OECD:tä talousasioissa neuvovan komitean jäsen Ronald Janssen kirjoittaa kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n hiljattain julkaisemasta keskustelupaperista, jonka mukaan palkkojen jäädyttäminen ei todellisuudessa parannakaan kilpailukykyä, vaan sen sijaan leikkaa kokonaiskysyntää kaikkialla ja synnyttää deflatorisen, hintoja ja palkkoja alentavan, kierteen. Koska IMF on aina kannattanut vankasti meneillään olevaa eurokokeilua, jossa korvataan valuutan devalvointi palkkojen devalvoinnilla, on hyödyllistä tutkailla tarkemmin IMF:n keskustelupaperia, kuten Janssen toteaa.
IMF on tehnyt simulaation, jossa tutkailtiin seurauksia viiden euroalueen kriisimaan taloudelle, kun nimellinen palkkojen kasvu supistui kahdella prosentilla kahden vuoden ajan. Vertailusarjaan valitut maat olivat Kreikka, Irlanti, Espanja, Portugali ja Italia. Yhdessä ne edustavat noin 30 prosenttia euroalueen talouden arvosta.
Simulaatiossa oletetaan, että euroalueen keskuspankki EKP:n kädet korkotason suhteen ovat sidotut, koska korkotaso on jo lähellä nollaa. Simulaation oletuksiin kuuluu myös, että palkkatason alhaisen kasvun oletetaan heijastuvan alentuneina kuluttajahintoina, ts. etteivät reaalipalkat todellisuudessa laskisi.
TULOKSEKSI TULI, että palkkatason lasku (2 %) mainituissa viidessä maassa vaikuttaa koko euroalueen talouteen negatiivisesti. Euroalueen yhteenlaskettu bruttokansantuote putoaa 0,5 % siitä tasosta, jonka se ilman palkkojen jäädyttämistä olisi saavuttanut, ja inflaatioaste putoaa ylimääräisen prosentin verran.
Janssen toteaa, että simuloinnista saamistaan tuloksista huolimatta IMF ei anna periksi, vaan yrittää edelleen pelastaa perinteisen politiikkasuosituksensa — että palkkojen alentaminen on hyvä asia vaikka sitä tekisi useampi EU:n jäsenvaltio yhtä aikaa. IMF tekee niin ehdottamalla ns. määrällistä elvyttämistä (”kvantitatiivinen keventäminen”). Jos rahoituspolitiikan avulla ei ole mahdollista leikata lyhyen aikavälin korkoja, EKP:n pitäisi laittaa rahapainokoneensa käyntiin (luoda velasta rahaa kirjanpidolla) ja ostaa pitkäaikaisia joukkovelkakirjalainoja tai muuta rahoitusvarallisuutta, jotta edes pitkäaikaisia markkinakorkoja voidaan tuoda entistä alemmas.
IMF tekee lisää laskuharjoituksia ja saa tulokseksi, että EKP:n määrällisellä elvyttämisellä voidaan saada pitkäaikaiset korot laskemaan 0,5 prosenttia.
Janssen tarkastelee IMF:n kaaviota käyttäen sitä, millaisia vaikutuksia simuloidulla, kriisimaissa tehdyllä 2 prosentin palkka-alella yhdistettynä EKP:n tekemään määrälliseen elvyttämiseen olisi.
Euroalueen yhteenlaskettu tuotanto kasvaisi hieman (noin 0,5 prosenttia bkt:sta — ks. punainen katkoviiva vasemmanpuoleisessa kuvaajassa yllä), mutta inflaatio ei keskipitkällä aikavälillä juurikaan laskisi (punainen katkoviiva oikeanpuoleisessa kuvaajassa).
Alueellisesti tarkasteltuna muut euroalueen maat kuin kriisimaat kuitenkin häviäisivät taloudellisessa toimeliaisuudessa noin 0,4 prosenttia bkt:sta – vaikkakin kriisimaat hyötyisivät 2 prosentin bkt:n kasvun verran (ks. alempana oleva kuva). Tämä sallii IMF:n pitäytyä siinä uskomuksessa, että palkkojen leikkaaminen yhdistettynä EKP:n määrälliseen elvyttämiseen on velkojen runtelemille maille oikea tie ulos kriisistä. Vaikka tämä aiheuttaakin pientä tuotannon pudotusta muissa euroalueen talouksissa, olkoon sitten niin.
MÄÄRÄLLINEN ELVYTTÄMINEN on pohjimmiltaan politiikkaa, jossa keskuspankki pumppaa painamaansa rahaa talouteen ostamalla suuria määriä rahoitusvarallisuutta, kuten valtioiden velkakirjoja, osakkeita ja toisinaan jopa yrityspääomaa. Tämän toiminnan taustalla on toive, että jollain tavalla tämä uusi ylimääräinen raha käytetään kotitalouksien ja yritysten toimesta kuluttamiseen ja investointeihin. Janssen epäilee toiveen realistisuutta:
”Kuitenkin se, onnistuuko määrällisellä elvytyksellä luotu raha saamaan talouden pyörät liikkeelle ja kasvattamaan kokonaiskysyntää, riippuu siitä, mitä ne, jotka omistavat rahoitusvarallisuuden, tekevät rahalla, jonka ne saavat vaihtokaupassa. Pankit saattavat huomata, että niillä on vaikeuksia lainata ulos tätä ylimääräistä rahaa, koska kotitaloudet ja yritykset ovat jo korviaan myöten veloissa eivätkä siten erityisen innokkaita ottamaan lisää lainaa.”
Varakkaat kotitaloudet, jotka omistavat rahoituspääomaa (osakkeet jne) toki hyötyvät myymällä osakesalkkunsa sisältöä ostohintaa korkeammalla hinnalla, mutta on epätodennäköistä, että tämä likividiteetti käytettäisiin tavaroiden ja palveluiden ostamiseen, koska varakkaimmat kotitaloudet kuluttavat suhteessa vähemmän kuin muut, Janssen havainnoi.
(toim.huom. Asian voisi sanoa myös niin, että varakkaamman vähemmistön kulutus suuntautuu ylellisyystuotteiden ja -palveluiden ostamiseen, joten sillä ei ole mainittavaa vaikutusta arkisempien tuotteiden tuotantoon, myyntiin ja hintaan. Kuinka monta paria farkkuja ihminen tarvitsee? Kuinka usein todella rikas käyttää julkista liikennettä tai käy kampaajalla?)
