Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan globaalitalous on erittäin haavoittuvassa tilassa. G20-maiden valtiovarainministereille ja keskuspankkiireille Shanghain kokousta varten laatimassaan muistiossa IMF kehottaa Yhdysvaltoja ja muita G20-maita laatimaan suunnitelman, joka voidaan ottaa nopeasti käyttöön. Shangain kokous pidettiin 26–27. 2.2016.
Maailmantalouden toipuminen on heikentynyt entisestään tilanteessa, jossa globaali talous on erityisen haavoittuva ulkoisille shokeille kuten terrorismille, pakolaistulville, globaaleille epidemioille ja geopolittisille konflikteille, valistaa IMF keskuspankkiireja ja G20-maiden valtiovarainministereitä.
Rahoitusmarkkinoiden epävakaus ja varallisuuden/osakkeiden arvon lasku ovat tiukentaneet rahoitustilannetta kehittyneissä maissa. Öljynhintojen lasku keikuttaa öljynviejämaiden tilannetta, kun taas öljyntuojamaissa hintapudotus ei olekaan odotetusti kasvattanut kysyntää. Kiinan tipahtaminen tasaisemman talouskasvun käyrälle yhdessä muiden kehittyvien maiden markkinoilla näkyvien stressioireiden kanssa tuottanee maailmanlaajuisia vaikutuksia, painottaa IMF.
Yhdysvaltojen suhteen todetaan, että kotimaisen kysynnän odotetaan pysyvän reippaana, koska sitä tukevat edelleen helpot rahoitusolosuhteet sekä vahvistuvat kiinteistö- ja työmarkkinat. Toisin sanoen kulutusluotolla pystyy yhä elämään Yhdysvalloissa.
Intian odotetaan jatkavan talouskasvun uralla kiitos alhaisempien kuluttajahintojen, ansiotason kasvun sekä tiettyjen viimeaikaisten politiikkauudistusten — joita raportissa ei eritellä. Venäjä lähtee toipumaan huolimatta öljynhinnan laskusta ja talouspakotteista.
Globaalisti investointien ja kaupankäynnin määrä on vähentynyt.
IMF:n suosituksia
Korkeamman ja kestävän kehityksen turvaaminen vaatii kysyntää ja tarjontaa vahvistavaa politiikkaa; liika luottamus rahapolitiikan vaikutuksiin voi kostautua. Mikäli taloudellista liikkumavaraa löytyy, valtioiden tulisi lisätä julkista kulutusta tekemällä sekä kysyntää että tarjontaa kasvattavia investointeja:
”Sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa tarjontapuolen suhteen uskottavat ja hyvin suunnitellut rakenteelliset uudistukset ovat elintärkeitä potentiaalisen tuotannon nostamiseksi ja saattavat lyhyellä aikavälillä kasvattaa kysyntää sekä suoraan että välillisesti kasvattamalla luottamusta ja odotuksia korkeammista tuloista tulevaisuudessa.”
Hieman myöhemmin IMF kuitenkin sanoo öljyn hinnan alenemisen johtuvan osittain kasvaneesta tarjonnasta, toisin sanoen ylitarjonnasta, mikä taas on johtanut vastahakoisuuteen investoida energia-alalle, varsinkin kun kysyntää öljylle ei halvasta hinnasta huolimatta näy löytyvän.
Kehittyvissä talouksissa makroekonomisia ja rahoituksellisia haavoittuvuuksia tulisi vähentää rakentamalla joustavuutta. Valuuttakurssien joustavuutta on hyödynnettävä, mikäli mahdollista, pehmentämään ulkoisten shokkien vaikutuksia. Joustavuutta lisää valvontamekanismien vahvistaminen ja myös varjopankkisektoriin kohdistuvan valvonnan vahvistaminen. Yritys- ja pankkisektorin haavoittuvuuteen on puututtava.
IMF haluaa kansainvälistä politiikkaa, jolla tuetaan globaalia taloudellista aktiivisuutta ja ”kapseloidaan” riskejä, koordinoitua kysynnän kasvattamista sekä jo olemassa olevien kasvustrategioiden ottamista käyttöön.
