Ulkopolitiikan päälinjoista tehtiin sopimus presidentin ja puoluejohtajien kesken 19.12.2014. Sopimuksen pääkohdat tiedotettiin: 1. Itsenäinen puolustus 2. Natokumppanuus 3. Yhteistyö Ruotsin kanssa 4. Hyvät suhteet Yhdysvaltoihin.

Sopimuksessa ei siis mainittu sanaakaan Venäjästä, ja jotkut tulkitsivat sitä niin, että ”hyvät suhteet Yhdysvaltoihin” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin huonot suhteet Venäjään.

Tätä sopimusta ei mitenkään allekirjoitettu, mutta kukaan ei myöskään kiistänyt sen sisältöä. Toisaalta yksimielisyys ulkopolitiikan sisällöstä antoi presidentille vahvan aseman tulevia vaaleja ajatellen, kun kaikki puolueet sitoutuivat presidentin linjaan. Itse aloin jo pelätä vaalien menettävän täysin mielenkiintonsa, kun ei ollut enää mitään, mistä keskustella.

Matti Vanhanen teki erinomaisen avauksen

Eilen (12.6.2016) Matti Vanhanen nimitettiin keskustan presidenttiehdokkaaksi, ja hän piti erinomaisen linjapuheen, joka pistää kyllä muut mahdolliset ehdokkaat miettimään tarkasti suhdettaan Natoon ja Venäjään. Puhe oli tarkasti mietitty ja siinä oli varmasti käytetty hyväksi koko keskustan ulkopolitiikan osaamista. Puheessa Vanhanen sulkee pois Suomen jäsenyyden Natossa ja korostaa Suomen liittoutumattomuuden merkitystä osana geopoliitikan vakauttamista.

Suora lainaus puheesta:

”Uskon todella, että järkevät ihmiset – tunnen myös Venäjän johtoa – ymmärtävät sen, että vakauden vahvistaminen on kaikkien etu. Haluan olla vahvistamassa tähän liittyvää kehitystä. Molemminpuolinen luottamus on suurinta ja tärkeintä, mitä valtioiden välillä on rakennettava. Tässä Paasikiven ja Kekkosen oppi on yhä pätevä.”

Suuri haaste Sauli Niinistölle – ja Väyryselle

Pidän varsin todennäköisenä, että presidentti Niinistö asettuu uudelleen ehdokkaaksi. Tilanne on hänen osaltaan kuitenkin hieman hankala. Hänen oma taustapuolueensa Kokoomus päätti puoluekokouksessaan, että Suomen tulee hakea NATO-jäsenyyttä lähivuosina. Niinistö on itse muotoillut asian varovaisemmin, ja hänen voi olla vaikea hyväksyä Kokoomuksen hänelle asettamia suitsia.

Nyt syntynyt tilanne on haaste myös Paavo Väyryselle, joka on tähän asti ilmoittanut tukevansa Niinistöä. Vanhasen eilisen puheen jälkeen Väyrysen voi olla vaikea tukea muita ehdokkaita kuin Vanhasta.

Vasemmistolta yhteinen ehdokas?

Kilpailu presidentin paikasta näyttää nyt muodostuvan mielenkiintoisemmaksi, kuin olisi vielä jokin aika sitten odottanut. Niinistön valinta ensimmäisellä kierroksella ei enää eilisen jälkeen tunnu yhtä varmalta kuin jokin aika sitten.

Vasemmiston ainoa mahdollisuus saada oma ehdokkaansa toiselle kierrokselle on sopia yhteisestä ehdokkaasta, mikä sekin voi olla vaikeaa. Pidän Eero Heinäluomaa todennäköisenä sosialidemokraattien ehdokkaana, mutta toiselle kierrokselle selviäminen vaatii myös vasemmistoliiton tukea, ja Heinäluomalta myös selviä uusia painotuksia Natosta ja Venäjästä.

Kolme Niinistöä ehdokkaaksi?

Sauli Niinistön lisäksi voi olla kaksi muutakin Niinistöä ehdokkaana: Ville Niinistö vihreistä ja Jussi Niinistö persuista. Itse en oikein tahdo uskoa Pekka Haaviston halukkuuteen asettua ehdokkaaksi tässä tilanteessa.

Näillä näkymin saamme mielenkiintoiset presidentinvaalit, vaikka tilanne näytti aivan toiselta vielä joitakin viikkoja sitten.

 

 

Mikko Elo on porilainen valtiopäiväneuvos ja Vastavalkea ry:n hallituksen jäsen.