IMF ei ole tietämätön niistä vaikeuksista, joita liittyy kysynnän synnyttämiseen käyttämällä osakemarkkinoita ylimääräisen, määrällisellä elvyttämisellä luodun rahan välittymiseen, mutta IMF piilottaa havaintonsa alaviitteeseen nro 28. Alaviitteessä kerrotaan, että todisteet epätyypillisen rahapolitiikan vaikutuksista eivät ole selkeitä ja että Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven velkakirjaostoilla (eli määrällisellä elvyttämisellä) oli päinvastainen vaikutus reaalitalouden toimeliaisuuteen ja inflaatioon kuin oli tarkoitettu.
On olemassa tapa, jolla uusi ylimääräinen raha välittyy talouteen kokonaiskysyntää kasvattamaan, Janssen kirjoittaa, ja se on se, että EKP alkaa rahoittaa suoraan julkista alijäämää ja ylimääräistä valtioiden kulutusta, mieluiten julkisiin investointeihin. Tällä olisi varma vaikutus kokonaiskysyntään.
TÄMÄ TIE ON EKP:LTÄ SULJETTU. Talousliitto EMU:n säännöt kieltävät EKP:ta rahoittamasta suoraan valtioiden alijäämää. Tämän kenties voisi kiertää antamalla EKP:n ostaa tuoretta valtionvelkaa jälkimarkkinatoimijoilta, mutta siinäkin tapauksessa EU:n solmimat sopimukset — vakaussopimuksesta finanssipoliittiseen sopimukseen — estävät tällaisen toiminnan. Joten IMF päätyy suosittelemaan jo ennestään deflaation rajoilla keikkuvalle euroalueelle deflatorista palkkapolitiikkaa, vaikka tietää, että sillä ei ole menestymisen mahdollisuuksia.
Janssenin mukaan on olemassa vaihtoehto, ja tähän omien suositustensa vastaiseen vaihtoehtoon IMF – luultavasti alitajuisesti, arvelee Janssen – antaa todistusaineistoa. IMF:n paperissa nimittäin tutkitaan sellaistakin mallia, jossa kahden prosentin palkka-ale ulotetaan koskemaan koko euroaluetta — edelleen nollaa lähentelevän korkopolitiikan oloissa. Tulokseksi IMF saa tuhoisat vaikutukset. Viiden kriisien runteleman maan bkt laskee, inflaatioaste samoin, ja päädytään deflaatioon. Jos inflaatioaste laskee samalla kun nimellinen korkotaso pysyy ennallaan, reaalikorko kasvaa ja kuluttajakysyntä sekä investoinnit laskevat.
Jos sen sijaan palkkoja nostettaisiin yhtä aikaa kaikissa euromaissa, ei mikään euroalueen maa menettäisi kilpailukykyään suhteessa muihin euromaihin. Koska inflaatioaste on jo kaukana EKP:n virallisen tavoitteen alapuolella, EKP:lla ei ole mitään syytä puuttua korkotasoon tukahduttamalla kasvua ja puuttumalla palkkoihin. Jos inflaatioaste nousee eikä EKP nosta nimellistä korkotasoa, silloin reaalikorot laskevat ja kokonaiskysyntä kasvaa, Janssen pohtii.
Toisin sanoen vaikuttavat voimat olisivat päinvastaisia kuin IMF:n hahmotelmassa, jossa kaikki euroalueen maat laskevat palkkatasoa. Tulosten voi silloin olettaa olevan niidenkin osalta päinvastaisia kuin kaavioissa esitettyjen mustien käyrien mukaiset: kriisimaiden tuotanto kasvaisi yhden prosentin verran ja inflaatioaste kohoaisi nollasta lähemmäs EKP:n virallista hintavakaustavoitetta, hahmottelee Janssen.
Kysymys kuuluukin, miksi IMF – sen sijaan että keksii kaikkia mahdollisia ja mahdottomia väitteitä jatkaakseen vaarallista palkkadevalvaatiokokeilua – ei mieluummin kartoita tarkemmin palkkatason nostamisen vaikutuksia koko euroalueella. Voisiko kyse olla ideologian aiheuttamasta sokaistumisesta? kysyy Janssen artikkelinsa lopussa.
| Kommentti. Pakkomielteenomainen puuhastelu alijäämien kanssa johtuu paljolti siitä, että kun nykymallissa liikepankit luovat rahan velasta, jokainen valtio pyrkii vientiylijäämään kyetäkseen maksamaan korot liikepankeilta ja sijoittajilta ottamistaan lainoista. Ja se taas on mahdotonta, että kaikilla maailman valtiolla olisi yhtä aikaa vientiylijäämää.
Tällaista ongelmaa ei tässä mittakaavassa esiintynyt silloin kun valtiot laskivat itse liikkeelle käyttämänsä valuutan. Valuutan merkitys valtion kannalta on taas siinä, että se on valtion liikkeelle laskema mittayksikkö, jolla maksetaan verot. Tämä helpottaa raha- ja talouspolitiikan laatimista. Kansainvälinen vaihtokauppateoria päättelee, että maat voivat maksaa valtavat velkansa yksinkertaisesti alentamalla palkkatasoa voidakseen maksaa velkojilleen, talousprofessori Michael Hudson sanoo. Hudsonin mukaan IMF:n suosima rakenne- ja taloussopeuttaminen sekä velkaantuneille maille pakotetut talouskuriohjelmat ovat pohjimmiltaan ryöstämistä — keino siirtää kansallisvarallisuus ulkomaisille velkojille. Hudson huomauttaa, että rahatalousteoria kiinnittää huomionsa vain hintojen inflaatioon, kuten vaikkapa asuntojen hinnan laskuun. Globalisaation lupaukset varallisuuden lisääntymisestä ja tasaisemmasta jakautumisesta ovat myytti. Kuitenkin jopa vasemmistolaiset ja marxilaiset taloustieteilijät ajattelevat riistoa palkkojen kautta eivätkä näytä tiedostavan sitä, että riiston pääasiallinen työkalu on tuoton uuttaminen pääomalle korkomaksuilla, valittaa Hudson. Euroopan ammattiliittojen ETUI-järjestön vanhempi tutkija Jan Drahokoupil puolestaan sanoo Euroopan komission olevan harhateillä kuvitellessaan verotuksen painopisteen siirtämisen ansiotuloista kulutukseen auttavan talouskasvua. Kulutuksen verottaminen vaikuttaa työllisyyteen jokseenkin samalla tavalla kuin ansiotulojen verottaminen, huomauttaa Drahokoupil. Komission omat työmarkkina-analyysit