Tähtääkö EU:n terrorismilaki EU:n arvostelijoiden murskaamiseen?

Kyllä tähtää. Eikä vain tähtää, vaan tekee sen, jos suinkin mahdollista.

Sitähän EU:ssakin kaikin keinoin yritetään että eliitin ylivalta ja vastavoimien kontrolli voisi tiukentua ja pankkiirieliitin yksinapainen nwo-diktatuuri saisi ylivallan muta taitaa käydä toisin.
Eletään muutoksen aikaa
Trump ei tue globalismia eikä yksinapaista maailmaa kuten ei Putinkaan jonka pitkän tähtäimen tavoite on ollut moninapainen maailma jossa ei ole vain yhtä valtakeskusta vaan useampia yhteistyössä keskenään toimivia keskuksia.
Putin toteaa että yksinapainen maailmanhanke on nyt lopullisesti sortunut:

Putin: Mission erfüllt – Die monopolare Weltordnung ist gescheitert
Im Interview mit der russischen Wochenzeitung „Itogi Nedeli“ hat der russische Präsident Wladimir Putin am Sonntag erklärt, dass „die Versuche, eine monopolare Welt zu schaffen, gescheitert sind“. Man könne beobachten, dass sich „das Gleichgewicht in der Welt allmählich wiederherstellt“, so Putin. Das Verhindern einer monopolaren Weltordnung war eines der Hauptanliegen Putins Politik.
https://deutsch.rt.com/kurzclips/43923-putin-mission-erfuellt-monopolare-weltordnung-gescheitert/

Ja näin Trump
TRUMP DELIVERS DEATHBLOW TO GLOBALISM
http://www.infowars.com/trump-delivers-deathblow-to-globalism/

Näyttäisi että taitaa EU elää sitkeästi vielä menneessä kun asioita peilaa isommasta näkökulmasta ? ja samaanhan viittaa myös jäsenvaltioiden pyrkimykset irtaantua sen kahleista ja ottaa päätösvalta omiin käsiin, asia mitä voi pitää todella positiivisena kehityksenä.

Suomen mädättäjä Katainen kannustaa Suomea ottamaan haltuun Euroopan ”valtatyhjiötä”. Toisin sanoen, hän tahtoo viedä suomalaiset sotilaat sodan ja vihan lietsomisen kuumaan ytimeen / Uusi Suomi tänään:

”Hänen mielestään Saksan kasvava rooli ei tarkoittaisi kuitenkaan, että Suomen rooli EU:ssa olisi vähäisempi tulevaisuudessa. Hän kannustaa Suomea ottamaan haltuun Euroopan ”valtatyhjiötä”. Hänen mielestään Suomella voisi olla keskeinen rooli puolustusyhteistyön, kiertotalouden, digitaalisten sisämarkkinoiden, kauppapolitiikan ja energiapolitiikan kehittämisessä

–Muun muassa Italia, Saksa ja Ranska ovat olleet erittäin kiinnostuneita puolustusyhteistyön kehittämisestä. Suomi on asemoinut itsensä aktiivisten maiden joukkoon. Kannattaa tähän keskusteluun hankkiutua oikein kunnolla syvälle sisään. Silloin saa omia mielipiteitään hyvin läpi, Katainen sanoi.”

Euroopan Unioni on omaksunut aikoinaan Neuvostolitossa toimineen järjestelmän, jossa kaikki ”toisinajattelijat” pyrittiin sulkemaan mielisairaaloihin. Suomessa Niuvanniemi alkaakin pian täyttyä. Sitten kun sinne ei enää mahdu, niin ”asiakkaat” kuten nykyisin on tapana sanoa, teljetään vankiloihin yhteiskunnalle vaarallisina, koska on syytä otaksua jne…

Näilä elementeillä Euroopan Unioni on muuttunut jo irvikuvakseen, samanlaiseksi jota Suomessa oikeuslaitos on edustanut jo pitkään.

Muuan keskustapuoluessa toiminut polittinen vaikuttaja ja diplomaatti onkin julkisesti todennut, että Suomi on kuin mielisairaala, jota potilaat johtavat. Hyvin osuva ilmaus. Terve järki on kokonaan kadonnut ja tilalle on tullut paitsi vainoharhainen oman eturyhmän suojelu, joka suinkaan ei ole kansakunta, ja jo saavutettujen täysin sairaiden, tai erilaisten silmänkääntötemppujen avulla pystytettyjen rakenteiden pysyttäminen, mihin hintaan hyvänsä, pyrkimällä kriminalisoimaan kaikki vallitsevia rakenteita koskeva kritiikki.

