Olof Palme murhattiin 30 vuotta sitten

T.K:n esittämä skenaario on yksi mahdollisista, kenties jopa todennäköinen. Vuodesta 1986 tutkimukset ovat pyörineet maanisesti Christer Petterssonin ympärillä vaikkei kukaan marhapaikan todistajien lausuntoihin vakavissaan perehtynyt voi pitää tätä syyllisenä. Pettersson sattui vain olemaan syyllisenä toiveiden täyttymys Ruotsin elliitille. Ingvar Carlsson totesi jo puhelussaan moderaattien puheenjohtajalle Ulf Adelsohnille pian murhan jälkeen, että toivoo tappajaksi osoittautuvan jonkin yksinäisen mielipuolen.

Tutkimusten alkupuolella löytyi halua tarkastella myös CIA:n osalta, mutta korkea taho Ruotsin ulkoministeriöstä ilmoitti, ettei tällainen voi tulla kysymykseen. Sitten ensimmäinen vuosi tuhlattiin kurdien kintereillä kunnes esiin marssitettiin yksinäinen alkoholisti ja amfetaministi Rotebrosta.

Jälkiä olisi seurattavaksi murhapaikan ympäriltä suorastaan yllin kyllin. Salaperäisiä miehiä radiopuhelimineen, joille 30 vuotta on viitattu kintaalla kunnes viimein tänä vuonna on ollut havaittavissa jonkinlaista orastavaa halukkuutta tutkia näitä havaintoja. Tiedossa onkin, että Barbrogruppenina tunnettu, ilmeisesti Stay behind -organisaatioon kuulunut joukko on ollut liikkeellä tapahtumapaikan lähistöllä kyseisenä iltana.

Salaperäisen radioliikenteen panee merkille myös eräs lehtivalokuvaaja, joka murhantapahtumaaikaan on tulossa Vasastanissa olleesta kollegijen kokoontumisesta avaa autolleen päästyään vastaanottimensa kuunnellakseen poliisien radioliikennettä. Nyt hän kuuleekin joidenkin muiden viestintää:. henkilö A: ”Kuinka siellä ylhäällä sujuu?” henkilö B: ”Täällä alkaa olla kylmä” henkilö A: ”Pääministeri on kuollut!”

Mielenkiintoisen lisänsä tähän tuo myös Hans Holmerin autonkuljettajan kertomus, jonka mukaan HH oli murhailtana Tukholmassa eikä suinkaan Borlängessä valmistatumassa Vasaloppettiin. Tutkiva journalisti Sven Aner sai tukea tälle väitteelle käytyään haastattelemassa sen hotellin henkilökuntaa, jossa H.H. kertomansa mukaan oli yöpynyt.

Korjaus edelliseen: tutkimukset ovat pyörineet Petterssonin ympärillä tietysti vuodesta 1988. Ensin olivat epäiltyinä 33-åringen ja sitten PKK.

Mahtava artikkeli Kuismalta Palmen murhasta, jonka sionistiomisteinen valhemedia on vaiennut kuoliaaksi. Tämä kuvio on kaikessa murheellisuudessaan täysin totta. Rehellisiä, sotaa vastustavia ihmisiä on kautta aikojen murhattu ja heitä kiihtyvällä tahdilla edelleenkin murhataan. Kyseessä on tosiaankin salaliitto, jonka jäljet johtavat aina samaan lähteeseen: USA/Israel puppet masterinaan rahaa ja maailmantaloutta organisoiva Hidden Hand, joka edustaa pahuutta ILMAN ISÄNMAATA. Salaliitto on Palmen murhan jälkeen kasvattanut voimaansa, eli näkemykseni edustaa jälleen kerran sitä parjattua foliohattuteoriaa, jonka kannattajiksi yhä useampi henkilö on viimeaikoina siirtynyt. Ihmiskunta on kiedottu valheen ja petoksen verkkoon, niin suureen, että sen lonkerot ulottuvat yhteiskunnan jokaiselle tasolle.

Ainut asia joka minua tässä artekkilissa häiritsi on: ”Olof Palme murhattiin sen vuoksi, että hän aikoi paljastaa YKssa USAn huume- ja asekaupan Iranin kanssa.” Lauseen muotoilu antaa ymmärtää sen, että YK olisi muka tietämätön maailmanlaajuisesta ase- ja huumekaupasta, vaikka todellisuudessa se itse sitä organisoi. Olen sanonut tämän monta kertaa, mutta sanon sen edelleenkin: YK on maailman suurin rikollisorganisaatio, sen mandaatilla maailman ase- ja huumekauppa kokonaisuudessaan pyörii, piste. Artikkelin lause voi pitää siis paikkaansa ainoastaan siinä tapauksessa, mikäli Palme aikoi paljastaa ko. rikollisvyyhdin suurelle yleisölle YKn tilaisuudessa…. noh, sehän olisi itsemurha. Mahdollista on myös se, että Palme kuten myös muut ko. murhatut henkilöt pääsivät selville YKn todellisesta toiminnasta, eli siitä, että sitä ohjaa nimenomaan ase- ja huumekauppaa hallitseva Hidden hand. Oli niin tai näin, tämä artikkeli on kaikessa rehellisyydessään loistava. Juuri tämänkaltaista informaatiota ihmisten herättämiseksi tarvitaan – kiitos Vastavalkea!

Kiitän keskustelijoita.

On ilahduttavaa, että niin monet Ruotsissa, Suomessa, maailmassa eivät ole unohtaneet Olof Palmea.
Monelle hän on unohtumaton valtiomies ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion nerokkain puolustaja.

Olof Palme oli loistava kirjoittaja ja häikäisevä puhuja. Hän ei jättänyt ketään kylmäksi. Monelle hänen murhansa merkitsi kuoliniskua demokraattiselle sosialismille. Tänään tilalle on valitettavasti tunkeutunut Johan Galtungin oivallisesti kuvaama ’uusi fasismi’.

Niille, jotka ovat aidosti kiinnostuneita Olof Palmesta, rohkenee suositella tutustumista esimerkiksi seuraaviin lähteisiin:

Palme, Olof: En levande vilja. [Urval av Hans Dahlgren et al.] Tiden 1987.
Brottsutredningen efter mordet på statsminister Olof Palme.
[valikoima Olof Palmen väärentämättömiä ajatuksia]

Granskningskommissionens betänkande. Statens offentliga utredningar [SOU] 1999:88. Justitiedepartementet. Stockholm 1999.
[’uskomaton’ komiteanmietintö, ehdottomasti tutustumisen arvoinen]

Verkkosivusto Leopold Report http://www.leopoldreport.com/
[Olof Palmea aidosti kunnioittaneen journalistin ja tietokirjailijan tinkimätöntä selvitystyötä]
¤
Olof Palmen edustama demokraattinen sosialismi murhattiin yhdessä Olof Palmen kanssa. Sen vuoksi seuraava ote (eräänlainen henkinen testamentti).

Olof Palme: Därför är jag demokratisk socialist (ote)

Inlägg i partiledardebatten i TV den 17 september 1982

”(…)

Jag är en demokratisk socialist med stolthet och glädje. Jag blev det när jag for omkring i Indien och såg den fruktansvärda fattigdomen fast en del var oerhört rika, när jag for runt och såg en på sätt och vis ännu mer förnedrande fattigdom i Förenta Staterna, när jag som ung kom öga mot öga med kommunismens ofrihet och förtryck och människoförföljelse i kommuniststaterna. När jag kom till nazisternas koncentrationsläger och såg dödslistorna på socialdemokrater och fackföreningsmän.
–
Jag blev det när jag fick klart för mig att det var socialdemokratin som bröt marken för demokratin i Sverige, när jag fick klart för mig att det var socialdemokratin som lyft landet ur fattigdom och arbetslöshet med 30-talets krispolitik. När jag själv fick vara med och arbeta för ATP och fick möta de privilegierades socialistkampanjer när vanliga löntagare ville trygga sin ålderdom, det var det ni höll på med då.
–
Jag blev det under många år av samarbete med Tage Erlander då jag lärde mig vad demokrati och humanism är och med nära vänner som Willy Brandt, Bruno Kreisky och Tryggve Bratteli, som riskerade livet i kampen om människovärdet.
–
Men viktigare är att jag bestyrks i min övertygelse när jag ser ut i världen, när jag ser krigen och kapprustningen och massarbetslösheten och klyftorna mellan människorna.
–
Jag bestyrks i min övertygelse när jag i vårt eget land ser orättvisorna öka, arbetslösheten tillta, spekulation och fiffel gripa omkring sig.
–
När jag ser in i den framtid de borgerliga tydligen har att rbjuda där löntagarna ska bli fattigare och de rika rikare, där den sociala tryggheten blir bräckligare och lyxbåtarna fler, där solidariteten blev svagare och egoismen starkare, där de starka kan ta för sig och de svaga får ta skeden i vacker hand.
–
Visst är jag en demokratisk socialist. Jag är det med stolthet över vad denna demokratiska socialism har uträttat i vårt land, jag är det med glädje för jag vet att vi har viktiga arbetsuppgifter framför oss efter det borgerliga vanstyret.
–
Och med tillförsikt, för nu vet människor vad som händer med jobben och tryggheten och stabiliteten när högerkrafterna har ansvaret.
–
Jag är det på sätt och vis med ett roat leende för jag vet att den moderna svenska historien är full med värdefulla reformer som ni har skildrat som elak socialism men sedan slåss ni om att få äran av reformerna när människorna har fått erfarenhet av vad den betyder.
–
Visst är jag demokratisk socialist; som Brantling när han genomförde rösträtten; som Erlander när han byggde ut den sociala tryggheten och ATP. Det handlar om solidaritet och omtanke människor emellan.”

Kiitos Tapio Kuosma jälleen kerran perusteellisesta ”muistovuosikirjoituksesta”.

Ruotsissa käydään paraikaakin keskustelua asiasta: http://yle.fi/uutiset/palmen_murha_uusia_painavia_todisteita/8690360.

