Kreikan entinen valtiovarainministeri, taloustieteilijä Giánis Varoufákis sanoo TED-konferenssissa pitämässään puheessa länsimaalaisten tekevän suuren virheen pitäessään demokratiaa selviönä; länsimaalaiset uskovat kapitalismin väistämättä siittävän demokratiaa, vaikka se ei sitä tee.
”TED” tulee sanoista ”technology”, ”entertainment” ja ”design”. Sitä luonnehditaan alustaksi tai yhteisöksi, jossa ”levitetään ja jaetaan levittämisen arvoisia ideoita”.
Singaporen Lee Kuan Yew sekä Kiina yksipuoluejärjestelmineen osoittavat, että kukoistava kapitalismi, merkittävä talouskasvu ja demokratiavaje eivät sulje toisiaan pois. Demokratia on katoamassa myös Euroopasta, luonnehtii Varoufákis, ja jatkaa:
”Kun toimin Kreikan valtiovarainministerinä ja euroryhmän jäsenenä minulle kerrottiin termein, jotka eivät jättäneet mitään epäselväksi, että [Kreikan] kansan demokraattisten prosessien — vaalien — ei sallita häiritsevän talouspolitiikkaa, jota Kreikassa parhaillaan otettiin käyttöön. Tuolla hetkellä tunsin, että […] ystävieni väite siitä, että demokratia kiellettäisiin, jos se koskaan uhkaisi muuttaa mitään, tuli näytetyksi toteen.”
Lee Kuan Yew, Kiinan kommunistinen puolue ja euroryhmä ovat väärässä uskoessaan, että voimme luopua demokratiasta, Giánis Varoufákis sanoo.
TALOUTTAMME UHKAA entisen valtiovarainministerin mukaan kahden ”vuoren” paradoksi. Toinen on velkavuori, joka pitkään on varjostanut elämää Yhdysvalloissa, Euroopassa, koko maailmassa. Sen vastinpari on rikkaille säästäjille ja suuryrityksille kuuluva joutilaan rahan vuori: yritykset ovat liian peloissaan sijoittaakseen varojaan tuottavaan toimintaan, joka synnyttäisi tuloja, joilla velkavuorta voitaisiin pienentää; ne ovat liian peloissaan sijoittaakseen varojaan toimintaan, jolla voitaisiin tuottaa ihmiskunnan kipeästi tarvitsemia asioita, kuten vihreää energiaa.
Viimeksi kuluneiden kolmen kuukauden aikana Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja euroalueella on kollektiivisesti investoitu 3,4 biljoonaa dollaria kaikenlaiseen varallisuutta tuottavaan — tehtaisiin, kouluihin, koneisiin, teiden rakentamiseen, rautateihin, toimistorakennuksiin ja niin edelleen. 3,4 biljoonaa dollaria kuulostaa suurelta summalta, kunnes sitä vertaa siihen 5,1 biljoonaan dollariin, joka tulvehtii samoissa maissa, niiden rahoitusinstituutioissa, eikä ole tehnyt mitään muuta saman jakson aikana — paitsi paisuttanut osakekursseja ja nostanut kiinteistöjen hintoja, selittää Varoufákis.
”Niinpä on olemassa velkavuori ja varallisuusvuori, eivätkä ne kumoa toisiaan markkinoiden normaalin toiminnan kautta.
Tästä on seurannut pysähtynyt palkkakehitys ja se, että yli neljännes 25–54-vuotiaista on ilman työtä Yhdysvalloissa, Japanissa ja Euroopassa. Ja siitä johtuen meillä on alhainen kokonaiskysyntä, joka päättymättömässä syklissä ruokkii pessimismiä sijoittajissa, jotka alhaista kysyntää peläten tuottavat alhaista kysyntää olemalla sijoittamatta. […] Tästä johtuu riitani kapitalismin kanssa, tästä tuhlaavaisuudesta ja joutilaasta rahasta, jota ei käytetä parantamaan ihmisten elämää, kehittämään ihmisen lahjoja ja rahoittamaan kaikkia näitä uusia teknologioita…”
Varoufákis nostaa esiin myös sen, että demokratian mallimme ei ole peräisi muinaisesta Ateenasta, vaan sillä on juurensa Magna Cartassa, vuoden 1688 vallankumouksessa ja Yhdysvaltain perustuslaissa:
”Siinä missä ateenalainen demokratia keskittyi voimattomiin kansalaisiin ja voimaannuttamaan työtätekeviä köyhiä [vaikka se, kuten Varoufákis toteaa, jättikin ulkopuolelleen naiset, siirtolaiset ja orjat], meidän liberaalit demokratiamme pohjaavat Magna Cartan perinteeseen, joka loppujen lopuksi on herrojen peruskirja ja toimilupa. Liberaali demokratia ilmaantui vasta kun oli mahdollista erottaa kokonaan poliittinen alue taloudellisesta alueesta; eristää demokraattinen prosessi kokonaan poliittiselle alueelle ja jättää taloudellinen alue — yritysmaailma, mikäli niin halutaan sanoa — demokratiasta vapaaksi alueeksi. […] ja tästä hetkestä alkoi eeppinen kamppailu näiden kahden välillä; talouden alue alkoi siirtomaaisännöidä politiikan aluetta, syöden sen voimaa. […] Tänä päivänä voi istua hallituksessa ja olla samalla olematta vallassa, koska valta on muuttanut poliittiselta alueelta talouden alueelle, ja nämä kaksi ovat erillisiä.”
Kapitalismi muistuttaa Varoufákisin mielestä hieman saalistajia, jotka saalistavat niin menestyksekkäästi ravinnokseen käyttämäänsä riistaa, että nääntyvät lopulta nälkään riistan tultua hävitetyksi. ”Talouden alue on kolonisoinut ja kannibalisoinut politiikan aluetta siihen mittaan, että se aiheuttaa talouden kriisejä.”
VAROUFÁKISIN RATKAISU on matalapalkkaisesta työstä johtuvan köyhyyden poistaminen. Hän huomauttaa, että kapitalismi tosin jo tekee tätä korvaamalla matalapalkkaisia työläisiä automaatiolla, roboteilla ja [tulevaisuudessa] androideilla. Mutta niin kauan kuin taloudellinen ja poliittinen ovat erillisiä sfäärejä, automaatio vain syventää velkaantumisen ja laiskan pääoman kahtiajakoa ja syventää konflikteja — todennäköisesti myös Kiinan kaltaisissa maissa.
Poliitiikan ja talouden alueet tuleekin yhdistää ja demokratisoida yhdistetty alue, ettemme päädy hyperautokraattiseen kyttäysyhteiskuntaan, jonka rinnalle Matrix-elokuva alkaa muistuttaa dokumenttielokuvaa, havainnollistaa Varoufákis. Kapitalismin jälkeinen aika voisi Matrixin dystopian sijaan olla Star Trek -tyyppinen yhteiskunta, jossa teknologia palvelee ihmistä.
”Kuvitelkaa pääomamarkkinoita, joissa ansaitset pääomaa samalla kun työskentelet ja jossa tuo pääoma seuraa sinua työpaikasta toiseen, yrityksestä toiseen, ja tuo yritys, jossa kulloinkin satut työskentelemään, on kokonaan niiden henkilöiden omistuksessa, jotka siinä työskentelevät. Silloin kaikki ansio syntyy pääomasta, voitoista, ja palkkatyö muuttuu kokonaan vanhanaikaiseksi. Ei olisi enää sellaista jakoa kuin nykyään: ne jotka omistavat yrityksen mutta eivät työskentele siinä ja ne, jotka työskentelevät yrityksessä mutta eivät omista sitä. Ei olisi enää köydenvetoa pääoman ja työvoiman välillä, ei valtavaa kuilua sijoittamisen ja säästämisen välillä. Ei olisi enää velan ja joutilaan varallisuuden vuoria.”
Globaalin poliittisen talouden tasolla Varoufákis kehottaa kuvittelemaan tilannetta, jossa kansalliset valuutat kelluvat vapaasti yhdessä globaalin digitaalisen valuutan kanssa, jonka laskisivat liikkeelle G20-maat ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Kaikessa kansainvälisessä kaupassa käytettäisiin tätä valuuttaa, jota nyt vaikka kosmokseksi kutsuttakoon.
