Koko kansan omistama Yle on esimerkki laitoksesta, jossa omistajaohjaus ei toimi. Onhan siellä toki Kansanradio, johon voi purkaa patoutunutta kyllästymistään. Ohjausvaikutusta Ylen toimintaan sillä ei ole.

Taannoin Ylellä vielä oli ohjelmatoimikunta, jonka kautta arveltiin saatavan tähän eduskunnan alaiseen laitokseen jonkinlaista ohjausta ohjelmatoiminnan osalta. Ylen johto koki sen ilmeisesti liiaksi toimintaansa rajoittavaksi ja se lakkautettiin.

Kansanedustajat — joiden uudelleenvalinta on pitkälti median tahdosta ja toimista kiinni — ovat varsin hampaaton ryhmä käymään tosissaan käsiksi Ylen ongelmiin. Tämä näkyi selvääkin selvemmin torstain 11.2.2016 A-studion Talk-ohjelmassa ”Millainen tulevaisuus Yleä odottaa?”, jossa kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd) suorastaan kujersi Ylen toimitusjohtajan Lauri Kivisen (kok) kyljessä vannoen Ylen itsenäisyyden nimiin.

”Valtio-omistaja ei saa puuttua”

Poliitikoille on muodostunut kestomantra valtion pakollisesta puuttumattomuudesta omistamiensa tai osaomistamiensa yhtiöiden toimintaan.

Puuttumattomuuden politiikka on näkynyt valtio-omisteisten yhtiöiden osalta täysin epäonnistuneena omistajaohjauspolitiikkana, joka on johtanut aiemman valtion omistuksen lipumiseen useimmiten halpamyyntinä ulos maasta. Esimerkkejä löytyy leegio Postipankista, Rautaruukista ja Digitasta aina Fortumin Carunalle myymiin surullisen kuuluisiin sähkönsiirtoverkkoihin.

Tällainen kritiikitön omistajaintressien valvomattomuus näkyy myös kansanedustajista koostuvan Ylen hallintoneuvoston toiminnassa. Vuosi sitten lähestyin Ylen hallintoneuvoston jäseniä viestillä, jossa esitin mm. seuraavaa:

”YLEn harjoittamaa Venäjä-uhkan ja sen myötä Venäjä-vihan levittämistä ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin demonisointia ei voi enää pitää asiallisena toimintana valtiolliselta yleisradioyhtiöltä.”

Sain kaksi vastausta. Ylelle 30 vuotta freelancetoimittajana työskennellyt, perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen vastasi näin:

”Se on ns xl-uutisointia. Emme voi puuttua ohjelmien sisältöihin. Nyt on tullut todistettua, ettemme voi puuttua edes suuriin linjoihin, kuten ajankohtaisohjelmien alasajoon. Tämä kaikki demariministeri Krista Kiurun siunauksella. Valitettavasti.”

Toisen lähetti silloinen Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Ilkka Kantola (sd):

”Hallintoneuvosto valvoo Ylen toimintaa, mutta pitää tärkeänä, että Yle on journalismissaan itsenäinen ja poliittisista päättäjistä riippumaton.”

Ylen toimivalle johdolle tuntuu omistajataholta annettavan täysi rauha touhuta mitä tahansa, alkaen kansalaisia leimaavasta trollijahdista aina intohimoiseen natottamiseen. Tasapuolinen, perusteellisesti taustoittava, analyyttisesti asioita lähestyvä ja kattava tiedonvälitys ei Ylellä toteudu.

Ylen tulevaisuutta kartoitetaan parlamentaarisessa työryhmässä

Liikenne- ja viestintäministeriö on lokakuun lopulla asettanut parlamentaarisen työryhmän kartoittamaan Ylen tulevaisuutta. Sen työlle on asetettu takarajaksi tämän vuoden toukokuun loppu. Työryhmän puheenjohtajana toimii Arto Satonen (kok), ja jäseniin kuuluvat mm. Eero Heinäluoma (sd), Kike Elomaa (ps) ja Teuvo Hakkarainen (ps).

Työryhmän toimenkuvasta kerrotaan:

”Työryhmän tehtävänä on selvittää Ylen julkisen palvelun tehtävän laajuutta, toteuttamistapaa ja rahoituksen tasoa sekä arvioida miten eduskunnan omistajaohjaus Yleisradioon toteutetaan.

