Suomi ja Euroopan turvapaikkakriisi

Suomi ja koko Euroopan unionin alue ovat olleet tämän vuoden aikana ennennäkemättömän turvapaikanhakukriisin kohteena. Sadat tuhannet ihmiset, lähinnä Lähi-idästä ja Afrikasta, ovat saapuneet maanosaan. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk on varoittanut, että tähänastiset väestönsiirtymät ovat vasta alkua, siinä missä Ranskan pääministerin Manuel Valls on vastikään lausunut, ettei Eurooppa voisi enää ottaa vastaan lisää pakolaisia.

Muuttovirtojen aiheuttaman paineen alla monet eurooppalaiset ajattelevat ensimmäistä kertaa maahanmuuton ja maahanmuuttopolitiikan vaikutuksia omaan elämäänsä: talouteensa, turvallisuuteensa ja kansalliseen identiteettiinsä. Tässä tilanteessa ei ole yllätys, että maahanmuuttokriittisesti asemoituvat puolueet keräävät kasvavassa määrin kannatusta samalla kun Euroopan institutionaalisten tukipilareiden, kuten Euroopan unionin, vastustus lisääntyy.

Suomeen ennennäkemättömän paljon maahantulijoita

Suomeen saapui syyskuun 2015 aikana lähes 11 000 turvapaikanhakijaa. Määrä on absoluuttisesti pieni, mutta se vastaa väkilukuun suhteutettuna esimerkiksi Saksaan tai Ruotsiin samana aikana saapuneita. Muutos on kuitenkin suuri verrattuna Suomeen aikaisemmin saapuneisiin turvapaikanhakijamääriin. Esimerkiksi koko vuoden 2014 aikana Suomeen saapui vain noin 3600 turvapaikanhakijaa. Lokakuussa turvapaikanhakijoita tuli 7058.

Suomen maahanmuuttoviraston arvion mukaan Suomeen saapuu tämän vuoden aikana  30 000–35 000 turvapaikanhakijaa. Ruotsiin saapui vielä syyskuussa päivittäin jopa 800–1000 turvapaikanhakijaa, jotka pyrkivät maasta pois. Suurin osa heistä jatkoi matkaansa Suomeen. Muuttovirralla on suuria sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia.

Suomen kohdalla maahanmuuttopaineen kannalta keskeinen kysymys on maan pohjoismaista mallia edustava sosiaaliturvajärjestelmä, joka on jo ennen maahantulovirran kasvua ollut kovan leikkauspaineen kohteena. Tulijoiden yhteiskuntaan integroitumisen onnistuminen ja työllistymisaste ratkaisevat kasvaneen maahantulon vaikutukset Suomen taloudelle.

Ilmiön poliittiset vaikutukset puolestaan määrittyvät sen mukaan, miten oikeudenmukaiseksi ja hyväksyttäväksi suomalaiset kokevat sen. Miten ”ansaittuina” suomalaiset näkevät tuhansille tulijoille myönnetyt turvapaikat? Entä miten he näkevät tulijoiden vaikutuksen yhteiseen elinympäristöönsä?

Maahanmuuttoilmiön legitimiteetti

Ruotsin maahanmuuttoviraston tiedottaja Fredrik Bengtsson totesi syyskuussa Aftonbladetille suurimman osan Ruotsiin saapuvista turvapaikanhakijoista olevan irakilaisia, jotka haluavat Suomeen. Bengtssonin mukaan tulijat uskovat, että heillä on Ruotsia suurempi mahdollisuus saada oleskelulupa juuri Suomesta.

Turvapaikanhakuprosessiin liittyvä laskelmoivuus selittää paljolti suomalaisten lisääntyneen epäluulon viimeaikaista maahantuloilmiötä kohtaan. Kasvavan epäluulon symboliksi nousi Fahad Firas -niminen turvapaikanhakija, joka esittäytyi pääministeri Juha Sipilälle MTV-kanavan uutislähetyksessä 17-vuotiaaksi syyrialaiseksi pakolaiseksi, jonka isä on surmattu.

Firasista levisi suomenkielisessä sosiaalisessa mediassa nopeasti väitteitä, joiden mukaan hän olisi todellisuudessa täysi-ikäinen ja että hän olisi liikkunut ennen Suomeen saapumistaan monissa Euroopan turvallisina pidetyissä maissa. Todisteena käytettiin Firasin Facebook-sivullaan julkaisemia lukuisia valokuvia. Totuutta on tietysti näiden todisteiden valossa vaikea tietää vedenpitävästi, mutta yhden aukon suomalaisten luottamukseen tapaus joka tapauksessa puhkaisi.

