”Suorita omaa elämäntehtävääsi ja sen ohella pyri sielusi täydellisyyteen. Voit olla varma, että tällä tavoin parhaiten parannat myös yhteiskuntaa” (Leo Tolstoi).
”Hyväntahtoisuus on välttämätöntä ihmisten välillä. Jos et ole hyväntahtoinen, et täytä kaikkein tärkeintä velvollisuuttasi toista ihmistä kohtaan” (Leo Tolstoi)..
”Totuus ei voi tehdä ihmisestä ilkeätä tai itseriittoista. Totuuden ilmenemismuotoja ovat aina vaatimattomuus, nöyryys ja yksinkertaisuus” (Leo Tolstoi).
”Kukaan ei saa ottaa henkeä toiselta ihmiseltä” (Leo Tolstoi).
”Taide on yksi keino liittää ihmisiä yhteen” (Leo Tolstoi).
Johdanto
Afrikkalaisen orjan pojantyttären poika, hallituksen maanpakoon karkottamisen kokenut Puškin kuoli Pietarissa 37-vuotiaana kaksintaistelussa saamiinsa vammoihin (1837). Venäläiseen pienaateliin kuulunut, poliittisesta kuolemantuomiosta viime hetkellä armahdettu ja Siperian vankileirin kokenut, epilepsiaa sairastanut insinööri Dostojevski kuoli keuhkoverenvuotoon niin ikään Pietarissa 59-vuotiaana (1881).
Kodistaan paennut uskonnollinen anarkisti, kreivi Tolstoi kuoli 82-vuotiaana (1910) keuhkokuumeeseen (pneumonia). Ja lopuksi: Tuberkuloosin riuduttama maaorjan pojanpoika, lääkäri Tšehov menehtyi sairauteensa 44-vuotiaana (1904).
Mistä on kysymys? Mikäli sukunimiä ei olisi mainittu, monikaan ’maallikko’ ei kenties tulisi äkkipäätään ajatelleeksi, että kysymys on Venäjän kirjallisuuden ja runouden kulta-ajan suurimpiin kuuluvista persoonallisuuksista (Aleksandr Puškin, Fjodor Dostojevski ja Leo Tolstoi). (Myös Anton Tšehovin novellien voidaan katsoa edustavan klassisen, vanhan venäläisen kirjallisuuden saavutuksia.)
Tässä kirjoituksessa keskitytään Leo Tolstoihin, jonka syntymästä tulee 9. syyskuuta 2016 kuluneeksi 188 vuotta.
Syntymä, nuoruus ja miehuus
Kreivi Leo Tolstoi (venäjäksi Лев Николаевич Толстой, Lev Nikolajevitš Tolstoi) syntyi 9. syyskuuta [J: 28. elokuuta] 1828 (kuoli 20. marraskuuta [J: 7. marraskuuta] 1910) maata omistavaan kreivilliseen Tolstoin sukuun. Syntymä tapahtui suurella sukutilalla Jasnaja Poljanassa Tulan kuvernementissa Venäjällä. Leon isä oli kreivi Nikolai Tolstoi ja äiti ruhtinatar Maria Volkonskaja. Leo oli neljäs perheen viidestä lapsesta.
Leo näki kuoleman kaikessa karmeudessaan jo varhain. Hän menetti äitinsä jo yksivuotiaana. Leon ollessa kahdeksanvuotias hänen isänsä kuoli. Pian tämän jälkeen oli vuorossa isoäiti. Myös aikuinen Tolstoi joutui elämän realiteettien traagisesti koettelemaksi, kun 1870-luvulla kuolema runsaan kolmen vuoden aikana riisti häneltä kolme lasta ja kaksi tätiä…
Leo Tolstoi aikoi aluksi diplomaatiksi ja kirjoittautui Kazanin yliopistoon opiskelemaan itämaisia kieliä. Leo hallitsi ranskaa yhtä sujuvasti kuin äidinkieltään venäjää. Hän oli oppinut kreikan kielen kolmessa kuukaudessa ja perehtynyt vaivatta saksan, italian ja englannin kieleen. Hän vaihtoi kielet oikeustieteeseen, mutta sekin kyllästytti häntä. Lait eivät vastanneet moraalin vaatimuksia ja opiskelu oli ikävää, eikä hän milloinkaan saanut opintojaan päätökseen.
Keskeytettyään opintonsa Leo vietti jonkin aikaa kevytmielistä seuraelämää Moskovassa ja Pietarissa. Jouduttuaan pulaan suurien pelivelkojensa vuoksi Leo päätti seurata vanhempaa veljeään Kaukasiaan vuonna 1851 ja värväytyi Venäjän armeijaan. Rykmentti oli komennettu taistelemaan tataarisissejä vastaan Kaukasian rajalle. Tolstoi osallistui vuoristolaisheimoja vastaan käytyihin taisteluihin, mutta hänellä oli myös runsaasti aikaa kirjoittamiseen. Vuoristomaisemien kauneus ja lumihuippuiset vuoret viehättivät häntä suuresti. Muun ohella niiden vaikutuksesta syntyivät kertomukset Kasakat ja Hadži Murat.
Krimin sodassa hän osallistui Sevastopolin puolustukseen linnoituksen kukistumiseen (elokuussa 1855) asti. Tolstoin kirjoitukset Sevastopolin piirityksestä kertoivat venäläisten joukkojen urheudesta mutta myös sodanjohdon typeryydestä ja kyynisyydestä.
Leo Tolstoi on kuvannut hurjaa nuoruuttaan seuraavasti:
”En voi muistella näitä vuosia ilman kauhistusta, inhoa ja tuskaa. Tapoin ihmisiä sodassa, haastoin heitä kaksintaisteluun surmatakseni, hävisin korteissa, söin musikoiden työn tulokset, rankaisin heitä, harjoitin haureutta, petkutin. Valhe, varastelu, kaikenlainen huorinteko, juopottelu, väkivalta, tappaminen… Ei ollut rikosta, jota en olisi tehnyt, ja siitä kaikesta ikätoverini kehuivat minua ja pitivät ja itävät minua verrattain siveänä ihmisenä. Tällaista elämää vietin kymmenen vuotta” (Leo Tolstoi: Tunnustuksia, s. 29).
Kirjailijan ura
Vuonna 1856 Leo Tolstoi palasi sodasta 27-vuotiaana, jo tunnustusta saaneena kirjailijana. Lähes neljä ja puoli vuotta kestänyttä leirielämää seurasivat elegantin maailman salongit. Tolstoi liikkui kirjallisissa piireissä ja teki kaksi matkaa Länsi-Eurooppaan, missä hänen kielteiset tuntemuksensa länsimaista kulttuuria kohtaan vahvistuivat. Vuonna 1861 Tolstoi palasi maatilalleen ja aloitti varsinaisen kirjallisen uransa.
Tolstoi halusi auttaa maatilan köyhää oppimatonta väestöä, perusti koulun näiden lapsille ja ryhtyi toimiin maaorjiensa vapauttamiseksi, mutta talonpojat suhtautuivat näihin tekoihin varsin epäluuloisesti.