Kuvitellaan edelleen, että jokainen maailman valtio sitoutuisi maksamaan maan vientialijäämää tai vientiylijäämää vastaavan summan kosmos-yksikössä nimettynä yhteiseen rahastoon, ja että tämän rahaston tuotto käytettäisiin teknologiaan investoimiseen — erityisesti sellaisiin maihin, joissa sijoitusrahoitus on harvinaista.
IDEA EI OLE Varoufákisin mukaan uusi. Taloustieteilijä John Maynard Keynes ehdotti sitä vuonna 1944 Bretton Woods -konferenssissä, mutta silloin ei ollut teknologiaa, jonka avulla idea olisi voitu toteuttaa. Nykyisin tarvittava teknologia on käytettävissä.
”Maailma, jota kuvailen, on yhtä aikaa libertaari koska se asettaa voimaantuneen yksilön etusijalle, ja marxilainen koska se heittää historian roskakoriin jaon pääoman ja työvoiman välillä, ja se on myös globaalisti keynesiläinen. Ennen kaikkea se on kuitenkin maailma, johon voimme kuvitella aidon demokratian.”
Politiikan ja talouden alueet on pakko yhdistää tai ihmistyövoimaa korvaavat teknologiset innovaatiot tulevat johtamaan kokonaiskysynnän romahdusmaiseen pudotukseen, talouden kestopysähtyneisyyteen. Kun kriisi lähtee vaeltamaan yhdestä osasta maailmaa toiseen, se epävakauttaa paitsi omat demokratiamme, myös kehittyvät maat.
Euron suhteen Varoufákis ei ole toiveikas. Valuvikaista talousaluetta ei voi pitää pystyssä poliittisella tahdolla ja vaatimalla tottelevaisuutta. Tämä nähtiin jo Neuvostoliittona tunnetusta kokeilusta.
| Kommentti. Varoufákis kertoo monimutkaisemmalla tavalla, että raha ei kierrä. Yhtäällä — tileillä ja verokeitaissa — on valtava määrä varallisuutta, toisaalla velkavuoret. Yhtäällä varallisuuden keskittyminen muutamalle tuhannelle ihmiselle, toisaalla matalat palkat ja/tai työttömyys. Sekä matalapalkkaisuus että työttömyys nostavat sosiaalikuluja ja lisäävät valtioiden menoja ja/tai velkaantumista luoden menoleikkaus- ja verojenkorotuspaineita.
Keskuspankkien harjoittama, rahoitussektorille kohdennettu määrällinen elvytys (tunnetaan myös nimellä ”kvantitatiivinen keventäminen”) on epäonnistunut; raha ei ole lähtenyt kiertoon, velkaa ei ole haluttu ottaa. Nyt keskuspankit ovat siirtymässä negatiiviseen korkoon, ts. keskuspankit veloittavat rahoituslaitoksia niiden keskuspankeissa olevilla tileillä makaavasta rahasta. Ajatuksena on saada raha liikkeelle. Mutta entä jos velkaongelmien kanssa painivat kotitaloudet, yritykset ja valtiot eivät halua ottaa lainaa? Silloin raha ei edelleenkään kierrä. Kokonaiskysyntää ei synny. Ja koska pankkien myyntituote on velka, tämä taas tarkoittaa sitä, että uudet pankkitukitalkoot häämöttävät jo taivaanrannassa. Riikka Söyring |
Lähde
Varoufákis, Giánis @ TED-konferenssi (joulukuu 2015): Capitalism will eat democracy — unless we speak up
Esitelmä tekstinä:
https://www.ted.com/talks/yanis_varoufakis_capitalism_will_eat_democracy_unless_we_speak_up/transcript
Esitelmä videolla:
Talouden vinosuuntausta ei voida katkaista, ellei velkaongelmaa ratkaista. Se olisi mahdollista tehdä perusteellisen velkasaneerauksen kautta, jonka avulla suursijoittajat ja oligarkit vapautettaisiin ylimääräisestä omaisuudesta.
Ellei omistuskysymykseen puututa, ratkaisua talouden perusongelmaan ei tule. Mutta tässä tullaan perustavien poliittisten kysymysten äärelle. Ja tämän ongelmalohkon Varoufákis, kuten useimmat ns. vaihtoehtopoliitikot jättävät käsittelemättä.
Omistukseen liittyvä perusristiriita ei ole ratkaistavissa rahateoreettisilla, kuten ”rahan luontiin” liittyvillä, vippaskonsteilla.
Aivan. Pelkkää sanahelinää sillä ’Varoufákis, kuten useimmat ns. vaihtoehtopoliitikot jättävät omistukseen liittyvän ristiriidan käsittelemättä.’
Kyse ei ole siitä että raha UHKAA tuhota, demokratian vaan siitä että se on sen jo kokonaan tuhonnut.
Rahanluontiongelma on demokratian ja tasa-arvoisuuden ongelma. Raha menee rahan luo koska siellä missä on rahaa, on myös luottoa takaisinmaksukykyyn ja siellä missä uskotaan takaisinmaksukykyyn, sinne myönnetään lisää luottoa.
Köyhä ei saa luottoa, mutta köyhän raha kärsii saman inflaation kuin rikkaankin raha, ”kun sitä luodaan katteettomasti (arvopaperivivutus) lisää.”
Millä arvopaperivivutuksella rahaa luodaan? Tarkoitatko kun keskuspankki ostaa velkakirjoja? Maailman raha luodaan kyllä lähes kokonaan luotonlaajennuksella, pankkien lainatiskeillä.
Jos tarkoitit arvopapereiden arvon nousua, niin ei se luo rahaa. Kuten työkin, se luo omaisuutta. Onko sillä omaisuudella sitten oikeesti arvoa, onkin toinen juttu. Mutta jonkun on yhä se raha lainattava, jolla uusi omaisuus ostetaan.
Soros näyttää mallia kuinka Eurooppa tuhotaan. Käsittämätöntä että tämä on mahdollista eikä Eurooppa tee mitään…
Unkari raivoissaan laitonta siirtolaisuutta lobbaavalle Sorosille
Soros on ulottanut lonkeronsa kaikkialle
Eurooppaan saapuville muslimimaahanmuuttajille annetaan ”maahanmuuttajan käsikirja”, jossa on Eurooppaa koskevia vinkkejä, karttoja, puhelinnumeroita ja ohjeita. Suppeassa oppaassa on pakolaisia auttavien organisaatioiden puhelinnumeroita. Opas on kirjoitettu arabiaksi sisältäen Punaisen Ristin, YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) ja muiden pakolaisten matkaa avustavien järjestöjen puhelinnumeroita.
Oppaan painattaa ja jakelee Sorosin Open Society -ryhmään kuuluva ”W2eu – Tervetuloa EU:hun” -säätiö, jonka aktivistit jakavat näitä oppaita ilmaiseksi Turkissa.
http://magneettimedia.com/unkari-raivoissaan-laitonta-siirtolaisuutta-lobbaavalle-sorosille/
Islanti näyttää mallia koko maailmalle!
https://www.knightstemplarinternational.com/iceland-sentences-29th-banker-to-prison-us-and-uk-banksters-still-collecting-bonuses/
”yritykset ovat liian peloissaan sijoittaakseen varojaan tuottavaan toimintaan, joka synnyttäisi tuloja, joilla velkavuorta voitaisiin pienentää;”
Höpsis! Velkavuori ei siitä pienene! Velka ja raha luodaan samalla hetkellä, ja velkaa siinä luodaan enemmän (saat lainasumman, takaisin pitää maksaa lainasumma + korko + kulut). Vaikka rahaa luotaisiin kuinka paljon, velkaa luodaan aina enemmän.
Velkavuori voi pienenentyä yhdessä tapauksessa: kun rahan määrä taloudessa supistuu. Eli kun maksetaan velkoja pois, mutta ei oteta uusia lainoja. Rahan supistuminen taloudessa on sama kuin laskusuhdanne (eli lama, kun laskusuhdanne on pitkittynyt)! Kuka haluaa lamaa? Kun uusia lainoja ei oteta, yritykset, kotitaloudet ja myös pankit menevät konkurssiin, koska kaikki yksinkertaisesti eivät VOI maksaa enää velkojaan, rahan määrän supistuessa. Laskusuhdanne ei voi olla talouden pysyvä tilanne, eikä jatkua ilman jatkuvaa katastrofia.
