Kasvatustieteen professori Erkki A. Niskasen laatima muistio ruotsin kielen pakollisuuden poistamiseksi kaikilta koulutusasteilta
Motto: Nykyisillä koulutuksen kieliohjelmilla valtiovalta sulkee Suomen nuorison kaksinkertaiseen kääpiökielten häkkiin.
Yleistä
Suomen koululaitoksen kaikkien asteiden kieltenopetusohjelmat on problematisoitava ja uudistettava, ruotsin kielen pakollisuus on poistettava.
Kieliohjelmia vääristää erityisesti se, että ruotsin kieli on pakollinen kaikilla koulutusasteilla; peruskouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.
Ruotsin kielen opiskelu vie niin suuren alan kieliohjelmista, ettei maailmankielten opiskelulle jää tilaa jo ennestään kielipainotteisissa opetussuunnitelmissa. Kohtalokkainta on se, että ruotsin kielen opiskelu vie jatkuvasti opetussuunnitelmissa opiskeluresursseja äidinkieleltä, joka on ensiarvoisen tärkeä ajattelun, viisauden, toiminnan, tunteiden, sosiaalisuuden ja demokratian väline.
Koko ikäluokkaa ajatellen yksilö voi oppia vain yhden vieraan kielen tyydyttävän taidon. Ei ole mielekästä eikä Suomen nuorison edun mukaista, että opetussuunnitelmissa tämä vieras kieli valtiovallan toimenpiteillä kaikilla asteilla on pakollinen ruotsin kieli. Kieliohjelmien on palveltava koulutuspoliittisia tavoitteita, ei puoluepoliittisia tavoitteita, ei itsekkään ruotsinkielisen vähemmistön tavoitteita.
Ruotsinkielisen pienen vähemmistön jatkuva äänekäs pakollisen ruotsin kielen opetuksen vaatiminen on jo aiheuttanut suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön hyvien suhteiden ongelmia. Mitään muita kieliryhmien välisiä ongelmia Suomessa ei ole. Ruotsinkielinen väestö saakoon puolestaan oikeuden itsenäisesti järjestää ruotsinkielisten kielenopetusohjelmat. Vapaaehtoinen ruotsin kielen tai vastaavasti suomen kielen opiskelu voi tapahtua työelämän tarpeiden ja harrastuneisuuden ohjaamana.
Valtiovallan toiminta on kansalaisia alistavaa ja aliarvioivaa, kun se määrää kieliohjelmat pakollisina ja yksityiskohtaisina kaikkiin oppilaitoksiin. Koulutuksen järjestäjät, opettajat, oppilaat ja vanhemmat kykenevät luomaan kieliohjelmat oppilaitoksiin persoonallisuuden kehittämistavoitteiden, sivistystavoitteiden ja työelämän tavoitteiden ohjaamina alueelliset olosuhteet huomioon ottaen.
Päättäjien on otettava huomioon realiteetit määrätessään pakkoruotsin opetettavaksi koko kansalle. Tässä on esimerkkejä kansalaisryhmistä, jotka pakotetaan opiskelemaan ruotsin kieltä, vaikka he eivät tarvitse ruotsia elämässään eikä ammatissaan:
- Kainuun, Savon, Keski-Suomen, Karjalan ja Hämeen metsurit, maanviljelijät, laitostyöntekijät, kuljetusalan työntekijät, kuntien työntekijät ja toimistotyöntekijät.
- Enon, Jämsänkosken ja Karhulan paperityöntekijät.
- Oulun, Kajaanin, Tampereen, Kuopion ja Helsingin tehdastyöläiset, puhtaudenpito- ja huoltoalan työntekijät sekä rakennustyöläiset.
- Kansainväliseen toimintaan osallistuvat henkilöt EU:ssa, YK:ssa,
UNESCO:ssa, kehitysaputoiminnassa, kansainvälisissä projekteissa, kongresseissa ja seminaareissa sekä ulkomaankaupassa. - Virkamiehistä, yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneista ja yksityisen sektorin koulutetuista henkilöistä vain hyvin pieni osa tarvitsee ruotsin kieltä.
Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, että Suomessa on miljoonia kansalaisia, jotka eivät tarvitse ruotsin kieltä elämässään eikä ammatissaan. Näiden kansalaisten koulutusoikeuksia ei ole syytä loukata, vaan heillä on oikeus mielekkäisiin kieltenopetusohjelmiin.
Kuinka nykyiset kieliohjelmat päätettiin?
Nykyiset kieliohjelmat muodostuivat pääosin 1970-luvulla, kun järjestettiin koko ikäluokan koulutusta ja uudistettiin kaikkien koulutusasteiden koulutusta.