Vuonna 1862 Tolstoi nai hovilääkärinsä Andrei Behrsin 18-vuotiaan tyttären Sofia Behrsin ollessaan itse jo 34-vuotias. Pariskunnalle syntyi kolmetoista lasta. Behrsin vieraanvarainen ja vilkas koti on myös Sota ja rauha -romaanin Rostovien kodin esikuva.
Sofia toimi myös miehensä sihteerinä ja kirjoitti öisin puhtaaksi Tolstoin päivisin kirjoittamat sivut. Suuresta lapsikatraasta huolimatta Tolstoin avioliitto oli ristiriitainen. (Avioliittonsa aattona itsesyytösten vaivaama Tolstoi, jonka koko siihenastinen elämä oli ollut täynnä naisia, antoi morsiamensa lukea omat päiväkirjansa, joissa hän kuvasi sukupuolisuhteitaan maatilansa talonpoikaisnaisten kanssa. Nuori neito pysyi järkytyksestään huolimatta myöntävässä vastauksessaan ja niin alkoi 48 vuotta kestänyt avioliitto.)
Sofia oli käytännöllinen, Leo uneksija. Sofia rakasti kaupunkielämää ja inhosi hiljaista maaseutua. Leo puolestaan viihtyi maaseudun rauhassa. Kreivittären oli huolehdittava siitä, että pojat saivat kunnollisen koulutuksen ja tyttäret esiteltiin seurapiireissä. Anna Dostojevskajan, Fjodor Dostojevskin vaimon, avulla kreivitär aloitti oman kustannustoimensa ja kustansi itse miehensä viimeiset teokset viimeisiltä kahdelta vuosikymmeneltä.
Tolstoi kallistui 1870-luvun lopussa yhä enemmän uskonnolliseen mystiikkaan. Tämä muutos tapahtui hänessä keski-iän kriisin ja sitä seuranneen vakavan masennuskauden jälkeen. Hän ei ollut tyytyväinen ortodoksisen kirkon oppiin. Myöhemmässä vaiheessa kreivitär Tolstoi vastusti miehensä uskonnollista mystiikkaa ja anarkismia (Tolstoi halusi luopua maatilastaan ja kieltäytyi vastaanottamasta tekijänpalkkioita teoksistaan.) Yksinkertaisuuteen pyrkivä Tolstoi jakoi omaisuutensa perheenjäsenten kesken ja muutti suuren osan tuottavista tekijänoikeuksistaan yleiseksi omaisuudeksi. Lopulta Tolstoi ryhtyi suutariksi ja ryhtyi valmistamaan kenkiä ansaitakseen oman elatuksensa.
Tilanne kärjistyi siinä määrin, että vähän ennen kuolemaansa Tolstoi päätti paeta salaa kodistaan ja elää viimeiset vuotensa yksinäisyydessä. Lääkärinsä ainoana seuranaan Tolstoi poistui kodistaan kylmänä talviyönä. Tytär Aleksandra lähti pian isänsä perään. Hitaasti etenevä, jääkylmä juna ei ehtinyt pitkällekään, kun Tolstoi sairastui. Hänet siirrettiin Astapovon asemalla asemapäällikön kotiin. Sofia kiiruhti paikalle, mutta häntä ei päästetty sisään, koska pelättiin vaimon järkyttävän sairastunutta miestään. Sofian pääsy sallittiin vasta sen jälkeen, kun Tolstoi oli menettänyt tajuntansa. Tolstoi menehtyi 82-vuotiaana ilmeisesti keuhkokuumeeseen.
Elämänkatsomus
Tolstoi katsotaan eräänlaisen uskonnollisen anarkismin edustajaksi. Hän sai innoitusta poliittisille näkemyksilleen tsaarinaikaisen Venäjän maaseutuyhteisöistä, joiden elämälle Venäjän valtio näyttäytyi usein vain haitallisena, sekä Jeesuksen toiminnasta.
Tolstoin kristillinen elämänkäsitys perustui Vuorisaarnaan, jonka oppien mukaisesti hän halusi tehdä ruumiillista työtä ja luopua kaikesta köyhien hyväksi. Hän vastusti kirkkoa, vallanpitäjiä ja yläluokan elämäntapaa luottaen ihmisystävyyteen.
Tolstoin oppi aiheutti suuria ristiriitoja hänen omassa perheessään. Tolstoin rauhanaate vaikutti syvästi rauhanliikkeeseen. Ajan mittaan Jasnaja Poljanasta tuli ”tolstoilaisuuden” ihailijoitten pyhiinvaelluskohde.
Totuuden etsinnässään Tolstoi hakeutui ortodoksiseen kirkkoon mutta huomasi pian monien pappien tietämättömyyden. Hän käsitti, etteivät ulkoiset menot, tuoksuvat suitsutukset, loistavat kynttilät, vanhat ikonit ja välkehtivät mosaiikit tehneet ihmisestä kristittyä. ”Kannamme kaikki Jumalan valtakuntaa itsessämme”, Tolstoi julisti. Hänen kirkkoon kohdistamansa arvostelu johti siihen, että synodi vuonna 1901 julisti hänet harhaoppiseksi ja erotti hänet kirkosta.
Tsaarin Venäjä oli Euroopan itsevaltaisimmin hallittu maa. Tolstoi asetti asemansa lukuisia kertoja alttiiksi taistellessaan ihmisten, sananvapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Tolstoista oli tullut niin kuuluisa henkilö ja kirjallinen johtohahmo, etteivät viranomaiset uskaltaneet käydä häneen käsiksi. Monet Tolstoin kirjoitukset kiellettiin, mutta hän välttyi ankarammilta rangaistuksilta. Hänen teoksensa levisivät käännöksinä muissa maissa ja Venäjällä niiden käännöksiä jäljennettiin ja levitettiin salaa.
Leo Tolstoi oli todennäköisesti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnetuin venäläinen ajattelija Suomessa. Tunnetuin tolstoilaisuuden kannattaja Suomessa oli Arvid Järnefelt.
Teokset
Tolstoi ryhtyi kirjoittamaan lapsuus- ja nuoruusmuistelmiaan 23-vuotiaana kaukasialaisessa kasakkakylässä, jossa hän liittyi vapaaehtoisena tykistöprikaatiin. Trilogian ensimmäinen osa Lapsuus (Tolstoin esikoiskertomus) ilmestyi vuonna 1852, toinen osa Poikaikä vuonna 1854 ja kolmas osa Nuoruus 1857.
Muistelmien painopisteenä on nuoren Nikolai Irtenjevin (kirjoittajan alter ego) avartuva tajunta, kompleksikas sisäinen elämä, kuohuvat tunteet ja älyllinen pohdiskelu samoin kuin unelmat onnesta ja rakkaudesta. Tolstoin nuoruuden määrääväksi voimaksi nousee tinkimätön pyrkimys moraaliseen täydellistymiseen, joka myöhemmin muovaa hänen koko elämäänsä..
