KUN SODAN kauhistuttavat tuulet taas kerran puhaltavat vahvoina maailmassamme, on minun mielestäni tärkeää katsoa päivittäisten sotauutisten läpi ja löytää ne sodan rakenteet ja mallit, jotka näkyvät väkivaltaisilla kriiseillä mässäilevän tiedonvälityksemme taustalla. Miksi maailmassamme on niin paljon jatkuvia selkkauksia, vaikka me kaikki tiedämme sodan olevan pelkkää murhetta? Miksi me yhä jatkamme taistelua toistemme kanssa?
Mitkä ovat sodan kaavat, ne yleiset ajatukset ja tunteet, joiden varassa sotia on käyty Ranskan vallankumouksesta lähtien? Mitkä ovat ne yhteiset piirteet ja psykologiset mallit, jotka ovat kerta toisensa jälkeen johtaneet kansakunnat sotiin toistensa kanssa? Ja mikä on kaikkien käymiemme sotien lopputulos, niiden yhteinen tase?
On itsestään selvää, että kaikki käydyt sodat ovat tuottaneet valtavasti kärsimystä, kuolemaa ja tuhoa kaikille niihin osallistuneille kansoille ja kansakunnille. Kaikkien osallistujamaiden sotilaat ovat antaneet elämänsä sodan koneistolle; he ovat kuolleet tai heidän kehonsa tai mielensä on vammautunut. He ovat kantaneet kaikkien sotien taakan. Siviiliyhteisöt ovat teknologian kehittymisen kautta vähitellen päässeet nekin sodan polttopisteeseen jakamaan sotilaiden ahdinkoa. Sodat ovat raiskanneet ja tuhonneet satoja miljoonia ihmisiä Euroopassa Ranskan vallankumouksen jälkeen. Tavallinen kansa ei ole hyötynyt yhdestäkään näistä sodista – vai onko?
Miljoonat ja taas miljoonat kodit, maatilat ja kaupungit ovat tuhoutuneet sodan lohikäärmeiden tultasyöksevissä kamppailuissa. Ne ovat hävittäneet ja autioittaneet koteja ja kaupunkeja, jotka on sitten rakennettu uudestaan tullakseen taas aikanaan uudestaan tuhotuiksi. Kansalaiset ovat menettäneet niin toimentulonsa kuin rakkaan kotinsakin kaikkine arvokkaine tavaroineen. Ihmiset niin kuin sinä ja minä ovat kantaneet kaikkien sotien taakan. He ovat maksaneet niistä kaikista omalla verellään ja kärsimyksellään.
MITEN ON KÄYNYT kaikille niille aatteille, joiden puolesta me olemme sotiamme käyneet? Mikä on ”vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” tila Euroopassa kaikkien niiden puolesta käymiemme sotien jälkeen? Mitä on tapahtunut niille kansallisille aatteille, jotka ovat johtaneet meidät sodasta toiseen? Miten on käynyt niille poliittisille aatteille, joiden vuoksi ja joita vastaan me olemme taistelleet? Miten voivat kuninkuus, kommunismi, sosialismi, nationalismi, natsismi, imperialismi ja kapitalismi? Ja miten on käynyt uskonnoille ja kaikille niille kirkoille, jotka taistelevat kukin oman jumalansa puolesta? Kuka tai mikä on voittanut ja miksi? Olemmeko me kansalaiset voittaneet, hävisimmekö vai voitimmeko me? Ja olemmeko todella vapaita ja tasa-arvoisia, ovatko kaikki maailman kansat, miehet, naiset ja lapset todella yhtä samassa demokraattisessa veljeydessä?
Eli mikä on sodan takoitus? Miksi me käymme sotaan? Tai miksi meidät viedään sotaan? Onko olemassa joku tai jotkut, jotka todella hyötyvät sodista ja niiden luomisesta sekä kansakuntien lähettämisestä niiden väkivaltaiseen ja murskaavaan syliin? Täytyy olemassa jokin syy, jokin inhimillisen psykologian piirre, jonka vuoksi meidät on niin helppo lähettää taistelemaan kulloistakin ”vihollista” vastaan – oli se sitten kommunisti, kapitalisti, natsi, terroristi, tuo toinen tai kuka tahansa.
Jokainen sota on valtava taloudellinen hanke. Vihollisen uhka saa kaikki kansakunnat uhraamaan miljoonia ja taas miljoonia mitä tahansa valuuttaa valmistautuakseen mahdollista sotaa varten. Ne varustavat armeijoita, ostavat aseita ja ammuksia sekä kaikkea muuta mitä sota tarvitsee. Mitä enemmän kansakunnat toisiaan pelkäävät, sitä suurempia summia ne kuluttavat aseisiin. Ja asekauppiaat ovat aina valmiita myymään ja järjestämään valtavia lainoja niille, joilla ei muuten olisi varaa ostaa heidän tuotteitaan. Kauppa on kauppaa, ja aseita myydään luonnollisesti kaikille sotien osapuolille. Ja kävi sodassa miten tahansa, niin asekauppias voittaa aina. Sodan voittaja maksaa velkansa ryöstämällä varoja hävinneeltä, ja hävinnyt joutuu velkojien tiukkaan otteeseen, jota he käyttävät hyväkseen saadakseen haltuunsa tuon valtion viimeiset arvokkaat luonnonvarat, kuten öljyn ja kaivokset.
Jokaisen viimeisen reilun kahdensadan vuoden aikana käymämme sodan seurauksena valtion todellisten hallitsijoiden – kuninkaiden, kansan, hallituksen, presidentin ja pääministerin – valta on vähentynyt siinä suhteessa kun sotavelkojen määrä on kasvanut. Ei ole enää merkitystä sillä, että valtio voittaa sodan ja taistelun, sillä joka tapauksessa se häviää sen vallan tilinpäätöstä laskettaessa. Valta on vähitellen siirtynyt niille, jotka hallitsevat maailman kaikkia kansakuntia rasittavia velkataakkoja. Ja nuo, joita yleisesti kutsutaan ”markkinoiden näkymättömäksi kädeksi”, ovat samat äärimmäisen rikkaat tahot, jota hallitsevat myös niin maailman kaikkein suurimpia ylikansallisia liikeyrityksiä kuin tiedonvälitystäkin.
Kun talouden, tuotannon ja tiedonvälityksen omistus on keskittynyt yhä pienenevän äärimmäisen vauraan eliitin käsiin, ei ole mitenkään kummallista, että kaikki kansalaisvaltiot ovat vähitellen luopumassa omista agendoistaan ja päätymässä toteuttamaan markkinoiden eli voittoa tavoittelevien ylikansallisten suuryritysten tahtoa. Me olemme yhdessä luomassa ”Uutta uljasta maailmaa”, jossa natsismin ja kommunismin kaltainen kauhistuttava elitistinen elämän ja ihmisten hyväksikäyttö toteutuu julmasti ja kuin huomaamatta kapitalismin ”vapauden ja demokratian” nimissä. Kapitalismin hallitsemien ”vapaiden” kansojen voitto vihollisistaan natsismista ja kommunismistakin on luonut hämäyksen sumuverhon, jonka takana kapitalismi toteutuu kuin vahingossa aivan ennen mainittujen vihollistensa kaltaisena.
VAPAIDEN MARKKINOIDEN nimiin vannova kapitalismi käyttää sotilaallista strategiaa ja terminologiaa taistellessaan voitosta talouden julmilla sotatantereilla. Sotaa käydään kaikki kaikkia vastaan, jokaista toiseksi uskottua yksilöä, yritystä, kansaa tai elävää olentoa vastaa. Sotaa käydään myös koko elävää maapalloamme vastaan. Viimeisten 200 vuoden aikana sotaisa kapitalismi on ollut kaikista inhimillisistä aatteista voittoisin. Se on yhdistänyt niin Euroopan kuin koko maailmankin oman ikeensä alle. Se on onnistunut siinä missä kaikki sotajoukot ovat aina lopulta epäonnistuneet; se on onnistunut alistamaan koko rakkaan maailmamme valtaansa, mikä kuuluisan sotafilosofin Carl von Clausewitizin mukaan on kaiken sodan ja sodankäynnin perimmäinen tarkoitus.
Vapaasti kaikkia markkinoita manipuloiva kapitalismi on käyttänyt sotaa ja sodan uhkaa saattaakseen kaikki maailman kansat oman valtansa alle. Tiedonvälityksen ja mediateknologian kehittyminen on tehnyt mahdolliseksi ihmismielen hallitsemisen yhä suurempina yhdenlaatuisina ryhminä ja joukkoina, jotka on helppo johdattaa hyväksymään ne jatkuvien kriisien ja sotien lieventämiseksi tarjotut ja pelkoa ja huolta näennäisesti lieventävät ratkaisut, joita tiedotusvälineet meille yhteisenä rintamana tarjoavat. Kapitalismi on omassa neroudessaan naamioitunut mitä erilaisimpien ja muka vastakohtaistenkin todellisuuksien taakse, joiden kaikkien perimmäisenä tarkoituksena on luoda ylikansallisten suuryritysten hallitsema maailma, jota hallitsee pieni ylimielisten ja muiden yläpuolelle itsensä asettaneiden pelokkaiden ihmisten joukko. Näille ihmisille on tärkeää vain heidän oma vapautensa käyttää hyväkseen kaikkia maailman kansoja ja kansakuntia oman rajoittamattoman valtansa luomiseksi ja ylläpitämiseksi.
Maailmaamme hallitseva eliitti käyttää ”vapauden, tasa-arvon ja demokratian” iskulauseita markkinoidakseen omaa vapauttaan käyttää hyväkseen kaikkia mahdollisia eläviä olentoja ja koko maailmaa. Tuo maailmaamme hallitseva valtajärjestelmä manipuloi vapaasti kaikkia markkinoita ja kaikkia ihmismieliä. Se on talouselämän, pankkien ja finanssijärjestelmien maailma, kaikkien käymiemme sotien ainoa todellinen ja varma voittaja.
Voittaja saa kaiken, myös vihollisensa perimmäiset ominaisuudet, ja siitä tulee vähitellen isompi ja kamalampi kuin mikään vihollinen, jota vastaan se on koskaan taistellut. Näin on juuri nyt käymässä meidän maailmassamme, siihen on kaikki sotiminen johtanut meidät. Meidän on nyt aika kohdata tämä äärimmäinen todellisuus, tai sitten me tulemme kuolemaan kaikkien niiden kanssa, jotka eivät vielä ole ymmärtäneet, että on vain yksi vihollinen, vain yksi olento, joka meidän tulee kohdata ja voittaa.
TUO OLENTO on minun oma inhimillinen itseni, minun omat inhimilliset ajatukseni ja ajattelutapani, jotka pitävät minut toistuvan tuhon ja kuoleman tilassa. Tuo olento pitää minut erossa syntymälahjana saamastani vallasta ja oikeudesta luoda oma maailmani ja omat kokemukseni. Kun todella tiedän kuka minä olen, kun tiedän että minulla on kaikki valta ja tahto luoda kaikki mahdolliset maailmat ja todellisuudet, vasta silloin minun riippuvaisuuteni maailmani ulkoisista valtarakenteista päättyy. Tietämättömyydessäni ja pelossani mieleni täyttyy siitä samasta mitättömyyden tyhjyydestä, jonka varassa ja vuoksi maailmamme yritysjohtajat ja taloudelliset nerot ovat luoneet todellisuuden, jossa heidän rajattoman valtansa julma unelma on toteutumassa mitättömiksi massoiksi alennettujen ihmisten kustannuksella. Minulla on tuo sama mitättömyyden vaiva, ja vain kohtaamalla ja parantamalla sen omassa mielessäni voin koskaan tehdä mitättömäksi ja tarpeettomaksi sen sokean ja julman vallan rakenteet, jotka maailmaani juuri nyt hallitsevat.
