Kuinka suurvaltojen, erityisesti Saksan ja Yhdysvaltojen, vallankäyttö vaikutti siihen, kuka johtajista leimautui sankariksi ja kuka konnaksi? Onko leima pysyvä?
Nämä kysymykset esittää kirjailija Pirkko Turpeinen-Saari kirjassaan Lahtari, punikki ja teurastaja, jossa käsittelee kolmen historiallisen henkilön, kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan ja kansanedustajan Kullervo Mannerin, marsalkka, presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheimin ja Jugoslavian liittoarmeijan upseerin ja lopuksi Bosnian serbiarmeijan komentajan, kenraali Ratko Mladićin elämää.
Kullervo Manner
Kullervo Manner syntyi 12.10.1887 esikoisena perheeseen, jonka isä Gustaf oli kirkkoherra ja äiti Alma aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään, erityisesti raittiusliikkeeseen osallistuva ruustinna. Perheessä oli kuusi lasta, joista kolmen on kerrottu olleen valkoisten, kolmen punaisten puolella. Perheen isä suhtautui ankarasti punaisten puolelle asettuneisiin, mutta ilmeisesti äidiltä riitti enemmän ymmärrystä. Hän käytti Kullervosta hellittelynimeä ”punainen poika”.
Työväenliikkeen toiminnassa Manner tapasi ensimmäisen vaimonsa Olga Maria Segerin (omaa sukua Arjanne), jonka kanssa hän solmi siviiliavioliiton 1908. Tätä ”epäsäätyistä” avioliittoa Kullervon isä ei hyväksynyt.
Vallankumouksen eteneminen Venäjällä vaikutti myös Suomen työväestön heräämiseen. Vuoden 1916 vaaleissa eduskuntaan valittiin 103 edustajan sosialidemokraattinen enemmistö. Manner toimi edustaja-aikanaan 1.3.1910 lähtien lakivaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa ja lopulta 1917 puhemiehistössä. Hän oli sekä sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja että puoluetoimikunnan puheenjohtaja 1917–1918.
Olot Suomessa kärjistyivät maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen johdosta. Maata uhkasi nälänhätä ja levottomuuksia lisäsivät anarkistien ja porvarillisen järjestysvallan yhteenotot. 11.1. Kullervo Manner piti eduskunnassa laajan puheenvuoron, jossa hän vetosi rauhanomaiseen ratkaisuun, koska hän näki ongelmien taustalla yhteiskunnalliset ristiriidat. Puheensa loppupuolella hän varoitti:
”Työväki on lähettänyt meidät tänne ajamaan työväen asiaa, leipää ja oikeutta sille vaatimaan […] Jos tahdotte saada jonkinlaista järjestystä täällä aikaan ja mielten tyyneyttä, niin taivuttakaa senaattinne ja lähtekää itsekin, reippaasti ja rehellisesti demokraattisten uudistusten tielle. Sillä tavalla putoavat pian aseet ihmisten käsistä, niin oikealla kuin vasemmalla. ”
Mutta toisin kävi. Kansalaissota syttyi ja sen ankaruuteen vaikutti se, että Mannerheim ja tynkäeduskunta Pohjanmaalla olivat saaneet talonpojat uskomaan, että sodassa on kyse venäläisten joukkojen ajamisesta maasta. Sodan lopputuloksen valkoisten voitoksi ratkaisi saksalaisten ammattisotilaiden sekaantuminen kansalaissotaan.
Kullervo Manner muutti sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hän erosi vaimostaan Olgasta ja otti uudeksi puolisokseen rakastamansa Hanna Malmin. Uudessa isänmaassaan O.W. Kuusinen apunaan Yrjö Sirola väitti Kullervo Mannerin olleen syypää siihen, että fasismin nousua ei Suomessa kyetty estämään. Manneria syytettiin jopa liitosta fasistien kanssa. Tämän seurauksena Kullervo Manner ja hänen puolisonsa erotettiin puolueesta ja vangittiin sekä sijoitettiin tarkoituksellisesti eri vankileireille.
Kullervo Manner kuoli kaipauksen ja heikentyneen terveyden murtamana 15.1.1939. Hänet on haudattu Tšibjun kylän ensimmäisen vesilaitoksen hautausmaalle lähelle Uhtaa ”valtion ruumisliinoissa, haudan syvyys 2 metriä”.
Carl Gustaf Emil Mannerheim
C.G.E. Mannerheim syntyi Louhisaaren kartanolinnassa 4.6.1987 seitsemästä sisaruksesta kolmanneksi vanhimpana. Hänen isänsä oli kreivi Carl Robert Mannerheim ja äiti Hélène von Julin.
Mannerheim oli lapsena ja nuorena hyvin vilkas ja onnettomuusaltis rajuissa leikeissään. Kirjeissään toisilleen sukulaiset päivittelivät, mitä pojalle olisi tehtävä. Hän saattoi olla isovanhemmilleen ja tädeilleen viehättävä, mutta sisaruksilleen ilkeä. Hänen temperamenttinsa oli ailahteleva ja hän raivostui helposti. Toisten koululaisten keskuudessa hänet tunnettiin tappelupukarina. Vuonna 1879 Gustaf erotettiin vuodeksi koulusta ikkunoiden kivittämisen vuoksi.
Sotilaallisen koulutuksensa Mannerheim aloitti Haminan kadettikoulussa, mutta kurittomuus jatkui. Jo toisena vuotena hänet erotettiin koulusta 18-vuotiaana. Syynä vilppi, häpeällinen vallattomuus, karkuretki kaupungille kestikievariin ja maalle, mistä hänet jouduttiin hakemaan pois.
Suoritettuaan ylioppilastutkinnon hän pääsi Nikolain ratsuväen kouluun. Rykmentin valinnan ratkaisivat parhaat etenemismahdollisuudet, hienoimmat univormut, näyttävimmät paraatit ja juhlat, hevoset, palkat, maine ja sijainti. ”Keisarin näkemisen odotus, miekanhuotran hopeatupsut ja olkainten poikkiviivat kohottivat nuoren sotilaan itsetuntoa.”
Vaimoksi Mannerheimille järjesti kulisseissa asioita hoiteleva täti yhdessä morsiamen tädin kanssa orvon, mutta rikkaan kenraalin tyttären Anastasia Arapovan. Suhde päättyi, kun puolison omaisuus valui Mannerheimin sormien lomitse ylelliseen elämään, kalliisiin harrastuksiin ja hevoskauppoihin. Anastasia päätyi lopulta Pariisiin, missä hän surkeissa olosuhteissa menetti terveytensä. Mannerheim otti vastaan suruviestin puolisonsa kuolemasta Intiaan, missä hän oli tiikerinmetsästysretkellä.
Vuosina 1904–1905 Mannerheim osallistui Japanin sotaan ja siitä kiitokseksi keisari ylensi hänet everstiksi 1905. Sodan päätyttyä Mannerheim teki kaksi vuotta kestäneen vakoilu- ja tutkimusmatkan Kaukoitään. Mannerheimin sotakokemukset ensimmäisen maailmansodan ajalta sisälsivät voitokkaita taisteluja ja katkeria tappioita Puolassa, Romaniassa ja Ukrainassa.
