Tässä kirjoituksessa (ja mahdollisissa jatko-osissa) esitän henkilökohtaisen näkemykseni maahanmuutosta ja rasismista (tai oikeastaan syrjinnästä); siitä, mitä ne ovat ja miten ne ilmenevät Suomessa. Tarkastelen sitä, miten rasismi liittyy mediahallintaan, politiikkaan ja yhteiskuntaan. Ja varsinkin sitä, miten se on vaikuttanut nykyiseen maahanmuuttokeskusteluun. Uskon, että median rooli nykyisessä maahanmuuttokriisissä on osasyyllinen siihen, että Suomessa ylipäätänsä on syntynyt vastakkaisia ”leirejä”.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa rasismi-sana on saanut mielestäni tarpeettoman suuren stigman, ja pelko rasistiksi leimaamisesta on osittain aiheeton. Olen itse kokenut aitoa rasismia nuorena ja näen, että sanan nykyinen käyttö, osittain poliittisesti tai populistisestikin, voi voimakkaasti vesittää todellisen rasismin vakavuuden. Avaan aiheet tarkemmin kirjoituksessani. Kirjoitan myös siitä, miten turvapaikanhaku eroaa maahanmuutosta, miksi kotoutuminen ei aina onnistu ja miksi ihmiset ylipäätänsä asetetaan vastakkain kun puhutaan maahanmuutosta.

Puhutaanko kaikesta aidosti ja rehellisesti? Ovatko maahanmuuttajat elintasopakolaisia? Millainen rooli medialla on? Entä hallituksella, entisillä hallituksilla, finanssitaloilla? Vihaako maahanmuuttokriittikko maahanmuuttajia vai lainsäädäntöä? Suojeleeko maahanmuuttokritiikitön maahanmuuttajia, ideologiaa vai toimeentuloansa? Näistä ja muistakin mielenkiintoisista kysymyksistä tarjoan näkemyksiäni tässä kirjoituksessa. Hypätkäämme siis maahanmuuton ja syrjinnän harmaisiin sävyihin!

Miltä näyttää aito rasismi sisältäpäin katsottuna?

Olen kokenut lapsena aitoa rasismia ja kirjoitin siitä omassa blogissani. Tässä pieni ote tekstistä:

Tulin Suomeen 10-vuotiaana vuonna 1998 talvella perheeni kanssa. Kotimaassamme olimme vainon kohteena, mutta virallisesti tulimme siirtolaisina Suomeen. Jokainen ulkomaalaistaustainen, jolla oli heikko suomen kielen taito, voi kertoa mitä tarkoittaa olla ulkomaalainen 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Rasismi sanan oikeassa merkityksessä näkyi vahvasti katukuvassa ja arkielämässä. Varsinkin selvästi ulkomaalaiseksi erottuvat, kuten tummanihoiset, kokivat rasismia paljon. En ymmärtänyt, miksi minua kiusattiin aina kun yritin puhua suomea, miksi minua yritettiin lyödä ja hakata aina pienissä porukoissa. Oli koko ajan avuton olo ja tunsin, että lapsena olen syyllinen siitä, etten voinut olla niin kuin muut. Joskus häpesin vanhempiani ja sitä, että olin erilainen. Halusin vaan elää samalla tavalla kuin muut. Eikä sitä tapahtunut pelkästään lasten kesken: välillä sain mulkoilevia katseita aikuisilta ihmisiltä ja solvauksia kuului. Lapsena minulla oli erittäin vaikeata ymmärtää kyseistä ilmiötä.

Tässä siis vain lyhyt läpileikkaus siitä, miltä tuntui olla oikeasti syrjityn asemassa. Blogikirjoitukseni avaa näkökulmani tarkemmin ja pohjustaa myös kysymystä, miksi monien maahanmuuttajien kotouttaminen ei onnistu nykyisellä kotouttamismallilla.

Rasismi ei synny tyhjiössä ja on ryhmäkäyttäytymisen tuote

Uskon, että rasismi ja suvaitsevaisuus eivät synny tyhjiössä, vaan ovat yhteiskunnallisesti nimenomaan ryhmäkäyttäytymisen tulos ja vaativat siten erillisiä ryhmiä ilmentyäkseen. Omien kokemusteni kautta (lue tarkemmin blogitekstistäni) näen, että rasismi on luonnollinen ilmiö homogeenisessa maassa, joka Suomi vielä 90-luvulla oli. Kaikkea vierasta ja varsinkin sellaista, joka voisi johtaa yhteiskunnalliseen muutokseen, vastustetaan. Syntyy ennakkoluuloja ja syrjintää vieraita tapoja vastaan.

Suomessa on tehty erittäin paljon syrjinnän kitkemisen eteen lainsäädännön kautta, ja käytännön tasolla ihmisistä on tullut suvaitsevaisia. Pienemmissä väestönkeskittymissä Pohjois-Suomessa tilanne saattaa muistuttaa enemmänkin 2000-luvun alkupuoliskoa, sillä syrjintä ja ennakkoluulot ovat edelleen läsnä. Mutta varsinkin pääkaupunkiseutu on muuttunut valtavasti väestörakenteeltaan ja on erittäin suvaitsevainen. Pelkästään työelämässä törmää hyvin usein toisen sukupolven maahanmuuttajiin, jotka ovat siis täysin suomalaisia vanhempien taustaa lukuun ottamatta. Ja heidät on alettu hyväksyä sellaisina. (Sivumennen todettakoon, että ”äärirasistisia” ja ”äärisuvaitsevia” mielipiteitä esittävät juuri ne ihmiset, jotka eivät ole millään tavoin henkilökohtaisesti tekemisissä maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten kanssa.)