sitä paitsi osoittavat, että työvoimakustannusten vähentämiseen tähtäävät strategiat ovat saavuttaneet käyttökelpoisuusrajansa; korkean työttömyyden maissa työvoimakustannusten alentaminen on epäonnistunut. Empiirisesti tarkasteltuna myöskään työnantajien maksamien sosiaaliturvamaksujen ja työllisyyden välillä ei ole korrelaatiota. ”Ironista kyllä, Belgia, jossa työnantajien sosiaaliturvamaksuja alennettiin 33 prosentista 25 prosenttiin ja jossa verotetaan kulutusta, kuten autoilua, raskaimman kautta, edustaa eurooppalaista keskiarvoa. Tavallaan Belgian edustama surrealismi kuvastaa hyvin Euroopan tasolla tehtyjen yritysten turhuutta”, Drahokoupil sanoo. Itse arvelen, että kenties reaalitalous rahoitusmalleineen ja finanssikapitalismin kasinotalous ovat yksinkertaisesti erkaantuneet niin kauas toisistaan, että tähän asti todeksi luullut rahan ja talouden toimintaa kuvaavat teoriat eivät hahmota kokonaisuutta; talous ei enää noudata logiikkaa ja oletuksia. Keskiarvoja ei voi soveltaa, koska puhutaan kahdesta erilaisesta, eri tavalla toimivasta todellisuudesta. EU-komissio voisi keskittyä korruption kitkemiseen. Tuore tutkimus kertoo korruption maksavan EU:lle 71 miljardia euroa vuodessa. Korruption kitkeminen piristäisi Euroopan väestön mielialaa ja loisi samalla uskoa siihen, että poliitikot tekevät joskus jotain hyödyllistäkin. Riikka Söyring |
Lähde
- Janssen, Ronald | Social Europe Journal (27.11.2015): Lost in Contradiction: The IMF And Competitive Wage Dumping In The Euro Area
https://www.socialeurope.eu/2015/11/lost-in-contradiction-the-imf-and-competitive-wage-dumping-in-the-euro-area/
Kommentin lähteet
- Hudson, Michael | KPFA Radio (3.2.2016): The New Global Financial War
https://kpfa.org/episode/guns-and-butter-february-3-2016/ - Drahokoupil, Jan | Social Europe Journal (15.3.2016): The ‘Tax Shift’: A Surrealist Fantasy https://www.socialeurope.eu/2016/03/43611/
- European Parliamentary Research Service, EPRS (maaliskuu 2016): Organised crime and corruption. Cost of Non-Europe Raport
http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/IDAN/2016/558779/EPRS_IDA%282016%29558779_EN.pdf
OIKAISU 26.3.2016 klo 12.55: Korjattu prosenttiosuus oikeaksi lauseessa ”IMF tekee lisää laskuharjoituksia ja saa tulokseksi…”
Maallikkona vähän ihmettelen, tarvitseeko olla loppututkinto kansantaloustieteissä havaitakseen tuon lopputuloksen. Kun kansalla on vähemmän rahaa, he kuluttavat vähemmän ja päinvastoin. Politikot sitä eivät ymmärrä, mutta että oikein talousnerot ja gurut.
Suurinpiirtein kaikki mitä ympärilläsi näet, on rakennettu siten, että Suomen pankki rahoitti budjetin alijäämät painamalla rahaa. Siitä luovuttiin 80-luvun puolivälissä, annettiin rahanpainamisoikeus yksityisille osakeyhtiöille ja se näkyy ympärilläsi. Satoa alettiin korjaamaan 90-luvun alkupuolella. Kohtapuoliin on kaikki yksityistetty, yhtiöitetty ja ”myyty” niille joilla rahanpainamisoikeus on.
Valtio saa nykyisin tuloja vain vetämällä välistä liikkeellä olevasta rahasta. Tätä pidetään erityisen tuomittavana. Siksi menoja on leikattava. Valtio onkin joutunut karsimaan erityisesti tehtävistään, joita sille on perustuslaissa määrätty. Muutamat kansanedustajat ovatkin valittaneet, että perustuslaki rajoittaa heidän ”työtään”. On leikattava koulutuksesta, oikeuslaitoksesta, terveydenhoidosta ynnä muusta. Kunhan nämä saadaan ”yksityistettyä” saadaan valtio turhana välistävetäjänä poistettua kuviosta kokonaan. Erityisesti on kärsinyt infra, johon tuskin mikään yksityinen taho sijoittaa, ainakaan vielä, kunnes tietkin saadaan maksulliseksi. Nyt ne ovat niin huonossa kunnossa, että tekohampaat eivät pysy suussa ajellessa.
Politikoilla on vielä menneiltä ajoilta joku harhakäsitys, fossiili, että työ luo lisäarvoa talouteen. Ei luo, kyllä sen luo talouteen ”pumpattu” raha, mieluummin reaalitalouteen, kiitos. Työllä saattoi ennenvanhaan elättää itsensä ja perheensä, hankkia jopa jotain reaaliomaisuutta. Nykyisin nämä eivät enää onnistu. Raha on kuulemma loppunut, vaikka sitä voi luoda rajattomasti lisää ja on luotukin. Enemmän kuin koko maailman BKT kymmenkertaisesti. Siksi väittämä kuulostaa vähän omituiselta. Siis raha on loppunut.
Ettei kommentista tulisi liian pitkä, jatketaan talouden tarkastelua seuraavassa, maallikon näkökulmasta.
Sinun tavis pitäisi ryhtyä Vastavalkean kirjoittajaksi pelkän kommentoinnin sijaan.
Nasevasti muotoiltu sinulta, taas kerran.
Loistava kommentti tavikselta – kiitos – totta jokainen sana tekohampaita myöten.
Toimivan talouden kaava on todellakin yksinkertainen, eli kaikenlainen kikkailu jota ”taloustieteilijät” työkseen harrastavat on pelkkää sanojen helinää ja teeskentelyä. Ollaan muka tekevinään positiivinen muutos talouteen keinoilla, jolla talous ajetaan pala palalta tietoisesti alas. Siellä nämä ”taloustieteilijät” istuvat norsunluutornissaan pilkun paikkaa siirtelemässä, mutta varsinaisiin ongelmiin ei luonnollisesti puututa.
Minäkin ehdotan sinua Vastavalkean toimittajaksi. Terävimmät havainnot tapahtuvat maailmanmenoa ruohonjuuritasolta seuraamalla, ei manipuloituja tilastoja tai neropattien linkkejä liittämällä, eli ei muuta kuin kynä savuamaan.