Tolstoin suuret romaanit ovat maailmankirjallisuuden klassikkoja, mutta hän oli myös pienoisromaanin ja novellin taitaja. Varhaisvaiheen kuuluisiin novelleihin kuuluvat muun ohessa Avio-onni (1859), Kolme kuolemaa (1859) ja Vanha ruuna (1886). Myöhemmät novellit Isäntä ja renki (1895), Isä Sergius (1898) ja Kornei Vasiljev (1906) todistavat tekijänsä ehtymättömästä luomisvoimasta.
Pienoisromaani Kasakat (1863) ja hänen Sevastopoliin liittyvät sotilaskertomuksensa perustuivat Tolstoin omiin kokemuksiin, jotka vaikuttivat hänen rauhanaatetta kannattavaan elämänkäsitykseensä. Tolstoi kuvasi sodan raakuuden ilman sankaruuden idealisointia.
Rauhanaate sisältyy myös Tolstoin suurromaaniin Sota ja rauha (1865–1869), jota pidetään yhtenä Venäjän ja koko maailmankirjallisuuden suurimmista romaaneista. Tolstoi kirjoitti tätä teostaan seitsemän vuotta. Sota ja rauha on valtava läpileikkaus koko Venäjän yhteiskunnasta, ja sen henkilökaarti sisältää 580 kuviteltua ja historiallista henkilöä. Romaanin taustalla on Napoleonin Venäjän-retki sekä erityisesti Austerlitzin ja Borodinon taistelut. Etualalla ovat venäläisten aatelisperheiden vaiheet Pietarin ja Moskovan salongeissa ja maatiloilla. Romaanin keskeisin henkilö, Pierre Bezuhov, on Tolstoin kirjallinen omakuva.
Tolstoi piti romaaneistaan parhaimpana Anna Kareninaa (1875 – 1877). Kirja kertoo kahdesta romanssista: Anna Kareninan ja kreivi Vronskin traaginen lemmentarina ja Konstantin Levinin ja Kitty Štšerbatskin onnellisempi tarina. Anna Kareninan ja Vronskin tarina on yksi maailmankirjallisuuden kuuluisimpia rakkaustarinoita. Romaanin filosofinen maanomistaja Levin työskentelee Tolstoin tavoin pellolla yhdessä palkollistensa kanssa pyrkien muuttamaan näiden elämää. Lopulta Levin – erään talonpojan johdattamana – vapautuu elämän tarkoituksettomuudesta ja löytää tien omaperäiseen uskoon.
Teoksessa Tunnustus (1882) Tolstoi kuvaa niitä kokemuksiaan, jotka järkyttivät häntä ja saivat lopulta muotoilemaan uuden uskonnon. Kaunokirjallisuutta tärkeämmiksi Tolstoille tulivat aikaa myöten kirjoitukset, joissa hän esitti käsityksiään uskonnollisista, moraalisista, yhteiskunnallisista ja taiteeseen liittyvistä kysymyksistä, kuten esimerkiksi teoksessa Mitä on taide? (1898).
Tolstoin uskonnollisen kauden tärkeimpiin kirjallisiin teoksiin kuuluvat pienoisromaanit Ivan Iljitšin kuolema (1886) ja Kreutzersonaatti (1890) sekä romaani Ylösnousemus (1899). Viimeksi mainitussa romaanissa arvostelu kohdistuu ortodoksiseen kirkkoon ja oikeuslaitokseen. Vuosina 1902–1904 kirjoitettu pienoisromaani Hadži Murat sijoittuu Kaukasukselle.
Lapsia varten Tolstoi kirjoitti lyhyitä opettavaisia kertomuksia. Näytelmäkirjallisuudesta Tolstoi kiinnostui vuoden 1880 jälkeen. Hänen huomattavimpiin näytelmiinsä kuuluu synnin vaikutuksia käsittelevä naturalistinen talonpoikaisnäytelmä Pimeyden valta (1886).
Tolstoi tänään
Jotakin ikuista Leo Tolstoi näyttää luoneen. TV1 esittää parhaillaan BBC:n kuusiosaista draamasarjaa Sodasta ja rauhasta. Edellisen kerran BBC askaroi saman aiheen parissa vuonna 1972, jolloin Tolstoin romaanista tehtiin 20-osainen versio.
Miksi? Mikä Tolstoin teoksessa niin kiehtoo? Tolstoin maailmankirjallisuuden merkittävimpiin kuuluva teos on 1500-sivuinen historiallinen aikakirja vuoden 1812 sodasta Napoleonia vastaan. Se on myös läpileikkaus koko Venäjän yhteiskunnasta. Niinpä niin, Venäjä on tänäänkin ’lännen’ kiinnostuksen kohteena. Eräät ovat jo kuulevinaan sapelienkin kalistelua. Eikö historiasta ole mitään opittu? Eivätkö Napoleonin ja Hitlerin kohtalot pelota?
Kenties kysymys on muustakin. Jokaisella on oma tulkintansa, ja jokainen on oikeutettu omaan tulkintaansa. Yhden kiinnostavan tulkinnan arvoituksesta Leo Tolstoi on esittänyt Georg Henrik von Wright:
”Ensimmäinen tutustumiseni Tolstoin kirjoituksiin noin kymmenen vuotta sitten jätti minut varsin välinpitämättömäksi” (G. H.von Wright: Ajatus ja julistus, s. 195). ”Kun muutamia vuosia sitten palasin Tolstoin pariin, hän vaikutti minuun ilmestyksenomaisen voimallisesti. Anna Karenina on syvin kauneuselämys, minkä olen saanut kirjallisuudesta. [Tässä kohdassa von Wright esittää alaviitteessä tärkeän huomautuksen: ”Mikä ei estä Sotaa ja rauhaa olemasta minulle vielä rakkaampi.”] Mutta Tolstoin kertomuksissa ja romaaneissa en tavannut vain suurta runoutta, joka oli tuoretta, koska siihen sisältyi elämän koko täyteys, vaan myös harvinaisen voimakkaan ja itsenäisen älyn heijastumia (m.t., s. 195–196).
”Minulle selvisi vähitellen, että sillä, mitä Tolstoi sanoo, on toissijainen merkitys sen rinnalla, että hän pystyy panemaan ajatuksemme liikkeelle, herättämään epäilyksiä ja vaatimaan kannanottoihin” (G. H. von Wright).
Lähteet
Tolstoi, Leo: Hadži Murat. Suomentanut Eero Balk. Basam Books 2001.
Tolstoi, Leo: Kolme vanhusta ja muita tarinoita. Toimittanut Reijo Valta. Osuuskunta Jyväs-Ainola 2012.
Tolstoi, Leo: Tunnustuksia. Suomentanut Eero Balk. Basam Books 2012.
