TURKKI AMPUI alas venäläisen hävittäjän Syyrian rajalla 24.11.2015. Turkki on sotilasliitto Naton jäsen, mikä tekee tapauksesta erityisen vakavan. Edellisen kerran Naton sotavoimat ampuivat alas venäläisen koneen 1950-luvulla. Tämä antaa perusteet tarkastella tapahtunutta yksityiskohtaisesti ja laajempaa konfliktia taustoittaen.
.

Syyrian ja Turkin välinen raja

Syyrian sodan aikana maan pohjoinen raja Turkin kanssa on ollut Syyrian hallitusta vastustavien aseellisten ryhmien elintärkeä huoltoreitti. Turkin kautta on jatkuvasti virrannut taistelijoita, rahaa ja tarvikkeita Syyriaan. Turkin hallinto on panostanut valtavasti resursseja ja poliittista pääomaa Syyrian hallituksen vaihtoon.

Ensimmäiset neljä vuotta Turkki piti rajan käytännössä täysin avoimena. Tilanne muuttui hieman, kun Turkissa räjähti pommeja heinäkuussa 2015. Pommitusten jälkeen Turkki ilmoitti liittyvänsä terroristijärjestö Isiksen vastaiseen liittoumaan, mutta käytännössä vain kiihdytti iskujaan Syyrian, Irakin ja Turkin kurdeja vastaan, ja hiljainen tuki Syyriassa operoiville taistelijoille jatkui entiseen malliin.

Syyrian konfliktissa Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin johtaman hallinnon tavoite on ollut Syyrian hallituksen vaihtaminen ja Syyrian presidentti Bashar al-Assadin syrjäyttäminen. Erdoganin hallinto on jo pitkään peräänkuuluttanut ”turvavyöhykkeiden” ja lentokieltoalueiden luomista Syyriaan. Samaa ovat peräänkuluttaneet vaikutusvaltaiset ajatushautomot Yhdysvalloissa.

Kymmenisen päivää ennen venäläiskoneen alasampumista turkmeenitaistelijat valloittivat Turkin ja Yhdysvaltain ilmavoimien tuella useita kyliä Pohjois-Syyriassa.1 Yhdysvallat on ollut vaitonainen tästä, sillä se ei myönnä sotilaallisen toimintansa Syyriassa liittyvän muuhun kuin Isiksen vastaiseen taisteluun.

Turkmeenit ovat Syyrian etninen vähemmistö, jolla on turkkilaiset sukujuuret. He ovat muodostaneet useita aseellisia ryhmiä, joita Turkki on tukenut eri tavoin. Monet näistä ryhmistä, kuten useimmat muutkin Syyriassa operoivat maan hallitusta vastaan taistelevat ryhmät, tekevät yhteistyötä2 al-Qaidan Syyrian haaran kanssa ja harjoittavat takfiri-ideologiaa.3

Venäläisen koneen alasampumisen jälkeen alueella toimivat kapinalliset ampuivat laskuvarjonsa avanneen venäläisen lentäjän. Tämänkaltainen sotarikos ei Syyrian likaisessa sodassa tule yllätyksenä, mutta vetää osaltaan mattoa ilmaisun ”maltilliset kapinalliset” alta.

Yhdysvaltain ja Turkin yhteistä operaatiota edeltävinä viikkoina Erdoganin hallinto kiihdytti retoriikkaansa koskien ”turvavyöhykkeitä” ja on aktiivisesti lobannut ideaa viimeksi mm. G20-huippukokouksessa.

Lentokieltoalueen luominen on monimutkaista ja ongelmallista. Isiksellä tai muilla Syyriassa toimivilla terrorijärjestöillä ei ole ilmavoimia, joten lentokieltoalue ei ole suunnattu Isistä vastaan. Kyseessä on ilmasuojan antaminen Yhdysvaltain, Ranskan, Ison-Britannian, Qatarin, Saudi-Arabian, Turkin ja Jordanian tukemille aseellisille ryhmille Syyriassa.

