Joukko valtamedian päätoimittajia on herännyt vahtimaan ja puolustamaan omaa manipulointi- ja sensurointivaltaansa rapsakalla kannanotolla.
Edellisen kerran valtamedian päätoimittajat ryhdistäytyivät joukkoliikkeeksi kuutisen vuotta sitten, jolloin teemana oli luotettavan tiedon välittäminen Natosta ja julkilausuttuna tavoitteena Suomen saaminen Naton jäseneksi. Tätä luotettavaa tietoa jaettiin sitten äyskärimitalla, ja luotettavuuden varmemmaksi vakuudeksi mediasta sensuroitiin kielteiset uutiset Natosta ja sen johtovaltiosta Yhdysvalloista sekä Natoon kriittisesti suhtautuneiden kirjoituksia.
Yksi näistä natottajapäätoimittajista – Risto Uimonen Kalevasta – kohosi jopa Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajaksi tehtävänään valkopestä median päätoimittajia luotettavuuskuvan edelleen vahvistamiseksi. Valtamedian luotettavuudessa päästiinkin kevyesti Neuvostoliitosta tuttuihin, yli 100 prosentin lukemiin. Keinotkin olivat taattua neukkukamaa; manipulointi ja sensurointi olivat voimissaan.
Tämä natottamisharjoitus — tai oikeammin sillä uhoaminen — vaiettiin sittemmin vähin äänin olemattomiin, tulokset kun olivat kaikkea muuta kuin rohkaisevia. Kansalaisten enemmistö kun oli ja yhä on Nato-jäsenyyttä vastaan. Natottamispyrkimys sinällään ei ole hävinnyt mihinkään, vaan se on päinvastoin saanut uutta pontta USA:n ja Venäjän käymän informaatiosodan yhä uusien kierrosten myötä.
Tuon valtamedian natottamisinvaasion käynnisti puolen tusinan luotettavan päätoimittajan poppoo. Jälki-ilmoittautuneitakin toki löytyi; mm. Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko esitti mielipahansa, kun häntä ei oltu kutsuttu joukkoon mukaan. Se ei toki vähentänyt hänen ja lehdykkänsä natottamisintoa.
Nyt valtamedian ryhtiliike on kasvanut 22 päätoimittajan kokoiseksi. Edelleenkään mukaan ei ole kelpuutettu Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huuskoa. Onko tämä tulkittava siten, että Uusi Suomi ei olekaan luotettava media? Onko se peräti valemedia? Vastavalkea jakaa kyllä tämän käsityksen.
.
Tämä huoli on varmasti aiheellinen. Muistammehan, kuinka valemedia Ilta-Sanomat julkaisi 5.3.2014 Ulkopoliittisen instituutin (UPI) tutkijan Charly Salonius-Pasternakin hyökkäyksen Krimin tapahtumia uutisoinutta Ylen toimittajaa Marja Mannista vastaan.
Sittemmin eli 16.10.2014 Marja Manninen valitteli Journalisti-lehden artikkelissa ’Virallisen totuuden välttelijät’:
.
Nyttemmin Marja Manninenkin näyttää alistuneen valtamedian oman painostuksen edessä uutisoimaan Venäjän tapahtumia toivotussa sävyssä. Vaikuttaisi siltä, että tämänkertainenkin päätoimittajien ulostulo on tarkoitettu enemmänkin omien rivien suoriksi ampumiseen kuin aidoksi huoleksi median luotettavuudesta. Siltä osin ei ole tapahtunut mitään oleellisia parannuksia; suomalainen valtamedia on edelleenkin amerikkalaisjohtoisen länsimedian perifeerinen kaiutinyksikkö.
Nykyään valtamedian luotettavuutta punnitaankin enemmän Venäjä-vastaisuuden mittarilla kuin konsanaan natottamisinnolla. Mutta samaa asiaahan ne toki ajavat.
Vastavalkea on julkaissut 8.4.2015 tästä aihepiiristä Vesa Raiskilan mainion artikkelin ’Suomen media ja Venäjän propaganda’.
Valtamedia pyrkii tällä kannanotollaan palauttamaan siltä pois lipuvaa yksinoikeutta joukkotiedotukseen. Tällainen luonteeltaan totalitaristinen pyrkimys ei ole tätä päivää teknologian kehityksen luodessa uusia mahdollisuuksia uusien toimijoiden osallistumiselle tiedon- ja uutisvälitykseen.