Internetin keskustelupalstat tai kommentointiareenat, jota esim. edustaa mm.HS:n viritys, muuttuvat elleivät jo ole sitä, areenoiksi joilla katiskoidaan ”toisinajattelijoita”. Siellä sitten käydään avointa yhteiskunnallista keskustelua kärpästen oikeuksista asuinhuonetiloissa. Yhteiskunallista kritiikkiä ei tule avoimen eikä pian piilevänkään ilmaisun muodossa, josta vedetään se johtopäätös, kaikki on nyt kunnossa, kun kritiikkiä ei kerta ole.

Kaikki toteutettavat rakennemuutokset ovat sellaisia, jotka järjestelmällisesti kaventavat yksilöiden oikeuksia yhteiskunnan jäseninä, ja painopiste siirtyy korostetusti painottamaan yksilön velvollisuuksia yhteiskunnassa.

Seuraavaksi tullaan kieltämään kaikkien sellaisten kansalaisaloitteiden tekeminen, jossa pyrkivät muutoksiin valllitsevasta tilanteesta. Samaan hengenvetoon todetaan polittinen eliitti mitenään määrittelemättä omaksi kansanryhmäkseen jota vastaan kohdistettu kritiikki mielletään kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan joka on rangaistava teko.

Erilaisten määrittelemättömyksien kehässä sitten nämä yhteiskunnan hengenjättiläiset nostavat omaa egoansa järjestämällä kaikki muuta mieltä olevat vankiloihin tai muihin eristyslaitoksiin. Kun kansa on saatu valjasteuksi erilaisten aitojen taa, jossa kaikki toiminta on pakko-ohjattua, niin sitten vaaleja ennen ainoa esim. presidenttiehdokas hoveineen ja esikuntineen käy näyttäytymässä aidan toisella puolella heittelemässä karamelleja vaalikarjalle.

Tätä meidän kaikkien tulee kaikin käytettävissä olevin keinoin tavoitella, koska siinä esiintyvät tiivistetyssä muodossa kaikki Euroopan Unionin elementit, johon uskontoon tai muhun vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään ja sukupuoleen katsomatta kaikkien on uskottava ja joita on kumarrettava.

Byrokraateilta ovat vaan perusperiaatteet jääneet huomaamatta, kuten perustuslakivaliokunnaltakin suhteessa aikaisempaan sopimus ja säädäntövalikoimaan, jonka ylitse nyt pyritään kävelemään. Nesteet ovat valahtaneet yläpäästä sinne, mistä ne tulevat ulos.
Natoa ei nyt tässä yhteydessä käsittellä,

Jotkut lienevätkin huomanneen, että esim. sivusto jukkadavidsson.fi on kadonnut kuitukkoelman päätepisteistä johonkin jonkin toimenpiteen seurauksena.

Mitenkään halveksimatta ”Partio-aatetta”, silloin kun se keskittyy ”oikeisiin arvoihin”, -eihän niitä tarvitse määritellä, jokainenhan tietää jo itsestään, mitä ne tarkoittavat, -niin voisin kuvitella, että ”Partiopojat” ovat nyt olleet asialla.

”Partiopoikien” ja tyttöjenkin vyössä lukee ”Ole Valmis”, -ja tätä aatetta on nyt kaiketi toteutettu välittömästi eräässä suhteessa kun laki sen sallii ilman, että on edes pitänyt antaa kehotusta, -vai mitä…?. Naurattaako…? ko. sivusto katosi 1.12.2016
Varmaan naurattaisi jos olisin keventänyt asiaa parilla lauseesta aiheutuvalla assosiaatiolla, mutta en nyt viitsi.

Nyt kun Suomeen on vähän kerrassaan ajettu sellainen käytäntö, että todistustaakka on käänteinen, -minulla on jopa selkeätä dokumentaatiota tällaisesta virkamiestoiminnasta, -niin tuskin tässäkään tarvitaan mitään konkreettista evidenssiä siitä, etteivätkö ”Partiopojat” olisi olleet asialla. Heidän asiansa olisi nyt sitovasti osoittaa, että olen täysin väärässä, -tai hieman väärässä, -tai ei aiheuta toimenpiteitä…

Miksi tämä asia on niin merkityksellien, johtuu siitä, että joukko ihmisiä selvitti Suomen -90 luvun laman peruskuviot.

