Apulaisprofessori Kelly M. Greenhillin pitkähkö artikkeli ”Weapons of Mass Migration: Forced Displacement as an Instrument of Coercion” ilmestyi konfliktien tutkimuskeskuksen Center on Contemporary Conflict julkaisussa vuonna 2010. Kirjana julkaistu laajempi versio sai seuraavana vuonna kansainvälisen tutkimusyhdistys ISA:n paras kirja -palkinnon.

Yhdysvaltalaistutkijan mukaan maahanmuutto- ja pakolaiskriisejä synnytetään tarkoituksella, ja niitä käytetään liberaalien demokratioiden taivuttamiseen tekemään halutun kaltaisia poliittisia, sotilaallisia tai taloudellisia päätöksiä.

Keinovalikoimaan kuuluvat mm. uhkaukset, kiristys (esimerkiksi EU lakkautti viimeiset Libyan vastaiset pakotteensa vastineeksi siitä, että Libya auttoi tukkimaan Pohjois-Afrikasta Eurooppaan — Turkin kautta — tulevaa pakolaistulvaa), sotilaallisen voiman käyttö (Biafran sota 1967–70; Bosnian sodat 1992–95) sekä taloudellisten etuisuuksien lupaaminen (Pohjois-Vietnam 1954–55), aiemmin suljettujen rajojen avaaminen (Itä-Saksa 1980-luvun alussa) ja ”kapinallisten” rahoittaminen sekä hallituksen kaataminen (esim. Irak, Libya, Ukraina ja Syyria).

Jokaisessa kohdemaassa on yleensä ihmisryhmiä, jotka eivät ole halukkaita kantamaan massamaahanmuuton synnyttämiä taloudellisia, poliittisia tai sosiaalisia taakkoja, ja näitä ryhmiä voidaan käyttää maan sisäisenä ”vipuna” sysäämään kohdemaan hallitus haluttuun suuntaan tai synnyttämään maassa sisäisiä levottomuuksia.

Suomen Tukholman suurlähetystössä vaikuttava lehdistö- ja kulttuurivirkamies Niina Hyrsky kirjoittaa Journalisti-lehdessä 26.11.2015:

”En olisi uskonut vuosi sitten, että media raportoi päivästä toiseen maahanmuuton ongelmista ja maan rajojen kiristämisestä. […] Vuosi sitten käydyissä valtiopäivävaaleissa maahanmuuttopolitiikka loisti poissaolollaan. Aihe ei ollut tärkeä mediassa tai vaalipuheissa. Paitsi ruotsidemokraateille, joita ei tavallaan laskettu. Ruotsidemokraattien vaalimenestys muutti tilannetta. Mielipidekyselyiden mukaan kansalaiset pitävät maahanmuuttokysymystä tärkeänä ja media sen käsittelyä.

Kun Välimeren pakolaiskriisi ylsi tänne Pohjolaan, maahanmuutto on hallinnut mediakeskustelua. Mutta miksi vasta nyt, ruotsalaismediassa kysellään. Miksi maahanmuutosta ei ole keskusteltu aiemmin, jolloin epäkohtiin olisi ehkä ehditty puuttua?

Syyllistä ei ole etsitty vain valtaapitävistä, vaan myös peilistä. Viime aikoina moni toimittaja on sanonut, että Ruotsissa on harjoitettu itsesensuuria maahanmuuttoasioissa.

Ilmiöön viitataan usein metaforalla åsiktskorridor – mielipidekäytävä. Käsitteen teki tunnetuksi valtiotieteilijä Henrik Oscarsson pari vuotta sitten. Se tarkoittaa rajoitettua tilaa, jonka sisälle julkisen mielipiteen on mahduttava. Jos toimittaja ei mahdu käytävään, hän menettää journalistisen uskottavuutensa.”