Yhdysvaltojen suhteen ehdotettuja toimenpiteitä ovat mm. liittovaltion laajuiset minimipalkan korotukset, perheille tarkoitettujen tukimuotojen eli sosiaaliturvan kasvattaminen, julkisen kulutuksen lisääminen, innovaatiokannustimet ja ammattikoulutus.
Euroalueelle suositellaan taloudellista integraatiota ja yhteisen hallinnon rakenteiden luomista. Pakolaiskriisin odotetaan tuovan vaatimatonta bkt:n kasvua heijastellen pakolaisten tukemiseen käytettyjen rahamäärien kasvua. Toisin sanoen se velka, jonka valtiot ottavat pakolaisten tukemiseen, näyttäytyy bkt:n kasvuna.
Euroalueen suhteen IMF:n ehdotuksiin kuuluu myös pakolaisten kotoutumisen edistämiseksi palkkatuki pakolaisia palkkaaville työnantajille sekä ”väliaikainen vähimmäispalkkatasosta poikkeaminen”; pakolaisille voisi maksaa vähemmän ja siitäkin osa tulisi palkkatuen muodossa veronmaksajien kustantamana suorana tulonsiirtona yrityksille.
G20-kokouksen päätöskommunikea
G20-maiden Shanghain kokouksen päätöskommunikeassa myönnetään, ettei rahapolitiikalla ole ollut vaikutusta. Tällä tarkoitetaan käytännössä sitä, että keskuspankkien vuoden 2009 jälkeen harrastamalla, rahoitussektorille suunnatulla ”määrällisellä elvyttämisellä” on saatu synnytettyä lähinnä varallisuuskupla. Tämän vuoksi valtioiden pitäisi sitoutua elvyttämään taloutta (lue: osakemarkkinoita) ”luomalla investointimahdollisuuksia” eli lisäämällä julkista kulutusta.
Kommunikea on talouslehtien kautta välittyvien viestien perusteella pettymys sijoittajille. Bloomberg Business News ja muut rahoitussektorin pr-osastojen viestintää uutisina julkaisevat mediat pursuilevat itselleen tulevaa suoraa lisäelvytystä odottaneiden tahojen kiukuttelua ja epäsuoria uhkauksia.
Pettymys G20-maiden haluttomuuteen antaa lisää pelimerkkejä näkyi lievänä pörssinotkahduksena.
Muutoin kommunikeassa luvataan edistää, vahvistaa, suunnitella, harkita, monitoroida ja kehitellä kansainvälistä verojärjestelmää, pääomien liikkeiden valvontaa, rakenteellisia uudistuksia ja vakaata kansainvälistä rahoitusarkkitehtuuria, vähentää rahoitusmarkkinoiden haavoittuvuuksia sekä olla käymättä valuuttasotaa ulkoisella devalvoinnilla, ettei maailmantaloudella alkaisi mennä nykyistäkin huonommin.
Siis lisää sitä samaa, mitä tähänkin asti.
Pohdintaa
Johan nyt on pääomamarkkinat! Talouskurin kansainvälinen ruoska IMF on kääntymässä OECD:n lailla julkikeynesiläiseksi ja suosittaa julkisen kulutuksen lisäämistä.
Maailman talous taitaa todella olla paukkumassa ”kylmäpäisen kriisinhallinnan” seurauksena. Kaikesta rahoitussektorille suunnatusta, lainanantoa lisääväksi tarkoitetusta ”määrällisestä elvyttämisestä” huolimatta velkaa ei ilmeisesti mene kaupaksi kotitalouksille ja yrityksille, joten valtioita halutaan nyt paikkaamaan velanottovajetta.
Mutta vakavasti puhuen: Kansainvälisen velanmyyntirahasto IMF:n G20-maiden keskuspankkiirien ja valtiovarainministerien kokousviihdykkeeksi kyhäämä tehtäväkirja on 18 sivua pitkä ja sisältää paljon kivoja, värillisiä kaavakuvia sekä sanantuotantolaitoksella sorvattuja vakuuttavalta kuulostavia termejä, joita huippukokoustajien sopii lainailla antaessaan median tarkentavat kysymykset tekemättä jättäville edustajille ”Tilanne on kriittinen” -lausuntoja vakavalla naamalla.
