Fjodor Mihailovitš Dostojevski (Фёдор Миха́йлович Достое́вский) (11.11. [J: 30. 10.] 1821 Moskova – 9.2. [J: 28.1.] 1881 Pietari), jonka syntymästä tulee 11. marraskuuta (2016) kuluneeksi 195 vuotta, oli venäläisen romaanitaiteen suuria mestareita. Yhdessä Aleksandr Puškinin ja Leo Tolstoin kanssa Dostojevski muodostaakin venäläisen kirjallisuuden kulta-ajan taiturimaisimman troikan.

Elämä ja kirjallinen taival

Fjodor Dostojevski syntyi Moskovassa syksyllä 1821 toisena lapsena perheeseen, joka lopulta muodostui seitsenlapsiseksi. Fjodorin isä, vanhasta aatelissuvusta ja liettualaisista esivanhemmista polveutuva Mihail, työskenteli köyhien sairaalan lääkärinä. Fjodorin äiti Maria oli kauppiassukua. Fjodorin kerrotaan sairastaneen epilepsiaa. Fjodorin ollessa 15-vuotias hänen äitinsä kuoli. Isä lähetti perheen vanhimman pojan Mihailin ja Fjodorin Pietariin opiskelemaan.

Dostojevski julkaisi ensimmäisen teoksensa (romaani Köyhää väkeä), vuonna 1846. Hän oli siihen saakka opiskellut sotakoulussa insinööriksi mutta jätti sotilasuran saavutettuaan mainetta kirjailijana. Dostojevski pyrki elättämään itsensä kirjoittamalla, mutta 1840-luvun lopun Pietarissa tuo pyrkimys osoittautui lähes mahdottomaksi.

Dostojevski oli poliittisesti valveutunut. Hän kuului nuoruudessaan muun ohella ranskalaisen utopistisosialistin Charles Fourier’n seuraajana itseään pitävän Mihail Petraševskin ’piirin’ sosialistisiin utopisteihin (fourieristit). Petraševski puolsi kärsivällistä työtä massojen parissa vallankumouskamppailun hyväksi. Vuonna 1848 Petraševski otti osaa tapaamisiin, joiden tarkoituksena oli perustaa salaseura. Vuonna 1849 Petraševski ja hänen piirinsä jäsenet, Dostojevski muiden mukana, pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Viime hetkellä tuomitut kuitenkin armahdettiin ja lähetettiin vankileirille Siperiaan.

Dostojevski vapautui vankileiriltä vuoden 1854 alussa, mutta vasta vuonna 1859 hän palasi vaimonsa Maria Isajevan ja ottopoikansa Pavelin kanssa Pietariin. 1860-luvun alussa Dostojevski toimitti yhdessä veljensä kanssa aikakauslehti Vremjaa (Aika), jossa ilmestyivät jatkokertomuksina myös hänen romaaninsa Muistelmia kuolleesta talosta (1860) ja Sorrettuja ja solvattuja (1861).

Vuonna 1864 Dostojevskin vaimo ja pian hänen jälkeensä myös Dostojevskin veli kuolivat. Dostojevski pakeni suruaan ja velkojiaan ulkomaille mutta sortui uhkapeliin ja menetti loputkin rahansa. Paetakseen heikkoa rahatilannettaan Dostojevski alkoi kirjoittaa uutta teosta Rikos ja rangaistus, joka julkaistiin lehdessä jatkokertomuksena. Samaan aikaan Dostojevskin yllä leijui myös uhka menettää teostensa oikeudet kustantajalle seuraavaksi yhdeksäksi vuodeksi, joten kirjailijan oli kirjoitettava pikaisesti myös toinen teos Pelurit.