Lisäksi työryhmä arvioi Ylen asemaa ja merkitystä Suomen mediamarkkinoilla ja merkitystä demokratian, sananvapauden sekä viestinnän monipuolisuuden ja riippumattomuuden kannalta.”

Joten juuri nyt on otollinen aika vaikuttaa Ylen tuleviin kehityslinjoihin.

Ylen sensuuria ja manipulointia

Vastavalkea on pitänyt aktiivisesti yhteyttä Ylen suuntaan palautetta antaen.

Esimerkkinä artikkelimme ”JSN: merkittävät tapahtumat saa jättää uutisoimatta”, jossa annetaan esimerkki mielipiteisiin vaikuttamisesta siten, että jätetään kertomatta kansalaisille hyvinkin tärkeistä tapahtumista Suomessa, Euroopassa ja maailmassa.

Vastavalkea julkaisi ainoana suomalaismediana artikkelin Porvoossa 3.–6.11.2015 pidetystä Nato-konferenssista, johon osallistui yli 220 henkilöä eri maista.

Entinen toimittaja, Journalistiliiton jäsen Kaija Olin-Arvola kyseli Yleltä, miksei se ollut uutisoinut tapausta. Yle ei vaivautunut vastaamaan. Tämän jälkeen Olin-Arvola kanteli asiasta Julkisen sanan neuvostolle, joka vastasi:

”Julkisen sanan neuvostoon voi tehdä kantelun vain julkaistusta materiaalista.”

Tärkeän asian uutisoimatta jättäminen on yksi sensuurin muoto. JSN ei siis ainakaan tällaiseen sensurointiin puutu.

Ylen voimakkaan manipuloiva asenne Venäjä-uutisoinnissa ilmenee toisessa, tuoreessa tapauksessa, jota Vastavalkea käsitteli julkaisemalla Timo Kalliokoskelta ”kansalaisen kirjeen Marja Manniselle”.

Kalliokosken yhteydenotto toimittaja Manniseen käsitteli Ylen netissä 14.2.2016 julkaistun artikkelin ”Mitä peliä Venäjä oikein pelaa?” epäkohtia. Timo Kalliokosken mielestä juttu oli ”niin yksipuolinen, demagoginen ja propagoiva, että alkaa vahvasti tuntua, että olemme todella sotatilassa, jossa totuus tunnetusti on ensimmäinen uhri”. Kirjeeseensä Kalliokoski oli liittänyt linkin Sande Parkkosen blogiin, jossa Sande käy yksityiskohtaisesti läpi Marja Mannisen mielikuvia muokkaavaa tuotosta.

Ja sitten se varsinainen Ylen limbo

Timo Kalliokosken ”kansalaisen kirjeen” perässä on luettavissa Vastavalkean toimitussihteerin Vesa Raiskilan laaja kommentti, jossa esitellään hänen perusteellinen oikaisupyyntönsä Ylen 9.2.2016 julkaisemaan artikkeliin ”Syyrian sota eteni käännekohtaan – miksi taistelu Alepposta on niin merkittävä?” Sen seurauksena Yle teki oikaisun artikkeliinsa.

Artikkelissa esitettiin faktana väite, että Syyrian presidentti Assad käytti kemiallisia aseita kansalaisiaan vastaan kaksi ja puoli vuotta sitten.

Poimin tähän vain oleellisen oikaisupyynnön tuloksesta:

”Virkettä

Presidentti Obama ei uhkauksistaan huolimatta tehnyt mitään, kun Assad käytti kemiallisia aseita kansalaisiaan vastaan kaksi ja puoli vuotta sitten.

muokattu 12.2.2016 muotoon

Presidentti Obama ei uhkauksistaan huolimatta tehnyt mitään, kun Assadin epäiltiin käyttäneen kemiallisia aseita kansalaisiaan vastaan kaksi ja puoli vuotta sitten.”

Amerikkalaisen MIT-korkeakoulun tutkimus viittasi pikemminkin Assadin vastustajien syyllisyyteen, kuten Yle itse taannoin uutisoi, siinä missä YK:n tutkijat eivät pystyneet selvittämään syyllisiä Syyrian kaasuiskuihin. Tämä olisi pitänyt Ylen uutisoinnissa ilmaista neutraalisti juuri siten, että iskujen tekijöitä ei ole saatu selville. Ylen oikaisu oli tietysti oikeansuuntainen, mutta lopputulos jätti edelleen kertomatta olennaisia asioita.