Lähde
Kaikesta huolimatta,täytyy tietynlainen arvokuus ja kunnioitus säilytää viestinnässä. En pidä eräiden verkkojulkaiisujen agressioon ja vihaan yllyttävästä sanomasta. Yhdysvaltain rebublikaanit , parhailaan näyttävät mihin liian yksinkertainen ,viihdyttävään kaikkea alhaisuutta sietävä journalismi johtaa, presidentiksi pyrkivät ovat laskeutuneet hiekkalaatikko taaperoiden tasolle. Ei niin koskaan eikä misään kunnioitusta saada. Meillä olaan onneksi vasta alkutaipaleella tuossa kehityksessä, jota kyllä johtaa meillä iltapäivälehdistömme ja varsinkin sen verkkoversiot ja etenkin niiden kommentointiosiot. Kun muistelen muutaman vuosikymmenten takaisia lehtiämme,ei nyt niiden tasoa voi edes vertailla meidän aikakautemme lehdistöön,se veisi tämänpäivän toimittajilta itsekunniotuksen. Vatavalkea onneksi pystyy jopa Kanavan tasolle eräissä kirjoituksisaan. Olen seuraillut joidenkin venäläisten tv kanavien keskusteluohjelmia, siellä näytää sanansäilä ja tunteet olevan pelissä, jospa meilläkin kokeiltaisiin hieman samanlaista formaattia,kuulluksi tulemisen tarve ainakin joiltain silloin täyttyisi.
Vertailun vuoksi pari linkkiä asiaan ja myös Räsäsen kommenttiin , US ja median puoluettomuus.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001128199.html
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001128206.html
Tuossa kannanotossa on ristiriitoja, joita nykyisen ”valtamedian” edustajat eivät ilmeisesti tule edes ajatelleeksi. Ainoa oikea media kun ovat mielestänsä. Lainataan otteita, eli tärkeimmät.
”Moniarvoinen viestintä ja sananvapaus sallivat erilaiset mielipiteet. Se ei tarkoita, että kuka tahansa voi levittää mitä tahansa kenenkään siihen puuttumatta”.
Kyllä tuo ensimmäinen lause on niin kuin se on kirjoitettu, vaikka se toisessa lauseessa kielletään. Kuka tahansa saa sanoa ja kirjoittaa mitä tahansa. Se on sanan vapautta. Vastuuta se ei poista. Rikoslaissa on kerrottu rajat. Päätoimittajat hakevat tällä kannanotolla vain sensuuria, tarkemmin sanottuna ennakkosensuuria. Sen juuri kieltää sananvapaus. Myös ”demokratiaa edustavat” puolueet ovat olleet ennakkosensuurin kannalla. Eivät tunne lakia.
”Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat emme aio olla valemedian hiljaisia tukijoita ja myötäjuoksijoita”.
Tietääkseni eivät ole olleet, vaan hyökkäävät kaikkea muuta mediaa päin kuin yleinen syyttäjä nimitellen ja halveksien. Tämä on heidän mielestään ”hyvä journalistinen tapa”.
”Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin”.
Bingo. Vaikka sattuuhan se kun ”uutisiansa” korjaillaan.
”Aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita, osa toimivaa suomalaista yhteiskuntaa. Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina kirkas”.
Vaihtoehtomedialta (heidän mukaansa valemedialta) putoaa pohja pois heti kun rupeavat sellaiseksi.
Kannattaa huomata, että tämä päätoimittajalista ei edusta lehdistön valtaosaa. Itse kutsuisin sitä lehtien poliittisen taustan perusteella mieluummin hallituksen ohjaamaksi mediaksi kuin valtamediaksi.
Suomessa ilmestyy Sanomalehtien liiton mukaan yli 200 sanomalehdeksi luokiteltavaa lehteä. Lisäksi meillä ilmestyy yli 4000 aikakauslehtinimikettä. Aikakauslehdistä 23 yltää tuntuvaa yhteiskunnallista merkitystä tarkoittavaan yli 100 000 kappaleen levikkiin, päätoimittajalistassa mainituista lehdistä vain kolme. Muut liikkuvat siinä vaatimattomimmissa lukemissa. Joukossa on myös lähes pitäjänlehtitason mikrolehtiä eli alle 15000 levikkiin jääviä. Tarkastettu levikki on ainoa luotettava tieto kuvaamaan lehden menestymistä ja vaikutusvaltaa. Lehtien arvostus ei nouse päätoimittajien sekakuoron hätähuudoilla.