Kirjoituspaineiden alla Dostojevski otti avukseen nuoren pikakirjoittajan, Anna Grigorjevna Snitkinan, josta vuonna 1867 tuli hänen toinen vaimonsa. Liitto osoittautui varsin onnelliseksi. Välttääkseen tulojensa luovuttamisen velkojille Dostojevskit asuivat vuodet 1867–1871 ulkomailla ja pistäytyivät vain harvoin Venäjällä. Matkoillaan Dostojevski viimeisteli teoksensa Idiootin, joka ilmestyi vuonna 1868.

Dostojevskin viimeiset vuodet olivat tuotteliaita, ja niiden aikana valmistuivat muun muassa Riivaajat (1872) ja Karamazovin veljekset (1880), jota on pidetty hänen nerokkaimpana teoksenaan.

Dostojevski sai kirjailijana tunnustusta myös vallan huipulta, itseltään Aleksanteri II:lta, joka vuonna 1878 kutsui Dostojevskin vierailemaan hovissa. Vuonna 1880 Dostojevski sai kunnian pitää puheen Puškinin patsaan paljastustilaisuudessa Moskovassa.

Dostojevski oli kotimaassaan varsin tunnettu jo elinaikanaan. Maailmanlaajuisen kuuluisuuden hän saavutti kuitenkin vasta kuoltuaan. Dostojevski kuoli Pietarissa tammikuun 28. päivänä 1881.

Aiheet ja maailmankatsomus

Huomattava osa Dostojevskin kirjoista koostuu ihmismieleen porautuvista syvällisistä ja tarkasti eritellyistä tutkielmista. Dostojevski ei tuomitse; hän pyrkii löytämään jotakin hyvää jopa paatuneimmasta rikollisesta. Dostojevskin laajasta tuotannosta löytyy toki myös ’kevyempiä’ kirjoituksia, jopa huumoripitoisia teoksia. Esimerkkinä voidaan mainita Valkeat yöt, joka on kokoelma pienimuotoisia kertomuksia ja päiväkirjamerkintöjä. Kysymyksessä oleva ’kevyempi’ tuotanto oli tosin kirjoitettu kokonaisuudessaan ennen Dostojevskin vankilatuomiota.

Siperiaan karkotuksensa jälkeen Dostojevski oli kiihkomielinen kristitty ortodoksi. Hän käsittelee kirjoissaan usein kristillisiä arvoja, ja kirjojen päähenkilöt pelastuvat yleensä kärsimyksen ja katumuksen kautta. Viattomien kärsimyksen Dostojevski selittää ihmisten pahuudella ja järjettömyydellä.

Yhtenä esikuvanaan Dostojevski piti Nikolai Gogolia. Viitaten aikansa venäläisiin kirjailijoihin Dostojevski totesi: ”Olemme kaikki tulleet Gogolin ’Viitan’ alta.” Gogolin vaikutus ilmenee Dostojevskin tummasävyisissä romaaneissa. Riivaajissa ja Kellariloukossa Dostojevskin pilkan kohteeksi joutuivat uudistusmieliset. Pilkatuiksi joutuivat myös Dostojevskin liberaalit aikalaiskirjailijat.

Esa Adrian on kuvannut Dostojevskin omien dramaattisten elämänkokemusten muokkaaman maailmankatsomuksen muuttumista seuraavasti:

”jyrkempää ei saata kuvitella: kehitys [kirjallisuusarvostelija, filosofi Vissarion] Belinskin oppilaasta, utopistisosialistista ja Petraševskin ryhmän vallankumouksellisten sisärenkaan jäsenestä dynaamiseksi konservatiiviksi, […]”.

Karamazovin veljekset

Karamazovin veljekset on Fjodor Dostojevskin kirjoittama, vuonna 1880 ilmestynyt romaani. Se on Dostojevskin viimeiseksi jäänyt teos, jota on sanottu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista romaaneista. Mestariteos on vaikuttanut muun ohella Sigmund Freud ja Jean-Paul Sartren ajatteluun. Romaanin teemoja ovat inhimillinen kärsimys, moraali, usko ja kuolemattomuus.

