”Je me révolte, donc je suis.” [Kapinoin, siis olen {olemassa}.]
– Albert Camus
Kirjallisuuden Nobel-palkinto myönnettiin 16. lokakuuta 1957 Albert Camus’lle ”hänen tärkeästä kirjallisesta tuotannostaan, joka selvänäköisellä vilpittömyydellä valaisee omantunnon ongelmia meidän aikanamme” (“for his important literary production, which with clear-sighted earnestness illuminates the problems of the human conscience in our times” — Nobelprize.org).
Ranskalaisten intellektuellien ehdottomaan kärkeen kuulunut Albert Camus oli paitsi kirjailija ja journalisti myös omaleimainen filosofi, joka nerokkuudellaan nosti itsensä eksistentialismin ja absurdismin johtohahmojen joukkoon. Camus oli yksi monista ranskalaisista ’mustajaloista’ (pied-noir) synnyttyään Algerian Mondovissa (nykyisin: Dréan) 7. marraskuuta 1913. Hän kuoli 46-vuotiaana Villeblevinissä, Ranskassa 4.1.1960.
Tässä kirjoituksessa keskitytään tarkastelemaan Camus’n filosofiaa yhden ainoan teoksen kautta. Teos on Camus’n vuonna 1942 julkaistu läpimurtoromaani Sivullinen (L’Étranger). Vertailun vuoksi otetaan tarkasteluun Camus’n kilpailijan ja ystävän, ranskalaisen eksistentialismin toisen suuren nimen Jean-Paul Sartren vuonna 1938 julkaistu maailmankuulu romaani Inho (La Nausée).
Ihmiselämän tarkoituksen jäljittämisessä voidaan Raamatusta löytyvän jumalallisen tarkoituksen vastapainoksi tarkastella ’maallisen’ eksistentialismin tulkintoja eli teologisen eksistentialismin ulkopuolisen eksistenssifilosofian väittämiä. Tässä kirjoituksessa elämän tarkoitusta käsitellään kahden ranskalaisen romaanihenkilön elämäntarkoituksen etsinnän kautta. Mainitut henkilöt ovat Camus’n romaanin Sivullinen päähenkilö Meursault ja Sartren romaanin Inho päähenkilö Antoine Roquentin.
Sivullinen (L’Étranger)
Le Monden kyselyssä 20. vuosisadan sadasta parhaasta kirjasta ensimmäiseksi äänestetty Camus’n Sivullinen alkaa toteamuksella Meursault’n äidin kuolemasta: ”Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain vanhainkodista sähkeen: ’Äiti kuollut. Hautaus huomenna. Osanottomme.’ Samantekevää. Ehkä se tapahtui eilen.”
Sähkeen saapumisen jälkeiset muutamat päivät päähenkilö elää tavallista elämää: syö, tapaa naisen, tupakoi, käy työssä. Se tosiseikka, että hän ampuu miehen hengiltä helteisenä ja aurinkoisena iltapäivänä, johtuu silkasta sattumasta.
Tästä alkaa romaanin toinen osa. Siinä kerrotaan, miten Meursault lopulta tuomitaan, erityisesti siitä syystä, että hänet on leimattu yhteiskunnan ulkopuoliseksi tuntemattomaksi hirviöksi.
Camus’n Sivullinen saavutti jo varhain kulttimaineen. Romaani on päätynyt lukemattomien kirjojen, tutkielmien ja tulkintojen aiheeksi. Kirjoittajansa samainen romaani korotti kirjallisuuden ja eksistentialismin kuolemattomaksi ikoniksi.
Inho (La Nausée)
Sartren päiväkirjan muotoon kirjoitetun Inhon päähenkilö, hotellissa asuva poikamies Antoine Roquentin on vähäisen yksityisen varallisuuden turvin omistautunut 1700-luvulla eläneen seikkailijan, markiisi de Rollebonin elämäkerran kirjoittamiselle.
Roquentinin ongelmana on, että kaikki, mikä häntä koskettaa, kuten oman ruumiin aiheuttamat tuntemukset, saa hänessä aikaan voimakkaan melankolian, aina kuvottavuuteen saakka. Hän päättelee tämän johtuvan olemassaolon (eksistenssi) merkityksettömyydestä. Roquentinin ajattelussa ihmisyksilön eksistenssi syntyy vailla tarkoitusta, ja hän elää heikkoudessa ja kuolee sattumalta.
Sartren Inho sai heti osakseen paitsi suuren yleisön suosion myös koko kirjallisen älymystön hyväksynnän. Vuonna 1950 romaani otettiin Ranskassa puolen vuosisadan parhaiden romaanien Grand Prix -listalle (Le Grand Prix des meilleurs romans du demi-siècle).
Camus’n ja Sartren eksistentialismi
Niin Camus kuin Sartrekin palkittiin aikanaan kirjallisuuden Nobel-palkinnolla, Camus jo vuonna 1957 ja Sartre seitsemän vuotta myöhemmin (1964). (Viimeksi mainittu tosin kieltäytyi palkinnon vastaanottamisesta.) On selvää, että sekä Sartren Inholla että Camus’n Sivullisella oli oma merkittävä panoksensa mainittuja Nobel-ratkaisuja harkittaessa.
Mikä on Sartren Inhon ja Camus’n Sivullisen salaisuus? Miksi Roquentin ja Meursault saattavat kiehtoa ajattelevaa lukijaa tänäkin päivänä? Vastaus piilee mainittujen romaanihenkilöiden kokemista ihmisenä elämisen ongelmista ja siitä, mihin johtopäätöksiin he elämänsä tietyssä vaiheessa päätyvät.
Meursault. Camus’n Sivullisen päähenkilölle, algerianranskalaiselle Meursault’lle, joka on alemman keskiluokan pied-noir (’mustajalka’ eli Pohjois-Afrikan ranskalainen), periaatteessa kaikki on samantekevää (”cela m’est égal”). Hänen kannaltaan elämä ei milloinkaan muutu, eikä se missään tapauksessa ole elämää kummempaa. Meursault on omalla tavallaan ’ajelehtija’, joka ei koe tai tunne ’hard feelings’. Elämä, jota Meursault joutuu elämään, ei itse asiassa ole hullumpaa. Hän on ’tässä ja nyt’-ihminen: ”Olin aina kokonaan kiinni siinä, mitä parhaillaan tapahtui, tässä päivässä tai huomisessa.” Ainoaksi huolenaiheeksi jää ehkä tietynlainen vieraus, syrjästä katsominen, sivullisuus, mikä tarkoittaa algerianranskalaisen yhteisön jäsenen sivullisuutta kristillisessä moraalijärjestelmässä.
Taposta syytetylle Meursault’lle raskauttavaksi ongelmaksi koituu hänen ateisminsa. Tutkintatuomarin kysymykseen Jumalaan uskomisesta hän antaa yksiselitteisen vastauksen: ”En [usko].” Tuossa vaiheessa arpa on jo heitetty. Tutkintatuomari kommentoi romaanin avainkohdassa: ”Kaikki ihmiset uskovat Jumalaan. Tahdotteko, ettei minun elämässäni ole järkeä?”
Meursault’lle maailma edustaa ’järjettömyyttä’, ’absurdiutta’. Hänen maailmastaan näyttää puuttuvan kiinnekohta, koska hän ei kykene uskomaan Jumalan olemassaoloon. Sen vuoksi absurdilla maailmalla ei ole tarjottavana Meursault’lle muuta kuin teloitus giljotiinilla, ei vaikka Meursault onnistuu toteamaan, ettei hänen aikomuksenaan ollut tappaa arabia ja että tappo johtui auringosta.
Tuomion täytäntöönpanon vääjäämättä lähestyessä Meursault ajattelee pitkästä aikaa äitiään ja oivaltaa äkkiä, miksi tämä oli elämänsä lopulla ottanut ”sulhasen” ja ’leikkinyt’, että kaikki alkaa uudelleen alusta. Kun pappi sanoo Meursault’lle olevansa varma, että tämä on joskus toivonut toista elämää, Meursault vastaa, että tietysti hän on toivonut, ”mutta se ei ollut sen kummempaa kuin toivoa olevansa rikas (…)”. Papin tiedustellessa, millainen kuva Meursault’lla on tuosta toisesta elämästä, tämä vastaa: ”Sellainen, että voisin muistella siellä tätä elämää.”
Meursault ei tiedä, mitä synti on. Hän tietää ainoastaan, että hänet on todettu syylliseksi ja että hän maksaisi syyllisyydestään. Enempää häneltä ei voida vaatia. Hän on valmis yhteiskunnan langettaman tuomion täytäntöönpanoon. Romaanin loppusivuilla Meursault herää ”tähtien tuikkiessa” kasvojensa yläpuolella. ”(…) minä avauduin tuon (…) tähtien täyttämän yön edessä ensi kerran maailman lempeälle välinpitämättömyydelle. Havaitessani sen niin kaltaisekseni, niin kerrassaan veljelliseksi, tunsin olleeni onnellinen ja olevani sitä taas.”
Sivullisen päätösjakso avartaa lukijan käsitystä Meursault’sta. Hän ei ole tunteeton, päinvastaisista viitteistä huolimatta. Meursault’ssa asustaa syvällinen intohimo totuutta kohtaan. Mutta Meursault ei suostu valehtelemaan eikä tuntemaan tunteita, joita hän ei todellisuudessa tunne, vaikka hän toisin menetellen onnistuisi pelastamaan oman henkensä. Meursault onkin loppujen lopuksi totuudellinen ja rehellinen.
Roquentin. Sartren Inhon päähenkilön, Roquentinin melankolian, alakulon, pohjimmainen syy on sen oivaltaminen, ettei Jumalaa ole olemassa eikä niin ollen myöskään perimmäistä tarkoitusta maailman olemassaololle. Roquentinille maailmankaikkeus on lopultakin täysin perusteeton, satunnainen ja viime kädessä absurdi. Ihmisyksilötasolla reaktiona voi Roquentinin tapauksessa olla ainoastaan surumielisyys, äärimuotonaan kuvottava pahoinvointi. Jumalan poissaolo, puuttuminen, johtaa siihen että kaikkea leimaa sattumanvaraisuus, sanalla sanoen perusmielettömyys.