Hyvä huomautus, kiitokset. Päivittelen tietojani ja yritän laajentaa lukupiiriäni kuin myös käyttää oikeita sanamuotoja.
Aikakausilehdillä on vähemmän tekemistä uutisten kanssa. Esimerkiksi Yhteishyvä (S-ryhmän asiakaslehti), Aku Ankka, Apu tai Kodin kuvalehti ovat aika vähän maailman tapahtumia välittäviä lehtiä.
Kun Totuusmedia-ryhmässä on Yle, Helsingin Sanomat, Aamulehti, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Turun Sanomat ja nippu muita, on selvä että tuo ryhmä hallitsee Suomen uutistarjontaa ja valtaosa suomlaisista saa tietonsa (tai pikemminkin valheensa) maailman tapahtumista juuri noilta. En vähättelisi.
Muistin tuossa lukeneeni Seura-lehdestä Jarno Liskin mainioita artikkeleita veronkierrosta ja kuinka Suomen hallitus, viranomaiset ja varsinkin työväenpuolue Kokoomus sitä haluaa tukea ja tukee. Artikkelit eivät ole saaneet suurempaa huomiota. Eivät ole Suomen virallisen linjan mukaisia.
Seuran lukijamäärä näyttää lähentelevän neljääsataatuhatta, mutta lukijoiden suurimmat kiinnostuksen kohteet ovat heidän tutkimustensa mukaan hyvinvointi ja terveys, ruoanlaitto ja leivonta.
Esimerkki meidän ”kirkkaasta” mediasta. Herra Hesburger on toistaiseksi viimeinen siinä pitkässä jonossa joka syyttää suomalaisia sosialiturvalla löhöäjiksi. Tällaiset tyypit ovat saaneet paljon palstatilaa viime vuosina. Kaikki kunnia herra Hesburgerille hänen ”yrittäjyydestään”, mutta tarkastellaanpa mediassa julkitullutta.
Meillä on noin kuusisataatuhatta työnhakijaa. Avoimet työpaikat pyörivät siinä kahdenkymmenentuhannen paikkeilla. Nämä luvut eivät kerro medialle eikä noille herroille mitään. Kyllä työtä on kun etsii, eivät vaan kerro missä. Vaikka nuo työpaikat olisivat töitä jolla tulisi toimeen (mitä ne eivät ole), kaikkia työnhakijoita ei niihin saa sopimaan millään, ellei ole fakiiri.
Hänen yritysryppäänsä näyttää olevan laaja. Enemmän selvittämättä, emoyhtiö Burger-in Oy, liikevaihto on laskenut vuoden 2013 kahdestakymmenestäviidestä miljoonasta seitsemääntoista ja puoleen miljoonaan asiakastiedon mukaan. Tulos on pudonnut kymmenestä miljoonasta seitsemään miljoonaaan. Täytyy kertoa mistä se johtuu, koska kukaan ei ole sitä vielä huomannut. Ihmisillä on vähemmän rahaa eivätkä osta enemmän hampurilaisia.
Hänellä on korjaussarja, tehdään enemmän töitä, 45 tuntia viikossa samalla palkalla. En ymmärrä kuinka se auttaa valtion- tai kenenkään taloutta, mutta kai sen joku minulle kertoo. Mielestäni se lisää työttömyyttä puutetta ja kurjuutta, entistä vähemmän hampurilaisia. Jälkeenpäin hän sanoi palkkojen menevän elinkustannuksiin. Totta haastaa. Joko hän maksaa pientä palkkaa tai elinkustannukset ovat Suomessa liian korkeat. Miten viisi tuntia ilmaista työtä lisää noihin auttaisi, jää minulle epäselväksi.
Tästä aasinsilta mediaan. Kysyykö kukaan miten menee hampurilaisten myyjällä tai franchising yrittäjällä, joita herra Hesburgerillakin näyttää olevan. Mikä on palkka ja työehdot nyt? Ei kysy media, heillä on vain yksi auktoriteetti. Tosin Suomi on sen sortin oikeusvaltio, että jos joku menee nuo julki kertomaan, on entinen hampurilaisten myyjä.