Se eroaa merkityksellisesti nk. virallisesta totuudesta. Silloinkin ja paljon sen jälkeenkin käytettiin termiä ”ylivelkaantuneet”… Mitähän toveri Freud sanoisi tästäkin ilmaisusta….? Naurattaako…? Minua ei naurata.

Mitähän silloinen poliittinen eliitti sanoisi syyttestä ”Kiihottaminen kansanryhmää” vastaan, -siis hulvattomnat lainanottajat on se kansanryhmä… On helpompi nähdä rikka toisen silmässä kun käpy omassa….

Kaikkein pahinta asiassa on se, että sama -90 luvun kehys eri muodoissaan on ajettu läpi uudestaan, ilman että valtiovalta olisi tehnyt yhtään mitään… Munattomat eivät tee muuta kuin pelaavat ”taskubiljardia”.

Nyt sitten kun faktat alkavat olla kristallisoituina tarjolla publiikkiin, niin joillakin alkaa tulla hillitön hätä siitä, mitä ihmiset kertovat, mihin viittaavat jne. Silloin käytetään yhteiskunnallista asemaa hyväksi tosiasioiden peittelemiseksi.

Karakteristista tälle asialle on nimenomaan se, että siinä käytetään hyväksi yhteiskunta-apparaatin resursseja niiden oikeuksien mitätöimiseksi, jota varten yhteiskunta nimenomaan on kehittynyt.

Pitäisikö nyt ruveta ajattelemaan että koko yhteiskunta säädöksineen on sitä varten, että ne jotka ovat napapaikoilla
kuppaavat oiikeudellisesti niitä jotka eivät ole, -täysin surutta.

Kyllä näille viimeksimainitulle asioille on selkeät määrittelyt EU:n säännöskokoelmassa… Mtä noudatetaan…?

Ei kai tässä muuta enää tarvitse sanoa… Tähän on tultu.

Erkki tiivisti hyvin nykyisen poliittisen agendan. Sipilöinti on linjassa. Muistaakseni on puheltu jostain ”normienpurkutalkoistakin”, mutta näyttääkö siltä? Ei näytä. Politiikassa tehdään toisin kuin puhellaan, riippuen siitä, ketä normit koskettavat. Tyypillistä on myös puhua ikävistä asioista passiivissa. Ne vain tapahtuvat. Hevonpaskaa. Kaikki päätökset on tehty ihan itse.

Pääasia, kansa ei saa vaurastua. Se tulisi liian riippumattomaksi ”politiikasta”. Haistattaisi vielä pitkät direktiiveille. Kansan pitää olla köyhä ja nöyrä. Odottaa paska jäykkänä uusia ”leikkauksia” ja totella direktiivejä. Raha kun on justiinsa loppumassa. Sitä samaa hevonpaskaa. Rahaa luodaan tietokoneilla koko ajan lisää. Reaalitalouteen sitä ei vaan riitä. Siitä lisää toisaalla.

Vähän Imatralta. Ikävä tapaus, täysin käsittämätön. Yritän löytää jotain selitystä, vaikka tuskin auttaa. Tapaus oli seuraus, ei syy. Näitä on lisää odotettavissa. Joku sekoaa, kun huomaa tulleeensa syrjäytetyksi ja voimattomaksi ”yhteiskunnan jäseneksi”. Syyttely lisää tuskaa. Et ole enää kelvollinen, et täytä ”normeja”. Hallitus miettii nyt miten ehkäistä tällaiset. Asettaa varmaan ”työryhmän” miettimään. Kiittää voi tyhjästä jo etukäteen. Tarvitaan politiikan linjan muutos 180 astetta, ja sitähän ei tule tapahtumaan. Kansan ja hallituksen välit kiristetään äärimmilleen, kun EU käskee, ja sitten… en ole ennustaja.

