Vielä joitain vuosia sitten ei monikaan ollut kuullut terroriristijärjestö Isisistä. Viimeistään sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama syyskuussa 2014 ilmoitti1 ilmaiskujen aloittamisesta kyseistä järjestöä vastaan Syyriassa, on se viihtynyt otsikoissa hyvinkin ahkerasti. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on pyrkinyt valottamaan järjestön taustoja.2

Vaikka HS:n artikkelissa todetaankin Yhdysvaltojen aikanaan tukeneen terroristiverkosto al-Qaidan riveissä taistelleita jihadisteja, jostain syystä Yhdysvaltojen ja kumppaneiden osallisuus Isisin tukemiseen sivuutetaan täysin. Eikä maamme laajalevikkisin päivittäislehti ole tämän jälkeenkään tainnut ottaa asiakseen raportoida aiheesta lukijoilleen. Tässä kirjoituksessa onkin tarkoitus pureutua juuri siihen, mitä Helsingin Sanomat ja muu eturivin mediamme jättää joko kokonaan mainitsematta tai varsin vähäiselle huomiolle.

Helsingin Sanomat antaa ymmärtää Isisin ja Israelin olevan vihollisia, mikä sinällään vaikuttaisikin loogiselta. Mutta onko asia näin yksinkertainen? Onhan Isis todennut3, ettei se ole tällä hetkellä kiinnostunut taistelemaan Israelia vastaan, koska pitää ”vääräuskoisia” muslimeja suurempana uhkana. Toisaalta Israelin väitetään jopa tukeneen ääri-islamistisia vihollisiaan. Oli kyse sitten Israelin julkisuuskuvan kiillottamisesta ”laupiaana samarialaisena” esiintyen tai Syyrian presidentti Bashar al-Assadin vastaisten joukkojen tukemisesta, niin Syyriassa tuhoa aiheuttaville al-Qaidaan linkittyville taistelijoille maa on todistetusti tarjonnut ainakin sairaanhoitoa.4

Yhdysvaltain ja Israelin suunnitelmia Lähi-idän varalle

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu totesi5 NBC:n Meet the Press -ohjelmassa 22.7.2014 shiia- ja sunniradikaaleihin viitaten, että ”kun vihollisesi taistelevat keskenään, älä vahvista kumpaakaan heistä, vaan heikennä molempia”. Naapurivaltioiden heikentäminen ja balkanisointi ei ole kuitenkaan mikään uusi oivallus Israelille. Esimerkkinä mainittakoon maan ulkoministeriöönkin tiivistä yhteyttä pitäneen journalisti Oded Yinonin vuonna 1982 laatima suunnitelma A Strategy for Israel in the 1980s. Siinä todettiin, että Israelin selviytymisen takaamiseksi alueen arabivaltioissa olisi aiheutettava kaaosta. Sisäisiä ristiriitoja lietsomalla ne olisi hajotettava sisältä päin. Päivitettynä versiona suunnitelmasta pidetään israelilaisen ajatushautomon Institute for Advanced Strategic and Political Studies vuonna 1996 julkaisemaa strategiapaperia A Clean Break: A New Strategy for Securing the Realm6, joka oli tarkoitettu poliittiseksi toimintasuunnitelmaksi Netanjahun tulevalle hallinnolle.

Israelilaistutkija Israel Shahakin englanniksi kääntämässä7 Yinonin kirjoituksessa mm. esitetään, että ”Syyrian ja myöhemmin Irakin hajottaminen etnisesti tai uskonnollisesti eriäviin alueisiin, kuten Libanonissa, on Israelin pääasiallinen pitkän aikavälin tavoite itäisellä rintamallaan”. Syyrian todetaan hajoavan palasiksi etnisen ja uskonnollisen rakenteensa mukaisesti. Irakia pidetään Syyriaa suurempana uhkana ja näin ollen sen hajottamista vieläkin tärkeämpänä. Positiivisena asiana nähdään, että Irakin ja Iranin välinen sota tulisi runtelemaan Irakia. Lyhyellä tähtäimellä kaikenlaiset arabien väliset sisäiset selkkaukset auttaisivat Israelia tavoitteidensa saavuttamisessa.

Uuskonservatiivien laatimassa Clean Breakissa puhutaan Saddam Husseinin poistamisesta vallasta ”tärkeänä strategisena tavoitteena Israelille”. Maata rohkaistaan suorittamaan ilmaiskuja Syyriaa vastaan ja todetaan, että Syyria ”ei ole immuuni Libanonista peräisin oleville Israelin sijaistaistelijoiden suorittamille hyökkäyksille”. Amerikkalainen ulkopoliittinen ajatushautomo RAND Corporation puolestaan toteaa8 ”hajota ja hallitse” -strategian olevan ”edullinen tapa ostaa aikaa Yhdysvalloille ja sen liittolaisille, kunnes Yhdysvallat jälleen kykenee kohdistamaan täyden huomion pitkäkestoiseen sotaan”. Raportin mukaan ”amerikkalaisjohtajat voisivat myös halutessaan hyödyntää jatkuvaa shiiojen ja sunnien välistä konfliktia asettumalla konservatiivisten sunnihallintojen puolelle”.

Olisi tietysti helppoa kuitata edellä mainitut dokumentit toteamalla niiden edustavan vain ääriajattelua. Mutta eivätkö niissä kuvatut asiat ole juuri sen kaltaisia, joita olemme nähneet Lähi-idässä tapahtuneen — ja voiko se olla vain sattumaa? Irakiin hyökättiin valheellisin perustein, Saddam Hussein poistettiin vallasta ja maa ajettiin sekasortoiseen tilaan. Afrikkalaisvaltioitakaan ei ole jätetty rauhaan, vaan Libya koki saman kohtalon. Syyrian hajottaminen on ollut jo pitkään meneillään. Ilmaiskuihin viitaten Assad on väittänyt9 Tel Avivin tukeneen Syyrian kapinallisia kuvaillen Israelia al-Qaidan ilmavoimiksi. Lisäksi Russia Today kertoo10, että YK:n tarkkailijoiden mukaan Israelin puolustusvoimat eivät olisi ainoastaan hoitaneet haavoittuneita kapinallistaistelijoita, vaan mahdollisesti toimittaneet heille aseitakin.

Eikä pidä unohtaa, että israelilaisjohtajat ovat itsekin esittäneet dokumenteissa asetettuja tavoitteita tukevia vaatimuksia. Esimerkiksi Irakin sodan ollessa aluillaan Israelin silloinen pääministeri Ariel Sharon vaati11 Yhdysvaltoja aloittamaan toimet myös Irania, Libyaa ja Syyriaa vastaan. Toimittaja Arnaud de Borchgrave kuvailikin12 Lähi-itää keilaradaksi, jossa Saddam Husseinia kohden tähdätyllä pallolla on tarkoitus tehdä myös Iranin, Syyrian ja Saudi-Arabian hallintoja horjuttava täyskaato. Naapurivaltioiden horjuttaminen ei siis ole jäänyt ainoastaan suunnittelutasolle, vaan Sharonin ja Netanjahun kaltaiset poliitikot ovat ahkerasti sen puolesta kampanjoineet ja toisinaan saaneetkin tahtonsa läpi.

Kirjassaan Open Secrets (1997) Shahak esittääkin Israelin olevan militaristinen valtio, jonka politiikan sanelevat sen sotilas- ja tiedustelueliittiä hallitsevat uskonnollisesti fanaattiset fundamentalistit. Lisäksi Shahak toteaa sekä Likud- että Labor-puolueiden tähtäävän koko Lähi-itää hallinnoivan Suur-Israelin luomiseen. Vaikka emme voikaan yleistää jokaisen israelilaisen seisovan maansa imperialististen ja militarististen pyrkimysten takana, on huolestuttavaa, että poliittisen eliitin keskuudessa tällaisilla ideologioilla vaikuttaisi olevan vankkaa jalansijaa. Sillä mikä olisikaan parempi tapa ”hajota ja hallitse” -strategian harjoittamiseksi, kuin Isisin kaltaisten kaaosta levittävien järjestöjen tukeminen?

Israel ei kuitenkaan kykenisi saavuttamaan tavoitteitaan, ellei se saisi tukea Yhdysvalloilta ja muilta länsimailta. Yhdysvalloissa näitä pyrkimyksiä tukevat erityisesti uuskonservatiivit13, jotka koostuvat enimmäkseen sionisteista ja fundamentalistikristityistä. Tokihan maa on aina ollut puolueellinen Lähi-idän tilanteen suhteen, mutta presidentti George W. Bushin aikakaudella sen ulkopolitiikka muovautui lähes identtiseksi Sharonin Israelin kanssa. Kirjassaan Made in Texas: George W. Bush and the Southern Takeover of American Politics (2003) Michael Lind näkeekin tämän olleen yksi uuskonservatiivien tavoitteista. Kolumnisti Joe Klein puolestaan katsoo14, että “vahvempi Israel” oli merkittävä syy Irakin sodalle. Netanjahu onkin ollut hyvin luottavainen sen suhteen, että amerikkalaiset saadaan tukemaan Israelia. The Washington Post kuvailee15, kuinka hän – selvästikin tietämättä, että hänen sanojaan nauhoitetaan – kehuskeli olevan helppoa liikuttaa Amerikkaa ”oikeaan suuntaan”.

Israelin ja uuskonservatiivien asettamien tavoitteiden mukaisesti Irakin sotaa seurasivat Libyan ja Syyrian konfliktit. Myös Iranin hallinnon vaihtamista on pohdittu esim. Brookings-instituutin raportissa Which Path to Persia? (2009)16, mutta vielä siihen ei ole ryhdytty. Raportissa esitetään joka tapauksessa mielenkiintoisia vaihtoehtoja vallanvaihdon toteuttamiseksi. Yksi näistä on terrorismin tukeminen. Ehdotetaan jopa erään järjestön poistamista ulkomaisten terroristijärjestöjen listalta, jotta Washington voisi ”tehdä tiiviimpää yhteistyötä” sen kanssa. Valitettavasti tämän kaltaiset skenaariot eivät ole jääneet vain joidenkin fanaatikkojen kaistapäisiksi ehdotuksiksi, vaan Yhdysvallat vaikuttaisi todella tukeneen esimerkiksi Isisiä aiheuttaakseen kaaosta Syyriassa tai jopa suorittaakseen vallanvaihdon.

Länsi pelaa jälleen kaksin kortein Lähi-idässä

Yhdysvallat on perinteisesti pelannut kaksin kortein. Kuten todettua, se tuki al-Qaidan jihadisteja niiden taistellessa Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa 1980-luvulla. Victor Ostrovsky on kirjassaan The Other Side of Deception (1994) väittänyt entisen työnantajansa, Israelin tiedustelupalvelu Mossadin olleen CIA:n ohella osallisena tässä operaatiossa. Terrorismiin ja Lähi-itään erikoistunut tomittaja John K. Cooley toteaakin kirjassaan Unholy Wars: Afghanistan, America and International Terrorism (2000), että israelilaiset ovat onnistuneet peittelemään jälkensä huomattavasti menestyksekkäämmin kuin amerikkalaiset ja brittiläiset kollegansa. Joka tapauksessa viimeistään syyskuun 11:nnen iskujen jälkeen al-Qaidasta sitten muovattiin vihollinen, kunnes taas Libyan sodan aikaan alettiin jälleen tukea al-Qaida-terroristeja — nyt taistelussa Libyan hallintoa vastaan.

Israelkaan ei ole jäänyt liittolaistaan huonommaksi, vaikka Mossadin rooli al-Qaidan suhteen ei olisikaan aivan yhtä selkeä kuin CIA:n. Kokenut kirjeenvaihtaja Richard Sale – siteeraten useita USA:n hallituksen entisiä ja silloisia jäseniä sekä Israel-taustaisen Institute for Counter-Terrorism -järjestön dokumentteja – huomautti UPI:lle tekemässään artikkelissa17, että Ariel Sharonin julistaessa Hamasin kaikkien aikojen tappavimmaksi terroristiryhmäksi jätti hän jotain mainitsematta. 1970-luvulla nimittäin Tel Aviv tarjosi vuosikausien ajan suoraa ja epäsuoraa taloudellista apua Hamasille. Sale myös totesi, kuinka amerikkalaisanalyytikot kokivat vastenmieliseksi Israelin teeskentelyn ja manipuloinnin sen vaatiessa nyt USA:ta ja muuta maailmaa taistelemaan puolestaan tätä itse kasvattamaansa vihollista vastaan.

Yhdysvalloille terroristiryhmien tukeminen on kätevä keino perustella invaasioitaan Lähi-idässä sekä horjuttaa vastapuolta ja suorittaa vallanvaihtoja, joiden suhteen Israelillakaan ei liene valittamista. Ostrovsky selittää Israelin antamaa tukea vihollisilleen myös sillä, että peräänantamattomimmat Mossad-hahmot uskovat maan selviytymisen nojaavan sen sotilaalliseen vahvuuteen, joka pysyy yllä vain, jos sillä on tarvetta vastata pysyvään sodan uhkaan.

Kun sitten Yhdysvallat väittää suorittavansa ilmaiskuja Isis-taistelijoita vastaan, esittää18 Brandon Martinez aiheellisia kysymyksiä kirjassaan The ISIS Conspiracy (2015), joka koostuu hänen kirjoittamistaan artikkeleista Isisiin liittyen. Miten tiedämme, että Yhdysvallat todella on kohdistanut iskunsa Isisiin eikä esimerkiksi heitä vastaan taisteleviin Syyrian hallinnon joukkoihin? Tai ”kuinka yhdysvaltalaisjoukot tietävät, kuka kuuluu Isisiin ja kuka ei? Ovatko Isisin jäsenet pukeutuneet kirkkaisiin vaaleanpunaisiin asuihin erottuakseen joukosta ja ollakseen maalitauluja amerikkalaishävittäjille?”