Ja jos haluamme nousukautta, silloin tietysti lainoja myönnetään entistä enemmän, ja velkavuori kasvaa nopeammin.
Työllä voimme luoda uutta omaisuutta, joka mahdollistaa sen että voimme velkaantua lisää. Näin se menee oikein selitettynä. Velkavuori ei pienene, mutta voimme luoda lisää omaisuutta jonka taas luovutamme rahanlainaajille saadaksemme ostaa lisää maksuvälineitä (rahaa).
Kuinka kauan tuo peli voi jatkua? Kyvyttömyys lainata enää rahaa (josta Söyringin kommentti mainitsee), kertoo pelin päättymisen olevan jo näkyvissä.
Velkavuori romahtaa, kun velat saneerataan. Yleensä puhutaan vain valtioiden veloists, vaikka yksityissektorin velat mm. eteläisen Euroopan maissa ovat noin kolminkertaiset valtioiden velkaan verrattuna. Saneeraus kaataisi ison joukon rahalaitoksia, joita nyt keskuspankin toimin pidetään väkisin pystyssä. Suursijoittajien ja oligarkkien talous kestäisi saneerauksen mainiosti. Mutta tämä vaihtoehto on poliittisesti vaiettu.
Niin tietty, mutta mitä jäisi pystyyn, jos vaikka puolet maailman velasta saneerattaisiin? Sehän tarkoittaa että myös puolet maailman rahoista pyyhittäisiin pois! Seuraus olisi maailmanhistorian pahin lama, ja kun rahaa saataisiin taas tarpeeksi liikenteeseen, olisimme uudestaan samassa tilanteessa.
Riikka Söyring kirjoitti: ”keskuspankkien harjoittama, rahoitussektorille kohdennettu määrällinen elvytys (tunnetaan myös nimellä ”kvantitatiivinen keventäminen”) on epäonnistunut; raha ei ole lähtenyt kiertoon, velkaa ei ole haluttu ottaa.”
Näin minkäin olen ymmärtänyt, että Euroopan pankeilla on ollut kovia vaikeuksia saada lainattua rahaa, siitä huolimatta että keskuspankki on pitänyt korot nollissa, ja lainaa saa pankista lähes ilmaiseksi (eli hyvin pienellä korolla).
Määrällinen elvytys (eli Quantative Easing, QE) on toteutettu siten, että keskuspankki on ostanut (lähinnä kai valtion) velkakirjoja pankeilta. Samaa tapaa on käyttänyt Yhdysvaltain FED ja Euroopan velkakriisin myötä Euroopan Keskuspankki (EKP) sekä kansalliset keskuspankit (jotka noudattavat EKP:n määräyksiä). Näin on luotu suuria määriä keskuspankkirahaa, joka on siirtynyt pankkien taseisiin. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että pankit voivat myöntää entistä enemmän lainoja (koska keskuspankki nimenomaan säätelee sitä kuinka paljon lainoja voidaan myöntää). Eli velkaannuttaa asiakkaitaan lisää.
Mutta kuka niitä lainoja sitten pankeista ottaa? Luin tässä Magneettimediasta ihan hyvän jutun, jossa kerrottiin että Iso-Britanniassa määrällisen elvytyksen luomasta rahasta jokaisesta punnasta vain 8 pennyä päätyi reaalitalouteen (kotitalouksille ja yrityksille) ja 92 pennyä päätyi sijoittajille.
Muutama vuosi sitten katselin lontoolaisen ekonomistin luennon, jonka mukaan Iso-Britanniassa pankeista nykyään rahoituksesta (lainoista) 95% päätyy sijoittajille erinäisiin arvopapereihin. Eli niin sanoutuun ”kasinotalouteen” spekulaatiorahaksi jonka todellinen arvo on lähes täysin pelkkää ilmaa. Vain 5% hänen mukaansa päätyy reaalitalouteen. Pitää hyvin yhtä tuon Magneettimedian jutun lukujen kanssa.
Minua ajatuttaa, että kuinkahan paljon se pankkien luottojen myöntäminen on kasvanut QE-ohjelman myötä. Ymmärtääkseni tuon määrällisen elvytyksen raha siirtyi keskuspankista nimenomaan pankkien keskuspankkitilille. Sehän tarjoittaa sitä, että pankit voivat luotonlaajennuksella lainata moninkertaisesti enemmän kuin mitä niiden keskuspankkitilillä on rahaa. Eli jos pankki saa 2 euroa keskuspankkirahaa, se voi luotonlaajennuksella ilmeisesti lainata asiakkailleen noin 100 euroa nykyään. Eikähän pankki edes lainaa keskuspankkirahaa asiakkailleen, vaan se lainaa luotonlaajennuksella luomaansa rahaa.
Tuon 8 ja 92 pennyä luultavasti pitäisikin ymmärtää siten, että pankkien uusista lainoista 92% on mennyt sijoittajille, eikä niin, että koko QE-ohjelmassa luotu keskuspankkiraha (ja vain se) olisi muka lainattu.
Magneettimedian jutun pointti on kuitenkin siinä, että on typerää että QE-ohjelma ohjataan pankkien rahoittamiseen: sillä olisi mieluummin pitänyt aloittaa julkisia urakoita, jolloin raha olisi päätynyt kansalaisille ja yrityksille, eikä lähes pelkästään sijoittajille.
Muutamassa kommentissani olen kirjoittanut, että olisi ollut parempi, jos QE-ohjelma olisi toteutettu siten kuin Ben ”helikopteri” Bernanke uhosi Yhdysvaltain toimivan mikäli talous joutuisi pahaan lamaan: rahaa voisi vaikka heitellä helikoptereista kaduille. Tai tietysti olisi ollut fiksumpaa vaikka postittaa jokaiselle kansalaiselle nippu seteleitä tai luoda heidän tillleen velatonta rahaa.
Magneettimedian jutussa sanotaan myös tämä hyvin tärkeä pointti, jota jostain syystä massamedian kommenteissa ei juuri ikinä näe (ellei kirjoittamani kommentti pääse julkaistuksi):
”Erityisen röyhkeänä Positive Money pitää sitä, että hallitus kieltäytyy rakentamasta esimerkiksi uusia kouluja siksi, ettei ”valtiolla ole tarpeeksi rahaa”. Jos keskuspankki voi käytännössä lahjoittaa sijoittajille satoja miljardeja puntia ilman mainittavia vaikeuksia, miten valtiolla ei voi olla miljardia puntaa koulujen rakentamiseen?”
Tuo one se kysymys joka pitäisi kysyä, kun keskustellaan valtion budjettiongelmista, tai valtion velasta! Ja vastaus on tietysti se, että keskuspankki ei voi, ei halua, eikä uskalla tuhota rahanlainaajien bisnestä.
http://magneettimedia.com/video-miksi-maarallinen-elvyttaminen-ei-toimi/
Pieni lapsus. Piti olla: koska keskuspankkiraha nimenomaan säätelee sitä kuinka paljon lainoja voidaan myöntää
Onpas Vastavalkeaan ropsahtanut taas oikein nippu loistavia kirjoituksia! Missä ihmeessä on lukijat? Ilmeisesti Ilta-sanomissa tiiraamassa Kardashianin nakumekkoa tai lukemassa Räikkösen F1-seikkailuja. Voi surkeus tätä nukkuvien lampaiden kansaa!
Varoufákis, ja jatkaa: ”Kun toimin Kreikan valtiovarainministerinä ja euroryhmän jäsenenä minulle kerrottiin termein, jotka eivät jättäneet mitään epäselväksi, että [Kreikan] kansan demokraattisten prosessien — vaalien — ei sallita häiritsevän talouspolitiikkaa, jota Kreikassa parhaillaan otettiin käyttöön. Tuolla hetkellä tunsin, että […] ystävieni väite siitä, että demokratia kiellettäisiin, jos se koskaan uhkaisi muuttaa mitään, tuli näytetyksi toteen.”