Roquentinin ’pelastukseksi’ koituu kahvilan jukeboksista löytyvä vaudeville-esiintyjä ja laulaja Sophie Tuckerin tulkinta Shelton Brooksin säveltämästä laulusta Some of These Days. Roquentin tajuaa, että laulu, matemaattisten käsitteiden tavoin, on vapaa arjen olemassaolon pahoinvointia aiheuttavasta mielettömyydestä. Sävelmän eksistenssi elää omaa elämäänsä ikään kuin sattumanvaraisen fyysisen olemassaolon ulkopuolella. Laulu jatkaisi olemassaoloaan jopa levyn rikkouduttua. Sävelmä on jotakin muuta kuin vaikkapa puu — tai ihminen.
Roquentinin tunteeseen pohjautuva rationaalinen päätelmä johtaa oivallukseen, joka mahdollistaa järjettömän maailman ja arjen ’ohittamisen’ tai ’ylittämisen’. Koska Jumalaa ei ole osoittamassa tarkoitusta ihmisyksilön elämälle, yksilön itsensä on sellainen tarkoitus omalle elämälleen löydettävä tai luotava. Roquentinille ainoa ajateltavissa oleva keino selviytyä umpikujasta on kirjoittaa kirja.
Roquentinin tapauksessa kirjan on määrä olla vapaa luonnolliselle maailmalle ominaisesta vastenmielisestä vetelyydestä. Se olisi kirja, joka saisi ihmiset häpeämään eksistenssiään.
Camus ja Meursault, Sartre ja Roquentin
Roquentin ja Meursault eivät näytä jäävän yksinomaan ’romaanisankareiksi’. He ovat selvästi kuvajaisia kirjoittajistaan. Päähenkilöillä on ikään kuin oman kertomuksensa ulkopuolisia tehtäviä. Mainitut romaanihenkilöt palvelevat myös ja kenties erityisesti kirjoittajiensa romaanikirjallisuuden ulkopuolisia päämääriä.
Sartren Inho ja Camus’n Sivullinen on nähty tärkeiksi teoksiksi paitsi sellaisinaan, myös ja erityisesti ranskalaisen eksistentialistisen kirjallisuuden lajityypin vankkoina edustajina. Kiintoisaa on, että siinä missä Sartre on tunnustautunut eksistentialistiksi, Camus on torjunut eksistentialistin leiman. Mistä mahtaa olla kysymys?
Sartren käsitteistössä ja doktriinissa eksistentialismi merkitsee yritystä tehdä kaikki päätelmät täydellisen ateismin näkökulmasta. Juuri tuo ajatus muodostaa Inho-romaanin keskeisen teeman koko teosta hallitsevan tuntemuksen (melankoliasta johtuva pahoinvointi) muotoon puettuna.
Camus’lle ihmisen eksistenssi ja osa maailmassa näyttäytyvät absurdiuden kautta. Absurdi on myös Sivullinen-romaanin sisään rakennettu kantava ajatus. Olemassaolo on sinänsä turhaa. Ihmisyksilön olemassaolon merkitys ja tarkoitus on kuitenkin löydettävissä eksistenssin mielettömyyteen osallistumisen kautta. Kiinnostavaa on ’absurdin’ kanssa toimeen tuleminen, koska absurdi selittää maailman kammottavan ”läpitunkemattomuuden ja outouden”, jonka jokainen ihmisyksilö väistämättä kohtaa.
Isättöminä jo yksivuotiaista kasvaneiden Sartren ja Camus’n ’maailmojen’ ulkopuolinen lukija on näkevinään mestarien romaaneissa kosolti yhtymäkohtia. Toisaalta on myös selkeitä eroavuuksia: Camus’n Sivullisen ääriongelmat (tappo, tuomio, teloitus) puuttuvat Sartren Inhon välineistöstä. Yhteinen nimittäjä muodostuu joka tapauksessa Roquentinin ja Meursault’n kokeman maailman kaoottisuudesta, vieraudesta, tarkoituksettomuudesta ja absurdiudesta. Sen vuoksi ei olekaan oudoksuttavaa, että Sartren ja Camus’n tiet kohtasivat ja että tuo kohtaaminen johti ystävyyteen.
Välirikko
Lienee perustellusti väitettävissä, että Camus’n ja Sartren maailmankatsomusten ytimien samankaltaisuus oli omiaan myöhemmin erottamaan kumppanit toisistaan. Oliko niin, että ’isättömät’ Sartre ja Camus omaksuivat kirjaimellisesti omien romaanihenkilöittensä ehdottomuuden, Roquentinin ja Meursault’n periksi antamattoman tinkimättömyyden? Joka tapauksessa ystävyys päättyi väistämättömään välirikkoon. ’Pariisinranskalaisen’ ateistin Sartren ja pied-noir-taustaisen agnostikon Camus’n keskinäinen kiista tuntuu sitäkin valitettavammalta, kun muistaa molempien osallistuneen Ranskan vastarintaliikkeen sankarilliseen taisteluun Hitlerin miehittäjiä vastaan.
Yhdeksi oudoksuttavimmista piirteistä jättiläisten välisessä älyllisessä kiistelyssä näyttää jäävän Camus’n machomainen ja ylimielisen halventava loppukommentti: ”Mitä minun pitäisi tehdä? Vetää häntä turpaan? Kaveri on liian pieni.”
Ranskalainen eksistentialismi – pessimismiä vai optimismia?
Sartreen ja hänen Inho-romaaniinsa tutustuminen lienee monelle vaikeaa sen vuoksi, että eksistentialismiin on toisinaan kiinnitetty joko tietoisesti tai tiedostamatta ’harhaanjohtava’ tai ’pessimistinen’ leima. Tarkoitan väitettä tai kuvausta, jonka mukaan eksistentialismi selittää jokaisen ihmisyksilön olevan ”pakotettu” valitsemaan olemisen tapansa itse. Sanotunlainen väite saattaa antaa vaikutelman totalitaarisesta filosofiasta, jonkinlaisesta pakkojärjestyksestä.
Samalla tavalla Camus’hyn ja hänen Sivullinen-romaaniinsa yhdistetty absurdius saattaa koitua potentiaalisten lukijoiden karkotteeksi. Viittaan toisinaan tapahtuvaan väärin käsittämiseen filosofisen termin ’absurdi’ osalta. Esimerkiksi lause ’Sehän on absurdia!’ lienee monen mielestä varsin negatiivinen ja antaa vaikutelman siitä, että jatkokeskustelu on poissuljettu. Kuitenkin Camus’lle ’absurdi’ merkitsee kaiken modernin kokemuksen perustaa, epämukavaa oloa ja ennen muuta ristiriitaisuuden tunnetta. Camus’n ’absurdi’ on siis vasta lähtökohta elämän ja elämäntarkoituksen pohdinnalle.
Eksistentialismin ja absurdin käsitteisiin liitetty negatiivisuus ja pessimistisyys peittävät Camus’n Sivullisen ja Sartren Inhon tapauksessa näkyvistä mainittuihin romaaneihin liittyvän myönteisyyden (positiivisuus) ja toiveikkuuden (optimismi) säikeen. Muistanemme, että Inhon Roquentin löysi lopulta itselleen oman elämänsä tarkoituksen ja että Sivullisen Meursault jäi tyynesti odottamaan kohtaloaan (teloitus) tuntien olleensa ”onnellinen” ja olevansa ”sitä [onnellinen] taas”.
Toisin sanoen, se seikka, että elämän tarkoitusta ei ole minkään yliluonnollisen olennon tai voiman toimesta ennalta määrätty, on lopultakin varsin lohdullinen: ihmisyksilö voi itse omalla toiminnallaan vaikuttaa oman elämänsä muotoutumiseen. Periaatteessa siis ihminen itse joko määrittelee oman elämänsä tarkoituksen tai jättää sen määrittelemättä. (Mainittua periaatetta rajoittavat tietysti käytännössä kunkin yksilön henkilökohtaiset elinehdot ja olosuhteet.)
Roquentinin pelastukseksi koitui, kuten todettua, Sophie Tuckerin levytys laulusta Some of These Days. Meursault puolestaan havahtui tunteeseen omakohtaisen eksistenssin onnellisuudesta ajattelemalla kuolleen äitinsä edesottamuksia tämän ”elämän lopulla”.
On kiintoisaa havaita, ettei kummassakaan tapauksessa ollut kysymys olemassaolon merkityksen ja elämän tarkoituksen rationaalisesta käsittämisestä, vaan eksistenssin oivaltamisesta voimakkaiden ja merkityksellisten tunteiden avulla. Voitaneenkin väittää, että Roquentinin ja Meursault’n tapauksessa traditionaalinen Homo sapiens oli kokenut huomattavan muodonmuutoksen.
Tilalle astui Homo sensus tai kenties täsmällisemmin ilmaistuna Homo sensus-sapiens.
Loppuhuomautukset
Albert Camus kuuluu niihin suhteellisen harvoihin toisen maailmansodan jälkeisiin kirjallisuuden nobelisteihin, jotka ovat osoittaneet omaavansa suuren sydämen ja henkilökohtaisen rohkeuden sekä puhuneet, kirjoittaneet ja toimineet globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Sellaisia nobelisteja ovat Camus’n lisäksi olleet muun ohella Bertrand Russell (kirjallisuuden Nobel 1950), Jean-Paul Sartre (1964, kieltäytyi palkinnosta), Pablo Neruda (1971), Dario Fo (1997) ja Harold Pinter (2005).
Camus lahjoitti puolet Nobelin palkintosummasta Espanjan sisällissotaan osallistuneiden, Francon fasistihallintoa Ranskaan paenneiden anarkistien järjestölle. Hän oli aito kapinallinen.
Taiteilijan (ja kirjailijan) tehtävän Albert Camus määritteli Uppsalan yliopistossa 14.12.1957 pitämässään luennossa seuraavaan tapaan:
”Sadanviidenkymmenen vuoden aikana ovat kauppiasyhteiskunnan kirjailijat muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kuvitelleet voivansa elää onnellisen vastuuttomina. Niin he todella elivätkin ja sitten he kuolivat yksin, aivan kuin olivat eläneet. Me 20. vuosisadan kirjailijat emme ole enää koskaan yksin. Meidän pitää päinvastoin tietää, ettemme voi paeta yhteistä kurjuutta ja että, mikäli meillä yleensä on mahdollisuutta hankkia olemassaolollemme oikeutusta, me saamme sen puhumalla omia kykyjämme käyttäen niiden puolesta, jotka eivät voi itse esittää asiaansa. Mutta meidän on vain puhuttava kaikkien tällä hetkellä kärsivien puolesta, mikä heitä sitten painaakin, mennyt tai tuleva, valtiot tai puolueet: taiteilijalle ei ole olemassa lempipyöveleitä. Näin kauneus ei tänäänkään, ja erikoisesti ei tänään, voi palvella minkään puolueen etua; se palvelee pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä vain ihmisten kärsimystä tai vapautta. Taiteilija ei voi muuten osallistua taisteluun kuin kummastakin päärintamasta riippumattomana, tarkoitan vapaaehtoisena tarkk’ampujana. Kauneus ei opeta hänelle silloin, mikäli hän rehellisesti ottaa sen läksyn vastaan, egoismia, vaan karua veljeyden tuntoa. Näin tajuttuna kauneus ei ole koskaan orjuuttanut ketään ihmistä.”