On siis väärin sanoa, että suomalaiset ovat rasistisia, koska kyse on alueellisista eroavaisuuksista.

Henkilökohtaisesti näen, että syrjinnässä ja rasismissa on kyse ryhmäkäyttäytymisestä suhteessa pienempään väestönosaan, eikä niinkään ihmisten yksittäisistä mielipiteistä toisia kohtaan. Tarkoitan tällä sitä, että ihminen on harvoin rasistinen, ellei hän tunne kuuluvuutta tiettyyn väestöryhmään. Ennakkoluulot toki vaikuttavat käyttäytymiseen, mutta väestön hallitseva ryhmäkulttuuri on se, mikä aiheuttaa syrjimistä. Tämän takia ulkomaalaistaustaista voidaan syrjiä pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten ulkopuolella. Siellä hänet nähdään ryhmäkulttuurin uhkana.

Pääkaupunkiseudulla tilanne on päinvastainen ja kultuurisesti dominoivia väestöryhmiä on useitakin, osa niistä ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. Tämä on johtanut luonnolliseen suvaitsevaisuuteen, kun västöryhmät ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Tietyillä alueilla, joihin maahanmuuttajat ovat keskittyneet, esiintyy ”käänteistä rasismia” eli oikeastaan ”käänteistä syrjintää”. Alueiden väestörakenne on muuttunut ja niiden ryhmäkulttuuri on ulkomaalaistaustaista. Yhtäältä syrjintä voi kohdistua kantaväestöön ja toisaalta toista uskontokuntaa vastaan. Painotan, että kyse on enemmänkin ryhmäkäyttäytymisen psykologiasta kun rasismista, saati ”vihasta” toisia ryhmiä kohtaan. Asian voisi ilmaista myös siten, että ryhmäkäyttäytyminen voi jo itsessään olla rasistista ja syrjivää. Itse olin syrjityn tilanteessa lapsena, koska olin ryhmäkulttuurin esteenä tai ”taakkana”.

Arvelen, että kunnat ovat tietoisia väestöryhmien keskittymisestä tietyille alueille ja tietoisesti laistavat kotouttamisvastuustaan, jotta äänestystrendit kunnallis- ja eduskuntavaaleissa eivät muuttuisi. Samoin uskon, että kun uusi migraatioaalto virallisesti ”kotoutuu” (=saa äänivallan), suunta kunnallisvaltuustoissa sekä eduskunnassa kääntyy yllättäen kotouttamismyönteiseksi.  Jos hyviä päätöksiä ei tehdä kunta- tai ruohonjuuritasolla, on kenties unelmointia, että muutos parempaan alkaisi valtakunnan tasolla.

Rasismi lainsäädännön näkökulmasta

Hieman rasismista lainsäädännön näkökulmasta. Suomen rikosoikeus ei tunnista rasismia eikä viharikosta sellaisenaan: itse asiassa rikosoikeudessa ei esiinny varsinaisesti rasisti-, viharikos- tai vihanlietsonta-sanaa. Se, että ihminen on rasisti tai rasistinen, ei ole lainvastaista. Varsinaiseen rikokseen syyllistymiseen tarvitaan siis muulla tavalla rangaistava teko. Jos teon motiivi on rasistinen (virallisesti diskriminoiva), rangaistusvaatimusta voidaan laajentaa. Aiheeseen liittyen rikosoikeuteen on sisällytetty sen sijaan mm. syrjintä, kunnianloukkaus, viestintärauhan rikkominen ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.

Rasismi-sana on nykyään kuuma peruna, ja sen käyttöä on sekä ”liberalistien” että ”maahanmuuttokriittisten” syytä välttää. Oikea rikosoikeudellinen termi lienee monissa tapauksissa syrjintä ja/tai kunnianloukkaus, ja on tärkeää erotella nämä asiat. Tämä ei tarkoita, ettei rasismia olisi, ja siksikin on syytä olla täsmällinen. Sanaa rasismi voivat käyttää myös poliitikot ja muut julkisuuden henkilöt silloin kun he haluavat vähätellä maahanmuuttoon liittyvien vallitsevien käytäntöjen kritiikkiä. Kuuntelijan tai katsojan on oltava myös tarkkana sen suhteen, ovatko mielipiteet henkilökohtaisia vai edustavatko ne tiettyjen tahojen tai sidosryhmien agendaa.

Toisinaan maahanmuuttokriittisten politiikkojen esittämää kritiikkiä halutaan vesittää leimaamalla heidän kritiikkinsä rasistiseksi. Tässäpä viesti tietyille ministereille ja medialle: toisen poliitikon maahanmuuttokriittinen lausunto on harvoin rasistinen, vaan useimmiten leimaava tai yleistävä. ”Rasistiset” lausunnot harvoin täyttävät lainrikkomuksen piirteitä, vaan ovat, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, korkeintaan provosoivasti ilmaistua kritiikkiä tai ongelmien yleistämistä. On tärkeää olla mahdollisimman kohtelias ja korrekti antaessaan lausuntoja, mutta toisaalta lausuntojen muotoilut eivät saisi häivyttää niiden sanomaa silloin kun kyseessä on aidosti vakava ongelma.