Keisarikunnan romahtaminen 1917 helmikuussa masensi Mannerheimin, joka oli rakentanut koko identiteettinsä ja omanarvontuntonsa keisariin ja keisarinnaan. Täydessä sotisovassa hän matkusti joulukuun alussa Odessasta Pietariin. Alku matkasta sujui hyvin Punaisen Ristin yksityisessä vaunussa, mutta loppumatkan hän joutui alentumaan yleiseen, varsin täyteen vaunuun, jossa joutui asunsa ja esiintymisensä vuoksi naurunalaiseksi.
Periaatteidensa vuoksi hän ei suostunut anomaan matkustusasiakirjaa Suomeen bolsevikkihallitukselta. ”Hakatkoot vaikka oikean käteni poikki, mutta tämä käsi ei koskaan allekirjoita anomusta punaisille vallanpitäjille”, hän sanoi, mutta selvisi puutteellisilla asiakirjoilla ja sitä vahvemmalla auktoriteetilla Suomen junaan.
Huolimatta äkillisestä köyhtymisestään ja keisarivallan sortumisesta Mannerheim kykeni säilyttämään ylemmyydentunteensa. Tärkeimmäksi tavoitteekseen hän asetti monarkian palauttamisen Venäjälle ja myös Suomeen.
Sisällissodan kynnyksellä Mannerheim pelasi kaksilla korteilla. Venäläiset hän halusi riisua aseista ja julisti heille: ”Venäläiset sotilaat! Verta on vuodatettu riittävästi. Antakaa suomalaisten, talonpoikien ja työläisten itse ratkaista kohtalonsa!” Suomen väestölle hän julisti sodan selittäen, että kyseessä on vapaussota Venäjästä.
Mannerheim antoi kuuluisan päiväkäskynsä 23.2.1918 ”Kaikille Suomen ja Vienan karjalaisille”, joka päättyi sanoihin: ”Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuviin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen.”
Suomen sisällissota on musta luku Suomen historiassa. Sen pitkä varjo ulottuu tähän päivään asti. Saksa onnistui Suomen miehittämisessä Mannerheimin avulla erinomaisesti. Saksan ei tarvinnut edes hyökätä, se kutsuttiin itsenäiseen Suomeen.
Saksalaista eleganssia osoitti se, että he eivät osallistuneet lainkaan Mannerheimin voitonparaatiin 16.5. Helsingissä. Näin he tarjosivat Mannerheimille kaupunkiin ratsastavan sankarin roolin.
Sisällissodan jälkeen Mannerheim syrjäytettiin, koska hänellä oli liian pitkä ura taisteluissa Saksaa vastaan, jotta hän olisi voinut uskottavasti osallistua suomalaisen saksalaissuuntauksen ja kuningashankkeen kannattajaksi.
Yhteiskunnallinen tilanne Suomessa vastasi jatkettua sisällissotaa. Oppositio oli painettu maan alle, vangittu ja karkotettu maasta. Sissiretkiä itärajan yli tehtiin koko 20-luvun. Sotaan varustauduttiin kaikin mahdollisin voimin kansan hädästä piittaamatta. Ja niin sota syttyikin.
Nyt annettiin Mannerheimille uusi tuleminen. Hänen ensimmäinen päiväkäskynsä on kuvaava: ”Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti. Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös. Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.”
Talvisodan jatkamisen Mannerheim joutui toteamaan kestämättömäksi suuren miestappion vuoksi. Suomen kansalle kipeä rauhansopimus allekirjoitettiin 13.3.1940. Mutta varustautuminen uuteen sotaan aloitettiin välittömästi. Saksan liittolaisena Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon 25.6.1941.
Mannerheimin raakuus oli tullut ilmi jo sisällissodassa, jonka ihmisoikeusrikkomuksia ei edes tutkittu, vaan ne hoidettiin yleisellä armahduksella. Raakaa oli myös sotavankien, sotaa karkuun lähteneiden ja sodasta kieltäytyvien kohtelu. Käytäntönä yleisesti oli tutkimatta tuomitseminen ja teloitus.
Sodan loppupuolella presidentiksi nimetty Mannerheim oli jo 77-vuotias. Ikä ja hitaasti kehittyvä kalkkiutuminen, epäluuloisuus, joka voimistui vainoharhaisuudeksi ja päättämättömyydeksi, olivat johtaa valtakunnan katastrofiin. Mannerheim souti ja huopasi.
Lopulta neuvostoliittolaiset ja englantilaiset liittoutuneet hermostuivat ja vaativat, että Suomen on vielä saman vuorokauden aikana ilmoitettava suhteiden katkaisemisesta Saksaan. Vaatimuksena oli myös, että saksalaiset vetäytyisivät 15.9.1944 mennessä tai heidät riisutaan aseista ja luovutetaan liittoutuneille.
Syyskuun 4. aamuyöllä STT:lle toimitettiin tieto, että liittoutuneiden rauhanehdot on täytetty. Tieto Moskovaan kulki hitaasti niin, että venäläisten tuli loppui vasta 5. syyskuuta.
”Rauhaan päätyminen romahdutti Mannerheimin kuvan itsestään. Hän joutui luopumaan elämänpituisesta haaveestaan tuhota bolsevismi ja liittää Itä-Karjala Suomeen.”
Urho Kekkosen neuvosta Mannerheim vältti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin muuttamalla ulkomaille. Kekkosen mukaan se oli välttämätöntä, ettei hänestä olisi tullut joillekin kansalaisille marttyyriä, minkä seurauksena kansan itsetunto romahtaisi, näköalattomuus ja masennus valtaisivat mielet eikä jälleenrakennus voisi alkaa.
Lopulta Mannerheimin lähtöön saatiin Stalinin lupa ja Mannerheim matkusti Tukholman ja Pariisin kautta Portugaliin. Sieltä palattuaan hänen ainoa tehtävänsä oli erota presidentin virasta ja hän oli vapaa asumaan, missä halusi. Mannerheim kuoli 83-vuotiaana Lausannessa, Sveitsissä 27. tammikuuta 1951.
Tämä valheellisin perustein nuhteettomaksi kansallissankariksi nostettu myyttinen hahmo on näihin päiviin asti estänyt vääryyttä kokeneiden uhrien ja heidän jälkeläistensä aidon surutyön. Se myös estää ihmisiä näkemästä fasismia esimerkiksi Ukrainassa ja miksei myös meidän äärioikeistossamme, joka on jo salakavalasti levittäytynyt suomalaiseenkin demokratiaan.
Ratko Mladić
Radko Mladić syntyi 8. maaliskuuta 1943 fasistiseen Kroatiaan, joka oli sitoutunut serbien, juutalaisten ja romanien kansanmurhaan, jota johtivat fasistiset ustaša-kroatit, katoliset papit sekä fasisteihin liittyneet muslimit.
Italian antauduttua alueella liikkui partisaaneja. Ratkon isä lähti opastamaan heidän joukkoaan ja sai surmansa saksalaisten lentopommin sirpaleesta. Isän kuoleman jälkeen Ratko kasvoi 11 hengen perheyhteisössä. Ratkon äidin Stana Lalatovićin kerrotaan olleen ystävällisen ja lempeän.