Kokonaisuutena ja oikaisuineenkin artikkeli oli varsinainen journalismin laatutason rimanalitus, aito limbo.

Suomalaisen median ei pidä kulkea USA:n Venäjän-vastaisen infosotarintaman mukana vaan pyrkiä objektiiviseen, kattavaan ja laadukkaaseen tapahtumakulkujen seurantaan.

Valtiollisena mediana Ylen tulee näyttää esimerkkiä ja pysyä parhaillaan riehuvassa informaatiosodassa puolueettomana, riippumattomana tiedottajana.

Uutisia lukiessaan on hyvä samalla yrittää selvittää itselleen, mitä näkökulmaa lukijalle yritetään myydä — ja kuka on myyjä. Laadunvalvontaa journalismissa ei selvästikään pystytä hoitamaan mediatalojen omavalvontana.

Mitä Ylelle pitäisi tehdä?

Pelkän kritiikin esittäminen ei tietenkään riitä, vaan tarvitaan rakentavia toimia paremman Ylen luomiseksi. Uudelleenrakentamisessakin täytyy ensin repiä alas vanhat mädäntyneet rakenteet.

1. Näyttönsä jo antaneiden Ylen kahden keskeisen totalitaristiseen mediavallan käyttöön orientoituneen toimijan eli toimitusjohtajan Lauri Kivisen ja vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen tilalle valitaan paremmin demokratian ja journalismin periaatteet tuntevat ja toteuttavat toimijat.

2. Ylelle asetetaan sen ohjelmatoimintaa seuraamaan ja ohjaamaan ohjelmatoimikunta. Sen kokoonpano voisi olla kolmijakoinen; yksi kolmasosa kansanedustajia, yksi kolmasosa median ammattilaisia ja yksi kolmasosa media-alaa tuntevia maallikoita (esim. 21 jäsentä eli 7 + 7 + 7).

3. Sananvapauslakia terävöitetään niin, että sensuroinnin ja manipuloinnin eri ilmenemismuodot tulevat kirjatuiksi sananvapausrikoksiksi.

4. Suomeen perustetaan perustuslakituomioistuin, jolle perustetaan sananvapausjaosto. Sen tehtävänä on käsitellä sananvapauslakiin kohdistuneet rikkomukset ja seurata kansalaisten ja median sananvapauden kehitystä.

5. Julkisen sanan neuvosto (JSN) voisi jatkaa nykyisellä toimenkuvallaan mediaeliitin valkopesulana, sillä sen olemattomat näytöt erityisesti kansalaisten sananvapauden puolustajana eivät oikeuta minkäänlaista julkista statusta.

6. Yle-veron pakottavuutta puretaan niin, että Ylen ohjelmatoimintaan tyytymättömät tai sitä käyttämättömät voivat hakea ja saada Yle-verosta vapautuksen. Ylen tulee siis omalla toiminnallaan ansaita rahoituksensa kansalaisilta.

Lisäys 21.2.2016:

Yle-kritiikkiä sisältäviä Vastavalkean artikkeleita

 

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

10 KOMMENTTIA

  1. ”Ylen oikaisu oli tietysti oikeansuuntainen, mutta lopputulos jätti edelleen kertomatta olennaisia asioita.”

    Ei, vaan YLE:n ”oikaisu” jatkoi yhä jutun propagandistista linjaa, ja siinä yhä vihjattiin syyllisen todennäköisesti olevan Syyrian hallinnon armeijan.

    ”Hallintoneuvosto valvoo Ylen toimintaa, mutta pitää tärkeänä, että Yle on journalismissaan itsenäinen ja poliittisista päättäjistä riippumaton.”

    Poliittisesta johdosta on hyvä olla riippumaton, koska poliittisilla johtajilla hyvin usein on agenda. Mutta onko se todella poliittisista päättäjistä riippumaton? Suomen poliittinen johto on selkeästi NATO-myönteinen, EU-myönteinen ja kannattaa globalistisia sotatoimia joka tapauksessa.