Kiitos suosituksista molemmille. Olen vielä mieltä että en saa hyvää artikkelia aikaan vaikka aiheita olisi.
Raha- ja talouspolitiikalla kaikki tehdään. Hallituksen loikat ovat seurausta, eivät poista syitä. Siksi raha- ja talous omaan haltuun ja johtajat vaihtoon. Oikeus painaa rahaa ei kuulu yksityisille henkilöille. Se keskittää reaaliomaisuuden harvoille. Eikä tässä vielä kaikki. Virtuaalipeleissä, johdannaisissa, on luotu aikapommi joka odottaa räjähtämistään. Arviot suuruudesta liikkuvat tuhansissa miljardeissa, siis arviot. Sen tekohengittämiseen menee nyt kaikki voimavarat. Tämä systeemi ei ohjaa rahaa kaikkia hyödyttävällä tavalla.
Yksi erikoisuus jota ei hevillä sanota. Työ ei tuo lisäarvoa talouteen, vaikka ”työpaikkoja luodaan”. Ei siis lisää kierrossa olevan rahan määrää. Eihän työnteettäjillä ole rahanpainokonetta, tai olisiko se nykyään 3D-tulostin. Rahan tulostaminen olisi nyt laitonta hallituksellekin, vaikka pääministerillä on 3D-tulostin. Rahaa saa vain pankista bitteinä. 3D-tulostimella saa tulostaa vain kakkaroita tms. Se paljon puhuttu ”työpaikka” helpottaa työntekijää vain, jos sillä saa tienattua asunnon ja lämpimän aterian. Helpottaa myös ”julkista taloutta” menojen laskiessa ja tulojen kasvaessa. Jos etsit hakusanalla ”bruttovelka” saat miljoona tulosta sanalla ”julkinen velka”. Yksityisiä velkoja ei lasketa, vaikka velka on sisäänrakennettu tähän raha- ja taloussysteemiin.
EU’sta on tullut korruption keskus ja varkaiden paratiisi. Huvitti hesarin ”tutkimus” joka julkaistiin eilen. YLE toisti papukaijana. Yli puolet kannattaa EU jäsenyyttä. Kysyttiin tuhannelta ”henkilöltä”. Laatuseloste edelleen nolla. Hyvä ettei saatu 110% kannatus. Tai väitetty, että kysely tehtiin Myllypuron leipäjonoissa. Siellä on kerralla aina tuon verran porukkaa.
Veronkierto on EU’ssa sisäänrakennettu. Sitä vastaan taistellaan kuulemma pää punaisena, ihme että mitään ei tapahdu. Olivat mepit kuulemma kuulustelleet suurimpia veronkiertäjiä. Vastauksia kauhistelivat mediassa mepit Jaakonsaari ja Kumpula-Natri. Ruohonen-Lerner kertoi kyllä olleensa ainoana suomalaisena meppinä edes paikan päällä. Että semmosta taistelua. EU myöntää myös miljardiavustuksia muun muassa infrahankkeisiin sinnesuntänne. Rahat katoavat jonnekin.
Olen tehnyt ”tuottavuusloikan” hallituksemme ohjeiden mukaan. Siitä lisää myöhemmin. Nyt ei ehdi, vaimo tuli komentelemaan hommiin.
Tähän palkka-alen vaikutukseen yritysten kilpailukykyyn ottaa kantaa myös Tilastokeskuksen tutkija Olli Savela, joka käsittelee blogissaan funktionaalista tulonjakoa ja mm. sen suhdetta kilpailukykysopimukseen: http://tietotrenditblogi.stat.fi/kilpailukykysopimus-muuttaa-funktionaalista-tulonjakoa/.
”Kilpailukykysopimus muuttaisi funktionaalista tulonjakoa. Mekaanisesti laskien palkkatulojen osuus arvonlisäyksestä pienenisi 1,7 prosenttiyksikköä ja vastaavasti voittojen osuus kasvaisi.
Tässä laskelmassa ei ole otettu huomioon työajan vuosittaisen 24 tunnin pidennyksen vaikutusta tulonjakoon. Sen vaikutus tulisi EK:n laskelmien mukaan olemaan lähes yhtä suuri kuin työnantajan sivukulujen alentamisen vaikutus.
Myös palkankorotusten jäädyttäminen vuonna 2017 muuttaisi funktionaalista tulonjakoa.
Suomen talouden kehitys 1980-luvulla ei ollut mitenkään huonoa, vaikka yritysten voitto-osuus olikin alhaisempi kuin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Vaikuttaakin siltä, että yritysten kilpailukyky ei ole ratkaisevasti kiinni palkkojen ja voittojen osuuksista.”
Siis yritystalousluvut osoittavat tutkija Olli Savelan mukaan, että ”yritysten kilpailukyky ei ole ratkaisevasti kiinni palkkojen ja voittojen osuuksista.” Eli palkkoja alentamalla ei lisätä ratkaisevasti yritysten kilpailukykyä.
Sen sijaan tällä kilpailukykysopimuksella muutetaan funktionaalista tulonjakoa yritysten ja niiden omistajien hyväksi palkansaajien kustannuksella. Mitä muita vaikutuksia tällä puolestaan on; on selvää, että palkansaajien ostovoima siinä heikkenee.
Juha Sipilän hallituksen pääoman etuja ajava höttöinen unelmalinja ei siis purekaan itse esitettyyn ongelmaan eli yritysten kilpailukykyyn. Sen ratkaisut löytyvät muualta, eli mm. innovaatioiden ja investointien lisäämisestä. Näihinhän palkka-ale ei vaikuta; tällaisenaan se tukee vain yhä lisääntyvää osingonjakoa omistajille.
Tekstin kohdassa ”IMF tekee lisää laskuharjoituksia ja saa tulokseksi, että EKP:n määrällisellä elvyttämisellä voidaan saada pitkäaikaiset korot laskemaan 50 prosenttia” on virhe.
Alkuperäistektissä on 50 basis points ja yksi basis point on 0.01% (0.0001) eli 1 prosentti on 100 ”peruspistettä”.
Pitäisi siis olla 0,5 prosenttia.
Minun mokani. Pahoittelen.
Kun yrityksiin jää enemmän rahaa, kannattaa niitä myös investoida tuotekehitykseen. Jos sattuu niin käymään, että yritykset jakavat voittoa omistajilleen, he investoivat pääasiassa rahat seuraaviin sijoituskohteisiin – viime vuonna mm. startupit saivat suomessa ennätysmäärän pääomasijoituksia.
