Jos saisin päättää
minä riisuisin aseista maan
ja määräisin armeijat ruusuja istuttamaan
Jos saisin säätää
minä ottaisin rikkailta pois
ja kaikilla kodeissaan
yölampun lämpöä ois

(Tuure Kilpeläinen)
.
.
Poliittisten puolueiden tarkoituksena on vaikuttaa valtiossa harjoitettavaan politiikkaan. Tarkoitusta toteutetaan valtakunnallisella tasolla parlamenttivaalien kautta. Vaalin tulos ilmenee puolueiden saavuttamassa paikkajaossa parlamentissa ja hallituksessa.

Poliittista kenttää ulkopuolisin silmin tarkastellessa näyttää usein siltä, että eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden poliitikot eivät juurikaan keskustele politiikan ytimestä, poliittisista aatteista ja poliittisesta ideologiasta. (On tietysti mahdollista, että kysymyksessä on näköharha sikäli kuin valtamedia syystä tai toisesta jättää sellaisesta keskustelusta raportoimatta.)

Erään eduskuntapuolueen puoluevaltuuston kokous

Edellä selostettu huomioon ottaen voidaan tervehtiä ilolla Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokousta 19.3.2016. Tuossa kokouksessa on poliittisista aatteista keskusteltu. Viittaan Helsingin Sanomien kokousta koskevaan raportointiin.

Kokouksessa olivat keskusteluun palanneet niin sosialismi kuin rauhanliikekin. Keskustelussa kaivattiin talousmallia, jossa puolueen tavoitteet saattaisivat toteutua. Yksi puoluevaltuutetuista oli todennut, etteivät tavoitteet voineet toteutua ”kapitalistisessa markkinataloudessa”. ”Meillä on vastassamme suurpääoma ja oikeisto, jolla on niskalenkki meistä. Meillä käydään Naton ja USA:n kanssa yhteisiä sotaharjoituksia. Missä on vasemmistolainen rauhanliike?”

Eräs toinen puoluevaltuutettu oli sitä mieltä, ettei Vasemmistoliiton kannata tavoitella oikeudenmukaista markkinataloutta. ”Se ei tule onnistumaan.” Kolmas ilmoitti olevansa ”sosialismin kannalla, mutta tänä päivänä sille mallille saa heikosti kannatusta”. Neljäs valtuutettu myönsi haikailevansa ”ideologian ja aatteiden perään”.

Keskustelun avaus on ilahduttava. Yhä edelleen (maaliskuussa 2016) valtakunnassa on eduskuntapuolueissakin poliitikkoja, joille keskustelu poliittisista ideologioista on tärkeää.

Kapitalistinen markkinatalous on epäonnistunut

Edellä viitattujen puoluevaltuutettujen huolestuneisuus on varsin ymmärrettävää. Onhan selvää, että ’kapitalistinen markkinatalous’ on epäonnistunut niin maailman ainoassa supervallassa kuin Euroopan unionissakin. Todisteita on riittämiin. Otan vain muutaman esimerkin.

Kaleva raportoi huhtikuussa 2015, miten USA:ssa parhaiten ansaitsevien palkansaajien tulot jatkavat kasvuaan samalla kun keskipalkat laskevat. ”Eniten ansaitsevan viidenneksen keskimääräiset bruttotulot kohosivat vuoden aikana lähes prosentilla 166 000 dollariin, kun taas keskipalkat laskivat lähes prosentilla 64 000 dollariin.” Keskipalkat laskivat maassa toista vuotta putkeen (ibid.).

Vähiten tienaavan viidenneksen ansiot putosivat eniten, 3,5 prosenttia, alle 10 000 dollariin. Tuoreet luvut vahvistivat käsityksiä suuri- ja pienituloisten välisen kuilun syvenemisestä USA:ssa.

Vuonna 2010 köyhien lukumäärä oli USA:ssa 46,2 miljoonaa eli 15,1 prosenttia väestöstä. Alle 18-vuotiaista köyhiä oli 22 prosenttia. Vuosina 2007–2010 köyhimmän viidenneksen tulot putosivat 11,3 prosenttia, keskituloisten 6,6 prosenttia, mutta korkeimman tuloluokan tulot vain 4,5 prosenttia.
Tilastokeskuksen mukaan ”[J]oka neljäs EU-kansalainen elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, kun Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläviä on 16 prosenttia väestöstä”.

Väestön suurituloisimman kymmenesosan keskitulot olivat Suomessa 5,2-kertaiset pienituloisimpaan kymmenesosaan verrattuna, kun ne suurten tuloerojen maissa olivat yli kymmenkertaiset. Yleisin tuloeromittari eli Gini-indeksi oli Suomessa 25,4, kun EU-maiden keskiarvo oli 30,5. Mitä suurempi Gini-kerroin on, sitä suuremmat ovat tuloerot (ibid.).

Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam kertoi tammikuussa 2016, että maailman 62 rikkainta ihmistä omistaa nyt saman verran kuin köyhempi puolikas maailman väestöstä, eli noin 3,5 miljardia ihmistä. Viidessä vuodessa tämän 62 ihmisen joukon varallisuus on kasvanut huikeat 44 prosenttia. Kokonaisumma on 1760 miljardia dollaria (eli 1620 miljardia euroa).

Omaisuus on keskittynyt yhä harvemmille: viisi vuotta sitten maapallon köyhempää puoliskoa vastasi vielä 388 maailman rikkainta. Oxfamin mukaan syynä rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemiseen ovat muun ohella säännöstelyn purku, yksityistäminen ja verotietojen piilottaminen. Oxfam onkin vaatinut veroparatiisien kieltämistä. Varakkaimpien omaisuutta on kätketty muun muassa Guernseylle, Jerseylle ja Neitsytsaarille. Yhteensä veroparatiiseissa arvioidaan olevan yksityistä omaisuutta noin 7600 miljardin dollarin (noin 7000 miljardin euron) arvosta.

Edellä mainitut esimerkit puhuvat sen päätelmän puolesta, että niin kutsutuissa länsimaissa vallitseva poliittinen ideologia ja sovellettava talousjärjestelmä ovat tulleet moraalis-eettisesti tiensä päähän. Vallitseva järjestelmä hyödyttää ainoastaan yhä harvalukuisempaa taloudellista eliittiä ja sen juoksupoikia (valtapoliitikot, vallan virkamiehet, armeijan ja poliisin eliitti ja valtamedian johtoporras).

Onkin lähtökohtaisesti outoa, ettei yhteiskunnassa kuulu enemmän ja voimakkaammin järjestelmän muuttamista koskevia vaatimuksia. Itse asiassa taitaa olla niin, että Vasemmistoliiton edellä tarkoitettu puoluevaltuuston kokous muodostaa harvinaislaatuisen ’huutavan äänen’ muutoin niin hiljaisessa ’korvessa’.
Eräässä mielessä hiljaisuus on toki ymmärrettävissä. Tämä johtuu maamme EU-jäsenyydestä. Tarkkaavainen lukija saattaa muistaa, että kysymyksessä oleva ongelma on auktoritatiivisesti ratkaistu Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella.

EU:n perussopimus liberaalin markkinatalouden takuuna

Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella on periaatteessa lyöty lukkoon sanotussa perussopimuksessa tarkoitetun Euroopan poliittinen ideologia ja talousjärjestelmä. Tuon järjestelmän ytimessä on ’markkinatalous’. Lieneekin selvää, ettei EU:n jäsenvaltio voi valita itselleen sosialistista talousjärjestelmää.
Mainittuun kysymykseen kiinnitettiin taannoin huomiota irlantilaisen People’s Movement -liikkeen paperissa ’Kaksitoista syytä vastustaa EU-perustuslakia’:

”12. EU:n perustuslaki tekee liberaalista markkinataloudesta, taloudellisen kilpailun maksimoinnista, pääoman vapaasta liikkumisesta ja julkisten palvelujen yksityistämisestä perustuslaillisia periaatteita, joiden laillisuutta ei voida kansallisesti kyseenalaistaa, koska EU-laki ylittää kansallisen lainsäädännön näillä alueilla. Perustuslaissa sanotaan, että EU:n päämääriin kuuluu ”sosiaalinen markkinatalous”, termi jota käytetään Saksan perustuslaissa mutta ei muissa maissa. Kansalliset perustuslait eivät pyri määräämään ennakolta yhteisön sosiaalipolitiikkaa.”

Jäsenvaltion politiikan mahdollisuuksista

Vitsit ovat näennäisesti vähissä. Sipilän hallituksen toimet viittaavat siihen käsitykseen, että Suomen osana on jälleen kerran toimia tärkeimmissä asioissa ’isoisten’, tässä tapauksessa Euroopan unionin suurvaltojen, kiilapoikana.

Tilanne on vaikea mutta ei kaiketi viimeisessä analyysissä mahdoton. Jotakin on tehtävissä. Eräs ’jotakin’ liittyy valuuttaan. Ruotsin ja Tanskan esimerkki osoittaa, että EU:ssa voi jatkaa elämää myös omalla valuutalla. Kokemus on osoittanut, ettei euro ole koitunut maallemme siunaukseksi.

Monet ekonomistit ovat todennet, että Suomi olisi pärjännyt paremmin omalla valuutallaan. Keväällä 2015 taloustieteilijä Paul Krugman totesi, ettei Suomen ongelmana ollut velkaantuminen vaan yhteisvaluutta euro. Krugmanin mukaan yhteisvaluutta on ”pakkopaita”, joka estää Suomen kilpailukyvyn palauttamisen devalvaatiolla.

Toinen mahdollisuus pyrkiä selviytymään paremmin on ottaa EU:n perussopimus vakavasti kaikilta osin. EU:sta tehdyn sopimuksen mukaan unioni ”pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat [muun ohella] tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus [sekä] täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous” (3 artiklan 3 kohta).

Mainittu perussopimuksen artikla on syytä avata ja analysoida. Tärkeää on oivaltaa, ettei sopimuskohdan markkinatalous ole täydellisen vapaata markkinataloutta. Kysymys on markkinataloudesta, joka tavoittelee (1) täystyöllisyyttä ja (2) sosiaalista edistystä; joka on (3) erittäin kilpailukykyistä ja (4) luonteeltaan sosiaalista. Toisin sanoen, EU:n perussopimuksessa tarkoitettu markkinatalous on ’sosiaalista markkinataloutta’.

EU:n perussopimus sallii myös sosiaaliset turvaverkot. Kuva: Laura Bittner @ Flickr
EU:n perussopimus sallii myös sosiaaliset turvaverkot. Kuva: Laura Bittner @ Flickr

Kun tarkastelee Euroopan unionin tämän päivän todellisuutta, havainnee varsin pian, ettei sovellettava markkinatalous ole kovinkaan ’sosiaalista’. Euroopan unioni asetti vuonna 2009 tavoitteekseen vähentää jäsenmaiden asukkaiden köyhyyttä. Sen sijaan köyhyydessä elävien määrä on noussut 10 miljoonalla. Syksyllä 2014 köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevia laskettiin olevan 124 miljoonaa. Heistä 20 prosenttia oli yli 65-vuotiaita ja 9 prosenttia työssä käyviä. (Kaikkiaan EU:ssa oli tuolloin 507 miljoonaa asukasta.)

Moni katsonee, etteivät Kataisen ja Stubbin hallitukset halunneet tai kyenneet toimimaan sosiaalisesti. Useat ajatellevat, ettei myöskään Sipilän hallitus ole tahtonut tai osannut ottaa vakavasti EU:n perussopimuksen vaatimusta sovellettavan markkinatalouden sosiaalisuudesta.