Maailmassa, jossa ylikansalliset yritykset kasvavat päivä päivältä yhä suuremmiksi ja suuremmiksi, ovat kansalliset hallitukset jo aikoja sitten menettäneet oman todellisen valtansa kaikille niille, joilta ne ovat vapaan kuluttamisen hulluina vuosina lainanneet suunnattoman suuria summia niin perinteistä kuin taloudellistakin sodankäytiä varten. Kaikkien maiden hallitukset on suunnitelmallisen tiedonvälityksen avulla saatettu pelkäämään niin taloudellista kuin sotilaallista tappiota. Siksi ne ovat taisteluun varustautuakseen lainanneet loputtomasti rahaa niiltä samoilta ylikansallisilta ja viime kädessä yksityisiltä pankkiiriliikkeiltä, joiden käsiin valta on näin vähitellen kertynyt. Ei ole mikään ihme, että kaikki maailman kuninkaat, presidentit ja pääministerit ovat oppineet nöyrtymään maailmaa todella hallitsevien raharuhtinaiden edessä.
Tällä hetkellä vapaiden markkinoiden avulla hallitseva kapitalismi on yksinvaltias. Ylikansallisten yritysten ylivallalle ei ole näkyviä vaihtoehtoja. Peli on melkein pelattu. Tuo ökyrikas eliitti on melkein voittanut, toteuttanut oman rajattoman valtansa unelman. Me tavalliset miehet ja naiset olemme jo lähes luovuttaneet, sillä meidän mieliämme vastaan käyty sota on tehnyt meidät laiskoiksi ja väsyneiksi. Millään ei enää tunnu olevan väliä, mikään ei enää tunnu kykenevän pysäyttämään tätä vapaiden markkinoiden kiitävää pikajunaa, johon pääsemiseksi me kaikki olemme lunastaneet oman kalliin matkalippumme noilta vapaita markkinoita hallitsevilta raharuhtinailta. Junaa, joka kiitää kohti kaiken elävän tuhoa.
ON VAIN YKSI elävän ja luonnollisen vallan lähde, joka koskaan voi selvittää tämän sotkun, johon me itsemme ja toisemme olemme saattaneet. Se ei löydy ylikansallisista yrityksistä, jotka ovat vain oman ahneutemme äärimmäinen heijastus. Se ei löydy kansainvälisiltä pankkiireilta, jotka ovat vain oman vallanhimomme äärimmäinen muoto. Se ei löydy hallituksistamme, jotka ovat jo kauan sitten myynyt itsensä noille kahdelle edelliselle. Se ei löydy meidän mediayrityksistämme, jotka laulavat nöyrästi omistajiensa ylimielisiä lauluja. Se ei ole uskontojemme jumala, joka sekin haluaa pitää meidät oman valtansa sokeina seuraajina. Eivätkä sitä löytäneet isämme, äitimme, esi-isämme eivätkä muutkaan edeltäjämme, jotka kaikki tekivät parhaansa seuratessaan toisten kaltaistensa neuvoja.
Tuo luonnollisen ja vapaan vallan lähde on aina ollut, ja tulee aina olemaan, sinun sisimmässäsi. Se on sinun oma perimmäinen luontosi, elävän jumalan läsnäolo meissä kaikissa. Sen kohtaaminen ja hyväksyminen elämämme ja tekojemme perustaksi antaa meille vapauden rakastaa kaikkia kaltaisiamme, kaikkia saman näkymättömän elämän lapsia riippumatta niistä muodoista, joihin tuo elämä kulloinkin on katsonut parhaaksi pukeutua. Se antaa meille mahdollisuuden oman elämämme tietoiseen rakentamiseen ja muokkaamiseen omassa vastuullisessa voimassamme. Minun elämäni ja maailmani on minun luomukseni eikä suinkaan niiden pelokkaiden ja omahyväisten uskonnolisten, poliittisten ja taloudellisten johtajien luomus, jotka olivat hetkeksi saaneet minut mukaan ylläpitämään meidän kaikien yhteisestä ahneudesta ja pelosta kasvavaa sairasta maailmaa.
Minä olen oman maailmani luoja. Kaikki se, minkä hyväksyn itsestään selvänä totuutena, kasvaa minun todellisuudekseni. Tämä on meidän syntymälahjamme elävän jumalan ainokaisina lapsina. Sama luomisen voima ylläpitää myös maailmamme surkeutta ja hulluutta. Niin kauan kuin minä kannan omia surkeuden, pelon ja ahdistuksen tuntojani, tulee minun maailmanikin heijastamaan niitä. Niinpä voidaksemme muuttaa maailmamme meidän tulee muuttaa ne omat ajatuksemme, joita maailmamme heijastelee. Eli minun on tunnistettava oma hulluuteni ja omat sairaat ajatukseni maailmani peilissä, minun on rohjettava katsoa kaikkien pintojen läpi omaan alitajuiseen syvyyteeni paljastaakseni siten itseni eli ne ajatukset, jotka minussa ylläpitävät ja kannattelevat maailmani hulluutta.
Kun minä katson maailmaani kontrolloidun ihmisen pelokkain silmin, minä ylläpidän juuri tuollaista maailmaa. Kun minä katson maailmaani kaikkea rakastavan ja kaiken hyväksyvän jumaluuden silmin, sen joka meissä kaikissa meitä odottaa, minä luon tuohon katseeseen perustuvaa uutta rakkauden ja ymmärryksen maailmaa. Niin yksinkertaista se on! Se on niin yksinkertaista, että se on vaikeaa meille monimutkaiseen älylliseen jaaritteluun tottuneille ihmisille. Meille yksinkertaisuus on typeryyttä eikä suinkaan sitä elämän pyhää nerokkuutta, joka kaikkeutta hallitsee.
Kuten rakas veljemme Jeesus kerran sanoi, on taivas avoinna vain lapsille ja lapsenmielisille, niille joilla on yksinkertaisen mielen vaivaton voima. Se on jumaluus kaikkien ihmisten sisimmässä kätkettynä monien monimutkaisilta vaikuttavien pelon viittojen alle. Tuo yksinkertaisuus on vapaus, jota me kaikki kaipaamme. Se on tasa-arvoisuus, jota me kaikki etsimme, ja se on se pyhä yksinkertaisuus, jossa me kaikki todella olemme toistemme veljiä ja sisaria. Tuo yksinkertaisuus on kaikki, se on yksinkertainen totuus meistä kaikista, se jonka olemme vain unohtaneet lyhyeksi ikuisuuden hetkeksi. Jumala, joka toteuttaa omaa jumaluuttaan ihmismuodossa, näkee saman pyhyyden kaikisssa kohtaamissaan olennoissa, esineissä ja asioissa ympärillään.
Tuo kaikkeuden jumala on kaiken itseyden ja elämän ainutkertainen lähde meissä kaikissa, joka tietää, että pelon palkka on kehon kuolema. Ja rakkauden palkka on kehonkin ikuinen elämä.
Klaus Rahikainen on Ahvenanmaalla asuva kirjailija ja elämäntutkija.
Erittäin hyvä artikkeli.
Olen jo jonkin aikaa lukenut ja seuraillut teidän sivujanne mutta vasta nyt kommentoin. On ollut hyvää luettavaa, jatkakaa samaan malliin. Kiitoksia siitä.
Artikkeliin vahvasti liittyen:
Yrjö Kallinen – Elämmekö unessa
https://www.youtube.com/watch?v=Od75sn-gb_k
Olin nuorena erittäin innostunut Yrjö Kallisesta ja olen vielläkin, mutta talousjärjestelmäämme on kertakaikkiaan rakennettu piirre mikä johtaa välttämättömyytenä sodan aiheuttamaan luovaan tuhoon. Toissavuosisadalla maailmassa toteutetiin taloudelliisen liberalismin doktriinia ja aikaamyöten myös silloin varallisuus kasaantui ja taloudellinen kasvu heikkeni mikä puolestaan aiheutti ja kasvatti nuorten miesten tyytymättömän ,osana ihmisyyttä olevan kunniakultuurin patoutumisen ja se puolestaan antoi kasvualustan yltiönationalistiselle riekkumiselle tunnetuin seurauksin. Siksi ei olekaan ihme, kun nyt alan jossain tilanteessa kuvailla näitä historiallisia prosesseja vakaavaraisten porvareiden poskille alkaa nousta kalpeus, kun ymmärtävät kuinka nykyinen europpalainen nuorten miesten kiehunta voi hetkessä rikkoa heidän nyt onnellisen elämän.
Maailmaamme hallitseva eliitti käyttää ”vapauden, tasa-arvon ja demokratian” iskulauseita markkinoidakseen omaa vapauttaan käyttää hyväkseen kaikkia mahdollisia eläviä olentoja ja koko maailmaa. Tuo maailmaamme hallitseva valtajärjestelmä manipuloi vapaasti kaikkia markkinoita ja kaikkia ihmismieliä. Se on talouselämän, pankkien ja finanssijärjestelmien maailma, kaikkien käymiemme sotien ainoa todellinen ja varma voittaja.
Juuri näin. Hyvä analyysi sotien voittajista ja häviäjistä, myös sotien ja ahneuden syistä. On tämä tietty psykopaattinen parasiitti-eliitti, joka tekee kaikkensa moraalista piittaamatta saadakseen kaiken itselleen.
Mutta miten se on voitettavissa, miten sen puuhat estettävissä?
Ainoa keino on luoda vastavoima, joka sen estää sillä karu totuus on ettei varas lopeta varasteluaan ilman että joutuu vastuuseen siitä.
Ei lopeta vaikka se, jolta varastetaan kuinka uskoo ihmisen perimmäiseen hyvyyteen ja kaikkia rakastavaan Jumalaansa.
Tiedättekö mihin usein henkisyydestä innostuneilla johtaa tuollainen ”olen oman maailmani luoja ja haluan olla sisimpäni autuudessa” -tyylisyys? – No, eräskin yhteiskunnallisesti valveutunut henkinen vaikuttaja poisti monia oleellisia blogipostauksiaan netistä, mm. todisteet vaalivilpistä 2015 eduskuntavaaleissa. Ei, eihän niiden faktasisällöistä tullut toiseen johtopäätökseen tms., vaan hän vain ei halunnut tukea vastapuolta vastustamalla sitä, koska vastustaminen on niin negatiivista.
Moni maailmanparantaja-aktiivi on myös päätynyt vähättelemään tiettyjen maahanmuuttajaryhmien voimakasta painottuneisuutta rikostilastoissa, etenkin seksuaalirikostilastoissa.
Noh, menen seuraavassa tuon kyllästyttävän positiivisuuden/negatiivisuuden -luomisen asetelman ulkopuolelle. (Sitä tulisi lähestyä hyvin laajasti ja moninäkökulmaisesti, jos haluaisi vakuuttaa blogistin kaltaisia jostain uudenlaisesta.)