Kun venäläinen äänestää Venäjän ”suvereenissa demokratiassa” herra Putinin presidentiksi tai hänen Yhtenäinen Venäjä-puoluetta, joka saa enemmistön parlamentiin, kyseessä ei meidän EU-kansalaisten mielestä ole aito demokratia. Myöskään, jos turkkilainen äänestää Turkin ”kehittyneessä demokratiassa” presidentiksi herra Erdoganin tai hänen AKP-puolueelleen enemmistön parlamenttiin, tässä tapauksessa kyseessä ei ole todellinen demokratia. Meille EU-kansalaisille on kerrottu ja meistä suuri enemmistö myös uskoo sen, että aito ja todellinen demokratia voi vallita vain meidän demokraattisessa järjestelmässämme, jossa äänestämisen tuloksilla ei ole mitään merkitystä, koska tärkeimmät päätökset tehdään aivan muualla kuin EU-maan parlamentissa tai sen presidentin kansliassa. Demokratia vallitsee siis silloin, kun laajasti ottaen muistaakseni Marxin sanoin: ”Hallitus on vain toimituskunta, joka ajaa porvariluokan yhteisiä etuja.” Tai Varoufakis: ”Meidän liberaalit demokratiamme pohjaavat Magna Cartan perinteeseen, joka loppujen lopuksi on herrojen peruskirja ja toimilupa.”
No Turkki ei todellakaan ole mikään DEMOKRATIA!
”No Turkki ei todellakaan ole mikään DEMOKRATIA!”
Entäpä Suomi, EU tai Venäjä? Ero Suomen ja Turkin tai EU:n ja Venäjän välillä on se, että kansalaiset Turkissa ja Venäjällä äänestävät päättäjänsä. Suomessa tai EU:ssa sitä vastoin äänestetään ”kumileimasimia” eli ilman todellista valtaa olevia parlamentin jäseniä, ja varsinaiset päättäjät istuvat aivan eri ”pöydissä”. Tämä oli pointtini.
Muutoin demokratiasta: se on koko ihmiskunnan historian ajan lähinnä harvainvallan suostuttelukeino saada enemmistö sitoutumaan eliitin päätöksiin ja niiden toteuttamiseen. Eliitti itsehän ei käsiään likaa.
Ennen pitkää velkavuori romahtaa väistämättä, kun keskuspankkien (FED, EK, BoJ jne.)
hulvattoman rahapolitiikan aikaansaama velkapyramidi romahtaa, itsestään ja omia
aikojaan. Ei siis tarvita minkään ulkopuolisen tahon saneeraustoimenpiteitä.
Kuplat puhkeavat jopa globaalissakin taloudessa.
Kuten on nähty, Riikka Söyringin mainitsema kvantitatiivinen keventäminen ei ole
ei ole juuri lainkaan elvyttänyt reaalitalouksia. Sen sijaan se on monissa maissa pankkien lainanannon kautta lisännyt rahantulvaa finanssimarkkinoilla, johtanut osakkeiden,
kiinteistöjen ja asuntojen hintaralliin. Kyseessähän on mitä ilmeisimmin omaisuusarvojen
inflaatio, minkä seikan vallitsevan talousteorian ekonomistit mieluusti unohtavat.
Mutta tulee se deflaatio finanssimarkkinoillekin, ei kitisten, vaan pikemminkin äkisti
poksahtaen.
Kuunelkaapas Sarasvuon ohjelma yle puheella ja areenasta, siinä Jari on ymmärtänyt jotain oleellista nyky tilanteesta,oli käynyt keskusteluita anarkokommunisti Suvi Auvisen kanssa, sekä perehtynyt laajasti anarkismin historiaan. Varufakiksen puheet ja teot oli myös esillä positivismin hegessä. Kaikkein fiksuimmat liike ja mainosmaailman edustajat alkavat hiljaleen tulla järkiinsä ja näkevätmihin nykyinen uusliberalistinen talous ja polittinen agenda on maailman johtamassa. Entistä vakuuttunemmaksi olen tullut, tarpeesta otaa seuraava askel demokratian laajentamisessa eteenpäin, ei misään tapauksessa vastaus ole autoritaaristen prosessien ja demokratian kaventaminen. Kansallisen keskuspankin ja niiden sitominen Varufakiksen esittämällä tavalla kansaivälisen tasapainon luomiseksi yhdistyneiden kansakuntien kautta, kuten Keynes sotien jälkeen esitti bankor järjestelmän muodossa. Järjestelmän olennainen osa olisi tasapainovaatimus niin yli kuin alijämä rajoituksineen, nyt meillä on voimassa pelkästään alijäämä sanktiot, kannataa muistaa myös liiallisten ylijäämien olevan myös haitallisia ja juuri niiden mahdollistavan kolonialistiset valtasuhteet.
Kansalaisaloite (KAA 1/2016 vp) kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa
Pöytäkirjan asiakohta PTK 45 / 2016 vp Täysistunto
Torstai 28.4.2016 klo 16.06
Kansalaisaloite (KAA 1/2016 vp) kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa; sirpaleita Eduskunnan lähetekeskustelusta (pöytäkirjan asiakohta PTK 45 / 2016 vp täysistunto, torstai 28.4.2016)
Kansalaisaloite
Lähetekeskustelu
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
Lähetekeskustelua varten esitellään päiväjärjestyksen 3. asia. Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään perustuslakivaliokuntaan, jolle talousvaliokunnan on annettava lausunto.
Keskustelu
17.01 Hanna Sarkkinen vas
Arvoisa puhemies! On hyvä, että kansalaisaloite nostaa euron ongelmat keskusteluun. On valitettavaa, ettei eurosta aikanaan järjestetty kansanäänestystä. Ruotsalaiset hylkäsivät aikoinaan eurojäsenyyden omalla kansanäänestyksellään.
(…) [N]ykyisenkaltaisen euron luominen ja Suomelta siihen liittyminen oli virhe. Euro ei ole Suomen talouden ongelmia yksinään selittävä tekijä, mutta se on osa ongelmien vyyhtiä. Euro ei nykyisellään toimi ihanteellisesti. Etenkin reunavaltiot, mukaan lukien Suomi, häviävät niille liian vahvassa valuutassa, kun taas Saksa euroalueen ytimessä hyötyy sille aliarvostetusta valuutasta. Euromaat ovat liian erilaisia olosuhteiltaan ja talouskehitykseltään. Isot maat lopulta määrittelevät yhteisvaluutan säännöt, ja valuuttakurssi määrittyy pitkälti isojen maiden tilanteiden mukaan. EU-maat ovat kiinni yhteisessä kurssissa, joka ei useinkaan vastaa monien jäsenmaiden tilannetta. Liian voimakas valuutta vaikeuttaa myös Suomen elpymistä, ja devalvaation mahdollisuus on viety Suomelta pois. Rahapolitiikka on poistettu talouden työkalupakista.
(…) Ongelmat ovat kuitenkin nykyisillään hyötyihin nähden suuria. Euron oli tarkoitus lujittaa unionia, mutta kriisin alettua se on aiheuttanut lähinnä riitaa ja jakanut EU-maita euromaihin ja ei-euromaihin, velallisiin ja velkojiin. Valuuttaunioni on vaikea saada toimimaan ilman syvälle menevää taloudellista unionia, mutta kysymys kuuluu: ovatko jäsenmaat siihen valmiita? Koska yhteisen rahan vastinparina ei ole yhteistä talouspolitiikkaa, on euron ympärille rakennettu sääntöviidakko. Yhteisvaluutan nimissä rajoitetaan järkevää suhdannepolitiikkaa ja toteutetaan supistavaa sekä työttömyyttä aiheuttavaa talouspolitiikkaa. Kun jokainen maa toisensa jälkeen pyrkii parantamaan hintakilpailukykyään leikkaamalla palkkoja ja julkista kulutusta ja sitä kautta myös tuontia, ne samalla leikkaavat muiden maiden vientimahdollisuuksia, sillä suuri osa euromaiden viennistä suuntautuu unionin alueelle. Syntyy kierre kohti pohjaa, jossa kaikki häviävät kierros kierrokselta, sillä toisen vienti on toisen tuontia. Himoleikkaaminen supistaa taloutta ja luo taas uutta leikkaustarvetta.
