Caruna-kaupan kähminnät ja koplaukset

Sähkönsiirtoyhtiö Caruna on kertonut nostavansa sähkön siirtohintojaan jopa 27 prosenttia. Yhtiön laskutaitoiset asiakkaat ovat kuitenkin sitä mieltä, että korotus olisi paljon väitettyä suurempi, koska Caruna on sisällyttänyt prosentteihinsa sähköveron, joka ei todellisuudessa nouse. Pahimmillaan sähkön perusmaksun kerrotaan tuplaantuvan, kun Carunan perusmaksut voivat nousta jopa 44–54 prosentin tasolle ja energiamaksun korotus noin 40 prosenttiin.

Pari päivää sitten Yle kertoi Carunan tehneen 50 miljoonan euron liikevoiton toissa vuonna. Liikevoitoistaan yhtiö maksoi Suomeen yhteisöveroa vain 1,6 prosenttia eli hieman yli 800 000 euroa. Hurjista liikevoitosta huolimatta Carunan tilinpäätös oli raskaasti tappiollinen, koska yhtiö harjoittaa niin sanottua aggressiivista verosuunnittelua, jota kutsutaan kansankielessä yleisesti lailliseksi veronkierroksi. Suomessa rekisteröity Caruna Suomi -holdingyhtiö kiertää veroja maksamalla konsernin sisäisiä lainoja useiden kymmenien miljoonien eurojen edestä. Alankomaalainen holding-yhtiö antoi vuonna 2013 Carunalle noin miljardin euron lainan, jonka korot yhtiö pystyy vähentämään verotettavasta tulostaan.

Caruna on entinen Fortum Sähkönsiirto Oy. Fortum myi sähkönsiirtonsa kansainvälisille infrastruktuurisijoittajille ja kotimaisille eläkevakuutusyhtiöille Kevalle ja Elolle vuoden 2014 joulukuussa. Sähkönsiirtoliiketoiminta siirtyi Suomi Power Networks Oy:n nimeä kantavalle yhtiölle. Sen omistavat Kevan ja Elon lisäksi australialainen First State Investments (40 prosentin omistusosuudella) sekä (niin ikään 40 prosentin osuudella) kanadalainen Borealis Infrastructure Management, jotka ovat aikaisemminkin haalineet runsaasti suomalaista infrastruktuuria taskuihinsa. Tällä hetkellä nämä sijoitusyhtiöt omistavat osan Fingrid Oy:stä sekä Suomen hallituksen aikaisemmin 260 miljoonalla eurolla myymän Digita Oy:n, jolla on sähkönsiirtopalveluiden tavoin monopoliasema Suomen antenni-tv-verkossa.

Hallitus ei useiden opposition kansanedustajien pyynnöistä huolimatta tuonut joulukuussa 2013 päätettyä Fortumin sähkönjakeluverkkoa koskevaa kauppaa eduskunnan käsittelyyn. Kaupat oli lyöty suljettujen ovien takana sanallisesti lukkoon jo paljon tätä aikaisemmin, eikä huoneessa ollut tilaa niille, jotka välittävät maamme kansantaloudesta ja  kansalaisista.

Kauppahinnaksi ilmoitettiin tuolloin noin 2,55 miljardia euroa ja se kattoi koko Fortumin sähkönsiirtoverkon, joka on noin 20 prosentin markkinaosuudellaan ja 600 000 asiakkaallaan Suomen suurin sähkönsiirtomonopoli. Käytännössä kauppasumma oli noin 4250 euroa jokaista Fortumin sähköverkon asiakasta kohden, ja koska sijoittajat haluavat investoinnilleen tuottoa ja heillä on lainkin mukaan siihen oikeus, summa peritään suoraan asiakkailta korkojen kanssa.

Monet tahot ovat syytelleet kaupan siunanneita poliitikkoja heidän typeryydestään ja kutsuneet päätöstä yhdeksi tämän vuosikymmenen suurimmista munauksista. Kuviteltiin, että energia-alan säätelymekanismit estäisivät ostajaa rahastamasta de facto -monopoliasemansa turvin. Mutta oliko tässä lopulta lainkaan kyse tietämättömyydestä ja osaamattomuudesta vai onko mahdollista, että kaikki menikin aivan niin kuin suunniteltiin? Kun pintaa edes vähän raaputtaa, niin Fortum-kaupan alta paljastuu aivan liian monta sattumaa, jotka tapahtuivat vain hieman ennen hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan lävitse jyräämää päätöstä.