Rasismikortin käyttö

Edellinen kappale jo johtikin tähän asiaan. Päättäjät, huomioikaa, että monissa tapauksissa kriitikot moittivat lainsäädännön epäkohtia ja porsaanreikiä eivätkä varsinaisesti maahanmuuttajia — jälleen yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Ja silloinkin usein siksi, että on tapahtunut asioita, joita olisi kenties voitu lainsäädännöllä ennaltaehkäistä. Rasismia ei saa koskaan käyttää poliittisena aseena, eikä rasismikorttia ylipäätään. Vuonna 2014 käräjäoikeus antoi ennakkopäätöksen siitä, että perusteeton rasismisyyte on kunnianloukkaus. Eli ohje kaikille, joita lehdistö, media ja poliittinen valta pelottelevat rasismikortilla: käyttäkää kunnianloukkauskorttia!

Sanoja ”rasismi” ja ”rasisti” käytetään jatkuvasti väärin aiheuttaen turhaa pelkoa leimaamisesta. Tähän syyllistyvät sekä ulkomaalaiset että kantasuomalaiset (ja myös suomalaistuneet ulkomaalaistaustaiset). Varsinkin ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten tapauksessa ”rasistikorttia” käytetään, koska tiedetään leimautumisen pelon heijastevaikutukset ja byrokraattiset seuraamukset. Tiedän itsekin kavereiden kautta lukuisia tapauksia, joissa ulkomaalaisstatusta käytetään taktisesti hyväksi varsinkin vuorovaikutuksessa viranomaisten (erityisesti opetus- ja sosiaaliviranomaisten sekä poliisin) kanssa. Ihmiset aidosti tuntevat epämiellyttäviä tunteita silloin, kun heidät leimataan epäoikeudenmukaisesti rasisteiksi heidän esimerkiksi halutessaan puuttua johonkin moraalisesti epätasapainoiseen tilanteeseen (esimerkiksi jos ulkomaalaisryhmä kiusaa suomalaista oppilasta koulussa). Loppujen lopuksi ihminen on tai ei ole kunnollinen luonteen eikä rodun takia.

Rasismi-sanan väärinkäyttöä ei luonnollisesti tapahdu järjestelmällisesti, mutta tietyissä väestöryhmissä siihen ryhdytään herkemmin. Rasismileiman pelko voi vaikeuttaa aidon rasismin kitkemistä, jos resurssit valuvat byrokraattiseen syyteviidakkoon. On silti huomioitava, että syrjintä on kitkettävä varsinkin työ- ja koulutuselämässä sekä vapaan liikkuvuuden kohdalla. Esimerkiksi toimeentulorajoitteet pakolaisstatuksen aikana eivät saisi estää koulutuksen saantia (vrt. lukion oppikirjojen hinnat), mutta toisaalta työnantajaa ei saa pakottaa palkkaamaan ulkomaalaista rasistisyytöksen uhalla tai sillä ”motivoimalla” (vrt. positiivinen syrjintä ja tuettu palkkausjärjestelmä).

Kun rasismi-sanaa käytetään synonyymisesti leimaamiselle ja yleistämiselle, ihmiset alkavat unohtaa, miten vakava ja ongelmallinen asia todellinen rasismi on. Tämä on epäoikeudenmukaista myös niitä kohtaan (kuten minua), jotka ovat kokeneet oikeaa rasismia ja syrjintää. Rasismia ei siis ole syytä ajatella eristettynä ilmiönä vaan on tärkeää nähdä, mitkä asiat yhteiskunnassa vaikuttavat siihen, että väestöryhmiä syrjitään. Suurimmat syyt ongelmiin lienevät yleensä lainsäädännössä.

Keskustelun typistämistä politiikassa ja julkisuudessa

Rasismi-sanan nykyinen käyttö politiikassa on mielestäni erittäin epäkypsää ja vastuuta karttavaa. Kirjoitin edellä jo ohjeistuksen aiheeseen liittyen:

Päättäjät, huomioikaa, että monissa tapauksissa kriitikot moittivat lainsäädännön epäkohtia ja porsaanreikiä eivätkä varsinaisesti maahanmuuttajia — yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Ja silloinkin usein siksi, että on tapahtunut asioita, joita olisi kenties voitu lainsäädännöllä ennaltaehkäistä. Rasismia ei saa koskaan käyttää poliittisena aseena, eikä rasismikorttia ylipäätään.

Yksi selkeä esimerkki ilmiöstä on sisäministeri Petteri Orpon ”kritiikki” Riikka Slunga-Poutsalon kommenttiin, jonka mukaan ”elintasosurffarit olisi käännytettävä pikaisesti”. Orpon mukaan ”pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia”. Tämä on naurettava väite sisäministeriltä lain näkökulmasta. Vastaavia tapauksia on lukuisia. Itse näen, että niissä käytetään rasistikorttia poliittisesti ja leimaamisen pelkoa psykologisesti hyväksi populistisessa tarkoituksessa.

Kun potentiaalisista ongelmista ei puhuta avoimesti eikä niitä edes oteta keskusteluun, lopputulos on kaikille haitallinen. Kun keskustellaan moraalisesti ja yhteiskunnallisesti ”elintärkeistä” asioista (kuten valtion ja kansalaisten turvallisuudesta, toimeentulo- ja työllisyyskysymyksistä sekä kansalaisidentiteetin kulttuurisesta perinnöstä), potentiaalisten riskitekijöiden sivuttaminen rasismikorttia käyttäen on mielestäni selvää vastuun karttamista. Ja kriisin aikana tarvitaan tekoja, ei vastuun välttelyä. Vääriäkin tekoja voidaan korjata, kunhan tehdään päätöksiä, ei syytöksiä.