Media ja Euroopassa vallassa olevat puolueet luovat mielikuvaa, että Eurooppaan saapuvat maahanmuuttajat ovat haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, jotka saapuvat mantereelle erityisesti sodan runtelemasta Syyriasta. Tilastot Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden lähtömaista eivät hälvennä maahanmuuttokriittisten suomalaisten epäluuloa turvapaikkajärjestelmää kohtaan. Suomeen vuoden 2015 lokakuun loppuun mennessä saapuneista turvapaikanhakijoista ylivoimaisesti suurin osa oli mielikuvissa sotaa pakenevien syyrialaisten sijaan irakilaisia, joita Suomeen saapui 17 523. Syyrialaiset, joita oli saapunut Suomeen syyskuun loppuun mennessä 559, olivat hakijaryhmistä vasta viidenneksi suurin. Syyrialaisia suurempia hakijaryhmiä olivat myös somalialaiset (1888), albanialaiset (720) ja afganistanilaiset (1939). Kyseisistä maista Albania on selvästi turvallinen lähtömaa, ja virasto on katsonut turvallisuustilanteen jonkin verran parantuneen sekä Irakissa että Somaliassa. Afganistanin osalta virasto on päivittämässä turvallisuusarviotaan.

Humanitääriseen maahanmuuttoon erikoistunut politiikantutkija Riikka Purra on kirjoittanut blogissaan siitä, kuinka nykymalli suosii kaikkein varakkaimpia ja hyväosaisimpia henkilöitä, jotka hakeutuvat nimenomaan Euroopan vauraisiin maihin. Purran mukaan nykyinen humanitäärisen maahanmuuton malli ei riitä paikkaamaan tilannetta, joka aiheutuu yhä pahenevasta väestönkasvusta Afrikassa ja Lähi-idässä. Tulijat eivät lopu väestöä Eurooppaan siirtämällä.

Oma ja läheisten turvallisuus mietityttää

Eurooppaan saapuvat ihmisjoukot saavat kantaväestön pohtimaan asioita myös turvallisuuden näkökulmasta. Millä tavalla suuri tulijamäärä vaikuttaa kotialueen omaisuus-, väkivalta- ja henkirikollisuuden määrään, pohtivat monet suomalaiset mielessään ja yhä useammin myös ääneen.

Huolille löytyy tilastollista pohjaa. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) tutkimuksessa havaittiin, että tietyt maahanmuuttajaryhmät tekevät selvästi enemmän väkivalta-, omaisuus- ja seksuaalirikoksia kuin kantaväestö. Maahanmuuttajaväestön korkeaa rikollisuusastetta on selitetty työttömyydellä, koulutuksen puutteella, alhaisella tulotasolla sekä nuorten maahanmuuttajamiesten suurella osuudella.

Erityisen hälyttävä maahanmuuttajaväestön osuus on raiskausrikoksissa. Medioissa ruoditun Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen (ks. ss. 31–32) mukaan vuosina 2010–2011 Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneiden miesten raiskausrikollisuuden taso oli 17-kertainen kantaväestön tasoon suhteutettuna. Afrikassa syntyneiden ryöstörikosten taso oli kymmenkertainen kantaväestöön verrattuna. Pahoinpitelyrikollisuudessa erottuvat Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevat maahanmuuttajat. Eri selittävät tekijät huomioon otettaessa kantaväestön ja maahanmuuttajien rikollisuusluvut tasoittuvat jonkin verran, mutta esimerkiksi raiskausten osalta ero jää silti kymmenkertaiseksi — eron ollessa samansuuntainen, joskin korkeampi, kuin vastaavissa ruotsalaisissa tilastoissa. Tutkimustulokset ovat saaneet tukea toisilta tutkijoilta, ja eroa on selitetty muun muassa kulttuurisilla tekijöillä, kuten naisen asemalla lähtökulttuureissa.

Uudessa turvapaikanhakijoiden virrassa suomalaisia mietityttää terrorismin uhka. Italialainen Il Messaggero -sanomalehti uutisoi helmikuussa 2015 paljastettuihin puhelintietoihin perustuen Daeshin (Isis-terroristiryhmän) pyrkimyksestä käyttää turvapaikanhakijoita ”psykologisena aseena” Eurooppaa vastaan. Libanonin opetusministeri Elias Bou Saab puolestaan varoitti syyskuussa, että jopa kahdella prosentilla Eurooppaan saapuvista turvapaikanhakijoista olisi yhteyksiä radikalismiin ja erityisesti Daeshiin. Eurooppaan saapuvat radikaalin islamin kannattajat voivat siis potentiaalisesti luoda merkittävää epävakautta Eurooppaan — ja myös Pohjolan perukoille Suomeen.

