”Asioita on kutsuttava niiden oikeilla nimillä. Se, mitä Vietnamissa nyt tapahtuu, on yksi kidutuksen muoto. Pommituksilla ei voi olla sotilaallisia vaikuttimia. […] Se, mitä tehdään, on ihmisten piinaamista, kansakunnan piinaamista sen nöyryyttämiseksi, sen pakottamiseksi alistumaan vallan sanelun edessä. […] Sen tähden pommitukset merkitsevät ilkityötä. […] Sellaisia on paljon aikamme historiassa. Ne tunnetaan usein nimeltä. Guernica, Oradour. Babi Jar, Katyn. Lidice, Sharpeville ja Treblinka. […] Väkivalta on voittanut. Mutta jälkimaailman tuomio on langennut ankarana niille, jotka ovat olleet vastuussa väkivallasta. […] Nyt on jälleen yksi nimi liitettävä ketjuun. Hanoi — jouluna 1972”

— Olof Palme

Sven Olof Joachim Palme (syntynyt 30.1.1927, murhattu 28.2.1986) oli Ruotsin pääministeri ja maansa sosialidemokraattisen puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja.

Olof Palme tuli yläluokkaisesta perheestä ja asui Tukholman Östermalmilla. Olof oli liberaalipoliitikko Sven Theodor Palmen pojanpoika. Isä Gunnar työskenteli toimitusjohtajana ruotsalaisessa vakuutusyhtiössä (Lifförsäkrings AB Thule, Thulebolagen).

Palme suoritti juristin tutkinnon Tukholman yliopistossa vuonna 1951. Hän oli valtiopäiväedustajana vuosina 1958–1986. Vuosina 1963–1965 Palme toimi kaupunginoikeudessa erikoistuen nuorisoasioihin. Liikenneministerinä hän toimi vuosina 1965–1967, jolloin hän vastasi Ruotsin siirtymisestä oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Vuosina 1967–1969 Palme toimi opetusministerinä. Pääministerinä hän oli kahteen otteeseen: 14.10.1969–8.10.1976 ja 8.10.1982–28.2.1986. Vuosina 1969–1986 hän toimi Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajana.

Palme tuli kansainvälisesti tunnetuksi osallistuttuaan Neuvostoliiton suurlähettilään kanssa mielenosoitukseen Vietnamin sotaa vastaan helmikuussa 1968. Hän vaikutti osaltaan ruotsalaisen hyvinvointivaltiomallin kehittämiseen.

Olof Palme murhattiin Tukholmassa Sveavägenin ja Tunnelgatanin kulmassa perjantaina 28. helmikuuta 1986. Palmea ammuttiin hänen ollessaan palaamassa elokuvista vaimonsa Lisbeth Palmen kanssa. Murhaajaa ei ole saatu selville. Tukholman käräjäoikeus tuomitsi teosta Christer Petterssonin, jonka Svean hovioikeus sittemmin syyttömänä vapautti.

Ruotsalainen journalisti-kirjailija Anders Leopold on tutkinut Palmen attentaattia jo murhapäivästä lähtien. Leopold on verkkojulkaisun Leopold Report vastaava julkaisija. Mainittu julkaisu sisältää runsaasti Palmen murhaa käsittelevää aineistoa.

Leopold toteaa kirjoituksessaan Ett verk av diktaturers kreatur och satans mördare (Diktatuurin oliot ja saatanan murhaajat), joka on päivitetty 29.12.2005, seuraavasti:

“Olof Palme murhattiin sen vuoksi, että hän aikoi paljastaa YK:ssa USA:n huume- ja asekaupan Iranin kanssa – siitä tuli niin kutsuttu Iran–Contra -juttu. Todennäköisesti hän sai tiedon yhdysvaltalaisen turvallisuuspalvelun CIA:n likaisesta menettelystä kieltäydyttyään antamasta USA:n käyttää ruotsalaisen asevalmistajan Boforsin laillista asereittiä. Tukholman attentaatin mahdollisti yhteistyö maailman suurimman ’demokratian’ ja molempien fasistivaltioiden, Chilen ja Etelä-Afrikan, vallanhimoisten johtajien välillä.”

Käytettävissä oleva evidenssi näyttää antavan tukea Leopoldin päätelmille.

Palmen joutuessa salamurhan uhriksi helmikuussa 1986 kylmä sota idän ja lännen välillä kävi kuumimmillaan. Kamppailu hegemoniasta USA:n ja Neuvostoliiton välillä näkyi kaikkialla kansainvälisessä politiikassa, erityisesti Afganistanissa, jonka Neuvostoliitto oli miehittänyt joulukuussa 1979.

Tilanne oli kireä myös Lähi-idässä, jossa Irak ja Iran kävivät sotaa keskenään. Afganistanin samoin kuin Irakin ja Iranin sodan vuoksi kansainvälinen asekauppa eli kukoistuskauttaan.

Ruotsissa kyti taustalla laaja aseskandaali, kun aseteollisuusyritys AB Bofors oli toimittanut salaa aseita Iraniin ja yrittänyt lahjoa intialaisia poliitikkoja myymään aseita Intiaan. Aluksi Palme ei tiennyt näistä asioista mitään.

Palme sai tietää Boforsin toiminnasta Iranissa Irakin suurlähettiläältä, joka informoi häntä yrityksen asekaupoista. Palme otti heti yhteyttä Boforsiin ja vaati yhtiötä lopettamaan asekaupat Iraniin.


PALME TUNNETTIIN kansainvälisen aseriisunnan puolestapuhujana. Hän oli vastustanut Vietnamin sotaa jo 1960-luvulla ja toimi YK:n rauhanneuvottelijana Irakin ja Iranin sodan lopettamiseksi 1980-luvun alussa.

Kun Palmelle selvisi Boforsin toiminta Iranissa, hän ymmärsi joutuneensa hankalaan välikäteen. Julkisuuteen uhkasi vuotaa tietoja, että hänen johtamansa Ruotsi oli sotkeutunut asekauppoihin sotaa käyvän Iranin kanssa. Bofors ja Palme joutuivat asiassa vastakkain. Boforsin toiminta olisi pahasti mustannut Palmen mainetta rauhanneuvottelijana.

Palme asettui vastustamaan Boforsin asekauppoja. Tilanne oli Boforsin kannalta vaikea. Jugoslavialainen entinen palkkasoturi Ivan von Birchan (IvB) kertoi CIA:n yrittäneen palkata hänet murhaamaan Palme. Saatuaan tietää Palmen murhasuunnitelmasta IvB otti yhteyttä Ruotsin viranomaisiin ja yritti varoittaa, että Palme oli otettu murhalistalle. IvB:n varoituksia ei otettu vakavasti.

Boforsin toimittaessa aseitaan Iraniin myös USA ja sen lähi-idän kumppanivaltio toimittivat ilmatorjuntaohjuksia ja muita aseita Iraniin. Vyyhti paljastui marraskuussa 1986 ja siitä lähti liikkeelle Iran–Contra-aseskandaali.

Iran–Contra-skandaalin (’Irangate’) perusta olivat siis USA:n (presidenttinä Ronald Reagan) salaiset asekaupat Iraniin sen sotiessa Saddam Husseinin Irakin vastaan vuosina 1980–1988. Asekaupoista saadut tulot ohjattiin Nicaraguan demokraattisesti valittua vasemmistolaista sandinistihallitusta vastaan taisteleville Contra-sisseille. Kauppojen oli tarkoitus (1) vaikuttaa Iraniin, jolla oli vaikutusvaltaa useita yhdysvaltalaisia Libanonissa panttivankeinaan pitävään Hizbollahiin, ja (2) tukea antikommunistista sissisotaa Nicaraguassa.

Kaupat tehtiin vastoin kongressin päätöksiä, jotka olivat kieltäneet Contra-sissien rahoittamisen ja aseiden myynnin Iraniin. Lisäksi sekä aseiden myynti että sissien tukeminen oli ristiriidassa YK:n sanktioiden kanssa.

Olof Palmen muistolaatta Tunnelgatanin ja Sveavägenin kulmassa. Kuva: Tage Olsin | Wikimedia Commons
Olof Palmen muistolaatta Tunnelgatanin ja Sveavägenin kulmassa. Kuva: Tage Olsin | Wikimedia Commons

USA:n Lähi-idän liittolainen ”L” lähestyi Yhdysvaltoja elokuussa 1985 haluten toimia välikätenä 508 TOW-panssarintorjuntaohjuksen kuljettamisessa Iraniin vastapalveluksena pastori Benjamin Weirin vapauttamisesta. Militanttiryhmät pitivät häntä panttivankina Libanonissa. ”L” korvasi Iraniin myymänsä ohjukset ostamalla USA:lta uudet ohjukset. Toisin sanoen ”L” myi Iranille Yhdysvalloilta ostamansa ohjukset, ja tällainen aseiden jälleenmyynti olisi tarvinnut USA:n kongressin suostumuksen. Presidentin kansallisen turvallisuuden asioiden avustaja McFarlane lähestyi puolustusministeri Weinbergiä ja järjesti hankkeen yksityiskohdat. Siirto suoritettiin seuraavan kahden kuukauden sisällä.

