Vuosi 2016 saattaa olla käännekohta maailmantaloudessa. DowJones sekä S&P ovat molemmat tipahtaneet yli 6 % vuoden alusta, mikä on kaikkien aikojen surkein vuodenalku. Royal Bank of Scotland neuvoo investoijia ”myymään kaiken” korkealaatuisia arvopapereita lukuun ottamatta. Muilta markkinoilta kuuluu vastaavaa: FTSE-yritykset ovat menettäneet jotakuinkin £72 miljardia arvostaan. Raakaöljyn hinta on pudonnut entisestään; öljyn myynnistä riippuvaiset taloudet kuten Brasilia ja Venäjä kärsivät, aloittaa Anton Muscatelli. ”Puhutaan, että useat öljyntuottajamaat (ehkä jopa Saudi-Arabia) joutuvat hylkäämään valuuttakytköksensä dollariin.”
Tarjonta ja kysyntä
On pääasiassa kaksi näkemystä siitä, miksi maailmantalous yhä on vaikeuksissa, kahdeksan vuotta finanssikriisin jälkeen, Muscatelli toteaa. Ensimmäisen näkemyksen mukaan talous kärsii globaalista kysyntälamasta. Koko maailmantaloudessa vallitseva epäluottamus tulevaisuuteen on johtanut siihen, että kuluttaja ei kuluta eivätkä yritykset investoi. Muscatelli selventää, että talouskuri, jolla finanssikriisin rahoittaneet länsimaat yrittivät korjata velkaantuneita talouksiaan, on pahentanut tilannetta.
Tämän näkemyksen mukaan rahapolitiikalla ei, tilanteessa jossa korkotaso on muutoinkin lähes nollassa, kyetä rohkaisemaan kuluttajakysyntää. Toipumista ei tulla näkemään ennen kuin useat valtiot kiihdyttävät julkista kulutusta; tämä on pohjimmiltaan keynesiläinen kysyntänäkemys.
Vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan maailmantalouden stagnaatio, pysähtyneisyys, johtuu globaalista säästöasteen kasvusta. Yritykset eivät ole olleet halukkaita ottamaan luottoa, säästöt ovat menneet valtion velkakirjoihin ja tämä on johtanut alhaisiin reaalikorkoihin.
Tämän näkemyksen mukaan julkisen kulutuksen lisääminen ei ole ratkaisu, Muscatelli selittää, vaan ratkaisu on investointimahdollisuuksien laajentaminen. Samalla eri valtioiden tulisi koordinoida talouspolitiikkaansa ja hilata keskuspankkien ohjauskorkoa hiljakseen lähemmäs ”normaalia”. Muutoin idässä ja lännessä säästössä olevien rahojen epätasapaino jatkuu ja kasvattaa kuplien syntymisen riskiä.
Epätäydellinen todellisuus
Vuoden 2016 aikana selvinnee, kumpi näkemyksistä on oikea tai oikeammassa, professori kirjoittaa. Kiihtyykö kuluttajakysyntä ja investoiminen ilman että valtio avittaa tässä julkista kulutusta kasvattamalla? Muscatelli itse on taipuvainen kallistumaan keynesiläisen kysyntämallin kannalle, kolmella ehdolla. Hänen mukaansa kuluttajakysynnän ylläpitäminen on tarpeen joka tapauksessa; palkkatason täytyy pitää yhtä inflaatioasteen kanssa. Jos nämä ehdot eivät täyty, eriarvoisuus kasvaa ja pidättelee kuluttajakysynnän kasvua.
Finanssikriisin jälkeinen velkaantumisen aste on yhä korkea monessa maassa. Kotitalouksien velkaantumisaste on yhä varsin korkea (80–110 % talouden koosta) Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Portugalissa, Irlannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, tähdentää Muscatelli. Bruttovaltionvelka ylittää sekin 100 % talouden koosta Yhdysvalloissa, Irlannissa, Italiassa, Kreikassa, Belgiassa, Portugalissa ja Japanissa.
Keynesiläisyyden kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä muuta kuin hitaan toipumisen jakso, mikäli näitä velkakuormia ei saada vähennettyä, professori täsmentää ja jatkaa: entiseen aikaan sotia ja inflaatiota hyödynnettiin kun haluttiin uudelleenjärjestellä tai inflatoida velkaa pois. Nykyisin, itsenäisten keskuspankkien aikana, velkojen inflatoiminen on vaikeaa, koska keskuspankkien tehtävä on pitää inflaatioaste alhaalla. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö G20-maat voisi koordinoida talouspolitiikkaa maailmantalouden elvyttämiseksi, mutta sitä se kyllä tarkoittaa, että olemme vähentäneet käytössä olevien työkalujen määrää, Muscatelli summaa.