Kuten artikkelissa mainittiin eivät valmiiksi varakkaat käytä lisärahaa turhaan kulutukseen. Jos kaikki varallisuus jaettaisiin tasaisesti, valuisi kaikki raha ulkomaille erilaisina hankintoina tai lomamatkoina. Olisi yksi hyvä talousvuosi, jota seuraisi ikuinen lama …
Erityisen hyvä on jos esim palkkojen alennuksilla saadaan julkisen sektorin rasitetta kansantalouden kilpailukyvylle pienemmäksi.
Antti, Suomen julkinen sektori on pienimmästä ja tehokkaimmasta päästä http://vastavalkea.fi/2015/04/05/289/
Riikkalle kiitokset, mutta tuskin saisin noin hyvää artikkelia aikaiseksi. Hyvä jos jonkin kommentin. Puuhastelen muuta, en viitsi selvittää taustoja ja tilastoja kovin paljon.
Antti tuossa jo laakaisi virallisen selityksen. Noinhan se pitää kuulua. Elävässä elämässä oikeasti tulokset on jaettu ja jaetaan osinkoina koska niitä ei juuri veroteta. Osinkojen kasvattaminen on palkanalennusten ainoa syy ja seuraus, ei muuta. Saada vienti vetämään on sitä samaa höpinää. Vienti on vetänyt vaikka on maailmanlaajuinen kysyntälama. Vienti- ja kauppatase on pienen notkahduksen jälkeen kääntynyt positiiviseksi. Palkkakustannukset ovat vientiteollisuudeessa kymmenen prosentin luokkaa. Ei palkkojen alennuksilla ihmeitä aikaan saada. Kannattaisi katella muita kustannuksia.
http://tilastokeskus.fi/til/mata/2016/01/mata_2016_01_2016-03-15_tie_001_fi.html
Kestävyysvaje on sitä samaa itseään. Se on itse aiheutettu miljardien ”suunnatuilla” verohelpotuksilla. On johtanut siihen, että Suomi ei pysty enää huolehtimaan viiden miljoonan ihmisen perustarpeista. On otettava velkaa, kunnes loputkin huolenpito saadaan lopetettua.
Selitykset ja ”loikat” ovat lumetoimia. Kaikki juontaa juurensa raha- ja talousjärjestelmään joka on sieltä. Taloudestamme ”pumpataan” rahaa ulos enemmän kuin sinne pannaan. (pano on tässä pankkitermi). Bruttovelkamme 2008 oli 218 miljardia, nyt 425 miljardia. Missä on yli 200 miljardia? Onko varallisuutemme kasvanut noin paljon seitsemässä vuodessa?
http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/maksutase/pages/tilastot_maksutase_ja_suorat_sijoitukset_maksutase_um_bruttovelka_fi.aspx
Samaan aikaan toisaalla, kierrossa olevan rahan määrä (M3) on pysytellyt 150 – 160 miljardin paikkeilla. Kun BKT on parisataa miljardia, on tuon summan kierrettävä kädestä toiseen 1,5 kertaa ja siitä voi valtio vetää välistä tulonsa. Niin kuin näkyy, kierrossa oleva rahamäärä ei ole juuri kasvanut velan huimasta kasvusta huolimatta. Juuri kierrossa olevan rahan määrä pitää rattaat pyörimässä, ei alati kasvava velka.
http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/tase_ja_korko/Pages/tilastot_rahalaitosten_lainat_talletukset_ja_korot_taseet_ja_raha_aggregaatit_pt_rahamaa_BC2E0EF2.aspx
Jotain höpinää on ollut keskuspankkirahoituksen palauttamisesta julkiselle sektorille. Siis ainoa järkevä toimi, jonka politikot poistivat emun toisessa vaiheessa. Lipponen sen sorvasi meille laiksi 1998. Nythän julkisektorin rahoitus kulkee näin: Liikepankki luo rahan, lainaa valtiolle ja kunnille, keskuspankki ostaa lainan pois jälkimarkkinoilta, ”sijoittajilta”. Siinä on yksi turha välikäsi jolle valtio (veronmaksajat) on rahoitusautomaatti. Sitten vielä avataan verovarat palvelujen yksityiselle rahastukselle niin voila, sano ranskalainen.
Jep… teräviä ajatuksia, kylmää ja kovaa faktaa.
Aika yksinkertainen tuo totuus lopulta on. Rahat pois sulta ja mulle kaikki.
Kapitalismi on julistettu ’ainoaksi oikeaksi’ taloustieteeksi, jolla keinottelukuumeeseen sairastuneet kyltymättömät keräävät kaiken itselleen.
’Taloustiede’ on naamioitua imperialismia, peitenimi asiantuntemukselle, joka mahdollistaa keinottelukuumeeseen sairastuneiden ahneuden.
Se myös antaa suuryrityksille luvan riistää kehitysmaita ja planeettaa, syödä pienyrityksiä, vaikka juuri niiden toimintaa pitäisi tukea.
”Taloudellisten lakien” naamion alle piilotetaan sangen paljon ilmiöitä, jotka eivät ole minkäänlaisten ”lakien” aiheuttamia, lukuun ottamatta luontaisen itsekkyyden lakia kourallisessa ihmisiä, joilla on tahto ja voima tehdä kansat alamaisiksensa, mitä laajimmassa määrässä, sanoi Henry Ford.
Tämä ei muuten ole kapitalismia mitä eletään. Tämä on Stubbia lainaten, sosiaalista markkinataloutta. Sosialismia rikkaille, kapitalismia köyhille. Oikeassa kapitalsimissa rikkaatkin voivat mennä konkurssiin. Tässä eivät mene.
Markkinataloutta tämä systeemi ei ole kuuna päivänä nähnytkään. Eikä tule näkemään ellei meno muutu.
Nii… onkohan tää nyt sitä sosialismia (kommunismia) jota se enveeoo sitten tulee olemaan kun pankkiirimafia omistaa kaiken ja lakeijat (byrokraatit) saavat sit niitä muruja tai avustajan palkkioita ja muut ei mittään…?
Näinhän se on palkka-ale ei todellakaan paranna kilpailukykyä.
Jos tarkastellaan ulkomaankauppaa ja kansainvälistä kilpailukykyä ulkomaan markkinoilla, niin siihen tämä palkka-ale ei vaikuta ollenkaan.
Kotimaan markkinoilla se tulee johtamaan kilpailun kovenemiseen, konkursseihin ja sitä kautta työttömyyden lisääntymiseen.
