaplin sanoi, että ”ehdotin jo vuosi sitten propagandaministeriön perustamista… Se yksinkertaisesti tuhoaisi separatismin ilmiönä Ukrainassa heti ilmestyttyään”. Washingtonissa toimivan ajatushautomon, Atlanttisen Neuvoston (Atlantic Council, AC), viime joulukuussa julkaistussa katsauksessa mainitaan, että viestintäministeriön olisi parasta vastata Venäjän propagandaan nopeasti ja sen jälkeen lopettaa koko toiminta. AC:n mukaan ministeriön toiminta on perusteltua erityisesti valtion ollessa sotatilassa. Ministeri Stets lupasi lakkauttaa ministeriön ”sodan loputtua”.

Maaliskuussa 2015 BBC uutisoi Ukrainan perustaneen ns. internet-armeijan vastaamaan Venäjän julistamaan mediasotaan. Tähän myös verkkoarmeijaksi nimitettyyn yhteisöön värvättiin mukaan mm. vapaaehtoisia blogisteja kumoamaan [Venäjän] ”disinformaatiota” ja samalla tuomaan esiin ja korostamaan Ukraina-myönteisiä näkemyksiä. Mukaan ilmoittautuneet vapaaehtoiset kertoivat tehtäväkseen esiintyä sosiaalisessa mediassa Itä-Ukrainan asukkaina ja kerätä päivittäin 5–10 uutta ”kaveria” sosiaalisessa mediassa. Tuolloin verkkoarmeijan kotisivuilla ilmoitettiin, että sen tehtävänä on taistella Venäjän luomia ”botteja”, ”valeuutisia” ja ”psykologista painetta” vastaan.


NEWSWEEK-LEHTI uutisoi helmikuun lopulla, että ”informaatioarmeijaan” (verkkoarmeija) oli liittynyt ensimmäisenä päivänä 35 000 vapaaehtoista. Ministeri Stetsin mukaan ”meidän ei ole tarkoitus luoda tekaistuja uutisia, emmekä tule puhumaan hölynpölyä tai epätotuuksia”, sillä ”heti jos näin tehdään, toiminta muuttuu tehottomaksi”. Informaatioarmeijan virallisen moton kerrottiin olevan: ”Jokainen kirjoittamasi julkaisu on luoti vihollinen tajuntaan.”

Alkukeväästä uusi ministeriö ilmoitti perustavansa myös kansainvälisen valtiollisen uutiskanavan nimeltä Ukrainian Tomorrow (UT). Ministeri Stets kertoi kanavan olevan vastapaino Venäjän valtiolliselle RT-kanavalle (Russia Today). Kiev Post -sivusto uutisoi heinäkuun puolivälissä, että uuden kanavan perustamista varten on jo laadittu tarvittava lakivedos.

Washingtonissa sijaitsevan ajatushautomon The Jamestown Foundationin mukaan UT-kanavan aloittamista on kuitenkin jouduttu lykkäämään valtion heikon taloustilanteen vuoksi. Ukrainan valtiollisen radio- ja televisioneuvoston varapuheenjohtaja Grigoriy Shver kertoi, että pelkästään UT:n ylläpitomaksut olisivat vuodessa 5–10 miljoonaa dollaria, kun koko ministeriön vuotuiseksi budjetiksi on laskettu 180 000 dollaria. Samuel Ramani kirjoitti Huffington Postissa ministeriölle tulevan suuria vaikeuksia perustella olemassaoloaan ja tehtäväänsä tavallisille ukrainalaisille.


INFORMAATIOVAIKUTTAMISEEN liittyvät toimet eivät ole käynnistyneet ongelmitta Ukrainassa. Pelkästään informaatioministeriön perustaminen ja sen toimintatavat ovat herättäneet vastustusta etenkin ukrainainalaistoimittajien keskuudessa. Viime joulukuussa, kun Ukrainan parlamentti äänesti ministeriön perustamisesta, hanketta vastaan osoitti mieltään noin 40 toimittajaa. He nimittivät sitä orwellilaisittain uudeksi ”Isoveljeksi” ja ”totuusministeriöksi”. Toimittajat pitivät ministeriön perustamista potentiaalisena uhkana sananvapaudelle, journalismille ja tiedon avoimelle julkistamiselle. Ministeri Stets on pitänyt pelkoja turhina. Etyjin mediavapausedustaja Dunja Mijatovic sitä vastoin kirjoitti Twitterissä uuden ministeriön olevan selvä uhka mediavapaudelle, mikä ei ole hänen mielestään oikea tapa kohdata propagandaa.

