Uusinta Tähtien sota -elokuvaa The Force Awakens on jo monesta suusta luonnehdittu feministiseksi, sillä valomiekkaan tarttuukin tällä erää nainen. Koskaan aiemmin saagan historiassa valomiekkaa ei ole annettu keskeiselle naishahmolle, ja tapahtuneen myötä miesten omat etujärjestöt mielensäpahoittajineen ovatkin jo olleet asemastaan huolissaan, uhmanneet elokuvaa boikoteillakin. Sukupuolirooleja elokuvassa tosiaan sekoitetaan, ellei jopa ravistella, mutta miten paljon valomiekka lopulta valaisee naisasian yhä hämärää tietä?

Daisy Ridleyn esittämä romunkerääjä Rey ei jää neuvottomaksi kiperimmässäkään tilanteessa, mitä elokuvassa alleviivaustussin kera painotetaankin. Rey osaa korjata avaruusaluksen ja neuvoo Han Soloa lentämisessä. Hän syö suu auki, eikä juokse käsi miehen kädessä pakoon uhkaavia tilanteita. Reyn miespuolinen vastapari onkin se, joka ojentaa jakoavaimen ja jolla on vaikeuksia pitää tunteensa kurissa. Tällä kertaa mies jää pulaan ja nainen pelastaa. Reylla ei myöskään ole aikaa jäädä odottelemaan ihastuksensa tokeentumista viimeisen taiston jäljiltä, vaan hän hyppää avaruusalukseen lähteäkseen modernien uranaisten tavoin työmatkalle. Yhtälö herättää ihmetystä ainakin elokuvan mieshahmoissa, jotka vuoron perään yllättyvät Reyn nokkeluudesta ja kätevyydestä.

Ohjaaja J.J. Abramsin päätöstä asettaa nainen elokuvan keskiöön ei ole kuitenkaan aivan ongelmitta sulatettu, ainakaan lelubisneksessä. Monet leluyhtiöt jättivät Reyn aluksi kokonaan pois leluhahmoista, eikä häntä näkynyt myöskään Star Wars -monopolipelissä. Kohun alettua yhtiöt selittivät päätöstään sillä, etteivät ne tahtoneet vesittää yllätystä elokuvan naispääosasta — aivan kuin elokuvasta tehdyt trailerit ja julisteet eivät sitä jo olisi tehneet. Mikäli tämä kuitenkin oli yhtiöiden todellinen ajatus, voi nähdä oletuksen miehestä pääosassa elelevän tämän tyyppisissä elokuvissa yhä pulleasti. Naispääosako oli leluyhtiöiden mielestä niin merkittävä poikkeama totutusta, että sen paljastaminen olisi ollut verrattavissa juonenkäänteistä etukäteen juoruamiseen? Vastaava tapahtumaketju mieshahmoilla väritettynä olisi vain absurdi.

Saattaisiko taustalla olla myös pelkoa siitä, että lelujen pikkupojiksi ajateltu kohdeyleisö ei ehkä tyttöpöpöjen pelossa ostaisikaan leikkeihinsä Reytä? Esimerkiksi Disneyn prinsessahahmoista totutusta poikkeavimmat eivät tosiaan ole olleet menestyksiä leluhyllyillä: Pocahontas ja Mulan kuuluvat vähiten myyneisiin oheistuotteisiin. Lieneekö syy sitten kumpaisenkin länsimaisen valkoisesta tummempaan taittuva ihonsävy, Pocahontasin villeys ja Mulanin taipumus ristiinpukeutumiseen ja miekkojen heilutteluun?