Suomessa on havahduttu maahanmuuttoaallon riskeihin. Suojelupoliisi järjesti 3. marraskuuta harvinaisen tiedotustilaisuuden, jossa se totesi Suomeen kohdistuvan terroriuhan kohonneen ja monimuotoistuneen. Suojelupoliisin mukaan Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden joukossa on henkilöitä, joilla on yhteys väkivaltaisiin islamistisiin ryhmiin. Supon mukaan Suomeen ”on syntynyt turvapaikanhakijoiden kasvun myötä terrorismia tukevaa toimintaa, joka pyrkii värväämään erityisesti nuoria miehiä radikaali-islamismin pariin”. Suojelupoliisi pitää terrorismin uhkaa Suomessa edelleen matalana mutta ei sulje pois yksittäisten terrori-iskujen mahdollisuutta, kun uhkaa vielä viime vuonna pidettiin hyvin matalana. Supo nostaa esiin myös viharikosten uhkan maahanmuuton vastustamisen yhteydessä.

Pariisissa 13. marraskuuta suoritetut, 130 ihmisen hengen vaatineet itsemurhaiskut merkitsivät dramaattista muutosta Euroopan turvallisuustilanteessa. Ranska on julistanut poikkeustilan kolmeksi kuukaudeksi ja palauttanut rajatarkastukset. Ranskan iskujen jälkeen Belgian viranomaiset ovat nostaneet pääkaupunki Brysselin uhka-arvion korkeimmalle tasolle, ja kaupungissa on suoritettu lukuisia poliisioperaatioita. Brysselin koulut ja metro olivat suljettuja 23. marraskuuta. On vaarana, että poikkeustilasta muodostuu Euroopan uusi normaalitila.

Maahanmuutto hyödyttää — mutta keitä?

Suomalaisten tietoisuuteen on kiirinyt tieto monista turvapaikkajärjestelmään liittyvistä epäselvyyksistä. Järjestäytynyt rikollisuus on löytänyt Eurooppaan suuntautuvista muuttovirroista jopa antoisimman tulonlähteensä. Rikolliset ovat onnistuneet luomaan Afrikan ja Lähi-idän asukkaille epärealistisia toiveita heitä Euroopassa odottavista olosuhteista. Euroopan turvapaikkajärjestelmään kohdistuu tällä hetkellä valtava moraalikato, joka on realisoitunut keskeisten maahanmuuttotoimijoiden hyötyessä kasvavista muuttovirroista.

Valtaosa Välimeren ylittävistä turvapaikanhakijoista saapuu Italiaan ja Kreikkaan. Italian poliisi paljasti 3. joulukuuta 2014 uutispommin, jonka mukaan järjestäytynyt rikollisuus oli ulottanut pitkät lonkeronsa myös maahanmuuttajien vastaanottojärjestelmään. Roomassa paljastettu Mafia Capitale -nimellä tunnettu verkosto oli hyötynyt miljoonia euroja maahanmuuttajien avustusverkosta. Mafia Capitalen kerrottiin toimivan ilman yhteyksiä Etelä-Italian mafiaan, mutta käyttävän niiltä tuttuja keinoja.

Rooman entinen keskustaoikeistolainen pormestari Gianni Alemanno on yksi maahanmuuttovarojen väärinkäytöstä tutkinnanalaiseksi asetetuista henkilöistä. Hänen kerrotaan vastaanottaneen 40 000 euroa lahjuksena Massimo Carminatilta, äärivasemmistolaisen terrorijärjestön entiseltä jäseneltä. Kaikkiaan Italian viranomaiset ovat ulosmitanneet 200 miljoonaa euroa osana turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin liittyviä huijaustapauksia.

Järjestäytynyt rikollisuus näyttää löytäneen turvapaikanhakukriisistä uuden rahasammon huumeiden, jätteidenkäsittelyn, kierrätyksen ja kiinteistönhuollon jälkeen. Massimo Carminatin varamiehen Salvatore Buzzi kysyy poliisin salaa nauhoittamassa puhelussa langan toisessa päässä olleelta henkilöltä: ”Onko sinulla mitään hajua, kuinka paljon tienaan näillä maahanmuuttajilla?” Buzzi totesi verkostonsa koko 40 miljoonan euron arvoisen liikevaihdon tulleen romanien ja maahanmuuttajien majoituksesta ja jopa huumekaupan häviävän tuottavuudessa maahanmuuttobisnekselle.

