Vuosikymmenien ajan oli vaikea saada erästä kaikkein tärkeintä markkinatalouden tilasta kertovaa dataa, Steve Keen aloittaa, mutta nyt kansainvälinen järjestelypankki BIS (Bank of International Settlements) on korjannut tilanteen. BIS on alkanut julkaista neljännesvuosittain tietoa yli 40 maan yksityisen ja julkisen velan määristä. BIS:n julkaiseman datan perusteella Keen tunnistaa seitsemän maata, jotka todennäköisesti joutuvat velkakriisin pyörteisiin seuraavien 1–3 vuoden kuluessa: Kiina, Australia, Ruotsi, Hong Kong, Korea, Kanada ja Norja.
Keenin mukaan yksityiset kulutusmenot (private sector expenditure) voi mitata laskemalla yhteen bruttokansantuotteen (BKT) ja muutoksen luototuksessa; kriisejä alkaa ilmetä kun yksityisen velan suhde BKT:hen on suuri tai kun yksityinen velka kasvaa nopeasti verrattuna bruttokansantuotteeseen. Kun luoton kasvu hidastuu – niin kuin sen lopulta täytyy, koska kasvavan velan maksamisen kulut syövät velan rahoittamiseen tarvittavat varat, uudet lainan ottajat kavahtavat esimerkiksi talon hankkimisen rahoituskustannuksia, ja lukuisat euforiset, Ponzi-huijaukseen perustuvat velkarahoitetut hankkeet kaatuvat epäonnistuvat – silloin myös luototuksen kasvu hidastuu ja saattaa muuttua negatiiviseksi, mikä on omiaan vähentämään kysyntää.
Tällainen tapahtumakulku aiheutti globaalin rahoituskriisin, sanoo Keen jatkaen, että useimmat taloustieteilijät – lukuunottamatta joitain harvoja poikkeuksia kuten Dirk Bezemer ja Michael Hudson – pitävät hänen väitettään hulluna, mutta tarkastelemalla Yhdysvaltain dataa pääsee jyvälle siitä, miten mekanismi toimii.
Yhdysvaltain kriisi alkoi kun luototuksen kasvu alkoi hidastua ja vastaavasti toipuminen alkoi luottojen kasvun jälleen nopeutuessa.
BIS:in aineisto mahdollistaa sellaisten maiden – joista useat onnistuivat välttämään alaspäin luisuminen globaalin rahoituskriisin aikana – tunnistamisen jossa nämä kaksi ennakkoehtoa – yksityisen velan suuri määrä suhteessa BKT:hen ja tuon suhdeluvun nopea kasvu muutaman vuoden aikana – täyttyvät. Filantroopiksi ja velka-reformistiksi ryhtynyt ex-pankkiiri Richard Vague on osoittanut syy–seurausyhteyden erinomaisessa empiirisessä tutkimuksessaan The Next Economic Disaster (’Seuraava taloudellinen katastrofi’), jossa Vague käy läpi viimeisten 150 vuoden aikana olleita talouden kriisejä, Keen kehaisee. Talouskriisejä koskeva keskustelu keskittyy tyypillisesti julkisen velan kasvun ja velkarahoitteisen julkisen kulutuksen kasvun rooliin talouskasvussa, vaikka tosiasiassa yksityisen velan nopealla kasvulla on julkisen velan kasvua suurempi merkitys talouskriisien syntyyn – samalla kun yksityisen velan kasvu pikemminkin hidastaa kuin nopeuttaa talouskasvua.
Tämä on loogista koska velanmaksuun ja korkoihin menevä raha on pois muusta kulutuksesta, ja kuitenkin muu kulutus on se, joka tuottaa laaja-alaisempaa, ei ainoastaan rahoitussektorin, talouden kasvua. Palkka-alen jälkeen suhteessa entistä suurempi osa velallisten ansioista menee luottojen ja korkojen maksuun, jolloin vastaavasti muu kulutus – se rahan kiertoa ylläpitävä ja talouskasvua tuottava – supistuu.
Vague päätteli aineiston perusteella, että kriisejä syntyy kun yksityisen velan määrä ylittää 1,5-kertaisesti bruttokansantuotteen, ja kun velan määrä kasvaa noin 20 % viiden vuoden aikajaksolla.