Tapio Kuosma on espoolainen kirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.
Lähteet ja kirjallisuus
Camus, Albert: Anteckningar 1935–1942. Översättning av Anna Säflund. Interculture 1990.
Camus, Albert: Discours de Suède 1957. L’artiste et son temps. Discours du 14 décembre 1957. http://classiques.uqac.ca/classiques/camus_albert/discours_de_suede/discours_de_suede_texte.html
Camus, Albert: Esseitä. Valikoima. Suomentanut Leena Löfstedt. Kolmas painos. Otava 1963.
Camus, Albert: Kapinoiva ihminen: esseitä ja katkelmia. Suomentanut Ulla-Kaarina Jokinen. Otava 1971.
Camus, Albert: L’Étranger. Gallimard 2003.
Camus, Albert: Sivullinen. Suomentanut Kalle Salo. Neljäs painos. Otava 2010.
Sartre, Jean-Paul: Inho. Suomentanut Juha Mannerkorpi. 6. painos. Tammi 1999.
Sartre, Jean-Paul: La Nausée. Gallimard 2004.
Sartre, Jean-Paul: Mitä kirjallisuus on? Suomentaneet Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen. Otava 1976.
Sartre, Jean-Paul: Sanat. Suomentanut Raili Moberg. Toinen painos. Otava 2005.
Sartre, Jean-Paul: Äcklet. Översättning av Eva Alexanderson. Albert Bonniers Förlag 2001.
The Nobel Prize in Literature 1957: Albert Camus. https://www.nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/1957/
The Nobel Prize in Literature 1964 : Jean-Paul Sartre. https://www.nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/1964/
”…Meidän pitää päinvastoin tietää, ettemme voi paeta yhteistä kurjuutta ja että, mikäli meillä yleensä on mahdollisuutta hankkia olemassaolollemme oikeutusta, me saamme sen puhumalla omia kykyjämme käyttäen niiden puolesta, jotka eivät voi itse esittää asiaansa.
Mutta meidän on vain puhuttava kaikkien tällä hetkellä kärsivien puolesta, mikä heitä sitten painaakin, mennyt tai tuleva, valtiot tai puolueet: taiteilijalle ei ole olemassa lempipyöveleitä. Näin kauneus ei tänäänkään, ja erikoisesti ei tänään, voi palvella minkään puolueen etua; se palvelee pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä vain ihmisten kärsimystä tai vapautta.
Taiteilija ei voi muuten osallistua taisteluun kuin kummastakin päärintamasta riippumattomana, tarkoitan vapaaehtoisena tarkk’ampujana. Kauneus ei opeta hänelle silloin, mikäli hän rehellisesti ottaa sen läksyn vastaan, egoismia, vaan karua veljeyden tuntoa. Näin tajuttuna kauneus ei ole koskaan orjuuttanut ketään ihmistä.”
Camus sanoo sen, mikä itseäni motivoi kirjoittajana. Velvollisuuteni – etuoikeuteni – on antaa sanat, antaa ääni niille jotka eivät syystä tai toisesta osaa tai voi puhua, auttaa heitä tulemaan kuulluiksi. Auttaa olemaan mukana keskustelussa. Pitää keskustelua e l o s s a.
Sivullinen… sivullinen on valtavirran ulkopuolinen. Tarkkailija, joka katsoo ja puhuu marginaalista, toimii marginaalista. Laatikon ulkopuolelta (thinking outside of the box) näkee, kuulee ja kokee eri asioita kuin valtavirta. Sivullinen on tarpeellinen esimerkiksi demokraattisissa prosesseissa, vipuvoimana joka kampeaa olemista pois pysähtyneisyyden tilasta.
Toisinajattelijat, sivulliset, pitävät kehityksen/ajattelun liikkeellä. Ehkä heitä voisi kutsua myös vastalääkkeeksi turpealle itsetyytyväisyydelle, joka saa kuvittelemaan että maailma olisi jo valmis.
”Camus sanoo sen, mikä itseäni motivoi kirjoittajana. Velvollisuuteni – etuoikeuteni – on antaa sanat, antaa ääni niille jotka eivät syystä tai toisesta osaa tai voi puhua, auttaa heitä tulemaan kuulluiksi. Auttaa olemaan mukana keskustelussa. Pitää keskustelua e l o s s a.
(,,,)
Toisinajattelijat, sivulliset, pitävät kehityksen/ajattelun liikkeellä. Ehkä heitä voisi kutsua myös vastalääkkeeksi turpealle itsetyytyväisyydelle, joka saa kuvittelemaan että maailma olisi jo valmis.”
Punnittua pohdintaa, Riikka. Ja olet itse Camus’n viestin oivallinen toteuttaja: rohkea ja tinkimätön, mukana sydän
ja järki. Kiitos.
Tapio
Jos kiitoksia lausutaan niin sitten niitä pitää lausua molempiin suuntiin, Tapio!
– Voin kuvitella että kommenttimme luettuaan tietyntyyppisen ihmisen reaktio on ”Kas tuota ällöttävää keskinäistä kehumista” 😀
Juuri eilen illalla oli erään henkilön (eläköitynyt metsuri) kanssa puhetta siitä että historian kirjoittavat voittajat. Että ei kukaan mennyt hänen mummoltaan kysymään talvisodan jälkeen ”Btw, mitkä on nyt fiilikset kun jouduit jättämään kotisi ja menetit kaikki?”
Meillä on paljon eri valtioiden päämiesten lausuntoja maailmansodan syistä ja oikeutuksesta, ja meillä on paljon tulkintoja näistä em. seikoista mutta meiltä puuttuvat siviilien äänet heidän kokemuksistaan ja absurdiin sopeutumisen kertomuksistaan. Tarkoittaa että kokonaiskuvamme on vajavainen.
Itse arvelen että ns. tavallisen ihmisen sydän ja järki ovat enimmälti ihan oikeilla paikoillaan ja käytössä, mutta heillä ei ehkä ole kaikilla niitä tarvittavia sanoja, joilla tehdä itsensä kuulluksi. Varsinkaan niiden tahojen suuntaan jotka eivät halua kuulla.
Kommentteja naulan kantaan.
Sodasta puheen ollen, suuri Tolstoi kirjoitti aikanaan: ”Yleisesti luullaan, että kun murhalle annetaan sodan nimi, murha lakkaa olemasta rikos.”
Ehkäpä tuossa lausumassa on jotakin sellaista, joka sai valtaeliitin pitämään Tolstoita loppuaikoina ’kylähulluna’, tosin vaarallisena sellaisena? Kenties häntä ei sen(kään) vuoksi ’siunattu’ kirjallisuuden Nobelilla?
Jo ennen Tolstoita vaikutti (niin ainakin Grammatassa ilmoitetaan) mies (J. Nasaretilainen), joka kehotti kääntämään toisenkin poskensa. Tuo anarkismi lopetettiin ristiinnaulitsemisella. Merkillinen on historia hänenkin oppiensa osalta.
Maailman valtiaat väittävät olevansa hartaita kristittyjä. Kuitenkaan he eivät näytä noudattavan esimerkiksi Vuorisaarnan oppeja käytännössä!? Absurdia?
Alfred Nobelin jälkisäädös sisältänyt taloustieteen palkitsemista. Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi (Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne) on Ruotsin keskuspankin vuonna 1969 perustama, taloustieteellisestä tutkimuksesta vuosittain jaettu palkinto. Tuo palkinto, jota maamme valtamedia kutsuu taloustieteen Nobeliksi (absurdia?), myönnettiin kuluvana vuotena Bengt Holmströmille.
”Hallitus aikoo antaa yliopistoille ja ammattikorkeakouluille satoja miljoonia euroja lisärahoitusta. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoo, että hallitus aikoo noudattaa talousnobelistin neuvoja” (Yle Uutiset 16.10.2016; http://yle.fi/uutiset/tuoreimmat). Tuo ei liene absurdia vaan raakaa valtapolitiikkaa? Hallitus ei ole noudattanut eikä noudata opposition ehdotuksia tai vaatimuksia mutta eksistenssinsä päättmisen pelossa noudattaa
Ruotsin keskuspankin palkitseman luonnollisen henkilön ’neuvoja’!
Tulisikohan vähäväkisten hyvinvoinnista huolestuneiden kertoa hallitukselle seuraavaa?
Jeesus sanoi:
”Kootkaa aarteita taivaaseen, ei maan päälle” (Matt. 6:19-21).
”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa” (Mark. 10:21).
Hieno kirjoitus Tapio Kuosmalta jonka luin antaumuksella.
Cogito et sentio — ergo sum [Ajattelen ja tunnen – olen siis olemassa] … eikö siitä väistämättä seuraa ”Je me révolte, donc je suis.” [Kapinoin, siis olen {olemassa}.] ?
Lisäys: … siitä pitäisi seurata mikäli ajatus ja tunne-elämä toimivat.
Sain tästä kirjoituksesta uutta voimaa. Jaksan taas taistella ’palestiinalaisten’ puolesta. Me ’kaikki muut’ olemme juuri heitä, osa heitä ja heidän kohtaloaan … ikuisen itsensä ylentäneiden sorron alla eläviä.
http://www.globalresearch.ca/search?q=Israel+war+against+palestinians&x=0&y=0
Kiitos, Truth_hunter. Ei yhtään absurdimpi päätelmä!
¤
Ville Similä (VS) kirjoittaa HS:ssa 16.10.2016 otsikolla ’Äntligen’ muun ohella seuraavaa:
”Ruotsin akatemia myönsi torstaina [13.10.2016] kirjallisuuden Nobel-palkinnon yhdysvaltalaiselle Bob Dylanille. Valintaa pidettiin ennakkoluulottomana ja rohkeana: vihdoin aika oli kypsä Dylanin kaltaisen popmuusikon ja vastakulttuurihahmon palkitsemiselle.
Dylan ja hänen edustamansa popkulttuuri kaipasivatkin kipeästi virallista tunnustusta. Vuonna 1997 Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton palkitsi Dylanin Kennedy Centerin kunnianosoituksella ja presidentti Barack Obama 2012 Yhdysvaltain korkeimmalla siviilikunniamerkillä, Presidentin vapaudenmitalilla.”