Salvatore Buzzin väitetään Italian poliisin julkaisemassa syytekirjelmässä jopa järjestäneen maahantulijoiden vastaisia mellakoita Roomassa tarkoituksenaan saada Italian valtio perustamaan lisää vastaanottokeskuksia ulkomaalaisten suojelemiseksi. Hänen yrityksensä sanotaan hyötyneen lähes 100 miljoonaa euroa kolmivuotisesta sopimuksesta, jolla yritys valtuutettiin hallinnoimaan Euroopan suurinta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta itäisessä Sisiliassa.

Financial Times kertoo heinäkuussa 2015 julkaistussa artikkelissaan Italian järjestäytyneen rikollisuuden hyötyvän tuhansien maahantulijoiden tulvasta omistamiensa vastaanottokeskusten kautta. Mafian vastaista Libera-järjestöä johtavan Gabriella Stramaccionin mukaan moni vastaanottokeskus on järjestäytyneen rikollisuuden käsissä. Kokonaisuudessaan järjestely, jossa vastaanottokeskuksille tarjotaan 35 euroa keskuksiin saapuvaa tulijaa kohti, maksaa Italian valtiolle 800 miljoonaa euroa vuodessa.

Pakolaisten saapumisesta Eurooppaan on muodostunut valtava liiketoimi, jossa Euroopassa sijaitsevat vastaanottokeskukset ovat vain ketjun viimeinen lenkki. Newsweek uutisoi kesäkuussa 2015 Italian poliisin keräämästä 526-sivuisesta syytekirjelmästä, joka valottaa ihmisistä taloudellista hyötyä keräävän ketjun Afrikan puoleisia osia.

Newsweek mainitsee esimerkkinä ihmissalakuljettajista Libyassa asuvan etiopialaisen Ermias Ghermayn, joka järjestää afrikkalaisten matkoja kotiseuduiltaan Libyan kautta Italiaan. Ghermayn palvelu sisältää majoituksen, kuljetuksen ja ruokailut. Hänen liiketoimensa on siinä mielessä nerokas, että asiakas suorittaa hänelle maksun jo etukäteen, riippumatta siitä pääseekö tämä perille Eurooppaan tai hukkuuko hän matkalla Välimeren aaltoihin.

Ghermay houkuttelee erityisesti sudanilaisia, somalialaisia, nigerialaisia ja eritrialaisia henkilöitä hyppäämään salakuljettajien rekkoihin, jotka kuljettavat heidät Libyaan. Lähtijälle Ghermay järjestää väärennetyn passin, tarvittaessa väärennetyn avioliittotodistuksen ja maksukykyisimmille henkilöille jopa lentomatkan suoraan Eurooppaan. Hänen palvelujensa hinta on 1800 Yhdysvaltain dollaria matkasta Välimeren rantaan ja toiset 1800 dollaria Välimeren ylittämisestä.

Salakuljettajat mainostavat afrikkalaisille ruusuista tulevaisuutta Euroopassa, jonne saapuessaan he saavat lyhyen ajan päästä pakolaisstatuksen. Todellisuus on kuitenkin aivan toista. Huonojen kulkuyhteyksien päässä sijaitseviin vastaanottokeskuksiin ohjaamisensa jälkeen tulijat ovat huomanneet muuttuneensa osaksi rikollista liiketoimea, jossa he ovat rahan tuojia elektronisilla ostokorteillaan, jotka luonnollisesti käyvät vain vastaanottokeskuksen palveluihin. Vastaanottokeskusten lohduttomuus on ruokkinut niiden ympärille syntynyttä uutta rikollista toimintaa, kuten prostituutiota.

Osaa suomalaisista mietityttää nyt, missä määrin Etelä-Eurooppaan syntynyt epärehellinen maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä liiketoiminta on rantautunut Suomeen. Suomalaisia yrityksiä on jo lähtenyt perustamaan vastaanottokeskuksia. Yhtymäkohta Etelä-Eurooppaan on ainakin se, että yhdellä nykyisellä ja yhdellä entisellä kansanedustajalla on todistettu olevan yhteyksiä turvapaikkaliiketoimintaan mukaan lähteneeseen yritykseen. Mikäli seuraavien vuosien verotiedot osoittavat turvapaikkaliiketoimintaan mukaan lähteneiden yrittäjien ja poliitikkojen vaurastuneen huomattavasti, suomalaisten oikeudentaju joutuu varmasti koetukselle.