Vähän kivääristä. Sain sellaisen käteeni ensimmäisen kerran armeijassa. Painava ja tuntui vaaralliselta. Sitä se on, mutta ei yksin. Silloin armeijassa oli 90% simputusta ja 10% koulutusta. Hyvään koulutukseeni lasken asekäsittelyn ja kouluttajani vääpeli Hautalan Oulussa. Lämpimät terveiseni, jos olet vielä joukossamme. Ammuin napakymppejä, joita ihmettelin itsekin. Vartioon hän opasti näin. Ohjeissa sanotaan varoituslaukauksista ynnä muusta, mutta älkää helvetissä ampuko siellä. Voitte tappaa jonkun ja siellä on polttoainevarastokin. Voitte tuhota koko varuskunnan. Jos joku kylähullu ei puhetta usko ja kimppuun käy, lyökää kiväärin perällä. Terve järki meni silloin vielä ohi ”direktiivien”. Aseita en ole sen koommin käyttänyt. Sain tarpeeksi ammunnoista. ”Kevyt” sinko taisi olla tehokkain ”kannettava”. Räkä lensi poskelle kun kranaatti lähti. Toivottavasti maailmaa ei ajeta (taas) sellaiseen asentoon, että joutuisin puolustamaan itsenäni ja perhettäni (ja maani rippeitä) aseiden kanssa. Vastahan me ollaan edellisistä selvitty. Vai ollaanko?

Perustuslakivaliokunnan lausuntoja olen ihmetellyt myös. Hallituksen esitykset näyttävät menevän läpi sellaisenaan, vaikka valiokunta on koottu eduskunnan voimasuhteiden mukaan, tai siitä syystä. Koska perustuvat EU’n antamiin direktiiveihin jnejne… Pitää varmaan katella onko ollut edes erimielisyyttä, jos eduskunnan sivuilta tietoa löytyy.

Hyvää itsenäisyyspäivää myös. Juhlimme taas itsenäisyyttämme edustajiemme välityksellä. Mahdollisuus on seurata juhlintaa televisiosta, jonka jätän tällä kertaa katsomatta. ”Uutiset” kyllä kertovat, minkälaiset ovat puvut ja korut juhlissa. Itse vietän tätä juhlapäivää perinteiseen tapaan, hyvin vaatimattomasti kotona. Ajattelin sytyttää yhden kynttilän.

EU-Suomi elää valheessa ja juhlii olematonta itsenäisyyttä

EU-Suomi ei ole itsenäinen. Itsenäisyydestä luovuttiin, kun maamme liitettiin Euroopan unioniin v. 1995 alusta.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomi saavutti valtiollisen itsenäisyyden. Se tarkoitti, että Suomella sen jälkeen oli muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, tuohon omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka. Oman rahan Suomi oli saanut jo 1860. Oma raha ei tee valtiota itsenäiseksi, mutta ilman omaa rahaa ei itsenäisyyttä ole.

Valtarakenne haluaa valita vastustajansa. Tähän asti se on onnistunut siinä. EU-Suomen valtarakenne teki perussuomalaisista itselleen näkyvän vastustajan. Nyt on helppo ymmärtää miksi. Perussuomalaisten politiikka on samaa kuin vanhojen valtapuolueiden, vain eri paketissa.

Kun valtamedia on vaiennut todellisista rakentavista europolitiikan vaihtoehdoista, se on manannut esille väkivaltaan valmiita ääriliikkeitä. Ne pelaavat unionistien pussiin, koska niistä ei ole todellista vaaraa nykyisen politiikan jatkamiselle.
Tässä kaikessa ei ole juuri mitään uutta. Koko EU-jäsenyys perustuu valheisiin. Suomen oman rahan hävitys ja euron käyttöönotto ovat vertaansa vailla oleva jatkettu petos.

Europolitiikan tulokset näkyvät. Eriarvoisuuden kasvu, rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen, jatkuvat leikkaukset ja julkisen sektorin alasajo. Ahneuden aika.

Mutta kaikella on aikansa. Kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa. Kansalaiset nousevat vastarintaan – jopa Suomessa ennen pitkää. Kellot soivat markkinaliberalismille ja europolitiikalle.

Vallanpitäjät ovat vieneet kansalaisille kuuluvan vallan ja luovuttaneet sen suuryrityksille, -pankeille ja –sijoittajille. Tämän harvainvallan päivät ovat luetut.