Arvoisa puhemies! Euron korjaaminen on aloitettava välittömästi. Nykyisten hatusta vedettyjen talouskurisääntöjen mielekkyys on kyseenalaistettava ja ryhdyttävä määrittelemään niitä uudelleen EU-tasolla talous- ja työllisyyspolitiikan liikkumavaran lisäämiseksi. Talouskurista on tullut este työttömyyden vähentämiselle, ja sitä kautta se toimii tavoitteitaan vastaan pahentaessaan työttömyyttä ja julkistalouden ongelmia. Euroopan keskuspankin tärkeimmäksi tehtäväksi olisi nostettava työttömyyden vähentäminen ja jäsenmaille olisi annettava mahdollisuus lainata rajoitetusti suoraan keskuspankista niiden omistusosuuden suhteessa. Nykyiset talouskurisäännöt ohjaavat euromaita irvokkaasti Kreikan hallitusten ennen kriisiä harrastamaan luovaan kirjanpitoon, jota tässäkin salissa on aivan aiheellisesti kritisoitu. Keinotekoisen bruttovelkarajan sijaan pitäisi katsoa talouden aitoa kestävyyttä. Nykyinen hallitus on valitettavasti ottanut mallia tästä luovasta kirjanpidosta ja suunnittelee mittavan julkisen omaisuuden siirtämistä yhtiöihin perustellen sitä ainakin osittain myös talouskurikriteereillä. (…)
On hyvä, että Euroopan keskuspankki on ottanut aktiivisempaa roolia rahapolitiikassa. Rahapoliittinen elvytys on toki laskenut korkoja, mutta se ei kuitenkaan ole valitettavasti juuri säteillyt reaalitalouteen ja työllisyyteen. Rahapoliittinen elvytys on vaarassa mennä finanssipeleihin ja omaisuusarvoihin ja synnyttää sitä kautta uutta finanssikuplaa. Parhaiten toimisi suoraan investointeihin ja pienituloisten ostovoimaan suunnattu elvytys.
Arvoisa puhemies! Euro on sitonut siinä olevien maiden kohtaloita yhteen, ja aloitteen aikana on mietittävä, onko mielekästä järjestää eurokansanäänestystä vain Suomessa tai onko yhden maan euroero edes realistisesti ajateltuna mahdollinen. Yksipuolinen euroero ilman valmista mekanismia olisi valtava taloudellinen ja poliittinen riski.
Suomen hallituksen tulisi europöydissä ajaa sitä, että Emuun luotaisiin mekanismi, jolla jäsenmailla olisi aito mahdollisuus erota rahaliitosta. Ei voi olla niin, että euro on ikuinen pakkoavioliitto. Unionilla on myös oltava suunnitelma koko euron hallitulle purkamiselle, sillä jos euroa ei saada korjattua, niin silloin sen hallittu purkaminen lienee ainoa viisas ratkaisu.
17.06 Simon Elo ps
Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite on kansalaisten aktiivisuuden osoitus. Se on tahdonvoima, jota edustuksellisen demokratian edustajan on kunnioitettava. Kansalaisaloite on kaikkien allekirjoittajien yhteinen tahdonilmaisu. Aloitteen käsittelytavasta on ollut erilaisia näkemyksiä, sisältäähän aloite merkittävästi myös talouspolitiikkaa. Se ei ole siis pelkästään valtiosääntöön liittyvä aloite. Perustuslakivaliokunta pyytää lausuntoa talousvaliokunnalta, ja näin ollen aloite saa asianmukaisen ja perusteellisen käsittelyn.
Kansalaisaloite tähtää kansanäänestyksen järjestämiseen. Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö eivät aikanaan antaneet kansan päättää. Kansalta vietiin yleinen ja yhtäläinen pala demokratiaa eli äänioikeus. Tilanteessa, jossa euro natisee liitoksistaan, kansanäänestyksen järjestämistä voivat kannattaa sekä euroeroa kannattavat että sitä vastustavat henkilöt.
Arvoisa puhemies! Euroalueen perusongelma on se, että euro on liian halpa Saksalle ja liian kallis muulle Euroopalle. Euroalue ei täytä optimaalisen valuuttaunionin ehtoja. Demokraattinen oikeutus on heikentynyt, eikä ole ihme, että kansalaiset haluavat äänensä kuuluviin.
Rahaliiton hajoamista tai euroeroa ei ole virallisesti käsitelty. Suomen on kuitenkin varauduttava erilaisiin mahdollisuuksiin. Stefan Törnqvist on epäillyt, ettei 5 prosentin tuottavuusloikka riitä euro-Suomen talouden tervehdyttämiseen. Hän kaipaakin tietoista ja harkittua strategiaa eikä ajopuuna ajelehtimista. Helsingin yliopiston prosessorin Vesa Kanniaisen mukaan eurosta voidaan erota. Hän perustaa käsityksensä tutkimusryhmä Euro Think Tankin eli ETT:n selvityksiin. Tärkeää onkin arvioida ne vaihtoehdot, joita Suomella on olemassa.
ETT on esittänyt kolme vaihtoehtoa.
Ensimmäinen näistä on ajopuuvaihtoehto, jossa Suomi olisi mukana liittovaltiokehityksessä ilman selvää tavoitetta ja hyväksyisi muiden maiden saneleman politiikan. Tähän ajopuuhun Törnqvist viittasi, ja tämä ei oman arvioni mukaan ole Suomelle hyvä vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto on peesaaminen. Tämä jättäisi mahdollisuuden euroeroon myöhemmin, ja tässä vaiheessa Suomi irtaantuisi liittovaltiokehityksestä ja palaisi yksipuolisesti noudattamaan Maastrichtin sopimusta, sitä samaa sopimusta, johon kaikki jäsenmaat sitoutuvat mutta jota kukaan ei ole noudattanut. EU on aina osannut olla noudattamatta omia sääntöjään.
Kolmas vaihtoehto on niin sanottu Fixit. ETT pitää euroeroa realistisena vaihtoehtona mutta poliittisesti vaikeana toteuttaa. Valtiotieteen tohtori Heikki Koskenkylän mukaan tämä helpottaisi huomattavasti talouden sopeuttamistarpeita mutta toisi erilaisia siirtymäkustannuksia. ETT:n arvioiden mukaan Suomi jäisi kuitenkin nettosaajaksi. Tällä hetkellä tilannehan on päinvastoin. Voinkin lämpimästi suositella Heikki Koskenkylän tekemää hyvää arviota näistä eri vaihtoehdoista.
Suomen lähtö eurosta on kuin vanki pakenisi vankilasta. Lainatakseni Lontoon pormestaria Boris Johnsonia: ”On kuin vartija olisi jättänyt vahingossa oven auki ja ihmiset voivat nähdä aurinkoisen maan toisella puolella.” Näin Johnson kuvaili sitä tilannetta, missä Britannia on tällä hetkellä, ja sitä tilannetta voi kuvailla myös siinä, mitä me voimme tehdä, eli tässä kansalaisaloitteessa.
Arvoisa puhemies! Jos tämä kansalaisaloite ei johda kansanäänestykseen, on euron vaikutuksista tehtävä virallinen vaikutusten arviointi ja muotoiltava erilaiset vaihtoehdot sellaisiksi, että ne on mahdollista toimeenpanna, mikäli rahaliitto uhkaa hajota tai Suomi jäädä EU:n kehityksessä ajopuun rooliin. Rohkaisenkin kaikkia kansanedustajia tukemaan kansalaisten mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä eurojäsenyydestä, sillä kävi miten kävi, pulinat pois, kyllä kansa tietää.
17.24 Leena Meri ps
Arvoisa herra puhemies! (…) muistan vuoden 94, kun EU-jäsenyydestä äänestettiin. Aloitin silloin oikeustieteen opinnot ja tosiaan en kuullut muuta kuin sitä hekumaa siitä, miten hienoa on sitten tulla kansainväliseksi ja että meillä on tuleva hieno maailma ja nyt kaikki EU:hun.
Myöhemmin sitten elämä eteni, ja tosiaan seurasin itse politiikkaa ja huomasin, että vuonna 98 mehän emme tosiaan äänestä eurojäsenyydestä, ja minä ainakin henkilökohtaisesti silloin ymmärsin, että herrajestas sentään, ei tästä ole koskaan keskusteltu. En minä tiennyt silloin alun perin äänestäväni tästäkin.
Minusta on aivan hieno asia, että tästä keskustellaan, ja minä pidän erittäin tärkeänä, että tästä kansalta voidaan kysyä neuvoa, (…).