Marraskuussa alkoi uusi neuvottelukierros, jossa ”L”:n edustajat ehdottivat 500 HAWK-ilmatorjuntaohjuksen laivaamista Iraniin kaikkien jäljellä olevien yhdysvaltalaispanttivankien vapauttamiseksi. Kenraali Powell yritti saada ohjuksia kauppaan, mutta ymmärsi, että kaupanteko vaatisi suostumuksen kongressilta, koska sen yhteisarvo ylittäisi 14 miljoonaa dollaria. McFarlane ilmoitti, että presidentti oli päättänyt tästä huolimatta tehdä kaupat. ”L” lähetti ensimmäisen 18 ohjuksen sarjan Iraniin marraskuun lopussa, mutta iranilaiset eivät hyväksyneet ohjuksia. Tämän takia loput ohjuskuljetukset pysäytettiin.

Tammikuussa 1986 presidentti Reaganin väitetään hyväksyneen suunnitelman, jossa yhdysvaltalainen välikäsi myisi aseet Iraniin vastapalvelukseksi panttivankien vapauttamisesta ja tuotot myynneistä ohjattaisiin Contrille. Suunnitelmaa alettiinkin toteuttaa. Iranilaiset kuitenkin ottivat lisää panttivankeja vapautettuaan entisiä, joten asekaupat tuli lopettaa. Esimerkiksi helmikuun aikana 1000 TOW-ohjusta kuljetettiin Iraniin. Toukokuusta marraskuuhun kuljetettiin vielä joitakin aseita ja varaosia. Asekauppojen tuotto ohjattiin eversti Oliver Northin kautta, joka toimi USA:n kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Poindexterin avustajana, aseostoksiin Contra-sisseille.

USA väitti sandinisteja Neuvostoliiton tukemiksi ja syytti heitä El Salvadorin USA:n tukemaa hallitusta vastaan taistelevien vasemmistolaississien tukemisesta. Vuonna 1985 sandinistit saavuttivat suurimman puolueen aseman vaaleissa, joita muut itsenäiset tarkkailijat läntisistä demokratioista pitivät rehellisinä ja vapaina, mutta joita Reaganin hallitus syytti tuloksen vääristelystä.

Reaganin hallitus, vastoin kongressin lainsäädäntöä (erityisesti vuosien 1982–1983 Boland Amendment), siirsi rahoitusta ja aseita Contrille Iran-kaupoista. Contrat, joita johtivat kaadetun Somozan hallinnon (1936–1979) entiset kansalliskaartilaiset, vastaanottivat aseita ja koulutusta CIA:lta. Koulutus painottui etenkin sissitaktiikoihin, kuten infrastruktuurin tuhoamiseen ja salamurhiin.


ENSIMMÄISET SYYTÖKSET aseita panttivangeista -sopimuksista nousivat julkisuuteen, kun libanonilainen lehti Ash-Shiraa raportoi 3. marraskuuta 1986, että USA oli myynyt aseita salaa Iranille varmistaakseen kuuden yhdysvaltalaisen panttivangin vapauttamisen Libanonissa pro-iranilaisen militanttiryhmien hallusta. Salainen operaatio Contra-sissien tukemiseksi paljastui vasta, kun aseita kuljettanut lentokone ammuttiin alas Nicaraguassa. Marraskuun 21. päivänä kansallisen turvallisuuden neuvoston jäsen North ja hänen sihteerinsä ryhtyivät silppuamaan dokumentteja, jotka liittivät heidät kumppaneineen skandaaliin. USA:n oikeusministeri myönsi 25. marraskuuta, että tuotot salaisista asekaupoista Iranissa oli ohjattu laittomasti Contra-sisseille Nicaraguaan.

Haagin kansainvälinen tuomioistuin totesi 27.6.1986 antamassaan tuomiossa, että USA:n tuki Nicaraguan hallitusta vastaan taistelleille Contra-sisseille oli puuttumista Nicaraguan sisäisiin asioihin ja siten YK:n peruskirjan vastaista.

Pian Boforsin asekauppojen tultua Palmen tietoon hänet murhattiin. Palme ei päässyt estämään Boforsin asekauppoja ja toimintaa. Pääministeri murhattiin samalla kun Iran–Contra-aseskandaali paisui taustalla. Oliko Bofors mukana CIA:n ja Northin asekaupoissa Iranin kanssa? Mistä Palmen tappokäsky lopulta tuli?

Palmen murhan jälkeen moni Boforsia lähellä ollut joutui yllättäen onnettomuuden uhriksi. Ruotsin ylin asetarkastaja, kontra-amiraali Carl-Fredrik Algernon sai surmansa 15.1.1987 pudottuaan (tai tultuaan työnnetyksi?) Tukholmassa metron alle. Kuolinpäivänään Algernon oli tavannut Boforsin johtoa ja saanut selville yhtiön salakuljetustoiminnasta. Algernonin kuolema julistettiin myöhemmin itsemurhaksi. Miksi asetarkastaja täysin yllättäen tappaisi itsensä?

Boforsin toimitusjohtaja Claes-Ulrik Winberg kuoli 31.5.1989 auto-onnettomuudessa. Winberg toimi Boforsin johtajana vuosina 1972–1984.

Ruotsalainen toimittaja Cats Falck katosi marraskuussa 1984 jäljettömiin tutkittuaan aseiden salakuljetuksia Ruotsista Itä-Euroopan maihin.

Vuonna 1987 saksalaisen Schleswig-Holsteinin osavaltion pääministeri Uwe Barschel löydettiin kuolleena geneveläisestä hotellista. Barschelin ruumiista löydettiin suuria määriä myrkkyjä. Hänen kuolemansa väitettiin olleen itsemurha. Entiseksi Mossadin agentiksi esittäytynyt Victor Ostrovsky on kirjoittanut kyseistä tiedustelupalvelua käsittelevässä kirjassaan The Other Side of Deception, että Barschelilla olisi ollut liikaa tietoa Iranin asekaupoista. (Barschel oli kieltänyt käyttämästä Schleswig-Holsteinin osavaltion satamia aseiden salakuljettamiseen.)

Summa summarum: Christer Pettersson on lainvoiman saaneella tuomiolla todettu syyttömäksi Palmen salamurhaan. Riippumattoman tutkimuksen osoittamat indisiot viittaavat siihen, että kysymyksessä oli kansainvälinen salaliitto, jonka jälkien on väitetty johtavan USA:han ja sen keskustiedustelupalveluun CIA:han samoin kuin George H. W. Bushiin. Olof Palmen salamurha onkin riippumattoman tutkimuksen mukaan edelleen virallisesti ja laillisesti selvittämättä.

Palmea ja hänen murhaansa käsittelevää kirjallisuutta
  • Antman, Peter & Pierre Schori: Olof Palme : den gränslöse reformisten. Tiden. Stockholm 1996.
  • Berggren, Henrik: Edessä ihana tulevaisuus : Olof Palme ja kansankoti. Suomentanut Heikki Eskelinen. Otava. Keuruu 2011.
  • Berättelser om Palme. [I samtal med Tom Alandh, Birgitta Zachrisson] Norstedt. Stockholm 1996.
  • Bondeson, Jan. Blood on the snow: The killing of Olof Palme. Cornell University Press 2005.
  • Borgnäs, Lars: En iskall vind drog genom Sverige : mordet på Olof Palme. Norstedt. Stockholm 2006.
  • Brottsutredningen efter mordet på statsminister Olof Palme. Granskningskommissionens betänkande. Statens offentliga utredningar 1999:88. Justitiedepartementet. Stockholm 1999.
  • Elmbrant, Björn: Palme. Författarförlaget Fischer & Rye. Stockholm 1989.
  • Hederberg, Hans: Offret & gärningsmannen : en essä om mordet på Olof Palme. Atlantis. Stockholm 2010.
  • Holmer, Hans: Olof Palme är skjuten. Wahlström & Widstrand, Stockholm 1988.
  • Kuosma, T.: Attentaatteja ja katastrofeja : vallan totuudet kritiikin puntarissa. Nordbooks 2013.
  • Palme, Olof: Att vilja gå vidare. Tiden. Stockholm 1974.
  • Palme, Olof: En levande vilja. Tiden 1987.
  • Palme, Olof: Med egna ord. 1977.
  • [Palme, Olof]: Palme själv : texter i urval. Tiden. Stockholm 1996.
  • Palme, Olof: Politiikka on tahdon asia. Valikoinut ja suomentanut Risto Hannula. Tammi. Helsinki 1969.
  • Palme, Olof: Politik är att vilja.1986.
  • Poutiainen, Kari och Pertti Poutiainen: Inuti labyrinten : om mordet på Olof Palme. Grimur. Stockholm 1995.
  • Springer, Elzo and Dolf van Soest: Ah, was it him? The predicted murder of Olof Palme and the Dutch connection. Netherlands 2006.
  • Strand, Dieter: Med Palme : scener ur en partiledares och statsministers liv. Norstedt. Stockholm 1986.
  • Wall, Gunnar: Mordgåtan Olof Palme : makten, lögnerna och tystnaden. Semic 2009.
  • Wall, Gunnar: Mörkläggning : statsmakten och Palmemordet. Två delar. Kärret 1997.
  • Wingren, Börje: Han sköt Olof Palme. Tiden. Stockholm 1993.
  • Östberg, Kjell: I takt med tiden : Olof Palme 1927–1969. Leopard. Stockholm 2008.
  • Östberg, Kjell: När vinden vände : Olof Palme 1969–1986. Leopard. Stockholm 2009.
  • Östberg, Kjell: Olof Palme 1927–1986 : valtiomies ja humanisti : elämäkerta. Suomennos Anna Maija Luomi. Minerva. Helsinki 2009.