Median on aina toimittava eettisesti oikein, eikä ”vahtikoiran” asemaa saisi syrjäyttää politiikan painostuksen alla. Katsokaa Helsingin Sanomien otsikkoa 9.2.2016: ”Kysely: Suomalaisten enemmistö ei luota maahanmuuttoa käsitteleviin uutisiin”. Lehden artikkeli kertoi, että YouGov-tutkimuslaitoksen kyselytutkimuksen mukaan yli 60 % pitää kolmeen tarkastelun kohteena olleeseen maahanmuuttoaiheeseen liittyvää uutisointia hyvin tai jonkin verran epätarkkana. Itse pidin blogissani kyselyn mediaa kohtaan tunnetusta luottamuksesta joulukuussa, ja silloin yli 90 % vastaajista piti median tiedottamista maahanmuuttoasioissa puutteellisena.

Median toiminta maahanmuuttokriisin aikana

Rasismin ylikorostuminen mediassa voidaan nähdä yhteydessä median toimintaan kokonaisuutena. Mielestäni tämän kirjoituksen yhteydessä on tärkeää tarkastella median nykyistä roolia maahanmuuttokeskustelussa. Se kenties auttaa vastaamaan kysymykseen, miksi rasismista on tehty niin herkkä aihe julkisesti. On selvää, että media ja viranomaiset ovat saaneet selkeitä ohjeistuksia siitä, miten maahanmuuttoa ja maahanmuuttokritiikkiä pitäisi julkisesti käsitellä. Ilmiö on siis ilmeinen, mutta oletteko miettineet syytä siihen? Minäkin olen. Henkilökohtaisesti näen kolme mahdollista syytä.

1) Työpoliittinen syy. Vuonna 2008 Jyrki Katainen ilmoitti Taloussanomille, että Suomi tarvitsee kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 menneessä. Vuonna 2013, Kataisen pääministerikaudella, luotiin ”Maahanmuuton tulevaisuus 2020” -strategia, jonka keskiössä on pyrkimys lisätä Suomeen kohdistuvan maahanmuuton houkuttelevuutta.

Strategian ajatuksena on, että potentiaaliset maahanmuuttajat eivät kokisi Suomea uhkaavaksi ja rasistiseksi maaksi ja kotoutuisivat ja siten työllistyisivät paremmin. Niin kutsuttu positiivinen syrjintä -periaate otettiin käyttöön (kunnallisilla) työmarkkinoilla. Tämä on tietysti hieno juttu, ja painopisteenä onkin työperäinen maahanmuutto ja onnistunut kotouttaminen.

Toisaalta raportissa ei missään sanota, että Suomen pitäisi haalia huoltotasekriisin takia turvapaikanhakijoita, vaan luonnollisesti siinä on kyse helposti työllistyvistä (työperäisistä) maahanmuuttajista. Mikään maa Euroopan historiassa ei ole korjannut huoltotasevajettaan pakolaisuudella, vaan maahanmuuutolla. Kirjoitan tästä tarkemmin blogissani.

Nykyhallitus on sitoutunut noudattamaan tätä strategiaa, mutta käsittelee pakolaisuutta väärin työnperäisenä maahanmuuttona. Mediaa ja viranomaisia ohjataan ennaltaehkäisemään kaikenlaista maahanmuuttovastaista kritiikkiä. Seuraavat otteet strategiasta kiteyttävät asian:

”Myönteinen asenne maahanmuuttajia kohtaan helpottaa uusien tulijoiden asettumista Suomeen. […] Maahanmuuttokeskustelun sävy vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin. Etenkin arvojohtajilla, poliitikoilla ja viranomaisilla on vastuu paikkansa pitävän tiedon välittämisestä. Heidän on tiedostettava se, että he vaikuttavat maahanmuuttoa koskeviin mielikuviin. He ovat myös avainasemassa, kun tuomitaan ja ehkäistään ennalta vihapuhetta ja viharikoksia. […] Myönteistä asenneilmapiiriä on luotava aktiivisin toimenpitein.”

Hallituksen mediaohjeistus maahanmuuttokritiikin torjumiselle on tarkoitettu edistämään työperäisen maahanmuuton houkuttelevuutta. Sen ei olisi pitänyt koskea pakolaisuutta. Nyt — hallituksen ohjeistuksen mukaisesti — maahanmuuttokritiikin on nähty vastustavan työperäistä maahanmuuttoa, mikä ei pidä paikkaansa. Kritiikki kohdistuu mm. paperittomien turvanpaikanhakijoiden (jotka ovat lain mukaan laillisia turvapaikanhakijoita) rajoittumattomaan liikkuvuuteen maahaan ja maan sisäisesti. Se on myös turvallisuusuhka, sillä nyt helmikuussakin kielteisen päätöksen saaneista jopa 40 % katoaa maan alle, kuten Yle uutisoi.

Itse strategian työryhmän esitys on hieman kiistanalainen, koska se poisti saatavuusharkinnan työnperäisestä maahanmuutosta (ks. työryhmän strategiapaperin liitteet). Tämä myötävaikuttaa siihen, että halvempaa työvoimaa haalitaan maahaan jo maassa olevien työttymien kustannuksella. Se myös tukee hallituksen nykyistä linjausta ja voi syventää luokkaeroja. Aiheesta voi lukea lisää Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta vuodelta 2012.

