Sote-uudistuksen julkilausuttuna tavoitteena on ”kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia.”1 Vaikeinta tulee olemaan säästötavoitteen yhdistäminen muihin tavoitteisiin. Käytännössä uudistuksessa on kysymys sosiaali- ja terveyshallinnon keskittämisestä, vallan siirrosta kunnilta maakunnille sekä palvelutuotannon kilpailuttamisesta.

Maakunnat kanavoivat valtion sote-rahat palvelumarkkinoille. Varsinkin julkinen tuotanto, mutta myös monet yksityiset2 toimijat joutuvat kamppailemaan leikkauksista. Toisaalta tullaan näkemään myös kasvua ja uusia toimijoita. Kansalaisen hyödyt tai haitat ovat avoin kysymys. Kilpailun ja tuotannon organisoinnista riippuu myös tasa-arvo- ja saatavuustavoitteiden toteutuminen.

Pelisääntöjen selkeytyminen ja kilpailun lisääntyminen tuovat onnistuessaan aitoa lisäarvoa ja kustannustehokkuutta. Mutta 14 prosentin säästötavoite (vuoteen 2029 mennessä) on iso. Tehostuksen, innovoinnin, kulukurin ja muiden markkinahyveiden varaan laskettaessa on nojattu kenties enemmän ideologiseen optimismiin kuin vaikutusten pätevään arviointiin. Sote on ainutlaatuisen suuri, kallis ja kauaskantoinen uudistus, jossa vaihtoehtoja ei ole selvitelty aivan niin hyvin kuin olisi voitu.

Sosiaali- ja terveydenhuollon emeritusprofessori Juhani Lehto on huolissaan uudistuksen tiedon laadusta:

”Valmistelu ei ole tuottanut tavoitteiden tärkeysjärjestykseen asettamista, selkeitä vaihtoehtoisia keinoja tavoitteiden edistämiseksi tai vaihtoehtojen huolellista arviointia saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön tukeutuen.” (Lehto 20153)

Ihan huonolta ratkaisu ei silti vaikuta. Vaatisi katteetonta pessimismiä uskoa vaikkapa pääkaupunkiseudun terveyskeskuspalvelujen kehittyvän huonompaan suuntaan, kun yksityinen kilpailija on potilaalle saman hintainen. Käyttömaksujen korotuspaineita tuskin kuitenkaan poistaa pelkkä kilpailutus. Vaihtoehtona korotuksille on rajoittaa saatavuutta tai tinkiä säästötavoitteista.

Suomi lienee ainut EU-maa, jossa lääkäriin pitää jonottaa viikkokausia.

Saatavuuden rajoittaminen lienee maassamme loppuun kuljettu tie: Köyhien huono hoitoonpääsy on nykyjärjestelmän suurimpia ongelmia.4 Yksityislääkäreitä tai työterveyspalveluita käyttävät ovat aivan eri asemassa kuin terveyskeskuspalveluista riippuvaiset, ja tämä näkyy jo terveyseroissa. Suomen julkiset terveydenhuoltomenot ovat alle OECD:n keskiarvon ja selvästi alle pohjoismaisen tason.5 Suomi lienee ainut EU-maa, jossa lääkäriin pitää jonottaa viikkokausia. Syyksi tälle on nähty juuri kunnallinen terveyskeskusjärjestelmä.6

Vaikka Suomi ei ole enää vuosikymmeniin ollut terveydenhuollon mallimaa, on erikoissairaanhoito Suomessa edelleen korkeatasoista; ongelma on sen saatavuudessa eli integroinnissa perusterveydenhuoltoon. Keskussairaalajakoa noudattava viidentoista alueen malli näyttäisi siis tukevan julkisen terveydenhuollon terveintä osaa. Kokoomuksen ajamassa viiden alueen mallissa erikoissairaanhoito olisi todennäköisesti kokenut paljon isomman mullistuksen.

Miksi keskitetään?

Sipilän hallitus linjasi rahoituksen päävastuun kunnilta valtiolle.7 Se ratkaiseekin monia kuntatalouden ongelmia. Ratkaisun myötä rahoitus ei enää ole argumentti hallinnon keskittämiselle. Soten sivutuotteena syntyvät uudet itsehallintoalueet ovat iso muutos, jonka vaikutukset ovat sosiaali- ja terveyssektoria paljon laajemmat aina verotusta ja vaalijärjestelmää myöten. Kuntien tehtävistä ja rahoista katoaa noin puolet, kun Sote-vastuu siirtyy kunnilta tai kuntayhtymiltä viidelletoista sote-alueelle. Vähimmillään kaavailtiin vain viittä yksikköä (yliopistosairaaloita on viisi). Esitetyt 12–18 alueen mallit vastasivat keskussairaalajakoa ja hallitusohjelman maksimi, 19 yksikköä vastasi nykyistä maakuntajakoa.

Lehdon mukaan hallinnon keskittämisestä on tehty sekä päämäärä että keino. Keskittämistä on perusteltu paitsi riittävällä rahoituspohjalla, myös tuotantoyksiköiden minimikoolla, toimintojen integroinnilla sekä tilaajan ja tuottajan eriyttämisellä. Yleiselle hallinnon keskittämiselle muun kuin rahoituksen osalta ei löydy perusteita tutkimuskirjallisuudesta. Palvelujen tuotanto tapahtuu hyvin monen kokoisissa yksiköissä eikä tuotannon organisoinnilla voi perustella yleistä yksikkökoon kasvattamista, vaan pikemminkin eri kokoja eri tarpeisiin. Palvelujen integrointi puolestaan edellyttää delegointia sekä kannustimia yhteistyöhön ja työnjakoon. Integrointi tarkoittaa karkeasti asiakaskokemuksen ja tuotannon sujuvuutta yli organisaatiorajojen.

Viiteen yksikköön päädyttiin uuden julkisjohtamisopin mukaisesta tilaajan ja tuottajan eriyttämismallista käsin. Perusteena oli välttää keskussairaaloiden liian suuri vaikutusvalta. Viiden alueen mallia markkinoitiin kokoomuslaisille yksityisen sektorin kasvua helpottavalla tuotannon kilpailutuksella ja sosialidemokraateille rakennerationalisointia helpottavalla sairaalapaikkakuntien ”kilpavarustelun” vähenemisellä. Tutkimustiedon valossa yksityistäminen on ollut erityisen nopeaa nykyjärjestelmässä, ja ”kilpavarusteluakin” on sekä enemmän että vähemmän keskitetyissä malleissa (Lehto 2015). Ministeriön selvitys8 päätyi suosittelemaan 9–12 itsehallintoaluetta, jotka hoitaisivat sekä soten että muun aluehallinnon. Sipilän hallitus päätyi kuitenkin 18 maakuntaan ja 15 sote-alueeseen, joista kahdellatoista olisi laajan päivystyksen keskussairaala. Osa maakunnista jää siis ilman omaa sote-aluetta. Pääministeri Sipilän mukaan sote-alueita voi tulevaisuudessa olla myös vähemmän kuin viisitoista9.

Valinnanvapaus ja kilpailu

Terveyspalvelujen valinnanvapaus aiotaan säätää lailla. Valinnanvapaudella on tarkoitus parantaa erityisesti perustason palveluita ja nopeuttaa hoitoon pääsyä.10 Raha seuraa potilasta –mallissa potilaat kilpailuttavat perusterveydenhuollon organisaatioita. Erikoissairaanhoidossa ja hoivassa julkinen tilaaja on kilpailuttaja. Perusterveyden valinnanvapaus toteutetaan ns. Ruotsin mallin mukaisesti. Siinä potilas valitsee lääkäriaseman tai terveyskeskuksen eikä esimerkiksi lääkäriä kuten Norjassa tai Tanskassa. Tuottajien kilpailun asiakkaista on tarkoitus johtaa parempiin ja samalla halvempiin palveluihin. Ruotsin malliin päädyttiin Lehdon mukaan mielikuviin perustuen ja ilman vertailua tai tutkimusnäyttöä. Ruotsalainen professori Mats Brommels puolustaa ruotsalaista valinnanvapauden mallia, mutta hänkin korostaa markkinoiden sääntelyä, joka ei Ruotsissa ole täysin onnistunut.11

Hallituksen teettämää kilpailutusta tukevaa taustamuistiota12 Lehto arvostelee kovin sanoin:

”Arveluttavaa on, että suuri osa mainituista tutkimuksista painottuu sairaaloiden ja yhdessä tapauksessa työnantajien suorittamaan työterveydenhuollon kilpailutukseen, vaikka niitä käytetään peruspalvelujen markkinoistamisen perustelemiseen. Vielä arveluttavammaksi muistion tekee se, että monien siteerattujen julkaisujen omat johtopäätökset painottuvat kilpailullisuuden sääntelyn vaativuuteen ja moniin sudenkuoppiin, mutta suomalaiseen keskusteluun niihin vedotaan palvelujen markkinoistamista kiirehtivän linjauksen tueksi.”