Yllättävää ehkä onkin, että Disney uskalsi ottaa The Force Awakens -elokuvan levittämisen kontolleen, sillä tasa-arvoasioissa yhtiö ei ole mainetta niittänyt. Sen lisäksi, että Disney syöttää medialukutaidottomille lapsille jäykkiä sukupuolirooleja, se myös pitää vallalla etnisen normaaliuden käsitettämme. Ensimmäinen afroamerikkalainen Disney-prinsessa nähtiin vasta vuonna 2009 elokuvassa Princess and the Frog. Nurinkurisesti asiat ovat myös elokuvien ohjaajien osalta Disneyn tuotantoyhtiössä. Ensimmäinen naisohjaaja astui Disneyn palvelukseen vasta 2010-luvulla, kun Chris Buckin ja Jennifer Leen yhteisohjaus Frozen julkaistiin vuonna 2012.


ELOKUVIEN MAAILMA on tulvillaan sukupuolia halveeraavia valuvikoja. Monet elokuvan tekijät uskovat saavansa tuotoksiinsa täyteläisyyden ikiaikaisella uskomuksella feminiinisyyden ja maskuliinisuuden toisiaan täydentävästä voimasta, minkä vuoksi suosiota havittelevat pätkät nykyäänkin liian usein kirjoitetaan näiden voimien varaan. Testosteronissa uppopaistettu miessankari kantaa tarinaa väkivahvoilla olkapäillään samalla kun tämän urotöitä seuraa vierestä palanen kuvankauneutta silmiään räpytellen. Niin kauan kuin sivustaseuraaminen nättinä on naisnäyttelijöiden päätoimenkuvaa, kuullaan varmasti jatkossakin 35 ikävuoden jälkeen pakkoeläkkeelle joutuneiden naisnäyttelijöiden turhautuneisuuden purkauksia.

Lara Croft, Tomb Raider -pelistä valkokankaalle siirtynyt supersankari. Kuva: desktopwallpapers4.me
Lara Croft, Tomb Raider -pelistä valkokankaalle siirtynyt supersankari. Kuva: desktopwallpapers4.me

Toki naiskuvastoon oli jo ennen Tähtien sodan Reytä luotu säröjä, ja naiset olivat jo aiemmin omaksuneet perinteisesti miehille kuuluneita juttuja valkokankaalla. Jos tarkasteluun otetaan maskuliinisuuden äärimmäisiä puolia, kuten kyvykkyys väkivaltaan, muistamme elokuvahistoriasta esimerkiksi Quentin Tarantinon luoman morsiamen, jonka päähän jää ikävien vastoinkäymisten jälkeen soimaan mantra ”Kill Bill”. Suomalaisessa Mustat lesket -tv-sarjassa avioliittoihinsa turhautuneet naiset päätyvät murhaamaan miehensä. Girl with the Dragon Tattoon Lisbeth raiskaa raiskaajansa tämän omilla seksileluilla (minkä lisäksi hän osaa koodatakin). Tomb Raider -tietokonepelin päähahmoon pohjautuva, Angelina Jolien esittämä Lara Croft osaa lyödä ja potkia repimättä ihonmyötäistä asuaan — aiheuttaen runsasta verenvirtausta paitsi vastustajissaan, myös tähdittämiensä elokuvien katsojien sepalusten tuntumassa. Lara Croft onkin vahvan naisen vaatteisiin piiloteltu lihapala, jonka elokuvallista feministisyyttä tuskin kukaan aito feministi on ottanut tosissaan. Kimmoke naisen väkivaltaisuudelle näyttää kuitenkin varsin usein palautuvan miehiin. Yhteistä esimerkeilleni on myös se, että niin Uma Thurman, Angelina Jolie, Noomi Rapace kuin Daisy Ridley olivat elokuviensa julkaisemisen aikaan alle 35-vuotiaita.

Feministit kaikkialla maailmassa ovat kohottaneet maljoja monille näistä hahmoista, kuten uudelle Tähtien sota -elokuvallekin. Ja mikäs siinä, toki on raikasta nähdä naisen työkalupakissa muutakin kuin huulipuna. Valkokankaalla alistussuhteensa väkivaltaisesti päättävässä naisessa voi nähdä suurta ja tarpeellista symboliikkaa. Nainen vapautuu ja ottaa oikeuden tarvittaessa omiin käsiinsä silloin kun yhteiskunnan apujoukkoja on riittävän pitkään odoteltu, niiden koskaan saapumatta.