Kaiken jälkeen näyttääkin siltä, että erityisesti eduskuntapuolueiden vasemmalla laidalla riittää työmaata. Toisin sanoen niillä on runsaasti aihetta oikeutettuun kritiikkiin.

Sosiaalinen markkinatalous

Sosiaalinen markkinatalous (Soziale Marktwirtschaft) on Länsi-Saksassa toisen maailmansodan jälkeen kehitetty sosiaalinen ja taloudellinen malli. Termiä käytti ensimmäisen kerran taloustieteen ja kulttuurisosiologian professori Alfred Müller-Armack vuonna 1947. Käsitteen otti käyttöön ja antoi sille sisällön Ludwig Erhard, kristillisdemokraattien (CDU) valtiovarainministerin Konrad Adenauerin alaisuudessa (1949–1963) ja myöhemmin liittokanslerina (1963–1966).

Sosiaalisen markkinatalouden perusta on ordoliberalismiksi kutsutussa neoliberalismin saksalaisessa haarassa. Ordo-etuliite viittaa saksan sanaan ”Ordnung”, järjestys. Ordoliberalismia kehiteltiin 1920-luvun lopulta Walter Euckenin ja Franz Böhmin ympärille ryhmittyneiden talous- ja oikeustieteilijöiden, niin kutsutun Freiburgin koulukunnan piirissä.

Ordoliberalismi sanoutui irti 1800-luvun liberalismin käsityksestä, että yhteiskunnallinen järjestys on seurausta yksilön vapaudesta. Sen sijaan valtion tuli rakentaa ja toimeenpanna oikeudellinen hallintajärjestelmä, joka edustaa talouselämälle luontaista järjestystä (latinaksi ōrdō). Sen mukaan tarvittiin vahva valtio, joka toimisi poliittisten ja yhteiskunnallisten kiistojen yläpuolella. Valtion tehtävää kutsuttiin ”liberaaliksi interventionismiksi”.

Ordoliberalismin syntyminen on tulkittu vastaukseksi Weimarin tasavallan taloudelliseen, sosiaaliseen ja perustuslailliseen kriisiin. Müller-Armack esitti sosiaalisen markkinatalouden kolmantena tienä laissez-faire -liberalismin ja suunnitelmatalouden välillä.

”Erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia” on yksi Lissabonin sopimuksessa mainituista päätavoitteista.

Nykyaikana sosiaalista markkinataloutta kannattavien demokraattisten voimien piirissä nähdään, että täysin vapaa markkinatalous johtaa epäsosiaaliseen ja eriarvoiseen yhteiskuntaan. Saavuttaakseen sosiaalisemman markkinatalouden julkisen sektorin tehtävänä on ohjata, täydentää ja sosiaalistaa markkinataloutta. Hyvinvointivaltion tulee muun muassa taata riittävät koulutusinvestoinnit, sosiaalivakuutuksen ja sosiaaliturvan haavoittuvissa elämänvaiheissa, kuten vanhuuden, vammautumisen, työttömyyden ja sairauden ajanjaksoina. Samoin yhteiskunnan on julkisin varoin vastattava terveydenhuollosta ja hyvinvointipalveluiden luomisesta. Tuloksena on vapaata markkinataloutta sosiaalisempi talousjärjestelmä ja tulonjako.

Markkinoita ohjaamalla voidaan yksityisen rajahyödyn lisäksi ottaa taloudellisissa valinnoissa huomioon yhteiskunnan kokonaishyöty. Markkinoita korkeammin voidaan arvottaa sosiaalista tasavertaisuutta edistävien julkishyödykkeiden tuotanto sekä ehkäistä tuotannontekijöiden, kuten työvoiman ja luonnon, hyödyntämistä alihintaan. Sosiaalista markkinataloutta toteuttava hyvinvointiyhteiskunta yhdistää toiminnassaan talouden kasvun ja työllisyyden tavoitteet sekä työväenliikkeen perinteiset sosiaaliset tavoitteet, kuten työvoiman korkean suojan työmarkkinoilla, laajat hyvinvointipalvelut sekä yhteiskunnan korkean solidaarisuuden asteen.

Summa summarum

Euroopan suurvaltojen valtaeliitit ottivat Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella niskalenkin sosialismista. (Joku saattaisi verrata toimenpidettä ns. garrotte-menetelmään.) Näin poistettiin EU:n kansalaisten oikeus valita omalle maalleen oma erillinen talousjärjestelmä. Tietynlaisena kompromissina sovittiin siitä, että noudatettavan markkinatalouden tulisi olla laadultaan sosiaalista (sosiaalinen markkinatalous). Tämä ’kompromissi’ tarjoaa EU:n kansalaisille ja unionin jäsenvaltioiden poliittisille puolueille mahdollisuuden EU-oikeuden turvaamaan kritiikkiin EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa harjoitettavaa politiikkaa kohtaan.

Kansalaisilla ja poliittisilla puolueilla on siis täysi oikeus propagoida ja vaatia sellaista ’sosiaalista markkinataloutta’, joka säilyttää aidon hyvinvointivaltion periaatteet ja kehittää niitä. Poliittisilta puolueilta on kohtuullista edellyttää hyvinvointivaltion periaatteiden noudattamisen jatkuvaa seurantaa ja säännöllistä raportointia. Mittareina tulisi käyttää kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja perustuslain asettamia standardeja.

Lopuksi

”Pahin epäkohta, joka varsinkin suuria kulturimaita uhkaa mitä kauheimmalla mullistuksella, on se vika yhteiskunnallisessa järjestelmässä, jonka kautta suuret omaisuudet kiertyvät muutamain yksityisten haltuun, jota vastaan suuri enemmistö saa kärsiä puutetta ja kurjuutta.” (Minna Canth)

Esitän teesinomaisesti seuraavaa: Sipilän (oikeisto)hallitus on harjoittanut ja harjoittaa politiikkaa, joka ei kaikilta osin täytä Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa tarkoitetun sosiaalisen markkinatalouden vaatimuksia.

Sipilän hallituksen politiikka on altis kritiikille myös oman perustuslakimme noudattamisen osalta. Perustuslain mukaan ”[j]ulkisen vallan on turvattava (…) jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut […]” (19 §:n 3 momentin ensimmäinen virke). ”Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä” (Hallituksen esitys 309/1993 vp).

Median välittämät tiedot esimerkiksi vanhusten ala-arvoisesta kohtelusta samoin kuin vilkaisu pitkäksi venähtäneisiin leipäjonoihin ja raportit asunnottomista kansalaisista todistavat vastaansanomattomasti, ettei julkinen valta ole kyennyt turvaamaan läheskään kaikille riittäviä edellytyksiä yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä toimimiseen.

Kiinnostavaa on, että yhteiskunnan perinpohjaiseen oikeistolaistamiseen pyrkivä Sipilän hallitus jatkaa vallankahvassa siitä huolimatta, että se on mielipidemittausten mukaan menettänyt legitimiteettinsä (tosiasiallinen hyväksyntä). Moni odottanee valtakunnan unilukkarin viheltävän pelin poikki. Mutta turhaan. Tosiasiahan on, että voimassa oleva perustuslakimme jätti tasavallan presidentin vähintään ’puolivallattomaksi’. Entä mitä tästä kaikesta seuraa? Vastaus on se ikuinen: ”Kansa kärsien maksaa valtanne hinnan.”

Kirjallisuutta
  • Bruun, Otto ja Teppo Eskelinen (toim.): Finanssikapitalismi : Jumala on kuollut. Like. Keuruu 2009.
  • Harmaan talouden selvitystyöryhmän loppuraportti. Valtiovarainministeriö. Helsinki 1995.
  • Hiilamo, Heikki: Neitsytsaarten salaisuus. Like. Keuruu 2001.
  • Hirvonen, Markku, Pekka Lith ja Risto Walden: Suomen kansainvälistyvä harmaa talous. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2010.
  • Hurri, Jan: Tässä syy euromaiden varallisuuseroihin. Taloussanomat 14.4.2013.
  • Hyytinen, Tuomas: Harmaan talouden tutkija: Veroparatiisien tutkintaan ei panosteta Suomessa. Yle Uutiset 25.3.2013.
  • Kuortti, Hannu: Veroparatiisit – veromuseoon kuuluvia luomuksia vai hyvinvointivaltion parasiitteja? Verorus 4/2012, s. 414-428.
  • Kuosma, T.: Attentaatteja ja katastrofeja. Nordboks 2013.
  • Kuosma, T.: Vaikeavammaisen subjektiiviset oikeudet. Livres ’Belles-Lettres’ 2011.
  • Kuosma, T.: Veroparatiisit. Livres ’Belles-Lettres’ 2014
  • Pulliainen, Erkki: EU:n suljettava alueensa veroparatiisit. Kymen Sanomat 1.6.2013.
  • Pulliainen, Erkki: Finanssikriisin juuret. Ochre Chronicles. Helsinki 2009.
  • Rusanen, Anne: Veroparatiisit ja finanssikriisi. Metropolia 2010.
  • Shaxson, Nicholas: Aarresaaret : miehet jotka ryöstivät maailman. Suomentanut Henri Purje. 2. painos. Into. Riika 2012.
  • Shaxson, Nicholas: Treasure Islands : Tax Havens and the Men Who Stole The World. Vintage Books 2012.
  • Tehostettu harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimintaohjelma vuosille 2012–2015. Valtioneuvoston periaatepäätös 19.1.2012.
  • Ylönen, Matti: Veroparatiisit : 20 ratkaisua varjotalouteen. Like. Keuruu 2008.
Tapio Kuosma.
Tapio Kuosma.

Tapio Kuosma on tietokirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

38 KOMMENTTIA

  1. Luulempa, että se sosiaalisen markkinatalouden malli,josta olemme maailmassa pääseet nauttimaan ,sen eri muodoisaan,on pysyvästi taakse jätetty. Se malli perustui joukkojen työllistämiseen fordistisessa tuotantomallissa. Sen tuotantotavan seuralaisena kehittyi myöskin konsumerismi, kulutusyhteiskunta, jota nyt pyöritetään pitkälti velkavetoisena. Jos tahdotaan käyttää Marxin luomia ilmaisuja proletariaatti on nykyisessä olomuodosaan alihankkia pienyrittäjä. Minkäänlaista uutta mahdollisuutta humaanimman tulevaisuuden puolesta ole, ellei Varufakiksen ja kumppaneiden teoreettinen pohdiskelu tuota polittisesti kestävää vaihtoehtoa taantumukselliselle ja autoritääriset piirteensä paljataneelle uusliberalistiselle hegemonialle.

