Hesari teki 3.4.2016 jutun 92-vuotiaasta sotaveteraani Yrjö Sarasteesta. Siinä kerrotaan lähes sokean miehen kirjoittavan joka päivä jutun jostain ajankohtaisesta aiheesta ja lähettävän sen 300 nykyiselle ja entiselle kansanedustajalle ja muulle vaikuttajalle sekä 600 toimittajalle. Toimittaja Katriina Pajari ei malttanut olla heittämättä ironisesti: ”Yrjö! Eikö tuo ole roskapostittamista?”
Näinhän meillä on tapana Suomessa suhtautua. Omakohtaista kokemustakin on kertynyt paljon. Olipa asia miten ajankohtainen tai tärkeä tahansa, vastausta ei saa eikä keskustelua synny. Johtuneeko pelosta, että tulee sanottua jotain sivu suun? Kansalaisten halveksunnasta siinä ainakin on kysymys. Heitä tarvitaan vain äänestyskopeissa.
Kansalaisaktivisti Kari Arvola lähetti 18.3. kaikille kansanedustajille seuraavan avoimen kirjeen:
| Kysymys kansanedustajille
Arvoisa kansanedustaja Valtamediassa on viimeksi kuluneen vuoden aikana toisteltu ahkerasti käsitettä ”trollaus”. Se yhdistetään käytännössä puheenvuoroihin sosiaalisessa mediassa. Puheenvuorojen yhteinen nimittäjä on hallituksen toimien arvostelu ja kritiikki Venäjän ulko- ja geopolitiikan arvioinnissa ja käytännön toiminnassa sekä hallituksen pakolaispolitiikassa. Valtioneuvoston tiedotuspäällikkö Markku Mantila on julkisuudessa aktiivisesti varoitellut ”trollauksesta”, mutta jokin aika sitten katsonut, että ilmiö olisi viime aikoina heikentynyt. Mantila kuitenkin arvioi, että ”trollaus” tulee jälleen voimistumaan. ”Jos vaikkapa Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä koskevan pääkirjoituksen perässä on kymmenittäin Venäjän näkökulmaa esiintuovia kommentteja, voi epäillä kyseessä olevan trollauksen. Tällaista trollausta Markku Mantila uskoo näkevänsä myöhemmin keväällä, kun Suomessa aletaan keskustella Nato-selvityksestä sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Trollit pyrkivät käyttämään hyväksi myös pakolaiskriisiä. – Ilmapiiri Suomessa on kääntynyt turvapaikanhakijavastaiseksi. Siihen maaperään on helppo levittää huhuja ja valheita.” Näin Mantila sanomalehti Kalevan mukaan 11.3.2016. Mantila myöntää, että trollauksen määrän arviointi on menetelmällisesti vaikeaa. Kansalaisen kannalta Mantilan kannanotto luo kuvaa, että Suomen politiikassa on tällä hetkellä aihepiirejä, joihin kriittisesti kantaa ottava henkilö mielipiteineen voidaan leimata vieraan vallan, tässä yhteydessä Venäjän valtion propagandaa levittäväksi henkilöksi. Asenne heijastuu voimakkaasti myös valtamediassa. Hallituksen ja ns. länsileirin toimia tukevia kannanottoja sen sijaan ei virallisella taholla pelätä eikä niitä luonnehdita trollaukseksi. Kysymys kansanedustajille kuuluu: Onko eduskunnan jäsenillä sellainen kanta, että Suomen hallituksen tai EU:n ja USA:n toimiin kansainvälisessä politiikassa ja Suomen sisäpolitiikassa kriittisesti suhtautuvat henkilöt ja verkkojulkaisut ovat Venäjän valtion propagandisteja? Jollei ole, niin eikö kansan edustajien tulisi aktiivisesti vaikuttaa siihen, että Suomen poliittisessa päätöksenteossa on käytettävissä muutakin tietoa ja näkemystä kuin valtioneuvoston tiedotusosaston legitimoima ja suoraan propagoima ajatustapa? Mitä aiotte tehdä, jotta valtion julkisuuspolitiikka, mukaan lukien eduskunnan valvonnassa oleva radio- ja tv-toiminta, korjaa linjaansa moniarvoisuutta ja sanan vapautta lisäävään suuntaan? Jos yhdytte Mantilan edustamaan kantaan, niin eikö olisi kansalaisten mielipiteen vapauden ja perusoikeuksien kannalta välttämätöntä vaatia, että ”trollisodassa” esitettyjen väitteiden ja syytösten tueksi esitetään faktatietoa ja näyttöä samaan tapaan kuin oikeusprosessissa joudutaan näyttö esittämään? Trollisyytös voi ääritapauksessa tarkoittaa viranomaisen epäilevän valtiopetosta. Kysymys on kansalaisten perusoikeuksista ja oikeusturvasta. Suomessa ei vallitse poikkeustilaa, joka laillistaisi valtioelinten harjoittaman kansalaisten mielipiteiden kontrollin. Ystävällisin terveisin, |
Ensimmäisenä ehätti vastaamaan keskustan Sirkka-Liisa Anttila:
| Hyvä Kari Arvola!