Toisin sanoen media oli valtapuolueita tukien kehystänyt keskustelulle sallitut rajat, joiden sisällä mielipiteitä sai esittää, ja estänyt siten avoimen keskustelun ongelmista, joita laajamittainen maahanmuutto voi tuoda mukanaan. Aihe pääsi pinnalle vasta ”vipuryhmän” vaalivoiton myötä.


YKSI TAPA
hyödyntää kriisiä on tekopyhyysargumentti: osoitetaan ristiriita hallituksen julkilausumien arvojen sekä samaisen hallituksen toiminnan välillä. Tällöin hallitus saattaa pyrkiä sulkemaan osoitettua kuilua. Yhdysvaltain ulkoasiain neuvostossakin (CFR, Council on Foreign Relations) vaikuttava Richard N. Haass käyttää tekopyhyyskuilua kolmella tavalla.

Haass viittaa EU:n avoimien rajojen ja vapaan liikkuvuuden periaatteeseen, joka nyt mm. Syyriasta tulevien pakolaisvirtojen myötä on johtanut vaikeuksiin, ja samalla hän esittää Yhdysvaltain poliittisten tavoitteiden mukaisesti uutta hallitusta Syyriaan. Haassin mukaan tarvitaan myös suoja-alueita Syyrian sisään, joissa turvallisuuden takaajina olisivat valikoidut arabiheimot, kurdit sekä Yhdysvaltain ja muiden maiden sotilaallinen läsnäolo. Turkille Haass lupaa taloudellista ja sotilaallista apua, mikäli Turkki tiukentaa rajakontrolliaan. Osoittaakseen Yhdysvaltojen katsoneen peiliin Haass toteaa Yhdysvaltain ulkopolitiikan olevan suuressa määrin syypää pakolaistulvaan.

Kelly M. Greenhill toteaa yli neljääkymmentä pakotettuun maahanmuuttoon kuuluvaa ihmisryhmää käytetyn vähintään 56:ssa erillisessä manipulointiyrityksessä sitten YK:n pakolaiskonventin perustamisen vuonna 1951. Vasta tuolloin, pakolaisia koskevan säännöstön määrittelyn yhteydessä, pakolaisasioista tuli osa korkeampaa politiikkaa, ja vasta tuolloin pakolais- ja maahanmuuttovirtojen hyödyntämisen strategioita alettiin toden teolla kehitellä.

On viitteitä siitä, että internet-aikakaudella sosiaalista mediaa on hyödynnetty pakolaisvirtojen ohjailuun. Venäjän tiedeakatemian tutkija Vladimir Shakak on kehittänyt Twitter-viestejä analysoivan Scai4Twi-ohjelmiston. Tviittausten sisältöanalyysin perusteella ylivoimaisesti suurin osa Saksaa ja Itävaltaa erityisen pakolaismyönteisinä maina kehuvista viesteistä oli peräisin Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta.

Twitter-viesteistä, joissa pakolaiset toivotetaan tervetulleiksi Saksaan, suurin osa oli lähtöisin Britanniasta (UK) ja USA:sta. Saksa oli vasta kolmannella sijalla. Lähde: http://www.kp.ru/print/26434.4/3305391/
Twitter-viesteistä, joissa pakolaiset toivotetaan tervetulleiksi Saksaan, suurin osa oli lähtöisin Britanniasta (UK) ja USA:sta. Saksa oli vasta kolmannella sijalla. Lähde

Manipuloinnin vastakeinoina, joita on menestyksellisesti käytetty, Greenhill luettelee kolme pääasiallista menetelmää: Tiettyjen olosuhteiden vallitessa kohdemaat voivat ulkoistaa maahanmuuton seuraukset esimerkiksi maksamalla kolmannelle osapuolelle maahanmuuttajien/pakolaisten varastoinnista. Näinhän EU on tehnyt Turkin kanssa: Turkin ryhdyttyä toimimaan kauttakulkumaana Afrikasta ja Lähi-Idästä Eurooppaan pyrkiville pakolaisille EU päätti siirtää vastuun Turkille maksamalla sen pyytämät lunnaat siitä, että maa varastoi pakolaiset omalle puolelle rajaansa. (EU ilmoitti samalla, ettei vastuun siirtäminen pakolaisista estä EU:ta huomauttelemasta Turkin heikoista suorituksista ihmisoikeuksien saralla.)