Päätoimittajien kannanotto on tekopyhyyden multihuipennus [ote kirjoituksesta]
Pontus Purokuru 1.3.2016
Uutiskommentti
[Lainaus alkaa:] Suurten suomalaisten medioiden päätoimittajat julkaisivat yhteisen kannanoton ”luotettavan median puolesta”. (…)
(…)
Päätoimittajien kannanotossa kirjoitetaan:
Aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita, osa toimivaa suomalaista yhteiskuntaa. Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina kirkas.
Kirjoitin Emilia Kukkalan kanssa toimittajien vallankäyttöä käsittelevän kirjan, joka ilmestyy huhtikuun alussa. Kirjaa varten tekemämme haastattelut ja kysely antavat suomalaisesta mediasta hieman toisenlaisen kuvan.
Demokratian tukipilarina esiintyvän median työolosuhteet ovat jyrkän epädemokraattiset. Esimiehet johtavat toimituksia melko autoritaarisesti ja komentosuhteet kulkevat hierarkioiden mukaan. Tiettyjen aiheiden käsittely lopetetaan ylemmältä tulevalla käskyllä, ja onpa joskus esimies seisonut selän takana varmistamassa, että omaa konsernia koskeva juttu kirjoitetaan oikealla tavalla.
Suoran käskemisen lisäksi suomalaiset toimittajat kontrolloivat itse itseään. Syitä on monia: ei ole aikaa tehdä kriittistä taustatyötä, ei ole yleistietoa kyseisestä asiasta, ei haluta vihapostia tai kollegoiden naureskelua, ”uskottavuus” edellyttää tiettyjen käsitteiden ja kehyksen jakamista, ajatellaan että ”tätä kansa haluaa”, halutaan tehdä tulosta ja nousta toimituksen hierarkiassa.
Ylevien arvojen sijaan työtä hallitsevat kiire, raha ja tunteiden metsästys.
Eräs toimittaja kuvaili työskentelyä Ilta-Sanomissa:
Kaikista jutuista tuntui tulevan samanlaisia sen jälkeen, kun ne olivat käyneet läpi päällikkötason käsittelyn. Eli juttuja muokataan koko ajan tiettyyn suuntaan, erityisesti otsikoita ja uutiskärkiä, niin että niistä tulee myyviä ja kärjekkäitä. Kun meillä oli palaveri, [silloinen uutispäällikkö ja nykyinen päätoimittaja] Ulla Appelsin sanoi, että muissa lehdissä voidaan ajatella, että tärkeintä on se, mitä tapahtuu. Hän ohjeisti, että Ilta-Sanomissa täytyy kysyä, miltä tuntuu. Mentiin faktoista tunteisiin.
Toinen kertoi erään paikallisemman lehden työtavoista:
Kaikki ideointi jää käytännössä määräaikaisten ja kesätoimittajien harteille, kun vakituiset työntekijät on saneltu hiljaisiksi myötäilijöiksi. Silloin tehdään vain juttuja, jotka päälliköt esittävät ja hyväksyvät. (…) Ellei sitten toimittaja tuo esille neutraalia kaikkia koskevaa tärkeää juttuaihetta. Mutta se ei saa johtaa negatiiviseen valoon vaikkapa paikkakunnan suurinta työnantajaa, saastuttavaa tehdasta tms.
Kirja on täynnä tällaisia kertomuksia. Miksi sitten kannanoton allekirjoittaneiden päätoimittajien johtamissa medioissa ei ruodita näitä journalismin sisäisiä ongelmia? Eräs kyselyymme vastannut toimittaja ehdotti selitystä:
Vaikeimpia aiheita on luonnollisesti media-alan epäterveiden kytkyjen paljastaminen. Siinä käy helposti niin että ”omat” kääntyvät kritisoijaa vastaan. Harva viitsii tehdä mediakriittisiä juttuja sen vuoksi.
(…) [Lainaus päättyi.]