Kiitos, Tauno, kiitos Vastavalkea.

Onnea ja menestystä myös tulevaisuudessa !

Mielestäni Vastavalkea-verkkolehti on vastannut huutoonsa. Toisin sanoen lehti on kyennyt noudattamaan mediatiedoissaan (http://vastavalkea.fi/mediatiedot/) itse ilmaisemaansa vaateliasta linjaa:

”Vastavalkea-verkkolehden toimituksellinen linja määrittyy julkaisijan, Vastavalkea ry:n, säännöistä. Vastavalkea

aktivoi kansalaisia toimimaan
· demokratian laajentamiseksi
· köyhyyden ja sotien poistamiseksi
· vallankäytön vääristymien esilletuomiseksi ja korjaamiseksi
seuraa globalisaatiokehitystä ja tutkii kriittisesti sen taustalla olevia
ideologioita
tukee maailman rauhanomaista geopoliittista moninapaisuutta
vastustaa sotimalla edistettäviä hegemoniapyrkimyksiä
tukee valtioiden ja kansakuntien suvereniteettia ja itsemääräämisoikeutta.

Vastavalkea on puoluepoliittisesti sitoutumaton.”

Suosittelen lukemaan myös Ole Dammegårdin ”Staatskuppen i slowmotion”. Se lienee perusteellisin ja huolellisin aihetta käsittelevä teos. Teos on saatavilla myös englanniksi.

Stay Behind var hemliga motståndsrörelser som efter andra världskriget byggdes upp över hela Västeuropa, ofta i samverkan med den amerikanska underrättelsetjänsten CIA. I Sverige var organisationen okänd fram till några år efter Palmes död. Vid en sovjetisk ockupation skulle Stay behind leda motståndet, på olika håll i landet fanns hemliga vapendepåer. Verksamheten leddes av en särskilt grupp där även ledande politiker fanns med, bland annat Tage Erlander och efter honom även Olof Palme.

2013 hävdade Inga-Britt Ahlenius, tidigare medlem i Granskningskommissionen, att Stay behind låg bakom mordet.

http://www.svd.se/lista-5-aktuella-fragor-i-palmeutredningen#sida-6
¤
DN Debatt. ”Hemlig motståndsrörelse kopplas till Palmemordet”
Publicerad 2013-01-27

Samarbete med CIA. Var det en hemlig motståndsrörelse som låg bakom mordet på Olof Palme? Frågan ställs av två forskare i Basel och Uppsala. Motivet skulle ha varit Palmes arbete för internationell nedrustning. Det är dags att Sverige kartlägger den så kallade Stay behind-rörelsen, skriver Inga-Britt Ahlenius, tidigare chef för FN:s interna revision.

Journalisten och författaren Mikael Holmström avslöjade i en serie artiklar i slutet av 1990-talet Sveriges samarbete under och efter andra världskriget med de västliga stormakterna i Nato. Regeringen hade handlat i enlighet med nationens intresse för att säkra försvaret av Sverige men det hade skett i det fördolda och den svenska allmänheten hade ingen beredskap för denna nya sanning.

I sin bok ”Den dolda alliansen” från 2011 beskriver Holmström detaljrikt och fascinerande Sveriges förbindelser med västmakterna under det kalla kriget. Det var en ömsesidig informell pakt: Det låg i västs intresse att Sverige hade ett starkt försvar till skydd för den skandinaviska norra flanken framför allt. Sverige var ett ”osänkbart hangarfartyg”. I gengäld fanns ytterst hemliga garantier från väst att komma till svenskt stöd i händelse av angrepp.

Avslöjandet av existensen av sådana rörelser, hemliga arméer – utanför demokratisk kontroll – kom i Italien 1990. Det påpekades att liknande hemliga arméer hade upprättats i alla Natoländer och i nära samarbete med USA:s säkerhetstjänst, CIA. Det skulle visa sig att sådana hemliga motståndsrörelser även fanns i de neutrala länderna, inklusive Sverige.

En hemlig motståndsrörelse upprättades i Sverige – med nära kontakter med de västliga stormakterna. Det skedde inte på regeringens initiativ men av allt att döma på initiativ framför allt av statsminister Tage Erlander tillsammans med några andra statsråd. Detta nätverk stod inledningsvis under ledning av Alvar Lindencrona, i det civila chef för försäkringsbolaget Thule.

Under honom fanns tre avdelningschefer och regionalt och lokalt ett antal ”celler”. Möten hölls i ett hemligt rum i Lindencronas hem eller på ett hemligt kontor i Skandiahuset och lokalt i hemliga utrymmen i ledarnas sommarhus. Finansieringen kom från hemligt håll.

1951–1953 började CIA under William Colby, stationerad i Stockholm och sedermera CIA:s högste chef, att bygga upp ett nätverk i Sverige. Sverige förefaller ha tagit kontroll över detta men det är belagt att Erlander och Lindencrona under åren 1952–54 träffade CIA-chefen Allen Dulles. Det svenska nätverket förefaller ha haft kvar en högsta ledning några år in på 2000-talet, men det måste anses oklart vad som hänt med de undre nivåerna.

Forskarna Daniele Ganser, historiker vid universitet i Basel och Mats Deland, historiker vid Uppsala universitet, har behandlat Stay behind-rörelsen i Sverige. I en artikel i ”Journal for Intelligence, Propaganda and Security Studies” gör de en detaljerad genomgång.

De ställer också den onämnbara frågan: ”Var Stay behind-armén involverad i mordet på Olof Palme?”

Motivet vore att söka i Olof Palmes allt aktivare arbete för internationell nedrustning. Över tiden gick Palme från att argumentera för svensk kärnvapenutrustning till att aktivt verka för internationell kärnvapennedrustning. Som ordförande i Palmekommissionen drev han aktivt frågan om en kärnvapenfri zon i Norden.

Detta skulle ha betytt en försvagning av Västs strategiska förmåga – Danmark och Norge skulle i så fall lämna Nato, som också sannolikt skulle gå miste om sitt ”osänkbara hangarfartyg”. En sådan förändring i militära styrkeförhållanden i världen sågs med stor oro i Väst.

Det är också väl känt att även svensk militär såg med bekymmer på ett sådant scenario. Den 6 april skulle Olof Palme resa till Sovjet för ett samtal med Gorbatjov i denna fråga.

Parallellen till mordet på president John F Kennedy är inte bara slående utan närmast kuslig. James W Douglass beskriver i sin bok ”JFK and the unspeakable” hur Kennedy ända till sin sista levnadsvecka fullföljde en politik som fick hans egen militära underrättelsetjänst att se honom som en förrädare.

Efter Grisbuktsinvasionen på Kuba, som planerats av CIA, avskedade Kennedy CIA-chefen Allen Dulles och två andra höga chefer. Därmed hade han placerat sig i ”direkt konflikt med en kalla kriget-institution som hade kommit att betrakta sig själv som icke ansvarig inför någon.”

Som en följd av Kennedys fortlöpande omsvängning från kärnvapenkrig till en vision av fred ”… blev han avrättad av de makter som berördes”. Ett allt djupare engagemang för dialog med fienden blev ödesdiger.

I Europaparlamentet reagerade man kraftfullt på upptäckten av Stay behind-rörelserna, vilka hade verkat utanför all demokratisk kontroll, och krävde i en resolution i november 1990 fullständig utredning av dessa hemliga organisationer och deras eventuella utbrytargrupper. Sådana utredningar kom till stånd bland annat i Schweiz, Belgien och Tyskland.
#
Inga-Britt Ahlenius, Före detta generaldirektör för Riksrevisionsverket (1993–2003) och chef för FN:s interna revision (2005–2010). Deltog i den kommission som granskade utredningen av mordet på Olof Palme.
¤
Historioitsija Daniele Ganserin tunnetuin teos Suomessa lienee ’Naton salaiset armeijat : operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa’ (Like 2009). Kirjassaan Ganser käy läpi Naton Euroopassa ylläpitämiä parlamentarisen valvonnan ulkopuolella olleita salaisia armeijoita kylmän sodan aikana ja niiden väitettyä osuutta terroritekoihin. Ganserin mukaan terroriteoilla ohjailtiin maiden poliittista tilannetta. Yksi tällainen tapaus on Operaatio Gladio Italiassa.

(Vuoden 2006 alussa USA:n ulkoministeriö myönsi salaisten armeijoiden olleen olemassa.)

”Laajaan tutkimukseen nojautuen Ganser osoittaa, miten Naton salaiset joukot sekaantuivat laittomuuksiin, jotka useissa tapauksissa johtivat väkivaltaisiin terroritekoihin, joiden tarkoituksena oli mustamaalata vasemmistoa. ’Terrorismin vastaisen sodan’ aikakaudella tri Ganserin tutkimustulokset nostattavat perustavanlaatuisia kysymyksiä tiedustelupalveluiden roolista demokraattisissa yhteiskunnissa.” – Professori Jussi Hanhimäki, Graduate Institute of International Studies, Geneve
#
Daniele Ganser (s. 1972, Lugano, Sveitsi) on sveitsiläinen historioitsija, joka on erikoistunut kansainvälisiin suhteisiin ja niiden historiaan vuodesta 1945 tähän päivään. Hänen tutkimusalueisiinsa kuuluu mm. geopolitiikka, salainen sodankäynti, sodat luonnonvaroista, globalisaatio ja ihmisoikeudet. – Ganser opettaa Sveitsin yliopistoissa, muun ohella Baselin historianlaitoksella. Hänen viimeisin tutkimuksensa keskittyy ”terrorismin vastaisen sodan” ja öljyn hinnan suhteeseen. Ganser on kyseenalaistanut syyskuun 11. päivän terrori-iskujen virallisen selityksen.

