Japani harkitsee taloudellisen tuen antamista kansalaisilleen. Etuseteleinä köyhille nuorille annettava tuki olisi vastikkeetonta ja kerättäisiin tämän vuoden lisäbudjetista.
Tavoitteena on pysäyttää merkittävä kulutuksen aleneminen japanilaisnuorten keskuudessa. Tutkimusten mukaan alle 34-vuotiaiden rahankäyttö on vähentynyt noin 12 prosenttia vuoden takaisesta tasosta. Etuseteleitä pidetään tehokkaampina kulutuksen lisääjinä kuin rahana annettavaa tukea.
Uusi-Seelanti ja Kanada ovat äskettäin ilmoittaneet suunnitelmista perustulon myöntämisestä kansalaisilleen. Kanadassa aiotaan aluksi pilotoida kansalaispalkkaa Ontarion osavaltiossa.
Hollannissa Utrecht ja 19 muuta kaupunkia kokeilevat runsaan 800 euron perustuloa tietyille ryhmille. Sveitsi järjestää kansanäänestyksen 2200 euron kuukausittaisesta perustulosta ensi kesäkuussa. Jotkut brittipoliitikotkin tukevat ajatusta kansalaispalkasta.
Suomessa pilottihanke perustulosta on kirjattu hallitusohjelmaan.
Ajatusta perustulosta, jonka filosofi-aktivisti Thomas Paine julkitoi ensimmäisenä 1700-luvun lopulla, aletaan siis lopultakin olla valmiita toteuttamaan, ainakin rajoitetusti — ja ainakin lukuun ottamatta Yhdysvaltoja, jossa kansan suuri enemmistö on vastustanut tukien antamista ilman työvelvoitetta.
Kansalaispalkka,olisi nimensämukaisesti oltava vastikeellinen suoritus yhteisön hyväksi tehtävästä työstä, siis kommunitaristinen malli ,jossa yksilöllä on myös velvollisuuksia, ei pelkkiä oikeuksia yhteisöleen. Perustulo on puolestaan yksilönvapauksia lisäävä libertaarisen maailmankuvan tuottama ajattelutapa, jossa kaikenlaiset velvollisuudet loistavat poissaololaan, yksilöstä tulee pelkkä velvollisuuksien karttaja, eli jotkut toiset saavat kantaa ne,kun myöskin vaikkapa hyväosaiset alkavat käyttäytyä samoin,tuo ajattelumalli on lopulta umpikujassa.Kuten tässä käy ilmi olen ehdottomasti kansalaispalkan kannalla, samalla myös kaikkien muiden tulisi tunnustaa ja kantaa vastuu yhteisöidensä kehityksestä,eli resurssitehokuuden nimissä, myös heidän varallisuutensa tulisi saada palvelemaan kansankokonaisuutta. Liberalismi, sen taloudellisessa muodossa on ollut ja tulee olemaan syöpä,joka rampautaa ja eritoten velkaannutaa kaikki mahdolliset julkiset yhteisöt, kuten kunnant ,maakunnat ja valtiot ja lopulta tuhoaa ne se on tuon ajattelutavan lopullinen tavoite, silloin oltaisiin yhtiövallan lopullisessa tyranniassa.
”yksilöstä tulee pelkkä velvollisuuksien karttaja, eli jotkut toiset saavat kantaa ne,kun myöskin vaikkapa hyväosaiset alkavat käyttäytyä samoin,tuo ajattelumalli on lopulta umpikujassa”
Mikäli mennään kansalaispalkkaan, täytyy löytää se työ, jota työttömät, pakkokoulutetut, työkokeilussa (orjapalkka) olevat ynnä vastaavat tekisivät. Sen työn täytyy olla sellaista työtä, mitä varten ei muuten palkattaisi ketään. Muuten seurauksena on, että jätetään palkkaamatta oikealla palkalla ja työllistetään kansalaispalkalla. Jos esimerkiksi julkinen sektori menisi tähän, se tarkoittaisi radikaalia oikeiden palkkatyöläisten määrän putoamista velvoitetyöllisten astuessa remmiin.