Tämän jälkeen VS listaa kaikki muutkin Dylanille myönnetyt palkinnot sekä huomion- ja kunnianosoitukset. Luettelo on varsin mittava.
VS päättää kirjoituksensa seuraavaan virkkeeseen: ”Bob Dylan ei ole saanut Millenium-teknologiapalkintoa.”
¤
Dylan
With God On Our Side
You never ask questions When God’s on your side
You don’t count the dead When God’s on your side
But I can’t think for you
You’ll have to decide
Whether Judas Iscariot
Had God on his side
The words fill my head, and fall to the floor, that if God’s on our side, he’ll stop the next war.
#
The Times They Are a-Changin [1964]
“Come gather ’round people
Wherever you roam
And admit that the waters
Around you have grown
And accept it that soon
You’ll be drenched to the bone.
If your time to you
Is worth savin’
Then you better start swimmin’
Or you’ll sink like a stone
For the times they are a-changin’.
Come writers and critics
Who prophesize with your pen
And keep your eyes wide
The chance won’t come again
And don’t speak too soon
For the wheel’s still in spin
And there’s no tellin’ who
That it’s namin’.
For the loser now
Will be later to win
For the times they are a-changin’.
Come senators, congressmen
Please heed the call
Don’t stand in the doorway
Don’t block up the hall
For he that gets hurt
Will be he who has stalled
There’s a battle outside
And it is ragin’.
It’ll soon shake your windows
And rattle your walls
For the times they are a-changin’.
Come mothers and fathers
Throughout the land
And don’t criticize
What you can’t understand
Your sons and your daughters
Are beyond your command
Your old road is
Rapidly agin’.
Please get out of the new one
If you can’t lend your hand
For the times they are a-changin’.
The line it is drawn
The curse it is cast
The slow one now
Will later be fast
As the present now
Will later be past
The order is
Rapidly fadin’.
And the first one now
Will later be last
For the times they are a-changin’.”
#
a poem is a naked person . . . some people say that I am a poet
Liner notes, Bringing It All Back Home (1965)
#
I don’t call myself a poet, because I don’t like the word.
Said at a press conference, as seen in the Martin Scorsese documentary No Direction Home
#
There’s no black and white, left and right to me anymore; there’s only up and down and down is very close to the ground. And I’m trying to go up without thinking about anything trivial such as politics. They has got nothing to do with it. I’m thinking about the general people and when they get hurt.
Address to the Emergency Civil Liberties Committee (13 December 1963)
#
Because Dickens and Dostoevsky and Woody Guthrie were telling their stories much better than I ever could, I decided to stick to my own mind.
Liner notes, The Bootleg Series Vol. 6: Bob Dylan Live 1964 (2004)
#
Morality has nothing in common with politics.
Chronicles: Vol. One (2004)
#
I read On the Road in maybe 1959. It changed my life like it changed everyone else’s.
On the influence of Jack Kerouac on him, as quoted Grasping for the Wind : The Search for Meaning in the 20th Century (2001) by John W. Whitehead
#
Someone handed me Mexico City Blues in St. Paul [Minnesota] in 1959 and it blew my mind. It was the first poetry that spoke my own language.
On the influence of Jack Kerouac, as quoted in Jack Kerouac (2007) by Alison Behnke, p. 100
#
How many roads must a man walk down before you call him a man?
How many seas must a white dove sail before she sleeps in the sand?
How many roads must a man walk down before you call him a man?
How many seas must a white dove sail before she sleeps in the sand?
Yes, and how many years can a mountain exist before it is washed to the sea?
How many times must a man look up before he can see the sky?
Yes, and how many deaths will it take till he knows that too many people have died?
The answer, my friend, is blowin’ in the wind.
#
I once loved a woman, a child I am told
I gave her my heart but she wanted my soul.
#
Ballad of Hollis Brown
You prayed to the Lord above
Oh please send you a friend
Your empty pockets tell yuh
That you ain’t a-got no friend
There’s seven people dead
On a South Dakota farm
Somewhere in the distance
There’s seven new people born
If there’s anyone who knows, is there anyone who cares?
#
Chimes of Freedom
Far between sundown’s finish an’ midnight’s broken toll,
We ducked inside the doorway, thunder crashing.
As majestic bells of bolts struck shadows in the sounds,
Seeming to be the chimes of freedom flashing.
Flashing for the warriors whose strength is not to fight,
Flashing for the refugees on the unarmed road of flight,
An’ for each an’ ev’ry underdog soldier in the night,
An’ we gazed upon the chimes of freedom flashing.
Through the mad mystic hammering of the wild ripping hail,
The sky cracked its poems in naked wonder,
That the clinging of the church bells blew far into the breeze
Leaving only bells of lightning and its thunder
Striking for the gentle, striking for the kind,
Striking for the guardians and protectors of the mind,
An’ the poet and the painter far behind his rightful time
An’ we gazed upon the chimes of freedom flashing.
#
Motorpsycho Nightmare
I had to say something to strike him very weird so I yelled out ”I like Fidel Castro and his beard.”
#
Mr. Tambourine Man
The ancient empty street’s too dead for dreaming.
Oh, to dance beneath the diamond sky with one hand waving free.
It’s not aimed at anyone, it’s just escapin’ on the run
And if you hear vague traces of skipping reels of rhyme…
Take me disappearing, through the smoke rings of my mind, down the foggy ruins of time…
With all memory and fate driven deep beneath the waves, let me forget about today until tomorrow.
Hey, Mr. Tambourine Man, play a song for me.
I’m not sleepy and there is no place I’m going to.
Hey, Mr. Tambourine Man, play a song for me.
In the jingle-jangle morning, I’ll come following you.
#
Gates of Eden
All and all can only fall with a crushing but meaningless blow.
And there are no truths outside the Gates of Eden.
Of war and peace the truth just twist, its curfew gull it glides.
#
It’s Alright, Ma (I’m Only Bleeding)
He not busy being born is busy dying.
Money doesn’t talk, it swears.
Obscenity, who really cares? Propaganda all is phony.
Pointed threats, they bluff with scorn
Suicide remarks are torn
From the fool’s gold mouthpiece the hollow horn
Plays wasted words, proves to warn
That he not busy being born is busy dying.
An’ though the rules of the road have been lodged
It’s only people’s games that you got to dodge
Even the president of the United States sometimes must have to stand naked.
It is not he or she or them or it that you belong to.
Disillusioned words like bullets bark
As human gods aim for their marks.
Make everything from toy guns that spark
To flesh-colored Christs that glow in the dark.
It’s easy to see without looking too far that not much is really sacred.
While others say don’t hate nothing at all except hatred
Advertising signs that con you into thinking you are the one
That can do what’s never been done,
That can win what’s never been won
Meanwhile, life outside goes on all around you
And if my thought-dreams could be seen, they’d probably put my head in a guillotine.
But it’s alright, Ma, it’s life, and life only.
Although the masters make the rules for the wise men and the fools, I got nothing, Ma, to live up to.
You lose yourself, you reappear
You suddenly find you got nothin’ to fear
Alone you stand with nobody near
When a trembling distant voice unclear
Startles your sleeping ear to hear
That somebody thinks they really found you.
Darkness at the break of noon
Shadows even the silver spoon
The hand made blade, the child’s balloon,
Eclipses both the sun and moon
To understand you know too soon
There is no sense in trying.
While one who sings with his tongue on fire
Gargles in the rat race choir
Bent out of shape from society’s pliers
Cares not to come up any higher
But rather get you down in the hole
That he’s in
But I mean no harm nor put fault
On anyone that lives in a vault
But it’s alright, Ma, if I can’t please him
It’s life and life only.
#
Man of Peace
Sometimes Satan comes as a man of peace.
Nobody sees through him — no, not even the chief of police.
He could be standing next to you, the person that you notice least.
He’s following a star, the same one that the three men followed east.
#
License to Kill
Man thinks ’cause he rules the earth, he can do with it as he please. And if things don’t change soon, he will.
For man has invented his doom; first step was touching the moon.
Man is opposed to fair play: he wants it all, and he wants it his way.
# # #
À propos Nobel-palkinnot : Minkä palkinnon Bengt Holmström sai?
TPKanslia
@TPKanslia
”Taloustieteen Nobel-palkinto menee oikealle osaajalle”, presidentti sanoo: https://www.facebook.com/niinisto/posts/1136919129678853 … #BengtHolmstrom
(lähde: Suomen Tasavallan Presidentti – verkkosivusto http://tpk.fi/Public/default.aspx)
#
Helsingin Sanomat raportoi 11.10.seuraavaan tapaan: ”Taloustieteen Nobel Suomeen”; ”Talous sai suomalaisen nobelistin.”; ”(…) Bengt Holmström sai taloustieteen Nobelin”; ”(…) Holmström on ensimmäinen suomalainen, jolle on myönnetty talouden Nobel-palkinto”; ”Millainen tiedemies, tutkija ja opettaja on Nobel-palkinnon voittanut Bengt Holmström?”
#
”Tarvittiin taloustieteen Nobelin-palkinto ennen kuin hallitus muutti kantaansa tutkimukseen ja korkeimpaan opetukseen”, kirjoittaa Iltalehden pääkirjoituksessa 17.10. Jyrki Vesikansa.
#
Herää kysymys, miksi Tasavallan presidentti, Helsingin Sanomat ja Iltalehti väittävät Bengt Holmströmin voittaneen taloustieteen Nobel-palkinnon. Niin ei ole tapahtunut. Kysymyksessä oleva Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi (Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne) on Ruotsin keskuspankin vuonna 1969 perustama, taloustieteellisestä tutkimuksesta vuosittain jaettava palkinto.
Holmströmille myönnettiin siis Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi. Miksi Tasavallan presidentti, Helsingin Sanomat ja Iltalehti käyttävät Holmströmin saamasta palkinnosta harhaan johtavaa nimeä? Hävettäisikö totuuden kertominen suurelle yleisölle?
J.K. Alfred Nobelin jälkisäädös ei sisältänyt taloustieteen Nobelia vaan ainoastaan seuraavien alojen palkitsemisen: (1) fysiikka, (2) kemia, (3) fysiologia tai lääketiede, (4) kirjallisuus ja (5) rauhan puolustaminen.
Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi (Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne) on Ruotsin keskuspankin vuonna 1969 perustama, taloustieteellisestä tutkimuksesta vuosittain jaettu palkinto.