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

31 KOMMENTTIA

  1. Vanhasen linjaus ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on syntynyt välittömänä reaktiona Paavo Väyrysen haasteeseen. Taustalla on Risto Volasen viime kuukausien geopoliittinen pohdiskelu, joka nyt kantaa hedelmää Keskustan poliittisena linjauksena.

    Paavo Väyrysen ei ole mitenkään hankalaa asettua presidenttiratkaisussa Vanhasta tukemaan.
    Kuten Kansalaispuolueen peruspapereissa todetaan, puolue vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan muiden puolueitten politiikaan.

    Keskustan suhteen vaikutuspotentiaali on suurin, luonnollisista syistä.

  2. Onhan se jotenkin äärimmäisen hassua, että presidentinvaalien kaksi porvarillista pääehdokasta – Kepun Matti Vanhanen ja Kokoomuksen Sauli Niinistö – suhtautuvat kielteisesti (jälkimmäinen ainakin nopeaan) Nato-jäsenyyteen mukaanmenoon, mutta demareiden nokkamiehet eivät pukahda asiasta mitään.

    Minä sanoisin, että Eero Heinäluoman ehdokkuus happanee käsiin, jos häneltä ei aivan pikaisesti ala kuulua selkeän kielteistä kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen. Menonsa on kuin hipsuhiiren kipitystä huopatossutehtaassa; äänijälki on yhtä kantava.

    Kyseessä näyttäisi olevan Pekka Ervastin luonnehtima ilmiö suomettuminen 2.0, mikä on rampauttanut SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan. Jos Erkki Tuomioja hortoili omissa ulkopoliittisissa linjanvedoissaan ulkoministerikaudellaan missä sattui, ei koko SDP:n sitä tarvitsisi tehdä. Selkeää ryhdistäytymistä odotellaan.

    • Sauli Niinistö ei ole NATO-kielteinen, hän vain kannattaa Euroopan puolustusvoimia joka olisi NATO-jäsen. Niinistön federalistisen linjan kautta mennään yhtä varmasti NATO:n jäseneksi kuin Kokoomuksenkin. Tuo kehitys SAATTAA kestää kauemmin kuin suora NATO-jäsenyyden haku, mutta voidaan nopeasti ottaa ottaa askel joka muodostaa pysyvän Euroopan puolustusvoimat, kuten myöhemmin kommentissa mainittu.

      Euroopan Unionin puolustusvoimat on tulossa koko ajan voimakkaammin todellisuudeksi. Suurten EU maiden kuten Saksan ja Ranskan johto ajaa Euroopan yhteistä puolustusvoimaa. Euroopan Unionin puheenjohtaja (presidentti) J-C Juncker sanoi maaliskuussa 2015 että Euroopan Unioni tarvitsee oman armeijan, jotta ”Venäjä ottaa tosissaan Euroopan Unionin halun puolustaa omia arvojaan”.

      https://www.theguardian.com/world/2015/mar/08/jean-claude-juncker-calls-for-eu-army-european-commission-miltary

      Euroopan Unioni loi jo oman armeijan vuonna 2009 (Synchronized Armed Forces Europe SAFE) siemeneksi tulevalle yhteiselle puolustusvoimille. SAFE on jo ottanut osaa eri sotilasoperaatioihin ulkomailla. Lisäksi Euroopan Unionin suorassa komennossa on jatkuen kaksi prikaatia eri jäsenmaista (EU Battlegroup). Vielä pidemmälle menee PSCD, pysyvä yhdistetty Euroopan Unionin sotilasvoimat, joka on Lissabonin sopimuksessa luotu: mikä hyvänsä jäsenmaa voi ilmoittaa puolustusvoimansa siihen kuuluvaksi, mutta toistaiseksi yksikään ei ole niin tehnyt. European Corps on tuhannen miehen saksalais-ranskalainen prikaati jonka asemana on Strasbourg. Euroopan Ilmavoimien ryhmään kuuluu 7 valtion ryhmä, Euroopan merivoimat ovat 5 valtion ryhmä: nämä kaikki ja muita ovat Euroopan Unionin alaisuudessa jo nyt.

      https://en.wikipedia.org/wiki/Military_of_the_European_Union

      Voi hyvin käsittää miksi NATO, EU ja Yhdysvallat haluaa mieluummin Euroopan NATO:n osaksi kuin yksityisten jäsenmaiden puolustusvoimat: yhden kanssa on helpompi tehdä työtä kuin yli kahden tusinan. Ja yhä NATO:on kuulumattomat maat on helpompi ottaa mukaan Euroopan puolustusvoimien kuin NATO:n jäseniksi, koska Yhdysvallat ei ole sen jäsen, ja se herättää siten vähemmän pelkoja Venäjän vastaisesta järjestöstä ja maailmanpoliisin tehtävistä. Suomalaisetkin saisi paljon helpommin mukaan Euroopan puolustusvoimien kuin NATO:n jäseneksi. Niinistökin lienee samaa mieltä.