  2. Tämän päivän kapitalismi ei ole kapitalismia, vaan niin kutsuttua ”kätyri kapitalismia”(crony capitalism). Esimerkkinä tupakka teollisuus. Tupakka kuuluu kasviheimoon, jonka kasvu nopeutuu radioaktiivisen taustasäteilyn ollessa hieman keskimääräistä korkeampi. Tästä johtuen suuret ylikansalliset yhtiöt käyttävät viljelyssä fosfaattilannoiteita lähteistä, joissa on luonnostaan radioaktiivisten aineiden ”taskuja”. Pääosin uraanin hajoamistuotteita, kuten polonium 210 ja lyijy 210. -80 luvun lopulla kiellettiin ”kevyt savukkeet”, koska havaittiin niiden nikotiinipitoisuus liian pieneksi, joten niiden käyttäjät, eritoten niihin vahvemmista merkeistä siirtyneet lisäsivät polttamiensa savukkeiden määrää merkittävästi. Tunnettujen Camel ja Marlboro tuotemerkkien ”kevyt” versioiden nikotiini pitoisuus oli muuten tuolloin juurikin se eurostandardi 0.8mg. Tupakkalainsäädännön edellyttämällä ”julkisen keskustelun kiellolla”, raskaalla byrokratialla ja verotuksella sekä pakottamalla kaikki tupakoitsijat siirtymään ”kevyt savukkeisiin”, on siis paitsi lisätty kappalemääräistä savukemyyntiä, estetty eettisempiä(kalliimpia) yrittäjiä pääsemästä markkinoille myös saatu huomattavia verotulon kasvuja valtiolle uhraamalla tupakoitsijat voiton alttarilla. Käytännössä kun verotus nostaa matala radioaktiivisempien tuotteiden kilpailun nostamalla niiden hinnan tavallisen tallaajan ulottumattomiin.
    Lisäksi GMO tekniikalla on kyetty tuottamaan lajikkeita, joissa on ainakin kahta nikotiinin kaltaista alkaloidia, joiden pitoisuuksia ei paitsi mitata, niillä ei ole edes olemassa ”virallisia nimiä”. Nämä kuitenkin lisäävät riippuvuuskerrointa sekä heikentävät puhtaan lääke nikotiinin toimivuutta vieroituksessa. Otankin tässä vapauden nimetä nämä 2 alkaloidia ”Pissheadiiniksi” ja ”Bastardiiniksi” kuuluisien suomalaisten poliitikkojen mukaan.
    Oikeassa kapitalismissa tälläinen toiminta katsottaisiin tuomittavaksi, mutta koska vasemmisto miehittää terveysviranomaisten pestejä ja keskittyy ideologiseen haikailuun, tulevat radioaktiiviset aineet lisäämään syöpiä tupakoitsijoiden keskuudessa hamaan tulevaisuuteen.
    Tässä esimerkki siitä, millaisen terveysuhan vasemmisto muodostaa esimerkki populaatiossa, jonka kaltaisia petoksia voidaan tutkimalla löytää monista muistakin yhteiskuntamme segmenteistä. Kerran petturi, aina petturi. Eläköön eläinten vallankumous!

    http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/health-news/tobacco-firms-kept-quiet-on-polonium-role-in-cigarettes-907194.html

  3. Oikeudenmukainen kapitalismi voitaisiin toteuttaa kieltämällä yli 100-200 miljoonan euron liikevaihtoon yltävä liiketoiminta ja pääomien kasaaminen kokonaan, radikaalisti ja ehdoitta. Tämän rajan alapuolella olisi yhä tilaa rikastua yllin kyllin, mutta toisaalta ehkäistäisiin suuryritysten ja -pankkien manipulatiivinen valta, joka vääntää yhteiskuntia kohti totalitaristista mallia (olkoon se sitten fasismi, natsismi, feodalismi, kommunismi, teknokratia tai suurpääomakapitalismi). Naiivi ehdotus tämä tietenkin on, mutta taitaa kaikenlainen ihmisystävällisyys ja -mittakaavaisuus olla nykyisin juuri sitä: typerää naivismia.

  4. Heti alkuun: kannatan talousdemokratiaa. http://talousdemokratia.fi
    Pieni kohtuullinen annos kilpailua on ok jos se palvelee koko yhteiskunnan etua, ei muuten. Ja kaikki vahingollinen kilpailu heti seis!
    Mutta ennen kuin aloitan kirjoittamaan omia ajatuksiani niin suurkiitos Tapio Kuosmalle tästä sanoisinko aikamiehen artikkelista!

    Sosialisti tai kommunisti en voi olla koska ne ovat vielä liian vaativia teorioita ellei jopa ideologioita nykyihmiselle. Ihminen ei ole henkisesti kypsä tai tarpeeksi kehittynyt ja siksi ne johtavat helposti pienen eliitin hallitsemiin totalitaarisiin poliisivaltioihin, joissa eliitti ymmärtää ne omalla tavallaan ja luo dogmimaisen järjestelmän joka ei pääse sisältä päin kehittymään kun kritiikkiä ei sallita.
    Toisin sanoen: kansan valta unohtuu. Olemme mm. NL:n kohdalla saaneet havaita kuinka kommunisti- ja bolshevikkieliitti ajoi maan tuhoon ja maksatti kokeilunsa kymmenien miljoonien venäläisten hengellä, josta mm. Nobelpalkittu kirjailija Solzenitskin on paljon kirjoittanut.

    Ylipäätään on erittäin vaikea luoda sellaista täydellistä elämisen mallia joka olisi kaikkia tyydyttävä johtuen ihmisten biologis-psyykkisestä erilaisuudesta. On tyydyttävä tuonne seiskan tai kasin tasolle. ’Ottamaan valmiit’ ja ’jakamaan valmiit’ kun ovat aina eläneet epäsovussa ja riita tuskin koskaan rauhoittuu elleivät ottamaan valmiit tingi tavoistaan. He ovat suurin ongelma ’yhteisen hyvän’ politiikassa ja valta on aina heillä koska he tarvitsevat sitä omien etujensa ajamiseen eivätkä he hyväksy kansanvaltaa vaan tekevät aina kaikkensa sen tukahduttamiseksi.

    Oman maamme kohdalla suurin ongelma on EU-jäsenyys joka kahlitsee meidät. Suurin lupauksin meidät ovelasti johdatettiin tai narrattiin siihen. Emme ole enää vapaita emmekä voi kehittää maatamme ja talouttamme, oikeastaan emme mitään meille tärkeää mikä mahdollisuus on esim. Islannilla ja Sveitsillä. Voimme vain mellastaa ja kirjoitella kriittisiä artikkeleita, joita voi hyvin kutsua eräänlaisiksi ’rukousaamiaisiksi’. Ne eivät johda kuitenkaan mihinkään muutoksiin yhteiskunnan tasolla kun kansanäänestyksiä ei pidetä.
    EU taas on liitto jonka on synnyttänyt isompi valta eikä suinkaan Euroopan kansalaisten yhteisövoima. On luvattu kaikkea hyvää ja saatu luotua lupauksiaan koko ajan rikkova ja liittovaltioksi etenevä valtiorypäs, joka ei enää tarvitse eikä kuuntele kansalaisten ääntä päätöksiä tehdessään.

    Lopulta kuitenkin tämän artikkelin hyvin kuvaamien kapitalististen ilmiöiden ja kapitalistisen markkinatalouden epäonnistuneen kehityksen taustalla näen että kyse on globaalista ja hyvin pienen ihmisryhmän (raha-eliitin) käsiin keskittyvästä mafiamaisesta vallasta, jonka ns. ’hidden hand’ ohjaa koko maailman nykyistä kehitystä. Sen näen olevan valtaosin vastuussa kaikista noista asioista joita tämä artikkeli tuo esiin. Ja se on vastuussa myös jatkuvista sodista joilla tuo eliitti edistää omaa valtaansa ja vaurauttaan sekä luo pakolaisongelmia muiden kärsittäväksi. Ja uskon, että osa ihmisistä jo aika hyvin tietää mikä tuo voima on ja keiden käsissä se on. Se onkin tärkeää jotta voitaisiin saada aikaan muutos.
    Tuon tiedon merkitystä ei voi liioitella. Se on todella erittäin tärkeä ja kaiken perusta. Kuitenkin siihen kajoamista ja sen paljastamista valtamedia vastustaa koska sekin on tuon voiman käsissä ja toimii sen välineenä. Ja valitettavasti valtaosa maailman väestöä elää vielä tuon median dis-informaation ja propagandan varassa. Siksi emme voi odottaa nopeita muutoksia parempaan suuntaan. Ja saamme jopa pelätä sitäkin vaihtoehtoa ettei mikään koskaan muutukaan vaan kehitys jatkuu vain aina pahempaan suuntaan johtaen lopulta sellaiseen globaaliseen poliisivaltioon josta Orwell aikoinaan kirjoitti.
    Jotta tuo kehitys olisi vältettävissä tarvitaan siis syvää tietoa ja analyysia, ei vain sen kuvaamista mitä tapahtuu. On kysyttävä: miksi tapahtuu ja miksi niin halutaan? Mitään ei tapahdu sattumalta; kaikelle on syynsä. Ja vain syyt esiin kaivamalla ja ne tehottomiksi tekemällä mahdollistuu muutos. Niin kauan kun emme mene syvemmälle asioiden syihin emme todellakaan saa mitään muutosta aikaiseksi vaikka kuinka paljon kirjoittaisimme pelkkää toteavaa tekstiä joka ei ymmärrystä lisää.
    Tiedämme, että maailmassa on pieni ryhmä ihmisiä joiden ahneus ja vallanhimo on kyltymätön ja se haluaa alistaa koko maailman valtaansa. Ja tällä ydinryhmällä on lakeijansa. Tätä on pidetty aiemmin salaliittoteoriana (monille se on yhä sitä) mutta ilman tätä riistävää ja rikollista eliittiä kehitys ei voisi mitenkään edetä spontaanisti kuten se nyt etenee, ei johtaa siihen suunnattomaan kärsimykseen ja tuhoon joka nyt leimaa planeetan elämää ja jota tämäkin artikkeli kuvaa. Kaikki tämä olisi estettävissä ellei tuo ydinryhmä toisin haluaisi.
    Ellei ihmiskunta keskity tämän pienen joukon tekoihin ja pistä sen pois viralta kieroutuneen, lähimmäisiä ja luontoa häikäilemättä hyväksikäyttävän moraalinsa takia, kuten esim. Islanti on tehnyt, niin sen peli on pelattu ja päättyy lopulta vääjäämättä sen omaan karvaaseen tappioon.

  5. Kiitän jo tässä vaiheessa keskustelijoita mielenkiintoisista puheenvuoroista. Lisään vettä kiukaalle esittämällä kysymyksen, millä termeillä tai käsitteillä tai vastaavilla tulisi kuvata maailman ainoan supervallan vallitsevaa poliittista ja taloudellista järjestelmää. On kiinnostavaa, että varsin monet tässä pienessä pohjoisessa maassa näyttävät ihan vilpittömästi ihailevan mainittua supervaltaa. Sitä kuvataan demokratiaksi ja talousjärjestelmältään ylivoimaiseksi. Mutta täyttääkö sanotun supervallan valtiojärjestys aidon demokratian tunnusmerkit? Entäpä supervallan talousjärjestelmä? Mikä se itse asiassa on?

    Monen ulkopuolisen tarkkailijan silmin ainoan supervallan valtiojärjestys on de facto kahden puolueen diktatuuri. Vai onko joillakin muilla(kin) puolueilla ollut aidot mahdollisuudet vallankahvaan?

    Mitä tulee ainoan supervallan talousjärjestelmään, herää toisinaan epäily, jonka mukaan sekään ei vastaa ’virallisluonteista’ kertomusta. Wikipedian mukaan USA:lla on “a capitalist mixed economy” (https://en.wikipedia.org/wiki/United_States#Economy ja https://books.google.fi/books?id=HolwxdMeTwYC&pg=PA24&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false). Mutta sikäli kuin on uskominen Robert F. Kennedy Jr.:iin, USA olikin – ainakin George W. Bushin hallinnon kaudella – lähinnä ’yhtiöahneuden’ (corporate greed) valtakunta. Luovutankin tässä vaiheessa puheenvuoron Robert F. Kennedy Jr.:lle.

    USA:n tunnetuimpiin ympäristöasianajajiin kuuluva Robert F. Kennedy Jr. julkaisi vuonna 2004 tärkeän mutta Suomessa vain vähän tunnetun tietokirjan Crimes Against Nature. Kirja keskittyy George W. Bushin hallinnon luontoa ja ympäristöä vahingoittaviin toimenpiteisiin. Kirjan sisältö ilmenee sen suoraan asiaan menevästä alaotsikosta ”Miten George W. Bush ja hänen yhtiökaverinsa ovat ryöstämässä maata ja kaappaamassa meidän demokratiaamme”.

