Huolimatta euroryhmän, komissaarien ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) johdon vakuutteluista euroalueen pankit eivät ole erikoisen pirteässä kuosissa.

Palkittu taloustoimittaja Jan Hurri selittää selkokielellä Taloussanomissa, miksi Deutsche Bankin katastrofaalinen tilanne koskettaa koko euroaluetta.

Pankkiunionin myötä vastuu yksittäisten euromaiden pankkien kunnosta siirtyi kaikkien euroa käyttävien maiden vastuulle. Siis jos esimerkiksi saksalaispankki uhkaa kaatua, jokainen euromaa osallistuu sen pinnalla pitämiseen.

Hurri kirjoittaa:

”Yhteisvastuu alkoi siitä, kun alueen keskuspankki EKP tarkasti alueen suurpankkien taseet ja totesi niiden olevan kelpo kunnossa siirrettäviksi kaikkien euromaiden yhteiselle vastuulle. Esimerkiksi Deutsche Bank läpäisi EKP:n tehotarkastukset huomautuksitta, ja siksi pankin riskit ovat tätä nykyä pankkiunionin yhteisiä riskejä.”

Vakuutteluista huolimatta ”kriisipankkien osakkailta ja rahoittajilta perittävä ”bail-in” -sijoittajavastuu ja pankkiunionin kriisirahastokin kestävät korkeintaan yksittäisten keskisuurten pankkien kriisejä, mutta eivät isojen pankkien vaikeuksista alkunsa saavia systeemikriisejä.”

Deutsche Bankin pelottavin osa on taseen ulkopuoliset johdannaisvastuut, jollaisiin Lehman Brothers pitkälti kaatui runsaat seitsemän vuotta sitten, mikä muuttui hetkessä maailmanlaajuiseksi finanssikriisiksi, Hurri toteaa.

Deutsche Bankillla on ”nimissään erilaisia korkojen, valuuttojen, osakekurssien, raaka-ainehintojen ja ties minkä muiden talousmuuttujien liikkeisiin perustuvia erityyppisiä johdannaissopimuksia noin 52 000 miljardin euron bruttoarvosta. Tai oli ainakin vuoden 2014 lopussa, josta pankin tuoreimmat taseen liitetiedot kertovat. Se on noin tuhat kertaa enemmän kuin euromaat ovat sopineet kokoavansa pankkiunionin yhteisen kriisirahaston pääomaksi.”

Selkokielellä: Euromaiden kriisirahasto ei riitä sotkun selvittämiseen.

Jan Hurri huomauttaa myös, että ”Deutsche Bankin jättimäisten johdannaisvastuiden arvonmääritys perustuu keskeisiltä osin libor- ja euribor-viitekorkoihin sekä niiden muutoksiin”. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Deutsche Bank on yksi niistä megapankeista, joiden henkilökuntaa vastaan on nostettu syytteitä libor- ja euribor-korkojen manipuloinnista.

Yhdysvalloissa pankit ovat tehneet taantumavuonna 2015 ennätyssuuret voitot, osittain rahoitussektorille suunnatun ”määrällisen elvyttämisen” takia.

Reaalitaloudella sen sijaan ei mene erikoisen hyvin Yhdysvalloissakaan.

Globaali velka oli vuoden 2015 lopulla lähes kolme kertaa (286 %) koko maailman yhteenlasketun bruttokansantuotteen kokoinen.

Osa valtioiden velasta on perua pankkien pelastamisesta vuonna 2008, jolloin valtiot lainasivat pankeilta rahaa antaakseen rahan pankeille. Kansainvälinen järjestelypankki BIS varoitti vuonna 2008 pankkitukipakettien koon ja määrän kasvattavan riskiä valtioiden taseissa siirtämällä vastuun pankkien veloista valtioille, ja euroalueen keskuspankki toistaa BIS:in varoituksen esiraportissaan vuodelta 2015. Käytännössä siis keskuspankit ja poliittiset päättäjät yhteistoimin asettivat valtiot alttiiksi vararikolle.

Lopputulokseksi tästäkin pankkisotkusta jäänee, että viime käden maksaja löytyy jälleen kerran tavallisesta ihmisestä, jolla ei ole osaa eikä arpaa sotkun synnyttämiseen.

Kommentti.

Arvioin vuonna 2012 todennäköisiä globaaleja kehityskulkuja aikajanalla 2012–2016. Kirjoitin tuolloin: ”Komponentit ovat kasassa isompiin katastrofeihin. Osaset ovat nähtävillä ja seuraavat:

– Kansainvälisen kaupankäynnin ja EU:n sisämarkkinoiden hidastuminen lähes pysähdyspisteeseen

– Euroopan Unionin sekä euroalueen jo alkanut psykologinen hajoaminen

– Yhdysvaltain talouden toipuminen on osoittautunut myytiksi. Yleisesti ei ole näköpiirissä juurikaan mitään merkittäviä kasvun aineksia missään päin maailmaa

– Tunnistettavissa oleva lännen pankkien, valtioiden ja rahoitusjärjestelmän maksukyvyttömyys

– Eläkejärjestelmien romahtamisen alku (vrt. myös Ranska, joka kasvatti ongelmaansa laskemalla eläkeikää 60 vuoteen)