Johdin kasvatustieteen professorina kaksitoista vuotta valtion koulutuskomiteoita ja toimikuntia. Mikään komitea ei esittänyt pakollista ruotsin kieltä opetussuunnitelmiin. Pakollisen ruotsin kielen opetuksen päätökset olivat puoluepoliittisia, pienen virkamieseliitin ja poliittisen eliitin esittelemiä. Virkamieskunnassa, yliopistoissa ja poliittisissa piireissä oli 1970-luvulla ruotsinkielisiä ja -mielisiä menneisyyden ihmisiä, jotka ylläpitivät harhaisia käsityksiä ruotsin kielen tarpeellisuudesta.
Ruotsin kielen pakollisuutta on yritetty poistaa opetussuunnitelmista, mutta äänekäs, vaa’ankielenä toiminut Ruotsalainen kansanpuolue on vastustanut tätä asiaa aktiivisesti. Myös muutamien johtavien poliitikkojen henkilökohtaiset kytkennät Ruotsiin ja ruotsinkielisiin ovat vaikeuttaneet uudistuksia. Tällaiset poliitikot ovat asettaneet etusijalle henkilökohtaiset poliittiset tavoitteet eikä Suomen nuorison parasta.
On ylläpidetty sitä harhaista käsitystä, että ruotsin kieli olisi tasavertainen toinen kotimainen kieli, joka on koko kansalle välttämätön. Ruotsin kieli on pienen vähemmistön kieli, joka valtaosalle kansaa on oppimismielessä vieras kieli ja käytön kannalta suurelle osalle kansaa tarpeeton. Ruotsin kielen opetuksen pakollisuutta fanaattisesti puoltavien perimmäisiä pitkäntähtäimen intentioita on vaikea mielekkäästi ymmärtää.
Vieraan kielen opettamisessa on yhtenä keskeisenä kriteerinä kielen välinearvo. Kieli on kommunikaation väline. Ei riitä, että nykyisten kieliohjelmien vallitessa päämuotoisesti turvataan vain ruotsinkielinen kommunikointi englanninkielisen ohella. Tietojen tuonti tapahtuu pääasiassa suurilla maailman kielillä. Tietojen hankinta tapahtuu äidinkielen ohella pääasiallisesti suurilla maailmankielillä. Tieteen kielet ovat suuria maailmankieliä. Median kielet ovat äidinkielen ohella suuria maailmankieliä. Kieliohjelmissa tarvitaan lisää tilaa maailmankielilIe. Ruotsin kielen välinearvo on Suomessa vähäistä. Vähäiset spesifit ruotsin kielen välinearvotavoitteet voidaan turvata erityisjärjestelyin eikä siten, että kaikilta vaaditaan ruotsin kielen taito.
Ruotsin kielen opetuksen järjestämisessä on katsottu liiaksi taaksepäin historialliseen menneisyyteen, nyt on aika katsoa eteenpäin. Koulutuksessa on otettava huomioon pitkän aikavälin tosiasiat. Nuorisoa koulutetaan tulevaan yhteiskuntaan. Tänä vuonna ruotsin kielen opiskelua aloittava lapsi toimii työelämässä vielä 50 vuoden jälkeen ja sosiaalisessa elämässä vielä 60 vuoden jälkeen. Todellisen ruotsinkielisen väestön osuus koko kansasta on tuolloin ennusteiden mukaan vain noin 2,5 %. Tulevaisuuden yhteiskunnassa pakollinen ruotsi ei ole tarpeellista koko kansalle.
Kaikille, kaikissa oppilaitoksissa, kaikilla asteilla ja kaikilla alueilla annettava pakollisen ruotsin kielen opetus on hyvin kallista, samalla suurella rahamäärällä voidaan opetussuunnitelmissa antaa opiskelijoille paljon hyödyllisempää ja paljon tarpeellisempaa opetusta.
Peruskoulut
Koko ikäluokalle tarkoitetussa peruskoulussa ruotsin kielen pakollisuus on poistettava. Koulutuksen järjestäjät, opettajat, oppilaat ja vanhemmat kykenevät vapaassa ilmapiirissä valitsemaan tarkoituksenmukaiset kieliohjelmat opetussuunnitelman perusteiden ohjaamissa rajoissa. Ruotsin kielen pakollisuus peruskoulussa säätelee pakollisuuden kaikkiin muihin ylemmän asteen oppilaitoksiin.