(lähde: http://blogit.kansanuutiset.fi/toimittaja-testaa/paatoimittajien-kannanotto-on-tekopyhyyden-multihuipennus/)
Esimerkki päivittäisestä ”laatujournalismista”, näitä riittää:
http://www.hs.fi/politiikka/a1456886552915
Suomalaisten duunareiden enemmistö haluaa sopia melkein kaikesta ”paikallisesti”. EVA’n tutkimus tuottaa täsmällisiä prosentteja. Tutkimuksen laatuseloste on olematon. Mielipidevaikuttamista parhaasta päästä. Noita pitää uittaa uutisten sekaan jokaikinen päivä. Tämän EVA’n tiedotteen on monitoroinut hesariin ”journalisti” Anni Lassila. Veikkaan hänelle menestystä hesarin jengissä rehdissä.
EVA’n sivuilla ei laatuseloste ole sen parempi. 2040 suomalaista on vastannut kyselyyn. Ketä ovat? EVA’n kahvipöydästä tuskin löytyy noin monta. Täytyy soitella Kaivariin ja Eiraankin. Tutkimus julkistetaan 10. päivä. Katellaan tuleeko parempaa.
P.S. Burger-in Oy’n tulos vain n. 40% liikevaihdosta. Ei ihme että valitusta tulee. Palkkoja on alennettava.
”…Kansalaisten suuttumus ei ole sattumaa. Vastamedian syntyminenkään ei ole sattumaa. Molemmat ovat suoraa seurausta siitä, että media on jättänyt tekemättä sen tehtävän, mikä niille on kansanvallan tehtävänjaossa jo kauan sitten annettu.
Vielä viime vuosikymmenen alkupuolella valtamedialla oli valta säädellä, mistä Suomessa keskustellaan ja miten. Mutta median aihe- ja näkökulmamonopolin aikaan ei ole enää paluuta. Värittynyttä, näkökulmiltaan yksisilmäistä sisältöä tarjoamalla ei enää tänä päivänä menesty.
Jos vastamedioiden amatöörimäinen, virheitä ja suoranaisia valheita sisältävä höttö pystyy peittoamaan valtamedian, niin olisiko suurten lasitalojen ylimmissä kerroksissa peiliin katsomisen paikka?”
Matias Turkkila Suomen Uutisissa ”Miksi vastamedia menestyy – neljä ajatusta mediasta” https://www.suomenuutiset.fi/miksi-vastamedia-menestyy-nelja-ajatusta-mediasta/
VastaMEDIA sekä VASTApuolue sama asia. Nyt juuri USAn uutisissa 7.26 PM 3 tammikuuta 2019, Valkoisen talon sihteeri aloitti kyselyn demokraattien kanssa ( border wall ) rahoituksesta, johon välittömästi vasemmisto
keskeytti keskustelun heti alkuunsa häiriten kokousta joka ei johtanut mihinkään, vaan peruutettiin heti. Se epäkohteliaisuus on ennen kuulumatonta, miten henkilölle ei enää anneta edes suunvuoroa, vaan torpataan ensimmäisen lauseen jälkeen. Viha Trumpia kohtaan ”kuohuu yli laitojen”, on ihme jos kansa ei sitä huomaa ?
I’ts my way, or no way, and if i’ts not my way i’ts your HIGHWAY !
No niin, yhtä rääväsuu-julkaisua käytetään sitten esimerkkinä, ja annetaan ymmärtää että Internetin (tai ainakin sosiaalisen median) uutisointi on valhetta ja massamedia on totta eikä vääristele. Siinä jo vääristeltiin heti julistuksessa: huonosti alkaa tämä kampanja!
Mutta lukekaapas niitä kommentteja vaikka Ilta-Sanomista! Onpa saanut massamedian uutisointi täystyrmäyksen! Lähes jokainen kommentti moittii massamediaa vääristelystä, monessa sanotaan että vaihtoehtomedia on massamedian vääristelystä syntynyt: kuten onkin.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001128847.html
Ilta-Sanomien linja kommenttien sensuroinnissa, hämmästyttävää kyllä, on tuossa jutussa aivan muuta kuin yleensä. Tavallisesti varmin tapa kommentin pysähtyä sensuuriin, on moittia Ilta-Sanomien tai massamedian uutisointia tai valittaa kommenttien sensuroinnista. Mahtoiko Ilta-Sanomat sopia muiden ”Totuus-median” päätoimittajien kanssa, että julkaistaan myös kriitikoiden kommentit?