Ratko kävi peruskoulun Kalinovikin kylässä ja lukion sisäoppilaitoksessa Belgradissa. Hän piti opiskelusta ja halusi lääkäriksi. Varojen puutteen takia hän ei kyennyt kuitenkaan opiskelemaan, mutta sodassa kaatuneen isän poikana hänellä oli oikeus siirtyä kadettikouluun. Mladić eteni nopeasti sotilasurallaan. Viimeisessä väestölaskennassa ennen Jugoslavian hajottamista vuonna 1991 hän merkitsi kansallisuuskohtaan: jugoslaavi. Hän on kertonut, kuinka oudolta elämä pelkästään serbinä aluksi tuntui.
Kuusi kuukautta myöhemmin hänet kutsuttiin asepalvelukseen, kun kroatialaiset joukot olivat hyökänneet liittoarmeijan kimppuun. Mladić oli sitoutunut Jugoslavian yhtenäisyyden säilyttämiseen huolimatta Slovenian ja Kroatian itsenäisyysjulistuksista.
YK:n välityksellä Kroatian asejoukot lupasivat lopettaa liittovaltion parakkien saarron. Alueet, joissa serbit olivat enemmistönä, muutettaisiin YK:n turva-alueiksi. Vuonna 1992 15. tammikuuta EY tunnusti Saksan aloitteesta Kroatian itsenäisyyden. Seuraavana yönä serbit muuttuivat kapinallisiksi tullakseen elokuussa 1995 kokonaan karkotetuiksi kotiseudultaan operaatio Myrskyssä, jota seurasi sota Bosniassa ja Republika Srpskan oman armeijan perustaminen.
”Serbit eivät halunneet sotaa, ei myöskään suurin osa muiden etnisten ryhmien jäsenistä”, Mladić totesi belgradilaisen NIN-lehden haastattelussa. Sodan saivat aikaan sellaiset voimat, jotka halusivat Jugoslavian hajottamisen. Pääosassa olivat USA ja Saksa liittolaisineen.
Serbit eivät koskaan valloittaneet tai miehittäneet muiden kansojen alueita.
Sen sijaan Yhdysvallat on halunnut itselleen omia sotilastukikohtia ympäri Euroopan, myös Balkanille. Jakamalla taloudellisia etuja johtajille USA on korruptoinut nämä. Myöhemmin se liittoutui Kosovon terroristijärjestön KLA:n kanssa, salli KLA:n huume- ja elinkaupan ja sai vastapalvelukseksi oikeuden rakentaa Bondsteelin sotilastukikohdan. Pristinaan pystytettiin presidentti Clintonille suurikokoinen patsas kiitollisuuden osoituksena pommitusten avulla toteutetusta vallansiirrosta.
Haagin Jugoslavia-tribunaali perustettiin USA:n presidentin Bill Clintonin ja Saksan ulkoministerin Klaus Kinkelin johdolla. Sen rahoituksesta vastaa pääasiassa Yhdysvallat ja Kanada. Jugoslavia-tribunaalin tehtävä on sodan suunnittelijoiden, Yhdysvaltojen, Saksan ja NATOn, roolien peittäminen historiankirjoituksessa. Monet todisteet ja asiakirjat on julistettu kymmeniksi vuosiksi salaisiksi.
Kenraali Mladić pystyi välttämään väkivaltaisen Haagin tuomioistuimen yli kymmenen vuotta. Bosnian serbitasavallan oikeuskäsittelyn aikana todistajana oli professori Dunjić, joka todisti, ettei Srebrenitcan haltuunotossa ei tapettu 8000 muslimimiestä ja -poikaa, kuten oli väitetty. Todellisuudessa teloitettuja oli 400 ja lisäksi taisteluissa ja miinoihin oli kuollut alle 2000 henkilöä.
Dunjićin piti todistaa myös Mladićin oikeudenkäynnissä, mutta hän ei saapunut paikalle. Hänet löydettiin hotellihuoneesta kuolleena niin kuin useat muutkin serbisyytettyjen todistajat. Presidentti Milošević kirjoitti kirjeen 70 tuntia ennen kuolemaansa. Kirjeessään hän epäili tulevansa murhatuksi.
Koskaan missään aikaisemmassa sodassa ei ole ollut niin suurta propagandakampanjaa kuin Balkanin viimeisimmässä sodassa. Sitä varten oli palkattu kokonainen mainostoimisto, Ruder-Finn, saatanallistamaan serbejä. Tämän markkinointitoimiston keksintöä on myös Ratko Malitćille annettu nimi ”Balkanin teurastaja”.
Kirjailijan, Pirkko Turpeinen-Saaren, oma vastaus alun kysymyksiin löytyy kirjan lopusta:
”Edellä olevan perusteella voin päätellä, että niillä, joilla on vallan tuki ja jotka edistävät vallan päämääriä, on lupa olla julma. Teot sinänsä eivät merkitse, vaan se, miltä valta saa ne näyttämään.”
Kirja
Turpeinen-Saari, Pirkko (2016): Lahtari, punikki ja teurastaja. Into, Riika.
Mielenkiintoinen on tämäkin kirjoitus kuten aiempi Tapio Kuosmankin oli ja jota olen aika paljon kommentoinut. Siksikin on paikallaan kommentoida myös tätä.
Marskin persoonallisuuden korostunut ja yksipuolinen kuvaaminen, jossa voi nähdä demonisointiin viittaavaa on luku sinänsä eikä se tässä nyt kovin ylevänä tule esiin … melkein jopa tulee kuva jonkinasteisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Ehkä se on tarkoituksella tuotu korostuneesti esiin tietäen kirjan kirjoittajan aiemman kommunismitaustan ?
Usein silloin kun ollaan mukana jossakin ’kultissa’ on vaikea olla objektiivinen ja korostetaan sitä mikä ärsyttää jostain syystä itseä. Miksi ärsyttää onkin sitten eri asia.
Itselläni voi olla osin idealisoitu suhde Marskiin mutta oleellista sittenkin on se miten hän pelasti maamme itsenäisyyden ja ajautumisen bolsevismin hirmuvallan alle mikä oli reaalinen vaara. Vaikea sanoa olisiko se onnistunut ilman häntä mutta epäilen.
Talvisotakin olisi voitu välttää jos olisi kuunneltu häntä. Miksei sitä ole tuotu esiin? Olisiko sitten myöhemmin ajauduttu jatkosotaan on eri asia ja vaikea ottaa siihen kantaa. Ainakaan motiivia ei olisi ollut kuten nyt oli kun Talvisota oli hävitty ja Karjala menetetty.
Jälkiviisaus on helpointa viisautta. On helppoa löytää virheitä ja demonisoida jälkikäteen mutta katse pitäisi suunnata tulevaan ja edessä olevaan.
Historiallinen tilanne kuitenkin vaati ehkä juuri Marskin kaltaista johtajaa ja määrätietoista vallankäyttäjää eikä tehtävä suinkaan ole ollut helppo. Ja pakko todeta että eikö myös tänään kaivattaisi jotain samanlaista johtajaa joka ei myisi maatamme vallanhimoiselle uus-kommunistista poliisivaltiota rakentavalle NWO-eliitille.
Olemme tekemässä juuri saman virheen kehittämällä ’uutta Talvisotaa’ vaikka päätä ei tarvitsisi enää uudestaan lyödä Karjalan mäntyyn vaan yrittää pysyä itsenäisenä ja puolueettomana.