  3. Tauno,
    Aivan samanlaisia mietteitä on minulla. Heinäluoman ja koko SOS.dem.puolueen pitäisi ottaa esimerkkiä Ruotsin demarien selvästä ei-linjasta Natolle. Nyt tarvitaan selviä kannanottoja NATO-jäsenyyttä vastaan ja hyvien suhteiden puolesta Venäjän kanssa. Ei ole mitään järkeä vain peesata valtamediaa. Keskustan ja Vanhasen veto oli todella hyvin harkittu. Demarit ovat jäämässä harmaalle vyöhykkeelle. Pakkaa sekoittavat vielä NATO-kannattajat, kuten Jaakonsaari, Lehtinen ja kumppanit.

    • Niinpä… Aika selvää on minusta että Niinistö olisi korjannut helpon potin ilman Vanhasen vetoa jossa Keskustan täytyy olla vakavissan takana. Väyrynen kyllä kääntyy ja jättää Niinistön. Ehkä hän toimi vain Kepun herättäjänä…? Ja hyvä niin.
      Irvokasta on se, että vasemmisto on asettunut USA-koaliition johtaman uusliberaalin politiikan taakse (lähes jopa koko viher-vasemmisto) ja hylännyt perinteensä heikompiosaisen kansan tukijana ja globaalin riistokapitalismin sekä militarismin todellisena vastavoimana.
      Tuomiojan roolia ei voi vähätellä mutta kyllä siitä voi demareiksi naamioituneita kuten erityisesti Lipposta, Lehtistä ja Jaakonsaarta syyttää. Nyt otetaan sitten tästä jengistä mittaa ja katsotaan mitä naamion takaa löytyy.
      Maamme natottamishanke voikin tulla ydinasiaksi vaaleissa ja hyvä niin.

  4. Presidentinvaalit ovat henkilövaali, jossa voitontahtoisen on otettava huomioon kansalaisten enemmistön NATO kielteinen kanta. Presidentti Niinistö on tasapainoillut tämän kysymyksen kanssa tavalla, joka on herättänyt epäluuloa niin Kokoomuksen omissa jäsenyyden kannattajissa, kuin NATO:on torjuvasti suhtautuvissa äänestäjissä. Moni äänestäjä tulee varmasti edellyttämään ehdokkaaltaan selkeää kantaa tähän kysymykseen.
    Kyynisempi toteaisi ”KePu:n” reaalipoliittisen siiven haistaneen verta ja käynnistäneen poliittisen päänahan metsästyksen tavalla, joka on sopivasti irti käytännön elämästä, mutta jättää harvan uurnille vaivautuvan kysymyksen asettelun ulkopuolelle.

  5. Demarien ainoa mahdollisuus saada ehdokkaansa, todennäköisesti Heinäluoman, toiselle kierrokselle on, että koko vasemmisto asettuu demarien ehdokkaan tueksi. Jotenkin tuntuu siltä, että Arhinmäki on lähtökuopissa, jos häntä pyydetään ehdokkaaksi. Nyt on demarien ja vasemmistoliiton neuvottelujen paikka yhteisestä ehdokkaasta.

  6. Ehkä vielä yksi kommentti on paikallaan. Näkyvissä ei ainakaan tällä hetkellä ole vahvoja naisehdokkaita. Voi silti olla, että vielä tulee keskusteluun kokeneita naisehdokkaita.

    • Hirtehisesti voi todeta, että tulossa on varsin dynaamiset vaalit, kun ”varaslähdön ottaja” saa etumatkaa lupaamalla… Olematta tekemättä mitään… Äkkiseltään asia saa vakavuudestaan huolimatta hieman koomisen sävyn, mikäli NATO kiimaisen vähemmistön jatkuva myyräntyö jätetään omaan arvoonsa tavalla, jonka äänestäjien valtaosa on jo tehnyt. Olisiko laiskalle naiselle nyt tilausta?