Kiitos yhteydenotostanne erittäin ajankohtaisessa ja tärkeässä asiassa. Olen kanssanne samaa mieltä siitä että meillä todellakin yritetään vaikuttaa siihen, miten asioista meillä kirjoitetaan? Minä yritän kaikin keinoin aina kertoa asioissa olevan monia eri puolia. Terveisin Sirkka-Liisa Anttila |
Perussuomalaisten Saana Lehto kiitti viestistä ja kertoi välittäneensä sen puoluetovereidensa Laura Huhtasaaren ja Jari Lindströmin tietoon.
Satu Hassin (vihr) vastaus poiki lisäkysymyksen.
| Kiitos viestistä!
Kansalaisten mielipiteenvapaus on tärkeä asia. Sen kanssa eri asia ovat kampanjat, joissa tietty yksittäinen taho tehtailee kantaansa tukevia viestejä sosiaaliseen mediaan ja mm päättäjien sähköposteihin, ääritapauksessa jopa palkkatyönä. Esimerkiksi Venäjällä tällaisissa ”trollitehtaissa” työskennelleet mutta sittemmin muualle siirtyneet ihmiset ovat tästä työstä myös julkisuudessa kertoneet. Myös tahojen, jotka vastustavat ilmastonsuojelua (kuten isot öljy-yhtiöt), on epäilty rahoittavan tällaisia kampanjoita, joista englanniksi käytetään myös nimitystä ”astroturf campaign”. Monesti näitä tehtailtuja kanmpanjoita ja aitoja kansalaismielipiteitä on vaikea erottaa toisistaan, ja sehän on tietysti näiden kampanjoiden järjestäjien tausta-ajatuskin. Mielestäni on kuitenkin tärkeää pyrkiä tekemään ero näiden kahden välillä. yst terv Satu Hassi Kiitos vastauksesta. Olisi toivottavaa, että ottaisit kantaa itse kysymykseen. Terv. Kari Arvola No jos ei tullut jo aiemmasta selväksi niin vielä: en ole sitä mieltä että kansalainen, joka suhtautuu kriittisesti Suomen/EUn/USAn toimiin, olisi Venäjän valtion propagandisti. yst terv Satu Hassi |
Vaivan arvoiseksi katsoi vastaamisen myös Pekka Haavisto (vihr):
| Hyvä Kari Arvola,
Kiitos yhteydenotostanne ja viestistänne. Keskusteluun ja mielipideilmastoon vaikuttaminen on minusta normaalia keskustelua, eikä ole maailmanhistoriassa uutinen, jos keskusteluun ja mielipideilmastoon pyritään joskus vaikuttamaan myös maan rajojen ulkopuolelta. Tällaista on nähty taannoin myös eurooppalaisissa kriiseissä ja täällä Pohjolankin alueella. Välineet siihen ovat tietysti toiset näin sosiaalisen median aikakautena. En pidä hyvänä sitä, jos eriävät mielipiteet aina leimataan ”trollaukseksi”, kuten joskus näyttää suomalaisessa keskustelussa käyvän. Muuten olen sitä mieltä, että myös sosiaalisen median laatua parantaisi vahvasti se, että kirjoitukset tehtäisiin omalla nimellä. Joillakin keskustelupalstoilla on tähän mentykin. T. Pekka Haavisto |
Ja lopuksi vielä Ben Zyskowiczin (kok) kuittaus:
| Kiitos lähettämästänne viestistä ja siinä esittämistänne näkemyksistä.
Ystävällisin terveisin ja hyvää kevättä |
SIITÄ AKTIIVISUUDESTA, jolla kansanedustajat vastaavat kansalaisten viesteihin, voi kai syystä sanoa, että kansalaismielipiteet on jo kauan sitten leimattu roskapostiksi. Vaikka Yrjö Saraste optimistisesti toteaakin ”Olen käsityksessä, että tekstejäni jopa odotetaan”.