Miten käy suomalaisen sosiaalisen mallin?

Kasvavan muuttovirran poliittinen legitimiteetti määrittyy suomalaisten mielissä. Talouden realiteetit saattavat kuitenkin alkaa vaikuttaa jo varhaisessa vaiheessa.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin maan muututtua 1970-luvun puoliväliin mennessä teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Muutoksessa kunnallisen päivähoidon ja terveyskeskuksien tapaisia palveluita ja opintotuen ja asumistuen tapaisia tulonsiirtoja kehitettiin voimakkaasti. Entistä useamman suomalaisen mielessä välkkyykin nyt kysymys, miten Suomen talous kestää kasvavan muuttopaineen.

Kysymys on aiheellinen. Se liittyy olennaisesti taloustieteen Nobelin palkinnon vuonna 1976 vastaanottaneen Milton Friedmanin toteamukseen avoimien rajojen ja hyvinvointivaltion yhteensopimattomuudesta: ”You cannot simultaneously have a welfare state and free immigration.” Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka maksaa jo nyt paljon Suomelle. Yhdestä turvapaikanhakijasta aiheutuu valtiolle vastaanottopalveluiden kuluja keskimäärin 43 euroa päivää kohden. Lokakuuhun mennessä Suomeen saapuneiden 24 000 turvapaikanhakijan määrä merkitsee siis jo miljoonan euron kuluja päivässä.

Suomessa on vaikutusvaltaisia tahoja, jotka kampanjoivat maahanmuuton lisäämisen puolesta. Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) raportin mukaan Suomi tarvitsee vuosittain 34 000 nettomaahanmuuttajaa, jotta työvoima ei lähivuosikymmeninä supistuisi. Boston Consulting Groupin selvityksen mukaan maahanmuuttajien tarve on noin 400 000 vuoteen 2030 mennessä.

Maahanmuutto hyödyttää tulevaisuudessa Suomea taloudellisesti tietenkin vain siinä tapauksessa, että tulijoista syntyvä hyöty ylittää heistä syntyvät kustannukset. Taloustieteen professori Matti Virén ei ole asian suhteen luottavainen. Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistussa kirjoituksessaan Virén pohtii, onko hyvinvointivaltion taru lopussa. Virén on samaa mieltä Friedmanin toteamuksen kanssa siitä, että hyvinvointivaltio ja vapaa liikkuvuus eivät ole sovitettavissa yhteen.

Matti Virénin mukaan hyvinvointivaltio on viety Suomessa ehkä pisimmälle koko maailmassa. Hänen mukaansa maahanmuutto aiheuttaa Suomelle jopa kymmenen miljardin euron suuruisen menolisäyksen, jos kaikki tulijat pääsevät jatkossa osallisiksi samoista etuuksista.

Professori Virénin mukaan Suomen taloudellinen tilanne on vaikea, sillä investointilama jatkuu, uusia työpaikkoja ei synny ja yritysten lukumäärä vähenee. Samaan aikaan maahanmuuton välittömät kustannusvaikutukset lisäävät paineita verojen korotuksiin, mikä taas entisestään heikentää kilpailukykyä ja vaikeuttaa työpaikkojen syntyä. Hänen mukaansa kasvaneen maahanmuuttopaineen alla Suomella on vain kaksi vaihtoehtoa: siirtolaisuuden hallinnollinen rajoittaminen tai julkisen vallan tarjoamien palveluiden ja tulonsiirtojen supistaminen kaikilta.

Verkossa julkaistussa kirjoituksessaan Virén kuvailee, miten Suomen oikeusjärjestelmä estää sosiaaliturvajärjestelmän eriyttämisen Suomen kansalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Hän viittaa oikeustieteen professoreina toimivien Tuomas Ojasen ja Juha Lavapuron lausuntoon, jonka mukaan hallituksen pyrkimys siirtää Suomesta oleskeluluvan saavat turvapaikanhakijat erillisen, alempitasoisen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin on ristiriidassa perustuslain kanssa. Kirjoituksensa lopuksi Virén kysyy, että jos Suomi kerran kuuluu kaikille, miksi vain suomalaisten pitäisi maksaa veroja ja ylläpitää julkista sektoria. Hän ehdottaakin Suomen verolomakkeiden lähettämistä myös esimerkiksi Suomessa käyneille ja Suomeen muuttoa harkitseville henkilöille.

