Kansainvälinen järjestelypankki, keskuspankkien keskuspankiksi kutsuttu BIS varoittaa taloudellisen myrskyn olevan puhkeamassa. Myrsky on tehnyt jo pitkään tuloaan, mutta nyt sekä valtioiden että keskuspankkien talouspoliittiset keinot ovat loppumassa ympäri maailmaa. Talouskasvunäkymät ovat heikot ja globaalien pankkien kunnosta huolestuneet, paniikissa olevat sijoittajat aiheuttavat markkinaturbulenssia, BIS pelottelee.

Osakkeiden hintojen sukellus lähes pohjakosketukseen asti ja talouskasvun hidastuminen globaalisti sijoittajien menettäessä luottamustaan keskuspankkeihin ovat saaneet aikaan sen, että sijoittajat ovat kiireen vilkkaa myyneet riskibisnestä ja siirtäneet rahoja turvallisempiin kohteisiin, kertoo BIS. ”Sijoittajat pelkäävät keskuspankeilta loppuvan tehokkaat politiikkakeinot …] Kasvava huoli globaalitalouden tilasta on johtanut lisämenetyksiin raaka-ainemarkkinoilla […] ja usko pankkisektoriin sekä sen tuottavuuteen on horjunut”.

Yllä olevasta kahdesta paragrafista tulee esiin olennainen BIS:n 14-sivuisesta tekstistä. Halukkaat voivat lukea koko tekstin lähdeviitelinkistä.

Eniten BIS näyttää olevan huolissaan siitä, että keskuspankeilta ovat keinot loppumassa. Keskuspankeilta eivät keinot sinsänsä helpolla lopu, mutta niiden käyttäminen voi olla hankalaa tai jäädä puolitiehen valtioiden poliittisen johdon vastustuksen, saamattomuuden tai poliittisten ideologioiden aiheuttaman sokaistumisen vuoksi.

Liberalisointi-ideologian hengessä purettiin sääntelyä pääomien vapaan liikkuvuuden takaamiseksi (lue: vapaan keskittymisen takaamiseksi), mikä osaltaan synnytti arvopaperistamisbuumin. Arvopaperistamisella eli rahoituksellistamisella (engl. financialization) tarkoitetaan kaiken vaihdettavan arvon pelkistämistä rahoitusinstrumenteiksi (eli arvopaperin kaltasiksi helposti myytäviksi ja ostettaviksi yksiköiksi). Arvopaperistaminen on siis taseen ei-likvidien saamisten – kuten asuntolainojen – muuntamista sijoittajille myytävään muotoon, jolloin oikeus siten ”arvopaperistetusta” tuotteesta saatavista kassavirroista – ja riskeistä – siirtyy sijoittajalle.

Arvopaperistaminen (”riskienhallinta”) johti velan perusteelliseen kaupallistamiseen ja tukkumyyntiin voitontavoittelumielessä. Velasta rakennettuja rahoitusinstrumentteja pakattiin samaan kääreeseen matalariskisten arvopaperien kanssa ja myytiin, mikä aiheutti vuoden 2008 finanssikriisin. Investointien (lue: osakekauppojen) määrän ylittäessä talouskasvun rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät.

Se oli Kiina… tai markkinaturbulenssi… ainakin öljyn hinta

BIS luettelee aivan oikeita syitä kertaillessaan viimeaikaisia talouden tapahtumia, mutta jättää keskuspankkien osuuden ruotimatta. Keskuspankit alun perin mahdollistivat rahapoliittisilla toimillaan velkarahoituksella suoritetut osakeostot; keskuspankit jatkoivat osakkeiden arvon ylläpitämistä velkarahoituksella. Poliitikot ja asiantuntijat piipahtelivat tarpeellisin välein mediassa kertomassa tämän olevan vapaata markkinataloutta.