    RFK Jr. väittää kirjassaan, että George W. Bushin (GWB) hallinnon harjoittama ennennäkemätön yhtiökaveruus (corporate cronyism) muodosti pelottavan uhan yhdysvaltalaisten terveydelle, kansalliselle turvallisuudelle ja demokratialle. Yksioikoisessa yksityisen voiton ja henkilökohtaisen vallan tavoittelussaan George W. Bush ja hänen hallintonsa olivat vesittäneet kaikki ne lait, jotka viimeiset kolmekymmentä vuotta olivat suojelleet kansakunnan ilmaa, vettä, valtion maita ja villiä luontoa. GWB:n hallinto oli siirtänyt kansallisvarallisuutta presidentin poliittisille lahjoittajille samalla, kun se oli heikentänyt kaikkien muiden elämisen laatua.

    Crimes Against Nature tekee selkoa siitä, miten GWB:n hallinto oli järjestellyt luontoa tuhoavat toimensa lähes täysin julkisen valvonnan ulottumattomissa ja yhteistyössä niiden teollisuudenharjoittajien kanssa, joiden toimintaa lakien oli tarkoitus säädellä ja valvoa, ja jotka itse asiassa olivat tunnetuimpia ympäristön saastuttajia. RFK Jr. osoittaa kirjassaan, miten GWB:n hallinto oli pettänyt suuren yleisön manipuloimalla, tieteellisen tiedon salaamisella, hallintoviranomaisten ja virkamiesten pelottelulla sekä naamioimalla agendansa orwellmaisella kaksoispuheella (doublespeak).

    Kennedyn kirjassa kuvataan käytännön esimerkkien kautta, miten rappeuttava vaikutus yhtiökorruptiolla oli ollut ja oli yhdysvaltalaisiin ydinarvoihin: vapaamarkkina-kapitalismiin ja demokratiaan. GWB:n hallinnon häikäilemätön politiikka oli polkenut jalkoihinsa kaikki entiset arvossa pidetyt aatteet ja järjestelmät. Lokaan oli tallattu muun ohella lain kunnioitus, julkinen terveydenhoito, tieteellinen rehellisyys ja pitkän tähtäimen taloudellinen vitaalisuus. Tuo kaikki oli uhrattu yhden ainoan nimeltä mainitsemattoman paheen, yhtiöahneuden (corporate greed), nimissä.

    RFK Jr.:n kirja antaa lohduttoman ja pelottavan kuvan maailman ainoan supervallan tilasta GWB:n presidenttikaudella. USA näyttäytyy GWB:n hallinnon jäljiltä luonnon- ja ympäristönsuojelun kehitysmaana, jolla ei itse asiassa ole toivoa: maan jättiläismäiset ympäristötuhot näyttävät korjaamattomilta.

    Robert Kennedy Jr.:n tärkeässä teoksessa ei ole amerikkalaisen unelman edellyttämää happy endiä. Kirjan viimeinen luku päättyy seuraavaan toteamukseen: ”Jos amerikkalaiset tietäisivät totuuden, useimmat heistä jakaisivat raivoni siitä, että tämä presidentti [George W. Bush] sallii [on sallinut] yhtiökaveriensa varastaa Amerikan meidän lapsiltamme.”

    (Robert F. Kennedy, Jr.: Crimes Against Nature. How George W. Bush and His Corporate Pals Are Plundering the Country and Hijacking Our Democracy. HarperCollinsPublishers. New York 2004)

    • Todellinen nautinto on lukea näitä kommentteja – kiitos Tapio Kuosma. Valheen kahleet ovat vihdoinkin irtoamassa totuudenmukaisen informaation ottaessa pala palalta valtaa. Truth hunterin kommentti ylempänä on suorastaan loistavan, eli dropsit sille.

      Maailman varjohallituksen, eli ”hidden hand’in” äärimmäinen agenda on seuraava: he tulevat provosoimaan VÄÄRINKOHDELTUA kansaa nousemaan poliittista eliittiä vastaan, jotta he tuhoaisivat toinen toisensa. Tämä on se äärimmäinen päämäärä, eli varmaa on se, että valhemedian piiput tulevat ennen pitkää kääntymään kansallisvaltioiden korruptoitunutta eliittiä kohti. He – rahan yksinvaltiaat – ovat juonittelun mestareita, joten he ovat käyttäneet maailmanvaltauksessaan amerikkalaista sotilastaktiikkaa: ”ole ystävällinen kaikille, lupaa heille kaikkea hyvää, vaikka samalla hetkellä olet valmis tappamaan jokaisen heistä”. Näin he toimivat…tämä on se käsikirjoitus, jolla kansallisvaltioiden tuho lukuisten sisäisten konfliktien saattelemana etenee. He ovat organisoineet korruptoituneen eliitin toimintaa siten, että kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu on poljettu/poljetaan maan rakoon ja sen jälkeen he ottavat popcornit esiin. Kuten olen usein kommenteissani todennut, EUta ei ole perustettu vahvistamaan vaan tuhoamaan. Se on perustettu tuhoamaan kansallisvaltiot massiivisen muslimi-invaasion myötä DEMOKRATIALLA ja kun työ on tehty, EU suunnitelman mukaisesti hajoaa.

      Valhemedia on isäntänsä niskalenkissä, eli kaikki on suurta näytelmää. Tänään lehtien sivuilla on rasisti-kortti, huomenna lumipallon lailla kasvava viha poliittista eliittiä kohtaan. Valhemedia tulee alistamaan poliittisen eliitin ympäri maailmaa kansalaisten ”mestattavaksi”, koska vanhan täytyy kuolla ennen kuin Varjohallitus – One World Government – voi astua ”pelastajana” valokeilaan. Juuri tähän agendaan perustuen, poliittiset vapaustaistelijat – kuten Power-eliitin marionetti Donald Trump – eivät ole pankkidynastian vihollisia, vaan hyödyllisiä työkaluja, jotka tulevat viemään globaalisaation päätökseen.

      .

      • Kuinka yksinkertainen tuo strategia onkaan! Ja silti se toimii. Tai toimisiko siksi etteivät tavikset voi uskoa avoimeen ja noin härskiin kusetukseen. Vähän sama kuin wtc-iskuissakin: ei voi uskoa että joku taho voi olla niin saatanallinen ja siksi torjunta toimii.
        Kannattaa kuitenkin muistaa Göbbelsin sanat: kun huijaat niin huijaa niin rajusti ettei kukaan usko. Jotain tuontapaista miehen kerrotaan sanoneen.

    • ”Lisään vettä kiukaalle esittämällä kysymyksen, millä termeillä tai käsitteillä tai vastaavilla tulisi kuvata maailman ainoan supervallan vallitsevaa poliittista ja taloudellista järjestelmää.”

      Korporatokratia. Fasismin muoto jossa yritykset on ottaneet haltuunsa politiikan luonnin ja poliitikot. Eikä se rajoitu pelkästään Yhdysvaltoihin: Suomikin on pitkällä samalla tiellä. Vai olisiko korporatokratia edennyt jo niin pitkälle, että pitäisi jo sanoa: kleptokratia, jossa varkaat yrittävät varastaa veronmaksajien omaisuuden?

      Ja miksiköhän nimitetään valtiota, jossa parlamentti ja hallitus tosiasiassa toteuttavat ulkoisten vaikuttajien politiikkaa? Nukkehallitus voisi olla yksi kuvaava nimitys. Esimerkiksi Suomessa EU, EKP, NATO ja muut kansainväliset järjestöt ja herrojen keskusteluseurat tekee päätökset, jotka parlamentti täällä hyväksyy laeiksi ja jota hallitus politiikassaan noudattaa. Yhdysvalloissakin on iso joukko kansainvälisiä ja kotimaisia järjestöjä ja herrojen keskusteluseuroja, joiden tahtoa kansanedustajat ja presidentin kabinetti toteuttavat, esimerkiksi Council of Foreign Relations, Atlantic Council, Brookings Institute, AIPAC ja niin poispäin.Yksittäisen äänestäjän valta ”omaan” kansanedustajaan on mitätön.

      https://www.youtube.com/watch?v=5tu32CCA_Ig
      https://www.youtube.com/watch?v=J0R_Lv_5tqI
      https://www.youtube.com/watch?v=hTbvoiTJKIs

      Viimeistään Banana Wars -nimellä tunnettu sotien ja sotilaallisten sekaantumisten sarja oli aika jolloin suuryhtiöt (mm. United Fruit Company) lobbasivat valtion sotiin puolestaan, ja Afganistaniin tapahtuneen hykkäyksen jälkeenhän tuli laajasti ilmi kuinka amerikkalaiset öljy-yhtiöt halusivat maakaasuputken Afganistanin poikki, mutta Talebanit eivät pääseet amerikklaisten kanssa sopimukseen ja tekivätkin sopimuksen argentiinalaisten kanssa. Yhdysvallat olikin jo Berliinin kokouksessa heinäkuussa 2001 ilmoittanut hyökkäystä Afganistaniin suunnitteleville kumppaneilleen (mm. Venjäjä, Pakistan, Iran ja Intia) että Yhdysvallat hyökkää lokakuussa 2001. Osama bin Ladenin suunnittelemaksi väitetty syyskuun 2001-isku antoikin siihen sitten oikeutuksen. Irakin miehityksen aikaan taas Yhdysvaltain liittouma teki selväksi, että Irakin jälleenrakennusurakat annetaan liittouman jäsenmaiden yrityksille, lähinnä Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Wahington Postin tutkimus ”Top Secret America” paljasti että vuonna 2010 Yhdysvaltain yksityisellä sektorilla toimi valtion tiedustelutoimistojen alihankkijoina jo lähes 900 000 ihmistä, joilla oli top secret turvaluokitus: valtion rahoittama vakoilu ja tiedustelutoiminta on siirtynyt pitkälti yksityiselle sektorille.

      http://www.theguardian.com/world/2001/sep/22/afghanistan.september113

      Ei tietenkään pelkkä ulkopolitiikka, vaan myös sisäpolitiikka on suuryritysten kiinnostuksen kohteena. Suuryritykset eivät maksa juurikaan enää veroja, joka palvelee tietysti niitä eikä valtiota. Yhdysvaltain keskuspankki FED on yksityisten pankkien omistama yhteisö, jolla on valtion myöntämä monopoli luoda rahaa ja lainata valtiolle sekä tietysti pankeille, ja saa ohjata valtion rahapolitiikkaa, eikä valtiolla ole valtaa FED:in yli. Valtio on luovuttanut yksityiselle taholle oman oikeutensa ja tehdä sillä voittoa, jonka siis veronmaksajat maksaa. Toisena esimerkkinä kuinka suuryritysten etu painaa vaa’assa enemmän kuin kansalaisten etu: lääkepolitiikka Yhdysvalloissa. Amerikkalaiset hakevat lääkkeitä ulkomailta niin kuin suomalaiset viinaa Virosta, vaikka se on laitonta, koska Yhdysvalloista ei saa patenttien suojaamien lääkkeiden halvempia versioita, sen terveydenhuolto on niin pirstaloitunut että yritykset eivät pysty ostamaan lääkkeitä tukkuhinnoin kuten julkiset terveyspalvelut muualla, eikä valtio halua sekaantua lääkeyhtiöiden keräämiin voittoihin sosiaalisista syistä, kuten useimmissa maissa tehdään.

      http://www.ctvnews.ca/health/explainer-why-cheap-pills-from-canada-are-a-political-issue-in-the-u-s-1.2582506

  6. Teemalla on menossa sarja Roosevelttien polittisesta dynastiasta, niin Theodore,kuin Franklin, yläluokkaisesta asemastaan huolimatta ajoivat suuren kansanosan asiaa monopolikapitalisteja vastaan, silloinkin, kuten nyt pitkä koko 1800 luvun kestänyt markkinaliberaali taloustyrannia oli kypsyttänyt itsensä, lähestulkoon vallankumousta vaativaan tilaan. Jotakin yhtenevää on nykyisessä Trump ilmiössä vulkaarin ja taistelun haluisen Teddy Rooseveltin kanssa.