Ymmärrän toki feminismiin kuuluvan tarpeen esittää naiset myös äärimaskuliinisina, varsinkin kun naiskatalogi on tässä suhteessa ollut hälyttävän alijäämäinen. Silti liian monessa naisasiallisessa puheessa vedetään yhtäsuuruusmerkit vahvan ja maskuliinisen välille. Eikö feminiininen voi olla vahva? Feministien keskuudessa yhä ristiriitoja herättäviä kysymyksiä ammentavatkin pohdinnat siitä, miten feminiinisen ja maskuliinisen tasa-arvoisuutta tulisi tavoitella. Elämme maailmassa, jossa feminiiniseksi miellettyä ylenkatsotaan, ja näin tekevät yhä myös monet feministit. Feminismin kunnianhimoisimpana pyrkimyksenä tulisikin olla maskuliinisen ja feminiinisen välisen hierarkian tasaaminen ja näiden ominaisuuksien sallittavuus kaikille ihmisille sukupuolesta riippumatta.

Todellisen maailman "äijämäisyyttä"? 106-vuotias armenialaisnainen vartioimassa kotiaan vuonna 1990. Kuva: Armineh Johannes |YK
Todellisen maailman feminiinistä äijämäisyyttä? 106-vuotias armenialaisnainen vartioimassa kotiaan vuonna 1990. Kuva: Armineh Johannes |YK

ÄÄRIFEMINIINISYYDEN oireina pidetään esimerkiksi vastuunpakoilua ja uhriutumista, ja näin käyttäytyviä naishahmoja onkin loputon lista elokuvia koristamassa. Kuitenkin jopa Hollywoodista putkahtelee elokuvia, joissa naishahmot väistävät feminiinisyyden pahimmat karikot, mutta vasta todellisiksi äijiksi rakennettuja naishahmoja juhlitaan laajemmin feministisinä. Onko taustalla vain kiitollisuutta siitä, että aiemmin miesten tiukasti varjelemat toimintaelokuvatontit ovat hiljalleen avautumassa naisille? Esimerkiksi Tähtien sodalla on takanaan pitkä historia mieskerhona. Alkuperäinen trilogia uskotteli itselleen selviytyvänsä tasa-arvokysymyksestä valitsemalla kiintiönaisekseen Carrie Fisherin ja tämän esittämän prinsessa Leian. Muille naisille suotiin puheaikaa yhteensä vain noin minuutin verran kolmessa elokuvassa.

Elokuvien keinovalikoimassa kenties yksi ratkaisu feminiinisyyden itsetunto-ongelman parantamiseen olisi suunnata katseet miehiin. Feminiininen mies on valkokankaalla yhä harvakseltaan näyttäytyvä laji. Siinä missä naisen on ehkä tosielämässäkin sallitumpaa leikitellä eri sukupuolilla, miehet tömähtelevät tässä asiassa miesten rakentamiin lasikattoihin. Tämä on toki kytköksissä juuri feminiinisyyden heikompaan arvostukseen. Feminiinistä miestä elokuvassa pystytään harvoin ohittamaan pelkällä olankohautuksella. Elokuva, jonka keskiössä on maskuliinisilta ihanteilta vajaaksi jäävä mies, rakentaa usein koko tarinansa tämän ristiriidan päälle.

Elokuvien feminiini mies on usein homoseksuaali, hulvaton tai traaginen, mutta harvoin neutraali. Billy Elliot oli friikki tahtoessaan pukea jalkaansa balettitossut, vaikka tämä lopulta menestyikin valitsemallaan tiellä. Fight Clubin Edward Norton sisusteli kotipesäänsä Ikean huonekaluilla kuin mikäkin naisen perversio, kunnes rakensi miehisemmän sivupersoonan, joka opetti hänet tappelemaan, sietämään kipua ja saalistamaan naisia. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantiestä valkokankaalle siirretty perheenisä ajautui hulluuden partaalle, vaikka halusi vain olla kotirintamamies.