Keskuspankit ovat ylläpitäneet nollakorkoa (ZIRP, zero interest rate policy) ja nyt jotkin niistä ovat siirtyneet negatiiviseen korkoon (NIRP, negative interest rate policy) pakottaakseen rahan liikkeelle. Tämä syö varattomampien säästöjen ohella pääomiakin, joten ei ihme, että sijoittajat panikoivat.

Rahoittamisen sietämätön kepeys

BIS kertoo raportissaan rivien välissä, että voitot loppuivat sijoittajilta kun S & P 500 -listatut yritykset, jotka olivat ottaneet velkaa ostaakseen omia osakkeitaan nostaakseen niiden kurssia ja sen myötä maksettavia osinkoja, eivät tuottaneetkaan odotetusti saati luvatusti. Yrityksillä on päin vastoin vaikeuksia maksaa yltiökepeän rahapolitiikan innostamina ottamiaan lainoja takaisin, ja itserahoituksenkin kanssa on vaikeuksia kun tuli tyhjennettyä kassa maksamalla ylisuuria osinkoja. Ota rahat ja juokse -johtamisen seurauksia siis.

Pankit, jotka ovat anteliaasti lainoittaneet näitä yrityksiä, ovat nekin lirissä. Tässä viitekehyksessä ei ole omituista, että kansainvälinen talouskurin ruoska IMF käänsi nuttunsa nurin ja hoputti G20-maiden rahaministereitä lisävelanottoon ja talouden elvyttämiseen.  Valtio yleensä maksaa velkansa, toisin kuin arvopaperistamista velkaisuuden ja riskien piilotteluun käyttäneet yritykset – tai pankit.

Kauppa se on joka kannattaa – tai sitten ei

Hollantilainen maailmankauppaa monitoroiva CPB Netherlands Bureau for Economic Policy Analysis havainnoi maailman tuotannon ja kaupankäynnin yskähtelevän pahan kerran.

UNCTAD:in tilastojen perusteella investointiasteessakaan ei ole kehumista.

Joten… euroalueen keskuspankki EKP on ilmoittanut ottavansa käyttöön ”lainalingon”, jota vaihteeksi sihdataan reaalitalouteenkin.

Vain kiertävä raha pitää talouden pyörät pyörimässä

EKP laskee pankkien keskuspankkitalletusten korkoa pidemmälle negatiivisen koron puolelle, -0,4 prosenttiin, sekä kaikkia kolmea peruskorkotasoa. Kvantitatiivisen kevennyksen (”määrällinen elvytys”) ohjelmaa laajennetaan 60 miljardista eurosta 80 miljardiin euroon kuukaudessa, ja ostojen piiriin lisätään korkealuokkaiset yritysten – muidenkin kuin pankkien – velkakirjat. Lisäksi pankkeja kannustetaan miinuskorkoisella keskuspankkirahoituksella (TLTRO II) lainaamaan vaihteeksi reaalitalouteenkin. EKP siis maksaa pankeille siitä, että ne luotottavat yrityksiä.

Tällä kaikella oletetaan olevan myönteisiä vaikutuksia mm. euroalueen inflaatioasteeseen, joka liikkuu miinuspuolella tavoitteeksi asetetun kahden prosentin sijaan, eli velkahelpotusta ei siltä taholta ole tulossa. Sen sijaan alhainen/negatiivinen inflaatioaste (lue: deflaatio) saattaa johtaa pysyvästi alentuneisiin palkkoihin ja hintoihin.

EKP:n toimet ovat rahapoliittisessa mielessä laajentavia, mutta mutta… EKP:n toimien vaikutus jäänee väliaikaiseksi, mikäli 1) valtiot eivät luovu talouskurista ja ala tehdä julkisia investointeja tai 2) EKP ei ryhdy suoriin tulonsiirtoihin kotitalouksien tileille (”helikopteriraha”), koska kokonaiskysynnän kasvua ei palkkamalttimaissa kannata ihan heti odotella ja 3) mikäli sijoittajia ei saada pakotettua sijoittamaan reaalitalouteen ja maksamaan veroja.

Pääasialliset lähteet

.