2) Talouspoliittinen syy. Median toiminnan yksityistäminen ja investointisuhteiden kansainvälistyminen vaikuttavat mielestäni merkittävästi itse median sisältöön. Kun rahoitus on riippuvainen ulkoisista tekijöistä, muuttuu sisältökin väistämättä.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lähestyessä loppuaan mediatalojen omistus keskittyi entisestään. Lisäksi ulkomaalaisten mediayhtiöiden omistusosuus niissä kasvoi huomattavasti. Uudet sijoittajat/omistajat vaativat parempaa tuottoa osingoille, ja mainostulojen osuutta rahoituksesta kasvatettiin. Kun raha virtasi tietyiltä tahoilta (sijoittajat ja sidosryhmät) mediataloihin, alkoi sisältökin muovautua rahoittajien interesseihin. Käsittelen asiaa blogikirjoituksessani Tutkivan journalismin alastulo.

Uskon, että negatiiviset kuvaukset maahanmuutosta saattaisivat aikaansaada negatiivisen shokin mediatalojen osakkeisiin, millä olisi kielteinen vaikutus sijoittajiin. Tämän johdosta media on kenties ylivarovainen käsitellessään maahanmuuttoa. Tätä on saattanut lisätä entistä tarkempi vihapuheen ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen seuranta pääosin mediatalojen ja niiden sidosryhmien nettikeskusteluforumeilla. Osa medioista on poistanut keskustelumahdollisuuden tai moderoi aktiivisesti keskustelua.

Edellinen koskee kaupallisia medioita. Ylen tapaus on mielestäni erilainen. Arvelen, että Ylessä pelätään, että Ylen rahoitus sidotaan takaisin valtion budjettiin. Sen takia siellä noudatetaan hallituksen medialinjausta, joka puolestaan noudattaa maahanmuuttostrategian linjauksia.

3) Puhtaasti poliittinen ja rakenteelliseen korruptioon perustuva syy. Tämäkin on mielestäni mahdollinen syy siihen, miksi media noudattaa hallituksen linjaa. Suhteisiin perustuva laillinen ”korruptio” on näkyvä ilmiö, ja OECD on monesti huomauttanut Suomea rakennekorruption suuresta näkyvyydestä. Poliisin korruptioraportin mukaan ”korruptio saa rehottaa rauhassa Suomessa”. Rakennekorruptio ei siis ole lainsäädännön näkökulmasta laitonta toimintaa, mutta itse näen sen ”moraalisena laittomuutena”. Suhteisiin ja palveluvelkaan perustuva toiminta voi ulottua politiikasta yritysten kautta aina mediataloihin asti. Maahanmuutto myös työllistää suuren sektorin. On mahdollista, että median ohjauksella suojataan myös näitä liiketoimintoja pidättäytymällä tiedottamasta maahanmuuton negatiivisista ulottuvuuksista.

Lopuksi

Median vaikutusvalta ihmismassoihin on erittäin suurta, ja valta tuo mukanaan vastuuta. Vastuun kantoa on turha toivoa, jos budjetti on riittämätön ja toimintaa ohjaavat ulkopuoliset tekijät.

Median ja hallituksen lähestymistapa on mielestäni päinvastainen kuin mikä olisi moraalisesti oikein. Jos ihmisiä pelottaa tämänhetkinen holtiton maahanmuutto, ei kyse ole rasismista. Pelko on aito inhimillinen tila, ja siihen on vastattava inhimillisesti. Sen sijaan, että leimataan kansalaisia, olisi ansaittava heidän luottamuksensa.

Jos kansalaiset esimerkiksi uskovat, että maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa turvapaikanhaun väärinkäyttöä ja mahdollistaa rikollisten maahantuloa, siihen ei saisi vastata ”Turpa kiinni, rasisti!” -asenteella. On hallituksen ja median vastuulla vakuuttaa, että näin ei ole, tai jos on, pitää kertoa, mitä tilanteelle aiotaan tehdä. Ei ole kansalaisten tehtävä selitellä, miksi he tuntevat pelkoa ja onko se oikeutettua. Ihminen ei saisi koskaan tuntea syyllisyyttä siitä, että hän kokee esimerkiksi turvattomuuden kasvavan.

Kansalaiset eivät niinkään tunnu olevan tyytymättömiä itse maahanmuuttoon kuin siihen, että maahanmuutosta on tehty niin salamyhkäinen ja kansalaisia polarisoiva puheenaihe. Ihmisille tulee vaikutelma, että kulissien takana tapahtuu jotain epäloogista, ja he tuntuvat haluavan tietää, miten asiat oikeasti ovat, tosiasioita peittelemättä. On erittäin huolestuttavaa, että luottamus viranomaisiin on huomattavasti heikentynyt, ja olisi sinisilmäistä ajatella, ettei hallituksen toiminta (tai toimimattomuus) olisi vaikuttanut asiaan.


Sibil Yanev.
Sibil Yanev.

Sibil Yanev muutti lapsena Bulgariasta Suomeen. Pääosin Itä-Helsingissä varttuneena hän on seurannut läheisesti demografisia muutoksia ja kotouttamispolitiikkaa. Hänellä on lukuisia ulkomaalaisia kavereita monista maista, roduista ja uskonnoista. Sibil on työskennellyt sosiaalisektorilla, ja tällä hetkellä hän opiskelee kansantaloustiedettä Aalto-yliopistossa.

16 KOMMENTTIA

  1. Hyvä ja tarpeellinen teksti- Kiitos siitä.

    Olen edelleen sitä mieltä, että osa ongelmia poistuisi jos maahanmuuttajiin/turvapaikanhakijoihin kyettäisiiin suhtautumaan yksilöinä so. muistettaisiin että esim. kusipäisyys on yksilön ominaisuus, ei ryhmän.

    • Missä kohtaa teksitissä kirjoitettiin tuosta asiasta? Kirjoituksessahan juuri yritetään oikeuttaa kusipäisyyttä ts. sitä että Suomessa pitää saada olla rasisti tulematta leimatuksi rasistiksi.