Sanottu palkinto ei ole yksi Alfred Nobelin testamentissa määritellyistä palkinnoista. Palkinnon arvostus perustuu osittain siihen, että palkinto yhdistetään Alfred Nobelin testamentissa luotuihin palkintoihin. Tämä suhde onkin usein ollut ristiriitojen lähde. Muiden muassa David Harvey esittää teoksessaan ’Uusliberalismin lyhyt historia’ (2008) että Ruotsin keskuspankin palkinnon liittämiselle Alfred Nobelin nimeen oli poliittinen motiivi.
Taloustieteen Nobel-palkintoon liittyy joitain ristiriitaisuuksia. Yleisimmin keskustelua herättävät kysymykset ovat:
1. Voiko palkintoa kutsua Nobel-palkinnoksi, vaikka sitä ei ole luotu Alfred Nobelin testamentilla?
2. Onko palkinto jaettu riittävän tasaisesti eri tutkimussuunnille?
3. Voidaanko yhteiskuntatieteellistä tutkimusta arvioida yhtä objektiivisesti kuin fysiikan, kemian ja lääketieteen tutkimusta?
Albert Camus, des citations :
“Créer, c’est vivre deux fois. ”
De Albert Camus / Mythe de Sisyphe
“Créer, c’est aussi donner une forme à son destin.”
De Albert Camus / Le Mythe de Sisyphe
“La pensée d’un homme est avant tout sa nostalgie.”
De Albert Camus / Le mythe de Sisyphe
“Collectionner, c’est être capable de vivre de son passé. ”
De Albert Camus / Le mythe de Sisyphe
“Un homme est plus un homme par les choses qu’il tait que par celles qu’il dit.”
De Albert Camus / Le mythe de Sisyphe
“C’est cela l’amour, tout donner, tout sacrifier sans espoir de retour.”
De Albert Camus / Les Justes
“En vérité, le chemin importe peu, la volonté d’arriver suffit à tout.”
De Albert Camus / Le Mythe de Sisyphe
“Le nombre de mauvais romans ne doit pas faire oublier la grandeur des meilleurs.”
De Albert Camus / Le Mythe de Sisyphe
“Qu’est-ce que l’homme ? Il est cette force qui finit toujours par balancer les tyrans et les dieux. ”
De Albert Camus / Lettres à un ami allemand
“Mourir pour l’idée, c’est la seule façon d’être à la hauteur de l’idée.”
De Albert Camus / Les justes
“La vraie générosité envers l’avenir consiste à tout donner au présent.”
De Albert Camus / L’Homme révolté
“Il n’est pas de punition plus terrible que le travail inutile et sans espoir.”
De Albert Camus / Le mythe de Sisyphe
“Si l’homme échoue à concilier la justice et la liberté, alors il échoue à tout.”
De Albert Camus / Carnets
“Il est vrai peut-être que les mots nous cachent davantage les choses invisibles qu’ils ne nous révèlent les visibles.”
Albert Camus
De Albert Camus
“N’attendez pas le jugement dernier. Il a lieu tous les jours.”
Albert Camus
De Albert Camus / La chute
“Ce n’est pas la révolte en elle-même qui est noble, mais ce qu’elle exige.”
De Albert Camus / L’Homme révolté
“La révolution consiste à aimer un homme qui n’existe pas encore.”
De Albert Camus / L’homme révolté
“Je ne connais qu’un devoir : c’est celui d’aimer.”
De Albert Camus
“Le grand courage, c’est encore de tenir les yeux ouverts sur la lumière comme sur la mort.”
De Albert Camus / L’Envers et l’Endroit
“Que préfères-tu, celui qui veut te priver de pain au nom de la liberté ou celui qui veut t’enlever ta liberté pour assurer ton pain ?”
De Albert Camus
“Il est toujours aisé d’être logique. Il est presque impossible d’être logique jusqu’au bout.”
De Albert Camus / Le mythe de Sisyphe
“Aimer un être, c’est accepter de vieillir avec lui.”
De Albert Camus / Caligula
“Ma patrie, c’est la langue française.”
De Albert Camus
“Au milieu de l’hiver, j’ai découvert en moi un invincible été.”
De Albert Camus
“L’absurdité est surtout le divorce de l’homme et du monde.”
De Albert Camus / L’étranger
“L’homme n’est pas entièrement coupable : il n’a pas commencé l’histoire ; ni tout à fait innocent puisqu’il la continue.”
De Albert Camus / L’été
“L’homme est la seule créature qui refuse d’être ce qu’elle est.”
De Albert Camus / L’homme révolté
“Combien de crimes ont été commis simplement parce que leur auteur ne pouvait supporter d’avoir tort.”
De Albert Camus
“Le mépris des hommes est souvent la marque d’un coeur vulgaire.”
De Albert Camus
“Le bonheur, pourquoi le refuser ? En l’acceptant, on n’aggrave pas le malheur des autres et même ça aide à lutter pour eux. Je trouve regrettable cette honte qu’on éprouve à se sentir heureux.”
De Albert Camus
“Commencer à penser, c’est commencer d’être miné.”
De Albert Camus
“Il n’y a que l’amour qui nous rende à nous-mêmes.”
De Albert Camus / L’Envers et l’endroit
“Que serait la justice sans la chance du bonheur ?”
De Albert Camus / Actuelles
“Nous finissons toujours par avoir le visage de nos vérités.”
De Albert Camus / Le mythe de Sisyphe
“Le christianisme dans son essence (et c’est sa paradoxe grandeur) est une doctrine de l’injustice. Il est fondé sur le sacrifice de l’innocence et l’acceptation de ce sacrifice.”
De Albert Camus / Actuelles
“L’espoir, au contraire de ce qu’on croit, équivaut à la résignation. Et vivre, c’est ne pas se résigner.”
De Albert Camus / Noces
“Comme remède à la vie en société, je suggère les grandes villes : c’est le seul désert à notre portée.”
De Albert Camus
“Un homme se définit aussi bien par ses comédies que par ses élans sincères.”
De Albert Camus / Le Mythe de Sisyphe
“La fin justifie les moyens. Mais qu’est-ce qui justifiera la fin ?”
De Albert Camus
“Vieillir, c’est passer de la passion à la compassion. ”
De Albert Camus
“La démocratie, ce n’est pas la loi de la majorité, mais la protection de la minorité.”
De Albert Camus
“Il n’y a pas d’amour de vivre sans désespoir de vivre. ”
De Albert Camus / L’Envers et l’endroit
“L’absurde n’est pas dans l’homme ni dans le monde, mais dans leur présence commune.”
De Albert Camus
“Le désespoir, comme l’absurde, juge et désire tout, en général et rien, en particulier.”
De Albert Camus / L’Homme révolté
“L’homme est la créature qui, pour affirmer son être et sa différence, nie.”
De Albert Camus / L’Homme révolté
“L’habitude du désespoir est plus terrible que le désespoir lui-même.”
De Albert Camus / La Peste
“Il n’y a pas d’ordre sans justice et l’ordre idéal des peuples réside dans le bonheur.”
De Albert Camus / Actuelles
“Tout le monde ment. Bien mentir voilà ce qu’il faut.”
De Albert Camus / Les justes
“L’honneur est la dernière richesse des pauvres.”
De Albert Camus / Les Justes
“Penser, ce n’est pas unifier, rendre familière l’apparence sous le visage d’un grand principe. Penser, c’est réapprendre à voir, diriger sa conscience, faire de chaque image un lieu privilégié.”
De Albert Camus / Le Mythe de Sisyphe
“Il n’y a qu’un problème philosophique vraiment sérieux : c’est le suicide. Juger que la vie vaut ou ne vaut pas la peine d’être vécue, c’est répondre à la question fondamentale de la philosophie. ”
De Albert Camus / Le Mythe de Sisyphe
“Il faut mettre ses principes dans les grandes choses, aux petites la miséricorde suffit.”
De Albert Camus
“Ce n’est pas la souffrance de l’enfant qui est révoltante en elle-même, mais le fait que cette souffrance ne soit pas justifiée. La souffrance use l’espoir et la foi.”
De Albert Camus / L’homme révolté
“Gouverner, c’est voler, tout le monde sait ça.”
De Albert Camus / Caligula
“Mais qu’est-ce donc que l’exécution capitale, sinon le plus prémédité des meurtres auquel aucun forfait criminel, si calculé soit-il, ne peut être comparé ?”
De Albert Camus / Réflexions sur la guillotine
“Ce monde en lui-même n’est pas raisonnable, c’est tout ce qu’on peut en dire. Mais ce qui est absurde, c’est la confrontation de cet irrationnel et de ce désir éperdu de clarté dont l’appel résonne au plus profond de l’homme. ”
De Albert Camus / Le mythe de Sisyphe
“Ce malaise devant l’inhumanité de l’homme même, cette incalculable chute devant l’image de ce que nous sommes, cette nausée comme l’appelle un auteur de nos jours, c’est aussi l’absurde. ”
De Albert Camus / Le mythe de Sisyphe
“L’absurde est la notion essentielle et la première vérité.”
De Albert Camus / Le mythe de Sisyphe
Mikä ompi runomitta?
Se on verse.
Kuka sai sen Noopelin?
Se oli Perse
vai oliko se Holmström, vai mikä se oli?
#
”Fyra av Alfred Nobels ättlingar går till hård attack mot Nobelstiftelsen.
– Sluta kalla ekonomipriset för ett Nobelpris. Sluta dela ut det på Nobeldagen. Det bara suddar ut och solkar ned bilden av Nobelprisarbetet, säger Peter Nobel till Aftonbladet” (Ekonomipriset borde inte kallas Nobelpris; http://www.aftonbladet.se/minekonomi/article10244159.ab).
¤
Peter Nobel rasar mot ekonomipriset
”Ett enastående exempel på framgångsrikt varumärkesintrång”.
fre, 2010-10-15 10:06
Nobelfamiljen tar avstånd från ekonomipriset och hävdar att Alfred Nobel ”ogillade ekonomer”. Hade han levt i dag hade han kanske förordat pris till samhällsvetare, kontrar nationalekonomen Robert Östling.
I ett debattinlägg på SvT Forum skriver Peter Nobel, jur.dr, och ättling till Alfred Nobel, att Nobelfamiljen tar avstånd från ekonomipriset.
Alfreds brorsbarnbarn anser att ekonomipriset till Alfred Nobels minne bör kritiseras på två grunder.
”För det första är det ett vilseledande intrång i begreppet Nobelpris och vad det står för. För det andra har ekonomipriset ensidigt belönat västerländsk ekonomisk forskning och teoribildning”, skriver han i debattinlägget.