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

10 KOMMENTTIA

  1. ”tai 2) EKP ei ryhdy suoriin tulonsiirtoihin kotitalouksien tileille (”helikopteriraha”)”

    Meinasin just huutaa, että rahahelikopterit matkaan. Mutta ei, siihen ei kertakaikkiaan haluta mennä. Koska jos joku ymmärtää, mitä siinä tapahtuu, niin rahanlainaajien loru on loppu. Sehän nimittäin tarkoittaa sitä, että rahaa voi luoda lainaamatta, ja sen voisi tehdä muutkin kuin pankit.

    ”Kvantitatiivisen kevennyksen (”määrällinen elvytys”) ohjelmaa laajennetaan 60 miljardista eurosta 80 miljardiin euroon kuukaudessa,..”

    Eli ei riittänyt että keskuspankit lainasivat pankeille uutta rahaa 60 miljardia euroa kuukaudessa (velkakirjan ”osto” on käytännössä sama asia kuin rahan lainaaminen). Ja toinen nimitys tälle menettelylle on setelirahoitus, jos se on tutumpi (seteleiden kanssa sillä ei ole enää mitään tekemistä, mutta periaate on yhä sama).

    No, tämä kyllä on elvytyspolitiikkaa, koska ilman että pankit ostavat valtioiden velkakirjoja, valtiot töksähtäisivät kuin tikku ulosteeseen. Vain tällä keinoin saadaan velkaongelma pysymään pois lehtien otsikoista, ja EU-kansalaiset unohtamaan velkakriisin olemassaolon.

    ”…ja ostojen piiriin lisätään korkealuokkaiset yritysten – muidenkin kuin pankkien – velkakirjat. ”

    Ai jaha! Siis pankit eivät enää rahoittaneet niin paljon yrityksiä, kuin EKP haluaisi. Totta, totta, siinä on kyllä vinha perä. Jos yli 90% pankkien rahoituksista menee arvopaperi-omaisuuden luomiseen, niin aivan kaistapäistähän se on. Reaalitalouteen pitää saada lisää rahaa. Mutta tämähän tarkoittaa sitä, että pankit eivät muuten haluaisi näitä velkakirjoja ostaa tarpeeksi. Nyt, kun keskuspankki ostaa pankeilta nämä velkakirjat, pankit ostavat yrityksiltä velkakirjoja ranteet rutisten.

    Kertoo siitä, että yritykset yskivät aivan kuten valtiotkin.

    Mutta auttaako se? Samoin kuin pankkilainassakin, velkakirjan myyjänkin pitää maksaa korko, ja lopulta palauttaa myös saatu rahasumma takaisin pankkiin. Eli, kyse on väliaikaisesta helpotuksesta, jonka jälkeen pitää taas lainata entistä enemmän. Kuinka kauan yritykset ja valtiot edes pystyvät velkakirjoja myymään? Yhdysvalloissa tuli taannoin pieni keinotekoinen este loputtoman velkaantumisen kanssa. Sitten siellä muutettiin lakia, ”nostettiin velkakattoa”, jotta saatiin lainattua lisää. Muta jos velkakattoa ei ole (kuten ei oikeasti olekkaan), voiko velkaantua ikuisesti lisää – kun korotkin kasvaa samalla koko ajan?

    ”Sijoittajat pelkäävät keskuspankeilta loppuvan tehokkaat politiikkakeinot”.. ”rahoittamisen sietämätön keveys”

    Koko tämän ”sietämättömän keveyden” eli siis lähes nollissa olevien antolainauskorkojen tarkoitus on, että saataisiin pankkien lainatiskille jonoa. Korkoja lasketaan juuri siksi, jotta lainaajia tulisi lisää! Joskus 80-luvulla korot saattoivat olla 20% ja lainaajia riitti silti. Nykyään niillä koroilla ei kellään olisi varaa lainata, ja koko yhteiskunta olisi vararikossa.