Romaani kertoo kolmesta veljeksestä, Dmitristä, Ivanista ja Alekseista sekä heidän isästään Fjodorista. Perheen isä, Fjodor Karamazov, on ollut kahdesti avioliitossa, ja hänellä on kummastakin liitosta lapsia. Fjodor ei välitä pojistaan vaan lähettää heidät, äidin menehdyttyä, sukulaistensa luokse. Perinnönjaossa perinnöstä riitelevät Dmitri ja Fjodor. Perheen välejä pahentaa Dmitrin ja hänen isänsä rakastuminen samaan naiseen. Tilannetta mutkistaa se tosiseikka, että Dmitrillä on jo morsian, Katerina.

Rikos ja rangaistus

Rikos ja rangaistus lienee Fjodor Dostojevskin tunnetuin teos. Vuonna 1866 julkaistu romaani on maailmankirjallisuuden klassikko. Teos käsittelee moraalisia ongelmia, ja siinä on myös jännityskertomuksen ja rakkaustarinan piirteitä. Keskeisiä teemoja ovat syyllisyydentunto ja anteeksi saaminen katumisen kautta.

Rikoksessa ja rangaistuksessa nuori ylioppilas Rodion Romanovitš Raskolnikov tekee rikoksen 1800-luvun Pietarissa: murhaa koronkiskojaeukon ja tämän paikalle sattuneen sisaren. Hän ei tee murhaa niinkään ryöstöaikeissa vaan kokeillakseen ja todistaakseen itselleen olevansa moraalisesti valioihminen. Ryöstösaaliilla hän pystyisi tekemään hyviä tekoja, jotka hyvittäisivät murhan. Kirja kuvaa teon henkisiä ja fyysisiä vaikutuksia Raskolnikoviin. Raskolnikovia vaivaavat syyllisyydentunteet ja vainoharhat siitä, että kaikki epäilevät häntä. Hän tapaa hurskaan prostituoidun, Sonjan, jonka vaikutuksesta lopulta tunnustaa teon ja joutuu kahdeksaksi vuodeksi Siperian pakkotyöleirille, jonne Sonja seuraa häntä.

Muita teoksia

Netotška Nezvanova (1849)

Köyhä, orpo ja turvaton tyttö Netotška Nezvanova joutuu kadulle, mistä hänet pelastaa naapuritalon ruhtinasperhe. Kurjuus vaihtuu kuin taikaiskusta loistoon, ylelliseen elämään, johon kuuluvat palvelijat, kotiopettajat ja ranskan kieli.

Romaanissa seurataan päähenkilön kehitystä 17-vuotiaaksi. Varttuvan Netotškan elämään ilmaantuvat jännitteet, jotka liittyvät perheen keskinäisiin suhteisiin ja salaisuuksiin. Vähäisimpiä niistä ei ole suureksi psykologiseksi draamaksi kärjistyvä kolmiodraama.

Dostojevski kirjoitti Netotška Nezvanovan 1840-luvun lopussa, jolloin hänen nimeään olivat tehneet jo tunnetuiksi Köyhää väkeä ja erityisesti Valoisat yöt.

Kirjoittaminen katkesi niin kutsutun Petraševskin salaliiton paljastumiseen. Tämän seurauksena Dostojevski tuomittiin kuolemaan. Tuomio muutettiin viime hetkellä karkotukseksi Siperiaan. Romaani ei koskaan saavuttanut suunniteltua laajuuttaan, mutta psykologisen otteensa syvyydessä se on jo aitoa Dostojevskia.