En kyllä pahasti sure vaikka MV-lehti joutuisi syyytteeseen. Aihetta varmasti on. Hirveä roskajulkaisu, vaikka on siellä roskan seassa asiaakin. Siistimiseen on todella aihetta!
No joo, kävin tarkistamassa. EI julkaissut Ilta-Sanomat tälläkään kertaa kommenttiani jossa kerroin että Ilta-Sanomien uutisoinnin arvostelu on ollut mahdotonta, koska kommentteja ei julkaista. Muut kommenttini julkaistiin.
Nyt jännitämme ”median” kanssa riittävätkö duunareiden palkanalennukset Suomen hallitukselle. Hyvältä näyttää, Sipilä löi jo pölyt pois Lindströmin takista, mutta ei vielä riitä. Tällä saadaan vasta 35 843 uutta ”työpaikkaa” valtiovarainministeriön laskelmien mukaan. Veroja ei voida alentaa ennenkuin kaikesta voidaan sopia paikallisesti, sanoi Stubb.
Mielestäni palkkojen alennus leikkaa ostovoimaa ja alentaa verotuloja. Alennus menee osinkoihin. Tukee huonoja yrityksiä ja (ahneita) johtajia. Aiheuttaa uuden leikkaus- ja veronkorotuskierteen. Johtajia lähtee Portugaliin, mikä voidaan laskea ainoaksi positiiviseksi vaikutukseksi kun ”fokusoidaan pitkässä juoksussa”. Toivottavasti hallitus on tässä minua viisaampi.
paikallinen sopiminen sotkee ekp:n inflaatiotavoitteet synnyttämällä työpaikka-/henkilökohtaista inflaatiota
EKP’n tavoitetta on vaikea toteuttaa paikallisesti. Rahalla on nimittäin sellainen ominaisuus, että johtajat ja omistajat se piiskaa ennen näkemättömiin huippusuorituksiin, mutta kansan, duunarit varsinkin, se passivoi. Nordean ekonomistin mukaan köyhille ei pidä antaa rahaa ollenkaan, koska he eivät osaa käyttää sitä. Menevät kumminkin ja ostavat sillä leipää, mikä ei ole rahan tarkoitus ollenkaan.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meillä on käyty ”yhteiskuntaneuvotteluja” pitkään ja hartaasti.
😀
Tekosyyhän se inflaatiotavoite on. Valtioille inflaatiosta olisi hyötyä mutta nykyrahoitusmallissa ei inflaatiokaan toimi enää niin talousteorioissa. EKP:ta surettaa osakemarkkina-/pörssikurssi-inflaatio. Nollakorot taas pakottaa syömään pääomaa.
Meillä USAssa nauretaan sanalle @inflaatio@, jolla ei ole ollut mitään merkitystä
vuosikymmeniin, koska rahaa painetaan 24-7-365. FED jäsenet nauravat joka askeleella pankkeihinsa kulkiessaan. Valtavia summia lähtee maasta joka vuosi muualle maailmaan, ja nyt vasemmalta kiistellään ”raja-aidan rahoittamisesta” maan turvallisuuden säilyttämiseksi. Mielisairauksien tutkimukset on lopetettu.
Negatiivisyys on heittänyt kuperkeikan, ja nyt se on positiivistä, sekä päinvastoin.
”Kannanotto” on aivan poikkeuksellisen oksettavaa tekopyhyyttä. Varmaankin Suomen oloissa aivan ennätys tekopyhyyden ja valheellisuuden alalla. Eikä olekaan ihme. Onhan se yhteiskuntamme suurimpien ammattivalehtelijoiden tekemä. Siis harvoin mistään tekstistä tihkuu niin järjetön välinpitämättömyys totuuksista kuin kyseisestä tekstistä.
Tekstiä voi sanoa lammaspaimenen valepukuun pukeutuneen hirviön kirjoittamaksi.
Se hyvä tuossa ”kannanotossa” oli, että siinä on selvä luettelo, että mitkä mediat ovat oikein todistetusti valheen puolella. Siitä voi jokainen asian tarkistaa.