    No aika lähellä sitä ollaan, että keskuspankkien keinot saada lisää rahaa talouteen on lopussa. Siitähän tuo negatiivinen keskuspankkitalletusten korkokin kertoo: se pakottaa pankkeja lainaamaan enemmän ja laskee entisestäänkin pankkilainojen korkoja. Keskuspankkirahan jättäminen yönyli talletukseen halutaan tehdä pankeille epämiellyttäväksi. Eli halutaan lisää niitä lainaajia pankkien lainatiskille, vaikka väkisin.

    Negatiivinen keskuspankkitatalletuksen korko tarkoittaa myös, että pankki menettää jatkuen keskuspankkirahatalletuksiaan. Mutta ei hätää: kun keskuspankit nyt ostavat miljarditolkulla velkakirjoja, pankit saavat keskuspankille myymistään velkakirjoista vastineeksi keskuspankkirahaa.

    Keksin keinoksi vielä sen helikopterirahan. Ehkä sitä kuitenkaan ei totutettaisi tiputtelemalla rahaa koptereista kadulle tai edes lisäämällä kaikille kansalaisille kiva joulu-bonus. Todennäköisin ilmaisen rahan saaja olisi valtio. No, en paljon näistä pankkiasioista ymmärrä, joten en osaa arvata minkälaisia keinoja EKP:llä vielä hihastaan löytyy.

    Mikäs tästä on pahimmillaan seurauksena, kun korot vain laskevat? Pankkien kaatuminen kun tuotot putoavat? Ei paha. Paljon mieluummin se, kuin korkeampi velkaantuminen! Keskuspankki ei pääse inflaatiotavoitteeseensa? No, velkaisia se ehkä hieman harmittaisi. Pankkeja se harmittaisi varmasti, kun asiakkaiden määrä lainatiskillä vähenisi: rahan arvo kun ei laske, ei tarvitse ottaa uutta lainaa niin pian.

  2. Finanssikriisiin valmistaudutaan laajalti.
    Sehän tarkoittaisi taas korttien uudelleen jakoa omaisuuksien siirtoineen. Talouden kierrot tuntuvat nopeutuvan. Ja kulta käy kaupaksi.

    Kaikkineen Riikka hyvä juttu ja ajan tasalla!

  3. Finanssikriisin puhkeamista vain pitkitetään. Yhdysvaltalaiset ostavat nyt eurooppalaisia osakkeita, pankit saavat sikahalpaa lainaa uusiakseen omaf velkansa maksamalla halvalla lainarahalla vanhoja velkoja etteivät kaatuis eli pankkisektoria ja osakekurssihintoja tässä pääasiassa pelastetaan.

    Reaalitaloudelle tästä ei pahemmin iloa tule olemaan työpaikkoina ja kohonneena elintasona.

    Ei EKP oikeasti halua päästä inflaatiotavoitteeseen. Osakkeenomistajien voittojen säilyttäminen vaatii korkeaa työttömyysastetta.

    http://www.wsj.com/articles/never-mind-the-euro-heres-the-new-test-of-ecb-success-1457702359?tesla=y

    http://www.wsj.com/articles/europes-economies-must-match-capital-market-progress-1432910376

    http://www.wsj.com/articles/how-the-ecb-woke-up-to-banks-profits-nightmare-1457716718

    Valitsin tarkoituksella jenkkilehden ajatukset EKP:n lainalingosta eli miten asia siellä nähdään

  4. Islannilla menee hyvin kun se irtautui tästä pankkiirimafiasta. Me taas kärsimme mukanaolevina ja joudumme alistumaan pelin henkeen.
    Mutta ehkäpä nämä rukousaamiaiset pelastavat kun aletaan saada apuja ylimmältä mahdolliselta taholta, uskovat Soini ja Pojat. Että Herran haltuun, kyllä se siitä…
    Mutta meniköhän rukous nyt perille kun päärukoilija Soinilla nousi kuume?
    Asia on vakava mutta kyllä tämä eliitin touhu nauruksi pistää… että tällä tasolla mennään.
    Antero Laukkanen IL:lle: ”Timo Soini on kovassa kuumeessa – lääkäri kieltänyt liikkumasta”
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016031621276878_uu.shtml

    Hartaan katolisen ulkoministerin oli määrä rukoilla aamiaistilaisuudessa poliitikkojen ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa.