Ammatilliset oppilaitokset
Kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa, riippumatta opintoalasta ja maantieteellisestä alueesta on pakollinen ruotsin kielen opetus, tämä on epätarkoituksenmukaista. Ruotsin kielen pakollisuus ammatillisissa oppilaitoksissa on poistettava. Opiskelussa on suuria motivaatio-ongelmia useilla opintoaloilla, Pakollinen ruotsin kielen opetus vie tilaa opetussuunnitelmissa ammattiaineilta ja näin laskee ammatillisen oppilaitoksen opiskelijan tärkeintä pääomaa, nimittäin ammattitaitoa. Ihmettelen, miksi työnantaja-, ammatti-, opettaja- ja opiskelijajärjestöt eivät ole kiinnittäneet ongelmaan huomiota. Ammatilliset oppilaitokset kykenevät itse päättämään, millä aloilla ja alueilla ruotsin kielen opetus on tarpeellista.
Esimerkiksi Jämsän ammattikoulussa muurariksi ja kirvesmieheksi opiskelevien kaksospoikien päästötodistusten saannit tyssäsivät siihen, etteivät kielellisesti heikohkot, ammattiaineissa erinomaiset pojat saaneet suoritettua hyväksytysti ruotsin kieltä. Lapissa ammattikoulussa sähköasentajaksi opiskeleva poika kyseli minulta kiihkeästi, miksi ammattikoulussa on pakollinen ruotsi ja ammatin opiskelu jää vähälle.
Lukiot
Lukioissa ruotsin kieli on pakollinen oppiaine ja pakollinen aine ylioppilastutkinnossa. Pakollisuus on syytä poistaa. Viime aikoina on kokeiltu ja monin muodoin ilmaistu laajoja kansalaismielipiteitä erityisesti pakollisen ruotsin kielen poistamiseksi ylioppilastutkinnosta. Kielipainotteista ylioppilastutkintoa on uudistettava suosimalla vapaita yksilöllisiä valintoja. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu vie niin suuren osan kieliopinnoista, ettei opetussuunnitelmiin jää tilaa opiskella suuria maailmankieliä, joiden välinearvo elämässä ja ammatissa on ruotsin kieltä tärkeämpi.
Yliopistojen kielenopetus sekä valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen taito
Yliopistoissa oli 1970-luvun alkuun asti kieliopintoina pakollinen latinan ja vapaavalintaisen vieraan kielen, ei kuitenkaan ruotsin kielen, pro exercitio -koe. Vuosiksi 1970–1977 latinan kielen pakollisuus muutettiin vapaaehtoiseksi, opiskelija voi valita myös kaksi vierasta elävää kieltä pro exercitio -kokeeseen, mikä järjestely rikastutti vieraiden kielten taitoa. Yliopistojen kieliopinnot palvelivat yliopisto-opiskelua. Valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (149/22) mukaiset kielitutkinnot olivat täysin erillisiä yliopistojen kieliopinnoista. Ruotsin kielen eritasoisia kielitutkintoja saattoi käydä suorittamassa kielitutkintolautakunnille sellainen henkilö, joka ammatissaan tarvitsi ruotsin kieltä. Ruotsin kielen tutkintoa ei vaadittu niiltä, jotka eivät tarvinneet ruotsin kieltä. Ruotsin kielen tarvitsijoita oli vähän työvoimasta ja vähän yliopistojen loppututkinnon suorittaneista. Uudistettaessa yliopistotutkintoja 1970-luvulla säädettiin yliopistojen tutkintoasetuksessa 530/78, 10 pykälä, kieliopinnoista seuraavaa:
Yleisopintoihin sisältyvissä kieliopinnoissa opiskelijan tulee saavuttaa:
1. ”sellainen suomen ja ruotsin kielen taito, joka vastaa valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (149/22) nojalla kaksikielisellä virkaalueelIa toimivalta, korkeakoulututkinnon suorittaneelta valtion virkamieheltä vaadittavaa kielitaitoa ja joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen; sekä
2. sellainen yhden vieraan kielen luetun tekstin ymmärtämistaito ja suullinen taito, joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen.”
Vuoden 1978 asetuksessa sekoitettiin kohtalokkaalla tavalla yliopiston perinteiset kieliopinnot ja valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen kielitutkinto. Päätös oli asiantuntemattomien puoluepoliittinen päätös. Lopputuloksena on se, että kaikilta yliopiston opiskelijoilta alasta, tulevasta tehtävästä ja tarpeesta riippumatta vaaditaan pakolliset ruotsin kielen opinnot. Tämä epäkohta on pikaisesti korjattava. Ruotsin kielen kieliopintoja on järjestettävä vain tarvitsijoille vapaavalintaisesti toteutettuna. Vuoden 1995 asetuksessa (576/95, 5 pykälä) ruotsin kielen osalta kielitaitosäädökset pysyivät samanlaisina.