    • Kiitos.

      Olet oikeassaluonnollisesti. Valitettavasti ryhmäpaine vaikuttaa siihen, miten käyttäydytään , kun ryhmän koko on saavuttanut kriittisen pisteen. Omassa blogikirjoituksessa valaisin asiaa:


      ”Tässä on mielestäni kyse juuri ryhmäkäyttäytymisestä kulttuurillisesti – väestöryhmään kuuluvan ihmisen on vaikeaa integroitua jos hän kokee, että hänet hyväksytään paremmin oman väestöryhmän sisällä. Toisaalta integroitumishaluista henkilöä voidaan estää sopeutumasta yhteiskuntaan vedoten siihen, että hän ei saa ”unohtaa juuriansa”.”

      Toivoisin, ettei asia olisi näin, mutta valitettavasti se on juurikin näin. Ihminen loppujen lopuksi halua uskoa hyvyyteen ja inhmillisiin arvoihin ja pyrkii löytämään syyn sille, että joskus ei käyttäydytä yhteiskunnallisten normien mukaan. Mutta joskus se saattaisi vääristää todellisuuden, jos liian sinisilmäisesti uskoo hyvyyteen. Jotta kotouttuminen olisi onnistunut vaatisi vetovoima yheiskuntaa kohtaan olla voimakkampi kuin oman väestönryhmän. Tämä ei ole mitään tekemistä omien arvojen tai uskonnon kanssa, pikemminkin päinvastoin. Tämä on oikean kotouttumisen ydin ja johtaa nimenomaan suvaitsevaisuuteen. Niin minä ajattelen.

      Tanska on kokenut kauheita asioita puolustakseen sanavapautta ääriislamisteja varten. Tämän takia he vaativat, että side Tanskaan on oltava maahanmuuttajissa vahvempi kuin niiden kotimaa. En tiedä halutaako Suomeen terrori-isku, että ymmärretään , että jos leikataan ennaltaehkäisevästä hoidosta resursseja luodaan tietynlainen aikapommi yhteiskunnassa.

      Sibil

      https://sibilpolitical.wordpress.com/

    • Arvoisa toimittaja Söyring, puhuttaessa sukurutsan ja sen mukanaan tuomien geneettisten ongelmien ”valtakulttuurin” edustajista, emme puhu enää yksilöistä vaan tilastollisista ongelmista, jotka näkyvät arkielämässä inhimillisten tragedioiden keskittyminä. Tässä mielessä on aivan eri asia puhua esimerkiksi taannoisista Kamputsean, etelä-Sudanin, Bulgarian taikkapa Chilen hädänalaisista, kuin lähi-idän avun tarvitsijoista. On älyllistä pelkuruutta olla tunnustamatta tosiasioita.

  2. En tiedä elämmekö samassa maassa kun oli niin vaikea hahmottaa kirjoittajan tarkoittamaa todellisuutta. Lopun kolme eriteltyä kohtaa oli outoudessaan melkoista salaliittoteoriaa. Ennakkoluuloista, maahanmuuttoa kategorisesti vastustavaa ja rasististakin keskustelua ei kirjoittajan mielestä taida saada tarpeeksi vapaasti Suomessa käydä, koska hallitus on linjannut näin? Muutenhan tässä maassa ei tunnuta välillä muusta puhuttavankaan kuin maahanmuuton ongelmista. Keskustelu on jo oikeastaan hysteeristä tässä.

    Olen kirjoittajan kanssa täysin erimieltä lähes kaikesta kirjoittamastaan. On turha yrittää valkopestä rasismia sillä, että joku ei välttämättä syyllisty rikokseen esittäessään rasistisia tai rasismista kumpuavia kommentteja. Laki on aina viimeinen raja, sitä ennen tulee moraaliset rajat, käytöstavat yms.

    Todellisuudessa rasismia ei Suomessa ole omana elinaikanani koskaan näin laajassa mittassa kuin nyt. Syy tälle on melko selvä: Perussuomalaisten nousu avasi rasismille ovet vallan ytimiin ja sen seurauksena rasismi alkoi arkipäiväistyä. Nyt puhutaan maahanmuuttokriittisyydestä silloin kun itse asiassa usein puhutaan rasismista kumpuavista ”rajat kiinni” asenteista.

    Rasismista pitää voida puhua rasismina. ”Maahanmuuttokriitikot” ovat itse syyllisiä siihen, että maahanmuuton ongelmista ei voi tässä maassa enää järkevästi puhua lainkaan. Niin suurta on älämölö heidän keskuudessaan. Olen itsekin maahanmuuttokriittinen, mutta en minä koe mitään tarvetta huutaa somessa päivät pitkät. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ovat lähes poikkeuksetta melko arkipäiväisiä ongelmia joita meillä on yhteiskunnassa jatkuvasti. Jostain syystä, arvaat varmaan syyn, juuri maahanmuuttajien kohdalla nämä ongelmat saa valtavat mittasuhteet.

    • Haastan sinut siteeramaan kohdat, jossa ylistän rasistista käytöstä ja puhun ääriliikkeistä (”rajat kiini” aseenteesta).

      ”Laki on aina viimeinen raja, sitä ennen tulee moraaliset rajat, käytöstavat yms.”