  7. Kansainvälisen politiikan näyttämö samoin kuin globaalin (finanssi)talouden ’stage’ ovat olleet muutoksen tilassa viimeistään finanssikriisistä lähtien. Monet toimijat näyttävät olevan kyllästyneitä yksinapaiseen maailmaan, jossa suuri osa ihmiskuntaa jää enemmän tai vähemmän ’osattomaksi’. Yksi periaatteellisesti merkittävä muutos on tapahtunut varsin lyhyen ajan sisällä. Tarkoitan USA:n ja Kuuban keskinäistä lähentymistä. Asiaan liittyy lukemattomia yksityiskohtia, joten tarkempi analyysi antaa odottaa itseään. Joka tapauksessa jo retoriikan tasolla muutos on huomattava.

    Barack Obaman kauteen saakka Kuuba vaikutti olevan ainoan supervallan valtaeliitille itsestä Saatanasta. Mitään hyvää ei tuntunut löytyvän tuosta Karibian saarivaltiosta. Tänään kellossa on jo toinen ääni. Otan vain yhden esimerkin:

    ”The United States recognizes progress that Cuba has made as a nation, its enormous achievements in education and in health care. And perhaps most importantly, I affirmed that Cuba’s destiny will not be decided by the United States or any other nation. Cuba is sovereign and, rightly, has great pride. And the future of Cuba will be decided by Cubans, not by anybody else” (Barack Obama 22.3.2016; Remarks by President Obama in a joint press conference with President Raul Castro of Cuba).

    “(…)I continue to call on Congress to lift the trade embargo (…)” (ibid.).

    Aika näyttää, mikä vaikutus Obaman Kuuban-vierailulla tulee olemaan käytännössä. Paljon riippunee ainoan supervallan seuraavan presidentinvaalin tuloksesta.

    • Pääkirjoitusta kommentoidessani otin kantaa tuohon seuraavaan presidenttiin tai oikeastaan vain siteerasin muutamia artikkeleita joissa Hillary Clintonin melko varma voitto nähdään varsin huolestuttavana.
      Laitan ne tähän luettaviksi.
      Jos Hillarya ei tuomita rikoksistaan ja hän astuu Valkoiseen Taloon niin Lain voima ja koko valtio kuolevat täysin. Se merkitsee ei vain Amerikan vaan koko maailman ajautumista väistämättä yhä syvemmälle laittomuuksiin ja sotien kierteeseen.
      Silloin myös suursodan mahdollisuus kasvaa ja voi kysyä onko se enää edes mitenkään vältettävissä.
      (If Hillary Isn’t Indicted, the Rule of Law and the Republic Are Dead
      The United States has reached a crossing the Rubicon moment: either Hillary Clinton is indicted for knowingly violating statutes regarding State Department security, or the rule of law and the Republic are dead. This is a binary moment: we either let Hillary evade the laws that were established to protect the security of the nation and confess there is no rule of law now for the Oligarchy, or the agencies tasked with defending the nation indict her.)
      http://www.washingtonsblog.com/2016/03/hillary-isnt-indicted-rule-law-republic-dead.html

      Wikileaks julkaisi Clintonin yksityisiä sähköposteja. Mukana linkki lähteisiin ja myös alkuperäiseen Wikileaksin kirjoitukseen.
      http://uberuutiset.fi/2016/03/21/clinton-paras-tapa-auttaa-israelia-on-kaataa-syyrian-presidentti-assad/

      Tämä artikkeli myös kertoo mitä seuraa jos Clintonista tulee pressa.
      http://www.globalresearch.ca/critics-aghast-at-disgusting-speech-clinton-just-gave-to-aipac/5515735
      Touting her “deep, personal commitment” to the “Jewish state,” Clinton then said that “one of the first things I’ll do in office is invite Israeli Prime Minister [Benjamin Netanyahu] to visit the White House.”
      Ensimmäiseksi kutsun Netanyahun Valkoiseen Taloon hän mm. sanoo. Ja hän aikoo kaikin tavoin pitää huolen että Israelin sotilaallinen iskukyky pysyy hyvänä.
      Tuleeko Iranin vuoro pian joutua sotanäyttämöksi Syyrian tyyliin? Se epäilemättä voisi johtaa maailmansotaan, joka mullistaisi kaiken.
      “As president, I will make a firm commitment to ensure Israel maintains its qualitative military edge,” she said. “The United States should provide Israel with the most sophisticated defense technology so it can deter and stop any threats. That includes bolstering Israeli missile defenses with new systems like the Arrow Three and David’s Sling. And we should work together to develop better tunnel detection, technology to prevent armed smuggling, kidnapping and terrorist attacks.”

    • Arvoisa herra Kuosma, tuossa jo hieman kirjoitinkin kapitalismin rappiosta länsimaissa, mutta kysymykseenne USA:n demokratian tilasta haluaisin tuoda keskusteluun Princetonin yliopiston tutkimuksen, jossa todettiin, ettei USA enää ole demokratia laisinkaan, vaan puhdasverinen oligarkia.
      Ohessa linkki BBC:n uutiseen tutkimuksesta. Tästä muuten mielestäni pitäisi viritellä ihan kansalaiskeskusteluakin. Ote artikkelista:
      ”The two professors have conducted exhaustive research to try to present data-driven support for this conclusion. Here’s how they explain it:
      Multivariate analysis indicates that economic elites and organised groups representing business interests have substantial independent impacts on US government policy, while average citizens and mass-based interest groups have little or no independent influence.
      When a majority of citizens disagrees with economic elites and/or with organised interests, they generally lose. Moreover, because of the strong status quo bias built into the US political system, even when fairly large majorities of Americans favour policy change, they generally do not get it.”
      Eli muutama varakas ohjaa politiikan kulkua ja tavallisilla amerikkalaisilla ei ole käytännössä mitään valtaa.
      Linkki: http://www.bbc.com/news/blogs-echochambers-27074746

  8. Kiitokset ajatuksia herättävistä kommenteista.

    Eduskuntapuolueiden aatepoliittisista visioista

    Hallituspuolueiden (Keskusta, Kokoomus ja PS) yhteiset ’visiot’ löytyvät pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisesta ohjelmasta 29.5.2015

    ”Hallitusohjelma ja sen liitteet sisältävät kaiken sen, mistä hallitusneuvotteluissa on sovittu kolmen puolueen kesken. Ohjelma on strateginen muutosohjelma. Kaikkea ei ole totuttuun tapaan kirjoitettu ohjelmaan, vaan moni hallinnonalan kehittämishanke jatkuu entiseen tapaan. Hallitusohjelman punaisena lankana on työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin monella työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistävällä toimenpiteellä”, pääministeri Juha Sipilä sanoi esitellessään hallituksen ohjelmaa eduskunnan tiedonantokeskustelussa 2. kesäkuuta 2015.

    ”Suomi on osa eurooppalaista ja pohjoismaista arvoyhteisöä. Vaikutamme aktiivisesti eurooppalaiseen ja globaaliin toimintaympäristöön. Suomi on pieni avoin talous, jonka pärjääminen perustuu suomalaisten tuotteiden ja palveluiden viennin menestykseen.”

    ”Meillä on vahva ja toimiva demokratia.”

    ”Suomi on osa EU:n sisämarkkinoita ja myös sijainti Venäjän naapurimaana on mahdollisuus taloudelle.”

    ”EU:n jäsenyys on poliittinen valinta, joka kytkee Suomen läntiseen arvoyhteisöön. Unionia on uudistettava ja sen toimintaa parannettava, mutta hallitus ei pidä perussopimusten muuttamista nyt ajankohtaisena. Suomi kunnioittaa yhteisiä sääntöjä ja odottaa muiden jäsenvaltioiden toimivan samoin.”

    ”Suomi on talous- ja rahaliiton jäsenenä sitoutunut edistämään euroalueen vakautta. Suomen tavoitteena on sääntöperusteinen ja toimiva euroalue, jossa jokaisella jäsenvaltiolla itsellään on ensisijainen vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samoin jokainen jäsenvaltio vastaa itse veloistaan. Hallitus pyrkii palauttamaan no bail out -säännön uskottavuuden. EMU:a ei tule kehittää sellaisen talouskoordinaation syventämisen kautta, joka johtaisi yhteisvastuun laajentamiseen. Hallitus tukee vahvaa sijoittajavastuuseen perustuvaa pankkiunionia ja sen kehittämistä.”

    ”Hallitus suhtautuu kielteisesti Suomen vastuiden kasvattamiseen eurokriisin hoidossa.”

    ”Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, turvata maamme itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus sekä parantaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Suomi edistää keskinäisriippuvuuksien maailmassa kansainvälistä vakautta, rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja tasa-arvoa.”

    ”Suomi ylläpitää kansallisen liikkumavaransa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissaan.”

    ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.”

    Kommentti: Kuten havaitaan, Sipilän hallituksen strateginen ohjelma on lähtökohtaisesti kliinisen puhdas sikäli kuin kysymys maamme poliittisesta ja taloudellisesta järjestelmä. Epäsuorasti ohjelma sen sijaan kertoo paljon. Ohjelmakohtien muotoilusta paljastuu viimeisessä analyysissä demokratia, pieni avoin talous, joka ottaa annettuna niin EU-jäsenyyden kuin talous- ja rahaliitonkin jäsenyyden ja on osa EU:n sisämarkkinoita. EU-jäsenyys kytkee Suomen läntiseen arvoyhteisöön.

    Läntisen arvoyhteisön jäseniä ei luetella eikä arvoyhteisön arvoja eritellä. Jotakin kuitenkin tiedämme. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan
    ”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luet
    tuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.”

    Tämän lisäksi tiedämme, kuten jo aiemmin on todettu, että EU:sta tehdyn sopimuksen mukaan unioni ”pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat [muun ohella] tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus [sekä] täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous” (3 artiklan 3 kohta).

    Eli summa summarum: Sipilän hallituksessa vaikuttavat puolueet ovat sitoutuneet (1) EU-jäsenyyteen ja (2) talous- ja rahaliiton jäsenyyteen sekä EU:sta tehdyn sopimuksen kautta (3) ’sosiaalista edistystä tavoittelevaan erittäin kilpailukykyiseen sosiaaliseen markkinatalouteen’.

    ¤

    SDP:n vaaliohjelman (Suunta Suomelle) mukaan ”[s]uomalainen talouspolitiikka on osa eurooppalaista talouspolitiikkaa”. Suomen EU-jäsenyys ja yhteinen valuutta otetaan vaaliohjelmassa annettuina.

    SDP ei siis ole ilmoittautunut halukkaaksi vallitsevan poliittisen tai taloudellisen järjestelmän radikaaliin muuttamiseen. Jäljelle jäänee näin ollen huomion kiinnittäminen markkinatalouden sosiaalisuuden vaatimuksiin?

    Vihreiden poliittinen tavoiteohjelma 2015–2019 (hyväksytty puoluekokouksessa 8.6.2014) ottaa Suomen EU-jäsenyyden annettuna. Tämän vuoksi voidaan väittää, että myös Vihreät ovat ’sosiaalista edistystä tavoittelevan erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden’ kannalla.