Tolstoi, Leo: Vuodenaikojen viisaus : mietelmiä. Suomentanut Annikki Verkkoniemi. Rasalas 2001.
von Wright, G. H.: Ajatus ja julistus. Suomentanut Jussi Aro. Kolmas painos. WSOY 1989.
Wikipedia:
Leo Tolstoi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Tolstoi
Leo Tolstoy. https://en.wikipedia.org/wiki/Leo_Tolstoy
Léon Tolstoï. https://fr.wikipedia.org/wiki/Léon_Tolstoï
Толстой, Лев Николаевич. https://ru.wikipedia.org/wiki/Толстой,_Лев_Николаевич
Hieno ja koskettava kirjoitus. — Kiitos siitä Tapio Kuosma!
Kiitos Sinulle, Truth_hunter, että olet käyttönyt aikaasi kirjoituksen lukemiseen.
Leo Tolstoi oli todellakin hämmästyttävä ihminen. Tulee vaikutelma, että hän oli kaikkea. Kiinnostavaa on tuo jatkuva, herkeämätön etsintä, valtava tahtoa etsiä elämän tarkoitusta ja löytää se. Mielenkiintosta, miten monet ajattelijat näyttävät päätyneen eräänlaiseen ’vuorisaaranamaiseen’ elämän- ja maailmankatsomukseen.
’…”Minulle selvisi vähitellen, että sillä, mitä Tolstoi sanoo, on toissijainen merkitys sen rinnalla, että hän pystyy panemaan ajatuksemme liikkeelle, herättämään epäilyksiä ja vaatimaan kannanottoihin” (G. H. von Wright).’
G.H. von Wright arvioi Tolsoita kirjassaan Tieto ja ymmärrys. Mm. tuo Tolstoin Vuorisaarnan tulkinta joutuu kriittisen tarkastelun alle. Ja kieltämättä voikin kysyä onko Tolstoi sen suhteen kaikilta osin realiteeteissa vai oman elämänkriisinsä vanki.
Ylipäätään emme voi tietää kovin tarkkaan mitä kaikkea historian Jeesus on todella puhunut kun kaikki on kirjoitettu vasta jälkikäteen ja oppi on yritetty saada sopimaan vallitseviin valtarakenteisiin.
Mutta joka tapauksessa ajatus että totuuden ja hyvyyden tulee ohjata on kiistatta sen ydinajatus ja siinä on sen ainutlaatuinen merkitys ihmiskunnalle.
http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/tam97/vuoris.txt
Kiitos Markku, todella mielenkiintoinen henkilökuvaus yhdestä historian merkittävimmästä kirjailijasta!
Itseäni kiinnostaa Venäjän historiassa juuri aika ennen kommunismia. Neuvosto ajoista on jo tullut luettua paljon ja se on varsin surullinen ja raskas vaihe Venäjän historiassa.
Vuorisaarna oli Tolstoille keskeinen ja sen varaan hän rakensi oman uskontonsa jossa keskeiseksi muodostui Jeesuksen opin maanpäällinen sovellus.
Tolstoi kritisoi kristittyjä siitä että he siirsivät paremman elämän tuonpuoleiseen eivätkä historian Jeesuksen esimerkin mukaan vaatineet ja rakentaneet ’maanpäällistä paratiisia’ jossa elämä olisi tasavertaista ja oikeudenmukaista. Ristiriitaista kuitenkin oli Tolstoin painottama ajatus että tuo voitaisiin saavuttaa vain rakkauden voimalla väkivaltaa vastuttamatta ja vihollistakin ehdoitta rakastamalla.
Kuitenkin – vaikka kristinuskon perinne on hyvin rauhanomainen – se on samalla tietyllä tavalla väkivaltainen. Epäitsekäs rakkaus, agape, ilmenee mm. seuraavissa Jeesuksen sanoissa: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta (Matt. 5:44). Jeesuksen vuorisaarna Matteuksen evankeliumissa on vetoomus rauhan ja sovinnon puolesta. Mutta on myös kohtia, joiden mukaan Jeesus turvautui jossakin määrin väkivaltaan. Selvimmin se ilmenee kertomuksessa, jossa Jeesus ajoi ulos temppelikaupustelijat. Tunnettu on myös arvoituksellinen sanonta: “Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.”(Matt. 10:34).
Uusi maailmanjärjestys (UMJ) tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koko tätä maailmaa, mukaanlukien sen talous, rahajärjestelmä, teollisuus, raaka-aineet ja myös uskonto, hallitsee yksi ainoa maailmanhallitus.
Amerikan presidenttikilpaan osallistunut Pat Robertson sanoo myös suomeksi ilmestyneessä kirjassaan ”Uusi maailmanjärjestys”, että uuden maailmanjärjestyksen ajattelua leimaa neljä perusedellystä:
1) Omistajaluokan eliminoiminen
2) kansallisten hallitusten ja kansallisen riippumattomuuden eliminoiminen
3) perinteisen juutalais-kristillisen teismin eliminoiminen
4) maailmanhallitus, jota valvoo paremmiksi arvioitujen eliitti, tai okkultistisessa mielessä ”mestarit” tai ”valaistuneet”.
Ajattelutapa, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, vaan heidät voidaan jakaa eri luokkiin, on juuri ominaista valtaeliitille. Sama ominaisuus tuli selvästi ilmi Hitlerin rodunjalostusohjelmassa. Hindujen kastijako Intiassa perustuu samaan periaatteeseen, joka on peräisin muinaisista jumalaistarustoista. Myös juutalaisten Talmud opettaa samaa.
Näin on selvää että UMJ on kiistatta pakanallinen hanke alku-kristillisestä näkökulmasta nähtynä.
Ehkä Tolstoi ajatus olla vastaamatta väkivaltaan väkivallalla oli hakea muutosta kollektiivisen tietoisuuden nousun myötä, esimerkiksi kuten puolassa tapahtui (solidaarisuusliike).
Muutos on silloin yhteisesti enemmistön hyväksymä ja sen oletettu elinkaari pidempi toisin kuin vallankaappaus jolloin johtoon astuu uusi hallitsija, ei johtaja mitä maa / maailma tarvitsee.
Minun on vaikea ajatella että valtaa pitävät luopuisivat vallastaan ilman taistelua ja kansan enemmistön ollessa muutoksen takana toiminpiteet täytyy olla riitävät vallan palauttamiseksi, kuten Jeesuskin ajoi kaupustelijat ulos temppelistä.
Vihollisen rakastamisen ymmärrän olevan enemmän yksilön henkiseen liittyvän asiana.
Kiitos, Eero. Kommenttisi antaa ajattelemisen aihetta.
Pasifistien kohtalo on ollut usein varsin kova: J. Nasaretilainen, Arndt Pekurinen, Mohandas Gandhi, Martin Luther King etc etc. Toisaalta, kova on ollut kohtalo tietysti myös aseisiin tarttuvien.
Joskus, harvoin, aseisiin tarttuminen on auttanut. Tosin se on vaatinut tuekseen suuren viisauden, loppumattoman rohkeuden ja päättäväisyyden sekä kansan tuen (Kuuba). (Hämmentävää, että jopa ehdoton suurvalta ’kellistyi’.)