Onko nykyinen maailmantilanne kaikille niin helppo ymmärtää niin objektiivisesti, että on ihan ok, että tällaisia blogikirjoituksia julkaistaan, joiden perustaksi ei olisi tarvinnut elää päivääkään tällä vuosisadalla?
Jokainen tietämäni ”antirasistiksi” tai ”antifasistiksi” tunnustautunut aktiivi on kirjoittanut niin. Vaikka esimerkiksi maahanmuutossa ei ole kyse enää vain riskeistä, vaan massiivisista pysyvistä ilmiöistä, vuosikymmeniä tiedetyistä kotoutumisongelmista ja nykyään esim. Lontoossa on jo vähemmistö valkoisia brittejä. (Lähde: https://www.youtube.com/watch?v=44vzMNG2fZc&feature=youtu.be kohta 4:33-) – Valtamedia vain vaikenee näistä, kuten valkoisten asemasta nykyisessä Etelä-Afrikassa, koska faktoja ja tilastojahan pidetään helposti rasismina.
Ne, joilla on arvoja, eivät mieti kovin paljon sitä, kuka voittaa lopulta, edes omana elinaikanaan… ja ne fanaatikot, uusliberalistit ym., joille olisi eniten hyötyä pysähtyä ja kyseenalaistaa ajatus- ja arvomaailmaansa, eivät varmaan ihan sisimmän korostuksista herää…
Itse olen eniten näissä kuvioissa perehtynyt siihen, miten omalla ”sisimmällä”, sisäisellä Jumalan läsnäololla yms. on perusteltu toisiinsa nähden varsin ristiriitaisia asioita.
Kuten uskontojen moninaisuudesta ja moninaisista tulkinnoista hullukin huomaa.
Silti sisimmästään voi löytää jotain sellaista, jonka myötä ajattelukyky katoaa täysin…
Kyse ei ole siitä, mitä yleensä sisimmän korostajat ajattelevat: rakkauden ja pelon vastakohtaisuudesta.
Kyse on siitä, että kun on liikaa ja liian moninaista informaatiota ja/tai negatiivisuudeksi tulkittua, niin ihminen haluaa yksinkertaisia, liian yksinkertaisia ”totuuksia”.
Ajatellaanpa nyt, että ehdotettaisiin koulukiusaajana toimineelle NWO:a markkinoineelle, EU-liittovaltiosta jo vuosia sitten haaveilleelle uraohjus Stubbille hiljentymistä.
Vaikka koko systeemi esikoulusta alkaen on aina ollut kilpailun, loogis-matemaattisuuden, ei-taiteellisuuden, ei-meditatiivisuuden jne. sävyttämää.
Nykyajassa on mielestäni poliittisesti oleellista infosota ja kasvavat vaatimukset – jopa internetin massiivisesta – sensuurista, eniten EU:n johtajamaassa Saksassa mutta myös meillä… Internetin vapaus onkin jo monta vuotta äskettäisen uutisen mukaan pienentynyt… Ja kaikkea pahentavat uusliberalismin ja korruption lisääntyminen mm. EU:ssa (taas kirja tulossa aiheesta: https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpf1/v/t1.0-9/12241281_10153039922961923_8667285871653843317_n.jpg?oh=b1a9c5309a31e32f962fd61675664833&oe=56B3CAC2), USA-vetoiset uudet sopimukset (kuten TTIP ja TPP – https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfp1/v/t1.0-0/p526x296/12191464_1040695509283908_2283719205687640588_n.png?oh=e9da590b0df80a463dd5337f6de91f24&oe=56AF7A47 ja https://en.wikipedia.org/wiki/Trans-Pacific_Partnership) ja EIT:nkin korruptoituneisuus (https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2015/10/24/riku-neuvonen-pauli-rautiainen-ihmisoikeustuomioistuin-vaarallisilla-poluilla-maaritellessaan-journalismia/).
Mutta toki, jos tavoitteena on oman sisimmän autuudessa lilluttelu, niin sehän onnistuu paljon nykyistä vaikeammassakin poliittisessa tilanteessa. Vallanpitäjille antautuminen auttaa silloin asiaa, sillä siten eivät liiat yksityiskohdat ja ikävyydet pääse tajuntaan.
Hyvä. Haastat siis ’oman sisimmän autuudessa lilluttelijan’ !
Otan haasteen vastaan. Antautuminen on pekuruutta eikä siihen sortuvalle koskaan heru ruusuja.
Toivottavasti VastaValkean lukijat ovat ruusun perään…. onhan ruusu aina ruusu.
Mielenkiintoista keskustelua täällä kommenttiosiossa. Itse en näe erityisen hyödylliseksi tällaisen kirjoituksen kritisointia siitä, että se ei käsittele mitään yksityiskohtaisia päivänpoliittisia uutisia, vaan pyrkii maalaamaan isolla pensselillä kokonaiskuvaa ja tiivistää sanomansa yksinkertaiseen hengelliseen totuuteen.
Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa osallistua käynnissä olevaan infosotaan, ja meidän pitäisi mielestäni kannustaa ja rohkaista kaikkia, jotka ylipäätään puhuvat näistä asioista.
Hengellisyys voi toimia oopiumina kansalle, se voi olla oman sisimmän autuudessa lilluttelua, mutta tämä kirjoittaja selkeästi kantaa omaa yhteiskunnallista vastuutaan puhumalla voimakkaasti ongelmien aiheuttajia, eli ylikansallisia suuryrityksiä ja erityisesti pankkeja vastaan. Suurin osa kirjoituksestahan on sodan ja rahavallan kritiikkiä, joten kirjoittajaa ei mielestäni voida syyttää ikävyyksien huomiotta jättämisestä.
Sinänsä kirjoitus ei tarjoa mitään erityisen uutta, tai nerokasta, mutta on se silti hyvä perus kannanotto maailmassamme vallitsevaa pahuutta vastaan. Itsetuntemuksen ja henkilökohtaisen uskonnollisen kokemuksen painottaminen on myös mielestäni oikea suunta. Maailmanlaajuisesti on käynnissä massiivinen hengellinen herääminen. Ihmiset tulevat tietoisiksi heitä ympäröivästä synkkyydestä ja tuntevat voimakkaasti oman vastuunsa asioiden muuttamiseksi.
Infosodan kannalta on äärimmäisen oleellista tavallisten ihmisten voimaantuminen. Ihmiset pitää saada ymmärtämään, että he itse voivat omalla toiminnallaan saada aikaan äärettömästi hyvyyttä maailmassa. Kuka tahansa saattaa käynnistää ketjureaktion, joka aktivoi suuret kansanjoukot. Olemme kokoajan vain yhden inspiroituneen ajatuksen päässä pelastuksesta. Ei ole mitään niin voimakasta, kuin idea, jonka aika on tullut, kuten Victor Hugo sanoi.
Henkilökohtainen vakaumus rakkauden ja ymmärryksen maailman luomiseksi voi loppupeleissä osoittautua huomattavasti tärkeämmäksi ja oleellisemmaksi asiaksi, kuin kattava tietoisuus jokaisesta rikoksesta ja totalitaristisesta suunnitelmasta. Ongelmat ovat monimutkaisia, mutta ratkaisu on yksinkertainen. Ei kuitenkaan niin yksinkertainen, että sitä voisi täydellisesti yhdessä kommentissa selittää. Voin silti yrittää.
Noudata seuraavaa algoritmia, niin maailma pelastuu.
1. Hyväksy eläväsi dystopisessa painajaisessa ja brutaalissa totalitarismissa.
2. Ymmärrä olevasi itse ainoa ratkaisu.
3. Hanki valtaa, rahaa, työvoimaa ja muita resursseja.
4. Käytä resursseja tehokkaimmalla mahdollisella tavalla positiivisten yhteiskunnallisten muutosprosessien kiihdyttämiseen.
5. Pyri omalla käytökselläsi maksimoimaan niiden ihmisten määrä, jotka toimivat samalla tavalla ja organisoidu heidän kanssaan.
Kiitos Pavezi hienosta kommentistasi. Sinä summaat tilanteen puhtaasti, ja voimaannuttavasti. Viime kesänä koin jotain, joka oli hyvin lähellä sitä minkä kuvaat seuraavana askeleena. Inner Humanity Camp Tammisaaressa, josta kirjoitin englanninkielisessä blogissani seuraavasti:
http://klausra.com/blog/?p=1014
Tästä on hyvä jatkaa…
Hyvä… tuohan on jo haasteen vastaanottamista. Ja kun riittävän moni ottaa sen vastaan niin muutos tapahtuu väistämättä.
Mutta ei ilman että tuo oma herääminen siirretään myös toiminnan tasolle mikä merkitsee poliittista aktiivisuutta.
Lisätään tuohon vielä, ettei meillä mikään muutu ellemme itsenäsity ja irrottaudu EU:sta, ota omaa rahaa käyttöön jonka tekee oma pankki. Lisäksi tarvitsemme sellaiset miehet johtoon, jotka kuuntelevat kansan ääntä.
On turha ruikuttaa kurjistumista ellemme ole tuohon valmiita.
Mielenkiintoista keskustelua kyllä yllä.
Minustakin monia näkökulmia tarvitaan.
Kannatan osin pavezin näkemyksiä.
Osa hänen viestistään kuitenkin vesittää hänen esittämäänsä ”algoritmia”.
Vastaan hänen viestiinsä ja samalla tarkennan näkemystäni Rahikaisen blogikirjoituksesta.
Esimerkiksi hengellinen herääminen ei ole massiivista niin kauan kuin suuret massat eivät paljon nykyistä laajemmin eroa niistä organisoiduista uskonnoista, jotka ovat aina osoittaneet olevansa kehityksen jarru. – Ja sellaisissa on henkisesti ja/tai rahallisesti kiinni suurin osa ihmiskuntaa.
Enkä ole vaatinut päivänpolitiikan kommentointia, vaan ihmetellyt sitä, miksi blogisti kirjoittaa ikään kuin tämän vuosisadan tapahtumat voitaisiin kaikkinensa eli ytimellisestikin sulkeistaa. – Se ei ole rakentavaa.
Eikä ympäripyöreys sodan ja rahavallan kritiikissä ole rakentavaa, koska niin monilla vaikutusvaltaisimmista uusliberalisteista on sellaiseen kritiikkiin niin automaattiset ja kansaan menevät vastauksensa. – Heidät ja muut takapajuiset meidän tulisi vakuuttaa eikä ajattelultaan jo ennestään itsemme kaltaisia.
(Vrt. myös, miten vähän pasifistit ym. saivat aikaan kun kansa hurmattiin esim. erääseen ihmiskunnan järjettömimmistä suursodista, 1. maailmansotaan. – Millä motiiveilla lähdettiin, vielä asemasotavaiheessa!)
”Maailmanparantaminen” sanan huonoimmassa merkityksessä on (usein alkoholin siivittämänä) juuri sellaista yleisluontoista mm. rahavallan ja sotaisuuden arvostelua, mikä on ok lähtökohtana. Mutta kun sitä pidetään hyvänä lopputuloksena (siis esim. julkaisun arvoisena), se ei johda millään tasolla oleelliseen konkreettiseen, varsinkaan rohkeaan oleelliseen konkreettiseen.