    Entä muista vaikutusryhmistä riippumaton? Suomen massamedian suuret vaikuttajat ovat lähteneet globalistien ja NATO-kannattajien kelkkaan. Mediaan halutaan aina vaikuttaa, koska massamedian perimmäinen tarkoitus on mielipidevaikutus, eikä mikään toinen media vaikuta mielipiteisiin yhtä voimakkaasti kuin televisio. Miten ihmeessä voisikaan olettaa, että YLE ei olisi samojen mielipteenohjaajien kiinnostuksen kohde, kuin muu massamedia?

    YLE:n uutiset ovat maailmanpolitiikassa Reutersin (Iso-Britannia), AP:n (Yhdysvallat) ja AFP:n (Ranska) kyydissä samoin kuin massamediamme. Mutta se ei selitä miksi YLE:n uutisointi ei ole rehellistä. Jos riippumattomat Internetissä julkaisevat toimittajat pystyvät oikaisemaan YLE:n uutisia, tekemään päätelmiä useammasta lähteestä saadusta tiedosta ja ja tajoamaan totuudenmukaisemman kuvan tapahtumista, ovatko YLE:n journalistit muka niin ammattitaidottomia, etteivät pysty samaan? Ovatko YLE:n toimittajat niin kiireisiä, että virallinen lähde (valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen johtajat, valtiollisten toimistojen johtajat) uutiselle riittää, eikä huomioda lähteitä joissa virallinen lähde osoitetaan propagandistiseksi? Luojan kiitos Edward Snowdenille, joka onnistui vähän muuttamaan tätä peliä! Snowden oli niin iso nimi ja tapaus, että massamediakaan ei voinut jättää huomiotta, vaikka voikin tietysti käsitellä uutisia vallanpitäjiä tukevalla asenteella.

    Kun massamedian antama kuva maailmasta on täysin vastakkainen vaihtoehtomedian antamalle kuvalle maailmasta, silloin on jokin vialla. Molemmat eivät voi silloin antaa rehellistä kuvaa. Jos molemmat olisi rehellisiä, vaihtoehtomedia täydentäisi massamedian kuvaa, eikä olisi sen negatiivi. Kukin päättäköön itse, kumpaan luottaa, mutta parin toisiaan kopioivan uutisraportoijan varassa ei kannata elää, mikäli maailmaa haluaa ymmärtää.

    • ”YLE:n uutiset ovat maailmanpolitiikassa Reutersin (Iso-Britannia), AP:n (Yhdysvallat) ja AFP:n (Ranska) kyydissä samoin kuin massamediamme.”

      Myös minä näen tuon uutislähteiden keskittymisen ongelmana. Tasapuolisuuden vuoksi pitäisi julkaista samassa jutussa myös arabi- ja israelilaismedian, Venäjän, Kiinan ja muutaman muun maan median näkökulmat samassa uutisessa. Kustannuskysymyksiin ei voi vedota koska materiaalia on saatavilla suoraan netistä.

      Virallisia lähteitä sisältävää uutista tutkailevan lukijan on aina syytä muistaa, että virallinen lähde ei ole ns. Koko Totuus vaan politiikan tekoa.

    • Pertti: Kirjoituksessa käytetty muotoilu oli toki diplomaattinen, mutta on ilmaisu ”Assadin epäiltiin käyttäneen” alkuperäistä (”Assad käytti”) hieman objektiivisempi ilmaus eli edes siirtymä oikeaan suuntaan. Muutoksen pienuutta olennaisemmaksi näen sen, että Yle *teki* muutoksen.

  2. MMitäkö ylelle tulisi tehdä, se pitäisi demokratisoida, siis palautaa parlamentaariselle pohjalle,myös operatiivisen toiminnan osalta. Voikoisiko ajatella ainakin yhden kanavan toimivan varsinaisena kansanradiona, missä erimalliset aateelliset virtaukset voisivat kertoa maailmankuvastaan , eikä ketään syrjittäisi . Radio olisi myös oiva väline nostamaan kansakunnan sivistystasoa, eikä sitäkään tarvitsisi , muuta kuin ottaa oppia Reporadion aikaisesta informatiivisestä ohjelmapolitikasta. Urheilu saisi mennä maksullisille kanaville.

