Investointipankki Morgan Stanleyn entinen Aasian ja Tyynenmeren talouden tähtiekonomisti Andy Xie kehottaa olemaan kuuntelematta globaalia eliittiä. Maaliskuussa 2016 South China Morning Post -lehdessä julkaistussa artikkelissa Xie rökittää valtavirtataloustieteilijöitä ja poliitikkoja kovin sanoin.
Xien mukaan Davosissa, G20-kokouksissa ja muissa huipputapaamisissa laukkaavat ovat väärässä yrittäessään ripustaa syyn maailman talouden kurjasta tilasta kuluttajien psykologisten ongelmien syyksi. Kaikki merkit viittaavat maailmantalouden epävakauteen ja pitkittyneen pysähtyneisyyden jaksoon.
Xien mukaan Shanghain G20-kokouksessa työryhmä ei saanut syntymään ainokaistakaan rakentavaa ehdotusta maailman talouden korjaamiseksi. Sen sijaan siellä keskityttiin valittamaan, ettei nykyinen markkinaturbulenssi heijasta globaalin talouden periaatteita ja että vika on kuluttajissa.
Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana globaalia taloutta on siunattu 800 miljoonan lujasti työskentelevän kiinalaisen panoksella sekä informaatiovallankumouksella. Jaettavan kakun olisi luullut kasvavan kylliksi, jotta useimmista ihmisistä olisi tullut onnellisempia, Xie kirjoittaa. Sen sijaan maailma on poukkoillut kriisistä toiseen. Ihmiset valittavat kaikkialla. Tämä on seurausta huippukokouksiin osallistuvien, verovaroja tuhlaavien eliittijohtajien surkeasta asiainhoidosta. Ihmiset pitävät järjestelmää peukaloituna, ja se on sitä: tulojen keskittyminen samoihin käsiin ei ole seurausta vapaasta markkinataloudesta ja kilpailusta vaan siitä, että peukaloitu järjestelmä suosii poliittisesti vahvoja.
Tärkein tekijä peukaloidussa järjestelmässä on rahapolitiikka, jolla pumpataan varallisuutta rahoitusmarkkinoille ja väitetään sen elvyttävän kasvua ihmisten hyödyksi. Pohjimmiltaan tämä on valumaefektiteorian mukainen varallisuusvaikutusväite. Toisin sanoen väitetään, että tekemällä tietyistä henkilöistä rahoituksen ravintoketjussa rikkaita, se hyödyttää muitakin valuttamalla rippeitä ketjussa alempana olevilla. Rippeiden valumisen sijaan kiinteistöjen hinnat Manhattanilla, Lontoossa ja Hong Kongissa ovat nousseet, samoin modernin taiteen hinnat. Varallisuus on siis pysynyt siinä pienessä piirissä, joka käy onnittelemassa poliitikkoja Davosissa näiden ”onnistumisista”, Xie toteaa.
Resurssien tuhlaaminen on toinen suuri syy globaalin talouden heikkouksiin. Vuoden 2008 kriisin jälkeen Yhdysvaltain hallitus ja (yksityisesti omistettu) keskuspankki (FED) käytti biljoonia dollareita niiden henkilöiden pelastamiseen, jotka kriisin synnyttivät. Sen sijaan että olisivat joutuneet vastuuseen, konkurssiin ja vankilaan, heistä tuli rikkaampia kuin koskaan. Ennalta arvattavasti he ovat käyttäneet varallisuuttaan peukaloidakseen järjestelmää lisää omaksi edukseen, sanoo Xie.
Kun Kiina aloitti vuoden 2008 kriisin jälkeen massiivisen investoimisen, globaali hallitseva eliitti ylisti Kiinaa maailmantalouden pelastamisesta. Kiina kasvatti luototusta yli $20 biljoonalla rahoittaen tehtaiden ja kotien rakentamista. Investoinnit eivät kuitenkaan takaa lopullista kysyntää. Tehtaiden rakentaminen loi kysyntää mutta sen jälkeen kun tehdas on valmis, sen pitäisi myydä tuottamiaan tavaroita jollekulle. Joten Kiina rakensi lisää tehtaita pitääkseen ensimmäisen tehtaan työssä. Tällainen ponzi- eli pyramidihuijaus ei voi kestää pystyssä.
Kiinan yli-investoiminen nosti tavaroiden hintoja, mikä on synnyttänyt uuden ponzi-systeemin. Kun suurimmat keskuspankit leikkasivat ohjauskorkoa nollaan, luoton kysyntä ei kasvanut; yritykset eivät nähneet kasvavaa kuluttajakysyntää, koska kuluttajat kärsivät tulojensa rapautumisesta, Xie sanoo.