Tätä olenkin jo pitkään epäillyt ja Tapio Kuosman kommentti vahvisti asian, näitä ”valtamedian” päätoimittajia voi hyvällä syylä verrata todellisuudesta täysin vieraantuneisiin psykopaatteihin, jotka johtavat sosiopaattista toimittajakuntaa. Jotta tämä väitteni avautuisi, suosittelen katsomaan Hannu Lauerman TedxHelsinki esitelmän ”Valkokauluspsykopaatit”, löytyy tuolta:
https://www.youtube.com/watch?v=jia11_gQlSg
Tässä esitelmässään Lauerma toteaa, että psykopaatin omat ”liikavarpaat” ovat yliherkät, mutta minkäänlaiseen myötätuntoon toisia ihmisiä kohtaan psykopaatti ei kykene. Valtamediassa kyse on siitä, että nämä psykopaatit ja sosiopaatit saavat kohdella ja käsitellä muita ihmisiä miten haluavat, mutta heihin ei saa kajota.
Tämä ”päätoimittajien vetoomus” on siitä loistava esimerkki. Mistä tässä ”vetoomuksessa” on siis kysymys? Tämän vetoomuksen alullepanija ja aloittaja, STT:n vastaava päätoimittaja Mika Pettersson, kirjoittaa blogissaan näin:
”Nyt kiehahti.
Miten ihmeessä jotkut ottavat itselleen vapauden vääristellä ja panetella ilman, että siihen kukaan puuttuu? Millä oikeudella faktan saa vääristellä valheeksi, debatin nimittelyksi, valkoisen mustaksi? Pitääkö saastan edessä vain vaieta?
Kaksi tapahtumaa viime viikolla alkoi suututtaa. Ensimmäinen oli MV-lehden tapa kohdella Ylen toimittajaa Jessikka Aroa. Toinen oli antautuminen lyhyeen twitter-keskusteluun erään tunnetun venäläismielisen kanssa (tiedän, ei olisi pitänyt).” teksti löytyy tuolta:
http://stt.fi/luotettavan-median-puolesta/
Kuten huomaamme kyse on Venäjästä, Venäjästä ja vielä kerran Venäjästä. Neljännesvuosisadan ajan, siis 25 vuotta, Suomen valtamedia on lietsonut milloin avointa milloin peitellympää venäjävastaisuutta ja ryssävihaa. Ryssävihassa on kyse avoimesta, paljaasta ja iljettävästä rasismista ja nyt, kun tämä valtamedian lietsoma rasismi, ihan ymmärrettävistä syistä kohdistuukin ”kansan syvissä riveissä” ennen muuta maahanmuuttajia kohtaan, niin tuo rasismia lietsonut valtamedia leikkiikin yhtäkkiä yllättynyttä ja kauhistelee ”vihapuheita”. Valtamedialle olisi ihan ok, jos nämä vihapuheet kohdistuisivat vain venäläisiä kohtaan, mutta ei, nämä ihmisvihaa kylvävät valtamedian propagandistit eivät ymmärrä sitä tosiasiaa, että tälllainen rasistinen vihankylvö suuntautuu lopulta aivan mitä ja ketä vastaan tahansa.
Asia on siis selvä kuin pläkki, tämän ”vetoomuksen” sai siis aikaiseksi Jessika Aro paljastukset ja joku twitterissä esiintynyt ”putintrolli”, voi pyhä yksinkertaisuus, voiko tämä ns ”valtamedia” vielä tämän alemmaksi mennä, pahoin pelkään että voi ja vielä se menee. Tämä kaikki ”paska” on syytä ottaa huumorilla, siksipä onkin loppukevennyksen paikka ”Jessika Aron trollijahti”, löytyy tuolta:
https://www.youtube.com/watch?v=igOa1EXKzTI
Noinhan se menee psykopaatilla: itse teen mitä huvittaa ja haluttaa, muut vain sitä mikä minulle sopii. Ja elleivät alistu minun tahtooni niin kiehahdan.
Vielä vähän sisäpiiritietoa, otteita Harri Nykäsen kirjasta ”25 vuotta Erkon renkinä”.
Tässä kirjasta poimittuna; kaksi selitystä sille, miksei valtamedia ole onnistunut tyydyttämään suomalaisten tiedonjanoa:
”Elokuvissa esitellään lähinnä kahdenlaisia toimittajia: lahjomattomia sankareita, jotka pelastavat syyttömän joutumasta sähkötuoliin, tai lahjottavia nilkkejä, haaskalintuja, joille ihmisen elämä tai maine ei merkitse mitään.