Kirjoituksia kellarista (1864)

Dostojevskin hurja ja itseironinen klassikko Kirjoituksia kellarista on raju tutkielma yksinäisyydestä, raadollinen rakkaustarina ja hurja filosofinen julistus. Kellariinsa eristäytyneenä kertoja käy vimmaista taisteluaan maailmaa vastaan. Kellariloukon mies on ristiriitainen hahmo, joka erittelee viiltävän ivallisesti ihmisen heikkouksia. Dostojevskin varhaista klassikkoa on kuvattu tajunnan räjäyttäväksi romaaniksi, jonka varaan hänen myöhemmät suurteoksensa on rakennettu.

Kirjailijan päiväkirja (1873–1881)

Kaunokirjallisen työnsä ohella Dostojevski kommentoi uutterasti ajankohtaisia yhteiskunnallisia tapahtumia. Hän luki säännöllisesti niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin lehtiä ja kiinnitti huomiota niissä ilmeneviin eroihin ja yhtäläisyyksiin. Dostojevski yhdisteli ajankohtaisia teemoja ja ’ikuisia’ aiheita myös romaaneissaan, mutta voimakkaimmin 1870-luvun ajankohtaiset puheenaiheet tulevat käsitellyiksi juuri Kirjailijan päiväkirjassa.

Kirjailijan päiväkirja koostuu vuosina 1873–1881 kahdessa lehdessä ilmestyneistä kirjoituksista. Kirjoitusten perusaiheita ovat Venäjä, sen kansa ja kohtalo, Venäjä ja Eurooppa, Venäjän voima ja heikkous, venäläisten ainutlaatuinen kutsumus ja ylivertaisuus. Dostojevskin mielestä Venäjän kansan hallussa on totuus. Vallanpitäjien ja älymystön virheeksi hän toteaa kansan totuuden kieltämisen:

”Meidän kuuluu kumartua kansan edessä ja ottaa siltä vastaan kaikki, niin aatteet kuin esikuvatkin; meidän on kumarruttava kansan totuuden edessä ja tunnustettava se aidoksi totuudeksi” (Dostojevski).

Venäjän ja Euroopan uhkana hän näkee aatteettomat ”pörssikeinottelijat”, joille mikään ei ole pyhää ja joille kaikki on kaupan. Tämän vastustamiseksi ja voittamiseksi Venäjän ja Euroopan on löydettävä yhteinen tie.

Kirjailijan päiväkirjan menestys Venäjällä oli valtava. Yleisön kiinnostus kasvoi nopeasti. Lukijat kävivät laajamittaista kirjeenvaihtoa Dostojevskin kanssa, ja eri yhteiskuntapiirien edustajat vierailivat hänen luonaan säännöllisesti.

Kriitikko ja ylistäjä

Dostojevski arvosteli aikalaisiaan kaikkialle levittäytyneestä kritiikittömästä eurooppalaisen kulttuurin ihailusta ja vastusti ankarasti eurooppalaista porvarillista elämäntapaa. Mutta kritiikin vastapainoksi Dostojevski kykeni myös ylistämään kaikkea sitä, mitä hän piti arvossa. Kenties suurimman ylistyksen kohteeksi valikoitui hänen suunnattomasti ihailemansa Aleksandr Puškin.

Lajissaan ylittämätön lienee Dostojevskin puhe Venäläisen kirjallisuuden ystävien seuran kokouksessa 8. kesäkuuta 1880. Tuossa puheessa Dostojevski totesi muun ohella seuraavaa:

”’Puškin on poikkeuksellinen ilmiö ja, kukaties, venäläisen hengen ainoa ilmaus’, on Gogol sanonut. Lisään vielä omasta puolestani: ja profeetallinen. Niin, hänen olemuksessaan on meille venäläisille jotain kiistämättömän profeetallista. […] Kaikkialla Puškinin tuotannossa näkyy usko venäläiseen luonteeseen, sen henkiseen voimaan, ja missä on uskoa, on myös toivoa, suurta toivoa venäläisen ihmisen puolesta. […] Kaikista maailman runoilijoista vain Puškinilla on kyky eläytyä täydellisesti toiseen kansallisuuteen. […] ”[…] me voimme […] viitata Puškiniin, hänen neroutensa universaaliuteen ja yleisinhimillisyyteen. Sillä hän kykeni eläytymään muiden kansojen nerouteen. […] taiteellisessa tuotannossaan hän ilmensi kiistattomasti venäläisen sielun yleismaailmallista pyrkimystä, ja se on meille tärkeänä ohjeena.”

