”Totuus on, että Estonia makaa aluksen oikea puoli alaspäin, ja sitä puolta eivät sukeltajat tai kauko-ohjatut kamerat ole koskaan voineet tarkastaa” (tutkimuskonsortio SSPA:n tutkimuspäällikkö Claes Källström).
”Me tarvitsemme vapaata tiedonvälitystä. Valtio, joka pelkää antaa kansalaisten itsensä arvioida totuuksia ja valheita, on valtio, joka pelkää omia kansalaisiaan” (John F. Kennedy)

*  *  *


Toimittaja Drew Wilsonin kirjassa The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994 (2006) on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (NSA) 20.1.2004 päivätystä kirjeestä. Siinä NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle (”to cause serious damage to national security”).

MV Estonian uppoamista koskevia tosiseikkoja

Matkustaja-autolautta MV Estonia upposi Itämereen 22 vuotta sitten, keskiviikkona 28.9.1994 arviolta noin kello 01:48–01:55 (Viron ja Suomen aikaa) reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Estonian tuho oli Euroopan suurin merikatastrofi sitten toisen maailmansodan. Aluksella väitetään olleen onnettomuushetkellä ainakin 989 ihmistä, joista ainoastaan 137 selviytyi hengissä.

Kuolleiden tai kadoksissa olevien kokonaismäärä olisi siten 852. Yksi katastrofista elossa säilyneistä kuoli myöhemmin sairaalassa. Vedestä ja pelastuslautoilta löydettiin – pelastusoperaation aikana ja seuraavien päivien kuluessa – kuolleina 92 ihmistä. Myöhemmin Suomenlahden alueelta löydettiin vielä kaksi ruumista, yksi avomereltä ja yksi Viron rannikolta.

Kuolleet edustivat 17 eri kansalaisuutta. Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Ruotsin kansalaisia menehtyi 501, virolaisia 285 ja suomalaisia 10. Ruotsin kansalaisten joukossa oli myös ruotsinsuomalaisia. (On väitetty, että aluksella salakuljetettiin lisäksi arviolta 150–170 Irakin kurdia. Tämä nostaisi kuolleiden tai kadoksissa olevien lukumäärän jopa yli tuhanteen ihmiseen.)

Tässä artikkelissa tarkastellaan MV Estonian kaatumisen ja uppoamisen syistä esitettyjä teorioita.

Katastrofia koskevia teorioita

Viranomaisteoria

MV Estonian kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportin (Estonia Final report) johtopäätökset olivat onnettomuuden ja kaatumisen osalta seuraavat:

”Onnettomuus: * Estonian keulavisiirin lukituslaitteet pettivät, koska aaltojen iskuista aiheutuva kuormitus synnytti avaavan momentin kannen saranoiden suhteen. (…)”

”Kaatuminen: * Estonian kaatumisen syynä olivat autokannelle päässyt suuri määrä vettä, vakavuuden menetys ja näitä seurannut vuoto yläkansien kautta sisätiloihin. * Avoin, koko aluksen levyinen autokansi myötävaikutti kallistuman nopeaan kasvuun. Käännös vasempaan altisti aluksi avoimen keulan ja myöhemmin kallistuneen kyljen aalloille ja lyhensi aikaa, joka kului ennen kuin ensimmäiset ikkunat ja ovet särkyivät. Tämä johti lisääntyvään veden sisääntuloon ja uppoamiseen. * Keularampin suunnittelulla siten, että ramppi oli yhteydessä visiiriin rampin suojakotelon kautta, oli ratkaiseva merkitys onnettomuuden kehittymiseen. * SOLAS-määräysten täyttämättä jättäminen törmäyslaipion jatkeen osalta, minkä kansallinen hallinto oli alunperin hyväksynyt, on saattanut myötävaikuttaa aluksen kaatumiseen.”

Anders Björkmanin esittämä teoria

Ranskassa asuvan ruotsalaisen meriturvallisuusasiantuntijan, laivanrakennusinsinööri Anders Björkmanin teoria ilmenee hänen seuraavista Estonian katastrofia koskevista kirjoistaan ja raporteistaan: (1) Disaster Investigation, 2) Katastrofutredning, (3) Lies and Truths about the M/V Estonia Accident (1998), (4) Nya fakta om Estonia. Rapport om Estoniautredningen. Bidrag till saklig debatt om Estoniaolyckan (1999) ja (5) 28 september 1994: Estoniabluffen. Historien om ett skeppsbrott på fasta fosterlandet.

Björkmanin mukaan Estonian katastrofi ei tapahtunut kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportissa esitetyllä tavalla. Hän väittää, ettei keularampista tulviva vesi olisi voinut upottaa Estoniaa JAICin raportissa kuvatulla tavalla. Björkmanin esittämän teorian mukaan syynä Estonian kallistumiseen ja uppoamiseen oli vuoto vesilinjan alapuolella. Estonian vuotoa ei ole Björkmanin mukaan selvitetty. Hänen tulkintansa mukaan Estonian keulavisiiri putosi sen jälkeen, kun alus oli saanut kallistuman. (Auto)ramppi ei ollut missään vaiheessa auki. (”Rampen var aldrig öppen.”)

Björkman on kirjoittanut muun muassa seuraavaa: ”Laivanrakennusalalla Ruotsissa on yli tuhat korkeakoulutettua insinööriä, joiden pitäisi voida tehdä samat havainnot kuin minun tässä kirjassa, mutta kukaan ei ole antanut kuulua itsestään. Välinpitämättömyyttä?” Björkman jatkaa: ”Itse pidän epämoraalisena istua hiljaa, kun tapahtuu onnettomuus, joka koskettaa kymmeniä tuhansia omaisia ja jonka onnettomuustutkijat valehtelevat alusta loppuun kolmen maan hallitusten suojelemina, kun minulla on tietoja, jotka osoittavat, että selvittäjät, juuri niin – valehtelevat.”

Björkman kirjoittaa edelleen: ”En tiedä, miksi komission jäsenet ja asiantuntijat valehtelevat. Mutta kaikki ne selvittäjät, jotka olen tavannut (Stenström, Eksborg, Huss, Sten Andersson, Karppinen) ja joita olen onnistunut katsomaan silmiin, vahvistavat katseillaan, että he valehtelevat.”

Tutkivan toimittajan Jutta Raben esittämä teoria

Saksalaisen tutkivan toimittajan Jutta Raben räjähdysteoria on esitetty hänen kirjassaan Estonia: tragedia Itämerellä (2002). Raben keskustelut eräiden räjähdysasiantuntijoiden (sotilastaustaiset englantilaiset räjähdysasiantuntijat Brian Braidwood [saksalaisen asiantuntijaryhmän jäsen], Michael Fellows [AgnEF-konferenssin asiantuntija toukokuussa 2000] ja tohtori Michael Edwards [Cranfieldin sotilasakatemia] sekä Saksan poliisin räjähdysasiantuntija Martin Volk) kanssa ovat saaneet hänet olettamaan seuraavanlaisen tapahtumasarjan:

”Eloonjääneet matkustajat ovat yksimielisesti kertoneet kahdesta tai kolmesta pamahduksesta, jotka he olivat kuulleet pienin välein. Kaikki pamahdukset havaittiin laivan etuosassa. – Minä lähden siitä, että kysymyksessä olivat räjähdykset. – Oletan, että muutama räjähdyspanos oli sijoitettu sivulukkoihin ja etumaiseen välilaipioon ja vähintään yksi räjähdyspanos autokannelle sekä oikean puolen etuosaan. Koska pamahdukset tapahtuivat vähän ennen klo 01:00, teen sen johtopäätöksen, että kaikkien räjähdyspanosten piti oikeastaan räjähtää samaan aikaan. Räjähdyksiä seuranneet raskaat vavahtelut ja tärinä, jotka olivat havaittavissa koko laivassa ja jotka eloonjääneet samoin yksimielisesti kuvaavat, viittaavat mielestäni tyypilliseen takaisiniskuun, joka on ominaista räjähdyksille. Keulavisiirissä tapahtuneiden etumaisten räjähdysten seurauksena oli, että se murtui, mutta vasta erittäin myöhäisessä vaiheessa repeytyi täysin irti. Oletan edelleen, että räjähdys autokannella aiheutti laivan etuosan rungon vaurioitumisen vesilinjan yläpuolella ja suoraan sen alapuolella. Näin vesi pääsi tulvimaan alemmille kansille, ja tällä tavalla ilma pakeni luonnollisella tavalla ylös. Laiva pystyi uppoamaan lyhyen ajan sisällä. – Vain metallin rakennemuutosten tyypin ja voimakkuuden perusteella voidaan esittää oletus, että räjähdysaine ei ollut suorassa kontaktissa laivan metallin kanssa, toisin sanoen niiden välissä on täytynyt olla jotain. Asiantuntijoiden lausunnon mukaan tässä tulee kysymykseen mikä tahansa aine, joka puristuu kasaan ja huolehtii vaimenemisesta, kuten esimerkiksi hiekka, tekstiilit, puu, muovi tai ilma. – Valitettavasti metallianalyyseistä ei voida tehdä mitään yksiselitteisiä johtopäätöksiä käytetystä räjähdysaineesta. (…)”

Entisen Stasin agentin, tohtori Hannelore Marekin esittämä teoria

Entisen Stasin agentin, tohtori Hannelore Marekin mukaan Estonia oli joutunut sabotaasin uhriksi. Tapahtumalla väitetään olleen yhteys siihen tosiseikkaan, että USA jahtasi entisen Neuvostoliiton huipputeknologiaa tarkoituksena käyttää sitä USA:n SDI-ohjelmassa. SDI-ohjelmalla (Strategic Defense Initiative) tarkoitetaan USA:n pyrkimystä rakentaa avaruuteen sijoitettava ohjuspuolustusjärjestelmä.

Kysymyksessä olisi ollut muun muassa 400 kilon painoinen miniatomivoimala. Marekin mukaan Estonian räjäyttämisen olisivat suorittaneet libyalaiset Venäjän turvallisuuspalvelun toimeksiannosta.

Toimittaja-kirjailija Sven Anérin esittämä teoria

Ruotsalainen toimittaja-kirjailija Sven Anér esittää kirjassaan Estonia sprängdes! (2004) väitteen, jonka mukaan Estonia räjäytettiin. Kirjassa esitetään kaikki ne  tutkimusasiakirjat, joissa käsitellään Gregg Bemisin ja Jutta Raben sukellusretkikunnan Estonian rungosta polttoleikkaamia metallikappaleita (kaksi kappaletta) koskevien laboratoriotutkimusten tuloksia. Kirjan liitteenä on asiaa koskeva DVD-elokuva, joka rakentuu kokonaisuudessaan Ruotsin hallituksen omiin sukellusfilmiotoksiin. Kirjassa esitetään YK:lle ja Euroopan unionille vetoomus Estonian katastrofin uudelleen tutkimiseksi kansallisvaltioista riippumattomien tutkijoiden toimesta.

”(…) sitä,  missä laajuudessa räjähdys on myötävaikuttanut Estonian tuhoon, en tiedä. Mutta se, minkä katson tietäväni, on siis että räjäytys on tosiasiallisesti tapahtunut.”

Henning Witten esittämät teoriat

Saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt), oikeustieteen tohtori Henning Witte on esittänyt kirjassaan M/S Estonia sänktes: nya fakta och teorier om Estoniagate (1999) Estonian katastrofiin johtaneista syistä neljä eri teoriaa: teoria A. Felix-raportti; teoria B. USA salakuljettaa radioaktiivisia aineita ja aseita; teoria C. Venäjän mafia kiristää suojelurahoja; teoria D. Yhdistelmäteoria. (Kirjaa kirjoittaessaan Witte katsoi, että teoria D oli lähimpänä totuutta. Sen vuoksi tässä esityksessä tehdään selkoa nimenomaan tuosta teoriasta. Sen ymmärtäminen edellyttää kuitenkin pääpiirteittäistä kuvausta teorioista B ja C.)

Teoria B. USA salakuljetti radioaktiivisia aineita ja aseita: Teorian lähtökohtia on epäilykset, joiden mukaan USA ’tuotti markkinoille’ Alexander Einselnin, joka Viron itsenäistyttyä nimitettiin Viron puolustusvoimien komentajaksi. Einseln sai tehtäväkseen pitää huolta modernien venäläisten aseiden hankkimisesta, jotta USA saisi käsityksen siitä, miten pitkälle Venäjän aseteknologia oli päässyt. Viro oli täynnä uudenaikaisia venäläisiä sota- ja asetarvikkeita. (Viron itsenäistyminen 20.8.1991 ei merkinnyt Venäjän armeijan katoamista. Vasta vuoden 1994 jälkipuoliskolla valtaosa venäläisistä joukko-osastoista vedettiin pois Virosta.)

Viimeisten venäläisten joukko-osastojen väitetään poistuneen Virosta 31.8.1994. Estonian uppoaminen tapahtui keskiviikkona 28.9.1994. Noihin aikoihin ei ollut erityisen vaikeaa hankkia venäläistä sotamateriaalia, kunhan vain kykeni sopivalla tavalla voitelemaan kenraaleja. Witten teorian mukaan USA onnistui ilmeisesti saamaan käsiinsä kiinnostavaa asemateriaalia, joka mahdollisesti oli tulosta venäläisestä SDI-ohjelmasta (SDI = Strategic Defense Initiative). Tuon ohjelman olemassaolon paljasti BBC vuonna 1996. Ohjelman päätukikohta lienee sijainnut Kaliningradissa. Mainitunlaisia (SDI-ohjelman tarkoittamia) aseita käytetään osaksi atomivoimalla.

Asianlaita saattoi teorian mukaan olla myös niin, että oli päästy käsiksi Paldiskissa sijainneen sukellusvenetukikohdan atomiaseisiin. Mainitussa tukikohdassa on ollut kokonainen aktiivinen reaktori. Aseet olisi sitten vahvasti vartioituina kuljetettu virolaisesta sotilastukikohdasta Estoniaan (huomion välttämiseksi kahdella virolaisella siviilikuorma-autolla). Kuljetuksen perillemenoa olivat turvaamassa ruotsalaiset sukellusveneet. Väitetään, että Estoniaa seurasi myös venäläinen sukellusvene. Teorian mukaan venäläinen sukellusvene estääkseen Estonian pääsyn Tukholmaan törmäsi Estoniaan vesilinjan alapuolella. (Tarkoituksena oli pakottaa Estonia palaamaan Tallinnaan.)

Viimeksi mainitussa skenaariossa ensimmäinen reikä Estonian runkoon kannen 0 kohdalla olisi syntynyt sukellusveneen törmäyksestä. Toinen reikä olisi aiheutunut räjähdyspanoksesta aluksen sisällä. Mahdollista on myös, että aluksella räjäytettiin kaksi räjähdyspanosta, koska eloonjääneet matkustajat ovat kertoneet kahdesta pamauksesta (två smällar) parin minuutin välein.

Witten mielestä Ruotsin hallituksen pikainen päätös Estonian hylyn betonikatteesta (josta hankkeesta jouduttiin lopulta luopumaan) on vahva indisio sen puolesta, että asiassa on jotakin salattavaa. Witte ihmettelee myös Ruotsin poliittisten puolueiden, erityisesti kokoomuksen (Moderaterna) ja sosialidemokraattien, yhteisymmärrystä Estonia-asiassa. Tavallisestihan esimerkiksi juuri kokoomus ja sosialidemokraatit ryhtyvät keskinäiseen kinasteluun pienimmästäkin syystä.

Edellä esitetyn teorian mukaan Ruotsi on joutunut peittelemään totuutta Estonian katastrofista USA:n painostuksesta.

Teoria C. Venäjän mafia kiristää suojelurahoja: Tämän teorian mukaan Venäjän mafia oli yrittänyt saada valvottavakseen Tallinnan ja Tukholman välisen salakuljetusliikenteen. Huhujen mukaan Estonia Shipping Company (Estonian varustamo) maksoi aluksi suojelurahaa Venäjän mafialle. Lopulta suojelurahojen maksaminen lopetettiin ja Venäjän mafia päätti antaa varustamolle opetuksen Estonialle salakuljetetun pommin muodossa.

Teoria D. Yhdistelmäteoria: Koska Venäjän mafialla oli läheiset kontaktit Venäjän tiedustelupalveluun, on Henning Witten mukaan ajateltavissa, että nuo piirit halusivat iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Osaksi haluttiin kiristää Estlinea maksamaan suojelurahaa. Kannelle 0 sijoitettu pommi oli tässä skenaariossa selkeä osoitus kyseisten piirien mahdista. Samalla kyettiin estämään Estonian saapuminen Tukholmaan ja sitä kautta salakuljetettujen aseiden päätyminen USA:n käsiin. Tämä teoria selittää Witten mukaan, miksi totuuden peittäminen Estonian katastrofista olisi USA:n etujen mukaista. USA:n osuus selittäisi järjellisellä tavalla myös Ruotsin viranomaisten toiminnan asiassa.

Drew Wilsonin teoria

Kirjassaan The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994 (2006) toimittaja Drew Wilson toteaa Estonian uponneen noin 35 minuutissa eli nopeammin kuin kolmen torpedon Itämeren pohjaan upottama saksalaisalus Wilhelm Gustloff tammikuussa 1945. (Wilhelm Gustloffin uppoaminen meren pohjaan kesti noin 50 minuuttia.) Wilson osoittaa kirjassaan, miten 1900-luvulla ennen Estoniaa uponneista laivoista kaikki ne, jotka olivat uponneet vajaassa tunnissa (= vähemmässä kuin 60 minuutissa), olivat törmänneet johonkin esineeseen (Empress of Ireland vuonna 1914, Don Juan 1980, European Gateway 1982, Admiral Nakhimov 1986, Jupiter 1988, Salem Express 1991, Royal Pacific 1992) tai niissä oli tapahtunut räjähdys (Brittanic vuonna 1916) tai ne oli torpedoitu meren syvyyksiin (Lusitania vuonna 1915 ja Wilhelm Gustloff 1945).

Drew Wilsonin selvitysten mukaan ainoa alle tunnissa uponnut alus, jonka osalta virallisesti väitetään, ettei se törmännyt mihinkään esineeseen (esimerkiksi sukellusvene) tai ettei siinä tapahtunut räjähdystä tai ettei sitä torpedoitu, olisi Estonia (mikäli mainitut väitteet pitäisivät Estonian osalta paikkansa).

Wilsonin mukaan kahdeksan (8) autokannen (= kannet 2-3) alapuolisella matkustajahyttikannella (kansi 1) oleskellutta matkustajaa on kertonut kannen 1 käytävälle tunkeutuneesta vedestä. Kukaan heistä ei kertonut, että vesi olisi tunkeutunut kannelle 1 autokannelta eli kansilta 2–3. (Kannelle 1 tunkeutuneen veden oli siten täytynyt tulla kannen 1 alapuolelta eli kannelta 0.)

Wilsonin kirjassa on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency; NSA) 20.1.2004 päivätystä kirjeestä, jossa NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle (”to cause serious damage to national security”).

Drew Wilsonin kirjan huhtikuussa 2006 päivätyn esipuheen mukaan kirjan edellytys on yksinkertainen: Estonian rungossa oli vesilinjan alapuolella aukko (”breach of integrity”), joka helpotti pikaista uppoamista Itämeren pohjaan. Esipuheessaan Wilson toistaa keskeisen väittämänsä mahdollisimman yksiselitteisesti: ”The Estonia had a hole.” (Estoniassa oli reikä.)

Viimeiseen matkaan ja katastrofiin liittyviä mysteerejä 

Estonian merikelvottomuus 

Estonia oli 27.9.1994 suoritetussa tarkastuksessa (jota on virallisesti väitetty harjoitteluksi tai harjoitukseksi) todettu merenkulkukelvottomaksi. Ruotsalaiset laivantarkastajat (merenkuluntarkastaja, ylitarkastaja) Åke Sjöblom ja Gunnar Zahlé suorittivat Estonian merikelpoisuuden tarkastuksen tiistaina 27.9.1994 iltapäivällä (noin kello 13:n aikoihin). Kysymyksessä oli Training-on-the-Job -harjoittelu. Siihen osallistuivat Sjöblomin ja Zahlén lisäksi yhdeksän laivantarkastajaksi pyrkivää virolaista ja korkein virolainen laivantarkastaja Aarne Valgma. Ryhmän jäseninä toimi myös korkea-arvoisia virolaisia satamapäälliköitä.

Tehtävänä oli suorittaa täydellinen Port State Control -tarkastus ja dokumentoida puutteet. Puutteita löytyi siinä määrin, ettei Sjöblom halunnut päästää laivaa lähtemään Tallinnasta. Valgma puolestaan vaati, että alus lähtisi aikataulun mukaisesti. Sjöblom ei saanut yhteyttä Reykjavikissa olevaan esimieheensä, merenkulkulaitoksen turvallisuusjohtajaan Bengt-Erik Stenmarkiin. Sjöblom soitti merenkulkulaitoksen pääjohtajalle Kaj Janérukselle, joka ei kuitenkaan nähnyt mahdollisuuksia laivan lähdön estämiseen. Myös Ruotsin liikenneministeri Amts Odell vaati, että Estonian tuli lähteä Tallinnasta aikataulun mukaisesti.

Olennaista on, että kokenut ruotsalainen laivantarkastaja oli todennut aluksen merikelvottomaksi. On väitetty, että Ruotsin merenkulkulaitosta (korkein johto) voidaan pitää osasyyllisenä (myötävaikuttajana) aluksen nopeaan uppoamiseen. Sama koskee tietysti myös Ruotsin asianomaista liikenneministeriä. Tutkintakomissio JAIC muutti asiaa koskevan dokumentin tai liitti muutetun asiakirjan vastoin parempaa tietoa tutkintakomission raporttiin. (Alkuperäisdokumentin, josta vakavat puutteet ilmenevät, oli tutkintakomission sihteeri asianmukaisesti rekisteröinyt numerolla 46C ja arkistoinut. Tutkintakomission raporttiin otettiin kuitenkin muutettu asiakirja, jonka asiasisältö vaikuttaa varsin merkityksettömältä.)

Laiturialue piiritystilassa

MV Estonian laiturialue Tallinnassa oli ennen aluksen lähtöä, tiistai-iltana 27.9.1994, univormupukuisten miesten sulkema ja piirittämä. Alueelle ei päässyt tavalliseen tapaan ajamaan henkilöautolla, mistä syystä ainakin yksi matkustajista oli vähällä jäädä aluksesta. Eräs matkustaja on kuvannut tilannetta Tallinnan satamassa seuraavaan tapaan: ”Satama oli suuren poliisijoukon eristämä.” Mitään vastaavaa kyseinen matkustaja, joka oli matkustanut Tallinnan ja Tukholman väliä noin kaksikymmentä kertaa, ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut. ”Tiedän kahdesta varmasta ruotsalaisesta lähteestä, että amerikkalainen merijalkaväki täydessä univormussa osallistui sataman ja kuorman turvaamiseen, ei yksinomaan kuorman” (eräs lähde 28.6.2007).

Salaperäinen autosaattue 

Asiaa koskevien selvitysten mukaan Estonian lastiupseeri lisäsi käsin lastiluetteloon (cargo manifest) ilman mitään lisätietoja yhden kuorma-auton, joka ilmeisesti viime minuuteilla oli tullut laivaan. Estonian lastiluettelosta saatuun jäljennökseen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näkynyt Estlinen lastiluettelossa. Näissä molemmissa kuorma-autoissa oli todennäköisesti salakuljetustavaraa. ”On (…) varmaa, että Estonian viimeisellä matkalla autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toista ei mainittu ollenkaan lastiluettelossa ja toinen oli lisätty siihen käsin ilman lisätietoja.”

Mitä noiden kahden kuorma-auton lastina oli? Varmaa on, että kuorma oli arvokas, sillä ”sotilassaattue oli tuonut nämä kaksi kuorma-autoa laivalle, ja jopa autolla ajo Estlinen terminaaliin oli keskeytetty joksikin aikaa. Tämän lastin parissa oli ilmeisesti työskennellyt useampia salaisen palvelun miehiä (…).” Viron tullin valvontavideolta on  havaittavissa, että laivaan ajettiin kaksi kuorma-autoa, joiden lastina on täytynyt olla jotain erikoista. Mainituilla kahdella kuorma-autolla oli sotilassaattue.

Estonian katastrofin sattuessa Viron puolustusministeriön neuvonantajana toiminut henkilö on kertonut Estonia-symposiumissa syyskuussa 2005, että Estonialla 27.9.1994 kuljetetun salaisen tavaratoimituksen (shipment) saattue (escort) koostui viidestätoista (15) Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) agentista. (”[…] we learned […] that the escort of the secret shipment was taken over by 15 Swedish MUST agents […].”)

Erään lähteen mukaan sotilassaattue oli ’amerikkalainen’. ”(…) jag vet från två säkra svenska källor att amerikanska Marines i full uniform deltog i säkringen av hamnen och lasten, inte enbart lasten” (eräs lähde 28.6.2007).

Salaperäinen kuorma 

Eräässä helmikuussa 2001 päivätyssä lähteessä todetaan muun ohessa seuraavaa: ”(…) Viron turvallisuusviranomaisilla (…) on hälyttäviä tietoja osasta Estonian mukana uponneesta rahdista: laivalla lienee raketin osien lisäksi ollut uraania, plutoniumia ja kobolttia. (…) tappavan rahdin lähettäjinä olivat (…) eri sotilasosastot Venäjällä tai myös venäläiset upseerit, jotka toimivat omaan laskuunsa. Tältä pohjalta ei ole mitään järkeä (…) ideassa peittää hylkyä (…) betonikuorella. Todellisuudessa siinä ei (…) ole kysymys hautarauhan turvaamisesta, vaan tällä halutaan pikemminkin välttää Itämeren suurten alueiden mahdollinen saastuminen. Radioaktiivisten aineiden määrästä ja verhouksesta ei (…) ole mitään tietoa. (…)”

Mikäli kysymyksessä oleva ’luottamuksellinen tiedotus’ (20.2.2001 n:o 3394) pitää paikkansa, Estonialla tiistaina 27.9. ja keskiviikkona 28.9.1994 salakuljetettu salainen lasti sisälsi siis ainakin (1) raketin osia; (2) uraania; (3) plutoniumia; ja (4) kobolttia. Salaisen lastin yhteydessä on puhuttu myös ’miniatomivoimalasta’.

Toimituksen lisäys: valtamediassakin on uutisoitu ruotsalaisselvityksestä, jonka mukaan Estonialla oli kuljetettu Virosta Ruotsiin sotatarvikkeita — tutka- ja kuuntelulaitteistoa — hieman ennen aluksen uppoamista, 14. ja 20. syyskuuta 1994.

Poikkeuksellinen autojen lastaus 

Autojen lastaus Estoniaan aloitettiin tiistaina 27.9.1994 noin kello 18. Lastiupseeri lisäsi käsin lastiluetteloon (cargo manifest) ilman mitään lisätietoja  yhden kuorma-auton, joka oli ajettu alukseen ilmeisesti viime minuuteilla. Normaalitapauksessa Estlinen olisi tullut heti aluksen lähdettyä Tallinnasta lähettää lastiluettelo faksilla Tukholman tulliin ja Estlinen Tukholman-toimistoon. Lähtöiltana Tukholman tulli ei kuitenkaan saanut kyseistä lastiluetteloa. Estline lähetti lastiluettelon Tukholman tulliin vasta keskiviikkona 28.9.1994 iltapäivällä Ruotsin tullin nimenomaisesta pyynnöstä.

Viisi vuotta katastrofin jälkeen saksalaisen tutkimusryhmän onnistui saada kopio Estonian lastiluettelosta (cargo manifest). Siihen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näkynyt lainkaan Estlinen lastiluettelossa. (Molemmat kyseiset kuorma-autot sisälsivät  todennäköisesti salakuljetustavaraa.)

Varmaa siis on, että Estonian viimeisellä matkalla aluksen autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toisesta ei ollut mainintaa lastiluettelossa (cargo manifest) ja joista toinen oli lisätty luetteloon käsin ilman lisätietoja.

Pommin etsintä

Lastauksen aikana Estonialla etsittiin mahdollista pommia. Kadetti Paavo Pruul, joka tiistaina 27.9.1994 noin kello 19:30:n aikoihin saapui Tallinnan satamaan Linda-koululaivalla, kuuli radiosta, miten satamavalvonta oli tiedustellut Estonian komentosillalla olevalta aluksen päällystöltä, mikä oli ollut iltapäivällä koirien avulla suoritetun pomminetsinnän tulos. Eräs Estonian päällystön jäsen oli vastannut, että etsintä oli ollut tulokseton.

Henkilökunnan poikkeuksellinen käyttäytyminen ja vähäinen määrä

Eräs matkustaja on kertonut, että henkilökunta vaikutti jo ilmoittautumispisteessä  epätavallisen hiljaiselta ja masentuneelta. Toinen matkustaja on puolestaan kertonut havainneensa, että aluksella oli aiempiin matkoihin verrattuna epätavallisen vähän henkilökuntaa (”ovanligt glest med personal ombord”).

Matkustajien lukumäärää koskeva epäselvyys

Ruotsin poliisin antaminen tietojen mukaan Estonian kohtalokkaalla matkalla mukana olleiden henkilöiden määrä oli yhteensä 989 henkilöä. Kun tuosta luvusta vähennetään 162 miehistön jäsentä, aluksella olisi pitänyt olla 827 matkustajaa.

Väitetään, että aluksella oli lisäksi yksi kontti, jossa olisi kuljetettu 148–174 laitonta maahanmuuttajaa. Matkustaja- ja miehistöluettelojen luvut eivät täsmää vakuutusyhtiö Skuldin omaisille suorittamien maksujen kanssa.

Kallistuma oikealle jo Tallinnasta lähdettäessä

Estonialla oli Tallinnasta lähtiessään noin 1–2 asteen kallistuma oikealle. Katastrofista hengissä selviytyneen koneinsinöörin mukaan aluksen vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas aluksen oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä.

Estonian katastrofia tutkineen saksalaisen asiantuntijaryhmän suorittamien laskelmien mukaan aluksen oikealla puolella oli noin 200 tonnin selittämätön lisäpaino. (Kysymyksessä on saattanut olla joko kätketty lasti tai jonkin vaurion vuoksi aluksen runkoon päässyt vesimäärä tai vaikkapa runkoon päästetystä vesimäärästä jostakin aikaisemmin syntyneestä vauriosta [keulavisiirin ja / tai autorampin avaamis- ja sulkemismekanismi ja -laitteisto tms.] aiheutuvan vahingonvaaran ’torjumiseksi’ [esimerkiksi siten, että keulasta vuotava vesi oli järjestetty vuotamaan aluksen oikealla puolella kulkevaa ’kanavaa’ pitkin aluksen peräportin kautta takaisin mereen].)

Miehistön jäsenten varautuminen katastrofin varalta

Estonian katastrofista selviytyi hengissä 43 miehistön jäsentä eli 23 prosenttia aluksella olleesta miehistöstä. Matkustajista eloonjääneitä oli 94 eli 12 prosenttia kaikista laivan matkustajista. Eloonjääneet matkustajat eivät pääsääntöisesti ehtineet ottaa aluksesta mukaansa mitään henkilökohtaisia tavaroitaan.

Eloonjääneillä miehistön jäsenillä oli aikaa ottaa mukaansa niin passinsa, lompakkonsa kuin matkapuhelimensakin. Lukuisat miehistön jäsenet olivat myös pukeutuneet paremmin katastrofin varalta. Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist onkin todennut: ”Det fanns hos besättningen en krismedvetenhet innan situationen blev akut, åtskilliga visste i förväg att det kunde gå åt skogen. De klädde sig ordentligt” (Carlqvist: Tysta leken, s. 116). Carlqvist jatkaa: ”Siinä valossa on nähtävä (Estonian mekaanikko Henrik) Sillasten lausunto Suomen poliisille vain tunteja pelastumisen jälkeen: ’Pelastusveneiden köytteet oli irroitettu etukäteen.’” (ibid.).

Poikkeukselliset äänet ja tuntemukset ainakin kahteen eri otteeseen sekä matkustajien reaktiot

Noin kello 00:40–00:55 aluksella kuultiin epätavallisia ääniä: ’yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin’; ’voimakas vavahtelu’; ’tärinä’; vroom ja sitten sssh, vroom, pam… (…) ssssh-ssssh, uuhhmm, bum-bum-bum… (…) ääntä, joka jatkui tärinänä koko laivan läpi.; ’mahtava räsähdys’; ’koko laiva värähteli aivan erikoisella tavalla’; (…) oli sellainen tunne, ikään kuin laiva yhtäkkiä pysähtyisi ja alkaisi vapista, (…); ’voimakkaat pamaukset’. Epätavallisiin ääniin kuuluivat myös raapivat äänet, raapaisuäänet (noin kello 00:40–00:45 [Viron ja Suomen aikaa] — raapiva ääni ikään kuin alus olisi purjehtinut karille; ’ett par plötsliga skrapljud underifån’ [= autokannen alapuolisen matkustajahyttikannen 1 alapuolelta]).

Noin kello 01:00 toinen perämies sai puhelun. Matkustajat hyttikannella 1 (joka sijaitsi autokannen [= kannet 2-3] alapuolella, olivat kiihdyksissään kovien äänten vuoksi. – Noin kello 01:01 matkustajat ja miehistön jäsenet panivat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon: (…) kuului vielä sellainen isku, joka meni koko laivan läpi, (…). Useimmat ajattelivat, että Estonia oli ajanut karille tai törmännyt johonkin. (Matkustajat pakenivat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutui paineella [kannen 1 alapuolella sijainneelta] kannelta 0 kannelle 1.)

Suuri kallistuma

Noin kello 01:02 Estonia kallistui äkkiä noin 40-45 astetta oikealle.

Palohälytys miehistölle

Noin kello 01:05 kaiuttimista välitettiin aluksen miehistölle seuraava viesti: Mr Skylight to Number One & Two. Se oli palohälytyskoodi eli miehistölle osoitettu salakielinen käsky, jolla päällystö komentosillalta komensi miehistön palonsammutusasemiin.

Palohälytys on siis vahva indisio siitä, että aluksella oli tapahtunut tulipalon aiheuttanut räjähdys (tai muutoin syttynyt tulipalo).

Vaikeudet hätäsanoman perille toimittamisessa; outo häiriöaalto koko Itämeren alueella

Estonian ensimmäinen virallinen hätäkutsu (Mayday) rekisteröitiin kello 01:22 (Viron ja Suomen aikaa). Kello 01:24: ”14 laivaa Itämerellä ja rannikkovartiosto Turussa kuulevat uudelleen Estonian hätäkutsun, joka on suunnattu suoraan suomalaisille Itämeren lautoille Silja Europalle ja Mariellalle. Radioliikenne Estonian ja muiden lauttojen välillä nauhoitetaan tästä alkaen automaattisesti.” Estonian kolmas perämies Andres Tammes puhui 20–30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta.

”On täysin mahdollista, että Estonian perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä. Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella, sillä myös lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö kertoi myöhemmin, että he eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen tai Ruotsin mannermaalle.”

”14 laivaa, jotka olivat lähellä Estonian sijaintipaikkaa, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa.”

”Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että muiden laivojen päällystöjen oli mahdotonta saada yhteyttä mantereelle Helsinki Radioon ja siten antaa yleishälytys koko Itämeren alueelle. Helsinki Radio kertoo jostain häiriöaallosta, joka lamaannutti koko radioliikenteen.

Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys Estonian ja Silja Europan välillä. Se päättyi seuraavasti: Estonia: ”Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä.” Silja Europa: ”Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia.” Tämän jälkeen radioyhteys Estoniaan katkesi.

Kello 01:35: Vettä syöksyi komentosillalle, laivan kello, joka oli asetettu maailmanaikaan (UTC) eli näytti Greenwichin aikaa, pysähtyi kello 23:35 [kello 01:35 Viron ja Suomen aikaa]. Mariellan kapteeni Jan-Thure Thörnros on kertonut, että hän näki kaukaa, miten Estonian valot katosivat näkyvistä.

Kello 01:35: Turun rannikkovartioston vuorossa oleva helikopterimiehistö sai hälytyksen ja vahvisti sen. Kello 01:42: Silja Europa antoi hätäkutsun matkapuhelimella Helsinki Radiolle. Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä.

Kello 01:45: Estonia oli meressä köli melkein ylöspäin, laivan perä alkoi upota Itämereen. Kello 01:48: Estonia katosi Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta. Kello 01:50: Helsinki Radio lähetti vain Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että niiden reitillä oli jotakin epätavallista]. Kello 01:52: ”Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin Ruotsin meripelastuskeskukselle.” Kello 01:53 – 01:55: Estonian kaiku katosi Mariellan ja Silja Europan tutkakuvista. Estonia oli uponnut.

Pieni tunnistamaton ja valaisematon alus

”Kun kaikki ympärillä olevat laivat ottivat kurssin kohti Estonian sijaintipaikkaa auttaakseen sitä, havaittiin eräs pieni, tunnistamaton ja valaisematon alus, joka ei ajanut onnettomuuspaikalle, vaan päättäväisesti siitä poispäin; muutamat lähettyvillä olevien laivojen vahtiperämiehet näkivät tämän laivan tutkassa ja kertoivat myöhemmin, että tämä laiva katosi Estonian sijaintipaikan ja Suomen saariston välillä” (Rabe: Estonia, s. 57).

Kun katastrofista hengissä selvinnyt Thure Palmgren jo oli eräällä pelastuslautalla, hän näki pienen laivan (tai veneen) ilman valaistusta, johon määrätietoisesti vedettiin pari ihmistä vedestä. Sen jälkeen laiva (tai vene) poistui onnettomuuspaikalta välittämättä muista vedessä uivista ihmisistä. Myös pelastunut matruusi Elmar Siegel teki samanlaisen havainnon. Hän jopa uskoi tunnistaneensa tuossa aluksessa Estonian pelastusveneen numero 1.

Pieni potkurikone lähestyi alusta

Estonian katastrofista hengissä selviytynyt Urban Lambertson on kertonut poliisin pöytäkirjan mukaan, että suunnilleen kello 01:29:n aikoihin (Viron ja Suomen aikaa) uppoavaa laivaa oli lähestynyt idästä potkurikone. Se oli tehnyt pari kierrosta ja lentänyt sitten jälleen kohti Viroa.

Oudot vaikeudet pelastustyössä (helikoptereille sattuneet vauriot)

Ruotsalaisille pelastushelikoptereille (ainakin kolmelle kopterille) sattui outoja vinssivaurioita, mistä syystä helikopterien matka pelastustöihin Estonian katastrofipaikalle huomattavasti viivästyi. Pelastushelikoptereilla oli myös suuria vaikeuksia saada polttoainetta pelastustöihin ryhtymiseksi.

Miksi Naton harjoitukseen osallistuneet alukset ja ilma-alukset eivät rientäneet Estonian avuksi?

Viron presidentille (Ilves) osoitetussa avoimessa kirjeessä (25.11.2006) on todettu muun ohella seuraavaa: On the day Estonia sank, NATO began a 10-day exercise in and near the Baltic Sea with the navies of 10 NATO allies and 10 Partnership for Peace nations, including Sweden, Finland, Russia, and the Baltic states. At least 14 of the 20 nations involved provided ships and aircraft for the ’Cooperative Venture’ exercise, which was a ’peacekeeping, humanitarian and search and rescue operation’ exercise. – There has been, however, no discussion of NATOs role in, or lack of response to, the sinking of Estonia. It is hard to understand why none of the rescue equipment from 20 nations was deployed when Europes worst maritime disaster was unfolding before their eyes.

Oudot katoamiset

Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin ja seitsemän miehistön jäsenen (siis yhteensä kahdeksan ihmistä) ilmoitettiin aluksi selviytyneen hengissä Estonian katastrofista. Myöhemmin heidän todettiin kadonneen. Tähän päivään mennessä ei ole selvitetty, milloin, miten, mihin ja kenen toimesta he katosivat.