Erdogan ymmärsi Yhdysvaltain ja Turkin yhteisen operaation merkitsevän sitä, että Syyrian balkanisointi on konkreettisesti aloitettu. Näyttää siltä, että tämä johti poliitiseen päätökseen suorittaa provokaatio tarkoituksena eskaloida konfliktia ja siirtää huomio Isiksen vastaisesta taistelusta ja Wienin rauhanprosessista takaisin Syyrian hallituksen vaihtamiseen sotilaallisesti.

Voimankäytön säännöt

On otettava huomioon, että tapahtuma on varsin tuore ja avoimesti saatavilla oleva, luotettava informaatio on vähäistä.

Turkin hallinnon YK:n turvallisuusneuvostolle lähettämässä kirjeessä kerrottiin, että venäläinen kone oli viettänyt kokonaiset 17 sekuntia yli mailin syvyydessä Turkin ilmatilassa.4 Alasammuttu hävittäjä törmäsi maahan neljä kilometriä Syyrian puolella rajaa. Venäjä kiistää, että sen kone olisi loukannut Turkin ilmatilaa.

Niin tai näin, vuonna 2012 Syyrian puolustusvoimat ampuivat alas turkkilaisen hävittäjän, joka oli loukannut Syyrian ilmatilaa. Erdogan oli silloin lausunut:

”Vaikka kone olisikin loukannut ilmatilaa joitakin sekunteja, ei se oikeuta iskua.”5 

Turkin armeija puolestaan julkaisi lausunnon, missä se myönsi koneensa loukanneen Syyrian ilmatilaa viiden minuutin ajan, ja jatkoi kertomalla että Turkin ilmatilaa on loukattu yhteensä 114 kertaa saman vuoden aikana — eikä Turkki ampunut kertaakaan ilmatilaansa loukanneita koneita alas.6  Suurin osa loukkauksista oli tapahtunut kreikkalaisten, italialaisten ja israelilaisten hävittäjien toimesta. Erdoganin hallinnon retoriikan ja käytännön politiikan ero Israelin kohdalla paljastuu tässäkin.

On selvää, että venäläinen kone ei muodostanut mitään uhkaa Turkille. Venäjällä ja Turkilla on normaalit diplomaattiset suhteet ja mittava keskinäinen kauppa. Ukrainan kriisin puhjettua moni valtio on tuonut ilmi venäläiset ilmatilaloukkaukset, mutta yksikään ei ole tehnyt Turkin kaltaista siirtoa. Vertauksen vuoksi täytyy kuvitella miten Lähi-idän tilanne olisi kehittynyt, jos Iran olisi ampunut alas yhdysvaltalaisen hävittäjän Irakin tai Afganistanin rajalla viimeisen 14 vuoden aikana.

Turkin sotatoimi on nähtävä ennen kaikkea puhtaasti turkkilaisena siirtona — uhkapelinä — jonka avulla maan nykyhallinto yritti epätoivoisesti pelastaa epäonnistunutta Syyria-politiikkaansa, pakottamalla liittolaisensa Syyriassa kohti konfliktin eskalointia Syyrian hallitusta ja samalla Venäjää vastaan, joka on ottanut aktiivisemman roolin sodassa tukemalla maan hallitusta sotilaallisesti.

Voimankäytön seuraukset

Venäläisen koneen alasampuminen Syyriassa on jatkumoa Erdoganin ulkopoliittisten kömmellysten sarjassa. Sen sijaan, että Turkin liittolaiset rientäisivät vahvistamaan sotilaallista läsnäoloaan Turkin ja Syyrian rajalla ja suhtautuisivat suopeammin turvavyöhykehankkeeseen, tulee selkkaus monimutkaistamaan entisestään Syyrian sotaa Turkin näkökulmasta.

Ukrainan kriisin puhkemisen jälkeen Venäjän johto on päättänyt vetää punaiset viivansa maailman kartalla. Afganistanin, Irakin ja Libyan sotien jälkeen Kreml on päättänyt estää Naton laajenemisen itään ja Yhdysvaltain työntymisen Venäjän etupiiriin. Tämä näkyy Venäjän toimissa Krimillä ja Syyriassa.