Tulkitsen Dostojevskin ylistäneen Puškinia muun ohessa ja erityisesti Dostojevskin oman vision ja profetian tukemiseksi:

”[…] todellinen venäläisyys tarkoittaa […] sitä, että on pyrittävä ratkaisemaan lopullisesti eurooppalaiset ristiriidat, pyrittävä löytämään ratkaisu meidän sielumme kaipuuseen kohti ihmisten yleismaailmallista yhdistymistä ja sisällytettävä siihen veljellisen rakkauden nimissä kaikki meidän veljemme, ja viimein on tuotava julki lopullinen aate kaikkien kansakuntien välisestä suuresta, yhteisestä harmoniasta ja lopullisesta, veljellisestä sopusoinnusta kristillisen evankeliumin lain mukaisesti!” (Fjodor Dostojevski: Kirjailijan päiväkirja)

Vielä tänään Dostojevskin unelmat näyttävät kaukaisilta haaveilta. Mutta toisaalta, mikäänhän ei liene mahdotonta?  ”Be realistic, demand the impossible!” [Olkaa realistisia, vaatikaa mahdottomia!] (Che Guevara)

Tapio Kuosma.
Tapio Kuosma.

Tapio Kuosma on espoolainen kirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.

 

Kuvitus: Mirja Helo

 

Lähteet

Adrian, Esa: Jälkisanat. Teoksessa: F. M. Dostojevski: Kirjoituksia kellarista (2009).

Dostojevski, Fjodor: Kirjailijan päiväkirja. Suomentanut Olli Kuukasjärvi. Otava 1996.

Dostojevski, Fjodor: Kulta-aika taskussa : kirjoituksia Venäjän maasta ja hengestä. Suomentanut Tiina Kartano. niin & näin 2015.

Dostojevski, Fjodor: Netotška Nezvanova : nuoren naisen tarina. Venäjän kielestä suomentanut Veikko Koivumäki. Minerva 2008.

Dostojevski, F. M.: Kirjoituksia kellarista. Suomentanut Esa Adrian. Neljäs painos. Gummerus 2009.

Koivumäki, Veikko: Nuoren Dostojevskin voimannäyte. Teoksessa: Fjodor Dostojevski: Netotška Nezvanova (2008).

Kuukasjärvi, Olli: Saatteeksi. Teoksessa: Fjodor Dostojevski: Kirjailijan päiväkirja (1996).

Pesonen, Pekka: Venäjä, Euroopan pelastaja. Dostojevskin ajankohtaiset profetiat pelottavat. Helsingin Sanomat 22.12.1996.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fjodor_Dostojevski

https://en.wikipedia.org/wiki/Fyodor_Dostoyevsky

https://fr.wikipedia.org/wiki/Fiodor_Dosto%C3%AFevski

 

 

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

18 KOMMENTTIA

  1. Kiitos, tästä Dostojevski -artikkelista!

    Kaiken lisäksi olen Dostojevski fani, Putin -fani, ja Venäjä -fani, aivopesu ei ole onnistunut vaikuttamaan minun, kummallakaan puolen rajaa.

    terv. naislukija

  2. Taas upea kirjoitus Kuosmalta.
    Dostojevski on yksi näitä Venäjän suuria aarteita, hengen jättiläisiä joiden rinnalla maailman rahaa palvova ’mammonaeliitti’ paljastuu mitättömäksi ja pikkuriikkiseksi sieluttomaksi kääpiöksi, kääpiöksi joka ei ymmärrä että mammonan palvonta on suurinta pakanuutta mihin ihminen voi alentua.