Yhdysvallat sopi näihin ennakkoehtoihin vuonna 2008, kuten niin moni muukin maa, ja joista monet ovat – eritoten euroalueella – edelleen kriisissä tai kärsivät ”selittämättömän hitaasta toipumisesta” (esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia jne).
Käyttäen BIS:in tilastoaineistoa Keen löytää 21 maata, jotka täyttävät Richard Vaguen ennakkoehdoista ensimmäisen. Keenin mukaan 16 maata on sellaisia, joilla yksityisen velan suhde bruttokansantuotteeseen ylittää 175 prosenttia. Analyysin yksinkertaistamiseksi Keen rajasi toisen kriteerin – yksityisen velan nopea kasvu – maihin, joissa velan kasvu ylitti 10 % bkt:sta vuonna 2015.
Näillä ehdoilla yhdistelmä antoi tulokseksi seuraavat maat
Kaikissa näissä maissa luoton kasvu on erittäin merkittävä tekijä kokonaiskysynnän ylläpitämisessä, joten kun luoton otto hidastuu, taloudet tulevat vaipumaan taantumaan.
1970-luvulta lähtien palkkojen reaalinen kehitys on kehittyneissä maissa ollut jokseenkin pysähtyneessä tilassa , joten palkansaajat ovat paikanneet tulojen ja elinkustannusten epäsuhtaa kulutusluotoilla, ja tähän on pyrittykin. Noudatettu politiikka on johtanut yksityisen velan määrän kasvuun, joka nyt Keenin ja Vaguen ajattelun mukaan luo edellytykset seuraavalle kriisille.
On vaikea sanoa täsmällistä aikaa, Keen toteaa, jolloin edellä mainitut maat vajoavat taantumaan, koska se riippuu siitä, milloin yksityissektorin halukkuus ottaa lainaa ja rahoitussektorin halukkuus luotottaa loppuvat. Tätä voi viivyttää poliittisin toimin – kuten Australiassa tehtiin 2008 voimakkaalla elvytyksellä ts. uudelleen synnytettiin kiinteistökupla tukemalla ensiasunnon hankkijoita – mutta sekin päivä tulee, jolloin nämä maat liittyvät haavoittuneiden talouksien pitkään listaan, Keen lopettaa.
Suomessakin kotitalouksien ja yksityissektorin velkataakka on kasvamassa riskialttiiseen kokoluokkaan.
KommenttiSteve Keen on aiemmin todennut olevan traagista, että globaalin talouden tautien syy on jonkin sellaisen puute, jonka tuottaminen ei pohjimmiltaan maksa mitään: raha. Rahoituslaitokset synnyttävät rahan luomalla luottoa (kun joku ottaa velkaa). Kustannukset ovat noin kolme dollaria sataa luotua dollaria kohden. Hallitukset luovat rahaa ylläpitämällä alijäämää ts. käyttämällä enemmän julkiseen kulutukseen kuin mitä ne saavat takaisin verotuotoilla – ja tämänkin prosessin kustannukset ovat olemattomat verrattuna siten syntyvään rahamäärään, Keen sanoo. Tällä hetkellä pankit eivät luo lisää rahaa, koska ne loivat sitä liikaa lähimenneisyydessä. Kriisiä edeltänyt nousukausi nosti yksityissektorin velan määrät kaikkien aikojen ennätyslukemiin kautta OECD:n. Keskimääräinen velan määrä on nyt noin 150 % bkt:sta kun se ”kapitalismin kulta-aikoina” 1950-60 -luvuilla oli noin 60 % bkt:sta.