KOKO KUVION HAHMOTTAMISEKSI tulee meidän lentää ajassa pari vuotta taaksepäin. Tuolloin elettiin lokakuuta 2013, jolloin silloinen kehitysyhteistyö- ja omistajaohjausministeri Heidi Hautala (vihr.) erosi tehtävistään. Keskeytyneellä virkakaudella Hautala joutui median hampaisiin, kun hänen vuonna 2009 teettämänsä pimeä oviremontti nousi yllättäen otsikoihin. Tätä ei pidetty lainkaan hyväksyttävänä toimintana ministeriltä, joka kuului hallituksen harmaan talouden torjumiseen keskittyvään työryhmään.

Toinen suuri mediaspektaakkeli sai alkunsa, kun Iltalehti julkaisi uutisen, jonka mukaan Hautala oli estänyt valtion omistamaa Arctia Shipping -yhtiötä tekemästä rikosilmoitusta ympäristöjärjestö Greenpeacen toiminnasta vuoden 2012 maalis–toukokuussa. Tässä vaiheessa oli jo varmaa, että Hautala saisi mennä. Vihreät valitsivat uudeksi kehitysyhteistyö- ja omistajaohjausministeriksi kansanedustaja Pekka Haaviston.

Kehitysyhteistyö- ja omistajaohjausministerinä toimiessaan Heidi Hautala suhtautui kriittisesti valtion omistusten vähentämistä kohtaan. Hänen mielestään valtion omistamien osakkeiden myynti ei ollut koskaan järkevä vaihtoehto, koska pörssiosakkeista saatiin valtion velkojen korkomenoja tuntuvasti enemmän osinkotuottoa. Hautala katsoi, että valtion talous ei tule pelastumaan myymällä kannattavien yritysten osakkeita. Hän oli kuitenkin halukas vähentämään valtion omistusta mm. pitkään tappiota tehneessä Finnairissa.

Haavistolla oli näihin asioihin toinen kanta, eikä hän todellakaan aikaillut ministeriksi noustuaan. Hän ei ollut ehtinyt toimia virassa kokonaista kalenterikuukauttakaan, kun jo ilmoitettiin, että Fortum myisi sähkönsiirtoliiketoimintonsa Suomi Power Networksille, joka oli perustettu vain kaksi viikkoa ennen kaupan solmimista. Haastattelussaan Haavisto sanoi, että Fortumin sähkönsiirron myynnistä oli neuvoteltu jo keväästä saakka — eli lähes puoli vuotta ennen Suomi Power Networksin perustamista ja hänen virkaanastumistaan.

Kuukausi tämän jälkeen tuli sitten seuraava pommi, kun Rautaruukki Oyj päätettiin fuusioittaa ruotsalaisen kilpailijan SSAB:n kanssa. Myös Rautaruukki Oyj:n kohdalla Suomen valtio on suurin rekisteröitynyt osakeomistaja 39,67 % omistuksellaan. Tämän lisäksi myös erittäin hyvin tuottaneet Sampo Oyj:n A-osakkeet saivat helmikuussa 2014 lähteä, kun valtio vähensi omistustaan noin 12,6 miljoonalla eurolla. Päätökset, joita aikaisemmin ministerinä toiminut Heidi Hautala oli vastustanut kovaan ääneen, runtattiin lävitse hänen lähtönsä jälkeen ennätysvauhtia.

Sijoitusyhtiö Solidiumin kautta Suomen valtio oli myös Fortumin kohdalla suurin omistaja noin 50,8 % omistusosuudellaan. Fortum-kaupan yhteydessä sekä pääministeri Jyrki Katainen (kok.) että Fortumin toimitusjohtaja Tapio Kuula painottivat sähkönjakeluverkon suomalaisomistusten jatkumista. Suomalainen infrastruktuuri ei karkaisi ulkomaille. Todellisuudessa vain kaksikymmenttä prosenttia jäi suomalaisten eläkeyhtiöiden haltuun, kun taas 80 prosentin äänivalta omistajaryhmittymässä siirtyi aiemmin mainituille ulkomaisille infrastruktuurisijoittajille.