Todellisuudessa ylivoimaisesti suurin osa toimittajista on maan hiljaisia, kelpo ihmisiä, jotka saapuvat aamulla toimitukseen, vaihtavat ulkojalkineet mukaviin ja hiostamattomiin terveyssandaaleihin ja laahustavat aamupalaveriin kuulemaan, kuinka vähän heidän odotetaan sinä päivänä tekevän.
Heillä ei ole halua rähistä jutuistaan esimiestensä kanssa ja vaarantaa työpaikkaansa, varsinkin kun asuntolainasta on vielä suurin osa maksamatta ja perheen eteläloma varattu. He eivät koske kepilläkään mihinkään, mistä voi aiheutua ”seurauksia”.
Sellaisissa turvasatamissa kuin Helsingin Sanomissa tai Yleisradiossa ei minun aikanani koskaan ketään erotettu tekemättömyyden takia. Työpaikka pysyi, kunhan toimittajassa oli elämää sen verran, että suun eteen nostettu peili huurtui. Sen sijaan tekemisen, varsinkin vääränlaisen tekemisen ja sanomisen takia monia on erotettu molemmissa taloissa.”
Vilkaisu lähihistoriaan:
Keskiviikkona 21.7.2010 Ilta Sanomat kertoi otsikolla ”Mediapomo katuu”, miten MTV3:n toimitusjohtaja Pekka Karhuvaara piti lähtöä yhteiseen EU-kampanjaan virheenä, joka ”haisi tosi pahalle”.
Porin Suomi-areenan tapahtumassa Karhuvaara paljasti suurten lehtitalojen laajan ja keskitetyn lobbauksen Suomen EU-jäsenyyden puolesta 1990-luvun alussa oli. Karhuvaaran mukaan EU-hankkeen primus motor oli Sanomien pääomistaja, ministeri Aatos Erkko.
Ilta-Sanomat kertoi Karhuvaaran sanoneen porilaisyleisön edessä:
”Aatos Erkko soitti Turun Sanomat -konsernin pääomistajille Ketosille ja Alma Median toimitusjohtajalle, esimiehelleni Matti Packalenille. Erkko esitti kysymyksen, voisivatko kaikki nämä lehdet, Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Alma Median Aamulehti, Iltalehti, Kauppalehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa ja sitten Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat tehdä koko sivun kampanjan EU-jäsenyyden puolesta.”
Näin oli sitten myös tapahtunut. Päätöstä Karhuvaara piti pahana erehdyksenä:
”Vaikka se olikin vaan ilmoitus, niin siinä isot mediatalot, siis valtaosa suomalaisesta painetusta viestinnästä, asettui kimppaan jonkin yhteiskunnallisen ratkaisun puolesta. Juttu haisi tosi pahalle ja oli yhteiskunnallisesti väärin.”
#
Pohjoismaiden suurilevikkisimmälle sanomalehdelle oli suotu harvinaisen pitkä etsikkoaika, jotta se olisi voinut nousta todelliseksi lahjomattomaksi neljänneksi valtiomahdiksi. Tuossa hankkeessa lehti on selvästi epäonnistunut. Valitettavasti kyseinen lehti ei ole ollut moitteettoman kansanvaltainen eikä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden pyyteetön puolustaja. Ei olekaan ihme, että varsin moni on luopunut lehdestä ja kääntynyt muiden tiedotusvälineiden ja somen puoleen.
Mikä neuvoksi kun valtamedia valehtelee?
http://www.turpeinen-saari.net
Rohkeus ja röyhkeys on kasvanut herroilla päätoimittajilla kun rangaistuksia ei tule mistään. Eivät vissiin ole joutuneet juuri hakatuksikaan eikä vainotuksi. Ihmeen rauhallista on väki Suomessa.
Kilpailulain näkökulmasta toiminta muistuttaa kovasti kartellia ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
Antti Heikkilä: Vale missä elämme
Päätoimittajat ovat paniikissa. Ihmiset eivät enää usko painettuun sanaan ja virallisen puolen selityksiin.
http://mvlehti.net/2016/03/11/antti-heikkila-vale-missa-elamme-osa-1/
http://mvlehti.net/2016/03/12/antti-heikkila-vale-missa-elamme-osa-2/