Han poängterar att Alfred Nobels testamente inte var ”något hugskott”, utan genomtänkt. ”Uttalanden i hans brev tyder på att han ogillade ekonomer”, skriver Peter Nobel.
För Nobelfamiljen var det omöjligt att motsätta sig ett ekonomipris men blev lovade att priset i alla officiella handlingar och uttalanden skulle hållas skilt från Nobelprisen genom att benämnas ”pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne”.
”Det som skett är ett enastående exempel på framgångsrikt varumärkesintrång. Det har dock haft det goda med sig att Nobelstiftelsen därefter har sagt kategoriskt nej till alla förslag om nya priser”, skriver Peter Nobel.
Gällande ekonomipristagare anser Alfred Nobels ättling att något ”ändå” måste vara fel. Samtliga ekonomipris utom två har nämligen tilldelats västerländska ekonomer vars forskning och slutsatser har inriktats på västvärldens skeenden.
”Jag kan tänka mig Alfred Nobels sarkasmer om han fått höra talas om sådana pristagare. Han ville ju att hans priser skulle tillfalla dem som gjort mänskligheten den största nytta, hela mänskligheten”, skriver han.
(…)
http://www.realtid.se/peter-nobel-rasar-mot-ekonomipriset
¤
”Ekonomipriset fanns inte med i Alfred Nobels testamente.
Sveriges riksbanks pris i ekonomisk vetenskap instiftades i samband med Riksbankens trehundraårsjubileum 1968” (https://svenska.yle.fi/artikel/2016/10/10/ekonomipriset-gar-till-finlandaren-bengt-holmstrom-och-oliver-hart).
¤
”Peter Nobel är (…) en internationellt uppmärksammad kritiker mot att Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne låtits associeras till Nobelpriset (…) [Peter] Nobel har argumenterat att de flesta ekonomipris har gått till personer som spekulerar i aktier och optioner, vilka enligt Peter Nobel verkar emot Alfred Nobels mål att förbättra människans villkor och överlevnad” (https://sv.wikipedia.org/wiki/Peter_Nobel).
Parahin Noopeli-komitea,
Nyt kun pää populaarimusiikin sanoituksen korottamiselle kirjallisuudeksi on saatu auki sen Tsimmermannin (alias Elston Gunnn, Blind Boy Grunt, Zimbo, Zimmy, Lucky Wilbury, Boo Wilbury, Elmer Johnson, Sergei Petrov, Jack Frost, Jack Fate, Willow Scarlet, Bob Landy, Robert Milkwood Thomas ja Tedham Porterhouse) kaukokatseisella palkitsemisella, ehtotan, ettei vastaisuutessa myöskään seuraavaa unohteta (Onks muuten ”Tsimpoo” jo näkyny? Täällä päin oli meinaan Viljo hukassa melkosen pitkään.):
MIMMI, eli UINTIRETKI AAMUTUIMAAN
(laulurunon tekijä: Reino Wilhelm Palmroth)
”Mimmi on niin pulska likka, toista ei oo vertaa
Mimmin kyökissä, naapurissa, kävin monta kertaa
Mimmi keitti korviketta ja se kahvilta maistui
Haastellessamme leivinuunissa pullat mustiksi paistui.
Kun loisti yli lahden kuutamo elokuun
ja me istuimme kahden, unohdimme kaiken muun.
Sitten mentiin Mimmin kanssa aamutuimaan uimaan.
Aa-aa, aa-aa, aa-aamutuimaan…
Mimmin muhkeet muotoviivat sai mun tunteeni soimaan
kahlatessamme kaislikossa puli-puli-pulikoimaan.
Mimmi ui vain käsipohjaa, minä koiraa huiskin.
Mimmi kirkui, kun hänen päälleen vähän vettä ruiskin.
Aurinko oli noussut, lämmin jo oli niin,
kun sitten uimahousut lepikossa kuivattiin.
Noita hetkiä muistellessa ihan päätäni huimaa.
Aa-aa, aa-aa, aa-aamutuimaan…
Nyt me sitten Mimmin kanssa oomme naimisissa.
Mimmillä on papukaija sekä musta kissa
Nimipäiväksi mimmi tahtoo vielä pienen piskin.
Mimmi istuu kiikkutuolissa, minä hoidan tiskin.
Mimmin kun kehon uhkeen öisin nään vierelläin,
itkuhun ihan puhkeen itsekseni mietin näin:
Miksi läksin Mimmin kanssa aamutuimaan uimaan?
Aa-aa, aa-aa, aa-aamutuimaan…”
Ihan samoin kuin Tsimmermannilla myös Oinaan tähtimerkissä syntyneellä Palmrothilla (2.4.1906 Ruovesi – 2. toukokuuta 1992 Helsinki) oli taiteilijanimiä (”Palle”, ”Reino Hirviseppä”), ei tosin yhtä monta kuin ”Tsimpolla”. Kaiken kaikkiaan monilahjakas Palmroth on ’suomalaisen lauluperinteen merkkihahmoja’.
Eli palkitsemisen perusteluna voisi käyttää hieman samantapaista fraasia kuin Tsimmermannin tapauksessa. Siinähän oivaltavana fraasina oli tuo «pour avoir créé de nouvelles expressions poétiques dans la grande tradition de la chanson américaine » (”for having created new poetic expressions within the great American song tradition”; ”som skapat nya poetiska uttryck inom den stora amerikanska sångtraditionen”).
Palmrothin tapauksessa voisi siis muotoilla esimerkiksi seuraavaan tapaan: ”som skapat nya poetiska uttryck inom den medelstora finska sångtraditionen” (”for having created new poetic expressions within the rather great Finnish song tradition”; ”pour avoir créé de nouvelles expressions poétiques dans la moyenne tradition de la chanson finnoise”).
Sellaisia ‘uusia poeettisia ilmaisuja’ ovat esimerkiksi seuraavat: ”Aa-aa, aa-aa, aa-aamutuimaan”, ”Mimmin muhkeet muotoviivat sai mun tunteeni soimaan” ja ”puli-puli-pulikoimaan”.
Lopuksi kehotan Noopeli-komitean jäseniä siirtymään seuraavaan linkkiin:
Pauli Räsänen – Aamutuimaan (1950) – YouTube
https://www.youtube.com/watch?v=YVSPo5W0cWU
Je vous prie, Cher Comité Nobel, d’agréer l’assurance de ma consideration nobélienne.
Nimimerkki: ’Suomenkielisen laulutradition puolesta Alfred Nobelin muistoksi’
Keisarilla ei ole vaatteita myöskään anno Domini 2016
Hans Christian Andersenin kirjoittamassa satuklassikossa ”pieni lapsi huutaa, ettei keisarilla ole ollenkaan vaatteita. Kulkueen seuraajat alkavat tämän jälkeen supista keskenään lopulta yltyen huutamaan, ettei keisarilla ole vaatteita. Keisari suoristaa selkänsä ja näyttää entistä ryhdikkäämmältä vaikuttaakseen ylpeämmältä ja kamariherrat jatkavat laahuksen kantamista kuin keisarilla olisi oikeasti vaatteet laahuksineen”.
¤
Kerran vielä, pojat ja mikseipä tytötkin : Bengt Holmströmille ei myönnetty taloustieteen Nobel-palkintoa valtamediamme päinvastaisista väitteistä huolimatta
Taloustieteen Nobel-palkintoa ei olemassa. Alfred Nobelin jälkisäädös ei sisällä taloustiedettä.
Se palkinto, joka Holmströmille myönnettiin, on nimeltään ’Sveriges riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne’ [Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi]. Ruotsin keskuspankki (Sveriges Riksbank) itse on kertonut asian korrektisti 10.10.2016 päivätyssä uutisessaan:
”Kungliga Vetenskapsakademien har beslutat att dela ut Sveriges riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne år 2016 till Oliver Hart, Harvard University, Cambridge, MA, USA och Bengt Holmström, Massachusetts Institute of Technology, Cambridge, MA, USA, för deras bidrag till kontraktsteorin” (Hart och Holmström får ekonomipriset 2016. http://www.riksbank.se/sv/Press-och-publicerat/Nyheter/2016/Hart-Holmstrom-far-ekonomipriset-2016/).
Aitoja Nobel-palkintoja ovat ainoastaan seuraavat viisi palkintoa: fysiikan Nobel-palkinto, kemian Nobel-palkinto, lääketieteen Nobel-palkinto, kirjallisuuden Nobel-palkinto ja rauhan Nobel-palkinto.
Bengt Holmströmille ei siis ole myönnetty Nobelin palkintoa. Hänelle on sen sijaan myönnetty Ruotsin keskuspankin (Sveriges Riksbank) taloustieteen palkinto.
¤
Journalistin ohjeiden 1. ohje kuuluu seuraavasti: ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.” Kahdeksannen ohjeen mukaan ”[j]ournalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.”
Bengt Holmströmille myönnetyn Ruotsin keskuspankin palkinnon osalta mediamme on joko tieten tai tietämättään johtanut lukijoitaan, kuulijoitaan ja katselijoitaan harhaan. Media on kirjoittanut ja puhunut lukemattomissa eri yhteyksissä siitä, miten Bengt Holmsyröm on saanut taloustieteen (tai talouden) ”Nobel-palkinnon” (sic!).
Mainitunlaisen harhaanjohtavan informaation antamiseen ovat syyllistyneet ainakin seuraavat tiedotusvälineet (nuo aikamme kamariherrojen kirjurit): Helsingin Sanomat, Iltasanomat, Iltalehti, Yle, MTV, Aamulehti, Turun Sanomat, Suomen Kuvalehti, Arvopaperi, Kauppalehti, Talouselämä, Tiede jne.
Surullista, tuiki surullista!
¤
Bengt Holmström Nobel
Taloustieteen Nobel-palkinto suomalaiselle Bengt Holmströmille …
http://www.hs.fi/talous/a1476068859802
10.10.2016 – Taloustieteen Nobel-palkinto suomalaiselle Bengt Holmströmille. Holmströmiä on veikkailtu jo vuosikausia palkinnon saajaksi. Hänen …
Talouden Nobel suomalaisprofessorille – ”Olen onnellinen ja … – Yle
yle.fi/uutiset/3-9220378
10.10.2016 – Suomalainen Bengt Holmström on saanut talouden Nobel-palkinnon yhdessä professori Oliver Hartin kanssa.