Yhdysvaltain ilmavoimien F-15E-hävittäjiä lentämässä Pohjois-Irakissa syyskuussa 2014. Kuva: vanhempi lentosotamies Matthew Bruch | Yhdysvaltain puolustusministeriö (public domain)
Yhdysvaltain ilmavoimien F-15E-hävittäjiä lentämässä Pohjois-Irakissa syyskuussa 2014. Kuva: vanhempi lentosotamies Matthew Bruch | Yhdysvaltain puolustusministeriö (public domain)

Sekin on mielenkiintoinen sattuma, että Isis on kohdistanut toimenpiteensä ennen kaikkea Libyaa, Syyriaa, Irakia ja Libanonia vastaan. Sen sijaan Yhdysvaltojen tukemat maat, kuten Jordanian, Qatarin, Kuwaitin ja Saudi-Arabian, se on jättänyt rauhaan. Puhumattakaan siitä, ettei se ole hyökännyt Yhdysvaltoja tai Israelia vastaan, vaikka se onkin julkaissut uhkailuvideoita. Isisin julkaisemien videoiden aitous on tosin aina kyseenalaista, sillä asiantuntijat ovat todenneet joidenkin niistä olevan väärennettyjä.19 Marraskuussa 2015 tapahtuneista Pariisin terrori-iskuista Isisin väitetään olevan vastuussa, mutta niihinkin liittyy paljon epäselvyyksiä20, joihin emme ole saaneet vastauksia.

Yhdysvalloissa ja muuallakin on toki suoritettu tai aiottu suorittaa joitakin pienemmän mittakaavan terroritekoja, joita on yritetty yhdistää Isisiin väittämällä niiden olleen sen innoittamia. Esim. The Intercept kirjoittaa21 pidätetystä kansasilaismiehestä, jota syytettiin aikomuksesta tarjota materiaalista tukea Isisille ja pommi-iskun suunnittelemisesta. Hän oli ollut FBI:n tarkkailun alaisena ja kirjannut itsensä sisään psykiatriseen sairaalaan vuosi ennen pidätystään. Kaksi FBI:n ilmiantajaa oli ottanut yhteyttä mieheen hänen päästyään pois sairaalasta. Nämä olivat hankkineet hänelle tarvikkeet ja tuen sen iskun toteuttamiseen, jonka suunnittelusta häntä syytettiin.

Martinez mainitsee kirjassaan muutamia muitakin tapauksia, joissa tiedustelupalvelut vaikuttaisivat hääränneen taustalla. Hänen mukaansa22 kaavana tuntuisi olevan, että FBI:n ilmiantajat soluttautuvat muslimiyhteisöihin pyrkien sitten yllyttämään vaikutuksille alttiita musliminuorukaisia jo ennalta tuhoon tuomittuihin terrorihankkeisiin. The Vancouver Sun kertoo23, kuinka myös Kanadassa ratsupoliisin agentti ääri-islamistia esittäen käytti yli neljä kuukautta koettaen saada eräitä vähävaraisia huumeaddikteja innostumaan terrorisuunnitelmasta.

Terrorismiturismi vain muslimien harjoittamaa toimintaa?

Varsinaisten terroritekojen lisäksi media pelottelee24, että merkittävä määrä länsimaalaisia maahanmuuttajia tai islamiin kääntyneitä olisi liittynyt Isisiin tai muihin Syyriassa taisteleviin terroristiryhmiin. Tiedostaen länsimaisten tiedustelupalveluiden tarkkailevan ahkerasti muslimiyhteisöjä ja muutoinkin urkkivan kansalaisiaan, Martinez pitää vaikeana uskoa, että tiedustelupalvelut olisivat niinkin kykenemättömiä pysäyttämään näitä henkilöitä. Tilannettahan tietenkin hyödynnetään oikeuttamalla valvonnan lisäämistä entisestään.

Toki pidätyksiäkin on tapahtunut. Niiden Martinez katsoo pitävän yllä valheellista kuvaa, että länsi todella yrittäisi estää ihmisiä liittymästä Isisiin eikä katsoisi toimintaa läpi sormiensa tai jopa avustaisi näitä henkilöitä. Ottawa Citizen kirjoittaa25, kuinka turkkilaismedian mukaan Kanadan tiedustelupalvelu CSIS:lle työskentelevä henkilö olisi väitetysti auttanut kolmea brittiläistä tyttöä matkustamaan Syyriaan liittyäkseen Isisiin.

Martinez huomauttaa myös, ettei länsimaissa olla tasapuolisesti huolissaan kaikista Lähi-itään suuntaavista, joiden tarkoituksena on liittyä väkivaltaa harjoittaviin ryhmiin. Kanadalaiskirjoittaja Yves Engler toteaakin26, että kun kanadalainen jättää maansa taistellakseen ulkomailla, hänet nimetään ”terrorismimatkailijaksi” ja passitetaan vankilaan ”vain silloin, kun tämä henkilö liittyy aseellisiin joukkoihin, joita konservatiivinen [Kanadan] hallitus vastustaa”. Tällä hän viittaa siihen, että Kanadan somaleille on laitonta lähteä taistelemaan Somaliaan, mutta Kanadan juutalaisia suorastaan kannustetaan ”ilmaisemaan sionismiaan”.

Esimerkiksi Israelin tammikuussa 2009 Gazan kaistalle kohdistuneessa hyökkäyksessä, jossa 1400 palestiinalaista sai surmansa, ainakin 25 kanadalaisvapaaehtoista taisteli Israelin riveissä. Kuten rauhanjärjestö ICAHD (Israeli Committee Against House Demolitions) Finlandin puheenjohtaja Bruno Jäntti toteaa27, ”Israelin armeijan ansioluettelo ei ole häikäisevä”, vaan ”loppujen lopuksi kyseessä on instituutio, joka ylläpitää toisen maailmansodan jälkeisen ajan pitkäkestoisinta laitonta ja väkivaltaista miehitystä”. Näin ollen Jäntti kysyykin, ”onko oikeutettua määritellä radikalisaation käsite siten, että se kattaa esimerkiksi eurooppalaiset muslimit, jotka liittyvät Isikseen tai muihin takfiriliikkeisiin, mutta ei esimerkiksi Euroopan juutalaisia, jotka liittyvät Israelin armeijaan?”

Yhdysvaltojen rooli Isisin taustalla

Kuinka sitten Isis saattoi vain ilmaantua hyvin aseistautuneena ja koulutettuna ja ottaa haltuunsa laajoja alueita Irakissa ja Syyriassa ilman, että CIA, NSA ja Mossad olisivat saaneet vihiä asiasta, jolloin sen eteneminen olisi pysäytetty jo alkuunsa? Ehkäpä siksi, että Yhdysvalloilla kumppaneineen vaikuttaisi olevan sormensa pelissä Isisin menestyksessä.

Brandon Martinez kirjoittaa, että joidenkin huhujen mukaan Isis-johtaja Abu Bakr al-Baghdadi olisi saanut koulutusta Mossadilta. Martinezinkin viittaamaan lähteeseen tukeutuen myös Global Research on uutisoinut28 NSA-vuotaja Edward Snowdenin paljastamien dokumenttien paljastaneen, että Britannian, Yhdysvaltojen ja Israelin tiedustelupalvelut olisivat yhteisvoimin luoneet Isisin. Global Research kuitenkin huomauttaa tietojen olevan vahvistamattomia, ja juttu vaikuttaisikin olevan perätön. Alan Kurtz on blogikirjoituksessaan29 selvittänyt, kuinka huhu sai alkunsa.

Mutta vaikka Snowdenin dokumentit eivät tiettävästi sisälläkään mitään paljastuksia Isisiin liittyen, tästä ei seuraa, etteikö Yhdysvaltoja ja sen kumppaneita voisi pitää vastuullisena Isisin noususta parrasvaloihin. Entinen Ison-Britannian ulkoministeri David Miliband on myöntänyt30, että Yhdysvaltojen kumppaninsa Ison-Britannian kanssa suorittama invaasio epävakautti Irakia johtaen ääriryhmä Isisin nousuun. The Guardian kirjoittaa31 Yhdysvaltojen aiheuttaneen Isisin menestyksen Irakissa ja Syyriassa. Lehti viittaa Yhdysvaltojen tiedustelun raporttiin elokuulta 2012, jossa ennakoidaan ja jopa toivotetaan tervetulleeksi salafistisen ruhtinaskunnan perustaminen Syyriaan sekä al-Qaidan hallinnoima ”Islamilainen valtio”.

Sotilastiedustelu Defense Intelligence Agency (DIA) siis todellakin ennusti Isisin nousun jo vuonna 2012 (ellei aiemminkin), eikä se näin ollen päässyt yllättämään Yhdysvaltoja. Mihinkään toimenpiteisiin sitä vastaan ei kuitenkaan ryhdytty. DIA:n raportissa päinvastoin nähdään Irakin al-Qaida (joka myöhemmin otti nimekseen Isis) ja siihen linkittyvät salafistit tärkeinä Syyrian kapinaa ajavina voimina. Länsimaat, Persianlahden valtiot ja Turkki tukivat ns. opposition ponnisteluja itäisen Syyrian haltuunotossa, ja näkivät salafistisen ruhtinaskunnan perustamisen oivallisena keinona Syyrian hallinnon eristämiseen. Kuten The Guardian asian ilmaisee, ”USA ja sen kumppanit eivät ainoastaan tukeneet ja aseistaneet oppositiota, jonka tiesivät olevan ääriryhmien dominoima, vaan ne olivat myös valmiita kannattamaan jonkinlaisen ’Islamilaisen valtion’ luomista”.

Britanniassa eräs oikeudenkäynti terrorismin tukemisesta syytettyä miestä vastaan kaatuikin32 siihen, että brittiläistiedustelu oli aseistanut samoja kapinallisryhmiä, joita syytetyn väitettiin tukeneen. Syyttäjän oli hylättävä tapaus, jottei olisi saattanut tiedustelupalveluita kiusalliseen asemaan. Kuten The Guardian jatkaa, kaikki tämä ei tietenkään tarkoita, että Yhdysvallat kumppaneineen olisi suoranaisesti luonut Isisin, mutta joka tapauksessa Irakin al-Qaidaa ei ollut ennen USA:n ja Britannian invaasiota Irakiin. Länsi antoi Isisille mahdollisuuden kukoistaa ja on sitten häikäilemättä käyttänyt sitä hyväkseen taistellessaan Syyrian hallinnon joukkoja vastaan.

Terrorismin tukeminen ”harkittu päätös”

Tutkiva journalisti Nafeez Ahmed kertoo33 DIA:n entisen johtajan Michael Flynnin vahvistaneen Al-Jazeera-kanavan haastattelussa DIA:n raportissa esitettyjen tietojen pitävän paikkansa. Lisäksi muutamat muutkin Yhdysvaltojen ja Britannian tiedustelupalveluissa työskennelleet henkilöt ovat vahvistaneet34 raportin todenmukaisuuden. Flynn kertoo yrittäneensä tuloksetta saada Valkoista taloa luopumaan suunnitelmistaan. Hänen mukaansa tämän kaltaista tiedustelutietoa oli itse asiassa saatavilla jo ennen kuin päätös vetää joukot Irakista tehtiin. Toisin sanoen jo vuonna 2008 yhdysvaltalaistiedustelu olisi ollut tietoinen Irakin al-Qaidaan ja muihin vastaaviin ryhmiin liittyvästä uhasta.

Sotilastiedustelu DIA:n johtajaksi siirtynyt Kenraali Michael T. Flynn vuonna 2012. Kuva: Erin A. Kirk-Cuomo | Wikimedia Commons
Sotilastiedustelu DIA:n johtajaksi siirtynyt Kenraali Michael T. Flynn vuonna 2012. Kuva: Erin A. Kirk-Cuomo | Wikimedia Commons

Tukiessaan Bashar al-Assadin vastaisia kapinallisia Yhdysvallat ei kuitenkaan ainoastaan sulkenut silmiään kapinallisten yhteyksiltä al-Qaidaan. Flynnin mukaan kyseessä oli ”harkittu päätös” tukea al-Qaidasta, Muslimiveljeskunnasta ja muista ääriaineksista koostuvia kapinallisryhmiä. Ranskan entinen ulkoministeri Roland Dumas puolestaan on televisiohaastattelussa väittänyt Yhdysvaltojen tärkeän liittolaisen Ison-Britannian valmistelleen aseellista operaatiota Syyriaan jo vuonna 2009. Tässä yhteydessä lienee syytä muistuttaa, että väitetysti Isisin suorittamien terrori-iskujen uhriksi joutunut Ranskakin on tukenut ja aseistanut Syyriassa toimivia jihadisteja.35

Entinen Israelin Yhdysvaltain-suurlähettiläs Michael Oren paljasti36 The Jerusalem Postille Syyrian hallituksen vaihdon olleen Israelin tavoitteena jo pitkään ennen kuin väkivaltaisuudet Syyriassa edes alkoivat. ”Halusimme aina päästä Bashar al-Assadista eroon, olemme aina pitäneet parempana sellaisia ’pahiksia’, jotka eivät ole Iranin tukemia, kuin niitä jotka ovat Iranin tukemia”, Oren toteaa jatkaen, että ”tämä oli kantamme jo hyvissä ajoin ennen väkivaltaisuuksien puhkeamista Syyriassa”.

Ahmed kirjoittaa, että koska vuosina 2008–2011 Yhdysvaltojen ja Irakin terrorismin vastaisten operaatioiden seurauksena Irakin al-Qaida oli menettänyt merkittävästi vaikutusvaltaansa ja taistelijoitaan, on väitetty Yhdysvaltain päätöksen vetää joukkonsa Irakista olleen virhe. Tämän suuntaisia päätelmiä on esitetty myös Helsingin Sanomissa. Esimerkiksi Laura Saarikoski on kirjoittanut: ”Amerikkalaiset lähtivät Irakista, mutta se ei ratkaissut alueen ongelmia. Syntyi valtatyhjiö, jonka täytti Isis. […] Yhdysvaltoja haukutaan, kun se puuttuu asioihin, mutta seurauksensa on silläkin, kun se päättää olla puuttumatta.”37

Ensinnäkään Saarikoski ei ota huomioon sellaista mahdollisuutta, että ehkäpä hänen mainitsemaansa valtatyhjiötä ei olisi päässyt syntymään, jos Yhdysvallat ei alun perinkään olisi lähtenyt Irakiin sotaretkelleen, josta seurasi ääri-islamististen ryhmien nousu, kuten David Milibandkin edellä myöntää. Toisekseen, Saarikosken päätelmä ei mene aivan nappiin. Sillä kuten Nafeez Ahmed toteaa, Isisin nousu ei johtunut niinkään USA:n vetäytymisen synnyttämästä valtatyhjiöstä, vaan sen liittolaisineen Irakin al-Qaidalle kanavoimasta rahoituksesta ja aseistuksesta.

