Kilpailukykysopimus on sinettiä vaille valmis. Kauan sitä hierottiin, mutta tulihan se sieltä lopuksi. Välivaiheita oli monia. Oli pakkolakeja ja lisäleikkauksia, joista sitten luovuttiin. Eräs vaatimus oli myös, että kaikkien liittojen, myös AKT:n, pitää olla mukana, mutta tästäkin vaatimuksesta luovuttiin. Tärkeintä SSS-hallitukselle näytti olevan se, että edes jonkinlainen sopimus saadaan aikaan, vaikka alkuperäisellä sopimuksella oli vielä komeampi nimi: yhteiskuntasopimus. Sehän oli pääministeri Sipilän kuningasajatus.
Kiky-sopimus eräänlainen maailmanennätys
Minun muistissani ei ole mitään maata, missä työntekijät olisivat sopimuksella alentaneet ostovoimaansa siten, että tietyistä eduista luovutaan ja työnantajien maksuja siirretään työntekijöiden maksettaviksi. No nyt sekin ihme nähdään Suomessa, jonka sopimusrakenteita työnantajat ovat moittineet jäykiksi. Kun olen samanaikaisesti seurannut Ranskan neuvotteluja työehtojen muuttamisesta, en voi muuta kuin ihmetellä Suomen työnantajien puheita.
Sisäinen devalvaatio ei toimi
Leikkauksilla ja palkanalennuksilla tähdätään sisäiseen devalvaatioon, eli viennin kilpailukyvyn parantamiseen. Oma arvioni on, ettei mitään todellista kilpailukyvyn paranemista saada aikaan, sillä jo euron arvo muuttuu muutamassa kuukaudessa enemmän kuin 2–3 %, jonka tuon sopimuksen arvioidaan parantavan viennin kilpailukykyä.
Työllisyys ei parane
Kiky-sopimus heikentää myös ostovoimaa verohelpotuksista huolimatta. Näin ollen on toiveajattelua, että sopimuksen avulla luotaisiin luvatut 35 000 työpaikkaa. Tähänastiset lupauksetkaan uusista työpaikoista eivät ole toteutuneet, vaikka työnantajien kela-maksua ja yhteisöveroja alennettaessa muuta luvattiin. Puhuttiin jopa sadoista tuhansista työpaikoista. Nyt ekonomistit pyytävät odottamaan vielä vuoden, ja sitten käänne tapahtuu. Pahaa pelkään, että käänne onkin alaspäin. On tämä ollut aika vatulointia: vuosi hiottiin sopimusta, jonka vaikutuksia pitäisi odottaa taas vuosi. Taitaa kansan sietokyky loppua ennen, kuin sopimus antaa jotain palkansaajillekin. Luulenpa, että sopimus loppujen lopuksi ottaa enemmän kuin antaa.
Ero eurosta olisi tehokkaampaa
Tämä kaikki sopimussotku voitaisiin välttää omalla valuutalla. Entisajan devalvaatioita on moitittu, mutta kyllä tämä sisäinen devalvaatio on monimutkaisuuden huippu, eikä kukaan edes tiedä, toimiiko se. Nyt tarvittaisiin valuutan 15 prosentin heikennys, jotta vienti lähtisi vetämään. Kiky-sopimuksella saadaan 2–3 prosentin sisäinen devalvaatio, ja se ei todella riitä mihinkään.
MIkko Elo on porilainen valtiopäiväneuvos ja Vastavalkea ry:n hallituksen jäsen.
Myös devalvaatio leikkaa rahan ostovoimaa, tosin silloin kallistuu ulkomailta tuotava tavara ja matkailu, jotka on kyllä hyväksikin kotimarkkinoille: ostetaan enemmän kotimaista.
Mutta jos Suomi palaisi omaan rahaan, niin eiköhän se markan arvo jätettäisi kellumaan, eli vapaasti muuttumaan kysynnän ja tarjonnan mukaan, jolloin devalvaatioita ei tehtäisi.
Hallituksessa ei ole talousmiehiä, siellä on poliitikkoja. Talousmiehet (ainakin monet) ymmärtävät että kun rahan määrää kansantaloudessa leikataan, se supistaa kysyntää ja hidastaa talouskasvua. Talouskasvuhan on yksinkertaistettuna sama asia kuin rahan määrä kasvu kansantaloudessa.
Oikeistopoliitikot puolestaan ajavat omistajien etua, ja politiikka on sen mukaista.
Ja mikäli vientiteollisuuden yritykset todella siirtävät tässä sopimuksessa saamansa edut ulkomaille vietäviin tuotteisiin, niin silloin tosiaan rahan määrä Suomessa ei kasva sitä minkä se muuten kasvaisi. Palkansaajatkin on enemmän kotimaisia kuin omistajat, joten sekin tarkoittaa rahan määrän leikkausta Suomessa. Palkansaajat todella maksavat paljon enemmän verorahoja Suomeen kuin omistajat pääomatuloistaan, joten varsinkin kunnat menettävät verotuloja.