Lainaat Riikka Michael Hudsonia: ”Kuitenkin jopa vasemmistolaiset ja marxilaiset taloustieteilijät ajattelevat riistoa palkkojen kautta eivätkä näytä tiedostavan sitä, että riiston pääasiallinen työkalu on tuoton uuttaminen pääomalle korkomaksuilla, valittaa Hudson.”
Tämän aiheen käsittely on huomattavan mutkikasta, mutta kylläkin perin mielenkiintoista, kyse on siitä, että kovin monilla vasemmistolaisilla ja marxilaisilla ”taloustieteilijöillä”, Marxin opiskelu on jäänyt vain Pääoman I osaan. 🙂
Niin minullakin, joten pitänee turvautua itseäni enemmän lukeneisiin, valitettavasti kovin lyhyesti näitä asioita ei voi esittää:
”Voiton suhdeluku
M / C+V
Marx ilmaisee voiton keskimääräistä suhdelukua kaavalla: m / c+v. Kaava kuvaa kapitalistin saaman lisäarvon (m) suhdetta pysyvän pääoman ( c ) ja vaihtelevan pääoman (v) summaan. Suure ( c ) tarkoittaa tuotantovälineiden ja raaka-aineiden arvoa, (v) puolestaan prosessissa käytetyn työvoiman arvoa. Voiton suhdeluku on sitä suurempi mitä suurempi lisäarvo (m) on suhteessa viivan alapuolella mainittuihin kahteen muuhun tuotannontekijään c+v nähden. Lisäarvon suhdeluku ilmaistaan lisäarvon (m) prosentuaalisena osuutena summasta c + v.
Voiton suhdeluvun alenemispyrkimys
Marx paljasti ensimmäisenä taloustieteilijänä täsmällisesti argumentoiden, että voiton suhdeluku pyrkii kapitalistisen tuotannon edetessä alenemaan. Vaikka lisäarvo (m ) kasvaa voimakkaasti ja vaikka työvoiman arvoa ( v ) painetaan alaspäin, voiton suhdeluku pyrkii alenemaan siksi, että tuotantovälineisiin ja raaka-aineisiin sijoitettava arvonosa ( c ) kasvaa vielä jyrkemmin kuin lisäarvo (m). (Marx Pääoma 3, suom. 1976, s. 215).
Edellä kuvatun tilanteen voi olettaa vallitsevan esim. juuri ajankohtaisesti esillä olevissa lentoyhtiöissä, joissa koneisiin ja raaka-aineisiin, esim. polttoaineisiin sijoitettava arvonosa ( c ) on huomattavan korkea.
On kuitenkin otettava huomioon, että Marx esitti voiton suhdeluvun alenemisilmiön nimenomaisesti tendenssinomaisena, siis ei suinkaan automaattisesti ja kaikissa olosuhteissa toteutuvana lopputuloksena. Hän esitti tuolle ilmiölle myös ns. vastaan vaikuttavia tekijöitä, jotka hidastavat alenemissuuntausta ja pyrkivät kohottamaan voiton suhdelukua ylöspäin.
Toinen tärkeä kaava: rahalla luodaan rahaa eli
R-T-R’ ja R-R’
Kuvitteellisen pääoman olemusta analysoidessaan Marx nosti esiin kaavan R- T- R’, joka tarkoittaa, että normaalissa kaupankäynnissä rahalla ( R ) ostetaan tavara ( T ), joka puolestaan vaihdetaan (suurempaan) rahaan (R’). Kapitalismissa ja markkinataloudessa työvoima on tavara, jolla on sellainen ominaisuus, että se pystyy luomaan itseään suuremman arvon.
Marx totesi, että kuvitteellinen talous kehittyy ”rahakauppiaiden” johdolla suuntaan, jossa kaava R – T – R’ supistuu yhä enemmän äärijäsenikseen eli kaavaksi R – R’. Työ ja tuotantoprosessi pudotetaan yhä suuremmassa määrin välistä pois ja rahaa synnytetään rahalla . Raha ”kasvaa” ikään kuin puissa.
Rahan lapiointia
Kaavaa R-R’ toteuttamalla voidaan tietysti lapioida rahaa yritykseen helpommin ja enemmän kuin pidemmän ja työläämmän kaavan kautta. Työvoima-tavara tulee kapitalistin mielestä liian kalliiksi ja pyrkii painamaan alaspäin voiton suhdelukua ja sen myötä yrityksen pörssikurssia.
Keskeinen selitys tälle ilmiölle on, että kapitalistinen tuotantomuoto kohtaa edetessään rajan, jossa pääoman ”suden nälkää” ei pystytä tyydyttämään materiaalisissa tuotantoehdoissa eli reaalitalouden ehdoissa pysyen. Siksi on ilmeisen houkuttelevaa luopua pääomanomistajalle yhä enemmän tuskaa tuottavasta tavarasta, ”kalliista” työvoima-tavarasta ja ”oikaista” lyhennettyyn eli kutistettuun pääoman liikkeeseen.
Tämä ”siirto” tapahtuu ratkaisevasti mielikuvituksen avulla. Marx huomauttaa, että kokonaistyöpäivän kesto rajoittaa tuotannossa pääoman kasaamista, mutta ”jos lisäarvo käsitetään koron irrationaalisessa muodossa” (siis muodossa R – R’), niin silloin rajaeste on voitettavissa ja ”pääoman kasaaminen ylittää kaiken mielikuvituksen” (Marx, 1976, 395). ”
Lainaus tuolta:
http://www.skp.fi/blogit/seppo-ruotsalainen/2013-11-12/nykyinen-finanssikriisi-ja-marx
Suosittelen lämpimästi Karl Marxin Pääoman lukemista, nimenomaan sen kaikkien osien I-III. 🙂
Marxia ei kannata paljon lueskella, sillä siitä voi palkansaajalle seurata työmotivaation rankka alentuma. Samalla voi tulla oivaltaneeksi, että joutuu elämään elämänsä riemuidioottien petaamien sääntöjen mukaan. Tuloksena saattaa olla itsetuho muodossa tai toisessa.
Vaikka aika selvä fakta on, ettei palkkojen alennus mitään auta niin silti SSS-koplan kuristupolitiikkaa julistetaan ja sillä uskotaan homman hoituvan.