Biljoonia on kaadettu myös energiasektorille. Tämä velkakuorma kelluu raaka-aineiden ja kulutushyödykkeiden ponzi-pyramidin päällä ja se taas kelluu Kiinan investointien ponzi-pyramidin päällä. Kun kuplapilvi puhkeaa, sen vaikutus maailmantalouteen on vuoden 2008 kriisiä suurempi, arvioi Xie. Kiinan ylikapasiteettikupla tappaa globaalin investoinnin moniksi vuosiksi.
Merkeistä päätellen Kiina haluaa viedä maasta ylikapasiteettinsa – ja miksi ei? Kiina yli-investoi pelastaakseen maailmaantalouden. Sen ei pidäkään maksaa virheestä täyttä hintaa.
Kiinan strategia johtaa muun maailman teollistumisen käänteiseen kehitykseen, eritoten keskituloisissa kehittyvissä talouksissa. Pääomasijoitusten heikot hyödyt johtavat heikompaan työllisyyteen ja heikompaan ansiotasoon, jota seuraava konkurssiaalto heikentänee globaalia luottojärjestelmää. Maailmantaloudella on edessään kasvun pysähtymisen, deflaation ja rahoituskriisien pitkät vuodet. Taloutta nykyään hoitavat johtajat turvautuvat samaan konstiin kuin tähänkin asti: rahan pumppaamiseen rahoitusmarkkinoille – ja aivan turhaan. Samaan aikaan poliittinen epävakaus leviää joka puolella maailmaa.
Populistit voittanevat aluksi. Valitettavasti heidän politiikkansa tulee olemaan protektionistista ja kenties Maailmankauppajärjestö WTO:n purkamistakin vaaditaan. Siitä seuraa luultavasti inflaatio, joka muuttuu hyperinflaatioksi, mikä taas varmasti johtaa väkivaltaisiin vallankumouksiin, Xie päättelee.
Xien mukaan maailman talous on kuralla, ja eliitti syyttää siitä ihmisten harhaluuloja. Eliitin strategia onkin muuttaa ihmisten ajatuksia, ei korjata maailmantalouden ja poliittisen järjestelmän vikoja. Mutta kun maailma palaa, syttyvät lopulta myös eliitin alppimajat Davosissa, muistuttaa Xie.
KommenttiRanskassa lanka palaa jo. Hallituksen päätettyä ”työmarkkinauudistuksista” eli palkanalennuksista, työajan pidennyksistä ja muusta peruspakista, jota Suomessakin tarjoillaan, hallitus sai vastaansa ranskalaiset. Kolme neljäsosaa ranskalaisista on ”uudistuksia” vastaan. Lakossa ovat vuorotellen ja yhtä aikaa liikenne, bensiini-asemat, julkiset palvelut ja milloin mikäkin yhteiskunnan toimimisen kannalta tärkeä sektori. Kahvilakeskusteluissa pohdiskellaan, että sosiaalidemokraattien ei edes kannata ryhtyä presidentinvaalikampanjaan, niin epäsuosittu hallituspuolue on tällä hetkellä. Taloustieteilijät! Toistakaa perässäni: ”Rahaton ei osta”. Niin monta kertaa kuin on tarpeen sen sisäistämiseksi. |
Lähde
Xie, Andy | South China Morning Post 2.3.2016): Don´t listen to the ruling elite: the world economy is in real trouble http://www.scmp.com/comment/insight-opinion/article/1919092/dont-listen-ruling-elite-world-economy-real-trouble
Uhkapeliongelmaisena vinkkaan että jos maailman rikkain mies panee kaiken peliin ja tuplaa koko omaisuutensa, niin jokainen, kaikki muut ihmiset tulevat menettämään puolet kaikesta omaisuudestaan sekä varallisuudestaan, siunaukseni, aamen.
Make no mistake, Washington will never let go – not by itself, never. Their target is world hegemony – the goal of their self-indulging PNAC – Plan for a New American Century. And to attain this goal, the fall of Syria had been planned long in advance, in the early 1990’s. “Regime Change” is relentlessly being pursued – see Wesley Clark at the Commonwealth Club of California, October 3, 2007 – ‘7 countries have to fall in five years’
http://www.globalresearch.ca/war-propaganda-syrias-destruction-by-the-lies-of-the-western-media-washington-will-never-let-go-their-target-is-world-hegemony/5549508
Laki on tämä: Kaikki, mikä nousee ylös, tulee alas.
Nykyinen länsimainen talousjärjestelmä ainakin täyttää kaikki pyramidihuijauksen näyttäjät ja piirteet, joten pitäisikö tästä tehdä jotain johtopäätöksiä vai mennä lammaslauman mukana nahkurin orsille.
Valtaeliitti on vain tehnyt valtavirran, eli huijattavien, mukana kulkemisen helpoksi, hyväksyttäväksi, normaaliksi jne…
Eli stressaantuneet, passivoituneet, lainoihinsa sidotut ja uutispimiössä elävät kansalaiset valitsevat valtavirrassa kulkemisen, unohtaen siten vastuunsa tulevista sukupolvista.