Japanilaisessa elokuvakulttuurissa feminiini mies ei ole samalla lailla huutomerkki kuin amerikkalaisuuden läpitunkemassa länsimaisessa elokuvastossa. Mangaelokuvien mieshahmot voivat olla feminiinisiä ja silti moniulotteisia ja kiinnostavia. Animaatioiden mieshahmoille antavat äänensä myös varsin usein naispuoliset ääninäyttelijät, mikä on tällä puolen vain poikkeus kurinpidossa.


PATRIARKAATIN MURENTAMISEN on toki oltava tavoite itsessäänkin, mutta mielessä on pidettävä myös ne syyt, miksi sen edessä on niskuroitava. Niin kauan kuin yhteiskunnissamme mies ja mieheys istuvat valtaistuimella, katsomme niskat kipeinä ylöspäin kaikkea maskuliinisuutta, myös sitä osaa, jolle tulisi ennemmin jo nauraa. Maskuliinisuuden likinäköinen arvostaminen on paitsi typerää, myös vaarallista. Sen ihailu ja tavoittelu ulottaa hajottavat lonkeronsa kaikkiin ihmisryhmiin ja eri sukupuoliin: se luo pohjavirettä esimerkiksi kilvoitteluyhteiskunnalle, pönkittää ihannetta itsekseen pärjäämisestä ja tekohengittää osaltaan esimerkiksi asevelvollisuusideologioita.

Ehkä vielä joskus on maailma, jossa parhaan näyttelijän pystit jaetaan ilman sukupuolittavaa etuliitettä. Sitä odotellessa peräänkuuluttaisin sipiläläisittäin yhtiövastuuta. Elokuvayhtiöitä on turha päästää pälkähästä uskotellen niiden vain heijastelevan muun kulttuurimme ideoita. On tunnustettava niiden aktiivinen rooli ideoiden luomisessa. Elokuvien supersankari voisi olla paljon muutakin kuin mitä olemme tähän asti nähneet.

Lähteet

Kirjoittaja on feministi, jolle elokuvat ovat ystäviä ja vihollisia.

Tallenna

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

11 KOMMENTTIA

  1. Kirjoitus on Kulttuurimarxistista aivopesua, feministien loputtomien idealististen ja epäloogisten aivopierujen jatketta!!

    Ei muuta ku poijat meikkaamaan, nahkahousut jalkaan ja pikkusormi pystyssä kohti uusia uljaita ”kokemuksia”.

    Huomion arvoista sinänsä että tämä perinteisten sukupuoliroolien/ydinperheiden särkeminen on juuri erittäin tärkeä osa YK:n agenda 21:stä(LUE NWO-projekti)

    Minä Diabolik en kyllä ”feminiiniseksi H…patjaksi” rupea vaikka kohtalonani olisi jäädä maailman viimeiseksi elossa olevaksi todelliseksi mieheksi!

    https://www.youtube.com/watch?v=Ad0mBeFeSqo

    https://www.youtube.com/watch?v=x64cy3Bcr98

    https://www.youtube.com/watch?v=GXGWJu99jAU

    Ei millään pahalla Ladybug.

    Do what you must, I have already won!!

  2. Näin ensimmäisen pikaluvun jälkeen voisi todeta, että oleellisimman sanoman elokuvasta olen jo aiemmin lukenut muualta: naisen valjastamisen eliitin sotilaaksi, muokkaaminen elämää säilyttävästä voimasta sitä tuhoavaksi narsistiksi ja psykopaatiksi.
    Kun tietää mikä taho Hollywoodin omistaa niin ei ole vaikeaa vetää johtopäätöksiä mitä ja miksi siellä puuhastellaan.
    Diabolik jo kiteyttikin asian: vahva ja terve maskuliininen mies pitää tuhota koska hän on suurin vastavoima tai uhka ’maailmanrauhalle’ (=sille mielivaltaiselle terrorismille jonka avulla maailmaa muutetaan tuon Hollywoodinkin omistavan eliitin toimesta orjien hikipajaksi).
    Toinen puoli Hollywoodin toimintaa on tietysti bisnes joka pyörii hyvin.
    Välillä kannattaa tehdä siksi myös elokuvaa joka ei manipuloi tai aivopese kuten tämä uusi Star War tehokkaasti tekee.