Fortumin Kuula meni jopa niin pitkälle, että vakuutteli verkon myynnin olevan ennen kaikkea suomalaisten kuluttajien etu, sillä sähköverkot olivat päätyneet hyviin käsiin. Ja niin päätyivät sen tuototkin, kun kaupan myötä miljoonia tienannut Kuula ilmoitti myöhemmin jäävänsä ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Samalla tavallahan Rautaruukin entinen toimitusjohtaja Sakari Tamminenkin toimi, kun hän nappasi 478 prosentin korotuksen eläkebonuksiinsa ja väistyi eläkkeelle heti kun Rautaruukin ja SSAB:n fuusioituminen oli lyöty lukkoon. Epäilemättä oman osuutensa sai myös yli 30 000 euron kuukausipalkkaa nauttiva Caruna Suomen toimitusjohtaja ja Fortum Oyj:llä aikaisemmin sähkön jakeluliiketoiminnasta vastannut Ari Koponen.

Hallituksen puolelta päävastuun kaupan selittämisestä joutui kantamaan tuolloinen pääministeri Katainen, joka ilmoitti eduskunnalle, ettei hallitus ollut varsinaisesti käsitellyt Fortum-kauppaa, Fortumin johtoportaan optiomiljonääreille oli luvassa ennennäkemättömän muhkeat osinkojuhlat. mutta oli kyllä äänestänyt siitä, onko sähkönjakelu- ja verkkoliiketoiminta strategisesti tärkeää maallemme. Hallituksessa kauppaa vastustivat vain vasemmistoliiton ministerit, vaikka alunperin työ- ja elinkeinoministerinä toiminut kokoomuspomo Jan Vapaavuori ilmoittikin eduskunnalle olevansa sähköverkon myyntiä vastaan. Lihapataan joutunut  Fortumin Sähkönsiirto Oy:hän valittiin Lontoossa vuoden 2013 verkkoyhtiöksi, ja sen tilikauden päätöslaskelmien mukaan yrityksen kasvu oli ollut noin 19,5 prosenttia kuluneen vuoden aikana. Kyse ei ollut koskaan kannattamattomasta liiketoiminnasta, mutta ahneus kävi moraalin edellä. Fortumin johtoportaan optiomiljonääreille oli luvassa ennennäkemättömän muhkeat osinkojuhlat.

Tämähän ei nyt varsinaisesti vielä todista yhtään mitään, mutta sattumat eivät suinkaan jääneet tähän. Kuten monet varmasti tietävätkin, sähkönjakeluverkon myynnin yhtenä keskeisenä pelurina toimi suomalainen julkisoikeudellinen eläkelaitos Keva (entinen Kuntien eläkevakuutus). Keva on valtion rinnalla yksi suurimmista Fortumin osakkeenomistajista yli 2,6 miljoonalla osakkeellaan, minkä lisäksi se omisti 12,6 prosentin osuuden sähkönjakeluverkon ostaneesta Suomi Power Networksista. Samaan aikaan kun suljettujen ovien takana keskusteltiin Fortumin sähkönsiirron myynnistä, keskittyi median huomio Kevan tuolloisen toimitusjohtajan Merja Ailuksen (kesk.) työsuhde-etuihin.


TAPAHTUMAT SAIVAT ALKUNSA marraskuussa 2013, kun sanomalehtien otsikoihin nousivat Ailuksen työsuhde-edut, lapsilisät sekä hänen kohtuuttoman suurelta tuntunut palkkansa, joka tosin myöhemmin paljastui huomattavasti muiden, vastaavissa viroissa työskentelevien toimitusjohtajien palkkaa pienemmäksi. Monet epäilivät jo tuolloin, että käynnissä olisi ajojahti.

Yksi Ailuksen äänekkäimmistä kritisoijista oli Kevan hallituksen tuolloinen puheenjohtaja sekä Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty. Tilanne sai ajoittain lähes naurettavia piirteitä, kun kokoomuksen mandaatilla ja ainoana ehdokkaana Kevan hallituksen puheenjohtajaksi sekä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi nimitetty Räty ilmoitti vastustavansa poliittisia virkanimityksiä ja toivoi muutoksia Kevan johtoon. Lopullinen kliimaksi saavutettiin, kun hän ilmoitti tiedotustilaisuudessaan, että Ailus oli menettänyt hänen luottamuksensa eläkeyhtiön toimitusjohtajana.