Mutta mitä tulee tilalle? Se on tärkeä kysymys. Huono politiikka on avannut portit monenlaisille vaihtoehdoille. Siksi on välttämätöntä, että suomalaisille on tarjolla kestäviä vaihtoehtoja. Onneksi näin on. Me voimme yhdessä toimien huolehtia siitä, että näin myös tulee olemaan. Jos jätämme tässä kuntavaalit sivuun, on tärkeää, että muissa vaaleissa tarjolla on Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden vaihtoehto.

Hyvinvoinnin perustaksi tarvitaan oma raha ja itsenäisyys. Siis ero eurosta ja EU:sta. Suomen turvallisuuden perustaksi tarvitaan itsenäisyyden lisäksi puolueettomuuspolitiikka.

Jotta kaikki pärjäävät, tarvitaan yhteiskuntapolitiikan suunnan muutos. Tuloeroja on kavennettava. Hyvien  terveys- ja koulutuspalvelujen on oltava kaikkien saatavilla. On tärkeää, että kaikki työkykyiset voivat osallistua yhteiskunnan
rakentamiseen.

On syytä kiittää niitä sukupolvia, jotka aikojen saatossa ovat tätä maata rakentaneet ja puolustaneet. Nykyisten suomalaisten harteilla on se, millainen on tulevaisuuden Suomi.

Valtiollinen itsenäisyys on syytä nähdä kansanvallan ja hyvinvoinnin perustana. Nyt itsenäisyys on väliaikaisesti menetetty. Mikä voisi olla ajankohtaisempi tehtävä, kuin työ tuon menetetyn itsenäisyyden palauttamiseksi?

Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja http://ipu.fi

”EU-Suomi elää valheessa ja juhlii olematonta itsenäisyyttä
EU-Suomi ei ole itsenäinen. Itsenäisyydestä luovuttiin, kun maamme liitettiin Euroopan unioniin v. 1995 alusta.”

Omalta osaltani olen ylläolevan suhteen täysin samaa mieltä. Äänestin kansanäänestyksessä liittymistä vastaan, koska mielestäni Euroopan Unioni oli silloin ja on vieläkin enemmän ja vieläkin näkyvämmin kolonialismin uudempi muoto. Suomi ei tarvinut Euroopan Unionia, mutta Unioni tarvitsi nettomaksajia ja lisäresursseja, ja Unionin taustavaikuttajat muita asioita.

Pitää aina muistaa mm. se, että USA aikoinaan torppasi Nordecin jota mm. Mauno Koivisto ajoi. Nyt USA jo sotaharjoittelee Suomen maankamaralla ja ilmatilassa, -huviksensa tietysti. Oregonin ratsumiehethän eivät ole päässeet vielä Suomessa ratsastelemaan, -etenkään Bootsit jalassa…

Kyllä silloin vähän nauratti kun kun tyyppi väänsi kommentteja havainnoistaan. Näin lonkalta vedettynä ko. kentsun elinikäestimaatti puskaolosuhteissa luettaisiin maksimissaan tunneissa.

Unioniin liittymisen lähtökohtina ovat pääasiassa olleet joidenkin yksilöiden poliittisen karriäärin ja sosialistisen kokonaisuuden tavoittelu tai henkilökohtaiset pelot. Kumpikaan ei ole riittävä peruste koko kansakuntaa koskevien asioiden osalta, mutta kuvastaa sinänsä hyvin sitä miltä pohjalta päätöksiä nk. päättäjien taholla tehdään, riippuen siitä, ketkä kulloinkin ovat puikoissa, ymärtämättä kokonaisuutta, Kaikki tarvittava tieto on kyllä ollut saatavilla.

Unioniin liittymisen kosiomenoissa ja niiden lopputulemissa on paljon sellaisia elementtejä, joista neuvottelijat eivät ole edes olleet tietosia puhumattakaan siitä että olisivat osanneet ottaa niitä aiheeksi tai neuvotteluargumenteiksi ylipäätänsä. Voidaan jopa kysyä, oliko neuvottelijoilla edes resursseja tai nk. ”kanttia” hoitaa asioita Suomen hyväksi, tai ymmärtää mistä peliä silloin käydään.

Samaa voidaan sanoa myös menneistä Hornet kaupoista, jotka ovat Teollisuuden Voiman Areva viritysten ohella edustavat maksimaalisiä töppäyksiä mitä ajatella saattaa. Mutta Suomessahan on yrityshalua, ja pienenä kansakuntana silä on varaa tällaisiin munauksiin. Demarien ”kuvaputkitehdasseikkailutkaan” Sorsan johdolla eivät ihan pärjää enää tässä hintaluokassa.