    • Parastahan naisessa on naisellisuus ja miehessä taas maskuliinisuus, jolla en tarkoita mitään urheilun taisteluareenaa tai bodaussalia.
      Miksi nämä pitää luonnottomalla tavalla häivyttää ja tehdä naisesta kamppaileva aggressiivinen mies ja miehestä feminiininen hoivaava nainen? Miksi kehittää naisen maskuliinisia puolia ja miehen feminiinisiä ? Se on luonnon kirjan sekoittamista ja sitä voidaan tehdä manipuloimalla jolloin roolit sekoittuvat.
      Ei voi välttyä ajattelemasta että sitä tehdään tarkoituksella.
      Tasa-arvo on eri asia ja hyvä asia. Kumpaakin sukupuolta tarvitaan ja juuri sekä fyysisesti että henkisesti naisellinen nainen vetää samanlaista maskuliinista miestä vahvimmin puoleensa ja syntyy hyvä ja kestävä ydinperhe.
      No jos ei sellaista haluta niin se on sitten oma juttunsa.
      Ja pitää muistaa että on biologisia eroja sekä naisissa että miehissä jotka mutkistavat asiaa ja voivat kääntää asetelman jopa päinvastaiseksi. Pääsääntöisesti kuitenkin yllä sanottu lienee totta.

  3. Aikakautemme ogelma on, kapeutunut ihmiskuvamme. Historiassa on ollut aikakausia jolloin naisilla oli jopa militaarista valtaa. Suomalaisella talonpoikais naisella, sillä ehtoisella emännällä oli taloudessa yleensä määräävä asema, katsokaa vaikka niskavuorelaisia. Venäjän vallankumouksen jälkeen kyvykkäillä naisilla kuten Kollontai oli myös vaikutusvaltaa. Muslimimaailmassa hunnuntakana asuu usein melkoinen matroona, jos nyt pakolaispoikien mukana olisi muutama mummo monet harmit näiden stestosterooni pommien kohdalla olisi hallinnassa. Myös rappeutuneen länsimaisen sivilisaation yltiö pornoistunut kultuuri, voi antaa väärän kuvantänne saapuneille. Luulenkin sen ajan jota kohden olemme menossa muuttuvan puritanistisempaan suuntaan, huorahtava kultuurimme on kuihtumassa.

  4. Luin juuri kuinka feministit ovat enemmän huolissaan siitä etteivät leimaudu islamofoobisiksi kuin naisten turvallisuuden suojelemisesta Saksan Kölnissä — eipä olisi uskonut
    Tämä todistaa kyllä sen että manipuloiva taho on saanut jotain aikaankin

    Feminists more concerned about not appearing ”Islamophobic” than protecting the safety of women
    Women in Cologne have responded to the mass molestation by predominantly Muslim migrants that occurred on New Year’s Eve by visiting the city’s largest refugee center and handing out roses as a “gesture against xenophobia”.
    http://www.infowars.com/cologne-women-apologize-for-xenophobia-by-giving-migrants-roses-following-mass-molestation/

    Sen sijaan että maahantulleilta olisi vaadittu rikollisen käytöksen muuttamista heiltä pyydetään anteeksi ja heille viedään kukkia. Voi hyvä tavaton ! Hiiteen feminismi !!! On elämän perusasiat menneet pahasti sekaisin.
    The clip is a disturbing reminder of how the left responds to attacks carried out by Muslims. Instead of demanding that migrants change behavior which has led to a rape epidemic sweeping Germany, they are the ones acting apologetic.