Todistajien kertomusten huomiotta jättäminen, vähättely ja muuttaminen sekä todistajien painostaminen ja uhkailu

Tiedetään, että Estonian katastrofista eloonjääneitä todistajia on uhkailtu. Väitetään esimerkiksi, että eräs todistaja sai kahden miehen, ’herrasmiehen’, kutsumattoman vierailun. He esittäytyivät olevansa Säposta [Ruotsin turvallisuuspoliisista]. He ilmoittivat todistajalle, etteivät he voisi turvata hänen henkeään, mikäli tämä jatkuvasti kertoisi toimittajille näkemästään.

Sukeltajan kertomus

Merivoimien pelastuspalvelu (Marinens räddningstjänst) otti Ruotsin laivaston sukeltajaan, reservinupseeri ’r’:ään yhteyttä aamulla 28.9.1994. Häntä pyydettiin olemaan lyhyellä varoitusajalla valmiina sukellustehtäviin Estonian haaksirikon vuoksi. Syyskuun 30. päivänä ’r’ sai määräyksen astua palvelukseen. ’r’ osallistui 1.10.1994 aloitettuihin sukelluksiin Estonian hylylle. Väitetään, että sukelluksissa löydettiin reikä [murtuma] Estonian rungosta aluksen oikealta puolelta läheltä keulavisiiriä (”upptäcks ett hål i skrovet på styrbords sida inte långt ifrån bogvisiret”). Sukeltajien päätelmä oli, että rei’än oli aiheuttanut aluksen sisällä tapahtunut räjähdys (”hålet uppstått genom en explosion inifrån”). Reikä on kyllin suuri, jotta sukeltaja voi kulkea rei’ästä varusteineen (”Hålet är stort nog för att en dykare med utrustning kan ta sig igenom hålet.”) ’r’:n käsitys oli, että autokannella oli räjähtänyt pommi ja että tuo räjähdys oli upottanut laivan. Hän oli vakuuttunut siitä, että kysymys oli sabotaasista. Sukeltajilta vaadittiin elinikäinen vaitiololupaus. (”Dykarna beläggs med livslångt tysthetslöfte.”)

Virallisesti niitä sukelluksia, joihin ’r’ osallistui, ei ole koskaan tapahtunut (”Officiellt har de dykningar [’r’] deltog i inte ägt rum.”). ’r’ on kertonut mainituista sukelluksista ensi kertaa Der Spiegelin haastattelussa joulukuussa 1999 eli runsaat viisi vuotta sukellusten jälkeen. Toisen kerran ’r’ kertoi sukelluksista Expressenin haastattelussa elokuussa 2000. ’r’:n lausunnot käyvät ilmi myös artikkelista, jonka Världen idag julkaisi tammikuussa 2006.

Asiaa tutkineiden toimittajien ja juristien uhkailu ja maineen mustaaminen

Estonian katastrofia tutkineiden toimittajien ja juristien mainetta on pyritty mustaamaan muun ohella ’likasankojournalismilla’. Heidän tutkimuksensa on yritetty estää heidän henkeensä kohdistuvilla uhkauksilla. Ainakin yhteen Estonian katastrofia tutkivaan toimittajaan on kohdistettu murhayritys.

Tallinnan sataman varatullipäällikön murha

On väitetty, että Estonian katastrofista (oikeastaan: Estonian räjäyttämisestä) oli vastuussa ns. Felix-ryhmä eli ryhmä venäläisiä kansallismielisiä kenraaleita. Felix-ryhmän sanotaan käsittäneen isänmaalliseksi tehtäväkseen estää edistyneen sotatarviketeknologian (avancerade militära utrustning) joutuminen ’vihollisen’ (fienden) käsiin. Epäselväksi on jäänyt, mistä ’vihollisesta’ oli kysymys. Eräiden tietojen mukaan kysymyksessä oli USA. Joidenkin muiden tietojen mukaan kysymys oli Israelista (Israel via Egypten) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 155).

Ryhmässä sanotaan olleen 60 jäsentä. On väitetty, että ryhmän tehtävänä oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneen taloudellisen rikollisuuden ja salakuljetuksen torjunta. Felix-ryhmä muodostui aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä (Rabe: Estonia, s. 200).

Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits (Kristapovich). Hän oli (…) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu Estonian lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (…) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen. Kolme viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen mainittu  varatullipäällikkö Kristapovits murhattiin asuntonsa edessä Tallinnassa kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla.

Muut oudot kuolemantapaukset

Väitetään, että Estonian kapteeni Arvo Andresson löydettiin Estonian hylyn komentosillalta luodinreikä päässään. Estonian varastotyöntekijä Kalev Vahtras otettiin Estonian turmasta (ensimmäisten päivien aikana laadittuihin) eloonjääneiden luetteloihin. Myöhemmin kerrottiin, että hänen ruumiinsa olikin löytynyt Suomen rannikolle ajautuneena. Kun Vahtrasin arkku avattiin, havaittiin, että ruumis oli täysin murjottu. On esitetty epäilyjä, joiden mukaan Vahtras oli murhattu. Toisaalta on väitetty, että arkussa ollut ruumis ei ollut Vahtrasin.

Eräs sukeltaja oli uskoutunut suurelle ruotsalaiselle päivälehdelle kertoen venäläisten aseiden nostamisesta Estonian hylyistä. Huolimatta siitä, että lehti oli luvannut pitää sukeltajan nimen omana tietonaan, tämä löydettiin vähän myöhemmin murhattuna.

Aavekoneet Arlandassa

Kaksi ’salaperäistä’ yksityislentokonetta (’aavekonetta’) havaittiin Tukholman Arlandan lentokentällä keskiviikkona 28.9.1994. Niiden väitetään lähteneen Arlandasta mukanaan yhteensä yhdeksän rekisteröimätöntä matkustajaa.

Yksi koneista oli Boeing 727-200 (rekisterinumero VR-CLM). Koneen väitetään kuuluneen Larmag Aviation Cayman Ltd.:lle, Bermudassa toimivalle yhtiölle, jonka omisti Lars-Erik Magnusson. Hän on ruotsalainen kasinonomistaja ja kiinteistömoguli, joka investoi voimakkaasti öljy- ja kaasusuunnitelmiin Turkmenistanissa vuonna 1994 (varoilla, jotka oli otettu Fermenta-nimisestä firmasta).

Larmag Aviation Cayman Ltd.:n 161-paikkainen kone Boeing 727-200 saapui Amsterdamista Tukholman Arlandan lentokentälle tiistai-iltana 27.9.1994 ilman matkustajia tai lastia ja lähti Arlandasta Amsterdamiin keskiviikkona 28.9.1994 kello 20:54 mukanaan neljä rekisteröimätöntä matkustajaa.

Toinen koneista, Gulfstream 4 (rekisterinumero N971L), kuului Los Angelesista (Kalifornia) olevalle International Lease Finance Corp. (ILFC) -nimiselle lentokoneleasingyhtiölle. Yhtiön perustaja on Unkarissa syntynyt Leslie Gonda, jonka alkuperäinen nimi oli Lazlo Golschmid. Tänään ILFC:n omistaa Maurice R. Greenbergin American International Group (AIG).

ILFC:n kone Gulfstream 4 saapui Amsterdamista Arlandaan keskiviikkona 28.9.1994 kello 23:00 ilman matkustajia ja lähti Arlandasta tiettävästi Bangoriin (Maine, USA) torstaina 29.9.1994 kello 05:13 mukanaan viisi rekisteröimätöntä matkustajaa.

Arlandassa tiedettiin, että laskut ILFC:n koneen Gulfstream 4 aiheuttamista kuluista lähetettiin USA:n Tukholman-suurlähetystöön. Ruotsalainen tutkiva toimittaja ja kirjailija Sven Anér on todennut olevansa vakuuttunut, että molemmat ’aavekoneet’ olivat yhteydessä Estonian katastrofiin. (”I am convinced that both these ghost planes are connected to the Estonia catastrophe.”)

Alukseen kohdistetut pommiuhkaukset

Estonian varustamo oli saanut lukuisia Estoniaa koskevia pommiuhkauksia. Viron ja Ruotsin valtiot olivat suositellet varustamolle pidättymistä suojelurahojen maksamisesta. Suojelurahoja oli aiemmin maksettu rutiininomaisesti.

Aluksen käyttö venäläisen sotamateriaalin salakuljetukseen

Entinen Stasin agentti, tohtori Hannelore Marek on kertonut, että Estonia oli joutunut sabotaasin uhriksi. Tapahtumalla väitetään olleen yhteys siihen tosiseikkaan, että USA jahtasi entisen Neuvostoliiton huipputeknologiaa tarkoituksena käyttää sitä USA:n SDI-ohjelmassa. Kysymyksessä olisi ollut muun muassa 400 kilon painoinen miniatomivoimala.

Virolainen eversti Urmas Roosimägi on kertonut Ruotsin televisiolle (SVT Rapportille) 19.12.2004, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista puolustus- tai sotamateriaalia (stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (Svenska militären var mottagaren av vapnen.) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar), jotka kykenivät tunnistamaan ja erottamaan vieraat kohteet omista kohteista (vilka kunde identifiera och särskilja främmande föremål från de egna).

Aluksen käyttö puolustusmateriaalin kuljettamiseen Ruotsin puolustusvoimien toimesta

Ruotsi on virallisesti eli hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin 21.1.2005 päivätyn muistion (Promemoria 2005-01-21; Utredningen om transport av försvarsmateriel pä M/S Estonia [Fö 2004:06]; Transport av försvarsmateriel pä M/S Estonia under september 1994) muodossa myöntänyt, että Ruotsin puolustusvoimat (Försvarsmakten) oli kuljettanut Estonialla  (ja siis siviilimatkustaja-aluksella) ’puolustusmateriaalia’ (= sotamateriaalia; försvarsmateriel) syyskuussa 1994. Siviilimatkustajia oli siis käytetty eräänlaisina ihmiskilpinä suojaamaan salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla Virosta Ruotsiin.

Hylyn ja uhrien ruumiiden nostamatta jättäminen

Estonian katastrofin aikainen pääministeri Carl Bildt ja hänen seuraajansa Ingvar Carlsson lähtivät aluksi siitä, että Estonian uhrit ja hylky oli nostettava merenpohjasta. Kuitenkin varsin nopeasti kumpikin pääministeri perääntyi sanotusta alkuperäisestä ajatuksesta. Miksi? Mikä oli siviilimerenkulun historiassa ainutlaatuisen, uhrien ruumiiden ja hylyn nostamatta jättämistä koskevan päätöksen taustalla oleva todellinen motiivi?

Suunnitelmat hylyn peittämiseksi betonikuorella

Ruotsin hallitus teki päätöksen Estonian hylyn peittämisestä betonikatteella. Miksi? Mikä oli hylyn merenkulun historiassa ainutlaatuisen, betonilla peittämistä koskevan päätöksen taustalla oleva todellinen motiivi? Hankkeesta päätettiin sittemmin luopua.

Uhrien omaisten epäasiallinen kohtelu

On väitetty perustellusti, että Estonian uhrien omaisia on kohdeltu erityisesti Ruotsin hallitusten taholta tylysti ja epäasiallisesti. On jopa väitetty, että uhrien omaisiin on suhtauduttu ikään kuin he olisivat valtion vihollisia. Epäasiallinen kohtelu on ilmennyt muun muassa omaisten vaatimusten torjumisena ja vähättelynä. Omaisten edustajaa ei otettu edes Ruotsin hallituksen Estonian katastrofin vuoksi asettamaan ’eettiseen neuvostoon’.

Virallisen rikostutkinnan suorittamatta jättäminen

Estonian katastrofin johdosta ei ole tiettävästi koskaan suoritettu kunnollista ja asianmukaista rikostutkintaa. Ruotsissa on nimenomaisesti lopetettu asiaa koskeva esitutkinta, jota ei itse asiassa ollut koskaan edes aloitettu. Verukkeena on vedottu kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) asettamiseen ja komission loppuraporttiin.

Merenkulkulaitoksesta tihkuneet huhut

Ruotsin merenkulkulaitoksesta tihkuneiden vihjeiden mukaan merenkulkulaitoksessa oltiin selvillä siitä, että Estonian uppoaminen oli ollut seurausta aluksen runkoon syntyneestä rei’ästä.

”En (…) person tillhörig Sjöfartsverket uppgav att det skulle finnas ett hål i Estonias ksrov på däck 0, på styrbord sida, vilket skulle vara den egentliga orsaken till förlisningen” (Witte: M/S Estonia sänktes, s. 31). ”(…) Spiegel TV:s källa vid Sjöfartsverket redan i december 1996 informerade Spiegel TV om att det skulle finnas en hemligstäplad SÄPO-rapport inom Sjöfartsverket, varav framgår att den egentliga orsaken till förlisningen var ett stort hål på däck 0 på styrbord sida och inte att bogvisiret slets loss” (ibid.). 

Merenkulkulaitoksen entisen virkamiehen haastattelu

”Bengt-Erik Stenmark var sjöfartsdirektör på Sjöfartverket när passagerarfärjan förliste. (…)  – Han betonar att det var flera personer på Sjöfartsverket som var inblandade när de ifrågasatte den officiella sjunkversionen. – Hur trovärdiga tyckte du de första påståendena om troliga sjunkorsaker var? – Jag tyckte så där… – I dag menar flera sjöfartsexperter att färjan skulle ha vänt sig upp och ned och fortsatt flyta om bogvisiret ramlat av? – Det finns sådana exempel. – Finns det exempel där färjan inte vänt sig om bogvisiret är borta? – Nej. – Finns det exempel på att en färja sjunkit så snabbt som Estonia utan ett hål under vattenlinjen? – Nej. – Tror du idag att Estonia hade ett hål under vattenlinjen när hon sjönk?” [Uskotko tänään, että Estoniassa oli reikä vesilinjan alapuolella)] – ”Ja.” [Kyllä.] (…) – ”Var du för besvärlig? – Ja. – Ville man inte ha sjöfartsexpertis? – Nej, inte min. (…) – Hade det inte varit naturligt att du som sjösäkerhetsdirektör hade fått frågor? – Jag var nog för öppenhjärtig, för uppriktig och blev därför snabbt bortkopplad.” 

USA:n Tukholman-suurlähetystön painostus

On väitetty, että USA:n Tukholmassa oleva suurlähetystö on voimakkaasti painostanut Ruotsin hallitusta pimittämään totuuden Estonian katastrofista.

Drew Wilsonin kirjassa The Hole (2006) on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency; NSA) 20.1.2004 päivätystä kirjeestä, jossa NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle (”to cause serious damage to the national security”).

USA:n Tukholman suurlähetystö ja aavelennot

Kuten edellä todettiin, kaksi salaperäistä yksityislentokonetta havaittiin Tukholman Arlandan lentokentällä keskiviikkona 28.9.1994. Niiden väitetään lähteneen Arlandasta mukanaan yhteensä yhdeksän rekisteröimätöntä matkustajaa. Arlandassa tiedettiin, että laskut ILFC:n koneen Gulfstream 4 aiheuttamista kuluista lähetettiin USA:n Tukholman-suurlähetystöön.

Ruotsalainen tutkiva toimittaja ja kirjailija Sven Anér on todennut olevansa vakuuttunut, että molemmat ’aavekoneet’ olivat yhteydessä Estonian katastrofiin. (I am convinced that both these ghost planes are connected to the Estonia catastrophe.)

Arlandan tullipäällikkö (chef för tullen på Arlanda) Ingrid Sandqvist on kertonut muistavansa, että Arlandassa oli paljon ’hyssyttelyä’ (hysch-hysch) sen Boeing 727:n tulo- ja lähtötullauksen osalta, joka saapui Arlandaan 27.9.1994 ja joka lähti Arlandasta seuraavana päivänä.

Juuri Arlanda oli se lentoasema, jonne Estonialla salakuljetettava sotatarvikemateriaali oli määrä kuljettaa Tukholman vapaasatamasta (från Frihamnen i Stockholm) Ruotsin tielaitoksen tilaamana erityiskuljetuksena (per en hos Vägverket förbeställd specialtransport).

Lentokoneen määränpääksi oli ilmoitettu Egypti. Tuon tiedon (Ruotsin valtamedian) toimittaja Lars Borgnäs pimitti siinä tv-lähetyksessä, jossa hän paljasti, että Estoniaa käytettiin sotamateriaalikuljetuksiin.

Virallisen tutkinnan (JAIC) yksisilmäisyys

Estonian katastrofin syyt ovat yhä edelleen tätä kirjoitettaessa (tammikuussa 2008) tutkimusten kohteina. Tämä johtuu muun ohella siitä, että kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raporttia on pidetty varsin yleisesti ’yksisilmäisenä’, poliittisena kompromissina.

SSPA Consortiumin tutkimuspäällikkö Claes Källström on todennut: ”Totuus on, että Estonia makaa aluksen oikea puoli alaspäin, ja sitä puolta eivät sukeltajat tai kauko-ohjatut kamerat ole koskaan voineet tarkastaa.”

*  *  *

On suuri joukko ihmisiä, jotka katsovat perustellusti, ettei MV Estonian katastrofissa ollut kysymys tavallisesta onnettomuudesta kansainvälisessä  matkustajalaivaliikenteessä. Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportti ei heidän käsityksensä mukaan kerro koko totuutta Estonian katastrofista eikä siihen liittyvistä seikoista ja olosuhteista.

”What kind of a world do we live in when our governments participate in the cover-up of the deaths of hundreds of their own citizens? It is our patriotic duty and moral obligation to find the truth about the sinking of Estonia. We owe this to our loved ones, to our countrymen, and to mankind. Justice and safety on the seas demands it” (Avoin kirje Viron presidentille [Ilves]; 25.11.2006; ote).


Tapio Kuosma.
Tapio Kuosma.

Tapio Kuosma on espoolainen kirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.


Kirjallisuus ja muut lähteet

Kirjallisuutta:

Anér, Sven: Estonia sprängdes! Bokförlaget Kärret. Falun 2004.

Björkman, Anders: Disaster Investigation (http://heiwaco.tripod.com/ disasterinvestigation.htm)

Björkman, Anders: Katastrofutredning (http://heiwaco.tripod.com/ katastrofkurs.htm)

Björkman, Anders: Lies and Truths about the M/V Estonia Accident. Editions EGC. Monaco 1998.

Björkman, Anders: Nya fakta om Estonia. Rapport om Estoniautredningen. Bidrag till saklig debatt om Estoniaolyckan. Beausoleil 1999.

Björkman, Anders: 28 september 1994: Estoniabluffen (Historien om ett skeppsbrott på fasta fosterlandet) (http://heiwaco.tripod.com/ estoniabluffen.htm)

Carlqvist, Knut: Tysta Leken. Fischer & Co. Mölndal 2001.

Gillberg, Jan: Estonias undergång. DSM Dokument nr 3. Estland 2006.

Rabe, Jutta: Estonia: tragedia Itämerellä. Suomentanut Kari Uotinen. Alfamer Kustannus Oy 2002. (Rabe: Estonia)

Wilson, Drew: The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994. Diggory Press. Cornwall 2006. (Wilson: The Hole)

Witte, Henning: M/S Estonia sänktes: nya fakta och teorier om Estoniagate.

Wittes förlag. Stockholm 1999. (Witte: M/S Estonia sänktes)

Muita lähteitä:

Adelskogh, Lars: Maktens lögn om m/s Estonia. Folkets Nyheter 29.9.2004 (http://www.folketsnyheter.se/?sida=artikel&aID=170)

Bagge, Peter: Krigsmateriel smugglades med Estonia (http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=6107&a=292211&printerfriendly=true)

Bagge, Peter och TT: ”Stulen radarutrustning smugglades på Estonia” (http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=6107&a=305679&printerfriendly=true)

Bodell, Niklas: ”Estonia fraktade smuggelgods” (http://aftonbladet.se/ vss/nyheter/story/0,2789,568892,00.html)

Braidwood, B.H.L.: Investigation Report. The sinking of the car/passenger ferry Estonia in the Baltic Sea on the 28th September 1994; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 85-144.

Braidwood, Brian H.L.: Supplementary Investigation Report; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 145.

Böcker och länkar om Estonia (http://axelnelson.com/skepp/ Estonia.html)

Den Oberoende Faktagruppen (Faktagruppen) [The Independent Fact Group; IFG] (http://www.factgroup.nu/fgframe_se.html)

Det största maritimabedrägeriet i alla tider  Om ’Estonia’ på svenska: Nya uppgifter 2005 och 2007 avslöjar bluffen (http://heiwaco.tripod.com/offres_emplois.htm)

Ekbom, Lars: Rapport rörande metallprover tagna från MS Estonia (10.1.2001); teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 37-39.

Estonia-tutkimukset puutteelliset”. Yle Teksti-TV (Sivu 138/1) (sunnuntai) 27.5.2007  (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P138_01.html)

Examination Report No. 1.3/00/3664. Materialprüfungsamt des Landes Brandenburg [Material Testing Laboratory of the State of Brandenburg]. Office translation; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 146-161.

Fellows, Michael G.: A Second Opinion on the Explosion Damage Report On the Car / Passenger Ferry Estonia by Brian H.L. Braidwood. May 2000; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 146-161.

Final Report on the Capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden. Edita Ltd. Helsinki 1997.

Förlisningen av Passagerarfärjan Estonia den 28. september 1994 (http://mitglied.lycos.de/estonia/start_svenska.html)

Hemliga dykningar efter Estonias förlisning. Världen idag 6.2.2006 (http://www.varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319160403_893/20070319160403_893.dbp.asp)

Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The German Group of Experts (Report / GGE) (http://www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html)

Kuosma, T.: Tapaus Estonia. Helsinki 2008.

Leivo, Margus: Matkustaja-alus Estonian nostaminen merenpintaan. Vetoomus (http://www.ms-estonia.org/main.php?lang=fin)

Militära transporter och explosionshål i skrovet. Världen idag 2.2.2006 (varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319160357 _237/ 20070319160357_237.dbp.asp)6

Militärdykare bekräftar hemliga militära operationer. Världen idag 15.9.2006 (varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319192221 _917/20070319192221_917.dbp.asp)

Muistio vastauksista (fin): Muistio Viron hallituksen M/V ESTONIAN kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä (http://www.onnettomuustutkinta.fi/ 37383.htm)

Mystisk last på katastrofeferja «Estonia» (www.dagbladet.no/nyheter/ 2004/11/30/416180.html)

Report of the Committee of Experts formed for the investigation of circumstances related to the transport of equipment for military use on the passenger ferry ”Estonia” in September 1994 (http://de.geocities.com/tmxdiver/newEstoniaReport.html)

Report: X-Ray Microstructure Investigations on Two Specimens of Shipbuilding Plates (12.9.2000 Report-no: 20130-03). Institut für Materialprüfung und Werkstofftechnik Dr Dölling + Dr Neubert GmbH; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 222-234.

Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian. Julkaistu: 10.5.2007. HS.fi 26.5.2007 (http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/ Ruotsin+radio+R%C3%A4j%C3%A4hdys+saattoi+upottaa+Estonian/1135227144514)

Southwest Research Institute Project No. 18.04042.01.109 ”Examination of Metal Samples for Evidence of Shock Loading”. Final Report; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 235-243.

The German Group of Experts (GGE) (http://www.estonia.xprimo.de/ home.html)

The M/S Estonia Accident Investigation: The Biggest Fraud in Maritime History(http://heiwaco.tripod.com/news.htm)

Update to the Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The German Group of Experts. [This update covers the time from June 2000  December 2006.] (Update to the Report / GGE) (http://www.estonia.xprimo.de/start.html)

Vittnesmål. Estoniasamlingen (http://www.estoniasamlingen.se/ content.aspx?idx=0&sub=1&ex=n)

Width, Henrik: Militærutstyr smuglet med ”Estonia” (www.aftenposten.no/nyheter/uriks/article922808.ece)

Ångström, Lars: ”Mörkläggningen om Estonia Sveriges största rättsskandal”. DN Debatt 3.5.2007 (http://www.dn.se/Dnet/jsp/ polopoly.jsp?d=572&a=533734)

43 KOMMENTTIA

  1. Kaikessa järkyttävyydessäänkin tämä artikkeli on kiitoksen arvoinen. Tai voi sanoa että juuri siksi koska se kertoo kuinka lähes tuhat syytöntä ihmistä tapettiin surutta joidenkin tahojen likaisen valtapelin seurauksena.
    Ei varmaan tämän luettuaan enää kukaan usko että kyse olisi ollut puhtaasta merionnettomuudesta Estonian kohdalla. Aivan kuten 9-11 niin tämäkin ’onnettomuus’ velvoittaa meitä vaatimaan kaikkien asioiden objektiivista analyysia jota kukaan ei voi koskaan kieltää.
    Kiitos Tapio Kuosma!

  2. Kiitos paljon, Truth_hunter, kommentistasi 28.9.2016 at 13:22

    Tapaus MV E on todella suuri. Yksi huomionarvoinen seikka on, ettei tragedia herättänyt maassamme juurikaan keskustelua, erityisesti kun otetaan huomioon
    Ruotsissa ja Virossa käyty debatti. (On totta, että suomalaisia uhreja oli vähemmän kuin mainituissa naapurimaissamme. Mutta periaatteessa tulisi tietysti murehtia jokaisesta uhrista. Suomessa vallitsee puhumattomuuden kulttuuri.)
    ¤
    Mitä katastrofin jälkeen on tapahtunut; eräitä faktoja

    Vuosi 1994
    Keskiviikko, syyskuun 28. päivä (1994): Viron Radio Kuku lähetti ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelun Suomen Utöltä. Tämä saattoi kertoa, että hän oli juuri pelastanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin. Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi nauhoituksen myöhemmin.
    Kysymys: Miksi Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi Viron Radio Kukun keskiviikkona 28.9.1994 lähettämän nauhoituksen ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelusta, jossa tämä kertoi pelastaneensa Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin?

    Ruotsin TV-aktuellt keskeytti kello 18:n uutislähetyksen ilmoittaakseen, että Estonian kapteeni (Arvo Andresson) oli elossa ja että häntä hoidettiin sairaalassa Suomessa (Befälhavaren på den förlista färjan Estonia har överlevt och vårdas på sjukhus i Finland).

    Syyskuun 29. päivä (1994): Useat ruotsalaiset sanomalehdet (muun muassa Dagens Nyheter) ilmoittivat, että Estonian vapaavuorossa ollut toinen kapteeni Avo Piht oli pelastettu.

    Syyskuun 30. päivä: Virolaisten sanomalehtien mukaan meriturvallisuusjohtaja Bengt-Erik Stenmark oli ilmoittanut, että tutkintakomissio oli kuullut Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä.

    Ingvar Carlsson (Ruotsin pääministerinä 1.3.1986 – 4.10.1991 ja 7.10.1994 – 22.3.1996) ilmoitti TV Aktuelltissa, että oli ryhdyttävä kaikkiin ponnistuksiin aluksen nostamiseksi (”alla ansträngningar måste göras för att få upp fartyget, det av hänsyn till de människor som redan har drabbats väldigt hårt”).

    Lokakuun 1. päivä: Lauantaiaamuna 1.10. aloitettiin sukellukset Estonian hylylle. Sukelluksiin osallistui suuri määrä sukeltajia. – Väitetään, että sukelluksissa löydettiin reikä laivan rungossa laivan oikealla puolella lähellä keulavisiiriä (”ett hål i skrovet på styrbords sida inte långt ifrån bogvisiret”). Sukeltajien päätelmänä väitetään olleen, että rei’än oli aiheuttanut laivan sisäpuolella tapahtunut räjähdys (”hålet uppstått genom en explosion inifrån”). Rei’än väitetään olleen niin suuri, että sukeltaja varusteineen mahtui kulkemaan rei’ästä sisälle laivaan. Sukeltajien oli sitouduttava elinikäiseen vaitiololupaukseen (”Dykarna beläggs med livslångt tysthetslöfte.”).

    Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga protestoi Ruotsin ulkoministeriössä Ruotsin viranomaisten haluttomuudesta (ja / tai kieltäymisestä) antaa tietoja virolaisista eloonjääneistä.
    Kysymys: Miksi Ruotsin viranomaiset olivat haluttomia antamaan tietoja (tai miksi ne kieltäytyivät antamasta tietoja) virolaisista eloonjääneistä?

    Lokakuun 2. päivä (1994): Muistojumalanpalvelus suurkirkossa Tukholmassa.

    Tutkintakomission (JAIC) tutkinnan puitteissa suoritetussa (ja suomalaisten toteuttamassa) kadonneen keulavisiirin etsinnässä löydettiin seitsemän kertaa kymmenen (7 x 10) metrin suuruinen kohde merenpohjasta siltä paikalta, johon Estonia oli uponnut. Suomalaiset ottivat kaikuluotainkuvia kohteesta, jonka – analyysin jälkeen – katsottiin olevan teräslevy. – Niiden filmien, jotka kohteesta otettiin, on väitetty sittemmin kadonneen.
    Kysymys: Kenen toimesta, miksi, miten, milloin ja mihin suomalaisten kysymyksessä olevasta (2.10.1994 löydetystä) kohteesta (teräslevy tai jokin muu esine [keulavisiiri]?) ottamat kaikuluotainfilmit katosivat?

    Lokakuun 4. päivä (1994): Hallinnollinen vastuu tutkintakomissiosta siirrettiin Virolta Ruotsille.

    Tutkintakomissio (JAIC) julkaisi lehdistötiedotteen, jossa vika keulavisiirissä ilmoitettiin todennäköisimmäksi syyksi haaksirikolle.

    Lokakuun 7. päivä (1994): Viron turvallisuuspoliisi julkaisi Interpolin kautta etsintäkuulutuksen, jossa etsittiin Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä. Syyksi esitettiin, että Piht oli monien todistajien mukaan pelastettujen joukossa ja että hän oli haverin selvittämisen kannalta tärkeä henkilö.
    Kysymys: Mitä Estonian kohtalokkaalla matkalla todistettavasti mukana (vapaavuorossa) olleelle laivan toiselle kapteenille Avo Pihtille lopulta tapahtui?

    Lokakuun 17. päivä (1994): Tutkintakomissio (JAIC) ilmoitti kokouksessa Tallinnassa, että Estonian haaksirikko johtui siitä, että keulavisiiri oli iskeytynyt paikoiltaan (katkennut; ”bogvisiret slagits av”) niin että vesi saattoi virrata sisään autokannelle ja siten upottaa aluksen. Tästä tiedotteesta muodostui sittemmin tutkintakomission alustava raportti (preliminärrapport) ja juuri se selitys Estonian haaksirikolle, josta tutkintakomissio on siitä lähtien pitänyt kiinni ja joka on myöhemmin muodostunut Ruotsin viralliseksi kannaksi.

    Lokakuun 18. päivä: Tutkintakomissio (JAIC) ilmoitti, että keulavisiiri oli paikallistettu 1.570 metriä länteen hylystä. (Keulavisiirin sijaintipaikka oli Estonian menosuunnan huomioon ottaen mainitun matkan verran edempänä kuin itse hylky!) – Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist ja monet muut asiaa tutkineet ovat sitä mieltä, että keulavisiiri löydettiin jo paljon aikaisemmin ja että keulavisiirin etsintä oli ollut vain harhautusmanööveri ajan saamiseksi hylyn ja merenpohjan tutkimisoperaatiolle ymv.

    Lokakuun 27. päivä: Ruotsalainen Expressen julkaisi artikkelin otsikolla ’SÄPO selvitti Estoniaan kohdistettua sabotaasia’ (”SÄPO utredde sabotage mot Estonia”). Poliisi-intendentti (polisintendent) Tore Forsberg vahvisti Expressenille, että SÄPO oli suhtautunut saapuneisiin vihjeisiin erittäin suurella vakavuudella.

    Marraskuun 12. päivä (1994): Estonia-katastrofin tutkinnan analyysiryhmä esitti Estonian nostamista.

    Marraskuun 13. päivä: Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga välitti käynnillään Ruotsin ulkoministeriössä 13.11. Viron hallituksen terveiset, joiden mukaan Estonia koski varsin komplisoitua asiakysymystä, jonka ei tulisi antaa kehittyä ulkopoliittiseksi konfliktiksi (”en synnerligen komplicerad sakfråga som inte borde tillåtas utvecklas till en utrikespolitisk konflikt”).

    Marraskuun 18. päivä (1994): Estonian keulavisiiri nostettiin merestä.

    Marraskuun 29. päivä (1994): Ruotsin merenkulkulaitos (Sjäfartsverket) kirjoitti sopimuksen Rockwater AS:n kanssa sukelluksista Estoniaan.

    Joulukuun 1.-4. päivä: Meriturvallisuusjohtaja Johan Fransonin johtamia sukelluksia. Näissä sukelluksissa nostettiin merenpohjasta Estonian atlanttilukon pultti (bulten till atlantlåset), joka kuitenkin nostamisen jälkeen heitettiin takaisin mereen. Vastuullinen tästä toimenpiteestä oli (sittemmin kuollut) onnettomuustutkija Börje Stenström.
    Kysymys: Mikä oli todellinen syy tärkeän todisteen (atlanttilukon pultti) heittämiselle takaisin mereen?

    Joulukuun 15. päivä (1994): Ruotsin hallitus teki päätöksen Estonian peittämisestä betonilla. Ruotsin merenkulkulaitos (Sjöfartsverket) sai tehtäväksi jättää ehdotuksen hylyn peittämisestä sekä haaksirikkopaikan valvonnasta.

    Vuosi 1995
    Helmikuun 23. päivä (1995): Sopimus Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta allekirjoitettiin Ruotsin, Viron ja Suomen välillä.

    Maaliskuun 2. päivä (1995): Ruotsin hallitus antoi merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) tehtäväksi suorituttaa Estonian peittäminen betonikuorella. Sopimus tehtiin NCC:n johtaman konsernin kanssa. Ruotsin valtion oli määrä vastata kaikista kustannuksista, joiden laskettiin nousevan 352 miljoonaan kruunuun. Medialle ilmoitettiin, että kustannukset nousisivat 150 – 200 miljoonaan kruunuun.
    Kysymys: Miksi Ruotsin valtion oli määrä vastata kaikista Estonian hylyn betonikuorella peittämisen kustannuksista? Viittaako tämä siihen, että Suomi ja Viro eivät olleet Estonian betonikuorella peittämisen kannalla tai etteivät ne ainakaan vaatineet sitä? Tarkoittaako tämä, että Estonian hylyn betonikuorella peittäminen oli nimenomaan Ruotsin ’intressissä’?

    Kesäkuun 1. päivä: Ruotsin parlamentti (valtiopäivät) hyväksyi Ruotsin, Suomen ja Viron välillä 23.2.1995 tehdyn sopimuksen Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta. – Tallinnassa 23.2.1995 Suomen tasavallan, Viron tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä tehty sopimus M/S Estoniasta (49/1995), jonka Suomen tasavallan presidentti on hyväksynyt 17.7.1995 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 27.7.1995, on tullut voimaan 26.8.1995 niin kuin siitä on sovittu. – Sopimuksen 1 artiklan mukaan M/S Estonian hylkyä ja sitä ympäröivää aluetta, sellaisena kuin se on määritelty 2 artiklassa, pidetään onnettomuuden uhrien viimeisenä leposijana, ja sellaisena sille on osoitettava asianmukaista kunnioitusta. – Sopimuspuolet sopivat, että M/S Estoniaa ei nosteta (3 artikla). – Sopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaan [s]opimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kansallisiin lainsäädäntötoimiin kriminalisoidakseen kaikki viimeisen leposijan rauhaa häiritsevät toimet, erityisesti sukeltamisen tai muut toimet uhrien tai omaisuuden nostamiseksi hylystä tai merenpohjasta. – Sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen mukaan [s]opimuspuolet sitoutuvat huolehtimaan siitä, että tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen rikoksen tekemisestä on mahdollista rangaista vankeudella. – Sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan [e]dellä olevien määräysten estämättä sopimuspuoli voi ryhtyä toimenpiteisiin hylyn peittämiseksi tai hylystä aiheutuvan meriympäristön pilaantumisen estämiseksi.

    Vuosi 1996
    Helmikuu: Niin kutsuttu Felix-raportti julkistettiin. Felix-ryhmän väitettiin muodostuvan entisen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun virkailijoista ja agenteista. Raportin aiheena oli organisoitu rikollisuus Baltian entisissä neuvostotasavalloissa. Väitettiin, että Estonialla oli salakuljetettu aseita.

    Toukokuu: Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) virolainen edustaja Enn Neidre erosi komission jäsenyydestä. Syyksi ilmoitettiin esteellisyys.
    Kysymys: Miksi virolaisen Enn Neidren esteellisyyttä JAICin jäseneksi ei ollut havaittu ennen kuin hänet määrättiin komission jäseneksi? Mikä oli todellinen syy Neidren komission jäsenyydestä eroamiseen?

    Kesäkuu: Liikenneministeri Ines Uusmann ilmoitti, että Estonian päällystämistä betonilla koskeva hanke oli pysäytetty (”man beslutat att vänta med övertäckningen av Estonia”).

    Heinäkuu: Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) virolainen puheenjohtaja Andi Meister erosi tehtävästään. Erotessaan Meister moitti tutkintakomission ruotsalaista osapuolta, erityisesti Olof Forssbergia, röyhkeydestä ja päällepäsmärin tavoista (för arrogans och översittarfasoner).
    Kysymys: Miksi JAICin puheenjohtaja, virolainen Andi Meister erosi komission puheenjohtajan tehtävästä? Mikä oli todellinen syy eroon?

    Elokuun 15. päivä (1996): DN (Dagens Nyheter) Debatt julkaisi meriturvallisuusasiantuntijan, laivanrakennusinsinööri Anders Björkmanin artikkelin ’Keulavisiiri ei haverin syynä’ (”Bogvisiren inte haveriorsaken”). Artikkelissa katsottiin, ettei Estonian katastrofi ollut voinut tapahtua sillä tavoin kuin tutkintakomissio halusi tehdä tiettäväksi. Estonian rungosta oli etsittävä reikää (aukko; hål), josta todellinen selitys katastrofille löydettäisiin.

    Vuosi 1997
    Tammikuu: Saksalainen toimittaja Jutta Rabe sai Ruotsin hallituspiireihin yhteydessä olevalta henkilöltä tietoja, joiden mukaan USA oli Estonian haaksirikkoa koskevan pimityksen takana ja että Avo Piht ja seitsemän muuta Estonian miehistön jäsentä (siis yhteensä kahdeksan ihmistä) oleskelivat nyttemmin USA:ssa.

    Toukokuu: Ruotsin merenkulkulaitoksen lähde antoi Dagens Ekolle vihjeen, jonka mukaan (Ruotsin) valtion haverikomission päällikkö Olof Forssberg oli vuonna 1959 vastaanottanut kirjeen, jota hän ei ollut antanut diarioitavaksi.

    Toukokuun 26. päivä: Dagens Eko julkaisi aamulla ’uutisen’ mainitusta diarioimattomasta kirjeestä. Samana päivänä iltapäivällä Liikenneministeri Ines Uusmann ilmoitti, että Olof Forssberg oli erotettu virastaan. Uusmann ilmoitti samalla tuntevansa suurta luottamusta Forssbergiin, joka sai pitää arvonsa (titel) ja palkkansa. Vähän myöhemmin hallitus nimitti Forssbergin hovioikeudenlaamanniksi (hovrättslagman) Svean hovioikeuteen. Forssbergin seuraajaksi nimitettiin puolustusministeriön aikaisempi oikeuspäällikkö (rättschef) Anne-Louise Eksborg.
    Kysymys: Mikä oli todellinen syy (Ruotsin) haverikomission päällikön Olof Forssbergin virasta erottamiseen ?