Kun talous ei kasva (tuotteiden, palveluiden ja omaisuuden arvoa vastaava rahamäärä ei kasva) ja ihmiset kuitenkin haluavat pitää nykyisen elintasonsa tai jopa rikastua, se tarkoittaa että osan on köyhdyttävä. Ja vuodesta 1995 esimerkiksi Suomessa köyhyys on kaksinkertaistunut. Suomessa ei ole siis ihmisiä joilla olisi varaa ostaa palveluita ja tuotteita, joten täällä ei ole työtäkään.
Minusta ainoa ratkaisu ongelmaan on, että lisätään niiden määrää, jotka saavat täyttä ansiopalkkaa. Siihen ei voida mennä pudottamalla veroja, koska se johtaa budjettiongelmaan ja sitä kautta irtisanomisiin ja ostojen leikkaamiseen julkisella sektorilla. Eli sillä vain siirretään työpaikkoja julkiselta yksityiselle puolelle, ja hyvin todennäköisesti kaikki eivät edes työpaikkojaan säilytä, vaan verohelpotukset menisivät voittoina omistajille.
Jonkun täytyisi saada lisää rahaa, että voitaisiin palkata lisää ihmisiä. Normaalisti laman aikana valtio on ottanut lainaa ja luonut sitten työpaikkoja, eli elvyttänyt. lainan ottamisessa on vain se ikävä puoli, että se on ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan, mutta kolahtaa omaan nilkkaan koska lainattu summa täytyy maksaa takaisin ja lisäksi korko. Jos talous ei lähtenyt porskuttamaan, lainaamisella vain tehtiin hallaa.
Ja kun katsoo Euroopan ja Pohjois-Amerikan vuosikymmeniä jatkunutta talouskasvun hiipumista, on päivänselvää että talous ei lähde porskuttamaan, eikä ainkaan maailmanlaajuisesti. Kun talouskasvua ei ole odotettavissa, lainaaminen ei näytä hyvältä.
Minusta ainoa vaihtoehto talouden piristämiseksi on, että valtio luo rahaa ja antaa sitä tukina sekä ihmisille että yrityksille. Kun valtio luo rahan, se ei velkaannu prosessissa. Se olisi ensiapu tilanteeseen. Tällä hetkellä toteutetaan samantyyppistä ensiapua, kun keskuspankit luovat rahaa ostamalla valtioiden velkakirjoja pankeilta: sillä rahoitetaan sekä valtioita että pankkeja, mutta tuokin raha on tosiasiassa lainaamista. Nythän suunnitelmissa on alkaa rahoittamaan myös joitakin yrityksiä, kun keskuspankit alkavat ostamaan niiden velkakirjoja pankeilta.
Ongelmaksi jää yhä yritykset ja taloudet, jotka velkaantuvat ottaessaan lainoja liikepankeista. Valtion luoma raha lisäisi kuitenkin rahan määrää markkinoilla, ja liikepankeistakin otettuja lainoja olisi siten helpompi maksaa takaisin. Jos liikepankit alkaisivat tekemään voittoja, siitä tietysti seuraisi antolainauksen korkojen kasvu kun pankit haalisivat itselleen voittoja paremmassa taloustilanteessa. joka jälleen hidastaisi talouskasvua.
Lopulta on kuitenkin selvä juttu, että koko rahan luomisen ja jakamisen järjestelmä täytyy muuttaa. Minusta pahin ongelmamme on velkana luotu raha. Nykyisellä järjestelmällä toteutettu kansalaispalkka tai perustulo eivät kumpikaan ole kestäviä ratkaisuja, koska se ei lisää tuotantoa&palveluita eikä kuluttajien käytössä olevaa rahaa (vaan siirtää sitä taskusta toiseen). Hetkellistä helpotusta se kyllä toisi, kun varakkaiden sijoitukset ulkomaille ja säästöt siirtyisivät köyhien käyttämänä reaalitalouteen.