Tässä siis typeryydessä Euroopan Unioinin jäsenenä on ylitetty kaikki tähänastiset recordit. Hornet kauppoja viriteltiin Suomen -90 luvun lama-aikoihin. Mielenkiintoista vai mitä…? Persaukinen kansakunta ostaa kalliimpia koneita kuin johon sillä on varaa, vaikka se ei alunperin edes aikonut sellaisia ostaa, ainakaan ko. tavaramerkkiä.

Voidaan sanoa että Teollisuden Voiman katastrofi ei ole kaatunut veronmaksajien syliin… Aivan niin, -ei vielä. Edessä se on joka tapauksessa. Jokuhan tappiot maksaa tai Teollisuuden Voima Oy menee konkursiin.

Miten nämä littyvät Euroopan Unioniin, ottakoot selvää net, jotka eivät tiedä. Omakohtainen havainto ja ahaa elämys on aina parempi kuin jonkun toisen selitys.

Mitä sitten tulee tähän itsenäisyyteen, jota nyt juhlitaan niin toivossa on hyvä elää… Menetettyä itsenäisyyttä ei kannata juhlia.

Koko kysymys itsenäisyydestä on jotenkin nykyisin propagoidussa muodossa täysin absurdi. Kehitetään illuusiota satavuotisesta itsenäisyydestä, ja samaan hengenvetoon yritetään luoda kuvaa siitä, että talvisota jne. olivat ratkaisevassa asemassa siinä suhteessa.

Rauhanteon tilanteessa Suomi ei mitenkään ollut niskan päällä, tai saneluasemassa sopimusehtojen suhteen. Oli otettava vastaan mitä tuli… -Ja tulikin tietysti, -eikä nk. ”länsimainen kulttuuri ja kullttuuriarvot mitenkään auttaneet siinä tilanteessa. Nuijat saavat nuijien kohtelun.

Kenen sodista oli kysymys…? Nimiäkin on mainittu, Hitler ja Stalin eivät suinkaan olleet ainoat.

Jos Suomella olisi ollut jotain neuvotteluargumentteja, niin Karjalaa, eikä Petsamoa ei olisi menetetty. Näin kuitenkin kävi. Porkkala ja Hankoniemi pakkovuokrattiin pitkälle tulevaisuuteen. Altavastaajan asema on aina vittumainen…

Oli siis täysin toisen osapuolen hyvässä tahdossa se mitä jäi. Muun muuassa se että Suomea ei miehitetty. Voitaisiin nyt kysyä, olisiko kannattanut vuokrata Hankoniemi ja Porkalanniemi sen sijasta, että käydään sotaa, jonka johdosta käytännöllisesti katsoen yksi sukupolvi käytännöllisesti katsoen menetetään yhteiskunnallisesta tuotannosta ja hyvinvoinnista. Tähän voisi nyt vääntää todella provokatiivisen argumentin siitä kenen eduista tai potentiaalisista menetyksistä tässä oli alunperin kysymys, mutta en nyt sitä tee.

Suomen itsenäisydestä nykypäivänä käytävässä propagoinnissa Suomen itsenäisyydestä unohdetaan kokonaan Suomen sodasta ja sen päättymisestä itsenäisyyden julistukseen v. 1917 kulunut aika ja historia. Miten siitä on päädytty tilanteeseen v. 1939 ja miksi. Ja missä olivat silloin nk. ”länsimainen arvomaailma” jne. Entä sitten sodan jälkeen v.-45?, -Eikö mitenkään olisi voinut pientä Suomea armahtaa ”Suurvaltojen taholta”. Kun minä synnyin, Suomessa oli alle 4 miljoona kansalaista. Toisaalta oli hyvä että sotakorvaukset olivat ankarat, Suomi teollistui jne. Asenteet voittajavaltiossa, -eivät suinkaan länsimaiden apu, auttoivat Suomen nousuun, jonka jotkut ovat sitten tyhmyyksissään tai muiden agendojen lumoissa taas tuhonneet. Siinä Euroopan Unioni pähkinänkuoressa, joka ei ole kyennyt edistämään mitään niistä yksittäisten kansakuntien premisseistä, -ainakaan Suomen osalta, joiden turvaamiseksi se on luotu.