Pitääkö Suomen ainoana noudattaa yhteisiä sääntöjä?

Eurooppaan kohdistuvan valtavan maahanmuuttopaine on jo asettanut kyseenalaiseksi eurooppalaisen yhteistyön pyhimpiin kuuluvan asian: vapaan liikkuvuuden. Monen mielestä Schengen-järjestelmälle ei enää ole perusteita.

Nykyisen EU:n turvapaikkapolitiikan tukipilari on ollut käytäntö, että turvapaikanhakija rekisteröidään ja hänen hakemuksensa käsitellään siinä maassa, johon hän ensimmäisenä saapuu. Järjestelmän toimivuudessa alkaa kuitenkin olla nähtävissä huolestuttavia merkkejä. Ruotsalainen Euroopan parlamentin jäsen Cecilia Wikström nosti helmikuussa 2015 Ruotsin radion haastattelussa esiin, että monessa maassa turvapaikanhakijoita ei enää rekisteröidä eikä heiltä enää oteta sormenjälkiä. Wikströmin mukaan monet maat, kuten Italia, päästävät suurimman osan alueelleen saapuvista turvapaikanhakijoista siirtymään pohjoiseen.

Cecilia Wikströmin kuvailemat ja kesän 2015 jälkeen konkretisoituneet rikkomukset kaivavat maata koko EU:n turvapaikkajärjestelmän uskottavuuden alta. Erityisesti ne vaikuttavat Dublinin yleissopimuksen pätevyyteen EU:n turvapaikkapolitiikkaa ohjaavana ohjesääntönä.Rikkomukset kaivavat maata koko EU:n järjestelmän uskottavuuden alta. Vuonna 1990 solmittu Dublinin yleissopimus määrää nimenomaan, että turvapaikkahakemus käsitellään ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Sen mukaan turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikan hakija on ensimmäisenä tullut, lukuun ottamatta tilannetta, jossa toinen valtio on jo myöntänyt oleskeluluvan, viisumin tai kauttakulkuviisumin.

Tieto Dublinin yleissopimuksen pätemättömyydestä asettaa myös Suomen turvapaikka- ja koko maahanmuuttopolitiikan suurennuslasin alle. Lopettaessaan turvapaikanhakijoiden rekisteröimisen ja päästäessään heidät vapaasti hakemaan turvapaikkaa pohjoisemmista jäsenmaista osa sopimuksen osapuolista on alkanut yksipuolisesti soveltaa yhteisiä sopimuksia uudella tavalla.

Eurooppaan suuntautuvien muuttovirtojen kiihdyttyä Schengen-alueen jäsenmaista ainakin Saksa, Unkari, Slovakia ja Slovenia ovat palauttaneet rajatarkastukset rajoilleen. Uudessa tilanteessa Suomenkin on mietittävä tarkkaan, onko maan edun mukaista vaatia muutoksia omiin ehtoihinsa osana Schengen-aluetta.
EU:n turvapaikkapolitiikka on rikkomusten takia halvaantunut ja mahdollisesti lopullisesti rikki. Cecilia Wikström toteaa haastattelussa, että nykyiselle järjestelmälle tarvitaan vaihtoehto. Kysymys kuuluukin nyt, mikä on Suomen etujen kannalta paras vaihtoehto.

Liberaalimpaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattavilla on oma, selkeä vaihtoehtonsa. Euroopan komissiolle tehdyssä tutkimuksessa on taakanjakoperiaatteeksi ehdotettu jäsenmaan väkilukua, bruttokansantuotetta ja väestötiheyttä tietyin painotuksin. Tavoitteena on jakaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta syntyvää kuormitusta jäsenmaiden kesken joko suoraan turvapaikanhakijoita siirtämällä tai taloudellisin kompensaatioin lukumäärällisesti tai suhteellisesti muita enemmän pakolaisia vastaanottaville maille. Tätä ei voida pitää Suomen etuna.

Tässä tilanteessa Schengen-alueen sisäinen ihmisten vapaa liikkuvuus ilman rajatarkastuksia on entistä kyseenalaisempaa. Viesti siitä, että keskinäisesti sovittujen pelisääntöjen rikkomisesta ei koidu vastareaktiota, kannustaakin vain yhä uusiin rikkomuksiin. Schengen-alueen sisäisten rajatarkastusten palauttaminen niin pitkäksi aikaa, että Dublinin yleissopimusta jälleen kunnioitetaan, olisi Suomen kannalta täysin perusteltu vaatimus.