Sitoviin linjauksiin on päädytty ennen kuin vaihtoehtoja on edes esitelty.Tutkimusten mukaan juuri sääntelyratkaisut määrittävät niin asukkaiden tasa-arvon toteutumisen kuin sen, hyödyttävätkö markkinat rahoittajaa, tuottajaa vai asiakasta. Kaikkia hyödyttävät mallit ovat Lehdon mukaan harvinaisia. Vaikka relevanttia tutkimustietoa suuren uudistuksen tueksi olisi, sitä ei ole osattu tai haluttu hyödyntää. Sitoviin linjauksiin on päädytty ennen kuin vaihtoehtoja on edes esitelty. Laatuongelman Lehto näkee myös opposition esittämässä kritiikissä: Ideologisten mielipiteiden tasolle juuttunut keskustelu on vaarassa estää vaihtoehtojen kunnollisen analysoinnin myös jatkovalmisteluissa. Esimerkiksi julkiselle tuotannolle on jäämässä leikkauksista huolimatta merkittävä rooli, vaikka toisinkin on väitetty.

Hallitus tavoittelee sote-uudistuksella kolmen miljardin vuotuisia säästöjä vuoteen 2029 mennessä. Säästö korjaisi noin kolmanneksen kestävyysvajeesta. Vuonna 2013 sote-menojen julkisesti rahoitettu osuus oli noin 16 miljardia ja ennusteessa se kasvaisi ilman säästöjä 21,3 miljardiin vuonna 2029 (vuoden 2013 rahassa mitattuna). Kolmen miljardin säästötavoite on siis peräti 14 %.13

Uudistusta aikanaan ministerinä valmistellut Osmo Soininvaara näkee ratkaisussa myös riskin kulujen karkaamisesta: ”Kustannukset saattavat nousta ja todella paljon. Tässä minua huolestuttaa lähinnä se, että sopimuksia yksityisten kanssa on valmistelemassa kokoomus, jonka edustajista ei aina tiedä, kummalla puolella neuvottelupöytää he istuvat.”14 Lehdon mielestä arviot uudistuksen tuomista säästöistä eivät perustu oikein mihinkään: ”Nähtäväksi jää, mikä osa säästöstä saadaan käyttäjämaksuja kasvattamalla, mikä palvelujen saatavuutta rajoittamalla ja mikä palveluja tehostamalla.”

Tapaus Pihlajalinna

On valitettavasti todennäköistä, että uudet isot sote-alueet ovat taipuvaisempia keskittämään palveluntuotantoa kuin kunnat. Tämä ei välttämättä olisi rahoittajan eikä potilaan etu. Sote-uudistuksen pelossa kunnat ovatkin ryhtyneet palvelujen pitkäkestoisiin kokonaisulkoistuksiin. Ulkoistussopimuksilla pyritään paitsi säästöihin, myös palveluiden säilymiseen paikkakunnalla.

Kokonaisulkoistuksilla viime aikoina kasvanut Pihlajalinna väittää tuovansa kunnille säästöjä juuri lisäämällä lähipalveluita. Toimitusjohtaja Mikko Wirénin mukaan on halvempaa tuoda terveyskeskuksiin erikoislääkäreitä kuin lähettää potilaita keskussairaaloihin. Myös lisälääkärien palkkaaminen on tuonut säästöjä: Pysyvät lääkärit ja hammaslääkärit ovat halvempia kuin keikkalääkärit.15

Pihlajalinna onkin mielenkiintoinen tapaus. Se näyttäisi monissa ulkoistuksissaan toteuttaneen jo oikeastaan kaikki sote-uudistuksen tavoitteet. Sen Tampereella pyörittämä Suomen ensimmäinen yksityinen terveyskeskus on tyytyväisyystutkimusten kärjessä, ja sen asiakkaaksi on vaihdettu enemmän kuin yhteenkään toiseen terveyskeskukseen koko maassa. Wirénin mukaan Omapihlaja tarjoaa jo nyt vähävaraisille työterveyshuoltoa vastaavan laadun.16 Sote-uudistuksen riskiksi hän näkee, että isot sote-alueet tekevät kilpailutuksista liian isoja ja työläitä pienille yhtiöille. Siihen Pihlajalinna on varautunut osakeannilla ja yritysostoilla.

Julkinen ja yksityinen

Yksityinen, julkisesti kustannettu tuotanto on kasvanut viime aikoina erityisesti hoivassa ja lastensuojelussa. Yksi syy yksityisen puolen kustannustehokkuuteen on kyky investoida tiloihin ja tekniikkaan. Sijoittajilla ja säätiöillä on rahaa, valtiolla tai varsinkaan kunnilla ei.

Julkisen sektorin investointikykyä on tietysti EU:ssa vähennetty poliittisilla päätöksillä. Siinä, missä yksityisellä toimijalla on rahoitus, suunnitelmat ja rakennuttaja valmiina, kunnalta puuttuvat rahat, tai jos ne löytyvät, urakat täytyy kilpailuttaa. Toisaalta julkisella terveydenhoidolla on ollut kilpailuetua mm. alv:n poiston ja lääkkeiden tukkuostojen muodossa.

Jos uudistuksen kilpailusääntely onnistuu hyvin, se voi nostaa esiin sekä julkisen että yksityisen tuotannon todellisia vahvuuksia. Tähän tulee pyrkiä ja varmasti pyritäänkin. Pahin mahdollinen skenaario olisi julkisesti rahoitettu yksityinen mono- tai oligopoli. Jo pelkkä kilpailuasetelma puoltaa julkisen tuotannon säilymistä. Vaikka markkinoiden sääntelyllä on tässäkin tärkeä rooli, voi Suomen tapauksessa julkinen tuotanto olla ainoa tehokas este sille, että sama ulkomainen pääoma pyörittäisi lopulta koko toimialaa.

Kasvava organisaatio kasvattaa myös julkisella puolella johdon palkkaa ja vaikutusvaltaa. Suuret intressitahot, kuten kansainväliset pääomasijoittajat, tyypillisesti hyötyvät keskittämisestä. Ne ovat myös hyviä saamaan tuottamansa tiedon päätöksenteon pohjaksi.

Liiallisen keskittämisen estäminen vaatii sote-hallinnolta vahvaa ja osaavaa johtajuutta. Tarvitaan aitoa tutkimustietoa. On vakava ongelma, jos kansallinen päätöksenteko ei hyödynnä kansallisesti rahoitettua riippumatonta tutkimusta, vaan turvautuu pelkkiin ideologioihin ja intressiryhmiin.

Päälähteet

Holtari, Seija | Talouselämä 39/2015: Vallankaappaus nimeltä sote

Lehto, Juhani | Talous ja yhteiskunta 4/2015: Rakentuuko sotesta kartano vai harakanpesä?

Lähteenmäki, Pekka | Talouselämä 1/2016: Piru vai parantaja?