Sosiaalisessa mediassa vaikuttavaa Ukrainan verkkoarmeijaa kritisoitiin sen Facebook-sivuilla. Arvostelijoiden mielestä internetarmeijan perustaminen merkitsi sitä, että Ukraina toimii aivan samoin kuin Venäjä. Venäläiselle Meduza-verkkosivulle antamassaan haastattelussa ministeri Stets kuitenkin lupasi, että internetissä toimivat ”informaatiosoturit” levittäisivät [Venäjän levittämien valheiden sijaan] vain ”totuutta”.

Novoye Vremya -lehden toimittaja Khrystyna Berdynskykh totesi viime helmikuussa, että

”menneillään olevan kriisin ja sodan ei pitäisi opettaa meitä valehtelemaan. Luottamuksen palauttaminen tulee olemaan erittäin vaikeaa. Totuuden kertominen on myös isänmaallinen teko, eikö vain?”

Vastaavasti media-analyysejä tekevän Telekrytyka-sivuston mukaan tehokkain tapa kohdata disinformaatio on ”totuudenmukainen ja syvällinen” raportointi. ”Ei ole hyväksyttävää olla tunteja hiljaa antamatta minkäänlaisia kommentteja, kuten kävi Mariupolin pommitusten kohdalla [24.1.2015], jolloin sosiaalisissa verkoissa ja Venäjän mediassa levisi satoja eri teorioita”, Telekrytyka jatkoi.

Ukrainan viranomaisia on kritisoitu erityisesti myös sodan aiheuttamien tappioiden vähättelystä mm. Donetskin lentokentän ja Debaltsevon taisteluissa. ”Tällaiset valheet muuttuvat entistä nöyryyttävämmiksi, kun vihollisen on ne helppo osoittaa vääräksi”, kerrottiin Zerkalo Nedeli -lehdestä.

Lähteet

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

12 KOMMENTTIA

  1. Ville Kyrönlahti jatkaa ansiokkaasti sitä viileän objektiivista linjaa, jota Vastavalkeassa on toteutettu käynnissä olevan infosodan (vai pitäisikö puhua infosodista?) analysoinnin suhteen. Kiitos Ville artikkelistasi.

    Nyt kohteena on itse infosodan myrskykeskus ja lähteistö Ukraina.

    Huomattavaa on, että samat infosodan teemat ja toteutustavat näyttävät kulkevan valon nopeudella maasta toiseen. Tämän ilmiön havainnointia on syytä jatkaa tiiviisti, ja kerätä siitä asianmukainen tieto talteen tulevia tarpeita varten.

    Erityisen tärkeää on torjua disinformaatioon perustuva infosodan valtiollinen toteutus omia kansalaisia vastaan. Tällaisestahan mm. Suomessa on kyse.

  2. Informatosota saa uusiakierroksia nyt urheilu ja dobig rintamalla. Olen pitemmän aikaa odottanut urheilumaaolmassa rehoittavan kaksinaismoraalin aikakauden päättymistä. Toisaalla vaatimus puhtaan urheilun puolesta on johtanut antidopigtyön vuoksi urheilumaailmassa varsinaisen isoveli valvoo järjestelmän syntymiseen johon huipulle pyrkivät joutuvat alistumaan oikeaan orwelilaiseen maailmaan. Katsotaanpas onko Putinilla kanttia puhkaista tämä kansaivälisen urheilubisneksen kaksinaismoraalinen kupla. Urheilussa olaan siirtymässä maineen ja mammonan metsästyksessä aivan uudelletasolle, kun Saksalainen toisenjalkansa menettänyt pituushypääjä hyppäsi toisen jalan ollessa jousi kauden kärkituloksen maailmassa, onko edessämme aika jolloin kunnianhimoinen urheilija vapaaehtoisesti luopuu omista raajoistaan korvaten ne laadukkailla jousilla.