Toisena keinona kohdemaan hallitus voi pyrkiä muuttamaan äänestäjäkunnan mielipiteitä uudelleenmäärittelemällä varsinaisen ongelman. Kolmantena keinona kohdemaa voi aloittaa – tai uhata aloittaa – sotilaallisen operaation maahanmuuton lopettamiseksi. Sotilaallisten operaatioiden tarvetta on perusteltu myös maahanmuuton ennaltaehkäisyllä ja siviilien turvaamisella.

Hyötynäkökohdat ovat vallitsevina pakolaispolitiikkaakin tehtäessä.

Lue myös: Naton jäsenmaiden hankalat Isis-suhteet

Lähteet

5 KOMMENTTIA

  1. Nyt pitäisi ihmisten viimein herätä ja tajuta ketkä ovat todelliset takapirut tämän ”pakolaisvirran” takana!

    Katsokaapa mikä näiden EU:n vesipäiden mielestä on Suomen väkiluku kapasiteetti:

    http://www.statewatch.org/news/2010/nov/eu-com-final-report-relocation-of-refugees.pdf

    Menkää sivulle 109. ja taulukko 9.

    Siis jumalauta näiden vesipäiden mielestä Suomeen mahtuisi 62 000 000 ihmistä???

    Onko siis ihme että näitä uusia ”kunniakansalaisia” tulvii sisään ovista ja ikkunoista?

    Suvaitsevaisto ei tietenkään pienessä ja ahdistuneessa mielessään voi ymmärtää miten tämä kaikki massaliikehdintä voisi olla ”ylhäältä johdettua” ja suunniteltua.

    -Ei, sehän on vain sodista ja Lähi-idän tapahtumista johtuvaa sattumaa, putosi siis kuin taivaasta syliimme!!

    Suvakeilla on väärä slogan. Kun nyt se on ”meillä on unelma” sen pitäisi pikemminkin olla

    ”IT CAME OUT OF THE SKY”

    :DDDDD!

    Öitä Ystäväiseni.

  2. Hyvä artikkeli.

    Pakolaiskriisissä kyse on selvästi uudesta historiallisesta vaiheesta USA:n ja sen myötäjuoksijoitten globaalihallinnassa.

    Suoraa aseellista puuttumista kulloisenkin strategisesti tärkeän kohdemaan kehitykseen vältellään äänestäjien reaktioiden pelossa. Vaikka fossiilisia polttoaineita ja muita raaka-aineita julkisessa politiikan liturgiassa vähätellään, jopa kielletään, niin käytäntö osoittaa, että maailman talous pyörii hiilen, öljyn, kaasun ja metallurgian raaka-aineiden ja niiden siirto-ja kuljetusverkkojen varassa. Resurssien ja globaalin perusinfran hallinta on geopolitiikan perustavoite.

    Suoran sotimisen tilalle tulee uuden median ja kaiken kattavan tiedon manipulaation avulla liikkeelle pantavat operaatiot, kuten arabikevät ja Ukraina. Nykyaikaisella hallinnalla ja ”sodalla” on monet kasvot. Sitä käydään myös valuuttamarkkinoillä ja pörsseissa. Nyrkki on kuitenkin mukana USAn satoihin nousevien tukikohtien verkostossa ja maksettujen ammattisotilaiden ja lennokkien iskuissa..