    Elokuun 17. päivä (1997): Ruotsin merenkulkulaitoksen alus Ale karkotti saksalaisen hinaajan, jolta valmisteltiin sukelluksia haveripaikalle.

    Syyskuun 4. päivä: Bengt Schager jätti eronpyyntönsä komission psykologisen asiantuntijan tehtävästä.
    Kysymys: Miksi Bengt Schager erosi tehtävästään?

    Syyskuu: Andi Meister julkaisi kirjansa ’Lopetamata logiraamat’ (Päättämätön lokikirja; Den oavslutade loggboken).

    Syyskuun 23. päivä: Ruotsin hallitus asetti ’analyysiryhmän’ tutkimaan Estonia-katastrofia ja sen seurauksia. Puheenjohtajaksi määrättiin Ruotsin Punaisen Ristin silloinen pääsihteeri Peter Örn. Jäseniksi määrättiin Lillemor Arvidsson, Christina Jutterström, Conny Nordin ja Stig Strömholm. Lillemor Arvidsson pyysi sittemmin saada erota analyysiryhmästä. Hänet korvattiin Leni Björklundilla.
    Kysymys: Miksi Lillemor Arvidsson pyysi eroa analyysiryhmästä?

    Marraskuun 6. päivä: Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) virolainen jäsen Priit Männik pakotettiin eroamaan. Männikin ilmoitettiin istuneen komissiossa Viron poliisin mandaatilla, josta poliisista hänet oli erotettu.
    Kysymys: Oliko JAICin virolaisen jäsenen Priit Männikin komission jäsenyydestä eroamaan pakottamisella muita kuin ilmoitettuja syitä?

    Joulukuun 3. päivä (1997): Tutkintakomissio (JAIC) antoi loppuraporttinsa (3.12.1997).

    DN Debatt julkaisi Bengt Schagerin artikkelin Miehistön virhe salataan (Besättningens misstag förtigs.).

    Vuosi 1998
    Tammikuun 24. päivä: SvD (Svenska Dagbladet) Brännpunkt julkaisi Johan Ridderstolpen ja Björn Stenbergin artikkelin ’Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta’ (Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta).

    Tammikuun 30. päivä: Ruotsalainen Finanstidningen julkaisi Åke Sundströmin artikkelin ’Estoniarapporten: En skymf mot döda och efterlevande’ (Estonia-raportti: Häpeä kuolleita ja eloonjääneitä kohtaan).

    Helmikuun 4. päivä: Finanstidningen julkaisi Mats Odellin artikkelin ’Dags att tala ut’ (Aika puhua suoraan.).

    Helmikuun 18. päivä: (Ruotsalainen) pääsyyttäjä Torsten Lindstrand päätti lopettaa (koskaan kunnollisesti aloittamattoman) esitutkintansa Estonian haaksirikon osalta.
    Kysymys: Painostettiinko pääsyyttäjä Torsten Lindstrand lopettamaan Estonian katastrofin esitutkinta?

    Helmikuun 24. päivä (1998): Finanstidningen julkaisi (24.2.1998) historioitsija-kirjailija Knut Carlqvistin artikkelin ’Hål under vattenlinjen?’ (Reikä vesirajan alapuolella?). Artikkeli oli ensimmäinen, jossa kyseenalaistettiin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) loppuraportin keskeinen tulos. – Carlqvistin artikkelia seurasi (Finanstidningenissä) 30 viralliselle selitykselle kriittistä artikkelia. Viimeinen 31 artikkelista (Yksi sukeltaja liikaa [’En dykare för mycket’]) – julkaistiin 14.9.2000.

    Huomautuksia: Kansainvälisen tutkintakomission loppuraportissa Estonian katastrofin syitä kuvataan seuraavasti: ”The ESTONIA’s bow visor locking devices failed”; ”The ramp fell forwards and remained resting inside ther visor. In a few minutes the visor started falling forwards.” – ”The ramp then followed the visor in a forward, tumbling motion. (…) The visor subsequently tilted over the stem, left the ramp fully open allowing large amounts of water to enter the car deck, and as it fell collided with the bulbous bow of the vessel.” – ”The ESTONIA capsized due to large amounts of water entering the car deck”; ks. Estonia – Final Report, s. 175 ja 225). – Muistiossa Viron hallituksen M/V Estonian kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä (www.onnettomuustutkinta. fi/37383.htm) Estonian katastrofin syy esitetään seuraavasti: ”Onnettomuuden syy oli, että visiirin kiinnitykset murtuivat niiden lujuuden ylittäneen ulkoisen kuorman takia. Tämän jälkeen visiiri hakkasi keulakantta ja visiiri putosi mereen avaten rampin. Lähes vasta-aallokkoon kulkeneen aluksen avoimesta rampin aukosta syöksyivät vesimassat sisään aiheuttaen nopeasti aluksen kallistumisen.” – Nuo ovat siis ne päätelmät ja selitykset, joiden totuudenmukaisuuden Knut Carlsson ja monet muut kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) työn ja loppuraportin kriitikot kiistävät. Kritiikin mukaan Estonian nopeaa uppoamista ei voida selittää edellä kuvatuilla JAICin jäsenten ilmoittamilla ja JAICin raportissa esitetyillä syillä (1. [keula]visiirin kiinnitysten murtuminen [merenkäynnin ymv. Johdosta]; 2. [keula]visiirin putoaminen mereen; 3. [auto]rampin avatuminen [keula]visiirin mereen putoamisen seurauksena; 4. rampin aukosta autokannelle syöksyneet vesimassat). – JAICin raportin kriitikkojen mukaan Estonian uppoamisen syy on löydettävissä Estonian runkoon, vesirajan alapuolella, syntyneestä suuresta aukosta (reikä; hål) tai aukoista. Aukon (aukkojen) syntymisen syyksi on arveltu Estonian rungon räjäyttämistä sisältäpäin ja / tai jonkin meressä olleen esineen (kuten sukellusvene) törmäystä Estoniaan tai Estonian törmäystä johonkin meressä olleeseen esineeseen (kuten sukellusvene).

    Elokuun 2. päivä (1998): Laivanrakennusinsinööri Anders Björkman paljasti artikkelissaan SvD Brännpunktissa, että tutkintakomissio (JAIC) oli leimannut suoritetut vakaisuuslaskelmat (stabilitetsberäkningar) salassapidettäviksi.
    Kysymys: Miksi JAIC on leimannut suoritetut vakaisuuslaskelmat (stabilitetsberäkningar) salassapidettäviksi?

    Syyskuun 23. päivä (1998): Laivanrakennustekniikan professori Anders Ulfvarson moitti SvD Brännpunktissa tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia vakavista puutteista.

    Joulukuun 1. päivä: Saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt) Henning Witte pakotettiin luopumaan tehtävästään omaisjärjestö DISin juridisena asiamiehenä. Witten eroa oli edeltänyt valtapeli yhdistyksen hallituksessa. Valtapelistä olivat vastanneet Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) majuri Allan Sooman ja tämän serkku Gunnar Bendréus.
    Kysymys: Oliko Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu (MUST) saksalaisen asianajajan Henning Witten omaisjärjestö DISin lainopillisen asiamiehen tehtävästä eroamisen takana? Mikäli vastaus on myöntävä, mistä syystä MUST halusi Witten eroavan mainitusta tehtävästään?

    Vähän ennen joulua 1998: Johan Ridderstolpe ja Henning Witte löysivät videofilmiltä B 40 b paketin (ett paket), joka muistutti räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (”en icke detonerad sprängladdning”). Filmissä oli päiväys 9.10.1994. Eräs laivaston entinen (rynnäkkö)sukeltaja (attackdykare), jota konsultoitiin paketin identifioimiseksi, katsoi voivansa vahvistaa, että kysymys oli räjäyttämättömästä räjähdyspanoksesta. Myös Spiegel TV:n uskottu asiantuntija Martin Volk tuli samaan lopputulokseen. – Aftonbladet kääntyi asiassa tutkintakomission puoleen. Tämä antoi tiedon, että kysymyksessä oli eloonjäämispaketti (överlevnadspaket).

    Vuosi 1999
    Tammikuu (1999): Henning Witte ilmoitti lehdistotiedotteessa, että hän oli aloittanut työnsä Estonian haaksirikossa menehtyneiden omaisten järjestössä (Estoniaanhöriga), joka muodostui 20 omaisesta.

    Henning Witte ilmoitti, että tutkintakomission filmimateriaalista oli löytynyt kaksi räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (”två inte detonerade sprängladdningar”).

    Helmikuun 3. päivä (1999): Finanstidningen julkaisi kuvat räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista Johan Ridderstolpen kommentein varustettuina. Julkaisemista oli edeltänyt (Ruotsin) Psykologisen puolustuksen hallituksen lehteen kohdistama painostus kuvamateriaalin julkaisematta jättämiseksi. – Finanstidningen julkaisi artikkelin kuvineen myös internetissä. Tunnin kuluessa julkaisemisesta kyseinen internet-sivu vaihdettiin toiseen ilman lehden myötävaikutusta. Vasta kolme vuorokautta myöhemmin Finanstidningenin onnistui saada oma sivunsa uudelleen internetiin.
    Kysymys: Miksi (Ruotsin) Psykologisen puolustuksen hallitus painosti Finanstidningeniä räjäyttämättömiä räjähdyspanoksia sisältävän kuvamateriaalin julkaisematta jättämiseksi? – Kuka tai mikä elin poisti Finanstidningenin mainitun kuvamateriaalin sisältävän www-sivun ja vaihtoi sen toiseen sivuun?

    Helmikuun 6. päivä (1999): SvD (Svenska Dagbladet) Brännpunkt julkaisi artikkelin 28 eloonjääneestä: Meidän todistajanlausunnoistamme ei ole kerrottu korrektisti. (”Våra vittnesmål är inte korrekt återgivna.”)

    Helmikuun 11. päivä (1999): Ruotsin hallitus päätti, ettei kuolleitten nostamiseksi Estonian hylystä ryhdytä toimenpiteisiin. Päätöstä olivat edeltäneet neuvottelut Viron, Suomen ja Tanskan hallitusten kanssa.

    Helmikuun 17. päivä (1999): Finanstidningen julkaisi artikkelin ’Yksi pommi liikaa’ (”En bomb för mycket”) räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista saatujen tietojen johdosta. Myös tällä kertaa lehden kotisivu vaihdettiin ja sen toimintaa häirittiin.
    Kysymys: Miksi ja kenen toimesta Finanstidningenin kotisivu (jossa 17.2.1999 julkaistiin artikkeli räjäyttämättömistä räjädyspanoksista) vaihdettiin ja kotisivua häirittiin?

    Helmikuun 27. päivä (1999): Svenska Dagbladetin toimittaja Björn Hygstedt julkaisi ensimmäisen häväistyskirjoituksensa saksalaista asianajajaa (Rechtsanwalt) Henning Witteä vastaan.
    Kysymys: Miksi Svenska Dagbladetin toimittaja Björn Hygstedt kirjoitti ja mainittu lehti julkaisi häväistyskirjoituksen saksalaista asianajajaa (Rechtsanwalt) Henning Witteä vastaan?

    Helmikuun 28. päivä (1999): Björn Hygstedt julkaisi toisen häväistyskirjoituksensa Henning Wittteä vastaan. Artikkelit muodostivat alkutahdin häirintäsarjalle Witteä ja hänen asianajotoimintaansa vastaan.
    Kysymys: Miksi Svenska Dagbladetin toimittaja Björn Hygstedt kirjoitti ja mainittu lehti julkaisi toisen häväistyskirjoituksen saksalaista asianajajaa (Rechtsanwalt) Henning Witteä vastaan?

    Kesäkuun 14. päivä (1999): The Independent Fact Group / Faktagruppen antoi raporttinsa ’Asiakirjaväärennys puuttuvan merikelpoisuuden salaamiseksi’ (”Urkundsförfalskning för att dölja bristande sjövärdighet”).

    Kesäkuun 23. päivä: Ruotsin hallitus päätti, että omaisten ja eloonjääneiden tukemiseksi Estonian haaksirikon johdosta käytettäisiin enintään 3,2 miljoonaa kruunua.

    Elokuun 10. päivä (1999): Meyer-telakan asiantuntija Werner Hummel ilmoitti englantilaisen räjähdeasiantuntijan Brian Braidwoodin tulleen siihen tulokseen, että keulavisiirin irtoaminen oli aiheutunut vähintään kolmesta räjähdyksestä rampin ja visiirin välissä (mellan rampen och visiret). (Braidwoodin raportti löytyy osoitteesta http://www.estoniaferrydisaster.net tai http://www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html.)

    Syyskuun 11. päivä (1999): Omaisyhdistys AgnEf teki rikosilmoituksen sen satamapöytäkirjan epäillystä väärentämisestä, johon Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) selvityksessä viitattiin.

    Vuosi 2000
    Tammikuun 6. päivä: Hamburger Abendblatt julkaisi Reiner Gatermannin artikkelin ’Das kollektive Schweigen’ (Kollektiivinen vaikeneminen).

    Toukokuun 29.-30. päivä (2000): Estonian katastrofia käsittelevä kansainvälinen seminaari, jonka oli järjestänyt omaisyhdistys AgnEf.

    Heinäkuun 14. päivä: Ministeri Mona Sahlin vetosi yhdysvaltalaiseen harrastajasukeltajaan, miljonääri Gregg Bemisiin, jotta tämä ei suorittaisi suunniteltuja sukelluksia Estonian hylylle: ”Regeringen motsätter bestämt ditt initiativ och vädjar till dig att ompröva dina planer.” (Hallitus vastustaa päättäväisesti aloitettasi ja vetoaa sinuun, jotta harkitsisit uudelleen suunnitelmiasi.)

    Elokuun 22. päivä (2000): Expressen uutisoi aamupainoksessaan: [HB], 41, Tukholmasta oli yksi ensimmäisistä, joka sukelsi Estoniaan. Hän sanoo, että hän näki ja filmasi suuren rei’än aluksen kyljessä. (”[HB], 41, från Stockholm var en av de första som dök ner till Estonia. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida.”) ([HB] on sukeltaja ja laivaston reservin upseeri.) – Siinä artikkelissa Estoniasta, joka julkaistiin lehden iltapainoksessa, ei sanottua uutista enää ollut.

    Elokuun 22. päivä (2000): Yhdysvaltalainen harrastajasukeltaja ja miljonääri Gregg Bemis ryhtyi yhteistyössä saksalaisen toimittajan Jutta Raben kanssa Estonian hylylle suoritettavien sukellusten toimeenpanoon. Mitään väliintuloa sukellusten estämiseksi ei voitu tehdä, koska sen enempää Saksa kuin USA:kaan ei ollut allekirjoittanut hautarauhasopimusta ja koska hylky lepäsi kansainvälisillä vesillä. Jos joku sukeltajista tai sukellusten järjestäjistä tulisi Ruotsiin, Suomeen tai Viroon, hänet voitaisiin asettaa syytteeseen Estonian hautarauhan rikkomisesta. – Sukeltajat löysivät aluksen keularampista (bogramp) rei’än, joka oli suuruudeltaan kaksi ja puoli metriä kertaa 70 senttimetriä (250 cm x 70 cm). Sukeltajat polttoleikkasivat rei’än reunoista irti kaksi palasta, jotka toimitettiin myöhemmin metallurgisiin tutkimuksiin. Niiden tulos viittasi siihen suuntaan, että Estoniassa oli tapahtunut räjähdys.

    Syyskuun 5. päivä (2000): Ministeri Mona Sahlin tapasi muiden valtiopäiväpuolueiden edustajia keskustellakseen saksalaisen toimittajan Jutta Raben filmistä, joka osoitti, että Estonian hylyn vieressä merenpohjassa oli kaksi ruumista.

    Syyskuun 6. päivä: Virolaiset Estonian hukkuneiden omaiset lähettivät ruotsalaiselle uutistoimistolle TT:lle faksin, jossa he ottivat etäisyyttä omaisyhdistys DISin puheenjohtajaan (ordförande) Gunnar Bendérusiin. TT ei välittänyt tiedotetta eteenpäin.

    Syyskuun 14. päivä (2000): Riippumaton ’faktaryhmä’ (The Independent Fact Group; Den Oberoende Faktagruppen; faktagruppen) esitti kuvatodisteita siitä, että Estonian hylyllä oli esiintynyt sukellustoimintaa ajanjaksolla, joka alkoi kesäkuun 1996 jälkeen ja päättyi ennen kesää 2000. Asianomaisille viranomaisille esitettiin seuraavat kysymykset: 1) Kuka on avannut ja sulkenut rampin? 2) Ovatko rampin avanneet ja sulkeneet ruotsalaiset vai suomalaiset viranomaiset vai joku kolmas osapuoli? 3) Miksi ramppi on avattu ja suljettu?

    Syyskuun 15. päivä: Ministeri Mona Sahlin kutsui Estonian uhrien omaiset ja eloonjääneet tiedotustilaisuuteen. Sahlin ilmoitti, ettei ketään asiantuntijaa määrättäisi tutkimaan Estonia-sukellusten yhteydessä otettua filmimateriaalia. Ruotsin hallituksen päätöksestä 15.12.1994 siitä, ettei Estoniaa nostettaisi merestä, pidettiin kiinni. Sahlin ilmoitti hallituksen katsovan, ettei ollut syytä kyseenalaistaa kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia.

    Lokakuun 3. päivä: Maltillisen kokoomuksen (m) kansanedustaja Tom Heyman vaati eduskunta-aloitteessaan (motion), että Ruotsin hallitus neuvotteluissa Viron kanssa herättäisi kysymyksen tarpeesta saada aikaan uskottava haveriselvitys (haveriutredning).

    Lokakuun 4. päivä: Kansanedustajat Rolf Åbjörnsson (kristillisdemokraatit; kd) ja Ulla-Britt Hagström (kd) vaativat eduskunta-aloitteessaan (motion) lisäselvityksiä Estonian haaksirikon syistä ottaen huomioon sen, mitä oli tullut esiin tutkintakomission raportin julkistamisen jälkeen.

    Lokakuun 5. päivä: Kansanedustaja Lars Ångström (Ympäristöpuolue Vihreät; mp) vaati eduskunta-aloitteessaan (motion), että riippumattomia kansainvälisiä asiantuntijoita pyydettäisiin tutkimaan (muun ohella) seuraavia seikkoja: Miten Estonia saattoi upota niin nopeasti (hur Estonia kunde sjunka så snabbt)? Oliko keulavisiiri räjäytetty (ifall bogvisiret utsatts för sprängning)? Onko Estonian rungossa reikä (om det finns ett hål i Estonias skrov synligt eller ej)? Ångström on vaatinut lisäksi, että (Ruotsin) merenkulkulaitos virallisesti dokumentoi sen työn, joka oli suoritettu Estonian autokannella.

    Lokakuun 9. päivä (2000): Gregg Bemis ja Jutta Rabe pidätettiin poissaolevina (anhålls i sin frånvaro) Estonian hautarauhan rikkomisesta. – Rikoksesta hautarauhaa vastaan voidaan tuomita enintään kahden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen.

    Lokakuun 24. päivä (2000): Professori Anders Ulfvarson (Chalmers tekniska högskola) antoi lausunnon elinkeinoministeriöstä saapuneista, Estonian haaksirikon haveriselvitystä koskevista asiakirjoista. Ulfvarsonin lausunnossa tuotiin esiin, että asiakirjat dokumentoivat vakavia puutteita JAIC:n loppuraportissa (”handlingarna dokumenterar allvarliga brister i JAIC:s slutrapport”). Puutteet ovat riittävän vakavia vaarantaakseen koko selvityksen uskottavuuden siitä huolimatta, että se sisältää hyviä yksittäisiä osuuksia tunnetuilta konsulttiyrityksiltä ja yliopistoasiantuntijoilta (”Bristerna är tillräckligt allvarliga för att äventyra trovärdigheten i hela utredningen […].”).

    Marraskuu (2000): Saksalaiset tutkimuslaitokset tekivät selkoa tutkimustensa tuloksista niiden metallipalojen osalta, jotka oli polttoleikattu Estonian hylystä elokuussa (2000) Gregg Bemisin ja Jutta Raben suorituttamien sukellusten aikana. Tutkimukset osoittivat, että Estonialla oli tapahtunut räjähdys. (Undersökningarna visar att det skett en explosion på Estonia.)

    Marraskuun 13. päivä (2000): Ruotsin journalistikerho (Publicistklubben; PK) päätti valittaa Ruotsin syyttäjäviranomaisen päätöksestä vangita saksalainen Jutta Rabe. PK vaati, että pidätyspäätös Jutta Rabea vastaan käsiteltäisiin uudelleen ja kumottaisiin.

    Joulukuun 5. päivä (2000): Susanna Popova osoitti artikkelissaan DN (Dagens Nyheter) Debatt, miten Ruotsin merenkulkulaitos oli väärennetyn pöytäkirjan avulla yrittänyt välttää arvostelun siitä, että Estonia sai lähteä Tallinnan satamasta 27.9.1994 siitä huolimatta, että samana päivänä tehty tarkastus osoitti laivassa olevan suuri määrä puutteita. (Estonia fick lämna hamnen i Tallinn den 27 september 1994 efter en samma dag gjord inspektion som påvisat en lång rad brister.).

    Joulukuun 9. päivä (2000): Göteborgin Chalmers (tekninen korkeakoulu) ja Tukholman Kungliga tekniska högskolan antoivat tutkintakomission loppuraportista lausunnon (”Estonia behöver utredas ytterligare” [’Estonia kaipaa lisäselvitystä’]).

    Joulukuun 11. päivä: Kansanedustajat Kent Härstedt (sosialidemokraatit; s) ja Lars Ångström (mp) vaativat artikkelissaan DN (Dagens Nyheter) Debatt, että hallitus asettaisi uuden riippumattoman tutkintaelimen (en helt ny oberoende haveriutredning) tutkimaan Estonian katastrofia.

    Joulukuun 18. päivä (2000): Tohtori Kurt Ziegler Brandenburgin osavaltiolaboratoriosta (delstatslaboratoriet Brandenburg) ilmoitti brittiläiselle sanomalehdelle The Independent, että niiden kahden metalliosan laboratoriotesti, jotka leikattiin irti läheltä Estonian keulavisiirin ramppia (två metalldelar som skurits ut i närheten av rampen i bogvisiret på Estonia), oli osoittanut merkkejä räjähdyksestä (uppvisat tecken på en explosion). – Lisäksi kaksi saksalaista laboratoriota ja yksi yhdysvaltalainen laboratorio katsoivat, että Estonian keulavisiiri oli räjäytetty pois (anser att Estonias bogvisir sprängts bort). – Metallimuutosanalyysi oli osoittanut senkaltaisia muutoksia, joita ilmeni korkeanopeuksisissa räjäytyksissä (metallförändringar av samma slag som uppstår vid detonationer med hög hastighet). Tämä saattoi viitata Semtexin tai Hexa Compositen tyyppisiin räjähteisiin.

    Joulukuun 21. päivä (2000): Saksalainen asianajaja, oikeustieteen tohtori Henning Witte jätti (Jutta Raben asiamiehenä) rikosilmoituksen Saksan valtakunnansyyttäjälle (riksåklagaren) sitä tai niitä vastaan, jotka räjäyttivät Estonian. Rikosilmoitus koski joukkomurhaa.

    Joulukuun 24. päivä (2000): Faktaryhmä (Faktagruppen; The Independent Fact Group; Den Oberoende Faktagruppen) esitti raportissaan kuvia Estonian visiiristä aluksen vieressä (stående vid sidan om fartyget). Ruotsin merenkulkulaitos oli toimittanut kuvan omaisyhdistys AgnEf:n 29.-30.5.2000 järjestämään seminaariin. – Faktaryhmä päätti raporttinsa seuraaviin kolmeen kysymykseen: 1) Jos visiiri todellakin oli aluksen vieressä ensimmäisten päivien aikoina haaksirikon jälkeen, miten selitetään, että JAIC löysi visiirin meripeninkulman päästä aluksesta länteen? 2) Jos visiiri oli aluksen vieressä, miten se oli joutunut sinne? 3) Jos visiiri oli paikalla, kun alus upposi, miten se irtosi aluksesta?

    Vuosi 2001
    Tammikuun 5. päivä: Oikeusministeri Johannes Koskinen torjui Ruotsin elinkeinoministeriön välittämän omaisyhdistys AgnEf:n ja Faktaryhmän (Faktagruppen; Den Oberoende Faktagruppen; The Independent Fact Group) esitykset uuden selvityksen tekemisestä Estonian katastrofista.
    Kysymys: Miksi Suomen oikeusministeri (Johannes Koskinen) torjui esitykset uuden selvityksen tekemisestä Estonian katastrofista?

    Tammikuun 17. päivä (2001): Omaisyhdistys AgnEf teki pääministeri Göran Perssonille uuden hakemuksen Estonian katastrofia koskevasta uudesta selvityksestä. Yhdistys viittasi uusiin tietoihin, jotka vahvistivat aikaisempaa käsitystä siitä, että Estonian rungossa oli räjähdyksen aiheuttamia vaurioita (det finns sprängskador på skrovet).

    Tammikuun 18. päivä (2001): FOA:n (Försvarets forskningsanstalt) eläkkeellä oleva tutkija Lars Ekbom selitti tutkittuaan saksalaisia koetuloksia (Estoniasta polttoleikattujen näytekappaleiden osalta) että räjäytys oli tapahtunut (en detonation ägt rum).
    (jatkuu)

  3. (jatkoa edelliseen)
    Maaliskuun 8. päivä (2001): Kansainväliset kuljetusjärjestöt (de internationella transportfacken) uudistivat kirjeessään Ruotsin hallitukselle vaatimuksen Estonian katastrofin uudelleen selvittämisestä.
    Maaliskuun 15. päivä (2001): Professori Anders Ulfvarson ja filosofian tohtori Per-Erik Åsard kehottivat DN (Dagens Nyheter) Debattissa Estonia-kysymyksistä vastuullista ministeriä Mona Sahlinia unohtamaan arvovaltakysymykset (släppa prestigen) ja suorituttamaan kokonaan uuden haveriselvityksen.
    Maaliskuun 16. päivä: Ministeri Mona Sahlin keskusteli Estoniasta valtiopäiväpuolueiden kanssa.

    Maaliskuun 17. päivä: Ministeri Mona Sahlin ilmoitti: ”Det blir ingen ny haverikommission för att utreda Estoniakatastrofen och det blir heller ingen bärgning av fartyg eller kroppar.” (Mitään uutta tutkintakomissiota Estonia-katastrofin selvittämiseksi ei perusteta eikä myöskään alusta tai ruumiita nosteta.) – Sahlin selitti lisäksi: ”En haveriutredning har en uppgift, att förklara hur Estonia sjönk. Jag har inte sett någon annan förklaring som är trovärdigare än den vi har.” (Sahlin siis selitti, ettei hän ollut nähnyt uskottavampaa selitystä Estonian uppoamiselle kuin mikä ilmeni tutkintakomission selvityksestä.)

    Huhtikuun 19. päivä (2001): Ruotsin hallitus päätti hylätä tehdyt esitykset uudesta Estonian haaksirikkoa koskevasta selvityksestä.

    Toukokuun 11. päivä (2001): Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist julkaisi kirjansa ’Tysta leken’ (Hiljainen leikki). Lehdistökonferenssi järjestettiin Salénhusetissa Tukholmassa.

    Syyskuun 24. päivä (2001): Jutta Rabe kehotti Ruotsin pääministeriä Göran Perssonia teettämään uuden selvityksen siitä, mikä aiheutti Estonia-katastrofin. Kirjeessään Perssonille Jutta Rabe kirjoitti: Herra Pääministeri, Jos on vähäisintäkään epäilyä siitä, että Estonia upotettiin attentaatin kautta, täytyy Teillä ja Ruotsin korkea-arvoisilla poliitikoilla olla sydäntä pitää huolta, että koko tapaus vielä kerran perusteellisesti tutkitaan. Muutoin kauniit puheet kansainvälisestä terrorismin vastaisesta taistelusta jäävät tyhjiksi sanoiksi.

    Lokakuun 2. päivä: Kansanedustaja Henrik S. Järrel (m) vaati eduskunta-aloitteessaan, että hallitus yhteistyössä Viron ja Suomen hallitusten kanssa myötävaikuttaisi uuden riippumattoman Estonia-selvityksen tekemiseen. Selvityksen tuli muun muassa antaa vastaus yhä vastaamatta oleviin kysymyksiin Estonian pikaisesta uppoamisesta.

    Lokakuun 4. päivä (2001): Usean puolueen eduskunta-aloitteessa kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Tom Heyman (m), Ulla-Britt Hagström (kd) ja Kenth Skårvik (fp) vaativat, että hallitus tutkituttaisi kansainvälisellä asiantuntijaryhmällä sen tutkintakomission (JAIC) selvitykseen kohdistetun kritiikin asiallisuuden (relevansen), jota ruotsalaiset ja kansainväliset asiantuntijat olivat esittäneet.

    Joulukuun 13. päivä: Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 252 – 60 kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) aloitteen Estonian katastrofin täydentävästä tutkimuksesta.

    Vuosi 2002
    Helmikuun 4. päivä: Neljä kansanedustajaa, Henrik S. Järrel (m), Rolf Åbjörnsson (kd), Lars Ångström (mp) ja Kenth Skårvik (fp) tekivät perustuslakivaliokunta-ilmoituksen (KU-anmälan) ja pyysivät tutkimaan, olivatko Ruotsin hallitus ja esittelevä ministeri toimineet YK:n kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päätöslauselman (IMO-resolutionen) A.849(20) Ruotsin valtiolle asettamien velvoitusten mukaisesti ottaen huomioon Estonian haaksirikosta tutkintakomission loppuraportin julkistamisen jälkeen esitetyt uudet faktat ja muut seikat.

    Helmikuun 18. päivä: Omaisyhdistys AgnEf pyysi 11.9.1999 tekemänsä ilmoituksen uudelleen tutkintaa. Ilmoitus koski sen satamapöytäkirjan epäiltyä asiakirjaväärennystä, johon JAIC:n haveriselvityksessä viitataan. Asiassa viitattiin valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska Laboratorium; SKL) tutkimukseen ja asiantuntijalausuntoon.

    Huhtikuun 3. päivä: Ruotsin eduskunnan perustuslakivaliokunta (konstitutionsutskottet) kuuli Mona Sahlinia Estonian haaksirikosta. Kuuleminen johtui siitä, että oli käynyt ilmi, että edellä tarkoitettua satamapöytäkirjaa oli manupuloitu. Kuuleminen ohitettiin ruotsalaisessa mediassa hiljaisuudella.

    Kesäkuun 10. päivä (2002): Omaisyhdistys Estonia Litigation Association (ELA) perustettiin Gyllene Utternissa, Grännassa, järjestetyssä kokouksessa. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Helje Kaskel. – Helje Kaskel selitti, että hän ja useat omaiset uskoivat, että Estonian katastrofin ympärillä oli salattuja tosiseikkoja. – Yhdeksi yhdistyksen tehtäväksi tuli aktivoida niin kutsuttu Pariisi-oikeudenkäynti eli prosessi, jonka tarkoituksena on saada aikaan oikeudellinen tutkimus Estonian turvallisuudesta. – Kokouksessa esitettiin vaatimus totuuskomission asettamisesta. Tämä vaatimus toimitettiin pääministeri Göran Perssonille. – Valtioneuvoston valmistelukunnalle (Statsrådsberedningen) osoitettua esitystä ei viety diaariin eikä siihen vastattu.

    Heinäkuun 15. päivä (2002): Saksalainen toimittaja Jutta Rabe julkaisi kirjansa ’Die Estonia: Tragödie eines Schiffsuntergangs’. (Kirja on Alfamer Kustannus Oy:n toimesta julkaistu vuonna 2002 suomeksi nimellä ’Estonia: tragedia Itämerellä’.) – Kirjassa väitetään, että ryhmä kansallismielisiä venäläisiä kenraaleja – Felix-ryhmä – upotti (upotutti) Estonian estääkseen Venäjän armeijan huipputeknologisen sotamateriaalin salakuljetuksen Tallinnasta Tukholman kautta USA:han. – Salakuljetus tapahtui USA:n tiedustelupalvelun (CIA) toimeksiannosta ja Ruotsin hallituksen suostumuksella. – Ruotsi toimi kauttakulkumaana (transitland) ja Tukholma (Frihamnen-Arlanda) jälleenlastauspaikkana.

    Lokakuun 23. päivä: Kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Stig Järrel (m), Björn von der Esch (kd) ja Tasso Stafilidis (v) esittivät yhteisessä aloitteessaan, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).

    Kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) ynnä muiden aloitteessa esitettiin, että kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille annettaisiin tehtäväksi selvittää, miten Estonia oli voinut täyttyä vedellä.

    Vuosi 2003
    Toukokuun 23. päivä: Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 236 – 41 kansanedustaja Lars Ångströmin ynnä muiden vaatimuksen, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).

    Lokakuun 16. päivä (2003): Elokuva Baltic Storm sai ensi-iltansa Berliinissä. (Elokuva esitettiin myöhemmin myös Suomessa nimellä ’Itämeren arvoitus’.)

    Vuosi 2004
    Syyskuun 20. päivä (2004): Estonian haaksirikon 10-vuotispäivän edellä Ruotsin vanhassa valtiopäivätalossa (Gamla Riksdagshuset) järjestettiin seminaari ensisijaisesti eduskunnan jäsenille. Myös toimittajat ja muut kiinnostuneet olivat tervetulleita. Seminaarissa ruotsalainen YK:n sisäisen tarkastuksen päällikkö (chef för FN:s internrevision) Inga-Britt Ahlenius esitti voimakasta kritiikkiä erityisesti Estonian katastrofin kansainvälistä tutkintakomissiota (JAIC) kohtaan: ’Totuuden etsimisen asemesta on etsitty yhteisymmärrystä.’ (”I stället för att söka sanningen har man sökt samförstånd.”)

    Marraskuun 30. päivä (2004): SVT1:n (Ruotsin TV1) Uppdrag granskning ilmoitti, viitaten eläkkeellä olevan tulli-intendentin Lennart Henrikssonin kertomaan, että Estonia – saapuessaan Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 – kuljetti mukanaan sotilaalliseen (armeijan) käyttöön tarkoitettuja laitteita (laitteistoja; militär utrustning) ja että tullille oli annettu ohjeet päästää lasti lävitse ilman tavanomaista tulliselvitystä (utan sedvanlig klarering).

    Joulukuun 3. päivä (2004): Ruotsin hallitus antoi hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtille tehtäväksi selvittää SVT1:n (Ruotsin TV1) Uppdrag granskningin esittämät tiedot, joiden mukaan Estonia Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 saapuessaan – kuljetti mukanaan puolustus- tai sotamateriaalia (militär utrustning). – Tehtävä oli rajattu ainoastaan sen selvittämiseen, oliko (Ruotsin) puolustusvoimat (Försvarsmakten) tai (Ruotsin) puolustusvoimien materiaalivirasto (Försvarets materielverk) kuljettanut puolustus- tai sotamateriaalia (försvarsmateriel) Estonialla syyskuussa 1994. Mikäli kävisi ilmi, että sellaisia kuljetuksia oli suoritettu, oli myös selvitettävä, oliko materiaali räjähdyskelpoista (av explosiv beskaffenhet). – Sanottu mandaatti sulki siis pois esimerkiksi kysymyksen siitä, oliko joku muu taho (esimerkiksi jonkun muun valtion puolustusvoimat tai tiedustelupalvelut) kuin Ruotsin puolustusvoimat tai Ruotsin puolustusvoimien materiaalivirasto kuljettanut puolustus- tai sotamateriaalia (försvarsmateriel) Estonialla mainittuna ajankohtana. Toimeksianto ei kattanut myöskään ennen syyskuuta 1994 mahdollisesti tapahtuneita puolustus- tai sotamateriaalin (försvarsmateriel) kuljetuksia.

    Joulukuun 19. päivä (2004): Virolainen eversti Urmas Roosimägi kertoi SVT (Ruotsin TV) Rapportille, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista puolustus- tai sotamateriaalia (stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (Svenska militären var mottagaren av vapnen.) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar), jotka kykenivät tunnistamaan ja erottamaan vieraat kohteet omista kohteista (vilka kunde identifiera och särskilja främmande föremål från de egna).

    ”Stulen radarutrustning smugglades på Estonia” – ”Estonias last: Efter Uppdrag gransknings avslöjande om smugglingen på Estonia träder nu en estnisk överste fram och berättar för SVT:s Rapport. Han hävdar att det var stulen elektronisk utrustning för luftvärnsradar som skeppades till Sverige. – Urmas Roosimägi, estnisk överste och chef för en estnisk miltärskola är övertygad om att utrustningen stulits från ryssarna i det då sönderfallande Sovjetimperiet. – Bland annat fanns intressant teknologi för att skilja ett försvars egna flygplan från de anfallande. Den som kommer över tekniken skulle alltså kunna lära sig attackera utan upptäckt av radaranläggningarna.” (text: Peter Bagge och TT) (http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=6107&a= 305679 & printer friendly=true)

    Vuosi 2005
    Tammikuun 21. päivä: Ruotsin hallituksen toimeksiannon johdosta laatimassaan muistiossa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt vahvisti, että Estonia oli kuljettanut sotamateriaalia (militär utrustning) 14. ja 20.9.1991 (aivan kuten eläkkeellä oleva tulli-intendentti Lennart Henriksson oli jo SVT1:n 30.11.2004 lähetetyssä ohjelmassa Uppdrag Granskning paljastanut) ja että tämä oli tapahtunut Ruotsin puolustusvoimien toimeksiannosta.

    Helmikuun 8. päivä (2005): Venäläinen sanomalehti Komsomolskaja Pravda julkaisi artikkelin, jossa lehti kiistämättömänä tosiasiana esitti, että Estonia räjäytettiin. Artikkeliin liitetyssä piirroksessa osoitettiin, missä kohdassa räjähdys oli repinyt alukseen rei’än, josta vesimassat vesilinjan alapuolella pääsivät sisään alukseen.

    Helmikuun 17. päivä (2005): Viron parlamentti teki ensimmäisen päätöksen parlamentaarisen komission asettamisesta tehtävänä tutkia kysymyksiä, jotka liittyvät sotamateriaalin kuljetuksiin Estonialla. – Muun ohella vallitsi epäselvyyttä sen suhteen, mitä tapahtui tullin alkuperäiselle tavara-asiakirjalle, kun Estonia lähti Tallinnasta kohtalokkaalle matkalleen syyskuun 27. päivän iltana 1994. Epäselvyyksiä vallitsi myös Ruotsin turvallisuuspoliisin (SÄPO) roolista onnettomuutta seuranneessa Viron poliisitutkinnassa.

    Maaliskuun 7. päivä (2005):
    Viron hallitus asetti asiantuntijakomitean, jonka tehtävänä oli selvittää sotamateriaalin kuljetuksia matkustajalautta Estonialla. Asiantuntijakomitean puheenjohtajaksi nimitettiin valtakunnansyyttäjä Margus Kurm.
    Maaliskuun 16. päivä (2005): Ruotsalainen toimittaja-kirjailija Sven Anér pyysi (Ruotsin) valtakunnansyyttäjälle osoittamassaan kirjeessä, että tämä pikaisesti selvittäisi hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin selvitystoimenpiteet, jotka koskivat SVT1:n ohjelmassa Uppdrag Granskning 30.11.2004 tehtyjä paljastuksia sotamateriaalin kuljetuksista Estonialla 14. ja 20.9.1994.

    Maaliskuun 17. päivä (2005): Ruotsin hallitus päätti, että innovaatiojärjestelmävirasto (Verket för innovationssystem; VINNOVA) meriturvallisuusohjelmasta (Sjösäkerhetsprogrammet) vastuullisena viranomaisena tilaa tutkimusprojektin Estonian uppoamistapahtumasta (en studie av sjunkförloppet vid Estonias förlisning).