Viitteet
  1. Sote-uudistuksen tavoitteet http://alueuudistus.fi/soteuudistus/tavoitteet
  2. Tässä ns. kolmannen sektorin toimijat samastetaan yksityiseen.
  3. Lehto, Juhani | Talous ja yhteiskunta 4/2015: Rakentuuko sotesta kartano vai harakanpesä? (Lehto 2015)
  4. THL: Hyvinvointi- ja terveyserot
    https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/palvelujarjestelma/terveyspalvelut
  5. Punnonen, Heikki: OECD Health Statistics 2015: taloustietoja
    http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/soster/oecd-health-data/Sivut/default.aspx
  6. Yle (27.15.2013): Professori: Miksi hyvin onnistunut lääkärikokeilu haudattiin?
    http://yle.fi/uutiset/professori_miksi_hyvin_onnistunut_laakarikokeilu_haudattiin/6660141
  7. Hallituksen linjaukset aluejaosta ja sote-uudistuksen periaatteista
    http://alueuudistus.fi/soteuudistus/hallituksen-linjaukset
  8. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja itsehallintoalueiden perustamisen sekä aluehallintouudistuksen valmistelu – Selvityshenkilöhanke http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3600-3
  9. Suomenmaa (7.11.2015): Sipilä: Ei ole päätetty, mitkä maakunnat jäävät ilman sote-aluetta http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/3/36771/3b563f25b4
  10. Asiakkaan valinnanvapaus http://alueuudistus.fi/soteuudistus/asiakkaan-valinnanvapaus
  11. Helsingin Sanomat (13.1.2016): Ruotsissa vapaus valita hoitopaikka poisti leikkausjonot ja paransi palvelua http://www.hs.fi/kotimaa/a1452580269214
  12. Pöysti, Tuomas: Kilpailun ja kilpailullisen vertailuaseman merkitys sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen laadulle ja tuotannon taloudellisuudelle. Virkamiestyönä laadittu taustamuistio 26.10.2015.
  13. Sosiaali- ja terveysministeriö & valtiovarainministeriö (4.11.2015): Sote-uudistuksen säästömekanismit: alustava virkamiesselvitys
  14. Soinivaara, Osmo (8.11.2015): Valinnanvapaus terveydenhuollossa voi tulla erittäin kalliiksi, mutta muuten se on hyvä asia http://www.soininvaara.fi/2015/11/08/valinnanvapaus-terveydenhuollossa-voi-tulla-erittain-kalliiksi-mutta-muuten-se-on-hyva-asia/
  15. Lähteenmäki, Pekka | Talouselämä 1/2016: Piru vai parantaja?
  16. Yle Radio Suomi (17.1.2016): Sunnuntaivieraana Mikko Wirén
    http://areena.yle.fi/1-3221068?autoplay=true

10 KOMMENTTIA

  1. ”Vaikka markkinoiden sääntelyllä on tässäkin tärkeä rooli, voi Suomen tapauksessa julkinen tuotanto olla ainoa tehokas este sille, että sama ulkomainen pääoma pyörittäisi lopulta koko toimialaa.”

    Tämähän siinä on se perusongelma, koko uudistuksessa.

    Ja lienee ollut kokoomuksen nimenomainen tavoite sote hankkeessa, että ulkomainen ja/tai kotimainen pääoma pääsisi hallitsemaan terveydenhoitoa. Varsinkin sillä tavoin, että samat kokoomuslaiset olisivat sen pääoman omistajia ja hyödynsaajia.

    Keskustapuolueen tavoite puolestaan lienee ollut säilyttää puolueen ylivalta kunnallishallinnossa. Ja siinä, että keskustapuolue vaikuttaa nyt pääosin onnistuneen tavoitteessaan, piilee toivo, ettei (kokoomuslainen) pääoma onnistu kahmimaan terveydenhuoltoa ainakaan kokonaan omakseen. Nythän paikallisilla toimijoilla maakunnissa tai kunnissa on kuitenkin valta päättää, mistä palvelut ostetaan.

    ”Yksityinen, julkisesti kustannettu tuotanto on kasvanut viime aikoina erityisesti hoivassa ja lastensuojelussa. Yksi syy yksityisen puolen kustannustehokkuuteen on kyky investoida tiloihin ja tekniikkaan. Sijoittajilla ja säätiöillä on rahaa, valtiolla tai varsinkaan kunnilla ei.”

    Eiköhän tässä ole käynyt niin, että yksityiset palveluntarjoajat ovat saaneet melkein ilmaiseksi käyttöönsä julkisvallan aikoinaan rakentamia organisaatioita, tiloja ja laitteita.

    Ja kokoomuslaiset ovat kunnallishallinnossa tehokkaasti estäneet kuntia investoimasta terveydenhuoltoon suuntaamalla kuntien varat terveydenhoidon sijasta esimerkiksi jääkiekkohalleihin ja muihin sellaisiin.

    • Näin taitaa asia olla. Eliittiä ei kiinnosta muu kuin oman rahapussin lihotus. Se näkyy kaikissa sen otteissa.

  2. Kuka sen kaiken maksaa?
    Tämä on oleellinen kysymys. Nykyisessä systeemissä maksajaa tuskin löytyy. On valittava joko nykyinen kriisiytynyt systeemi ja kilpajuoksu kohti pohjaa tai rakennettava uusi tasapainoisempi talous- ja yhteiskuntajärjestelmä. Viime mainittu tarkoittaa pohjoismaisen yhteisvastuuseen perustuvan mallin päivittämistä nykyaikaan. Se tarkoittaa myös talouden sääntelyä – markkinataloutta nykyisen keinottelutalouden sijaan. Nykyistä pääomien siirtelyn vapautta on rajoitettava ja tuloeroja tasattava.

    http://ipu.fi/kuka-sen-kaiken-maksaa/

  3. ”Hallitus tavoittelee sote-uudistuksella kolmen miljardin vuotuisia säästöjä vuoteen 2029 mennessä.”

    Kuka siinä säästää, jos julkisessa terveydenhoidossa säästetään? Suomen talouden mittasuhteessa säästöä on tasan nolla. Raha vaan jää yhteen taskuun, ilman että sitä verotuksen kautta sirrettäisiin toiseen taskuun.

    Eli rahaa jää pikkuriikkisen enemmän veronmaksajien taskuun (mikäli julkisia palveluja tarjoavien budjetti pienenee), ja rahaa menee vähemmän julkisissa palveluissa työssä olevien taskuun. Ja rahaa jää myös vähemmän sairaiden taskuun, jotka joutuvat ostamaan yksityisiä palveluita ja lääkkeitä joita ei korvata.

    ”Säästäminen” on jälleen kiva sana käyttää, eikä ihmiset ymmärrä lainkaan mistä tosiasiassa on kyse. Ihan sama, kun valtio ”säästää” leikkaamalla budjetista, se tarkoittaa vain että rahaa siirretään vähemmän yhdestä taskusta toiseen. Niile jotka nauttivat säännöllisistä tuloista, jätetään enemmän, ja niille joilla tuloja ei ole, tarjotaan vähemmän. Sitä se säästäminen on oikeasti!

    ”Suomi lienee ainut EU-maa, jossa lääkäriin pitää jonottaa viikkokausia. Syyksi tälle on nähty juuri kunnallinen terveyskeskusjärjestelmä”

    Suurin syy lienee se, ettei lääkäreitä kouluteta tarpeeksi. Tämän hyvä veli -järjestelmän johdosta saadaan pidettyä lääkäreiden ansiot keinotekoisesti korkealla, kun kunnat joutuvat kilpailemaan muutamasta harvasta lääkäristä. Ja kun lääkärit vielä pakenevat veroa kiertävälle yksityiselle puolen vähempien työtuntien ja ”arvostuksen” perässä, kunnilla ei ole varaa eikä edes mahdollisuuksia tarjota terveydenhoitoa laajemmin.

    Koulutetaan lisää lääkäreitä, kun tarve on suuri!

    ”Tässä minua huolestuttaa lähinnä se, että sopimuksia yksityisten kanssa on valmistelemassa kokoomus, jonka edustajista ei aina tiedä, kummalla puolella neuvottelupöytää he istuvat.”

    Soininvaara puhuu nyt palturia. Kyllä hän tietää. Kokoomus istuu terveydenhuoltoa yksityistävällä puolen pöytää.

  4. Ilahduttava uutinen
    Paavo Väyrynen havahtunut:
    ”Puolueeseen on syntynyt epäpyhä valtapoliittinen liittoutuma. Linjan määräävät nyt liberaalit tukenaan joukko lestadiolaispoliitikkoja.”
    Viime aikoina olen joutunut toteamaan, että olemassa olevien rakenteiden kautta minun on mahdotonta vaikuttaa Suomen, Euroopan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen.
    http://mvlehti.net/2016/01/25/paavo-vayrynen-uusi-alku/

  5. Souffleur:

    ’Sammon’[*] ryöstö – Suomi 100 –juhlavuoden päätapahtuma ?
    (pakina)
    ———-
    [*] ’Sammolla’ viitataan tässä yhteydessä kuntien omaisuuteen. Kuten joku saattaa vielä muistaa, Tasavalta jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustuslain (731/1999) mukaan perustua ”kunnan asukkaiden itsehallintoon”.
    #
    ”Sote-uudistus on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus. Tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillita kustannuksia” (Sote-uudistuksen tavoitteet, http://alueuudistus.fi/soteuudistus/tavoitteet).
    #
    ”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon” (perustuslain 121. pykälän 1. momentin ensimmäinen virke).
    #
    ”Kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa tehtävät ja järjestää sille laissa erikseen säädetyt tehtävät” (kuntalain 7. pykälän 1. momentin ensimmäinen virke).