Ammattikorkeakoulut
Luotaessa uusia ammattikorkeakouluja 1990-luvun puolivälissä säädettiin kieliopinnoista ja ne uudistettiin Ammattikorkeakouluasetuksessa 352/2003, 8 pykälä. Tämän pykälän mukaan kielitaitovaatimukset ammattikorkeakouluissa ovat samanlaiset kuin yliopistoissa, eli myös jokaiselta ammattikorkeakoulun opiskelijalta vaaditaan valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen taito. Vaatimus on mieletön. Mihin jokainen ammattikorkeakoulusta valmistuva tarvitsee ruotsin kieltä? Kaikista pikaisin toimenpide koululaitoksessa on ammattikorkeakoulujen kieliopintojen uudistus; pakollinen ruotsin kieli on poistettava ja sen tilalle opetussuunnitelmiin on sijoitettava välinearvoltaan tärkeämpiä maailmankieliä, ammattiaineita ja vain tarpeen vaatiessa ruotsin kieltä vapaaehtoisena.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kieliopinnoista on poistettava valtiovallan määräämät pakolliset ruotsin kielen opinnot. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut kykenevät itse päättämään eri opintoalojen kieliopinnoista. Ihmettelen, miksi itsenäistä päätäntävaltaa halunneet ja saaneet yliopistot ja ammattikorkeakoulut eivät ole vaatineet itsenäisyyttä ja mielekkyyttä myös kieliopinnoissa. Olisi nurinkurista, jos valtiovalta puuttuisi yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien yksityiskohtiin, kieliopintojen osalta puuttuminen on tähän asti sallittu. On aika herätä uudistamaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kieliopintoja sisältä päin mielekkäiksi. Kaikki yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat eivät tarvitse ruotsin kielen taitoa elämässään eikä ammatissaan.
Yhteenvetoa
Suomen koulutuspolitiikassa omaksutun elinikäisen koulutuksen periaatteen mukaisesti voidaan kielilain Nro 424/2003 virkamiehiltä vaadittavat ruotsin kielen opinnot järjestää tätä kieltä tarvitseville erityisjärjestelyin. Ruotsin kielen tarvitsijoita on hyvin vähäinen osa työvoimasta ja kansalaisista.
Edellä esitettyihin perusteisiin viitaten esitän, että valtiovalta, koulutuksen järjestäjät, yliopistot, ammattikorkeakoulut, oppilaitokset. järjestöt, oppilaat, vanhemmat ja kansalaiset ryhtyvät kiireellisiin ja kaikkiin mahdollisiin toimiin Suomen koululaitoksen kieliohjelmien järkeistämiseksi. Virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen taito, joka koskettaa vain pientä osaa työvoimasta, voidaan opettaa erillisjärjestelyin, eikä tätä spesifiä opetusta tule liittää kaikkeen koulutukseen. Vanhoja ja epäoikeudenmukaisia lakeja ja asetuksia voidaan muuttaa.
Professori (emeritus) Erkki A. Niskanen
Tärkeä kannanotto.
Itse luin aikoinaan pakollisen pitkän ruotsin jolla ei ole ollut mitään käyttöä. Harakoille meni 7v opiskelu. Nykymaailmassa pitäisi minusta kouluissa opettaa englantia, saksaa, ranskaa tai espanjaa, italiaa ja venäjää.
Kiina ja japani, ehkä myös korea. Kiinasta tulee väistämättä maailmankieli. Elokuvia katselevat ja tietokonepelejä pelaavat tietävät jo nyt kuinka kiinan ja korean kieli tulevat voimakkaasti. Japanilaiset eivät vieläkään osaa puhua tai kirjoittaa englantia. En tiedä toista korkean teknologian kanssa, jonka englanninkielen taito olisi yhtä toivoton kuin japanilaisten.
Todella asiantunteva kirjoitus todelliselta asiantuntijalta. Pakkoruotsin puolesta esitetyt perustelut on kumottu täydellisesti. Yleinen virkaruotsin vaatimus on kohtuuton ja turha, koska helpommin, paremmin ja halvemmalla ruotsinkielisten kielipalvelut voidaan järjestää. Tästäkin on monia hyvä esityksiä.
On hyvin kummallista ja kuvaavaa, että päättäjät eivät ole tietävinään tai välitä näistä faktoista? Jokainen voi arvella syitä siihen…
Pakkoruotsille ei todella ole yhtään järkevää perustetta. Jostain syystä valtaan päässeet politikot sitä vain kannattavat. Demokratiasta ei voi tässä(kään) yhteydessä puhua. Valta turmelee, pieni valta pienen ihmisen, suuri valta kaikki. Kansan vaatimuksia ei kuunnella. Tulee vain ylimielisiä kommentteja. Puhukaa juntit ruotsia sanoi Lipponen (SDP) kun suomalaisista persaukisia teki.