Tämä Gladio-jupakka onkin siitä veikeä, ettei se häviä mihinkään vaikka HS:n ja YLE:n ”journalistit” kuorossa huutaisivat argumentaatioarsenaalinsa syvällisintä replakkaa: Salaliittoteoria! Höystäen sitä muilla asiaankuuluvilla syvällisyyksillä, kuten trollilla ja foliohatulla.Se on ja pysyy dokumentoituna virallisiin asiakirjoihin esimerkiksi Italiassa, jossa Gladion toiminta oli näyttävintä.

Jotain kiinnostavaa Ruotsissa on nyt tapahtumassa kun oikeastaan ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin muutakin kuin Petterssonia ollaan nostamassa esiin mahdollisena murhaajana. Jos totuus tulee joskus ennakoin eliitin puolustusreaktion menevän jotenkin siihen tyyliin: ”Ei kukaan osannut nähdä, että teon takana voisi olla joku muu kuin Pettersson”.

Che Guevara sanoi ampujalleen: anna mennä tapat vain miehen! Yhden ihmisen merkitys historiassa on tietysti rajallinen, mutta Palmen kuolema kyllä aiheutti jyrkän käännöksen Ruotsin ulkopolitiikassa. Voi myös kysyä millainen vaikutus sillä oli kehitykseen Venäjällä. Olisiko Jeltsinin kleptokratian sijaan nähty demokraattisen sosialismin suuntaan kehittyvä, Ruotsista mallia ottava Neuvostoliitto? Olisivatko ne miljoonat, jotka kuolivat Venäjällä taloudellisen shokkiterapian seurauksena säästäneet henkensä? Sosiologi Göran Therborn on todennut tästä Jeltsinin ajan shokkiterapiasta, että vähemmästäkin on jouduttu kansainväliseen oikeuteen.

Vaikka salaliitto Palmen murhan taustalla lopulta paljastuisikin olisimme kai siitä huolimatta aina samassa tilanteessa median suhteen. Vaikka salaliittoja (kenties laajimpana Gladio-järjestelmä) yksi toisensa jälkeen paljastuukin, tiedonvälityksen portinvartijoiden ”muistinmenetys” on aina yhtä täydellinen: Kaikki salaliitot ovat aina poikkeuksia. Ne ovat niin harvinaisia poikkeuksia ettei kukaan ”järkevä ihminen” edes harkitse niiden mahdollisuutta (olipa niitä kuinka paljon hyvänsä).

Tässä olisi yksi näkökulma juonitteluun murhan taustalla. http://www.politiskamord.com/lingarde.pdf Kyse on atk- ja tiedusteluekspertti Ulf Lingärden muistiosta Palmen murhan tutkintaa tutkineelle komissiolle. Muistion on julkaissut sivustollaa Henry Söderström, joka käsittääkseni on murhapaikalle ensimmäisenä saapuneen poliisin komisario Gösta Söderströmin poika.

Aiheeseen liittyen: Youtubesta löytyy kirjoituksessa mainitun Ivan von Birchanin kolmiosainen haastattelu englanniksi. Ensimmäinen osa: https://www.youtube.com/watch?v=YNqVvpLjvCM
Haastatelussa IvB mainitsee jopa yhden todennäköisen murhaajan nimenkin.

Olof Palme ei ollut ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen väkivaltaisesti kuollut merkittävässä asemassa oleva ruotsalainen.

Folke Bernadotte

Folke Bernadotte murhattiin Jerusalemissa syyskuun 17. päivänä 1948. Bernadotte oli ruotsalainen diplomaatti, upseeri, kreivi ja Punaisen Ristin johtaja. Hänet muistetaan neuvotteluista, jotka johtivat 27.000 vangin vapauttamiseen Natsi-Saksan keskitysleireiltä toisen maailmansodan aikana.

Bernadotte toimi sittemmin YK:n neuvottelijana Palestiinan kysymyksessä. Hänet murhattiin 17.9.1948 sionistisen järjestön Lehin (Stern-liiga) toimesta. Liiga katsoi, että Bernadotte oli Suur-Israelin muodostamisen esteenä, koska hän oli kahden valtion mallin kannalla: Bernadottem mielestä juutalaisvaltion rinnalla oli oltava tilaa palestiinalaisvaltiolle ja palestiinalaispakolaisten tuli saada palata kotimaahansa.

Julkaistujen lähteiden mukaan murhan olisi suunnitellut Yehoshua Zettler (Zeitler) (15.7.1917 – 20.5.2009), Sternliigan operatiivinen johtaja Jerusalemissa. Murhan olisi hyväksynyt johtoryhmä, jonka muodostivat Israelin tuleva pääministeri Yitzhak Shamir (tämä oli silloin kun murha suoritettiin yksi Sternliigan korkeimmista johtajista), Nathan Yellin-Mor, Sternliigan johtaja Jerusalemissa ja filosofi Yisrael Eldad.

Sanottujen lähteiden mukaan hyökkääjistä kaksi olisi ampunut Bernadottea kuljettaneen ajoneuvon renkaisiin. Sen sijaan Yehoshua Cohen olisi ampunut auton sisäosiin MP40-konepistoolilla surmaten Bernadotten ja hänen matkakumppaninsa, eversti André Serot’n. Väitetään, että hyökkääjien autonkuljettajana toimi Meshulam Markover.

Bernadotten ampujaksi väitetty Yehoshua Cohen kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1986. Yehoshua Zettler kuoli 91 vuoden iässä 20.5.2009. Israelin pääministerinä 10.10.1983 – 14.9.1984 ja 20.10.1986 – 13.7.1992 toiminut Jitzhak Shamir kuoli Tel Avivissa 30.6.2012 kärsittyään viimeiset elinvuotensa Alzheimerin taudista.

Lähteet Folke Bernadottea koskevalta osalta:

“A bullet for the count.” Jerusalem Post International Edition . October 10, 1998, p. 16-18.
Bell, J. Bowyer: Terror Out Of Zion. NJ: Transaction, 1996.
Bernadotte, Folke: Hädänalainen maailma. Suomentanut Aake Ranta. WSOY. Porvoo 1948.
Bernadotte, Folke: I stället för vapen. Norstedt. Stockholm 1948.
Bernadotte, Folke: Människor jag mött. Bonnier. Stockholm 1947.
Bernadotte, Folke, Slutet, [Mina humanitära förhandlingar i Tyskland våren 1945 och deras politiska följder]. Norstedt. Stockholm 1945.
Bernadotte, Folke: Saksan viimeiset päivät : humanitäärinen toimintani Saksassa keväällä 1945 ja sen poliittiset seuraukset. Suomentanut Sakari Saarikivi. WSOY. Porvoo 1945.
Bernadotten murhan suunnittelija kuoli. Verkkouutiset.fi 21.5.2009.
Burén, Göran: Mordet på Folke Bernadotte. Leopard förlag 2012.
Collins, Larry and Dominique Lapierre. O Jerusalem! NY: Simon and Schuster, 1972 (Amazon.com paperback, Distribooks, 1994).
Dahlby, Frithiof: Folke Bernadotte : Ett minnesalbum. Stockholm 1948.
Folke Bernadotte : ett minnesalbum. Norstedt. Stockholm 1948.
Folke Bernadotte af Wisborg : svensken och världsmedborgaren. Lindfors. Stockholm 1949.
Hadenius, Stig: ”Mordet på medlaren – Folke Bernadotte”. Populär historia 2008:9: sid. 46–49.
Hadenius, Stig: Vem var Folke Bernadotte? Historiska media. Lund 2007.
Heed, Börje: Brott som skakat Sverige. Stockholm 1989.
Hewins, Ralph: Count Folke Bernadotte: His Life and Work. 1950.
http://www.nytimes.com/1988/09/12/world/2-recount-48-killing-in-israel.html
http://www.svt.se/dokumentarfilm/vita-bussar-och-svarta-makter
https://fi.wikipedia.org/wiki/Folke_Bernadotte
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lehi
https://en.wikipedia.org/wiki/Yehoshua_Cohen
https://en.wikipedia.org/wiki/Yehoshua_Cohen#Assassination_of_Bernadotte
https://sv.wikipedia.org/wiki/Folke_Bernadotte#Mordet
Jerusalem Post International Edition A bullet for the count 10 oktober 1998.
Kifner, John: 2 Recount ’48 Killing in Israel i New York Times 12 november 1988
Kuosma, T.: Attentaatteja ja katastrofeja : vallan totuudet kritiikin puntarissa. Nordbooks 2013.
Mannen bakom Bernadotte-mord död. Svd.se 21.5.2009.
Marton, Kati: Döden i Jerusalem. Svensk översättning: Örjan Björkhem..Fischer & Co. Stockholm 1995.
Persson, Sune: Vi åker till Sverige : De vita bussarna 1945. Fischer & Co. 2005.
Persson, Sune: Mediation & Assassination. Count Bernadotte’s Mission to Palestine in 1948. London 1979.
Rosvall, Ted, Bernadotte-ättlingar,.Falköping 1992.
Sachar, Howard: A History of Israel: From the Rise of Zionism to Our Time. NY: Alfred A. Knopf 1998.
Schoenberg, Shira: The Assassination of Count Bernadotte. Jewishvirtuallibrary.org
Security Council 57 (1948) Resolution från 18 september 1948.
Svenson, Åke: De vita bussarna. Svenskt militärhistoriskt bibliotek. Hallstavik 2007.
Svenson, Sven: Folke Bernadotte : fredskämpe och folksonare. Lindström. Helsingfors 1950.

Dag Hammarskjöld

”Sinun täytyy uskaltaa – olla oma itsesi. Sen voisit siinä saavuttaa – että elämän suuruus kuvastuisi sinusta puhtautesi mitan mukaan” (Dag Hammarskjöld)
*
Dag Hjalmar Agne Carl Hammarskjöld (29.7.1905 Jönköping – 18.9.1961 Ndola, Rhodesian ja Njassamaan liittovaltio) oli ruotsalainen diplomaatti, joka toimi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) toisena pääsihteerinä huhtikuusta 1953 kuolemaansa (18.9.1961) saakka.