USA:n vetäytyminen ei siis missään nimessä tarkoittanut, että se teki päätöksen olla puuttumatta asioihin, vaan se jatkoi asioihin puuttumista tukemalla ääriryhmiä. Vetäytyminen oli myöskin tietoinen päätös, vaikka Yhdysvallat oli hyvin perillä jihadistiryhmien muodostamasta uhasta jo päätöstä tehtäessä. Kuten todettua, ääri-islamististen ryhmien kehittyminen nähtiin tervetulleena ilmiönä, koska niitä oli tarkoitus käyttää Assadin hallinnon horjuttamiseksi. On siis mahdollista, että joukkojen vetäminen olikin silmänkääntötemppu, jonka tarkoituksena oli osaltaan tarjota jihadisteille paremmat toimintaedellytykset.

Vuoden 2012 aikana Irakin al-Qaidan suorittamien pommi-iskujen määrä Irakissa kaksinkertaistui, ja se alkoi samanaikaisesti tukea Syyriassa toimivaa al-Nusran rintamaa. Huhtikuussa 2013 järjestö – joka tosin ei itse koskaan kutsunut itseään Irakin al-Qaidaksi – otti nimekseen ”Islamic State of Iraq and Syria” (Irakin ja Syyrian islamilainen valtio). Nimen kääntäminen arabian kielestä englannin kielelle on aiheuttanut jonkin verran kiistelyä, ja myös nimitystä ”Islamic State of Iraq and the Levant” (ISIL) sekä joitain muitakin muunnoksia on käytetty. Tässä kirjoituksessa ei takerruta siihen, millä nimellä järjestöä tulisi oikeaoppisesti kutsua, vaan siitä käytetään ainoastaan lyhennettä Isis.

Samassa kuussa Euroopan Unioni äänesti Syyrian kauppasaarron höllentämisestä. Tämä antoi al-Qaidan ja Isisin hallinnoimille kapinallisille mahdollisuuden alkaa myydä öljyä kansainvälisillä markkinoilla. Monet eurooppalaiset yhtiöt ostivatkin öljyä, joka oli peräisin Isisin hallussa olevilta öljykentiltä Syyriasta. Ahmed tekee sen johtopäätöksen, että Yhdysvaltojen Assadin vastainen strategia Persianlahden maita ja Turkkia hyödyntäen on vahvistanut juurikin niitä samoja al-Qaida-ryhmittymiä, joita vastaan se oli Irakissa taistellut.

Länsi tekee ”vilpillisen täyskäännöksen”

Martinez muistuttaa38, kuinka Syyrian konfliktin tavoin länsi tuki al-Qaidasta ja nykyisin Isisinä tunnetusta järjestöstä koostuneita kapinallisryhmiä myös vallanvaihtoon päättyneessä Libyan sodassa. ”Me tulimme, me näimme, hän kuoli”, totesi silloinen Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton, kun nämä Naton sijaistaistelijoina toimineet terroristit olivat tappaneet Libyan johtajan Muammar Gaddafin. Clintonia ei olekaan turhaan tituleerattu39 ”sotakoneiston ehdokkaaksi” vuoden 2016 presidentinvaaleissa, sillä hän on antanut varauksettoman tukensa niin Irakin kuin Libyan ja Syyrian sodillekin.

Mitään hyväähän ei Libyan sodasta seurannut, vaan nykyisin maassa mm. liehuu Isisin mustia lippuja hallintorakennusten yllä ja jalkapallostadioneilla suoritetaan julkisia teloituksia40. Tässä kirjoituksessa ei Libyan sotaan kuitenkaan syvennytä tämän enempää. Aiheesta kirjoittaa tarkemmin esimerkiksi Vesa Raiskila Vastavalkeassa julkaistussa artikkelissaan.41 Joka tapauksessa Syyrian skenaario muistuttaa hyvin paljon Libyaa. Gaddafin kaadon jälkeen monet lännen tukemista jihadisteista keräsivätkin kamppeensa ja matkasivat Syyriaan taistelemaan Assadin hallitusta vastaan.

Eläkepäiviään viettävä yhdysvaltalaiskenraali Thomas McInerney myönsi Fox Newsille maansa hallituksen auttaneen Isisin rakentamisessa ”tukemalla vääriä ihmisiä” ja toimittamalla al-Qaidaan linkittyneille Libyan kapinallisille aseita, jotka sitten päätyivät Isis-taistelijoille Syyriaan. Kun kenraali Martin Dempseyltä kysyttiin, tietääkö hän yhtäkään ”keskeistä Yhdysvaltojen arabiliittolaista, joka syleilisi Isisiä”, vastasi hän tietävänsä ”keskeisiä arabiliittolaisia, jotka rahoittavat [sitä]”.42 Ja eihän se tosiaan mikään salaisuus olekaan, kun varapresidentti Joe Bidenkin on asian myöntänyt.43

Bidenin kommentti USA:n arabiliittolaisten innokkuudesta syrjäyttää Assadin hallinto hinnalla millä hyvänsä haiskahtaa kuitenkin yritykseltä vierittää vastuuta Isisin noususta toisten harteille. Washingtonhan on koettanut väittää tukeneensa ainoastaan ”maltillisia” kapinallisia, kuten Vapaan Syyrian armeijaa (Free Syrian Army – FSA). Syyrian kapinallisryhmiin perehtynyt Aron Lund on kuitenkin kyseenalaistanut44 FSA:n olemassaolon. Hänen mukaansa FSA oli alun alkaen ennemminkin brändäysoperaatio.

FSA:n alkuperäiset komentajathan pidettiin tiukasti erillään muista syyrialaispakolaisista turkkilaisella pakolaisleirillä, ja Lund ei pidäkään mahdottomana, että kyseessä olisi ollut Turkin tiedustelupalveluiden operaatio. Sitä hän ei epäile, etteivätkö jotkin taistelijat alkuun olisi voineet toimiakin vilpittömästi, mutta kuten Martinez toteaa, melkein kaikki kapinallisryhmät Syyriassa kutsuivat itseään FSA:ksi — ja aseita saatuaan veivät ne suoraan Isisille ja al-Nusralle. Myös Foreign Policy -julkaisu on vihjannut, ettei maltillisia Assadin hallituksen vastaisia ryhmiä ole.45

Yrittikö länsi sitten korjata virheensä julistamalla sodan Isisiä vastaan loppuvuodesta 2014? Martinez kuvailee tätä kampanjaa ”vilpilliseksi täyskäännökseksi”, jonka tarkoituksena on ”valkopestä kaikki edellä mainitut tosiasiat lännen likaisista toimista Isisin taustalla”. Lännen iskut Isisiä vastaan ovatkin olleet melkoisen tehottomia sen pommittaessa mm. tyhjiä rakennuksia, joista terroriristit juuri sopivasti olivat ehtineet lähteä.46 Lisäksi USA:n lentokoneistaan pudottamia aseita ja lääkintätarvikkeita on päätynyt Isisille. Pentagon on myöntänyt tämän, mutta väittää tietenkin tapausten olleen vahinkoja ja tarkoituksen olleen toimittaa aseet ja tarvikkeet kurdeille.47

Isis sai alkunsa amerikkalaisilla vankileireillä Irakissa

”Kuten edeltäjänsä al-Qaida, myös Isis synnytettiin Yhdysvaltain sotilas- ja tiedusteluyhteisön valvovan silmän alla”, kirjoittaa48 Brandon Martinez. Irakin al-Qaidana tunnetun ryhmän juuret juontavat jordanialaisen Abu Musab al-Zarqawin vuonna 1999 perustamaan järjestöön, joka alkoi toimia Irakissa vuonna 2003. Hänen kuoltuaan vuonna 2006 ja ryhmän yhdistyttyä muiden kapinallisryhmien kanssa alettiin käyttää myös nimeä ”Islamic State in Iraq” (Islamilainen valtio Irakissa). Tämän ryhmän sanotaan muodostaneen suurimman uhan amerikkalaisjoukoille Irakin sodan aikaan. Vuonna 2007 prikaatinkenraali Kevin Bergner väitti49 al-Zarqawin seuraajan Abu Omar al-Baghdadin olevan pelkästään fiktionaalinen henkilö, jonka äänenä tämän julkilausumissa toimi irakilaisnäyttelijä.

Bergnerin mukaan juonen olisi kehittänyt al-Qaida-johtajana Mesopotamiassa toiminut egyptiläissyntyinen Abu Ayyub al-Masri yrittäessään peitellä ulkomaalaisten roolia kapinallisryhmässä. Amerikkalaisten vangitsema irakilainen Khalid Abdul Fatah Daud Mahmud al-Mashadani vahvisti, että irakilaisten sijaan al-Masri yhdessä ulkomaisten johtajien kanssa teki operatiiviset päätökset al-Qaidan toimista Mesopotamiassa. Joidenkin arvioiden mukaan kenraali Bergnerin paljastuksen oli tarkoitus sekoittaa pakkaa uskottelemalla irakilaisille al-Qaidan kannattajille, että he ovat vain ulkomaalaisjohtajien käskyläisiä. Jossain vaiheessa al-Baghdadista ilmeisesti tuli jälleen todellinen henkilö, sillä huhtikuussa 2010 väitettiin sekä hänen että al-Masrin saaneen surmansa Yhdysvaltojen ja Irakin yhteisoperaatiossa.50

Oli totuus al-Baghdadista mikä hyvänsä, Martinez puolestaan näkee jihadistien läsnäolon Irakissa olennaisena osana Yhdysvaltojen psykologista sodankäyntiä, jonka tarkoituksena oli saattaa huonoon valoon maahantunkeutujia vastustavat irakilaiset yhdistämällä heidät uskonnollisiin fundamentalisteihin. ”Maailman vaarallisimmaksi mieheksi” ja ”uudeksi bin Ladeniksi” kutsuttu51 nykyinen Isis-johtaja Abu Bakr al-Baghdadi – jota ei samankaltaisesta nimestään huolimatta pidä sekoittaa Abu Omar al-Baghdadiin – on myöskin hyvin salaperäinen hahmo, josta ei täydellä varmuudella tiedetä kovinkaan paljoa.

Joulukuussa 2014 The Guardian julkaisi korkea-arvoisen Isis-komentajan haastattelun.52 Hänen mukaansa terroristiryhmä sai alkunsa amerikkalaisella Camp Buccan vankileirillä Irakissa. Salanimellä Abu Ahmed esiintynyt komentaja kertoi vankileirin tarjonneen heille oivalliset puitteet. Missään muualla he eivät olisi voineet kokoontua samalla tavoin, vaan kokoontuminen olisi ollut erittäin vaarallista. Camp Buccassa he eivät ainoastaan olleet turvassa, vaan myös ”vain muutaman sadan metrin päässä koko al-Qaidan johtajistosta”. Andrew Thompson ja Jeremi Suri kuvailevat53 The New York Timesissa vankiloiden olleen kuin ”terrorismiyliopistoja”, joissa radikaaleimmat vangit olivat kuin professoreita vaikutuksille alttiiden nuorukaisten omaksuessa heidän oppejaan.

Kersantti Adonis Francisco partioimassa Camp Buccassa, Irakin laajimmassa pidätyskeskuksessa. Kuva: ylikersantti Shawn Morris | Wikimedia Commons
Kersantti Adonis Francisco partioimassa Camp Buccassa, Irakin laajimmassa pidätyskeskuksessa vuonna 2009. Kuva: ylikersantti Shawn Morris | Wikimedia Commons

Ahmedin mukaan Abu Bakr al-Baghdadi oli vankileirillä ollessaan hiljainen ja etäinen persoona, josta muiden vankien oli vaikea saada selkoa, mutta jota vartijat tuntuivat arvostavan. Kun vankien kesken syntyi erimielisyyksiä, hänet kutsuttiin auttamaan tilanteen selvittämisessä. Al-Baghdadilla oli myös erityisoikeuksia. Jos hän halusi vierailla eri leireillä olevien henkilöiden luona, se sallittiin hänelle. Al-Baghdadi pystyi rakentamaan perustuksia Isisille aivan amerikkalaisten vangitsijoidensa nenän alla. ”Ellei olisi ollut amerikkalaisvankiloita Irakissa, ei olisi Isisiäkään nyt”, toteaa Abu Ahmed kuvaillen Camp Buccaa ”tehtaaksi”, joka rakensi heidän ideologiaansa.

Abu_Bakr_al-Baghdadi vuonna 2004. Kuva: Yhdysvaltain armeija | Wikimedia Commons
Abu_Bakr_al-Baghdadi vuonna 2004. Kuva: Yhdysvaltain armeija | Wikimedia Commons

Isisin 25 tärkeimmästä johtajasta 17 oli jossain vaiheessa vangittuna amerikkalaisvankiloissa. Ahmed katsookin Yhdys­valtojen ”aliarvioineen osuutensa [al-Baghdadin] muokkaa­misessa sellaiseksi kuin hän nyt on”. Ahmed ei sellaista väitä, mutta Martinez ei pidä mahdottomana, että Yhdysvallat olisi jopa tarkoituksellisesti avustanut Isisin luomisessa. Sillä kuulostaahan se uskomattomalta, että al-Baghdadi pystyi salaisesti rakentamaan ja organisoimaan Isisiä amerikkalais­vankilassa ilman, että viranomaisilla oli vähäisintäkään aavistusta tästä. Ja sitten hänet tuosta vain vapautettiin satojen muiden potentiaalisten militanttien tavoin, koska häntä pidettiin vaarattomana.