    ”Kunta tai kuntayhtymä voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palvelujen tuottajalta. Palvelusetelin käytöstä säädetään erikseen” (kuntalain 9. pykälän 1. momentti).

    ”Julkisen hallintotehtävän kunta voi kuitenkin antaa muulle kuin viranomaiselle vain, jos siitä erikseen lailla säädetään” (kuntalain 9. pykälän 2. momentti).
    #
    ”Jokaisen omaisuus on turvattu” (perustuslain 15. pykälän [Omaisuuden suoja] 1. momentti).
    ¤
    ’Sammon’ (kuntien omaisuus) ryöstö Sote-bidon’issa [’puhallus’]

    Sillä kirjoitettu on: ”Sote-uudistuksen yhteydessä sairaanhoitopiirien ja kuntayhtymien omaisuutta siirtyy maakunnille. Lakiesityksen mukaan kunnille ja kuntayhtymille ei makseta mitään korvausta siirtyvästä omaisuudesta.”

    Kuntia huolestuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvät omaisuusjärjestelyt. Sairaanhoitopiirit ja kuntayhtymät ovat kuntien omistamia. Lakiehdotuksen mukaan niiden omaisuus siirtyy maakunnille ilman korvausta.

    Erikoissairaanhoidon sairaanhoitopiirit sulautuvat maakuntiin. Niiden kaikki omaisuus, sekä rakennukset irtaimistoineen että vastuut ja velat siirtyvät maakunnille.

    Esimerkiksi ”Pirkanmaan sairaanhoitopiirin 23 jäsenkunnilla on sairaanhoitopiiristä tietty omistusosuus, joka näkyy kunnan taseessa tiettynä euromääränä. Tämä poistuu kunnan taseesta, mutta se kuitataan leikkaamalla vastaavasti taseen toisella puolella olevaa kunnan peruspääomaa”.

    Terveyskeskusten toimintaan liittyvä irtain omaisuus, esimerkiksi kalusteet ja hoitovälineet, siirtyvät maakunnalle. Kiinteistöt pysyvät kuntien omistuksessa ja maakunta vuokraa ne käyttöönsä ensi vaiheessa 3–4 vuodeksi. Sen jälkeen maakunta päättää, tarvitseeko se kiinteistöjä.

    Siirtyvästä omaisuudesta ja irtaimistosta ei makseta kunnalle korvausta.

    Kuntien ja kuntayhtymien omistamien, luovutettavien kiinteistöjen kirjanpidollinen arvo on noin 6,5 miljardia euroa, mistä sairaanhoitopiirien osuus on noin 2,5 miljardia euroa. Kiinteistöjen käypä arvo on huomattavasti suurempi.

    ”Oikeus-järjestelmän häpäisy”

    Hallituksen esitysluonnoksen mukaan kuntien omaisuus siirrettäisiin ilman korvauksia maakuntien haltuun. Jos näin tapahtuu, se tietää miljardimenetyksiä kunnille. Niin on arvioinut kunnallisen itsehallinnon ja kunta-valtio -suhteen asiantuntija, oikeustieteen lisensiaatti ja hallintotieteiden tohtori Kauko Heuru.

    Heurun mielestä uudistus on uhkarohkea. Jo se, että kunnallishallinnolta otetaan sote-uudistuksessa lähes kaksi kolmasosaa sen alkuperäisistä tehtävistä, nirhaisee kunnallisen itsehallinnon perustuslaillista asemaa ja perustuslainsuojaa.

    – Niinpä kuntien ja kuntainliittojen omaisuuden ottaminen ilman täyttä korvausta olisi mitä selvimmin kunnallisen itsehallinnon perustuslaillisen aseman loukkaus. Yhteen nivottuna kysymyksessä olisi kunnallisen itsehallinnon murtaminen ja koko suomalaisen oikeusjärjestelmän häpäisy. (http://www.aamulehti.fi/kotimaa/mita-kuntien-omaisuudelle-tapahtuu-sote-uudistuksessa-23912558/)
    ¤
    Sipilän oikeistohallituksen sote- ja maakuntauudistus ovat tuottaneet kunnille suuria ongelmia. Yksi akuuteista dilemmoista on sote-omaisuuden uusjako. Hallitus aikoo riistää valtiolle kuntien omistukset sairaanhoitopiireissä, erityishuoltopiireissä ja maakuntaliitoissa. Kysymys on useiden miljardien arvoisesta kuntien omaisuudesta. Valtio ei aio maksaa toimenpiteestä euroakaan vaan siirrättää omaisuuden maakunnille ja sitä kautta valtakunnalliselle toimitilayhtiölle.

    Hallituksen ja kuntien välinen kamppailu omaisuudesta jää eduskunnan perustuslakivaliokunnan selvitettäväksi. Onko kuntien omaisuudella suojaa valtiota vastaan vai todetaanko ’Sammon ryöstö’ lailliseksi?

    Sote-uudistus riistää kunnilta sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen ja siihen tarkoitetut verotulot. Kunnallisveroprosentteja alennetaan 12,3 prosenttiyksiköllä vuonna 2019. Se tarkoittaa rahassa, että kunnilta siirtyy maakunnille (lue: valtio) runsaat 11 miljardia euroa.

    Kuntien on hoidettava jäljelle jäävät tehtävänsä (muun ohessa koulutus, liikuntapalvelut, panostukset työllisyyden hoitoon) varsin vähäisillä resursseilla. Mikäli kunnan veroprosentti on ollut 19, sille jää sanotuihin tehtäviin 6,7 prosenttiyksikköä.

    Yksityisissä sote-yrityksissä elää usko siihen, että kymmenen vuoden kuluessa ne ovat vallanneet puolet suomalaisten perusterveydenhuollosta. Julkisen puolen hoidettaviksi jäävät muun ohessa vaativat leikkaukset ja hoidot, synnytykset ja ympärivuorokautiset päivystykset.

    Hallituksen sote-hankkeesta on tulossa historian suurin kuntauudistus ja jättimäisin tulonsiirto yksityisille yrityksille.

    Rakenteellinen korruptio elää ja voi hyvin Suomessa, toistaiseksi?

    Kuka sitä sote-operaatiota taas johtaakaan? Aivan oikein, puikoissa häärää premier (pääministeri), joka samalla toimii valtionohjauksesta vastaavana ministerinä. Hän näyttää olevan finlandialaisen hyvä veli –järjestelmän ruumiillistuma korkeimmalla poliittisella tasolla. Valtamediatietojen mukaan juuri hän valitsi Veikkaus Oy:n hallitukseen ystävänsä Hjallis Harkimon. (Miten mahtaa olla sen esteellisyyden laita? Mahtavatko ylimmät laillisuusvalvojat lopultakin herätä?)

    Kauan eläköön ’kaverikapitalismi’! Tai no, ei sentään hirveän pitkään. Toivottavasti kaverikapitalismi ja hyvä veli –hallinto saa couperet’n viimeistään vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

  6. Sipilän hallituksen sote- ja maakuntauudistus 2017

    Hallituksen esityksen pääasiallinen sisältö:

    Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
    [1] maakuntalaki,
    [2] laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sekä
    [3] niiden yhteinen voimaanpanolaki.

    Lisäksi esityksessä on maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen edellyttämät muutokset muuhun lainsäädäntöön.

    Esityksessä on tämän mukaisesti ehdotus laiksi maakuntien rahoituksesta sekä ehdotukset kuntien rahoitusta koskevan lainsäädännön, verolainsäädännön, maakuntien ja kuntien henkilöstöä koskevan lainsäädännön sekä eräiden yleishallintoa koskevien lakien muuttamiseksi.

    [18 maakuntaa]

    Esityksen mukaan Suomeen muodostetaan 18 maakuntaa.