Dag Hammarskjöld syntyi Jönköpingissä mutta eli lapsuutensa pääasiassa Uppsalassa. Hänen isänsä Hjalmar Hammarskjöld toimi Ruotsin pääministerinä vuosina 1914 – 1917. Hammarskjöldin suku oli ollut Ruotsin kuningaskunnan palveluksessa 1600-luvulta asti. Hammarskjöld opiskeli talouspolitiikkaa Uppsalan yliopistossa.

Vuosina 1930 – 1934 Hammarskjöld toimi hallituksen työttömyyslautakunnan sihteerinä. Hän väitteli tohtoriksi Tukholman yliopistossa vuonna 1933 väitöskirjallaan Konjunkturspridningen. Vuonna 1936 Hammarskjöld astui Sveriges Riksbankin palvelukseen ja toimi sen pääjohtajana vuosina 1941 – 1948. Vuonna 1945 hänet nimitettiin hallituksen talousasioiden neuvonantajaksi koordinoimaan suunnitelmia sodanjälkeisen ajan taloudellisten ongelmien voittamiseksi.

Vuonna 1947 Hammarskjöld nimitettiin Ruotsin ulkoministeriöön, ja vuonna 1949 hänestä tuli valtiosihteeri. Hän oli yksi Ruotsin edustajista Pariisin konferenssissa, jossa Marshall-apu perustettiin. Vuonna 1948 hän osallistui Pariisissa OECD:n perustamiskokoukseen. Vuonna 1951 Hammarskjöldistä tuli hallituksen salkuton ministeri ja ulkoministerin varamies. Vaikka hän toimi sosiaalidemokraattisessa hallituksessa, hän ei virallisesti liittynyt mihinkään poliittiseen puolueeseen.

Hammarskjöld toimi Ruotsin delegaation varapuheenjohtajana YK:n yleiskokouksessa Pariisissa 1951 ja delegaation puheenjohtajana New Yorkin yleiskokouksessa 1952. Hammarskjöld valittiin Ruotsin akatemiaan isältään vapautuneelle paikalle 20.1.1954.

Trygve Lien erotessa pääsihteerin virasta vuonna 1953, YK:n päätti suositella pääsihteeriksi Hammarskjöldiä. Kymmenen valtiota yhdestätoista kannatti häntä. YK:n yleiskokous valitsi hänet huhtikuussa 1953 YK:n pääsihteerin virkaan 57 äänellä 60:stä. Hänet valittiin samaan virkaan uudelleen vuonna 1957. Hammarskjöldin mielestä pääsihteerin tuli tehdä päätöksiä hätätapauksissa ilman YK:n turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen suostumusta.

Hammarskjöld toimi virassaan useiden konfliktien sovittelijana. Hän yritti neuvotella ratkaisua Israelin ja arabivaltioiden välillä. Vuonna 1956 hän matkusti Kiinaan neuvottelemaan 15 Korean sodan aikana vangitun amerikkalaisen lentäjän vapauttamisesta. Samana vuonna hän perusti UNEF:n eli YK:n rauhanturvajoukot. Hän oli mukana selvittämässä Suezin kriisiä 1957.

Belgian Kongo (sittemmin Kongon demokraattinen tasavalta) sai itsenäisyyden 30. kesäkuuta 1960 ja maahan valittiin sosialistinen pääministeri Patrice Lumumba. 11. heinäkuuta maan itäinen osa Katanga, jossa on paljon luonnonrikkauksia, päätti julistautua itsenäiseksi pääministerinsä Moise Tšomben johtamana. Eri puolilla maata syntyi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä. Hammarskjöld teki Kongoon neljä matkaa neuvotteluratkaisun aikaansaamiseksi Lumumban ja Tšomben välillä.

Syyskuussa 1961 Hammarskjöld oli yksityislentokoneella matkalla Kongoon selvittääkseen Moise Tšomben ja YK:n joukkojen välisiä taisteluja. Tarkoituksena oli saada tulitauko Katangan kapinallisten ja YK:n rauhanturvaajien välille. Matkalla Elisabethvilleen syyskuun 17. ja 18. päivien välisenä yönä lentokoneen väitettiin joutuneen onnettomuuteen ja tuhoutuneen lähellä Ndolaa Pohjois-Rhodesiassa nykyisen Sambian alueella. Hammarskjöld ja muut 15 koneessa ollutta saivat surmansa.

Silloisen tutkimuksen mukaan Hammarskjöldin lentokone olisi lentänyt liian matalalla eikä lentokapteeni nähnyt Ndolan lentoaseman kiitotien päätä. Turvallisuussyistä lentokoneella ei ollut lentosuunnitelmaa. Suurelle yleisölle kerrottiin, ettei todisteita pommista, ohjuksesta tai lentokonekaappauksesta ollut löydetty.

Elokuun 19. päivänä 1998 Etelä-Afrikan Totuuskomission puheenjohtaja arkkipiispa Desmond Tutu kertoi, että hiljattain paljastuneet kirjeet yhdistivät Britannian turvallisuuspalvelun MI5:n, USA:n keskustiedustelupalvelun CIA:n ja Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelun ’lento-onnettomuuteen’. Yhden kirjeen mukaan Hammarskjöldin lentokoneen renkaiden väliin oli piilotettu pommi, joka laukesi koneen alkaessa laskeutua.

Heinäkuun 29. päivänä 2005 oli kulunut sata vuotta Hammarskjöldin syntymästä. Norjan armeijan komentaja kenraalimajuri Bjørn Egge antoi Aftenpostenille haastattelun edesmenneen pääsihteerin kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Egge oli ensimmäinen YK:n virkamies, joka näki Hammarskjöldin ruumiin. Egge kertoi, että Hammarskjöldin otsassa oli reikä. Reikä retusoitiin pois Hammarskjöldin ruumista otetuista valokuvista. Eggen mukaan vaikutti siltä, että Hammarskjöld selvisi lento-onnettomuudesta ja yritti lähteä loukkaantuneena hylyltä.

Haastattelussa Norjan televisio NRK:ssa 24. maaliskuuta 2007 tuntemattomana pysynyt palkkasotilas kertoi olleensa samassa huoneessa erään eteläafrikkalaisen palkkasoturin kanssa, joka väitti ampuneensa Hammarskjöldin lentokonetta.
Elokuussa 2011 brittiläinen The Guardian -sanomalehti uutisoi, että alkuperäisissä virallisissa tutkimuksissa kuulematta jääneet turmapaikan asukkaat olivat nähneet Hammarskjödin konetta ammutun toisesta, pienemmästä lentokoneesta. Lehden mukaan brittiviranomaiset olivat peitelleet todellisia tapahtumia.

Riippumaton tutkimus on osoittanut, ettei Hammarskjöldin kuolemaa aiheuttanut tavallinen lento-onnettomuus. Hän joutui mitä ilmeisimmin attentaatin uhriksi. Hammarskjöldille myönnettiin Nobelin vuoden 1961 rauhanpalkinto hänen kuolemansa jälkeen. John F. Kennedy kutsui Hammarskjöldiä vuosisadan suurimmaksi valtiomieheksi.

Lainoppineista ja diplomaateista koostunut komissio kehotti YK:ta vuonna 2013 uusiin tutkimuksiin. Komission mukaan oli vakavasti syytä olettaa, että Hammarskjöldin konetta tulitettiin, kun se oli laskeutumassa Ndolaan.

Lähteet:

Beskow, Bo: Dag Hammarskjöld : lähikuva. Suomentanut Kaarina Ruohtula. Otava. Helsinki 1969.
Beumer, Jurjen: Den längsta resan är resan inåt : mystik och politik hos Dag Hammarskjöld. Översättning: Eva Erichsen. Libris. Örebro 1999.
Birnbaum, Karl E.: Den unge Dag Hammarskjölds inre värld : inblickar i en människas tillblivelse. Dualis. Ludvika 1998.
Cronholm, Carl Gunnar: Mordet på sanningen : Dag Hammarskjöld. Cronholm & Cronholm. Lund 1996.
Frick, Lennart W.: Berömda svenskar i världen. Historiska media. Lund 2001.
Hammarskjöld, Dag: Kiinnekohtia. Suomentanut Sinikka Kallio. 9. painos. Otava. Helsinki 1984.
Hammarskjöld, Dag: Tal. 1953-61. 1962.
Kelen, Emery: Dag Hammarskjöld. Översättning av Lily Vallquist. Wahlström & Widstrand. Stockholm 1966.
Kuosma, T.: Attentaatteja ja katastrofeja : vallan totuudet kritiikin puntarissa. Nordbooks 2013.
Lash, Joseph P.: Dag Hammarskjöld : en biografi. Översättning från det amerikanska originalet av Nils Holmberg och Birger Hultstrand. Söderström. Helsingfors 1961.
Lesiovskij, Viktor: Gåtan kring Dag Hammarskjölds död. Övertsättning av Gunnel Bergström. Progress. Moskva 1989.
Möllerstedt, Gunnar: Generalsekreteraren : en biografi om Dag Hammarskjöld. Sveriges radio. Stockholm 1981.
Nyberg, Andreas (redaktör): Historiens största mordgåtor. Semic. Sundbyberg 2004.
Stolpe, Sven: Dag Hammarskjöld, yksinäinen ihminen. Käsikirjoituksesta suomentanut Aila Meriluoto. 2. painos. WSOY. Porvoo 1964.
Svegfors, Mats: Dag Hammarskjöld : den förste moderne svensken. Nortedt. Stockholm 2005.
Söderberg, Sten: Dag Hammarskjöld : en bildbiografi. Natur och kultur. Stockholm 1962.
Toppgestalter. Ekenäs tryckeri. Ekenäs 1959.
Urquhart, Brian: Hammarskjold. Alfred A. Knopf. New York 1972.
Urquhart, Brian: Hammarskjold. The Bodley head. London 1973.