    Maaliskuun 18. päivä (2005): YLE Uutiset: Ruotsin hallitus on ilmoittanut teettävänsä uuden selvityksen matkustajalautta Estonian uppoamisesta. – Hallituksen mukaan tutkimuksen avulla yritetään saada selville, miksi alus upposi niin nopeasti, ja näin pyritään parantamaan meriturvallisuutta. – Ruotsin ympäristö- ja yhteiskuntarakentamisministeriö on jo antanut selvityksen Vinnova-nimisen innovaatioiden edistämisviraston tehtäväksi. Rahaa se on myöntänyt tehtävään kahdeksan miljoonaa kruunua eli noin 880.000 euroa. – (…) Suomalais-ruotsalais-virolaisen komission selvitys ei tyydyttänyt kaikkia, ja turmayö onkin lietsonut lukuisia salaliittoteorioita. Viimeisin kohu nousi, kun Ruotsin televisio kertoi taannoin Estonian kuljettaneen lastinaan räjähteitä. – Ruotsin armeijasta vahvistettiin, että aluksen lastina oli kahteen otteeseen ollut puolustuselektroniikkaa. (…). – STT, YLE24 (http://www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=181032&search=Estonia)

    Toukokuun 19. päivä (2005): Viro asetti parlamentaarisen komission, jonka tehtävänä oli selvittää sotamateriaalin kuljetuksia siviilimatkustajalautta Estonialla koskevia kysymyksiä (förekomsten av militära transporter med Estonia) samoin kuin kysymystä siitä, mitkä viranomaiset tai virkamiehet olivat myötävaikuttaneet sanottuihin, Ruotsiin tapahtuneisiin kuljetuksiin tai olleet niistä tietoisia (i vilka myndigheter eller myndighetspersoner som i tjönsten eller privat medverkat till eller haft kunskap om de militära transporterna till Sverige). Komissiossa olivat edustettuina parlamentin kaikki kuusi puoluetta. Komission puheenjohtajana toimi apulaisvaltakunnansyyttäjä (biträdande riksåklagaren) Margus Leivo ja varapuheenjohtajana Evelyn Sepp.

    Syyskuun 1. päivä (2005): Viron hallituksen asettaman asiantuntijakomitean puheenjohtaja, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurm luovutti komitean ensimmäisen osaraportin. Raportissa moitittiin erityisesti Ruotsin hallituksen toimeksiannossa hovioikeudenpresidentti Hirschfeldtille asetettuja rajauksia (påtalas särskilt begränsningarna i det av det svenska regeringen till Hirschfeldt lämnade uppdraget).

    Syyskuun 27. päivä (2005): Estonian uhrien omaisten yhdistys ELA järjesti kansainvälisen Estonia-seminaarin Tallinnassa. Seminaarissa hyväksyttiin lausuma asianomaisten tahojen saattamisesta vastuuseen Estonian haaksirikon syyn tietoisesta peittelystä (med krav på ansvar skall utkrävas för medveten mörkläggning av vad som förorsakade Estonias förlisning).

    Lokakuun 25. päivä: Venäläinen (valtion valvoma) televisiokanava RTR lähetti Natalia Gratchevan tuottaman dokumentin ’Färjan Estonias gåtfulla förlisning’ (Estonia-lautan arvoituksellinen haaksirikko). – Dokumentissa oli kohtaus, jossa nähtiin, miten Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä kuljetettiin ruotsalaisella ambulanssilla.

    Vuosi 2006
    Maaliskuun 30. päivä (2006): Viron hallituksen asettaman asiantuntijakomitean puheenjohtaja, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurm luovutti komitean toisen osaraportin. Raportti sisälsi laajaa ja vakavaa kritiikkiä Ruotsin viranomaisia kohtaan ja erityisesti Ruotsin hallituksen menettelyä kohtaan Estonian haaksirikkoa koskevissa kysymyksissä.

    Maaliskuun 31. päivä (2006): YLE Uutiset: ”Virossa Estonia-turman tutkimus jatkuu edelleen – (…) Virolaiset asiantuntijat moittivat (…) kansainvälisen onnettomuustutkintalautakunnan raporttia ylimalkaiseksi. – Viron hallitus aloitti turmasta oman selvitystyönsä, kun julkisuudessa puhuttiin Ruotsin armeijan salaisista asekuljetuksista aluksella. – Torstaina julkaistun raportin mukaan nyt tulisi selvittää muun muassa, miten vesi pääsi autokannen alle ja onko laivassa räjähdyksen tekemä aukko ja miksi laivassa olleet kuulivat kaksi tai kolme jysähdystä turman aikoihin. – TV-uutisten haastattelussa Viron oikeusministeri Rein Lang sanoo, että hylylle voitaisiin sukeltaa uudestaan. – Raportin on laatinut erikoisryhmä, joka asetettiin viime syksynä. Virolaisryhmä tutki eritoten, oliko Estonian lastina sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita. Asekuljetuksille onnettomuusyönä ei kuitenkaan tullut vieläkään vahvistusta. – (…) – Vuosien mittaan Estonian onnettomuus on johtanut salaliittoteorioihin, joissa ovat olleet mukana spekulaatiot ase-, huume- ja ihmiskaupasta. – Ensimmäinen virolais-ruotsalais-suomalainen tutkimuskomissio tuli siihen tulokseen, että aluksen keulavisiirin rakenne ja kova aallokko koituivat Estonian kohtaloksi. – Muun muassa saksalaistoimittajan teorian mukaan aluksella sattui räjähdys. – Turman tutkimus jatkuu myös Ruotsissa. Siellä ollaan lavastamassa laivan uppoamista ja veden pääsyä laivaan. Selvitys valmistuu marraskuussa. – (…) – YLE24, BNS” (http://www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=217721&search=Estonia)

    Huhtikuun 5. päivä (2006): Valtiopäivien liikennevaliokunnan (Riksdagens Trafikutskott) kutsumassa kuulemistilaisuudessa (vid en hearing) Chalmersin (tekninen korkeakoulu) laivatekniikan professori Anders Ulfvarsson lausui seuraavasti: ”Det måste finnas en dold agenda bakom haveriutredningens rapport om Estoniakatastrofen.” (Estonia-katastrofia koskevan haveriselvityksen [tutkintakomissio JAIC] raportin takaa täytyy löytyä kätketty agenda.)

    Huhtikuun 15. päivä (2006): YK:n sisäisen tarkastuksen (ruotsalainen) päällikkö Inga-Britt Ahlenius totesi Världen idag -ohjelman haastattelussa seuraavaa: ”Haveriutredningen efter Estoniakatastrofen var en stor skandal, den är en skam för Sverige.” (Haveriselvitys Estonia-katastrofin jälkeen oli suuri skandaali, se on suuri häpeä Ruotsille.) – ”Det enda riktiga är att utreda detta på nytt, ju förr desto bättre.” (Ainoa oikea tapa on selvittää asia uudelleen, mitä pikemmin sen parempi.)

    Huhtikuun 26. päivä (2006): Viron parlamentin jäsen, kansanedustaja Evelyn Sepp esitti kovaa kritiikkiä sen johdosta, että Ruotsin viranomaiset käyttivät Estoniaa salaa sotamateriaalin kuljetuksiin.

    Huhtikuun 27. päivä: Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 221 – 48 liikennevaliokunnan (Trafikutskottet) käsittelemän eduskunta-aloitteen, jossa vaadittiin täydentävää selvitystä Estonian haaksirikosta.

    Toukokuun 12. päivä (2006): Estonian uhrien omaiset (de anhöriga) vaativat yhdistystensä kautta kirjeessä, että hautarauhasopimus purettaisiin ja että Estonian haaksirikon syyt selvitettäisiin uudelleen. Kirje oli osoitettu niiden maiden hallituksille, jotka olivat allekirjoittaneet hautarauhasopimuksen (Ruotsi, Suomi, Viro, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta, Latvia, Liettua, Puola ja Tanska).

    Toukokuun 16. päivä (2006): Viron hallitus kutsui kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entiset jäsenet kesäkuun 5. päivänä (2006) järjestettävään kokoukseen keskustelemaan epäselvyyksistä komission loppuraportissa.

    Toukokuun 18. päivä (2006): Kaikki tutkintakomission (JAIC) ruotsalaiset jäsenet selittivät, etteivät he tulisi osallistumaan Viron hallituksen järjestämään kesäkuun 5. päivän kokoukseen.

    Toukokuun 19. päivä (2006): Ruotsalainen kansanedustaja Lars Ångström (mp) esitti ministeri Mona Sahlinille välikysymyksen, mihin toimenpiteisiin tämä aikoi ryhtyä sen todistamiseksi, että ne kaikuluotainkuvat, jotka osoittavat Estonian vieressä olevan kohteen, joka muodoltaan ja suuruudeltaan vastaa keulavisiirin muotoa ja suuruutta, oli otettu todellakin vuonna 1996.

    Toukokuun 22. päivä (2006): Ruotsin TV4-uutiset (TV4-nyheterna) paljasti, että silloin kun Estonia tuhoutui, Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välillä oli ollut jo 30 kuukautta salainen sopimus sotamateriaalin kuljetuksista Itämeren yli.

    Toukokuun 24. päivä (2006): Ruotsin TV4-nyheterna ilmoitti, että Ruotsin hallitusta informoitiin jo vuonna 1992 (Carl Bildtin ollessa pääministerinä) Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välisestä sopimuksesta, joka avasi tien salaisille sotamateriaalin kuljetuksille Estonialla. – Sopimuksen ilmoitettiin kadonneen. – TV4-uutisten mukaan sopimusta ei ollut koskaan diarioitu. – Vastuullinen virkamies ilmoitti, ettei hän muistanut asiasta mitään. Ja väitettiin, etteivät vastuulliset poliitikot olleet saaneet tietää mitään ennen tai jälkeen Estonian turman. (”Den ansvariga tjänstemannen uppges inte komma ihåg någonting och de ansvariga politikerna skall ingenting fått veta vare sig före eller efter Estonias förlisning.”)

    YLE Uutiset: Estonia puhuttaa jälleen ruotsalaisia – Estonian uppoamisen syytä puidaan jälleen ruotsalaismediassa. – Ruotsin TV 4:n uutisten mukaan Ruotsi kuljetti sotilasmateriaalia Viron ja Ruotsin väliä liikennöivillä matkustajalautoilla jo ennen Estonia-turmaa. – Estonian uppoamisen jälkipuinnissa on noussut epäilyjä siitä, että tuhoisa onnettomuus olisi johtunut aluksella sattuneesta räjähdyksestä. – Selvitysten mukaan Estonia kuljetti sotilasmateriaalia kaksi kertaa syyskuussa 1994 (…). – STT, YLE24 (http://www.yle.fi/ uutiset/haku. php?action=page&id=221533&search=Estonia)

    Toukokuun 25. päivä (2006): Estonian haaksirikon kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) suomalaiset jäsenet selittivät seuraavansa Ruotsin esimerkkiä eivätkä tulisi osallistumaan Viron hallituksen kutsumaan kokoukseen kesäkuun 5. päivänä.

    Ruotsin TV4-nyheterna paljasti, että koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaali tuhottiin selvityksen esittämisen yhteydessä (allt bakgrundsmaterial till utredningen om hemliga militära transporter ombord på Estonia förstördes redan i samband med att utredningen presenteras). Päätöksen sanotun materiaalin tuhoamisesta teki selvitysmies itse eli hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt.

    Ruotsalainen kansanedustaja Kent Härstedt (s) vaati uutta haveriselvitystä, johon liitettäisiin kuuleminen valan velvoituksin ja rangaistusvastuu.

    Toukokuun 26. päivä (2006): Ruotsalainen kansanedustaja Lars-Jonas Ångström teki oikeusasiamiehelle (Justitieombudsmannen) kantelun hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtistä. Kantelun syynä oli, että Hirschfeldt oli tuhonnut koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaalin. – Hirschfeldtiä syytettiin myös valehtelemisesta hänen ilmoitettua eduskunnan kuulemistilaisuudessa (vid en hearing), että hän oli keskustellut erään puolustusministeriön päällikkötason virkamiehen (med en chefstjänsteman på Försvarsdepartementet) kanssa. Sanotun ministeriön silloinen oikeudellisen osaston päällikkö (rättschef) väitti kuitenkin, ettei mitään sellaista keskustelua ollut käyty.

    Kesäkuun 1.-2. päivä (2006): Viron parlamentaarinen komissio kävi Tukholmassa pyrkimyksenään selvittää Estonian haaksirikkoon liittyviä kysymyksiä. Vierailuohjelma sisälsi tapaamiset ministeri Mona Sahlinin ja tullihallituksen (Generaltullstyrelsen) silloisen päällikön Ulf Larssonin kanssa samoin kuin Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten; MUST) edustajien kanssa. – Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entinen jäsen, Ruotsin valtion haverikomission (Statens Haverikommission) pääjohtaja (Generaldirektör) Ann-Louise Eksborg selitti, ettei hän halunnut tavata virolaisen parlamenttikomission jäseniä. – Komissio kritikoi Ruotsia puuttuvasta yhteistyötahdosta. – Komissio halusi selvittää, salliiko Ruotsin, Viron ja Suomen välinen hautarauhasopimus uusia sukelluksia ja mitä vaaditaan sopimuksen mitätöimiseksi (för att ogiltigförklara).

    Kesäkuun 7. päivä: Ruotsin valtiopäivät keskusteli Estoniasta kansanedustaja Björn von der Eschin (kd) ja kansanedustaja Henrik S. Järrelin (m) ministeri Mona Sahlinille esittämien välikysymysten johdosta. – Debatin kuluessa ministeri Sahlin ilmoitti, että hallitus Viron kanssa keskusteltuaan oli aloittanut selvityksen Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuuden tarkistamiseksi (se över tystnadsplikten).

    Ruotsin TV4 ilmoitti, että Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuus voitiin kumota virolaisten painostuksesta.
    Kesäkuun 12. päivä (2006): Ruotsin valtiopäivät keskusteli Estoniaan liittyvistä kysymyksistä kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) kolmen ministeri Mona Sahlinin vastattavaksi osoittaman välikysymyksen johdosta. – Ministeri Sahlin selitti vastauksessaan, ettei hän nykytilanteessa (i nuläget) nähnyt mitään syytä suorituttaa Estonian hylyn tai keulavisiirin lisätutkimuksia. Ministeri Sahlin ei myöskään nähnyt syytä ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisten virallisten (= tutkintakomission suorituttamat sukellukset) sukellusten lisäksi (vuonna 1994 väitetyiksi) tapahtuneiden sukellusten johdosta. – Ministeri Sahlin ilmoitti, että hallitus tuli antamaan valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska laboratorium; SKL) tehtäväksi tarkastaa kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) filmit Estoniasta.

    Kesäkuun 14. päivä (2006): YLE Uutiset: Ruotsi tutkii jälleen Estonian turmaa – Autolautta Estonian uppoamista aletaan tutkia uudestaan myös Ruotsissa. Hallitus pyytää valtion rikosteknistä laboratoriota käymään läpi hylyllä kuvatun materiaalin. Estonia upposi 28.9.1994 matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Laivalla olleista 989 ihmisestä vain 137 jäi henkiin. – Uuden tutkimuksen taustalla ovat väitteet, joiden mukaan kuvia olisi käsitelty. Kuvista etsitään jälkiä räjähdyksistä tai ulkopuolisista sukeltajista. – (…) – Virossa puolestaan ovat meneillään sekä hallituksen että parlamentin tutkimukset Estonian onnettomuudesta. – (…) – SVT, YLE, STT (www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=223355&search=Estonia)

    Joulukuun 10. päivä (2006): YLE Uutiset: Sotatarvikekuljetukset esillä Viron Estonia-tutkimuksissa – Ruotsalaisten tiedotusvälineiden mukaan Estonia-autolauton haaksirikkoa tutkinut kansainvälinen tutkintakomissio tiesi, että autolautalla oli kuljetettu sotilasmateriaalia. – Viron parlamentin jäsenten mukaan kansainvälisen tutkintakomission puheenjohtaja Uno Laur kertoi heille komission analysoineen tietoja sotatarvikekuljetuksista (…). – Virolaisparlamentaarikkojen mukaan komissio ei (…) tiennyt, kuljetettiinko Estonialla onnettomuusyönä 27.-28. syyskuuta 1994 sotamateriaaleja. Ruotsin puolustusvoimien epäillään salaa kuljettaneen syksyllä 1994 Estonia-autolautalla Virosta Neuvostoliiton jäljiltä jääneitä sotatarvikkeita. – Kansainvälisen tutkintakomission vuonna 1997 julkaistussa loppuraportissa sotamateriaalikuljetuksia ei mainita. – (…) – SVT, Dagens Nyheter (http://www.yle.fi/ uutiset/ haku.php?action=page&id=236127&search=Estonia)

    Joulukuun 20. päivä (2006): YLE Uutiset: ”Virolaiset kuljettivat Estonialla aseita – Viron parlamentti myöntää virallisesti Estonian asekuljetukset Virosta Ruotsiin. (…) – Viron parlamentin asettaman Estonia-työryhmän varapuheenjohtajan mukaan asioiden välillä voi olla yhteys. Asia vaatii kuitenkin lisäselvityksiä Viron ja Ruotsin viranomaisten välillä. – Raportissa kerrotaan, että virolaiset kuljettivat puna-armeijan sotatekniikkaa Tallinnasta Tukholmaan autolautta Estonialla. Virolaisten mukaan ruotsalaiset ovat raportoineet aselasteista virolaisille, mutta Viron parlamentin komitea ei ole löytänyt mitään asekuljetuksia koskevia dokumentteja. – Työryhmä ehdottaa Estonian hylylle julistetun hautarauhan uudistamista [purkamisesta], jotta meren pohjasta voitaisiin kerätä uutta todistusaineistoa. – Viron parlamentti haluaisi työryhmän lisäksi jatkavan onnettomuudessa kadonneitten ihmisten kohtalon selvittämistä. Huhupuheiden mukaan muun muassa aluksen kapteeni selvisi turmasta hengissä. – (…) – YLE Uutiset” (http://www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=237132&search = Estonia)

    Vuosi 2007
    Toukokuun 10. päivä (2007): Helsingin Sanomat: ”Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian” Julkaistu: 10.5.2007 06:51 Päivitetty: 10.5.2007 10:10 Helsingin Sanomat – ”Tukholma. Räjähdystä ei voi sulkea pois autolautta Estonian uppoamissyynä 1994, kertoo Ruotsin radion Eko-ohjelma. Onnettomuudessa kuoli 852 ihmistä. – Asiaa tutkii parhaillaan kaksi eri Ruotsin hallituksen nimittämää tutkijaryhmää, saksalainen ja ruotsalainen. – Mahdollisia uppoamisen syitä on ainakin kahdeksan, Eko-ohjelmassa todettiin. – Laivalla olleet henkiin jääneet ihmiset ovat koko ajan puhuneet räjähdyksestä, sanoo ruotsalaisen tutkijaryhmän johtaja, professori Olle Rutgersson. – Mahdollisesti laivan pohjassa on reikä. Selitettävä on kuitenkin myös se, miten laivan keulan visiiri irtosi, sehän löytyi eri paikasta kuin laivan hylky. – Nyt on todettu jo, että vesi virtasi laivaan nopeasti, koska sitä pääsi sisään venttiiliaukoista jo 45 asteen kulmassa, ja koska useat ikkunat rikkoutuivat. – Tutkimusten valmistuttua todennäköistä on, että esitetään vaatimus Estonian hylkyä koskevan hautarauhan purkamisesta, Rutgersson sanoo. Luultavasti osoittautuu tarpeelliseksi mennä meren pohjalle tutkimaan hylky tarkasti, hän lisää.” (www.hs.fi/ulkomaat/ artikkeli/ Ruotsin+radio+R)

    Nyheter från Sveriges Radio – Ekot
    torsdag 10 maj 2007: ”Explosion på Estonia kan inte uteslutas – En svensk och en tysk forskargrupp har på regeringens uppdrag granskat hur Estonia kunde sjunka så snabbt. Nu har forskarna träffats för första gången och Olle Rutgersson på Chalmers säger att en explosion inte kan uteslutas. – Mer än tolv år efter passagerarfärjan Estonias förlisning pågår fortfarande olika undersökningar om haveriet och nu har tyska och svenska forskare jämfört sina teorier. – Professor Olle Rutgersson på Chalmers leder det ena forskarlaget. – Man kan ju också tänka sig att det skulle kunna varit ett hål i botten, men på något sätt så måste visiret under förloppet ha trillat av, eftersom vi bevisligen har hittat det på ett annat ställe än där vraket låg, säger han. – Hål kan inte uteslutas – Forskarna arbetar med flera olika alternativ för hur vatten kunde tränga in i Estonia som sjönk för snart 13 år sedan då 852 personer omkom. – En explosion har vittnen hela tiden talat om säger Olle Rutgersson. Och vittnesmålen har sammanställts och jämförts nu förutsättningslöst med vad som kan ha hänt. Ett hål kan alltså inte uteslutas säger Olle Rutgersson. – Snabbt olycksförlopp – Haverikommissionens rapport som kom 1997 sa att vatten trängt in genom öppningen i fören när bogvisiret ramlade av. Men rapporten förklarade inte hur Estonia kunde sjunka så snabbt. – Ytterligare åtta andra alternativ undersöks nu. Det sker alltså med hjälp av vittnesmålen från de överlevande, med olika simuleringar av sjunkförloppet och experters bedömningar. – Ventilationstrummor – Ett resultat är enligt Rutgersson att det nu går att konstatera att vatten trängt in och kommit ner i fartyget genom ventilationstrummor på Estonia. Något som haverirapporten inte berörde. – Hade de här ventilationstrummorna inte mynnat så långt ned så att de släpper in vatten redan vid 45 graders krängning så hade kanske Estonia klarat sig istället. Liknande saker finns säkert på många andra fartyg, säger han. – Fönster tryckts in – Olle Rutgersson säger också att fönster på Estonia har tryckts in av vattentrycket och orsakat stort vatteninflöde. Hela den undersökning som nu görs bygger på antaganden om vad som kan ha skett. – Någon kontroll på plats på havsbotten är inte möjlig på grund av det gravfridsavtal som gäller. Men krav på detta väntas när rapporten är klar om ett år säger Olle Rutgersson. – Jag tror att det är ganska troligt att vi och även andra kommer att tycka att det finns behov att gå ned och kontrollera detta, säger han.” (Erik Ridderstolpe) (http://www.sr.se/ekot/artikel.asp?artikel=1358571)

    Toukokuun 27. päivä (2007): ”Estonia-tutkimukset puutteelliset”. Yle Teksti-TV (Sivu 138/1) (sunnuntai 27.5.2007) Johtaja Johan Franson Ruotsin merenkulun tarkastuslaitoksesta myöntää puutteellisiksi sukeltajien tutkimukset Estonia-hylyssä laivan upottua. – Sukeltajien piti tutkia, ovatko laiva ja uhrit nostettavissa sekä vahvistaa kansainvälisen tutkijalautakunnan teoria uppoamisen syystä. – Franson vastasi tuolloin sukelluksista. Hänen mukaansa tutkimukset olisi tehty tarkemmin, jos aikanaan olisi esitetty kaikki avoimet kysymykset. – Uusin tutkimus selvittää yhdeksää teoriaa turman syystä, mm. sitä miksi alus upposi niin nopeasti. (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/ P138_01.html)

  4. Samoin kiitokset perusteellisesta artikkelista. Itseäni tämä sinänsä surullinen tapahtuma koskettaa erityisesti. Mökkinaapurini tytär (Virosta) menehtyi traagisesti tässä tapahtumassa. Hän selviytyi pelastuslautalle, mutta paleltui siellä kuoliaaksi. Lisää tuskaa vanhemmille tuli vielä vuoden päästä onnettomuudesta; tytär oli samalla pelastuslautalla ruotsalaisen nuoren miehen kanssa, he olivat lämmittäneet toisiaan ja sopineet, että kun tämä kaikki on ohi, he tapaavat onnellisemmissa merkeissä. Ruotsalainen tuli vuosien kuluttua etsimään ystäväänsä, jonka kuolemasta hän ei ollut tietoinen. Hän etsi ystäväänsä, löysi hänen vanhemmat ja ystävänsä hiljaisen haudan.
    Tämän nuoren naisen äiti ei käynyt tyttärensä kuoleman jälkeen enää kertaakaan meressä ja hänkin poistui joukostamme muutamia vuosia tyttärensä jälkeen, todennäköisesti suru vei ennenaikaiseen hautaan.

    Tallinnassa on Metsakalmistun hautausmaalla oma alue Estonian turmassa menehtyneille, he ovat haudattuina samalle hautausmaalle kuin Viron presidentit.

  5. Todella perusteellista työtä T.Kuosmalta.
    Artikkeli ei jätä epäilyä, etteikö Estoniaa upotettu tarkoituksellisesti ja ilmeisesti laivan alaosaan sijoitetuilla räjähteillä.

    Kuosman mainitsema Henning Witte on sivustollaan Whitetv.se käsitellyt aihetta paljonkin, myös aivan viimeksi kuluneina vuosina, esim. seuraavassa:

    http://www.whitetv.se/en/the-sinking-of-ms-estonia.html
    Siinä on otsikoina:

    ”Mona Sahlin ljög också om M/S Estonia”
    ”21 år efter Estonias förlisning fortfarande mind control mörkläggning”
    ”M/S Estonia kidnappades och fjärrstyrdes säger insider”
    ”Hela Sverige ljuger om Estoniakatastrofen”
    ”Chalmers Estonia-ljuger för hela världen; svensk vetenskap en hora”

    Estonian upottamisesta kirjan kirjoittanut em. saksalais-ruotsalainen oikeustiet.toht. Witte on toiminut myös Estonian uhrien omaisten oikeusavustajana, mutta heikoin tuloksin, koska asiassa hänen mukaansa on mahdotonta saada OIKEUTTA kuten on helppo arvata:

    ”Estonia-processen utsatt för stor konspiration och sabotage”, http://whitetv.se/en/the-sinking-of-ms-estonia/684-estonia-processen-utsatt-foer-stor-konspiration-och-sabotage.html

    Witten mukaan myös ”Palmemordet och Estonia-massmordet hänger ihop”, http://whitetv.se/en/the-murder-of-palme/1493-palmemordet-och-estonia-massmordet-haenger-ihop.html

    Mielenkiintoinen on myös artikkeli ”
    Vad har 9/11, 7/7, Estonia och Utøya gemensamt? En övning!”, http://whitetv.se/en/911/192-vad-har-911-77-estonia-och-utoya-gemensamt-en-oevning.html

    ”Räddningsarbetet under den 11 september 2001 försvårades av en övning som pågick samtidigt med samma innehåll: flygplan attackerar WTC. Bombattentaten i Londons tunnelbana den 7 juli 2005 hade samma märklighet. Det pågick samtidigt en övning med samma innehåll. När M/S Estonia sjönk den 28 september 1994 pågick samtidigt en NATO-övning med samma innehåll. Samtliga övningar har mörklagts i mainstream media.

    Och nu samma elände på Utøya bara minuter före massakern. Detta förstärker misstanken att samma mörka kraft ligger bakom samtliga attentat och är ytterligare ett indicium att Anders Behring Breivik var och är mind controlled, d v s fjärrstyrd med skalärvåg teknologi, som White TV tidigare påpekade.

    Nu förstår vi bättre varför den norska polisen kom så sent till undsättning för ungdomarna på Utøya. Massakern skulle ske!”

    • On todella huolestuttavaa ja järkyttävää että mafiavoimilla on näin vahva ote Pohjolassakin. Toistaiseksi kaikki on voinut tapahtua ilman että kansa on laajemmin päässyt selvyyteen missä mennään mutta tällaiset artikkelit herättävät ihmiset ja oligarkia menettää otettaan mutta sodan uhka samalla kasvaa.

      —- the oligarchy is losing its grip, but its death throes may prove fatal – to us
      https://www.chroniclesmagazine.org/the-oligarchy-is-losing-its-grip-but-its-death-throes-may-prove-fatal-to-us/
      Israel is ”Pure Evil” says Israeli Writer
      …one more element must be added without which the behavior of the Israeli occupation regime cannot be explained: Evil. Pure evil. Sadistic evil. Evil for its own sake. Sometimes, it’s the only explanation.
      – See more at: http://henrymakow.com/2016/09/Israel-Pure-Evil.html#sthash.mOJIFoGP.dpuf
      http://henrymakow.com/2016/09/Israel-Pure-Evil.html
      Stop Living in Denial, Israel Is an Evil State
      read more: http://www.haaretz.com/opinion/.premium-1.734309

      • Henning Wittekin on joutunut suoranaisen vainon kohteeksi Ruotsin rikollisten vallanpitäjien taholta, jotka mm. ovat aikaansaaneet sen, että Witte ei saa sivustolleen mainoksia ja hänen on juristina vaikea saada hoidettavakseen toimeksiantoja.
        Google sensuroi ainakin osaa Whitetv-sivustolle tehtävistä hauista.

        Olen saanut Wittestä käsityksen hyvin korkean moraalin omaavana ihmisenä, jonka Whitetv.se on yksi harvoista Ruotsin TODELLISEN, sensuroimattoman vaihtoehtomedian sivustoista.
        Ne jotka elävät raudankovassa MATRIXISSAAN kuin rapu kuoressaan voivat pitää Witteä myös ”foliohattuisena salaliittoteoreetikkona” – muut saattavat löytää Witten sivustolta varsin mielenkiintoisia artikkeleita ja videoita.

        • Tuo viittaa siihen että Ruotsi on erittäin vahvasti NWO-mafian miehittämä maa eikä siksi ole ihme että maa painii vaikean pakolaiskriisn kourussa. Ja helppo ymmärtää tuo Estonian tragediakin jossa Ruotsin todellinen luonne mafian lakeijana paljastuu varsin selkeästi.

  6. Mitä tapahtui todella: eloonjääneiden kertomuksia

    Rolf SÖRMAN (RS)
    RS siirtyi Estonian pubiin (Admiral’s Pub) kello puoli yhden (00:30) aikoihin (Viron ja Suomen aikaa). Noin kello 00:55 laiva kallistui (krängde båten till) mutta oikeni takaisin paapuuriin päin (gick tillbaks åt babord). – Kuulosti siltä kuin alemmilla kansilla jokin olisi pyörinyt tai kierinyt, ikään kuin rekat olisivat kaatuneet toisiaan päin. Metallista ääntä. Ketjujen kitinää ankkuria heitettäessä, hyvin erikoista, vaikeaa kuvata. (Det lät som om det rullade i de nedre regionerna, om om långtradarna välte på varandra. Ett metalliskt ljud. Som rasslat av kedjor när man fäller ett ankare, mycket speciellt, svårt att beskriva) (Carlqvist: Tysta leken, s. 13-14).

    Kent HÄRSTEDT (KH)
    KH istui katastrofin sattuessa baarituolilla Admiral’s Pubissa. Plötsligt kommer en ovanligt kraftig krängning, min stol välter. (…) – Det kommer en lika kräftig krängning igen, (…). Och så efter tio sekunder igen en tredje, (…). – Det går kanske en halv minut. Så kommer två ordentliga stötar, båten kränger ännu kraftigare åt samma sida. (…) – Så kommer en tredje smäll. Och runt omkring mig välter hela rummet över ända. [Äkkiä laiva kallistuu epätavallisen voimakkaasti, minun tuolini kaatuu. (…) – Laiva kallistuu jälleen yhtä voimakkaasti, (…). Ja niin tapahtuu kolmannen kerran kymmenen sekunnin kuluttua, (…). – Kuluu ehkä puoli minuuttia. Sitten tulee kaksi kunnon iskua, laiva kallistuu vielä voimakkaammin samalle puolelle. (…) – Sitten tulee kolmas pamaus. Ja ympärilläni kaatuu kumoon koko huone.] (Härstedt: Det som inte kunde ske)

    Ulla TENMAN (UT) (hytistä 1098) (Matkustajahytit, joiden ensimmäinen numero oli yksi [1], sijaitsivat autokansien [kannet 2 ja 3] alapuolella eli kannella 1. Muut matkustajahytit sijaitsivat kansilla 4-6.) – UT lähti hytistä 1098 noin 10-15 minuuttia ennen dramaattista ensimmäistä kallistumaa (den dramatiska förta slagsidan). – UT kuuli kovia lyöntejä ja jotakin joka iski, siellä missä hän makasi vuoteessaan ja tunsi itsensä huonovointiseksi. (Hon hörde hårda dunkar och något som slog där hon låg i sin bädd och kände sig illa till mods.). Hän nousi jalkeille ja päätyi lopulta istumaan lepotuoliin kannelle 7. Hetken kuluttua hän kuuli voimakkaan pamauksen ja heti sen jälkeen salongin irtaimet esineet vierivät alas styyrpuuria (laivan oikea puoli) kohti. (Efter en stund hörde hon en kraftig smäll och strax därpå rasade lösa föremål i salongen ner mot styrbordssidan.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 32)

    Yasmina WEIDINGER (YW) (hytistä 1027)
    Yasmina muistaa, että kello piippasi keskiyötä Ruotsin aikaa (01:00 Viron ja Suomen aikaa). Mitt under vår diskussion slumrade jag till i ca 5 minuter. Jag vaknade till då jag hörde ett hårt ljud från bildäcket. Det lät som om något tungt skulle ha rört sig mot fartygets högra sida. Samtidigt började båten luta. [Keskustellessamme nukahdin noin viideksi minuutiksi. Heräsin siihen, että kuulin kovan äänen autokannelta. Kuulosti siltä kuin jotakin raskasta olisi liikkunut aluksen oikealle puolelle. Samalla laiva alkoi kallistua.] (Carlqvist: Tysta leken, s. 32) – Då jag sprang ut från min hytt märkte jag att det sipprade vatten i gången någonstans ifrån. [Kun juoksin ulos hytistäni, havaitsin, että jostakin tihkui vettä käytävään.] (Carlqvist: Tysta leken, s. 33) Viisi minuuttia yli puolenyön (Ruotsin aikaa eli noin kello 01:05 Viron ja Suomen aikaa) seurasi kova isku, ikään kuin jokin suuri ja voimakas olisi liikkunut yhdestä pisteestä toiseen hänen yläpuolellaan. (Fem minuter senare följde den hårda stöten, […] som om något stort och kraftigt glidit från en punkt till en annan ovanför henne. Slagsidan kom plötsligt och alla insåg att de måste lämna hytten. Yasmina minns änne en sak: När Daniel sprang från hytten så ropade han att det fanns vatten i korridoren.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 33)

    Daniel SVENSSON (DS)
    Maatessaan vuoteessa hän kuuli iskuja laivan runkoa vasten. Kuulosti siltä kuin jokin olisi iskenyt suurella kivellä. ([…] medan han låg i sängen hörde han slag mot skrovet, det lät som om någon slog med en stor sten.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 34)

    Martin NILSSON (MN) (hytistä 1028)
    Hän kertoi, että hän oli nukahtanut 23:30 Viron aikaa ja herännyt tuntia myöhemmin, kymmenen minuuttia, varttitunnin ennen onnettomuutta. Se alkoi raapivalla äänellä ikään kuin alus olisi purjehtinut karille. Ja heti sen jälkeen laiva kallistui. (Han berättade att han somnat 23:30 estnisk tid och vaknat en timme senare, tio minuter, en kvart före olyckan. Det började med ett skrapande ljud som om fartyget gått på grund och strax därpå kom krängningen.) – ’Nyt me ajoimme karille’, sanoi yksi muista. Martin käsitti, että jokin oli hullusti. (Nu gick vi på grund, sade en av de andra. Martin insåg att något var på tok, […].) (Carlqvist: Tysta leken, s. 34)

    Gennadi PÄRSON (GP) (hytistä 1013)
    GP kuuli ennen katastrofia omituista ääntä. Tuntui kuin tynnyri vierisi jossakin. ([…] det kändes som det rullade en tunna någonstans.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 38)

    Dainis SLEINERS (DS) (hytistä 1015)
    DS ilmoitti ruotsalaiselle poliisille, että hän oli herännyt puoli kahden aikoihin voimakkaaseen pamaukseen ja että laivalla oli kallistuma. ([…] han vaknat vid halv två -tiden på natten av en kraftig smäll och att båten hade slagsida.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 38)

    Nikolajs ANDREJEV (NA) (hytistä 1016)
    Hän heräsi siihen, että hän putosi vuoteesta. I detsamma hörde jag en oerhört hård smäll. Smällen var så hård att jag slungades mot hyttväggen. (…) det var alldeles som om fartyget kolliderade med något. Genast började fartyget gunga enormt. [Samassa kuulin ennenkuulumattoman kovan pamauksen. Pamaus oli niin kova, että minä sinkouduin hytin ovea vasten. {…} oli aivan kuin alus olisi törmännyt johonkin.] (Carlqvist: Tysta leken, s. 38-39)

    Andrus MAIDRE (AM) (hytistä 1022)
    Kirjassa ’Mayday Estonia’ AM on kertonut muun muassa seuraavaa: Jag hade just gått ner till hytten på 1:a däck och klätt av mig, då jag hörde smällar och slag, ungefär som om en lastbil vält. Sen krängde färjan så mycket att jag aldrig trodde hon skulle räta upp sig igen, men det gjorde hon. [Olin juuri mennyt alas hyttiin ensimmäiselle kannelle ja riisuutunut, kun kuulin pamauksia ja iskuja, suunnilleen kuin jos kuorma-auto olisi kaatunut. Sitten lautta kallistui niin paljon, etten koskaan uskonut, että se uudestaan oikenisi, mutta sen se teki. Minä syöksyin ylös portaita.] (Carlqvist: Tysta leken, s. 39)

    Ants NADAR (AN) (hytistä 1025)
    AN muisti, että hän oli herännyt koviin pamahduksiin (hårda smällar). Hän alkoi kivuta ylös kannelle, kun alus kallistui kunnolla (klättra upp till däck då fartyget lutade ordentligt). (Carlqvist: Tysta leken, s. 41)

    Ints KLAVINS (IK) (hytistä 1024)
    IK heräsi ilkeään ääneen ikään kuin metallia olisi vedetty pitkin aluksen pohjaa (han vaknade till ett elakt ljud, som om metall dragits längs fartygets botten). (Carlqvist: Tysta leken, s. 41)

    Bengt NILSSON (BN) (hytistä 1026)
    Efter det han legat i en timma ungefär börjar det, som han uttrycker det, att tjuta, gnälla och gnissla och skrapa och han uppfattar det hela som att det är någonting som inte stämmer. (Oltuaan makuulla suunnilleen tunnin alkaa, kuten hän asian ilmaisee, ulina, vinkuminen ja kitinä ja raapiminen ja hän käsittää, ettei kaikki ole kohdallaan.) – Lokakuun 4. päivänä (1994) päivätyssä pöytäkirjassa kerrotaan muun ohella seuraavaa: (…) Han [BN] uppger också, att han ser något utmed väggen men han kan inte förklara vad det är för någonting. Han säger att det är som pulver. (…) (Hän kertoo myös, että hän näkee jotakin pitkin seinää mutta ei osaa selittää, mitä se on. Hän sanoo, että se on kuin jauhetta.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 41-42)

    Holger WACHTMEISTER (HW) (hytistä 1047)
    Hän meni nukkumaan suhteellisen aikaisin ja hän heräsi raapivaan ääneen (ett skrapljud) ja voimakkaaseen jysähdykseen (en kraftig duns). HW puhui myös vedestä jalkojen ja säärien ympärillä (vatten runt fötter och ben). (Carlqvist: Tysta leken, s. 42-43)

    Carl ÖVBERG (CÖ) (hytistä 1049) (Tämäkin hytti, kuten kaikki hytit, joiden numero alkoi 1:llä, sijaitsi autokansien [kannet 2-3] alapuolella.)
    Tukholmassa 10.10.1994 suoritetun poliisikuulustelun mukaan CÖ kuuli kello yhden aikoihin [Viron ja Suomen aikaa] tutun hydraulisen äänen (hydraulljud); kuulosti siltä kuin visiiriä olisi avattu (det lät som när visiret öppnas). [CÖ oli matkustanut Estonialla monta kertaa ja tunsi aluksen hyvin.] Pian sen jälkeen hän kuuli pamauksen tai rysähdyksen, kovan metallisen äänen (en smäll eller krasch, ett hårt metalliskt ljud). Minuutin tai pari myöhemmin kuului uusi rysähdys (en ny krasch). CÖ pukeutui ja hän uskoo olleensa käytävällä [= autokansien alapuolisen matkustajahyttikannen, kannen n:o 1, käytävässä] noin kello 01:15 – 01:20 [Viron ja Suomen aikaa]. – CÖ saksalaisen asiantuntijaryhmän kuulemisessa 9.9.1997: CÖ kertoi, että hän kuuli hydraulisen äänen lisäksi (förutom hydraulljudet) ikään kuin moukarin paukutusta (bankningar som av en slägga). Nuo molemmat äänet loppuivat voimakkaan metallisen pamauksen jälkeen (efter en kraftig metallisk smäll) ja oli hiljaista 30-40 sekuntia. Sitten seurasi vielä yksi voimakas pamaus ja alus äkisti pysähtyi, niin äkkiä että hän sinkoutui selälleen vuoteelle. (Sedan följde ännu en kraftig smäll och fartyget tvärstoppade, så plötsligt att han kastades baklänges på sängen.) Tuntui kuin laiva olisi törmännyt johonkin. (Det kändes som om fartyget kolliderat med något.) CÖ hyppäsi vuoteesta ja pukeutui nopeasti, kun hän havaitsi, että moottorin ääni oli lakannut kuulumasta ja ettei laiva enää jyskyttänyt meressä. Kello oli noin 01:00 [Viron ja Suomen aikaa]. CÖ ryntäsi ulos hytistään [hytti n:o 1049, joka sijaitsi autokansien {= kannet 2-3} alapuolella] ja kiiruhti portaikkoon. Hänen takkinsa jäi kiinni oikeaan porraskaiteeseen. Hän kääntyi oikeaan ja katsoi käytävään [kannella 1]. Seitsemän metrin päässä [käytävällä, kannella 1] oli kaksi joutsenkaulaista venttiiliä [ilmanvaihtoputkia] (två ventiler med svanhals), joista suihkusi vettä [käytävälle, kannella 1] kovalla paineella. Hän näki myös veden tunkeutuvan ovesta [käytävällä, kannella 1] venttiilien takana ja virtaavan lattialle [käytävällä, kannella 1]. [Piirustusten mukaan ovi johti pesuhuoneeseen.] (Han såg också vatten tränga fram från en dörr bakom ventilerna, som enligt ritningarna tillhörde ett tvättrum, och strömma över golvet.) CÖ sai takkinsa irrotetuksi ja jatkoi pakoaan. Sen jälkeen äkillinen syvä kallistuma, 45 astetta tai enemmän, pakotti hänet kiipeämään jalat aluksen oikeanpuoleista seinää vasten. (En plötslig djup slagsida, 45 grader eller mer, tvingade honom att klättra med fötterna mot styrbordsväggen.) – (Saksalainen haveriselvittäjä ja laiva-asiantuntija Werner Hummel sai selville, että CÖ:n kuvaama ilmastointi (ventilationen) kokoushuoneista kannella 0 [joka sijaitsi autokansien {= kannet 2-3} alapuolisen matkustajahyttikannen {= kansi n:o 1} alapuolella] oli johdettu lattian läpi kannelle 1 juuri siihen paikkaan, jonka CÖ oli ilmoittanut. [Werner Hummel {…} fick senare veta att ventilationen från konferensrummet på däck 0, som ursprungligen gått upp i centralschaktet, på grund av platsbrist letts upp genom golvet till däck 1 just på den plats som Övberg angett.]