Vuonna 2008 Syyrian hallitus oli vielä huomioimatta tai mahdollisesti avustikin Irakiin suuntaavia jihadisteja. Abu Ahmed kertoo, että kaikki hänen tuntemansa ulkomaalaiset tulivat Damaskoksen kautta, josta sotilasvirkailijat saattoivat heidät rajalle. The Guardianin kirjoituksen mukaan Irakin tiedustelun päällikkönä toiminut kenraalimajuri Hussein Ali Kamal on esittänyt materiaalia, johon sisältyy Syyrian armeijan keskitason upseerien osallisuuteen viittaavia tunnustuksia sekä karttoja, joihin jihadistien matkareittejä on merkitty. Tilanne aiheutti kitkaa silloisen Irakin pääministeri Nuri al-Malikin ja Syyrian presidentti Bashar al-Assadin välillä. Maliki uskoi Assadin yrittävän heikentää hänen hallintoaan amerikkalaisten kiusaksi.

Vahvistuksia epäilyilleen Maliki uskoi saaneensa 19. elokuuta 2009 Bagdadissa tehdyistä, yli sata kuolonuhria vaatineista terrori-iskuista. Kamal kertoo, että syyrialaiset eivät kyenneet väittämään vastaan hänen esittäessään heille materiaaliaan Turkissa järjestetyssä tapaamisessa. Syyrian turvallisuuspäällikkö Ali Mamlouk oli hänen mukaansa vain todennut, ettei tunnusta yhtäkään viranhaltijaa ”maasta, joka on USA:n miehityksen alaisena”. Myös Nafeez Ahmed toteaa54, että kenraalimajuri John Kellyn mukaan Irakin al-Qaidan taistelijat olivat ryhmittäytyneet Syyrian rajalle, jossa heillä oli turvapaikka. West Pointin raporttiin viitaten Ahmedin kirjoituksessa arvellaan Assadin sietäneen heitä pelätessään mahdollista aseellista hyökkäystä Syyrian hallintoa kohtaan.

Lopuksi

Yhdysvalloille liittolaisineen terrorismin tukeminen tuntuisi olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Nafeez Ahmed mainitsee, että entisen yhdysvaltalaisdiplomaatin J. Michael Springmannin mukaan al-Qaidan ja Isisin kaltaisia operaatioita on suoritettu mm. Libyassa ja entisen Jugoslavian alueella. Isisin tukemisen ei siis pitäisikään tulla yllätyksenä kenellekään. Esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittajille näiden asioiden tiedostaminen vaikuttaisi kuitenkin olevan haastavaa, sillä kyseisestä lehdestähän olemme saaneet lukea älyttömyyksiä Isisistä ”Syyrian sodan synnyttämänä hirviönä” ja Assadista suurimpana häpeätahrana tässä tapahtumaketjussa55. Lehden lukijat ovatkin harmillisesti saattaneet jäädä uutispimentoon tässä kirjoituksessa esitettyjen asioiden suhteen.

Ei sillä, etteikö Assadiakin saisi kritisoida, mutta häpeätahraksi ei siis suinkaan nimetä esimerkiksi Isisiä tukeneita ja sen menestyksen mahdollistaneita valtiollisia tahoja länsimaissa. Ei, vaikka esimerkiksi Vietnamin sotaa edeltänyttä päätöksentekoa käsittelevät ”Pentagonin paperit” aikanaan vuotanut entinen sotilasanalyytikko Daniel Ellsberg on todennut56 lännen strategian Syyriassa antaneen jalansijaa Isisille. Palataksemme vielä siihen, miksi Isis ei hyökkää Yhdysvaltojen tukemia maita vastaan, Ellsberg huomauttaa saudien tukevan ääri-islamisteja, jotka vastapalveluksena eivät yritä kaataa Saudi-Arabian korruptoitunutta hallitusta.

Kun Helsingin Sanomat kirjoittaa57, että ”Isis onkin mahdollista tuhota sotilaallisesti”, on se periaatteessa oikeassa, mutta The Guardianin sanoin58 ”Isisiä eivät voi kukistaa samat voimat, jotka toivat sen Irakiin ja Syyriaan”. Se toteaa vertauskuvallisesti, että ”vain alueen ihmiset voivat parantaa taudin – eivät ne, jotka laittoivat viruksen itämään.” Helsingin Sanomat jatkaa, että ”hankalampi kysymys on se, kuinka Isisin väkivaltaa ja vihaa uhkuvan ideologian leviäminen pysäytetään”. Ainakaan tässä ei ole auttanut, että länsimedia on toiminut kuin olisi suorastaan Isisin markkinointitoimisto. Järjestö on jatkuvasti otsikoissa, ja kaikki terroriteot pyritään assosioimaan siihen, kun taas valtiollisten tahojen mahdolliset ja osin ilmeiset kytkennät terrorismiin pyritään lakaisemaan maton alle.

Isisin pysäyttämisessä ei ole auttanut myöskään Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan, Israelin, Turkin, Saudi-Arabian ja näiden kumppaneiden muodostaman kansainvälisen liittouman tarjoama runsaskätinen tuki Isisille.

Lähdeviitteet

1 Roberts, Dan & Ackerman, Spencer | The Guardian (11.9.2014): Barack Obama authorises air strikes against Isis militants in Syria. http://www.theguardian.com/world/2014/sep/10/obama-speech-authorise-air-strikes-against-isis-syria

2 Huusko, Jukka | Helsingin Sanomat (4.10.2014): Mustien lippujen synkeä marssi: Isisin maailmankuva nojaa islamin sotaisaan historiaan. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1412302640570

3 Benari, Elad | Arutz Sheva (8.7.2014): ISIS: Fighting ’Infidels’ Takes Precedence Over Fighting Israel. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/182632

4 Simons, Jake Wallis | Daily Mail (8.12.2015): Saving their sworn enemy: Heartstopping footage shows Israeli commandos rescuing wounded men from Syrian warzone – but WHY are they risking their lives for Islamic militants? http://www.dailymail.co.uk/news/article-3315347/Watch-heart-pounding-moment-Israeli-commandos-save-Islamic-militants-Syrian-warzone-risking-lives-sworn-enemies.html

5 NBC News (22.7.2014): Meet the Press Transcript – June 22, 2014. http://www.nbcnews.com/meet-the-press/meet-press-transcript-june-22-2014-n137886

6 Institute for Advanced Strategic and Political Studies (1996): A Clean Break: A New Strategy for Securing the Realm. http://www.informationclearinghouse.info/article1438.htm

7 Shahak, Israel | Global Research (7.11.2015): ”Greater Israel”: The Zionist Plan for the Middle East. http://www.globalresearch.ca/greater-israel-the-zionist-plan-for-the-middle-east/5324815

8 Pernin, Christopher, Nichiporuk, Brian, Stahl, Dale, Beck, Justin & Radaelli-Sanchez, Ricky | RAND Corporation (2008): Unfolding the Future of the Long War. http://www.rand.org/content/dam/rand/pubs/monographs/2008/RAND_MG738.pdf

9 Berman, Lazar | The Times of Israel (26.1.2015): Assad: Israel operates as al-Qaeda’s air force. http://www.timesofisrael.com/assad-israel-operates-as-al-qaedas-air-force/

10 Russia Today (8.12.2014): UN details Israel helping Syrian rebels at Golan Heights. https://www.rt.com/news/212319-israel-helps-syrian-militants/

11 Benn, Aluf | Haaretz (18.2.2003): Sharon Says U.S. Should Also Disarm Iran, Libya and Syria. http://www.haaretz.com/sharon-says-u-s-should-also-disarm-iran-libya-and-syria-1.18707

12 De Borchgrave, Arnaud | The Washington Times (14.2.2003): A Bush-Sharon doctrine. http://www.washingtontimes.com/news/2003/feb/14/20030214-010935-1290r/

13 Salmi, Mika | Vastavalkea (15.7.2015): Irakin sodan puuhamiehet. http://vastavalkea.fi/2015/07/15/irakin-sodan-puuhamiehet/

14 Klein, Joe |Time (5.2.2003): How Israel Is Wrapped Up in Iraq. http://content.time.com/time/nation/article/0,8599,419688,00.html

15 Kessler, Glenn | The Washington Post (16.7.2010): Netanyahu: ’America is a thing you can move very easily’. http://voices.washingtonpost.com/checkpoint-washington/2010/07/netanyahu_america_is_a_thing_y.html

17 Sale, Richard | United Press International (18.6.2002): Analysis: Hamas history tied to Israel. http://www.upi.com/Business_News/Security-Industry/2002/06/18/Analysis-Hamas-history-tied-to-Israel/82721024445587/

18 Martinez, Brandon | My Catbird Seat (20.8.2014): ISIS, Israel and US duplicity. http://mycatbirdseat.com/2014/08/isis-israel-and-us-duplicity/

19 Zimmerman, Malia | Fox News (21.2.2015): ISIS’ army of 7-footers? Experts say video of Copt beheadings manipulated. http://www.foxnews.com/world/2015/02/21/isis-army-7-footers-experts-say-video-copt-beheadings-manipulated.html

20 Salmi, Mika | Vastavalkea (23.11.2015): Terrori-isku poliisivaltion ytimessä. http://vastavalkea.fi/2015/11/23/terrori-isku-poliisivaltion-ytimessa/

21 Winter, Jana | The Intercept (11.4.2015): Army Recruit Charged With Helping ISIS Watched by FBI, Given Clearance by Army. https://theintercept.com/2015/04/10/army-recruit-charged-helping-isis-watched-fbi-given-clearance-army/

22 Martinez, Brandon | Non-Aligned Media (25.4.2015): Fear mongering, the ISIS gambit and Zionist recruitment. http://nonalignedmedia.com/2015/04/fear-mongering-the-isis-gambit-and-zionist-recruitment/

23 Mulgrew, Ian | The Vancouver Sun (8.4.2015): Ian Mulgrew: Undercover Mounties pushed pressure-cooker bomb plan on accused terror couple. http://www.vancouversun.com/news/Mulgrew+Undercover+Mounties+pushed+pressure+cooker+bomb+plan+accused+terror+couple/10956131/story.html#ixzz3Wq7EtNsU

24 Keneally, Meghan | ABC News (1.9.2014): Western Governments Step Up Efforts to Block ISIS Recruits. http://abcnews.go.com/International/western-governments-step-efforts-block-isis-recruits/story?id=25204441

25 Fekete, Jason | Ottawa Citizen (12.3.2015): Public Safety minister won’t comment on reports of CSIS link to ISIL recruiting. http://ottawacitizen.com/news/politics/public-safety-minister-refuses-comment-on-reports-csis-link-to-isil-recruiting

26 Engler, Yves | Rabble.ca (24.8.2014): Supporting ‘terror tourism’ to Israel gets Canadian tax credits. http://rabble.ca/blogs/bloggers/yves-engler/2014/08/supporting-%E2%80%98terror-tourism%E2%80%99-to-israel-gets-canadian-tax-credits

27 Jäntti, Bruno | Vastavalkea (2.12.2015): Radikalisaatio: muslimeille varattu muotisana? http://vastavalkea.fi/2015/12/02/radikalisaatio-muslimeille-varattu-muotisana/

28 Global Research (16.7.2014): ISIS Leader Abu Bakr Al Baghdadi Trained by Israeli Mossad, NSA Documents Reveal. http://www.globalresearch.ca/isis-leader-abu-bakr-al-baghdadi-trained-by-israeli-mossad-nsa-documents-reveal/5391593

29 Kurtz, Alan (9.8.2014): The Snowden Hoax. http://snowdenhoax.blogspot.com/

30 Porter, Tom | International Business Times (10.8.2014): Iraq War Created Isis, Concedes David Miliband. http://www.ibtimes.co.uk/iraq-war-created-isis-concedes-david-miliband-1460557

31 Milne, Seumas | The Guardian (3.6.2015): Now the truth emerges: how the US fuelled the rise of Isis in Syria and Iraq. http://www.theguardian.com/commentisfree/2015/jun/03/us-isis-syria-iraq

32 Norton-Taylor, Richard | The Guardian (1.6.2015): Terror trial collapses after fears of deep embarrassment to security services. http://www.theguardian.com/uk-news/2015/jun/01/trial-swedish-man-accused-terrorism-offences-collapse-bherlin-gildo

33 Ahmed, Nafeez | Insurge Intelligence (13.8.2015): Officials: Islamic State arose from US support for al-Qaeda in Iraq. https://medium.com/insurge-intelligence/officials-islamic-state-arose-from-us-support-for-al-qaeda-in-iraq-a37c9a60be4

34 Ahmed, Nafeez | Insurge Intelligence (2.6.2015): Ex-intel officials: Pentagon report proves US complicity in ISIS. https://medium.com/insurge-intelligence/ex-intel-officials-pentagon-report-proves-us-complicity-in-isis-fabef96e20da#.5fobvdca7

35 Katso kohta 20.

36 Keinon, Herb | The Jerusalem Post (17.9.2013): ’Israel wanted Assad gone since start of Syria civil war’. http://www.jpost.com/Syria-Crisis/Oren-Jerusalem-has-wanted-Assad-ousted-since-the-outbreak-of-the-Syrian-civil-war-326328

37 Saarikoski, Laura | Helsingin Sanomat (11.9.2015): Syyriasta on tullut Obaman painajainen. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1441860573535

38 Martinez, Brandon | Non-Aligned Media (22.2.2015): The Destabilization Doctrine: ISIS, Proxies and Patsies. http://nonalignedmedia.com/2015/02/destabilization-doctrine-isis-proxies-patsies/

39 Söyring, Riikka | Vastavalkea (18.2.2016): Sotakoneiston ehdokas Hillary Clinton. http://vastavalkea.fi/2016/02/18/sotakoneiston-ehdokas-hillary-clinton/

40 Cruickshank, Paul, Robertson, Nic, Lister, Tim & Karadsheh, Jomana | CNN (18.11.2014): ISIS comes to Libya. http://edition.cnn.com/2014/11/18/world/isis-libya/