Kyllähän näitä maamme pelastumiseen STALININ LAHTAREILTA ratkaisevasti vaikuttaneen Mannerheimin häpäisijöitä on viime vuosina ilmaantunut melkein kuin sieniä sateella. Kulttuurimarxistisen eli kommunistisen mädätyksen läpitunkema yhteiskuntamme tuottaa mustiamannerheimeja ja muita taiteen perversioita suorittaen siinä samalla monikulttuuri-aivopesua.
Valaiseva tiivistetty kirjoitus.
Näissä muutamissa kommentoijista heijastuu tarve ”pestä kätensä” kommunismista, elikkä pyrkivät tekemään siihen näkyvän ja kuuluvan ”hajuraon”, ettei vaan missään tapauksessa itse leimautuisi ja ilmeisesti he sen vuoksi kaiken pahuuden selittävät johtuvan sidonnaisuudesta kommunismiin.
Näitä lukiessa tulee mieleen, että onkohan nämä ”leimekirveet” koskaan todellakaan syventyneet siihen ideolokiaan mitä kommunismi edustaa, sillä jos olisivat, niin huomaisivat että itse syyllistyvät juuri siihen propakandaa mistä kommunisteja syyttävät.
Pitää erottaa teoria ja käytäntö. Käytäntö kertoo raakuudesta ja julmuudesta, ihmisen alistamisesta totalitarismiin ja pienen häikäilemätömän eliitin pystyttämän diktatuurin pelinappulaksi vailla mitään vapauksia mielipiteeseen.
Missään ei tietääkseni ole onnistuttu toteuttamaan kommunismia inhimillisellä tavalla. Ja se tässä on ratkaiseva asia – mitenkään silti yhtä alhaista riistokapitalismia puolustaen.
Ehkä valtion mittakaavassa ei kovin suvaitsevia ja inhimillisiä kommunismeja ole nähty. Etkös itse kehunut essealaisia? Essealaiset, varhaiskristityt, kristillinen luostarilaitos, Persian mazdakilaiset, hipit … siinä muutamia kommunistisia yhteisöjä kuitenkin joiden perussanoma oli rakkaus ja toisista huolehtiminen. Kovin suvaitsevia noista ei kyllä olleet ainakaan kristilliset yhteisöt. Modernit kommunistihalinnot syntyi usein vallankaappauksesta syrjäyttämään edellisen diktatuurin, ja moni sen johtajista oli sissijohtajia, kuten Stalin, Castro, Gaddafi, Tito, Enver Hoxha, Mao, Kim Sung-Il ja Pol Pot.
Kommunistimaissakin oli johtajia jotka pyrki ja tekivätkin muutoksia kohti suvaitsevampaa ja inhimillisempää hallintoa, esimerkiksi Imre Nagy ja Janos Kadar Unkarissa, Tito Jugoslaviassa ja Mihail Gorbatsov Neuvostoliitossa. Euroopan itäblokin maissa ongelmana oli että Neuvostoliiton imperialismi ei antanut vapaita käsiä (Jugoslaviaan ja Albaniaan Neuvostoliitolla ei sellaista valtaa ollut): miehittäjä pelkäsi oman valtansa menettämistä. Gorbatsovin ongelmana oli juuri se että Neuvostoliitto oli imperialistinen miehittäjä keskustelun vapautuessa kansallisuusmielisyys nousi kun paikalliset poliitikot halusi valtaan, vasallivaltiot karkasi omilleen ja osavaltiot erosivat liittovaltiosta. Suurimpana vallantavoittelijana tietysti Venäjän Jeltsin.
Castro ja Kuuba ei saanut koskaan mahdollisuuksia, koska Yhdysvallat sekä mafia tekivät parhaansa koittaakseen kaataa Castron hallinnon, jatkuvilla talouden sabotoinneilla, propagandan levityksellä, kauppasaarrolla ja jopa salamurhayrityksillä. Maa jäi eristyksiin maailmankaupasta ja sen talous sortui. Viimeisinä vuosikymmeninä Kuubassa kyllä on käynyt paljon amerikkalaisia turisteja ja Amerikasta jopa tullaan Kuubaan saamaan ilmaista sairaanhoitoa, samaan tapaan kun Suomesta mennään Viroon halvemmalla silmäleikkauksiin tai hammaslääkäriin. Kuuba on pääsemässä irti paria-statuksestaan, ja vaikka Kuubassa on poliittinen eliitti Castrojen ympärillä, Kuuba on silti myös kansanvaltainen ja pyrkii järjestämään kansalaisille hyvinvointipalveluita.
Ehkä onnistunein moderni kommunistivaltio oli arabisosialistinen Libya (seuraavana ehkä Jugoslavia), joka kiitos öljytulojen ja hyvinvointivaltiopyrkimysten oli Afrikan inhimillisen kehityksen numero yksi. Gaddafilla oli kyllä valtaa, vaikka luopuikin poliittisen vallan asemasta ja jatkoi vain asevoimien komentajana: Gaddafin valta oli epävirallista, kansallissankarin ja kansakunnan keulakuvan valtaa, häntä voisi hyvin sanoa Libyan Mannerheimiksi, paitsi että Gaddafi oli sosialisti. Libyasta ei ainakaan juuri kantautunut huhuja pahasta ihmisoikeustilanteesta, ellei sitten ota lukuun tuhansia vangittuja islamisteja, joita länsivallat tuki kaatamaan Libyan hallintoa. Libya ei jostain syystä päässyt juuri uutisiin (ainakaan Suomessa), paitsi väitteissä valtion tukemasta terrorismistä.
Moderneilla kommunistimailla oli taakkana Stalinin antama esikuva ja Neuvostoliiton vaikutus, ulkovaltojen harjoittama hallinnon epävakauttamisyritykset, syrjäytetyn eliitin tyytymättömyys ja useimmissa maissa historiallisen kansanvallan puuttuminen: kansanvaltaa lähti rakentamaan itsevaltaiset diktaattorit. Jos jostain Ranskasta tai Italiasta olisi tullut kommunistinen, tulos olisi voinut olla erilainen. Vaikka nekin olisi kyllä joutuneet kamppailemaan hallinnon epävakauttamista ja vanhaa eliittiä vastaan.
Sosialismi perusluonteensa vuoksi tarvitsee keskitetyn väkivaltaisen ”tasapuolistajan”, jolle ihmisyksilö on yhtä arvoton, kuin sen puolustama ideologia oikeutuksena on merkittävä. ”Kuka valvoo valvojaa” on kysymys, johon tähän mennessä ja luultavasti tulevaisuudessakin saadaan vain tyrannimaisia vastauksia. Sosialismi on yksi väkivaltaisimmista yhteiskuntafilosofioista, jonka ihmiskunta on kehittänyt, sillä se ei voi edes teoriassa toimia ilman pakottavaa voimankäyttöä. Tämä jää monesti huomaamatta ”ruusunpunaisten” lasien takaa maailmaa katselevilta ihmisiltä.
Mannerheim olisi voinut estää Talvisodan, mutta ei halunnut. Tämä on totuus. Mannerheim halusi Suur-Suomen. Se oli hänen tärkein tavoitteensa, joka jäi vain haaveeksi. Kalliiksi se kyllä tuli.