    Maakunnat olisivat julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilla on alueellaan itsehallinto.

    Uudet maakunnat olisivat alueeltaan nykyisiä maakuntia vastaavia eräin yksittäisiä kuntia koskevin poikkeuksin. Maakuntien ylin päättävä toimielin olisi vaaleilla valittava maakuntavaltuusto. Maakunnat hoitaisivat niille laissa säädettäviä tehtäviä.

    Keskeisiä tehtäviä olisivat sosiaali- ja terveydenhuolto ja pelastustoimi. Lisäksi erikseen valmistellaan eräiden elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen ja aluehallintovirastojen sekä maakuntien liittojen ja ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtäminen maakuntien vastuulle.

    Maakuntalaissa säädettäisiin niiden toimintaa, taloutta ja hallintoa koskevat säännökset.

    Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavalla lailla siirrettäisiin kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu perustettaville maakunnille.

    Lisäksi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jäisi kuntien tehtäväksi, minkä lisäksi maakuntien pitäisi myös omassa toiminnassaan huolehtia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä.

    [5 yhteistyöaluetta]

    Sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisen yhteistyön ja tarkoituksenmukaisen palvelurakenteen varmistamiseksi muodostettaisiin viisi yhteistyöaluetta.

    [Yhteistyösuunnitelma nelivuosittain]

    Yhteistyöalueeseen kuuluvat maakunnat laatisivat nelivuosittain yhteistyösuunnitelman.

    Maakuntien toiminnassa palvelujen [a] järjestäminen ja [b] tuottaminen erotettaisiin toisistaan.

    [Maakunnan liikelaitos jokaiseen maakuntaan, yhteensä siis 18 liikelaitosta]

    Palvelujen tuottamiseksi jokaiseen maakuntaan perustettaisiin maakunnan liikelaitos. Sen vastuulla olisi merkittävää julkista valtaa sisältävien palvelujen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalvelujen tuottaminen.

    [(1) Maakunnan omat palvelun tuottajat, (2) yksityiset palvelun tuottajat ja
    (3) kolmannen sektorin palvelun tuottajat]

    Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotantoa monipuolistetaan siten, että maakunnan omilla sekä yksityisillä ja kolmannen sektorin palvelun tuottajilla on tasapuoliset toimintaedellytykset tuottaa kaikkia markkinoilla olevia palveluja.

    [Asiakkaan valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö valmistellaan erikseen.]

    Tähän liittyen erikseen valmistellaan asiakkaan valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö. Samalla toteutetaan asiakaskeskeinen palveluintegraatio. Siinä huolehditaan asiakkaiden palvelutarpeiden kokonaisarvioinnista ja tähän perustuen varmistetaan tarvittavien palvelujen joustava ja oikea-aikeinen saatavuus ja toteutuminen. Maakunnat velvoitettaisiin myös edistämään asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia.

    Valtion mahdollisuutta ohjata maakuntien vastuulle kuuluvaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ehdotetaan samalla vahvistettavaksi.

    Valtioneuvosto vahvistaisi joka neljäs vuosi strategiset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollolle. Maakuntien pitäisi ottaa tavoitteet huomioon omassa toiminnassaan ja myös yhteistyösopimusten valmistelussa.

    Valtioneuvosto voisi antaa maakuntia sitovia hallintopäätöksiä palvelurakenteesta, laajakantoisista ja merkittävistä investoinneista sekä tietohallinto- ja tietojärjestelmäpalvelujen toteuttamisesta.

    Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelee vuosittain maakuntien kanssa niiden järjestämisvastuulle kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon toteutumisesta.

    [Maakuntien toiminta rahoitetaan (a) pääosin valtion rahoituksella ja (b) osaksi palvelujen käyttäjiltä perittävillä asiakasmaksuilla.]

    Maakuntien toiminta rahoitetaan pääosin valtion rahoituksella ja osaksi palvelujen käyttäjiltä perittävillä asiakasmaksuilla. Rahoituksesta säädettäisiin maakunnan rahoituslailla. Rahoitus määräytyisi laskennallisesti osin maakunnan asukasluvun ja osin palvelujen tarpeen ja olosuhdetekijöiden perusteella. Valtion rahoitus olisi maakunnille yleiskatteellista.

    [Valtion tuloja on lisättävä ja kuntien tuloja vähennettävä]

    Rahoitusvastuun siirtyessä kunnilta valtiolle, on valtion tuloja lisättävä ja kuntien tuloja vastaavasti vähennettävä niiltä pois siirtyvän rahoitusvastuun verran. Tämän takia valtion verotuloja ehdotetaan kasvatettavaksi kiristämällä valtion ansiotuloverotusta.

    Jotta kokonaisveroaste ei kasvaisi, velvoitetaan kunnat alentamaan kunnallisveroa. Kunnallisveron vähennys olisi 12,47 prosenttiyksikköä kaikissa kunnissa.

    Myös kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta alennettaisiin ja valtion osuutta vastaavasti kasvatettaisiin. Verotusta koskevat muutokset toteutetaan verovelvollisten kannalta mahdollisimman neutraalisti.

    Työn verotus ei kiristy eikä kokonaisveroaste nouse.

    [Kuntien valtionosuuksia ehdotetaan vähennettäväksi]

    Kuntien valtionosuuksia ehdotetaan vähennettäväksi siirtyviä tehtäviä vastaavalta osalta ja tästä sekä kunnallisveron alentamisesta aiheutuvia. muutoksia rajoitettaisiin valtionosuusjärjestelmään sisällytettävällä pysyvällä määräytymistekijällä ja valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasauksella.

    [Henkilöstön siirtyminen]

    Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksessa oleva henkilöstö siirtyy ehdotuksen mukaan maakuntien palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti.

    [Omaisuuden, vastuiden ja velvoitteiden (ym.) siirtyminen maakunnille]

    Sairaanhoitopiirien ja kehitysvammaisten erityishuoltopiirien kuntayhtymät ja maakuntien liitot sekä niiden omaisuus, vastuut ja velvoitteet siirtyvät maakunnille. Lisäksi kunnista siirtyisi maakunnille sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämiseen liittyvä irtain omaisuus.

    [Omaisuussiirroista ei korvausta kunnille]

    Omaisuussiirroista ei suoritettaisi korvausta kunnille eikä kuntayhtymille.

    [Maakunnille perustetaan kolme (3) valtakunnallista palvelukeskusta]

    Maakunnille perustetaan kolme valtakunnallista palvelukeskusta. Ne vastaavat maakuntien toimitilapalveluista, henkilöstö- ja taloushallinnosta sekä tietohallinto- ja tietojärjestelmäpalveluista.

    Uudistukseen liittyen valmistellaan erikseen asiakkaan valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö sekä osana maakuntauudistusta muut maakuntien tehtäväksi siirtyvät ja säädettävät tehtävät. Niistä aiheutuvat muutostarpeet nyt ehdotettaviin lakeihin otetaan huomioon asianomaisten lakiesitysten yhteydessä.

    [Maakunta- ja sote-uudistuksen tavoitteena on myös vähentää julkisen talouden kestävyysvajetta]

    Maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen tavoitteena on myös vähentää julkisen talouden kestävyysvajetta. Esityksen mukaiset uudistukset mahdollistavat kustannusten kasvun hillinnän siten, että vuoteen 2030 mennessä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat vuositasolla 3 miljardia euroa alemmat kuin ne olisivat ilman uudistusta. Lainsäädäntöön perustuvien muutosten ja uudistusten lisäksi tämä edellyttää aktiivista ja taitavaa muutosjohtajuutta, johon uudistuksen toimeenpanossa on kiinnitettävä erityistä huomiota.

    Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eduskunta hyväksyisi annettavaksi Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen peruskirjan soveltamisesta Suomessa kuntiin ja maakuntiin. Ilmoitus on tarkoitettu tulemaan voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä kolmen kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun siitä on ilmoitettu sopimuksen tallettajalle.
    Ehdotuksen mukaiset maakunnat perustettaisiin mahdollisimman pian lakien hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. Ensi vaiheessa maakuntien väliaikaishallinto ja maakuntavaalien jälkeen valittujen maakuntavaltuustojen toiminnan käynnistymisen jälkeen maakunnat valmistelevat toiminnan organisoinnin sekä henkilöstö- ja omaisuussiirrot yhdessä kuntien ja kuntayhtymien kanssa siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden erikseen säädettävien palvelujen ja tehtävien järjestämisvastuu siirtyisi maakunnille vuoden 2019 alusta.