Minusta keskustelu on osittain hakoteillä. Olisi hyvä, että koulu opettaisi ruotsin kielen alkeet, minkä jälkeen lisäopinnot olisivat vapaaehtoisia. Ruotsi on kuitenkin meidän historiamme kieli, ja on hyvä, että kaksikielisessä maassa osaamme toistemme kieltä – edes vähän. Ja vaikka ruotsin opiskelun merkitystä mieluusti vähätellään, niin itse olen huomannut siitä olleen hyötyä esim. saksan ja ranskan opinnoissa.
Pääpaino pitäisi kuitenkin olla nk. maailmankielissä: englannissa, ranskassa, espanjassa, saksassa, italiassa ja venäjässä. Erityisen tärkeää joka tapauksessa olisi, että englanti ei jäisi koululaisten ainoaksi vieraaksi kieleksi, se vääristää jo uutisten lukemistakin.
Melko asiallinen kommentti, mutta pari seikkaa hämää. Ensinnäkin Suomella on ollut monta ”historiamme kieltä”, viimeksi venäjä. Toiseksi Suomi ei enää pitkään aikaan(jos koskaan!?) ole ollut aidosti kaksikielinen kuin hyvin pieneltä osaltaan. Ja tuo ruotsin kielen portti-teoria on naurettava. Jos haluaa oppia jonkun maailmankielen, niin kyllä sitä kannattaa opiskella suoraan.
Tarkoitin lähinnä, että meidän historiamme on pitkälti (ei toki kokonaan) ruotsiksi kirjoitettu, sikäli se on eri asemassa kuin esimerkiksi venäjä. Virallisesti Suomi on kaksikielinen maa, vaikka se toinen kieli onkin vähemmistön – mutta hyvin vaikutusvaltaisen sellaisen – kieli. Luulen, ettei tämä tule kovin nopeasti muuttumaan.
En suinkaan kiellä, etteikö olisi tarkoituksenmukaisempaa ja tehokkaampaa opiskella suoraan haluttua kieltä. Tokihan näin on. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etteikö toisen, samankaltaisen kielen osaaminen auttaisi.
Minusta ideaali tilanne olisi, että koulussa opittaisiin ruotsin kielen (ja miksei myös toisen rajanaapurikielemme, venäjän) alkeet, minkä jälkeen voisi jatkaa mikäli kiinnostusta ja halua on. Puhun nyt siis ihan alkeista, en vuosia jatkutavasta opiskelusta. Se voisi tehdä hyvää naapurisuhteiden kannalta ja kuka ties hiukan avartaa koululaisten maailmankuvaakin.
Tiedoksi sinullekin, että Suomi EI ole virallisesti kaksikielinen maa, koska meillä ei ole virallisia kieliä. On vain ”kansalliskieliä”. Tämän tiedon kertoivat kahden eri ministerin poliittiset avustajat, jotka ottivat asiasta selvää, kun heiltä sitä tiedusteltiin.
Mutta ”jostain syystä” ruotsin kieltä kohdellaan KUIN se olisi virallinen kieli!? Ja se käytäntö tulisi muuttaa ja tehdä ruotsista virallisesti vähemmistökieli. Myönnytyksenä annettaisiin vaikka jotain erioikeuksia. Mutta nykyinen tapa kohdella ruotsia toisena pääkielenä on järjetön ja kohtuuton.
Toki ruotsinkielisillä tahoilla on paljon ja aivan liikaakin valtaa, joka pitkälti perustuu valtavaan säätiövarallisuuteen. Mutta siihen ei pidä missään nimessä alistua ja tottua! Elämme kuitenkin modernissa kansalaisvaltiossa ja rälssivähemmistö ei missään muodossa voi kuulua sellaiseen.
Luitko ollenkaan artikkelia? Niskanen nimenomaan sanoo, että koulutuspolitiikassa ei ole järkeä katsoa taaksepäin, vaan eteenpäin, joten en ymmärrä miksi pidät tuota ”historiamme on kirjoitettu ruotsiksi” -asiaa mitenkään relevanttina.
”Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etteikö toisen, samankaltaisen kielen osaaminen auttaisi.”
Mutta auttaisiko se yhtä paljon kuin suoraan sen kielen opiskeleminen jota haluaa oppia? Toisekseen, pakkoruotsihan ei opeta ihmisille ruotsinkieltä. Tässä on omat ruotsinopintoni:
Peruskoulu: Arvosanalla 6.
Lukio: Arvosanalla 5.