Itseäni häiritsivät suositusten ja keinojen väliset ristiriitaisuudet. Niitä vilisi kuin Kataisen (kok) tai Sipilän (kesk) hallitusohjelmissa, enkä siitä syystä jokaiseen erikseen puutu. IMF on oikeilla jäljillä suosittaessaan pankkien ja rahoitussektorin valvonnan lisäämistä — myönnän –, mutta ongelman juurisyyt ovat silti tavassa, jolla raha nykyään syntyy liikepankkien liikkeelle laskeman velan ja velkapanttiketjujen kautta.
Perinteinen malli, jossa valtio laski liikkeelle käyttämänsä valuutan, oli ”voittoa tavoittelematon” ja omakustanteinen malli, jossa velallinen (valtio) ”lainasi” itseltään tulevia verotuottoja vastaan, ja valuutta kellui reagoiden muutoksiin. Nykymallissa rahan luonnin ja liikkeelle laskun hoitavat voittoa tavoittelevat yksityisesti omistetut yritykset eli liikepankit, varjopankit ja muut rahoitusalan toimijat.
Tämä tarkoittaa sitä, että lisätäkseen julkista kulutusta valtioiden pitää ostaa velkaa näiltä yksityisiltä voittoa tavoittelevilta toimijoilta, jolloin korot (= rahan hinta) vaativat, että velan maksuihin tarvittavat varat nyhdetään verovelvollisilta. Verovelvollisia ovat käytännössä ne, jotka eivät ole kyenneet tai osanneet piilottaa varojaan verokeitaisiin.
Velkaa — ja rahan synnyttämistä velan kautta — täytyy alkaa tarkastella riiston välineenä, jolla kansallisvarallisuutta ja resursseja on siirretty velkojille keskuspankkien myötävaikutuksella.
En myöskään näe, että IMF:n suosittama ”väliaikainen poikkeaminen vähimmäspalkasta” lisäisi pakolaisten kotoutumista tai että pakolaisten palkkaajille maksettava palkkatuki palvelisi yhteiskuntaa kokonaisuudessaan.
Pikemminkin se olisi omiaan luomaan kahden kerroksen työmarkkinat, jossa riistetty pakolaisten paarialuokka tekee yrityksille lisävoittoja mutta ei pysty kattamaan palkallaan elinkustannuksiaan. Epäilen myös, haluavatko kaikki pakolaiset edes kotoutua. Mahdollisesti he mieluummin haluavat palata omiin koteihinsa omiin kotimaihinsa heti kun länsiliittouma lakkaa niitä pommittamasta. Ilkeästi ajatellen: kenties pommitamme saadaksemme aikaan ”(halpa)työvoiman vapaata liikkuvuutta”.
On oikein tukea sosiaaliturvalla tukea tarvitsevia perheitä. Toisaalta tällaista tukea ei edes tarvittaisi, mikäli palkalla kykenisi elämään.
Globaalisti koordinoiduilla lakisääteisillä minimipalkan korotuksilla olisi talouskasvua ja kauppataseiden tasapainoa silmällä pitäen enemmän kokonaisvaikutuksia kuin monella muulla politiikkasuosituksissa ehdotetulla toimenpiteellä. Ja siihen taas ei ole varaa ennen kuin rahanluontioikeus palautetaan valtioille.