    KOMMENTTI: CÖ näki siis veden virtaavan alapuolelta eli autokannen alapuolisen matkustajahyttikannen (= kansi 1) alapuolelta kannelle 1 jo ennen kuin laivan kallistuma yllätti hänet portaikossa matkalla ylös. Tämä tarkoittaa, että kannen 1 alapuolelta (= kannelta 0) virtasi kannelle 1 vettä kovalla paineella ennen laivan kallistumista. Tätä voidaan pitää todisteena siitä, että Estonia oli saanut vuodon. ([…] Övberg såg vatten tränga in underifrån och att han överrumplades av slagsidan i trappan på väg upp. Då fanns det vattnet där innan slagsidan. I så fall hade Estonia sprungit läck.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 43-46)

    PÄÄTELMIÄ: Estonia oli saanut vuodon jo ennen laivan kallistumista. Vesi, joka ennen kallistuman tapahtumista oli päässyt autokannen (= kannet 2-3) alapuolella sijainneelle kannelle 1, oli tunkeutunut alhaalta päin eli kannelta 0. Tämä tarkoittaa, ettei kannelle 1 päässyt vesi ollut tunkeutunut sanotulle kannelle ylhäältä päin (eikä siis autokansilta eli kansilta 2-3 alaspäin). Tämä merkitsee, ettei kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportti Estonian kallistuman ja uppoamisen syystä voi pitää paikkaansa.

    [HUOMAUTUS: Virallisesti autokansien (kannet 2-3) alapuolella sijainneen (matkustajahytti)kannen 1 matkustajista pelastui hengissä 19 matkustajaa (ks. Estonia Final Report, s. 68). Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvistin mukaan lukumäärä on virheellinen oikean lukumäärän ollessa 21 (Carlqvist: Tysta leken, s. 56). Heistä 20 oli katastrofin tapahtuessa hyteissään kannella 1.]

    Saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt), oikeustieteen tohtori Henning Witte on tavannut Carl Övbergin useita kertoja. Övberg on ilmaissut Wittelle tyytymättömyytensä Ruotsin poliisin suorittamiin todistajankuulemisiin. Övbergin mukaan kuulustelut olivat aivan liian pinnallisia, eikä poliisi vaikuttanut varsinaisesti olevan kiinnostunut todellisesta tapahtumien kulusta (Witte: M/S Estonia sänktes, s. 14).

    Asianajaja Henning Witten tapaaminen Carl Övbergin kanssa 18.9.1997 kesti lähes koko iltapäivän. Witte on kuvannut tapaamistaan Övbergin kanssa seuraavasti:
    Den 18 sept. 1997 hade jag ett möte med Carl Övberg vilket pågick nästan hela eftermiddagen. Jag ställde honom frågan om hamnen i Tallinn var avspärrad. Han svarade jakande på denna fråga. Han kom nämligen mycket sent till båten och fick bilskjuts till hamnen. De fick dock inte köra in med bilen på hamnområdet, vilket tidigare alltid varit möjligt. Hamnen var avspärrad under ett stort polisuppbåd. [Satama oli suljettu suuren poliisijoukon toimesta.] Något sådant hade han under sina ca 20 år av resor mellan Tallinn och Stockholm aldrig tidigare upplevt. Enligt Övberg var jag den förste som ställt honom frågan angående avspärringen. – När Övberg kommit ombord på båten fick han vänta ett tag innan han fick tillgång till sin hytt. Han tyckte att personlen redan vid incheckningen verkade ovanligt tystlåten och nedstämd denna kväll. Senare noterade han att det verkade vara ovanligt glest med personal ombord jämfört med tidigare resor. – Vid 23-tiden svensk tid [= noin kello 24:00 Viron ja Suomen aikaa] gick han och lade sig för att läsa. Det dröjde dock ett tag innan han kunde somna. Överberg vaknade lite senare av hamrande ljud i skrovet [takova ääni rungosta], som om metall slog mot metall. Han jämför ljudet med hur det låter när en slägga slås mot metall. Efter att ha hört detta ljud i ca 15 min. tillkom starka hydraulikljud [vahvoja hydrauliikan ääniä] som verkade komma från fören. Detta ljud var välbekant för Övberg eftersom han tidigare arbetat som mekaniker. Han uppgav att ett sådant hydraulikljud uppstår när man fäller respektive öppnar bogporten. Han associerade direkt till nämnda port när han hörde ljudet. Han kan inte med säkerhet säga att det var exakt ett sådant ljud, men det var väldigt likt ett sådant. Det hamrande ljudet pågick alltjämt och Övberg uppskattar att de båda olika ljuden pågick under ytterligare ca 15 min fram till ca kl 23.45 svensk tid [= noin kello 00:45 Viron ja Suomen aikaa]. Båten hade i detta läge ingen slagsida. – Strax efter kl 24.00 svensk tid [= heti kello 01:00:n jälkeen Viron ja Suomen aikaa] hörde Övberg en kraftig smäll [voimakas paukaus / pamaus / isku] och krasch [rusahdus / räsähdys] varvid skrovet riste till [runko tärähti / tärisi]. Det var ett starkt metalliskt ljud [vahva metallinen ääni]. Smällen var så våldsam att Övberg liknar den vid en kraftig grundstötning. [Pamaus oli niin raju, että Övberg vertaa sitä voimakkaaseen karilleajoon.] Han blev än mer uppmärksam då han inte kände igen detta ljud och inte kunde lokalisera det. Ungefär en halv minut till två minuter senare hörde han ytterligare en smäll som var ännu kraftigare och som medförde att båten reste sig i fören så att Övberg kastades bakåt mot hyttväggen. [Kun aikaa oli kulunut suunnilleen puolesta minuutista kahteen minuuttiin, hän kuuli uuden pamauksen, joka oli vielä voimakkaampi ja joka sai laivan keulan kohoamaan niin että Övberg paiskautui taaksepäin hytin seinää vasten.] Nu begrep han att någonting allvarligt hade hänt. Han klädde sig snabbt och lämnade hytten för att sedan springa uppför trappan. Han uppskattar att klockan då var ca 00.15 eller 00.20 [= noin 01:15 tai 01:20 Viron ja Suomen aikaa]. Precis när han kommit ut i korridoren utanför hytten kände han att båten en kort stund gungade ner med aktern för att omedelbart därefter vrida sig och få slagsida mot styrbord. [laiva… sai kallistuman aluksen oikealle puolelle] – Flera personer sprang omkring i korridoren och han uppfattade det som om panik redan hade utbrutit och folk letade efter trappor som ledde uppåt. Övberg kände båten väl och visste var trappan var belägen så att han omedelbart kunde bege sig dit. Den enda person han såg i närheten av trapporna på väg upp till bildäck var en äldre man som hade svårigheter att röra sig. – På väg uppför trappan någonstans mellan däck 1 och 2 (bildäck) fastnade Övberg med jackan i trappans handräcke varför han vände sig om. Han såg då att vatten trängde in längst ner på däck 1. [Hän näki, että vesi tunkeutui sisään kannelle 1.] Stora vattenmängder sprutade ur de krökta ventilationsrören som fanns i korridorerna på däck 1. [Suuret vesimassat suihkusivat kaartuvista venttiiliputkista, joita oli kannen 1 käytävillä.] Samtidigt såg han vatten tränga ut i korridoren under hyttdörrar på däck 1. [Samalla hän näki veden tunkeutuvan käytävään hyttien ovien alta kannella 1.] Det hade gått uppskattningsvis en till två minuter från det att Övberg lämnat sin hytt och fram till det att han uppmärksammade vattnet. Jag frågade uttryckligen om han stigit i vatten när han lämnade sin hytt, men så var inte fallet. – (…) – Efter den andra smällen började båten få slagsida mot styrbord. När Övberg på sin väg uppåt befann sig mellan däck 2 och 5, rätade båten upp sig för en kortade stund. (inte heller dessa frågor har ställts från haverikommissionens sida, trots att Övberg har ett tydligt minne av den tillfälligt återvunna stabiliteten). Därefter, när Övberg befann sig ungefär i höjd med däck 5, fick båten återigen slagsida mot styrbord. Slagsidan ökade alltmer och när han nått upp till däck 7 återfick båten ännu en kort stunds stabilitet, dvs båten krängde fram och tillbaka med ca 20 graders krängningsvinkel. Detta hjälpte honom att vid en tillbakarörelse hoppa till dörröppningen, förbi kön av människor som försökte ta sig ut via en människokedja. Båten krängde fortfarande och från och med den sista tillfälliga stabiliteten ökade nu slagsidan påtagligt mycket snabbare. – När Övberg var på väg uppför trapporna rådde full panik, barn och vuxna ramlade omkull och skrek. Under hela tiden Övberg befann sig i båten, från det att han lämnade sin hytt till dess han tog sig ut på skrovsidan, såg han ingen från Estonias besättning. Han hörde inga meddelanden via båtens högtalarsystem, inte heller några larm eller dylikt. (…) Många människor försökte ta sig ut på det yttre däcket från plan 6 där han befann sig. Dörren ut till däcket var i det närmaste rakt ovanför dem. När han kom ut, fanns på däcket redan fyra eller fem personer. Övberg såg ett vitt skåp som stod öppet innehållande flytfästar. Han tog en väst och försökte ta den på sig, men västen saknade remmar. Han lyckades få tag i en annan väst och knöt flytvästen. Därefter kastade Övberg ner de överblivna västarna in i båten till dem som ännu inte lyckats ta sig ut. Belysningen i båten var fortfarande tänd. – Carl Övberg klättrade upp en bit på skrovsidan, då han sett att där fanns livbåtar. Vid en av livbåtarna fanns en liten panel med tre olikfärgade knappar. Han tryckte på samtliga knappar men ingenting hände. Där fanns ingen beskrivning av hur man skulle sjösätta båtarna. Övberg försökte då tillsammans med två andra passagerare fira ner en av livbåtarna med hjälp av en manuell vinsch, vilket inte gick, den satt fast. – När Övberg gående på skrovet närmade sig fören, låg båten nästan helt på sidan. han kom så långt som i höjd med kommandobryggan. Då kom plötsligt en stor luftbubbla fylld med rök upp från kölen. Det luktade som om någonting exploderat, uppgav Övberg. Inte heller denna iakttagelse har rönt något intresse från polisens eller haverikommissionens sida. – Samtliga de personer Övberg såg omkring sig var iklädda endast underkläder och flytvästar. Så när som på en kvinna såg han bara män. Under tiden som Övberg och de andra försökte få ned livbåtarna blinkade ljuset dvs släcktes och tändes omväxlande två eller tre gånger. En kort stund därefter slocknade ljuset helt. Båten låg nu nästan helt på sidan. Han såg samtidigt en liten lampa som lyste med vitt sken i närheten av styrhytten. Carl Övberg uppfattade att aktern låg lägre än fören. Han tog sig fram mot kommandobryggan och såg att delar av kommandobryggan redan låg under vatten. I närheten av kommandobryggan såg han ett antal vita tunnor som han visste innhöll livflottar. Vid en tidigare resa hade han läst om hur dessa fungerade. Tunnorna var även försedda med anvisningar. Han visste att man skulle dra i ett vitt snöre i anslutning till tunnorna. Livflottarna skulle då frigöras och ramla i vattnet. Han följde beskrivningen men ingenting hände. Livflottarna satt fast. Övberg ställde sig på de vita tunnorna och försökte öppna dem för att få ut livflottarna. Han lyckades få upp en av dem som efter en kort stund blåstes upp. Han knuffade iväg den varpå den fastnade i något på skrovsidan. Han såg att det hela tiden kom ut fler och fler människor på skrovsidan. Han lyckades få loss ytterligare två eller tre flottar som gled ut i vattnet och vecklade ut sig. Uppskattningsvis 15-20 personer kröp in i den tidigre nämnda flotten som fastnat på skrovsidan. Den satt fortfarande fast. Tillsammans med en annan svensk försökte han tala med dem som fanns i flotten och lyckades få ut samtliga. Därefter lyckades man få loss flotten och kunde knuffa ner den i vattnet. Alla de som tidigare varit iflotten kastade sig ner i vattnet och lyckades förhoppningsvis ta sig in i flotten. – Carl Övberg satt kvar på skrovsidan eftersom han fortfarande trodde att fartyget stod på ett grund och inte kunde sjunka. Han insåg dock ganska snart, att så inte var fallet när båten hela tiden sjönk. I detta läge kände han lukten av olja. Samtidigt hörde han ett ljud som lät som om luft pumpades ur båten, troligtvis därför att vatten trängde in. Övberg hörde samtidigt något slags signal från färjan, ett ihållande mistlursljud som ganska snart avtog och försvann. – Övberg befann sig i detta läge ganska långt föröver på båten. Han blickade ner mot vattnet och konstaterade att det var ganska långt ner till vattenytan. Han kastade sig emellertid ner i vattnet och kom efter en kort stund upp till ytan igen. En stor våg sköljde över honom varpå han sögs ner under båtens botten. Båten lutade fortfarande ca 90 grader. Övberg uppskattade att aktern fortfarande låg lägre än fören. Båten sjönk hela tiden långsamt. – Övberg kom upp till vattenytan igen och förstod att han måste ta sig så långt som möjligt från båten för att inte sugas ner. Han fick tag i en lina från en livflotte. Det var fullt med människor i vattnet runt omkring livflotten och det rådde panik. Övberg fick åtskilliga rivmärken och törnar av övriga i vattnet som klamrade sig fast vid honom. Han uppfattade det som om flotten var fullastad med människor. Hela tiden gick sjön hög och flotten med alla som klängde sig fast vid den slungades mot båtens botten. När Carl Övberg var högst uppe på en våg tog han spjärn mot båtens botten och skrovsida, sköt ifrån och lyckades komma in i flotten. Där fanns bara fyra personer förutom han själv. De övriga som befunnit sig i flotten hade ramlat ut. Flotten hade inget tak. Därefter drev flotten förbi Estonias för och bort från det sjunkande fartyget. Ungefär 50-60 meter från Estonia såg Carl Övberg det tidigare nämnda lampskenet i närheten av kommandobryggan. Han kände återigen lukten av olja och hörde det tidigare nämnda ljudet som om luft pressades ur båten. Därefter försvann Estonia i djupet. Övberg uppskattar att det tog ca 15-20 minuter från det att han lämnade sin hytt till det att Estonia sjönk. – Han kan inte erinra sig hur Estonia låg i vattnet när hon sjönk, men vill minnas att fören försvann sist och att båten i alla fall låg med 90 graders slagsida. – Sammanlagt fem personer befann sig i flotten. Senare när Övberg kommit till sjukhuset tog han reda på att personerna i flotten var Leif Bogren från Mölndal, Vilho Itäranta från Borlänge samt en ung kvinna vid namn Tino från Stockholm. Tino opererades senare i Finland för någon skada. I flotten fanns även en svensktalande kvinna i 25-års åldern, vars namn är okänt. Hon hade axellångt cendréfärgat hår och var iklädd endast bh och trosor samt flytväst. Hon dog någon timme innan räddningen kom. Carl övberg tror att hon var en kamrat till Tino. Tillsammans med Leif Bogren lyckades Carl övberg få upp taket på livflotten. – Övberg och samtliga övriga i flotten som fortfarande var vid liv plockades upp av en finsk helikopter när det blivit ljust. De hade då suttit ca sex timmar i flotten. De fördes till Hangö vårdhem. Efter ca två timmar fördes de till Ekenäs kretssjukhus i Finland. – Övberg hade skadat ryggen och fick på sjukhuset veta att han spräckt en ryggkota. Han hade även erhållit njurskador när han slog i skrovsidan på Estonia. Dessutom var hela kroppen täckt av blåmärken och småskador. Vidare var han kraftigt nedkyld efter att ha legat i vattnet i livflotten. Bortsett från hyttnyckeln fick Övberg med sig sitt pass i byxfickan, vilket han visade för polisen. Det är ett svenskt pass med nr DP220266. – Övberg berättade för mig, att han inte återfick sin kopia av intervjun med den finska polisen samt att den svenska polisen som senare förhörde honom verkade helt ointresserad av vad han hade att säga, som om de redan visste vad som hänt. – Jag fick ett mycket seriöst intryck av Carl Övberg. Han kunde med exakthet återge sina upplevelser, var aldrig motsägelsefull och verkade vara tekniskt kunnig (Witte: M/S Estonia sänktes, s. 14-19).

    Antti ARAK (AR) (hytistä 1056)
    AR kertoi, että hänen hyttitoverinsa herätti hänet. Först hörde jag skrik och sedan såg jag vatten strömma i korridoren. Jag hörde inget maskinljud när vi drog oss uppför trapporna. (Ensiksi kuulin huutoa ja sitten näin veden virtaavan käytävässä. En kuullut koneen ääntä, kun nousimme ylös portaita.) (Carlqvist: Tysta leken, s.46)

    Ain-Alar JUHANSON (A-AJ) (hytistä 1056)
    Medan jag ännu sov hörde jag en kraftigare smäll än den jag hört redan innan. Efter smällen rullade fartyget plötsligt åt styrbord. Alla fyra av oss vaknade, slet tag i våra kläder och kastade oss ut i korridoren, där det redan rann vatten. (Vielä nukkuessani kuulin aiempaa voimakkaamman pamauksen. Me kaikki neljä heräsimme, tempaisimme vaatteemme ja heittäydyimme käytävään, jossa vesi jo virtasi.) (Carlqvist: Tysta leken, s.46)

    Taavi RABA (TR) (hytistä 1070)
    Juri Liim kuuli TR:ää heinäkuussa 1996 saksalaisen asintuntijaryhmän toimeksiannosta. Liimille TR kertoi olleensa puoliunessa vuoteessaan, kun hän tuli levottomaksi sen vuoksi, ettei laiva enää kulkenut tasaisesti meressä. Äkkiä alus kallistui styyrpuurin (= aluksen oikea puoli) puolelle ja hän paiskautui seinään. Kun hän lähti hytistä (n:o 1070), hän törmäsi vesiverhoon, joka esti häntä pääsemästä portaikkoon. (När han lämnade hytten mötte han en ridå av vatten som hindrade honom att nå trappan, det forsade mot honom.) Lopulta TR hyppäsi vesiverhon lävitse ja saavutti portaikon. (Raba hoppade och nådde trapporna.) (Carlqvist: Tysta leken, s.46-47)

    Carl-Erik REINTAMM (C-ER) (hytistä 1094)
    Rikostarkastaja Ulf Sjöbergin kuulustelussa Tukholmassa 30.9.1994 C-ER kertoi heränneensä pariin äkilliseen, alapuolelta kuuluvaan raapivaan ääneen. (Han väcktes av ett par plötsliga skrapljud underifrån.) Hytti kallistui hieman. (Hytten lutade lite.) Han öppnade dörren, gick ut i korridoren och fick se en smal vattensträng efter ena korridorväggen. (Hän avasi oven, meni ulos käytävään ja havaitsi toista käytävänseinää myötäilevän kapean vesivanan.) – Knut Carlqvist tapasi C-ER:n syksyllä 1998. Reintamm kertoi, että seistessään kaiteen ääressä 7. kannella hän oli nähnyt suuren suorakaiteen muotoisen valkoisen kohteen aivan veden pinnassa tai heti sen alapuolella. Useampia metrejä vieressä, kuin jäähdytysauto. (När han stod vid relingen på 7:e däck hade han sett ett stort rektangulärt vitt föremål alldeles i vattenytan eller strax under. Flera meter i sida, som en kylbil.) – Vuoden kuluttua Reintammia haastatteli saksalaisen asiantuntijaryhmän selvitysmies Werner Hummel. Tällöin C-ER kertoi, että hänen oli ollut vaikeaa nukkua ja että hän oli äkisti kuullut äänen ikään kuin laiva olisi kulkenut jään läpi, raapivan äänen. Hän ajatteli, että alus oli ehkä kulkenut jonkin ylitse. Non puoli minuuttia myöhemmin laiva kallistui styyrpuurin (aluksen oikea puoli) puolelle. Hän juoksi ulos käytävään. Siellä hän näki veden virtaavan lattian ja seinän välisessä nurkassa, vettä oli paljon, noin 40 senttimetriä. Vesi ei tullut portaikosta vaan virtasi (koskena) huomattavalla nopeudella käytävän läpi, se sai hänet ryntäämään ylös portaita. Hän ei nähnyt veden tulevan autokannen ovista. (Ett år senare intervjuades Reintamm av den tyska expertgruppens utredare Werner Hummel. Han berättade då att han haft svårt att sova och plötsligt hört ett ljud som om fartyget gått genom is, ett skrapande ljud. […] Kanske hade fartyget kört över något, tänkte han. Omkring en halv minut senare kantrade fartyget åt styrbord. Han sprang ut i korridoren. Där såg han vatten strömma i vinkeln mellan golvet och väggen, det var mycket vatten, ungefär 40 centimeter. Det kom inte från trapporna utan forsade med avsevärd fart fram genom korridoren, det var det som gjorde att han rusade uppför trapporna. Han såg inget vatten komma från dörrarna vid bildäck […].) (Carlqvist: Tysta leken, s.47-48)

    Henrik SILLASTE (HS) (Estonian mekaanikko; systemmekaniker)
    Jag låg och sov i min hytt när huvudvakten, omkring klockan halv ett på natten, kallade mig till arbetet för att reparera någon WC som inte tömdes, för att undertrycket var borta. Det var Treu [Margus Treu oli Estonian kolmas koneenkäyttäjä; tredje maskinist.] som var huvudvakt då. ( ) – På grund av larmet gick jag förskepps och till nolldäck för att ta reda på orsaken till felet. Jag kände några hårda skakningar (…). (Olin makuulla ja nukuin hytissäni, kun päävahti, noin kello puoli yksi yöllä [00:30], kutsui minut työhön korjaamaan yhtä WC:tä, joka ei tyhjentynyt, koska siellä ei ollut alipainetta.) – HS:n sittemmin antamista tiedoista ilmenee, ettei hän uskonut mainittujen tärinöiden (skakningar) johtuneen aalloista. När jag funnit orsaken till störningen märkte jag att något var på tok, för fartyget krängde över åt styrbord. Orsaken till att trycket saknades i WC:n var att det kommit luft i rörsystemet. Min avsikt var att hämta dit en man för att få hjälp att reparera felet. Sedan gick jag till maskinrummets kontrollrum på grund av slagsidan. ( Kun olin löytänyt häiriön syyn, havaitsin, että jokin oli hullusti, sillä laiva kallistui styyrpuurin puolelle. Paineen WC:stä puuttumisen syynä oli se, että putkijärjestelmään oli päässyt ilmaa. Tarkoituksnei oli noutaa sinne joku mies saadakseni apua vian korjaamiseksi.) – Kadak [Hannes Kadak oli Estonian koneenhoitaja; maskinskötare.] och Treu var då i kontrollrummet. (Kadak ja Treu olivat silloin valvontahuoneessa.) – Sillaste meni valvontahuoneen monitorin luo. Monitori näytti kuvaa etumaisesta autokannesta. Det trängde in mängder av vatten från bägge sidor av rampen…) (Rampin kummaltakin sivulta virtasi sisään paljon vettä.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 63-64)

    PÄÄTELMIÄ: Sillaste siirtyi Estonian kallistuman jälkeen konevalvontahuoneeseen (maskinkontrollrummet). Hänen mukaansa siirtyminen kesti kahdesta viiteen minuuttiin. Sillaste meni monitorin luokse ja näki veden suihkuavan sisään rampin molemmilta puolilta. Ramppi oli siis tuolloin eli kahdesta viiteen minuuttiin kallistuman jälkeen kiinni aluksessa ja vieläpä ylösnostetussa asennossa (uppfällt läge) eli periaatteessa suljettuna. Merivesi ei siis tuolloin iskenyt sisään autokannelle. Kysymys kuuluu: Mikä itse asiassa aiheutti Estonian kallistuman? Syy oli joku muu kuin kansainvälisen tutkintakomission raportissa mainittu. Raportissa väitetään, että laivan kallistuma sattui sen jälkeen kun aluksen visiiri oli pudonnut ja vetänyt mukanaan rampin sallien siten suuren vesimäärän tunkeutua autokannelle. (Shortly after one o’clock a few wave impacts on the visor caused the visor attachments to fail completely. The visor started cutting openings in the weather deck plating and associated structures. Soon the back wall of the visor housing came into contact with the ramp, hitting its upper edge and thus breaking its locks. The ramps fell forwards and remained resting inside the visor. In a few minutes the visor started falling forwards. – The ramp then followed the visor in a forward, trumbling motion. […] The visor subsequently tilted over the stem, left the ramp fully open allowing large amounts of water to enter the car deck, and as it fell collided with the bulbous bow of the vessel.; Kansainvälisen tutkintakomission loppuraportti, s. 175, kohta 13.2.5. – The large amounts of water flooding onto the car deck caused the vessel to heel over and after e few rolling movements a significant list developed to starboard. This happened within the first minutes after the visor had separated from the ship. […] – Just before the moment when the list developed many crew members and passengers noticed a change in the vessels motion. This coincides with the time when the visor separated from the vessel […].; Kansainvälisen tutkintakomission loppuraportti, s. 175, kohta 13.2.6)

    Sillasten lausunto puhuu sen puolesta, että (auto)ramppi oli yhä paikoillaan aluksen kallistuman jälkeenkin. Kallistuma ei siis johtunut siitä, että autokannelle pääsi paljon vettä visiirin irrottua ja pudottua sekä temmattua mukaansa (auto)rampin. Ainoa luonnollinen selitys laivan kallistumalle on, että aluksen runkoon autokannen ja vesirajan alapuolella oli syntynyt suuri reikä.

    Sillasten lausunnoissa on myös muuta mielenkiintoista. När jag var i kontrollrummet kom dit en förfrågan, uppenbarligen från kommandobryggan, om det ännu var möjligt att göra något för att räta upp slagsidan. Jag har den uppfattningen att treu då hade meddelat bryggan att det trängde in vatten i fartyget. Länspumparna var på för att få ut vattnet. (Kun olin valvontahuoneessa, sinne tuli tiedustelu, ilmeisesti komentosillalta, oliko vielä mahdollista tehdä jotakin kallistuman oikaisemiseksi. Tyhjennyspumput olivat päällä veden poistamiseksi.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 71)

    Haveriraportissa puhutaan vedestä autokannella. Mutta Sillaste ei niin puhunut. Eikä hän voinut niin tehdäkään ottaen huomioon, ettei autokannella edes ollut tyhjennyspumppuja (länspumpar). Laivan neljä tyhjennyspumppua sijaitsivat ja työskentelivät autokansien (kannet 2-3) alapuolella olevissa vesitiiviissä tiloissa. Ja nuo tyhjennyspumput olivat toiminnassa jo siinä vaiheessa, kun alus sai kallistuman, jolloin Sillasten mukaan autokannella ei ollut suurta määrää vettä. Toisin sanoen, joku oli käynnistänyt autokansien alapuolella sijaitsevat tyhjennyspumput veden poistamiseksi autokansien alapuolisista tiloista.

    Margus TREU (MT) (Estonian kolmas koneenkäyttäjä; tredje maskinist)
    Jag kände 3-4 smällar (…). (…) Vi försökte pumpa ut vattnet som kom in i fartyget. (Minä tunsin 3-4 paukahdusta […]. […] Me yritimme pumpata pois vettä, joka tuli sisään alukseen.) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 88-89) – Muistettaneen, että tyhjennyspumput sijaitsivat autokansien alapuolella. Toisin sanoen, autokansien alapuolisiin tiloihin oli tunkeutunut merivettä. – Vid cirka klockan 01:00 kände jag två dubbla, hårda slag (…) (Noin kello 01:00 tunsin kaksi kovaa tuplaiskua.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 89) – Jag har aldrig tidigare erfarit ett så kraftigt slag mot ett fartyg. (En ole koskaan aikaisemmin kokenut niin voimakasta iskua laivaa kohtaan.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 91)

    Silver LINDE (SL) (Estonian vahtimatruusi)
    Dagens Nyheterin (DN) etusivulla julkaistiin 2.10.1994 otsikko Vatten inne i hytterna (Vesi sisällä hyteissä). Linde oli joitakin päiviä aikaisemmin kertonut tietonsa kansainväliselle tutkintakomissiolle (JAIC) Turussa ja tietoja alkoi tihkua julkisuuteen. DN:n lähteenä oli merikapteeni Sten Andersson, joka toimi komissiossa Ruotsin merenkulkulaitoksen huomioitsijana. Linde oli juuri palannut vahtikierrokseltaan vähän ennen kello yhtä (Viron ja Suomen aikaa), kun perämies otti vastaan puhelun. Någon (…) larmade om att något höll på att hända längre ned i fartyget (Joku […] hälytti siitä, että jotakin oli tapahtumassa aluksen alaosassa.), Andersson kertoi. Linde lähetettiin alas. Alemmilla kansilla hän kohtasi matkustajia, jotka ryntäsivät ylöspäin. Hän kuuli ihmisten huutavan, että vettä oli tullut sisään autokannen alapuolella oleviin hytteihin (vatten hade kommit in genom inredningen i hytterna under bildäck). Tuli niin ahdasta, että Linde kääntyi ja ryntäsi informaatiopisteeseen kannelle 5 soittaakseen komentosillalle. Men när han stod där krängde Estonia kraftigt och fick slagsida. Linde och flickan vid informationsdisken föll omkull och lösa saker flög i luften. (Mutta kun hän seisoi siinä, Estonia painui kyljelleen ja sai kallistuman. Linde ja informaatiotiskin tyttö kaatuivat kumoon ja irtonaiset esineet lensivät ilmassa.) – Linde suomalaisen poliisin kuulustelussa Turussa 29.9.1994 kello 10:20: På den rond som börjar halv ett var stormen hårdare än tidigare (…). (…) hördes ett synnerligen hårt ljud från fören, ett ljud som var helt avvikande. (Sillä kierroksella, joka alkaa puoli yksi, myrsky oli kovempi kuin aikaisemmin […]. […] kuului keulasta erityisen kova ääni, ääni, joka oli täysin poikkeava.) – Ljudet kunde beskrivas så att det var som om två tunga metallstycken med stor kraft stötte mot varandra, ljudet varade omkring en halv sekund. (Ääntä voi kuvata niin että se oli ikään kuin kaksi raskasta metallikappaletta törmäisivät toisiinsa suurella voimalla, ääni kesti noin puoli sekuntia.) – Jag fortsatte min rond och gick upp till navigationshytten ca kl 00:58. (…) Precis när jag var på väg upp fick styrmannen ett samtal nerifrån, där det sades att det hörs konstiga stötar nerifrån. Styrmannen kommenderade mig ner till bildäck för att kontrollera bogluckorna och kasta en blick på allmänläget. När jag var på väg ner bad människor redan om hjälp på sjunde däck, eftersom fartyget krängde så mycket att folk inte längre klarade av att gå. (Jatkoin kierrostani ja menin ylös navigointihyttiin noin kello 00:58. […] Juuri kun olin matkalla ylös, perämies sai alhaalta puhelun, jossa sanottiin, että alhaalta kuului omituisia iskuja. Perämies komensi minut alas autokannelle tarkistamaan keulalukkoja ja katsomaan yleistilannetta. Kun olin matkalla alas, ihmiset pyysivät jo apua seitsemännellä kannella, koska laiva kallistui niin paljon, etteivät ihmiset kyenneet enää kävelemään. [Mikäli Linden ilmoittama aika {kello 00:58} pitää paikkansa, jotakin varsin olennaista {josta aiheutui Linden kuulema ’erityisen kova ääni’} tapahtui jo hieman aikaisemmin.]) – (…) jag sprang till infon på femte däck och bad dem låsa upp bildäcket (…). När jag var i Infon krängde fartyget över åt styrbord så mycket att alla saker föll. Jag fortsatte ännu till fjärde däck, där trapporna var fullsatta med människor och jag anade att nu var det allvar. Jag sprang till sjunde däck och försökte (komma ut) till väderdäck, men föll och meddelade per radiotelefon vakthavande styrman att människor skriker i panik att första däck är under vatten. Styrmannen kommenderade mig att ännu gå och kontrollera läget fastän spelet redan var förlorat. (…) ([…] juoksin viidennellä kannella sijaiitsevaan infoon ja pyysin heitä lukitsemaan autokannen […]. Kun olin infossa, laiva kallistui styyrpuurin puolelle niin paljon, että kaikki esineet putosivat. Jatkoin vielä neljännelle kannelle, jossa portaat olivat täynnä ihmisiä ja aavistin, että tilanne oli vakava. Juoksin seitsemännelle kannelle ja yritin [päästä] sääkannelle mutta kaaduin ja ilmoitin radiopuhelimitse vahdissa olevalle perämiehelle, että ihmiset huutavat paniikissa, että ensimmäinen kansi [= kansi 1, joka sijaitsi autokannen alapuolella] on veden alla. Perämies komensi minut tarkistamaan tilanteen, vaikka peli oli jo menetetty.) – Linde päätti lausumansa seuraavasti: Om det vid undersökningarna framkommer att fartyget gick till botten på grund av någons kriminella verksamhet yrkar jag på straff för gärningsmannenoch ersättning för de skador på egendom som jag presenterar senare. (Jos tutkimuksissa ilmenee, että laiva meni pohjaan jonkun rikollisen toiminnan vuoksi, vaadin tekijälle rangaistusta ja korvausta niistä omaisuusvahingoista, jotka myöhemmin esitän.) – Linden lausumasta 17.10.1994: När jag var på bildäck hörde jag en kraftig smäll metall mot metall. Jag rapporterade detta till bryggen och fortsatte när jag inte upptäckte något misstänkt. (Kun olin autokannella, kuulin voimakkaan paukahduksen metalli iski metallia vasten. Raportoin tämän komentosillalle ja jatkoin kulkuani, kun en löytänyt mitään epäilyttävää.) [Linde ei siis 17.10.1994 antamansa lausuman mukaan löytänyt autokannelta mitään epäilyttävää.] – Linden lausumasta 25.1.1996: När jag var i fören på fartygets bildäck kom det en smäll, jag kan inte karaktärisera den, då den inte var typisk för sammanstötningen av fartygets för och en våg. (Kun olin keulassa laivan autokannella, kuului paukahdus, en osaa luonnehtia sitä, koska se ei ollut tyypillinen aluksen keulan ja aallon yhteentörmäys.) – Lokakuun 6 päivänä 1994 Lindeä haastatteli Tallinnassa Mert Kubu, kokenut viroa puhuva journalisti. Reportaasi julkaistiin Dagens Nyheterissä 7.10.1994: Vaktmatros Linde lämnar bildäcket, efter att ha kollat varningslamporna och förporten, kl 23:45 (svensk tid). När han återvänder till kommandobryggan finns där andrestyrman Kannussaar och tredje styrman Andres Tammes. (Vahtimatruusi Linde lähtee autokannelta kello 23:45 [Ruotsin aikaa eli 00:45 Viron ja Suomen aikaa] tarkastettuaan varoituslamput ja keulaportin. Kun hän palaa komentosillalle, siellä ovat toinen perämies Kannussaar ja kolmas perämies Andres Tammes.) – Strax därpå kommer larm till bryggan: ’Vatten rinner in på däck 1.’ Däck 1 ligger under bildäck. Det är där de billigaste hytterna finns. Silver Linde får order att omedelbart ta sig ner för att underrsöka vad som står på. (Heti sen jälkeen tulee komentosillalle hälytys: ’Vesi juoksee sisään kannelle 1.’ Kansi 1 sijaitsee autokannen alapuolella. Siellä [= kannella 1] sijaitsevat halvimmat hytit. Silver Linde saa määräyksen lähteä heti alas tutkimaan tilannetta.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 98-110)

  7. Kiitokset matille ja Totuudenetsijälle !
    ¤
    Katastrofiin ja sen selvittämiseen liittyviä henkilöitä

    Ahlenius, Inga-Britt: YK:n sisäisen tarkastuksen päällikkö (Chef för FN:s internrevision)
    ¤ Ahlenius on esittänyt vuosien kuluessa terävää kritiikkiä ruotsalaisten poliitikkojen ja virkamiesten toimintaa kohtaan Estonian katastrofia koskevissa kysymyksissä. Hän lausui Estonian haaksirikon 10-vuotispäivän seminaarissa 20.9.2004: I stället för att söka sanningen har man sökt samförstånd. (Totuuden etsimisen asemesta on etsitty yhteisymmärrystä.) Världen idag -lehdessä 15.4.2006 julkaistussa haastattelussa hän totesi: ”Haveriutredningen efter Estoniakatastrofen är en stor skandal. Den är en skam för Sverige. Det enda riktiga är att utreda detta på nytt, ju förr desto bättre.” (Haveriselvitys Estonia-katastrofin jälkeen on suuri skandaali. Se on häpeä Ruotsille. Ainoa oikea tapa on selvittää tämä uudelleen, mitä pikemmin sitä parempi.)