Täytyy pitää mielessä se maailmanpoliittinen tilanne, jossa Suomi ja Venäjä on. Venäjän, ja aikaisemmin Neuvostoliiton, päämäärä oli pitää Suomi etupiirissään ja heikentää Suomen yhteyksiä Ruotsiin ja muuhun läntiseen maailmaan. Suomi taas kaikin voimin yrittää välttää sitä, että suuri itäinen naapuri vaikuttaisi meidän asioihimme. Tämä tilanne on myös monessa muussa Venäjän naapurimaassa.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen näytti siltä, että Suomikin vapautuisi pakkopaidastaan. Lännen ja Venäjän välien kiristyessä uudelleen Venäjä yrittää jälleen saavuttaa vaikutusvaltaa Suomen politiikkaan.
Tätä taustaa vasten on aivan luonnollista, että Venäjä yrittää vaikuttaa erilaisin keinoin myös suomalaisten asenteisiin. Yksi keinoista on ns. trollaus, josta on ilmiselviä merkkejä, vaikka yksittäisiä trolleja ei kyetäkään nimeämään. Venäjän päämäärä on yrittää eristää Suomi muun EU:n politiikasta.
Minun mielestäni Ylessä on sananvapaus ja moniarvoisuus. Erilaiset näkökannat ja mielipiteet tulevat kyllä esille. Vai onko sananvapauden puute esimerkiksi sitä, että Johan Bäckman ei saa riittävästi tilaa näkökannoilleen?
Luulisin että suurin trollitehdas on täällä … se vie valoa kohti, sitä joka loistaa Kuubasta, kuten Obama ja Rockefeller hetki sitten kertoivat
http://sani-valoakohti.blogspot.fi/2010/11/rothschildit-ja-rockefellerit.html
Cuba is a Model for the NWO — Kuuba, NWO-malli
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=131181
Täysin eri mieltä YLE:stä, kuinka usein kuulemmekaan Ylen uutisista lauseen ”nimetön lähde”. Yle on viimeisinä vuosina ollut täysin yksisilmäinen, tiettyä agendaa ajava taho, ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä.
Toimittajat, jotka ovat uskaltaneet ”kaivaa” asioita vähän syvemmältä, palautetaan välittömästi ruotuun.
”Täysin eri mieltä YLE:stä, kuinka usein kuulemmekaan Ylen uutisista lauseen ”nimetön lähde”. Yle on viimeisinä vuosina ollut täysin yksisilmäinen, tiettyä agendaa ajava taho, ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä.”
Minä olen taas tästä täysin eri mieltä. Yleisradion toimittajat noudattavat sangen hyvin journalistin ohjeita. Toki yksittäisiä virheitä voi tulla, niin kuin kaikessa inhimillisessä toiminnassa.
Mikä on se agenda, jota Yle ajaa?
”Toimittajat, jotka ovat uskaltaneet ”kaivaa” asioita vähän syvemmältä, palautetaan välittömästi ruotuun.”
Ketä toimittajat ovat joutuneet tällaisen käsittelyn kohteeksi?
Agenda on sama Venäjän vastainen, mitä ajaa mm. Hesari ja tässäpä asia, josta Ylen toimittaja Marja Manninen sai pyyhkeitä:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000724596.html
Eipä laula Marja enää tätä laulua.
Mielestäni Salonius-Pasternakin kritiikki osui harhaan. Onhan aivan ymmärrettävää, että osa Krimin venäjänkielisestä ja -mielisestä väestöstä on pyytänyt Venäjältä apua, kun he ovat halunneet Krimin liittämistä Venäjään.
Eikä tällainen avunpyytäminen ole edes mitään erikoista. Vuonna 1938 Itävallan natsit pyysivät Hitlerin apua, kun halusivat maansa liittyvän Saksaan. Hitler auttoikin mielihyvin. Sitten sudeettisaksalaiset pyysivät Hitleriltä apua, kun halusivat irti Tšekkoslovakiasta. Hitler auttoi jälleen ja saman tein lopetti koko Tšekkoslovakian.
Onpa omassakin historiassamme vastaavia tapahtunut. Ruotsi miehitti Ahvenanmaan 1918, ja tietenkin ahvenanmaalaisten pyynnöstä. Ahvenanmaa jäi erinäisten käänteiden jälkeen osaksi Suomea, vaikka arvatenkin koko saariryhmän väestö olisi mieluummin liittynyt Ruotsiin.
1968 Neuvostoliitto liittolaisineen miehitti Tšekkoslovakian. Avunpyyntö tuli jälleen maan sisältä, vaikka kukaan ei ole tainnut ilmoittautua pyytäjäksi.