Minä pyysin avustajaani katsomaan, vaikkei tämä suoraan nyt ihan euroon liity, mitä kaikkia hullutuksia viime vuosina on EU:sta tullut. Ihan muutama oli minusta hauska, tämmöinen otsikko kuin paljastavat vaatteet. EU:ssa on mietitty, pitäisikö ulkona työskentelevien ihmisten vaatetuksesta huolehtia paremmin, kun he altistuvat liikaa auringolle, ja tämä liittyy nyt nimenomaisesti baijerilaisiin tarjoilijoihin, ja he sitten taas kampanjoivat sitä vastaan. Lisäksi löytyivät tämmöiset kumisaappaiden käyttöohjeet, että niiden tulee olla kahdellatoista eri kielellä. Sitten oli tämä käyrät kurkut ‑keskustelu silloin joskus aikanaan, ja sehän sitten päättyi siihen, että ei sitä sitten säädettykään.
Mutta tämmöistä kaikkea erikoista on, ja muistan, että tässä kerran perussuomalaisten nykyinen kansanedustaja Sampo Terho kirjoitti — oliko 2003, taisi olla — että hän oli tutkinut, että maidosta löytyi tuommoiset 4 500 eri määräystä. Kyllä siellä paljon on turhaa byrokratiaa, ja se ei kyllä sitten tällä eurojäsenyydellä ratkea.
Sitä mietin äsken, kun kuuntelin edustaja Salolaisen puhetta ja hän puhui hyvin myönteisesti eurosta, ja minä taas katsoin Suomen uutisista, kun komissaari Jyrki Katainen Ylen aamu-tv:ssä 23.4. puhui siitä, että nationalistit ja populistit ovat hyvin vaarallisia. Hän keskustelussa rinnasti heidät jopa terroristeihin ja katsoi, että tällä hetkellä on vallalla semmoinen käsitys EU-kansalaisissa, että integraatiota pitäisi syventää. En tiedä nyt, mihin nämä Kataisen näkemykset perustuvat ja keitä hän näillä tarkoitti, mutta jos katsoo nationalismia sen määrittelyn mukaan, niin se on kansallismielisyyttä ja halua säilyttää oma identiteetti ja itsemääräämisoikeus ja tämäntyyppisiä asioita.
Tuli sitten mieleen, olisivatkohan nämä kansalaisaloitteen tekijätkin sitten Kataisen mielestä tämmöisiä nationalisteja tai jonkinlaisia jopa terroristeja, kun tätä tämmöistä kirjoitusta katsoo. En tiedä, mitä hän tällä haki. Mutta minusta kriittinen keskustelu ja hyvinkin kyseenalaistava on erittäin tervetullutta, ja sitä ei pitäisi koskaan tyrehdyttää. Itse olen sitä mieltä, että meidän täytyy uskaltaa kuulla kansalaisia tässä asiassa. Tämä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.
17.56 Markus Mustajärvi vas (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä kansalaisaloite on tehty, ja itsekin olen sen allekirjoittanut. Kun olen mietiskellyt tässä näitä EU-asioita, niin taidanpa olla, jos siivoaa pois ensimmäisen kauden opposition kansanedustajat, ainoa kansanedustaja tässä salissa, joka ei ole hyväksynyt yhtään ainoaa tukipakettia. Se puhe siitä, että EVM:ssä on tehty sitoumuksia aiemmin ja vapaudutaan hallituspuolueena siitä vastuusta sillä tapaa kiemurtelemalla, ei vain pidä paikkaansa sillä lailla, että EVM:stä ei lähde yhtään euroa liikkeelle ilman eri päätöksiä. Se on päivänselvä asia.
Kyllähän tämä koko EU-integraatio on yhtä huijausten ketjua. Silloin kun päätettiin jäsenyydestä, sanottiin, että tämä ei tarkoita yhteistä rahaa. Kun yhteinen raha tuli, sanottiin, ettei se tarkoita yhteisiä vastuita. Nyt meillä on talouskurisopimus, on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ja nyt on Euroopan komissio tehnyt ensimmäisen kerran päätöksen, että se lähtee tukemaan myöskin puolustuspolitiikkaa. (Eduskunnasta: Eihän sitä olisi ilman tätä!)
17.57 Toimi Kankaanniemi ps (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Kyllä kansanäänestyksen paikka voi olla nyt lähitulevaisuudessa, kun sitä ei ole tähän mennessä tästä asiasta järjestetty, eli kannatan kyllä tätä aloitetta. Mutta ennen kansanäänestystä mielestäni pitää tehdä kyllä tavattoman huolellinen ja riippumaton selvitys eron vaikutuksista ja myös sitten siitä toisesta vaihtoehdosta, että jatketaan tässä liittovaltiokehityksessä, mikä on se toinen vaihtoehto. Tämän rehellisen, avoimen vaikutusten arvioinnin jälkeen siitä pitää tiedottaa hyvin perusteellisesti äänestäjille, kansalaisille, ja sen jälkeen kansanäänestys. Silloin tiedetään aidosti, mikä on kansan tahto asiassa. Totean, että Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti eivät ole eurossa ja Suomelle olisi hyvä viiteryhmä tässäkin asiassa siellä.
18.46 Sari Essayah kd
Arvoisa herra puhemies! Täytyy onnitella kansalaisaloitteen alullepanijaa Paavo Väyrystä, joka läsnäolollaan kunnioittaa tätä keskustelua, siitä, että tämä ajoitus tälle kansalaisaloitteelle ja sen saapumiselle tänne saliin on aivan erinomainen. Nyt jos koskaan on aika puhua euron, Emun tulevaisuudesta, mutta myöskin koko EU:n tulevaisuudesta, kun olemme tässä Britannian kansanäänestyksen äärellä.
Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä useassa puheenvuorossa on viitattu nimenomaan euron ja Emun tulevaisuuteen, siitä suuntaviivoja ovat luoneet viiden puheenjohtajan raportissa olevat keskeiset euro- ja Emu-vaikuttajat. Tässä raportissa esitetään varsin selkeä suunnitelma Emun kehittämiseksi liittovaltiokehityksen kärkenä, ja on vedetty tietenkin aivan oikea johtopäätös, että koko EU — varsinkaan erityisesti tässä tilanteessa Iso-Britannia — ei tämäntyyppisen hankkeen takana voi olla. Ja niinpä tässä raportissa ihan selkeästi halutaan panostaa Emuun ikään kuin tämmöisenä liittovaltiokehityksen kärkihankkeena ja sille halutaan sitten kymmenen vuoden sisällä oma budjetti, oma valtiovarainministeri, verotusoikeus ja verotuksen yhtenäistäminen, oma ulkoinen edustus, pysyvät yhteisvastuumekanismit vaikeuksiin ajautuvien maitten auttamiseksi ja tiukka kontrolli jäsenmaiden taloudenpitoon. Valtaa siirrettäisiin jäsenmailta EU:n yhteisille toimielimille, ja tämä tietysti kyllä vaatisi sitten perussopimusten muutosta, joten ensi vaiheessa, seuraavan parin vuoden aikana, on vielä edettävä maksimaalisesti nykyisiä perussopimuksia venyttämällä.
(…) Komission viime lokakuinen tiedonanto on sitten ikään kuin se, mikä lähtee pikkuhiljaa näitä ajatuksia viemään eteenpäin.
Tässä tiedonannossa näistä lyhyen aikavälin toimenpiteistä todetaan (…), että kaikkia näitä toimia tulee tarkastella askelina kohti kymmenen vuoden kuluttua toimivaa ”todellista” talous- ja rahaliittoa, etenemistä kohti keskitettyä talous-, rahoitus-, fiskaali- ja poliittista unionia. Tähän tähtäävä ehdotus on myöskin lisätä euromaiden valtiontalouksien kontrollia tiukentamalla näitten nykyisten perussäädösten tulkintaa ja venyttämällä niitä aivan maksimaalisesti.
Näistä esityksistä kenties merkittävin, jota tälläkin hetkellä eduskunnassakin joudumme pohtimaan, on se, miten tämä yhteinen talletussuojajärjestelmä ollaan rakentamassa. Näen itse tässä kyllä valtavan suuria riskejä, koska Suomessa toimivat, asiansa hyvin hoitavat pankit maksaisivat silloin muiden jäsenmaiden pankkien konkursseja ja myöskin tähän tarvittavat rahat jouduttaisiin keräämään suomalaisilta asiakkailta.