Se ei ole välttämättä joko-tai. Aikoinaan muistaakseni Jan Otto Andersson ehdotti perustulon ja kansalaispalan yhdstelmää, siis vastikkeeton plus vastikkeellinen. Meidän aikanamme olemme jo lähellä mahdollisuutta toteuttaa periaate ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeensa mukaan”.
Perustulomallit Wikipedia):
Jan Otto Anderssonin kansalaistulomalli 1988
Vasemmistolainen taloustutkija Jan Otto Andersson esitti mallin, jossa kansalaistulo olisi voinut vuoden 1988 tilanteessa olla 2 000 markkaa kuussa, jolloin bruttoveroasteeksi olisi tullut noin 50 %. Kansalaistulon kokonaiskustannus olisi 24 miljardia markkaa ja se kerättäisiin verottamalla kaikkia muita tuloja kuin kansalaistuloa 27 %:n tuloverolla ja asettamalla arvonlisäveroksi 25 %. Lisäksi luonnonvarojen käytön, omaisuuden ja perintöjen verotusta kiristettäisiin. Myöhemmin Andersson on lisännyt kansalaistulomalliinsa mahdollisuuden kansalaispalkkaan. Se olisi eräänlainen korotettu kansalaistulo, joka maksetaan toiminnasta kolmannessa sektorissa eli ”kansalaistyöstä”
Tärkeintä juuri nyt,olisi keskustelun ylläpitäminen ja sen kautta tuleviin kehityskulkuihin vaikuttaminen. Tälläkin alustalla,liian usein sorrumme olevien olosuhteiden kritisointiin,ilman paremman tulevaisuuden visiiointia. On tietenkin tärkeää myös katsella tämänhetkistä todellisuutta ja huomata niitä ilmiöitä ja asioita,joita ns valtamedia ei tule huomaneeksi. Kapitalismin viimeisimmät kehityskulut,sen uuslberaalit ideat ovat nyt täydellistymässä juuri näinä hetkinä,näiden ja tämän aatesuunnan edustajat ovat ajamassa alas kunnallista vaikuttamista sekä jopa osuuskunta omistamista,eli menossa on hyökkäys demokratiaa kohtaan. Miltton Fridman,tuon oppisuunnan apostoli,kannatti myös hänen ihmiskäsityksestään kumpuavaa yksilön vapauksia ja vastuuttomuutta korostavaa perustulo-ajattelua, sekä ehkäpä toteutuksena käytännössä hyödyllisempää negatiivista tuloveroa, joka kuitenkin kenties ohjaisi ihmiset toiisileen hyödylliseen käyttäytymiseen.
Perustulo ja kansalaispalkka ovat yleisessä kielenkäytössä synonyymejä. Molemmilla tarkoitetaan perustoimeentulon mahdollistavaa rahallista suoritusta, johon kaikilla kansalaisilla on oikeus. Anderssonin erottelu on poikkeus, joka toimii ehkä omassa kontekstissaan. Perustulomallien – kuten useimpien nykyistenkin tulonsiirtojen – keskeinen ominaisuus on vastikkeettomuus. ”Vastikkeettomuus”, jos joku sitä tulonsiirron yhteydessä jostain syystä haluaa erikseen korostaa, pätee myös ”kansalaispalkkaan” ellei toisin erikseen mainita. Jos perustoimeentulo olisi ”vastikkeellista”, se ei koskisi niitä, jotka jostain syystä eivä tuota ”vastiketta” kykene tarjoamaan. Perustulomalleissa lähdetään siis vastikkeettomuudesta, myös silloin kun käytetään sanaa ”kansalaispalkka”.
Meillä kansalaispalkkaa saavat vain kunniakansalaiset.