Päälähde
International Monetary Fund | Group of Twenty (24.2.2016): Global Prospects and Policy Challenges: G20 Finance Ministers and Central Bank Governors’ meetings February 26–27, 2016, Shanghai, China
http://www.imf.org/external/np/g20/pdf/2016/022616.pdf
Julkisesta keskustelusta näyttää kokonaan puuttuvan rahoitussektorin ”huolimattomasta finanssi-instrumenttien” käytöstä johtuva rapakunto. Perinteisesti sota on saanut riittävän suuret rahavirrat liikkeelle niin, että taloudellisten realiteettien sijaan on voitu soveltaa kriisiajan talouden säännöstöä. Mikä siis avuksi, kun sotakaan ei riitä? Otetaan miljoonia pakolaisia planeetan pahimmilta insestin valtakulttuurin alueilta, joten saadaan aikaan ”hengityskone” rappeutuneelle rahoitussektorille. Kädestä suuhun on parempi, kuin nyrkillä turpaan ajattelun kukkanen siis. Historiallisessa mielessä ei muuten ole mitenkään uutta, että sukurutsan saastuttamat perseraiskaavat Euroopassa tavallista kansaa, kuten keski-Euroopassa tänäkin päivänä. Pääasiahan on, että vakiintunut valta kykenee itsesäilytykseen. Mikäli joku tosissaan kuvittelee, että on mahdollista ”kotouttaa” valtavaa ihmisryhmää, jolla on yli tuhatvuotinen insesti rasite, olisin kiinnostunut kuulemaan missä tämä olisi aiemmin onnistunut edes pienemmässä mittakaavassa. Tarkoitus näyttääkin olevan paitsi rahoitussektorin ”korvaushoito”, niin myös kansalaisoikeuksien kaventaminen. Vallan itsesäilytys ja sen ylivallan lisääminen eivät ole mitään uutta auringon alla. Eläköön uusi uljas Eurooppa!
”Julkisesta keskustelusta näyttää kokonaan puuttuvan rahoitussektorin ”huolimattomasta finanssi-instrumenttien” käytöstä johtuva rapakunto. ”
Aivan! Juuri kirjoitin tuohon toiseen kommenttiini, miksi asia puuttuu julkisesta keskustelusta. Mutta jos tämän nykyään sanot, sinua syytetään foliohatuksi ja salaliittoteoreetikoksi. Onneksi sata vuotta sitten nämä leimat ja pilkkaaminen eivät olleet vielä niin suuri murhe, että olisi estänyt merkittävässä asemassa olevia ihmisiä puhumasta tai kirjoittamasta, kuten nykyään.
”Yhdysvaltojen suhteen ehdotettuja toimenpiteitä ovat mm. liittovaltion laajuiset minimipalkan korotukset, perheille tarkoitettujen tukimuotojen eli sosiaaliturvan kasvattaminen, julkisen kulutuksen lisääminen, innovaatiokannustimet ja ammattikoulutus.”
Eli juuri niitä toimenpiteitä, jota oikeistohallituksemme vastustaa. Meillä politiikka on päinvastainen: palkkoja ja sosiaaliturvaa leikataan, julkisen sektorin menoja vähennetään.
Suomen toimenpiteet kuulostavat oikeilta, mikäli ei ymmärrä, että rahamäärä kasvaa pankkien lainatiskeillä. Mikäli uusia lainoja ei oteta, talous supistuu. Suomessa taloutta pyritään nyt hallituksen toimesta supistamaan. Se siis takoittaa laskusuhdannetta.
”Talouskurin kansainvälinen ruoska IMF on kääntymässä OECD:n lailla julkikeynesiläiseksi ja suosittaa julkisen kulutuksen lisäämistä.”
Soittakaa Sipilälle ja Stubbille!
Mutta Suomen kansa vastustaisi. Meidät on harhautettu uskomaan, että julkinen sektori on taloudelle haitallista: lukekaapa kommenttiosastoja massamediassa. Sekään ei ole juuri haitannut käsitystä, että Pohjoismaat ovat olleet maailman rikkaimpien huomattavan suurine julkisine sektoreieneen. Suomessakin oli pitkään Euroopan suurin talouskasvu, vasemmistopuolueiden hallitessa. Täytyy onnitella Kokoomuksen mielipidemuokkaajia!
”Toisin sanoen se velka, jonka valtiot ottavat pakolaisten tukemiseen, näyttäytyy bkt:n kasvuna.”
Velkaantuminen on rahan määrän kasvua, ja bruttokansantuotteen kasvu (talouskasvu) on rahan määrän kasvua (tuotettujen tavaroiden ja palvelusten arvon kasvua). Velkaantuminen on talouskasvua, niin hullua kun se onkin. Tätä ei tavallinen kaduntallaaja tiedä. Eikä usko, jos selität.
”…palkkatuki pakolaisia palkkaaville työnantajille … palkkatuen muodossa veronmaksajien kustantamana suorana tulonsiirtona yrityksille. ”…’väliaikainen vähimmäispalkkatasosta poikkeaminen’; pakolaisille voisi maksaa vähemmän…”
Ja kas, Sipilän tuottavuusloikka hyötyykin näköjään pakolaisista.