Aika ristiriitaista. Mutta puheet ja lööpit tehoavat ja kumoavat tänään faktat… tarina toimii ihmeen hyvin vielä
Sipilä, Stubb ja Soini taiteilevat ylimielisyyden trapetsilla
Nykyään iso osa vallasta perustuu puheeseen ja etenkin puheella hankittuun luottamukseen, linjaa puhetaidon kouluttaja, kirjailija Juhana Torkki. Hän on kirjoissaan analysoinut, kuinka tarinoiden illuusiota ei aseteta kyseenalaiseksi ja miten hyvin esimerkiksi nykyinen ulkoministeri Timo Soini on valjastanut tarinan poliittisen vallan välineekseen.
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/miksi-bjorn-wahlroosin-puheet-paatyvat-lahes-aina-mediaan/LiiDtccW?ref=iltalehti:96e6&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=boksi&utm_campaign=AlmaInternal&_ga=1.99529691.479407500.1447652605
http://mvlehti.net/2016/03/26/sipila-stubb-ja-soini-taiteilevat-ylimielisyyden-trapetsilla/
Kuten Tulenkantaja yllä sanoo: ’Toimivan talouden kaava on todellakin yksinkertainen, eli kaikenlainen kikkailu jota ”taloustieteilijät” työkseen harrastavat on pelkkää sanojen helinää ja teeskentelyä. Ollaan muka tekevinään positiivinen muutos talouteen keinoilla, jolla talous ajetaan pala palalta tietoisesti alas. Siellä nämä ”taloustieteilijät” istuvat norsunluutornissaan pilkun paikkaa siirtelemässä, mutta varsinaisiin ongelmiin ei luonnollisesti puututa.’— Näin on, pelkkää tarinaa kansalle…
Luin Torkin kirjan, ja suosittelin sen lukemista salaliitoista tuona ajankohtana kirjaa kirjoittavalle Jonas Sivelällekin lisäperspektiivin saamiseksi 😉
Yksi uutinen pomppasi silmille. Posti on tehnyt tuottavuusloikan. Keskittynyt postin jakamisen sijasta ydinosaamiseensa, johtajien palkitsemiseen. Sitä on liikkeellä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001146678.html
Posti on meidän firma. Omistamme siitä 100%
http://www.posti.com/postigroup/hallinnointi/omistaja.html
Eiköhän lähetetä postin johtajat meidän erinomaisten työvoimapalvelujen piiriin ja valitaan uudet, kilpailuttamalla tietenkin, jotka panevat postinjakelun kuntoon ja halvemmalla. Vastuuhenkilöt löytyvät täältä
http://vnk.fi/omistajaohjaus
Ovat vissiin nyt lapissa hiihtelemässä, mutta kunhan sieltä tulevat, niin panevat varmaan hösseliksi.
Tuosta määrällisestä elvyttämisestä (QE) vielä maallikon ajatelmia: Jos oletetaan, että pankkiiri X saa epämääräisestä velkapaperistaan EKP:lta riihikuivaa rahaa, niin eikö ole pankkiiri X:n kannalta edullisempaa työntää nuo rahat finanssimarkkinoille tietäen, että rahan arvo noilla markkinoilla heikkenee. Rahan arvon heikkenemisen sanotaan olevan ihan kauheata, mutta jos sattumoisin omistaakin pääomavarallisuutta, niin rahan heikkeneminen merkitsee sitä, että ko. varallisuuden arvoa vastaa yhä useampi rahayksikkö. Tämä on edullinen ilmiö, jos ylimääräistä rahaa EI PÄÄSTETÄ reaaliseen kiertotalouteen mm. palkkoina tai investointeina. (Myöskään raaka-aineisiin ei tunnuta sijoitettavan). Tällöin rahan arvo kuluttajahinnoilla mitattuna pysyy hyvänä. Kun pääomasijoittaja myy omistustaan, hän saa enemmän rahayksiköitä tuhlattavaksi reaalitalouden piirissä.
Finanssipuolella heikentyntyt raha säilyttää arvonsa, kun se siirretään reaalitalouteen pelkästään harvojen pääoman omistajien toimesta eikä perinteiseen setelipainatukseen liittyvää hintainflaatiota synny. (Hieman inflaatiota nostavat pääomavarallisuudeksi luettavat ’kuluttajapuolen’ hyödykkeet kuten tontit ja kiinteistöt ja niiden vuokrat). Ilmiö on oikeastaan mahdollinen siksi, että hintavakautta ja rahan arvoa virallisesti mittaavat kuluttajahintaindeksit eivät ota huomioon suurinta osaa siitä rahasta, mikä liikkuu pääomamarkkinoilla. Ilmiötä voi tukea myös halpuuttamisella, jossa työn hintaa vedetään alas esimerkiksi hikipajoilla tai ’yhteiskunta’-sopimuksilla.
Pankkiiri X voi tuhlata uudet rahansa myös jonkun toisen valuutan piirissä oleviin arvopapereihin. Yhden valuutan piirissä tapahtuva QE saattaa toimia toisen valuutan arvon vakauttajana, eikä rahaa siirry siihen reealitalouteen, mihin keskuspankin propaganda väittää sen olevan matkalla.
Oli miten oli, itseäni viisaampien talouselämän tietäjien pitäisi kyllä ihan oikeasti selvittää, mistä nykymuotoisessa setelielvytyksessä on oikeastaan on kyse.
Kokkareissa kuhisee. Etsikkoaika kuluu, agendalla olisi asioita vino pino ja valtiovarainministeri vain urheilee. Asiat olisi saatava nopeasti päätökseen, koska seuraavissa vaaleissa ihmiset saattavat äänestää väärin.
Kiireisimpiä asioita agendalla on paikallisen sanelun… eiku sopimisen työpaikoilla saattaminen laiksi. Toiseksi sosialiturvan nollaus. Saadaan ihmiset etsimään töitä. Siitähän työttömyys johtuu, ei etsitä oikeasti töitä. Seuraavana tulokset verovapaiksi tai tulojen ja omaisuuden piilotus verottajalta, tässä ei järjestyksellä väliä kunhan toteutuvat lakisääteisesti. Ja viimeisenä vaan ei vähäisenä, pääsymaksut työmaille vuoteen 2021 mennessä, mieluummin jo tämän hallituskauden aikana. Osittain tämä jo toimiikin ”vaikeasti työllistettävien” kohdalla.
Noiden kanssa rinnan ajetaan valtion omaisuuden yksityistämistä ja verovaroin tuotettujen palvelujen avaamista yksityiselle rahastukselle, mieluummin Luxemburgiin. Tätä ennakoidaan valtion omaisuuden yhtiöittämisellä, jolla saadaan viranhaltijoista johtajia, joille voidaan maksaa parempi palkka työhön kuuluvine etuineen ynnä tulospalkkioineen. Kansanedustajia sitoutetaan päätöksiin valitsemalla hallintoneuvoston jäseniksi ja maksamalla kokouspalkkioita sekä vuosikorvauksia puheenjohtajuudesta.