1. Yliopistotutkinto: Virkamiesruotsi viimeisenä vuotena ennen valmistumista, eli lukion neljän käydyn ruotsin kurssin jälkeen 6 vuoden tauko ja sitten pari viikkoa ruotsinkielisiä referaatteja ja hyväksytysti suoritettu.
2. Yliopistotutkinto: Taas 3 vuotta taukoa edellisistä referaattien kirjoittelemisista ja sitten kaksi viikkoa referaatteja ja hyväksytysti suoritettu.
Olen virallisesti käyttänyt vuosikausia ruotsin opiskeluun. En puhu enkä ymmärrä sanakaan siitä kielestä, mutta lukiossa tuo arvosana toi kuitenkin mukavasti alas keskiarvoa ja vaaransi jatkokoulutusmahdollisuudet.
Käsitys, että ihmiset tässä maassa oppivat ruotsia vain koska sitä opetetaan pakollisesti kouluissa on suunnattoman virheellinen. Koko tuttavapiiristäni tunnen kaksi ihmistä jotka puhuvat pakkoruotsin vuoksi sujuvaa ruotsia. Kukaan muu ei ymmärrä siitä hölkäsen pöläystäkään, vaan koko oppiaine katsotaan vain tuomioksi joka täytyy ”lusia”.
Pakkoruotsin opetuskin on ainoastaan sitä että koitetaan saada ihmiset hyväksytysti kursseilta läpi ja ne jotka ovat oikeasti kielestä kiinnostuneet ottavat jatkokursseja. Minkäänlaisia ruotsin perusteita ei opita pakollisilla peruskoulun, 2. asteen tai 3. asteen koulutuksissa. Ne on tehty vain koska on pakko saada lappuun merkintä jonka mukaan sitä nyt sitten osataan.
Ei muuten osata.
Olen itse kaksikielinen ja minusta pakkoruotsi on täysin turhaa. Olen ehkä kerran elämässäni törmännyt suomenkieliseen, joka osaa oikeasti hyödyllisellä tasolla käyttää oppimaansa ruotsin kieltä. Ja liikun sentään työssäni akateemisessa maailmassa, virkamiesruotsin suorittaneiden keskuudessa. Jos kielivalintoja perustellaan Suomen historialla, joudutaan lingvistiseen suhon: mihin unohtui saamen kieli? Sitäkin on kolme eri kielimuotoa maassamme. Venäjä on myös historiamme kieli kuten ruotsikin. Entä sitten varhainen germaaninen vaikutus kieleemme?
Napurussuhdeperustelu ontuu. Silloinhan meidän pitäisi opiskella myös norjaa, viroa ja venäjää. Ruotsin osaminen ei liioin auta ketään saksan tai muidenkaan kielten opiskelussa. Tämän tietää jokainen kielitieteilijä. Toki aina monen kielen osaaminen helpottaa uusien oppimista. Yhtä hyvin kuitenkin voi suoraan opiskella saksaa, jolloin ruotsin ”apua” ei tarvita. Lisäksi pakkoruotsin ylläpito tulee liian kalliiksi. On moraalitonta leikata mistään muualta, ennen kuin pakkoruotsista saatavat säästöt on hyödynnetty.
Ranikkoseudun kunnilla voisi aivan mainiosti olla samanlaiset kielelliset oikeudet kuin saamenkielisillä on omalla perinteisellä asuinalueellaan. Muualla voi tosiaan käyttää tulkkia, jos suomi tai englanti ei suju. Pakkoruotsille ei ole mitään perusteita.
Itse kaksikielisenä en ymmärrä lainkaan pakkoruotsin vaatimista Suomessa. Valtaosa ruotsinkielisistä puhuu erinomaista suomea ja on käytännössä kaksikielisiä. Joidenkin harrastama pakkosuomen rinnastaminen pakkoruotsiin on älytöntä. Suomi on maamme valtakieli, sen osaamisen tulee olla selviö. Niinpä argumentti: ”sitten on poistettava myös pakkosuomi ruotsinkielisiltä” on naiivi. Eivätkä suomalaiset ole niin tolloja, että tarvitsisvat ruotsia apukielenä muiden vieraiden kielten oppimiseen. Koko ajatus on naurettava. Kyllä suomenkielinen voi opiskella minkä tahansa vieraan kielen ihan suoraan. Ei siinä ruotsilla mitään tee. Pakkoruotsin valtavat rahalliset kustannukset ovat yhteiskunnallinen tabu, jota kukaan poliitikko ei enää valtaan päästyään uskalla pitää näkyvästi esillä.
Ei uskalla poliitikot puuttua tähän selvään epäkohtaan koska aika moni saa vaalirahoitusta ruotsalaisäätiöiltä ja on sekin nähty,että jos joku asian tuo esille alkaa pian ilmestyä vaikka mitä juttuja lehtiin kyseisestä henkilöstä.