Taloustieteen Nobelin saa suomalainen professori Bengt Holmström …
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101022442397_uu.shtml
10.10.2016 – Taloustieteen Nobel-palkinnon saavat suomalainen taloustieteen professori Bengt Holmström ja yhdysvaltalainen taloustieteen professori …
Suomalaisprofessori Bengt Holmström sai taloustieteen Nobelin …
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001926897.html
10.10.2016 – Taloustieteen Nobel-palkinnon on saanut suomalainen Bengt Holmström.
Taloustieteen Nobel-palkinto suomalaiselle Bengt Holmströmille – MTV.fi
http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/…nobel-palkinto…/6111852
10.10.2016 – Taloustieteen Nobel-palkinnon saavat suomalainen Bengt Holmström ja Oliver Hart sopimusteoriasta.
Tuore nobelisti Bengt Holmström: ”Olin valtavan yllättynyt ja valtavan …
http://www.aamulehti.fi/…/mahtava-uutinen-suomeen-taloustieteen-nobel-beng...
10.10.2016 – Taloustieteen Nobel-palkinnon saajiksi on valittu suomalainen Bengt Holmström yhdessä Britanniassa syntyneen Oliver Hartin kanssa.
Suomalainen Bengt Holmström sai taloustieteen Nobelin – Kotimaa …
http://www.ts.fi/…/Suomalainen+Bengt+Holmstrom+sai+taloustieteen+Nobelin
10.10.2016 – Taloustieteen Nobel-palkinnon saavat maailmankuulu suomalainen taloustieteen professori Bengt Holmström ja Britanniassa syntynyt …
Talouden Nobel Bengt Holmströmille – lue Talouselämän reportaasi …
http://www.talouselama.fi/…/talouden-nobel-bengt-holmstromille-lue-talousela...
Suomalainen Bengt Holmström ja Oliver Hart voittivat talouden Nobel-palkinnon maanantaina. Talouselämä 13/2016 kirjoitti kansireportaasissaan …
Holmströmille myönnettiin maanantaina taloustieteen Nobel-palkinto. Raha.
Bengt Holmström sai Nobelin – Työ auttaa ymmärtämään, millaisia …
suomenkuvalehti.fi/…/bengt-holmstrom-sai-nobelin-tyo-auttaa-ymmarta…
5 päivää sitten – Suomalainen Bengt Holmström jakaa Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon Alfred Nobelin muistoksi Oliver Hartin kanssa.
Suomalaiselle Bengt Holmströmille taloustieteen Nobel-palkinto | Tiede
http://www.tiede.fi/…/suomalaiselle-bengt-holmstromille-taloustieteen-nobel-pa...
5 päivää sitten – Suomalainen taloustieteilijä Bengt Holmström saa tämänvuotisen taloustieteen nobelin sopimusteoriaa käsittelevistä tutkimuksistaan. MIT:n …
Taloustieteen Nobel-palkinto suomalaiselle Bengt Holmströmille …
http://www.arvopaperi.fi/…/taloustieteen-nobel-palkinto-suomalaiselle-bengt-h...
Suomalainen Massachusetts Institute of Technologyn professori Bengt Holmström, 67, ja Harvardin yliopiston professori Oliver Hart, 68, ovat saaneet …
Talouden Nobel Bengt Holmströmille ja Oliver Hartille | Kauppalehti
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/…nobel-bengt-holmstromille-ja…/mWLaDH...
10.10.2016 – Taloustieteen Nobel-palkinto menee tänä vuonna suomalaiselle Bengt Holmströmille ja brittiläiselle Oliver Hartille.
¤
”Fyra av Alfred Nobels ättlingar går till hård attack mot Nobelstiftelsen.
– Sluta kalla ekonomipriset för ett Nobelpris. Sluta dela ut det på Nobeldagen. Det bara suddar ut och solkar ned bilden av Nobelprisarbetet, säger Peter Nobel till Aftonbladet” (Ekonomipriset borde inte kallas Nobelpris; http://www.aftonbladet.se/minekonomi/article10244159.ab).
¤
Peter Nobel rasar mot ekonomipriset
”Ett enastående exempel på framgångsrikt varumärkesintrång”.
fre, 2010-10-15 10:06
Nobelfamiljen tar avstånd från ekonomipriset och hävdar att Alfred Nobel ”ogillade ekonomer”. Hade han levt i dag hade han kanske förordat pris till samhällsvetare, kontrar nationalekonomen Robert Östling.
I ett debattinlägg på SvT Forum skriver Peter Nobel, jur.dr, och ättling till Alfred Nobel, att Nobelfamiljen tar avstånd från ekonomipriset.
Alfreds brorsbarnbarn anser att ekonomipriset till Alfred Nobels minne bör kritiseras på två grunder.
”För det första är det ett vilseledande intrång i begreppet Nobelpris och vad det står för. För det andra har ekonomipriset ensidigt belönat västerländsk ekonomisk forskning och teoribildning”, skriver han i debattinlägget.
Han poängterar att Alfred Nobels testamente inte var ”något hugskott”, utan genomtänkt. ”Uttalanden i hans brev tyder på att han ogillade ekonomer”, skriver Peter Nobel.
För Nobelfamiljen var det omöjligt att motsätta sig ett ekonomipris men blev lovade att priset i alla officiella handlingar och uttalanden skulle hållas skilt från Nobelprisen genom att benämnas ”pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne”.
”Det som skett är ett enastående exempel på framgångsrikt varumärkesintrång. Det har dock haft det goda med sig att Nobelstiftelsen därefter har sagt kategoriskt nej till alla förslag om nya priser”, skriver Peter Nobel.
Gällande ekonomipristagare anser Alfred Nobels ättling att något ”ändå” måste vara fel. Samtliga ekonomipris utom två har nämligen tilldelats västerländska ekonomer vars forskning och slutsatser har inriktats på västvärldens skeenden.
”Jag kan tänka mig Alfred Nobels sarkasmer om han fått höra talas om sådana pristagare. Han ville ju att hans priser skulle tillfalla dem som gjort mänskligheten den största nytta, hela mänskligheten”, skriver han.
(…)
http://www.realtid.se/peter-nobel-rasar-mot-ekonomipriset
¤
”Ekonomipriset fanns inte med i Alfred Nobels testamente.
Sveriges riksbanks pris i ekonomisk vetenskap instiftades i samband med Riksbankens trehundraårsjubileum 1968” (https://svenska.yle.fi/artikel/2016/10/10/ekonomipriset-gar-till-finlandaren-bengt-holmstrom-och-oliver-hart).
¤
”Peter Nobel är (…) en internationellt uppmärksammad kritiker mot att Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne låtits associeras till Nobelpriset (…) [Peter] Nobel har argumenterat att de flesta ekonomipris har gått till personer som spekulerar i aktier och optioner, vilka enligt Peter Nobel verkar emot Alfred Nobels mål att förbättra människans villkor och överlevnad” (https://sv.wikipedia.org/wiki/Peter_Nobel).
Camus’stä vielä kolme huomautusta
”Kahden varhaisen esseekokoelman jälkeen ilmestynyt ensimmäinen romaani Sivullinen (1942), joka yhtäkkiä teki nuoren Camus’n kuuluisaksi, osoitti jo täydellistä ilmaisun mestaruutta” (Maija Lehtonen: Lukijalle [s. 8]. Teoksessa: Albert Camus: Esseitä : valikoima. Suomentanut Leena Löfstedt. Esipuheen kirjoittanut ja valikoinnin suorittanut Maija Lehtonen. Otava. Helsinki 1963).
”Uppsalan puhe [= Camus’n ’Joulukuun neljännentoista puhe vuodelta 1957’, Discours de Suède] (…) esittää kypsimmässä muodossa Camus’n käsityksen taiteilijan ja yhteiskunnan suhteesta. (…) Tämä puhe on tavallaan Camus’n maailmankatsomuksen synteesi ja hänen testamenttinsa” (m.kirj., s. 14-15).
”’[Camus:] (…) tehtäväni on ehkä palvella paikallani niitä muutamia arvoja, joita vailla maailmassa (…) ei kannata elää (…)’. Näistä arvoista Camus usein puhuu teoksissaan: hän käyttää niistä sellaisia nimityksiä kuin vapaus, oikeus, yksilöllisyys, rakkaus (…)” (m.kirj., s. 15).
Nobelisteista puheen ollen. Joku kenties vielä muistaa Harold Pinterin, tuon rohkean ja analyyttisen totuudenpuhujan.
Hänen muistoaan kunnioittaen – näin joulua odotellessa – seuraava kertomus.
“Tribute to the Last Honorable US Senator: The Story of Paul Wellstone’s Suspected Assassination”
“14th Anniversary of His Passing”
By Joachim Hagopian
Global Research, October 26, 2016
[Lainaus alkaa.]On October 25th, 2002 the last great hero of the common people in the US Senate was very likely murdered by agents of the shadow US crime cabal government otherwise known as the Bush-Cheney regime. His wife and daughter and two pilots also died in the air crash. (…)
Minnesota Democratic Senator Paul Wellstone was a man of integrity who was among the few politicians openly and adamantly opposing the Iraq invasion as well as the creation of the US version of Gestapo-land Security. As a fearless populist leader he’d been a constant thorn in the side ever since then President George H. W. Bush responding to the junior senator’s uncomfortable questions at a reception asked, “Who is this chickenshit?”
Years later as the only senator up for reelection who voted against the Iraq War when Democrats held just a one seat edge over the Republicans in the Senate (with one independent caucusing with Democrats), his thorny side made him the #1 GOP target. With the Karl Rove led Republican Party just one seat away from gaining Republican control over the US Senate, Wellstone’s death gave his Republican challenger Norm Coleman the 49-49 split and, as the President of the Senate, Cheney’s tie breaking vote would deliver the GOP 50-49 advantage needed to steamroll yet more tax cuts through for the rich, unending bankers’ wars and a never seen before boom for the military-security industrial complex. (…)
A month prior to the November 2002 election Vice President Cheney had arranged a meeting with Wellstone, threatening him with grave consequences should he vote against the preplanned Iraq invasion. A few days later speaking to a group of war veterans, Wellstone publicly recalled Cheney’s threatening words:
“If you vote against the war in Iraq, the Bush administration will do whatever is necessary to get you. There will be severe ramifications for you and the state of Minnesota.”
Then just days after that, 11 days prior to the midterm election and a year to the exact day after the deadly anthrax pushed Patriot Act victory, on October 25th Paul Wellstone, his wife and daughter along with three staffers and two pilots all died in an extremely suspicious plane crash.