Turkin toimet olivat virhelaskelma. Ei-haluttu tulos on Venäjän päättäväisyyden lisääntyminen. Maa on saman tien lisännyt sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa. Venäjän puolustusministeriö ilmoitti, että se tulee sijoittamaan S-400-ilmatorjuntapatteriston Khmeimin lentokentälle ja lähettää lippulaivansa Moskvan Välimerelle Syyrian rannikkolle. Erdoganin haaveet ”turvavyöhykkeistä” on romutettu, ja Yhdysvaltain johtaman Syyrian vastaisen liittouman pyrkimys kaataa Assadin hallitus on kokenut takaiskun.

Venäjällä on muitakin keinoja vastata Turkin iskuun. Niistä virallisia ovat poliittiset ja taloudelliset — esimerkiksi turismin vähentäminen, joka olikin ensitoimi. Erittäin huomionarvoista on myös se, että Turkki on täysin riippuvainen venäläisestä maakaasusta.

Epävirallisesti Venäjä voi ryhtyä salaisiin operaatioihin Turkkia vastaan esimerkiksi tukemalla sotilaallisesti niitä Turkin kurdeja, jotka taistelevat tälläkin hetkellä Erdoganin hallintoa vastaan.

Varmaa on, että Venäjä tulee nyt kovettamaan kantaansa Syyrian sodassa, ja tämä heikentää Turkin mahdollisuuksia saavuttaa toivomansa lopputulos.

 Lähteet
  1. Bhadrakumar, M.K. | Asia Times (21.11.2015). Turkey gets toehold on Syrian territory, finally. E-lähde
  2. Loveluck, L. & Spencer, R. | The Telegraph (24.11.2015). Who are the Turkmen that are reported to have killed two Russian pilots? E-lähde
  3. M.A.G. (29.10.2015). Sultan Abdülhamid Han Tugay’ı Komutanı Ömer Abdullah: Bizler İslami Yönetimimizi İstiyoruz. E-lähde
  4. Karadeniz, T. & Kiselyova, M. | Reuters (25.11.2015). Turkey downs Russian warplane near Syria border, Putin warns of ’serious consequences’. E-lähde
  5. CNN (27.6.2012). Turkey hardens military position after Syria downs jet. E-lähde
  6. Hurriyet Daily News (25.6.2012). Turkey could have downed 114 planes for airspace violations: Army. E-lähde

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

15 KOMMENTTIA

  1. A Turkish Act of War Against Russia. (…)
    By Joaquin Flores
    Global Research, November 25, 2015

    Turkey has committed an act of War against the Russian Federation, in its downing of a Russian Su-24 fighter jet.

    A Turkish fighter jet shot down the Russian plane. Militia, under Turkish command, have killed the pilot who attempted to surrender. The pilot, being one man surrounded by hostile forces, clearly unable and not wanting to fight, would have followed protocols and Geneva convention proscribed procedures, and attempted to surrender. Instead, he was either killed in the field or executed by the Turkmen militia once captured.

    It is highly probable that these actions taken by militia, as a proxy force under direct command from Ankara, carried out these actions with tacit state approval. Turkmen militias have played a supportive role in supporting ISIS border crossings and ISIS oil shipments into Turkey.

    Turkey claims the jet violated airspace, and that therefore the aggression was Russia’s. There are numerous problems with this claim, leading to the conclusion that the ‘Act of War’ is Turkey’s.

    First, the question here is whether the airspace was in fact violated. The previous Russian response to the October 5th incident should be deemed a short-term diplomatic success, but an overall strategic failure. Russia did not challenge that a technical violation had occurred, but relied on technical-legal factors such as degree of the violation, the intent of the pilot (scope of mission) and that no harm was done. Two stories ran immediately following the October 5th incident – 1.) that the violation was accidental, and contrary to this, 2.) that the violation was a maneuver meant to avoid anti-air activity from the ground in Syria. Instead of sticking to the second story, the first story was more heavily promoted and became dominant. This precludes an ‘easy course’ for Russia to use this pretext in the event of a future incident, which has now happened.

    A violation of airspace is in and of itself a legal matter within international law and agreements between states.

    The manner and degree in which airspace is trespassed, and the probable intentions of the pilot, are both factors that must figure into a state’s legal and diplomatic justifications in deciding to shoot down a plane that has allegedly violated airspace.