Samaa mieltä
Siis matin kans.ihme paikkaan meni tuo edellinen kommentti…
Täysin selvältä vaikuttaa, että suurin tekijä, joka yrittää vaikuttaa median kautta Suomen politiikkaan, on Yhdysvallat. Lähes kaikki painetussa mediassa ja myös ylen radiouutisissa julkistetut ulkomaanuutiset on amerikkalaisten uutistoimistojen tuottamia uutisia. Eivätkä niistä läheskään kaikki ole totuudenmukaisia vaan osa on selvää asioita vääristelevää propaganda.
Suomen media on lähes kokonaan Yhdysvaltojen kantaa edustavien ja edistävien natottajien käsissä, Vastavalkea on miellyttävä poikkeus.
Kukaan kansanedustajista siis ei nähnyt hyväksi tehdä asialle mitään. Paitsi vastata viestiin.
No, onhan se vastaaminen silti parempi, kuin ei mitään.
Asiallinen kysely Arvolala, nostan hattua. Minusta massamedian propagandalle ja toisinajattelijoiden demonisoinnille tosiaan olisi syytä TEHDÄ jotain.
Kiitokset Kaija Olin-Arvolalle ja Kari Arvolalle esimerkillisestä kansalaisaktiivisuudesta. Vastaavanlaisten kyselyjen soisi leviävän laajemmassa mitassa. Kansanedustajilla on (mielestäni) kansan edustajina moraalis-eettinen velvollisuus vastata kansalaisten asiallisiin kysymyksiin asiallisesti.
Valitettavan harvat kansanedustajat näyttävät vastanneen Karin moitteettomaan kysymykseen. Kunnia niille harvoille, jotka vastasivat. Tosin (mielestäni) vain Sirkka-Liisa Anttilan ja Pekka Haaviston vastauksia voitaneen pitää tyydyttävinä. Satu Hassin ensimmäinen vastaus ei todellakaan ollut tyydyttävä. Eikä se yksi kiitosviesti sisältänyt minkäänlaista vastausta !
Lyhyesti siitä, mikä on Venäjän keskeinen intressi ja miksi puolueettoman maan ei tarvitse Venäjää pelätä.
EU:n ja Venäjän yhteistyölle on harvinaisen hyvä objektiivinen perusta. Ne täydentävät toisiaan tavalla, joka lisäisi maanosan vaurautta, kehittäisi ja kasvattaisi taloutta ja rikastaisi kulttuuria. Venäjän yhteiskunnan kehittyminen, ja jos niin halutaan, myös demokratia kehittyisi monipuolisen yhteistyön avulla.
Etenkin Saksan teollisuus ja maatalous hyötyisivät aktiivisesta Venäjä-kumppanuudesta ja Venäjä puolestaan saksalaisesta osaamisesta ja pääomista.
Venäjä on aktiivisesti yhteistyötä etsinyt ja ilmaissut useaan otteeseen halunsa sitä syventää. Samalla Venäjä on mm. Putinin suurissa linjapuheissa korostanut tasavertaisuuden merkitystä kanssakäymisessä.
Mutta tämä on kehityslinja, jota USA tukijoineen ei halua. Syyt ovat päivän selvät. Kehittyvä ja kasvava euro-aasialainen yhteistyö Kiina-kytkentöineen romahduttaisi nopeasti US-amerikkalaisen hegemonian sekä talouden, että geopoliittisen valtajärjestelmän piirissä.
USA on tehnyt hartiavoimin töitä romuttaakseen EU:n johtavan valtion, Saksan, ja Venäjän väliset suhteet. USA:n viimeaikainen kiinnostus myös pohjoismaihin on nähtävä tässä kontekstissa. Pakotepolitiikka on nimenomaan USA:n työväline EU:n Venäjä-suhteiden turmelemiseksi.
Kun prosessi ei Saksankaan osalta ole edennyt USA:n kannalta riittävän nopeasti eikä riittävän syvälle, on USA valjastanut NATO-haukkansa offensiiviin Itä-Euroopan ja pohjoismaiden kytkemiseksi suoraan valtapiiriinsä sotilaallisen varustautumisen tietä.
Tätä päämäärää palvelee 1990-luvun taitteen jälkeen mittavin Venäjän vastaisen kiihotuksen käynnistäminen ja viholliskuvan rakentaminen sekä kaiken kattava poliittinen ja informatiivinen propagandakampanja. Sen johtoaate on väitetty Venäjän aggressio ja uhka. Kampanjaa voi seurata kaikilla valtamedian kanavilla päivittäin.