Oleellista: miten yhteiskunnallinen edistyminen sitten oikeasti on tapahtunut ja tapahtuu?
– Miten se tapahtuukin, niin ainakin olemalla valmis maksamaan siitä hintaa – jonka yleensä joutuukin maksamaan, jos jotain oleellista hyvää aikaansaa.
Noh, minkä hinnan suomalaiset ovat valmiita maksamaan esim. USD- ja mieluusti USA- ja EU-vetoisuudesta irrottautumisesta, puhumattakaan rohkeammasta uuden rakentamisesta?
Sellaiseen tuskin tulee kenellekään juurikaan innostusta pelkästä yleisluontoisesta rahavallan ja sotaisuuden arvostelusta ja sisimpäänsä keskittymiseen ohjaamisesta.
YKSITYISKOHTIA
1) Mitä tasoa sitten kansoilla pitäisi olla, jotta konkreettinen Muutos tapahtuisi?
”Itsetuntemuksen ja henkilökohtaisen uskonnollisen kokemuksen painottaminen on myös mielestäni oikea suunta.”
– Periaatteessa joo, mutta
– Mielestäni heräämisessä on keskeistä uudistaa uskontoja, osin myös laajemman ekumenian hengessä (vaikka en uskokaan sen koskaan toteutuvan täydellisesti). Ja (realistisemmin / tehokkaimmin ajatellen) edetä uskontoja vapaampaan hengellisyyteen.
– Itsetuntemus on niin laaja käsite, ettei se tarkentamatta ole kovin hyödyllinen. Yleensä sitä käytetään kaikenlaisessa egokeskeisessä kilpailemisessa ja kamppailemisessa paremmin pärjäämiseen.
2) Mitä kokemuksia teillä on suuresti keskivertoa enemmän hienoa henkistä hyväksymistä/antautumista korostavaisista?
He voivat olla kyllä hyvin ihastuttavia. Se vain, että itselläni ei ole vuosikymmenten seuraamisesta huolimatta havaintoja siitä, että he kuitenkaan erityisemmin erkanesivat valtavirrasta, konservatiivisuudesta, tavallisuudesta – oikeasti jotain konkreettista uutta hyvää rakentavuuteen.
(Esim. kohti omavaraisia yhteisöjä, uusia vaihdonvälineitä, aikapankkeja, nykytilanteessa Suomessa myös merkittävän laajuisia lakko- ym. liikkeitä… – Tai jos tuollaisiin lähdetäänkin, onko motivaatio niihin oikeasti jokin henkisen hyväksymisen kaltainen?)
Eli joitain näkökulmia useimmiten unohdetaan kun henkistä kokemuksellisuutta puolustetaan virheettömänä maailmanparantamisena.
Esimerkiksi juuri hyväksyminen/antautuminen on sopivasti henkisesti kasvattavana yms. määriteltynä hieno asia. Mutta se ei johda yleensä konkreettisuuteen.
Eräs iso syy konkreettisesti myönteiseen kehitykseen on tyytymättömyys nykyiseen.
Esimerkki 1. Pieni tyytymättömyys leimaa menestyneimpien yritysten yrityskulttuureja. (Ks. esim. bestseller Jim Collins: Hyvästä paras.)
Esimerkki 2. Tutki, miten ammattiyhdistysliikkeet syntyessään saivat parannettua työläisten asemaa.
Ei siinä kauniiden henkisten puhuminen paljoa auttanut.
Esimerkki 3. Tutkipa, mitä Intian eettinen ja muu henkinen taso (keskimäärin) nykyisin on. Siitä huolimatta, että maa on ollut vuosituhannet – etenkin joogaperinteen johdattamana – maailman ykkönen autuuden kokemisessa.
Esimerkki 4. Joo, Islamin Jumala-kuva on paljon johdonmukaisempi ja uskottavampi kuin kristinuskon, mutta se on vain teoriatasoa. Tutki, miten islamilainen (ja esim. romanien) maailma on suurelta osin jäänyt vuosituhansien ajaksi paikoilleen, passiiviseksi ja takapajuiseksi. – Sen elintaso on tuotu sen ulkopuolelta.
Esim. sunnien ja shiiojen verinen vihanpito on kestänyt jo 1000 vuotta.
Kyse on ollut siitä, että niin moni on tyytyväinen siihen, miten asiat ovat, ja niin moni on lyhytjänteinen.
Nuo kaksi asiaa merkitsevät käytännössä mm. kirjallisen kulttuurin heikkoutta kaikilla tasoilla. Ja sitä kautta monenlaista yhteiskunnallista heikkoutta.
(Osittain asian voi selittää sillä, miten länsimaat ovat riistäneet… Mutta ei kaikkea! – Ja mitä nyt tapahtuu, kun länsimaat eivät panosta asialliseen kehitysapuun, vaan aina vain velka- ja Maailmanpankin ohjausorjuuteen ohjaavaan. Ja monien kehitysmaiden vaikutusvaltaisimmat, mm. rikkaimmat, otetaan länsimaihin pakolaisina ja ”pakolaisina”.)
Nämä asiat eivät muutu siitä, että toistamme miljoona kertaa, että islamilaisten enemmistö on maltillisia ja rauhaa rakastavia! Tai syyttelemme itseämme kaikesta pahasta, mitä länsimaat ovat historian aikana tehneet nykyisille kehitysmaille.
Alunperin asetelma ei-länsimaisuuden ja länsimaisuuden välillä oli tasaväkinen.
Usein unohdetaankin ne syyt, miksi länsimaat etenivät niin voimakkaasti varhaiskeskiajalta alkaen tieteellis-teknologisesti ja sitä myötä taloudellisesti ja (usein imperialistiseksikin yltyvän) vallan kannalta.
Niitä olivat esimerkiksi tyytymättömyys, kilpailunhalu, alkuperäisen, luonnollisesti syntyneen länsi- ja keskieurooppalaisuuden hengen moninaisuus sekä sotateknologia-vetoinen teknologian kehittäminen.
(Lähtökohta: Keskiajalla monen valtion budjetista Länsi-Euroopassa meni 70-90 % sotalaitokseen, etenkin linnoittamiseen. – Lähde: McNeill – McNeill: Verkottunut ihmiskunta.
Sinänsä varsin virheellinen kirja tuo kylläkin. – Esim. ohittaa teknisestä näkökulmasta ilmeisesti ratkaisevimman tahon eli rahoittajien osuuden viime vuosisatojen vähänkin suuremmissa sodissa, kuten voittajien historiankirjoituksessa yleensäkin on tapana.)
Menihän tuo teknologian kehittämisen tapa äärimmäisyyksiin.
Mutta tuo länsi- ja keskieurooppalaisten motivaatioperusta oli kaikessa maallisuudessaankin ratkaisevaa. – Islamilaisilla alueilla ei ollut mitään vastaavaa.
Hyväksyvä tyytyväisyys ajautuu helposti hedonismiksi, jos ei ole hedonismiperusteista alkujaankin. Eikä yksinään tuo konkreettista kehitystä eikä monesti sellaista arvoperustaa, mikä johtaisi pitkäjänteisiin projekteihin, mitkä ovat aina oleellista yhteiskunnallisen rakentavuuden perustaa.
(Yllä olevien näkemysteni oleellisuutta ei muuta tämä sulkuihin laittamani.
Toki nykyään sotateknologia- ja suurpääomavetoinen tieteellis-teknologis-taloudellis-sotilaallinen hullunmylly pyörii yhä voimakkaammin, vaikka enää kenenkään ei tällä planeetalla tarvitsisi elää niukkuudessa, jos resurssit jaettaisiin tasaisemmin. Ja sotateknologia-vetoisuuden hinta on kasvanut viime vuosisatoina yhä hirvittävämmäksi ja viime vuosisadalta alkaen kärjeltään (ydinaseet, jotka ovat suurimmaksi osaksi salatuissa vaihtelevissa paikoissa liikuskelevissa ydinkäyttöisissä sukellusveneissä, ja Yhdysvaltojen niitä voimakkaammat aseet) yhä salatummaksi.
Ja viime vuosisadalla salailu alkoi onnistumaan.
Yhdysvallat varasti Nikola Teslan perinnön heti tämän kuoltua. Ja on tappanut hyvin monia Teslan avaamien teknologisten kehityssuuntien mm. öljyteollisuutta uhkaavia keksijöitä. Ja mm. asiantuntijan, joka kertoi, että Yhdysvaltain erään maanalaisen tukikohdan pohjakerroksessa on ydinaseita voimakkaampia aseita. – Pari viikkoa siitä kun hän asiasta luennoi.
Murhaaminenhan – ilman että murhaajia kunnolla yritetään ottaa kiinni – on muutenkin melko tavallista USA:ssa, kun astutaan liian isoille varpaille. – Esim. niiden, jotka uhkasivat virallista totuutta mm. JFK:n murhan ja syöpähoitoihin liittyvän teollisuuden suhteen. – Ks. esim. http://nwohavaintojapromo.blogspot.fi/2015/10/jo-kahdestoista-vaihtoehtohoitolaakari.html)
Kannattaisiko siis tutkailla, esimerkiksi, millä motiiveilla helppoihin, ”ikuisesti oikeaoppisiin” maailmanparannuskirjoituksiin edetään ja mitä niistä seuraa? Voiko esimerkiksi liian voimakas halu olla ”hyviksien” puolella johtaa liialliseen suoraviivaisuuteen ja ympäripyöreyteen?
Olen – kuten moni muukin – joskus sanonut, että psykopaatit ovat valloittaneet maailman ja lisäävät koko ajan valtaansa. Ja mitä enemmän on näitä, joita nimität ’hyväntahtoisiksi tyytyväisiksi’ sen helpompaa se on.
No, nämä tyytyväiset saavat elää omissa rakennelmissaan (karsinoissaan) mitä ne sitten ovatkin ja seurata vierestä kuinka kaikki tuhotaan. Jotkut – kuten blogistikin – etsivät ulospääsyä mutta eivät vielä ole kypsiä siihen koska se vaatii äksöniä, liikettä ja riitaa sekä välirikkoa maailman kanssa.
Heille riittää, että usko tai henkinen herääminen (havahtuminen) vie onnelaan/paratiisiin tai antaa rauhan sielulle. Ja antaahan se kun pääsee irti pahasta maailmasta mutta mitään muuta se ei annakaan: maailma ei muutu sillä mitään todellista ei saada aikaan sanoilla vaan teoilla, vain sitoutumalla tekoihn, kuten hyvin tuot esiin.
Sen kyllä ymmärsi historian Jeesuskin mutta hänestä teologit vaikenevat koska kuten Nietzsche sanoo kansan on saatava ooppiuminsa. Teologia onkin luonut itse oman teologian Jeesuksensa, joka paremmin sopii valtarakenteille.
Mutta on toki erilaisia teologejakin.
”Tämä on monille alistetuille vaikeaa, kun he ovat tottuneet siihen, että vihastuminen on moraalisesti tai uskonnollisesti väärin”, sanoi Raamattuopiston johtaja Rauno Mäkelä jo kauan sitten ja jatkaa: ”Mutta ei se ole. Uudessa Testamentissakin kehotetaan: vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä. Vihastuminen ja vihaaminen ovat eri asioita.