      Saanko valistaa morallisuudesta lainsäädännön nimissä. Tässä ote ulkomaalaista:


      89 §
      Oleskeluluvan myöntäminen poissulkemislausekkeita sovellettaessa

      Suomessa olevalle ulkomaalaiselle, jolle ei myönnetä turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella sen vuoksi, että hän on tehnyt tai on perusteltua aihetta epäillä hänen tehneen 87 §:n 2 momentissa tai 88 §:n 2 momentissa tarkoitetun teon, myönnetään tilapäinen oleskelulupa enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan, jos häntä ei voida poistaa maasta, koska häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

      (2. momentti = rikos / törkeä rikos ihmisyyttä vastaan eli sotarikos)

      —-

      Arkikielellä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi siviilejä tappanut ja raiskannut sotarikollinen on oikeutettu lain mukaan oleskelulupaan ja siten yhteiskunnan palveluihin (mm. sosiaalisiin etuihin). Voit muodustaa omia mielipiteitäsi asiasta.

      Ensinnäkin uit vastavirtaan ja toiseksi vaarallisilla vesillä. Jos riviesi välissä väität, että kärsin jonkinlaisesta Tukholman syndroomasta rasismista,olet erittäin syrjivä enkä anna tämän mennä kevyesti sormien läpi. Kommenttisi vesittää täysin minun kokemaani aitoa rasismia, jos luulet, että ylistän sitä.

      Laki on aina ylin viittaus, kun asioita ratkaistaan inhimillisesti. Jos haluat, että moraalisesti ratkaistaisiin asiat, niin Genevan sopimusta ei noudatettaisi, koska moraalisesti se tukee salakuljettajien toimintaa ja välillisesti ääriliikeiden toimintaa. Mutta koska laki on ylin viittaus, sitä noudatetaan, vaikka siitä olisi haittaa. Sama pätee rasismin yhteydessä.

      Rikollistoimintaa tapahtuu sekä sinun mainitsemasi ”maahanmuuttokriitisten” että ”suvakkien” puolella. Se ei liity kriittisyyteen, joka on muutoksen ja kehityksen ydin. Jos joku rikkoo lakia, hänelle tulee seurauksia siitä. Yksinkertaisesti.

      Mutta lainsäädäntö on puutteelllinen sekä maahanmuuttopolitiisesti että kotouttumispuolelta. Syy siihen, että ”näet” enemmän rasismia johtuu siitä, että nykyinen liike vaikuttaa välillisesti kustannusten kautta ihmisten elämään. Kukakohän luulet, että maksaa 1,5mrd – 4,5mrd kustannukset ja velat vuositasolla. Sinäkö? Koko lasku tulee nimenomaan meille nuorille eikä me olla todellakaan syyllisiä siihen, että maa velkaantuu, kuten hallituksen puolelta halutaan esittää.

      Lue tässä, rakas Sepe, kokemastani rasismista lapsena:

      https://sibilpolitical.wordpress.com/2015/11/29/sibil-senkin-rasisti/

      • ”Kukakohän luulet, että maksaa 1,5mrd – 4,5mrd kustannukset ja velat vuositasolla.”

        Tulihan se sieltä. Hyvää yötä ja menestystä valitsemallasi tiellä.

        • Sepe Vaara,

          Lain mukaiset vastine- ja/tai oikaisupyynnöt voi lähettää tähän osoitteeseen:

          sibilpolitical@gmail.com

          Teksti on subjektiivinen näkemys siitä, miten näen asiat. Jos on konkreettista rakentavaa palautetta pitänee tuoda varsinaiset kohdat tekstistä esiin eikä yleistää muihin aiheisiin, joihin en tekstissä viitannut. Tarkoitus ei ole saada ketään huonoon valoon, mutta ei myöskään voida sanoa, että puhun valhetta, jos olen itse kokenut vastaavat asiat.

          Koska en edusta mitään sidosryhmää maahanmuutossa voin tuoda esiin omia havaintoja eikä tarvitse muokkailla ja mielistellä eri tahoja tai varoa sanoja ja uskon, että moni lukija arvostaa tätä ominaisuutta ja osa voi olla samaa mieltä kanssani.

          Voit halutessasi kirjoittaa toki vastakirjoituksen. Itse näin vaivaa tähän tekstiin ja pysyn sanojeni takana.

          En lähde kommenttisotaan, koska uskon, että elämää pitäisi elää ulkona eikä keskustelupalstoilla.

          T.

          Sibil Y.

          https://sibilpolitical.wordpress.com/

  3. Kertomasi kaltaiseen ”rasismiin” on törmännyt myös jokainen kantasuomalainen, joka on joutunut muuttamaan murrealueelta (”heimo”alueelta) toiselle tämän maan sisällä. Ihmiset nyt vaan toimivat näin ”rasistisesti” ja lapset ovat tämän ”rasismin” suhteen erityisen raakoja.
    Tällainen ”rasistinen” käyttäytyminen on kansainvälinen ilmiö, jos kantasuomalainen muuttaa minne tahansa muualle, hän tulee kokemaan ”rasismia” aivan samoin kuin kaikki muutkin muuttajat. On äärimmäisen typerää ja suorastaan ”rasistisen” ylimielistä kuvitella, etteikö ”rasismiin” kykenisi myöskin kaikki muut kansat kuin vain kantasuomalaiset ja muut ”läntisen arvoyhteisön” edustajat.
    Yksi yhteinen nimittäjä maailman kansoille onkin juuri ”rasismi”. Valitettavasti. 🙁