41 Raiskila, Vesa | Vastavalkea (19.5.2015): Libyan sodan valheet ja seuraukset. http://vastavalkea.fi/2015/05/19/libyan-sodan-valheet-ja-seuraukset/

42 Watson, Paul Joseph | Infowars (17.9.2014): Top U.S. Military Official Admits: Our Arab Allies Are Funding ISIS. http://www.infowars.com/top-u-s-military-official-admits-our-arab-allies-are-funding-isis/

43 Russia Today (3.10.2014): Biden blames US allies in Middle East for rise of ISIS. https://www.rt.com/news/192880-biden-isis-us-allies/

44 Lund, Aron (16.3.2013): The Free Syrian Army Doesn’t Exist. http://www.joshualandis.com/blog/the-free-syrian-army-doesnt-exist/

45 Gambill, Gary | Foreign Policy (23.8.2012): Two Cheers for Syrian Islamists. http://foreignpolicy.com/2012/08/23/two-cheers-for-syrian-islamists/

46 Henningsen, Patrick | 21st Century Wire (24.9.2014): US Bombed ‘Empty Buildings’ in Airstrikes on ISIL in Syria. http://21stcenturywire.com/2014/09/24/us-bombed-empty-buildings-in-raqqa-in-airstrikes-on-isil-in-syria/

47 Sisk, Richard | Military.com (23.10.2014): Pentagon Admits Airdropped Weapons Taken by ISIS. http://www.military.com/daily-news/2014/10/23/pentagon-admits-airdropped-weapons-taken-by-isis.html

48 Martinez, Brandon | Non-Aligned Media (1.7.2015): Evil Triumphs: The West’s Hand Behind ISIS Confirmed. http://nonalignedmedia.com/2015/07/evil-triumphs-the-wests-hand-behind-isis-confirmed/

49 Gordon, Michael R. | The New York Times (18.7.2007): Leader of Al Qaeda group in Iraq was fictional, U.S. military says. http://www.nytimes.com/2007/07/18/world/africa/18iht-iraq.4.6718200.html

50 Reuters (19.4.2010): Al Qaeda’s two top Iraq leaders killed in raid. http://www.reuters.com/article/us-iraq-violence-alqaeda-idUSTRE63I3CL20100419

51 McCoy, Terrence | The Washington Post (11.6.2014): How ISIS leader Abu Bakr al-Baghdadi became the world’s most powerful jihadist leader. https://www.washingtonpost.com/news/morning-mix/wp/2014/06/11/how-isis-leader-abu-bakr-al-baghdadi-became-the-worlds-most-powerful-jihadi-leader/

52 Chulov, Martin | The Guardian (11.12.2014): Isis: the inside story http://www.theguardian.com/world/2014/dec/11/-sp-isis-the-inside-story

53 Thompson, Andrew & Suri, Jeremi | The New York Times (1.10.2014): How America Helped ISIS. http://www.nytimes.com/2014/10/02/opinion/how-america-helped-isis.html

54 Katso kohta 33.

55 Huhta, Kari | Helsingin Sanomat (14.8.2015): Syyrian Assad on häpeätahra. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1439438192762; ks. myös Raiskila, Vesa & Bahmanpour, Hossein | Vastavalkea (19.8.2015): Helsingin Sanomien pääkirjoitus on häpeätahra. http://vastavalkea.fi/2015/08/19/helsingin-sanomien-paakirjoitus-on-hapeatahra/

56 Katso kohta 34.

57 Katso kohta 2.

58 Katso kohta 31.

28 KOMMENTTIA

  1. Arabivaltojen heikentäminen mahdollistaa Jerusalemin temppelivuoren haltuunoton ja kiihkeästi kaivatun 3. juutalaisen temppelin rakentamisen, joka mainitaan mm. vapaamuurarien keskeisenä päämääränä (Menee nämä selitykset inhottavan mystisiksi, mutta voiko nykymaailmaa enää pelkällä arkijärjellä hahmottaa?).

  2. No huh huh… olipas melkoinen sillisalaatti. Näin siinä käy kun yrittää kiteyttää ilmiselvän asian, jonka sokea reettakin huomaa, yhteen nettiartikkeliin, joka pohjautuu kymmeniin ”lähteisiin.”

    Ihmiskunta on heräämässä oivallukseen siitä, että maailmanlaajuisen köyhyyden, kärsimyksen ja verenvuodatuksen takana on AINA sama tekijä: rikollinen Power-eliitti, eli maailmantaloutta hallitseva pankkijärjestelmä. Kaikki muu on pelkkää kansojen sumutusta, pilkun viilaamista ja tyhjänpäiväisillä sanoilla leikkimistä. Voimme toki keksiä lukuisia nimityksiä näille toisiaan vastaan taisteleville ”terroristiryhmille”, mutta ristiriitojen keskiöstä löytyy aina se AINUT OIKEA TERRORISTI, eli Power-eliitti – MAAILMAN VARJOHALLITUS. Heillä on tämän aikakauden valta, joka on levinnyt kansakuntien kaikille tasoille kuin hitaasti tappava syöpä. He rahoittavat näitä humanitäärisyyden viittaan puettuja VALEorganisaatioita kuin myös huume- ja asekauppaa. He ovat tuhonneet valheillaan lähi-idän ja nyt he ovat tuhoamassa eurooppaa organisoimalla kansan keskuuteen yhä enemmän ja enemmän jihadisteja. Illuminatin käsikirja toteaa: ”kansallisvaltiot tapetaan DEMOKRATIALLA”, ja juuri sitä he ovat tekemässä.

    Eurooppa todistaa parhaillaan sitä Yhdysvaltojen kuuluisaa vapauden ja tasa-arvon demokratiaa, jota NATO maailmanrauhaa puolustaessaan viljelee, ja mitä ihmettä… aina sama strategia! Power-eliiti luo infosodallaan pelkoa herättävän vihollisen, eli milloin minkäkin – UHKAN – jota vastaan he itse taistelevat. Juuri tähän Rothschildien, eli pankkidynastian täydelliseen kusetukseen WW1/WW2 perustui, ja juuri tähän perustuu myös tämä kolmas, joka johdattaa meidät Uuteen Maailmanjärjestykseen.

    Voimme siis analysoida loputtomasti näitä ”taitavasti liikkeelle laskettuja valheita” ja kiertää ”pankkidynastian toimintaa” kuin kissa kuumaa puuroa, mutta se ei salaliitoksi kirottua totuutta muuksi muuta. Taistelu – WW3 – on jo käynnistynyt, ja se ei todellakaan ole valtioiden välinen, vaan kansalaisten taistelu korruptoitunutta eliittiä vastaan!

    • Pienoiskoossa tuo kuvaamasi rikollisen ja vapaamuurareilla vahvistetun Power-eliitin ja pankkidynastian käynnistämä ja ylläpitämä ww3, jossa humanitaarisuuden valheen ja rahan voimin tuhotaan jokainen suvereeni maa toisensa jälkeen ja luodaan koko maailman kattava Power- ja finanssieliitin kontrolloima globaali poliisivaltio (NWO), näkyy Israelin valtion toimissa mikäli Times of Israel lähteeseen on uskominen.
      http://uberuutiset.fi/2016/03/08/uuden-tutkimuksen-mukaan-israelilaiset-eivat-pida-muita-rotuja-saman-arvoisina/
      http://www.timesofisrael.com/plurality-of-jewish-israelis-want-to-expel-arabs-study-shows/

    • Palaute on aina tervetullutta, ja myönnän, että tässä voi olla liikaakin asiaa yhdessä kirjoituksessa. Mutta ymmärsinkö oikein, ettet pidä käyttämiäni lähteitä kelvollisina vai mistä syystä lainausmerkit?

      Eihän tässä varmasti mitään mullistavaa tietoa ole monille Vastavalkean vakiolukijoille, mutta valaise toki mistä tässä sitten olisi mielestäsi pitänyt kirjoittaa? Illuminatistako?

      Kirjoitushan tosiaan käsittelee sitä, kuinka USA, Israel ja kumppanit Lähi-idän varalle laatimiensa suunnitelmien mukaisesti ovat merkittävästi tukeneet terroristijärjestöjä osana ”hajota ja hallitse” -strategiaansa. Tietenkään Barack Obama, Hillary Clinton tai edes Netanjahu eivät ole varsinaisia pääpiruja. Mutta odotitko sitten tämän kirjoituksen puitteissa juttua esim. pankkijärjestelmästä tai Rothschildin suvusta? Silloinhan tämä vasta sillisalaatti olisi ollutkin.

      • Mika Salmi. Ilmaisin oman näkemykseni siitä, että näinkin monen lähdeainaeiston tumppaaminen yhteen artikkeliin tekee varsinaisen asian hahmottamisesta vaikean. Aihe on todella ajankohtainen, dropsit sille, vastavalkea on todellakin ajan hermolla. Olisin kuitenkin kaivannut sinun omaa näkemystäsi kyseisestä asiasta, sillä lähdeaineiston kirjoittajatkin ovat vain oman näkemyksensä omaavia ihmisiä, niin kuin me kaikki muutkin. Tarkoitan toteamuksellani sitä, että sinun näkemyksesi ovat tasavertaisesti yhtä arvokkaita kuin lähdeaineisto – niitä kaipasin. Se oli syy siihen, miksi asetin sanan ”lähteet” lainausmerkkeihin. Lähdeaineiston kelvollisuudesta voidaan tietty tällä vallitsevalla ”valheiden aikakaudella” olla monta mieltä, eli niitä en lähde arvioimaan.

        Näen ongelmallisena sen, että poliittiset toimittajat eivät osaa tai uskalla tehdä selkeää yhteenvetoa pienistä puroista ja juuri se on näitä sotia ylläpitävän propagandakoneiston perimmäinen tarkoitus. Ihmisille syötetään sateenkaari ja mitä enemmän sirpaletietoa tuodaan esiin, sitä hämmentyneemmäksi lukija jää. Syvin olemus jää siten tyhjäksi. Lukijalle jää samanlainen olo kuin pitkän poliittisen puheen jälkeen, eli ”ihmetys” tyyliin: monta tuntia kuuntelin, mutta vähän ymmärsin.

        Kirjoituksesi on itsessään on hyvä, joten siihen ei ole mitään lisäämistä. Onhan siellä toki asioita, jotka näen toisin, mutta en ryhdy niitä tässä sen enempää analysoimaan.

        – Kiitos artikkelista!

        • Ok, en vaan ihan tajunnut ensimmäisen viestisi pointtia. Sain sen käsityksen, että tässä esittämäni yksityiskohdat Isisin tukemisesta ovat mielestäsi toissijaisia sen ollessa muutenkin päivän selvää, ja että niiden sijaan olisi pitänyt puhua taustalla puuhaavasta valtaeliitistä. Se on kuitenkin minusta jo kokonaan toinen juttu.

          Olen kyllä tekemässä Michael Collins Piperin The New Jerusalem -kirjan pohjalta kirjoitusta, jossa on tarkoitus mainita taustavaikuttajia, kuten Bronfmanit, Newhouset, Meyer-Grahamit ja joitain vähemmän tunnettujakin varmaan. Se on kuitenkin vielä pahasti kesken, enkä osaa sanoa, missä vaiheessa saan sen valmiiksi tai julkaistaanko sitä edes Vastavalkeassa, joten ei siitä sen enempää tässä vaiheessa.

          En mitenkään tarkoituksella haalinut mahdollisimman suurta määrää lähdeaineistoa, mutta lähdeviitteitä nyt sattui kertymään kirjoittamisen aikana. Loppujen lopuksi tässä kuitenkin on vain muutama suuremmassa roolissa oleva lähde. Näitä ovat Brandon Martinezin kirja, Guardianin pitemmät artikkelit ja Nafeez Ahmedin artikkeli Isisin noususta.

          Vaihtoehtomediaa on yritetty kritisoida siitä, että lähteitä ei merkitä tai että jutut perustuisivat vain ”arveluttaviin” lähteisiin. Olen siis yrittänyt merkitä lähteet mahdollisimman tarkasti, jotta lukija voi halutessaan tarkistaa niiden uskottavuuden, ja etten ole keksinyt asioita omasta päästäni tai tehnyt virheellisiä johtopäätöksiä (tai jos olen, niin sittenhän voi huomauttaa niistä).

          Esim. Hesarin artikkeleita en sinällään käytä lähteinä, vaan ainoastaan kommentoin niissä esitettyjä asioita. Olen myös merkinnyt lähdeviitteisiin Martinezin ja muiden käyttämät lähteet, jotta lukijan olisi mahdollisimman helppo tarkistaa asiat ilman, että tarvitsee hankkia kirjaa käsiinsä. Joskin kirja perustuu aiemmin netissä julkaistuihin artikkeleihin, joten periaatteessa sen sisältö on kyllä kaikkien saatavilla ilmaiseksi. Mutta eipähän tarvitse googletella.

          Mutta oli sitten kyse valtamediasta tai vaihtoehtomediasta, niin ei ole tietysti yksiselitteistä vastausta siihen, että mikä sitten on kelvollista lähdeaineistoa. Moni vaihtoehtomedioita suosiva ei lue ollenkaan valtamediaa tai pidä sitä missään arvossa, mutta kyllä minusta esim. Guardianissa on välillä ollut hyviäkin juttuja. Ja ylipäätään valtamediastakin löytyy hyödyllistä tietoa, ainakin jos vähän lukee rivien välistä.

          Luonnollisestikaan en voi tietää absoluuttista totuutta, että puhuuko esim. Guardianin haastattelema Isis-komentaja totta, tai onko toimittaja esittänyt kaikki hänen kertomansa asiat totuudenmukaisesti, ja siksi en esitäkään varsinaisia omia näkemyksiäni asiasta. Nähdäkseni juttu on kuitenkin uskottava, ja siksi sen otinkin osaksi kirjoitustani.

          Tietenkään en välttämättä allekirjoita jokaista sanaa sen enempää Martinezin kirjasta kuin Guardianin artikkeleistakaan. Esim. Martinez kirjoittaa Ariel Sharonin sanoneen: ”Älkää välittäkö Amerikan painostuksesta Israelia kohtaan. Me kontrolloimme Amerikkaa”. En tiedä pitääkö juttu paikkansa, mutta en löytänyt mitään lähdettä, joka olisi asian varmistanut, ja siksi jätinkin sen kokonaan pois kirjoituksestani.