    Myös RKP:n vaaliohjelmassa (Avoimen, menestyvän, kansainvälisen ja vastuunsa kantavan Suomen hyväksi) ’vannotaan’ EU-jäsenyyden nimiin. Sama koskee niin ikään KD:n vaaliohjelmaa (Rohkeus rakentaa tulevaisuutta). Tosin KD vastustaa ”EU:n kehittymistä yhä enemmän liittovaltioksi”.

    Vasemmistoliittokin näyttää sitoutuneen maamme EU-jäsenyyteen:” Suomi on EU:n jäsenmaa, pitäen samalla yllä omaa liikkumatilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suomen tulee edistää sellaista Euroopan unionia, joka toimii rauhan edistämiseksi. EU:ta ei saa käyttää etupiiripolitiikkaan ja vastakkainasetteluun” (http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/vasemmistoliiton-eduskuntavaaliohjelma-2015/).

    Yhteenvetona lienee todettavissa, että kaikki eduskuntapuolueemme ovat sitoutuneet Suomen EU-jäsenyyteen ja sitä kautta talousjärjestelmään, joka on pohjimmaltaan luonnehdittavissa ’markkinataloudeksi’. Ilmeisesti eduskuntapuoleittemme erot taloudellisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä selittyvät siitä, mitä ne ymmärtävät ’sosiaalista edistystä tavoittelevalla erittäin kilpailukykyisellä sosiaalisella markkinataloudella’ (sikäli kuin noiden puolueiden ohjelmien laatijat ovat edes uhranneet ajatusta sanotunlaiselle käsitteelle).
    #
    Entäpä sitten? No sitä vain, ettei nykyisiltä eduskuntapuolueilta kannattane odotella ehdotuksia vallitsevan poliittisen ja taloudellisen järjestelmän muuttamisesta. Ehkäpä tämä yhteiskuntamme nykytila riittääkin kansalaisille (lukuisista ongelmista huolimatta)? Eli valtakunnassa kaikki hyvin?
    ¤
    Yhteiskuntamme radikaaleimmat muutosvoimat löytyvät eduskuntapuolueiden ulkopuolisesta maailmasta. Otan vain pari esimerkkiä.

    Itsenäisyyspuolueen eduskuntavaaliohjelma 2015

    ”Omalla rahalla tulevaisuuteen
    1. Suomi tarvitsee oman rahan ja päätösvallan. Hallitusti eroon eurosta ja EU:sta.
    2. Kansanvalta harvojen vallan tilalle. Sitovat kansanäänestykset käyttöön.
    3. Hyvinvoinnin turvaaminen kasvupakon tilalle.
    4. Lisää osallisuutta, toimeliaisuutta ja toimeentuloa. Perustulo ja oikeus työhön.
    5. Energiaomavaraisuus uusiutuvilla 100 prosenttiin v. 2030.
    6. Puolueettomuuspolitiikka on Suomen paras turva. Nato-jäsenyys on torjuttava”
    (http://ipu.fi/eduskuntavaalit-19_4_2015/itsenaisyyspuoleen-eduskuntavaaliohjelma-2015/).

    ”Toisenlaisen Euroopan rakentaminen ei ole mahdollista Euroopan unionin sopimusten puitteissa. Se edellyttää irtautumista nykymuotoisesta EU:sta. SKP:n mielestä EU:n rakenteita ja toimivaltaa on ryhdyttävä purkamaan ja päätäntävaltaa on palautettava ihmisille itselleen. Toisenlainen Eurooppa voi perustua vain itsenäisten kansojen vapaaehtoiselle yhteistyölle” (http://hyvinvointivaltionpuolesta.fi/vaaliohjelmat/skp/).
    ¤
    Asiasta toiseen. Vakavasta aiheesta tuli mieleen ihmisen osa ja elämän tarkoitus.
    Nyt kun Pääsiäinen on kovaa vauhtia lähestymässä, sopinee lopuksi viivähtää runon äärelle. Onneksi emme Suomessakaan ole vain yhden runoilijan (Eino Leino) varassa. Yksi jännittävimmistä lyyrikoista on ollut Uuno Kailas. Häneltä runo KARAVAANI:

    Tien lapsia olemme, matkaan syntyneitä,
    karavaani-heimoa retkellä elämän.
    Ja ei tule koskaan loppua matkallemme,
    vaelsimmepa auringon alla tai pimeän.

    Yli ikuisuuden hietikon valkenevat
    monenkaltaiset päivät, paahtein ja keitahin;
    me nauramme, juomme ja suutelemme – taikka
    sudet tuskan saartavat meitä laumoin nälkäisin.

    Vaan eteenpäin, ohi päivien kaikenlaisten
    karavaania vie iankaikkinen kaipaus.
    Ei, ei tule koskaan loppua matkallemme,
    ja sen määränä lienee vain jokin kangastus.

    Tosin loppuvat kerran askelet vaeltajilta,
    kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
    Vaan katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat,
    nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.

    Mit’ on parhaintamme syntynyt rakkaudesta,
    rikastuttaen, kaunistaen elämää,
    tomustamme se erkanee ja ikuisesti
    karavaani-heimon sielussa kimmeltää.

    Näin uusia polvia entiset saattelevat –
    tie, etsintä niillä on kaikilla yhteinen,
    näyt yhteiset, sama kaipaus kauemmaksi
    ja Kohtalo matkasauvana kaikkien.

  9. Tää korutont on kertomaa…
    Vain IPU sanoo selkeästi että irti EU:sta.
    SKP puhuu vain että on alettava purkamaan EU-rakenteita ja toimivaltaa.
    Velkaorjuus siis jatkuu ja kasvaa emmekä pääse siihen että itse hoitaisimme oman maamme tärkeitä asioita. Kahleita ei olla valmiita puoluetasolla katkaisemaan… kansalaisilla kyllä olisi luultavasti valmius mutta ollaan tilanteessa jossa kansa ei enää voi päättää kohtalostaan.

    • Velkaorjuus siis vain kasvaa ja siitä pakolaisvirta pitää omalta osaltaan huolen paisuttaessaan menoja mikä pakottaa velanottoon. Ja velka lienee tarkoitus paisuttaa niin suureksi ettei siitä selvitä kuin panemalla kansallisomaisuutta myyntiin. Lopulta kaikki on pankkimafian käsissä eli ollaan kommunismissa, jota nwo todellisuudessa tulee olemaan.
      Obama lohduttaa: OBAMA: ‘THERE’S LITTLE DIFFERENCE BETWEEN COMMUNISM AND CAPITALISM’
      ”Just choose from what works”
      President Obama has stoked controversy after he suggested to an audience of Argentinian youth that there was no great difference between communism and capitalism and that they should just “choose from what works”.
      http://www.infowars.com/obama-theres-little-difference-between-communism-and-capitalism/

  10. Pohjoismaiden suurilevikkisin sanomalehti (= lehden johto, joka veisaa omistajiensa viisuja) on huolissaan suuren nsuosion saavuttaneesta kansanaloitteesta, jossa ehdotetaan kansanäänestystä Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Lankalauantaina 2016 lehti pyrkii kääntämään katseen toisaalle isolla jutullaan EU-jäsenyydestä, jota mainittu kansalaisaloite ei siis koske. Samalla lehti yrittää varmistaa, ettei Keskustan kunniapuheenjohtaja saisi tukea hankkeilleen. Suunnaton on lehden kantama kauna ja kostonhalua muistuttava ajojahti kysymyksessä olevaa politiikkoa kohtaan. Lehden hanke on umpisurkea, kun muistaa, miten se aikanaan joutui taipumaan Kekkosen edessä ja miten se kohteli aikansa kirjallista toisinajattelijaa (Kauko Kare). O tempora, o mores! O sanckta simplicitas! Mi fa schifo.
    ¤
    Lopuksi, muistin virkistämiseksi, lyhyt katsaus siihen, mistä sanotussa kansalaisaloitteessa oli ja on kysymys. (Eikö muuten olekin mielenkiintoista, ettei lehti rohkene laadituttaa mielipidemittausta itse asiasta!?)

    Päätös Suomen liittymisestä euroalueeseen tehtiin eduskunnassa keväällä 1998. Jäsenyydestä ei järjestetty kansanäänestystä. Eduskunnalle ei annettu lakiehdotusta, vaan ainoastaan valtioneuvoston tiedonanto. Tiedonannossa jäsenyys esiteltiin miltei pelkästään myönteisessä valossa, vaikka käytettävissä oli runsaasti tietoa siihen liittyvistä kielteisistä vaikutuksista ja riskeistä.

    Suomi on kärsinyt jäsenyydestään euroalueessa enemmän kuin useimmat muut jäsenmaat. Kreikan kriisin yhteydessä on esitetty euroalueen taloudellisen yhteisvastuun lisäämistä ja sen kehittämistä täydelliseksi talousunioniksi, johon kuuluvat yhteisvastuullinen pankkiunioni, yhteinen valtiovarainministeri ja budjetti sekä pysyvät jäsenmaiden väliset varainsiirtojärjestelmät. Ranskan presidentti Francois Hollande on ehdottanut euroalueelle jopa yhteistä hallitusta.

    Euroalue ei ole kehittynyt sellaiseksi kuin eduskunnalle vuonna 1998 esitettiin. Siihen kuuluminen on aiheuttanut Suomelle taloudellista vahinkoa, työttömyyttä ja julkisen talouden pahan alijäämän. Euroopan unionin perussopimusten vastaisesti on ryhdytty tukemaan taloudellisesti vaikeuksiin joutuneita jäsenmaita. Näitä tukijärjestelyjä ollaan lisäämässä ja saattamassa ne pysyvälle pohjalle. Euroalueen päätöksentekojärjestelmää ollaan muuttamassa tavalla, joka olennaisesti kaventaisi Suomen taloudellista ja valtiollista itsenäisyyttä.

    Näistä syistä ehdotamme, että Suomen jäsenyydestä euroalueessa järjestetään kansanäänestys, jonka yhteydessä kerrotaan avoimesti jäsenyyden tähänastiset vaikutukset ja siihen liittyvät tulevaisuuden uhkat ja riskit. Jos kansan enemmistö kannattaisi Suomen pysyttäytymistä euroalueessa, se hyväksyisi käytännössä euroalueen muuttumisen velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi. Jos kansanäänestys sen sijaan johtaisi Suomen eroamiseen euroalueesta, euron rinnalla otettaisiin käyttöön kansallinen valuutta. Tällöin Suomi olisi raha- ja talouspolitiikan suhteen samassa asemassa kuin muut Pohjoismaat.

    • ’Pohjoismaiden suurlevikkisin…’, oletan, että puhut hesarista jota en ole ainakaan 10v lukenut lainkaan. Ja juuri syistä joita tuot esiin. En halua olla dis-infon ja propagandan kohde, en lukea lehteä joka on tuhonnut ja haluaa tuhota vielä rajummin maamme suvereniteetin ja kiinnittää meidät vastoin kansan tahtoa pysyvästi tähän surullisen kuuluisaan ’länsimaiseen arvoyhteisöön’ jota enemmän muistuttaa ’pankkiirimafian saalistusyhteisöä’.
      Ja aina olen ihmetellyt kuinka tuo hesarin propaganda maistuu niinkin monelle meistä. Kun sitä tarpeeksi pitkään lukee niin lienee aika vaikea on irtaantua omien aivojen käyttöön ja sokeutuu ikuiseksi russofoobiksi ja kyvyttömäksi näkemään niitä likaisia juonia ja valheita, joilla EU:ta pyöritetään kohti pankkirikommunismia.
      Ilta-sanomat, hesarin iltapäivä-versio ?, on sitten turhuuden huippu joka paljastaa sen tyhjiön ja narsistisen onttouden johon lukijakuntaa yritetään turruttaa tyyliin ’sinustakin voit tulla miljonääri’.. Sitä voi nettiversiona selata vakuuttuakseen asiasta. Ja Iltalehti painii samassa turhuuden viihdesarjassa julkkisten kertoessa tarinoitaan.