    • On todella surullinen naisellisuuden perversio nähdä nainen sotilaana. Ihan tippa minulla tulee silmään sen edessä.
      Siinä on nainen tuhonnut kaikkein arvokkaimman, tärkeimmän ja luonnollisimman osan omasta naisellisesta sielustaan ja alentunut pukeutumaan maskuliinisuuden kaapuun.
      Terve itsepuolustus on kokonaan eri asia jolla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

  6. Hard Core Porn is Now the Norm

    People are looking for unconditional love, God’s love, which usually only men and women are capable of finding in marriage because women were able to surrender power for love.

    The Illuminati have used feminism to undermine gender roles for the masses….
    http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=128468

  7. Israel Shamir nykypäivän feminismistä ja vähän muustakin … From Yin to Yang
    http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=146174

    … That’s why the American colour revolution, the attempt to prevent the new president’s reign, took a form of a women’s march. Of a certain type of women wearing their genitals-like pink hats. Not of Saints Mary and Catherine, not of our wives and mothers, but of the wild throng of maenads, the Demented Ones who roamed the forests and in their frenzy they tore men to pieces and devoured their flesh.
    They hate Christ and admire witches, and for them the murder of a babe in its mother’s womb is not a necessity but their heart’s desire. That’s why they didn’t allow pro-life women to join their rites. …. If you prefer a more up-to-date comparison, this is a new Pussy Riot.
    …. Men love women, we are made that way. We love their beautiful bodies and their compassionate souls, their high spirit and their subtle mind. They are our lovers, friends, comrades. In all the history of art, there was perhaps one poet, Palladas of Alexandria, who said he abhorred women and even that could be a case of sour grapes. Pity that in our post-Christian, or even anti-Christian society a very old type of women has been reconstructed, that of the women who broke with Logos and united with the dark heathen spirit. Debased and debasing, they are eager to serve their Dark Lord of Wall Street….
    A great Italian writer and war journalist Curzio Malaparte in his shocking book on American occupation/liberation of Naples called The Skin (“what a man will do, what deeds of heroism and infamy he can accomplish, to save his skin”) noticed
    readiness of the homos to happily accept occupation and to please the invading army.
    For this sharp observation he had been ostracised by much of the modern media, but indeed native homosexuals are good for an occupying army. Israel takes care of Palestinian gays and even gives them a sort of asylum. Gay International (in words of Joseph Massad) has been instrumental in a sort of colonisation of the Arab world. This could provide an additional explanation of why the Masters supported and promoted this unnatural behaviour, as they treat their own countries as occupied territories.

    lisää linkistä

  8. Olenko minä nyt feministi, kun itse edustan sitä Lara Croft-tyyppistä naista? Eli osaan käsitellä asetta, itsepuolustautua, olen ollut urheilullinen pitkään jne. Feministien mielestä esineellistän itseäni treenaamalla eli ei feministit tykkää vahvoista naisista. Pitäisi olla sininen tukka ja läski, niin johan on itsenäinen, vahva ja rohkea nainen!. Mä olen nainen, en muunsukupuolinen tai sukupuoleton. En ole niitä feministinaisia, jotka näkee maskuliinisuuden naisvihana ja femiinisyyden heikkoutena ja alistamisena. Mua vaan itseäni ällöttää, jos mua kohdellaan kuin herkintä astiaa. En vain tiedä mikä siinä on niin ällöttävää. Se on vain jotenkin tullut minuun tuo ajatus, se ei vain sovi mulle yksinkertaisesti. En ole kuitenkaan alkanut kuvittelemaan tämän takia olevani jotain muuta sukupuolta, ei mun anatomia ole vaihtunut miehen anatomiaksi edustessani eri naistyyppiä. Mutta näyttääpä siltä, että feminismiä vastustavan naisen pitää täyttää 100 % naisellisuus, jotta saa sanoa, ettei ole feministi.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here