”…myönnetään, ettei rahapolitiikalla ole ollut vaikutusta.”
No ihan varmasti on ollut! Velkaantuminen ja euro-ero ei ole ollut enää uutisissa. Ihmiset luulee että kriisi on ohitse. Kyllä se on vaikutus!
Samoin se on vaikutus, että valtiot ovat saaneet pankeilta uusia lainoja, kun keskuspankit ostavat valtioiden velkakirjoja pankeilta.
Voipi olla, että keskuspankkien velkakirjojen osto-ohjelma ei ole tuottanut reaalitalouteen paljoakaan kasvua. Keskuspankkien raha on mennyt pankeille, ja pankkien raha valtioille. Valtiot taas ovat käyttäneet uusia lainoja maksaakseen korkoja ja lyhentääkseen vanhoja lainoja. Mutta, mutta! Kyllä siitä rahaa on mennyt reaalitalouteenkin: valtiot ovat pystyneet pitämään ihmisiä töissä (maksamaan heille palkkaa) ja ostamaan palveluita ja tuotteita. Ilman uusia lainoja se olisi tökännyt. Kasvua ei ole ehkä paljon tullut, mutta on pystytty ainakin ylläpitämään entinen toiminta.
Parempi olisi kuitenkin ollut keskuspankkien tiputella se raha helikoptereista kadulle, kuin lainata pankeille. Se olisi mennyt reaalitalouteen kaikki, ilman velkaantumista.
”…rahoitussektorin pr-osastojen viestintää uutisina julkaisevat mediat pursuilevat itselleen tulevaa suoraa lisäelvytystä odottaneiden tahojen kiukuttelua ja epäsuoria uhkauksia.”
Niin, Yhdysvalloissa määrällinen elvytys (quantative easing) eli keskuspankkien ohjelma ostaa velkakirjoja, on nyt päättynyt. Euroopassahan se jatkuu vielä. Kyllä se Yhdysvalloissakin alkaa uudelleen. On pakko saada jotenkin lisää rahaa talouteen, jos lainatiskille ei tule jonoa.
”velkaa ei ilmeisesti mene kaupaksi kotitalouksille ja yrityksille, joten valtioita halutaan nyt paikkaamaan velanottovajetta.”
Napakymppi! Juuri siitä on kyse. Väkeä ei ole lainatiskillä, joten raha talouteen tuodaan valtioiden lainaamisen kautta.
Vaikka pankkilainojen korot on nollissa, jonoa lainatiskille ei vaan tule.
”…ongelman juurisyyt ovat silti tavassa, jolla raha nykyään syntyy liikepankkien liikkeelle laskeman velan ja velkapanttiketjujen kautta.”
Maailman suurin ongelma tällä hetkellä. Mutta puhutaanko siitä ääneen mediassa tai parlamenteissa? Ei! Alla lainattuna muutamia kirjoituksia tai puheita joissa jo yli sata vuotta sitten tuodaan julki, että kansainväliset pankkiirit hallitsevat sekä mediaa että valtioita.
”Pelkään että ulkomaiset pankkiirit oveluudellaan ja kiduttavilla tempuillaan ottavat täydellisesti haltuunsa Amerikan rikkaudet, ja käyttävät niitä järjestelmällisesti korruptoidakseen sivilisaation.” – Otto von Bismark, Saksan valtakunnankansleri 1871-1890.
”Kun presidentti allekirjoittaa tämän asetuksen, rahavallan näkymätön hallitus, jonka olemassaolon on todistanut Raha Trusti Tutkimus (Money Trust Investigation), tulee lailliseksi.” – Kongressimies Charles A. Lindbergh Sr. joulukuuun 23, 1913, The Federal Reserve Act -asetuksesta.
”Nämä kansainväliset pankkiirit ja Rockefeller Standard Oil hallitsevat suurinta osaa sanomalehdistä ja niiden kirjoittajia nuijiakseen tottelevaisiksi tai ajaakseen virasta viranomaiset jotka eivät suostu tottelemaan voimakkaita korruptoituneita klikkejä, jotka muodostavat näkymättömän hallituksen.” -Theodore Roosevelt, The New York Times 1922.