      Mutta asiaan: kansanäänestys on tuiki tärkeä asia… Irti EU:sta… se lienee kiistatta kansan tahto jota vastaan eliitti on nyt käynnistämässä kaiken vastavoimansa. Paljastuu hyvin, ettei sillä ole, eikä koskaan ole ollutkaan mitään tarkoitusta toimia kansan tahtoa kunnioittaen vaan täysin kaikin keinoin vain omia etujaan ajaen. Kaikki keinot on aina otettu käyttöön jotta kansa saadaan harhautettua ja eksytettyä tosiasioista, jälleen kerran.
      Mielenkiintoista nähdä meneekö kansa yhä ns. halpaan ja onko se yhä vedettävissä mukaan valheisiin ja illuusioihin ja antaako se yhä eliitin kaivaa maata omien jalkojensa alta. Kovasti odottaisi jo heräämistä ja havahtumista nykyisiin mittasuhteisiin paisuneen alempien kansankerrosten alati kasvavan kärsimyksen hyökyaallon alla. Vai tarvitaanko vielä lisää ’kusetusta’ ja kärsimystä…?
      On sanonta: joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Sitä mukaellen voisi sanoa: joka EU:ta tukee, se tuskaa lisää.

  11. Kiitos kirjoituksesta ja keskusteluista – sattui sopivasti silmiin tämä luento, joka kannattaa katsoa (mikäli ei ole tuttu entuudestaan)
    Bill Mitchell in Helsinki: The Euro Crisis and Austerity
    https://youtu.be/yHEjobYP6mg (tekstitetty suomeksi)
    – tässä taas vaihtoehto USAn vaaleihin
    Anonymous – VOTE ANONYMOUS 2016
    https://youtu.be/FI4HagtgTPQ
    (ehkä pienellä huumorilla tämä jälkimmäinen)

  12. Keskustelu poliittisista aatteista sekä poliittitista ja taloudellisista järjestelmistä lienee lopultakin miltei mahdotonta oloissa, joissa Facebook-’kulttuuri’ näyttää ottaneen ylivallan.

    Facebook on siis se Internetissä toimiva mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu, joka ”tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden kuvallisen käyttäjäprofiilin luomiseen sekä yhteydenpitoon ystäviensä kanssa”.

    Tuo ’ihmisystävälliseltä’ vaikuttava kuvaus unohtaa pääasian. Kysymys on suunnattomasta bisneksestä, jonka tarkoituksena on kerätä fyffeä omistajilleen.

    Facebook on perustettu: 4. helmikuuta 2004, Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat
    Osakekurssi: FB (NASDAQ) 113,05 $ +0,51 (+0,45 %)
    24. maaliskuuta klo 16.00 UTC-4 – Vastuuvapauslauseke
    Päätoimisto: Menlo Park, Kalifornia, Yhdysvallat
    Perustajat: Mark Zuckerberg, Dustin Moskovitz, Eduardo Saverin, Andrew McCollum, Chris Hughes
    ¤
    English pronunciation of “Facebook”
    Facebook
    Facebook™

    uk
    /ˈfeɪsbʊk/
    How to pronounce Facebook™ in British English

    us
    /ˈfeɪsbʊk/
    How to pronounce Facebook™ in American English

    Väitetään että Suomessa osataan englantia varsin hyvin. Sen vuoksi tuntuu oudolta, että useimmille suomalaisille Facebookin ääntäminen näyttää tuottavan ylivoimaisia vaikeuksia. Toimittajia myöten puhutaan feisbuukista, siis kahdella u:lla (sic!).

    No, ydin on lopultakin siinä, että kapitalismin takuumiehen tuottama läpeensä kaupallinen tuotos on löytänyt Finlandiasta vankan tukijoukon. Tuo joukko jakaa itsestään kaiken mahdollisen informaation, myös NSA:n iloksi. Ja Pääsiäisenä suomalainen feisbuuk-friikki saa ihailla kuvaa EU:n parlamentaarikon pääsiäispöydästä, ajankohtana, jolloin Eurooppa on kaaoksessa terrori-iskujen jäljiltä.

    Onneksi edes Paavi on ajan tasalla. Lainaan mediaa: Paavi Franciscus on arvostellut Euroopan ”välinpitämätöntä ja nukutettua omaatuntoa” pakolaisia kohtaan. Katolisen kirkon johtaja otti asiaan kantaa pitkäperjantaina Roomassa.

    Paavin mukaan Välimerestä ja Egeanmerestä on tullut pakolaisten hautausmaa.

    Franciscus niin ikään tuomitsi pedofiilipapit, asekauppiaat, fundamentalistit sekä uskonnon vuoksi muita vainoavat. Paavi korosti, että pedofiliaan syyllistyvät papit riistävät viattomilta omanarvontunnon.

    Kymmenettuhannet ihmiset kokoontuivat kuulemaan paavia ja rukoilemaan tämän kanssa Rooman Colosseumille. Colosseumilla uskotaan surmatun tuhansia kristityitä antiikin Rooman aikana.

    Franciscus on toistuvasti kehottanut kansainvälistä yhteisöä avaamaan ovensa pakolaisille ja taistelemaan muukalaisvihaa vastaan.

    • Feisbukista en juurikaan ymmärrä kun en ole mukana siinä. Koko homma tuntuu kovin oudolta ja vieraalta IsonVeljen puuhalta. Kumma kun kansa sen innolla jakaa tajuamatta kenen koukussa siinä ollaan.
      Mitä Vatikaaniin tulee niin onhan se ’ajan tasalla’. Aina ollut. Mitään hyvää en itse siitä usko, anekauppa sen aikoinaan todisti mikä on pelin henki. Kun raha Vatikaanin kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa. Paavia pidän enemmän maallisen kuin taivaallisen vallan kätyrinä. Puheet ovat puheita mutta nwo-kuviossa Vatikaani roikkuu ja haluaa tulla koko maailman uskonnolliseksi johtajaksi ja sanella kuinka taivaan portit aukenevat Paavia kumartamalla. Ja onhan meillä tämä oma Soinimme, jonka toimet kyllä kertovat kuinka kunnon katolilaisen tulee kansaa huijata.
      ——
      Raha ja demokratia (solidaarisuus) ovat toisensa poissulkevia.Vapaa kilpailu on sitä, että raha sanelee säännöt… kuten formuloissa: rikkain ostaa parhaat suunnittelijat, sponsorit ja kuskit ja tuulettaa voittajana.
      Ja rahan hallitessa mediaa toisinajattelijat tukahdutetaan. Syrjäytyviä odottaa ’hiljainen Siperia’, slummiutuva Unhola… . telttakylä, josta tuo rahan ohjaama media ei mitään kerro… välittää vain ‘valtakunnassa kaikki hyvin’ sanomaa kun ‘miehistä parhaat’ panevat junat kulkemaan omilla ehdoillaan… mutta minne? Ja valittavat, että kansa vaatii liikaa vapaata kun pitäisi alistua niukkuuteen, pitempään työviikkoon, tekemään enemmän – ja halvemmalla. Ehkä on kansan vikakin jos kaikki menee lopulta pieleen… Hitlerkin pesi kätensä ja syytti kansaa, joka sai ansaitsemansa tuhon kun ei antanut tarpeeksi suurelle ja jalolle Fyyrerilleen…
      Kuinka Oswald Spengler Länsimaiden perikato kirjassaan saattoi jo sata vuotta sitten nähdä niin pitkälle…?: henki latistuu, kuolee materian edessä, eliitti luopuu yhteisestä edusta itsekkäiden pyyteidensä hyväksi, psykopaatit ottavat rahan, valtaavat median ja tuhoavat demokratian… alkaa yleinen barbarisoituminen, jossa tiede muuttuu teknologiaksi ja henki materiaksi… syntyy uusi hahmo, epäyksilö, joka ei luo vaan vain kuluttaa sitä mitä massoille tuotetaan!

      • ”Ja onhan meillä tämä oma Soinimme, jonka toimet kyllä kertovat kuinka kunnon katolilaisen tulee kansaa huijata.”

        Ai siis katolilaiset ovat huijareita vai? EI näy loppua tulevan sovinismillesi.

        Onhan meillä luterilaisia ja lestadiolaisiakin hallituksessa, oko kunnon luterilaisen ja lestadiolaisenkin tehtävänä huijata kansaa? Vai ovatko he parempia kuin katolilaiset?

        • No voi, voi! Taasko aloitat. Kukaan kansaa huijaava ei ole hyvä ihminen. Ei mikään uskonto tee ihmisestä hyvää ellei hän itse valitse hyvyyttä. Uskonto on kovin monelle pelkkä kulissi.

  13. Esirippu repeää
    Jukka Relander kirjoittaa (SK/1.1.2000 Esirippu repeää): ”Ennen perikatoaan kulttuurit jähmettyvät sivilisaatioiksi. Se tarkoittaa standardisoitumista, tasapäistymistä ja sen yleispäteviksi ja minne tahansa siirrettäviksi typistyneiden hedelmien (hallinnon, teknologian, talouden/su) leviämistä kulttuuripiirin keskuksista sen reunoille ja niiden yli vailla minkäänlaista yhteyttä paikallisiin perinteisiin (joiden varaan sivistys aiemmin rakentui/su). — Valta siirtyy vanhoilta hierarkioilta suppealle, massoja ohjailevalle ja heidän mandaatillaan toimivalle eliitille samalla kun erilaiset aatteet ja pelastusopit ravisuttavat kulttuurin keskiöön kohonnutta rahvasta.
    Sivilisaation päätepiste on maailmankaupunki, metropoli, jossa henki muuttuu aineeksi ja kulttuuri massoittuu ajanvietteeksi.” — Masentavaa mutta niin osuvaa…

    Sivilisaatioksi muuttunut kulttuuri pirstoutuu erilaisten hengettömien vähemmistöjen epätoivoiseksi selviytymis-kamppailuksi ja kadottaa eheytensä. Samoin käy yksilöille kun henki kuolee. Lopulta elämä ei enää suuntaudu tulevaisuuteen vaan tähän hetkeen, sen nautintoihin ja kuluttamiseen. Siitä ei voi seurata mitään hyvää.
    Kaikki mitä alla oleva ote Amerikan tilanteesta kertoo, sopii myös oman maamme tilanteeseen.

    An Introspective Look at the Future of America
    Systemic Fraud, Corruption and Financial Instability
    by Craig Harris
    http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=16749
    The ”people’s representatives” as they like to be called, no longer represent the people at all but instead solely represent and pledge allegiance to the special interests and corporate lobbyists who have bought and paid for their votes, along with the media oligarchs who control who sits in the seats. Regardless of whether they call themselves Democrats or Republicans, they are a group of self important, self serving, morally bankrupt, corrupt, clueless buffoons and criminals running unchecked by a complicit corporate media.
    The only thing the ”people’s representatives” have in common is contempt for the people they are ostensibly representing.
    Here at the end of 2009, the United States has morphed into a bankrupt fascist oligarchy which owns the military machine as a policy enforcement tool, the entire political body and the media
    These megalomaniac, sociopathic aspirations of ever more power and control by an elitist group of criminals come at the expense of America and future Americans.