Seuraavasta löytyy sensuroidun valtamedian so. propagandamedian antamasta kuvasta poikkeavia asioita:

”Palmemordet och Estonia-massmordet hänger ihop”, http://whitetv.se/en/the-murder-of-palme/1493-palmemordet-och-estonia-massmordet-haenger-ihop.html

”Olof Palme ville avsluta kalla kriget, men USA hindrade honom”, http://whitetv.se/en/the-murder-of-palme/1486-olof-palme-ville-avsluta-kalla-kriget-men-usa-hindrade-honom.html

Lisää Palmen murhaamiseen tavalla tai toisella liittyvää aineistoa löytyy seuraavasta:
http://whitetv.se/en/component/search/?searchword=olof+palme&ordering=&searchphrase=all

Whitetv.se on saksalais-ruotsalaisen oikeust.toht. Henning Witten ylläpitämä, (Ruotsissakin harvinainen) TODELLINEN vaihtoehtomedia-sivusto, jonka sisältö poikkeaa radikaalisti läntisistä propadamedioista, joista valtaosa mm. pyrkii tukemaan rikollisten vallanpitäjien NWO-agendan (Uusi Maailmanjärjestys) toteuttamista mm. tuhoamalla Euroopan kansallisvaltiot tarkoituksellisesti järjestetyllä maahantunkeutuja-tsunamilla.

Historiallisesta totuudesta

“History is written by the victors.” [Historian kirjoittavat voittajat.] (Walter Benjamin, kirjallisuuskriitikko, esseisti, kääntäjä, filosofi)

”Totuuden pahin vihollinen on järjetön usko auktoriteetteihin” (Einstein).
#
Historiantutkimus on ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuvaa ihmisten menneisyyden tutkimusta. Historiantutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto on laajaa. Tutkimus pyritään perustamaan tutkittavien tapahtumien yhteydessä syntyneisiin teksteihin. Tutkimuksessa nojaudutaan muun ohella kirjoitettuihin tai painettuihin teksteihin, valokuviin, arkeologisiin löytöihin ja haastatteluihin. Niitä käyttäen historiantutkija laatii kysymyksessä olevasta aiheesta lähdekritiikkiä käyttäen kertomuksen, joka rekonstruoi sen, mitä ja miksi menneisyydessä tapahtui.

Totuuden selvittämisen kannalta ongelmaksi jää, ettei historiantutkimus kykene ehdottomalla varmuudella kertomaan ’koko totuutta’. Sen sijaan historiantutkimus voi esittää kohteestaan enemmän tai vähemmän päteviä ja uskottavia tulkintoja.

Historiantutkimuksessa ovat eri aikoina vallinneet ja tutkimusta ohjanneet erilaiset akateemisen kirjoittamisen käytännöt, koulukunnat ja suuntaukset. Poliittista keskustelua hallitsevat näkökulmat ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat tutkijan muodostamaan kuvaan menneisyydestä. Suomen historian osalta tämä näkyy varsin selvästi vuotta 1918 ja toista maailmansotaa koskevissa tutkimuksissa.

Esillä olevaa aihetta ja ongelmaa voidaan lähestyä paitsi historiantutkimuksen ja historiallisten tietokirjojen kannalta myös historiallisen romaanin näkökulmasta. Otan konkreettisen esimerkin. Esimerkkini on Väinö Linnan historiallinen romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla. Teossarjan erityisansiona on pidetty sitä, että trilogia toi yleiseen keskusteluun vuoden 1918 sodan tapahtumat sodan hävinneiden punaisten näkökulmasta. Linnan trilogiaa on pidetty kuvaamansa ajanjakson yhteiskunnallisten olojen totuudenmukaisena kuvauksena.

Teossarjan toinen osa sai kriitikoilta myönteisen vastaanoton. Kirjassa nähtiin huomattavia taiteellisia ansioita ja sen sosiaalisen kuvauksen objektiivisuutta kiiteltiin. Teos sai aikaan huomattavasti enemmän keskustelua tultuaan julkaistuksi Ruotsissa. Dagens Nyheter julkaisi syksyllä 1960 haastattelun otsikolla ”Väinö Linna Suomen valkoisesta valheesta”. Haastattelussa Linna sanoi virallisen totuuden kansalaissodasta olevan totuuden irvikuva. ”Vaarallisinta tässä on se, että valkoinen, porvarillinen puoli on saanut oman käsityksensä kansalaissodasta läpi tavalla, joka teki siitä haavan, sairaan kohdan Suomen ruumiiseen. Itsenäisen Suomen julkinen elämä rakentui valheelle.” Valkoisiksi valheiksi Linna mainitsi valkoisen sodanjälkeisen terrorin uhrien määrän väheksynnän ja sen että kansalaissodan tärkeimmäksi syyksi väitettiin Venäjän vallankumousta, ei Suomen yhteiskunnallisia epäkohtia.

Hufvudstadsbladet julkaisi vielä samana syksynä kiertokyselyn historiantutkijoiden ja valtiotieteilijöiden käsityksistä Linnan teoksesta. Kiertokysely osoitti, ettei kansalaissodasta vallinnut yksimielisyyttä ja että Linnan mainitsemat väärät käsitykset saivat lukuisia kannattajia tiedemaailmasta. Professorien keskuudesta käskettiin jopa Linnaa pysymään ’lestissään’ eikä yrittämään historiankirjoitusta. Uusia tuulia puhalsi lähinnä professori Jan-Magnus Jansson, joka oli pitkälti samaa mieltä Linnan kanssa.

Linnan trilogian toinen osa edisti huomattavasti vuoden 1918 tapahtumia koskevan monivivahteisemman, rauhallisemman ja asiallisemman näkemyksen saavuttamista. Kirjailija-toimittaja N.-B. Stormbom on määritellyt Linnan ja muiden kansalaissotaa käsitelleiden kirjailijoitten yhteiskunnallisen näkemystavan eron seuraavasti: ”Linna ei pyydä armoa punaisille eikä sääliä heitä kohtaan, vaan esittää heidät moraalisesti ja intellektuaalisesti tasa-arvoisena osapuolena ja pyrkii valaisemaan syvältä heidän toimintansa vaikuttimia. Hänen kuvauksensa keskipisteenä olevat punaiset eivät ole passiivisia, kieroon kasvaneita, vajaamittaisia ja epäsosiaalisia ihmisiä, vaan aktiivisia, määrätietoisia, normaaleja ja nuhteettomia kansalaisia.”

’Historiallisen totuuden’ etsinnässä historiallisella romaanilla on ollut oma tärkeä tehtävänsä.

Käsiteltävän aiheen kannalta kiinnostava on myös U.A. Käkösen teoksessa Miehityksen varalta (1970) ilmaistu käsitys: ”Historian tutkijoille, jotka etsivät vain arkistoista totuutta tuon ajan tapahtumista, haluaisin sanoa, että se on täysin toivoton yritys. Papereista ei kaikki selviä.”

Eräät historioitsijat ovat väittäneet, ettei neutraalia, objektiivista ja epäpoliittista näkökulmaa ole olemassakaan. Tämän näkemyksen mukaan kaikki menneisyyttä koskevat kertomukset laaditaan jostakin näkökulmasta käsin.

Heikki Ylikangas on pohtinut historiankirjoituksen suhdetta totuuteen seuraavaan tapaan: ”Historiantutkimuksessa lähdetään siitä, että on olemassa yksi muuttumaton totuus. Muutenhan ei historian tutkiminen olisi ylipäätään mielekästä. Ongelmana on se, että kukaan vain ei voi koskaan todistaa, että olisi tuon totuuden saavuttanut. Niinpä tutkimuksen tuloksena on joukko tulkintoja totuudesta. Sen mikä tulkinnoista on kelvollisin eli käytännössä uskottavin ja vakuuttavin, ratkaisevat tutkimusten lukijat.”

Ny e-bok om mordet på Olof Palme
33-åringen Victor Gunnarsson skröt
inför sin vän Rana Chaudhury att han
lyckats döda premiärministern och
komma undan: ”Det var som att skjuta en hund”.

https://www.youtube.com/watch?v=sz6wxi0U9qc

http://www.amazon.com/dp/B018OHXK4I

”Jag sköt Olof Palme” – DU avgör om hans erkännande är lösningen på Palmemordet.
Boken är i stora stycken en sakframställan mot Åke Lennart Viktor Gunnarsson, den s k 33-åringen, där du som en sorts jurymedlem kan ta ställning till: Skyldig eller icke skyldig.

30 år efter mordet på Olof Palme
En internationell konspiration som aktiverade den sydafrikanska mördarregimen och fick en svensk extremist att avlossa det dödande skottet

Jag har under de 30 år som jag som journalist engagerat mig i utredningen av mordet på Olof Palme publicerat min dåvarande ståndpunkt på http://www.leopoldreport.com/LRsajt29.html Den har baserats på uppgifter som vid olika tillfällen funnits tillgängliga. Mycket har tillkomligt, mycket har blivit inaktuellt. Nya fakta har dykt upp, tips från initierade källor har förändrat bilden. Tyvärr har det blivit så att det som gällde den ena dagen inte gjorde det nästa dag. Man hankar sig fram, men att förakta konspirationsteorier är helt fel, de måste finnas på vägen fram mot sanningen.
Jag har också nått fram till en slutpunkt i mitt sökande efter svaren Varför? Vilka? Vem? och redovisar den i min bok och håller mig så gott det går mest till fakta, inte till gissningar och troende som många kastar ur sig utan att ha tillgång till dessa fakta.
Vägen fram till skotten på Sveavägen kan du läsa om på http://www.leopoldreport.com och i min e-bok ”Jag sköt Olof Palme” och själv ta ställning till vem som sköt Sveriges statsminister – tillika fredsmäklare i kriget Iran/Irak.
Jag trodde aldrig han var kapabel att klara av det. Nu vet jag att han både hade styrka, mod och galenskap för att göra det: Åke Lennart Victor Gunnarsson sköt Olof Palme.
Case closed!