Eikä se Suomea mitään hyödytä jos vienti kasvaa, ellei vientiteollisuus sitten työllistä lisää.
Mutta eipä unohdeta kotimaan markkinoita! Ehkäpä kotimaanmarkkinoilla olevat työllistävät lisää, kun palkkoja tarvii maksaa vähemmän. Jaa… mutta… kuinkas niitä tuotteita ja palveluita ostettaisiin enemmän, kun ihmisten palkat laskee? EIHÄN TOI TOIMI KOTIMAASSA LAINKAAN!
Luultavasti kaikilla osapuolilla, jotka ovat neuvottelusouvissa mukana, on liian kiire, etteivät oikeastaan kerkiä kyetä syvempään analyysiin ja ajatteluun.
Esimerkiksi taannoisen eläkemaksuosuuden uudistuksen kohdalla, kävi tosiasiassa, niin että ,ainoastaan työnantaja menetti osan valtaansa eläkeyhtiöissä.
Käytännössä kävi, että työntekiäpuolen edustajat liittojen kautta, nousivat eläkeyhtiöiden kautta, kapitalisteiksi,saivat siis valtaa, jos vain osaisivat sitä käytää.
Yrittäjä joutuu kuitenkin kustantamaan ja on osana työkustannuksia,joten ainut reaalinen asia mitä tapahtui, ylätasolla vallansiirto työntekiä osapuolen hyväksi, ja hyvä niin.
Nykyisin tehdään vain kansalta ottavia sopimuksia. Mutta ovathan nekin nwo-eliitille antavia.
Osuva kuvitus. Sopimus edustaa vähintäänkin yhtä antiikista ajattelua kuin kuvan kellokorttikoneisto. Pelleily kuusien minuuttien kanssa ei voisi olla naurettavampaa ellei tietäsi, että valtakunnan korkeimmat päättäjät puuhastelevat tällaisten pelkästään määrällisiä ja laskennallisia parannuksia kilpailukykyyn tuottavien ratkaisujen parissa. Yrityselämälle kiky on tietysti mojova voitto ja onhan sillä tiettyä symboliarvoa, joka voi saada talouden virtauksia liikkeelle. AY-liikkeen selkärangan katkaisussa se on myös aika merkittävä askel. AY-liike saatiin puristettua lujasti selkä seinää vasten. Paineet ja hämmennys liitoissa kohosivat suuriksi, mikä ilmeni mm. liittojen välisen neuvottelukoordinaation täydellisenä puutteena (hajoita ja hallitse). Surkea esitys ja ansaittu tappio AY-liikkeelle. Eivät raukat ymmärrä, että seuraavat työsuhde-etujen heikennysvaatimukset tulevat pöytään jo parin vuoden päästä.
Yhteiskuntasopimuksella, kikysopimuksella tai tuttavallisemmin suomalaisten elintason leikkaussopimuksella on vain yksi tarkoitus, mitata yhä suurempi osuus kansantulosta kevyesti verotettuina osinkoina. Mitään muuta tarkoitusta noilla ”sopimuksilla” ei ole. Sopimukseen käytettiin jo melkein kaikki keinot, uhkailu, painostus ja lahjonta, johon osallistuivat hallituspuolueet, EK ja työnteettäjäjärjestöt. Puuttui vain se viimeinen keino jolla saadaan ammattiliitot yleensä sopimaan mitä tahansa ”yleisen edun nimissä”, uhkaus lopettaa jäsenmaksun perintä suoraan palkasta. Nyt SAK ja jotkut liitot taipuivat sopimukseen ilmankin. Tai ehkä se kabineteissä esille otettiinkin, mene ja tiedä.
Tämä viimeinen keino, lahjonta, joka tulee sitten joskus veronalennusten muodossa, jos tulee, perustuu taas hallituksen lupauksiin. Mitään sopimusta siitä ei ole kirjattu. Se on vain niin sanottu herrasmiessopimus joka aikanaan näyttää olivatko sopijat herrasmiehiä. Epäilen. Niin tai näin, elintasomme tulee laskemaan ja elämiselle välttämätön tulee kalliimmaksi. Onhan hallituksella ollut tapana korvata suurituloisten veronalennukset (valtion tulovero) välillisten verojen korotuksilla. Kunnille palautettava vero-osuus tulee pienenemään joka johtaa kunnallisverojen ja kiinteistöverojen korotuksiin. Samoin nousevat myös elämiseen tarvittavat muut ”hyödykkeet, kuten sähkö- vesi- vakuutukset yms maksut. Tähän saakka jokainen lappu on ollut 10 – 30% edellistä kalliimpi. Palkat ovat sentään pysyneet viimeiset kymmenen vuotta ennallaan, euromääräisestikin.