          Olen tähän koonnut ne kohdat, jotka mielestäni ovat oleellisimpia, ja jotka jossain määrin edustavat omiakin näkemyksiäni. Vaikka tässä ei siis olekaan hirveän paljon omia näkemyksiäni tai itse tekemiäni oivalluksia, niin onhan tässä tehty tietoinen valinta, mistä näkökulmasta aihetta käsittelen, ja mitä kaikkea lähdeaineistossa mainittuja asioita kirjoitukseeni sisällytän. Mutta ei tämän ollut tarkoituskaan olla mikään varsinainen mielipidekirjoitus, vaan tarkoitus oli esittää faktoja siltä pohjalta miten itse uskon asioiden olevan. Jokainen lukija sitten tehköön omat johtopäätöksensä, olenko oikeassa vai en.

          Tämän vuoksi haluan myös esittää asiat yksityiskohtaisesti, ja silloin lähdeviitteitä ja pituutta tekstille väistämättä kertyy. Olisinhan voinut kappaleen ”Yhdysvaltain ja Israelin suunnitelmia Lähi-idän varalle” sijaan vain todeta Yhdysvaltojen ja Israelin tehneen lukuisia suunnitelmia, joissa Lähi-idän balkanisointia kaavaillaan. Mutta jos en olisi esittänyt mitään yksityiskohtia, niin ei kai tuollainen lause olisi ketään vakuuttanut. Eikä se vakuuta välttämättä vieläkään, mutta olenpahan ainakin esittänyt perustelut.

          Tähän mennessä Vastavalkeassa julkaistuissa kirjoituksissani motiivina kirjoittaa ei ole ollut niinkään omien näkemysteni esille tuominen, vaan tärkeäksi katsomani tiedon levittäminen. Tosin kyllähän ne samalla myös omia näkemyksiäni enimmäkseen edustavat, kun en kai muuten kokisi niitä tärkeiksi. En ole lähteinä käyttämieni henkilöiden kanssa samaa mieltä kaikista asioista, joten luonnollisestikin poimin heidän materiaalistaan sellaisia asioita, jotka itsekin pystyn allekirjoittamaan. Tai jos en ihan aina kaikkea allekirjoita, niin koen jollain tapaa tärkeäksi tuoda esiin kyseisen näkökulman.

          Toisekseen, kirjoittaminen auttaa itseänikin hahmottamaan asiat selkeämmin. Jos vain lukisi, ei asiat jäisi samalla tavoin mieleen, eikä tulisi aina tarkistettua lähdeaineistoakaan. Lähteitä tutkimalla sitten monesti löytyykin paljon sellaista materiaalia, joka muutoin olisi voinut jäädä täysin huomaamatta. Varjopuolena on se, että kun uutta materiaalia löytyy, kirjoitus helposti paisuu pitemmäksi kuin olin alun perin tarkoittanut. Lukijalle se voikin vaikuttaa sekavalta, vaikka omasta mielestä kyseessä on selkeä kokonaisuus. Ei vaan ole helppo asettua enää lukijan rooliin tekstin ollessa valmis. Siksi onkin ihan hyvä saada palautetta, joten kiitos siitä.

        • Hieno artikkeli Salmelta!

          Tulenkantaja, kun monet aiheen keskeiset toimijat maailmalla ovat alunperinkin halunneet salata ja vääristellä paljon… kun valtamedia on täynnä äärimmäistä propagandaa… ja kun muillekin kannattaa kirjoittaa kuin samanmielisille…, niin näkemyksellisyyttä vaativasta tärkeästä aiheesta kirjoittavalle on todennäköisesti ansio aina (jos tilaa vain annetaan) kerätä melko paljon oleellisia faktoja, vertailla eri näkemyksiä ja luetella perusteluja enemmän kuin olisi neutraalilta perustalta järkevää. – Huolellisesti valituin linkein, jotka ovat enemmän vaihtoehto- kuin omistukseltaan liian keskittyneistä valtamedialähteistä.

          Valtamedia suggeroi omilla tavoillaan.
          Neutraali analyytikko vaikuttaa perustelujensa määrällä ja laadulla. – Ja juuri neutraaliudensa vuoksi hänellä on hyvä olla niitä paljon.

          Salmen kirjoituksissa lienee kyllä tavallista se, ettei hän valitettavasti tee väli- ja loppuyhteenvetoja.

          Suurimmalle osalle ihmisistä olisi selkeyttävää koota tässä aiheessa lyhyesti ainakin kaikki keinot, joilla USA, Turkki, Israel ja Saudi-Arabia ovat tukeneet Isistä (viitaten loppulinkkeihin todisteiksi) eli kouluttaneet
          aseistaneet ja rahoittaneet (mukaan lukien öljykauppa) ym. Isistä. + CIA:n ja Isiksen yhteistyö EU:n epävakauttamisessa (hallitsematon EU:n muuttovirrat, Pariisin iskut, terrorisolujen muodostaminen, ym.)

          Sen sijaan ytimien hakeminen kokonaiskuvasta voi olla vaikeaa, koska
          – jos pääasiallinen hakukone on Google tms., niin sellainen ei ole kaikessa poliittisesti oleellisessa neutraali tiedonhakuväline, mutta eihän sellainen kerro sitä, mitä se on jättänyt pois;
          – leimat voivat houkuttaa, ja johonkin rajaan saakka ne ovat eettisesti hyödyllisiä, mutta todellisuudessa eri valtioiden ja organisaatioiden (jopa CIA:n) sisällä on myös ihmisiä, jotka työskentelevät päinvastaiseen suuntaan kuin mitä yleensä vaihtoehtomediassa ajatellaan;
          – ihmiset joskus myös muuttavat jotain oleellista linjaansa (jopa omatunnolla on joskus suurta merkitystä), ja jotkut jopa silloin kun heillä vielä on suurta valtaa (Kissingeriltä huomasin äskettäin ihmeartikkelin… ja eiköhän hän ole vielä vaikutusvaltainen…);
          – salailua on paljon, etenkin USA:n Varjohallitus haluaa olla salassa (vrt. miten oikeusjutuissa joissain esitutkinoissa kertyy kymmeniä tuhansia sivuja materiaaleja) ja onnistuuhan se siinä pitkälti, vaikka kaikkea negaeliittiin liittyen ei voi pitää salassa (Pintaraapaisu: Jesse Ventura: Ozarkit – http://www.ruutu.fi/video/2503472)

          • Kiitos myös Sepolle palautteesta.

            Näinhän se varmaan on, että olisi hyvä olla noita yhteenvetoja. Siinä vaiheessa kun asia alkaa itselle vaikuttaa selkeältä, ei vaan tule aina mieleen, että sellaisille olisi tarvetta. Etenkin jos tekstiä on jo kasassa enemmän kuin oli suunnitellut, niin ennemmin alkaa miettiä, mitä voisi poistaa/tiivistää, kuin että mitä vielä lisäisi.

            Mutta täytyy yrittää pitää mielessä jatkossa.

        • Tulenkantaja, kirjoitit yllä mm.
          ’Voimme siis analysoida loputtomasti näitä ”taitavasti liikkeelle laskettuja valheita” ja kiertää ”pankkidynastian toimintaa” kuin kissa kuumaa puuroa, mutta se ei salaliitoksi kirottua totuutta muuksi muuta. Taistelu – WW3 – on jo käynnistynyt, ja se ei todellakaan ole valtioiden välinen, vaan kansalaisten taistelu korruptoitunutta eliittiä vastaan!’
          Ja edelleen kirjoitat, että lähdeaineistojen tekijät kertovat aina vain omia käsityksiään… (niinpä, myös wiki on pienen eliitin kontrolloimaa tietoa!)
          Näet ongelmallisena sen, että ’poliittiset toimittajat eivät osaa tai uskalla tehdä selkeää yhteenvetoa pienistä puroista ja juuri se on näitä sotia ylläpitävän propagandakoneiston perimmäinen tarkoitus. Ihmisille syötetään sateenkaari ja mitä enemmän sirpaletietoa tuodaan esiin, sitä hämmentyneemmäksi lukija jää. Syvin olemus jää siten tyhjäksi. Lukijalle jää samanlainen olo kuin pitkän poliittisen puheen jälkeen, eli ”ihmetys” tyyliin: monta tuntia kuuntelin, mutta vähän ymmärsin.’
          Näin on. Eivät osaa tai uskalla tehdä…
          Tavallinen lukija todella saattaa mennä sanattomaksi kaiken tuon jälkeen tai ainakin hämmentyä syvästi. Lyhyt ja ytimekäs analyysi olisi ehkä se mitä hän kaipaa.
          Mutta toisaalta sellainen voi myös tuntua vieraalta koska se saattaa olla niin rajua tekstiä ettei sitä voida ottaa vastaan ja silloin se valtamedian tuella leimataan salaliitto- ym. harhaksi kuten esim. WTC iskujen suhteen on tapahtunut. On kestänyt kauan ennen kuin ilmiselvää totuutta aletaan ottaa tässäkin asiassa hitaasti vastaan ( http://www.anttiheikkila.com/blogi/vale-missa-elamme/ )
          Nyt Paul C Roberts on paljastanut suoraan VV:n julkaisemassa artikkelissa rahoitusjärjestelmän eli tuon mainitsemasi pankkidynastian tai rikollisen Power-eliitin (’hidden hand’, ’varjohallitus’, ’kasaari-mafia’ kuten sitä on mm. kutsuttu) karmean mädännäisyyden. Hatunnosto hänelle sillä hän menee asian ytimeen.
          Juuri tuollaista rohkeutta ja asioiden ytimeen tai todellisiin syihin paneutuvaa rehellistä analyysia kaipaisi kaikilta poliittisilta toimittajilta. Se jos mikä auttaisi kansalaisia heidän taistelussaan korruptoitunutta eliittiä vastaan.

          • Kiitos Antti Heikkilän linkistä, Truth_hunter, todella hyvä analyysi Israelin Yhdysvalloista… tottahan se on – valheessa elämme. Ainut asia, joka särähti korvaani oli Hitlerin nimen mainitseminen mielestäni väärissä asiayhteyksissä. Olen perehtynyt toisen maailmansodan aineistoon ja vakuuttunut siitä, että Hitler joutui tahtomattaan pankkiirien maalitauluksi. Saksasta oli kasvamassa todellinen uhka Rothschild pankkidynastialle, joten Hitler pakotettiin sotaan, jonka jälkeen hänestä leivottiin propagandalla hirmuhallitsija/massamurhaaja.

            Toinen asia mikä itseäni ihmetyttää on se, että niin monet otaksuvat täällä Trumpin olevan nykyisen vallan oppositio, mitä itse en usko hetkeäkään. Upporikas miljardööri, Israelin rakas ystävä Trump ei takuulla ole oppositio maailmantaloutta hallitsevalle pankkidynastialle, mutta hän on sitä todennäköisesti poliittiselle eliitille. Trumpin rämäpäiset lausunnot ja uhkailut ovat siten tietoista vihan lietsomista ja kansalaisten mielen manipulointia siten, että syylliseksi kaikkeen pahuuteen tullaan julistamaan korruptoitunut poliittinen eliitti. Kun asiaa ajattelee tältä kantilta, niin ymmärtää sen, että Trump ei ole mitään muuta kuin pankkidynastian marionetti, joka haastaa ja provosoi kansaa nousemaan kapinaan eliittiä vastaan, sillä vanhan poliittisen järjestelmän täytyy kuolla. Sisällissotia… pankkidynastian suunnittelupöydällä on kansallisvaltioita hajoittavia sisällissotia. Samaan juoneen voidaan asettaa jenkkien vihaama Hillary Clinton, jonka kilpeä ei sionistilehtien hunajalla kiillotella, pikemminkin päinvastoin. Hillary on ilmiselvän poliittisen ajojahdin ja iljettävien paljastusten kohteena, ja kuitenkin samaan aikaan hänestä leivotaan presidenttiä. Valmistellaanko kansaa ottamaan vastaan valehteleva, suuresti vihattu presidentti, vai käykö niin, että diktaattori Obaman aikaa jatketaan johonkin kansalliseen hätätilaan vedoten. Koko presidenttipeli on suurta näytelmää ja sen käsikirjoitus on valitettavasti vain pankkidynastian tiedossa.

            Kiitos myös Mika Salmelle todella hyvistä kommenteista. Mukava huomata, että on olemassa journalisteja, jotka ovat valmiita käymään rehellistä vuoropuhelua lukijoiden kanssa. Vastavalkea on varmasti ainut suomalainen nettilehti, josta voi lukea näin korkeatasoisia artikkeleita kuin myös korkeatasoisia kommentteja. Todella hienoa toimintaa, juuri tämänkaltaista vuoropuhelua kaivataan tässä ajassa, jota parhaillaan elämme.

          • Heikkilän linkkiin liittyen:
            Heikkilä nostaa siinä Noam Chomskyn korkealle mutta miksi Chomsky vaikenee 9/11 liittyvistä asioista? kysyy Joe Giambrone:
            By misleading millions of genuinely inquisitive people—and by misleading numerous alternative media editors and publishers who took cues from him—Professor Chomsky bears significant personal responsibility. Pretending that a major and outrageous cover-up does not exist, or even more shockingly that it does not matter, inflicts real-world harm to truth, justice, ethics, morality, and, yes, world peace, with a sizable and ever-increasing body count. These are the real costs of official lies.
            http://www.washingtonsblog.com/2016/03/noam-chomsky-war-straight-answers.html

          • Kiitos luottamuksesta Tulenkantaja. En vaan tiedä, voiko siitä journalistin sulkaa vielä hattuunsa ripustaa, jos silloin tällöin sattuu jonkun kirjoituksen raapustamaan, mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.