Nyt on tosi kyseessä. USA on kadottamassa globaalin johtoroolinsa. Siksi sen alttius aseellisiin selkkauksiin kasvaa ja lisää samalla objektiivisesti jännitteitä ja suoranaista suursodan vaaraa.
Kun lähdetään USA:n maailmanoptiikasta ja myös nykyisen presidentin julkilausumasta geopoliittisesta hegemoniavaateesta, tullaan tilanteeseen, jossa hegemoniapyrkimyksen kohdemailta, poliittisilta ja taloudellisiltamkohdemailta vaaditaan poikkeuksellisen suurta poliittista ja intellektuaalista kyvykkyyttä konfliktihakuisen vastustajan neutralisoimiseksi.
Tähän asti esimerkiksi Kiina ja Venäjä ovat kyenneet torjumaan provokaatiot ja Venäjä Syyrian politiikallaan jopa luomaan reaalisen mahdollisuuden rauhan pohjustamiselle maassa.
Mutta historiallinen kokemus valtajärjestelmien toiminnasta osoittaa, että jännitteisen valtasuhteen toisen osapuolen yksipuolinen eteneminen valtapyyteissään johtaa väistämättä jossain vaiheessa aseelliseen konfliktiin. Se raja lähestyy huolestuttavalla vauhdilla.
USA valtameren takana ei tajua sitä tosiasiaa, ettei se kykene opettamaan eikä rankaisemaan Venäjää ja Kiinaa, jos ne eivät toimi USA:n toivomalla tavalla.
USA:lta ja sen eräiltä liittolaisilta puuttuu globaalien kilpakumppaneittensa kunnioitus ja arvostus. Tämä on suuri ja kohtalokas virhe aina globaalilla näyttämöllä ja erityisesti juuri nyt.
Venäjän naapurimaiden, myös puolueettomien, on syytä pelätä Venäjää.
Putin on puheissaan ja teoissaan ilmaissut selvästi Venäjän keskeisen intressin. Se on palauttaa Venäjän vaikutusvalta ja aseman maailmanpolitiikassa sellaiseksi, kuin se oli Neuvostoliiton ollessa mahtavimmillaan. Tähän asemaan kuuluu, että Venäjän naapurimaat kuuluvat Venäjän etupiiriin, jonka asioihin Venäjä vaati vaikutusvaltaa.
Putin ehkä tietää, että Venäjällä ei ole resursseja sellaiseen asemaan. Siksi hän on korostanut Venäjän ydinasearsenaalia.
Venäjä on myös toiminut oppinsa mukaisesti. Se on irroittanut Etelä-Ossetian Georgiasta ja tehnyt siitä vasallivaltionsa. Krim on vallattu Ukrainalta. Donbassissa Venäjä ylläpitää sotatilaa tarkoituksena heikentää Ukrainaa ja estää sitä tekemästä oman etunsa mukaisia ratkaisuja. Viro ja muut Baltian maat ovat ajoittain olleet Venäjän painostuksen kohteena. Baltian maat ymmärsivät aikoinaan liittyä Natoon, mistä ne nyt saavat olla erittäin kiitollisia.
Myös Suomea muistutetaan ajoittain siitä, kuka on herra. Lapsiasiakiistat ovat yksi esimerkki. Taannoinen turvapaikanhakijoiden joukko pohjoisessa Suomessa näytti myös, minkälaisia keinoja on tarpeen vaatiessa käytettävissä.
Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Venäjä toimisi edelleen aggressiivisesti, jos siihen annetaan tilaisuus. Suomi ei kuulu Natoon,mutta kahdenväliset suhteet myös sotilaallisella rintamalla USA:n kanssa on elintärkeät.
Lukaisin kommenttisi vasta nyt ja jäin ihmettelemään moista kovin subjektiivista arviota jolle kyllä tukea heruukin maailman valtamediasta roppakaupalla nyt kun Putinista on tehty kaiken pahan alku. Tuntuu että sinutkin on onnistuttu varsin hyvin pelottelemaan ’vaarallisella Venäjän karhulla’ joka nyt asuukin jo omassa päässäsi.
Tuet selkeästi maamme luovutusta muiden käsiin. Vaarallinen tie … hyvin vaarallinen. Venäjän ’aggressiivisuudesta’ vaan ei ole mitään näyttöä, pikemminkin rauhantahdosta.
Hop-Off the Bridge. Eikö olekkin hienoa ettei Venäjällä ole sellaista johtajaa koka himoitsisi Suomen liittämistä VENÄJÄän ?