  3. Löytyypä tästä Kuosman Dostojevskia koskevasta artikkelista ohjetta runsaslukuisille, ’maan tavan’ mukaisesti vain ylikansallisia ja omia etujaan ajaville rikollisille vallanpitäjillekin niin Suomessa kuin muissakin läntisissä maissa:

    ”Vallanpitäjien ja älymystön virheeksi hän toteaa kansan totuuden kieltämisen:

    ”Meidän kuuluu kumartua kansan edessä ja ottaa siltä vastaan kaikki, niin aatteet kuin esikuvatkin; meidän on kumarruttava kansan totuuden edessä ja tunnustettava se aidoksi totuudeksi” (Dostojevski).

    Venäjän ja Euroopan uhkana hän näkee aatteettomat ”pörssikeinottelijat”, joille mikään ei ole pyhää ja joille kaikki on kaupan. Tämän vastustamiseksi ja voittamiseksi Venäjän ja Euroopan on löydettävä yhteinen tie.”

  4. Joo, viisaita ajatuksia!

    Totuudenetsijä.

    Olen kahlannut noita linkkejä joita laitoit minulle. Siis näitä:

    https://archive.org/stream/164492688GeorgFriedrichVerratAnDerOstfrontIDerVerloreneSieg1941422012450SScanText/164492688-Georg-Friedrich-Verrat-an-Der-Ostfront-I-Der-Verlorene-Sieg-1941-42-2012-450-S-Scan-Text_djvu.txt

    Tästä olen tutkinut ”malluaisen” suomentamia:

    https://www.mediafire.com/?9aenrish6b2uf

    Ja tämä toinen:

    https://www.barruel.com/architects-of-deception.pdf

    Näistä kahdesta jälkimmäinen vaikuttaa huomattavasti asiallisemmalta.

    Petos itärintamalla kirja ainakin noiden malluaisen tekstien perusteella on varsin sekava kirja ja siinä näyttää olevan monia suorastaan härskejä valheellisia väittämiä/asiavirheitä.

    Kirjassa annettiin kuva että suurin piirtein kaikki Saksan sodassa häviämät taistelut ym. epäonnistumiset johtuivat sabotaasista!??
    Ja tietenkään tämä ”kuutioviiksinen profeetta” ei ikinä tehnyt vääriä suunnitelmia/päätöksiä.

    Totuus kuitenkin on että sama kaveri jaka nosti Saksan suosta loistoon ja arvostettuun asemaan, myös myöhemmin oli suurin syy siihen miksi Saksa tuhoutui!

    Harmittaa että Saksan kielen taitoni on lähinnä hifitekniikan ja urheilun sanastoa ja tästä syystä alkuperäisen lähteen lukeminen kävi liian aikaa vieväksi.

    • Diabolik: Tulin antaneeksi sinulle linkin kehnosti (olemattomasti) editoituun versioon Friedrich Georgin kirjan tekstistä.
      Löysin sen jälkeen seuraavan: https://deutschesreichforever.files.wordpress.com/2015/06/georg-friedrich-verrat-in-der-normandie-2007-385-s.pdf
      Pdf-muotoisena se on helpommin luettavissa kuin edellämainittu.
      Siinä on seikkaperäinen sisällysluettelo ja pelkästään sen lukeminen antaa hyvän kuvan siitä, mitä kirjassa kerrotaan/väitetään. Kirjan heikko puoli on kuitenkin lähdekritiikkin puute.
      Jos kuitenkin pienehkö osakaan kirjassa kuvatuista upseerien ilmeisistä laiminlyönneistä, joko tahallisista tai tahattomista pitää paikkansa, niin niiden yhteisvaikutuksella on voinut olla ratkaisevakin vaikutus sodan lopputulokseen. Edelleen jää kuitenkin avoimeksi, kuinka suuri osa laiminlyönneistä on perustunut nimenomaan petturuuteen.