Mohandas Gandhi:
”Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie.”
”Silmä silmästä tekee koko maailman sokeaksi.”
”Väkivallalla voitettu voidaan pitää vain väkivallalla.”
Journalist: “What Do You Think of Western Civilization?”
Gandhi: “I Think It Would Be a Good Idea”
#
Yrjö Kallinen: ”Ainoa tie rauhaan on rauha, ainoa keino aseettomuuteen on aseettomuus.”
#
Arndt Pekurinen: ”Turhaan toitte Vienaan korpeen tapettavaksi. Olisitte voinut tappaa Helsingissäkin.”
#
Che Guevara: ”Above all, try always to be able to feel deeply any injustice committed against any person in any part of the world.”
Voisi tiivistää: Niin kauan kun meillä on psykopaatteja ne jotka eivät alistu heidän agendaansa tavalla tai toisella ’joutuvat ristille’. Myös ne jotka vaikenevat tai ’kääntävät toisenkin poskensa’ uhrataan.
Rauhaa maailmaan ei tule ennen kuin psykopaatit on saatu eliminoitua ja pidettyä enemmistön valvonnassa. Siksi pasifismi on aina idealismia, eräänlaista itsemurhaa realiteetit sivuuttaessaan.
Yleensä kaikki realiteetin sivuuttava tuhoutuu tai epäonnistuu ennemmin tai myöhemmin.
Myös Tolstoin traaginen ’loppusuora’ kertoo sen. Hän ajautui lopulta nihilismiin, totaaliseen yksinäisyyteen ja elämän ulkopuolelle kadottaen elämänvoimansa sen sijaan että olisi kuollut taistelijana. Sellainen ei ollut historian (huom! historian) Jeesuksen kohtalo johon hän kuitenkin vahvasti yrittää samaistua.
Pitää muistaa että historian ja teologian Jeesus ovat kaksi eri asiaa.
Yhä useammalle nykyihmiselle Tolstoin kaltaiset hengen jättiläiset jäänevät vieraiksi kun elämme kulttuurissa joka on vaihtanut ideat tuotetuiksi kliseiksi … puhumme onttoa kakofoniaa, kieli ja todellisuus vääristyy mielikuviksi joilta puuttuu syvyys ja yhteys siihen mikä elämässä on oleellista, jopa valheiksi.
Lopulta kuttuurimme latistuu, muuttuu valheeksi, ja sivistys hukkuu … meistä tulee manipuloituja ja epäitsenäisiä, sellaisia joita valtamedian on helppo hallita ellemme pysy valveilla…
We are a society awash in skillfully manufactured lies. Solitude that makes thought possible—a removal from the electronic cacophony that besieges us—is harder and harder to find. We have severed ourselves from a print-based culture. We are unable to grapple with the nuances and complexity of ideas. We have traded ideas for fabricated clichés. We speak in the hollow language we are given by our corporate masters. Reality, presented to us as image, is unexamined and therefore false. We are culturally illiterate. And because of our cultural illiteracy we are easily manipulated and controlled.
http://www.washingtonsblog.com/page/2
Jos kiinnostaa tällainen tilanne Amerikassa
America the Illiterate — lukutaidoton Amerikka … melkein kolmannes on lukutaidotonta tai heikosti kirjoitettua tekstiä lukemaan pystyvää sanoo linkin artikkeli
Siksi tämä osa kansaa on helppo ottaa valtaan puhumalla … mitä parempi tarina sitä enemmän kannatusta
We live in two Americas. One America, now the minority, functions in a print-based, literate world. It can cope with complexity and has the intellectual tools to separate illusion from truth. The other America, which constitutes the majority, exists in a non-reality-based belief system. This America, dependent on skillfully manipulated images for information, has severed itself from the literate, print-based culture. It cannot differentiate between lies and truth. It is informed by simplistic, childish narratives and clichés. It is thrown into confusion by ambiguity, nuance and self-reflection … Nearly a third of the nation’s population is illiterate or barely literate. And their numbers are growing by an estimated two million a year … Political propaganda now masquerades as ideology.
There are over 42 million American adults, 20 percent of whom hold high school diplomas, who cannot read, as well as the 50 million who read at a fourth- or fifth-grade level. Nearly a third of the nation’s population is illiterate or barely literate. And their numbers are growing by an estimated 2 million a year. But even those who are supposedly literate retreat in huge numbers into this image-based existence. A third of high school graduates, along with 42 percent of college graduates, never read a book after they finish school. Eighty percent of the families in the United States last year did not buy a book.
It is style and story, not content or history or reality, which inform our politics and our lives. We prefer happy illusions. And it works because so much of the American electorate, including those who should know better, blindly cast ballots for slogans, smiles, the cheerful family tableaux, narratives and the perceived sincerity and the attractiveness of candidates. We confuse how we feel with knowledge.
Political leaders in our post-literate society no longer need to be competent, sincere or honest. They only need to appear to have these qualities. Most of all they need a story, a narrative. The reality of the narrative is irrelevant. It can be completely at odds with the facts. The consistency and emotional appeal of the story are paramount. The most essential skill in political theater and the consumer culture is artifice. Those who are best at artifice succeed.
http://www.truthdig.com/report/item/20081110_america_the_illiterate
http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223006-ei-kukaan-ei-mistaan
”…Kaikki tämä johtuu siitä, että olet nautaa huomattavasti tyhmempi ja välinpitämättömämpi, etkä missään tapauksessa ansaitsekaan parempaa kuin teuraalle taluttamisen. Olemme tässä pisteessä siksi, että sinä tai minä emme tehneet yhtään mitään silloin kun olisi pitänyt laittaa nämä pankkisaleihin niljakkaasti ryömineet rahanvaihtajat aisoihin ja kaataa heidän pöytänsä. Ei. Sinä vain äänestät näiden rahanvaihtajien lakeijat kerta toisensa jälkeen edustamaan omaa arvottomuuttasi eduskunnassa tai europarlamentissa, mikä on olemassa vain sen vuoksi, että tämä EU-hirviö edes muistuttaisi demokratiaa. Se on pelkkää turhakkeiden pätemistä ilman mitään todellista valtaa. Valtaa käyttää komissio ja täysin vastuuttomasti.”
Mikä on elämän tarkoitus? Miten elämää on elettävä?
Etsiessään vastausta edellä mainittuihin kysymyksiin Leo Tolstoi kävi läpi maailmanhistorian pyhät kirjat sekä historian kuuluisimpien filosofien ja oman aikansa ajattelijoiden maineikkaat teokset. Tolstoi etsi ajatuksia, jotka saattaisivat yhdistää ihmiskunnan. Siten syntyi ’Vuodenaikojen viisaus’, jota Tolstoi itse piti pääteoksenaan.
’Vuodenaikojen viisaus’ on kooste kirjoitussarjasta, jota ei ole aiemmin suomennettu. (Vuoden jokaiselle päivälle on varattu yksi sivullinen mietelmiä.)