Turvapaikkakriisi horjuttaa euroatlanttisia rakenteita

Suomessa hallitus on toiminut varovasti maahanmuuttokriisin hoitamisessa. Sisäministeri Petteri Orpo äänestikin tyhjää EU-tasolla suuria tunteita herättäneestä 120 000 turvapaikanhakijan sijoittamisesta jäsenmaihin kahden vuoden aikana. Varovaisuus onkin näkynyt erityisesti maahanmuuttokriittisenä profiloituneen perussuomalaisten voimakkaasti laskeneena kannatuksena. Puolueen kannatus on romahtanut kevään 2015 parlamenttivaalien 17,7 prosentista marraskuun mielipidetiedustelun 9,8 prosenttiin.

Perussuomalaisissa onkin noussut tietoisuus siitä, että puoluetta äänestetään vain siinä tapauksessa, että se osoittaa olevansa todellinen vaihtoehto muille puolueille. Tavoite on tietenkin vaikeasti sovitettavissa yhteen globalisaatio- ja maahanmuuttomyönteisten puolueiden kanssa harjoitettavan hallitusyhteistyön kanssa. Suomen tasolla tapahtuvat muutokset ovat kuitenkin vain pieni yksityiskohta maahanmuuttokriisin Euroopan tasolla aiheuttavien muutosten rinnalla. Saksassa liittokansleri Angela Merkelin kannatus valahti syyskuussa alimmilleen neljään vuoteen. Saksalaisista vain 54 prosenttia katsoo Merkelin hoitaneen tehtävänsä hyvin, mihin syynä on nimenomaan turvapaikkakriisin jatkuminen. Financial Timesin politiikan kommentaattori Philip Stephens pitää tilannetta jopa niin merkittävänä, että hänen mielestään Merkelin syrjäyttäminen merkitsisi yhtenäisen Euroopan loppua.

Erityisesti EU:n Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevat jäsenmaat ovat voimakkaasti vastustaneet EU:n sisäistä taakanjakojärjestelmää, koska ne katsovat käytännön rajoittavan valtiollista suvereniteettiaan. Euroopan unionia koettelee samanaikaisesti useampi kriisi.

Vallitsevassa tilanteessa ei ole yllättävää, että erityisesti Unkarin pääministeri Viktor Orbánin ajama rajojen sulkemisen politiikka on saanut kasvavaa kannatusta. Unkari rakensi aikaisemmin eräänlaiseksi turvapaikka-aallon vastaiseksi symboliksi muodostuneen aidan Serbian vastaiselle rajalleen. Myöhemmin maa päätti rakentaa aidan myös Kroatian ja Slovenian vastaiselle rajalleen. Lokakuun lopussa Unkarin naapurimaa Itävallan sisäministeri Johanna Mikl-Leitner kertoi maansa suunnittelevan aidan rakentamista Slovenian rajalle. Saksa kritisoi Itävallan toimia, mutta ilmoitti vain muutamaa päivää myöhemmin itse tiukentavansa linjaansa Itävallan vastaisella rajalla.

Epäluottamus toisten kykyyn pitää kiinni yhteisistä säännöistä voi tulevaisuudessa horjuttaa koko Euroopan unionia. Maahanmuuttokriisi on nostanut maahanmuuttoa voimakkaasti rajoittamaan pyrkivien puolueiden kannatusta. Itävallassa vapauspuolue sai kolmanneksen aluevaalien äänistä. Alankomaissa maahanmuuttokriittinen puolue on kasvanut yhtä suureksi kuin kaksi maata hallitsevaa puoluetta, Ranskassa kansallinen rintama on kasvattanut suosiotaan ja Italiassa pohjoisen liitto saavutti menestystä neljä kuukautta sitten pidetyissä aluevaaleissa.

Linjaerot maahanmuuttopolitiikassa synnyttävät yhä pahempia erimielisyyksiä EU:n jäsenmaiden välillä. Ne horjuttavat EU:n ohella myös siihen tiiviisti liitoksissa olevia euroatlanttisen yhteistyön rakenteita. Osalle EU:n jäsenmaista on valjennut, että EU-jäsenyyteen liittyy kustannuksia, joita ei välttämättä saa selville virallisia jäsensopimuksia tutkimalla.