  3. Ehkä on helpompi ymmärtää USA:n ja koko nwo-liittouman toimia tämän luettuaan. Näin meitä viedään kuin pässiä narussa ellemme itse ole ratin takana.

    Edward Bernays sanoi: ”Tarvitsemme näkymättömän hallituksen. Massojen tajunnan ja tiedon omaksumisen älykäs manipulointi koskien tottumuksia ja mielipiteitä on tärkeä osa demokratiaa. Yleinen mielipide voidaan säätää teknologian avulla. Elokuvat ovat suurin alitajunnan propagandaväline. Ne ovat tehokas ajatuksia ja mielipiteitä muokkaava tie, elokuva voi yhtenäistää kansakuntien tapoja ja mielipiteitä. Eliitit, jotka manipuloivat yleistä mielipidettä ovat se näkymätön hallitus, joka on maan todellinen valtaapitävä voima. ”
    Bernays työskenteli Woodrow Wilsonin hallinnon kanssa ensimmäisen maailmansodan aikana Public Information valiokunnassa. Hän oli vaikutusvaltainen mies, joka edisti ajatusta, että Amerikan sotaponnistukset pyrittiin naamioimaan siten, että maa ”tuo demokratiaa koko Euroopalle”. Sodan jälkeen Wilson kutsui hänet Pariisin rauhansopimuskonferenssiin vuonna 1919.
    Vaikuttuneena siitä kuinka hyvin tämä demokratian iskulause oli toiminut sodan aikana, hän pohti voitaisiinko tätä propagandamallia käyttää rauhan aikana. Johtuen sanaan propaganda liittyvistä kielteisistä asenteista (saksalaiset käyttivät sitä maailmansodassa), hän keksi termin ”Public Relations” (PR, suhdetoiminta).
    Bernays’in PR teoriat auttoivat Freudin teorian popularisoinnissa Yhdysvalloissa. Ne auttoivat myös PR’ n käyttöä psykologian ja muiden yhteiskuntatieteiden suunnitelmissa koskien julkisen suostuttelun kampanjoita:
    Jos me ymmärrämme ryhmän tajunnan mekanismin ja motiivit niin eikö olekin mahdollista kontrolloida ja hallita massoja tahtomme mukaan niiden tietämättä sitä? Viimeaikainen käytäntö on osoittanut, että se on mahdollista, ainakin tiettyyn pisteeseen ja tietyissä rajoissa, sanoi Bernays.
    Hän kutsui tätä tieteellisen tekniikan avulla tapahtuvaa mielipiteen muokkausta ”engineering on concent” (yksimielisyyden tai hyväksymisen muokkaus).
    Bernays lavasti 1929 pääsiäisparaatin New Yorkissa, jossa tuotiin esiin malleja, joilla on suussa Lucky Strike savuke, tai ”vapauden soihtu” (”Torches of Freedom”).
    Historiallisen yleisötilaisuuden jälkeen naiset alkoivat sytyttää tupakan useammin kuin koskaan ennen. Näin Bernays sai aikaan sen, että naisten tupakointi alkoi tulla sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi. Bernays esitti tämän tapahtuman uutisena.
    Näin hän sai teollisuuden vakuuttuneeksi, ettei paras tapa ollut mainostaa vaan tehdä omaa etua palveleva tai jopa totuutta vääristeleväkin uutinen hyväuskoiselle yleisölle.