Kun meidän oikeuksiamme poljetaan, meidän pitäisi suuttua siitä, eikä suinkaan jäädä alle. Osoita vihastumisesi tavalla tai toisella.
Käytännössä tämä merkitsee riitelemistä. Ne jotka ovat joutuneet alistetuksi ovat yleensä ihmisiä, jotka inhoavat riitelemistä ehkä yli kaiken. Se on heille suunnattoman vastenmielistä. Koko heidän olemuksensa on sitä vastaan, mutta on vain opittava riitelemään”.
Ja lisää luennosta 9.12.2004: Miksi minusta tuli luonnehäiriöisen uhri? — miten voin vapautua alistajastani? : ”Tämä voi ärsyttää teitä, mutta uskallan sanoa sen näin: Olennainen asia tapahtuu uhrissa itsessään. Hänessä täytyy tapahtua muutos. Jos hänessä tapahtuu sisäinen muutos, se alkaa heijastua hänestä ulospäin… vaikkei hän sanoisi mitään, vaikkei hän tekisi mitään. Se alkaa vähitellen muuttaa häntä itseään myös siten, että hän voi löytää keinoja, joilla hän voi tilannetta muuttaa, vaikka radikaaleja keinoja ei olisikaan käytettävissä.”
Tässä on nyt nostettu niin paljon eri aiheita ja kysymyksiä esiin, etten millään pysty vastaamaan, tai kommentoimaan niihin kaikkiin. Selvennän (ja hämärrän) siis vain omia näkemyksiäni epämääräisessä järjestyksessä.
Ensiksi mieleen nousee kysymys tällaisen blogitekstin kritisoimisen mielekkyydestä. On varmaankin ihan perusteltua kritisoida tekstiä ympäripyöreäksi ja sanoa, että se ei johda mihinkään ”oleelliseen rohkeaan konkreettiseen”, mutta näin voitaisiin sanoa käytännössä kaikista internet-kirjoituksista.
Oleellista on se, että näistä asioista ylipäätään puhutaan ja tietoisuus kehittyy. Ehkä tämän tekstin voi ajatella jo nyt saaneen paljon enemmän konkreettista aikaan, kuin moni muu, koska se katalysoi tällaisen keskustelun ja mielten kohtaamisen. Toisaalta voidaan ajatella, että tekstin ”heikkous” sai aikaan kritiikin, joka sai aikaan keskustelun.
No, ”tutkimattomat ovat herran tiet”, jostain käsittämättömästä syystä universumi on joka tapauksessa päätynyt 13,8 miljardin vuoden kehityksen jälkeen tähän tilanteeseen, josta nyt löydämme itsemme. Mielenkiintoista ja olennaista on se, että voimme itse luoda tulevaisuutemme, kuten Rahikainen meitä kehottaa tekemään.
Tällainen puhe on tietysti abstraktia, mutta abstraktista ideoinnista on pakko aloittaa. Abstraktin filosofian moraaliset ja hengelliset periaatteet ovat ajattelun hierarkiassa käytännön politiikan yläpuolella, niiden on tultava ensin ja vasta niistä voidaan edetä käytäntöön. Tällä tavalla voi ajatella monien historiallisten aatteiden kehittymistä, esimerkiksi Sokrateshan ei muuta tehnyt, kuin ärsytti ihmisiä torilla, vasta Platon kirjoitti ajatuksia ylös ja konkretisoi toiminnan akatemiakseen. Samoin Jeesus vain vaelteli ympäriinsä puhumassa, mutta Paavali alkoi perustamaan ja organisoimaan seurakuntia, nostattamaan henkeä kirjeillään ja niin edelleen. Marxin ja Engelsin teoretisoinnin täytyi tulla ennen Leninin käytännöllistä vallankumouksellisuutta. Samalla tavalla voidaan ajatella, että tällaista abstraktia, ympäripyöreää mentaalisen maaperän möyhennystä täytyy olla riittävästi, ennenkuin muutoksen siemenet voivat lähteä itämään.
Tyytymättömyys nykytilanteeseen on sinänsä hyvä asia, olen ehdottomasti tyytymättömyyden kannalla. Esimerkiksi Esko Valtaojan tapa puolustella status quota osoittamalla historiallisilla esimerkeillä, miten köyhyys, väkivalta ja muut ei-kivat jutut ovat vähentyneet maailmassa, on mielestäni kuvottavaa. Sama tyhjä argumentti olisi voitu esittää missä tahansa totalitaristisessa yhteiskunnassa. Ongelma ei ole siinä, että ihmisillä olisi liian negatiivinen näkemys maailmasta, vaan se, että ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedä siitä, miten synkässä helvetissä he jo elävät. Aito hengellisyys on sitä, että katsoo pahuuden todellisuutta suoraan silmiin. Enkä tarkoita ainoastaan korruptiota ja sotarikoksia ja kaikkea muuta tällaista, vaan koko elämäntapaamme ja sitä, miten olemme järjestäneet yhteiskuntamme. En mene tässä sen pidemmälle kulttuurikritiikkiin, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että koulutus on indoktrinaatiota, työelämä on orjuutta, ruoantuotanto on eläinrääkkäystä, politiikka on valehtelua ja niin edelleen. Niin kutsutut tavalliset ihmiset ovat aivan liian välinpitämättömiä ja hyväksyvät tämän pahuuden normaalina, se on suurin ongelmamme.
Mutta, tästä huolimatta, sanoisin että tyytymättömyys ei ole ratkaisu, se on pelkkä lähtötaso. Ajatellaan asiaa tunnetun Kübler-Ross mallin avulla, joka postuloi viisi eri tunnevaihetta, jotka ihminen käy läpi lähimmäisen menettäessään. Tässä yhteydessä voidaan ajatella, että kuollut lähimmäinen on länsimainen sivilisaatio itse. Suurin osa ihmisistä on ensimmäisessä vaiheessa, totuuden kieltämisessä ja itsepetoksessa. Kun totuus vihdoin valkenee ihmisille toisaalta tilanteen eskaloituessa, toisaalta tiedonvälityksen lisääntyessä, ihmiset siirtyvät toiseen vaiheeseen, eli suuttumukseen ja vihaan. Pelkkä suuttumuksen impulssi ei kuitenkaan takaa rakentavaa muutostoimintaa, vaan useiden vihaisten ihmisten mieli pikemminkin sulkeutuu entistä enemmän. Kolmas vaihe on kaupankäynti, tällaista voisi olla esimerkiksi jonkin olemassaolevan poliittisen puolueen kannattaminen, tai pienimuotoinen eettisten kulutusvalintojen tekeminen, kierrätys ynnä muu. Neljäs vaihe on masennus ja tässä vaiheessa on hyvin paljon ihmisiä. Ihmiset tietävät, että maailma on sekaisin ja että jotain on hyvin pahasti vialla, mutta eivät usko itse voivansa tehdä asioille mitään. Ihmiset tuntevat olevansa voimattomia ja pieniä, elämän ja yhteiskunnan riepoteltavana. Ihmisten avuttomuus on hyvin pitkälti koulujärjestelmän tulosta, jossa ihmisten mielikuvitus, luovuus ja oma-aloitteisuus tapetaan, toisaalta myös median ja poliitikkojen syytä, jotka tietoisesti asettavat itsensä tavallisen ihmisen yläpuolelle, näyttävät omaa mahtiaan. Paljon voitaisiin puhua myös mainosten negatiivisesta vaikutuksesta kollektiiviselle itsetunnolle.
Joka tapauksessa, viimeinen vaihe on tilanteen hyväksyminen. Tässä sitä nyt ollaan, tämä on tilanne. Mitäs nyt? Vasta kun kovimmat tunnekuohut ovat laantuneet ja tilanne on hyväksytty, voidaan toimia rationaalisesti ja tehokkaasti ongelmien korjaamiseksi. Eikä tämän ongelmien korjaamisen tarvitse välttämättä olla ongelma-lähtöistä, vaan se voi olla myös ihan vaan oman luovuuden ja itsen toteuttamista. Kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin, yksittäinen ihminen voi saada aikaan äärettömän paljon hyvää. Siis eihän periaatteessa mikään estä minua ansaitsemalla rehellisellä työllä niin valtavaa omaisuutta, että pystyisin itse ruokkimaan kaikki maailman nälkäänäkevät, jos se nyt sattuisi olemaan unelmani. Eli omalähtöinen, positiivinen, luova ja uutta rakentava toiminta ovat mielestäni jopa tärkeämpiä, kuin kritiikki ja vastustaminen, joita toki tarvitaan myös.
Itsetuntemuksesta sen verran, että siihen kuuluu mielestäni myös ympäröivän maailman ja historian tuntemus. Enhän minä voi oikeasti ymmärtää itseäni, jos en ymmärrä itseäni tässä historiallisessa kontekstissa, jossa elän. Miten vanhempani ovat vaikuttaneet näkemyksiini, miten yhteiskunta, ovatko nämä vaikutukset olleet positiivisia vai negatiivisia? Miten minusta on oikeastaan tullut minä? Todellinen itsetuntemus on siis oikeastaan vain ymmärrystä todellisuudesta sinänsä, sillä sen on katettava biologia ja fysiikka, anatomia, psykologia, sosiologia ja oikeastaan kaikki muutkin mahdolliset tavat, joiden avulla omaa todellisuutta voidaan ymmärtää ja hahmottaa. Kun tätä tutkiskelua tekee tarpeeksi kauan, huomaa vääjäämättä, ettei oma luonto ole hakattu kiveen, ja projekti muuttuu itsetutkiskelusta pikemminkin itsen-luomiseksi, aktiiviseksi ja sovelletuksi eksistentialismiksi.
Käynnissä olevasta massiivisesta heräämisestä haluan sanoa, että meidän ei pitäisi lainkaan vähätellä sitä. Heräämistä on toki monenlaatuista ja monentasoista, mutta kyllä silti voidaan puhua miljoonista ihmisistä, jotka altistavat itseään virallisia narratiiveja vastustavalle informaatiolle. Ja tärkeäähän ei ole sinänsä näiden heränneiden ihmisten lukumäärä, vaan myös näiden heränneiden tieto-, ja motivaatiotaso, joka kuitenkin kasvaa ajan funktiona. Banderolliensa kanssa muutosta vaativia massoja on pidettävä vähemmän tärkeinä, kuin sitä pientä, mutta äärimmäisen motivoitunutta ja hyvin informoitua joukkoa ihmisiä, joka vaaditaan massojen mobilisoimiseen ja systemaattiseen toimintaan. Vaikka käynnissä oleva herääminen ei vielä tässä vaiheessa vaikuttaisi massiiviselta, pitää meidän uskoa siihen, että se tulee kiihtymään ja kasvamaan räjähdysmäisesti tulevaisuudessa, eikä vähiten siksi, että me itse voimme saada tämän kiihtyvän heräämisen aikaan omalla toiminnallamme. Siitä tässä on lähdettävä, että tulevaisuus kuuluu meille ja että nyt uusi valtava aalto nousee.
Loputtomastihan tästä aiheesta voisi jaaritella, mutta ehkä tämä riittää tältä istumalta.