  7. Jos ihmiset tosissaan kuuntelevat tämän vaaliraha-lautakasa-velkaannuttaja-sussuilijan höpinöitä, ovat he pressansa ansainneetkin. Keskusta on vanhastaan ollut varma puheissaan ja lupauksissaan venkoilija. Perussuomalaiset tulivat kuin tilauksesta selvimmäksi sekoilijaksi, jolloin keskustan (muiden muassa) lienee helpompi jatkaa miellytysyritystään, keskellä sisäpiirisuhmurointia.

    En löydä paljon mitään näkökulmaa innostua Vanhasen mukaantulosta, en puolueellista enkä henkilöllistä. Huumorillisesti olen toki kiinnostunut. Saataisiinpa vielä jokin ”Pressan morsian” -kisailu toosaan pyörimään. Typerimmätkin alkaisivat havahtua irti johtavien pukupokkurojen kunnioituksesta.

    Voisi Essayah asettua taas ehdolle. Hänelle valtapuolueen edustajista saattaisi äänen taas ehkä antaa, ilman sen enempää KD-kiinnostusta, sillä vain valtapuolueet näissä vaaleissa ovat todennäköisesti.

    • Ei-Natolle on niin suuri lupaus ettei siinä lautakasojen kaivelulla tai sussuilija-höpinöillä ole mitään merkitystä. Mutta aivan toinen asia on, kannattaisiko Vanhanen myös Suomen EU-eroa, sillä ainakin kovasti siltä näyttää että EU on pian ”julkistamassa virallisesti parisuhteensa Natoon” eikä enää vain strategisen kumppanuuden tasolla.

      Schon lange hat „Die EU“, so schreibt das Auswärtige Amt in dieser verschleiernden Steinmeier-Sprache, „beim militärischen NATO-Hauptquartier SHAPE ein Verbindungselement eingerichtet, das als EU-Zelle bezeichnet wird und die NATO (hat) zum EU-Militärstab ein ständiges NATO-Verbindungsteam entsandt.“.

      Naton ja EU:n odotettavissa olevan ”yhteisjulkilausuman” jälkeen Vanhasen lupauksella ei taida enää olla sitä merkitystä,mitä se nyt implikoi.- Toivon todella olevani väärässä !

      • Vanhanen (tai paremminkin avustajansa) mukailee kansan mielipiteitä kampanjaansa varten tietäen, että hänen kannanotoillaan on vain äänestäjien rintaa raikastava merkitys. Mitäpä valtaoikeuksilta kuoritulla presidentillä on sanomista sopimuksiin tai harjoituksiin, joista on tähänkin saakka saanut lukea aamun lehdistä, noin mediassa olleiden tietojen mukaan.

        • Vanhanen on kuitenkin sanonut, että Nato-optio täytyy säilyttää Suomen turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona. Toinen asia tietenkin on, onko todellista Nato-optiota olemassa.

          Naton oven käytännössä sulkeuduttua Suomen osalta turvallisuuspolitiikaksi on valittu läheinen sotilaallinen yhteistyö USA:n kanssa. Luulen, että tämä on tietoinen valinta, eikä vähittäinen ajautuminen USA:n kainaloon. Epäilemättä Vanhanenkin tämän tietää ja on ollut mukana muovaamassa turvallisuuspolitiikkaa.

          Ukrainan tapahtumien jälkeen on tullut selväksi, että valittu linja on ollut oikea.

          • Valittu linja on ollut oikea, kun Suomen ja Pohjois-Euroopan tilanne on koko ajan kiristynyt, ainakin massamediamme mukaan? Kun Suomessa on ja Venäjän rajoilla on jatkuvia NATO:n sotaharjoituksia? Kun idänkauppa kärsii pakotteista?

            Tule kertomaan tuo ystävälleni, perheenisälle joka sai lopputilin koska elintarvikevienti Venäjälle loppui!

            Minusta valittu linja on väärä. Jos vertaa Halosen aikaan jollin meillä oli hyvät suhteet itään, vaihtaisin tämän päivän tilanteen siihen koska hyvänsä.

          • Kyllä minäkin haluaisin tilanteen, jossa Venäjään oli hyvät välit. Huonothan ne eivät ole nytkään.

            Halosen aikana välit olivat hyvät, mutta ei Halosen ansiosta. Nyt välit ovat vähän heikommat, mutta ei Niinistön syystä.

          • NATO-porukka on nykyiseen tilanteeseen syypää. Suomen linja on ollut siis väärä (Ukrainan jälkeen ja sitä ennen), koska meidän poliittiset johtajat ovat tähän meidät vieneet (ja kyllä se Ninistö on NATO-mies myöskin).