    • Voisi antaa näille rukoilijoille neuvon, että käyttäkää järkeä johon Raamattukin meitä kehottaa. Se on ihmisen etuoikeus. Viisas tekee niin.

      • Valitettavasti tarkkaa tietoa ei näistä rukousaamiaisista saada. Ovat vähän niin kuin salaseuran kokous, 150 – 160 henkeä paikalla, päättävässä asemassa, kuulemma. Julki tulleiden tietojen mukaan raamatun oppeja oli noudatettu ja rukoiltu kansan puolesta, tyyliin, heikompia ei unohdeta. Varmaan opit saadaan yhteensopiviksi jos ”kansa” kutistetaan tähän 150’n henkeen ja ruumiiseen.

        • ’…että olisan rukoiltu oikein kansan puolesta’
          Nyt siis Korkeampi Voima yritetään saada avuksi pelastamaan kansa kun eliitti ei koe voivansa enää toimia pelastajana…
          Onpa nerokasta vastuun pakoilua mutta kovin läpinäkyvää. Aika yksinkertainen pitää olla jos on tosissaan mukana tässä.
          Mutta shoutahan tämä on kansalle joka kurjuudessa vaeltaa.

  5. Tällaista pankkimaailmasta — lampaita teurastusta odottamassa
    Toimittaja ja antropologi Joris Luyendijk kirjoitti tutkimuksistaan Lontoon pankkimaailmassa kirjan Rahan ruhtinaat – matka pankkiirien salaiseen maailmaan. Kirja ei anna hyvää kuvaa pankkimaailman sisäisestä kulttuurista, jos sitä nyt kukaan odottikaan.
    http://mvlehti.net/2016/03/17/lampaita-teurastusta-odottamassa-nain-pankkimaailma-puhuu-asiakkaistaan/
    ’Moraalia varsinkaan tuskin kukaan odotti pankeilta. Hyödylliset pankkitoimihenkilöt aivopestään toimimaan pankin alhaisen moraalin mukaisesti uhkailemalla ja syöttämällä heille tarkoin valittua sanastoa, joka ikäänkuin oikeuttaa toimimaan väärin. On helpompi huijata lammasta, kuin ryöstää ihminen.’

  7. — keinottelua räikeimmillään, esimerkki 6v takaa
    Taloussanomat kirjoitti lokakuussa 09: Amerikkalaiset ja ulkomaalaiset keinottelijat ottavat halpaa dollarilainaa sekä ostavat ulkomaalaisia valuuttoja, joiden arvo nousee dollariin nähden. Dollarin kurssin putoamisen pääsyy on professori Nouriel Roubinin mukaan jo keinottelu.
    Sijoittaja voi ostaa esimerkiksi Thaimaan bhateja nollakorkoisella dollarilainalla. Kun hän sijoittaa bhatit saman tien Thaimaan valtion velkakirjoihin, voitto on 4–5 prosenttia ja riski olematon. Jos hän pitää bhateja vuoden ja sinä aikana dollari saattaa pudota 10–15 prosenttia, jonka hän voi laskea vielä sen voitokseen.
    Tämän kummempaa neroutta ei dollarien lyhyeksi myyminen edellytä. Ja tämän voi tehdä naputtelemalla tietokonetta Wall Streetin korkeissa toimistotaloissa ja katsella Hudsonjoen laut-toja. Tätä kutsutaan nykyaikana taloudelliseksi toiminnaksi. – Nykyään huijausta harjoitetaan supertietokoneilla ja koko pörssi on rikollisten käsissä.
    http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=18809
    http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=19095
    High Frequency Terrorism: How the Big Banks and The FED Maintain Their Death Grip on the United States

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here