    Thus, justifiable responses are largely considered those which contain sufficient elements of parity or mirroring of the initial activity in question. The factors are the degree of the violation (how many km into the territory), which also speaks to the intention itself; The official mission of the pilot(s) and whether an ulterior mission is probable or possible; In connection with this, whether the offending party, in this case Russia, has any actual or possible targets in Turkey if it posed any threat immediate to Turkish national security (immediate threats are dealt with immediately, other kinds dealt with diplomatically, etc.). Finally, if the offending party has any overt goal in an outright provocation

    Therefore, the first factors which lead us to conclude that the Turkish response did not mirror the Russian actions are that:

    1.) Russia has no formal or informal targets in Turkey- The plane posed no threat to Turkish national security, when construed legally.

    2.) Russia has no geopolitical gain to be made from violating Turkish airspace (therefore, incidental).

    This means that Turkey’s act can be construed as an act of war.

    Turkey is performing NATO’s task – establishing a No-Fly zone in Northern Syria

    The No-Fly zone is to protect ISIS supply lines in the north and north-east, including into Iraq as well.

    In response to the Turkish aggression, Putin today has openly declared that the Turkish state itself is supporting ISIS terrorism. This follows a major report released last week showing the individuals and private-co-public institutions from certain states (Qatar, Turkey, KSA, etc.) supporting ISIS. Today’s statement from the Kremlin is aimed at disambiguation.

    Were Turkey’s actions against Russia a provocation, or a response?

    Analysis indicates a bit of both, but tending towards response.

    Turkey struggles to maintain its interest in the Syrian conflict, importing oil from ISIS controlled areas. Russia recently dealt a serious blow to ISIS, striking a convoy of oil trucks headed to Turkey. From this perspective, Turkey has retaliated against Russia.

    Erdogan’s son Bilal Erdogan is the owner of some 500 of the trucks used by ISIS to transport oil into Turkey. It was these trucks that were struck by Russian attack jets during the past week. Therefore, Erdogan’s decision to shoot down the Russian Su-24 met these important requirements for NATO and Erdogan’s increasingly unstable AKP rule:

    1.) Develop a NATO No-Fly Zone in northern Syria

    2.) Establish Turkey unabashedly as a supporter of ISIS (to deflate the impact of the Russian investigation)

    3.) Force increased NATO official action, possible invocation of Article 5 which would, for France, make independent or even Russian-coordinated anti-ISIS action extremely difficult. It would also openly activate German anti-air batteries located on the Turkish border

    4.) Force a Russian response, which regardless of the nature of the response, has the advantage of requiring the opponent to make a move at a predictable time (known time of move is very important in strategy)

    5.) Further activate anti-Russian, pro-Atlanticist opposition within Russia. Inside Russia, the 5th and 6th column will use this against the Russian state – the 5th saying this is proof that the Russian activity in Syria produces unwanted consequences. The 6th will say that this is proof that Russia needs to push further (pursue a course of blind entanglement).

    6.) Eliminate all positive speculation about Turkish-Stream – push Russia into a one-track solution ‘Nordstream II’, which later can be singled out and attacked by NATO through pressure on Berlin

    7.) Retaliate and ‘make a strong statement’ about Bilal Erdogan’s personal business being targeted

    8.) Marginalize anti-Erdogan forces within Turkey, shift the national dialogue from internal to external

    (…)

    Other theatres of Russia-Turkey Conflict – Recipe for Total War

    Russia does not war. Ultimately, war only benefits the US ruling class, safely across the Atlantic, and supports the needs of both the Military Industrial Complex and City of London and Wall Street based banking elites. To that end, we should expect the following

    1.) Increased Turkish support for Tatar extremist groups in Crimea, making a two-pronged attack on Crimea following the recent Kiev backed attack on the power station. These extremist groups exist based on Turkish support, actual Crimean laws in the wake of the constitutional process to re-join Russia have granted minority status rights to Tatars which were denied to them by previous Kiev governments, including rights to language, schools, and plural and civic institutions. Therefore, today’s Crimean Tatar extremist groups cannot exist outside of artificial foreign backing. Moderate Crimean minority leadership is institutional and supports the Crimean government and, by extension, Russia.