Tapio Kuosma on tietokirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.

21 KOMMENTTIA

  1. T.K:n esittämä skenaario on yksi mahdollisista, kenties jopa todennäköinen. Vuodesta 1986 tutkimukset ovat pyörineet maanisesti Christer Petterssonin ympärillä vaikkei kukaan marhapaikan todistajien lausuntoihin vakavissaan perehtynyt voi pitää tätä syyllisenä. Pettersson sattui vain olemaan syyllisenä toiveiden täyttymys Ruotsin elliitille. Ingvar Carlsson totesi jo puhelussaan moderaattien puheenjohtajalle Ulf Adelsohnille pian murhan jälkeen, että toivoo tappajaksi osoittautuvan jonkin yksinäisen mielipuolen.

    Tutkimusten alkupuolella löytyi halua tarkastella myös CIA:n osalta, mutta korkea taho Ruotsin ulkoministeriöstä ilmoitti, ettei tällainen voi tulla kysymykseen. Sitten ensimmäinen vuosi tuhlattiin kurdien kintereillä kunnes esiin marssitettiin yksinäinen alkoholisti ja amfetaministi Rotebrosta.

    Jälkiä olisi seurattavaksi murhapaikan ympäriltä suorastaan yllin kyllin. Salaperäisiä miehiä radiopuhelimineen, joille 30 vuotta on viitattu kintaalla kunnes viimein tänä vuonna on ollut havaittavissa jonkinlaista orastavaa halukkuutta tutkia näitä havaintoja. Tiedossa onkin, että Barbrogruppenina tunnettu, ilmeisesti Stay behind -organisaatioon kuulunut joukko on ollut liikkeellä tapahtumapaikan lähistöllä kyseisenä iltana.

    Salaperäisen radioliikenteen panee merkille myös eräs lehtivalokuvaaja, joka murhantapahtumaaikaan on tulossa Vasastanissa olleesta kollegijen kokoontumisesta avaa autolleen päästyään vastaanottimensa kuunnellakseen poliisien radioliikennettä. Nyt hän kuuleekin joidenkin muiden viestintää:. henkilö A: ”Kuinka siellä ylhäällä sujuu?” henkilö B: ”Täällä alkaa olla kylmä” henkilö A: ”Pääministeri on kuollut!”

    Mielenkiintoisen lisänsä tähän tuo myös Hans Holmerin autonkuljettajan kertomus, jonka mukaan HH oli murhailtana Tukholmassa eikä suinkaan Borlängessä valmistatumassa Vasaloppettiin. Tutkiva journalisti Sven Aner sai tukea tälle väitteelle käytyään haastattelemassa sen hotellin henkilökuntaa, jossa H.H. kertomansa mukaan oli yöpynyt.

  2. Korjaus edelliseen: tutkimukset ovat pyörineet Petterssonin ympärillä tietysti vuodesta 1988. Ensin olivat epäiltyinä 33-åringen ja sitten PKK.

  3. Mahtava artikkeli Kuismalta Palmen murhasta, jonka sionistiomisteinen valhemedia on vaiennut kuoliaaksi. Tämä kuvio on kaikessa murheellisuudessaan täysin totta. Rehellisiä, sotaa vastustavia ihmisiä on kautta aikojen murhattu ja heitä kiihtyvällä tahdilla edelleenkin murhataan. Kyseessä on tosiaankin salaliitto, jonka jäljet johtavat aina samaan lähteeseen: USA/Israel puppet masterinaan rahaa ja maailmantaloutta organisoiva Hidden Hand, joka edustaa pahuutta ILMAN ISÄNMAATA. Salaliitto on Palmen murhan jälkeen kasvattanut voimaansa, eli näkemykseni edustaa jälleen kerran sitä parjattua foliohattuteoriaa, jonka kannattajiksi yhä useampi henkilö on viimeaikoina siirtynyt. Ihmiskunta on kiedottu valheen ja petoksen verkkoon, niin suureen, että sen lonkerot ulottuvat yhteiskunnan jokaiselle tasolle.

    Ainut asia joka minua tässä artekkilissa häiritsi on: ”Olof Palme murhattiin sen vuoksi, että hän aikoi paljastaa YKssa USAn huume- ja asekaupan Iranin kanssa.” Lauseen muotoilu antaa ymmärtää sen, että YK olisi muka tietämätön maailmanlaajuisesta ase- ja huumekaupasta, vaikka todellisuudessa se itse sitä organisoi. Olen sanonut tämän monta kertaa, mutta sanon sen edelleenkin: YK on maailman suurin rikollisorganisaatio, sen mandaatilla maailman ase- ja huumekauppa kokonaisuudessaan pyörii, piste. Artikkelin lause voi pitää siis paikkaansa ainoastaan siinä tapauksessa, mikäli Palme aikoi paljastaa ko. rikollisvyyhdin suurelle yleisölle YKn tilaisuudessa…. noh, sehän olisi itsemurha. Mahdollista on myös se, että Palme kuten myös muut ko. murhatut henkilöt pääsivät selville YKn todellisesta toiminnasta, eli siitä, että sitä ohjaa nimenomaan ase- ja huumekauppaa hallitseva Hidden hand. Oli niin tai näin, tämä artikkeli on kaikessa rehellisyydessään loistava. Juuri tämänkaltaista informaatiota ihmisten herättämiseksi tarvitaan – kiitos Vastavalkea!

    • ”sionistiomisteinen valhemedia”

      Siis globalisti-omisteinen valhemedia, ei sionistiomisteinen. Et kai tosissasi vääitä, että median omistaa juutalaispatriootit? Kyllä maailman elittin poliittinen liike on pikemminkin maailmanhallinta eikä juutalaisnationalismi.

      ”Lauseen muotoilu antaa ymmärtää sen, että YK olisi muka tietämätön maailmanlaajuisesta ase- ja huumekaupasta,”

      Eikä anna. On toinen asia mitä ”YK” tietää ja mikä YK:ssa paljastetaan. Aivan kuin mitä media tai hallitus tietää ja mitä media tai hallitus paljastaa. Paljastaminen tarkoittaa asian saattamista julkisuuteen. Sitäpaitsi YK on niin kolossaalinen ja hajanainen järjestö, että on hölmöä sanoa ”YK” tietää. Jotkut YK:ssa varmasti tietää.

  4. Kiitän keskustelijoita.

    On ilahduttavaa, että niin monet Ruotsissa, Suomessa, maailmassa eivät ole unohtaneet Olof Palmea.
    Monelle hän on unohtumaton valtiomies ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion nerokkain puolustaja.

    Olof Palme oli loistava kirjoittaja ja häikäisevä puhuja. Hän ei jättänyt ketään kylmäksi. Monelle hänen murhansa merkitsi kuoliniskua demokraattiselle sosialismille. Tänään tilalle on valitettavasti tunkeutunut Johan Galtungin oivallisesti kuvaama ’uusi fasismi’.

    Niille, jotka ovat aidosti kiinnostuneita Olof Palmesta, rohkenee suositella tutustumista esimerkiksi seuraaviin lähteisiin:

    Palme, Olof: En levande vilja. [Urval av Hans Dahlgren et al.] Tiden 1987.
    Brottsutredningen efter mordet på statsminister Olof Palme.
    [valikoima Olof Palmen väärentämättömiä ajatuksia]

    Granskningskommissionens betänkande. Statens offentliga utredningar [SOU] 1999:88. Justitiedepartementet. Stockholm 1999.
    [’uskomaton’ komiteanmietintö, ehdottomasti tutustumisen arvoinen]

    Verkkosivusto Leopold Report http://www.leopoldreport.com/
    [Olof Palmea aidosti kunnioittaneen journalistin ja tietokirjailijan tinkimätöntä selvitystyötä]
    ¤
    Olof Palmen edustama demokraattinen sosialismi murhattiin yhdessä Olof Palmen kanssa. Sen vuoksi seuraava ote (eräänlainen henkinen testamentti).