    (lähde: Hallituksen esitys HE 15/2017 vp
    Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi) [Sote- ja maakuntauudistus]

  7. Sipilän hallituksen sote-skandaali

    KHO:n lausunnot ja tiedotteet osoittavat: Sipilän hallituksen sote-hanke on karilla. Peli on puhallettava poikki. On parlamentaarisen sote-komitean asettamisen aika. Nyt vaaditaan johtajuutta!
    #
    Korkein hallinto-oikeus (KHO) ja sote

    KHO:n tiedote 22.3.2017

    KHO pitää esitystä Soten valinnanvapauslainsäädännöksi oikeudellisesti ongelmallisena

    Korkein hallinto-oikeus toteaa Sote-uudistuksen sisältyvää valinnanvapauslainsäädäntöä koskevasta luonnoksesta sosiaali- ja terveysministeriölle antamassaan lausunnossa, että ehdotus on valmisteltu pitkälti pitäen lähtökohtana terveyspalvelujen tuottamista.

    Vähäisemmälle huomiolle on jäänyt, miten terveyspalvelujen tuottamiseen voidaan integroida perustuslain edellytykset täyttävällä tavalla erilaisia sosiaalipalveluja, joiden sisältö määrittyy aineellisen lainsäädännön kautta ja joihin liittyy hallinto-oikeudellinen oikeussuojajärjestelmä ja perusoikeusulottuvuus. Sosiaalisten perusoikeuksien turvaamisen näkökulmasta sosiaalipalveluista päättämistä ei voida rinnastaa terveyspalvelujen tavoin tosiasialliseen hallintotoimintaan. Ehdotuksessa jää epäselväksi paitsi asiakkaan oikeussuojan turvaaminen myös se, miten järjestelmässä toteutuu palvelujen tuottajien valvonta, kun palvelujen tuottaminen perustuisi pääosin sopimussuhteisiin eri toimijoiden välillä. Myös sopimussuhteiden oikeudellinen luonnehdinta on puutteellista, mikä aiheuttaa epävarmuutta oikeussuojajärjestelmän soveltamisessa. Korkein hallinto-oikeus pitää myös ongelmallisena ehdotettua valinnanvapauden soveltamista lastensuojelussa ja tahdonvastaisessa hoidossa tai huollossa.

    » Lausunto luonnoksesta sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauslainsäädännöksi, H 66/17
    http://www.kho.fi/material/attachments/kho/aineistoa/lausuntoja/WX7fWxMid/2113_001.pdf
    ¤
    KHO: Sote-uudistuksen vaikutukset hallintotuomioistuinten toimintaan ja asiamääriin selvitettävä

    Julkaistu 9.11.2016

    Korkein hallinto-oikeus on antanut lausuntonsa hallituksen esitysluonnoksesta, joka koskee sekä maakuntauudistusta että sosiaali- ja terveydenhoidon järjestämisuudistusta. Kysymys on mittaluokaltaan ainutlaatuisesta hankkeesta, jolla on syvällisiä vaikutuksia niin uudistuksen toteutusvaiheessa kuin myöhemminkin.

    Korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan ehdotuksen ratkaisut tulevat lisäämään merkittävästi hallintotuomioistuinten työmäärää. On oletettavaa, että maakuntahallinnon perustamisvaiheessa sekä henkilöstösiirrot että omaisuussiirrot tulevat aiheuttamaan oikeusriitoja siitä huolimatta, että niitä toteutettaisiin säädettävän lain nojalla. Juttumäärää tulee lisäämään myös se, että kansalaisia ja yrityksiä koskettavan viranomaispäätöksenteon toteuttamistavat ja menettelyt jäävät valmistelun muun keskeneräisyyden vuoksi ehdotuksessa epäselviksi.

    Hallituksen esitysluonnosta ei ole valmisteltu sillä tavoin, että siitä kävisi ilmi, miten esimerkiksi hallintotuomioistuimissa käsiteltävistä valitusasioista päätöksenteko tapahtuu lastensuojelua, vammaispalvelua, mielenterveyspotilaiden pakkohoitoa ja kehitysvammaisten erityishuoltoa koskevissa asioissa. Valtion aluehallinnolta siirrettävien viranomaistehtävien todellinen sisältö ei myöskään käy ilmi ehdotuksesta, koska tarpeellinen muu lainvalmistelu vielä puuttuu. Epäselvyydet viranomaistehtävien todellisessa järjestelmässä vaikuttavat siihen, miten hallinnossa turvataan asiakkaiden oikeussuojan toteutumista.

    Viranomaistehtävien hoito epäselvää lakiuudistuksessa

    Maakuntalakiehdotuksessa viranomaistehtävien hoitaminen jää kokonaisuudessaan epäselväksi. Hallituksen esitysluonnoksen lähtökohtana on viranomaispäätöksenteon keskittäminen kuhunkin maakuntaan perustettavaan palvelulaitokseen, joka toisaalta olisi samaan aikaan vastuussa maakunnan järjestämisvastuulle tarkoitettujen palvelujen tuottamisesta erilaisin yhtiö- ja sopimusjärjestelyin. Maakuntavaltuusto voisi ehdotuksen mukaan käyttää monella tapaa päätösvaltaa palvelulaitoksen tehtävien järjestämisessä. Kun kysymys ei ole maakuntien itsehallintoon kuuluvista tehtävistä, vaan lainsäädännössä erikseen säädetyistä tehtävistä, viranomaistoimivaltuuksien käytön tulee olla järjestettynä siten, että viranomaispäätöksenteko ei ole poliittisen päätöksenteon seurauksena siirrettävissä mihin tahansa maakunnan hallinnossa. Viranomaispäätöksentekoa ei tule voida järjestää myöskään siten, että viranomaistehtävät joutuisivat jatkuvaan ristipaineeseen sen kanssa, miten maakunta järjestää palveluja ja sopii niiden tuottamisesta.

    Uudistusten vaikutukset tuomioistuimiin arvioimatta

    Korkein hallinto-oikeus pitää välttämättömänä, että ennen hallituksen esityksen antamista arvioidaan myös esityksen vaikutukset tuomioistuinten toimintaan ja toimintaedellytyksiin. Nykyisten palvelua tuottavien yksiköiden purkautuessa tilalle tulee monimutkainen sopimusrakenne, jossa ei ole selvää edes se, mihin tuomioistuinlinjaan eri sopimukset palvelujen tuottamisesta yhteistoiminnassa kuuluvat.

    Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi H 354/16
    http://www.kho.fi/material/attachments/kho/aineistoa/lausuntoja/dSnWlM3Vx/H354_16_Sote-lausunto.pdf

    Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta H 495/16
    http://www.kho.fi/material/attachments/kho/aineistoa/lausuntoja/dD5m6ELhR/STM-H495_16_lausunto.pdf
    ¤
    Kommentti: KHO:n lausunnot ja tiedotteet osoittavat, että Sipilän hallituksen sote-hanke on torso, jota ei voida saattaa voimaan hallituksen haluamassa muodossa ja aikataulussa.

    Päätelmä: (1) Sipilän hallituksen ’peli’ (sote-hanke) on syytä puhaltaa poikki. (2) On asetettava parlamentaarinen komitea, johon on nimettävä (a) asiantunteva edustaja jokaisesta eduskuntapuolueesta, (b) riittävä määrä asiantuntijoita ja virkamiehiä niin terveyspalvelujen kuin sosiaalipalvelujenkin osalta, (c) riittävän oikeudellisen asiantuntemuksen omaavat juristit (sosiaaliset perusoikeudet ja oikeusturvajärjestelmä) ja (d) valtiovarainministeriön edustaja.

    Toimeen on tartuttava heti, jotta hanke olisi toimeenpantavissa vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeisellä hallituskaudella.

  8. Souffleur: Hyvinvointivaltion alasajo : pakina

    ’Ja heitä nauratti taukoamatta koko matkan pankkiin.’