    2.) Increased support of Turkey for Azerbaijan – supporting their aims in the conflict with Armenia over the contested border regions. Russia will increase its support for Armenia. This will act in connection with the Azeri natural gas project controlled presently by the Shah Denis consortium, now running the Shah Dennis 2 or Full Field Development (FFD) project. This will revive the Nabucco project in the wake of the total freezing of Turkish-Russian stream speculation. This will mitigate the economic/speculative impact on energy markets of this major cooling in Russian-Turkish bilateral relations.

    3.) Turkey will collaborate further in supporting ISIS with Qatar and KSA in Khorasan/Kwarazem and Turkmen regions east of the Caspian, broadly speaking, Turkic lands – creating a total or final link between Caucus conflict between Azerbaijan and Armenia, Syria-Iran conflict with Qatar/Israel/Turkey/KSA, and Afghan ‘Al Qaeda’ Mujahideen who will attempt push into Uzbekistan and Turkmenistan.

    4.) Final short-term goal will be breach of security in pro-Russian Kazakhstan, and Russian Dagestan, and Chechnya. Uzbekistan pulled from the CSTO in 2012, but remains in the Chinese SCO: NATO destabilization attempts in the region hold the promise of pushing Uzbekistan closer to Russia (while remaining close to China).
    —
    Joaquin Flores is a Mexican-American expat based in Belgrade. He is a full-time analyst and director at the Center for Syncretic Studies, a public geostrategic think-tank and consultancy firm, as well Veritas, a London based private geostrategic consultancy firm, and as as the co-editor of Fort Russ news service. His expertise encompasses Eastern Europe, Eurasia, and he has a strong proficiency in Middle East affairs. Flores is particularly adept at analyzing ideology and the role of mass psychology, as well as the methods of the information war in the context of 4GW and New Media. He is a political scientist educated at California State University. In the US, he worked for a number of years as a labor union organizer, chief negotiator, and strategist for a major trade union federation. He presently serves as the president of the Berlin based Independent Journalist Association for Peace.

  3. Niin miksiköhän se ISIS ylensä toimii Turkin rajalla? Miksi Turkin rajalle on vaadittu turvavyöhykkeitä? Eikö Turkin viranomaiset muka näe Syyriasta tulevia tankkeriautoja ja öljyputkia? Miksi länsimaat suuttuivat ja media alkoi syyttelykampanjaan Venäjän sotatoimista ISIS:tä vastaan?

    Katselin juuri Joel Skousenin haastattelun tilanteesta. Skousen kertoi että Yhdysvaltain armeija on omissa pidätyksissään saanut runsaasti asiakirjoja jotka kertoo Turkin hallinnon ja ISIS:in keskinäisestä yhteistyöstä.

    Toinen Skousenin pointti jonka haluan nostaa esille, tosin idea ei ole omaperäinen, tätä on puhutttu muidenkin toimesta ja minäkin allekirjoitan sen: miksi ISIS kaivaa verta nenästään? Miksi se ehdoin tahdoin hankkii vihollisia, jota ei edes sotilaallisesti vahvempi Syyrian armeija halua? Miksi se tahallaan pilaa maineensa niin muslimien kuin länsimaidenkin silmissä siviileihin kohdistuvilla iskuilla? Jos ISIS olisi oikeasti kiinnostunut muslimivaltion perustamisesta, tuollainen olisi TYPERÄÄ politiikkaa. Mutta jos tarkoitus onkin demonisoida jihadisteja, se palvelee Syyrian ystäviä jotka haluavat tuoda omat sotavoimansa alueelle, ”suojelemaan siviilejä” kuten Libyassa, palauttamaan järjestyksen jota Syyrian hallinto ei pystytekemään. Ja tietysti se palvelee myös Israelin arabi-vihamielistä militarististä politiikkaa.

    https://www.youtube.com/watch?v=VrIFfq7CAOA

    Suomen massamedia näyttää kuitenkin keskittyvän siihen, varoittiko turkkilaiskone ennen ohjuksen ampumista. Jällkkeen jätetään asian taustat kertomatta eikä haluta analysoida tilannetta. Eli harjoitetaan propagandaa, vaikenemalla asioista, jotka eivät tukisi omaa agendaa.