Vai miten voi selittää esim.persujen jatkuvan jahtaamisen mediassa.
No viimeaikaiset puheenjohtajan puheet ehkä tekevät hänestäkin salonki-
kelpoisen.
Järkeviä argumentteja Kieliaktiivilta ja Hansilta. Paha kumota. Olen itsekin kasvanut rannikkoseudun ”kaksikielisellä” alueella ja osasinkin paikallista murretta jonkin verran. Nehän ovat hauskoja murteita joilla ei juuri Ruotsissa pärjännyt. Se tuli silloin käytännössä testattuakin kun kävimme nuorina poikina laivareissulla Ruotsin puolella. Noita murteita vielä puhutaankin.
Ruotsin kieli ei ole ollut Suomessa koskaan pelkkä kieli. Se edusti Ruotsin vallan aikaista säätyvaltaa, jolla haettiin ja saatiin etuoikeuksia. Kauppiasssuvut olivat ruotsinkielisiä kuin myös lainsäädäntövalta. Yhteistyöllä he rakensivat vaurauttansa. Suomalaisille se oli sortovaltaa. Se jatkui vielä autonomian aikanakin Venäjän ystävällismielisen tsaarin ansiosta. Tämän päivän ”ruotsinkielinen vähemmistö” on rippeitä noilta ajoilta.
Vielä nyt, 2000-luvulla, rannikkoseudulla jotkut ”ruotsinkieliset” sanovat, me olemme tulleet Ruotsista, suomalaiset ovat tulleet uralin takaa. Ihan näin asia ei ole. 1800-luvun lopulle saakka monet vaihtoivat nimensä ruotsinkieliseksi ja opettelivat ruotsia etuoikeuksia saadaakseen. Tiedän vielä 1980-luvulta tapauksen, jossa työpaikka aukesi uudella nimellä. Perustulain mukaan se on syrjintää, mutta jatkuu…
Suomalaisuuden aalto pyyhkäisi vasta 1800-luvun lopulta alkaen muutaman aktiivin ansiosta, jotka halusivat jotain ”tolkkua” säätyvaltaan. Näkivät läpi sen epäoikeudenmukaisuuden. Pioneerina pidetään muun muassa Aadolf Ivar Arwidsonia joka sanoi, ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia. Pääsimme itsenäisten kansakuntien joukkoon joka jatkui vuoteen 1995 saakka. Muutamaa vuotta aikaisemmin valtaan alkoivat tulla liberaalit globalistit, jotka itse asiassa ajavat tuota samaa menneen ajan säätyvaltaa takaisin vain vähän uudessa muodossa.
Viimeisimmän geenitutkimuksen mukaan ”suomenruotsalaiset” ovat suomalaisia eikä ruotsalaisia. Kuitenkin ruotsinkieliset tahot ja valtamedia jatkaa heidän kutsumistaan suomenruotsalaisiksi?
On myös keksitty kiertoilmaus ”finländare” eli suomenmaalainen, jotta ruotsinkielisten suomalaisten ei tarvitsisi kutsua itseään suomalaisiksi!
Syy tuohon on selvä. Ruotsinkielisille on opetettu lapsesta pitäen halveksimaan kaikkea suomalaista ja ihailemaan kaikkea ruotsalaista. Varsinkin eliitin piirissä.
Muistaakseni dna kertoo, että emme poikkea paljon eurooppalaisesta perimästä. Onhan jokaiseen valtakuntaan tullut porukkaa vähän kaikista ilmansuunnista. Suomessa pienillä alueilla Ruotsin ihailu kyllä näkyi ja kuului, kuin myös suomalaisten halveksunta. Mine en osa venäjä, kuuli joskus kun yritti suomeksi asioida. Mutta, täytyy sanoa, että hyviä tyyppejä löytyi, jotka eivät juuri kielestä piitanneet. Lisänärää aiheutti ”ruotsinkielisten” tyttöjen suuri kiinnostus ”suomenkielisiä” poikia kohtaan. Yksityiskohtia en voi tietenkään julkisesti kertoa. Nykyisin on yksityisyyden suoja suurempi.
Minulle jäi käsitys, että ”ruotsinkieliset” pitivät kielimuuria yllä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Tuo lienee jo mennyttä aikaa suurimmalta osin, vaikka olen kuullut, että kuntaliitoksissa on tullut vastaan ”suunnattuja” kunnallisia hankintoja noilla alueilla. Suunnattuja hankintoja harrastavat kyllä suomenkielisetkin kunnat. Jos hankitaan läheltä, se ei ole välttämättä huono juttu. Helsingin puolen miljardin ”apotti” hanketta amerikasta ihmettelen. Sekin on vasta käsiraha. No, se on toinen juttu. ”Ruotsinkieliset” alueet ovat nykyisin ”suomalaistuneet” ja Suomessa opiskellaan muita vieraita kieliä enemmän, hyvä niin. Tämä kehitys jatkukoon.