Kommunismista olisi hyvä tietää edes alkeet, ennen kuin sitä kovin pontevasti lähtee mollaamaan. Minua suorastaan huvittaa tämä ”kulttuurimarxilaisuus”. Mitähän se noin tarkemmin määriteltynä mahtaisi olla? NWO on maailman taloudellisen vallan hanke eikä sillä ole mitään tekemistä kommunismin kanssa.
Isovimma.blogspot.fi/2011/02/frankfurtin-koulukunta-salaliitto.html
Stalin-lahtarin Neuvostoliitto vankileirien saaristoineen oli kommunismin näyteikkuna!
Mannerheim & Co olisi voinut estää talvisodan Baltian maiden esimerkkiä noudattaen so. luovuttamalla Suomen Stalin-lahtarin Neuvostoliitolle!
Kulttuurimarxismin mädätys-tekniikat ovat Frankfurt-koulukunnan kehittämien periaatteiden ’jatkojalostusta’ – ”yhteiskuntaa ylläpitävien perustuslaillisten periaatteiden romuttamiseksi
antamalla raatokärpästen korruptoida ne”.
Eräs kommunismin näyteikkuna on hampaisiin asti militarisoitu, nälkäänäkevä Pohjois-Korea, joka ei paljoa esittelyjä kaipaa.
On hyvin olennaista erottaa – kannattajiensa mielestä yleviä ja jaloja periaatteita sisältävä – kommunismin teoria ja toisaalta kommunismin KÄYTÄNTÖ esim. Stalin-lahtarin Neuvostoliitton ja toisen totalitäärisen poliisivaltion Pohjois-Korean demonstroimina.
Talvisota oli ’Erkon sota’ koska ulkomin. Erkko palasi Moskovan neuvotteluista eikä suostunut siellä Marskin hyväksymään ja NL:n ehdottamaan ratkaisuun jossa NL olisi vuokrannut pari itäisen Suomenlahden saarta ja osan Hankoniemeä turvatakseen asemiaan Saksaa vastaan ja vastapainoksi Suomi olisi saanut osan Itä-Karjalaa. Se sopimus olisi taannut sen ettei Talvisotaa olisi koskaan syttynyt.
Marski oli asian johdosta hyvin vihainen Erkolle.
Tämä on historian totuus ja siksi mm. Paasikivi kutsui Talvisotaa ’Erkon sodaksi’. Tuskin muuta syytä tähän oli.
Neuvostoliitto esitti, että Suomi luovuttaisi Neuvostoliitolle osia Karjalankannakselta, Suomenlahden ulkosaaret, Hangon ja Lappohjan sataman. Vastaavasti Neuvostoliitto tarjosi aluevaihtoa, jossa Suomi olisi saanut laajempia alueita Itä-Karjalan Repolasta ja Porajärveltä. Repola ja Porajärvi olivat alueita, jotka olivat pyrkineet itsenäistymään 1918–1920 Venäjästä, mutta jotka Tarton rauhansopimuksessa jäivät neuvosto-Venäjälle. Suomen valtioneuvosto ei suostunut vaihtokauppaan esitetyssä laajuudessa, koska sekä yleinen mielipide että eduskunta vastustivat sitä, vaan tarjosivat Neuvostoliitolle vain Leningradia lähinnä olevia alueita, Kuokkalan mutkaa ja Terijokea. Neuvottelut katkesivat 9. marraskuuta.[31]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota
”Suomen hallitus hylkäsi toisen toisensa jälkeen kaikki Neuvostoliiton ehdotukset, joiden tarkoituksena oli taata Neuvostoliiton ja samalla Leningradin turvallisuus, siitä huolimatta, että Neuvostoliitto oli valmis tyydyttämään Suomen oikeutetut vaatimukset.”
Kun sanot että Marski ei olisi kannattanut tätä vuokrasopimusta niin osoita se toteen. Sitten olen valmis sen uskomaan.
Olinpa ehtinyt unohtaa tämän ”Erkon sota”-asian. Hyvä, että otit sen esille!
Mauri Ryömän todistus: ”Sodan syttymiseen johti lopuksi kenraali Mannerheimin ja Suomen muiden taantumuksellisimpien johtomiesten turmiollinen politiikka, jonka päämääränä oli vuoden 1918 alkaen ollut aseellinen hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan ja joka sittemmin tuli palvelemaan Hitler-Saksan sodanvalmisteluja ja valloitussotaa.
Englannin hallituksen toimesta julkaistut diplomaattiset asiakirjat osoittavat, että varsinkin kenraali Mannerheim ja kokoomuspuolueen eräät johtohenkilöt syyllistyivät kahden maailmansodan välisenä aika useihin valtio- ja maanpetoksellisiin tekoihin maamme rauhaa ja valtiollista itsenäisyyttä vastaan. Vuoden 1946 helmikuun 9 p:nä ranskalainen aikakauslehti ”France-Illustarion” julkaisi asiakirjoja, joiden mukaan Suomen äärimmäinen oikeisto oli jo v. 1935 solminut Hitler-Saksan kanssa kiinteän liittosopimuksen: Siinä oli Saksalle myönnetty oikeus sijoittaa sodan syttyessä joukkojaan Suomen alueelle; Hitler puolestaan oli luvannut Suomelle Neuvosto-Karjalan.”
Mannerheim ei ollut suostunut mihinkään sopimukseen. Ei mitään syytä yrittää prstä mustaa valkoiseksi.
http://www.kolumbus.fi/r.katajaranta/talvisota.html
Mannerheim suositteli aluevaihtoa NL:n kanssa. Ulkoministeri Erkko poliittisine taustavoimineen esti tämän ja käynnisti tapahtumaketjun, joka johti Talvisotaan
Itse en kyllä panisi niin paljon painoa Molotov-Ribbentrop sopimuksen hyväksyneen Stalinin luotettavuudelle. Hyökkäys olisi todennäköisesti tapahtunut joka tapauksessa, olisivat suomalaiset toimineet millä tavalla tahansa. Suurvaltojen hyväksytyt etupiirit, kun tuppaavat painamaan aika tavalla ”reaalipolitiikassa”.
Mannerheimin panos siihen, että voimme avoimesti käydä tätäkin keskustelua, lienee kiistaton. ”Muissa itäblokin maissa” kansalaiskeskustelun sävy on jo ihan taloudellistenkin realiteettien puitteissa kovinkin erilainen, kuin Suomessa.
Sodan aikana suomalaisten haltuun joutunut puna-armeijan yksityiskohtainen marssiopas Suomeen jo sekin yksistään todistaa, että jo vuosia ennen talvisotaa Neuvostoliitto oli suunnitellut HYÖKKÄYSTÄ Suomeen.
Ei ole todellakaan totuus!
Ei Mannerheim, eikä kukaan muukaan Suomessa olisi voinut estää talvisodan syttymistä.
Tämä johtui siitä, että sodan suunnittelu oli alkanut jo 20-luvulla ja 30-luvun aikana suunnitelmaa alettiin käytännössä toteuttaa.
Puna-armeijan esikunnan tiedusteluhallinto laati jo vuonna 1925 Suomen mahdollisen tulevaisuuden
sotanäyttämön sotilasmaantieteellisen ja sotilastilastotieteellisen kuvauksen, joka
varustettiin ”ei julkisuuteen” leimalla.