      Mitä tulee Jüri Linaan, ’Architects of Deception’-kirjan tekijään, niin hän on käyttänyt tässä kirjassa lähteenä melko paljon vapaamuurarien omiakin julkaisuja monista eri maista, joissa (saatavilla olleissa) ei tietenkään ole kerrottu valonarimmista asioista. Sellaisiinkin Lina on kuitenkin päässyt tietyssä määrin käsiksi venäläisen professori Oleg Platonovin tarjoaman aineiston avulla; toisen maailmansodan aikana saksalaiset takavarikoivat huomattavan joukon ranskalaisten vapaamuurarien salaisia arkistoja (ja siinä ohessa teloittivat n. 400 pahimmaksi katsomaansa, tämän Pimeyden veljeskunnan jäsentä – tapahtuisipa vastaava Suomessakin, niin varmasti mm. korruptio kummasti vähenisi!). Sodan jälkeen arkistot päätyivät Moskovaan ja Platonov onnistui niistä ottamaan kopioitakin, joissa Linalla oli autenttista aineistoa kirjaansa varten.

      Estonian uhrien omaisten asianajaja saksalais-ruotsalainen oikeustiet.toht. Henning Witte pitää Jüri Linaa yhtenä maailman johtavana vapaamuurarien tutkijana. Aikoinaan neuvostokommunistien vainon kohteeksi joutunut mielipide-’rikollinen’ Lina tuo esille erityisesti kommunistien ja vapaamuurarien yhteyksiä kirjoissaan ja elokuvissaan. Wittellä on useita Linaa koskevia artikkeleita, ks. esim. seuraava ja siinä annetut linkit muihin Linaa koskeviin artikkeleihin:
      ”Jüri Linas och Steve Ahlbergs nya film Illusionernas labyrint är så brisant, att redan trailern saboteras på YouTube”,
      http://whitetv.se/en/historiefoerfalskning/33-historiefoerfalskning/1635-jueri-linas-och-steve-ahlbergs-nya-film-illusionernas-labyrint-aer-sa-brisant-att-redan-trailern-saboteras-pa-youtube.html

      Norgespartiet-sivuston eräässä artikkelissa on Linan yhteen vapaasti katsottavissa olevaan elokuvaan ”I SKUGGAN AV HERMES – kommunismens hemligheter” linkki:

      ”Hvordan Frimureriet Bygde Opp Kommunismen
      Norge er styrt av de Marxist Kommunistiske krefter, konstruert av Frimureriet og implementert over hele verden under navnet Globalisme.

      De bedriver er undergraving og splittelse av familiebånd, tradisjon , kultur og alle verdier som er nedarvet gjennom generasjoner i landet vårt.

      De driver frem et horribelt system fundert på sine ideologiske prinsipper. Disse krefter er en skamplett i det norske samfunn…”, http://www.norgespartiet.no/component/content/article/214.html

      Kun edellä olevassa lauseessa ’Norja’ korvataan sanalla ’Suomi’, voidaan sanoa:
      ”Suomea ohjaavat marxistis-kommunistiset voimat – joiden takana ovat vapaamuurarit – käyttöönotettuina ympäri maailman ’globalismi’-nimikkeen alla.”

  5. Dostojevskin ja Solshenitsynin olemuksessa ja kohtalossa on paljon samaa, uskoisikko sielunvaellukseen.

    • Maailmanlaajuisesti löytyy varmasti tuhansittain ns. regressio-terapeutteja, joukossa myös paljon akateemisen koulutuksen saaneita psykologeja ja psykiatrejakin. He hakevat hoidettavan psykologisiin tai psykosomaattisiin ongelmiin syitä myös edellisistä elämistä; useimmin käytettynä menetelmänä on ilmeisesti ko. henkilön vaivuttaminen ensin hypnoosiin mutta muitakin menetelmiä on olemassa. En tiedä, onko hoitojen tuloksista tehty minkäänlaisia tieteellisiä tutkimuksia, koska koululääketiede ja yliopisto-psykologia pitävät ihmistä sieluttomana, vain kolmiulotteiseen maailmaan kuuluvana, materiasta koostuvana robottina. Tieto korkeamman koulutuksen saaneista regressio-terapeuteistakin levinnee ainakin melkein vain puskaradion kautta, koska nämä eivät uskalla julkisesti mainostaa itseään.