Anders Leopold 31 år efter mordet på Olof Palme.

10.6.2020

Enligt Palmeutredningens (PU) chef Krister Petersson blev Olof Palme mördad av Skandiamannen Stig Engström. Case closed? Om någon vill veta mera, kan hen vända sig till en av världens mest intressanta thrillers, dvs. Granskningskommissionens betänkande i anledning av Brottsutredningen efter mordet på statsminister Olof Palme (SOU 1999:88).

Den 30 maj 1988 sände PU en skrivelse till Utrikesdepartementet (UD): ”Det har ifrån den svenska säkerhetspolisens sida (…) anförts, att det skulle kunna vara till fördel för utredningen (…) om ministern vid svenska ambassaden i Washington lämnade sin syn på organisationen.” PU ville få svar på följande frågeställningar : (…) ”6. Finns det i början av år 1986 någon anledning för USA och dess (…) CIA se en sådan fara för de egna intressena, att ett undanröjande av honom låg nära till hands? (…) 8. Skulle enligt UD:s bedömning någon stormakt – exempelvis USA genom CIA – vid svaret ’Ja’ på fråga 6 vara beredd att undanröja en statsledande politiker, oaktat risken för en stor goodwill-förlust?”

Skrivelsen föranledde dåvarande kabinettssekreterare Pierre Schori att den 7 juni 1988 ”ta kontakt med dåvarande chefen för säkerhetspolisen Sune Sandström. Schori framhöll (…) ’det tveksamma i beställningen’ varefter Schori och Sandström överenskom att skrivelsen kunde lämnas utan avseende.” Detta om detta (CIA-spåret).

”Ögonvittnet Leif [Ljungqvist], 76, såg mördaren: Det var inte Skandiamannen” (https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/70WPM4/palmevittnet-i-nytt-forhor-det-var-inte-stig-engstrom-jag-sag) [”– Gärningsmannen var atletiskt byggd, han var cirka 190 centimeter lång och Engström var knubbigare med kortare ben och så vidare. Jag såg hur Engström sprang in i gränden och de stegen stämmer inte med mannen som sköt” {https://www.svt.se/nyheter/inrikes/vittnena-det-var-inte-stig-engstrom-som-skot-olof-palme}.]

Sellaiselle, joka asiaan tahtoo vielä tänään kunnolla perehtyä, voi suositella perehtymistä jännittävään, 1006-sivuiseen komiteanmietintöön, joka Palmen murhasta julkaistiin kesäkuussa 1999 (lähes kolmen vuoden selvitystyön tuloksena): Brottsutredningen efter mordet på statsminister Olof Palme. Granskningskommissionens betänkande (SOU 1999:88).

Seuraavaakaan (mainitun mietinnön antia) ei valtamedia liene suurelle yleisölle raportoinut:

Den 30 maj 1988 sände PU en skrivelse till Utrikesdepartementet (UD): ”Det har ifrån den svenska säkerhetspolisens sida (…) anförts, att det skulle kunna vara till fördel för utredningen (…) om ministern vid svenska ambassaden i Washington lämnade sin syn på organisationen.” PU ville få svar på följande frågeställningar : (…) ”6. Finns det i början av år 1986 någon anledning för USA och dess (…) CIA se en sådan fara för de egna intressena, att ett undanröjande av honom låg nära till hands? (…) 8. Skulle enligt UD:s bedömning någon stormakt – exempelvis USA genom CIA – vid svaret ’Ja’ på fråga 6 vara beredd att undanröja en statsledande politiker, oaktat risken för en stor goodwill-förlust?”

Skrivelsen föranledde dåvarande kabinettssekreterare Pierre Schori att den 7 juni 1988 ”ta kontakt med dåvarande chefen för säkerhetspolisen Sune Sandström. Schori framhöll (…) ’det tveksamma i beställningen’ varefter Schori och Sandström överenskom att skrivelsen kunde lämnas utan avseende.” Detta om detta (CIA-spåret).

Kommentti: Ruotsin turvallisuuspoliisissa oli siis henkilöitä, jotka varsin pian oivalsivat ’enemmän’ ja tekivät aloitteen kyseisen ’ongelman’ selvittämiseksi. Mutta sitten ’korkeammat voimat’, so. vaikutusvaltainen kabinettisihteeri Pierre Schori ja SÄPO:n päällikkö Sune Sandström estivät pyydetyn selvityksen tekemisen.

Kiinnostavaa on (muun ohessa), että Schorin on kerrottu olleen Olof Palmen ystävä.
Mikäli Palmen murha olisi tapahtunut Julius Caesarin aikoihin, olisi joku herkkäkorvainen saattanut kenties kuulla hiljaisen kuiskauksen ’Et tu, Pierre’.

Se oli silloin, kesäkuussa 1988. Sama kuvio, hieman eri muodossa, toistui 32 vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2020 (10.6.). Nyt Schorin ja Sandströmin rooleissa esiintyivät pääsyyttäjä (chefsåklagare) Krister Petersson ja tutkinnanjohtaja (spaningsledare) Hans Melander.

Beslut i förundersökningen om mordet på Sveriges statsminister Olof Palme
Publicerad: 2020-06-10 11:03:52: Chefsåklagare Krister Petersson har i dag onsdag den 10 juni beslutat att lägga ned förundersökningen om mordet på statsminister Olof Palme den 28 februari 1986 med motiveringen ”misstänkt avliden”.
#
Palmen tapaus tuo etsimättä mieleen presidentti Kennedyn murhan, johon syylliseksi löydettiin ’patsy’. Tuossakin tapauksessa virallinen tutkinta epäonnistui. Eikä sitäkään totuutta haluttu saattaa tavallisten kansalaisten tiedoksi, ei sen enempää JFK:n kotimaassa kuin Suomessakaan.

Meillä portinvartija-sensorina valtamediassa toimi pohjoismaiden suurilevikkisimmän sanomalehden kulttuuritoimituksen esimies. (Kyseinen henkilö esti sen kirjallisuusarvosteluni julkaisemisen, jonka olin laatinut koko Yhdysvaltojen tunteman asianajajan Mark Lanen vavahduttavasta teoksesta Plausible Denial : Was the CIA Involved in the Assassination of JFK?) (Asiaa tuntemattomille: Asian taustalta löytyy tietenkin HS:n Erkkojen tunnettu ’vihasuhde’ itäiseen naapuriimme ja vastaavasti ’rakkaussuhde’ Ainoaan supervalttan ja sen valtaeliittiin. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov karkotti perustuslaillisiin kuuluneen Eero Erkon maanpakoon ja hän vietti vuodet 1903–1905 USA:ssa ja Kuubassa. Eero Erkko oli Eljas Erkon isä ja Aatos Erkon isoisä. Isoisältä pojalle ja pojanpojalle. – Kiinnostavaa on, että Erkkojen kyseinen tausta vaikuttaa yhä edelleen pohjoismaiden suurilevikkisimmän sanomalehden linjassa. Ja pahinta on, ettei tuo tausta tee hyvää sananvapaudelle.)

Oikeusjuttu Louisianan osavaltio v. Clay Shaw

Virallisen version kritiikistä huolimatta presidentti Kennedyn murha näytti pitkään jäävän vaille varsinaista rikosoikeudenkäyntiä. Maaliskuun 1. päivänä 1967 tilanne muuttui, kun New Orleansin piirisyyttäjä Jim Garrison ilmoitti syyttävänsä tunnettua liikemiestä Clay Shawta murhan suunnittelusta. – Clay Shaw pidätettiin 1.3.1967 ja asetettiin syytteeseen osallisuudesta salaiseen hankkeeseen John F. Kennedyn murhaamiseksi. Oikeudenkäynti alkoi 29.1.1969. Valamiehistön ratkaisu ilmoitettiin 1.3.1969 puolenyön jälkeen. Tuomio oli vapauttava; Shaw oli todettu syyttömäksi. – Vapauttavan päätöksen jälkeen valamiehistön jäsenille esitettiin kysymyksiä, mikä oli Louisianassa sallittua. Ne valamiehet, joille kysymyksiä tehtiin, myönsivät syyttäjän näyttäneen toteen, että presidentti Kennedy oli surmattu salaisen hankkeen tuloksena. Valamiehet olivat vapauttaneet Shawn yksilönä, mutta eivät olleet hyväksyneet liittohallituksen käsitystä yksinäisestä murhaajasta.

Garrisonin arvion mukaan tuomio olisi saattanut olla toisenlainen, mikäli valamiehet olisivat tienneet Shawn CIA-yhteyksistä (Jim Garrison: On the Trail of the Assassins, 1991). Oikeudenkäynnin aikana CIA ei tahtonut myöntää Shawn yhteyksiä keskustiedustelupalveluun. Richard Helms, joka oli toiminut vuonna 1963 CIA:n peitetoimien apulaissuunnittelupäällikkönä, myönsi vasta 1979 valan velvoittamana, että Clay Shawlla oli ollut yhteyksiä tiedustelupalveluun. Helmsin mukaan Shaw oli toiminut CIA:n kotimaan yhteysosaston osa-aikaisena yhdysmiehenä.

Edustajainhuoneen salamurhakomitean raportti

USA:n edustajainhuone asetti 17.10.1976 komitean (House Select Committee on Assassinations) tutkimaan presidentti Kennedyn ja tohtori Martin Luther Kingin murhia. Komitea julkisti raporttinsa 29.7.1979. Raportti sisälsi muun ohessa kaksi sensaatiomaista väitettä: toinen ampuja oli ampunut neljännen laukauksen ’ruohikkoisen kumpareen’ takaa. Komitea totesi olevan luultavaa (”probably”), että Kennedy murhattiin salaliiton tuloksena. myönsi niin ikään, että salainen hanke oli todennäköinen (”likely”). (The committee believes, on the basis of the evidence available to it, that President John F. Kennedy was probably assassinated as a result of a conspiracy. The committee was unable to identify the other gunmen or the extent of the conspiracy. JFK Assassination Records.) Toisen ampujan henkilöllisyys jäi epäselväksi.