Jotta nyt sitten pysyttäisiin taas aiheessa pitkän intron jälkeen, niin jos ei mun vuoksin inn redundanssin vuoksi toistan sen että että EU on kääntynyt omien tarkoitusperiensä irvikuvaksi, tai sitten sillä on alunperinkin ollut nk. ketunhäntä kainalossa.

Nyt pitää vielä lisätä menetetyksiä, anteeksi vain ystävät, että unohtui tässä hässäkässä, myös osia Sallasta menetettiin ja Suomenlahden saaria, -mm. Suursaari ja Tytärsaari. Kaikilta näiltä alueilta, joita tässä ja edellisissä kirjoituksissani on mainittu minulla on tuttavia tai ystäviä.

Olen muissa yhteyksissä erikoisluvalla visiteerannut Suursaaren maisemissa -80 luvulla. Siinä vasta olisi todellinen monikansallinen turistikohde, josta voisi haltijan kanssa neuvotella lievennysmielessä. Missä ovat neuvottelijat? Mieluummin puhutaan Guggenheim- museoista turistikohteina. Woehan Widyy.

Itsenäisyshuumahype on nyt varmaankin jo ohi.

Olin kyllä hetken poissa diplomaattien tv-sisääntulokatselmuksessa. Mutta oliko Venäjän edustusto paikalla. Jos ei ollut, pitää kysyä oliko kutsuttu. Seuraavaksi pitää kysyä että jos oli kutsuttu, olivatko paikalla…

Jos kumpikaan näistä ei toteutunut, pitää sanoa että olemme todellisten ongelmien edessä. EU siinä kehyksessä on kuin munaton sukkahousuissaan pyörivä ”*”.

Miten on näkikö kukaan, -ja mitä.

La campagne de l’Otan contre la liberté d’expression
par Thierry Meyssan

Ceci est une longue histoire qui s’étend sur quinze ans. L’Otan a d’abord tenté de réduire au silence les citoyens qui cherchaient à connaître la vérité sur les attentats du 11-Septembre. Puis, elle s’en est prise à ceux qui contestaient la version officielle des « printemps arabes » et de la guerre contre la Syrie. De fil en aiguille, elle a attaqué ceux qui dénonçaient le coup d’État en Ukraine. Désormais l’Otan fait accuser par une pseudo-ONG ceux qui ont fait campagne pour Donald Trump d’être des agents russes.
Réseau Voltaire | Damas (Syrie) | 5 décembre 2016

Les attentats du 11 septembre 2001 ont été suivis à la fois d’un état d’urgence permanent et d’une série de guerres. Comme je l’écrivais à l’époque, la théorie selon laquelle ils auraient été commandités par des jihadistes depuis une grotte afghane ne résiste pas à l’analyse. Tout laisse à penser qu’ils ont au contraire été organisés par une faction du complexe militaro-industriel.

Si cette analyse est exacte, la suite des événements ne pouvait que conduire à une répression aux États-Unis et dans les États alliés.

Quinze ans plus tard, la blessure que j’ai ouverte ne s’est toujours pas refermée, bien au contraire du fait des événements qui ont suivi. Au Patriot Act et aux guerres du pétrole viennent de s’ajouter les « printemps arabes ». Non seulement la majorité de la population états-unienne ne croit plus ce que dit son gouvernement depuis le 11/9 mais, en votant pour Donald Trump, elle vient d’exprimer son rejet du Système post 11-Septembre.

Il se trouve que j’ai ouvert mondialement le débat sur le 11/9, que j’ai appartenu au dernier gouvernement de Jamahiriya arabe libyenne et que je relate sur place la guerre contre la Syrie. Au départ, l’administration US a cru pouvoir stopper l’incendie en m’accusant d’écrire n’importe quoi pour faire de l’argent et en me touchant là où selon elle cela fait mal, c’est-à-dire au portefeuille. Pourtant mes idées n’ont cessé de se répandre. En octobre 2004, lorsque 100 personnalités US signaient une pétition réclamant la réouverture de l’enquête sur les attentats du 11/9, Washington commençait à prendre peur [1]. En 2005, j’ai réuni à Bruxelles plus de 150 personnalités du monde entier —dont des invités syriens et russes comme l’ancien chef d’état-major des armées de la Fédération, le général Leonid Ivashov— pour dénoncer les néo-conservateurs, montrant que le problème devenait global [2].