    Olof Palme: Därför är jag demokratisk socialist (ote)

    Inlägg i partiledardebatten i TV den 17 september 1982

    ”(…)

    Jag är en demokratisk socialist med stolthet och glädje. Jag blev det när jag for omkring i Indien och såg den fruktansvärda fattigdomen fast en del var oerhört rika, när jag for runt och såg en på sätt och vis ännu mer förnedrande fattigdom i Förenta Staterna, när jag som ung kom öga mot öga med kommunismens ofrihet och förtryck och människoförföljelse i kommuniststaterna. När jag kom till nazisternas koncentrationsläger och såg dödslistorna på socialdemokrater och fackföreningsmän.

    Jag blev det när jag fick klart för mig att det var socialdemokratin som bröt marken för demokratin i Sverige, när jag fick klart för mig att det var socialdemokratin som lyft landet ur fattigdom och arbetslöshet med 30-talets krispolitik. När jag själv fick vara med och arbeta för ATP och fick möta de privilegierades socialistkampanjer när vanliga löntagare ville trygga sin ålderdom, det var det ni höll på med då.

    Jag blev det under många år av samarbete med Tage Erlander då jag lärde mig vad demokrati och humanism är och med nära vänner som Willy Brandt, Bruno Kreisky och Tryggve Bratteli, som riskerade livet i kampen om människovärdet.

    Men viktigare är att jag bestyrks i min övertygelse när jag ser ut i världen, när jag ser krigen och kapprustningen och massarbetslösheten och klyftorna mellan människorna.

    Jag bestyrks i min övertygelse när jag i vårt eget land ser orättvisorna öka, arbetslösheten tillta, spekulation och fiffel gripa omkring sig.

    När jag ser in i den framtid de borgerliga tydligen har att rbjuda där löntagarna ska bli fattigare och de rika rikare, där den sociala tryggheten blir bräckligare och lyxbåtarna fler, där solidariteten blev svagare och egoismen starkare, där de starka kan ta för sig och de svaga får ta skeden i vacker hand.

    Visst är jag en demokratisk socialist. Jag är det med stolthet över vad denna demokratiska socialism har uträttat i vårt land, jag är det med glädje för jag vet att vi har viktiga arbetsuppgifter framför oss efter det borgerliga vanstyret.

    Och med tillförsikt, för nu vet människor vad som händer med jobben och tryggheten och stabiliteten när högerkrafterna har ansvaret.

    Jag är det på sätt och vis med ett roat leende för jag vet att den moderna svenska historien är full med värdefulla reformer som ni har skildrat som elak socialism men sedan slåss ni om att få äran av reformerna när människorna har fått erfarenhet av vad den betyder.

    Visst är jag demokratisk socialist; som Brantling när han genomförde rösträtten; som Erlander när han byggde ut den sociala tryggheten och ATP. Det handlar om solidaritet och omtanke människor emellan.”

  5. Kiitos, Tauno, kiitos Vastavalkea.

    Onnea ja menestystä myös tulevaisuudessa !

    Mielestäni Vastavalkea-verkkolehti on vastannut huutoonsa. Toisin sanoen lehti on kyennyt noudattamaan mediatiedoissaan (http://vastavalkea.fi/mediatiedot/) itse ilmaisemaansa vaateliasta linjaa:

    ”Vastavalkea-verkkolehden toimituksellinen linja määrittyy julkaisijan, Vastavalkea ry:n, säännöistä. Vastavalkea

    aktivoi kansalaisia toimimaan
    · demokratian laajentamiseksi
    · köyhyyden ja sotien poistamiseksi
    · vallankäytön vääristymien esilletuomiseksi ja korjaamiseksi
    seuraa globalisaatiokehitystä ja tutkii kriittisesti sen taustalla olevia
    ideologioita
    tukee maailman rauhanomaista geopoliittista moninapaisuutta
    vastustaa sotimalla edistettäviä hegemoniapyrkimyksiä
    tukee valtioiden ja kansakuntien suvereniteettia ja itsemääräämisoikeutta.

    Vastavalkea on puoluepoliittisesti sitoutumaton.”

  6. Suosittelen lukemaan myös Ole Dammegårdin ”Staatskuppen i slowmotion”. Se lienee perusteellisin ja huolellisin aihetta käsittelevä teos. Teos on saatavilla myös englanniksi.

  7. Stay Behind var hemliga motståndsrörelser som efter andra världskriget byggdes upp över hela Västeuropa, ofta i samverkan med den amerikanska underrättelsetjänsten CIA. I Sverige var organisationen okänd fram till några år efter Palmes död. Vid en sovjetisk ockupation skulle Stay behind leda motståndet, på olika håll i landet fanns hemliga vapendepåer. Verksamheten leddes av en särskilt grupp där även ledande politiker fanns med, bland annat Tage Erlander och efter honom även Olof Palme.

    2013 hävdade Inga-Britt Ahlenius, tidigare medlem i Granskningskommissionen, att Stay behind låg bakom mordet.

    http://www.svd.se/lista-5-aktuella-fragor-i-palmeutredningen#sida-6
    ¤
    DN Debatt. ”Hemlig motståndsrörelse kopplas till Palmemordet”
    Publicerad 2013-01-27

    Samarbete med CIA. Var det en hemlig motståndsrörelse som låg bakom mordet på Olof Palme? Frågan ställs av två forskare i Basel och Uppsala. Motivet skulle ha varit Palmes arbete för internationell nedrustning. Det är dags att Sverige kartlägger den så kallade Stay behind-rörelsen, skriver Inga-Britt Ahlenius, tidigare chef för FN:s interna revision.

    Journalisten och författaren Mikael Holmström avslöjade i en serie artiklar i slutet av 1990-talet Sveriges samarbete under och efter andra världskriget med de västliga stormakterna i Nato. Regeringen hade handlat i enlighet med nationens intresse för att säkra försvaret av Sverige men det hade skett i det fördolda och den svenska allmänheten hade ingen beredskap för denna nya sanning.

    I sin bok ”Den dolda alliansen” från 2011 beskriver Holmström detaljrikt och fascinerande Sveriges förbindelser med västmakterna under det kalla kriget. Det var en ömsesidig informell pakt: Det låg i västs intresse att Sverige hade ett starkt försvar till skydd för den skandinaviska norra flanken framför allt. Sverige var ett ”osänkbart hangarfartyg”. I gengäld fanns ytterst hemliga garantier från väst att komma till svenskt stöd i händelse av angrepp.

    Avslöjandet av existensen av sådana rörelser, hemliga arméer – utanför demokratisk kontroll – kom i Italien 1990. Det påpekades att liknande hemliga arméer hade upprättats i alla Natoländer och i nära samarbete med USA:s säkerhetstjänst, CIA. Det skulle visa sig att sådana hemliga motståndsrörelser även fanns i de neutrala länderna, inklusive Sverige.

    En hemlig motståndsrörelse upprättades i Sverige – med nära kontakter med de västliga stormakterna. Det skedde inte på regeringens initiativ men av allt att döma på initiativ framför allt av statsminister Tage Erlander tillsammans med några andra statsråd. Detta nätverk stod inledningsvis under ledning av Alvar Lindencrona, i det civila chef för försäkringsbolaget Thule.

    Under honom fanns tre avdelningschefer och regionalt och lokalt ett antal ”celler”. Möten hölls i ett hemligt rum i Lindencronas hem eller på ett hemligt kontor i Skandiahuset och lokalt i hemliga utrymmen i ledarnas sommarhus. Finansieringen kom från hemligt håll.

    1951–1953 började CIA under William Colby, stationerad i Stockholm och sedermera CIA:s högste chef, att bygga upp ett nätverk i Sverige. Sverige förefaller ha tagit kontroll över detta men det är belagt att Erlander och Lindencrona under åren 1952–54 träffade CIA-chefen Allen Dulles. Det svenska nätverket förefaller ha haft kvar en högsta ledning några år in på 2000-talet, men det måste anses oklart vad som hänt med de undre nivåerna.

    Forskarna Daniele Ganser, historiker vid universitet i Basel och Mats Deland, historiker vid Uppsala universitet, har behandlat Stay behind-rörelsen i Sverige. I en artikel i ”Journal for Intelligence, Propaganda and Security Studies” gör de en detaljerad genomgång.

    De ställer också den onämnbara frågan: ”Var Stay behind-armén involverad i mordet på Olof Palme?”

    Motivet vore att söka i Olof Palmes allt aktivare arbete för internationell nedrustning. Över tiden gick Palme från att argumentera för svensk kärnvapenutrustning till att aktivt verka för internationell kärnvapennedrustning. Som ordförande i Palmekommissionen drev han aktivt frågan om en kärnvapenfri zon i Norden.