  4. Vielä jatkoa, pari esimerkkiä tarkoittamastani ilmiöstä: Odottelin jokunen vuosi sitten pääsyä Myllikän uuteen terkkariin, pihalla oli muitakin odottelijoita pari iäkkäämpää kantasuomalaismummoa, jotka keskustelivat Helsingin terkkareista (silloin sai jo valita terkkarin asuinalueensa ulkopuolelta). Toinen mummoista oli savolainen ja nähtyään pihalle ilmestyvän pari ulkomaalaisvahvistusta (ilmeisimmin Somaliasta), tämä Savosta emigroitunut mummo sanoo puhekaverilleen: ”Hyvä kun noita on tullu tänne, nyt meille savolaisille veetuillaan vähemmän”.
    Toinen tapaus: käppäilin Itiksen ostarilla, viereeni pölähti hieman laitamyötäisessä oleva mustalaisukko, joka vinkkasi minua ja näytti edessämme kävelevää Afrikasta saapunutta aika isokokoista naispuolista ulkomaalaisvahvistusta ja sanoi: ”Kato o helevetin hyvä ko noita o tullu tänne, nyt meille mustalaisille ei muista vittuilla enää kukaan”. Siis asioilla on puolensa ja puolensa, riipuen siitä mistä niitä katsoo.

  5. rasismiin ovat ulkomaalaiset itse syyllisiä kun tulevat suomeen ja elävät omien tapojensa ja kulttuurinsa mukaan. Se ei ikinä toimi massa johon he tulevat ainoa oikea tapa estaa rasismin synty on että. Henkilöt jotka tulevat vieraaseen maahan unohtavat vanhat tapansa ja kulttuurinsa ja alkavat elää maan tapojen ja maan kulttuurin mukaan. Näin ei sen maan kansalaiset ala valittamaan tulijoiden tavoista ja kulttuurista joka ei ikinä ole yhteensopiva toisesn maan ja kulttuurin kassa. Ja jos henkilö tulee uuteenmaahan hänen pitää opiskella maankieli ja hakeutua töihin eikä alkaa lypsämään maan sosiaaliturvaa ja muita raha avustuksia. eikä pyytää erikoiskohtelua minkää asian takia. Jos ei näitä asioita noudata tulee ongelmia, katkeruutta ja syntyy vihaa. Ainoa oikea tapa on maassa maan tavalla. Jonmenee uuteen maahan on unohdettava aikaisemmat tavat. ejos ei pysty unohtamaan tai halua unohtaa ei pidä mennä muihin maihin.

  6. Mielenkiintoinen kirjoitus.

    Olen itse oleskellut pitkiä aikoja vieraissa maissa muunmuassa Japanissa, ja olen yleensä muissa maissa oleskellessani kokenut oloni miellyttäväksi juuri siksi, että olen päässyt hetkeksi eroon suomalaisesta ahdasmielisyydestä. Ulkomailla olen joka tapauksessa, automaattisesti erilainen, valtaväestöstä poikkeava, ja jos teen joitain asioita eri tavalla kuin valtaväestö, se katsotaan jokseenkin ’luonnolliseksi’.

    Olen ns. ’kantasuomalainen’, mutta jossain suhteissa eroan suomalaisten valtavirrasta. Ja se aiheuttaa useinkin jonkinmoisia reaktioita. Olen siihen kuitenkin jo täällä(kin) tottunut.

    Rasismi on tietenkin melko suhteellinen asia, mikä on jonkun mielestä rasismia, ei toisen mielestä sitä ole. Mutta jokaiselle suomalaiselle on kaiketi jokseenkin selvää, että esimerkiksi romanit kokevat syrjintää Suomessa jatkuvasti aivan arkipäivän tilanteissakin. Syrjintä on arkipäiväistä ja usein aivan avointa. Se on ns. ’maan tapa’.

    Tämä arkipäivän syrjintä johtunee siitä, että Suomi on suorastaan harvinaisen eristäytynyt maa, jossa väestö on pitkään ollut melkoisen homogeenista, erilaisiin ihmisiin ei ole täällä totuttu.

    Mitä asialle voisi tehdä? Lainsäädäntö on tietenkin yksi keino, ja se on Suomessa ilmeisesti nykyisin suunnilleen kunnossa. Mutta ihmisten tapakulttuurin muuttaminen on pitkissä kantimessa, eikä ilmeisesti tapahdu yhden sukupolven aikana.

    ’M. Harhama’n esimerkit ovat hyviä ja kuvaavia.

  7. Sibil Yanev.Sulattelen kirjoittamaasi,sen laajakantoisuuden johdosta.Kuuluuko Bulgaria Ashkenazi alueeseen ?

  8. Sibil. Mikään maa ei ole rasismista vapaa. Se lastu kellui jokea alas sata kilometriä korpitaipaleiden läpi, jolloin
    kaskenpolttaja jätti kuokkansa siihen paikkaan, ja ”lähti yläjuoksuun, vainolaista tappamaan”. Karrikoitu esimerkki kuvastaa suomalaisen ”mettäläisen” kiihkoisaa itsekkyyttä reviiristään ja perheensä tulevallisuudesta. Joukko-siirtolaisuus saattaa olla tuhoisaa vakaalle yhteiskunnalle, koska uustulokkaat aina tuovat omat järjeselynsä isäntämaahan häiriten paikallisia ”uudistuksillaan”. Siirtolaiset joutuvat aina seinää vasten jokaisessa maassa, siksi heitä kutsutaankin ”siirtolaisiksi”. Niinkin demokraattinen ( mukamas ) maa kuin USA, aiheuttaa paljon surua ja murheita vieraita kieliä puhuville. Helppoa ei ole kenelläkään ? Lohdullisempaa olisi pysyä omissa piireissään, mutta epäkohdat ajavat usein ulos maasta, myöskin ojasta vetelään suohon.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here