– Valtionvelkakirjakupla ja johdannaiskupla odottelevat puhkeamistaan

– Kiinteistömarkkinat heikoilla; eräs varallisuuden muoto laskee arvossa

– Johdannaismarkkinoiden seuraukset rasittavat pankkien ja keskuspankkien taseita

– Valtioiden ja pankkien ylivelkaantuminen; julkisen ja yksityisektorin velkataakka sietämätön, mutta myös pankkisektorin velkataakka ja pääoman puute

– Luottamus pankkitoimintaan, talouskasvuun, hallituksiin ja instituutioihin lähellä nollaa

– Massa- ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvu; työllisyystilanne ei ole hallinnassa

– (lähinnä pankeille suunnatun) Elvytyspolitiikan epäonnistuminen sekä talouskurin tappava vaikutus kansantalouksiin

– Geopoliittisten jännitysten kasvaminen: Yhdysvaltain (korporaatioiden) EU:n tuella ajamat hegemoniapyrkimykset, joita vastassa on Kiina, Venäjä ja Intia sekä merkittävässä määrin Latinalaisen Amerikan maat

– YK:n kykenemättömyys toimia geopoliittisten jännitteiden lieventäjänä tai ratkaisijana; asemasota YK:n sisällä (”Länsi vs. Itä ja Afrikka”)

– Lähi-Idän tilanteen nopea eskaloituminen räjähdysalttiiksi seurauksena kahdesta edellä mainitusta kohdasta; Iran/Israel/Yhdysvallat -sodan riskin kasvaminen eksponentiaalisesti

– Yhdysvaltain armeija ja Nato jumissa Afganistanissa, Pakistanissa, Irakissa. Sotakulut 53 centtiä per verodollari > leikkauksia koulutukseen, sosiaaliturvaan jne.

– NATO-maiden (Iso-Britannia, Ranska jne) sekä EU:n sisäpoliittiset ja taloudelliset vaikeudet; eivät pystyne avustamaan amerikkalaisten (korporaatioiden) maailmanvalloituspyrkimyksiä Lähi-Idässä ja Afrikassa

– Yhdysvaltain suunnittelemat ”verouudistukset”; talous horjuu lisää; pankkien maksukyvyttömyysongelmat esiin Wall Streetillakin

– Dollarin asema maailman reservivaluuttana horjuu; kerrannaisvaikutukset maailman talouteen

– Huippukokoustajaryhmien kuten G20, G30 (pankkiirien sisäpiiririnki), G8, WTO, EU jne kykenemättömyys ratkaista ongelmia (muutoin kuin lisävelalla, taloussodankäynnillä ja/tai ”humanitaarisella interventiolla” eli sodalla)

– Maksupäivän viivyttäminen hintaan mihin hyvänsä jokaisessa merkittävässä kysymyksessä (ympäristö, köyhyys, nälkä, ruoan tuotanto, rahoitus, talous, pankkireformi, konfliktien ratkaisumallien kehittäminen, eriarvoistuminen, tulonjaon epätasa-arvo — sekä tietenkin syrjäyttäminen, jota kutsutaan syrjäytymiseksi vihjaten sanavalinnalla siihen, että olotila on ainakin osittain syrjäytetyn omaa syytä)  […]”

Riikka Söyring

.

4 KOMMENTTIA

  1. ”Arvioin vuonna 2012 todennäköisiä globaaleja kehityskulkuja…”

    Globaalin tilanteen suunta on ollut sama kuin vuonna 2012, joten ei ihme että kuulostavat tutulta tänäänkin. Uutta on se, että Euroopassakin keskuspankit ovat ryhtyneet samoihin pankkien rahoittamisiin kuin Yhdysvalloissakin. Ennustamasi vaikeutumisen poliittisen tuen antaminen NATO:n sodille, on minusta yllättävin toteutunut kehityskulku, kun Ranskassa nationalistinen Kansallinen rintama (FN) on kasvanut vauhdilla. Englannissa itsenäisyyspuolue (UKIP) ei varmaan pysty vielä maan poliittista linjaa muuttamaan. mutta varmaan senkin kehityksestä ollaan huolestuneita.

    ”talousmuuttujien liikkeisiin perustuvia erityyppisiä johdannaissopimuksia noin 52 000 miljardin euron bruttoarvosta.”

    Tähän maailma on mennyt: enää ei luoda omaisuutta valmistamalla kenkiä tai kännyköitä, vaan lupauksia ja arvauksia. Biljoona-luokan tappioita on jo tapahtunut johdannaiskaupassa. Eli lujaa on jo rysähtänyt muutaman kerran: ei tarvi kysyä koska jotain tapahtuu.

    • ”Tähän maailma on mennyt: enää ei luoda omaisuutta valmistamalla kenkiä tai kännyköitä, vaan lupauksia ja arvauksia.”

      Mutta tuotantoa vaan pitää tehostaa ja kasvattaa,.. 😀 … vaikkei palkka-alen jälkeen ole maksavaa asiakaskuntaakaan

      • Niiden maksavien asiakkaiden on tarkoitus löytyä ulkomailta, ei Suomesta. Me vaan nautitaan niiden osakeyhtiöiden osinkoja, ja rikastutaan niillä, istumalla persiillämme ja viskiä siemaillen.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here