Marraskuun lopulla, pian venäläisen SU-24-hävittäjän alasampumisen jälkeen, International Business Times uutisoi koneen toisen venäläislentäjän tulleen surmatuksi tarkoituksella. Surmaajaksi ilmoitettiin Syyrian turkmeeniprikaati (Syrian Turkmen Brigade), jonka johtaja on Turkin kansalainen nimeltä Alparslan Çelik. Pian tapahtuman jälkeen hän poseerasi Twitterissä julkaistulla videolla kuolleen lentäjän ruumiin luona.

Syyrian kansalliseen koalitioon (Syrian National Coalition, SNC) kuuluva turkmeeniedustaja, Abdurrahman Mustafa, on syyttänyt Venäjää siviilien pommittamisesta ja turkmeenien etnisestä puhdistamisesta. Venäjä taas on ilmoittanut pommittavansa vain terroristeja. Ampumalla alas SU-24:n Turkki ilmoitti suojelevansa omaa ilmatilaansa ja Syyrian puolella asuvaa turkmeeniväestöä Venäjän pommituksilta.

Venäjän ilmapommitusten myötä Pohjois-Latakian turkmeeniväestö on nähty yleisesti Syyrian hallitusta vastaan taistelevien ”kapinallisten” tukijoukkona ja ainoastaan sodan uhrina. Näin siitä huolimatta, että Syyrian turkmeeniprikaati on vuosien myötä tehnyt sotilasyhteistyötä mm. Syyrian al-Qaidaan kuuluvan Jabhat al Nusran kanssa. Syyrian ja Irakin turkmeenien puoleen kääntyminen aina tarpeen mukaan on ollut myös osa Turkin vahvasti, joskin varsin epäjohdonmukaisesti ajamaa agendaa. Sanotaan, että Turkki käyttää tarvittaessa ns. turkmeenikorttia.

Turkmeenien militarisoiminen

Syyrian konfliktin kärjistyessä vuonna 2011 maan turkmeeniväestön keskuuteen alettiin muodostaa Turkin tuella siviili- ja sotilaspiirejä. Toimittaja Fehim Taştekinin mukaan paljolti Syyrian maaseudulla asuvat turkmeenit eivät alun perin olleet politisoituneita tai muutenkaan yhtenäinen joukko. Tämän vuoksi he eivät myöskään olleet erityisen kiinnostuneita kapinoimaan Syyrian hallitusta vastaan. Niinpä toimintaa alettiin organisoida Turkista käsin. Monet Syyriassa taistelevista turkmeeniprikaateista perustettiin vuoden 2013 aikana.

Syyrian turkmeenit nousivat ensimmäisen kerran laajemmin julkisuuteen noin kaksi vuotta sitten. Tammikuussa 2014 Turkin rajaviranomaiset pysäyttivät Adanassa ja Hatayssa kolme asein lastattua ajoneuvoa matkalla Syyriaan. Kulkuneuvot kuuluivat Turkin tiedustelupalvelu MIT:lle. Presidentti Erdogan ja pääministeri Davutoglu väittivät ajoneuvojen kuljettavan ainoastaan humanitaarista apua Syyrian turkmeeniväestölle. Erdogan ja Davitoglu näyttävät valehdelleen, sillä oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan salakuljetetut aseet päätyivät Ansar al Islam -terroristijärjestölle (ks. alempana).

Hieman myöhemmin, maaliskuun 21. päivänä 2014, paljastui puolestaan turkmeeniprikaatien, eri terroristiryhmien ja Turkin yhteistyö. Tuolloin useisiin Syyrian rajalla sijaitseviin kyliin kohdistettiin Turkista organisoitu ja johdettu aseellinen hyökkäys, jota kutsuttiin al Anfal -operaatioksi. Turkin ulkoasiainkomitean jäsen Mehmet Ali Ediboglu kertoi, että hyökkäykseen osallistui tuhansia taistelijoita, jotka ylittivät Syyrian rajan ainakin viideltä eri rajanylityspaikalta.

Fetim Taştekinin mukaan turkmeeniryhmien rinnalla hyökkäykseen osallistuivat Syyrian al-Qaidaan luettava Jabhat al Nusra, Islamilaisen rintaman (Islamic Front) merkittävin ryhmä Ahrar al Sham sekä Isis- ja al-Qaida-myönteisiä ryhmiä, kuten Ansar al Islam. Viimeksi mainitun perusti entinen Guantanamo-vanki Ibrahim bin Shekrun.