Oikeusjuttu Hunt v. Liberty Lobby

USA:n oikeusministeriö ei ole suostunut tutkimaan presidentti Kennedyn murhaa edustajainhuoneen taannoisen salamurhakomitean suosituksesta huolimatta.

Ainoa oikeusprosessi, joka on toistaiseksi vakavasti järkyttänyt Warrenin komission ja edustajainhuoneen salamurhakomitean päätelmiä, on tapaus Hunt vastaan Liberty Lobby. Oikeusjuttua on perusteellisesti selvitetty asianajaja (New Yorkin osavaltion lainsäätäjä, kirjailija) Mark Lanen kirjassa Plausible Denial : Was the CIA Involved in the Assassination of JFK? (1991). – Mainitussa prosessissa oli kysymys vahingonkorvausvaatimuksesta, joka perustui kantajana ollutta keskustiedustelupalvelun virkailijaa E. Howard Huntia koskevaan kirjoitukseen Liberty Lobby -järjestön The Spotlight -sanomalehdessä. Kirjoituksessa vihjattiin Huntin sekaantuneen Kennedyn vastaiseen salaiseen hankkeeseen. Hunt piti kirjoitusta loukkaavana ja väitti sen vahingoittaneen häntä myös taloudellisesti.

Lanen teoksen alaotsikkona on kysymys ”Was the CIA Involved in the Assassination of JFK?” [Oliko CIA sekaantunut JFK:n murhaan?] Kirjan huippukohtana on kuvaus tuomion julistamisesta helmikuussa 1985 (ks. United States District Court, Southern District of Florida, verdict of February 6, 1985, case number 80-1121-Civ-JWK). Ratkaisuna oli kanteen hylkääminen.

Juryn puheenjohtaja julkisti asiasta seuraavan lausunnon: ”Mr. Lane was asking us [the jury] to do something very difficult — he was asking us to believe that John Kennedy had been killed by our own government. Yet, when we examined the evidence we were compelled to conclude that the CIA had indeed killed President Kennedy.” [{Liberty Lobbya oikeudessa puolustanut} Lane pyysi meitä {valamiehistöä} tekemään jotakin hyvin vaikeaa — hän pyysi meitä uskomaan, että John Kennedyn oli tappanut meidän oma hallituksemme. Mutta kun tutkimme todistusaineiston, meidän oli pakko tehdä johtopäätös, että CIA oli todellakin tappanut presidentti Kennedyn (ks. New York Post 21.9.1991).

Lanen teorian mukaan kysymyksessä oli valtiokaappaus, jolla tahdottiin muuttaa hallituksen ulkopolitiikan suunta liennytyksestä kylmään sotaan. Taustalla oli myös keskustiedustelupalvelun organisoima Sikojenlahden epäonnistunut maihinnousuyritys Kuubaan. Fiaskon vuoksi Kennedy erotti tiedustelupalvelun johtomiehiä ja uhkasi hajottaa koko järjestön.

Evidenssinä salaisesta hankkeesta Lane on viitannut muun ohessa presidentin normaalin suojelun puuttumiseen kohtalokkaalla ajelulla Dallasin Dealey Plazalla. (Sam Houstonin linnakkeessa olevan 112. sotilastiedusteluryhmä oli koulutettu kysymyksessä olevaan suojelutehtävään. Yksikön komentajan everstiluutnantti Rudolph M. Reichin tarjotessa yksikkönsä palveluksia Kennedyn Texasin-matkan ajaksi maan salainen palvelu suorasanaisesti hylkäsi tarjouksen. Tuloksena oli presidentin suojauksen täydellinen puuttuminen Dealey Plazalla. Kennedy oli jätetty yksin sala-ampujien armoille.)

”Asioita on kutsuttava niiden oikeilla nimillä. Se, mitä Vietnamissa nyt tapahtuu, on yksi kidutuksen muoto. Pommituksilla ei voi olla sotilaallisia vaikuttimia. […] Se, mitä tehdään, on ihmisten piinaamista, kansakunnan kiduttamista sen nöyryyttämiseksi, sen pakottamiseksi alistumaan vallan sanelun edessä. […] Sen vuoksi pommitukset merkitsevät rikosta. […] Sellaisia on paljon aikamme historiassa. Ne tunnetaan usein nimeltä. Guernica, Oradour. Babi Jar, Katyn. Lidice, Sharpeville ja Treblinka. […] Väkivalta on voittanut. Mutta jälkimaailman tuomio on langennut ankarana niitä kohtaan, jotka ovat olleet vastuussa väkivallasta. […] Nyt on jälleen yksi nimi liitettävä ketjuun. Hanoi — jouluna 1972.” (Olof Palme)
#
https://vastavalkea.fi/2016/02/28/olof-palme-murhattiin-30-vuotta-sitten/
#
Les enquêteurs suédois s’intéressent à la CIA, l’agence de renseignement américaine, (…).
#
Stay-behind var ett hemligt nätverk som kontrollerades av NATO och skulle bedriva gerillakrigföring efter en sovjetisk ockupation. Nätverket infiltrerade Sverige via CIA chefen William Colby och Sven Aspling och senare med hjälp Tage Elander i samarbete med finansindustrin och försvaret. Nätverket uppskattas bestått av 1000-2000 personer. SÄPO och CIA samarbetade, men var försiktiga i sina kontakter till följd av att Sverige formellt var neutrala i kalla kriget. Från insatta på CIAs sida menade man att Sverige var mycket viktigt för operationer i området, till och med viktigare än Office of Special Operations i hela skandinavien.
Stay-behind blev offentligt känd i början på 90-talet efter att den genomfört en lång serie terrordåd i Italien. Thulehuset/Skandiahuset vid Sveavägen 44 där den svenska grenen av Stay-behind hade ett eget kontor.
2018 menade flera sakkunniga experter att eventuella kopplingar mellan Stay-behind och mordet på Palme borde utredas.
En teori är att medlemmar i Stay-behind kan ha sett Palme som ett hot mot landets säkerhet och eller som en landsförrädare som inte agerade tillräckligt kraftfullt mot Sovjetunionen. Enligt Inga-Britt Ahlenius behöver inte Stay-behind-spåret utesluta andra teorier om Palmemordet, som Sydafrikaspåret, alltså teorin om att Palme skulle ha mördats på grund av Sveriges omfattande stöd till befrielserörelsen ANC som kämpade mot apartheidregimen, något som kunde befaras få långtgångna geopolitiska konsekvenser för USA. Ahlenius menar att ”Om någon stat eller utländsk organisation låg bakom bör de ha haft en ”replipunkt”, alltså bas eller stödjepunkt, i Sverige.” Anna Hage som var ögonvittne till händelsen förhördes flera gånger av SÄPO, men hon menar att ”Syftet med förhören blev hon aldrig klar över” respektive att hon fick en obefintlig förberedelse inför vad som skulle möta henne i rättssalen. Ahlenius menar också att uppgifterna i Anna Hages bok 30 år av tystnad stärkt hennes uppfattning. Under 80-talet producerade journalisten Allan Francovich en serie dokumentärer angående Stay-behind. Under den här tiden, när Francovich var 52 år gammal, dog han plötsligt den 17 april 1997. Dödsfallet skedde när han var på väg in i USA genom tullen i Houston, och vissa menar att det råder oklara omständigheter kring dödsfallet. Journalisten Baab och Pentagonkonsulten Harkavy driver en liknande tes i boken Im Spinnennetz der Geheimdienste. Warum wurden Olof Palme, Uwe Barschel und William Colby ermordet? där de skriver att ett dokument från Secret Service Planning Staff (sekretariatet för Stay-Behind)l daterat till den 15.12.1985, visar att CIA och MI6 beställde mordet på Palme. Mördaren ska ha haft CIA-utbildning och varit hemlig agent i Iran. F.d. medlemmar i Ronald Reagans regering som William Schneider Jr. har bekräftat att Palmes avsikt att minska konfrontationen mellan blocken gick stick i stäv med USA:s strategi att knäcka Sovjetunionen genom en accelererad kapprustning. Svenska säkerhetstjänster och högt uppsatta amiraler inom den svenska marinen delade denna uppfattning. Även Reagans säkerhetspolitiske rådgivare Luttwak menar att Palmes politik uppfattades av USA som ett hot mot Natos ”norra flank”. Enligt honom gick USA:s strategi ut på att hålla sig vän med Sverige samtidigt som man isolerade Palme. Enligt dåvarande chefen i USA:s flotta fanns det ett tätt samarbete mellan svenska amiraler och USA vilket bland annat visade sig i ubåtskränkningarna som, enligt honom samt såväl William Schneider Jr., som Reagans dåvarande försvarsminister Weinberger och ubåtsexperten Tunander, genomfördes av Nato-ubåtar. Det svenska försvaret ställde sig tveksamt inför hela Palmes hållning gentemot Sovjetunionen.[källa behövs] I en intervju med Svenska Dagbladet pratade tolv marinofficerare om att de inte litade på Palme i ubåtsfrågan och att han hade en för ”slapphänt” inställning mot Sovjetunionen. Enskilda representanter som Hans von Hofsten blev väldigt radikala och hade enligt hans underordnade Cay Holmberg träffat poliser där man hade pratat om Palmes opålitlighet och Holmsten hade berättat om man även hade diskuterat att ”få undan” Palme. Den stundande ”Moskvaresan” sågs som mycket kontroversiell av vissa företrädare. När Palmes besök närmade sig fick det svenska försvaret och USA draghjälp av svensk press som befarade att Palmes idéer om en kärnvapenfri zon även skulle tvinga Danmark och Norge ut ur Nato. Två utredare från riksrevisionsverket menade att just Palmes planerade besök i Sovjetunionen våren 1986 kan vara ett motiv för mordet och det skulle även kunna förklara tidpunkten. Efter mordet har Gorbatjov visat sig övertygad om att mordet på Palme var ett uppdragsmord eftersom hans visioner enligt Gorbatjov störde mäktiga intressen.
#
Another plot sees the involvement of the CIA and the Italian clandestine, pseudo-masonic lodge Propaganda Due led by Licio Gelli who wrote, in a telegram to Philip Guarino, that ”the Swedish tree will be felled”.
#
Olof Palme (30.1.1927 Tukholma – 28.2.1986 Tukholma)
#
”Meille demokratiassa on kyse ihmisten arvokkuudesta. Tämä sisältää poliittiset vapaudet, oikeuden ilmaista näkemyksensä vapaasti, kritikoida ja vaikuttaa mielipiteisiin. Demokratia auttaa omaksumaan oikeuden työhön, terveyteen, koulutukseen ja sosiaaliturvaan.” (Olof Palme)