    Tämä länsimaiden vihamielisyys Venäjän sotatoimiin Syyriassa pistää myös kysymään, miksi koko sen pitkän kampanjan aikana kun länsimaat väittivät käyneensä pommituskampanjaa ISIS:tä vastaan, ISIS ei iskenyt Euroopassa. Mutta kun Venäjä aloitti sotatoimet, koko Eurooppaa ajetaan paniikkiin ympäriinsä tapahtuvien oikeiden ja väärä hälytys -iskujen aallolla.

    Pommikampanja Euroopassa oli tietysti tarkoitettu demonisoimaan jihadisteja ja tiivistämään Euroopan rivit, ottamaan yhteisen puolustuksen velvoitteen käyttöön. Ja heti sen jälkeen pudotetaan venäläinen hävittäjä! 1 + 1 on 2. Vaikuttaa harkitulta. Nyt kun tai jos NATO joutuu sotaan, Suomikin joutuu koska joudumme puolustamaan eurooppalaisia NATO-maita.

  4. Suomen valtamedioiden harhautusliikkeet kuten tuokin, varoittiko turkkilaiskone ennen ohjuksen ampumista, ovat sisällöltään jo niin banaalia uutisointia että myös meillä Suomessa aivopesun pystyy onneksi jo välttämään yhä useampi.

    Vastajulkisuutta edustavan vastavalkea.fi:n uutisointi ja blogit argumentoivat sentään faktaperusteisesti eivätkä samalla kuitenkaan pidä itseään absoluuttisena totuuden torvena. Miten se olisi edes mahdollista kun ajankohtaisen konfliktin eri toimijat saattavat iikkua puolelta toiselle eikä mikään elämän alue ole sitä, mitä se on aiemmin ollut. Uskonto sekoittuu politiikaksi, sukupuolet sukupuolettomuuteen jne.

    Tuleeko Syyriaan jo kolmas sota, ei vielä näy. Pakolaistulva Eurooppaan jatkuu silti pitkään. Turkin Erdoganinkin liikkeitä johtavat jotkut muut. Turkin salaista tiedustelua (MIT) pidetään ainakin CIA:n alaosastona

    Jos meillä valtamedioiden uutiset kohdistavat kansan huomion Angela Merkelin ”kymmenen kilon pudotukseen” niin Saksan valtamediat yllättävät sillä, että saksalainen julkinen TV-kanava, ZDF esittää 27.11 2015 klo 20.15 terrorismia käsittelevän dokumentin Attentate und Terrorimus , jossa sveitsiläinen Nato-ekspertti Daniele Ganserkin saa puheenvuoron.

  5. Että näin: kaikilla on oikeus puolustaa itseään … paitsi Assadilla. Sanoo Mark Toner USA:n ulkoministeriöstä liittyen venäläiskoneen alasampumiseen.
    Kuitenkin on selvää, ettei kone ollut millään tavoin uhannut Turkkia. Kysymys eikö kaikilla ole oikeus puolustaa itseään, myös Assadilla, sai Stonerin änkyttämään.
    Mark Toner stottert mal wieder: ”Alle haben das Recht, sich selbst zu verteidigen…außer Assad”
    Das US-Außenministerium und dessen Sprecher Mark Toner betonten nach dem Abschuss einer russischen SU-24 durch das türkische Militär, die Türkei und auch die syrischen Turkmenen haben das Recht sich ”selbst zu verteidigen”. Jedoch ist allen Beobachtern klar, dass Russland zu keiner Zeit die Türkei angegriffen hat. Auf die Frage eines Reporters, ob das Recht auf Selbstverteidigung denn generell für alle – also auch für Assad – gelte, folgte wieder einmal das berühmte Toner-Stottern.

    https://deutsch.rt.com/amerika/35742-mark-toner-stottert-mal-wieder/

  6. Mielenkiintoista tietoa— Näin öljymafia toimii Lähi-idän sota-alueella:
    The “ISIS Rockefellers”: How Islamic State Oil Flows to Israel