      • Vastausta jollelle:

        No joo, oikeassa olet. Kommenttini tuntui keskittyvän liikaa sussuiluun, vaikka ideana piti olla Vanhasen puheissaan ja toimissaan venkoilu.

        Onhan hänen kisaan mukaan tulossaan tietenkin se hyvä puoli, että Natosta tulisi nyt ennakkotietojen perusteella monipuolisemmin puhetta. Tosin siis Vanhasen toimiin puheidensa mukaan (jos valituksi tulisi) en luottaisi yhtään.

        Muuten, ei se Nato Essayahille ole ollut myöskään mikään selviö, ainakaan ymmärtääkseni. Ja hän vaikuttaa selkärankaisemmalta kuin Vanhanen. Osallistuminen kisaan kyllä puuttuu.

        ”Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.

        täysin eri mieltä
        * jokseenkin eri mieltä *
        ohita kysymys
        jokseenkin samaa mieltä
        täysin samaa mieltä

        Ehdokkaan kommentti

        Mielestäni nykyinen asevelvollisuuteen nojaava kansallinen puolustus yhdessä rauhanajan Nato-yhteistyön kanssa on hyvä yhdistelmä.Suomen kokoisen maan ei ole järkevää luopua toimivasta järjestelmästä, joka sekä ylläpitää osaavaa reserviä että tukee maanpuolustustahtoa. Hankittu osaaminen on hyödyksi monessa rauhan ajan kriisitilanteessa. Tämä ei sulje pois sitä, että kansan enemmistön niin tahtoessa Nato-jäsenyyttä voidaan hakea ja valmistelun estämistä ei tarvitse ainakaan erikseen kirjata.”

        http://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/savo-karjala/ehdokkaat/4632

  8. No nythän on taas tulossa ”Kultaranta-seminaari” ja Yle lähettää varmaan vuorokauden ympäri aivopesua.
    Olen joskus vähän ihmeissäni,mikä meitä nyt uhkaa kun aikuiset miehet,eivät mitään muuta jauha
    kuin Venäjän pelkoa.Luulisi tässä maassa olevan tähdellisempääkin mietittävää.
    Pitääkö tosiaan meillä olla presidentti,jonka tehtävä on kerran vuodessa yrittää kansansa kääntymään
    natosuosiolliseksi.
    Vanhasen pinnat nousi välittömästi tuon lausunnon takia ja sai samalla työnnettyä Paavon pois
    touhottamasta.

    • Kiitosta nasevasti muotoillusta vasta-argumentistasi Hardingille. Eipä tarvinnut tuohon lisäillä, sen verran kulkivat ajatuksesi samoilla linjoilla.

          • Tuota en ollut kuullutkaan, mitä kommentissasi sanoit. Mutta niinhän se on, että kun ovat antaneet kyyn levätä povellaan, se on kääntynyt ja iskenyt. Se vakoilu- ja propagandaväline jota ajattelemattomat veronmaksajat suostuivat rahoittamaan ulkomaista toimintaa varten, on kääntynyt harjoittamaan samaa kotonaan (vaikka ainahan se on sitä tehnyt, mutta jatkuen yhä julkeammin). Meillä olisi toinenkin sopiva sanonta siihen: ”omat koirat puri”. Enpä tiedä jos tuo veitsenkääntäminen Hardingin omaatuntoa kalvaa: eiköhän hän ole päässyt eroon siitä jo ajat sitten. Mutta yrittänyttä ei laiteta!

            Hän on nyt sekaantumassa Suomen asioihin, mikä on sekin kiinnostavaa tietää. Yhdysvaltain ”sotakoirat” on pistetty Suomen vaihtoehtomedian perään. Mutta saattaako YLE sitä meidän tiedoksi? No ei varmasti, vaikka se tulee hevosen suusta itseltään!

  10. Vastavalkea yteisön, jos sellaisesta viellä voidaan puhua, olisi korkea aika alkaa miettiä tulevienn presdentinvaalien agendaa oikein tosisaan.

    Näytää näet siltä kuin juuri tuolloin 18 edessämme on varsin merkittävä kamppailu maamme kansainvälisen aseman määrittelevästä tapahtumasta, kenties vuosikymmeniksi eteenpäin.

    Ehkäpä juuri nyt,olisi meidän ,kansallis-kulturillisiksi nationalisteiksi julistautuvien syytä astua keskustelun keskiöön, parhaiten tuo tapahtuu,juuri kansallisen arvojohtajan valinnan yhteydessä.