Terveydenhoitopalvelujen yksityistämisen viimeistelee sote, jossa lehmänkauppana kepu saa vähintään tuhat uutta virkaa ja kansanterveyttä hoitamaan kok saa ulkomaalaisen institutionaalisen sijoittajan.
Valtion kannalta verojen ja tuottavan omaisuuden tuhoaminen sekä menojen lisääminen ei ole järkevää, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Sitä ei nyt lasketa. Hyvä arvosana matematiikasta ei ole vaatimus ministerin toimeen. Budjetin paikkaamiseksi kansalaisille voidaan aina säätää haitalliseen kulutukseen suunnattuja veroja, kuten asumiseen, liikkumiseen ja syömiseen. Noilla saadaan ohjattua kulutusta terveellisempään suuntaan.
Koska Riikka olet kirjoittanut tämän jutun? Tämähän mitä tässä sanot, ei pidä paikkaansa: ”talousliitto EMU:n säännöt kieltävät EKP:ta rahoittamasta suoraan valtioiden alijäämää. Tämän kenties voisi kiertää antamalla EKP:n ostaa tuoretta valtionvelkaa jälkimarkkinatoimijoilta, mutta siinäkin tapauksessa EU:n solmimat sopimukset — vakaussopimuksesta finanssipoliittiseen sopimukseen — estävät tällaisen toiminnan.” EKP ja sen alaiset kansalliset keskuspankit ovat jo pitkään ostaneet jälkimarkkinoilta (tavallisilta pankeilta) valtioiden velkakirjoja, ja sinäkin tiedät sen oikein hyvin kun olet asiasta kirjoittanutkin. Tuo lainattu OLI EKP:n politiikka, ennen kuin se pyörsi päätöksensä ja aloitti setelirahoituksen (eli sen määrällisen keventämisen).
”Asian voisi sanoa myös niin, että varakkaamman vähemmistön kulutus suuntautuu ylellisyystuotteiden ja -palveluiden ostamiseen, joten sillä ei ole mainittavaa vaikutusta arkisempien tuotteiden tuotantoon, myyntiin ja hintaan. Kuinka monta paria farkkuja ihminen tarvitsee? Kuinka usein todella rikas käyttää julkista liikennettä tai käy kampaajalla?”
Tai asian voisi sanoa näin: jos tusinalla köyhiä perheitä olisi sama määrä rahaa käytettävissään kuin yhdellä varakkaalla perheellä, niin nuo köyhät perheet yhdessä ostaisivat paljon enemmän kulutustavaraa ja käyttäisivät kuluttajien käyttämiä palveluita, kuin tuo yksi varakas perhe. Juuri niin kuin alkuperäinen kirjoittaja sanoi: varakkaammat perheet käyttävät kulutukseen suhteellisesti vähemmän rahaa.
Huomasitko? Hurri muuten näkyy myös ennustavan ”rahakoptereita” 23.03. kirjoitetussa jutussaan:
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2016/03/23/ovatko-rahakopterit-valmiina-vai-jo-ilmassa/20163221/170?pos=picks
Jaa mutta. Taisitkin lainata tuossa Janssenia? Olisi varmaan pitänyt kysyä että koska Janssen kirjoitti juttunsa. Outo juttu, näkyy kirjoittaneen marraskuussa 2015. Ja EKP:n määrällinen kevennys alkoi jo vuonna 2014… olisi pitänyt tietää EKP:n politiikan muutoksesta jo tuolloin.
Hyvä artikkeli (kiitos siitä!) ja mielenkiintoinen mielipiteiden vaihto – eipä juuri lisättävää. Suosittelen kuitenkin kaikille tätä tube-pätkää, jossa pienessä paketissa tärkeitä faktoja, miksi palkkojen laskeminen ei auta taloutta nousuun: The Empire Files: Understanding Marxism and Socialism with Richard Wolff
https://youtu.be/2yEiv1fIhyE
18.3.2016
Tässä taas finanssitalouden näkökulmasta samoja, kylmiä faktoja:
John Ralston Saul: The Collapse of Globalism https://youtu.be/90UAEtt0ta8 7.8.2012
Sairasta on meno…
Helsingin Sanomat kertoi lauantaina suurten pörssiyhtiöiden johtajien palkkojen nousseen viime vuonna taas uuteen ennätykseen. HS:n mukaan pomojen ansiot kasvoivat suomalaisten keskiansioihin verrattuna kolminkertaista vauhtia.
Toimitusjohtajien keskimääräiset palkat ja rahabonukset olivat viime vuonna noin 1,1 miljoonaa euroa. Jos optio- ja osakepalkkiot otetaan mukaan, summa nousee yli 1,57 miljoonaan ja lisäeläkemaksut mukaan lukien jo 1,8 miljoonaan.
Helsingin Sanomat laskee, että yhden johtajan palkalla olisi viime vuonna saanut töihin keskimäärin 26 rivityöntekijää. Lehti on seurannut samojen 41 suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajien palkkakehitystä vuodesta 2005.
Erittäin hyvä teksti Riikka Söyringiltä. Tämän tosiasian hahmottaminen ei tahdo mennä poliitikkojen kaaliin. Ongelmana ei liene se, että asiaa ei ymmärretä vaan se, ettei sitä haluta ymmärtää. Jopa sillä Kataisen kuuluisalla kutosen matikalla pitäisi osata laskea se, ettei palkka-alesta ole mitään hyötyä kansantaloudelle. Ostovoiman heikennys ei tuo kasvua. Ei sen ymmärtäminen voi olla poliitikolle ylivoimaisen vaikeaa.
Korruption ja veronkierron kitkemiseen ei ole millään hallituksella haluja. Ainoa johtopäätös on se, että tällaisen taloustilanteen luominen on tarkoituksellista. Ainoa, mitä tämä hallitus on saanut aikaan, on tyhjämerkityksisen talouden uuskielen viljely: kilpailukykypaketti, tuottavuusloikka, yhteiskuntasopimus, kestävyysvaje, palkkamaltti jne. Lisäksi on taitavasti paisuteltu mm. julkisen sektorin ongelmia (Suomen julkinen sektori ei ole ylisuuri). Yksityistämisen autuutta ylistetään aivottomasti, kuten iso raha käskee.