    Nopea tiedonsiirto internetissä avaa rajattomat mahdollisuudet myös pakolaisuuden massamittaiseen organisointiin ja rahantekoon sen avulla. Turkin toiminta pakolaiskysymyksessä heijastaa sen valtiollisia, nykyisen hallituksen ja presidentin alueellisia laajenemispyrkimyksiä ja toimii työkaluna EUn kanssa käytävässää poliittis-taloudellisessa kaupankäynnissä.

    Prosessi on ristiriitainen eikä yhden nimeltä mainittavan tahon ohjauksessa. Yksittäisena, mutta merkittävänä impulssina pakolaisvirtojen kasvuun viime kuukausilta joutuu aprikoimaan, mikä pani Saksan liittokanslerin ilmoittamaan kaikelle maailmalle suurieleisesti, että maahanmuuttajat ovat rajattomasti tervetulleita? Fyysikkona hänen luulisi kykenevän loogiseen ja strategiseen ajatteluun, kuten hänen uranrakentamisensa on osoittanut. Mitä taktiikkaa hänen pakllaispolitiikkansa toteuttaa?

    Vaikka monissa läntisen Euroopan maissa väestön ikäpyramidi huutaa korjausliikettä ja halpoja työkäsiä, niin varmuudella tiedetään, että Lähi-Idän, Afganistanin ja Afrikan pakolaisista vain osa on koulutettavissa vaativiin tehtäviin. Ja kun matalapalkkatöiden vajaus on kohtuullisen nopeasti täytetty, niin millä kustannetaan työelämän ulkopuolelle jäävän, tulijoitten valtaosan elämä ja toimeenrulo? Saksan finanssiministeri Scheublen ehdotus EU-laajuisesta bensaverosta on oireellinen.

    Oma johtopäätökseni kuuluu, että ei ole mitään suunnitelmaa, jolla ongelmia kyettäisiin Euroopan laajuisesti hallitsemaan. Niiden hoitaminen jää viimekädessä kansallisten hallitusten harteille. Voi vain toivoa, että nykyinen toivoton Suomen hallitus ja presidentti tämän ymmärtäisivät.

  3. Näyttää siltä, että referoidun artikkelin takana on Yhdysvaltain armeijan tiedotusosasto. Ja artikkeli esittämät näkökannat on vähintäänkin vahvasti värittyneitä.

    The Center on Contemporary Conflict is the research wing of the National Security Affairs Department at the Naval Postgraduate School.

    http://my.nps.edu/web/ccc

    Lyhyesti sanottuna referoitu artikkeli on osa usan Eurooppaan suuntaamaa propagandaa. 

    En usko, että Yhdysvallat tietoisesti suunnittelee pakolaiskriisejä, vaan niitä syntyy Irakin ja Syyrian sotien vuoksi.

  4. Twitter on tiedustelutoimistojen ja heidän alihankkijoidensa suosima työkalu joilla massoja pyritään ohjailemaan. Ei vallankumouksia suotta kutsuta Twitter-vallankumouksiksi. Tuskinpa nuo nepalilaiset ja intialaisetkaan ovat mitään tavallisia tallaajia, jotka Saksaan kutsuvat. Joko siellä toimii alihankkijoita tiedustelupalveluille, tai Twwitterin käyttö reititetään sitä kautta.

    Pakolaisongelma on kuitenkin sotien sivutuote. Ei mikään ihme että sivutuotteellakin pyritään pelaamaan. Mutta suurin ongelma on se, että tuemme näitä sotia.

    62 miljoonaa ihmistä Suomeen? No varmaan mahtuukin, onhan Italiassa ja Iso-Britanniassakin sen verran väkeä. Mutta sellaista määrää tänne ei sentään tule vaikka Venäjäst tulisi ydinsaasteen tuhoama maa.

    Paras tapa saada Suomen väkiluku kasvuun, on antaa nuorille työtä ja mahdollisuus asuntoon. Nykyään ihmiset on ptkälti yli kolmekyppisiä, ennen kuin on varaa perustaa perhe. Tai joillakin on varaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here