    Detta skulle ha betytt en försvagning av Västs strategiska förmåga – Danmark och Norge skulle i så fall lämna Nato, som också sannolikt skulle gå miste om sitt ”osänkbara hangarfartyg”. En sådan förändring i militära styrkeförhållanden i världen sågs med stor oro i Väst.

    Det är också väl känt att även svensk militär såg med bekymmer på ett sådant scenario. Den 6 april skulle Olof Palme resa till Sovjet för ett samtal med Gorbatjov i denna fråga.

    Parallellen till mordet på president John F Kennedy är inte bara slående utan närmast kuslig. James W Douglass beskriver i sin bok ”JFK and the unspeakable” hur Kennedy ända till sin sista levnadsvecka fullföljde en politik som fick hans egen militära underrättelsetjänst att se honom som en förrädare.

    Efter Grisbuktsinvasionen på Kuba, som planerats av CIA, avskedade Kennedy CIA-chefen Allen Dulles och två andra höga chefer. Därmed hade han placerat sig i ”direkt konflikt med en kalla kriget-institution som hade kommit att betrakta sig själv som icke ansvarig inför någon.”

    Som en följd av Kennedys fortlöpande omsvängning från kärnvapenkrig till en vision av fred ”… blev han avrättad av de makter som berördes”. Ett allt djupare engagemang för dialog med fienden blev ödesdiger.

    I Europaparlamentet reagerade man kraftfullt på upptäckten av Stay behind-rörelserna, vilka hade verkat utanför all demokratisk kontroll, och krävde i en resolution i november 1990 fullständig utredning av dessa hemliga organisationer och deras eventuella utbrytargrupper. Sådana utredningar kom till stånd bland annat i Schweiz, Belgien och Tyskland.
    #
    Inga-Britt Ahlenius, Före detta generaldirektör för Riksrevisionsverket (1993–2003) och chef för FN:s interna revision (2005–2010). Deltog i den kommission som granskade utredningen av mordet på Olof Palme.
    ¤
    Historioitsija Daniele Ganserin tunnetuin teos Suomessa lienee ’Naton salaiset armeijat : operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa’ (Like 2009). Kirjassaan Ganser käy läpi Naton Euroopassa ylläpitämiä parlamentarisen valvonnan ulkopuolella olleita salaisia armeijoita kylmän sodan aikana ja niiden väitettyä osuutta terroritekoihin. Ganserin mukaan terroriteoilla ohjailtiin maiden poliittista tilannetta. Yksi tällainen tapaus on Operaatio Gladio Italiassa.

    (Vuoden 2006 alussa USA:n ulkoministeriö myönsi salaisten armeijoiden olleen olemassa.)

    ”Laajaan tutkimukseen nojautuen Ganser osoittaa, miten Naton salaiset joukot sekaantuivat laittomuuksiin, jotka useissa tapauksissa johtivat väkivaltaisiin terroritekoihin, joiden tarkoituksena oli mustamaalata vasemmistoa. ’Terrorismin vastaisen sodan’ aikakaudella tri Ganserin tutkimustulokset nostattavat perustavanlaatuisia kysymyksiä tiedustelupalveluiden roolista demokraattisissa yhteiskunnissa.” – Professori Jussi Hanhimäki, Graduate Institute of International Studies, Geneve
    #
    Daniele Ganser (s. 1972, Lugano, Sveitsi) on sveitsiläinen historioitsija, joka on erikoistunut kansainvälisiin suhteisiin ja niiden historiaan vuodesta 1945 tähän päivään. Hänen tutkimusalueisiinsa kuuluu mm. geopolitiikka, salainen sodankäynti, sodat luonnonvaroista, globalisaatio ja ihmisoikeudet. – Ganser opettaa Sveitsin yliopistoissa, muun ohella Baselin historianlaitoksella. Hänen viimeisin tutkimuksensa keskittyy ”terrorismin vastaisen sodan” ja öljyn hinnan suhteeseen. Ganser on kyseenalaistanut syyskuun 11. päivän terrori-iskujen virallisen selityksen.

    • Jos etsii uutta luettavaa CIA:n toiminnasta Euroopassa ja Gladiosta, suosittelen tutustumista erittäin kiinnostavaan herraan nimeltä Sergio Flamigni.

      ”Entinen senaattori ja anti-terrorismi-expertti Sergio Flamigni on viimeisimmässä kirjassaan paljastanut uutta todistusaineistoa että Punaiset prikaatit terroristi-järjestö, joka oli vastuussa Kristillisdemokraattien johtajan Aldo Moron murjasta 1978, ja muut murhatoimet, oli suoraan NATO:n Gladio-piirien ohjauksessa”

      ”Sergio Flamigni on kirjoittanut seitsemän kirjaa Moron tapauksesta. Entisen senaattorin ominaisuudessa ja useiden parlamentin tutkintakomiteoiden jäsenenä, hänellä on ollut pääsy salaisiin (classified) aineistoihin ja poliisin lähtesiin. Sen lisäksi hän on henkilökohtaisesti haastatellut useita entisiä terroristeja ja todistajia. Flamigni, joka vuoden 1978 tapahtumien aikaan oli Italian kommunistisen puolueen (PCI) sihteeri Enrico Berlinguerin alaisena ja Moron pääkumppani ”kansallisen solidaarisuuden” politiikan luomisessa, on ottanut elämäntehtäväkseen etsiä totuuden Moron tapauksesta.”

      Esimakua saa keskustelusta tuolla: http://vastavalkea.fi/2015/09/11/operaatio-gladio-ja-naton-salaiset-armeijat/

  8. Tämä Gladio-jupakka onkin siitä veikeä, ettei se häviä mihinkään vaikka HS:n ja YLE:n ”journalistit” kuorossa huutaisivat argumentaatioarsenaalinsa syvällisintä replakkaa: Salaliittoteoria! Höystäen sitä muilla asiaankuuluvilla syvällisyyksillä, kuten trollilla ja foliohatulla.Se on ja pysyy dokumentoituna virallisiin asiakirjoihin esimerkiksi Italiassa, jossa Gladion toiminta oli näyttävintä.

    Jotain kiinnostavaa Ruotsissa on nyt tapahtumassa kun oikeastaan ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin muutakin kuin Petterssonia ollaan nostamassa esiin mahdollisena murhaajana. Jos totuus tulee joskus ennakoin eliitin puolustusreaktion menevän jotenkin siihen tyyliin: ”Ei kukaan osannut nähdä, että teon takana voisi olla joku muu kuin Pettersson”.

    Che Guevara sanoi ampujalleen: anna mennä tapat vain miehen! Yhden ihmisen merkitys historiassa on tietysti rajallinen, mutta Palmen kuolema kyllä aiheutti jyrkän käännöksen Ruotsin ulkopolitiikassa. Voi myös kysyä millainen vaikutus sillä oli kehitykseen Venäjällä. Olisiko Jeltsinin kleptokratian sijaan nähty demokraattisen sosialismin suuntaan kehittyvä, Ruotsista mallia ottava Neuvostoliitto? Olisivatko ne miljoonat, jotka kuolivat Venäjällä taloudellisen shokkiterapian seurauksena säästäneet henkensä? Sosiologi Göran Therborn on todennut tästä Jeltsinin ajan shokkiterapiasta, että vähemmästäkin on jouduttu kansainväliseen oikeuteen.

    Vaikka salaliitto Palmen murhan taustalla lopulta paljastuisikin olisimme kai siitä huolimatta aina samassa tilanteessa median suhteen. Vaikka salaliittoja (kenties laajimpana Gladio-järjestelmä) yksi toisensa jälkeen paljastuukin, tiedonvälityksen portinvartijoiden ”muistinmenetys” on aina yhtä täydellinen: Kaikki salaliitot ovat aina poikkeuksia. Ne ovat niin harvinaisia poikkeuksia ettei kukaan ”järkevä ihminen” edes harkitse niiden mahdollisuutta (olipa niitä kuinka paljon hyvänsä).

  9. Tässä olisi yksi näkökulma juonitteluun murhan taustalla. http://www.politiskamord.com/lingarde.pdf Kyse on atk- ja tiedusteluekspertti Ulf Lingärden muistiosta Palmen murhan tutkintaa tutkineelle komissiolle. Muistion on julkaissut sivustollaa Henry Söderström, joka käsittääkseni on murhapaikalle ensimmäisenä saapuneen poliisin komisario Gösta Söderströmin poika.

  10. Olof Palme ei ollut ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen väkivaltaisesti kuollut merkittävässä asemassa oleva ruotsalainen.

    Folke Bernadotte

    Folke Bernadotte murhattiin Jerusalemissa syyskuun 17. päivänä 1948. Bernadotte oli ruotsalainen diplomaatti, upseeri, kreivi ja Punaisen Ristin johtaja. Hänet muistetaan neuvotteluista, jotka johtivat 27.000 vangin vapauttamiseen Natsi-Saksan keskitysleireiltä toisen maailmansodan aikana.