    “Israel has in one way or another become the main marketer of IS oil. Without them, most IS-produced oil would have remained going between Iraq, Syria and Turkey. Even the three companies would not receive the oil if they did not have a buyer in Israel,” said the industry official.
    http://www.globalresearch.ca/the-isis-rockefellers-how-islamic-state-oil-flows-to-israel/5491897

  7. Hyviä artikkeleita Turkin roolista.

    Türkei: Finanziert Erdogan-Familie den ”Islamischen Staat” über illegalen Öl-Handel?
    https://deutsch.rt.com/der-nahe-osten/35786-finanziert-turkei-und-erdogan-familie/

    Turkey is a Pawn on the Chessboard for US-NATO War against Russia
    Turkey has supported ISIS on behalf of Washington’s strategic goal to oust Assad and has been profiting from Syria’s stolen oil. Turkey follows the dictates of Washington. Turkey shot down a Russian SU-24 to provoke Russia into a war with NATO who is under Washington’s control. It is certain that Turkey got its green light from the Obama administration. Putin said “Turkey stabbed Russia in the back.” Of course, what did Putin expect from a US vassal state? Good relations in terms of trade and tourism do not matter. Besides the European Union followed Washington’s lead to sanction Russian businesses which has angered Europeans who actually do business with Russia. The consequences of Washington’s policies have backfired for the European Union, now businesses have been in decline since then.
    http://silentcrownews.com/wordpress/?p=4458

    • Sama täältä: http://www.voltairenet.org/article189526.html

      CSTO:n (Collective Security Treaty Organisation) väliintulo terrorismia vastaan Irakissa ja Syyriassa saattaa olla maailman järjestyksen alku joka perustuu yhteistyölle ja siiviliväestöjen puolustukselle tai toisaalta, jakso Itä-Länsi vastakkainasettelulle jossa länsi avoimesti tukee terrorismia. Yleisen uskomuksen vastaisesti, tämä sotilaallinen aloite on suunnattu vähemmän Irakin ja Syyrian Arabitasavalla puolustamiseen kuin CSTO:n jäsenille itselleen. Tästä johtuen se ei ole neuvoteltavissa. Väittelyt YK:n yleiskokouksessa ja Turvallisuusneuvostossa 30. syyskuuta paljastavat Washintonin ja tämän liittolaisten vastaukset. Joka tapauksessa, mikään ei enää tule olemaan yhtä kuin aikaisemmin. — lisää suomenkilistä tekstiä linkistä alla

      http://www.voltairenet.org/article188975.html

  9. Venäjän viides viikko Lähi-idän sodassa. Anglo-sionistinen imperiumi iskee takaisin:

    Week Nine of the Russian Intervention in Syria: the Empire strikes back
    Considering the remarkable success of the Russian intervention in Syria, at least so far, it should not have come as a surprise that the AngloZionist Empire would strike back. The only question was how and when. We now know the answer to that question.

    http://thesaker.is/week-nine-of-the-russian-intervention-in-syria-the-empire-strikes-back/

  11. Valtamediat vaikenevat – tai ainakin Suomen: Suomen valtamedia vaikenee:
    * http://yournewswire.com/turkey-admit-downed-russian-su-24-jet-was-planned-provocation/

    * https://vapaakulkija.wordpress.com/2015/11/26/kaikki-riippuu-siita-kuka-loukkaa-ilmatilaa/

    TAUSTAA
    Ilman Naton, varsinkin jenkkien tukea Turkki ei olisi uskaltanut tehdä mitään (tai ei olisi ehkä pystynytkään pudottamaan: https://dnipress.com/fi/posts/usa-n-ja-saudien-awacs-koneet-ohjasivat-turkin-f-16-n-tuhoamaan-venajan-su-24-n-sotilasasiantuntija/).
    USA: sotaan liittyvät vievät 30 % budjetista, paljonenemmän kuin esim. Vietnamin sodan aikana
    UK: http://www.globalresearch.ca/is-britain-being-prepared-for-a-world-war/5494181

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here