    Ainsalu, Tormi: Estonian toinen perämies
    ¤ Ainsalu onnistui lopulta monen aikaisemman epäonnistuneen yrityksen jälkeen lähettämään hätäkutsun: ”Mayday Mayday Estonia please.” – Radiohäirinnät olivat estäneet aiemmat yritykset.

    Andersson, Elisabeth: Ruotsin valtamediaan kuuluvan sanomalehden Svenska Dagbladetin (SvD) toimittaja ja erityisesti Estonia-reportteri
    ¤ Ruotsalaisen toimittaja-julkaisija-kirjailijan Jan Gillbergin mukaan Andersson löi yhdessä toimittajakolleegansa Björn Hygstedtin kanssa alkutahdit Svenska Dagbladetin loanheittokampanjalle Henning Witteä vastaan (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 146).

    Andrejev, Nikolai: Estonian haaksirikosta eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Andrejev on todistanut siitä, miten hän kuuli ennen kokemattoman kovan jymäyksen (räjähdys, pamaus, paukaus) (en oerhört smäll) ja miten hän sinkoutui hytin seinää vasten (slungades mot hyttväggen).

    Andresson, Arvo: virolainen merikapteeni * Estonian kapteeni
    ¤ Estonian turmasta eloonjääneet matkustajat, sisarukset Holger ja Wanda Wachtmeister havaitsivat Andressonin (Estonialla 27.9.1994) päivällisellä kello 21:30:n aikoihin. – Ruotsin TV Aktuellt ilmoitti uutislähetyksessään 28.9.1994 kello 18, että Estonian kapteeni (befälhavare) oli elossa ja että häntä hoidettiin sairaalassa Suomessa (överlevt och vårdas på sjukhus i Finland). – Sen sukeltajatiimin, joka suoritti ensimmäisenä tutkintaa Estonian hylyn komentosillalla (brygga), väitetään löytäneen komentosillalta Arvo Andressonin ruumiin ampumahaava päässään (med ett skottsår i huvudet). (Sanotun tiedon antoi aikakausjulkaisu DSM:lle keväällä 2005 eräs Ruotsin armeijan sukeltaja [ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 147].) (Saman tiedon ovat antaneet toimittaja Jutta Rabelle kaksi Suomen armeijan sukeltajaa [ibid.].)

    Kysymys: Kuka Ruotsin armeijan sukeltaja on kertonut DSM:lle, että Estonian kapteeni Arvo Andresson löydettiin aluksen komentosillalta ampumahaava päässään? – Ketkä Suomen armeijan sukeltajat ovat antaneet toimittaja Jutta Rabelle saman tiedon?

    Anér, Sven: ruotsalainen toimittaja-kirjailija
    ¤ Anér on tutkinut tapaus Estoniaa pitkään ja perusteellisesti. Hänen selvitystensä mukaan 13 sellaista Estonialla ollutta henkilöä, jotka oli eloonjääneiden luetteloissa merkitty pelastuneiksi, on sittemmin ilmoitettu kadonneiksi. Kaikki sanotut henkilöt ovat virolaisia, joko Estonian miehistön jäseniä tai Estonian tarjoamiin palveluihin liittyviä henkilöitä. – Anér on osoittanut, miten Ruotsin viranomaiset ovat erilaisin manipuloinnein osallistuneet Estonian katastrofia koskevien tietojen pimittämiseen (mörkläggningsarbetet). Anér mainitsee esimerkkinä pimityksestä sen, miten Ruotsin valtakunnanrikospoliisi (Rikskriminalen) poisti magneettisuuden Estonian koko katastrofirekisteristä (avmagnetiserade Estonias hela katastrofregister). – Anér on julkaissut muun muassa kirjat ’Estonia – nya sanningar’ (2001) ja ’Estonia sprängdes!’ (2004).

    Anukas, Vaiko: Estonian miehistön jäsen
    ¤ Anukas otettiin Ruotsin suurlähetystön Tallinna-luetteloon 21.10.1994 eloonjääneenä. Sittemmin Anukas ilmoitettiin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista aluksi eloonjääneeksi ilmoitettu (eloonjääneiden luetteloon merkitty) Estonian miehistön jäsen Vaiko Anukas myöhemmin katosi?

    Aust, Stefan: Der Spiegelin päätoimittaja
    ¤ Der Spiegel oli aluksi kiinnostunut tapaus Estoniasta ja oli yhteistyössä Jutta Raben kanssa. Lehti julkaisi aiheesta 27.1.2001 teema-artikkelin Bomben am Bug (Pommit keulassa). Sittemmin uusi suunniteltu Estonia-numero pysäytettiin ja Der Spiegel lopetti yhteistyön Jutta Raben kanssa. – Raben tulkinnan mukaan tämä tapahtui poliittisesta painostuksesta. Stefan Aust oli Gerhard Schröderin vanha hyvä ystävä, eikä Schöder halunnut tuottaa ongelmia Göran Perssonille (Ruotsin silloinen pääministeri).

    Bemis, Gregg: yhdysvaltalainen miljonääri * harrastajasukeltaja
    ¤ Bemis suoritutti kesällä 2000 sukelluksia Estonian hylylle yhteistyössä toimittaja Jutta Raben kanssa. Bemis kertoi löytäneensä aluksen keularampin läheltä (vid fartygets bogramp) rei’än (hål), jonka suuruus oli kaksi ja puoli metriä kertaa 70 senttimetriä (2,5 m x 0,70 m). – Sukeltajat polttoleikkasivat irti kaksi palasta aukon reunoista (två bitar från kanterna vid hålet). – Metallurgiset tutkimukset ovat antaneet tukea väitteelle, että Estonialla oli tapahtunut yksi tai useampia räjähdyksiä.

    Berglund, Birgitta: Lennart Berglundin puoliso, joka menetti Estonian katastrofissa molemmat vanhempansa
    ¤ Birgitta Berglund yritti yhdessä miehensä Lennart Berglundin kanssa järjestää sukellusoperaation saadakseen vanhempiensa jäännökset pelastetuiksi Estonian hylystä.

    Berglund, Lennart: Estonia-uhrien ja omaisten säätiön (Stiftelsen Estoniaoffer och anhöriga) puheenjohtaja
    ¤ Berglund on vaatinut Estonia-katastrofin uudelleen selvittämistä. Lausui Estonia-päivänä 28.9.2001: ”Vi kommer att få veta vad som egentligen hände Estonia, även om det tar femtio år.” (Me saamme tietää, mitä Estonialle lopultakin tapahtui, vaikka se kestäisi viisikymmentä vuotta.)

    Bergman, Ronald: Nordström & Thulinin toimitusjohtaja (Nordström & Thulin omisti puolet Estlinen varustamosta)
    ¤ Bergman soitti Ruotsin TV-Aktuelltin kello 18 lähetykseen Estonian uppoamispäivänä 28.9.1994 ilmoittaen, että ”befälhavaren på den förlista färjan Estonia har överlevt och vårdas på sjukhus i Finland” (haaksirikkoutuneen Estonia-lautan kapteeni on jäänyt henkiin ja häntä hoidetaan sairaalassa Suomessa). Tietoa ei ole koskaan dementoitu.

    Bildt, Carl: Estonian turman ajankohtana Ruotsin pääministeri (4.10.1991-6.10.1994)
    ¤ Bildt on väittänyt, ettei hän muista, miten hän sai tiedon Estonian katastrofista.

    Björkman, Anders: laivanrakennusinsinööri * Heiwa Co:n toimitusjohtaja * meriturvallisuusasiantuntija * tietokirjailija
    ¤ Björkman on Estonian katastrofia koskevan selvitystyön pioneeri, joka totesi jo DN (Dagens Nyheter) Debattissa 15.8.1996 julkaistussa artikkelissa, ettei Estonian haaksirikko ollut voinut tapahtua sillä tavoin kuin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) taholta oli esitetty ja että Estonian rungosta tulisi etsiä reikää (ett hål i skrovet) haaksirikon todellisen syyn varmistamiseksi. – Björkman paljasti SvD (Svenska Dagbladet) Brännpunktissa 2.8.1998 julkaistussa artikkelissa, että tutkintakomissio (JAIC) oli leimannut suoritetut vakauslaskelmat (stabilitetsberäkningar) salaisiksi.
    – Björkmanilta on julkaistu seuraavat kirjat ja raportit: (1) Disaster Investigation (http://heiwaco.tripod.com/disasterinvestigation.htm); (2) Katastrofutredning (http://heiwaco.tripod.com/katastrofkurs.htm); (3) Lies and Truths about the M/V Estonia Accident. Editions EGC. Monaco 1998; (4) Nya fakta om Estonia. Rapport om Estoniautredningen. Bidrag till saklig debatt om Estoniaolyckan. Beausoleil 1999; (5) 28 september 1994: Estoniabluffen. Historien om ett skeppsbrott på fasta fosterlandet (http://heiwaco.tripod.com/ estoniabluffen.htm)

    Björkman, Per: ruotsalainen asianajaja
    ¤ Björkman on kirjoittanut kriittisiä artikkeleita muun ohessa Estonian hylkyä koskevasta hautarauhalaista.

    Bogdanov, Viktor: Estonian lääkäri
    ¤ Bogdanov oli Viron sisäministeriön mukaan yksi Estonian katastrofista eloonjääneistä (en av de överlevande). Sittemmin Bogdanov ilmoitettiin kadonneeksi (Sedermera rapporterad som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista aluksi eloonjääneeksi ilmoitettu Estonian lääkäri Viktor Bogdanov myöhemmin katosi?

    Bogren, Leif: eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Bogren on kertonut suomalaisen poliisin nauhoittamassa kuulustelussa siitä, miten hän oli ensimmäisen suuren jymähdyksen (räjähdys, pamaus) (den första stora smällen) kuultuaan saanut tunteen, että laivan runkoon oli isketty reikä (att ett hål slagits upp i skrovet). – Bogrenilla on suuri kokemus (metalli)levytöistä (plåtarbeten) telakalla. – Kuulustelunauhoitus on sittemmin kadonnut. – Bogrenilta on julkaistu Estonian katastrofista kirja Därför överlevde jag Estoniakatastrofen (1996).
    Kysymys: Miten Leif Bogrenin kuulustelunauhoitus on voinut ’kadota’?

    Borgnäs, Lars: ruotsalainen tv-toimittaja
    ¤ Borgnäs on muun muassa sen Ruotsin TV1:n Uppdrag Granskning -ohjelman tuottaja, jossa paljastettiin, että Estoniaa oli käytetty sotamateriaalin kuljetuksiin (för militära transporter).

    Braidwood, Brian: räjähdeasiantuntija
    ¤ Meyer-telakan luottoasiantuntija, joka on tutkimusten jälkeen päätynyt katsomaan, että Estonian keulassa oli räjäytetty kolme (tai mahdollisesti neljä) pienehköä räjähdepanosta (mindre laddningar).

    Carlqvist, Knut: ruotsalainen historioitsija * kirjailija
    ¤ Carlqvist toimi aikoinaan Finanstidningenin kulttuuripäällikkönä. Carlqvist on kritikoinut viranomaisten ja median asennoitumista Estonia-katastrofiin: Media ja viranomaiset toimivat alusta lähtien yhteistyössä massiivisen väärän tiedon ( i massiv desinformation) levittämiseksi. – Carlqvist julkaisi Finanstidningenissä 24.2.1998 artikkelin, jossa tutkintakomission haveriselitys kyseenalaistettiin: Hål under vattenlinjen (Reikä vesirajan alapuolella). – Carlqvist julkaisi Estonian katastrofista vuonna 2001 kirjan Tysta leken [kirjan kannen alaotsikko: Varför sjönk Estonia?] (Hiljainen leikki).

    Carlshamre, Maria: ruotsalainen journalisti
    ¤ Carlshamre palkittiin sen vuoksi, että hän osoitti Ruotsin merenkulkulaitoksen meriturvallisuusjohtajan Johan Fransonin johtaneen yleisöä harhaan Estonian merestä nostamisen mahdollisuuksia koskevien kysymysten osalta. Franson oli ilmoittanut, että hylyn nostaminen siihen liittyvine aluksen liikkumisineen jauhaisi ruumiit kuin lihamyllyssä (mala kropparna som i en köttkvarn). – Carlshamre on nimennyt Estonian hylyn nostamista vastustaneen ja hylyn betonilla peittämistä kannattaneen suomenruotsalaisen toimittaja-kirjailijan Yrsa Steniuksen vallan megafoniksi (en maktens megafon).

    Coe, John: sukeltaja
    ¤ Yksi Rockwaterin sukeltajista, joka osallistui Estonia-sukelluksiin 1.-4.12.1994. Coe on kertonut, että sukeltajat saivat määräyksen käydä erityisesti osoitetuissa hyteissä.
    Kysymys: Miksi sukeltajat saivat käskyn käydä määrätyissä Estonian hylyn hyteissä?

    Egardt, Peter: virkamies Ruotsin valtioneuvoston valmistelussa (Statsrådsberedningen)
    ¤ Egardt on kuulunut Ruotsin poliittisen valtaeliitin sisäpiiriin (den inre krets). Hän teki yhdessä pääministeri Carl Bildtin kanssa ensimmäiset päätökset Estonian haaksirikon käsittelystä. Bildtin tavoin Egardt väittää, ettei hän muista, milloin ja miten hän sai tiedon Estonian haaksirikosta.

    Ehrencrona, Olof: virkamies Ruotsin valtioneuvoston valmistelussa (Statsrådsberedningen)
    ¤ Ehrencrona on kuulunut Ruotsin poliittisen valtaeliitin sisäpiiriin (den inre krets). Hän teki yhdessä pääministeri Carl Bildtin kanssa ensimmäiset päätökset Estonian haaksirikon käsittelystä. Bildtin tavoin Ehrencrona väittää, ettei hän muista, milloin ja miten hän sai tiedon Estonian haaksirikosta.

    Ekbom, Lars: eläkkeellä oleva FOA-tutkija (FOA = Försvarets forskningsanstalt)
    ¤ Tutkittuaan saksalaisia testituloksia Ekbom vakuuttui siitä, että Estonialla oli tapahtunut räjähdys. Esitti tutkimuksensa saksalaisten testituloksista 10.1.2001 julkaistussa raportissa. Ekbom oli tehnyt tutkimuksensa omaisyhdistys SEA:n toimeksiannosta.

    Eksborg, Anne-Louise: Ruotsin valtion haverikomission (Statens Haverikommission) pääjohtaja * kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) jäsen * (entinen) puolustusministeriön oikeuspäällikkö (rättschef) * nimitettiin 19.10.2001 Kriisivalmiusviranomaisen (Krisberedskapsmyndigheten) päälliköksi
    ¤ Eksborg ei ole sulkenut pois sitä, että Estonian uppoaminen johtui rungossa olleesta rei’ästä. Hän selitti lausunnossaan maaliskuussa 2001, että hylyn nostaminen antaisi kokonaan uutta aineistoa (ett helt nytt sakmaterial) selvyyden saamiseksi Estonian haaksirikosta. – Eksborg kieltäytyi kesäkuussa 2006 tapaamasta Viron parlamentin asettaman komission jäseniä, joiden tehtävänä oli selvittää Estonian haaksirikon syitä.

    Engström, Odd: Ruotsin varapääministeri (27.2.1990 – 4.10.1991)
    ¤ Tutkintakomission luovutettua loppuraporttinsa (joulukuussa 1997) ja vähän ennen kuolemaansa (18.5.1998) Engström lausui, että virkaan astuva Carlssonin hallitus oli pakotettu tekemään valintansa (”tvingats att göra ett val”). – Engström oli kuollessaan vasta 56-vuotias. (Kuolinsyyksi ilmoitettiin puistonpenkillä saatu sydänkohtaus.)
    Kysymys: Mitä Carlssonin hallituksen varapääministeri Odd Engström tarkoitti sanoessaan, että Estonian katastrofia koskevassa asiassa Carlssonin hallitus oli pakotettu tekemään valintansa (”tvingats att göra ett val”)? – Mikä oli Engströmin todellinen kuolinsyy?

    von der Esch, Björn: ruotsalainen kristillisdemokraattinen kansanedustaja (kd) 1998-2006 * taloustieteen tohtori (ekonomie doktor) * (entinen) ensimmäinen hovimarsalkka (förste marskalk)
    ¤ von der Esch vaati Ruotsin valtiopäivillä toistuvasti Estonian haaksirikon uudelleen selvittämistä.

    Felix-ryhmä: ryhmä venäläisiä kansallismielisiä kenraaleita, joiden on väitetty olleen Estonian räjäyttämisen takana
    ¤ Felix-ryhmän sanotaan käsittäneen isänmaalliseksi tehtäväkseen estää edistyneen sotatarviketeknologian (avancerade militära utrustning) joutuminen ’vihollisen’ (fienden) käsiin.

    Forsberg, Tore: Ruotsin turvallisuuspoliisin (SÄPO) poliisi-intendentti (polisintendent)
    ¤ Tore Forsberg vahvisti Expressenille, että SÄPO oli vastaanottanut tiedot Estonian vastaisesta sabotaasista hyvin suurella vakavuudella. On väitetty, että Estonian upottaminen oli venäläisten intressissä (ryska intressen). – Forsberg oli mukana sukelluslaiturilla (på dykarplattformen), kun Estonian atlanttilukko (atlantlåset) heitettiin takaisin mereen sen jälkeen, kun se oli ensiksi nostettu merestä. Sukellukset Estonialle suoritettiin 1.-4.12.1994.

    Forssberg, Olof: Ruotsin valtion haverikomission pääjohtaja * (sittemmin) laamanni (lagman) Svean hovioikeudessa
    ¤ Forssberg oli liikkeelle paneva voima kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) työskentelyssä, kunnes TT aamulla 26.5.1997 alkoi levittää ’uutista’, jonka mukaan Forssberg oli vuonna 1959 jättänyt diarioimatta yhden merenkulkulaitoksesta saapuneen kirjelmän. – Muutaman tunnin kuluessa Forssberg pakotettiin (?) eroamaan tutkintakomissiosta (JAIC). Sen vuoksi hänen ei tarvinnut allekirjoittaa tutkintakomission (JAIC) 3.12.1997 julkaisemaa loppuraporttia. – Forssberg selitti 8.3.2001 Svenska Dagbladetille, että Estonian haaksirikon lopullisen syyn selvittäminen vaatisi aluksen nostamista merestä: ”Ska man bottna det här då får man plocka upp Estonia.”
    Kysymys: Mikä oli todellinen syy valtion haverikomission pääjohtajan Olof Forssbergin erottamiseen 26.5.1997?

    Franson, Johan: Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) meriturvallisuusjohtaja (Sjösäkerhetsdirektör) * (aiemmin) saman laitoksen pääjuristi (chefsjurist) * Merenkulkulaitoksen pääselvittäjä (chefsutredare)
    ¤ Franson johti yhdessä Börje Stenströmin kanssa sukelluksia 2.-4.12.1994. Liikkeelle paneva voima Eettisen neuvoston (Etiska rådet) taustalla. Eräässä kokouksessa Estonian uhrien omaisten ja toimittajien kanssa joulukuussa 1994 Fransonilta kysyttiin, oliko Estonian oikeassa kyljessä reikä. Franson vastasi myöntävästi: ”Ja, det var ett hål på styrbords sida, men jag vet ingenting om den saken. Nästa fråga” (Kyllä, oikealla puolella kyljessä oli reikä, mutta minä en tiedä mitään siitä asiasta. Seuraava kysymys.). – Rolf Sörman esitti saman kysymyksen eräässä myöhemmässä tilaisuudessa kokouksessa, jonka oli järjestänyt psykologisen puolustuksen hallitus ja sai Fransonilta saman vastauksen: ”Ja” (kyllä). – Kun Viron hallituksen asiantuntijaselvittäjä, valtakunnansyyttäjä Margus Kurm keväällä 2006 halusi kuulla Estonia-sukeltajia, se estettiin vetoamalla Fransonin sukeltajille asettamaan vaitiolovelvollisuuteen. – Yle Teksti-TV:n uutinen 27.5.2007: ”Estonia-tutkimukset puutteelliset” – Johtaja Johan Franson Ruotsin merenkulun tarkastuslaitoksesta myöntää puutteellisiksi sukeltajien tutkimukset Estonia-hylyssä laivan upottua. – Sukeltajien piti tutkia, ovatko laiva ja uhrit nostettavissa sekä vahvistaa kansainvälisen tutkijalautakunnan teoria uppoamisen syystä. – Franson vastasi tuolloin sukelluksista. Hänen mukaansa tutkimukset olisi tehty tarkemmin, jos aikanaan olisi esitetty kaikki avoimet kysymykset. – Uusin tutkimus selvittää yhdeksää teoriaa turman syystä, mm. sitä miksi alus upposi niin nopeasti. (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P138_01.html)

    Gatermann, Reiner: journalisti
    ¤ Gatermann kirjoitti artikkelin Das kollektive Schweigen (kollektiivinen vaikeneminen), joka julkaistiin Hamburger Abendblattissa 6.1.2000.

    Gillberg, Jan: aikakausjulkaisu DSM:n julkaisija * toimittaja-kirjailija
    ¤ Gillberg on esittänyt keväästä 2001 saakka voimakasta kritiikkiä Estonian haaksirikon virallista selvitystä kohtaan. Gillberg on julkaissut tapaus Estoniasta lukuisia artikkeleita DSM:ssä. – Gillberg julkaisi vuonna 2006 tietokirjan ’Estonias undergång’ (Estonian tuho). – Gillberg oli yksi aloitteentekijöistä Estonian uhrien omaisten yhdistyksen ELA:n perustamiseksi.

    Grundberg, Lars: Ruotsin Tallinnan-suurlähettiläs
    ¤ Grundberg antoi joulukuussa 1994 Ruotsin hallitukselle juonikkaita neuvoja (intrikata råd) siitä, miten Ruotsin valtion etujen mukaista oli jättää Estonian hylky ja ruumiit nostamatta (aikaisemmista lupauksista huolimatta). Asia ilmenee asianajaja Per Björkmanin esittämästä Ruotsin ulkoministeriön monta vuotta salaisena pidetystä asiakirjasta (under många år hemligstämplat UD-dokument).
    Kysymys: Miksi Ruotsin ulkoministeriön asianomainen asiakirja pidettiin salassa monta vuotta?

    Gylling, Johnny: Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunnan jäsen (kristillisdemokraatti; kd)
    ¤ Gylling äänesti 13.12.2001 Estonian haaksirikon edelleen selvittämistä koskevan ehdotuksen (förslaget) puolesta.

    Hagström, Ulla-Britt: ruotsalainen kansanedustaja (kd)
    ¤ Hagström vaati, yhdessä kansanedustaja Rolf Åbjörnssonin (kd) kanssa, eduskunta-aloitteessaan (motion) 4.10.2000 lisäselvityksiä Estonian katastrofin syiden osalta ottaen huomioon kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportin julkistamisen jälkeen saadut uudet tiedot.

    Hall, Lars: pelastushelikopterin miehistön päällikkö (besättningschef)
    ¤ Hall kertoi 4.10.1994 Dagens Nyheterissä toistuvista vinssihavereista: ”Vår första helikopter som gick ut fick vinschhaveri efter att ha undsatt en nödställd och var tvungen att gå hem till Berga och byta vinsch. Och när vi kom ut som tredje helikopter, hade även den andra, som gått ut från Berga, fått vinschhaveri. Kort efter det fick en tredje helikopter vinschhaveri.” (Meidän ensimmäinen helikopterimme, joka lähti ulos, sai vinssihaverin – sen jälkeen kun yhtä hädässä olevaa oli autettu – ja oli pakotettu palaamaan kotiin Bergaan ja vaihtamaan vinssin. Ja kun me lähdimme ulos kolmantena helikopterina, oli myös toinen Bergasta lähtenyt kopteri saanut vinssihaverin. Vähän myöhemmin kolmas kopteri sai vinssihaverin.)

    Hanuliak, Gustav: sukellusjohtaja (dykledare) * merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) pääselvittäjän (chefsutredare) Johan Fransonin sukellusneuvonantaja (dykrådgivare)
    ¤ Hanuliak oli hyvin kriittinen sen suhteen, miten sukellukset suoritettiin joulukuussa 1994. Työ oli huonosti organisoitu. Suunnilleen kolmea neljäsosaa löydetyistä osista (påträffade delar) ei koskaan rekisteröity. Ainoastaan kymmenkunta (något tiotal) osaa nostettiin pintaan ja suuri osa niistä heitettiin takaisin mereen. Vastuussa tästä oli haverikomission (sittemmin kuollut) selvittäjä (utredare) Börje Stenström. – Erään omaisen kerrotaan lausuneen: ”Det skulle bli en revolution i landet, om folk fick reda på vad som pågått under dykningarna.” (Maassa syttyisi vallankumous, jos ihmiset saisivat selville, mitä sukellusten aikana on tapahtunut.)

    Henriksson, Lennart: ruotsalainen eläkkeellä oleva tulli-intendentti (tullintendent och chef för Sjötullen)
    ¤ Henriksson ilmoitti Ruotsin SVT1:n ohjelmassa Uppdrag granskning 30.11.2004, että Estonia toi mukanaan saapuessaan Tallinnasta Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 – sotatarvikemateriaalia (militär utrustning) ja että tullille oli annettu ohjeet päästää lasti lävitse ilman tavanomaista tulliselvitystä (utan sedvanlig klarering).

    Heyman, Tom: Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunnan (Trafikutskott) jäsen (maltillinen kokoomus; Moderata samlingspartiet, moderaterna, m)
    ¤ Heyman vaati eduskunta-aloitteessaan 3.10.2000, että hallitus neuvotteluissa Viron kanssa esittäisi kysymyksen uskottavan haveriselvityksen tarpeellisuudesta. Äänesti 13.12.2001 lisäselvityksen saamista Estonian haaksirikosta tarkoittavan ehdotuksen puolesta (förslaget att försöka öka klarheten kring Estonias förlisning). – Heyman on kertonut, miten maltillisen kokoomuksen puoluejohtaja Bo Lundgren oli antanut eduskuntaryhmälle käskyn olla tukematta Heymanin eduskunta-aloitetta uskottavan haveriselvityksen tarpeellisuudesta.

    Hirdman, Sven: Ruotsin entinen Moskovan-suurlähettiläs
    ¤ Hirdman on esittänyt käsityksenään, ettei Venäjän tiedustelupalvelu räjäyttänyt Estoniaa (sin uppfattning att det inte var den ryska underrättelsetjänsten som sprängde Estonia).

    Hirschfeldt, Johan: hovioikeudenpresidentti
    ¤ Hirschfeldt sai 3.12.2004 Ruotsin hallitukselta tehtäväksi selvittää, oliko puolustusvoimat tai puolustuksen materiaalivirasto (Försvarets materielverk) kuljettanut puolustus- tai sotamateriaalia M/S Estonialla syyskuussa 1994. – Suoritettuaan tehtävänsä Hirschfeldt tuhosi selvityksen perusteena olevat asiakirjat (förstörde Hirschfeldt den dokumentation hans utredning byggde på). – Kansanedustaja Lars Ångström (Ympäristöpuolue Vihreät; Miljöpartiet de Gröna; mp) kanteli asiakirja-aineiston tuhoamisesta oikeusasiamiehelle (Justitieombudsmannen).

    Hummel, Werner: kapteeni, haveriselvittäjä ja laiva-asiantuntija
    ¤ Hummel on toiminut Meyer-telakan luottoasiantuntijana. Hummel ilmoitti 10.8.1999 englantilaisen räjähdeasiantuntijan Brian Braidwoodin tuoneen esiin, että Estonialla oli tapahtunut ainakin kolme räjähdystä: räjähdykset rampin ja visiirin välillä olivat aiheuttaneet visiirin irtoamisen (minst tre explosioner mellan rampen och visiret orsakat att visiret ryckts loss).

    Härstedt, Kent: Estonian eloonjäänyt matkustaja, kansanedustaja (sosialidemokraatti; s)
    ¤ Härstedt julkaisi vuonna 1995 kirjan ’Det som inte kunde ske’ (Se mikä ei voinut tapahtua). Vaati DN (Dagens Nyheter) Debattissa 11.12.2000 julkaistussa artikkelissa yhdessä kansanedustaja Lars Ångströmin (Ympäristöpuolue Vihreät; Miljöpartiet de Gröna; mp) kanssa että hallituksen tulisi asettaa kokonaan uusi riippumaton haveriselvityselin (en helt ny oberoende haveriutredning).

    Ivanov, Ivan: salanimi (pseudonym)
    ¤ Sen henkilön salanimi, jonka väitetään kirjoittaneen niin kutsutun Felix-raportin (Felixrapporten). Ivan Ivanovin sanotaan luonnostelleen skenaarion, jonka mukaan Viron pääministeri Mart Laar ja puolustusvoimien komentaja Alexander Einseln näyttelivät avainrooleja Estoniaan liittyvässä salakuljetusvyyhdissä (smuggelhärva). Tuo vyyhti kun se oli paljastumaisillaan pakotti toimenpiteisiin, jotka aiheuttivat Estonian haaksirikon (”en smuggelhärva, som när den höll på att avslöjas framtvingade åtgärder som förorsakade förlisningen”) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 162).

    Jakobsson, Magnus: Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunnan jäsen (kristillisdemokraatti; kd)
    ¤ Jakobsson äänesti 13.12.2001 Estonian haaksirikon lisäselvitystä tarkoittavan ehdotuksen puolesta.

    Johanson, Johannes: Estlinen toimitusjohtaja
    ¤ Johannes Johanson oli vakuuttunut siitä, että Estonia oli saanut vuodon (Estonia måste ha sprungit läck). Lausui varhaisessa vaiheessa käsityksenään, että Estonian haaksirikko aiheutui pommista (”det var bomb som förorsakade Estonias förlisning”). – Viron turvallisuuspoliisi suoritti kotietsinnän Johansonin huoneistoissa (lokaler).

    Johansson, Mikael: Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunnan jäsen (Ympäristöpuolue Vihreät; Miljöpartiet de Gröna; mp)
    ¤ Mikael Johanson äänesti 13.12.2001 Estonian haaksirikon lisäselvitystä tarkoittavan ehdotuksen puolesta.

    Joorits, Ats: Viron Tukholman-suurlähettiläs
    ¤ Joorits ilmoitti saaneensa Tallinnan satamasta tietoja, joiden mukaan Estonialta oli löydetty pommi (uppgifter om att det skall ha funnits en bomb ombord på Estonia).

    Järrel, Henrik S.: ruotsalainen kansanedustaja (maltillinen kokoomus; m)
    ¤ Järrel vaati eduskunta-aloitteessaan 2.10.2001, että hallitus yhteistyössä Viron ja Suomen hallitusten kanssa myötävaikuttaisi Estonian haaksirikkoa koskevan uuden riippumattoman selvityksen aikaansaamiseksi. Uuden selvityksen suorittamista koskevan toimeksiannon tuli (Järrelin mielestä) sisältää seuraavat kohdat: (1) Estonian nopeasti tapahtunutta uppoamista koskevien vastaamattomien kysymysten selvittäminen; (2) neuvottelujen aloittaminen Viron ja Suomen hallitusten kanssa Estonian ja uhrien hautarauhan väliaikaiseksi kumoamiseksi onnettomuuden syiden syvällisemmäksi selvittämiseksi; sekä (3) kansallisen ja kansainvälisen esteettömän asiantuntijaryhmän koollekutsuminen hallituksen toimesta. (att en ny oberoende utredning tillkallas med uppgift att så långt möjligt klara ut ännu obesvarade frågor kring Estonias hastiga sjunkförlopp, att regeringen inleder förhandlingar med regeringarna i Estland och Finland om att temporärt häva gravfriden och medverka till fördjupad kunskap om orsakerna till olyckan samt att regeringen sammankallar en expertgrupp bestående av nationell och internationell expertis, som ej medverkat i den tidigare utförda utredningen och ej har egna intressen att bevaka till följd av förlisningen). – Järrel on toistuvasti vaatinut, että Estonian haaksirikosta suoritetaan riippumaton tutkinta.

    Kaas, Imre: toimittaja
    ¤ Kaas on mainittu sen tiedon lähteeksi, jonka mukaan asekauppias Alexander Voronin olisi kesällä 2002 kuollut sydänkohtaukseen (skall ha avlidit i en hjärtattack). – Toisten tietojen mukaan Voronin oleskelisi Israelissa.

    Kadak, Hannes: Estonian koneenkäyttäjä (maskinskötare)
    ¤ Kadak pelastautui samalle pelastuslautalle (räddningsflotten) kuin Estonian vahtimatruusi Silver Linde ja Estonian järjestelmämekaanikko Henrik Sillaste. Kadakia on kutsuttu yhdeksi tutkintakomission (JAIC) neljästä ’tähtitodistajasta’ (stjärnvittnen). (Kolme muuta olivat edellä mainitut Linde ja Sillaste sekä Estonian kolmas koneenkäyttäjä Margus Treu.)

    Kaskel, Helje: Estonian katastrofin omaisten ja eloonjääneiden järjestön Estonia Litigation Associationin (ELA) puheenjohtaja
    ¤ Helje Kaskelin puoliso Urmas Alender menehtyi Estonian katastrofissa. – ELA perustettiin Grännassa (Ruotsi) 10.6.2002. – Helje Kaskel ei usko kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) selitykseen Estonian haaksirikon syystä. Kaskelin mukaan Estonian nopea uppoaminen on kiistämätön tosiseikka, joka on selitettävissä vain yhdellä tai useammalla räjähdyksellä. (”Det är nonsens att det skulle bero på någon felkonstruktion av bogvisiret. Det snabba sjunkningsförloppet är ett ostridigt faktum, som bara låter sig förklaras av att en eller flera explosioner ägt rum.”; ks. DSM nr 4/2002; http://www.dsm.nu/estonia/dsm-samtal%20Helje%20Kaskel.htm)

    Kikas, Kaimar: Estonian neljäs perämies
    ¤ Viron Radio 2:n mukaan Kikas oli yksi Estonian turman eloonjääneistä. Sittemmin hänet julistettiin kadonneeksi. – Erään kolleegan väitetään tunnistaneen Kikasin Kapkaupungissa (Etelä-Afrikka) vuoden 1998 alkupuolella.
    Kysymys: Miten Estonian katastrofista eloonjääneeksi ilmoitettu Estonian neljäs perämies Kaimar Kikas myöhemmin katosi?

    Kristapovits (Kristapovich), Igor: virolainen varatullipäällikkö Tallinnassa
    ¤ Kristapovits on ilmoitettu niiden tietojen lähteeksi, jotka oli luovutettu niin kutsutulle Felix-ryhmälle. (Uppges som källa till uppgifter som lämnats till den så kallade Felixgruppen.) – Kristapovits murhattiin lokakuussa 1994.
    Kysymys: Kuka murhasi Igor Kristapovitsin? Mikä oli teon motiivi?

    Kurm, Margus: Viron apulaisvaltakunnansyyttäjä:
    ¤ Kurm on toiminut sen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana, jonka Viron hallitus asetti 7.3.2005 selvittämään sotamateriaalin kuljetuksia (militära transporter) Estonialla.

    Laar, Mart: Viron pääministeri
    ¤ Laar osallistui pääministerikokoukseen Turussa 28.9.1994. Epäili alun alkaen, että Estonian haaksirikon syynä oli foul play. Laar saattoi ajatella kaikkea mahdollista terroristihyökkäyksestä törmäykseen sukellusveneen kanssa.

    Laidwa, Hans: Estlinen toimitusjohtaja
    ¤ Laidwa sai Turun pääministerikokouksen 28.9.1994 jälkeen puhelinsoiton Carl Bildtiltä, joka saattoi kertoa Estonian varustamoa rauhoittavan tiedon siitä, että keulavisiiri oli pudonnut ja että haaksirikko oli aiheutunut teknisestä viasta. Toisin sanoen vastuu Estonian katastrofista lankesi aluksen rakentaneelle telakalle, Meyer Werftille.

    Lang, Rein: Viron oikeusministeri
    ¤ Lang lausui keväällä 2006 muun muassa: Jos Viro ei saa tyydyttäviä vastauksia [esitettyihin kysymyksiin], saattaa tulla ajankohtaiseksi, että maa pyytää uutta haveriselvitystä. (”Om Estland inte får tillfredsställande svar [på ställda frågor] kan det bli aktuellt att landet begär en ny haveriutredning.”)

    Larsson, Ulf: Ruotsin tullihallituksen (Generaltullstyrelsen) entinen pääjohtaja
    ¤ Larsson selitti keväällä 2006, että Estonian haaksirikon tapahtuessa sotamateriaalikuljetuksia (de militära transporterna) Estonialla oli suoritettu parin vuoden ajan. – Tullihallitus (Generaltullstyrelsen) ja puolustusvoimat (Försvarsmakten) olivat jo 17.2.1992 solmineet salaisen sopimuksen (ett hemligt avtal) ’erityismateriaalin tulliselvityksestä’ (tullklarering av särskilt material). Kuljetuksista vastasi Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu (den svenska militära underrättelse- och säkerhetstjänsten; MUST).

    Laur, Uno: Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) virolainen puheenjohtaja (Andi Meisterin jälkeen)
    ¤ Laur aloitti puheenjohtajuutensa syyttämällä komission ruotsalaista osapuolta siitä, että se oli leikannut pois tai muulla tavalla salannut (undanhållit) tärkeää filmi- ja todistemateriaalia. – Antoi täyden tukensa tutkintakomission selitykselle sen suhteen, mikä oli aiheuttanut Estonian haaksirikon.

    Leiger, Lembit: Estonian ensimmäinen konemestari
    ¤ Ruotsalainen komisario Strindlund raportoi Leigerin omaisille Virossa, että Leiger oli Estonian turmasta eloonjääneiden joukossa. Leiger oli merkitty eloonjääneeksi (överlevande) myös Ruotsin suurlähetystön ’Tallinna-luetteloon’ 21.10.1994. – Leiger ilmoitettiin sittemmin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkitty Estonian ensimmäinen konemestari Lembit Leiger myöhemmin katosi?

    Linde, Silver: Estonian vahtimatruusi
    ¤ Pelastautui samalle pelastuslautalle kuin Hannes Kadak ja Henrik Sillaste. Yksi kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) päätodistajista. Lindeä kuultiin yhteensä kahdeksan kertaa. Antoi osittain ristiriitaisia tietoja. Komissio valikoi ne tiedot, jotka tukivat sen omia päätelmiä ja viittasi niihin loppuraportissaan. – Linde tuomittiin sittemmin Suomessa yhdeksän vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen yrityksestä salakuljettaa maahan 13,5 kiloa amfetamiinia.