    Eräs, mielestäni viellä keskustelun ulkopuolella oleva henkilö,tuon kamppailun keskushahmoksi, olisi suurlähettiläs Heikki Talvitie, hänen geostrateegiset ja geopolittiset ajatuksensa, varmistaisivat maamme pysyttelemisen suurvalta intressien ulkopuolella.

  11. Vielä kun joku Naton vastustajista ymmärtäisi myös tämän IPUn ajaman asian… se pätee myös omaan maahamme

    Brexit-kampanja saa tukea Britannian myydyimmältä sanomalehdeltä, Rupert Murdochin mediaimperiumiin kuuluvalta The Sunilta.

    – EU:n ulkopuolella Britanniasta voi tulla rikkaampi ja turvallisempi sekä viimein vapaa päättämään omasta kohtalostaan […] kuten Amerikka, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti ja moni muu suuri demokratia jo tekevät, The Sun kirjoitti etusivullaan.
    – Jos pysymme [EU:ssa], säälimättömästi laajentuva, Saksan hallitsema liittovaltio nielaisee Britannian muutaman vuoden sisällä, lehti kirjoitti.
    http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2016/06/14/suurin-brittilehti-houkuttelee-kansaa-brexitin-puolelle-saksan-hallitsema-liittovaltio-nielaisee-britannian/20166420/12

    • No niin, Englannissa näköjään uskalletaan kutsua Euroopan Unionia liittovaltioksi. Suomessa jos sanoo niin, saa heti hölmön leiman, koska Suomen media ei ole kertonut asian niin olevan. Joten siis Suomen täytyy olla itsenäinen. Ja onhan meillä itsenäisyyspäiväkin. Hämmästyttävän hidas on kansan havaintokyky.

  12. Ei varmasti tarvitse!

    Suomen uskottava ja riittävän vahva puolustus olisi mahdollista ilman Natoakin.

    Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ilman Natoa olisi paljon parempi vaihtoehto eikä se uhkaisi Venäjääkään millään tavalla.

  13. Ruotsista saisi ainakin sotaleluja halvemmalla. Gripenin käyttötunnin hintakin on murto-osa siitä, mitä sanotaan F-35 hävittäjän maksavan. Kivahan niillä on rauhan aikana leikkiä, mutta tuhannenpeenpäreiksi menevät kumminkin jos varmistimet otetaan pois päältä, niin kuin käy, jos kiilusilmäisimmät päästetään irti lepositeistä. Eikä tuosta F-35 hävittäjästä kaikki näytä tykkäävän edes ameriikassa. Tämä on vielä ameriikan uutinen.

    http://edition.cnn.com/2016/04/26/politics/f-35-delay-air-force/

  14. Fourrier: Valitsijayhdistys-malli – coup de poing dans la gueule ; causerie

    ”Niinistö argumentoi valitsijayhdistys-mallinsa ovelasti” (Pirjo Auvinen: Analyysi: Niinistön ilmoitus ja yllätys. Yle Uutiset 29.5.2017; http://yle.fi/uutiset/3-9637696).

    ”Keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen mukaan Sauli Niinistön vuoden 2006 presidentinvaalikampanjan rahoituksesta yli puoli miljoonaa euroa on edelleen pimennossa” (Jyri Hänninen: Korhonen: Niinistön kampanjan lahjoituksista pimitettiin yli puoli miljoonaa euroa. Yle Uutiset 19.10.2015; http://yle.fi/uutiset/3-8391461).

    Puoluepoliittinen valaeliitti ja valtamedia ovat ’ihmetelleet’ nykyisen Tasavallan presidentin valitsijayhdistys-malliaja mallilla spekuloineet. En ole havainnut kenenkään ’silmää tekevän’ oivaltaneen, mistä oli ja on kysymys. Eräällä tavalla lähimmäksi on päässyt Pirjo Auvinen. Mutta lieneekö hänkään keksinyt jujun ydintä?

    Itse asiassa totuus lienee kristallinkirkas? Nykyinen Tasavallan presidentti haluaa ’Suurten’ joukkoon, niiden, jotka ovat ’istuneet Linnassa’, toisinaan seisseetkin, 12 vuotta. Ja tuon jotoksen hän tahtoo päättää ’Koko Kansan Presidenttinä’. Entä miten tavoitteeseen päästään? No tietysti valitsijayhdistys-mallilla.