Leo Tolstoin viesti puhuttelee myös oman aikamme ihmistä.
Ajallemme ilmaisevaa on, ettei tämä ihmeellinen kirja ole saanut maassamme julkaisijakseen yhtäkään suurta kustantajaa. Sitäkin suurempi kunnia tärkeästä kulttuuriteosta Rasalas Kustannukselle.
Leo Tolstoi: Vuodenaikojen viisaus (Krug tštenija). Lyhentäen suomentanut Annikki Verkkoniemi. Rasalas Kustannus. Keuruu 2001.
Tolstoin kokoamaa viisautta ja hänen omia mietteitään; näytteitä Tolstoin teoksesta ’Vuodenaikojen viisaus’
”(…) kaikkien uskontojen ydin on sama: lähimmäisenrakkaus.Sitä vaativat sekä Zarathustra,Buddha, Mooses, Sokrates, Jeesus, Pyhä Paavali että Muhammed”
– Ewald Flügel
Ewald Flügel (May 8, 1863, in Leipzig, Germany, – November 14, 1914, Palo Alto, California) was one of the international pioneers of the study of Old and Middle English Literature and Language and one of the founding professors of English Studies at Stanford University.
#
“Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen piilee jokaisen ihmisen sielussa.”
– Giuseppe Mazzini
Giuseppe Mazzini (22.6.1805 Genova – 10.3.1872 Pisa) oli italialainen patriootti, filosofi, vapaamuurari ja poliitikko. Hänellä oli tärkeä rooli Italian yhdistymisen ajamisessa, ja hänet muistetaan tasavaltalaisen nationalismin edustajana. – Mazzini liittyi nuorena Italian yhdistymistä ajaneeseen Carbonara-seuraan. Hän perusti vuonna 1831 Nuori Italia –liikkeen. Mazzini johti useita epäonnistuneita kapinayrityksiä Pohjois-Italian vapauttamiseksi Itävallan alaisuudesta. Vuonna 1848 Mazzinin joukot vapauttivat Milanon ja perustivat Rooman tasavallan. Sen armeijan ylipäällikkönä toimi Giuseppe Garibaldi. (Garibaldisteihin kuului myös suomalainen Herman Liikanen, jonka rintakuvaveistos komeilee Villa Lanten portin pielessä Roomassa.) Tasavaltalainen Mazzini vastusti 1861 Italian kuningaskunnan perustamista ja joutui loppuelämäkseen maanpakoon.
#
”Kaikki me olemme Adamin [Aatami] lapsia, saman ruumiin jäseniä. (…) Jos olet välinpitämätön muiden kärsimyksiä kohtaan, et ansaitse ihmisen nimeä.”
– Muslih-Ud-Din Saadi
Abū-Muhammad Muslih al-Dīn bin Abdallāh Shīrāzī (Persian: ابومحمد مصلحالدین بن عبدالله شیرازی), better known by his pen-name Saadi (سعدی Saʿdī), also known as Saadi of Shiraz (سعدی شیرازی Saadi Shirazi), was one of the major Persian poets and literary men of the medieval period.
#
”Hyväntahtoisuus on välttämätöntä ihmisten välillä.”
– Leo Tolstoi
”Jokaista ihmistä pitää kunnioittaa, (…).”
– Arthur Schopenhauer
”Kukaan ei saa ottaa henkeä toiselta ihmiseltä.”
– Tolstoi
’…“Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen piilee jokaisen ihmisen sielussa.” ’
’…1848 Mazzinin joukot vapauttivat Milanon ja perustivat Rooman tasavallan’
Siinä kaksi lausetta joista jälkimmäinen kumoaa ensimmäisen. Psykopaatit eivät ole oikeudenmukaisia eikä Mazzinin joukkoja olisi tarvittu vapauttamaan Milanoa ellei Milano olisi ollut psykopaattien vallassa.
Niin upeita kuin kaikki nuo Tolstoin viisaudet ovatkin niin koko totuutta ihmisestä ne eivät kerro. Ja niin ikävää kuin se onkin niin tekemättä pahuudelle vastarintaa psykopaatit ottavat kaiken ja orjuuttavat muut. Ihmiskunnan suurin haaste onkin päästä heistä eroon siten ettei valta ole heidän käsissään.
Maailman tilanne kertoo vakuuttavalla tavalla että hyvyydellä heitä ei valitettavasti voi voittaa. Siihen uskominen on sokeaa ja vaarallista idealismia.
”Jokaista ihmistä pitää kunnioittaa, (…).”
– Arthur Schopenhauer
Miten voi kunnioittaa ihmistä joka tuhoaa ja tappaa eikä rakasta lähimmäistään?
Pystyiköhän Schopenhauerkaan siihen todellisuudessa ?
Olen samalla kannalla uskontojen tai lähinnä niiden profeetojen sanomasta, kuten myös moni suuri ajattelija on saman asian ilmaissut.
Saattaisi maailmamme olla ”hieman” erilainen jos niitä olisi myös noudatettu edes perustasolla, esimerkiksi hoidettu ihmisten elämän perustarpeet kuntoon ilman jatkuvaa epätietoisuutta pärjäämisestä.
Maailman rikkaudet riittäisivät kaikille ihmisarvoiseen elämään, mutta ei yhdellekkään suhteellisuudentajun menettäneelle ahneelle.
Ihmisen tehtävä on tietoisuuden kehittäminen, Tommy Hellsteiniä lainatakseni, tarkemmin ajatellen kaikki aineellisessa maailmankaikkeudessa on suunniteltu edistämään itsetietoisuuden kasvua.
Imagine there’s no countries,
It isnt hard to do,
Nothing to kill or die for,
No religion too,
Imagine all the people
living life in peace…
You may say I’m a dreamer,
but I’m not the only one,
I hope some day you’ll join us,
And the world will be as one.
John Lennon, in ”Imagine”.
¤
Heroism by order, senseless violence, and all the pestilent nonsense that goes by the name of patriotism — how I hate them! War seems to me a mean, contemptible thing: I would rather be hacked in pieces than take part in such an abominable business.
Albert Einstein, ”Mein Weltbild” (1931) [English: My World-view] translated as the title essay ”The World As I See It” in The World As I See It (1949) [1], New York: Philosophical Library, ISBN 0806527900.
#
Violence is man re-creating himself.
Frantz Fanon, The Wretched of the Earth, Chapter 1 (1961).
#
”Victory won by violence is tantamount to defeat, for it is momentary.”
Mahatma Gandhi, ’Satyagraha Leaflet No. 13,’ May 3, 1919.
#
Hitler…Mussolini…and Stalin are able to show the immediate effectiveness of violence. But it will be as transitory as that of Chenghis’ slaughters. But the effects of Buddha’s nonviolence persist and are likely to grow with age.
Mahatma Gandhi, March 1937, quoted in Pyarelal, Mahatma Gandhi: The Last Phase. Volume 2; Navajivan Publishing House, 1956 (p. 802).