            Yritän tietysti parhaani mukaan kirjoittaa sillä tavoin, että jäisi mahdollisimman vähän epäselvyyksiä. Mutta oma näkemykseni tosiaan on, ettei voi vain kirjoittaa jotain ja paeta sitten paikalta, jos ja kun lukijoilta tulee kommentteja/kysymyksiä.

            Helppohan se on tietysti sanoa, kun kirjoittaa harvakseltaan eikä päivittäin. Joten ymmärrän tavallaan, ettei ammattitoimittajilla välttämättä ole aikaa/kiinnostusta vuoropuheluun lukijoiden kanssa. Voisihan se olla loputon suo, ja artikkeleiden kirjoituksestahan heille maksetaan, kun taas kommenttien lukemisesta/kirjoittamisesta kaiketi ei.

            Mutta onhan se toisaalta ammatinvalintakysymys, ja joka ammatissahan on varjopuolensa. Eikä se ainakaan luottamusta/uskottavuutta lisää sen enempää artikkelin kirjoittajaan kuin sen julkaisseeseen aviisiinkaan, ellei ole tarvittaessa valmis perustelemaan kantojaan tarkemmin.

            Trumpista puhutaan myös mainitsemassani New Jerusalem -kirjassa (http://americanfreepress.net/who-towers-behind-trump/). Omaelämäkerrassaan The Art of the Deal hän kuvaili ostaneensa ensimmäiset kasino-osakkeensa vuonna 1987 hankkiessaan 93 % Resorts International -konsernista.

            Piper kirjoittaa Resortsin kehittyneen CIA:n peiteorganisaatio Mary Carter Paint Companysta sen vaihtaessa nimeä ja alaa 60-luvulla. Mary Carter toimi mm. CIA:n rahanpesulaitoksena sen aseistaessa Castron vastaisia kuubalaisia. Meyer Lasnkyn rikollissyndikaatilla oli niin ikään yhteyksiä yhtiöön.

            Yhtiön vaihtaessa nimeä ja alkaessa laajentua keskeisiä sijoittajia olivatkin mm. Lansky, David Rockefeller, Edmond de Rothschild ja Tibor Rosenbaum. Viimeksi mainittuhan tunnetaan Mossadin peiteoperaatioiden rahoittamisesta sekä Lanskylle rahanpesua harjoittaneen Banque De Credit Internationale -pankin johtajana toimimisesta.

            Amerikkalaismedian avustuksella Resorts markkinoi itseään yhtiönä, joka puhdistaa uhkapelimaailmaa. Se palkkasikin entisiä FBI:n ja CIA:n työntekijöitä sekä oikeusministeriön lakimiehiä, jotka vakuuttelivat toiminnan olevan rehellistä. Todellisuudessa monet näistä kasinoista toimivat rahapesuloina CIA:n ja Mossadin huumekaupasta ja uhkapeleistä peräisin oleville tuotoille, joilla ne rahoittivat salaisia operaatioitaan. Vastapalveluksena tiedustelupalvelut tarjosivat suojelua laittomille uhkapelioperaatioille.

            Kun sitten CIA-mies James Crosbyn kuoltua Trump osti hänen osuutensa Resortsista, Piper pitää varmana, ettei Trump olisi missään nimessä onnistunut sitä hankkimaan, ellei hänellä olisi ollut kulissien takaisten toimijoiden tukea. Ainakin menestyksensä alkutaipaleelta Trump lienee siis paljosta velkaa tälle porukalle, mutta onko silti nykyisellään jonkinlainen kysymysmerkki?

            Ennen kaikkea hän on bisnesmies, joten ei ehkä niinkään tee päätöksiä ideologiselta pohjalta, eikä joidenkin mukaan ole ns. ”sisäpiiriläinen”. Ja kun ei rahasta ole pulaa, on arveltu, ettei välttämättä olisi ihan niin helposti ohjailtavissa, vaan saattaisi toimia arvaamattomasti. Trump itse on todennut, että ”ette tue minua, koska en halua rahojanne” (http://www.haaretz.com/world-news/1.689953). Toisaalta Trumpiltakin mahdollisesti löytyy komerosta luurankoja, joilla mies saataisiin tarvittaessa ruotuun.

            The Ugly Truth -sivuston Mark Glenn ja Dante Ardenz ovat podcasteissaan puolisen vuotta esittäneet teoriaa, että kun USA:n sotilas- ja tiedusteluyhteisössä epäilemättä on ns. ”rehellistäkin” porukkaa, jotka ovat huolissaan nykytilanteesta, olisivat he paremman puutteessa tehneet diilin Trumpin kanssa, ja hän olisi ns. ”heidän miehensä”. Haaretz taas on huolissaan, että Trump mm. antaisi Putinin, Assadin ja Isisin taistella keskenään ilman, että Amerikka pääsee mukaan kahinoihin (http://www.haaretz.com/opinion/1.700648).

            No, itselläni ei suuria toiveita Trumpin suhteen ole. Tuskinpa hän mitään mullistavaa saisi aikaan, mikäli nyt edes haluaisikaan. Jos oikein hyvin kävisi, niin voisi olla aavistuksen vähemmän sotainen kuin edeltäjänsä.

          • Kiitos kommentista, sinulla näyttää olevan paljon tärkeää ja hyödyllistä tietoa. Juuri näihin Resortsin kaltaisiin, eli päinvastaisiin käsityksiin puettujen organisaatioiden toimintaan harmaan eminenssin, eli pankkidynastian ”menestys” kokonaisuutena perustuu. Se perustuu siihen, että ihmismassoille maailmanlaajuisesti uskotellaan, että tehdään jotain muuta, mitä todellisuudessa tehdään. Amerikkalaiset sotilaat oppivat harhauttamisen kaavan jo perusasiana, heille opetetaan: ”soluttaudu vihollisen joukkoon aina ystävänä. Ole kaikille osapuolille neuvottelupöydässä niin ystävällinen kuin mahdollista. Muista, että lupaat vastapuolelle kaikkea hyvää, vaikka samalla hetkellä olet valmis tappamaan jokaisen heistä.”

            Tämänkaltaisella ”kauniiden sanojen” kaavalla maailmantaloutta hallitseva pankkidynastia toimii, eli kun he puhuvat rauhasta, he valmistelevat sotaa. Kun he puhuvat köyhyyden poistamisesta, he valmistelevat köyhyyden lisäämistä. Kun he lupaavat työtä, he luovat työttömyyttä. Korruption pesäpaikka YK on tästä oivallinen esimerkki. Siitä on leivottu arvovaltainen ihmisoikeuksia puolustava organisaatio, vaikka se todellisuudessa on generaattori ihmisten alistamiselle ja verenvuodatukselle.

          • Nuo salaisten palvelujen peitefirmat (front company), peitejärjestöt ja salainen pankkitoiminta on kiinnostava aihe. Olisi ihan kiinnostavaa lukea aiheesta, mikäli olet ehtinyt jo siihenkin tutustua. Itsellä on jäänyt lähinnä Internettiin kirjoitettujen juttujen lukemiseen ja keskustelujen kuuntelemiseen, kun kaikkeen ei vain aika riitä.

          • Joo, onhan se ihan kiinnostava aihe. En ole kuitenkaan siihen suuremmin perehtynyt, eikä näillä näkymin ole tekeillä mitään kirjoitusta erityisesti niihin liittyen. Mutta voihan olla, että niitäkin sivutaan mahdollisissa tulevissa kirjoituksissani.

            Hannu Yli-Karjanmaa mainitsee kirjassaan Valtiot ja terrorismi CIA:n peiteyhtiö EATSCO:n, jonka kautta egyptiläistä sotamateriaalia toimitettiin Afganistanin taistelijoille. Kun sitten presidentti Sadat murhattiin ja Mubarak astui puikkoihin, niin EATSCO-tutkimuksetkin kuopattiin.

            Toinen peiteyhtiö, jonka Yli-Karjanmaa mainitsee, on Mega Oil, ”jonka nimellinen tarkoitus oli etsiä öljyä”. Öljyä ei löytynyt, mutta sen sijaan ”Venäjän manipuloimaan konfliktiin Armenian kanssa” joutuneessa Azerbaidžanissa Yhdysvaltojen salaisten operaatioiden veteraanit yhtiön suojissa järjestivät sotilaskoulutusta, lahjoivat maan hallitusta ja organisoivat lentoyhtiön kuljettamaan arabitaistelijoita Afganistanista. ”Samoihin aikoihin Afganistanin heroiini alkoi liikkua Azerbaidžanin ja Georgian kautta länteen.”

            Piperin kirjoista tulee mieleen pari muuta esimerkkiä. Final Judgmentissä puhutaan paljon Permindexistä ja False Flagsissa hän mainitsee Urban Moving Systemsin.

            Permindexin hallituksessahan toimi Oswaldin manipulointiinkin osallistunut Clay Shaw, jolla oli linkkejä CIA:han ja Lanskyn syndikaattiin. Hallituksen puheenjohtajana toimi liikemies Louis M. Bloomfield, jota Piper pitää ”keulahahmona” Lanskyn kanssa työskentelemällä omaisuuttaan kartuttaneelle Bronfmanin perheelle. Merkittävä osakkeenomistaja oli myös Tibor Rosenbaumin BCI-pankki. Ja hänhän on tosiaan tunnettu kytköksistään Mossadiin.

            Kun sitten esim. Oliver Stonen JFK-elokuvassa annetaan ymmärtää Permindexin olleen CIA:n peiteyhtiö, niin se on vain osatotuus. On ilmeistä, että elokuvasta jätettiin Israel/Mossad-kytkökset pois, kun olihan sen rahoittaja Hollywood-maailmassa vaikuttanut ja Israelin ydinaseohjelman hyväksikin toiminut asekauppias Arnon Milchan, joka on myöntänyt olleensa Israelin vakooja (http://www.theguardian.com/world/2013/nov/26/arnon-milchan-israeli-spy-past). Piper katsookin Permindexin olleen ennen kaikkea Mossadin peiteorganisaatio.

            Muuttofirma Urban Moving Systems oli ilmeisesti myös jonkin sortin julkisivu Mossadille. Asiasta on kirjoittanut Forwardkin: http://whatreallyhappened.com/WRHARTICLES/israelis_9-11.html. UMS:hän on tunnettu siitä, että 9/11-iskujen aikaan siellä työskennelleiden henkilöiden (joista ainakin osa Forwardin mukaan työskenteli Mossadille) nähtiin juhlivan ja taltioivan tapahtumia kuin olisivat osanneet odottaa niitä.

            Myös Chicagossa pidätettiin UMS:n kanssa samaan verkostoon kuuluneen muuttofirma Moving Systems Incorporatedin työntekijöitä epäilyksiä herättäneisiin aktiviteetteihin liittyen (http://www.pottsmerc.com/article/20011017/NEWS01/310179999). Heidän hallustaan löydettiin videokuvaa mm. Chicagossa sijaitsevasta Sears Towerista (nyk. Willis Tower). Kyseessähän on eräs maailman korkeimmista rakennuksista, jota silloin yleisesti pidettiin mahdollisena kohteena terrorismille.

            Jos nyt oletetaan, että tällä UMS:n porukalla todella oli jotain ennakkotietoa tapahtumista, niin voihan olla, etteivät he ihan tarkalleen tienneet kaikkia kohteita, tai että Sears Towerin isku peruttiin/epäonnistui jostain syystä.

            Al-Qaidan operatiiviseksi johtajaksi kuvailtu Khalid Sheikh Mohammed väitti Sears Towerin Chicagossa ja Liberty Towerin Los Angelesissa olleen myös kohteita, mutta iskujen epäonnistuneen George W. Bushin perusteellisen ja välittömän reagoinnin vuoksi. Ovatko tiedot sitten luotettavia? Ne lienevät kiduttamalla tai kidutuksella uhkaamalla hankittuja, ja voivat olla vain yrityksiä saada Bush näyttämään hyvältä tai pelotella kansalaisia terrorismilla.

            Toisaalta Mohammedin on sanottu olleen pitkäaikainen islamilaisten fundamentalistipiirien sisällä operoiva ”tiedusteluetu” Israelille. Piper pitää mahdollisena, että hänen antamansa tiedot voisivat olla myös huolellisesti laadittua mustaa propagandaa, jolla yritettiin maalata bin Ladenista syyllistä. Tämä ei tietysti tekisi niistä yhtään sen luotettavampia, mutta ei ole sanottu, etteikö niissä jotain perääkin voisi olla.

            No, en tiedä vastasiko tämä kysymykseen tai ehkä olit jo kuullutkin näistä, mutta enempää esimerkkejä ei nyt äkkiseltään tule mieleen.

          • Vielä vähän tuosta, kun kaipailtiin enemmän omia näkemyksiäni.

            Kirjoitan esim. ”Ahmed ei sellaista väitä, mutta Martinez ei pidä mahdottomana, että Yhdysvallat olisi jopa tarkoituksellisesti avustanut Isisin luomisessa.”

            Mikä sitten on oma näkemykseni? Rehellisesti sanoen: en tiedä täydellistä totuutta asiasta, enkä näin ollen kirjoituksessani halunnut lähteä arvailemaan tai johdattelemaan lukijaa kumpaankaan suuntaan.

            Jos tietäisin tai olisi vahvat perusteet uskoa asiaan, niin silloin olisin kirjoittanut kantaaottavammin esim. näin: ”Ahmed ei sellaista väitä, mutta kuten Martinez arvelee, Yhdysvallat vaikuttaisi jopa tarkoituksellisesti avustaneen Isisin luomisessa.”

            Tai vastaavasti: ”Mutta vaikka Martinez ei pidä mahdottomana, että Yhdysvallat olisi jopa tarkoituksellisesti avustanut Isisin luomisessa, Ahmed ei sellaista väitä, eikä asia näin vaikuttaisikaan olevan.”

            Jos kuitenkin jokin erityinen asia jäi askarruttamaan, niin voin toki yrittää vastata, sikäli kun siihen kykenen.