Tuo viimeinen kappale on loistava. Juuri niin ja vain juuri niin käänne voi tapahtua. Massoihin ei voi panostaa koska massat – niitä silsi aliarvioimatta – ovat helposti johdettavissa harhaan kuten nyt näemme tapahtuvan kun puuttuu juuri tuo motivoitunut ja valistunut sekä riittävän tietomäärän omaava ihmisjoukko, joka tarttuu ohjaksiin ja saa laajemman heräämisen ja kansanliikkeen taakseen.
Massat kyllä lähtevät oikeaan asiaan mukaan kuten ne nytkin ovat ymmärtämättöminä ja huijattuina lähteneet mukaan oman tuhonsa tielle. Tästä hyvä esimerkki ovat persut, joista uskoisin hyvin suuren ellen valtaosan katuvan nyt kovin hyväuskoisuuttaan.
pavezi, Olen muilta osin samaa mieltä, ja teet kirjoituksesi loppuosassa arvokkaita huomioita, mutta sattuiko muutama huolimattomuusvirhe?
Minulle ei ole kaikilta osin selvää, miten suuri maailman muutos parempaan teknisesti ottaen voi tapahtua. Kuten missä kohdissa missäkin tärkeissä prosesseissa on massa menossa ja missä kriittisen massan raja. Kuitenkin seuraavista olen varma.
Se, että joukkojen ja ihmiskunnan tietoisuus voi kehittyä ennakoimattomin tavoin, on kiehtovaa, eikä se täysin avaudu ilman matematisoitua ihmistieteellisyyttä koskaan. Mutta kirjoitat kuin unohtaisit sen, että vasta nyt jälkiviisaudella tiedämme, että Rahikaisen bloggaus oli tärkeä kun se katalysoi tällaisen keskustelun. Kuitenkaan yleensä näin ei käy, vaan yleisluontoiset avaukset johtaavat sellaisiin ”maailmanparannuskeskusteluihin” joita kuvasin viime viestissäni. Sellaisiin, jotka eivät johda mihinkään uuteen kenelläkään edes ajatustasolla, tai jos johtavat, niin se on oleellisesti huonoon johtavaa. – Esimerkiksi vahvistaa liian automaattista kyynisyyttä ja liiallisia vastakkainasetteluja. Se on linjani eli olemme siinä suunnilleen samoin ajattelevia.
Itse pidän tärkeänä myös korostaa: En anna suositusta kenellekään, pitäisikö jostain puhua vai keskittyä maksimoimaan mielenhiljaisuuttaan. – Massojen tasolla voidaan vain puhua vaikkapa kommunikoinnin merkityksestä.
Korostan eniten sitä, että netti on nykyään täynnä liikaa älyllisesti yksinkertaista riidanhaastamista ja kärjekkyyttä siihen nähden, miten näkisin, että vaikuttamista voisi parhaiten hoitaa.
Toisaalta ajattelen niinkin, ettei yllä oleva eivätkä mitkään muutkaan mekaaniset näkemykset kuvaa kaikkea oleellista ihmisten tietoisuuden nousemisessa heidän vastaanottaessaan enemmän tai vähemmän objektiivista informaatiota maailmasta. – Koska se nouseminen ei ole loppuun asti sanallistettavissa… Mutta en lähde siihen, koska sitä pidettäisiin liian spekulatiivisena…
” On varmaankin ihan perusteltua kritisoida tekstiä ympäripyöreäksi ja sanoa, että se ei johda mihinkään ”oleelliseen rohkeaan konkreettiseen”, mutta näin voitaisiin sanoa käytännössä kaikista internet-kirjoituksista. ”
– Ei pidä paikkaansa esimerkiksi minun kohdallani.
Ja tässä kannattaa huomata myös:
* Monilla yhteiskunta-aktiiveillakaan ei ilmeisesti ole tapana analysoida ja tiedostaa, mitä nettikirjoitukset heihin vaikuttavat ja mitä heidän elämänsä olisi ilman niitä…
* Moni tärkeä uusi asia (kuten Tor, sensuroimattomat somepalvelut, uudet rahajärjestelmät kuten onecoin- ja bitcoin-systeemi) leviää vain netin välityksellä, oleellisesti siis myös nettikeskustelujen avulla. Eikä ole mitenkään supervaikeaa tai vain huippuammattilaisille mahdollista tuoda – niin halutessaan – uusia merkittäviä ja samalla käytännöllisiä faktoja, tulkintoja ja näkökulmia esiin esim. blogeissa.
* Nettikeskusteluilla on useammin tekemistä normikäyttäjälle tuttujen asioiden luotettavuus- ym. laatuarviointien ja jossain määrin verkostojen muodostumisten kanssa kuin että ne olisivat uutuuksien löytämisten lähteitä.
* Rohkeat teot ovat harvinaisia, mutta joskus rohkeaa on myös se, mitä jättää tekemättä.
* Nykyään on myös uuden tyyppisiä rohkeita tekoja, joiden vaikuttavuutta on vaikea arvioida.
Kuten miten paljon facebookin bannaamia linkkejä uskallat jakaa facebookissa. (Esim. tällaisesta ei vielä tule bannia: http://countercurrentnews.com/2015/11/hours-before-paris-exposing-isis-recruiters/# Mutta tällaisesta http://www.theguardian.com/environment/2015/apr/13/fukushima-robot-stalls-reactor-abandoned tulee automaattisesti eli tieto Tyynen valtameren todellisesta tilasta on kuumaa kamaa. Seurauksena Liketyksen/Tykkäämisen ikuinen esto ainakin omie FB-kaverien postauksiin (ei kommentteihin), ja jos valittaa, niin voi tulla enemmänkin rajoituksia. (Toki koneellisen valvonnan voi ohittaa laittamalla ainakin yhden välin tuollaiseen osoitteeseen.) Ja tällaisesta tuli Junes Loikalle 30 pv sisällön kirjoittamiskieltoa: https://www.youtube.com/watch?v=faNge-o0V-k&t=215 – koskien yli 71 milj. intiaanin kansanmurhan alkuunsaamista amerikoissa. Sehän on eräs keskeinen USA:n nykyisen aseman tausta.)
* Netin suhteen ihmiset eivät helposti myönnä (koska monille kirjat ovat uskottavampia lähteitä kuin netti) eivätkä aina muistakaan, mistä vaikutteitaan saavat.
Mutta ajatellaan vaikkapa, kuinka moni poliittinen aseistakieltäytyjä on saanut netin kautta ratkaisevasti infoa ja rohkaisua vaikkapa Yhdysvalloissa ja Suomessa.
Entisaikaan hallinnon pimeät puuhat pysyivät salassa paljon kauemmin kuin nykyään.
Uskomattomalta tuntuu tämä nykyisen avoimuuden nopeus – eliitin on pakko myöntää joitain asioita, esim.: http://wearechange.org/hillary-clinton-senator-confronted-on-supporting-isis/ ja http://www.wnd.com/2015/05/declassified-docs-hillary-aided-rise-of-isis/
– Jos ihmiset eivät nostattaisi kohuja, niin muutoksia ei ainakaan tapahtuisi.
*
”Tällainen puhe on tietysti abstraktia, mutta abstraktista ideoinnista on pakko aloittaa. Abstraktin filosofian moraaliset ja hengelliset periaatteet ovat ajattelun hierarkiassa käytännön politiikan yläpuolella, niiden on tultava ensin ja vasta niistä voidaan edetä käytäntöön. Tällä tavalla voi ajatella monien historiallisten aatteiden kehittymistä, esimerkiksi Sokrateshan ei muuta tehnyt, kuin ärsytti ihmisiä torilla, vasta Platon kirjoitti ajatuksia ylös ja konkretisoi toiminnan akatemiakseen. Samoin Jeesus vain vaelteli ympäriinsä puhumassa, mutta Paavali alkoi perustamaan ja organisoimaan seurakuntia, nostattamaan henkeä kirjeillään ja niin edelleen. Marxin ja Engelsin teoretisoinnin täytyi tulla ennen Leninin käytännöllistä vallankumouksellisuutta. Samalla tavalla voidaan ajatella, että tällaista abstraktia, ympäripyöreää mentaalisen maaperän möyhennystä täytyy olla riittävästi, ennenkuin muutoksen siemenet voivat lähteä itämään. ”
Ehkä jotkut tosiaan tarvitsevat yleisluontoista paikoillaan pyörimistä tai hengen nostatusta jonkin aikaa ennen kuin rohkenevat tai viitsivät edetä johonkin aiempaa parempaan käytännöllisessä ajattelussaan ja konkreettisesti. Mutta on paljon esimerkkejä toimivista vaihtoehtokulttuureista eli ei ole pakko aloittaa pelkästään abstraktista.
Abstrakti aloittaminen voi olla virhekin.
Kuten tulee mieleen siitä, että nuo esimerkkisi ovat loistavia esimerkkejä siitä, miten pieleen asiat voivat mennä moniakin reittejä ja miten hallitseva historiankirjoitus on kehitellyt usein varsin keinotekoisia. Näin:
1) Sokrates oli tärkeästi nostamassa filosofisen väittelyn tasoa ja vakaumuksellisuusvoimaa totuuden rakkaudessa. Ollen siten tärkeästi Platonia inspiroiva esikuva. Mutta se, miksi ja miten Platon sai Akatemiansa aloitettua, ei välttämättä muilta osin ole Sokrateen ansiota. Eli esittämäsi Sokrates-Platon -linkitys on merkittävä, mutta ei niin vahva että sitä voisi aina juhlia. (Oleellisempaa on nähdä antiikin Kreikassa filosofinen ja sitä laajempi sivistyksellinen kulttuuri kokonaisuudessaan. Se joukkovoima ja
verkostoituminen toi tulosta. Henkilöihin ei kannata niin paljon keskittyä. – Jos siis ei olisi ollut Sokratesta ja Platonia, sieltä olisi noussut joitain muita oleellisia. – Vastaavasti se, miksi Platonin akatemia kesti huikeat yli 900 vuotta, johtui monista asioista. Ei kannata keskittyä niin paljon noihin alkuhenkilöihin. Useimmat ovat vain auktoriteettiuskoisia tässäkin. Kuka oikeasti syy-suhteista noissa tuota enempää tietää.)
2) Jeesus-liikkeen kehittyminen kristinuskoksi oli pitkä moninainen prosessi ja siinä oli monia projekteja monilla vaikuttajilla. Jeesus-Paavali -asetelma ei paljoa kerro asiasta, vaikka se käytäisiin mahdollisimman tarkasti lävitse. – Sitä paitsi Jeesuksen sanoma muuttui matkalla ja vielä kirkkoisät muuttivat Paavalin kirjoittamia. – Heikki Räisänen on eräs kansainvälisestikin tunnustettu hyvä lähde noihin.
3) Marx ja Engels taas olisivat kuolleet sydänkohtaukseen, jos olisivat eläneet ja nähneet kunnolla, minkä luonteiseksi Lenin kehittyi ja mitä politiikkaa heihin nimellisesti tukeutuen kirjoitti ja muuten toteutti.
Leninin luonteesta kirjoitti mm. hänet tavannut Bertrand Russell (kuvaten Leninin mm. pahimman luokan murhanhimoiseksi sadistiksi, mistä Wikipedia vaikenee).