Yhdysvallat on kyennyt tähän asti käyttämään dominoivaa asemaansa osoittamaan maailmantaloudelle suunnan. Tämä on tehnyt monien maiden ja keskuspankkien elämän hyvin helpoksi. Moninapaisessa maailmantaloudessa, missä maat keskuspankkeineen tekevät itsenäisiä raha- ja talouspoliittisia päätöksiä, on aina se vaara, että ulkoiset tapahtumat tulkitaan väärin ja tehdään sen vuoksi vääriä päätöksiä, professori päättelee.
Muscatelli toivoo, että vuonna 2016 G20-maat alkaisivat koordinoida talouspolitiikkaansa. Ihanteellisessa maailmassa G20-maat jakaisivat globaalin kuluttajakysynnän kasvattamisen keskenään tekemällä kohdistettuja julkisia investointeja yritysten ja kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi. Vuoden 2009 yhteistoiminnan jälkeen tällaisia yrityksiä ei ole ollut, toteaa Muscatelli artikkelinsa lopussa.
Toimittajan kommentti: DowJones sekä S&P 500 tippuivat molemmat 15.1.2016 yli kaksi prosenttia heti avaamisen jälkeen. Nasdaq liukui alaspäin 2,9 prosenttia. Shanghai Composite -indeksi tuli alas 3,6 prosenttia.
Lähde
Muscatelli, Anton | The Conversation (13.1 2016): To avoid a 2016 crash, the major powers need to pull in the same direction
https://theconversation.com/to-avoid-a-2016-crash-the-major-powers-need-to-pull-in-the-same-direction-53059
”Koko maailmantaloudessa vallitseva epäluottamus tulevaisuuteen on johtanut siihen, että kuluttaja ei kuluta eivätkä yritykset investoi. ”
Ei kuluttajilla ole harmaanhäityvän pölläyksen käsitystä siitä millainen maailmantalouden tulevaisuus mahtaa olla. Eikä se saa häntä ostamaan tai olemaan ostamatta. Kuluttajan ongelma on, että hänellä ei ole rahaa! Se saattaa johtua siitä, että hän on työtön, tai pätkätöissä joilla ei elä.
”Vuoden 2016 aikana selvinnee, kumpi näkemyksistä on oikea tai oikeammassa, professori kirjoittaa. Kiihtyykö kuluttajakysyntä ja investoiminen ilman että valtio avittaa tässä julkista kulutusta kasvattamalla?”
VALTIOT eivät enää luo rahaa. PANKIT luovat. Eikö professorilla ole tämä asia selvä?
Ja pankit ovat todellakin koittaneet ranteet rytkyen elvyttää. Yhdysvalloissa päättyi juuri kuusi vuotta jatkunut Quantitative Easing -ohjelma, jossa taloutta elvytettiin luomalla tyhjästä, ilman että kukaan muu kuin pankkiirit tekivät työtä, 4,5 tuhatta miljadia riihikuivaa rahaa. Yhdysvaltain keskuspankki ”osti” pankeilta velkakirjoja (eli lainasi niille rahaa), jotta pankit voivat jälleen lainata lisää velallisille. Rahapolitiikka on niin löysää kuin mahdollista: pankkiirit rukoilevat kyynärpäät ristissä että lainatiskille tulee ihmisiä, joilla on työtä tai omaisuutta. Sekä Yhdysvaltojen että Euroopan pankkeja riivaa sama juttu: rahaa on kovin vaikea saada lainatuksi: hyviä lainaajia ei ole (tarpeeksi). Yhdysvalloissa keskuspankki on jopa lainannut pankeille rahaa salaisesti miljarditolkulla, ja jäänyt siitä myös kiinni.
Euroopassa EKP elvyttää myöskin, joskaan ei ihan samalla voimalla kuin Yhdysvalloissa. Luin juuri Kauppalehdestä, että EKP ”ostaa” joka kuukausi 60 miljardilla eurolla velkakirjoja pankeilta. Tämä on jatkunut vuoden 2015 alusta ja jatkuu ainakin vuoteen 2017. Ei se ihan vähän ole: se on Suomen vuoden budjetin verran rahaa talouteen joka kuukausi.
Minusta pankkien elvytyspolitiikka on väärä, vaikka en mikään talousihminen olekkaan. Kun keskuspankit lainaavat pankeille, tavoitteena on tietysti että pankit tekevät voittoa lainaamalla rahaa edelleen. Mutta tässä tilanteessa LAINAAMINEN ei ole se paras juttu. Kun niitä lainanhakijoita ei ole edes lähes nollakoroilla, on melko vaikea löytää lisää hyviä lainaajia, kuinka niitä löytyy lisää, helpottamalla pankkien tilannetta?
Rahanlainaajat eivät halua tietenkään mennä siihen, että rahaa jaettaisiin lainaamatta . Mutta kun talouskasvu länsimaissa on hidastunut yli 10% kasvusta nollakasvuun tai sen alle viimeisen neljän-viiden vuosikymmenen aikana, jatkuvasti hidastuen, aletaan olemaan jo kriittisessä tilanteessa. Ben ”helikpteri” Bernanke sanoi, että jos Yhdysvaltain talous ei muuten piristy, voidaan vaikka alkaa heittelemään rahaa helikoptereista kadulle. Se olisikin se paras piristysruiske! Että saataisiin rahaa talouteen velkaannuttamatta ihmisiä ja yrityksiä. Tietysti sehän tappaisi pankkien laina-bisneksen.