    Tasavallassa hallitsee vuonna 2017 keskustalaisen pääministerin (KePM) johtama oikeistohallitus (Sipilän hallitus, SH), jonka voimakaksikkona toimii keskustalaisen ja kokoomuslaisen finanssiministerin (KoFM) muodostama voimaduetto (VD). Kun tarkastelee hallituksen leikkauspolitiikkaa ja sote-politiikkaa sekä suhtautumista julkiseen sanaan, ei voi välttyä ajatukselta, että VD:n ja sen taustavoimien julkilausumattomana tavoitteena on suomalaisen hyvinvointivaltion alasajo. Itse asiassa lienee perusteltua väittää, että SH:n toiminta on saattanut vaaraan koko demokraattisen oikeusvaltion.

    Tarkastelen edellä kuvattua ongelmaa seuraavien faktorien (faktori = kokonaisuuteen vaikuttava tekijä) kautta:

    1. SH:n suhtautuminen Yleisradioon

    Yleisradion kriittistä toimintaa ja moniäänisyyttä on ajettu alas jo pitemmän ajan kuluessa. Aluksi savustettiin ulos porvarillisen eliitin kannalta kiusallisia toimittajia (Taanila, Halinen jne). Sitten lopetettiin Tero Heinäsen suosittu musiikkiohjelma, jossa aina silloin tällöin kuultiin jopa venäläisiä romansseja. (No, Heinäsen jälkeen tilanne on normalisoitu ja amerikaksi väännettyä laulumusaa on tuntuvasti lisätty.) Ylen henkilökuntaa on supistettu huomattavasti, ja jatkuvat yt-neuvottelut ovat pitäneet lopun henkilöstöstä vakaasti varpaillaan.

    Kriittiset toimittajat (muun ohella Eronen ja Vuorikoski) eivät ole kuitenkaan antautuneet taistelutta. He ovat katsoneet, että myös pääministerin toimet oli aiheellista ottaa luupin alle. Seurauksena on ollut kaikkien tuntema ’dynastian vastaisku’ eli KePM:n sarjasähköpostiviestintä. Loppu on historiaa: toimittajien dramaattinen irtisanoutuminen ja muut ’Ylegaten’ ainesosat viime vaiheessaan ’prosessi’ Julkisen sanan neuvostossa (JSN).

    Kiitos JSN:n puheenjohtajan ja viiden muun sananvapauden ritarin pääministerin toiminta ja Ylen asianomaisen vastaavan päätoimittajan menettely on saanut oikeudenmukaisen arvionsa (JSN:n langettava päätös 6398/YLE/16 ja 6401/YLE/16 [22.3.2017]):

    ”Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin pääministeri Juha Sipilän kytköksestä Terrafamelle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen.

    Pääministeri lähetti jutun julkaisemisen jälkeen Ylen päätoimittajalle useita tekstiviestejä, joista ensimmäisen hän lähetti ennen kuin oli huomannut jutun ilmestymistä. Siinä hän arvosteli jutun näkökulmaa toimittajalta saamansa kommenttipyynnön perusteella. Ainoastaan yhdessä, päätoimittajalle osoitetussa viestissä pääministeri viittasi yhteen asiavirheenä pitämäänsä asiaan. Lisäksi pääministeri lähetti Ylen päätoimittajalle ja kommenttia pyytäneelle toimittajalle useita Yleä arvostelevia sähköpostiviestejä ja välitti heille myöhemmin samana päivänä yli kymmenen saamaansa kansalaispalautetta.

    Jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä olennaisia asiavirheitä. Silti sitä muutettiin pääministerin viestittelyn seurauksena useita kertoja. Juttuun ei kuitenkaan missään vaiheessa lisätty pääministerin näkemyksiä tai tietoa siitä, että muutokset oli tehty hänen yhteydenottojensa jälkeen.

    Noin puolen tunnin sisällä pääministerin viestien lukemisesta päätoimittaja oli poistanut jutussa olleen grafiikan, joka päätoimittajan mukaan loi harhaanjohtavia mielikuvia. Myöhemmin päätoimittaja poisti jutusta tekstikappaleita ja muutti muun muassa sen rakennetta ja sanavalintoja.

    Päätoimittajan päätöksellä jutun kirjoittaneen toimittajan vierailu tv:n pääuutislähetyksessä peruttiin. Myös tekeillä olleiden kahden jatkojutun julkaiseminen kiellettiin. Sunnuntaina 27.11. päätoimittaja ja pääministeri sopivat, että pääministeri peruu aiemmin sovitun osallistumisensa A-studioon eikä aiheesta tiedoteta.

    Maanantaina 28.11. toimituksen johto antoi toistaiseksi voimassa olevan rajoituksen, jonka mukaan aihetta ei saa käsitellä ajankohtaisohjelmissa. Päätoimittaja on perustellut rajoitusta muun muassa sillä, että aihetta oli jo käsitelty Ylen ohjelmissa laajasti, ja sillä, että oikeusasiamiehelle oli syytä antaa työrauha, kun hän oli selvittämässä pääministerin mahdollista esteellisyyttä.
    (…)
    Tässä tapauksessa on nähtävissä paljon piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. Kuten neuvosto on todennut päätöksissään 6405, 6449/YLE/16 ja 6403/YLE/16, jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä myöskään olennaisia asiavirheitä. Siitä huolimatta Ylen päätoimittaja teki juttuun nopeasti lukuisia muutoksia. Muun muassa jutun alaotsikosta poistettiin pääministerin mielestä virheellinen kohta hänen isoisänsä ja Katera Steelin suhteesta, vaikka kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe. Radio- ja tv-uutisissa pääministerin näkemys esitettiin oikaisuna.

    Ylellä oli oikeus tehdä juttuun muutoksia, vaikka siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. On kuitenkin ilmeistä, että pääministerin palautetta ei käsitelty Ylessä tavanomaisella tavalla vaan juttua muokattiin poikkeuksellisen paljon pääministerin yhteydenottojen jälkeen.

    Neuvoston mukaan oli myös poikkeuksellista rajoittaa aiheen käsittelyä ajankohtaisohjelmissa oikeusasiamiehen selvityksen ajaksi. Tätä ei voi pitää journalistisesti perusteltuna, sillä keskeneräisten asioiden käsitteleminen on journalismissa tyypillistä ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvissä asioissa jopa suositeltavaa. Neuvosto myös pitää aiheettomana sitä, että Yle suostui pääministerin ehdotukseen olla kertomatta pääministerin peruuntuneesta A-studio-vierailusta.

    Erityisen raskauttavana voi pitää sitä, että Yle reagoi tavallista palautetta voimakkaammin yhteydenottoihin, jotka tulivat pääministeriltä, jonka tulisi kestää tavanomaista kriittisempää julkisuutta ja jolla on mahdollisuus vaikuttaa Ylen asemaan ja rahoitukseen. Pääministerin saama erityiskohtelu on haitaksi demokratialle, ja se on myös omiaan heikentämään journalismin uskottavuutta suuren yleisön silmissä.
    (…)
    Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 2 ja 3, ja antaa sille huomautuksen.”

    (Sivistysvaltiossa pääministeri ja Yleisradio Oy:n asianomainen vastaava päätoimittaja olisivat jättäneet tehtävänsä tai heidät olisi erotettu. Samaa on sanottavissa myös Yleisradio Oy:n toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan osalta. Mutta niin ei tässä Tasavallassa tietenkään toimita.

    Joka tapauksessa JSN:n päätös antaa vielä hiukan toivoa niille ihmisille, joille sananvapaus ja demokraattinen oikeusvaltio ovat tärkeitä.)

    2. SH:n ja sen taustavoimien suhtautumisesta perustuslakiin, valtiosääntöoikeuden professoreihin ja ihmisoikeusasiantuntijoihin sekä akateemisiin kriitikoihin

    ”Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä” (pääministeri Sipilä A-studiossa 2.12.2015).

    ”18. joulukuuta 2016 sairauslomalla parhaillaan ollut [oikeuskansleri] Jonkka kertoi, että Sipilän hallitus on sivuuttanut hyvän lainvalmistelun periaatteita ja Jonkan huomautuksia korjaustarpeesta vetoamalla kiireeseen ja poliittiseen paineeseen. Hallituksen esityksissä on ajoittain ollut suuria ongelmia perustuslain, esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuskysymyksien suhteen, jolloin esitykset ovat kaatuneet perustuslakivaliokunnassa” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Jonkka).