  3. Hyvää analyysia Lähi-idän sotanäyttämöstä jonka seurausta monen mielestä suunnitelmallinen Euroopan pakolaisvirta on.
    Erityisen hyvä mielestäni oli ensimmäinen kappale Yhdysvaltain ja Israelin suunnitelmia Lähi-idän varalle. Tekisi mieli lisätä siihen myös Eurooppaa varten.
    ’Starikov esittää aiheellisesti, kuinka on mahdollista järjestää moinen ihmistulva pelkästään Eurooppaan, kun näiden ihmisten olisi paljon luonnollisempaa mennä muihin arabimaihin, missä on rauhallista. Kyse on sodasta, jossa ihmismassoja liikutellaan häikäilemättömästi maasta toiseen’.
    http://www.anttiheikkila.com/blogi/vale-missa-elamme/

  4. Osaatko Salmi kertoa, miksi totuusmedian – Helsingin Sanomatkin julistautui juuri vääristelemättömäksi ja rehelliseksi mediaksi – journalistit Suomessa selittävät ISIS-järjestön synnyn päin prinkkalaa, eivätkä näe terroristiryhmien taistelevan länsimaiden liittolaisina, vaikka tätä tapahtuu jatkuen? Voivatko he olla niin asiantuntemattomia, vaikka työkseen raportoivat maailman tapahtumista? Minä kun luen uutisia sekä englanniksi että suomeksi, törmään kyllä englanninkielisessä massamediassa silloin tällöin näihin uutisiin, mutta en suomenkielisessä massamediassa.

    Nyt kun Helsingin Sanomatkin on julistautunut totuusmediaksi, vääristelemätöntä ja merkityksellistä uutissäsältöä tuottavaksi julkaisuksi, niin ehkä voisit antaa heille uutisvinkin tähän juttuun, tai tarjota kirjoitusta?

    ”Positiivisena asiana nähdään, että Irakin ja Iranin välinen sota tulisi runtelemaan Irakia. Lyhyellä tähtäimellä kaikenlaiset arabien väliset sisäiset selkkaukset auttaisivat Israelia tavoitteidensa saavuttamisessa.”

    Oletkos nähnyt BBC:n ”FRONTLINE: THE SURVIVAL OF SADDAM” -dokumentin? Tokihan BBC on Iso-Britannian hallinnon äänitorvi, mutta dokumentissa kosketellaan tuotakin aihetta. Laitan tähän alle pari kääntämääni lainausta dokumentista.

    Whitley Bruner, CIA:n Bagdadin osaston päällikkö 1979-82: ”Irakilainen kolossi ei ollut parempi kuin iranilainen kolossi. Siksi minun mielestäni Washingtonissa oli asenne – jos molemmat vuotavat itsensä valkoiseksi tässä sodassa – jukrat, tiedäthän, se on humanitäärinen katastrofi mutta heikentää kahta valtiota jotka ovat todellisia huolenaiheita Yhdysvalloille strategisella tasolla.”

    Warren Marik, CIA:n agentti Bagdadissa: ”me menimme johonkin toimistoon ja istuimme yhdessä irakilaisten sotilasystäviemme kanssa, ja tarjosivat meille teetä ja joskus kivan lounaan. Ja heillä ei ollut illuusioita meistä, eikä meillä ollut todellakaan illuusioita heistä.” ”Me pelasimme korttimme ja annoimme heille tukea niissä rajoissa, jotka Yhdysvaltain hallinnon mukaan rajojen tulisi olla.”

    Nizar Hamdoon, Irakin suurlähettiläs Washingtonissa: ”siihen aikaan kun yritimme parantaa suhteitamme, hallituksemme havaitsi että joku Yhdysvaltain hallinnossa petti Irakia. Ei ollut helppoa Irakille kun sai tietää petoksesta.”

    Irakin-Iranin sodan (1980-1988) jälkeenhän Irak oli pahasti köyhtynyt ja veloissa Kuwaitille ja Saudi-Arabialle, jotka olivat rahoittaneet Iranin vastaista sotaa. Yhdysvallat viestitti Saddamille, että ei valtaisi voimatoimin, mikäli Saddam hyökkää Kuwaitiin poistaakseen velkojansa, ja tuki sekä etelän shiiojen että pohjoisen kurdien kansannousuja Saddamin kaatamiseksi. Tuo politiikkahan ei onnistunut, ja lopulta Irakiin hyökättiin tekaistujen valheiden perusteella, kuten kaikki hyvin tietävät. Minusta tässähän voi nähdä, että Saddam sortui kahteen ansaan joista kumpikaan ei ollut tarkoitus päättyä Saddamin riemuvoittoon: ensiksi sotaan Irania vastaan, ja sitten Kuwaitia.

    Irakin miehityksen aikaan Yhdysvaltain sotilasakatemia West Point julkaisi tutkimuksen jonka mukaan ulkomaisista taistelijoista Irakiin suurin osa tuli Saudi-Arabiasta, mutta seuraavaksi huomattavin lähtöpaikka oli Libyan Benghazi (ainakin Webster Tarpley kirjoitti tästä). Sen pitäisi soittaa kelloja, sillä Benghazi oli se kaupunki, jossa muutama vuosi myöhemmin aloitettiin ”Vihan päivä” -mellakalla Libyan hallinnon vastainen kapina, jota länsimaat tulivat nopeasti tukemaan. Libyassahan oli jo Afganistanin sodan jälkeen toiminut LIFG-järjestö, jonka Osama bin Laden oli Sudanista käsin libyalaisten veteraanitovereidensa kanssa perustanut, ja joka länsimaiden tuella yritti saada maassa aikaan vallankaappauksen. Tästä toiminnasta johtuen Muammar Gaddafi etsintäkuulutti bin Ladenin interpolille (paljon aiemmin kuin mitä me bin Ladenista kuulimme). Benghazi on ollut tapetilla myöhemminkin, johtuen kaupungissa olevaan Yhdysvaltain lähetystöön tehdystä iskusta.

  5. Niin, olen tuota miettinyt itsekin. Onko kyse sitten natottamisesta, jonka vuoksi olisi tärkeää olla esittämättä Amerikkaa millään tapaa negatiivisessa valossa. Ehkä asiaan vähemmän perehtyneet ovat myös ehtineet tarinan jo omaksua, eivätkä ole enää valmiita muuttamaan näkemyksiään. Ihminenhän saattaa helposti suhtautua jopa vihamielisesti oman maailmankuvansa vastaisiin näkemyksiin. Eikä yleinen ilmapiirikään varmaan rohkaise toimittajia asiaa tarkastelemaan kriittisemmin.

    Onhan esim. Verkkouutiset sentään uutisoinut Michael Flynnin lausunnoista (http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/USA%20Sotilastiedustelu%20ISIS-39458), mutta tuossakaan ei tosin mainita mm. sitä tärkeää seikkaa, että Flynn totesi terroristien tukemisen olleen ”harkittu päätös”.

    Olen välillä laittanut Hesarille palautetta. Esim. Vesa Raiskilan ja Hossein Bahmanpourin mainion kirjoituksen innoittamana laitoin itsekin asiallista palautetta sekä Kari Huhdalle että Hesarille, ja kyselin perusteluja Huhdan kirjoituksessa esitettyihin väittämiin. Pitäisi tietysti laittaa useammin palautetta, sillä jos riittävän monet sitä laittaisivat, niin ei kai siellä loputtomiin voitaisi kyselyitä ignoorata.

    Turhauttavaahan se kuitenkin on ollut, kun mitään vastausta en ole koskaan saanut. Tiedä sitten, ovatko vaan liian kiireisiä vai katsovatko olevansa kansan yläpuolella, ja etteivät ole velvollisia vastaamaan kysymyksiin. Tai sitten heillä yksinkertaisesti ei ole mitään vastauksia esittämiini kysymyksiin.

    Tuskinpa siellä tätä luetaan, mutta tekikin mieli hiukan kuittailla Hesarille tässä kirjoituksessa, ja meinasin itse asiassa lisätä loppuun huomautuksen, että Hesari saa vapaasti hyödyntää tätä kirjoitusta. Kaikenlainen kuittailu tosin olisi varmaan kannattanut jättää pois, jos tosissaan olisi tätä sinne tarjonnut. No, enpä kyllä usko, että tätä julkaisisivat missään tapauksessa, kun tuntuvat valinneen linjansa.

    En ole tuota mainitsemaasi dokumenttia tullut katsoneeksi, mutta jonkun verran olen lukenut noista mainitsemistasi asioista. Joskus pitäisi varmaan tarkemminkin perehtyä noihin.

      • Niin, kuinka media asiaa käsittelee, on oleellinen osa tätä aihetta ja myöskin juttuasi. Suomessa massamedia kertoo propagandistista tarinaa, ja se pitää suoraan sanoa. Kirjoituksesi ainoa suomenkielinen lähde on esimerkki siitä, kuinka tarinasta jätetään kertomatta oleellinen osa. Ja näitä esimerkkejähän meillä kyllä löytyy pilvin pimein lisää. Tilanne Suomessa on kurja: juuri kadehdin toisella sivulla Turkkia, kuinka siellä massamedia yrittää vielä esittää muutakin kuin hallinnon tukemaa tarinaa.

        Saa nähdä, kuinka kauan Suomessa joudutaan odottamaan sitä päivää, että joku toimittaja kasvattaisi itselleen selkärangan, ja kertoisi levittäneensä propagandaa, kuten naapurimaistamme esimerkiksi esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa on jo käynyt. Siitä saattaa tulla vakava shokki, koska suomalaisten suuri enemmistö sinisilmäisenä uskoo juuri sen, mitä totuusmedian päätoimittajat väittivät. Propagandisteilla omatunto ei kyllä valitettavasti lainkaan kolkuta: kuittailut tai palautteet saavat ehkä hänet vihaiseksi mutta eivät ikinä päätä kääntymään. Jos joku joskus paljastaa toimineensa väärin, kyseessä on henkilö joka oli naiivi ja heikko, mutta kuten sanottu, onnistuu kasvattamaan itselleen vaadittavan selkärangan toimiakseen lopulta oikein, vaikkakin itselleen tuhoisasti.

        Sitä odotellessa, suomalaisen massamedian journalistit ovat osasyyllisiä imperialistisiin sotiin, jota Suomen politiikot tukevat. Asiassa ei ole mitään muttia. Heidän kätensä ovat kyynärpäitä myöten veressä yhtä lailla kuin poliitikkojenkin: poliitikot tarvitsevat vääristelijöitä saadakseen harjoittaa politiikkaansa.

        On sentään hieno asia, että meillä Suomessakin on ainakin vaihtoehtomediassa journalisteja jotka pyrkivät olemaan rehellisiä, vaikka yleisö ja palkka onkin olematon verrattuna siihen, mistä maksetut propagandistit nauttivat.

        • Aivan, olet varmaan ihan oikeassa.

          Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, etten ole Hesarin vakiolukija, vaan sitä tulee luettua ainoastaan netissä. Ja senkin ovat tehneet vaikeaksi, kun viikon aikana voi ilmeisesti lukea vain tietyn määrän artikkeleita.

          Paikallista sanomalehteä tulee kuitenkin seurattua (joskin välillä jää sekin vähemmälle huomiolle), ja samat uutisethan sielläkin taitaa pyöriä.

          Pointtina kuitenkin, että en siis pysty sanomaan, etteikö juuri Hesarissa kukaan koskaan olisi kirjoittanut mitään yleisestä linjasta poikkeavaa, mutta ainakaan lukemissani kirjoituksissa sellaista ei ole tullut vastaan.

          • Kun en ollut halukas lehtimyyjän tarjoukseen Hesarista, hän lopulta lupasi minulle sen ilmaiseksi. Sanoin että en ole kiinnostunut siitä propagandaläpyskästä ilmaiseksikään.

            Olet ihan oikeassa Hesarista. Ei sitä tarvitse jokaista juttua päästä näkemään jotta sävelen ymmärtää. Jos joku on joskus saanut rehellisen jutun julkaistua siellä terrorismistä ja länsimaisista valtioista jotka sitä tukevat, niin peukku pystyyn siitä. Mutta liian vähän ja liian hiljaa. Jos karjuu propagandaa niin rehellinen kuiskaus katoaa kuin hyttysen ilmavaiva Saharaan.

    • ’Ihminenhän saattaa helposti suhtautua jopa vihamielisesti oman maailmankuvansa vastaisiin näkemyksiin. ’
      Juuri näin. Uskon helposti ettei Hesari kuuntele muita (’alapuolella olevia tahoja’) ja voi omassa ylemmyydessään väittää olevansa ainoa oikean tiedon jakaja.
      Käsityksen totuudesta näissä asioissa määrää yleensä median omistavan tahon maailmankuva ja moraali.

  6. Englannin ja suomenkielisten lähteiden lisäksi toisin tähän vielä saksankielisen artikkelin, Artikkelissaan Raffael Klarwasser argumentoi nykyistä Lähi-Idän tilannetta vastakohta-asettelusta Baath-liike, joka synnytti niin Syyrian kuin Irakiin sekulääriset hallitukset ja sen tukahduttamiseksi syntynyt radikaali-islami.

    http://vineyardsaker.de/analyse/baath-die-beinahe-gescheiterte-antwort-auf-den-radikalen-islam/

    Klarwasser toteaa meidän lännen olevan radikaali-islamistien puolella täysin huolimatta siitä, tiedostammeko sitä itse.

    ”Wir, der Westen, haben Assads Feinde gestärkt, mit Waffen, Geld und Propaganda, und griffen somit in diesen Konflikt ein. Wir stellten uns, ohne es zu begreifen, auf die Seite der Islamisten, weil wir glauben wollten, sie seien demokratisch und nicht glauben konnten, was sich immer und immer wieder aufs Neue zeigt, aber durch eine mediale Perpetuierung abgestumpft hat: eine aggressive, staatsegozentrische US-Außenpolitik, die den Einsatz militärischer Mittel beinhaltet”.

    Pakolaistulvan suhteen Klarwasserin tuo myös esille sen, etteivät Baath-liikettä kannattavat kouluttautuneet ja sekularisoituneet syyrialaiset ja irakilaiset ole niitä, jotka ovat lähteneet kohti Eurooppaa, vaan he ovat paenneet pommituksia naapurivaltioihin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here