Esitys, joka täällä eduskunnassa myöskin on ollut käsittelyssä ja johon ainoana suuressa valiokunnassa jätin eriävän mielipiteen, liittyy siihen, että kriisinhallintarahastoon haluttiin jo tässä vaiheessa lähteä tekemään näitä valtiontakauksia, mikäli jostakin syystä tarvittaisiin lisärahoitusta ennen kuin tämä kriisinhallintarahasto on lopullisesti siirretty yhteisvastuuseen. Vastustin sitä, koska silloin, kun kriisinhallintarahastoa lähdettiin alun perin laittamaan pystyyn, todettiin, että tarkoitus nimenomaan on, että jäsenvaltiot eivät missään vaiheessa joudu missään olosuhteissa ottamaan vastuullensa näitä mahdollisia pankkien konkursseja. Ja kun tiedämme, että Euroopassa — erityisesti Keski-Euroopassa, Saksassa, mutta myöskin Etelä-Euroopan maissa — on tällä hetkellä valtavasti ylimääräistä pankkien kapasiteettia ja pankkisektori on myöskin varsin tehotonta, niin edessä on laajamittainen eurooppalainen pankkiresoluutio, jossa liiat pankit siivotaan markkinoilta pois. (…)
Arvoisa puhemies! Euroopan unionin kehittäminen liittovaltioksi ei ole eurokriisin ratkaisu, vaan päinvastoin mielestäni syventää näitä ongelmia. Yhteisvastuun lisääminen heikentää jäsenmaitten omaa vastuuta omasta taloudestaan. Sen sijaan pitäisikin keskittyä tavaroiden ja palveluiden sisämarkkinoiden parantamiseen yhteisin säännöin, joiden avulla myöskin sitten markkinatalous voi toimia kuluttajien eduksi. Silloin kun markkinat toimivat terveellä tavalla, niin jäsenmaan heikko taloudenhoito johtaa sen korkojen nousuun ja investoinnit suuntautuvat sitten niihin jäsenmaihin, joissa tuotanto on tehokasta ja asiat hoidetaan parhaalla tavalla. Yksi suurimmista ongelmistahan tässä euron lyhyen historian aikana on ollut nimenomaan se, että Emu-järjestelmä on taannut samanlaisen korkotason Saksalle ja Kreikalle, ja todellakin jopa markkinat vähän aikaa tällaisessa illuusiossa elivät, että näitten maitten korkotaso olisi sama. Talouden yhteisvastuun lisäämisen sijaan tulee siis vahvistaa ja avata pikemminkin näitä yhteismarkkinoita, joissa yritykset voivat toimia tasapuolisilla säännöillä.
Näitä näkymiä avaa myöskin valtiovarainministeriön työryhmän arvio Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämistarpeista, ja siinä asetetaan vaihtoehdoksi komission mukaisesti keskitetyn ohjauksen Emu ja toisaalta markkinakuri-Emu (…).
Keskitetyn ohjauksen Emussa unionissa suositaan kasvavaa yhteisvastuuta, ja se väistämättä johtaa erilaisiin tulonsiirtoihin jäsenmaitten kesken ja myöskin erilaisten tulonsiirtomekanismien kehittelemiseen. Kun istuin Euroopan parlamentin työllisyysvaliokunnassa, niin siellä jo esiteltiin sitä, kuinka tällainen eurooppalainen yhteinen työttömyysvakuutusjärjestelmä voitaisiin mahdollisesti kehittää, jolla sitten ylijäämämaista siirrettäisiin rahoitusta alijäämämaihin. Tämä olisi juuri tämmöinen niin sanottu automaattinen vakauttaja. No, meidän on hyvin helppo ymmärtää, minnepäin se raha siirtyisi: pohjoisesta etelään.
Markkinakuri-Emussa puolestaan sitten nämä jäsenvaltiot ovat vastuussa omasta talouspolitiikastaan ja sen seurauksista. Markkinoitten toimiessa jäsenmaitten heikko taloudenhoito johtaa valtionvelan korkojen nousuun ja taas toisaalta hyvä taloudenpito korkojen laskuun. Markkinakuri-Emu pakottaisi jäsenmaat pitämään huolta yritystoiminnan edellytyksistä ja turvallisuudesta, toimivasta infrastruktuurista, koulutetusta työvoimasta ja sen innovatiivisuudesta, ja silloin nämä investoinnit suuntautuisivat tosiaankin niihin jäsenmaihin, joissa tuotanto on parhaiten järjestetty.
Sen tähden näen tärkeänä, että kun keskustelemme tästä euron tulevaisuudesta, niin sitä ei voi tavallaan käydä erillään siitä, mikä ylipäätänsä on koko EU:n tulevaisuus ja koko sen järjestelmän tulevaisuus, ja siinä mielessä näitä keskusteluja tulisi käydä rinnan.
(…) [M]onet liittovaltiomyönteisetkin tutkimuslaitokset ovat todenneet, että EU:n nykysuunta, jossa kriisitoimien varjolla hivuttamalla ajetaan liittovaltiota ja vallan keskittämistä komissiolle, johtaa siihen, että EU:n legitimiteetti kansalaisten silmissä häviää. On todellakin vakavaa, jos ihmisille tulee sellainen olo, että loppujen lopuksi on aivan sama, ketkä kansallisissa hallituksissa istuvat, jos kuitenkin olemme pakotettuja toteuttamaan komission näköistä ja vetoista talouspolitiikkaa, joka heijastuu sitten, totta kai, sinne finanssipolitiikan puolelle mutta myöskin hyvinvointipolitiikan valintoihin. Siinä mielessä, kun keskustelemme Emusta, kun keskustelemme eurosta, keskustelemme todellakin demokratiasta, keskustelemme ihan oleellisesti siitä, minkälaisen hyväksynnän kansalaiset antavat EU:lle ja sille järjestelmälle, mitä olemme tätä kautta viemässä eteenpäin.
Mielestäni nykytilasta (Puhemies koputtaa) on mahdollista päästä eteenpäin liittovaltiokehityksen ja yhteisvastuullistamisen sijasta jäsenmaitten omilla ponnistuksilla, ja siinä mielessä toivon, että tämän kansalaisaloitteen johdosta pääsemme täällä eduskunnassa edelleen keskustelemaan EU:n ja Emun tulevaisuudesta. Lämmin kiitos vielä kerran tästä kansalaisaloitteesta.
Finansparasiterna dödar den verkliga ekonomin – det är därför västs ekonomier dör
30.04.2016 by Michael Thudén
Alla borde lyssna på intervjun med ekonomiprofessor Michael Hudson om neoliberala finansparasitism och hur den dödar den verkliga ekonomin. (…)
Som jag skrivit (…) behöver inte staten ”låna” fullständiga påhitt från bankerna för att finansiera välfärden – staten skulle kunna skapa egna pengar och vi skulle knappt behöva betala någon skatt. När vi idag betalar skatt matar vi mao bara finansparasiterna – vi finansierar ingen välfärd.
Bankernas beskattning av oss alla gör att lönerna i den verkliga, producerande ekonomin måste höjas. Detta gör att Sverige får svårare att konkurrera mot t.ex Asiatiska länder. Den producerande ekonomin dör då finansparasiterna suger ut den på allt innehåll. Arbetarna får sedan ta skulden för att de inte kan konkurrera varvid politikerna kräver att lönerna sänks- vilket leder till minskade skatteinkomster (då finansparasiter inte betalar skatt) – vilket i sin tur gör att de prostituerade politikerna skyller på de svaga – samtidigt som staten och kommunerna måste ta mer påhittade ”lån” från banksystemet. Vilket gör att staten och kommunerna måste ta ut mer skatt på de som jobbar…. Och så där rullar det på i nedförsbacke i accelererande hastighet.
Säg att staten skapade pengarna som behövs för att finansiera välfärden. Vi skulle då inte behöva betala skatt för att finansiera välfärden då vi inte längre behöver mata de finansiella parasiterna (banksystemet). Våra löner skulle då inte längre behöva stiga så mycket och vi skulle kunna konkurrera med andra länder.
(…) istället har vi de prostituerade politiker vi har som väljer att hjälpa parasiten att mjölka oss alla.