”Todellinen uhka tasavallallemme on tämä näkymätön hallitus joka on kuin jättimäinen mustekala joka levittää limaansa yli kaupungin, osavaltion ja kansakunnan. Kuten oikeakin mustekala, se työskentelee itseluomansa naamion takaa… Tämän mustekalan pää Rockefeller Standard Oil-ryhmittymä ja pieni joukko pankkiirisukuja joita kutsutaan yleisesti kansainvälisiksi pankkiireiksi. Tämä pieni voimakas kansainvälisten pankkiirien poppoo käytännöllisesti johtaa Yhdysvaltoojen hallitusta omien itsekkäiden tavoitteidensa ajamiseen. He käytännöllisesti hallitsevat molempia puolueita.” – New Yorkin kaupungin pormestari John F. Hylan, 1922.
”Pelkäänpä että tavallisille kansalaisille ei kerrota että pankit voivat, ja tekevätkin niin, luoda rahaa… Ja he jotka hallitsevat valtion luottoja sanelevat valtioiden politiikan ja pitävät käsissään ihmisten kohtaloita.” – Reginald Mckenna, entinen valtiovarainministeri ja sisäministeri, 1924.
”Totuus on että, kuten sinä ja minä tiedämme, suuret rahoituskeskukset ovat omistaneet hallituksen jo Andrew Jacsonin päivistä” (Andrew jackson, Yhdysvaltain 7. presidentti 1829–1837.) – Presidentti Franklin Roosevelt kirjeessä eversti Edward Mandell Houselle, Wilsonin neuvonantajalle, marraskuun 21. 1933.
Kansainvälisten pankkiirien valtaa ei saa haastaa. Valtion luomasta velattomasta rahasta ei saa puhua. Tämä on totta kaikissa maissa joissa kansainväliset rahanlainaajat operoivat ja lainaavat, valtioille ja suurpääomalle.
”Velkaa — ja rahan synnyttämistä velan kautta — täytyy alkaa tarkastella riiston välineenä, jolla kansallisvarallisuutta ja resursseja on siirretty velkojille keskuspankkien myötävaikutuksella.”
Euroopan uusi raha, euro, on siitä hyvä esimerkki. Euro-järjestelmän valtioiden on lainattava yksityisiltä pankeita: keskuspankit eivät saa rahoittaa valtiota, eivätkä edes kuunnella oman valtionsa neuvoja.
”Laki Suomen pankista:
4 §
Riippumattomuus ja yhteistoiminta muiden viranomaisten kanssa
Hoitaessaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtäviä Suomen Pankki tai sen toimielimen jäsen ei saa pyytää tai ottaa vastaan toimintaansa koskevia määräyksiä muulta kuin Euroopan keskuspankilta.
6 §
Julkisen rahoituksen kielto
Suomen Pankki ei saa antaa luottoa Euroopan unionin toimielimille tai laitoksille, Euroopan unionin jäsenvaltiolle, sen alueelliselle, paikalliselle tai muulle viranomaiselle taikka muulle julkisyhteisölle.”
Yhdysvalloissakin valtio joutuu lainaamaan yksityiseiltä pankeilta, tosin välikäden kautta. Fedreal Reserve on naamioitu valtion toimistoksi, nimensä mukaan. Tosiasiassa se on yksityinen laitos, joka palauttaa osan voitostaan pankeille. Eli myös Yhdysvallat lainaa mutkan kautta yksityisiltä rahanlainaajilta.
FED tulouttaa kaikki voittonsa omistajilleen jotka se perii korkona luomastaan rahasta. Siksi velka voi vain kasvaa ja sehän kasvaa.
Fed:in pitäisi jakaa voitoistaan 6% sen osakaspankeille. Loput voitot se palauttaa liittovaltiolle. Silti, tuo 6% on jokavuotinen pankkituki jonka veronmaksajat maksaa (jää heiltä saamatta, verrattuna siihen jos FED olisi valtion omistama).
Paremmin on siis Yhdysvalloissa asiat, kuin euro-maissa. Täällä yksityiset pankit pitävät 100% voitoistaan jonka ne saavat valtioille lainatessaan.