Jokunen vuosi sitten tapasin maailmalla muutaman ”ruotsinkielisen” kaverin entisiltä kotikulmiltani. Tuppasivat tietenkin seurustelemaan keskenään. Tilasin pöytään kymmenen pulloa olutta ja pyysin istumaan. Kun ihmettelivät olutpullojen paljoutta, muistin vanhan sanonnan, ja vist, hela hästen ska badas. Pojilla meni silmät pyöreäksi, tiesivät jutun. Sanonta tuli yhdeltä eläinlääkäriltä joka kirjoitteli joskus hevosmiehille suurempia määriä pirtua.
Suomalaisten geenistö eroaa eurooppalaisesta geenistöstä niin paljon, että eurooppalaisten kohdalla on alettu puhumaan suomalaisesta geenistöstä ja ei-suomalaisesta.
https://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/201691-geenitutkijat-yllattyivat-eurooppa-nyt-jaettu-suomalaisiin-ja-ei
https://www.hs.fi/tiede/art-2000002916814.html
ohikulkijalle. Suomi EI OLE kaksikielinen maa muuten kuin korruptoituneiden poliitikkojen päätöksillä. Suoimessa puhutaan muutamaa vähemmistökieltä, joiden toki tulee antaa tulla rauhassa puhutuksi.
Saksan ja ranskan opinnoissa suurimman hyödyn saa, jos näitä maailmankieliin luettavia kieliä opetettaisiin vapaaehtoisina jo alakouluasteella. Ei siinä ruotsin kieltä tarvita tukikielenä.
Juuri nykyisillä käytännöillä englanti väkisinkin uhkaa jäädä ainoaksi vieraaksi kieleksi, kun ylivoimaiselle enemmistölle väkisin tuputetaan ruotsin kielen oppimista heille vieraana kielenä. Kun ruotsin kielen pakollisuus poistuu, tulee tilaa toisenkin MERKITYKSELLISEN vieraan kielen opiskeluun englannin ohella. Vaikkapa juuri saksan, ranskan, espanjan, italian tai venäjän.
Englanti on siinä mielessä hyvä kieli, että sillä pärjää Skandinaviassa paremmin kuin suomen ruotsilla, joka on erottunut niin riikin ruotsista kuin norjasta. Tätä Suomessa opetettavaa vanhaa ruotsia puhutaan enään vain Skandinavian pohjoisosissa, jotka eivät itse enään ymmärrä eteläosissa puhuttavaa omaa kieltään.
Ahvenanmaalla poistettiin joitakin vuosia sitten pakollinen Suomen kielen opiskelu juuri siitä syystä, että saadaan enemmän aikaa maailmankielten opiskeluun. Miksi sama peruste ei käy Suomen puolella ruotsin kielen osalta?
Hannu, koska arvoisat päättäjämme ovat mielin kielin ruotsia kohtaan. (1f y0u kn0w wh47 1m34n)). Vaikken itse kyllä voi käsittää miksi ihmeessä.
Koittakaapa hakea palvelualalle töihin. Kaikki vaativat ruotsinkielen taitoa! Joskus ihmetyttää, mitä järkeä.
Julkisen sektorin pitäisi perustaa perusteta tulkkipalvelu. Virkamies joka tarvitsee vieraan kielen apua, oli sitten ruotsi, venäjä, vietnam, arabia, pashtu tai mikä hyvänsä, ottaa verkkoyhteyden ammattitaitoiseen tulkkiin. Paras olisi kuvayhteys jolloin kaikki keskustelijat näkisivät toisensa monitorin ja netttikameran välityksellä. Se olisi hyvää palvelua, ja on helppo toteuttaa kaikissa virastoissa!
Rannikon kunnissa jossa on huomattavasti ruotsinkielistä väkeä, kaksikielisyysvaatimuksen voi vielä virkamiehiltä vaatia. Vaikka kuinka paljon Suomessa muka on oikeasti ihmisiä, jotka puhuvat vain ruotsia? Taitavat olla turisteja. Suomessa pelkän ruotsinkielen taitajalla on kyllä aika hankalaa. Suunnilleen yhtä hankalaa kuin osata vain kiinaa Yhdysvalloissa.
No, ehkä baabeli-kalat jo parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua osaa kääntää suomea vieraille kielille ymmärrettävästi. Sitten ongelma poistuu.