    Bernadotte toimi sittemmin YK:n neuvottelijana Palestiinan kysymyksessä. Hänet murhattiin 17.9.1948 sionistisen järjestön Lehin (Stern-liiga) toimesta. Liiga katsoi, että Bernadotte oli Suur-Israelin muodostamisen esteenä, koska hän oli kahden valtion mallin kannalla: Bernadottem mielestä juutalaisvaltion rinnalla oli oltava tilaa palestiinalaisvaltiolle ja palestiinalaispakolaisten tuli saada palata kotimaahansa.

    Julkaistujen lähteiden mukaan murhan olisi suunnitellut Yehoshua Zettler (Zeitler) (15.7.1917 – 20.5.2009), Sternliigan operatiivinen johtaja Jerusalemissa. Murhan olisi hyväksynyt johtoryhmä, jonka muodostivat Israelin tuleva pääministeri Yitzhak Shamir (tämä oli silloin kun murha suoritettiin yksi Sternliigan korkeimmista johtajista), Nathan Yellin-Mor, Sternliigan johtaja Jerusalemissa ja filosofi Yisrael Eldad.

    Sanottujen lähteiden mukaan hyökkääjistä kaksi olisi ampunut Bernadottea kuljettaneen ajoneuvon renkaisiin. Sen sijaan Yehoshua Cohen olisi ampunut auton sisäosiin MP40-konepistoolilla surmaten Bernadotten ja hänen matkakumppaninsa, eversti André Serot’n. Väitetään, että hyökkääjien autonkuljettajana toimi Meshulam Markover.

    Bernadotten ampujaksi väitetty Yehoshua Cohen kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1986. Yehoshua Zettler kuoli 91 vuoden iässä 20.5.2009. Israelin pääministerinä 10.10.1983 – 14.9.1984 ja 20.10.1986 – 13.7.1992 toiminut Jitzhak Shamir kuoli Tel Avivissa 30.6.2012 kärsittyään viimeiset elinvuotensa Alzheimerin taudista.

    Lähteet Folke Bernadottea koskevalta osalta:

    “A bullet for the count.” Jerusalem Post International Edition . October 10, 1998, p. 16-18.
    Bell, J. Bowyer: Terror Out Of Zion. NJ: Transaction, 1996.
    Bernadotte, Folke: Hädänalainen maailma. Suomentanut Aake Ranta. WSOY. Porvoo 1948.
    Bernadotte, Folke: I stället för vapen. Norstedt. Stockholm 1948.
    Bernadotte, Folke: Människor jag mött. Bonnier. Stockholm 1947.
    Bernadotte, Folke, Slutet, [Mina humanitära förhandlingar i Tyskland våren 1945 och deras politiska följder]. Norstedt. Stockholm 1945.
    Bernadotte, Folke: Saksan viimeiset päivät : humanitäärinen toimintani Saksassa keväällä 1945 ja sen poliittiset seuraukset. Suomentanut Sakari Saarikivi. WSOY. Porvoo 1945.
    Bernadotten murhan suunnittelija kuoli. Verkkouutiset.fi 21.5.2009.
    Burén, Göran: Mordet på Folke Bernadotte. Leopard förlag 2012.
    Collins, Larry and Dominique Lapierre. O Jerusalem! NY: Simon and Schuster, 1972 (Amazon.com paperback, Distribooks, 1994).
    Dahlby, Frithiof: Folke Bernadotte : Ett minnesalbum. Stockholm 1948.
    Folke Bernadotte : ett minnesalbum. Norstedt. Stockholm 1948.
    Folke Bernadotte af Wisborg : svensken och världsmedborgaren. Lindfors. Stockholm 1949.
    Hadenius, Stig: ”Mordet på medlaren – Folke Bernadotte”. Populär historia 2008:9: sid. 46–49.
    Hadenius, Stig: Vem var Folke Bernadotte? Historiska media. Lund 2007.
    Heed, Börje: Brott som skakat Sverige. Stockholm 1989.
    Hewins, Ralph: Count Folke Bernadotte: His Life and Work. 1950.
    http://www.nytimes.com/1988/09/12/world/2-recount-48-killing-in-israel.html
    http://www.svt.se/dokumentarfilm/vita-bussar-och-svarta-makter
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Folke_Bernadotte
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Lehi
    https://en.wikipedia.org/wiki/Yehoshua_Cohen
    https://en.wikipedia.org/wiki/Yehoshua_Cohen#Assassination_of_Bernadotte
    https://sv.wikipedia.org/wiki/Folke_Bernadotte#Mordet
    Jerusalem Post International Edition A bullet for the count 10 oktober 1998.
    Kifner, John: 2 Recount ’48 Killing in Israel i New York Times 12 november 1988
    Kuosma, T.: Attentaatteja ja katastrofeja : vallan totuudet kritiikin puntarissa. Nordbooks 2013.
    Mannen bakom Bernadotte-mord död. Svd.se 21.5.2009.
    Marton, Kati: Döden i Jerusalem. Svensk översättning: Örjan Björkhem..Fischer & Co. Stockholm 1995.
    Persson, Sune: Vi åker till Sverige : De vita bussarna 1945. Fischer & Co. 2005.
    Persson, Sune: Mediation & Assassination. Count Bernadotte’s Mission to Palestine in 1948. London 1979.
    Rosvall, Ted, Bernadotte-ättlingar,.Falköping 1992.
    Sachar, Howard: A History of Israel: From the Rise of Zionism to Our Time. NY: Alfred A. Knopf 1998.
    Schoenberg, Shira: The Assassination of Count Bernadotte. Jewishvirtuallibrary.org
    Security Council 57 (1948) Resolution från 18 september 1948.
    Svenson, Åke: De vita bussarna. Svenskt militärhistoriskt bibliotek. Hallstavik 2007.
    Svenson, Sven: Folke Bernadotte : fredskämpe och folksonare. Lindström. Helsingfors 1950.

  11. Dag Hammarskjöld

    ”Sinun täytyy uskaltaa – olla oma itsesi. Sen voisit siinä saavuttaa – että elämän suuruus kuvastuisi sinusta puhtautesi mitan mukaan” (Dag Hammarskjöld)
    *
    Dag Hjalmar Agne Carl Hammarskjöld (29.7.1905 Jönköping – 18.9.1961 Ndola, Rhodesian ja Njassamaan liittovaltio) oli ruotsalainen diplomaatti, joka toimi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) toisena pääsihteerinä huhtikuusta 1953 kuolemaansa (18.9.1961) saakka.

    Dag Hammarskjöld syntyi Jönköpingissä mutta eli lapsuutensa pääasiassa Uppsalassa. Hänen isänsä Hjalmar Hammarskjöld toimi Ruotsin pääministerinä vuosina 1914 – 1917. Hammarskjöldin suku oli ollut Ruotsin kuningaskunnan palveluksessa 1600-luvulta asti. Hammarskjöld opiskeli talouspolitiikkaa Uppsalan yliopistossa.

    Vuosina 1930 – 1934 Hammarskjöld toimi hallituksen työttömyyslautakunnan sihteerinä. Hän väitteli tohtoriksi Tukholman yliopistossa vuonna 1933 väitöskirjallaan Konjunkturspridningen. Vuonna 1936 Hammarskjöld astui Sveriges Riksbankin palvelukseen ja toimi sen pääjohtajana vuosina 1941 – 1948. Vuonna 1945 hänet nimitettiin hallituksen talousasioiden neuvonantajaksi koordinoimaan suunnitelmia sodanjälkeisen ajan taloudellisten ongelmien voittamiseksi.

    Vuonna 1947 Hammarskjöld nimitettiin Ruotsin ulkoministeriöön, ja vuonna 1949 hänestä tuli valtiosihteeri. Hän oli yksi Ruotsin edustajista Pariisin konferenssissa, jossa Marshall-apu perustettiin. Vuonna 1948 hän osallistui Pariisissa OECD:n perustamiskokoukseen. Vuonna 1951 Hammarskjöldistä tuli hallituksen salkuton ministeri ja ulkoministerin varamies. Vaikka hän toimi sosiaalidemokraattisessa hallituksessa, hän ei virallisesti liittynyt mihinkään poliittiseen puolueeseen.

    Hammarskjöld toimi Ruotsin delegaation varapuheenjohtajana YK:n yleiskokouksessa Pariisissa 1951 ja delegaation puheenjohtajana New Yorkin yleiskokouksessa 1952. Hammarskjöld valittiin Ruotsin akatemiaan isältään vapautuneelle paikalle 20.1.1954.

    Trygve Lien erotessa pääsihteerin virasta vuonna 1953, YK:n päätti suositella pääsihteeriksi Hammarskjöldiä. Kymmenen valtiota yhdestätoista kannatti häntä. YK:n yleiskokous valitsi hänet huhtikuussa 1953 YK:n pääsihteerin virkaan 57 äänellä 60:stä. Hänet valittiin samaan virkaan uudelleen vuonna 1957. Hammarskjöldin mielestä pääsihteerin tuli tehdä päätöksiä hätätapauksissa ilman YK:n turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen suostumusta.