Suomen ja Neuvostoliiton käymät neuvottelut olivat neuvostoliiton osalta pelkkää harhautusta jolla pyrittiin rauhoittamaan Suomalaiset ja saada heidät uskomaan että Neukkula ei hyökkäisi.
Todellisuudessa samaan aikaan tehtiin kuumaisesti viime hetken valmisteluja yllätyshyökkäyksen toteuttamiseksi.
Punaisen armeijan yleisesikunnan päällikkö B.M. Saposnikov määräsi 30. joulukuuta 1938 Leningradin sotilaspiiriin johdon käynnistämään upseerien koulutuksen tulevaa Suomen-vastaista sotaa varten; sitä varten myönnettiin 260 miljoonan ruplan määräraha jota seurasi maaliskuussa 1939 käynnistetty yksityiskohtainen sotapeli-harjoitus Suomea vastaan.
Suomen itärajan lähistöllä Venäjän puolella rajaa oli hyvin vähän ja huonoja teitä. Tästä seikasta johtuen Venäjä rakensi Suomen rajan suuntaan suuren määrän uusia teitä ja rautateitä.
Lisäksi he rakensivat huoltokeskuksia ja kuljettivat materiaalia usean kuukauden ajan valmiiksi tulevaa yllätyshyökkäystä varten.
Suomen sodanjohdolla ei ollut tietoa uusista teistä ja pitkään jatkuneista kuljetuksista sekä keskityksistä. Siksi
Talvisodan alussa tuli yllätyksenä, että Venäjä kykeni hyökkäämään niin suurin joukoin myös Laatokan pohjoisen
puolisilla alueilla.
Stalin halusi voittaa neuvotteluilla aikaa hyökkäyssodan aloittamiselle. Sen vuoksi suomalaiset oli harhautettava uskomaan, että neuvotteluja käytiin vakavassa hengessä. Samaan aikaan puna-armeijan joukkojen keskittämisen tiukka aikataulu vaati peittelemään Suomelta neuvottelujen todellisen tarkoituksen.
Yllä kuvatuista seikoista johtuen oli aivan sama miten Suomi menetteli ”neuvotteluissa” Neuvostoliiton kanssa.
Suomella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin alistua tai taistella.
Meidän kaikkien onneksi Suomi valitsi jälkimmäisen!
Tämä tieto tulee yllätyksenä minulle mutta jos näin on niin silloinhan sota saattoi todellakin olla väistämätön asia.
Kummastuttaa vain se miksi Marski olisi ollut valmis hyväksymään ’neuvottelupaketin’ ? tai vuokrasopimuksen … ei kai Marskin asenne tässä asiassa sentään ole vääristeltyä totuutta – vai onko ?
Vai palveliko hyväksyminen vain sitä että maamme sai lisäaikaa vahvistaa omaa puolustuskykyä ?
Re: Kaija Olin-Arvola 5.9.2016 at 21:25 — aika paljon erilainen kuva välittyy Kuosman artikkelista … sanot: ’Mannerheim ei ollut suostunut mihinkään sopimukseen. Ei mitään syytä yrittää pestä mustaa valkoiseksi.’
“Historian tutkijoille, jotka etsivät vain arkistoista totuutta tuon ajan tapahtumista, haluaisin sanoa, että se on täysin toivoton yritys. Papereista ei kaikki selviä” (Miehityksen varalta : päämajan tiedustelua 1943 – 45. Otava 1970).
”Neuvostohallitus oli valmis vaihtamaan saaret itärajamme viereiseen 183 neliökilometriä laajaan alueeseen.” (Mainittujen saarten yhteinen pinta-ala on ainoastaan 52,6 neliökilometriä.) Mannerheim, joka edusti myöntyväisyyslinjaa, oli ilmoittanut olevansa valmis panemaan alttiiksi kansansuosionsa valtakunnalle niin elintärkeän asian takia.
Mannerheim yritti huonolla menestyksellä puhua järkeä ulkoministeri Erkolle, Tasavallan presidentille (Kyösti Kallio) ja pääministeri Cajanderille:
”Mielipiteeni eivät saavuttaneet mitään ymmärrystä. […] Varoitin vakavasti antamasta suurlähettiläs Steinin matkustaa tyhjin käsin. Niin kuitenkin kävi – 6. huhtikuuta hän lähti Helsingistä saamatta asiaansa toimitetuksi. – Eduskunta jätettiin tietämättömäksi Steinin käynnin tarkoituksesta. Ei voi kyllin valittaa tätä lyhytnäköistä pimitystä.”
Minun – ja kaikkien suomalaisten minun jälkeeni – on aina ja kaikissa olosuhteissa muistettava, että elinehto ja tulevaisuuden turva Suomelle ovat hyvät ja luottamukselliset suhteet kaikkiin maihin – etenkin itäiseen naapurimaahamme Neuvostoliittoon (Mannerheim omasta linjastaan).
Paasikivi päätyi sisäistämään Mannerheimin turvallisuuspoliittisen linjan seuraavalla lausumalla: ”Suomen asemasta johtuu mielestäni, että Suomen on pysyttävä erillään Venäjälle vihamielisestä ja sen vastaisesta ulkopolitiikasta.”
— ???? missä menee totuus — tuo linkin Katajarannan arvio ei ehkä osu täysin oikeaan kun siinä Mannerheim, joka varmasti oli bolsevikkejä vastaan, pannaan liiankin syylliseksi maamme saksalais-mielisen oikeistojohdon sotahankkeisiin ja niiden tukemiseen.
Ne kuitenkin ovat eri asia kuin tuo NL:n tarjoama vuokrasopimus jonka hyväksymisen voi nähdä Marskin strategisena viisautena siinä tilanteessa … ettei hänestä ollut viisasta kerjätä sotaa vaan odottaa.
Näin itse ajattelen. Toivotaan että saadaan Kuosmankin näkemys asiaan…
Saksa piti oman voitonmarssinsa ennen Mennerheimia
jota myös sensuroidaan mielellään oikeistolaisten historiantutkjoiden ja toimittajien toimesta.
Mannerheimin joukkomurhissa 6 kertaa enemmän suhteessa tapettuja kansalaisia kuin Stalinilla tai Hitlerillä.
Suomalaiset virkamiehet ja poliitikot estävät ja tutkijat pelkäävät avata joukkohautoja ainoana maana Euroopassa.
Historian vääristäminen on oikeiston tärkein ase luoda uusia valheita entisten päälle oikeiston politiikan seuraamuksista ja keinoista.
’Mannerheimin joukkomurhissa’ … olivatko ne nyt vain Mannerheimin ? Oliko vain hän niistä vastuussa? Olen lukenut että hän olisi yrittänyt niitä hillitä…
Ja se oli sisällissotaa joka on eri asia kuin Talvisota jota Marski yritti välttää.
Siis Mannerheim tapatti vähintään 180 000 000 kansalaista!??
Millähän planeetalla tuo tapahtui?
Kommunistit ovat aina olleet niitä pahimpia vääristelijöitä ja valehtelijoita!!
Neuvostoliitossa ei koskaan kerrottu totuutta kansalaisille.
Nyt annettiin Mannerheimille uusi tuleminen. Hänen ensimmäinen päiväkäskynsä on kuvaava: ”Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti. Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös. Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.”