    Yksi Bernays suosikkitekniikoita manipuloida yleistä mielipidettä oli epäsuora ”kolmannen osapuolen” käyttö. ”Jos voit vaikuttaa johtajiin, voit automaattisesti vaikuttaa ryhmään, jota he ohjaavat”, hän sanoi. Edistääkseen pekonin myyntiä hän teki lääkäritutkimuksen ja raportoi lääkärien suosituksen, että ihmiset söisivät raskaan aamiaisen. Hän julisti kyselyn tulokset yhdessä tiedotusvälineiden kanssa, jotka ylistivät pekonia ja munia ihanteellisena aamiaisena ja erinomaisen terveyden kannalta tärkeinä kumoten siten perinteisen teetä (tai kahvia) ja paahtoleipäaamiaisen.
    Propaganda kirjan pääartikkelissa (Propaganda,1928), Bernays puolusti ajatusta, että massojen yleisen mielipiteen ja tottumusten tietoinen ja älykäs manipulointi on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa.
    Ne jotka osaavat manipuloida tätä näkymätöntä mekanismia muodostavat näkymättömän hallituksen, joka on todellinen valtaapitävä voima. … Meitä hallitaan, mielemme on valettu, meidän makumme muokattu, ajatuksemme ehdollistettu – pääosin miehien/tahojen toimesta, joista emme ole koskaan kuulleet.

    https://www.google.fi/search?client=safari&rls=en&q=edward+bernays&ie=UTF-8&oe=UTF-8&gfe_rd=cr&ei=SWA2VtSJFISr8wfQ76TAAw

    Mitä syvemmin historiaan perehtyy sitä paremmin ymmärtää kuinka suurta valhetta meille on syötetty. Esim. WW2 on asia, josta harvalla on oikeaa käsitystä. Tämän takia vaihtoehtomediaa tarvitaan kipeästi.
    Tämä Ingrid Winckertin artikkeli vuodelta 1985 on vain yksi esim. mutta kertoo paljon, miten asioita hoidetaan kulisseissa:
    http://magneettimedia.com/kristalliyo-saksalaisvastaista-propagandaa-osa-1/

  4. Pieni lisäys: Iltapäivälehdet (myös valtamedia, jota pääoma ohjaa) ovat mm. juuri se väline, joilla Bernaysin tekniikkaa käyttäen meidän tajuntoja muokataan ja manipuloidaan.

    Ja kuka se äskettäin kehoittikaan kansaa iltapäivälehtiä lukemaan: itse presidentti !!!

      • Meinasin juuri kommentoida, että tulisivat ukrainalaiset Suomesta ottamaan mallia, kuinka massamediaan voidaan värvätä halutunkaltaisia toimittajia, ja siinä on se totuusministeriö ja propagandatehdas. Ei tarvi perustaa erityisiä epäilyttäviä valtion virastoja, kun ”vapaa lehdistö” tekee saman työn.

        Tuolla entisen Neuvostoliiton alueella ei olla ihan perillä siitä, kuinka meillä länsimaissa on tämä propaganda hoidettu:meillä propagandan kotimaassa hoitaa oma lehdistö, ulkomailla sitä voi joutua tekemään hallituksen toimistojen agentit. Mutta nekin on nykyään jo yksityisiä alihankkijoita.

        • Mielenkiinnolla odotan kuinka kauan vielä kuluu aikaa ennenkuin kansojen ja kansalaisten enemmistö tämän hyvin yksinkertaisen asian tajuaa.

          Kun/jos se päivä joskus koittaa niin sitten vasta voimme odottaa kansanvaltaa ja oikeaa demokratiaa jossa kaikki ollaan samalla viivalla.

          Ja ellei koita niin ikuinen pimeys jää voimaan ja kansa pelkäksi eliitin välineeksi.

  6. Ukrainan viljavainiot omaan GMO bisnekseensä tahtova Soros panostaa avoimesti sotaan Venäjää vastaan.
    George Soros: Europa ska vara redo för militär konfrontation med Ryssland
    …Ett tredje scenario gillar George Soros mest av alla. Ukrainas anhängare ska enligt miljardären fortsätta hjälpa landet och till och med vara med i en militär konfrontation mot Ryssland om det behövs.
    Det skulle kunna hjälpa Ukraina och EU att återfå sina förlorade värderingar och principer, anser George Soros.

    http://se.sputniknews.com/swedish.ruvr.ru/2015_04_06/George-Soros-Europa-ska-vara-redo-for-militar-konfrontation-med-Ryssland-0334/

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here