Pankkien myöntämät velat luovat rahan, lainojen takaisinmaksu tuhoaa rahaa. Rahan kiertokulun päättyessä palataan ikään kuin nollapisteeseen, josta ei edetä ennen kuin joku jossain ottaa lainaa, jotta syntyisi tuotantoa, työtä ja hyötyä. Tai pörssipelaamista… riippuu siitä, mihin tarkoitukseen velallinen otetusta velasta luodun rahan käyttää. Rahan määrän kasvu lisää talouden rahavirtoja, toisin sanoen kasvattaa kokonaiskysyntää, ja vastaavasti kokonaiskysyntä pienenee, jos rahan kysyntä (velan otto) vähenee. Sillä, että raha kiertää, ja millä alueilla taloudessa se kiertää, on vielä suurempi merkitys. Verokeitaisiin piilotettu raha ei hyödytä kokonaistaloutta minkään vertaa. Joten mikäli maailmantalous aiotaan saattaa tasapainotilaan, on syytä puuttua rivakasti verokeitaisiin, kehitellä globaalisti tasa-arvoisempaa verotusta sekä varmistaa se, että luodut rahamäärät kiertävät tasaisesti talouden kaikilla alueilla kaikilla talousalueilla. Riikka Söyring |
Lähde
Keen, Steve | The Forbes.com (27.3 2016): The Seven Countries Most Vulnerable To A Debt Crisis http://www.forbes.com/sites/stevekeen/2016/03/27/the-seven-countries-most-vulnerable-to-a-debt-crisis/#7a485974edcd
Mitä mieltä ennustella vuosia eteenpäin, kun globalistit haluavat sotia ja kulissien takana suunnitellaan globaalia Resetiä?
Noistahan on vaikka kuinka paljon juttuja.
Kaloilla kova kriisi
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=132825
Miljoonittain kuollutta kalaa joka puolella maailmaa…
Erinomainen artikkeli taas. Vain yksi puuttui, joka tekee pyramidihuijauksen. Se on korko. Kun rahan luontimonopoli annettiin liikepankeille ja se perii luomastaan rahasta korkoa, on pankkiin palautettava enemmän takaisin kuin sieltä lainataan. Lainamäärää on siis koko ajan kasvatettava, että talous pysyisi pyörimässä. Mutta vastaan tulee ennenpitkää aina velan määrä, jonka hoitokulut ylittävät käytettävissä olevat tulot. Talous pysähtyy ja alkaa pyöriä taaksepäin. Koroksi on laskettava myös rahankäsittelymaksut joita pankki perii nyt enemmän kuin korkoja. Korothan on painettu alas jotta velkatalous lähtisi vielä kerran kulkemaan. Ei näytä auttavan, edellä mainitusta syystä.
Rahalla tehdyn korkojen ja tuloksen pitäisi palautua reaalitalouteen, että talous noin yleensä pysyisi pystyssä. Ei vaan palaudu, mistähän syystä? Täytyy olla jotain erityistä tietämystä makrotaloudesta, että saa koko maailman näin juntturaan.
Kiitän arvosanasta erinomainen.
Viittaan mainitsemaasi korkoasiaan toteamalla mm. ”…Tämä on loogista koska velanmaksuun ja korkoihin menevä raha on pois muusta kulutuksesta, ja kuitenkin muu kulutus on se, joka tuottaa laaja-alaisempaa, ei ainoastaan rahoitussektorin, talouden kasvua. Palkka-alen jälkeen suhteessa entistä suurempi osa velallisten ansioista menee luottojen ja korkojen maksuun, jolloin vastaavasti muu kulutus – se rahan kiertoa ylläpitävä ja talouskasvua tuottava – supistuu…”
ja
”…palkansaajat ovat paikanneet tulojen ja elinkustannusten epäsuhtaa kulutusluotoilla, ja tähän on pyrittykin. Noudatettu politiikka on johtanut yksityisen velan määrän kasvuun…”
– vaikka olisihan sitö tietenkin voinut enemmänkin alleviivata.
Huomautuksesta kiitos! Luen artikkelit vastaisuudessa tarkemmin. Mutta on mulla selitys, selitys pitää aina olla. Oli muita kiireitä. Ja vähän innostunut noista Steve Keenin havainnoista joita oli kerännyt nippuun. Kumma että politikot eivät tuota syy-yhteyttä löydä. Eivät niin missään.
😀
Tuota pitääkin käyttää aina sopivissa tilanteissa: että oli niin kiire töissä ja siksi tuli sutaistua huolimaton juttu jossa tosiasiatkaan eivät ole ihan kohdallaan. Ehkä tuommoisen establishmentissa hyväksytyn selityksen käyttäminen tuottaa minulle aikanaan journalistipalkinnonkin. (käkättävää naurua)
Korkoasia ON tärkeä, ja siksi on hyvä että se tulee kommenteissakin esiin. Korko ei olisi paha jos se menisi valtio-omisteiseen pankkiin ja sitä kautta kiertoon mutta nykyiselläänhän se sujahtaa yksityisille ja edelleen verokeitaisiin.