    Hammarskjöld toimi virassaan useiden konfliktien sovittelijana. Hän yritti neuvotella ratkaisua Israelin ja arabivaltioiden välillä. Vuonna 1956 hän matkusti Kiinaan neuvottelemaan 15 Korean sodan aikana vangitun amerikkalaisen lentäjän vapauttamisesta. Samana vuonna hän perusti UNEF:n eli YK:n rauhanturvajoukot. Hän oli mukana selvittämässä Suezin kriisiä 1957.

    Belgian Kongo (sittemmin Kongon demokraattinen tasavalta) sai itsenäisyyden 30. kesäkuuta 1960 ja maahan valittiin sosialistinen pääministeri Patrice Lumumba. 11. heinäkuuta maan itäinen osa Katanga, jossa on paljon luonnonrikkauksia, päätti julistautua itsenäiseksi pääministerinsä Moise Tšomben johtamana. Eri puolilla maata syntyi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä. Hammarskjöld teki Kongoon neljä matkaa neuvotteluratkaisun aikaansaamiseksi Lumumban ja Tšomben välillä.

    Syyskuussa 1961 Hammarskjöld oli yksityislentokoneella matkalla Kongoon selvittääkseen Moise Tšomben ja YK:n joukkojen välisiä taisteluja. Tarkoituksena oli saada tulitauko Katangan kapinallisten ja YK:n rauhanturvaajien välille. Matkalla Elisabethvilleen syyskuun 17. ja 18. päivien välisenä yönä lentokoneen väitettiin joutuneen onnettomuuteen ja tuhoutuneen lähellä Ndolaa Pohjois-Rhodesiassa nykyisen Sambian alueella. Hammarskjöld ja muut 15 koneessa ollutta saivat surmansa.

    Silloisen tutkimuksen mukaan Hammarskjöldin lentokone olisi lentänyt liian matalalla eikä lentokapteeni nähnyt Ndolan lentoaseman kiitotien päätä. Turvallisuussyistä lentokoneella ei ollut lentosuunnitelmaa. Suurelle yleisölle kerrottiin, ettei todisteita pommista, ohjuksesta tai lentokonekaappauksesta ollut löydetty.

    Elokuun 19. päivänä 1998 Etelä-Afrikan Totuuskomission puheenjohtaja arkkipiispa Desmond Tutu kertoi, että hiljattain paljastuneet kirjeet yhdistivät Britannian turvallisuuspalvelun MI5:n, USA:n keskustiedustelupalvelun CIA:n ja Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelun ’lento-onnettomuuteen’. Yhden kirjeen mukaan Hammarskjöldin lentokoneen renkaiden väliin oli piilotettu pommi, joka laukesi koneen alkaessa laskeutua.

    Heinäkuun 29. päivänä 2005 oli kulunut sata vuotta Hammarskjöldin syntymästä. Norjan armeijan komentaja kenraalimajuri Bjørn Egge antoi Aftenpostenille haastattelun edesmenneen pääsihteerin kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Egge oli ensimmäinen YK:n virkamies, joka näki Hammarskjöldin ruumiin. Egge kertoi, että Hammarskjöldin otsassa oli reikä. Reikä retusoitiin pois Hammarskjöldin ruumista otetuista valokuvista. Eggen mukaan vaikutti siltä, että Hammarskjöld selvisi lento-onnettomuudesta ja yritti lähteä loukkaantuneena hylyltä.

    Haastattelussa Norjan televisio NRK:ssa 24. maaliskuuta 2007 tuntemattomana pysynyt palkkasotilas kertoi olleensa samassa huoneessa erään eteläafrikkalaisen palkkasoturin kanssa, joka väitti ampuneensa Hammarskjöldin lentokonetta.
    Elokuussa 2011 brittiläinen The Guardian -sanomalehti uutisoi, että alkuperäisissä virallisissa tutkimuksissa kuulematta jääneet turmapaikan asukkaat olivat nähneet Hammarskjödin konetta ammutun toisesta, pienemmästä lentokoneesta. Lehden mukaan brittiviranomaiset olivat peitelleet todellisia tapahtumia.

    Riippumaton tutkimus on osoittanut, ettei Hammarskjöldin kuolemaa aiheuttanut tavallinen lento-onnettomuus. Hän joutui mitä ilmeisimmin attentaatin uhriksi. Hammarskjöldille myönnettiin Nobelin vuoden 1961 rauhanpalkinto hänen kuolemansa jälkeen. John F. Kennedy kutsui Hammarskjöldiä vuosisadan suurimmaksi valtiomieheksi.

    Lainoppineista ja diplomaateista koostunut komissio kehotti YK:ta vuonna 2013 uusiin tutkimuksiin. Komission mukaan oli vakavasti syytä olettaa, että Hammarskjöldin konetta tulitettiin, kun se oli laskeutumassa Ndolaan.

    Lähteet:

    Beskow, Bo: Dag Hammarskjöld : lähikuva. Suomentanut Kaarina Ruohtula. Otava. Helsinki 1969.
    Beumer, Jurjen: Den längsta resan är resan inåt : mystik och politik hos Dag Hammarskjöld. Översättning: Eva Erichsen. Libris. Örebro 1999.
    Birnbaum, Karl E.: Den unge Dag Hammarskjölds inre värld : inblickar i en människas tillblivelse. Dualis. Ludvika 1998.
    Cronholm, Carl Gunnar: Mordet på sanningen : Dag Hammarskjöld. Cronholm & Cronholm. Lund 1996.
    Frick, Lennart W.: Berömda svenskar i världen. Historiska media. Lund 2001.
    Hammarskjöld, Dag: Kiinnekohtia. Suomentanut Sinikka Kallio. 9. painos. Otava. Helsinki 1984.
    Hammarskjöld, Dag: Tal. 1953-61. 1962.
    Kelen, Emery: Dag Hammarskjöld. Översättning av Lily Vallquist. Wahlström & Widstrand. Stockholm 1966.
    Kuosma, T.: Attentaatteja ja katastrofeja : vallan totuudet kritiikin puntarissa. Nordbooks 2013.
    Lash, Joseph P.: Dag Hammarskjöld : en biografi. Översättning från det amerikanska originalet av Nils Holmberg och Birger Hultstrand. Söderström. Helsingfors 1961.
    Lesiovskij, Viktor: Gåtan kring Dag Hammarskjölds död. Övertsättning av Gunnel Bergström. Progress. Moskva 1989.
    Möllerstedt, Gunnar: Generalsekreteraren : en biografi om Dag Hammarskjöld. Sveriges radio. Stockholm 1981.
    Nyberg, Andreas (redaktör): Historiens största mordgåtor. Semic. Sundbyberg 2004.
    Stolpe, Sven: Dag Hammarskjöld, yksinäinen ihminen. Käsikirjoituksesta suomentanut Aila Meriluoto. 2. painos. WSOY. Porvoo 1964.
    Svegfors, Mats: Dag Hammarskjöld : den förste moderne svensken. Nortedt. Stockholm 2005.
    Söderberg, Sten: Dag Hammarskjöld : en bildbiografi. Natur och kultur. Stockholm 1962.
    Toppgestalter. Ekenäs tryckeri. Ekenäs 1959.
    Urquhart, Brian: Hammarskjold. Alfred A. Knopf. New York 1972.
    Urquhart, Brian: Hammarskjold. The Bodley head. London 1973.

  12. Seuraavasta löytyy sensuroidun valtamedian so. propagandamedian antamasta kuvasta poikkeavia asioita:

    ”Palmemordet och Estonia-massmordet hänger ihop”, http://whitetv.se/en/the-murder-of-palme/1493-palmemordet-och-estonia-massmordet-haenger-ihop.html

    ”Olof Palme ville avsluta kalla kriget, men USA hindrade honom”, http://whitetv.se/en/the-murder-of-palme/1486-olof-palme-ville-avsluta-kalla-kriget-men-usa-hindrade-honom.html

    Lisää Palmen murhaamiseen tavalla tai toisella liittyvää aineistoa löytyy seuraavasta:
    http://whitetv.se/en/component/search/?searchword=olof+palme&ordering=&searchphrase=all

    Whitetv.se on saksalais-ruotsalaisen oikeust.toht. Henning Witten ylläpitämä, (Ruotsissakin harvinainen) TODELLINEN vaihtoehtomedia-sivusto, jonka sisältö poikkeaa radikaalisti läntisistä propadamedioista, joista valtaosa mm. pyrkii tukemaan rikollisten vallanpitäjien NWO-agendan (Uusi Maailmanjärjestys) toteuttamista mm. tuhoamalla Euroopan kansallisvaltiot tarkoituksellisesti järjestetyllä maahantunkeutuja-tsunamilla.