Kevan hallituksen näkemys ja sen puheenjohtajan kanta erosivat täysin toisistaan, minkä seurauksena välit hallituksen sisällä kiristyivät. Laura Räty oli käyttänyt suurempaa valtaa kuin hänen asemassaan olisi kuulunut tehdä. Henkilökohtaisilla mielipiteillään Räty oli tuominnut Merja Ailuksen julkisuudessa ennen kuin eläkelaitoksen hallitus oli edes ehtinyt tehdä asiaankuuluvaa selvitystä toimitusjohtajan työsuhde-eduista Kevan valtuuskunnalle.  Räty oli heittänyt ensimmäisen kiven ja näyttänyt Ailukselle ovea. Ja julkisuuden musertama nainen avasi sen helpottuneena.

Eron yhteydessä Keva lupasi Ailukselle 303 581 euron eropaketin, vaikka tämä erosikin virasta omasta tahdostaan. Tavanomaisesti yritykset maksavat eropaketteja vain silloin, kun henkilö irtisanotaan tehtävistään. Tämä oli varsin kova hinta entisen toimitusjohtajan vaikenemisesta viimeisistä työkuukausistaan Kevalla. Selvityksen tultua oikeusasiamies katsoi, ettei Kevan entisen johtajan asunto- ja autoedussa ollut mitään huomautettavaa. Samaa mieltä oli myös hänet palkanneen hallituksen puheenjohtajana toiminut kokoomuslainen Sampsa Kataja, joka totesi lehdistölle, että kokonaispalkasta ja etuuksista oli aikoinaan päätetty hallituksessa yksimielisesti. Ja että vielä tuolloin niitä pidettiin kohtuullisina.

Eläkesijoittaja Keva oli siis yksi Fortum-sopimuksen keskeisimmistä allekirjoittajista. Kun julkisuuteen tuli tieto siitä, että Kevasta tulee uuden sähkönsiirtoliiketoiminnan omistaja 12,6 prosentin osuudella, moni pohti, tiesikö Merja Ailus kaupoista jotain, mitä me muut emme tienneet. Ei sovi myöskään unohtaa sitä, että Keva oli yksi suurimmista omistajista aiemmassa Fortum Sähkönsiirto Oy:ssä. Suomi Power Networksiin oli pakko saada osakeyhtiölain putteissa riittävä suomalaisedustus, joka tässä tapauksessa tarkoitti kahden suomalaisen eläkevakuutusyhtiön yhteenlaskettua parinkymmenen prosentin omistusosuutta. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että jokaisesta viidestä osinkoina jaetusta eurosta neljä katoaa ulkomaille ja tuotoista saadut verotulotkin ovat romahtaneet aggressiivisen verosuunnittelun myötä minimiin.


TÄLTÄ POHJALTA Kevan johtoon nousi Jukka Männistö, entisen kansanedustajan Lasse Männistön isä. Tiedettävästi kokoomuslaiset Laura Räty ja Lasse Männistö ovat olleet hyviä ystäviä jo vuosien ajan, minkä vuoksi katsonkin, että kauppoja edeltäneitä tapahtumia ja päätöksiin liittyvää jääviyttä olisi tullut tutkia paljon aikanaan tehtyä tarkemmin.

Koulutukseltaan Jukka Männistö on oikeustieteen kadidaatti ja arvoltaan varatuomari. Ennen Kevan toimitusjohtajan pestiä hän työskenteli pitkään sosiaali- ja terveysalalla, jossa hänen edellinen työpaikkansa oli Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön eli YTHS:n toimitusjohtajana sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja Valviran ylijohtajana. Jukka Männistön asiantuntemus ja kokemus rahoitusalalta oli hyvin kyseenalainen, vaikka hän hakuprosessissa ohittikin useita pätevämpiä hakijoita. Toimitusjohtajan paikkaa haki kaikkiaan 47 henkilöä, joiden joukossa oli mm. valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ostopäällikkö Pentti Pikkarainen sekä Pellervon taloustutkimuksen eli PTT:n toimitusjohtaja Pasi Holm. Joidenkin lähteiden mukaan Keva olisi alentanut tasovaatimuksiaan hakuprosessin ajaksi.