Tämä kuten kaikki muutkin tejijät puhuvat sen puolesta, että tarkoituksena oli Suur-Suomen luominen. Sotasyyllisenä Mannerheim oli pakko lähettää ulkomaille suoraan sanottuna pakoon!!
Minusta on turha jatkaa keskustelua, koska asia on täysin selvä. En myöskään ole kiinnostunut keskustelusta nimimerkin takaa trollavien ihmisten kanssa.
Kiitän, kumarran ja poistun takavasemmalle.
Kyllä.
Mannerheimin puheet ovat puhdasta Hitler-jugendin julistusta.
Ideologista fasismia ideologisilla päämäärillä.
Tämä kirjoittamasi artikkeli on törkeää valheellista kommari-propagandaa, eikä sen sotahistoriallinen arvo ole kuin TÄYSI NOLLA!!
Tuossa lähettämässäsi linkissä satuileva Mauri Ryömä valehtelee ja vääristelee historiaa törkeällä tavalla.
No mitä muuta voisi odottaakaan Suomen sodan jälkeisen ajan tunnetuimmalta kommari-propagandistilta!
Vai että Neuvostoliitto työskenteli kansainvälisessä aseistariisumiskomissiossa, Kansainliitossa ja muualla hellittämättömästi yhteistoiminnan aikaansaamiseksi uuden sodan uhkaa vastaan!???
Hevon Paskat sanon minä!
Jos Neuvostoliitto työskenteli muka rauhan puolesta, niin miksi se rakensi itselleen maailman suurimman hyökkäysarmeijan jo ennen toista maailmansotaa??
Puolustuksellista doktriinia neuvosto joukoissa ei juurikaan tunnettu.
Lisäksi Neuvostoliitolla oli suunnitelmat koko Euroopan valtaamiseksi kommunismin ikeen alle.
Mutta kyllähän Neuvostoliitto oli ”maailman suurin rauhan voima” ja SEN aseetkin olivat ”RAUHAN ASEITA” – niinhän suomalainen kommaripropaganda julisti!! Joukko hyödyllisiä idiootteja saattoi jopa uskoakin sellaista. (Sanonta ”hyödyllinen idiootti” on tiettävästi bolsevikki-MASSALAHTARI Leninin lanseeraama.)
Toivon, että ihmiset alkaisivat ymmärtämään sen, että ensimmäinen ja toinen maailmansota oli jesuiittien ja Rothschild pankkiireiden organisoima ”kansojen massamurha” alusta loppuun saakka. Suomi nähdään siten, että se oli Venäjän vallan alla, vaikka tärkein kysymys kuuluu; minkä vallan alla oli Venäjä? Tai Saksa? Tai kaikki kyseisiin sotiin joutuneet valtiot? Vastakkaisia poliittisia aatteita on levitetty maailmanlaajuisesti jesuiitti-pankkiireiden asettamien agenttien (kuten esim. Roosevelt, Hitler, Stalin) avulla ja kyseiset atteet on tietoisesti rakennettu median propagandalla siten, että ne saavat aikaan ristiriitoja ja sotia.
Mun pointti on se, että kaikki mitä kyseisissä suursodissa tapahtui (voitot ja tappiot) suunniteltiin pyöreän pöydän ääressä, jonka isäntänä toimi – ja toimii vielä tänäkin päivänä – uskonnot/Vatikaani ja raha/City of London. Ihmisten tappaminen, valtioiden tuhoaminen ja kansallisomaisuuden ryöstö oli heille päätarkoitus, ja niin se toimii vielä tänäkin päivänä. Jesuiitti-pankkiireiden korruptoituneet agentit ovat heitä, jotka vievät eri valtiot sotiin. Neuvostoliitto alisti Suomea, koska se valta oli sille annettu pyöreän pöydän kokouksissa.
Mikä siis on muuttunut? Ei mikään. Ennen olimme näennäisesti Neuvostoliiton vallan alla ja nyt olemme näennäisesti USAn vallan alla. Todellisuudessa olemme kuitenkin koko ajan olleet ja olemme vieläkin Rooman Vatikaanin ja Lontoon Kaupungin vallan alla, eli juuri heidän (illuminaatti), jotka ovat ryöstäneet eri valtioiden kansallisomisuudet, ja jotka rahoittavat, aseistavat ja ylläpitävät köyhyyttä ja verenvuodatusta.
Idän ja Lännen välinen kylmä sota oli massamedian rakentama ylläpitämä HOAX, eli jesuiitti-pankkiireiden juoni, jolla ihmisten pelkoa ja valtioiden asevarustelua rikollisorganisaatio YKn valheellisella arvovallalla lisättiin. Voimme siis analysoida sotia loputtomasti puolesta tai vastaan, mutta mikään ei tule muuttumaan ennen kuin ihmiset tunnistavat vihollisen!
Onko liian hyvää ollakseen totta: ”Victory! Hungary Becomes First European Nation To Ban Rothschild Banks”?
http://tapnewswire.com/2016/09/victory-hungary-becomes-first-european-nation-to-ban-rothschild-banks/
’…kaikki mitä kyseisissä suursodissa tapahtui (voitot ja tappiot) suunniteltiin pyöreän pöydän ääressä, jonka isäntänä toimi – ja toimii vielä tänäkin päivänä – uskonnot/Vatikaani ja raha/City of London. Ihmisten tappaminen, valtioiden tuhoaminen ja kansallisomaisuuden ryöstö oli heille päätarkoitus, ja niin se toimii vielä tänäkin päivänä’
Itse ajattelen ettei aivan kaikki kuitenkaan ole aina ’ylhäältä suunniteltua’ vaan moni hanke/prosessi voi käynnistyä alhaalta kuten esim. yritys murtaa pakkovalta vaikka sekin voi joskus olla ulkopuolelta suunniteltua. Sitä (niitä) sitten raha- ja pankkiirieliitti lähtee torjumaan tai tukemaan omien etujensa ja tarpeidensa mukaan. Mutta ainakin viimeaikaisiin ja myös maailmansotiin tuo mitä sanot näyttäisi pätevän täydellisesti.
Kaikki 9/11 jälkeiset sodat on epäilemättä suunniteltu pankkiirimafian Tawistock-pöydän ääressä kuten on tämä koko ajan meneillään oleva ’humanitaarinen’ terrorismin vastainen sotakin. Ja myös tuo 9/11 oli suunniteltu kuten nyt tiedämme, ainakin ne meistä jotka eivät ole virallisen teorian aivopesun uhreja.
Myös Syyrian sota on suunniteltu kuten sen takana oleva ISISkin on eikä meillä olisi pakolaisvirtaa Eurooppaan ilman sitä.
Näyttää siltä että mitä enemmän valta on keskittynyt pienelle eliitille ja mitä paremmin tuo eliitti on varmentanut rahoituksen niin sitä helpompaa sen on suunnitella sotia ja maailman haltuunottoa.
Ja taloussodat ovat luku sinänsä ja jopa tehokkaampia kuin aseilla käydyt. Velkaorjuudessa elävä maa on jo oikeastaan miehitetty maa. USA onn hyvä esimerkki, kyvytön koskaan maksamaan jättivelkaansa pankkiirimafialle.