Michael Hudson påpekar att ALLA klassiska ekonomer gjorde skillnad mellan att ha inkomst genom att göra något produktivt och att få sin inkomst genom improduktivt utnyttjande av de som gör något (dvs parasitism). De klassiska ekonomerna ville bort från det feodala samhället där feodalherren ”hyrde ut” jord och kunde leva på bönderna som arbetade på fälten – de såg feodalherren som den parasit han var. Dagens politiker, oavsett färg, håller på att införa samma feodala agenda under neoliberalt flagg – Hudson kallar det för neofeodalism – finansparasiterna är de nya feodalherrana som lever på att suga ut andras arbete.
Faktum är att parasitens rätt att suga ut allt och alla har gått så långt att även om staten skapar pengarna för att finansiera välfärden och medborgarna fick ALLT gratis skulle i alla fall inte amerikanska arbetares löner kunna konkurrera (säkert samma sak i Sverige). Detta då finansparasiterna höjt levnadskostnader genom att t.ex skapat bostadspriser som är extrema. Samma sak där – bankerna har inget lånat ut och inget skapat mer än ett enormt skuldberg som tynger hus”ägarna” (skuldslavarna är ett bättre ord). Hudsom sager (runt 22:40 in i videon):
”What if American factory workers were to get all of their consumer goods for nothing. All their food, transportation, clothing, furniture, everything for nothing. They still couldn’t compete with Asians or other producers, because they have to pay up to 43% of their income for rent or mortgage interest, 10% or more of their income for student loans, credit card debt. 15% of their paycheck is automatic withholding to pay Social Security, to cut taxes on the rich or to pay for medical care.
So Americans built into the economy all this overhead. There’s no distinction between growth and overhead. It’s all made America so high-priced that we’re priced out of the market, regardless of what trade policy we have.”
För att sammanfatta:
Så länge finansparasiterna får fortsätta hålla på kommer de fortsätta suga ut och döda den verkliga ekonomin. Och så länge vi har prostituerade i Riksdagen samt presstituerade i media kommer denna långsamma död bara fortgå och vår ekonomi hamna närmare och närmare ättestupet.
Det enkla faktumet är att om finansparasiten lägger på en massa påslag på den produktiva delen av ekonomin så kan inte den produktiva delen överleva konkurrensen från andra länder.
Vi ska inte göra hembesök hos de fattiga och svaga för att se om de gömt några korvören under sängen – vi ska göra hembesök hos Wallenberg samt hos de prostituerade politikerna vars tjänster finansparasiterna köpt upp.
—————————-
NEJ! Penningsystemet är inte kreditbaserat. Det är baserat på att bankerna får ”låna ut” sina egna skulder till kundkonton – en enorm skillnad!
Nej! Bankernas skulder, dvs ditt kontoinnehav, är INTE pengar!
Nej! Du amorterar inte – banken har inget lånat ut – så vad ska du betala tillbaka?
Nej! Banker är INTE företag.
NEJ! Du är aldrig låntagare av det som står på ditt konto! Banken är ALLTID låntagare av det som står på ditt konto.
https://parasitstopp.wordpress.com/2016/04/30/finansparasiterna-dodar-den-verkliga-ekonomin-det-ar-darfor-vasts-ekonomier-dor/
Läs mer: http://www.bakom-kulisserna.biz/news/finansparasiterna-dodar-den-verkliga-ekonomin-det-ar-darfor-vasts-ekonomier-dor/
EU:n komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin sivistystasosta ja – Kataisen
Tiistaina 28.6.2016 pidetyssä Euroopan parlamentin ”[t]äysistunnossa kuultiin komission puheenjohtajaa Jean-Claude Junckeria, joka puheensa aluksi totesi, että Britannian kansanäänestyksen tulosta on kunnioitettava. Tämä kirvoitti yksinäiset aplodit ilmeisesti Britannian europarlamentaarikolta Nigel Faragelta, joka kampanjoi kovasti Brexitin puolesta”.
”- Viimeistä kertaa te täällä taputatte, Juncker vastasi
– Jossain määrin olen aika yllättynyt, että ylipäätään olette vielä täällä, sillä taistelitte lähdön puolesta. Mitä te täällä teette, Juncker tylytti.”
”Komission puheenjohtaja sai näpäytyksellään aplodit muilta mepeiltä. Televisiokuvissa Junckerin takana näkyy kommentille naureskeleva komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen.”
”Britannian eroa EU:sta pitkään ajaneen, itsenäisyyspuolueen johtajan, europarlamentaarikko Nigel Faragen aloittaessa puheenvuoronsa parlamentin täysistuntosali täyttyi buuauksista ja huutelusta.”
”- Eikö olekin hassua, että kun tulin tänne 17 vuotta sitten ja sanoin haluavani johtaa kampanjaa, jolla saadaan Iso-Britannia jättämään EU, te kaikki nauroitte minulle. Ei teitä nyt kyllä naurata, Farage totesi.”
”Faragen mukaan kaikki ovat järkyttyneitä Brexitistä siksi, että EU on hankkeena epäonnistunut, mutta kukaan ei halua tunnustaa sitä.”
”- Olette pakottaneet Kreikan ja muut Välimeren maat köyhyyteen ja onnistuneet siinä erittäin hyvin. Kun rouva Merkel halusi viime vuonna, että mahdollisimman moni tulee Välimeren yli, se johti valtavan railon syntymiseen maiden välille, Farage kritisoi kärkkääseen tyyliinsä.”
”Faragen mukaan pääsyy brittien äänestystulokseen oli kuitenkin se, että EU:n poliitikot ovat salamyhkäisesti olleet tekemässä unionista liittovaltiota.
– Me tarjoamme toivoa demokraateille. Iso-Britannia ei tule olemaan viimeinen valtio, joka jättää Euroopan unionin, Farage totesi.”
Lähde: Johanna Mattinen ja Tiia-Maria Taponen: Lällättelyä ja ivaa täysistunnossa – näin Brexit kuumensi tunteita Brysselissä. Iltalehti 29.6.2016.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016062821812248_ul.shtml
#
Jean-Claude Juncker on luxemburgilainen kristillissosiaalisen kansanpuolueen (Chrëschtlech Sozial Vollekspartei, CSV) poliitikko, joka on toiminut Euroopan komission puheenjohtajana marraskuusta 2014. Juncker oli Luxemburgin pääministerinä vuosina 1995–2013 ja valtiovarainministerinä vuosina 1989–2009.
Juncker ilmoitti heinäkuussa 2013 eroavansa pääministerin tehtävistä Luxemburgin tiedustelupalvelusta syntyneen kohun vuoksi. Parlamentin jäsenten julkistamien raporttien mukaan Luxemburgin tiedustelupalvelu oli salakuunnellut laittomasti kansalaisia. Väärinkäytöksiä oli raporttien mukaan tapahtunut vuosina 2004 – 2008. Parlamentin jäsenet syyttivät Junckeria siitä, ettei hän ollut tiedottanut parlamenttia väärinkäytöksistä.
Lokakuussa 2014 paljastui, että Luxemburg oli johdonmukaisesti auttanut lukuisia yrityksiä kiertämään veroja Junckerin ollessa maan pääministeri ja valtiovarainministeri. Tapausta tutkivat MEP:it ovat valittaneet komission panttaavan tutkinnassa tarvittavia tietoja.
Juncker oli euroryhmän ensimmäinen puheenjohtajana vuosina 2005 – 2013. Hän oli avainasemassa euromaiden neuvotellessa Kreikan, Portugalin ja Irlannin pelastuspaketeista eurokriisin aikana.
Junckerin nimittämistä Euroopan komission johtoon vastustettiin voimakkaasti ja arvioitiin. Britannian pääministeri (Cameron) uhkasi maansa saattavan lähteä Euroopan unionista, jos Juncker valitaan. (Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti tukevansa Junckeria komission johtoon.)
Juncker nimitettiin kesäkuussa 2014 komission puheenjohtajaehdokkaaksi äänin 26–2. Junckerin valintaa vastustivat Britannian pääministeri (Cameron) ja Unkarin pääministeri (Orbán). Euroopan parlamentti hyväksyi heinäkuussa 2014 Junckerin valinnan komission puheenjohtajaksi. Salaisessa lippuäänestyksessä häntä kannatti parlamentin jäsenistä 422, kun valintaan tarvittiin vähintään 376 ääntä.
Junckerin valinta kertoo osaltaan paljon EU:n valtaeliitistä.