Nimimerkki tavis kirjoitti: ”Rahalla tehdyn korkojen ja tuloksen pitäisi palautua reaalitalouteen, että talous noin yleensä pysyisi pystyssä. Ei vaan palaudu, mistähän syystä?”
Fiksusti ajateltu! Näin minä ajattelen asian olevan: palautuu se talouteen, mutta reaalitalouteen palaa kuitenkin vain osa. Äkkiä voisi luulla että pankkien keräämä voitto katoaa, kun maailma velkaantuu. Mutta uutta velkaa luodaan kuitenkin paljon nopeammin kuin korolla saadaan voittoja. Ja voitotkin tuppaa mennä eri tahoille kuin velat.
Pankin korolla tekemä voitto on tietysti heillä, joille pankki maksaa palkkoja, osinkoa, pankin pääomassa ja sijoituksissa ja osa menee talletustileille korkona. Rahan määrähän kasvaa jatkuvasti huikeaa vauhtia (noin tuplaantuu 10 vuodessa), ja pankin tekemä voitto on vain pieni osa siitä. Toinen paljon suurempi osa on se raha, jonka pankit ovat lainanneet asiakkailleen.
Miksiköhän kiinalaisten Fedille tarjoamasta kullasta ei ole uutisoitu sen enempää?
Federal Reserve Board and US dollar will be hit by financial Armageddon if Asian gold offer refused
http://benjaminfulford.net/2016/04/12/federal-reserve-board-and-us-dollar-will-be-hit-by-financial-armageddon-if-asian-gold-offer-refused
Steve Keen yksinkertaistettuna sanoo: kun jo ennestään velkaiset kotitaloudet ja yritykset velkaantuvat hyvin nopeasti lisää, edessä on talouskriisi.
DOH! Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen että tuossa on tietenkin jonkinlainen totuus. Jossakin vaiheessa varmaan niin käy. Mutta missä vaiheessa? Velka on siitä jännä juttu, että niin kauan kun saa uusia lainoja, niillä voi maksaa vanhoja lainoja. Ja jos uusia lainoja saa tarpeeksi nopeasti lisää, peli voi jatkua kauan.
”Talouskriisejä koskeva keskustelu keskittyy tyypillisesti julkisen velan kasvun ja velkarahoitteisen julkisen kulutuksen kasvun rooliin talouskasvussa, vaikka tosiasiassa yksityisen velan nopealla kasvulla on julkisen velan kasvua suurempi merkitys talouskriisien syntyyn…”
Tämä johtuu pitkälti siitä, että poliitikot eivät voi puuttua kotitalouksien ja yritysten lainaamiseen. Mutta he voivat puuttua siihen, kuinka julkinen sektori lainaa. Niinpä keskustelu on lähes aina julkisesta velasta. Lukiessa keskusteluja massamediasta, tuntuu että ihmiset tiedostavat vain julkisen velan olemassaolon!
”..yksityisen velan kasvu pikemminkin hidastaa kuin nopeuttaa talouskasvua.”
On selvä juttu minusta, että velattomana on helpompi ostella ja tehdä uusia hankintoja. Tapaan sanoa että velka on hiekkaa talouden rattaissa. Kysymys on vain siitä, missä vaiheessa ihmisen tai yrityksen tajunta alkaa sanoa: nyt on parempi alkaa hidastamaan velkaantumista. Alussa velkaantuminen nopeuttaa talouskasvua, mutta kipupisteen lähestyessä se hidastaa talouskasvua.
”70-luvulta lähtien palkkojen reaalinen kehitys on kehittyneissä maissa ollut jokseenkin pysähtyneessä tilassa , joten palkansaajat ovat paikanneet tulojen ja elinkustannusten epäsuhtaa kulutusluotoilla”
Palkatkin on kuitenkin jonkun lainaamaa rahaa aivan samoin kuin kulutusluototkin. Jotta palkkaa voidaan maksaa, jonkun on täytynyt velkaantua. Kulutusluotot eivät siis ole siinä suhteessa pahempi asia. Kulutusluotoillakin ostetuilla tavaroilla tai palveluilla luodaan työtä. Kulutusluotot on paha juttu vain siinä mielessä, että ne ovat muutama tippa lisää velkaantumisen sangossa. Kaikki lainaaminen on pahaksi, myös se lainaaminen millä palkat maksettiin: osa siitäkin on jonkun kulutukseen ottamaa luottoa.