The FBI was at the crash site within 90 minutes, indicating they’d left their Minneapolis office before the “accident” at about the same time Wellstone’s plane was just taking off that morning, indicating the possibility of pre-knowledge.
“The authors note that it would’ve taken agents at least three hours to reach the swampy and remote crash site. How they got there from the Twin Cities so quickly remains a mystery”.
Additionally, the NTSB as the national agency that normally takes the lead role investigating all US plane crashes suddenly wasn’t. The FBI moved in ahead immediately proclaiming just another bad weather accident. Yet all on the ground witnesses and reports disagree, from pilots landing at the destination airport just two hours prior to the Wellstone flight to the airport manager who less than an hour after the crash was himself flying over the crash site. The plane considered a Rolls Royce among small planes was in tiptop shape and the two pilots steeped in skilled experience.
As the feds’ rogue cops for go-to cover-ups, as in 9/11 and the anthrax attacks the year before, and the 1993 World Trade Center and 1995 Oklahoma City bombings, the FBI has a long shady history of leaving its corrupt dirty fingerprints all over these well documented false flag, history changing events.
A couple of brave Democratic House members anonymously stated that they believe Wellstone was murdered. In one Congressman’s words:
I don’t think there’s anyone on the Hill who doesn’t suspect it. It’s too convenient, too coincidental, too damned obvious. My guess is that some of the less courageous members of the party are thinking about becoming Republicans right now.
An unnamed CIA source admitted:
Having played ball (and still playing in some respects) with this current crop of reinvigorated old white men, these clowns are nobody to screw around with. There will be a few more strategic accidents. You can be certain of that.
A number of other Democratic politicians at a 2 to 1 margin to Republicans have also incurred mysterious deaths holding “unpopular” views just ahead of hotly contested elections. Two years earlier while traveling in Colombia Senator Wellstone had already experienced one known attempt on his life when a bomb planted enroute from the airport was discovered. Since that plot failed, he was then sprayed with the highly toxic poison glyphosate.
As a longtime critic of the CIA and covert operations, Wellstone was targeted for assassination in both Colombia and in Minnesota by the masters of mayhem, murder and deceitful cover-ups – the FBI/CIA Criminals-In-Action at the behest of mastermind Cheney.
So far in our two-tiered justice system, murder pays off for those high up on the psychopath food chain like Cheney, the Bushes and Clintons. Renowned investigative reporter Seymour Hersh exposed Cheney’s “executive assassination ring.” Cheney used the CIA as well as the military Joint Special Operations Command as his personal army of hitmen reporting directly to him.
If the neocons can live with themselves for murdering 3000 Americans on 9/11, they certainly never lose sleep over a few more targeted eliminations that include the genocidal 4 million Muslim bloodbath caused by the Bush crime family wars.
The heavy-handed Bush-Cheney push for Iraq War and a DHS congressional vote prior to their 2003 invasion cast enormous high stakes in the Senate. Then add the known history of contempt from former CIA director Bush, the Cheney threat just days prior to Wellstone’s death, a slew of brazenly contradictory crash site anomalies, and the exposed murderous means used to pass the Patriot Act and the 9/11 false flag tragedy the year prior, all of this circumstantial evidence taken together strongly points to yet more diabolical skullduggery perpetrated by Skull & Bones criminals against humanity.
The neocons grabbed the Hegelian solution they needed for waging unlimited war in the name of terrorism anywhere in the world while simultaneously at home merging FEMA into their newly created Homeland Security tasked with stripping away the rest of America’s constitutional liberties in the name of “national security.” In its first dozen years alone, deep state’s gluttonously monolithic DHS cancer has metastasized into the third largest federal department boasting near a quarter million fulltime employees. By hook, crook and murder the Cheney-Bush gang in 2003 got what they’d been wanting and plotting for years, two concurrent never-ending wars in the Middle East and the monstrous apparatus Homeland Security whose purpose is making war against the American people. (…)
(…)
More than any other single member of Congress, the Minnesota senator posed a serious threat as the major opposition leader standing in the way of war criminals Bush and Cheney’s Iraq invasion as well as their formation of the Department of Homeland Security, two preplanned agendas rooted in the neocon think tank the Project for a New American Century (PNAC). Prior to their stealing the 2000 election and their PNAC’s “Pearl Harbor” event they created called 9/11, their regime had already called for attacking Iraq for regime change and erection of the DHS cancer. The Bush-Cheney reaction to their problem Paul Wellstone was to assassinate him making it appear as an accident.
By murder once Wellstone was out of the way, the neocons’ solution sent a loud and clear message of intimidation and a death threat in order to effectively silence any other potential Congressional opponents to the war in Iraq. Wellstone’s elimination paved the way for the war criminals’ successful campaign to win national support for the March 2003 US invasion of Iraq. That said, the month before the invasion on February 15th, 10-15 million people around the world in over 600 cities assembled in massive protest against the US intervention, the biggest one day antiwar demonstration in history. (…)
And the PNAC (members of PNAC project, image left) calling for regime change in seven sovereign nations including Iraq within five years was underway. The predatory rape and pillaging of Iraq as the world’s second largest oil producer was justified by lies of Saddam’s non-existent WMD’s and ties to terrorism. Sadly the neocons who are still at the helm wreaking havoc in 2016 were able to implement an enormous new Department of Homeland Security monstrosity masquerading as public “safeguard” against terrorism. (…)
(…)
Paul Wellstone’s courageous opposition to the powerful Washington establishment’s evil cost him and his family’s life. Since we Americans are now in the same crosshairs of the same still entrenched shadow assassins, it’s time to make their arrests for treason and mass murder prior to our own death and destruction.[Lainaus päättyi.]
———-
Joachim Hagopian is a West Point graduate and former US Army officer. He has written a manuscript based on his unique military experience entitled “Don’t Let The Bastards Getcha Down.” It examines and focuses on US international relations, leadership and national security issues. After the military, Joachim earned a master’s degree in Clinical Psychology and worked as a licensed therapist in the mental health field with abused youth and adolescents for more than a quarter century. In recent years he has focused on his writing, becoming an alternative media journalist.
¤
Paul Wellstone
“Paul David Wellstone (July 21, 1944 – October 25, 2002) was an American academic and politician who represented Minnesota in the United States Senate from 1991 until he was killed in a plane crash in Eveleth, Minnesota in 2002. A member of the Democratic Farmer-Labor Party, Wellstone was a leader of the progressive wing of the national Democratic Party. – Born in Washington D.C., Wellstone graduated from the University of North Carolina at Chapel Hill with a B.A. and Ph.D. in Political Science. He was a professor at Carleton College in Northfield, Minnesota and a community organizer in Rice County prior to entering public office. In 1982, he ran an unsuccessful campaign for State Auditor against Republican Arne Carlson.”
(…)
“In 2002, he was the only Senator facing reelection to vote against the congressional authorization for the Iraq War. – Eleven days before his 2002 U.S. Senate election, Wellstone died in a plane crash in Eveleth, Minnesota. His wife, Sheila, and daughter, Marcia, also died on board. Wellstone’s sons, David and Mark, were not on the flight, and now co-chair the Wellstone Action nonprofit organization in honor of their parents.”
(…)
https://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Wellstone#Death
¤
Was Paul Wellstone Murdered?
For our government to maintain its credibility, we need an open and acccountable independent investigation into the death of Paul Wellstone.
By Michael I. Niman / AlterNet
October 27, 2002
(…)
http://www.alternet.org/story/14399/was_paul_wellstone_murdered
¤
Paul Wellstone: Tenth Anniversary of His Assassination | Global …
http://www.globalresearch.ca/paul-wellstone…assassination/5...
Käännä tämä sivu
28.10.2012 – October 25 marked the 10th anniversary of Wellstone’s death. Was it accidental or an assassination to silence a sadly missed principled voice?
Was Paul Wellstone Murdered? | Alternet
http://www.alternet.org/story/…/was_paul_wellstone_murder...
Käännä tämä sivu
27.10.2002 – For our government to maintain its credibility, we need an open and acccountable independent investigation into the death of Paul Wellstone.
Was Paul Wellstone Murdered? – From The Wilderness
http://www.fromthewilderness.com/…/110102_wellstone.htm...
Käännä tämä sivu
Paul Wellstone, his wife, daughter, three staff members and two pilots at approximately … who spoke on condition of anonymity — that the crash was a murder.
Paul Wellstone and Mel Carnahan’s Deaths – WantToKnow.info
http://www.wanttoknow.info/wellstonecarnahan
Käännä tämä sivu
Paul Wellstone and Mel Carnahan’s Deaths: Many strange occurrences and … There are many suspicious circumstances surrounding Wellstone’s death.
Article: Was Wellstone Assassinated by EMF? | OpEdNews
http://www.opednews.com/thoreau1203_wellstone_assassinat...
Käännä tämä sivu
Paul Wellstone met with Vice President Dick Cheney, probably the Bush … At a meeting full of war veterans in Willmar, Minn., days before his death, Wellstone …
The death of US Senator Paul Wellstone: accident or murder? – World …
https://www.wsws.org/en/articles/2002/…/well-o29.html
Käännä tämä sivu
29.10.2002 – There is a serious question about the sudden death of Democratic Senator Paul Wellstone that has no doubt occurred to many people: was …
American Assassination: The Strange Death of Senator Paul Wellstone
https://www.amazon.com/…Assassination…Wellstone/…
Käännä tämä sivu
Editorial Reviews. From the Publisher. A meticulous, objective, and scientific analysis of the … In appendices to AMERICAN ASSASSINATION, Paul Wellstone’s courageous stands against the rich and powerful continue to inspire us. It presents …
Wellstone: They Killed Him DVD – Documentary on the questions …
http://www.wellstonetheykilledhim.com/
Käännä tämä sivu
High on the motive list is that Senator Paul Wellstone — one of 23 senators who … of the Iron Range: witnesses, first-responders, citizens, assassination experts …
Erikoisuuden tavoittelua,josta voi saada nimeä itselleen, sekä palkintoja.Kirjahyllyt notkuvat ajatelmia,mistä on vain tuloksena ajanhukkaa.Mikä on se hyöty kaikesta maineikkuudesta,jos kuoleman jälkeen ei olisi mahdollisuutta nousta jälleen elämään maan päälle,parempaan,ennallistettuun paratiisimaiseen tilaan?
JOBIN kirjassa,hän mainitsee kaiken olevan turhuutta,ja kuitenkaan häntä ei kukaan juhlinut kirjailijana.
Gladiaattorit olivat lähempänä totuutta,koska heidän mottonsa oli,”syökäämme ja juokaamme,sillä huomenna
me KUOLEMME”.