CIA + MI6 gav order om Palmemordet via NATO:s Stay-behind Special Operations Planning Staff (SOPS)
by bakomnyheterna 14.6.2020
[Krister] Peterson känner nog till att ”Skandia-mannen” inte är den verkliga mördaren. Förmodligen har han fått tillsägelse om att inte uppge de verkliga mördarna som ligger bakom mordet på Olof Palme. Ett unikt dokument visar hur mordet gick tillväga!
2018-02-28 23:21
H[…] W[…]
I början på 1990-talet blev det i Italien känt att NATO hade en hemlig armé i alla NATO-länder, även de ”neutrala” som Sverige, Finland, Österrike och Schweiz. Uppgiften var att de hemliga soldaterna skulle stanna kvar bakom linjerna ifall Sovjetunionen skulle invadera resp. land.
(…)
I Italien heter Stay-behind Gladio, i Sverige Arla Gryning. (…)
1953 upptäckte den svenska polisen Arla Gryning under ledning av Otto Hallberg (grundaren av Sveaborg). Han friades från alla anklagelser i ett hemligt förfarande.
(…) I Sverige var även toppar i näringslivet med som i början Alvar Lindencrona, chef för Skandia, och med stor sannolikhet även Hans Rausing, Tetra Pak, som fick fly undan de galna löntagarfonderna till England, vilket skadade Sverige enormt. Näringslivstopparna gav kompetens och pengar till Arla Gryning. De hade sitt högkvarter i Skandiahuset, precis där Olof Palme mötte sin baneman.
(…)
Den nya tyska boken om Palmemordet, som tystas ner totalt i Sverige, även av experter som Gunnar Wall, har ett centralt hemligt dokument, som författarna Patrik Baab och Robert E. Harkavy lyckades komma över. (…)
Dokumentet är ett protokoll från ett hemligt möte som SOPS hade den 15 december 1985 och som har den högsta sekretess-stämpeln som NATO kan ge: Cosmic-Top Secret. Att SOPS verkligen finns är belagt genom dokument av det norska försvars-departementet. Varje månad möttes företrädare för de olika NATO-säkerhetstjänsterna inom ramen för SOPS.
Dokumentet nämndes första gången av DN-journalisten Göran Beckérus den 28 april 1992 med titeln: ”Ett topphemligt underrättelseorgan inom den västliga försvarsalliansen Nato låg bakom mordet på Olof Palme.” (…)
I dokumentet talas det om en Operation Tree. Både Beckérus och filmproducenten Allan Francovich är överens om att detta var koden till Palmemordet. Deras källa är ”f.d.” CIA-agenten Oswald LeWinter, som med stor sannolikhet är en Mossad-agent. (…)
LeWinter påstår att vid detta hemliga dokumenterade SOPS mötet den 15 december 1985 deltog även den svenska f.d. Säpochefen Per G. Näss tillsammans med Alvar Lindencrona.
SOPS-dokumentet nämner två motiv för Palmemordet:
Ett svenskt fartyg hade levererat anrikat Uran 235 (WG 235 = Weapons Grade 235) till New-Delhi i Indien via Kiel. Olof Palme skall ha lovat den indiske regeringschefen Rajiv Gandhi plutonium för en indisk atombomb om Indien i gengäld köper Bofors-kanoner för flera miljarder dollar. Transporten seglade under falska papper för att dölja avsändaren Sverige inför den internationella atomenergimyndigheten IAEC. NATO ville inte att Indien blev en atommakt. Denna kritik mot Palme kom från den amerikanska representanten enligt LeWinter.
Englands ombud kritiserade Palme för sina planer om en atomvapenfri zon i hela Skandinavien. Palmes planerade besök i Moskva mars 1986 skulle vara ett hot mot den nordliga NATO-sidan. Man var rädd för att Gorbatjov skulle kunna gå med på ett alliansfritt Nordeuropa.
Belgiens ombud skall ha föreslagit att avlyssna Palme. Resultatet av mötet blev:
”CURRENT STATUS OF ABOVE MAKES IT IMPERATIVE THAT ”OPERATION TREE” BE CARRIED OUT SUCCESSFULLY. SOPS HAS BEEN ASSURED THAT ARMS LENGTH WILL BE MAINTAINED TO ENSURE DENIABILITY. PROJECT MANAGEMENT IS LOCAL, TECHNICIANS IMPORTED. SOPS REQUIRES DETAILS TO BE KEPT FULLY COMPARTMENTED ON NEED TO KNOW BASIS.”
”AKTUELL STATUS FÖR OVANSTÅENDE GÖR DET OTROLIGA ATT” OPERATION TRÄDET ”UTFÖRES MED BELÅTENHET. SOPS har försäkrats att en arms längd kommer att upprätthållas för att säkerställa ansvarsfrihet. PROJEKTHANTERINGEN ÄR LOKALT, TEKNIKER Importerade. SOPS REKVIRERAR UPPLYSNINGAR FÖR ATT HÅLLA FULLA FÖRDELAR FÖR ATT HÅLLA DET PÅ FACKMÄSSIG GRUND”.
SPOS folket enas alltså på mötet att det är nödvändigt att mörda Olof Palme. Mördarna skall importeras, Sydafrikaspåret, och tas hand om av lokala förmågor, d.v.s. polisspåret i skepnad av Arla Gryning. Hela puzzlet på Palmemordet faller på sin plats i det här dokumentet.
Den grova censuren mot den nya tyska Palmeboken är ytterligare ett bevis på att CIA gav uppdraget om Palmemordet!
Denna extrema censur är dessutom ett indicium att Arla Gryning finns kvar och fortfarande har makt i Sverige!
P.S.: Ju mer jag forskar i Palmemordet, ju mer begriper jag vilken genialisk plan han hade att stabilisera freden i världen och hålla Sverige ifrån atomförstörelse så långt han kunde. Palme visste säkert att de negativa bakgrundskrafterna planerade WW3 med ett atominferno som skulle ha utspelat sig över Europa och Israel/Mellanöstern. (…) de sovjetiska ubåtarna, som senare visade sig härstamma till stora delar från NATO. (…)
(…)

Kriminellt hänga ut Skandiamannen som Palmemördare
2020-06-10
Dagens Palmebesked från åklagare och poliser blev en stor rättsskandal. Även 34 år efter Palmemordet är det samma polismaffia som härjar. Därför nämndes inget om polisspåret och underrättelsetjänster. Palmemordet är sedan hösten 2017 uppklarat tack vare den tyska boken Im Spinnennetz der Geheimdienste, där ett nyckeldokument publiceras, som visar att MI6 och CIA i december 1985 gav uppdrag till sydafrikanska underrättelsetjänsten att mörda Olof Palme, då han var i vägen för illegala vapenaffärer.

I Sverige fick NATO:s hemliga Stay Behind gren i Sverige, Arla Gryning, i uppdrag att lotsa in det sydafrikanska killerteamet i Sverige till mordoffret Palme och tillbaka till Sydafrika. Arla Gryning hade sitt högkvarter i Stockholm i Skandiahuset, där Skandiamannen två minuter före mordet gick ut och tittade till Palme, som då redan hade mördats av en sydafrikansk agent. Förmodligen skulle Skandiamannen kontrollera att mordet blev lyckad samt plocka bort Palmekulorna från mordvapnet.
Kulorna byttes nämligen ut och de som diskuterades idag var fejkkulor som hade lagts dit efteråt.

Suomen tasavallan valtiojohto tukijoineen luottaa keväällä 2022 Naton ydinasepelotteeseen. Huhtikuussa 1983 Olof Palme puhui pelotteesta tauhankokouksessa Uppsalassa seuraavaan tapaan:

”Ajatus siitä, että rauha voidaan saavuttaa pelotteen avulla, on vain yksi tapa sanoa, että turvallisuuden tavoittelun on perustuttava pelkoon. Tavoitteena on juurruttaa vastustajaan mahdollisimman paljon pelkoa. Ja hänellä itsellään on vastaava tarkoitus. Seurauksena on, että pelko leviää ja lisääntyy. Koko ihmiskunnan täytyy olla täynnä pelkoa siitä, mitä ydinsota voisi tarkoittaa ihmisille ja heidän lapsilleen ja sivilisaation tulevaisuudelle. – Hiroshiman ja sitä seuranneiden vuosien olisi pitänyt opettaa meille, että ydinaseet ovat muokanneet koko sodan käsitettä. Ydinaseiden aikakaudella mikään kansakunta ei voi saavuttaa turvallisuutta ylivoimalla, koska mikään kansakunta ei voi puolustautua ydinjätteeltä. – Meidän on löydettävä uusi turvallisuusperiaate, joka perustuu yhteiseen etuun ydinsodan välttämiseen. Poliittisten ja ideologisten vastustajien on tehtävä yhteistyötä ydinsodan välttämiseksi. He voivat selviytyä vain yhdessä – tai hukkua yhdessä. Ydinsota ei pääty kenenkään voittoon, vaan molemminpuoliseen tuhoon. Siksi turvallisuus ydinaikakaudella tarkoittaa yhteistä turvallisuutta.” (Olof Palme: Kärnvapenhotet, huhtikuussa 1983)