Joukko tärkeitä yksinäisyyden käsittelijöitä (V. Byysing, K. Pitkälä, A. Jansson, T. Strandberg ja M-L. Laaksonen) esitti toimintasuunnitelmiaan negatiivisen yksinäisyyden vähentämisestä Helsingin Sanomissa 23.10. otsikolla ”Ikääntyneistä 40 prosenttia kärsii yksinäisyydestä”.
Ihme juttu, kun positiivisen yksinäisyyden tarkastelu loisti kirjoituksessa poissaolollaan. Sitä vastoin se kummallinen näkökulma, että pahaa oloa, tuskaa, kärsimystä ja sen sellaista ruvetaan herkästi käsittelemään jonain sairautena, loisti läsnäolollaan. Tarvottiin myös aika tunnetussa suossa tyyliin ”mikä on syy yksinäisyydelle, mikä on syy sille syylle, mikä on syy sille syyn syylle ja niin edelleen”. Vain yhtä lähtökohtaa etsitään, vaikka aivan hyvin voitaisiin hyväksyä se, että niitä lähtökohtasyitä on useampia kuin yksi.
Muitakin ihmisen tuskan syntymisen pääryhmiä siis on. Esimerkiksi leskenä elämisessä on menetys ja stressi selvästi eri asia kuin yksinäisyys. Yksinäisyys jäsentyy mainiosti a) lähellä olevien ihmisten vähäisyyteen, b) kehon kunnon ja liikkumisen yksinäisyyteen, c) päivittäisissä toimissa ilmenevien ongelmien yksinäisyyteen ja d) ylijärjelliseen tai vaikka elämänkatsomukselliseen yksinäisyyteen, jossa ihminen on yksin, vaikka seuraa on. Näistä muodostuu sitten merkittävä syyryhmä monellekin ihmisen tuskalle.
Jos yksinäisyyden käsittelijät pääsisivät edes esitetyn mukaisen jäsennyksen kohdalla yksimielisyyteen toimivasta psyykkisen pahoinvoinnin, psyykkisen häiriön ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen lähtökohdasta, niin kyseisessä infoähkyssä olisi kyllä helpompi toimia. Yksinäisyyden käsittelijät eivät joutuisi kärsimään yksinäisyydestä.
Mielipidekirjoituksen kirjoittaja Juhani Heiska on psykologi.
Jos ei halua olla yksin, se on ongelma ja pahoinvoinnin lähde. Jos ei saa olla yksin halutessaan, se on ongelma ja pahoinvoinnin lähde.
On ihmisiä, jotka ajoittain tarvitsevat eripituisia jaksoja yksinäisyyttä jaksaakseen. Sanoisin jopa palautuakseen, elpyäkseen.
On niitäkin, jotka kokevat yksinäisyyttä ja pahaa oloa heti kun heillä ei ole seuraa.
On kauheaa joutua olemaan yksin, mutta vähintään yhtä kauheaa on, jos ei koskaan saa olla yksin.
Hyvä täydentävä kommentti. Yksinäisyyttä ei tule patologisoida vaan selvittää mistä siinä on kyse ja onko se ’hyvää’ vai ’pahaa’ yksinäisyyttä.
Hyvä kuuluu elämään ja sitä ihminen tarvitsee, paha taas ei ja sitä voidaan lieventää.
On todella tärkeää pohtia asiaa laajemmin kuten artikkelin kirjoittaja tekee.
Uutta tutkimustietoa yksinäisyyden vaikutuksista
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000004881981.html