Yksi militanttien kohteista oli pääosin armenialaisten asuttama rajakylä Kassab. YK:n mukaan runsaat 1500 kyläläistä joutui jättämään kotinsa ja pakenemaan Syyrian hallituksen valvomalle alueelle etelämmäksi Latakiaan. Pian tapahtuman jälkeen BBC:n Latakiasta tavoittama armenialaismies kertoi, ettei alueella ollut aiemmin tapahtunut mitään vastaavaa. Miehen tavoiteltua kotikylään jääneitä vanhuksia puhelimeen vastasivat tuntemattomat henkilöt vieraalla korostuksella. Myöhemmin selvisi, että militanttien joukossa oli taistelijoita mm. Tsetseniasta ja Tunisiasta. Paikallisten tietojen mukaan militantit repivät kirkoista irti ristit, ryöstivät kyläläisten talot ja kuljettivat varastetut tavarat Turkkiin.

Myöhemmin Cumhuriyet-lehden saamat oikeudenkäyntiasiakirjat paljastivat, ettei Turkin armeijan ainoastaan hiljaisesti hyväksynyt hyökkäystä, vaan myös antoi Kassabiin hyökänneille terroristiryhmille suoraa tulitukea. Turkin armeija sai tarvittavat koordinaatit Syyrian puolelle tunkeutuneilta militanteilta.

On olemassa varsin selvää näyttöä, että Erdoganin ja Davutoglun kiistelyistä huolimatta Turkki on hyväksynyt hiljaa tai jopa tukenut aktiivisesti Syyrian terroristiryhmiä ja niihin läheisesti kytkeytyviä turkmeeniprikaateja. Nato-maalle toiminta on vähintäänkin kyseenalaista. Se ei ole kuitenkaan yllättävää, sillä Nato-jäsenyytensä aikana Turkki on tukenut myös erästä hyvin pahamaineista järjestöä, josta lisää seuraavassa.

Harmaat sudet – Turkin tukema rikollis- ja terroristijärjestö

Harmaita susia luonnehditaan monissa eri lähteissä äärikansalliseksi järjestöksi. Sen historiaa värittävät lukuisten terroritekojen ohella mm. huume- ja asekauppa. Kirjoituksen alussa mainittu Alparslan Çelik kuuluu Syyrian turkmeeniprikaatin ohella myös Harmaisiin susiin. Hänen isänsä on toiminut Turkissa Kebanin kaupungin pormestarina.

Harmaiden susien logo.
Harmaiden susien logo.

Puolisotilaallisen siiven ohella Harmaat sudet vaikuttaa Turkissa myös poliittisesti panturkkilaisen kansallismielisen puolueen (Milliyetçi Hareket Partisi, MHP) välityksellä. Turkin yleisvaaleissa viime kesäkuussa puolue oli maan kolmanneksi suurin. Harmaiden susien ja MHP:n perustaja, Alparslan Türkeş, ilmoitti aikoinaan tavoitteekseen yhdistää kaikki turkinsukuiset kansat, joihin kuuluivat mm. turkmeenit, Kiinan uiguurit, Venäjän tataarit ja azerit.

Viime kesänä Consortium News julkaisi uudelleen Martin A. Leen vuonna 1997 ilmestyneeseen The Beast Reawakens -kirjaan pohjautuvan laajan artikkelin, josta ilmenee, että Harmaiden susien toiminta alkoi viimeistään 1960-luvulla. Sen aktiivisimmat vuodet ajoittuvat 1970- ja 1980-luvulle.

Turkin valtion turvallisuusorganisaatioiden, kuten operaatio Gladioon kuuluneen, sissisodankäyntiin varautuneen Kontrgerilla-järjestön, tiedetään aseistaneen Harmaita susia jo 1970-luvulla. Niin sanottuun Susurlukin skandaaliin perehtynyt Turkin parlamentin raportti paljasti vuonna 1996 turkkilaisviranomaisten toimineen yhteistyössä yhden maan tunnetuimman rikollisen ja Harmaiden susien johtohahmon, Abdullah Çatlin kanssa.