Eipä sitä tietysti helikoptereista kannattaisi heitellä. Mieluummin valtiot voisivat työllistää ihmisiä ja maksaa rahaa, jos valtioille annettaisiin rahaa ilman että niiden täytyy lainata (valtiotkin ovat nyt huonoja lainaajia).
Kirjoitin: ”VALTIOT eivät enää luo rahaa. PANKIT luovat…”
No toki valtiot voivat lainata rahaa. Mutta elvyttäminen on langennut pankeille, kun valtiot eivät halua lainata ja velkaantua.
”Minusta pankkien elvytyspolitiikka on väärä, vaikka en mikään talousihminen olekkaan.”
Olen jo aikaa sitten huomannut, että talouspolitiikasta ja erityisesti pankeista kirjoittelevat tälläkin palstalla suureen ääneen ihmiset jotka eivät todellakaan ole mitään talousihmisiä.
Kuka sinun mielestäsi painaa EUssa rahaa? Ihan fyysisesti valmistaa käytössä olevat rahat?
Fyysisen rahan osuus talousjärjestelmässä on niin vähäistä, että sillä ei ole paljoakaan väliä kuka sitä fyysisesti valmistaa. Et varmaankaan kuitenkaan tarkoittanut kysyä tätä.
En ole vielä löytänyt riittävän hyvää materiaalia EU:n rahanluontimekanismeista, mutta käsittääkseni se on riittävän lähellä amerikkalaisten vastaavaa, joten tässä vastaukseni rahan luontiin: https://youtu.be/H5cSnogzaVY
Pankkien elvytyspolitiikka on myös minun mielestäni väärä, koska sillä ei oikeasti elvytetä, vaan lisätään ainoastaan nykyistä kasinotaloutta, kuten tässä esimerkissä todetaan: https://www.youtube.com/watch?v=4l06RhFoLE4
Tämä on mielenkiintoinen toteama artikkelissa: ”Puhutaan, että useat öljyntuottajamaat (ehkä jopa Saudi-Arabia) joutuvat hylkäämään valuuttakytköksensä dollariin.”
– Kun Saddam Hussein otti euron käyttöön öljykaupassa, hän pääsi hengestään ja Irak tuhottiin.
– Kun Muhammar Gaddafi yritti saada aikaan Afrikan laajuista yhteisöä, joka kävisi öljykauppaa kullalla (dinari), hän pääsi hengestään ja Libya tuhottiin
– Iran on luopunut (ainakin osittain) dollarista öljykaupassa ja onkin ”pahan valtakunta” ja kauppasaarrossa
– Venäjä on luopunut (ainakin osittain) dollarista öljykaupassa ja Putin on uusi Hitler ja Venäjä on kauppasaarrossa (vaikkakaan syyt ja seuraukset eivät menneet tässä järjestyksessä)
Jos useat öljyntuottajamaat hylkäävät dollarin öljykaupassa, niin miten suuri vaikutus sillä on Yhdysvaltojen talouteen? Pankit, jotka luovat rahaa ja saavat dollarien luonnista korkotuloja, ovat yksityisiä. Näille öljykaupan valuutalla on varmasti merkittävä vaikutus. Mitenköhän tämä vaikuttaisi koko USAn kansakuntaan ja läntisen maailman talouteen? Jos Wolfowizin doktriiniä ajattelee, niin Yhdysvallat tulee tekemään kaikkensa, jotta näin ei pääse tapahtumaan.
Tämä artikkeli sopii mielestäni vielä tähän kommentin lopuksi: http://magneettimedia.com/goldman-sachsin-karmaiseva-historia-osa-4-oljyryosto/
EU:n rahanluontimekanismeista? EU:ssa valtioiden on lainattava yksityisiltä pankeilta, aivan kuten kotitalouksien ja yritystenkin. EKP:n omat säännöt jopa kielsivät valtioiden rahoittamisen, mutta velkakriisin myötä EKP antoi periksi ja alkooi ostamaan pankeilta valtioiden velkakirjoja.
Erona siis Yhdysvaltoihin on se, että Euroopassa kaikki raha tulee lainata yksityisiltä paneilta, USA:ssa keskuspankki FED saa lainata valtiolle, mutta myös FED on yksityinen pankki, ja luovuttaa 6% voitoistaan yksityisille osalkaspankeilleen. Euroopassa valtioille voi tulla ongelmia saada pankeilta lainoja, mutta FED lainaa liittovaltiolle aina. Liittovaltion omat säännökset (lainakatto) on ainoa mikä rajoittaa FED:iltä lainaamista.
Setelipainot ja rahapajat tietysti ne valmistavat. Mutta rahaa niistä tulee vasta kun pankki lainaa ne.