#
The ultimate weakness of violence is that it is a descending spiral, begetting the very thing it seeks to destroy. Instead of diminishing evil, it multiplies it. Through violence you may murder the liar, but you cannot murder the lie, nor establish the truth. Through violence you may murder the hater, but you do not murder hate. In fact, violence merely increases hate. So it goes. Returning violence for violence multiplies violence, adding deeper darkness to a night already devoid of stars. Darkness cannot drive out darkness: only light can do that. Hate cannot drive out hate: only love can do that.
Martin Luther King Jr., ”Where do we go from here: Chaos or community?” (1967).
#
”Violent delights have violent ends.”
William Shakespeare.
#
All violence consists in some people forcing others, under threat of suffering or death, to do what they do not want to do.
Leo Tolstoy, The Law of Love and the Law of Violence (1908).
#
Never think that war, no matter how necessary, no matter how justified, is not a crime.
Ernest Hemingway, Introduction to ”Treasury for the Free World” by Ben Raeburn, 1946.
#
All war propaganda consists, in the last resort, in subsituting diabolical abstractions for human beings. Similarly,those who defend war have invented a pleasant sounding vocabulary of abstractions in which to describe the process of mass murder.
Aldous Huxley, in ”Pacifism and Philosophy” (1936)
#
Nonviolence is the answer to the crucial political and moral questions of our time — the need for mankind to overcome oppression and violence without resorting to violence and oppression. Civilization and violence are antithetical concepts… Sooner or later all the people of the world will have to discover a way to live together in peace, and thereby transform this pending cosmic elegy into a creative psalm of brotherhood. If this is to be achieved, man must evolve for all human conflict a method which rejects revenge, aggression and retaliation. The foundation of such a method is love.
Martin Luther King (Nobel Prize acceptance speech, 1964)
#
“Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.”
Jeesus Nasaretilainen (Matt.26:52. Pyhä Raamattu. Kuopio 1946)
Hukan vielä muun ohessa Tolstoista
”Kun 82-vuotias kreivi Lev Nikolajevitš Tolstoi 7.11.1910 kuoli Astapovon rautatieasemalla – hän oli muutamaa päivää aikaisemmin riidellyt vaimonsa kanssa ja poistunut kotoaan – koko maailma jäi suremaan hänessä paitsi nerokasta kirjailijamestaria myös Jasnaja Poljanan patriarkkaa ja erakkoa, ajattelijaa ja mahtavaa eettistä vaikuttajahahmoa, aikansa omaatuntoa. Nykypäivän ihmisen kuva Tolstoista on pelkistyneempi: hänet muistetaan lähinnä ja miltei yksinomaan kahden nerokkaan romaanijättiläisen – ’Sodan ja rauhan’ ja ’Anna Kareninan’ – tekijänä. (…) Käsitykset romaanista (Sota ja rauha) ovat muuttuneet sitten sen ilmestymisen aikojen – Tolstoin eduksi. Vasta vuosikymmenten kuluessa on nimittäin vähin erin paljastunut, miten nerokas luomus ’Sota ja rauha’ todella on” (Esa Adrian. Suomentajan alkusana. Teoksessa: Leo Tolstoi: Sota ja rauha. Ensimmäinen nide.Suomentanut Esa Adrian. Otava. Keuruu 1975, s. 5).
”Elämänsä myöhemmässä vaiheessa Tolstoi koki uskonnollisen herätyksen ja päätyi tuomitsemaan varhaistuotantonsa, myös ’Sodan ja rauhan’. (…) ’Sota ja rauha’ elää, maailmankirjallisuuden ajattomana klassikkona” (m.kirj., s. 13).
¤
Pasifismi (rauhanaate) tarkoittaa sodanvastaisuutta sekä pyrkimystä (1) saavuttaa tavoitteet väkivallattomin keinoin ja (2) samalla ennaltaehkäistä konflikteja. Absoluuttinen pasifismi hylkää kaiken väkivallankäytön yhteiskunnassa pyrkien saavuttamaan tavoitteensa täysin väkivallattomin keinoin. Osa pasifisteista saattaa hyväksyä jonkinlaiset valtion sisäiset pakkokeinot tai väkivallan itsepuolustuksena.
#
Kansainvälisesti tunnetuimpiin pasifisteihin kuuluvat esimerkiksi Tolstoi, Gandhi, Mandela ja King.
#
Venäläinen kirjailija ja filosofi Leo Tolstoi (9.9. [J: 28.8.] 1828 Jasnaja Poljana – 20.11. [J: 7.11.] 1910 Astapovo) on yksi kuuluisimmista venäläisistä kirjailijoista. Tolstoin tunnetuimpia teoksia ovat Sota ja rauha (1865–1869) sekä Anna Karenina (1875–1877). Tyyliltään hän edustaa realismia. Tolstoi oli myös merkittävä yhteiskunnallinen ja uskonnollinen ajattelija. Tolstoin valtava kirjallinen tuotanto julkaistiin alkuperäisessä muodossaan kuudella vuosikymmenellä vuosina 1852 – 1910. (Postuumisti hänen teoksiaan julkaistiin alkuperäispainoksina vuosina 1911 ja 1912.)
Tolstoita pidetään eräänlaisen uskonnollisen anarkismin edustajana. Hän sai innoitusta poliittisille näkemyksilleen tsaarinaikaisen Venäjän maaseutuyhteisöistä, joiden elämälle Venäjän valtio näyttäytyi usein vain haitallisena, sekä Jeesuksen toiminnasta. Tolstoin mukaan oli rikollista, että valtio hyväksyi köyhyyden. Hän kävi pitkän kirjeenvaihdon Mahatma Gandhin kanssa. Tolstoin pasifismi vaikutti syvästi rauhanliikkeeseen.
On kiinnostavaa ja kulloinkin vallitsevan järjestelmän kannalta kuvaavaa, ettei tälle venäläiselle hengen jättiläiselle milloinkaan myönnetty sen enempää Nobelin kirjallisuuspalkintoa kuin rauhanpalkintoakaan.
#
Mahatma Gandhi (2.10.1869, Porbandar, Intia – murhattu 30.1.1948, New Delhi, Intia) (murhattu) oli Intian itsenäisyysliikkeen johtaja. Hänet tunnetaan väkivallattoman vastarinnan satyagrahan kehittäjänä.
Gandhin kansalaistottelemattomuuteen perustuvan vastarinnan ansiosta maan intialaisten syrjintä lopetettiin. Gandhi palasi Intiaan 1915 ja ryhtyi kamppailuun Intian itsenäistymiseksi Brittiläisestä imperiumista. Gandhi käytti tavoitteidensa ajamiseen väkivallattomia keinoja kuten puheita, kirjoja ja artikkeleita sekä paastoja, lakkoja ja marsseja. Hän joutui toistuvasti brittien vangitsemaksi. Paljolti Gandhin ansiosta Intia itsenäistyi vuonna 1947.