  13. Historiallisesta totuudesta

    “History is written by the victors.” [Historian kirjoittavat voittajat.] (Walter Benjamin, kirjallisuuskriitikko, esseisti, kääntäjä, filosofi)

    ”Totuuden pahin vihollinen on järjetön usko auktoriteetteihin” (Einstein).
    #
    Historiantutkimus on ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuvaa ihmisten menneisyyden tutkimusta. Historiantutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto on laajaa. Tutkimus pyritään perustamaan tutkittavien tapahtumien yhteydessä syntyneisiin teksteihin. Tutkimuksessa nojaudutaan muun ohella kirjoitettuihin tai painettuihin teksteihin, valokuviin, arkeologisiin löytöihin ja haastatteluihin. Niitä käyttäen historiantutkija laatii kysymyksessä olevasta aiheesta lähdekritiikkiä käyttäen kertomuksen, joka rekonstruoi sen, mitä ja miksi menneisyydessä tapahtui.

    Totuuden selvittämisen kannalta ongelmaksi jää, ettei historiantutkimus kykene ehdottomalla varmuudella kertomaan ’koko totuutta’. Sen sijaan historiantutkimus voi esittää kohteestaan enemmän tai vähemmän päteviä ja uskottavia tulkintoja.

    Historiantutkimuksessa ovat eri aikoina vallinneet ja tutkimusta ohjanneet erilaiset akateemisen kirjoittamisen käytännöt, koulukunnat ja suuntaukset. Poliittista keskustelua hallitsevat näkökulmat ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat tutkijan muodostamaan kuvaan menneisyydestä. Suomen historian osalta tämä näkyy varsin selvästi vuotta 1918 ja toista maailmansotaa koskevissa tutkimuksissa.

    Esillä olevaa aihetta ja ongelmaa voidaan lähestyä paitsi historiantutkimuksen ja historiallisten tietokirjojen kannalta myös historiallisen romaanin näkökulmasta. Otan konkreettisen esimerkin. Esimerkkini on Väinö Linnan historiallinen romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla. Teossarjan erityisansiona on pidetty sitä, että trilogia toi yleiseen keskusteluun vuoden 1918 sodan tapahtumat sodan hävinneiden punaisten näkökulmasta. Linnan trilogiaa on pidetty kuvaamansa ajanjakson yhteiskunnallisten olojen totuudenmukaisena kuvauksena.

    Teossarjan toinen osa sai kriitikoilta myönteisen vastaanoton. Kirjassa nähtiin huomattavia taiteellisia ansioita ja sen sosiaalisen kuvauksen objektiivisuutta kiiteltiin. Teos sai aikaan huomattavasti enemmän keskustelua tultuaan julkaistuksi Ruotsissa. Dagens Nyheter julkaisi syksyllä 1960 haastattelun otsikolla ”Väinö Linna Suomen valkoisesta valheesta”. Haastattelussa Linna sanoi virallisen totuuden kansalaissodasta olevan totuuden irvikuva. ”Vaarallisinta tässä on se, että valkoinen, porvarillinen puoli on saanut oman käsityksensä kansalaissodasta läpi tavalla, joka teki siitä haavan, sairaan kohdan Suomen ruumiiseen. Itsenäisen Suomen julkinen elämä rakentui valheelle.” Valkoisiksi valheiksi Linna mainitsi valkoisen sodanjälkeisen terrorin uhrien määrän väheksynnän ja sen että kansalaissodan tärkeimmäksi syyksi väitettiin Venäjän vallankumousta, ei Suomen yhteiskunnallisia epäkohtia.

    Hufvudstadsbladet julkaisi vielä samana syksynä kiertokyselyn historiantutkijoiden ja valtiotieteilijöiden käsityksistä Linnan teoksesta. Kiertokysely osoitti, ettei kansalaissodasta vallinnut yksimielisyyttä ja että Linnan mainitsemat väärät käsitykset saivat lukuisia kannattajia tiedemaailmasta. Professorien keskuudesta käskettiin jopa Linnaa pysymään ’lestissään’ eikä yrittämään historiankirjoitusta. Uusia tuulia puhalsi lähinnä professori Jan-Magnus Jansson, joka oli pitkälti samaa mieltä Linnan kanssa.

    Linnan trilogian toinen osa edisti huomattavasti vuoden 1918 tapahtumia koskevan monivivahteisemman, rauhallisemman ja asiallisemman näkemyksen saavuttamista. Kirjailija-toimittaja N.-B. Stormbom on määritellyt Linnan ja muiden kansalaissotaa käsitelleiden kirjailijoitten yhteiskunnallisen näkemystavan eron seuraavasti: ”Linna ei pyydä armoa punaisille eikä sääliä heitä kohtaan, vaan esittää heidät moraalisesti ja intellektuaalisesti tasa-arvoisena osapuolena ja pyrkii valaisemaan syvältä heidän toimintansa vaikuttimia. Hänen kuvauksensa keskipisteenä olevat punaiset eivät ole passiivisia, kieroon kasvaneita, vajaamittaisia ja epäsosiaalisia ihmisiä, vaan aktiivisia, määrätietoisia, normaaleja ja nuhteettomia kansalaisia.”

    ’Historiallisen totuuden’ etsinnässä historiallisella romaanilla on ollut oma tärkeä tehtävänsä.

    Käsiteltävän aiheen kannalta kiinnostava on myös U.A. Käkösen teoksessa Miehityksen varalta (1970) ilmaistu käsitys: ”Historian tutkijoille, jotka etsivät vain arkistoista totuutta tuon ajan tapahtumista, haluaisin sanoa, että se on täysin toivoton yritys. Papereista ei kaikki selviä.”

    Eräät historioitsijat ovat väittäneet, ettei neutraalia, objektiivista ja epäpoliittista näkökulmaa ole olemassakaan. Tämän näkemyksen mukaan kaikki menneisyyttä koskevat kertomukset laaditaan jostakin näkökulmasta käsin.

    Heikki Ylikangas on pohtinut historiankirjoituksen suhdetta totuuteen seuraavaan tapaan: ”Historiantutkimuksessa lähdetään siitä, että on olemassa yksi muuttumaton totuus. Muutenhan ei historian tutkiminen olisi ylipäätään mielekästä. Ongelmana on se, että kukaan vain ei voi koskaan todistaa, että olisi tuon totuuden saavuttanut. Niinpä tutkimuksen tuloksena on joukko tulkintoja totuudesta. Sen mikä tulkinnoista on kelvollisin eli käytännössä uskottavin ja vakuuttavin, ratkaisevat tutkimusten lukijat.”

  14. Ny e-bok om mordet på Olof Palme
    33-åringen Victor Gunnarsson skröt
    inför sin vän Rana Chaudhury att han
    lyckats döda premiärministern och
    komma undan: ”Det var som att skjuta en hund”.

    https://www.youtube.com/watch?v=sz6wxi0U9qc

    http://www.amazon.com/dp/B018OHXK4I

    ”Jag sköt Olof Palme” – DU avgör om hans erkännande är lösningen på Palmemordet.
    Boken är i stora stycken en sakframställan mot Åke Lennart Viktor Gunnarsson, den s k 33-åringen, där du som en sorts jurymedlem kan ta ställning till: Skyldig eller icke skyldig.

    30 år efter mordet på Olof Palme
    En internationell konspiration som aktiverade den sydafrikanska mördarregimen och fick en svensk extremist att avlossa det dödande skottet

    Jag har under de 30 år som jag som journalist engagerat mig i utredningen av mordet på Olof Palme publicerat min dåvarande ståndpunkt på http://www.leopoldreport.com/LRsajt29.html Den har baserats på uppgifter som vid olika tillfällen funnits tillgängliga. Mycket har tillkomligt, mycket har blivit inaktuellt. Nya fakta har dykt upp, tips från initierade källor har förändrat bilden. Tyvärr har det blivit så att det som gällde den ena dagen inte gjorde det nästa dag. Man hankar sig fram, men att förakta konspirationsteorier är helt fel, de måste finnas på vägen fram mot sanningen.
    Jag har också nått fram till en slutpunkt i mitt sökande efter svaren Varför? Vilka? Vem? och redovisar den i min bok och håller mig så gott det går mest till fakta, inte till gissningar och troende som många kastar ur sig utan att ha tillgång till dessa fakta.
    Vägen fram till skotten på Sveavägen kan du läsa om på http://www.leopoldreport.com och i min e-bok ”Jag sköt Olof Palme” och själv ta ställning till vem som sköt Sveriges statsminister – tillika fredsmäklare i kriget Iran/Irak.
    Jag trodde aldrig han var kapabel att klara av det. Nu vet jag att han både hade styrka, mod och galenskap för att göra det: Åke Lennart Victor Gunnarsson sköt Olof Palme.
    Case closed!

    Anders Leopold 31 år efter mordet på Olof Palme.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here