    Ja mikä tärkeintä, samalla nykyinen Tasavallan presidentti saa tilaisuuden ’iskeä pataan’ koko Kansallisen Kokoomuksen tunarijoukkoa, joka ryvetti ehdokkaansa vuoden 2006 presidentinvaalikampanjan rahoitushärdellissä ahneella ja typerällä vaalirahakikkailulla. (Kikkailulla, joka ei kestä moraalis-eettistä tarkastelua, ja jossa taustalla häärivänä erikoiskonsulttina toimi Kansallista Kokoomusta edustanut tekijä, jonka sukunimi alkaa Z-kirjaimella.)

    Ei ole ihmettelemistä, jos kyseinen kupletin juoni on jäänyt oivaltamatta omassa kuplassaan marinoituvan ’perinteisen valtaeliitin’ piirissä. Mutta hiukan saattaisi oudoksua, ettei asiaa näytä analysoidun joku Iltalehden neljästä taitavasta politiikan seuraajasta. Ei kai heitä vain ole vaiennettu à la A.J.?

    À propos, kaipaisiko vuoden 2006 presidentinvaalikampanjan rahoitus yhä edelleen tutkivan journalistin (if any) pöyhimistä?
    ¤
    ”Presidentti Niinistö: En hyväksy tällaista varojenkeräystapaa – video” (http://yle.fi/uutiset/3-8392951).
    #
    Korhonen: Niinistön kampanjan lahjoituksista pimitettiin yli puoli miljoonaa euroa ; [ote]
    http://yle.fi/uutiset/3-8391461

    19.10.2015 klo 20:01päivitetty 19.10.2015 klo 21:44

    Jyri Hänninen

    [Lainaus alkaa:]Sauli Niinistön vuoden 2006 presidentinvaalikampanjan lahjoituksista edelleen yli puoli miljoonaa euroa on pimennossa, väittää keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen uudessa kirjassaan Maan tapa (Tammi).

    Korhonen perustaa väitteensä paljolti sähköposteille, jotka hän on saanut vaalirahakohun keskiössä olleelta liikemies Arto Merisalolta. Korhonen on saanut Merisalolta käyttöönsä myös muuta materiaalia, kuten listoja vaalirahan saajista.

    Yle on tutustunut osaan alkuperäisistä sähköpostiviesteistä, joita on lähetty muun muassa Merisalon sekä kokoomuslaisten kansanedustajien ja muiden vaikuttajien välillä. Sähköpostien perusteella jää kuva, että Merisalon rooli Niinistön vuoden 2006 presidentinvaalikampanjan rahoituksen keräämisessä oli keskeinen.

    Merisalo kertoo itse kirjassa, että hän keräsi ainakin 300 000 euroa Niinistön kampanjalle.

    Korhosen mukaan Kehittyvien Maakuntien Suomi (KMS) -yhdistyksen perustajien ensimmäinen todellinen voimainponnistus nähtiin juuri 2006 presidentinvaaleissa, eikä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, kuten aiemmin on julkisuudessa tulkittu. Liikemiesten tarkoitus oli Korhosen mukaan saada maahan porvarillinen presidentti ja päästä eroon demaritaustaisesta istuvasta presidentistä Tarja Halosesta.

    – Kokoomuksella oli pimeää rahaa yli miljoona euroa. Kokoomus vaikeni median myötävaikutuksella presidentinvaalien vaalirahoista 23.9.2009 asti, jolloin se suostui paljastamaan osan pimeästä vaalirahasta. Suomen historian suurin ”vaalirahakusetus” tapahtui syksyllä 2009, kun media salli kokoomuksen pimittää 547 500 euroa lain ilmoitusvelvollisuuden ylittäviä vaalirahoja, Korhonen kirjoittaa teoksessaan Maan tapa (Tammi).

    Korhosen mukaan vuoden 2006 presidentinvaaleissa ja vuoden 2007 eduskuntavaaleissa pimitettiin vaalirahaa selvästi enemmän kuin aiemmin on tiedetty. Useat ehdokkaat täydensivät vaalirahailmoituksiaan vuonna 2008 ja 2009, vaalirahakohun käynnistettyä. Korhosen väite on, että useiden kansanedustajien ja puolueiden kohdalla myös täydennetyt ilmoitukset ovat virheellisiä. Käytäntö kosketti laajasti koko poliittista kenttää, Korhonen väittää.

    Kokoomuksella ”pimeitä tilejä”?