Toimitusjohtajaselkkauksesta syntyneen kohun seurauksena myös Laura Rädyn oma luottamus Kevassa oli joutunut puntariin. Varsinkin Kevan keskiryhmäläisten kerrotaan ärsyyntyneen siitä, että hän oli vetänyt luottamuksensa pois aikaisemmalta toimitusjohtajalta, vaikka hallituksen käynnistämä auto- ja asuntoetuihin liittyvä selvitysprosessi oli vielä kesken. Tällä ei kuitenkaan ollut enää mitään merkitystä, sillä Jyrki Kataisen tilalle pääministeriksi noussut Alexander Stubb nimitti hänet varakansanedustajan paikalta suoraan sosiaali- ja terveysministerikseen.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan sijaisuutta olisi Laura Rädyn sijaan alkanut hoitamaan kaupunginvaltuutettuna vuodesta 2008 lähtien toiminut Lasse Männistö, joka vielä tuolloin suunnitteli astuvansa syrjään kansanedustajan tehtävistä. Tämän myötä varasijalla ollut Räty olisi noussut kansanedustajaksi ja päässyt nauttimaan kaikista luottamustehtävän suomista eduista sekä saanut kaipaamansa kansan mandaatin päätöksentekoon. Männistön oma palkka puolestaan olisi noussut rivikansanedustajan peruspalkasta ruhtinaallisesti. Paineen alle joutunut Männistö päätti kuitenkin jatkaa eduskunnassa valintaprosessista nousseen kohun vuoksi. Hän ei ottanut apulaiskaupunginjohtajan sijaisuutta vastaan, vaan peruutti aikaisemmin esittämänsä eroanomuksen. (Lain mukaan kansanedustaja ei voi jättää pestiään kesken ilman eduskunnan puhemiesneuvoston lupaa.)

Lupausten syöminenhän on suomalaisessa politiikassa aivan tavanomaista, mutta äänestäjien täysivaltainen hylkääminen omien taloudellisten etujen vuoksi olisi ollut jo aivan eri kaliiberin teko, eikä Männistöllä lopulta riittänyt kanttia viedä suunnitelmaa loppuun saakka. Hän ei halunnut vielä sulkea ovea. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan viransijaisen tehtävä täytettiin ilman avointa hakua ja pätevyyden arviointia. Sijaisuutta alkoi hoitaa kokoomuslainen Helsingin sosiaali- ja terveysviraston perhe- ja sosiaalipalveluiden osastopäällikkö Pia Sutinen. Helsingin Sanomien mukaan myös Sutinen kuului Rädyn lähimpiin ystäviin ja osallistui mm. tämän kuntavaalikampanjaan vuonna 2008.


EI LIENE SATTUMAA, että ministerinä toiminut Heidi Hautala joutui useamman skandaalin keskelle vuonna 2013 ja että pitkään jatkunut ajojahti johti hänen eroonsa. Tai että samaan aikaan myös toimitusjohtaja Merja Ailus koki samaisen kohtalon, kun Keva oli sijoittamassa 319 miljoonaa euroa vain pari viikkoa aikaisemmin perustettuun omistajaryhmittymä Suomi Power Networksiin. Sattumaa tuskin oli sekään, että heti Hautalan eron jälkeen hallituksessa päätettiin kahdesta huomattavan kokoisesta omaisuuskaupasta, joita hän olisi todennäköisesti omistajaohjausministerin roolissaan vastustanut.

Kaupan kyseenalaistaneet henkilöt vaiennettiin ja siirrettiin pois tieltä. Hautalan ehdottoman kieltäytymisen sijaan Pekka Haavisto esitti toistuvasti lausuntoja, joiden mukaan valtion tulisi hankkiutua eroon lähes kaikista omistuksistaan.

Edellä kuvatussa tapahtumaketjussa useat toimijat saivat nostetta poliittiselle uralleen. Joistakin tuli ministereitä ja toiset siirtyivät Brysseliin. Jotkut tekivät miljoonien omaisuuden ja painuivat eläkkeelle, kun taas toiset jäivät pari palvelusta velkaa. Vain suomalaiset veronmaksajat hävisivät.

Kirjoitus julkaistiin alun perin Martti Asikaisen Uuden Suomen blogissa.