Historiassa on valtavasti muitakin esimerkkejä siitä, miten hyvin aikein aloitettu ja perusteellisesti ”varmisteltu” perusta jollekin suurelle uudelle hyvälle menee pahasti pieleen.
Nykyajasta olisi ymmärrettävä (muuallakin kuin some-markkinoinnissa) se, että ei kannata edetä niin paljon varmistellen ja perusteellisesti kuin ennen.
Kommentoin vain tuota kohtaa 2 eli Jeesus-liikettä.
Kristinuskon alkukoti lienee kiistatta Qumranin luostari ja essealaiset, jotka olivat kolmas ryhmä hebrealaisia fariseusten ja saddukeusten ohella.
Ei olekaan ihme, että on ollut jatkuvasti teologeja, jotka ovat pitäneet Jeesusta essealaisena. Teologi Karl Friedrich Bahrdt kirjoitti jo 1792, että Jeesus oli Nikodemuksen ja Josef Arimatealaisen kautta liittynyt essealaisiin.
August Friedrich Gföfer, Tübingenin kirkkokoulun opettaja ja Stutgartin papiston apulainen kirjoitti v1831, että ”kristillinen kirkko sai alkunsa essealaisista, joiden oppia se on kehittänyt ja jonka organisaatio olisi käsittämätön ilman essealaisten sääntöjä.”
On hyvin todennäköistä, että Jeesus oli essealainen joka nousi vastustamaan syntiin langennutta farisealaista papistoa ja ajautui kapinalliseksi ja ristille.
Se että Paavali teki hänestä Jumalan pojan ja sovittajan johtui Paavalin omista ongelmista, joihin hän tarvistsi sovitusoppia.
Flavius Josephus kirjoittaa pian 2000v takaa Juutalaissodan historia kirjassaan: ”On elemassa kolmea lajia filosofisia kouluja; yhden muodostavat farisealaiset, toisen saddukealaiset ja kolmannen ns. essealaiset, jotka elävät erityisen ankarien sääntöjen mukaan … he ovat syntyperäisiä juutalaisia mutta heitä sitoo keskinäinen rakkaus paljon enemmän kuin muita lahkoja … heidän käsityksensä mukaan sielut ovat kuolemattomia mutta vain hyvät ihmiset siirtyvät kuolemansa jälkeen uuteen ruumiiseen kun taas pahat saavat kärsiä ikuista rangaistusta.”
Josephus luettelee kolme piirrettä jotka ovat tyypillisiä essealaisille: ankara etiikka, munkkielämä ja ei-juutalaisiin vaikutteisiin perustuva oppi sielun kuolemattomuudesta. He opettivat, että hyville on varattu paikka merten takaa, pahat sen sijaan joutuvat ikuiseen piinaan pimeään ja kylmään luolaan.
Myös teol. tri Timo Eskolan nettikirjoitus Essealaiset ja Qumran kertoo asiasta.
http://www.teolinst.fi/luennot/files/essequmr.html
Hienoja ja maltillisia pohdintoja tekstini pohjalta. Kiitos! Minun tarkoitukseni oli todella maalata isolla pensselillä ja luoda raami, jonka kautta ja avulla on sitten mahdollista ymmärtää päivänpoliittisia tapahtumia. – Itse asiassa kirjoitin jutun jo muutama vuosi sitten, sen sopiminen myös tähän hetkeen kertoo sen yleismaailmallisuudesta.
Halusin kuvata yhteistä maailmaamme ja johdattaa sitten niin itseni kuin lukijanikin kohti sitä yhteistä elämän ja luovan toimen lähdettä, joka meidän kaikkien sisimpänä laatunamme kaikkea hallitsee. Se on minun kokemukseni, se maailmaani avaava mahdollisuus, jonka haluan jakaa lukijoitteni kanssa.
Me alamme jo nähdä maailmamme varjoja, kaikkea sitä salaista ja näkymätöntä, joka todellisuuttamme hallitsee. Se on mahdollista ja sitä tapahtuu, mutta omien sisäisten, salaisten ja alitajuisten rakenteiden eli varjojen näkeminen onkin jo paljon haastavampaa. Kuka meistä haluaisi tunnustaa olevansa hullun maailmamme kaltainen, osin samanlainen kuin se?
Vuosi sitten sukelsin syvällä toisen maailmansodan historiaan ja erityisesti saksalaisuuteen ja natsismiin. Löysin sieltäkin lopulta itseni, piirteen ja mahdollisuuden, jota en ollut halunnut tai uskaltanut nähdä. Siitä tarkemmin seuraavassa englanninkielisessä blogitekstissäni viime joululta. Olkaa hyvät!
http://klausra.com/blog/?p=948#more-948
Ihan hyvä blogi. Kaikissa meissä asuu myös jonkintasoinen natsi, joka voidaan kesyttää ja niin pitääkin tehdä. Toisissa se on vahvana ja kostonhaluisena, toisissa syvemmällä eikä nouse kovin helposti pintaan ja joissakin sitä ei ole lainkaan. Tässä voisi puhua Bell-käyrästä, jota Gilad Atzmon käyttää. Sen ääripäissä olevat psykopaatit ja altruistit ovat todella kaukana toisistaan ja sitä voidaan soveltaa koko ihmiskuntaan.
https://www.google.fi/search?client=safari&rls=en&q=gilad+atzmon&ie=UTF-8&oe=UTF-8&gfe_rd=cr&ei=cAIcVt-NEOWO8QfApLHwBQ#q=gilad+atzmon+youtube
Mitä natsismiin tulee niin totuus siitä ei ole se mitä kerrotaan. Me olemme aivopestyjä sen suhteen. Esim. totuus holokastista ei ole se mitä kerrotaan. Silti sen tutkiminen estetään, tai varmaan juuri siksi. Moni tutkija istuu telkien takana. Johan se kertoo kaiken. Eihän oikea totuus tutkimalla toiseksi muutu.
”Holokausti oli toisen maailmansodan traagisin tapahtuma. Saksalaisten hallitsemilla alueilla asui neljä miljoonaa juutalaista, joista kuusi miljoonaa murhattiin. Sodan jälkeen heitä oli jäljellä enää viisi miljoonaa.”
Magneettimediasta lisää…
Tämä linkki kertoo Bell-käyrästä itse Atzmonin suulla.
http://www.gilad.co.uk/writings/2015/10/28/jewish-elite-the-bell-curve-and-the-end-of-the-west
Ihmeen helposti näyttää sionistien homma etenevän kun lukee magmedian artikkelin Euroopan tuho.
Atzmon muuten samaistaa Israelin ja natsisaksan toisiinsa.
Hei Truth_Hunter! Kiitos Gilad Atzmon vinkistä. Hänen juttunsa ovat suoria ja rehellisiä, tarpeellisa tässä hullussa maailmassa. Good hunting! Klaus
Hyvä kun kelpasi. Olen kokenut samoin. Mies on oikea helmi.
Good hunting sinullekin !
Truth_hunter, kristinuskon lähtökohta on Jeesus-liikkeessä, mutta Jeesuksen sanomasta suurin osa meni opetuslapsille, jääden salaiseksi, ja muutenkin paljon vääristyi nopeasti.
Niinpä jo Jeesus-liike oli moninainen ja kristinusko jo selvästi aivan muuta. (Jeesus oli juutalainen eikä itse edes halunnut perustaa uutta uskontoa.)
Konservatiivinen näkemys tutkijoiden keskuudessa on mielestäni hyvä. Eli ei kannata puhua kristinuskosta lainkaan ennen perustavinta asiaa eli Kolminaisuusoppia, joka lyötiin lukkoon monenlaisten kamppailujen ja ikävyyksien jälkeen vasta 1. ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Nikeassa v. 325. (Ks. esim. http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/uo/uo1/2_kirkolliskokousten_aika/02_harhaopit_kirkolliset_kokoukset?C:D=gjy2.f1fg&m:selres=gjy2.f1fg .)
Niinhän nykyisinkin virallisesti ekumenian piirissä ovat vain Kolminaisuuden tunnustajayhteisöt (vaikka kveekarit ja unitaarit ovat olleet ajoittain löyhästi mukana viime vuosisadalla).
*
Holokaustin kieltäjillä ja vähättelijöillä vaikuttaa olevan monia perustelemattomia lähtökohtia:
– Oletus, että tutkimusta pyrittäisiin estämään, vaikka valtavat määrät – myös ei-juutalaisia – itsenäisiä tutkijoita ovat tehneet käsittämättömän paljon tutkimusta vapaasti. (Ks. esim. Antero Holmila: Holokausti -kirjan osoitukset asiasta.)
– Saksan ym. lakien pitäminen osoituksena siitä, että totuus haluttaisiin kieltää (ala-arvoinen mielipide)
– Äärimmäinen kiihko ja vihamielisyys, valtava panostus (esim. koko elämäntyö) siihen, oliko tuhottuja muutama sata, 100 000, 1 miljoona vai 6 miljoonaa
– Jonkin yksittäisen paperin, kuten Magneettimedian esiintuoman SPR:n tekemän luettelon, ottaminen koko totuutena holokaustista, sen sijaan, että se oli maksimissaan jokin rajoitettu kuvio.
– Holokaustikysymyksen nykyisen poliittisen merkityksen valtava liioittelu (noh, Israel saa ymmärrystä hieman enemmän siksi, että virallinen historiankirjoitus ja sen muistutukset ovat voimissaan)
– Todisteiden vaatiminen holokaustista paljon tarkemmin kuin normaali historiatieteessä tehdään kun johonkin aletaan uskomaan
– Oletus, että maailman siionistieliitti olisi välittänyt tavallisemmista juutalaisista ja siksi estänyt katasrofin
– Oletus, että natsit eivät olisi pyrkineet peittämään jälkiään (asiasta uusin: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1411015777233)
– Täydellinen keskustelemattomuus ja tutustumattomuus tärkeimpäänkin holokaustitutkimukseen, jonka mukaan 2/3 Euroopan juutalaisista tuhottiin. Ja heistä puolet olisi säästynyt, jos Saksan miehittämissä maissa natseja ei olisi tuettu. Ja yleensä tuki oli vapaaehtoista. Samoin kuin Saksan sotavoimissakaan ”vähempiarvoisten” teloittamisesta kieltäytyjää ei rangaistu.
Huom. Holokaustitutkimusta tehdään ympäri maailmaa ja on vain muutama maa, missä rangaistaan ”vääristä mielipiteistä”.
Sinänsä epäluulo maailman eliitin siionisteja (joiden väitetään hyötyvän ”holokaustimyytistä”) kohtaan on mielestäni ok, kuten muutakin eliittiä kohtaan, koska valtamedia on niin olematon vahtikoirana. Ja on jopa oleellista, jos vapaamuurareissa ym. salaseuroissa on paljon enemmän juutalaisia kuin voisi olettaa juutalaisten suhteellisen osuuden osalta.
Kannattaisiko siis suunnata voimavaroja ketään palvelemattomasta 2. maailmansodasta jauhamisen sijaan sen paljastamiseen, mitä maailman eliitti kulissien takana tekee nykyään?
Menneitten jauhaminen palvelee vain eliittiä, joka tekee jatkuvasti likaisia operaatioitaan, kuten Pariisin tuore falseflag. Massojen herääminen niihin on nykyään tärkeämpää kuin koskaan.