Kuinka käy? Palkka pienenee, kulutus alenee, samoin käy verokertymälle, velan suhde BKT’n kasvaa. Tietenkin, jos kysytään talouden tosiasiantuntijalta, kuten totuusmedialla on tapa, käykin juuri päinvastoin. Ei käy, vaan leikkauksia tulee lisää jo tänä vuonna. Tämä on kilpajuoksua pohjalle, ellei maailmalla tapahdu jotain ihmettä joka saa ”viennin vetämään”. Se edellyttäisi, että jossain päin maailmaa ihmisillä on ostovoimaa joka työllistäisi meitä hikipajoissamme. Sekään ei siis hyödytä meitä kaikkia. Jos tällaista kasvua jossain tapahtuukin, se ei ole ainakaan meidän hallituksemme ansiota. Eikä taida olla Euroopan unioninkaan.
Väyrynen: Entä jos eduskunta tekisi tenän?
Kun monet pitävät euroeron toteuttamista vaikeana, esille on noussut se mahdollisuus, että eduskunta tekisi tenän eikä enää hyväksyisi ainuttakaan askelta kohti kasvavaa yhteisvastuuta ja liittovaltiota
Kun talouskasvu euroeron ansiosta nopeutuisi, kaikki hyötyisivät ja hyvinvointiyhteiskuntaa päästäisiin jälleen kehittämään. Suomen viennin ja teollisuustuotannon taso on niin alhainen, että meillä on lähivuosina mahdollisuudet todella nopeaan talouskasvuun.
http://mvlehti.net/2016/06/09/vayrynen-enta-jos-eduskunta-tekisi-tenan/
Kiky sopimus on saatu aikaan SAK’n ammattiliittojen ja ennen muuta metalliliiton ”ansiosta”. Ministerit voivat tönäistä nyrkit yhteen. Maan hallitushan ei sekaannu työmarkkinaratkaisuihin millään tavalla, jos tehdään ”maltillinen” sopimus. Maltillinen sanoo kokoomus, maltillinen sanoo demarit, maltillinen sanoo kaikki politikot väristä riippumatta, ennen muuta keskusta, kaikkien duunareiden vihaaja numero yksi. Sipilä se ensimmäinen oli joka esitti uhkauksensa duunareille jo vuosi sitten mitä tapahtuu jos ei tehdä ”maltillinen”. Maltillinen on aina koskenut vain duunareita, palkansaajia. Ovelaa, mukamas. Oli syyllinen valmiiksi valittu jos hallitus tekee niin tai näin. Helvetin lapsellista vastuunkantoa, sanon minä. Olisin heittänyt pallon hallitukselle takaisin. Tehkää mitä haluatte, …tanan idiootit.
Tämä oli varmaan jo neljäskymmenesyhdeksäs kerta kun tehtiin ”maltillinen” sopimus tyhjiä lupauksia vastaan. Vai onko joku huomannut, että Sipilä Soini tai Stubb olisivat vuoden aikana, kun ovat olleet hallituksessa, edes yrittäneet pitää jostain lupauksestaan kiinni. Puhetta tulee, mutta mieluummin sitä uskoo Joulupukkiin (tai tässä tapauksessa vissiin jumalaan). Vai mitä sanotte väittämästä, että palkkoja etuisuuksia ja työehtoja heikentämällä saadaan ”Suomi” nousuun. Ei Joulupukkikaan noin sekopää ole. Kuka nousee, kuka ei, duunarit se ei ainakaan ole. Veronalennuksistakin on hallituksilla referenssiä. 2005 poistettiin omaisuusvero muutaman sentin palkankorotusta vastaan. Omaisuusveron poistoa vaati hallituksessa kepu apupuolueineen. Demarit suostuivat. Oli varmaan omaisuutensa noussut jo sen verran suureksi, siellä johtajatasolla.
Vielä on yksi ammattiliitto joka yrittää ajaa jäsentensä etua, AKT, mutta vaikeaa se on, kun toisella puolen pöytää ovat hallitus, EK, kaikki työnteettäjäjärjestöt, SAK ja muut ammattiliitot. Metalli on suurimpana ammattiliittona antanut vuosien mittaan periksi jo liikaa. Rautakoura ei Suomessa enää paljon tienaa. Muun muassa keskituntiansion laskentatapaa on muutettu kaikessa hiljaisuudessa. Se on jo sama kuin työehtosopimuksen mukainen peruspalkka, ei enää mikään keskipalkka, vain nimi on jäljellä, siihen eivät lisät enää vaikuta yhtään mitään. Rautakouran menetykset ovat vuositasolla siitäkin jo vähintään tuhat euroa. Kehotan tutustumaan työehtosopimuksen mukaisiin palkkoihin. Pieniä ovat. Niitä eivät tunne ministeritkään ja niistäkin pitäisi vielä mennä alemmas.
Mikä kääntää päät liittojen johdossa ajamaan enemmän ”Suomen etua” kuin jäsentensä. Suomen etu on ollut yhden prosentin etujen ajamista, tämän näyttävät tilastotkin. Jos ministeritasoa huomattavasti korkeampi palkka muuttaa mielen. Kun oma perse on lämpimässä, kaikki hyvin, lienee johtoajatus. Tai ovat muuten vaan paskahousuja perusluonteeltaan.