    • Ainakin yksi yritys perikadon estämiseksi löytyy Ranskasta. Siellä Ihmiset ovat havahtuneet näkemään että
      Ranska taitaakin olla Kreikan jälkeen seuraavana vuorossa maailman eliitin Euroopan tuhoamislistalla.

      com/watch?v=00v152oR_R0

  14. Miten voisi kuvailla USA:ta ja sen poliittista järjestelmää?

    Henkilökohtaisesti en ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa ja tuskin koskaan menenkään, jotain sukulaisia, pikkuserkkuja, siellä asuu aika paljon, kuten Kanadan puolellakin. Näin kai on aika monen kohdalla, suvusta kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana. 🙂

    Tähän maahan on joutunut tutustumaan pakon edessä, elokuvien, sarjafilmien ja ylipäätään kaikenlaisen hömpän kautta, joten tätä kautta syntynyt mielikuva ei voi olla kovin realistinen.
    USA:ta kannattaa katsoa nykyisen Euroopan tapahtumien kautta. Yhdysvallat on maa, jonka perustivat laittomat maahanmuuttajat, jotka suorittivat etnisen puhdistuksen ja tappoivat yli 60 miljoonaa alueella asunutta alkuperäisasukasta. Maa on siis luotu kansanmurhalla ja etnisellä puhdistuksella. Onko tämä eurooppalaistenkin kohtalo? No se jää tulevien sukupolvien nähtäväksi.

    Nykyisen USAn poliittinen järjestelmä muistuttaa ex-Neuvostoliiton tai nykyKiinan yksipuoluejärjestelmää. Yhdysvalloissa on kyllä kaksi valtapuoluetta, jotka eivät eroa toisistaan käytännössä millään lailla. Muitakin puolueita maasta löytyy, mutta niiden edustajilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä kongressiin tai USAn presidentiksi.

    Tutkaillaanpa hetki näitä puolueita republikaaneja ja demokraatteja. Vuorovedolla jommankumman puolueen edustaja valitaan Yhdysvaltain presidentiksi, nyt demokraatti Obaman jälkeen vuoro siis olisi republikaanilla. Se, onko se Donald Trump, vai joku muu republikaani, asiaa kannattaisi kysyä Lontoosta, Chatham Housesta (ajatushautomo, jonka sisällä vaikuttaa RIIA).
    Clintoneilla on kyllä erittäin lämpimät suhteet RIIAlaisiin, joten demokraatti Hilaryakaan ei voine vielä sulkea leikistä pois.

    Suomalaisesta näkökulmasta hieman on ihmetyttänyt tämä näennäinen kahtiajako näiden puolueiden välillä, missä republikaanit kuvataan oikeistoksi tai äärioikeistoksi ja demokraatit taas jonkilaiseksi vasemmistoksi.
    Tässä jaossa minua on ihmetyttänyt esim. näiden puolueiden tunnukset. Samoin kuin Suomessa, jenkeissä, ainakin nämä kaksi puoluetta tunnustavat väriä: ns vasemmistolaisilla demokraateilla se on Suomen kokoomuksen ruiskukan sininen ja ylätys, yllätys, äärioikeistolaisilla republikaaneilla liki kommunistisen punainen. Tämä kaikki on tietysti irrelevantia ja toissijaista, mutta jos tutkitaan näiden puolueiden historiaa, niin 1800-luvulla demokraatit olivat rotusortopuolue, joka kannatti orjanomistusta ja jonka tukialuetta olivat etelävaltiot ja republikaanit vastaavasti vastustivat rotusortoa ja orjanomistusta. Nämä puolueet näyttävät myöhemmin vaihtaneen kannattajia keskenään vai ovatko?

    Jos verrataan näitä puolueita keskenään niiden ns. sisäisen demokratian kannalta, niin repiblikaanit voittavat demokraatit 6-0. Nyt, kun käydään esivaaleja ja puolueet valitsevat ehdokastaan presidentinvaaleihin, niin demokraattien ns ”supedelegaatit” vievät täysin pohjan pois puolueen sisäiseltä demokratialta. Demokraatit eivät tunnusta mies ja ääni -periaatetta. Republikaanien kunniaksi, ainakin toistaiseksi, voi lukea sen, että he kunnioittavat tätä periaatetta.
    Demokraatien sisällä käyty kamppailu Bernie Sandersin ja Clintoskan välillä ei ole jäänyt edes näiden ”superdelegaattien” varaan, Arizonassa demokraatit vähensivät äänestyspaikkoja radikaalisti (äänestämään piti jonottaa pahimmillaan yli 5 tuntia) taatakseen Clintoskan voiton. Sandersin potentiaalisia äänestäjiä estettiin tällä tempulla äänestämästä. Asiasta ei uutisoinut USAn valtamedia, eikä tietenkään niiden äänitorvet, Yle tai Hesari.

    Bernie Sandersin pääsy demokraattien presidenttiehdokkaaksi on muutenkin hyvin teoreettinen mahdollisuus, Bernien etninen tausta juutalaisena pitää siitä huolen. RIIAn kannalta olisi liian paljastavaa valituttaa juutalainen USAn presidentiksi. Mulatti Obama vielä testimielessä kävi laatuun, hänen suurin rahoittajansa vaalikampanjoissa oli Goldman Sachs, sama tilanne lienee nyt Clintoskalla. Bernie Sandersin rahoittajista ei ole toistaiseksi puhuttu halaistua sanaa, mutta rahaa tuntuu löytyvän.
    Muistakaa kuinka kävi toistaiseksi ainoalle katolliselle Yhdysvaltain pressalle, hänet ammuttiin.

    Laitan tähän loppuun viimeisimmän jakson ”Redacted Tonight” -viihdeohjelmasta (pyörii RT:llä), siinä Arizonan vaalipelleily paljastettiin. Yle yrittää ”Noin viikon uutisilla” luoda jotain vastaavaa. huonolla tuloksella kylläkin.

    https://www.youtube.com/watch?v=retFDQ4VMFQ

  15. Kuubasta otetaan NWO-oppia, maa on nyt se mallimaa jota tulee seurata sanovat Rockefeller ja CFR-Pojat

    Actually, Americans have much to learn from Castro’s Cuba. No wonder David Rockefeller and other CFR honchos describe Castro’s Cuba as “a model to follow.”[1]

    What can Americans learn from Castro’s Cuba? Among other things, they can learn how to destroy the middle class. For many decades, the CFR conspirators have been destroying the American middle class. Well, Castro did it in Cuba in just a few years.
    http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=131181

  16. En näe nykyisellä korporatokratialla mitään yhteyttä sosiaalisen markkinatalouden kanssa. Tai markkinatalouden ylipäänsä. Korporatokratia ei ole markkinataloutta vaan rahalla hallitsevan eliitin harvainvaltaa. En kuitenkaan mitenkään voi pitää poliittisen vasemmiston valheellisia rauhan ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden haikailuja sopivana vaihtoehtona nykytilalle. Siinä juostaan karhun kainalosta suoraan suden suuhun. Vasemmistoliiton ajama politiikka on näennäishumaania höttöä. Vasemmistolla on aina ollut käsi jonkun muun taskuilla. On olemassa syynsä siihen, miksi kaikki vasemmistoutopiaan perustuvat yhteiskuntakokeilut ovat historian saatossa epäonnistuneet.

    Toimiva sosiaalinen markkinatalous olisi mielestäni järkevin vaihtoehto talousmalliksi. Sekään ei kuitenkaan tule toteutumaan. Poliittisen väripaletin kaikissa sävyissä on ainoana päämääränä oman ahneuden pönkittäminen ja oman – ja muutama hyvän kaverin – varallisuuden rajaton lisääminen toisten kustannuksella.

  17. Pidän muuten suhteellisen törkeänä esimerkiksi asunnottomuusongelman nostamista esiin siinä valossa, että tämä nykyhallitus olisi sen jotenkin luonut tai sitä pahentanut. Todellisuudessa asunnottomuus Suomessa on tasaisesti vähentynyt sekä Kataisen-Stubbin hallituksen että Sipilän hallituksen aikana. Tähän positiiviseen kehitykseen ei siis vasemmistopolitiikalla ole juuri osaa eikä arpaa. Lisäksi moni muu sosiaalinen epäkohta, kuten eläkeläisiä köyhdyttävä taitettu indeksi, on vasemmistopoliitikkojen aikaansaannosta.

    Vasemmisto on viime aikoina kunnostautunut lähinnä unelmoinnissa: enpä ole vasemmiston suunnasta kuullut yhtään realistista näkemystä siitä, miten tänne saapuneet turvapaikanhakijat tullaan elättämään. Vasemmistoa tällainen tylsä reaalimaailma ei kiinnosta – kunhan solidaarisuuden kirkasotsainen ideologia vain säilyy puhtoisena. Siksi minun on vaikea nähdä mitään postitiivista siinä, että juuri Vasemmistoliiton puoluekokouksessa on innostuttu haikailemaan poliittisen ideologian perään. Se on lähinnä ironista.

    • Tuo mitä sanoit vasemmistosta osuu kohdalleen minustakin. Käsi on todella toisen taskussa eli pääosin pankkiiri-mafian taskussa velkaa kasvattaen ja kansan velkaorjuutta lisäten.

  18. Eikö puheiden aika olisi jo ohi? Mitä te luulette sillä saavuttavanne, että märehditte täällä?
    Hankkikaa palanen maata. Opetelkaa viljelemään sitä. Luokaa tavaroiden ja palveluiden vaihtoverkosto. Käyttäkää aina TOR-selainta. Älkää antako nimeänne ikinä mihinkään. Ei bonuskortteja. Käyttäkää vain käteistä. Tehkää työt pimeänä. Auttakaa toisianne. Sopikaa merkki josta tunnistatte toisenne. Jos autoihin tulee pakollinen satelliittipaikannusjärjestelmä, repikää kilvet irti. Hankkikaa aseita, laittomia, tietysti. Hankkikaa kultaa tai jotain muuta joka säilyttää arvonsa. Valitkaa yksi henkilö joka elää kunniallista elämää ja tarvittaessa siirtäkää omaisuus hänen nimiinsä.

    Mitään ei tule tapahtumaan jos jäätte odottamaan sitä että suuri enemmistö joskus havahtuisi.

    • En pysty vastaamaan, onko ns. lumipallo-efektiä tapahtumassa suuren, horroksessa olevan enemmistön suhteen so. kun yksi herää, niin hän saa vähitellen yhden tai useamman muun tulemaan tietoisiksi siitä tuhosta, minne rikolliset vallanpitäjämme ylikansallisine takapiruineen ovat meitä ja maatamme vetämässä kuin pässiä narusta.
      Jos sellaista edes jossain määrin olisi tapahtumassa, niin ei välttämättä olisi kovin kaukaisessa tulevaisuudessa se tilanne, että joukossa on muutaman prosentin osuus koko kansasta sellaisia ’heränneitä’, jotka ovat valmiita lähtemään barrikadeille rikollisia vallanpitäjiä vastaan. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 3-4% osuus tällaisia aktivisteja riittäisi saamaan aikaan ehkä radikaalejakin muutoksia politiikassa. Vastavalkea-sivusto on yksi niistä, jotka varmastikin pystyvät tällaista ’heräämistä’ saamaan aikaan tietyssä määrin.

      • Heräsivätkö kreikkalaiset? On vaaralllista ajatella, että Suomi olisi joku erityistapaus jota ei historian lait koske. Olen sanonut jo vuosia, että Suomea on tarkoituksella ajettu velkaantumaan jolloin ainoa ulospääsy on kaiken yksityistäminen. Ja keskiluokka olisi valmis vaikka maksamaan siitä ilosta, että köyhillä menisi vielä huonommin. Tälläinen ilmapiiri täällä on. Kaikenlainen solidaarisuus, välittäminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on joidenkin mielestä väärin. Ihmiset eivät enää halua hyvinvointivaltiota.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here