Sitä paitsi Rahikainen toivoi vastauksia aivan muuhun kuin holokaustijuttuihin, esim.: ”Mitkä ovat sodan kaavat, ne yleiset ajatukset ja tunteet, joiden varassa sotia on käyty Ranskan vallankumouksesta lähtien? Mitkä ovat ne yhteiset piirteet ja psykologiset mallit, jotka ovat kerta toisensa jälkeen johtaneet kansakunnat sotiin toistensa kanssa? Ja mikä on kaikkien käymiemme sotien lopputulos, niiden yhteinen tase?”
Lyhyesti:
Mitä kristinuskoon tulee niin se oli Paavalin luomus, hän sen sovitusopin isä taitaa olla. Toki tuo Nikean kokous on tärkeä. Johannes Lehmann on esittänyt oman käsityksensä kirjassaan Raportti Jeesuksesta.
Holokastin merkitystä minusta vähättelet. Turha puhua että asiaa voi tutkia jos siitä seuraa vainoa tai vankeus lähes kaikkialla. Itselleni ainakin on selvä asia ettei 4-6 milj ole voitu tuhota vaikka työleireillä kuolikin varmaan paljon väkeä. Myös ei-juutalaisia.
Rahikainen kyllä englanninkielisessä blogissaan käsittelee maailmansotaa ja natsismia joten holokastin esilleotto lienee aika oleellinen osa sitä.
Sotia on kahdenlaisia: sisällissotia ja valloitussotia. Kummallakin on omat syynsä. Edellisillä luokkaerot, jälkimmäisillä ahneus ja vallanhimo.
Luokkasotien lopputulos on useimmiten luokkaerojen kaventuminen, ainakin hetkeksi. Valloitussodilla taas saadaan lisää maata ja rikkauksia.
Tämä unohtui
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=124928
Mitä holokastiin tulee niin saksalaisten pommituksissa ja muulla tavoin tapettujen siviilien määrä ei jää kuuteen miljoonaan.
In December 1944 Winston Churchill announced the largest forced population transfer — “ethnic cleansing” — in human history…An estimated 14 million Germans were expelled from their ancestral lands in Eastern Europe. …At least 2 million were murdered or otherwise died as a result of these expulsions, with some estimates running as high as 6 million killed. Around 5-10 million German women were raped.
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=124184
Rättvisa, icke hämnd, är den kristna andan
”Hämndgirig” är ett negativt laddat ord i all kristen och muslimsk kultur. Den judiska kulturen däremot är mättad med tanken på hämnd, då den öser direkt ur Gamla Testamentet utan Nya Testamentets eller Koranens förlösande filter.
Det vet vi judar bättre än några andra. En lysande amerikansk-judisk journalist, John Sack, märkte det i sin An Eye for an Eye, en isande bok om den fasansfulla hämnd judar tog på civila tyskar efter andra världskriget.
Denna bok berättar om tortyr, ”dödanden utan rättegång”, massförgiftningar och andra gräsligheter. Det är inte lätt att få tag i denna bok, då det judiska etablissemanget har lyckats undertrycka den och få bort den från bokhandlarna.
http://www.israelshamir.net/Swedish/rattvisa.htm
Israel Shamirin ajatuksia tähän liittyen:
Jag stöder Iran av ett annat skäl eftersom landet är en viktig allierad med Ryssland och Ryssland idag är ett bättre geopolitiskt alternativ för Europa än USA. Europa borde skaka av sig sitt beroende av USA och aktivt motverka det destruktiva amerikanska inflytandet på den europeiska kulturen. Till denna kultur hör mångkulturen, feminismen, priderörelsen, etnomasochismen, pornografin och konsumssamhället – det vill säga det mesta av det som verkar nedbrytande på européns andlighet och etniska identitet. Islams kritik mot det moderna Västerlandet är därför i många avseenden riktig – det är istället slutsatsen som är fel. Europa behöver återvända till Kristus och återupptäcka sin identitet (de tre kullarna Akropolis, Capitolium och Golgatha), inte bli islamiserat genom massinvandring.
Här finns dessutom en ironi. De som missionerar för islam i Europa har ju indirekt USA och sionismen att tacka för både mångkultur och massinvandring från muslimska länder. De saudimiljardärer som finansierar byggandet av moskéer i Kosovo har USA att tacka för detta.
Förintelsen är ett sätt att säga att judarna är speciella. De är inte som andra människor. Judiskt liv är speciellt, judisk död är speciell. Förintelsen reflekterar den judiska mentaliteten, en judeocentrisk världsbild. Miljoner icke-judar dog, men vem bryr sig? De enda offren som spelar någon roll är judarna.
– Israel Shamir om Holocaust
Jag har länge hävdat att Holocaust är en ersättningsreligion för västvärlden efter 1945, precis som marxism-leninismen försökte vara en ersättningsreligion för den ortodoxa kristendomen i Ryssland efter 1917. I denna mening har vi att göra med en form av idolatri som tar avstamp i ett judeocentriskt lidande, ignorerar de miljoner människor som dog i sovjetiska koncentrationsläger och kulminerar i ockupationen av Palestina. Detta skall givetvis inte tolkas som att jag ignorerar eller är moraliskt likgiltig inför de lidanden som judarna utstod i koncentrationslägren, inte alls. Jag ifrågasätter endast varför detta lidande skall anses mer unikt än det lidande som ryssarna utstod under kommunismen, armenierna under ungturkarna, tibetanerna under Kina, serberna under Nato och palestinierna under sionismen? Om alla människor är lika värda måste vi dekonstruera inte endast diskurserna kring Holocaust, antisemitismen, rasismen och mångkulturen, vi måste dessutom återupptäcka andlighetens primat och de mänskliga värden som bevaras av en etnopluralistisk världsordning.
Expo består av riktigt vidriga typer. Jag tror inte att ”rasism” existerar. Folk talar om det av politiska anledningar. ”Rasist” är bara ett skällsord utan verklig mening. Tyvärr är det många som samarbetar med Expo. De är mycket fruktade.
Sammanfattningsvis var intervjun mycket bra och som komplement kan tilläggas Israel Shamirs jämförelse mellan den europeiska nationalismen och sionismen, där han menar att den förra förhåller sig till den senare som myggan till elefanten och att de egentligen inte kan jämföras med varandra. Fredrik Malm i Folkpartiet stöder en rasistisk stat medan vi stöder alla människors lika värde. Expo är finansierade av rasister för att bekämpa kritiker av den sionistiska rasismen, det är inte vi som är “antisemiter” för att vi kritiserar detta förhållande. Forum för Levande Historia var rasistiska när de inte ville diskutera kommunismens offer (de blev tvingade till det av regeringen Reinfeldt) och de är fortfarande rasistiska när de vägrar att säga något om vad det tyska folket fick utstå efter krigsslutet 1945. Kurdo Baksi är rasist när han dels kämpar för kurdisk nationalism, dels vägrar samma rättigheter för svenskar. “Rasist” kan med andra ord mycket lätt påvisas hos samma grupper och individer som gjort karriär på att kasta ur sig denna beskyllning mot dem som de av någon anledning ogillar att diskutera med. Beskyllningen är en indikator på intellektuell oärlighet och dess allmänna utbredning är en indikator på den tilltagande fördumningen av det svenska debattklimatet.
Läs gärna Israel Shamirs artikel: Snatteri med förhinder
Kristna palestinier i Gaza:
View This Video on You Tube
http://www.israelshamir.net/Swedish/Swedish4.htm
… och de är fortfarande rasistiska när de vägrar att säga något om vad det tyska folket fick utstå efter krigsslutet 1945.
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=124184
“Since the end of the war, about 3,000,000 people, mostly women and children and over-aged men, have been killed in Eastern Germany and south-eastern Europe; about 15,000,000 people have been deported or had to flee their homesteads and are on the road. About 25% of these people, over 3,000,000 have perished.
Lisää Shamiria, joka hyvin perillä asioista. Hän on Venäjän juutalaisia, joka on kääntynyt ortodoksiseen uskoon ja jolla on myös Israelin kansalaisuus:
If They Are Bombed – They Are Daesh
http://www.israelshamir.net/English/FightingDaesh.htm
—-Russia is committed to preservation of a Syrian state tolerant to religious and ethnic minorities (not necessarily a laic state), but certainly Russia would never allow the majority Sunnis to be discriminated against, either. — Venäjä on sitoutunut Syyrian valtion säilyttämisteen sellaisena, että se sietää uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen (ei välttämättä maallinen valtio) olemassaolon, mutta varmasti Venäjä ei koskaan sallisi sunnienemmistön syrjitää.
Russians are also worried by possible influx of takfiris and jihadis into Russia proper. The US would not mind such a development, as it would keep Russia occupied at home.
The Russians would like to build a grand coalition for saving Syria, a coalition that includes the Western states as well as Muslim states. That’s why President Putin reminded everyone of the grand coalition against Hitler’s Germany.
However, there is no chance for such a consensus. The US wants Syria to be utterly destroyed, and certainly it wants the Russians to fail in their endeavour.
That’s why the Russian planes were still on the ground warming their engines while the social networks already went abuzz showing photos of Syrian children killed by Russian bombs. We may expect more of the same in the next few days. If Russians will be successful, their adversaries are likely to set up an atrocity: the downing of a civilian airliner, the bombing of a school,and suchlike. We should be ready for such a development.
Israel Shamir reports from Moscow. He can be reached at adam@israelshamir.net
Kuka hyötyy ja kuka kärsii…?
Janus Putkonen tekee arvokasta työtä Donetskissa.
Hänen johtamansa uutistoimisto on saanut diploomin työstään pommitetun orpojen lasten huolenpitoon ja koulutukseen keskittyvältä orpokodilta.
Katso kuva ja lue lisää…
DONi director and chief-editor Janus Putkonen made his invited visit to the boarding school, which is working under the Education Ministry of the Donetsk People’s Republic. Director of school, that was founded 52 years ago, Tatyana Arhipova, has worked 16 years in her post.
http://dninews.com/article/shelled-donetsk-orphanage-thanked-doni-news-press-diploma
Hienoa Janus…!!! Todella upeaa…!!!
Tällaisi ihmisiä me tarvitsemme.
Tämä vielä ja riittäköön minun osalta. Tässä syy miksi emme tiedä sodista emmekä muustakaan totuutta. Atzmon kertoo:
Gilad Atzmon on Jewish Controlled Opposition
By Gilad Atzmon on November 7, 2015
Gilad Atzmon — Nov 7, 2015
The following is the second part of a seminar I gave in Gothenburg, Sweden (October 18). In this part I elaborate on Jewish controlled oppositions and the manner in which Jewish dissent is used to stifle freedom of expression on issues to do with Israel, Zionism, Palestine, Zio-con wars, banking and so on.
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=124228
Ylipitkistä kirjoituksista jää puolet lukematta. Lyhyesti ilmaistuna, onhan meidän aikamme tapahtumat ennustettu käyvän toteen, jo parisen tuhatta vuotta sitten, mutta meitä ei ole opetettu niitä tutkimaan.
Politikoimisella ei ole mitään tulevaisuutta, vaan pelkkää ”vähempiosaisen alemmaksi polkemista”, riippumatta puolueista. Raha takaa absoluuttisen vallan. Onneksi ihminen ei voi maata loputtomiin rahoineen ?