Hinduradikaali Nathuram Godse ampui Gandhin Birla Housessa New Delhissä 30.1.1948. Murha tapahtui Gandhin jokailtaisen yleisölle avoimen rukoushetken aikana. Godse ja hänen rikostoverinsa Narayan Apte tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin.
Gandhille ei koskaan myönnetty Nobelin rauhanpalkintoa.
(Sen sijaan rauhanpalkinto on myönnetty monien sotarikollisena pitämälle Kissingerille ja Beginille (sic!).
Kriitikot ovat syyttäneet Kissingeriä sotarikoksista Kambodžan pommitusten ja Chilen Salvador Allenden kaatamisen yhteydessä. Vuonna 2001 Christopher Hitchens julkaisi kirjan The Trial of Henry Kissinger, jossa Hitchens syytti Kissingeriä kansanmurhaajaksi ja sotarikolliseksi. Kissingerin käynnistämissä pommituksissa Kambodžaan pudotettiin vuosina 1965–1973 yhteensä 2.756.941 tonnia räjähteitä (ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Henry_Kissinger#Kritiikki).
Begin liittyi sotilaalliseen Irgun-järjestöön ja vuosina 1943-1947 hän oli järjestön johtaja. Hän oli vastuussa Jerusalemin Kuningas Daavid -hotellin pommiräjäytyksestä, jossa kuoli 91 Britannian hallinnon ja armeijan henkilöä. Britannian tiedustelupalvelu MI5 lupasi hänestä 10 000 punnan palkkion elävänä tai kuolleena. Begin oli hankkinut Irgunille aselastin Altalena-laivalla, mutta Haganah tuhosi laivan tykistötulella pääministeri David Ben-Gurionin käskystä. Irgun teki terroritekoja yhdessä maanalaisen Stern-järjestön kanssa osittain Beginin käskystä (ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Menachem_Begin#Irgun-j.C3.A4rjest.C3.B6n_palveluksessa).
#
Nelson Mandela (18.7.1918 Mvezo – 5.12.2013 Johannesburg) Nobelin rauhanpalkinto)
Mandela teki merkittävää rotusorron vastaista työtä Etelä-Afrikassa. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993 ja oli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti 1994–1999. Nelson Mandela oli 1900-luvun tunnetuimpia poliittisia vankeja ja merkittävimpiä Afrikan poliittisia johtajia.
#
Baptistipastori ja ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King, Jr. (15.1.1929 Atlanta, Georgia – murhattu 4.4.1968 Memphis, Tennessee) sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1964.
Martin Luther King oli USA:n kansalaisoikeusliikkeen keskeisiä hahmoja, joka 1950- ja 1960-luvulla ajoi erityisesti etelävaltioiden mustien kansalaisoikeuksien tunnustamista. Hän oli väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden järkkymätön kannattaja. Martin Luther King on Mahatma Gandhin ohella väkivallattoman vastarinnan ajattelun tärkeimpiä kehittäjiä.
¤
Kuuluisimpia suomalaisia pasifisteja ovat olleet Yrjö Kallinen (15.6.1886 Oulu – 1.1.1976 Helsinki), joka vuosina 1946–1948 toimi Suomen puolustusministerinä, ja aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen (29.8.1905 Juva – 5.11.1941 Kalevalan piiri, Neuvostoliitto, nykyinen Venäjän federaatio).
Kallisesta
”Valkoisten joukkojen lähestyessä punaisten hallitsemaa Oulua Kallinen lähetettiin heitä vastaan toimimaan neuvottelijana punaisten ja valkoisten välillä. Hän pyrki rauhanomaiseen ratkaisuun, ja lupasi valkoisille jopa omalla hengellään vastata siitä, että punaisten aseet luovutettaisiin maan lailliselle hallitukselle. Neuvottelut jäivät kuitenkin tuloksettomiksi. Kun valkoiset muutamaa päivää myöhemmin valtasivat Oulun, aseettomana ketjun eteen marssinut Kallinen pidätettiin. Johtavan asemansa vuoksi hänet tuomittiin kuolemaan aluksi kenttätuomioistuimessa, mutta valkoisten komendantti jätti tuomion allekirjoittamatta. Kallinen muisteli haastattelussaan:
’Se oli silloin [1918], kun tovereineni seisoin haudan reunalla. Olimme itse kaivaneet sen haudan. Teloitusryhmä oli aseineen valmiina ampumaan meidät. Silloin kysyin komentavalta upseerilta, että saisinko sanoa tovereilleni pari sanaa ennen teloitusta. Sain luvan ja rupesin puhumaan. Kun olin lopettanut, toverini itkivät, ja se teloitusryhmä itki. Ja se upseeri sanoi, että Kallinen astuu ulos rivistä.’
Valtiorikosoikeus antoi hänelle heinäkuussa 1918 uuden kuolemantuomion, vaikka useat valkoisten tukijatkin vetosivat hänen puolestaan. Ainoana kuolemaantuomituista Oulun punaisten johtajista Kallinen kieltäytyi anomasta armoa valtiorikosylioikeudelta, mutta hänen tapauksensa lähetettiin silti sen käsiteltäväksi. Kallinen sai kuolemantuomion yhteensä neljä kertaa, mutta sitä ei koskaan pantu täytäntöön. Tuomio lievennettiin syksyllä elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi, jota hän kärsi eri vankiloissa. Kallinen kieltäytyi tekemästä armonanomusta tasavallan presidentille, mutta hän vapautui yleisellä armahduksella joulukuussa 1921.
Vankila-aikoinaan Kallinen vannoi itselleen valan, jota hän kertoi noudattaneensa koko elämänsä ajan:
’…en enää ikinä tässä tai tulevissa maailmoissa tottele ketään enkä mitään arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi.’”
(lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Kallinen).
Pekurisesta
Jatkosodan alettua 1941 Pekurinen hänet määrättiin työvelvollisena etulinjaan III armeijakunnan rintamalle JR 11:n joukkoihin. ”Käskyssä määrättiin huolehdittavaksi, että Pekurinen tarttuu aseeseen ja käyttää sitä. Pekurinen kieltäytyi tästä edelleen johdonmukaisesti. ’Turhaan toitte Vienaan korpeen tapettavaksi. Olisitte voinut tappaa Helsingissäkin’, hänen tiedetään sanoneen autokyydissä kohti etulinjaa” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Arndt_Pekurinen). ”[K]apteeni Pentti Valkonen määräsi Pekurisen teloitettavaksi. Kaksi tehtävään ensimmäiseksi määrättyä sotilasta kieltäytyivät. Vasta kolmas Pekurisen teloittajaksi määrätty sotilas suostui noudattamaan käskyä. Tämän kuultuaan tehtävään ensimmäisinä määrätyt miehet poistuivat paikalta. Teloitus pantiin toimeen suomalaisjoukkojen Neuvostoliitolta miehittämän Kalevalan piirin alueella marraskuun alussa [5.11.] 1941” (ibid.).