Venäjän vahvistunut rooli Lähi-idässä ja erityisesti Syyriassa Daeshin vastaisessa taistelussa on havainnollistanut tehokkaasti, että maailmanpolitiikassa on yhä vaihtoehtoja. Samaan aikaan Venäjän Assadin hallintoa tukeva linja on tarjonnut täyden vastakohdan Naton ja EU:n tärkeimpien jäsenmaiden harjoittamalle politiikalle. Monet näkevät nyt, kuinka Yhdysvaltojen johtaman koalition harjoittama politiikka on tuottanut vain lisää kaaosta. He näkevät, että Irakissa ja Libyassa asiat ovat nyt aikaisempaa huonommin. Entistä harvempi haluaa enää saattaa Syyriaa Irakin ja Libyan tilaan.

Sitouminen euroatlanttiseen rintamaan näyttääkin tuovan kustannuksia, jotka liittyvät euroalueen tulonsiirtopolitiikkaan, Venäjä-pakotteisiin ja velvollisuuteen ottaa vastentahtoisestikin vastaan Nato-maiden käymien sotien aiheuttamassa muuttoaallossa maanosaan siirtyviä ihmisiä.

Maahanmuuttopolitiikka on tehnyt atlantismiin liittyvät rintamalinjat selvemmiksi. Atlantismia eli Euroopan ja Yhdysvaltojen läheisiä suhteita kannattavat entistä selvemmin puolueet, jotka kannattavat massamaahanmuuttoa, EU:n liittovaltiokehitystä ja liberaalia arvomaailmaa. Maahanmuuttoa rajoittamaan pyrkivät, kansallisvaltioiden itsenäisyyttä tukevat ja konservatiivista arvomaailmaa kannattavat puolueet löytävät yhä useammin Venäjän kanssa yhteisen sävelen maailmanpoliittisissa kysymyksissä, kuten Syyrian kriisissä. Globalisaation ja kansallisvaltion kannattajat ovat eriytymässä kahdeksi selvästi toisistaan erottuvaksi blokiksi.

Unkarin pääministeri Orbán on syyttänyt unkarilaissyntyistä amerikkalaista suursijoittajaa George Sorosta pyrkimyksistä heikentää Euroopan kansallisvaltioita kannustamalla ihmisiä lähtemään Lähi-idästä Eurooppaan hakemaan turvapaikkaa. Euroatlantististen suhteiden kannalta asian tekee merkittäväksi se, että aktivistiryhmä CyberBerkutin kesäkuussa 2015 paljastamien tietojen mukaan Soros on lisäksi vaatinut Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja sotkeutumaan yhä syvemmälle Ukrainan kriisiin. New York Review of Books julkaisi helmikuussa 2015 Soroksen kirjoituksen, jossa hän vaati Euroopan unionia ja kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) tukemaan Ukrainan hallitusta jopa 50 miljardilla eurolla vuosittain. Suursijoittaja on myös vuosien kuluessa tukenut kymmenillä miljoonilla euroilla ukrainalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka osallistuivat aktiivisesti Euromaidan-mielenosoitusten järjestelyihin loppuvuodesta 2013 ja alkuvuodesta 2014 — myötävaikuttaen siten osaltaan pakolaiskriisiin Itä-Ukrainassa. Euroopan turvapaikanhakijakriisi on tehnyt yhä vaikeammaksi olla maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva euroatlanttisen yhteistyön kannattaja.

EU:n kriisi asettaa koko euroatlanttisen yhteistyön hedelmät vaakakupissa aivan uuteen tasapainoon. Moni entinen Varsovan liiton jäsenmaa hakeutui EU:n jäseneksi saadakseen osuutensa vuolaista rakennerahastovaroista ja Naton jäseneksi saadakseen turvaa Venäjää vastaan. Moni EU:n Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitseva jäsenmaa punnitsee varmasti aikaisempaa tarkemmin, hyödyttääkö tiivis sitoutuminen euroatlanttiseen rintamaan niitä kokonaisuudessaan.

Aika näyttää, miten mullistavia vaikutuksia kaikella tällä voi olla maailmanpoliittiselle järjestelmälle. EU:n ja Naton jäsenmaita saattaa tulevaisuudessa vetää puoleensa Unkarin esimerkki hakeutumisesta lännen ja idän intressien väliseen voimatasapainotilaan, mikä asettaa haasteita nykyisen euroatlanttisen järjestelmän kestävyydelle.

Sakari Linden on koulutukseltaan valtiotieteen maisteri ja kansainvälisen oikeuden maisteri (LL.M).