    Lindstrand, Torsten: ruotsalainen pääsyyttäjä (chefsåklagare)
    ¤ Lindstrand päätti 18.2.1998 lopettaa sen Estonian turmaa koskevan esitutkinnan, jota ei itse asiassa ollut koskaan edes aloitettu.

    Lundgren, Bo: Ruotsin maltillisen kokoomuksen (m) puoluejohtaja
    ¤ Lundgren antoi joulukuussa 2001 eduskuntaryhmälleen käskyn olla tukematta puolueensa kansanedustajan Tom Heymanin eduskunta-aloitetta uskottavan haveriselvityksen tarpeellisuudesta.

    Maidre, Andres: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Maidre kertoi, miten hän oli kuullut paukauksia ja iskuja (hörde smäller och slag). – Lausui edelleen todistajankertomuksessaan: ”Sen krängde fartyget så mycket att jag aldrig trodde hon skulle räta upp sig igen men det gjorde hon.” (Sitten alus kallistui niin paljon, etten uskonut sen enää koskaan oikenevan, mutta sen se teki.)

    Meister, Andi: Viron kuljetusministeri (transportminister) * kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) ensimmäinen puheenjohtaja
    ¤ Meister jätti komission protestiksi heinäkuussa 1996. Meister oli vakuuttunut siitä, että komission ruotsalainen osapuoli oli Olof Forssbergin johdolla leikannut pois tai salannut tärkeää filmi- ja todisteaineistoa. Julkaisi syyskuussa 1997 kirjan ’Lopetamata logiraamat’ (Päättämätön lokikirja).

    Meos, Titt: muusikko Estonialla
    ¤ Meos oli merkitty Ruotsin suurlähetystön ’Tallinna-luetteloon’ 21.10.1994 ’eloonjääneeksi’ (överlevande). Sittemmin ilmoitettiin, että Meos oli löydetty kuolleena (återfunnen död). Ruumiin tunnistus jäi epävarmaksi (tveksam).
    Kysymys: Mitä Estonian katastrofista eloonjäneiden luetteloon merkitylle Titt Meosille todella tapahtui?

    Moik, Erich: virolainen merikapteeni
    ¤ Moik esiintyi Venäjän RTV:n 25.10.2005 lähettämässä dokumentissa. Nähdessään ambulanssikuljetusta kuvaavan kohtauksen Moik hypähti tuoliltaan ja huusi: ”Det är ju Avo Piht! Det är ju Avo Piht!” (Sehän on Avo Piht! Sehän on Avo Piht!)

    Müür, Tiina: Estonian tax free -päällikkö
    ¤ Müür oli merkitty Ruotsin suurlähetystön ’Tallinna-luetteloon’ 21.10.1994 eloonjääneeksi (överlevande). Sekä Estline ja Viron Punainen Risti että Viron sisäministeriö ilmoittivat Müürin pelastuneen. Sittemmin hänet ilmoitettiin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkitty Tiina Müür myöhemmin katosi?

    Männik, Priit: virolainen tutkintakomission (JAIC) jäsen
    ¤ Männik pakotettiin eroamaan komission jäsenyydestä 6.11.1997. Männikin ilmoitettiin olleen komissiossa Viron poliisin mandaatilla, josta poliisista Männik oli erotettu (blivit avskedad).
    Kysymys: Mikä oli Männikin komissiosta eroamisen todellinen syy?

    Nilsson, Martin: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Nilsson puhui todistajanlausunnossaan raapivasta äänestä, ikään kuin alus olisi ajanut karille (”ett skrapande ljud som om fartyget gått på grund”).
    Kysymys: Mikä aiheutti Martin Nilssonin kuuleman ’raapivan äänen’ (ett skrapande ljud)?

    Odell, Mats: liikenneministeri Bildtin eroavassa hallituksessa
    ¤ Odell kirjoitti Finanstidningenissä 4.2.1998 julkaistussa artikkelissa: ”Dags att tala ut” (Aika kertoa totuus).

    Palmgren, Ture: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Palmgren todisti siitä, miten hän näki jotakin, joka muistutti kalastajavenettä matkalla poispäin aluksesta, välittämättä veden varaan joutuneista ihmisistä (”såg något som liknande en fiskebåt på väg från fartyget utan att bry sig om dem som låg i vattnet”). – Kysymyksessä on saattanut olla se moottorikäyttöinen MOB-vene (Man-Over-Board-båt), joka sittemmin löydettiin ajelehtimasta Hangon edustalla. (Veneen on arveltu olleen Avo Pihtin ja niiden muiden pakovene, joiden ilmoitettiin jääneen eloon mutta sittemmin kadonneen.)
    Kysymys: Mikä vene kyseinen kalastajavenettä muistuttava alus itse asiassa oli?

    Piht, Avo: virolainen merikapteeni * Estonian toinen kapteeni
    ¤ Sisarukset Holger ja Wanda Wachtmeister havaitsivat Pihtin Estonialla päivällisellä 27.9.1994 kello 21:30:n tienoilla. – Viron radio Kuku lähetti ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelun Utöstä. Tämä saattoi kertoa, että hän oli juuri pelastanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin. Myöhemmin Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi haastattelunauhan. – Viron turvallisuuspoliisi etsintäkuulutti Avo Pihtin 7.10.1994 Interpolin kautta. – Piht oli merkitty Ruotsin suurlähetystön ’Tallinna-luetteloon’ 21.10.1994 ’eloonjääneeksi’ (överlevande). – Venäjän TV (RTV) lähetti 25.10.2005 dokumentin Färjan Estonias gåtfulla förlisning (Estonia-lautan arvoituksellinen haaksirikko). Ohjelmassa oli kohta, jossa Avo Pihtiä kuljetettiin ruotsalaisella ambulanssilla.
    Kysymys: Miksi Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi kyseisen haastattelunauhan? Miksi Viron turvallisuuspoliisi olisi etsintäkuuluttanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin, jos hänen olisi tiedetty varmasti kuolleen? Miten ja mihin Piht katosi? Mikä oli Pihtin kohtalo?

    Popova, Susanna: toimittaja * Moderna Tider -lehden entinen päätoimittaja
    ¤ Popova osoitti DN Debattin artikkelissa 5.12.2000, miten Ruotsin merenkulkulaitos oli yrittänyt väärennetyn pöytäkirjan avulla välttää kritiikin Estonian päästämisestä lähtemään Tallinnan satamasta 27.9.1994, vaikka samana päivänä tehty tarkastus osoitti laivalla olevan lukuisia puutteita. (Puutteiden ei kuitenkaan ilmoitettu [Tämä on niin kutsuttu virallinen versio.] olleen niin vakavia, että niiden olisi voitu katsoa aiheuttavan katastrofin.)

    ’r’: sukeltaja * Ruotsin laivaston reservinupseeri
    ¤ Merivoimien pelastuspalvelu (Marinens räddningstjänst) otti ’r’:ään yhteyttä aamulla 28.9.1994. Häntä pyydettiin olemaan lyhyellä varoitusajalla valmiina sukellustehtäviin Estonian haaksirikon vuoksi. Syyskuun 30. päivänä ’r’ sai määräyksen astua palvelukseen. ’r’ osallistui 1.10.1994 aloitettuihin sukelluksiin Estonian hylylle. Väitetään, että sukelluksissa löydettiin reikä [murtuma] Estonian rungosta aluksen oikealta puolelta läheltä keulavisiiriä (”upptäcks ett hål i skrovet på styrbords sida inte långt ifrån bogvisiret”). Sukeltajien päätelmä oli, että rei’än oli aiheuttanut aluksen sisällä tapahtunut räjähdys (”hålet uppstått genom en explosion inifrån”). Reikä oli kyllin suuri, jotta sukeltaja voi kulkea rei’ästä varusteineen (”Hålet är stort nog för att en dykare med utrustning kan ta sig igenom hålet.”) Sukeltajilta vaadittiin elinikäinen vaitiololupaus (”Dykarna beläggs med livslångt tysthetslöfte.”) – Virallisesti niitä sukelluksia, joihin ’r’ osallistui, ei ole koskaan tapahtunut (”Officiellt har de dykningar ’r’ deltog i inte ägt rum.”). – ’r’ kertoi mainituista sukelluksista ensi kertaa Der Spiegelin haastattelussa joulukuussa 1999 eli runsaat viisi vuotta sukellusten jälkeen. Toisen kerran ’r’ kertoi sukelluksista Expressenin haastattelussa elokuussa.2000. – ’r’:n lausunnot käyvät ilmi myös artikkelista, jonka Världen idag julkaisi 27.1.2006. – Toimittaja ’E’ kirjoitti Expressen-lehdessä elokuussa 2000 seuraavaan tapaan: ”[’r’] (…) från Stockholm var en av de första som dök ner till Estonia. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida. Han fäste inte så stor uppmärksamhet vid det då. – Det var inte min uppgift att hitta olycksorsaken. Men när kommissionens slutrapport kom flera år senare och när inget nämndes om hålet blev jag ytterst förvånad, säger [’r’] som i dag helst vill glömma allt som har med Estonia att göra.” [’r’1 (…) Tukholmasta oli yksi ensimmäisistä, joka sukelsi Estonialle. Hän kertoo, että hän näki ja filmasi suuren rei’än aluksen kyljessä. Hän ei kiinnittänyt siihen silloin suurempaa huomiota. – Minun tehtäviini ei kuulunut löytää onnettomuuden syytä. Mutta kun komission loppuraportti valmistui monta vuotta myöhemmin ja kun rei’ästä ei mainittu mitään, hämmästyin suuresti.] – ”Den 30 september 1994 får [’r’] order om att inställa sig på ett ställe nära Muskö. Den 1 oktober inleds dykningarna och snart upptäcker dykarna ett hål i skrovet, inte långt ifrån bogvisiret. Slutsatsen är att det handlar om ett explosionshål och att fartygets sjunkförlopp kan förklaras av detta. Hålet filmas under flera minuter. [’r’:s] upplevelse är att en bomb exploderat på bildäcket och att denna explosion sänkt fartyget. Hans övertygelse är att det handlar om sabotage” (”Militärdykare bekräftar hemliga militära operationer.” Världen idag 2006)
    [30.9.1994 (’r’) saa käskyn saapua erääseen Muskön lähistöllä sijaitsevaan paikkaan. Lokakuun 1 päivänä aloitetaan sukellukset ja pian sukeltajat löytävät rei’än rungosta, läheltä keulavisiiriä. Päätelmänä on, että kysymys on räjähdysaukosta ja että laivan uppoamisen kulku on sillä selitettävissä. Aukkoa filmataan useiden minuuttien ajan. (’r’:n) käsitys on, että autokannella on räjähtänyt pommi ja että tuo räjähdys on upottanut laivan. Hän on vakuuttunut siitä, että kysymys on sabotaasista.]

    Rabe, Jutta: saksalainen tutkiva toimittaja * dokumenttielokuvien tekijä
    ¤ Rabe saapui Turkuun Estonian katastrofipäivänä Spiegel TV:n lähettämänä journalistina. Hän on tuottanut useita reportaaseja Estoniasta Spiegel TV:lle. – Rabe suoritutti kesällä 2000 yhdessä yhdysvaltalaisen Gregg Bemisin kanssa sukelluksia Estonian haveripaikalla. – Rabe pidätettiin poissa olevana 9.10.2000 Estonian hautarauhan loukkaamisesta. – Hän julkaisi vuonna 2002 kirjan ’Die Estonia: Tragödie eines Schiffsuntergangs’. Rabe on tuottanut elokuvan ’Baltic Storm’. – Vähän sen jälkeen, kun Rabe oli ”tavannut ja haastatellut Tallinnassa vielä yhtä Avo Pihtin televisiossa nähnyttä todistajaa, murtauduttiin hänen [= todistajan] toimistoonsa Tallinnassa ja kalustus tuhottiin täydellisesti” (Jutta Rabe: Estonia: tragedia Itämerellä, s. 185). ”Lisäksi kirves oli isketty seinään varoituksena, jota oli mahdoton käsittää väärin. Häntä [= todistajaa] lisäksi uhattiin puhelimitse: hänen olisi parempi pitää suunsa tukossa” (ibid.). Palattuaan takaisin hotellihuoneeseensa Rabe havaitsi, että hänen tavaroitaan oli pengottu. Vasta seuraavana aamuna hän huomasi ”hiustenkuivaajasta leimahtaneesta liekistä, että sen kaapelia oli leikelty” (m.t., s. 185-186). Sitten Rabe sai elämänsä ensimmäisen tekstiviestin. ”Varoitus nyt myös sinä”, Rabe luki suureksi hämmästyksekseen. Viestin lähettäjän numerosta puuttuivat kolme viimeistä numeroa. ”Mutta alkuosa oli yksiselitteinen: se oli Ruotsin puolustusministeriön numero” (m.t., s. 186). Kun Rabe jatkoi matkaansa Mare Balticum -laivalla Tukholmaan, ”muutama gangsterityyppi” lähestyi häntä ”todella uhkaavasti” (ibid.). Rabea kehotettiin lopettamaan tutkimuksensa viipymättä. Muutoin hän voisi ”erittäin helposti pudota yli laidan” (ibid.).
    Kysymys: Miksi todistajan toimistoon murtauduttiin ja sen kalustus tuhottiin? Miksi häntä uhattiin puhelimitse? – Miksi saksalaisen toimittajan Jutta Raben tavaroita oli pengottu? Miksi hän sai puhelimitse uhkauksia? Miksi gangsterityypit esittivät Rabelle Mare Balticum -laivalla uhkauksen hänen Estonia-tutkimustensa lopettamiseksi?

    Rasmusson, Kenneth: riippumaton toimittaja ja Estonia-raportoija
    ¤ Rasmusson on tutkinut pitkään Estonian haaksirikkoa ja esittänyt perusteltua kritiikkiä kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia kohtaan.

    Reintamm, Carl-Erik: Estonian eloonjäänyt matkustaja autokansien (kannet 2-3) alapuolella sijainneesta hytistä 1094 kannelta 1
    ¤ Reintamm kertoi todistajanlausunnossaan siitä, miten hän heräsi pariin äkilliseen, alhaaltapäin kuuluvaan raapaisuääneen (”väcktes av ett par plötsligt skrapljud underifrån”).
    Kysymys: Mitä nuo autokannen alapuolelta kuuluneet raapaisuäänet (skrapljud) olivat?

    Ridderstolpe, Erik: Dagens Ekon toimittaja
    ¤ Erik Ridderstolpe haastatteli Ruotsin valtion haverikomission (SHK) pääjohtajaa Olof Forssbergia. Haastattelu lähetettiin 26.5.1997, ja se johti Forssbergin eroon SHK:sta samana päivänä, iltapäivällä.

    Ridderstolpe, Johan: pääsuunnittelija (chefskonstruktör på Ostkustens marinbas)
    ¤ Johan Ridderstolpe on selvittänyt Estonian haaksirikkoa ja ollut yksi riippumattoman faktaryhmän The Independent Fact Group / Faktagruppen perustajista. – Kirjoitti yhdessä Björn Stenbergin kanssa SvD Brännpunktissa 24.1.1998 julkaistun artikkelin: Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta (Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta).

    Roden, Erwin: Estonian turvallisuusupseeri
    ¤ Roden ilmoitti nähneensä Avo Pihtin, Lembit Leigerin ja Veiden kaksossisaret samalla pelastuslautalla.
    Kysymys: Mikä oli Avo Pihtin, Lembit Leigerin ja Veiden kaksossisarten kohtalo?

    Roosimägi, Urmas: virolainen eversti
    ¤ Roosimägi kertoi SVT (Ruotsin TV) Rapportille 19.12.2004, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista puolustus- tai sotamateriaalia (”stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia”). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (”Svenska militären var mottagaren av vapnen.”) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (”elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar”), jotka kykenivät tunnistamaan ja erottamaan vieraat kohteet omista kohteista (”vilka kunde identifiera och särskilja främmande föremål från de egna”). – ”Stulen radarutrustning smugglades på Estonia” – ”Estonias last: Efter Uppdrag gransknings avslöjande om smugglingen på Estonia träder nu en estnisk överste fram och berättar för SVT:s Rapport. Han hävdar att det var stulen elektronisk utrustning för luftvärnsradar som skeppades till Sverige. – Urmas Roosimägi, estnisk överste och chef för en estnisk miltärskola är övertygad om att utrustningen stulits från ryssarna i det då sönderfallande Sovjetimperiet. – Bland annat fanns intressant teknologi för att skilja ett försvars egna flygplan från de anfallande. Den som kommer över tekniken skulle alltså kunna lära sig attackera utan upptäckt av radaranläggningarna.” (text: Peter Bagge och TT) (svt.se/svt/jsp/ Crosslink.jsp?d=6107&a=305679& printerfriendly =true)

    Rossander, Erik: Ruotsin sotilastiedustelupalvelun (MUST) päällikkö
    ¤ Komsomolskaja Pravda julkaisi 8.2.2005 Estonian turmaa koskevan artikkelin, jossa muun muassa lainattiin Rossanderin antamaa lausuntoa. – Artikkelissa spekuloitiin, olivatko Estonian räjäytyksen takana läntiset vai venäläiset turvallisuuspalvelut. Lehti väitti, että suuri vakoojaorganisaatio salakuljetti (Viron kautta) länteen venäläisiä ’sotasalaisuuksia’ (Tidningen påstår att en stor spionorganisation smugglade ryska militärhemligheter till väst.). – Lehden mukaan Erik Rossander oli vahvistanut Ruotsin intressin asiassa: ”Självklart var vi intresserad av den här typen av vapen, tillstår Rossander till Komsomolskaja Pravda, men vill inte säga något mer konkret.” (On itsestään selvää, että me olimme kiinnostuneita tämäntyyppisistä aseista, Rossander myöntää Komsomolskaja Pravdalle mutta ei halua sanoa mitään konkreettisempaa.)

    Sandqvist, Ingrid: Arlandan tullipäällikkö (chef för tullen på Arlanda)
    ¤ Sandqvist muisti, että Arlandassa oli paljon ’hyssyttelyä’ (hysch-hysch) sen Boeing 727:n tulo- ja lähtötullauksen osalta, joka saapui Arlandaan 27.9.1994 ja joka lähti Arlandasta seuraavana päivänä. – Juuri Arlanda oli se lentoasema, jonne Estonialla salakuljetettava sotatarvikemateriaali oli määrä kuljettaa Tukholman vapaasatamasta (från Frihamnen i Stockholm) Ruotsin tielaitoksen tilaamana erityiskuljetuksena (”per en hos Vägverket förbeställd specialtransport”). – Lentokoneen määränpääksi oli ilmoitettu Egypti. Tuon tiedon (Ruotsin valtamedian) toimittaja Lars Borgnäs pimitti siinä tv-lähetyksessä, jossa hän paljasti, että Estoniaa käytettiin sotamateriaalikuljetuksiin (Lars Borgnäs […] avslöjade att Estonia användes för militära transporter genom att lägga in ett maskerande pipljud.)
    Kysymys: Miksi kyseisen Boeing 727:n tulo- ja lähtötullauksesta ’hyssyteltiin’?

    Sepp, Evelyn: Viron parlamentin perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja
    ¤ Sepp on toiminut rohkeasti ja määrätietoisesti Estonian haaksirikon syiden täydelliseksi selvittämiseksi. Hän on pitänyt välttämättömänä uusia sukelluksia ja Estonian hylyn systemaattista filmille tallentamista (”dyka igen och filma skrovet systematiskt i dess helhet och ta sig in på olika däck”). – Sepp on kuvannut ruotsalaisen hovioikeudenpresidentin Johan Hirschfeldtin menettelyä häpeälliseksi (skandalöst) tämän tuhottua asianomaisen selvitysmateriaalin.

    Siegel, Elmar: Estonian koneenkäyttäjä (maskinist)
    ¤ Siegel todisti siitä, miten hän oli kuullut äänen, ikään kuin Estonian keula olisi osunut johonkin tai että jokin olisi osunut keulaan (”som att bogen gått på alternativt träffats av något”).
    Kysymys: Mihin Estonian keula olisi osunut tai mikä olisi osunut Estonian keulaan?

    Sillaste, Henrik: Estonian järjestelmämekaanikko (systemmekaniker)
    ¤ Sillaste pelastautui samalle pelastuslautalle kuin Hannes Kadak ja Silver Linde. – Nimetty yhdeksi kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) neljästä ’tähtitodistajasta’ (stjärnvittnen). Kolme muuta olivat Hannes Kadak, Silver Linde ja Margus Treu. – Sillasten täydellistä kuulustelupöytäkirjaa (todistajanlausuntoa) ei ole julkistettu.
    Kysymys: Miksi Sillasten täydellistä kuulustelupöytäkirjaa (todistajanlausuntoa) ei ole julkistettu?

    Sjöblom, Åke: Ruotsin merenkulkulaitoksen merenkulun tarkastaja (Sjöfartsinspektör)
    ¤ Sjöblom yritti estää Estonian lähdön Tallinnasta, koska laivalla 27.9.1994 suoritetussa tarkastuksessa oli löydetty 14 vakavaa puutetta. – Sjöblom ylipuhuttiin ylempänä hierarkiassa olleiden virkamiesten toimesta, ja lopulta hän antoi periksi ja salli Estonian lähdön.

    Stafilidis, Tasso: ruotsalainen kansanedustaja (vasemmistopuolue; Vänsterpartiet; v)
    ¤ Lars Ångströmin (ympäristöpuolue Vihreät; mp), Kent Härstedtin (sosialidemokraatti; s), Stig Järrelin (maltillinen kokoomus; m), Björn von der Eschin (kritillisdemokraatti; kd) ja Tasso Stafilidisin (vasemmistopuolue; v) yhteisessä eduskunta-aloitteessa (motion) 23.10.2002 esitettiin, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuus.

    Stenberg, Björn: riippumattoman faktaryhmän (The Independent Fact Group /Faktagruppen) jäsen
    ¤ Stenberg on yhdessä pääsuunnittelija Johan Ridderstolpen kanssa pyrkinyt The Independent Fact Groupin puitteissa selvittämään Estonian katastrofia. – Stenberg ja Ridderstolpe kirjoittivat yhdessä SvD Brännpunktissa 24.1.1998 julkaistun artikkelin: Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta (Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta).

    Stenmark, Bengt-Erik: Ruotsin meriturvallisuusjohtaja (Estonian turman sattuessa)
    ¤ Virolaisten lehtien mukaan Stenmark ilmoitti tutkintakomission kuulleen Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä. – Stenmark oli yksi niistä, jotka oli määrä ’uhrata’ (den som skulle offras). Sen ymmärrettyään hän erosi virastaan itse (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 181).

    Stenström, Börje: laivanrakennusinsinööri
    ¤ Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) luottoasiantuntija ja haveriselvittäjä. – Stenström heitti 1.-4.12.1994 suoritettujen sukellusten yhteydessä merestä nostetun Estonian atlanttilukon takaisin mereen. – Stenström sairastui syöpään ja kuoli helmikuussa 1997.

    Streiman, Alar: Viron Tukholman-suurlähetystön lähetystöneuvos
    ¤ Jätti 1.10.1994 jyrkän protestin Ruotsin ulkoministeriölle sen vuoksi, että Ruotsin poliisi oli kieltänyt Viron virallisilta edustajilta yhteydenotot niihin virolaisiin, jotka oli otettu hoidettaviksi ruotsalaisiin sairaaloihin.

    Strindlund: ruotsalainen poliisikomisario
    ¤ Strindlund raportoi Estonian ensimmäisen konemestarin Lembit Leigerin eloonjääneeksi (som överlevande). – Leiger ilmoitettiin myöhemmin ’kadonneeksi’ (som saknad).
    Kysymys: Miksi Strindlund raportoi Estonian ensimmäisen konemestarin Lembit Leigerin eloonjääneeksi? Miksi Leiger ilmoitettiin myöhemmin kadonneeksi?

    Sundström, Åke: taloustieteilijä (nationalekonom)
    ¤ Sundström kirjoitti Finanstidningenissä 30.1.1998 julkaistun artikkelin ”Estoniarapporten: En skymf mot döda och efterlevande” (Loukkaus kuolleita ja eloonjääneitä kohtaan).

    Sörman, Rolf: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Sörman selitti, miten hän näki jotakin, joka saattoi olla suuri reikä Estonian rungossa (”han såg vad som skulle kunna vara ett stort hål på skrovet”). – Mainitun todistajanlausunnon ovat Ruotsin viranomaiset leimanneet salaiseksi (hemligstämplats) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 183).
    Kysymys: Mitä Rolf Sörman tosiasiallisesti näki? Näkikö hän suuren rei’än Estonian rungossa? Miksi Rolf Sörmanin mainittu todistajanlausunto on leimattu salaiseksi?

    Tammes, Andres: Estonian kolmas perämies
    ¤ Tammes sai katastrofipäivänä kello 01:25 [Viron ja Suomen aikaa] lähetetyksi Estonialta viestin: ”… vi har blackout, vi kan inte ge den [positionen] nu. Jag kan inte säga vad den är…” (… meillä on blackout [= tietoliikenteen katkos], me emme kykene antamaan sitä [sijainti] nyt. Minä en voi sanoa, mikä se on…) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 183).

    Targama, Agur: Estonian neljäs koneenkäyttäjä (fjärde maskinist)
    ¤ Targama oli Viron radion mukaan eloonjääneiden joukossa. Sittemmin hänet ilmoitettiin kadonneeksi (”som saknad”).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneeksi ilmoitettu Agur Targama myöhemmin katosi?

    Tomingas, Ago: Estonian laivamies (besättningsman), harjoittelija (praktikant)
    ¤ Tomingas oli merkitty Ruotsin suurlähetystön ’Tallinna-luetteloon’ 21.10.1994 eloonjääneenä (överlevande). Sittemmin hänet ilmoitettiin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkitty Ago Tomingas myöhemmin katosi?

    Ulfvarson, Anders: laivaston rakennustekniikan (marin konstruktionsteknik) professori Göteborgin Chalmersissa
    ¤ Ulfvarsson löysi tutkintakomission raportista ja analyyseistä lukuisia puutteita. – Ilmoitti Ruotsin eduskunnan liikennevalikokunnan kuulemisessa 5.4.2006 käsityksenään, että tutkintakomission raportin takana oli kätketty agenda. (”Det måste finnas en dold agenda bakom haveriutredningens rapport om Estoniakatastrofen.”)

    Ulö, Kiras: Estonian kohtalokkaalla matkalla mukana ollut henkilö
    ¤ Ulö oli merkitty Ruotsin suurlähetystön ’Tallinna-luetteloon’ 21.10.1994 eloonjääneenä (överlevande). Sittemmin hänet ilmoitettiin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkitty Kiras Ulö myöhemmin katosi?

    Unga, Andres: Viron Tukholman-suurlähettiläs
    ¤ Unga protestoi 1.10.1994 Ruotsin ulkoministeriössä Ruotsin viranomaisten haluttomuudesta virolaisia eloonjääneitä koskevien tietojen antamiseen.tai kieltäytymisestä sanottujen tietojen luovuttamiseen.

    Veide, Hannely ja Hannika: Estonian henkilökuntaan kuuluneita tanssijoita
    ¤ Veiden sisarukset oli merkitty muun ohessa Ruotsin suurlähetystön ’Tallinna-luetteloon’ 21.10.1994 eloonjääneiksi (överlevande). Sittemmin heidät ilmoitettiin kadonneiksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkityt Hannely ja Hannika Veide myöhemmin katosivat?

    Volk, Martin: asiantuntija (expert)
    ¤ Volk sai Spiegel TV:n luottoasiantuntijana tehtäväksi tunnistaa sen paketin, jonka Johan Ridderstolpe ja Henning Witte vähän ennen joulua 1998 löysivät B 40b -merkinnällä varustetulta videofilmiltä. – Volk päätyi tulokseen, että kysymyksessä oli räjäyttämätön räjähdepanos (”en icke detonerad sprängladdning”).

    Voronin, Alexander: Estonian turmasta eloonjäänyt asekauppias * Viron kansalainen * syntynyt Tataarien tasavallassa (Tatariska republiken)
    ¤ Alexander Voronin selvisi hengissä yhdessä isänsä ja 15-vuotiaan poikansa kanssa. – Voronineilla oli hallussaan hytti numero 6320. – Sukelluksissa 1.-4.12.1994 sukeltajat saivat käskyn mennä hyttiin 6320 etsimään Voroninin attaseasalkkua. Samalla tavalla sukeltajat saivat käskyn mennä Avo Pihtin hyttiin numero 6230. – Voroninin attaseasalkku löydettiin ja otettiin talteen. – Mainittua sukellusoperaatiota johti Ruotsin poliisi. – Erään tiedon mukaan Voronin olisi kuollut sydänkohtukseen kesällä 2002. Eräiden muiden tietojen mukaan Voronin elää Israelissa.

    Wachtmeister, Holger: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Holger Wachtmeister istui Estonian päivällispöydässä kello 21:30:n aikoihin sisarensa Wandan kanssa lähellä kapteenin pöytää. Holger Wachtmeister havaitsi, miten yksi kapteenin pöydässä istuneista jäykistyi (stelnade till) erityisen voimakkaan [aallon?] lyönnin osuessa Estoniaan: ”Det syntes tydligt, speciellt i ansiktet på befälet.” – Mainittu päällystön jäsen tunnistettiin myöhemmin Estonian kapteeniksi Arvo Andressoniksi. – Holger Wachtmeister on todistanut siitä, miten hän heräsi kovaan pamahdukseen ja voimakkaaseen raapivaan ääneen. Hän on myös kertonut, että hän kuuli kaksi voimakasta pamahdusta (”två våldsamma smällar”). ”Det lät som vältande långtradare.” (Se kuulosti kumoon kaatuvalta rekka-autolta.)

    Wendt, Alve: laivanrakentaja
    ¤ Wendt on esittänyt voimakasta kritiikkiä tutkintakomission (JAIC) työtä, analyysiä ja päätelmiä kohtaan.

    Wetterholm, Claes-Göran: kirjailija * laivahistorioitsija
    ¤ Wetterholm on ilmoittanut julkisesti havainnoistaan sen tehokkuuden suhteen, jolla Estonian tuhoon liittyneet seikat on onnistuttu pimittämään yleisöltä.

    Wide, Bo: rikoskomisario
    ¤ Wide oli läsnä sukelluksissa 1.-4.12.1994. Hänen kerrotaan antaneen sukeltajille ohjeet etsintöjen suorittamiseen erityisesti hyteissä 6118, 6122, 6130, 6132, 6134, 6230 ja 6320.

    Witte, Henning: saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt) * oikeustieteen tohtori * eri omaisjärjestöjen asiamies
    ¤ Witte on julkaissut kirjan ’M/S Estonia sänktes. Nya fakta och teorier om Estoniagate’ (1999). – Oli 1.12.1998 saakka omaisjärjestö DISin lainopillinen asiamies, sittemmin Estonian omaiset -ryhmän asiamies. – Toimi lyhyehkön ajan myös ELAn juridisena asiamiehenä. – Witte toimi usean vuoden ajan läheisessä yhteistyössä saksalaisen toimittajan Jutta Raben kanssa.

    Ziegler, Kurt: tohtori * räjähdeasiantuntija (Brandenburgin osavaltion laboratoriossa)
    ¤ Ziegler ilmoitti 18.12.2000 laboratoriotestien osoittavan, että Estonian rungosta (lähellä keulavisiirin ramppia) polttileikatuissa kahdessa metallikappaleessa oli merkkejä räjähdyksestä (”uppvisat tecken på en explosion”).

    Åbjörnsson, Rolf: ruotsalainen kansanedustaja (kristillisdemokraatti; kd)
    ¤ Åbjörnsson vaati eduskunta-aloitteessaan 4.10.2000 yhdessä Ulla-Britt Hagströmin (kristillisdemokraatti; kd) kanssa, että Estonian haaksirikon syistä hankitaan lisäselvitystä.

    Ångström, Lars: ruotsalainen kansanedustaja (Ympäristöpuolue Vihreät; mp)
    ¤ Ångström on esittänyt lukuisia eduskunta-aloitteita Estonian haaksirikon syiden uudelleen selvittämiseksi. – Todennut muun muassa, ettei Psykologisen puolustuksen hallitus (SPF) nauti ihmisten luottamusta eikä vaatimusta puolueettomuudesta. – Lars Ångström on kuulunut Ruotsissa Estonian turmaan liittyvien epäselvyyksien selvittämistä vaativista kriittisistä kansanedustajista leppymättömimpiin. Hän on toistuvasti vaatinut, että Estonian turmaa selvittämään asetetaan uusi kansainvälinen, riippumaton asiantuntijaryhmä. (I Sveriges Riksdag ledande företrädare för att Estonias förlisning görs föremål för en ny av internationell oberoende expertis gjord utredning.; ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 189).

    Åsard, Per-Erik: filosofian tohtori
    ¤ Åsard on kritikoinut tutkintakomission (JAIC) analyysejä ja päätelmiä. – Katsoo, että Estonian turman osalta ilmitulleet uudet tosiseikat tekevät välttämättömäksi kokonaan uuden haveriselvityksen laatimisen.

    Övberg, Carl: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Övberg on kertonut, että Tallinnan satamassa alukseen ajettiin kaksi suurehkoa kuorma-autoa ja että satama oli tuolloin täynnä poliiseja. – Kertoi myös voimakkaasta pamahduksesta, joka oli heittänyt hänet makuulavalta (”en våldsam smäll som kastat honom ur hans brits”), sekä hydraulisista äänistä ja moukarinäänistä (”hydraul- och släggljud”).

  8. Loistavaa työtä Kuosmalta – kiitos.

    Estonian joukkomurha oli järkyttävä tragedia, olen kuunnellut muutamien selviytyjien kertomuksia YouTubista. Kyseistä tapahtumaa on salattu/peitelty/vääristelty kaikin mahdollisin keinoin, joten sen takana täytyy olla rikollis-pyramidin terävin kärki, johon myös NATOn läsnäolo uppoamispaikan lähistöllä vahvasti viittaa. Estonian tahallista upottamista, sekä pelastöiden ja tutkimusten häirintää voidaan todellakin rinnastaa 9/11:iin sillä erotuksella, että todellinen uhriluku Estoniassa on huomattavasti suurempi. Se on suurempi siksi, että WTC:n neljää tuhatta työntekijää kiellettiin nimenomaan tulemasta töihin 9/11, eli suurin osa New Yorkin väitetyistä kuolonuhreista (muistolaatat) on todellisuudessa CIAn luomia feikki-uhreja.

    • tuo feikki-uhri teoriasi ei mahdu päähäni. Voisitko perustella. Kyllähän jokaisella uhrilla on omainen joka tietää että hän on menehtynyt eli ei noita muistolaattoja ihan noin vain luoda ilman etteikö sitä huomattaisi. Minusta ammut nyt kyllä ohi tässä. Ja entä miten voisi todellisen menehtyneiden luvun väärentää…?

      • Vai niin, noh jokainen saa uskoa mihin tahansa. Tiedossa on kuitenkin on se, etta ”uhrien omaisten” kuorruttamat muistotilaisuudet a’la CNN ovat feikkeja (crisis actors) ja Memorial Museo 9/11 on kokonaisuudessaan scam. Samat photoshopatut ”uhrien” naamat eri nimilla varustettuna (ilman omaisia ja menneisyytta) ovat tosiasia, puhumattakaan 9/11 fund rising huijauksesta, jonka avulla naille olemattomille omaisille on keratty ja vielakin kerataan biljoonia dollareita. Hmmmm… mihin rahat menevat? New Yorkin virallinen kuolintilasto/VIRALLINEN DATA perustuu kuolleen viralliseen sosiaaliturvanumeroon, ja eiko vain kyseisen tragedian paiva – September 11, 2001 – paljasta tamankin petokseen sisaltyvan petoksen. Foliohatut ovat tutkineet ”uhrien ja omaisten taustoja” vuosikausia, eli faktaa loytyy:
        http://septemberclues.info/vicsims.shtml

        • Aika ’kovaa kamaa’ tuo linkki… vaikea pysyä mukana ja toisaalta vaikea kiistääkkään. Varmaan jotain hämärää on mutta onko siitä varmuutta että muutkin kuin juutalaiset tiesivät iskusta ja pysyivät pois rakennuksista?
          Toisaalta hyppihän niitä sieltä palavasta rakennuksesta alaskin … ja toisaalta eikö iskun tarkoitus ollut tappaa paljon jotta se tehoaisi kansaan eli lisäisi valmiutta terroristien jahtiin?

          • Vaikea tietää totuutta, mutta selvää on se, että hyppimisvideot on hollywood tyyliin studiossa tehtyjä feikki-videoita. Yhä suurempi joukko tutkijoista uskoo siihen, että koneita ei ollut, eli nekin on studiossa lisätty, miksi ei siis myös ikkunasta hypänneitä uhreja. Kyseessä on suuren luokan hoax WTC:stä, joka romahdutettiin Lähi-idän tuhoamiseksi ja ei ainoastaan Lähi-idän, vaan sen lisäksi Euroopan tällä taitavasti organisoidulla muslimi-invaasiolla.

            Itse uskon siihen, että materiaali – koneet ja ikkunoista hyppivät ihmiset – oli tehty studiossa etukäteen ja ne lähetettiin suorien lähetysten lomassa muka livenä. Nämä selvästi manipuloidut nauhoitukset ovat olleet pääsyynä siihen, että foliohatut ryhtyivät tutkimaan ”uhrien” taustoja ja omaisia, joka puolestaa johdatti heidät New Yorkin viralliseen kuolintilastoon, joka ei täsmännyt alkuunkaan. Sen jälkeen foliohatut löysivät identtisiä uhrien kuvia eri nimillä ilman omaisia, joita on YouTube paljastusten jälkeen ryhdytty siivoamaan pois 9/11 virallisilta sivuilta. Kaikkein tökeröimmin rakennettuja feikki-uhreja häviää kyseiseltä sivulta tasaiseen tahtiin, eli uhriluku laskee mystisesti kuin lehmän häntä. Montako todellisuudessa kuoli – kuka tietää?

            Kiellettiinkö siis WTC:in kaikkia työntekijöita (noin 4000) tulemasta töihin tai pidettiinkö niiden kerrosten työntekijät, joissa räjähteet olivat – pimennossa – jotta oikeitakin uhreja olisi. Oli niin tai näin, selvää on se, että CIA on luonut feikki-uhreja, joita ei ole olemassakaan.

            Meneekö ”omaisten rahallinen tuki” todellisuudessa WTC:n hiljaisiksi ostetuille työntekijöille? Avustussumma on biljoonia ja sitä on maksettu ”heille” – keitä he sitten ovatkin – 25 vuotta, eli ilmasta luotuun virtuaalirahaan perustuu tämänkin petoksen ”hiljainen hyväksyntä”.

          • Nyt en voi yhtyä ajatuksiisi. Osin niissä voi olla perää eli että bisnestäkin joku taho tekee mutta rajansa siinäkin. Saattaa olla että uhrien määrä on liioiteltu mutta ei siinä kovin suurta poikkeamaa todellisuudesta voi olla minun järkeni mukaan.
            Olihan kadulla paljon silminnäkijöitä, ihmisiä jotka näkivät omin silmin kaiken ja kuulivat omille korvillaan. Ja ottivathan he varmaan kuviakin, ehkä videoitakin. Eiväthän he nyt sentään olemattomia voineet nähdä.
            Eri asia sitten on mitä väärennöksiä jälkikäteen on tehty.

          • Olisin hölmö mikäli sanoisin, että kukaan ei noin massiivisessa rysähdyksessä kuollut, eli sitä en toki väitä. Näissä toistuvissa petoksissa ei voi kuitenkaan käyttää järkeä, koska ne ovat täysin järjettömiä tapahtumia Rothschild-Rockelellerin tyyliin: ”rakennetaan valhe niin suureksi, että kukaan ei usko sen olevan valhe.”