    ”Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) on koulutukseltaan juristi ja kuuluu nykyisen eduskunnan pitkäaikaisimpiin kansanedustajiin. Hän on useaan otteeseen käyttänyt eduskunnan täysistuntoa puhujalavanaan hyökätäkseen valtiosääntöoikeuden professoreita ja muita ihmisoikeusasiantuntijoita vastaan. (…).
    (…) Zyskowiczin populistinen hyökkäys perustuslakivaliokunnan omasta tahdostaan kuulemia juristiprofessoreita vastaan vaikuttaa laskelmoidulta mutta samalla vastenmieliseltä. Sen sijaan, että hän antautuisi älylliseen keskusteluun oikeudellisista argumenteista tai pitäytyisi puhtaassa älystä vapaasta populismissa, hän nostaa antiälyllisyyden lipun. Heitot norsunluutorneista ja profeetoista muka perustelevat johtopäätöksen, ettei oikeudellisia argumentteja tulisi lainkaan kuunnella.

    On syytä sanoa suoraan ja selkeästi: Zyskowicz on väärin keinoin väärällä asialla” (https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2013/04/13/martin-scheinin-profeetoista-ja-professoreista/).

    3. Perustuslakijuristien hiljentäminen

    ”Juha Sipilän (kesk) hallitus on usein törmännyt tilanteeseen, jossa hallituksen esitykset joutuvat vastatuuleen todellisessa laintarkastuksessa eli eduskunnan perustuslakivaliokunnassa” (http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701262200060678_uu.shtml).

    ”Näkökulma: Berner osti raadollisesti kolme professoria hiljaiseksi” (http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701262200060678_uu.shtml).

    ”Kolme kokenutta perustalakiprofessoria oli tehnyt liikenneministeriön kanssa rahakkaat neuvonantosopimukset” (http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701262200060678_uu.shtml).

    ”Liikenneministeriö sai kuitenkin kolmelta perustuslakivaliokunnan vakioasiantuntijalta ennakkolausunnot. Professorit osoittivat lausunnoissaan, kuinka tieverkkoyhtiötä koskevat lait pitää kirjoittaa, jotta ne eivät jämähtäisi perustuslakitarkastuksessa” (ibid.).

    ”Kukin professori sai 8.600- 20.000 euron korvauksen työstään” (ibid.).

    ”Professorit ovat tehneet ministeriön kanssa sopimuksen, joissa on tärkeä ehto. Professoreita sitoo yksityisoikeudellinen vaitiolovelvollisuus. He ovat lupautuneet siihen, että ministeriö päättää, mitä he voivat sanoa käsiteltävästä asiasta” (ibid.)..

    ”Miksi tällä on merkitystä? Siksi, että he sopimuksen tehdessään ja rahaa ottaessaan ovat samalla sulkeneet itsensä pois perustuslakivaliokunnasta, kun tieyhtiötä käsitellään” (ibid.).

    ”hurraa, sepä sukkela temppu” (luutnantti Zidén vähän ennen kuolemaansa).

    4. SH:n suhtautuminen kunnan asukkaiden itsehallintoon.

    Perustuslain (731/1999) mukaan ”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon” (121. pykälän 1. momentti). ”Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä” (http://stm.fi/sotepalvelut/jarjestelma-vastuut).

    SH:n sote-uudistus mullistaa koko nykyisen kuntalähtöisen sote-järjestelmän. Samalla tuo uudistus on järisyttävä suonenisku kunnan asukkaiden itsehallintoa kohtaan. Itse asiassa kunnallinen itsehallinto sen nykyisessä muodossa lakkautetaan de facto sinä päivänä, kun SH:n sote-uudistus tulee voimaan.

    Tätäkö kansalaiset todella haluavat.

    Valistunut prognoosi: SH:n sote-uudistus saattaa toteutuessaan osoittautua niin Keskustalle kuin Kokoomuksellekin Pyrrhoksen voitoksi.

    5. SH ja sote-uudistus

    Asiantuntijakäsitysten mukaan SH:n ajama sote-uudistus ei tule kaventamaan ihmisten ja alueiden välisiä terveys- ja hyvinvointieroja.

    Euroopan unioni ei edellytä sote-palvelutuotannon yhtiöittämistä. Herää kysymys, miksi SH ajaa yhtiöittämistä kuin käärmettä pyssyyn?

    Asiantuntijat ovat varoittaneet SH:n sote-hankkeen mahdollistamasta terveysyritysten suoritettavasta asiakasvalinnasta samoin kuin hankkeen sisältämästä vaarasta yli- tai alihoitoon ja eriarvoisuuden lisääntymisestä.

    SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola ja JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-
    Laaksonen näkevät sote-palvelujen yhtiöittämisessä riskejä. Johtajat uskovat kilpailuttamisen heikentävän työntekijöiden asemaa ja yhtiöittämisen nostavan palvelumaksuja asiakkaille (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P107_01.html).

    Paavola kuvailee linjausta 27 miljardin euron puhallukseksi yksityisille yrityksille.
    Asara-Laaksonen arvioi monikansallisten yhtiöiden pääsevän monopoliasemaan
    valtaamalla julkisia palveluita (ibid.).
    #
    Tänään monia naurattaa. Heihin kuuluvat KePM ja KoFM, Keskustan ja Kokoomuksen edustajat, asianomaiset yksityiset yritykset ja monikansalliset suuryhtiöt. Tänään monia naurattaa. Ja he nauravat taukoamatta koko matkan pankkiin. Sikäli kuin he pankkia tarvitsevat – pankkia ja veroparatiiseja?

  9. Yle MOT: Kilpailutushuuman kolhimat

    Kunnat kilpailuttavat palvelujaan kiihtyvällä tahdilla. Seuraukset voivat suistaa vammaisen arjen raiteiltaan. Toimittajana Kai Byman.

    http://areena.yle.fi/1-3849201

    Yle MOT: ”Kehitysvammaisen arki: Toista maitolasia et saa”

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/23/kehitysvammaisen-arki-toista-maitolasia-et-saa

    Yleisradion tutkivan journalismin ohjelman MOT:n mukaan kehitysvammaisten asumispalvelut kilpailutetaan usein asianosaisia kuulematta

    Lähes puolet kehitysvammaisista asuu lapsuudenkodissaan, vaikka tavoite olisi tukea heitä asumaan itsenäisemmin.
    Lain mukaan vammaispalvelujen kilpailutuksissa tulisi kuulla asianosaisia henkilöitä.

    Kehitysvammaisten asumispalvelut on altistettu kovalle kilpailulle eri palveluntuottajien kesken. Kehitysvammaisille ja heidän perheilleen palveluiden kilpailutus aiheuttaa usein stressiä, ja ohjelman haastattelemat henkilöt kokevat ettei heitä kuulla heitä koskevissa asioissa.

    Suomessa on noin 40 000 kehitysvammaista. Heistä lapsuuden kodeissa vanhempien hoidettavina asuu 17 000 henkilöä. Tavoitteena on ollut saada mahdollisimman monelle kehitysvammaiselle oma koti ja itsenäinen elämä.

    Vuonna 2014 vammaisten asumispalvelujen julkisten kilpailutusten arvo oli noin 185 miljoonaa euroa. Keskimääräinen kilpailutus oli arvoltaan noin 15 miljoonaa euroa. Suomen kaikista hoivapalveluista yli puolet on yksityisten palveluntuottajien hallussa.
    ¤
    MOT:n ohjelma antaa esimakua siitä, mitä on odotettavissa, kun Sipilän ja Orpon sote-uudistus tulee voimaan. Prognoosi on järkyttävä. Ei ihme, että monikansalliset suuryhtiöt ovat innoissaan. Kimalaiset ja herhiläiset tuloo – oottako valmihit?

    Böö! Foylen sota, eiku Sipilän sote tulee, Sipilä/Orvon sota, eiku sote. Oletko valmis? Monikansalliset suuryhtiöt ovat olleet valmiita jo pitkään. Valmiit kuin lukkarit sotaan, eiku soteen. Vai mikä se oli?

    Kuka, mitä hallitukses veteli ja ketä, mitä, hä’
    Kuka, mitä hallitukses veteli ja ketä, mitä, hä’
    Taisi olla Juha kun sotea veti, mitä, hä’

    Kuka, mitä hallitukses veteli ja ketä, mitä, hä’
    Oliko se Juha?
    Vai oliko se Orpo?
    Ai mitä, hä’?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here