1970-luvulla järjestön aseelliset ryhmät järjestivät Turkissa pommi-iskujen ja aseellisten hyökkäysten aallon, jossa surmattiin satoja ihmisiä. Kuolleiden joukossa oli toimittajia, valtion viranomaisia, lakimiehiä, opiskelijoita, työväenliikkeen edustajia, kurdeja ja vasemmistoaktiiveja. Esimerkiksi Marasissa Etelä-Turkissa tehdyssä joukkomurhassa vuonna 1978 sai surmansa lähes 150 ihmistä. Uhrit kuuluivat pääosin alevi-vähemmistöön.

Abdullah Çatli.
Abdullah Çatli.

Järjestön pahamaineisuus sai kansainvälistä mainetta 1980-luvun alussa, kun sen jäsen Mehmet Ali Ağca lähes onnistui surmaamaan paavi Johannes Paavali II:n. Surmayrityksessä käytetyn aseen Ağca oli saanut edellä mainitulta Abdullah Çatlilta, joka toimi tuolloin yhtä aikaa sekä Harmaiden susien johtohahmona että Turkin salaisessa poliisissa. Asia ilmeni Çatlin vuonna 1985 antamasta todistajanlausunnosta. Hän toimitti Ağcalle myös väärennetyt henkilöllisyyspaperit ja toimi hänen ”ohjaajanaan” Euroopassa kuukausien ajan ennen paavin surmayritystä.

Tuolloin Çatlilla oli myös läheiset suhteet Turkin huumemafiaan ja sen silloiseen johtajaan. 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa Çatli osallistui alaisineen huumeiden ja aseiden salakuljetukseen Euroopan ja Lähi-idän välillä. Saatujen tietojen mukaan Lähi-itään kuljetettiin Naton sotilaskalustoa ja -tarvikkeita, joiden vastineeksi Eurooppaan tuotiin heroiinia.

Aseiden ja huumeiden vaihtokaupan paljasti italialaistuomari Carlo Palermo, joka tutki alun perin Itä-Euroopasta Sisiliaan suuntautunutta ase- ja huumekauppaa. Hänen mukaansa Euroopasta kuljetettiin Lähi-itään konekiväärien ohella modernia Nato-kalustoa, kuten Leopard-panssarivaunuja ja amerikkalaisia Cobra-taisteluhelikoptereita. Entisen Nato-komentajan Alexander Haigin mukaan ei ole lainkaan mahdotonta, että 1980-luvun alussa aseita olisi päätynyt myös Iraniin.

Vaihtokaupassa saatu heroiini kuljetettiin Lähi-idästä Bulgarian kautta Pohjois-Italiaan, josta se toimitettiin mafian välikäsien kautta Pohjois-Afrikkaan. Lopulta heroiini päätyi Euroopan ja Yhdysvaltain markkinoille. Osa huumeesta päätyi eräälle New Yorkin rikollismafialle, joka tuli 1980-luvun puolivälin oikeudenkäynnin myötä tutuksi nimellä Pizza Connecion. Italialaistuomarit nimittivät ilmi tullutta ase -ja huumemyyntiverkostoa maailman laajimmaksi. Siinä oli todennäköisesti mukana myös länsimaisia tiedustelupalveluita.

1960- ja 1970-luvulla Harmaat sudet toimi Turkin armeijan alaisuuteen kuuluvassa erikoissodankäynnin jaostossa (Özel Harp Dairesi), jonka päämaja sijaitsi Ankarassa samassa rakennuksessa Yhdysvaltain sotilasviranomaisten kanssa. Martin A. Lee kertoo jaoston saaneen tuolloin rahoitusta ja koulutusapua Yhdysvalloista maanalaisen ”stay behind”-verkoston perustamiseen. Euroopassa stay behind -verkostojen tiedetään olleen osa operaatio Gladioon kuuluneita Naton salaisia armeijoita.

Viime elokuussa Bangkokissa tehtiin pommi-isku, jossa sai surmansa 20 ihmistä ja yli 120 loukkaantui. Vanhempi turvallisuusasiantuntija Anthony Davis kertoi elokuun lopulla Forbes-lehdelle, että todennäköisin syyllinen oli Harmaat sudet. Pidätetyn epäillyn asunnosta löytyi pomminteko-ohjeiden lisäksi mm. väärennettyjä Turkin passeja.