Kuten sanot vihollisen tunnistaminen on ainoa ratkaisu jos muutosta halutaan. Mutta mekin kasvatamme vain velkataakkaa.
On murheellista lukea näitä ”viisaiden” viisastelua, koska se on juuri sitä mitä nämä NWO-apostolit haluavat johdatellessaan kansalaisten huomion pois päivittäisistä tekemisistään, elikkä haluavat pysyä vähintäinkin askeleen edellä kiinnijäämmisistään.
Onlo kukaan lukenut Juho Kusti Paasikiven valmiiksi kirjoittamaa radiopuhetta Leninkradin valloituksen kunniaksi, joka jäi kuitenkin ymmärrettävistä syistä julkituoduksi, uskon ettei, mutta täytyyhän estraalilla käyttäytyä käsikirjoitusten rajoissa.
Mistä voi lukea ?
Poiminta takavuosilta:
Oman maamme kulttuurin eheyden ja ainoalaatuisuuden tuhoamista harjoitetaan mm. näin ja toki maan valtamedia Helsingin Sanomat on asialla, joka muutenkin on toiminut ja toimii yhdessä maamme hallintoeliitin kanssa Uuden Maailmanjärjestyksen ’hajota-ja-hallitse’ periaatteen tehokkaana asianajajana ja näyttää unohtaneen tehtävänsä oman kulttuurimme vaalijana, rakentajana ja kehittäjänä.
Penin uusi puheenjohtaja Jarkko Tontti: Mannerheim oli sotarikollinen (HS 14.3.11 – Teemu Luukka)
Muutamia poimintoja kirjoituksesta:
Mannerheimin patsas keskellä Helsinkiä on samanlainen mauttomuuden osoitus kuin jos Belgradiin pystytettäisiin patsas Ratko Mladicille tai Slobodan MiloševićiIle”, Jarkko Tontti sanoo.
Helmikuussa julkaistussa esseekokoelmassaan Koti, uskonto ja isänmaa kirjailija Jarkko Tontti, 39, tiivistää näkemyksensä…: ”Mannerheimin patsas keskellä Helsinkiä on loukkaus kaikkia maailman sotarikosten uhreja kohtaan.” … Tontti ei puhu presidentti ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin toimista toisessa maailmansodassa, vaan siitä, kuinka vuonna 1918 Mannerheimin johtamat valkoiset teloittivat tuhansia suomalaisia ”välittömästä taistelun jälkeen tai näennäisten oikeudenkäyntien perusteella”.
Hän vertaa ampumisia serbien teloituksiin 1995 Srebrenican kaupungissa, jossa surmattiin yli 8 000 Bosnian muslimia.
Tontti on varma, että jos Mannerheim eläisi nyt, häntä jahdattaisiin sotarikollisena, kuten jahdattaisiin myös punakaartin johtajia… Tontti on kirjailija, runoilija ja lakimies, eikä ole koskaan kaihtanut vahvojen mielipiteiden esittämistä.
Kirjassaan hän on kritisoinut voimakkaasti sekä kansallisvaltioita että uskontoja. Tontti nimitettiin pari viikkoa sitten Kirjailijoiden sanan-vapausjärjestö Penin Suomen puheenjohtajaksi.
Tontti kuvaa presidentti Tarja Halosta rähmällään olevaksi hemulitädiksi, joka mumisee Venäjällä fraaseja. Kansallismielisyys on hänen mielestään jopa kommunismia, fasismia ja natsismia verisempi ideologia.
Kummallista kun sitä ei ole Tontin mukaan EU, josta on tullut despoottisen demokratian mallimaa, joka heiluttaa vastoin kansainvälisiä lakeja Naton sotakirvestä maailmalla kansojen suvereenisuutta uhaten ihmiskunnan suurimman valheen, ‘terrorismin vastaisen sodan’ nimissä/su.
Uskontojen aiheuttamat sodat ja haitat ovat Tontin mukaan moninkertaisia niiden tuomiin hyötyihin nähden.
Päivähoito opettaa hänen mielestään parhaiten, miten tullaan toimeen muiden kanssa ja EU on tehnyt paljon hyvää työtä.
Olkoon jokaisella Mannerheimista oma käsityksensä kuten uskonnoistakin mutta mitään varmuutta ei ole siitä, etteikö ilman uskontoja ja kulttuureja olisi ollut enemmän sotia vaan pikemminkin asia voi olla toisin päin: nyt kun uskonto ja kulttuuri siteineen ei enää ole pidikkeenä on sotiminen vain kasvanut ja muuttunut entistä raivoisammaksi ja tuhoisammaksi taisteluksi maailmanherruudesta ja uhkaa päättyä suureen ydinsotakatastrofiin, jossa tuhoutuvat kaikki.
Ja vielä on muistettava että nyt kun rakennetaan ’selfie society’a’ niin homma menee koko ajan huonompaan suuntaan:
Our Selfie Society Is Incompatible with Democracy — ’Selfie yhteisömme’ on sopimaton demokratian kanssa kun siinä jokainen keskittyy vain omaan napaansa ja unelmiinsa. Mottona on: On saatava olla ja tehdä mitä haluaa.
Each individual’s liberty to do whatever you want, be whatever you want, go wherever you want, etc. (within the legal boundaries set by the state) is the core of the American Dream. The individual’s civil liberties and right to the unlimited pursuit of happiness is sacrosanct.
But there’s a problem: paradoxically, the selfie society created by the self-absorbed pursuit of wealth and happiness is incompatible with a functioning democracy. Why this is so takes some careful analysis of what it takes for groups of any size to function democratically.
A neoliberal selfie society has lost the capacity to consider the needs of the group as more important than narrow self-interest. Voting solely to maximize one’s private gain leads to a nation that is owned and operated by those with the wealth and power to use the state to maximize their wealth and power, and to a lowest-common denominator democracy that is fertile ground for the tyranny of the majority–when 51% of the members vote themselves benefits paid for by the 49% minority, who have no say in how their wealth will be spent or invested.
http://www.washingtonsblog.com/2016/09/60961.html#more-60961
P.s. Tontille tiedoksi seuraavaa kirjaa varten:
Monikulttuurisuus ruokkii suvaitsemattomuutta
…Britannian pääministeri David Cameron kuitenkin totesi hiljattain monikulttuurisuuden suosimisen menneen pahasti metsään. Sen seurauksena on syntynyt yhteiskunta, jossa eri ryhmät kyräilevät toisiaan ja jossa rasismia esiintyy myös eri maahanmuuttajaryhmien välillä, ei ainoastaan alkuasukkaiden ja maahanmuuttajien välillä.
Identiteettiään etsivät toiset ja kolmannet maahanmuuttajapolvet pikemminkin radikalisoituvat kuin brittiläistyvät.
Monikulttuurisuuden suosimisen piti olla suvaitsevaista politiikkaa, mutta oikeasti se on lisännyt suvaitsemattomuutta, kun ihmisten ei ole tarvinnut edes yrittää ymmärtää toisiaan
Erikoista kun ei täällä juutalaisista sanaakaan rahottajina. Jesuiittoja huh huh huh. Taisitte tarkoittaa kansainvälistä juutalaisuutta.
Jesuiitat ovat osa siionistien kolonnaa, vaikea sanoa kuka johtaa pankkiirioligarkkien fasismia.