      Sattumoisin aivan äskettäin huomasin, että esim. Amazonilla on joukko kirjoja, joissa opetetaan menetelmä, jolla periaatteessa kenen tahansa sanotaan voivan ’regressoida’ itsensä edellisiin elämiin ja ilman hypnoosia. Tällaisten kirjojen lukijoiden Amazonille antamien palautteiden perusteella monet onnistuvatkin, jotkut nopeammin ja toiset hitaammin. Eräs tällainen kirja näyttää olevan esim. Linda Howe’n ”How to Read the Akashic Records: Accessing the Archive of the Soul and Its Journey”.
      Oma kysymyksensä on, kuinka ’todellisia’ saavutetut regressiot ovat; esim. hypnoottisissa, tätä elämää koskevissa regressioissa on paljastunut, että joillakin ihmisillä on ns. valemuistoja, so. esim. muistikuvia sellaisista tapahtumista joita todellisuudessa ei ole koskaan tapahtunutkaan.

      Mainittakoon. että vuonna 553 keisari Justinianuksen kokoonkutsuma kirkolliskokous Konstantinopolissa tuomitsi jälleensyntymisopin vaaralliseksi kerettiläisyydeksi, se joka opettaa sielun olemassaoloa ennen syntymää ja siitä johtuvaa kummallista uskoa, että sielu palaa maan päälle, hän olkoon kirottu! – Samat herrat kirkkoisät olivat n. vuotta aikaisemmin PÄÄTTÄNEET, että naisillakin on sielu!
      Kaikkiin idän suuriin uskontoihin kuuluu jälleensyntymisoppi ja siihen liittyvä oppi karman laista. Hyvin pitkälle edenneiden joogien sanotaan pystyvän näkemään sekä omiin että muiden edellisiin elämiin.

  6. Perskele, tästähän syntyy vielä mielenkiintoinen keskustelu keskellä yötä!
    Hitto kun olen ”kuivin suin”! myöhästyin ”öivinin” haku reissulta kun kello armottomasti ylitti klo: 21:n.

    Tuosta terapiamuodosta tulee mieleen jonkin sortin itsehypnoosi(itsesuggestio)

    Itse en täysin luota hypnoosiin koska se on todellisuudessa ikivanha okkultismin muoto ja sitä kautta siinä piilee vaaroja joita ei osata ennakoida.

  9. Sitä saa mitä tilaa… kreikkalaiset ovat saaneet kokea raskaalla tavalla mitä on joutua näiden sieluttomien mammonanpalvojien uhriksi

    Obama Kreikassa – kreikkalaiset raivona! (Video)
    USA:n presidentin vierailun piti olla rauhallinen jäähyväisvierailu. Se sai kuitenkin ihmiset raivoihinsa ja palopommit lentelivät!
    Daily Express kertoo, että USA:n presidentin Barack Hussein Obaman vierailun Kreikan Ateenassa piti olla näyttävä jäähyväismatka, mutta kansalaiset kerääntyivät huutamaan kadulle vaatimaan Obaman välitöntä poistumista maasta.
    http://mvlehti.net/2016/11/16/obama-kreikassa-kreikkalaiset-raivona-video/

    • Kyllä samat sieluttomat mammonan/lusiferinpalvojat Suomenkin politiikan päälinjat näyttävät määräävän.
      Kreikan tiellä näytetään olevan.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here