    Korhosen mukaan kokoomuksessa päätettiin toukokuussa 2005, että presidentinvaaleihin kerättäisiin rahaa ainakin neljälle eri pankkitilille. Näistä yksi oli Sauli Niinistön virallisen tukiyhdistyksen tili. Tätä kautta lahjoitetut vaalituet olisivat lain mukaan julkisia. Kolmelle muulle tilille osoitettuja lahjoituksia ei ollut Korhosen mukaan tarkoitus taas julkistaa.

    Todisteeksi tästä Korhonen siteeraa Arto Merisalon sähköpostiviestejä, joita Merisalo on lähettänyt useille kokoomuslaisille vaikuttajille, kuten Jyri Häkämiehelle, Ben Zyskowiczille ja Juhani Sjöblomille.

    Keskustan entinen puoluesihteeri Korhonen väittää, että kiertoteitse kerättiin satojen tuhansien eurojen vaalituet jopa 50 eri lahjoittajalta. Nämä nimet ovat jääneet Korhosen mukaan julkistamatta.

    Todisteena ”pimeistä tileistä” Korhonen pitää liikemies Arto Merisalon lähettämää sähköpostia mahdollisille Niinistön kampanjan rahoittajille. Korhosen mukaan Merisalo laati sähköpostin kansanedustaja Ben Zyskowiczin (kok.) antamien ohjeiden perusteella.

    Korhonen luovutti Ylelle kopion paperista, joka on päivätty 31.5.2005. Paperin luovutti Korhosen mukaan Zyskowicz Arto Merisalolle.

    Paperissa lukee:

    PANKKITILEJÄ KOKOOMUSLAISEN POLIITTISEN TYÖN TUKEMISEKSI

    1. Suomi 2006 (Sauli Niinistön vaalitukiyhdistys):

    Kansanliike Suomi 2006 ry

    Sampo 800018-71065935

    Jos nämä avustukset ovat vähintään 3400 euroa, ne raportoidaan oikeusministeriölle vaalien jälkeen.

    2. Kansallinen Kokoomus rp.

    Sampo 800014-89034

    3. Kansallissäätiö

    Nordea 145430-46006

    4. Kokoomuspuolueen säätiö

    Nordea 157230-20131

    Pian tämän jälkeen Merisalo lähetti sähköpostin kymmeniin yrityksiin ja vauraille yksityishenkilöille, joissa pyydettiin osallistumaan Niinistön kampanjan tukemiseen.

    Sähköpostissa kerrotaan suoraan, että maksamalla vaalituki kokoomuksen tai kokoomuslaisten säätiöiden tilille ei lahjoituksia tulla julkistamaan vaalien jälkeen. Ylen haastattelema kansanedustaja Ben Zyskowicz kiistää antaneensa ohjeet, joiden perusteella lahjoitukset voitaisiin tehdä ilman, että niitä tarvitsee julkistaa.

    – Totta kai me selostimme, mikä on voimassa oleva lainsäädäntö. Voimassaolevan lainsäädännön mukaan tuki oli tietyn euromäärän ylittäessään julkista. Jos tuit puoluetta, tuki taas ei ollut julkista. Itse olen täysin vakuuttunut siitä, että meillä ei ollut edes oikeutta julkistaa puolueen lahjoittajien nimiä osana presidentinvaali-ilmoitusta. Kaikki raha ei ensinnäkään mennyt [Niinistön] kampanjaan, ja lahjoittajien nimet eivät nimenomaan olleet julkista tietoa, Zyskowicz sanoo.

    Merisalon lähettämä sähköposti lähti eteenpäin seuraavassa muodossa:

    ”1. Suomi 2006 (Sauli Niinistön vaalitukiyhdistys)

    Kansanliike Suomi 2006 Ry

    Sampo 800018-71065935

    Jos avustukset ovat vähintään 3400 euroa, ne raportoidaan oikeusministeriölle vaalien jälkeen.

    Seuraaville tileille maksattaessa ei maksustanne mene tietoa ja raporttia oikeusministeriölle ja ko. säätiöt tilittävät maksamanne summan lyhentämättömänä Kansanliike Suomi 2006 Ry:n tilille. Tällöin oikeusministeriölle raportoidaan vaalien jälkeen ko. summan tulleen joko puolueelta tai säätiöltä.

    2) Kansallinen kokoomus rp.

    Sampo 800014-89034

    3. Kansallissäätiö

    Nordea 145430-46006

    4. Kokoomuspuolueen säätiö

    Nordea 157230-20131”
    Pimitys jatkuu?

    (…)[Lainaus päättyi.]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here