”Tällä hetkellä pankit eivät luo lisää rahaa, koska ne loivat sitä liikaa lähimenneisyydessä.”
Niin, eivät juuri luo. Pankeilla on vaikeuksia saada jonoa lainatiskille. Koska on lama. Ja meillä on lama, koska pankeilla on vaikeuksia saada jonoa lainatiskille. Lamasta päästään, kun pankit alkavat taas lainaamaan. Mutta pystyvätkö kotitaloudet ja yritykset lainaamaan, kun on lama eikä yritykset saa tilauksia ja ihmiset saa vähemän palkkoja? Tätä ongelmaa on ratkaistu elvytyksellä, eli pankin lainatiskille on kävellyt valtio.
Voisi tavallaan sanoa, että rahaa luotiin liikaa: ihmiset ja yritykset ovat velkaantuneet ja rattaissa on liikaa hiekkaa. Tai ei ole enää omaisuutta, jonka pankit huolisivat uusien velkojen vakuudeksi. Toisaalta voisi väittää, että rahaa on luotu liian vähän: kun ihmisillä ja yrityksillä ei ole rahaa, talous ei pyöri, kulutus laskee, ei voi investoida.
Minä sanoisin, että rahaa on liian vähän, ja velkaa on liikaa.
”mikäli maailmantalous aiotaan saattaa tasapainotilaan…”
Uskotko, että sellaisen tilan voisi saavuttaa? Minä en usko, en tällä rahajärjestelmällä. Tällä rahajärjestelmällä on alussa räjähdys, kun ihmiset lainaavat omaisuutta vastaan, ja sitten kituminen kun uutta lainaa ei voi ottaa / ei saa.
Juuri äsken ilmestyneessä kirjassaaan die humane Martwirtschaft (humaani markkinatalous) Peter Haisenko ja Hubert von Brunn esittävät täysin toisenlaista ratkaisua. He pitävät esimerkiksi Suomen perustulokokeilua jo lähtökohdiltaan tuhoon tuomittuna siksi, että siinä yritetään vain implementoida yhtä uutta elementtiä mätään vanhaan systeemiin. Humaanissa markkinataloudessa sen sijaan luodaan täysin uusi rahoitusjärjestelmä joka on perustuslain asemassa. Yksi sen neljästä elementistä on perustulo(400 euroa), jota saavat kaikki vauvasta vaariin. Koko systeemiä ei voi tässä selittää. Sen verran voi sanoa ettei siinä ole tarkoitus ryövätä rikkaimman eliitin (1-2%) nykyistä omaisuutta eli se ei olisi ”salonkikommunismia”. Systeemiin siirtyminen olisi myös hyvinkin lyhyessä ajassa mahdollista. Humaanin markkinatalouden mallilla
Humaanin markkinatalouden voisi voittaa seuraavat vaalit jopa Suomessakin. Globaalin finanssieliitin, joka omistaa mediat vastus olisi silloin tietenkin aika rajua.https://www.youtube.com/watch?v=ajbh2QxeRQo
Kriiseillä päästään kuitenkin lähemmäs ratkaisuja, eli vihdoin muun muassa syvempään komissioliittoon… vitsi.
Niin no. Ei talouden toimeliaisuuden tarvitse edes liikoja sammua, jos ihmisillä riittää kekseliäisyyttä. Vaihtorinkejä ja pienten yritysten sekä vaikkapa pienten maanviljelijöiden tukemista (helpompi keskustella jokin kaikille käyvä diili) siis lienee luvassa ennen kuin viimein laajemmin tunnustetaan, ettei tämä välistävetäjien rahajärjestelmä toimi.
Lisää talousjunnausta JA elämän mietintää koko jatkuvan kasvun ja kulutuksen oravanpyörästä irrallaan, kiitos! Esimerkiksi kirjat ja luonnossa kuuhailu ovat halpoja harrasteita, jotka liian moni on tainnut sivuuttaa.
Ongelma on rahan sekaantuminen reaalitaloudesta. Uutta arvoa luo vain työ. Työllä luotu uusi arvo kerätään pääomalle voittoon, kirjoina ja vuokrina. Muu on kasinotaloutta, kupla joka puhkeaa ennemmin tai myöhemmin ja silloin arvoa on vain todellisella omaisuudella.