            Miksi ihmeessä väärennökset/kuva ja video manipulaatiot pitäisi tehdä jälkikäteen, kun valmis suunnitelma eli se, mihin kerroksiin lentokeneiden iskua imitoivat pommit asetetaan, oli tehty kuukausia, kenties vuosia aiemmin. Yhtähyvin ne on voitu toteuttaa Hollywood tyylisessä studiossa etukäteen kuvia/videoita muokkaamalla, sehän on näille elokuva-ammattilaisille helppoa kuin heinän teko. Juuri se, että feikki-videoita koneiden iskeytymisestä näytettiin ”suorassa lähetyksessä” osana ”terroristi-iskua”, teki tapahtumasta uskottavan maailmanlaajuisesti. Olipa asia siis niin tai näin, Hidden hand tavoitti tällä iskulla kolme asiaa:
            1. He tuhosivat kaikki WTC-arkistot ja juuri sen vuoksi kolmaskin torni vedettiin alas.
            2. He tuhosivat valtio valtiolta Lähi-idän ja saivat sen avulla aikaan massiivisen pakolaiskriisin.
            3. He tuhoavat parhaillaan tällä taitavasti organisoidulla sotilaskuntoisten miesten ”maahanmuutolla” Euroopan.

            Saudi-Arabia on yksi keskeisimmistä pelaajista tällä rahamaailman liikkeitä organisoivalla shakkilaudalla, eli tämäkin isku tehtiin kansallisvaltioiden alasajoksi!

          • Tuo jälkiosa eli kolme asiaa on ilman muuta selviö mutta että ’feikki videoita koneiden iskiessä näytettiin ”suorassa lähetyksessä”….’ ei mene minun kallooni.
            Ja mitä järkeä siinä olisi ollut jos se nyt ylipäätään edes olisi ollut mahdollista? Tarkoitushan oli tuhota ihmisiä suuri määrä jotta kansa tulee sotajuonien taakse jatkossa.

  9. Suattaapi olla tuhotyö, mutta suattaapi olla että ei ole. Teorioita näyttää löytyvän, kuten aina suuremman katastrofin sattuessa. Jokainen tapahtuma on tietenkin erilainen. Satuin olemaan noihin aikoihin huvikseni laivurikurssilla. Pari päivää Estonian uppoamisen jälkeen istuimme oppitunnilla. Eläköitynyt merikapteeni perehdytti meitä merenkulun saloihin. Koska tapaus oli tuore, kysyi meiltä, minkä luulette aiheuttaneen uppoamisen. Emme tietenkään tienneet. Tutkintaa ei ollut tehty, eikä tietoa ollut vielä paljon julkisuudessa.

    Kapteeni meitä valisti. Olivat ajaneet myrskyssä liian suurella nopeudella, aallokko oli noin kymmenen metriä, todennäköisesti visiirin atlanttilukko murtui, visiiri aukesi, vesi tuli sisään joka teki laivan epävakaaksi ja se kaatui. Laivan idea on nimittäin siinä, että vesi pysyy ulkopuolella. Tutkimus tuli samaan tulokseen. Itse uskon tähän. Se ei tietenkään sulje pois onnettomuuden ympärillä tapahtunutta muuta säpinää. Rahtia ja ihmisiä kuljetetaan kaikenlaista.

    Hän kertoi vielä, että uppoamatonta laivaa ei ole tehty. Isojakin laivoja on ajettava kelin mukaan. Jos haluat laivan upottaa, ajat myrskyssä merelle ja käännät tehot kaakkoon. Perille et pääse. Nopeuden kasvaessa aallokko iskee laivan runkoon kuulemma aikastalailla suurella voimalla. Miehistön kokemattomuus ja laivan kestävyyden yliarviointi tuli tässä tappauksessa kohtaloksi.

    • Jokainen uskoo mihin voi. Itse en voi uskoa että miehistö olisi ollut niin kokematon ettei olisi tiennyt mikä on oikea nopeus. Siis ihan perusasiaa. Liian ’halpa’ teoria. Ja miten voi kaikki nuo faktat ohittaa joita asiaan liittyy? Silloinhan 9-11 voi ohittaa uskomalla viralliseen teoriaan.
      Ja kaikkein kummallisinta on tuo betoniarkun muuraamisajatus … ihan järjen vastainen kun yleensä kaikki asiat pyritään tutkimaan loppuun asti. Ja muutenkin kaiken ei-sopivan tutkimuksen estäminen … ei mahdu kallooni.

      • Kunnes toisin todistetaan. Teoriat ovat teorioita. 9/11 on tähän lähtöön vähän kaukaa haettu. Haaksirikkoja on sattunut. Usein syynä on miehistön tekemät virheet. Sally Albatros ajoi karille erittäin tutulla väylällä. Kääntyi hiukka liian aikaisin, oikaisi. Näitä sattuu kun laivat seilaa.

        Betoni suojaisi hautarauhan. Siellä on muutama sata ruumista. Tuttavianikin.

        • Minusta ne lukuisat Tapion käsittelemät outoudet tapauksen ympärillä viittaavat tuhotyöhön, samoin kuin mm. Jutta Raben tutkimusten tulokset (ja entä se hänen tiiminsä videokuvaama reikä aluksen kyljessä? Video löytyy netistäkin). Myös se, että alus upposi todella nopeasti (eikä jäänyt pohjaan jääneen ilmataskun varaan ylösalaisin kellumaan kuten toisille meressä kaatuneille lautoille on käynyt), viittaa samaan kuin silminnäkijähavainnot, joiden mukaan vesi nousi alhaalta ylemmille kansille.

        • Mutta entäs se reikä siellä laivan kyljessä kaukana vesirajan alapuolella. Minkäslainen tuuli tai minkälaiset miehistön virheet sen olisivat tehneet?
          Tuskin sitä reikää on sinne käyty räjäyttämässä laivan uppoamisen jälkeen.

          Ennenkuin alkaa kumota artikkelissa esitettyjä asioita olisi paikallaan ensin lukea artikkeli!

          Miksi joukko avaintodistajia katosi jäljettömiin ja paljon, paljon erilaista salaamista ja normaalista poikkeavaa toimintaa mm. satamassa ennen laivan lähtöä. Mistä erään hengissä selviytyneen nenään laivan sisällä ennen uppoamista oli tullut selvä räjäytyksessä syntyvä haju? Miksi kaikenlaiset artikkelissa kuvatut omituisuudet liittyen asiaan myös uppoamisen jälkeen?

        • Suattaapi olla tuhotyö, mutta suattaapi olla että ei ole. Varmaa on, kun luukut ovat auki, laiva täyttyy vedellä ja uppoaa. Enimmäkseen muuttuu epävakaaksi ja keikahtaa. Kun laiva on täynnä vettä, ilmataskuja ei ole.

          • Jos alus alkaa täyttyä vedellä ylhäältä käsin, ilmaa tuppaa jäädä ilmataskuksi laivan alaosiin, josta se ei pääse poistumaan. Kuten artikkelissa mainitaan, mereen kaatuneen aluksen kellumisesta ilmataskun varassa on esimerkkejä.

  10. An Open Letter to the President of Estonia Toomas H. Ilves,
    Regarding the Sinking of Estonia
    November 25, 2006

    Dear President Ilves,

    On the occasion of your meetings with the President of the United States of America George W. Bush and the Swedish Foreign Minister Carl Bildt, we would like to bring to your attention our concerns regarding the sinking of Estonia.

    In your speeches, you have often said that for Estonia every person is important. Does that include the thousands of human lives that were carried on M/S Estonia
    and used as ”human shields” for criminal gangs involved in transporting secret shipments of Soviet military technology and weaponry to the West? [1]

    Have you ever wondered how the victims’ relatives feel when their governments obstruct the fair investigation into the sinking of Estonia, which took the lives of some 1 000 people, including some who were being smuggled in a closed trailer on car deck? [2]

    Those who were in power in 1994 are obviously hostile to any meaningful investigation into the sinking. We are convinced that the real reasons behind the
    Estonia catastrophe have been hidden from us.

    We want to remind you that as president of Estonia, you have an obligation to be supportive to the investigation of what really happened to Estonia. You should actively assist the pursuit of the truth of this catastrophe by your fellow Estonians.

    There are at least three files about the sinking of Estonia in the archives of the National Security Agency (NSA) of the United States of America. [3]

    ”The documents are classified because their disclosure could reasonably be expected to cause serious damage to the national security,”[4] according to the NSA.

    You should take advantage of the meeting with President Bush and request that these documents be given to the government of Estonia. How can we ever know the full truth of what happened if such secret files exist?

    There are secret documents in Swedish government archives that are classified for several generations. In order to find the truth of the sinking and determine accountability all secret documents need to be made public so the cover-up will be brought to an end. This is the least we can do to honor our relatives and countrymen who died at sea on September 28, 1994.

    Margus Leivo, chairman of the parliamentary committee investigating the export of military equipment from Estonia, says:

    ”New evidence is tabled, which was initially denied or ridiculed. Thus, opinion is formed that investigators were not aware of all the facts gathered and therefore could not draw competent conclusions. There is a reason to be lieve that many facts are still hidden from us and are being concealed even to date.” [5]

    For some absurd reason, Estonian investigators were never allowed to see or investigate the complete evidence of the sinking of a ship that sailed under the Estonian flag. Sweden dominated the investigation. Given your connections and experience, you could do a lot to assert Estonia’s proper and equal role in the international community.

    We are encouraged by what you said in your inaugural speech on October 9, 2006, that Estonia should be treated as an equal and that the same rules would apply to us as we apply them to others.

    Mr. President, you should know that we are not a quiet group of medicated mourners. We have filed a suit, which has been accepted, in the European Court of Human Rights (ECHR) in Strasbourg on 14 August 2006. Over 80 families have joined the lawsuit thus far.

    The organizations of Estonian and Swedish relatives have demanded that the diving ban to the Estonia wreck be suspended. A joint letter was sent out on 8 May 2006 to the signatories of the treaty to suspend all measures prohibiting inspection of the wreck and/or securing new evidence. [6]

    We support honest and traditional methods to investigate the Estonia shipwreck, such as diving to the wreck and lifting it to the surface. [7]

    The treaty declaring the wreck to be a gravesite has been the main obstacle preventing the recovery of the remains of our loved ones, something which is customary in the civilized world.

    Drew Wilson, author of the recent book, The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994, says:

    ”Throughout history, states have organized dangerous and sometimes hopeless attempts to recover victims regardless of cost, time, technical limitations or individual objections.”
    ”From sunken ships, crashed airlines and space shuttles, from beneath fallen rock and collapsed skyscrapers, authorities in all countries reflexively launch efforts to retrieve human remains after a civil catastrophe. Governments do not squabble and debate the practice, which seems to transcend all political, economic and religious differences around the globe. Recovery work and forensic identification are more of a moral imperative than legal procedure. They simply get done because it is right.”

    As Wilson says, our moral values demand that we recover the bodies of our lost citizens because it is the right thing to do.

    Lennart Berglund, chairman of SEA, has been fighting to recover the bodies. Berglund said about the wreck: ”It’s a death trap, not a grave. It can never be a grave. They were killed inside the ship.” [8]

    Spiritually a person needs to see the remains of the loved one to understand the loss and obtain closure. As a psychologist, you should understand the relatives’ feeling that they have been forced to abandon their loved ones.

    The late Estonian president Lennart Meri justified the decision to leave the bodies in the wreck, saying: ”The sea from time to time needs sacrifices. This is very deeply rooted in our culture.”

    We do not agree with Meri’s ”old tradition” that our loved ones should remain on the bottom of the sea.

    ”Western structures do not yield to superstitions in tragic circumstances,” Wilson says. ”Tribal beliefs that equate the sea with a grave do not form the basis of
    institutional decision making. In civilized countries, governments have the compulsory duty to exploit techno logy and resources in the service of the public to
    mitigate suffering.” [9]

    Ines Uusmann, Sweden’s Transport Minister at the time, said that the relatives’ plan to raise funds for a recovery operation was ”morally atrocious”. Johan Franson, director of the Swedish Maritime Administration, repeatedly described how disgusting the bodies would be as if the recovery were a beauty contest.

    ”I think we should do everything in our power to re-float the ferry,” Carl Bildt said as he left office shortly after the ship went down.

    Unlike Carl Bildt[10], Russia’s President Vladimir Putin stuck to his promise and recovered the bodies from the sunken submarine Kursk. In the case of Kursk, the bodies had, in addition, been subjected to an explosion and chemical fire. Meri’s refusal to insist on retrieval and repatriation of the victims after the Estonia
    tragedy can only be seen as a great failure as president. [11]

    Documents prove that these important decisions were made by the Swedish government. The former Swedish ambassador Lars Arne Grundberg provided Estonian Prime Minister Andres Tarand with a ready made protocol, in Swedish, of an ”Estonian government meeting” that simply needed to be signed. [12]

    In reality the ”gravesite treaty” is a ruse, a tool used to thwart, limit, and prevent any independent investigations of the wreck. A square cannot be drawn in international waters and declared a forbidden zone by any national government. This is what is meant by international waters. [13]

    As you travel to the NATO meeting in Riga to discuss freedom and security for Afghanistan, we would like to bring one issue to your attention. On the day
    Estonia sank, NATO began a 10-day exercise in and near the Baltic Sea with the navies of 10 NATO allies and 10 Partnership for Peace nations, including Sweden,
    Finland, Russia, and the Baltic states. At least 14 of the 20 nations involved provided ships and aircraft for the ”Cooperative Venture” exercise, which was a ”peacekeeping, humanitarian and search and rescue operation” exercise. [14]

    There has been, however, no discussion of NATO’s role in, or lack of response to, the sinking of Estonia. It is hard to understand why none of the rescue equipment from 20 nations was deployed when Europe’s worst maritime disaster was unfolding before their eyes.

    What kind of a world do we live in when our governments participate in the cover-up of the deaths of hundreds of their own citizens? It is our patriotic duty and moral obligation to find the truth about the sinking of Estonia. We owe this to our loved ones[15], to our countrymen, and to mankind. Justice and safety on the seas demands it.

    Mr. President, we hope that you can do something to address our concerns. We look forward to opening a dialogue with you.

    We wish you success and hope to hear from you.

    Respectfully,

    AgnEf EHVM ELA
    B. Calamnius Ü. Veide H. Kaskel

    FAE SEA
    G. Claesson L. Berglund

    AgnEf
    Arbetsgruppen för utredning av M/S Estonias förlisning
    The Working Group for Investigating the MV Estonia Shipwreck
    Odd Fellowvägen 29, 127 32 Skärholmen, Sweden

    EHVM
    ML ”Estonia” Hukupohjuste Väljaselgitamise Mittetulundusühing
    Association for clearing up the actual reasons of MV Estonia’s shipwreck
    Roosi 14, 80014 Pärnu, Estonia

    ELA
    Estonia Litigation Association
    Tartu mnt. 8-5, Otepää, Estonia

    FAE
    Föreningen Anhöriga Estonia i Lindesberg
    Association for Families of Estonia Victims in Lindesberg
    Gullsätra, 718 92 Frövi, Sweden

    SEA
    Stiftelsen Estoniaoffren och Anhöriga
    The Foundation for the Estonia Victims and their Relatives
    Box 925, 781 29 Borlänge, Sweden
    ———-
    1 Estonia Symposium 2005, Opening Statement of Helje Kaskel, Chairman of ELA
    http://www.elaestonia.org/eng/index.php?module=lingid&link=232

    2 ”The Hole” by Drew Wilson, Diggory Press, Cornwall, UK 2006
    http://www.elaestonia.org/eng/index.php?module=lingid&link=263

    3 The Kurm Report, 10 March 2006
    http://www.elaestonia.org/eng/i
    ndex.php?module=lingid&link=239

    4 The Answer to the FOIA re: classified documents about
    Estonia
    http://www.elaestonia.org/index.php?module=lingid&link =287

    5 Margus Leivo, MP, in support to lift up M/S
    Estonia
    http://www.ms-estonia.org/main.php?lang=eng

    6 The Joint Appeal to Suspend the Gravesite Treaty
    http://estonia.kajen.com/Joint _letter.pdf

    7 Margus Leivo

    8 Lennart Berglund, Chairman of SEA
    http://video.google.com/
    videoplay?docid=22766008541226 40473&q=docid%3D227660085412264
    0473&hl=en

    9 Wilson 2006

    10 Carl Bildt, press conference in Tallinn 22 November 2006
    http://estonia.kajen.com/Bildt _Tallinn_061122.mp3

    11 Wilson 2006

    12 Analysis of Per Björkman, lawyer
    http://estonia.kajen.com/ifg /forum2.html
    http://estonia.kajen.com/ifg /ud2.pdf

    13 Wilson 2006

    14 NATO Maritime Exercise ”Cooperative Venture 94”
    http://www.elaestonia.org/eng/index.php?module=lingid&link=207

    15 In Memoriam http://elaestonia.org/sea/index.php

    (http://estonia.kajen.com/Open_Letter_to_the_President_of_Estonia.pdf)

  11. VIRON RIIGIKOGUN KANSANEDUSTAJAN MARGUS LEIVON ALLEKIRJOITUSVETOOMUS ESTONIAN PINTAAN NOSTAMISEN PUOLESTA (http://www.ms-estonia.org/main.php?lang=fin)

    Ette joutunut näille sivuille sattumanvaraisesti. Inhimillisen uteliaisuuden lisäksi teihin vaikutti todennäköisesti myös halu sanoa mielipiteenne tapauksesta, joka järkytti kaikkia ja on jättänyt syvän haavan meidän kaikkiemme sieluun. Traaginen tapaturma – matkustaja-alus Estonian uppoaminen – loittonee meistä ajassa, mutta keskustelut sen ympärillä eivät laannu. Todellisuudessa päivänvaloon tulee jatkuvasti yhä uusia tosiasioita, joiden olemassaolo aluksi kiellettiin tai joita väitettiin naurettaviksi. Tämä antaa ymmärtää että tutkijat eivät olleet tietoisia kaikesta kootusta todistusaineistosta eivätkä siitä syystä pystyneet tekemään päteviä johtopäätöksiä. Kaikki viittaa siihen että meiltä on salattu paljon ja salataan edelleen. Matkustaja-alus Estonian hylyn nostaminen merenpohjasta sulkisi pois lukuisat spekulaatiot. Juuri teillä on mahdollisuus mielipiteenne kautta painostaa kolmen valtion – Ruotsin, Suomen ja Viron – hallitusta tähän toimenpiteeseen. Pyydän anteeksi kaikilta, joka eivät voi hyväksyä tätä aikomusta.

    Kunnioittavasti,

    Margus Leivo, Riigikogun kansanedustaja, Riigikogun Viron Tasavallan alueelta vuonna 1994 m/s Estonialla asemateriaalin kuljettamista tutkivan komitean puheenjohtaja.

    http://ekspress.delfi.ee/areen/allkirjad-kergitavad-laeva?id=69052335
    http://epl.delfi.ee/news/eesti/leivo-kutsub-toetama-estonia-ulestostmist?id=51060075
    http://www.saarlane.ee/uudised/arhiiv/2006/10/13/27264/

    • Uskomattoman perusteellista ja ammattitaitoista työtä Tapio Kuosmalta, kiitos vielä kerran.
      Mikäli Hesarin toimittajilla olisi edes 1/10 tästä Tapion ammattitaidosta, voisin harkita sen tilaamista :).

  12. Kiitos paljon, matti, ystävällisistä sanoistasi.

    Erikoista on valtamediamme usko erilaisten valtaeliittien totuuteen. On kuin valtamediamme ei olisi oppinut mitään edes GeorgeW. Bushin hallinnon valheista
    Irakiin hyökkäyksen syiden ymv. osalta. Ei vaikka loisteliaan esimerkin perustellusta kritiikistä antoi aikanaan Nobel-palkittu kirjailija Harold Pinter:

    ”Poliitikkojen käyttämä poliittinen kieli ei uskaltaudu tällaisille alueille, koska käytettävissä olevan todistusaineiston mukaan valtaosa poliitikoista ei ole kiinnostunut totuudesta vaan vallasta ja sen pitämisestä. Vallassa pysymiseksi on välttämätöntä, että ihmiset pysyvät tietämättöminä, elävät tietämättöminä totuudesta, jopa omaa elämäänsä koskevasta totuudesta. Siksi meitä ympäröi valtava valheiden kudos, jolla meitä ruokitaan.

    Kuten jokainen täällä tietää Irakin sota oikeutettiin Saddam Husseinin väitetyillä joukkotuhoaseilla, joista jotkut voitaisiin laukaista kolmessa vartissa kylvämään kauhistuttavaa tuhoa. Meille vakuutettiin tämän olevan totta. Se ei ollut totta. Meille kerrottiin Irakilla olleen suhteet al-Qaidaan ja osavastuu syyskuun yhdennentoista päivän hirmutöistä New Yorkissa. Meille vakuutettiin tämän olevan totta. Se ei ollut totta. Meille kerrottiin, että Irak uhkasi maailman turvallisuutta. Meille vakuutettiin tämän olevan totta. Se ei ollut totta.

    Totuus on jotain kokonaan muuta. Totuus liittyy siihen, miten Yhdysvallat ymmärtää asemansa maailmassa, ja kuinka se mielii asemaansa käyttää.”
    (ote Harold Pinterin Nobel-puheesta)
    ¤
    Tapahtumien (MV Estonian tragedia) kulusta

    (Tunnit ennen ja jälkeen haaksirikon [kellonajat ilmoitetaan Viron ja Suomen ajan mukaisesti])

    Tiistai, syyskuun 27. päivä 1994: Estonia lähti Tallinnasta myöhässä eli arviolta noin kello 19:15 – 19:35. (Virallinen eli aikataulun mukainen lähtöaika oli kello 19:00.)

    Keskiviikko, syyskuun 28. päivä: Kello 00:00 Estonia muutti kurssiaan lännestä etelämmäksi samanaikaisesti kun vauhti hiljeni 15-16 solmusta 8 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).

    Noin kello 00:40 – 00:53 [Viron ja Suomen aikaa]: Aluksella kuultiin erilaisia tavallisuudesta poikkeavia ääniä: ’pamaus’ tai ’pamauksia’, ’iskuja’, ’raapivaa ääntä’.
    Kello 00:45 Vahtimatruusi Silver Linde oli autokannella kello 00:45:n aikoihin.
    Kello 00:58 Estonia hiljensi vauhtiaan 5 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).

    Kello 00:58 Estonia hiljensi vauhtiaan 5 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).

    Noin kello 01:00 – 01:01 [Viron ja Suomen aikaa]: Kuultiin uudelleen pamaus tai pamauksia.

    Kello 01:00 Kolmas koneenkäyttäjä Margus Treu ensimmäisen kuulustelupöytäkirjan mukaan: Noin kello 01:00 tunsin kaksi kaksinkertaista, kovaa iskua keulaa vasten. (Vid cirka 01:00 kände jag två dubbla, hårda slag mot fören.).

    Noin kello 01:02 [Viron ja Suomen aikaa]: Estonia sai huomattavan suuren kallistuman laivan oikealle puolelle.

    Kello 01:20 Naisääni kuulutti huutamalla kovaäänisjärjestelmän kautta vironkielisen hälytyksen: Haire, haire, laeval on haire! (Hälytys, hälytys, laivalla on hälytys!)

    Kello 01:22 Toinen perämies Tormi Ainsalu onnisti – aiempien epäonnistuneiden yritysten jälkeen – lähettämään hätäkutsun Mayday Mayday Estonia please. Radiohäiriöt olivat estäneet aikaisemmat yritykset. Tuota Mayday-kutsua seurasi vielä yksi kutsu.

    Kello 01:24 Vahtimatruusi Silver Linde pelastuslautalla. Samalla lautalla istuivat koneenhoitaja Hannes Kadak ja järjestelmämekaanikko Henrik Sillaste.

    Kello 01:25 Silja Europa tiedusteli Estonian sijaintia. Kolmas perämies Andres Tammes vastasi: (…) meillä on blackout, me emme voi antaa sitä nyt. En voi sanoa, mikä se on (…).

    Kello 01:29 Kolmas perämies Andres Tammes onnistui ilmoittamaan sijainnin. Sen jälkeen yhteys katkesi.

    Kello 01:30 Kallistuma oli 45 astetta. Apumoottorit pysähtyivät.

    Kello 01:35 Komentosillan kello pysähtyi.

    Kello 01:48 Estonia katosi Utön linnakkeen tutkakuvasta. 5-7 minuuttia myöhemmin eli kello 01:53 – 01:55 Estonia katosi myös Mariellan ja Silja Europan tutkakuvista. (Estonia oli uponnut Itämereen, jonka pohjassa se lepää noin 80 metrin syvyydessä.)

    Kello 02:30 Eroavan hallituksensa päättäjäisjuhlaan Rosenbadissa (hallituksen kanslia) osallistunut Ruotsin pääministeri (4.10.1991- 7.10.1994) Carl Bildt, joka oli poistunut juhlatilaisuudesta kahden lähimmän avustajansa Peter Egart ja Olof Ehrencrona kanssa, palasi muiden osanottajien luo ja ilmoitti, että hän oli juuri saanut tiedon Estoniaa kohdanneesta katastrofista. – Kysymykseen, mistä Bildt sai kyseisen tiedon, hän on johdonmukaisesti vastannut, ettei hän sitä muista. Saman vastauksen ovat yhtä johdonmukaisesti antaneet Bildtin molemmat mainitut avustajat.
    ¤
    #KYSYMYS: Miten on mahdollista, ettei (Estonian katastrofin sattuessa Ruotsin pääministerinä toiminut) Carl Bildt eivätkä hänen avustajansa muista, mistä he olivat saaneet tiedon Estonian katastrofista?
    ¤
    Kello 02:31 TT (= Tidningarnas Telegrambyrå; ruotsalainen uutistoimisto) lähetti uutisen Estonian haaksirikosta. (Ruotsissa kello oli 01:31.)

    Kello 03:15 SÄPO informoi Carl Bildtiä.

    Kello 08:00 Olof Ehrencrona oli Bildtin luona Rosenbadissa. He valmistelivat ne päätökset, jotka tehtiin muodollisessa hallituksen kokouksessa kaksi tuntia myöhemmin. (Ruotsissa kello on 07:00.)

    Kello 10:00 Carl Bildt keskusteli liikenneministeri Mats Odellin kanssa kansainvälisen haveriselvityksen muodoista. (Ruotsissa kello on 09:00.)
    ¤
    Riigikogun kansanedustajan, Riigikogun Viron Tasavallan alueelta vuonna 1994 m/s Estonialla asemateriaalin kuljettamista tutkineen komitean puheenjohtajan, Margus Leivon vetoomus matkustaja-alus Estonian pintaan nostamisen puolesta avattiin aikanaan allekirjoitettavaksi osoitteessa http://www.ms-estonia.org/ main.php?lang=fin.

    Margus Leivon vetoomukseen oli 28.11.2007 mennessä kertynyt 16.024 allekirjoitusta.
    #
    Huom! Mikäli mainittuun internet-osoitteeseen yrittää päästä tänään, päätyy seuraavaan tekstiin:

    ”Palvelinta ei löytynyt
    Palvelinta osoitteessa http://www.ms-estonia.org ei löytynyt.”

    Samoin tai samankaltaisesti on käynyt lukemattomien muiden MV Estonian katastrofia koskevien verkkosivustojen kanssa.

    Aikoinaan kummeksuttiin sitä, että kiinalaisista valokuvista hävisi kasvoja vuosien saatossa. Tänään vastaavanlainen ilmiö koskee ’arkaluonteista’ verkkoaineistoa ’lännessä’.
    *
    ”Me tarvitsemme vapaata tiedonvälitystä. Valtio, joka pelkää antaa kansalaisten itsensä arvioida totuuksia ja valheita, on valtio, joka pelkää omia kansalaisiaan” (John F. Kennedy).

  13. ’…”Poliitikkojen käyttämä poliittinen kieli ei uskaltaudu tällaisille alueille, koska käytettävissä olevan todistusaineiston mukaan valtaosa poliitikoista ei ole kiinnostunut totuudesta vaan vallasta ja sen pitämisestä. Vallassa pysymiseksi on välttämätöntä, että ihmiset pysyvät tietämättöminä, elävät tietämättöminä totuudesta, jopa omaa elämäänsä koskevasta totuudesta. Siksi meitä ympäröi valtava valheiden kudos, jolla meitä ruokitaan.’
    Näin se on. Nämä likaiset valheet seuraavat toinen toistaan. Vain muutaman mainitakseni: 9-11, Estonia ja nyt uudelleen esille noussut Malesian MH17 lentokoneturma johon Suomikin on sotkeutumassa ohjustutkimuksillaan (katso artikkelin Vastuumme suurvaltana kommentit) Venäjän vastaista dis-infoa levittämään.

    • Koska meidänkin rikolliset vallanpitäjämme tukeutuvat kaiken aikaa valeiden verkkoon, niin peloissaan he ovat käynnistäneet ajojahdin totuudenkertoja Ilja Janitskia vastaan.

      • Onhan se uskomatonta että yksi Espanjassa asuva Janitskin voi olla näin vaarallinen mies vaikkei ole edes pyssyn kanssa liikkeellä … kyllähän se kertoo kaiken näistä maamme todellisista rikollisista joiden käsissä valta nyt vielä on.

        • Eivät vain pikkuruisen, EU-diktatuurin Suomi-provinssin rikolliset vallanpitäjät pyri perustuslakimme vastaiseen sananvapauden tukahduttamiseen. Paljon vaarallisempaa on, kun Rotschild-taustaiset globalisti-rikolliset pyrkivät samaan kuten Nwoblogisti tuo esille blogiartikkelissaan ”Internetin yksityisyys on nyt mitä suurimmassa vaarassa” 1.10.2016.

  14. Kiitos erinomaisesta artikkelistasi, muistathan Osmiumin kärjet, kauppa hääräsi suomalainen asedealeri, hänen entisen vaimon isä oli harmaa asedealeri Georgiassa.
    Estonia on rikos ihmisoikeuksia vastaan ja sen selvittelyn estäminen rikosoikeudellisesti ei koskaan vanhene! Tässä olisi vino pino ihmisiä oikeuden edessä. Olen yrittänyt saada omaisia siihen mukaan, mutta tuloksetta. Ota yhteyttä jos kiinnostaa.

    Kiitos vielä kerran / Douglas Reincke

  15. Olen (syyskuussa 2016) halunnut, ‘järjestyksen vuoksi’, selvittää, eikö Viron presidentti todella milloinkaan vastannut 25.11.2006 päivättyyn avoimeen kirjeeseen Estonian uppoamisesta.

    Olen 3.10.2016 saanut pyytämäni selvityksen yhdeltä avoimen kirjeen allekirjoittajalta:

    ”The five Estonia organizations sent two joint letters in 2006, the first one dated May 8th and adressed to the governments of the countries agreeing to respectively acceding to the grave site treaty. The second letter was the one on November 25th to president Ilves.

    We did not receive any answer at all to the letters.

    On the matter of letter to Estonian authorities I suggest you take a look at the SEA home page seainfo.se. Recently we have sent a letter to the prime minister Taavi Rõivas for which we received an answer:

    In our judgement there are no new facts or allegations in your statements which would not have been revealed and analyzed in previous investigations. Tha Justits-ministry therefore finds no reason to submit the proposal to the government.

    SEA, as a victims organization, does not have the same weight or standing in the matter as the relatives of victims. So – prime minister Rõivas will in a near future receive quite a number of that same letter each signed by a relative to an Estonia victim and we’ll see how that works out.
    (…)”

  16. Kiitokset jälleen todella perusteellisesta työstä Tapiolle. Kun katselee hänen tässä esittämäänsä mittavaa aineistoa, ei voi olla ihmettelemättä sitä pohjatonta kykyä, jolla johtava media ynnä erilaiset julkiset ja yksityiset byrokratiat pystyvät sivuuttamaan itselleen vastenmielistä todistusaineistoa.

    Nostan olematonta hattuani niille rohkeille, älykkäille ja ahkerille henkilöille, jotka jaksavat argumentoida etenkin kun vastapuoli keskittyy pääasiassa irvistelemään, uhkailemaan tai vain vaikenemaan. Yllä esitetty kronologia Estonian mysteerin käänteistä ilmentää hyvin viranomaisten käyttämää väsytystaktiikkaa.

    USA:n viranomaisten kieltäytyminen luovuttamasta dokumentteja tukee sitä, että heidän roolinsa Estonian tragediassa on keskeinen. En oikein usko, että heidän vastuunsa rajoittuisi vain salakuljetukseen, sillä kuka enää kyselisi tällaisen detaljin perään jos joku olisi lyönyt pöytään aineistoa venäläisten syyllisyydestä.

    Miksi siis salata tapahtunutta jos venäläiset olisivat syyllisiä? Puhumattakaan siitä että asialla olisivat olleet NL:n restauraatiota haikailevat kenraalit. Sehän olisi vain on näppärä ajankohtainen lisä niihin Stalinin murhaamiin kymmeniin tai satoihin miljooniin uhreihin (luku tuntuu aina nousevan ja ylittänee NL:n asukasluvun), joilla lyödä päähän kaikkia vasemmistolaisia.

    Jos oletetaan, että venäjän tiedustelupiirit olivat asialla oltaisiin kai jo viimeistään nyt etsimässä tai kehittelemässä joitakin kompromettoivia linkkejä tarmokkaaseen KGB-upseeriin josta sittemmin tuli Kremlin isäntä.

    Olisi kiinnostavaa tietää mitä Carl Bildt voisi kertoa tapauksesta. Saatan muistaa väärin, mutta hänellähän taisi olla ainakin kaksi versiosta siitä, kuinka kuuli Estonian onnettomuudesta. MH17 alasampumisen yhteydessä hän TV-uutisten jutussa ”tiesi” pian tapahtuneen jälkeen kertoa, että asialla olivat venäläiset. Sitä hän ei muistaakseni kertonut, mistä informaatio oli peräisin.

    • ’…Nostan olematonta hattuani niille rohkeille, älykkäille ja ahkerille henkilöille, jotka jaksavat argumentoida etenkin kun vastapuoli keskittyy pääasiassa irvistelemään, uhkailemaan tai vain vaikenemaan.’

      Niin teen minäkin. Ihmisluonto on vaan sellainen että mitä enemmän totuutta yritetään salata sitä innokkaammin se sitä etsii.
      Tätä vain jotkut psykopaatit eivät tahdo millään uskoa vaan elävät toivossa että tämä tarve etsiä totuutta saataisiin kokonaan ihmisluonnosta tuhottua.

  17. Kiitokset kaikille kommentoijille monista kiinnostavista ja ajatuksia herättävistä kirjoituksista. Haluan vielä omasta puolestani viitata eräisiin ajatuksiin ja mietelmiin totuudesta. Samassa yhteydessä viittaan myös eräisiin sananvapautta koskeviin säännöksiin ja yleissopimusmääräyksiin.
    ¤
    Ajatuksia totuudesta ja oikeudesta totuuteen; sananvapaus demokratian peruspilarina ja totuuteen pyrkivän tiedon levittämisen välineenä

    ”Suunnattomista vaikeuksista ja vastustuksesta huolimatta uskon, että meillä kaikilla on velvollisuus taipumattomaan, horjumattomaan, hurjaan älylliseen päättäväisyyteen määritellä elämämme ja yhteiskuntiemme todellinen totuus. Se on itse asiassa kansalaispakko. – Ellei poliittiseen näkemykseemme kuulu tällainen päättäväisyys, meillä ei ole toivoa säilyttää sitä, minkä olemme menettämäisillämme – ihmisen arvokkuutta.”
    (näytelmäkirjailija ja runoilija Harold Pinter Nobel-esitelmässään 7.12.2005).
    #
    YK:n tapahtumakalenterissa 24. maaliskuuta on kansainvälinen päivä, joka on omistettu oikeudelle totuuteen julmista ihmisoikeusloukkauksista ja uhrien ihmisarvolle (International Day for the Right to the Truth concerning Gross Human Rights Violations and for the Dignity of Victims).

    YK:n pääsihteeri lausui viestissään 24.3.2011 muun ohella seuraavaa:

    ”Julmien ihmisoikeusloukkausten uhrit ja heidän perheensä ansaitsevat totuuden niistä olosuhteista, joissa loukkaukset tapahtuivat, niiden syistä ja loukkausten tekijöiden henkilöllisyydestä. – Oikeus totuuteen taataan nyt selkeästi joulukuussa 2010 voimaan astuneessa yleissopimuksessa, joka kieltää pakotetut tai tahdonvastaiset katoamiset. Myös monet muut kansainväliset työkalut, kansalliset lait, oikeuskäytäntö ja kansainvälisten elinten päätöslauselmat, tunnistavat tämän oikeuden. – Totuuden tietäminen antaa yksittäisille uhreille ja heidän sukulaisilleen tavan päästä asiassa päätökseen, palauttaa uhrin ihmisarvo ja saada ainakin jonkinlaista apua menetyksen kestämiseen. – Totuuden paljastaminen auttaa kokonaisia yhteiskuntia asettamaan ihmisoikeusloukkauksien tekijät vastuuseen.”
    #
    I believe that love of truth is the basis of all real virtue, and that virtues based upon lies can only do harm.
    Bertrand Russell, The Prospects of Industrial Civilization (1923).

    Truth is a shining goddess, always veiled, always distant, never wholly approachable, but worthy of all the devotion of which the human spirit is capable.
    Bertrand Russell, Fact and Fiction (1961), ”University Education”.

    Although I am a typical loner in daily life, my consciousness of belonging to the invisible community of those who strive for truth, beauty, and justice has preserved me from feeling isolated.
    Albert Einstein, in ”My Credo”, a speech to the German League of Human Rights, Berlin (Autumn 1932), as published in Einstein: A Life in Science (1994) by Michael White and John Gribbin, p. 262.

    Truth is my God. Non-violence is the means of realizing Him.
    Mahatma Gandhi, as quoted in Young India (8 January 1925); also in The Essential Gandhi : An Anthology of His Writings on His Life, Work and Ideas (1962) edited by Louis Fischer, p. 174.

    An error does not become truth by reason of multiplied propagation, nor does truth become error because nobody sees it. Truth stands, even if there be no public support. It is self sustained.
    Mahatma Gandhi, Young India 1924-1926 (1927), p. 1285.

    To love truth for truth’s sake is the principal part of human perfection in this world, and the seed-plot of all other virtues.
    John Locke, Letter to Anthony Collins (30 October 1703).

    Plato is my friend — Aristotle is my friend — but my greatest friend is truth.
    Isaac Newton, Quaestiones Quaedam Philosophicae [Certain Philosophical Questions] (c. 1664).
    ¤
    ”La libre communication des pensées et des opinions est un des droits les plus précieux de l’Homme : tout Citoyen peut donc parler, écrire, imprimer librement, sauf à répondre à l’abus de cette liberté dans les cas déterminés par la Loi.” (Déclaration des droits de l’homme et du citoyen du 26 Août 1789; Article XI)

    [”Vapaa ajatusten ja mielipiteiden vaihto on ihmisten kallisarvoisimpia oikeuksia. Kaikki kansalaiset voivat puhua, kirjoittaa ja julkaista mielipiteitään vapaasti paitsi silloin, kun he syyllistyvät tämän vapauden laissa määriteltyyn väärinkäyttämiseen.”] [Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus 26.8.1789; 11 artikla])

    ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.” (Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen [10.12.1948] 19 artikla)

    ”Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla.” (KP-sopimuksen 19 artiklan 2 kohta)

    ”Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.” (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappale)

    ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.” (Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentti)

    ”Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin.” (Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta [HE 309/1993])

    • Toivottavasti tämänpäiväisen ’Ilja Janitskin’-oikeudenkäynnin asiakirjat julkistetaan.
      Janistskinin ja hänen asianajajansa kommentit kaikkien luettaville kuuluvat luonnollisesti myös asiaan.

JÄTÄ VASTAUS