    • Tai julkisuustyrkyt, erotiikka-jutut ja prinsessa-juorut pitäisi tuoda myöskin mukaan Ylen uutisiin. No, se oli sarkasmia, mutta iltalehdethän sitä käyttävät, houkutellakseen mahdolliseman laajan yleisön. Ikävä totuus on, että sensaatiolehdistö vetää lukijoita, kuiva politiikka ei niinkään. Mitä asiallisempi politiikkaan keskittynyt sivusto, sitä pienempi lukijakunta. Vaikka, olisiko tuo paha jos YLE:n uutiset ei keräisikään katsojia…?

  4. Markkinaliberalistinen viestintä ja kultuuripolitikka ,vie meidät viimelopussa tlanteeseen, missä olaan yhdysvalloissa Trump ilmiön kanssa, eli kamppanja hänellä kohdistuu aivan ilmeisesti na yksinkertaisen enemmistön varaan. Suuri yleisö valtamedian toimesta tuuditetaan viihteen yksinkertaiseen uneen, tarvitaan vain osasta eliittiä tyyppi, joka oivaltaa tämän valikarjan. Yhdysvallat muuten astelee roomanvaltakunnan viitoittamaa tietä ajalaan menneisyyden maailmanvallaksi.

  5. Olettaisin tuon työryhmän (salattuna) tehtävänä olevan YLE’n alasajo joka antaisi tilaa kaupallisille medioille jotka ovat vaikeuksissa, omaa syytään kylläkin. Miksi muuten Liikenne- ja verosuunnitteluministeri asettaisi työryhmän? Työryhmässä jossa Satonen ja Heinäluoma varmasti pääsevät yhteisymmärrykseen ja kaksi muuta ovat enemmän viihdepuolen ihmisiä, näin tehdään.

    Yleä olen seuraillut vasta hetken aikaa, muita medioita enemmän. Siinä missä muut analysoivat uutisen kantilta jos toiselta muutamassa minuutissa, YLE lukee uutisen kuin kokoomuksen virallisen tiedotteen. Ei pitäisi heillä ainakaan olla ”tiedonvälityksessä” valittamista.

    Vilkaisin eilisen A-studion, studiossa Erkki Liikanen. Suht rauhassa hän sain kertoa viralliset tiedotteensa, ei toimittaja pahemmin ahdistellut. Ei ollut esillä faktaa, ei käyrää ei käppyrää. Esko Seppästä kuultiin. Hän sanoi EKP’n elvytyksen menneen finanssialan elvytykseen. Totta on. Liikanen lähestyi asiaa pankkien näkökulmasta, tottakai, pankkiirien juoksupojaksi kun on ruvennut. Hän sanoi elvytyksen tehonneen ja pankeilla olevan nyt varoja myöntää luottoja. Niin aina, antavat jos antavat. Liikanen joko valehtelee viran puolesta ja/tai ei ymmärrä kansantaloudesta hevon helvettiä.

    Kotitaloudet ja ihmiset tarvitsevat tuloja ostaakseen ja ottaakseen lainaa. Ilman tuloja ei lainaakaan heru. Hallitus tekee parhaillaan kaikkensa, että ihmisillä ei tuloja olisi. Jos vähän onkin, niin mitään ei saa käteen jäädä. Tässä on taas oikea- vasenkäsi ilmiö, jossa toinen ei tiedä mitä toinen tekee. Jos tietääkin, ei välitä.

  6. Suomen media USA:n kybersodan palveluksessa
    …Mitä Yhdysvallat ja EU sitten haluavat Ukrainasta paitsi entistä halvempaa työvoimaa EU:n nyrkkipajoihin? Liuskekaasu ja Monsanton geenimuuneltua viljaa viljelevä Ukrainan musta multa lienee näköpiirissä. Ukrainan kautta sitten vyöryisi geenimuunneltua viljaa EU-maihin kunhan TTIP saadaan siihen malliin, että geenimuunneltu vilja muuttuu arkipäiväksi. Soros on luvannut sijoittaa 1 miljardin geenimuunnellun viljan viljelyn edistämiseen.
    — Näin mm. kirjoittaa Pirkko Turpeinen-Saari. Lisää linkistä:
    http://www.turpeinen-saari.net

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here