Toiminta Turkin rajojen ulkopuolella ei ole järjestölle lainkaan uutta. Sen tiedetään osallistuneen molempiin Tsetsenian sotiin sekä Armeniaa vastaan käytyyn sotaan Vuoristo-Karabahissa. Harmaat sudet näyttäisi myös toimivan läheisessä yhteistyössä Kiinan Xinjianin maakunnan uiguuriseparatistien kanssa, jotka kutsuvat aluetta Itä-Turkestaniksi. Turkmeenit ja uiguurit luetaan Turkin-sukuisiin kansoihin.

Harmaiden susien ja Turkin valtion nykyisten yhteyksien tarkempi selvittäminen on tärkeä tutkivan journalismin kohde.

Lähteet

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

8 KOMMENTTIA

  1. Hyvä artikkeli Ville Kyrönlahti. Lisätietoja erinäisistä kytköksistä löytyy myös Peter Lodeniuksen kirjasta ”Turkki pintaa syvemmältä” (Into Kustannus).
    Xinjianin uiguurien kapinoita on eräissä lähteissä arveltu CIA:n rahoittamiksi. Yhteistyö tsetseenien (joiden kapinaa rahoitetaan Yhdysvalloista käsin) on luonteva jatkumo tässä sopassa.

    • Aika selvästi sanotaan mutta silti se ei mene kaikille perille. Se uhkaa liiaksi sitä valheellista ja idealisoitua maailmankuvaa jota asian torjuva tarvitsee.
      Minkäs teet? Vähän sama kuin impotentin puuhat tai uskonnon ideologia jota ei voida tarkistaa ja asettaa järjen tarkasteluun vaan sitä kritisoiva leimataan.
      Silloin vastaillaan ylimielisesti esim. näin: — ”Toistelet samaa mantraa, kuin kolmekymmentäluvun natsit ja lapualaiset. Juutalaisten pankkiirien, vapaamuurarien ja venäläisten kommunistien salaliittohan tätä maailmaa sinun mielestä johtaa… Ja Hitlerkin oli tämän saman salaliiton uhri… ;=) Salli minun nauraa. Vakavasti en noita juttuja sentään ota, ehkä ne oli tarkoitettukin vitsiksi(?)”

  5. Kiitos, Ville, mielenkiintoisesta ja harvemmin esillä olevasta aiheesta kirjoittamisesta!

    ”Tuolloin Çatlilla oli myös läheiset suhteet Turkin huumemafiaan ja sen silloiseen johtajaan. 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa Çatli osallistui alaisineen huumeiden ja aseiden salakuljetukseen Euroopan ja Lähi-idän välillä.”

    Tämä on tätä samaa mitä saa lukea joka puolelta, Italiasta, Yhdysvalloista, Meksikosta… joka puolella valtion toimistojen (armeijat, salaiset palvelut jne.) omat mustien operaatioiden ryhmät osallistuvat terrorismiin, huumekauppaan ja sodan lietsontaan. Valtioiden johdot on rikollisten massamurhaajien käsissä!

    Kuuntelin juuri entistä pankkiiria ja Bush vanhemman hallintoon kuuluneen Catherine Austin Fittsin haastattelua (YouTube Dr. J Radio Live -kanavalta). Hän kertoi kuinka eräässä hallinon virkamiesten konfrenssissa hän otti esille aiheen että Yhdysvaltain hallinnon toimistot pesevät joka vuosi arviolta 500 – 1000 miljardia dollaria rikollisesti (noin 10 – 20 kertaa Suomen valtion budjetti), muun muassa huumekaupalla, ansaittua rahaa. Tällä rahalla rahoitetaan muun muassa mustia operaatioita. Fitts kysyi noin sadalta kuuntelijalta, jos näillä olisi punainen nappi jota painamalla kyseinen rahanpesu saataisiin loppumaan, kuinka moni painaisi sitä. Hänen mukaansa ainoastaan yksi läsnäolija ilmoitti haluavansa tehdä niin. Muut puolustelivat rahanpesun tarpeellisuutta hallinnon varainhankinnan kannalta: jos sitä ei tehtäisi, jouduttaisiin budjettiongelmiin ja nostamaan veroja. Rahanpesu oli helpompaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here