Teemu Huttunen, olet ilmeisesti senverran nuori,että sinulta on jäänyt kokematta perustulo kansalaispalkka keskustelun alkuvaiheet seitsemänkymmen luvulla, tuolloin juuri palkka käsite piti sisälään velvollisuuden, koska menneitten vuosikymmenten keskustelussa juuri erisorttiset liberaali ideat ovat oleet hegemoonisessa asemassa.Kuitenkin katson että toteutuakseen täysmittainen ihmisyys vaatii myös vapauden rajojen tunnustamista, ne ovat myös osa velvollisuuksista ja velvollisuusetiikasta. Ilman että yhteisömme heikommat eivät tunnusta myös velvollisuuksiaan on aivan mahdoton myös yhteisömme parhaimmiston siihen sitoutua, siksi myös he pakenevat kuka minnekin etupäässä veroparatiiseihin. Kaikesta tästä seuraa liberalismin tuottama ja aiheuttama valtava yhteiskunnallinen kriisi, tilanne joka on jo maailmalla menossa Irakissa Ukrainassa täydelliseen autonomiaan kasvaneet oligarkit rakentavat ympärileen yksityisarmeijan, se on tie jolta Putin pelasti Venäjän ja jolle mekin olemme vaarassa suistua, ovathan katupartiot jo keskuudessamme.
Pentti tuossa aikaisemmin, nyt ilmeisesti ollaan siinämielessä uudessa ajassa, ettei tuo talouden kasvu ,eikä rahan kiertonopeus, enää kosketa suurtaosaa kansalaisista, emme enää yksinkertaisesti ole kuranttia ainesta tuon kehittyneen teknosysteemin tarpeisiin. Kuten nasaretilainen aikoinaan sanoi köyhät teillä on aina keskuudessanne, nyt on rehellisesti sanottava, nuo paikallisyhteisöt tulevat olemaan eräänlaisia linnaleirejä supersuoriutujoiden ulkopuolisille vähempilajaisille, siis meille tavantalaajille.Stefan Hall käytää nykytaloudesta nimitystä latvustotalous, raha kun näet kiertää pääasiallisesti globaalien yritysten sisäisinä siirtoina ja on pääasiassa sidottu pääomahyödykkeisiin. Valtioiden velkaantuminen puolestaan pitää käynnissä tuon teknosysteemin ulkopuolisen väestön rahaliikennettä ja maksuvalmiutta.
Kuuskytluvulla kavereiden kanssa pohdittiin ammattikoulussa robottien tuloa tehtaisiin ja yleensäkin työpaikoille ja mitä se aiheuttaa työntekijöiden tarpeeseen. Silloin olivat vasta ensimmäiset robotit tulossa joihinkin yksinkertaisiin töihin. Pohdinnan tuloksena oli, että jotenkin se robottien viemän/tekemän työn tulokset pitäisi voida jakaa työtä vaille jääneille. Nyt on käynyt niin, että paljon on porukkaa laitettu kilometritehtaalla työn automaatin lisääntyessä, ja yritysten voittojen lisääntyessä, mutta ne työtä vaille jääneet ovat jääneet nuolemaan näppejään. Automaation/robotiikan osuus tuloksesta pitää verottaa, josta sitten jaetaan tätä kansalaispalkkaa, tai millä nimellä sitä kutsutaankin. Olkoon se sitten vastikkeellista, esim. juurikin ns. kolmannen sektorin hoivajuttuja yms.
’Vastikkeellisuudesta’, ’velvollisuuksista’, ’oikeuksista’ , jne. keskustellessa pitäisi muistaa, että suurimmat palkat maailmassa maksetaan nykyään sellaisista ’töistä’, joista on kaikkein suurin vahinko. Nimittäin aseteollisuuden palveluksessa.
Kaikki ns. ’palkkatyö’ ei suinkaan ole hyödyllistä, vaan suuri osa siitä on varsin vahingollista.
Esimerkiksi Suomen yhteiskunnalle tulisi paljon ’halvemmaksi’ ja muutenkin ’edullisemmaksi’, jos kaikki armeijan palveluksessa olevat määrättäisiin kotiin ja pysymään siellä paljon suurempaa ’palkkaa’ vastaan kuin heille tällä hetkellä maksetaan ’aseilla leikkimisestä’.