Si durant le mandat de Jacques Chirac, l’Élysée s’inquiétait de ma sécurité, l’administration Bush demanda en 2007 au président nouvellement élu Nicolas Sarkozy de m’éliminer physiquement. Lorsque je fus averti par un ami officier à l’état-major de sa réponse positive, je n’avais qu’un seul chemin : l’exil. Mes autres amis —j’étais depuis 13 ans secrétaire national du Parti radical de gauche— me regardèrent incrédules, tandis que la presse m’accusait de sombrer dans la paranoïa. Nul ne vint publiquement à mon secours. Je trouvais refuge en Syrie et sillonnais le monde hors de l’espace Otan, échappant à de nombreuses tentatives d’assassinat ou d’enlèvement. Depuis quinze ans, j’ai ouvert des débats qui se sont généralisés. J’ai toujours été attaqué lorsque j’étais seul, mais lorsque mes idées ont été partagées, ce sont des milliers de gens qui ont été persécutés pour les avoir reprises et développées.

C’est à la même époque que Cass Sunstein (l’époux de l’ambassadrice des États-Unis à l’Onu Samantha Power [3]) rédigea avec Adrian Vermeule pour les universités de Chicago et d’Harvard un mémoire pour lutter contre les « théories de la conspiration » —c’est ainsi qu’ils appellent le mouvement que j’avais initié—. Au nom de la défense de la « Liberté » face à l’extrémisme, les auteurs y définissent un programme pour annihiler cette opposition :
« Nous pouvons facilement imaginer une série de réponses possibles.
– 1. Le gouvernement peut interdire les théories de la conspiration.
– 2. Le gouvernement pourrait imposer une sorte de taxe, financière ou autre, sur ceux qui diffusent de telles théories.
– 3. Le gouvernement pourrait s’engager dans un contre discours pour discréditer les théories du complot.
– 4. Le gouvernement pourrait engager des parties privées crédibles à s’engager dans un contre-discours.
– 5. Le gouvernement pourrait s’engager dans la communication informelle avec les parties tierces et les encourager » [4].

L’administration Obama hésita à choisir publiquement cette voie. Mais, en avril 2009, elle proposa au sommet de l’Otan à Strasbourg-Kehl de créer un service de « Communication stratégique ». De même renvoya-t-elle Anthony Jones de la Maison-Blanche en 2009 parce que le célèbre avocat s’était exprimé sans ambages sur le sujet [5].

Le projet du service de communication stratégique de l’Otan resta dans les cartons jusqu’à ce que le gouvernement letton ne se manifeste. Il fut finalement installé à Riga sous la direction de Janis Karklinš —par ailleurs responsable à l’Onu du Sommet mondial sur la société de l’information et du Forum sur la gouvernance d’Internet—. Conçu par les Britanniques, il inclut des participations de l’Allemagne, de l’Estonie, de l’Italie, du Luxembourg, de la Pologne et du Royaume-Uni. Au début, il se contenta de multiplier les études.

Tout changea en 2014 lorsque le think tank de la famille Khodorkovsky, l’Institute of Modern Russia (Institut sur la Russie moderne) à New York, publia une analyse des journalistes Peter Pomerantsev et Michael Weiss [6]. Selon leur rapport, la Russie aurait déployé un vaste système de propagande à l’étranger. Cependant, plutôt que de se présenter sous un jour favorable comme pendant la Guerre froide, Moscou aurait décidé d’inonder l’Occident en « théories de la conspiration » de manière à créer la confusion générale. Et les auteurs de préciser que ces « théories » ne portent plus uniquement sur le 11-Septembre, mais aussi sur la couverture de la guerre contre la Syrie.

En cherchant à réactiver l’anti-soviétisme de la Guerre froide, ce rapport marquait un basculement des valeurs. Jusque-là, la classe dirigeante US cherchait uniquement à masquer le crime du 11-Septembre en accusant quelques barbus sans importance. Désormais, il s’agissait d’accuser un État étranger d’être responsable des nouveaux crimes que Washington avait commis en Syrie.

En septembre 2014, le gouvernement britannique créa la 77th Brigade ; une unité chargée de contrer la propagande étrangère. Elle comprend 440 militaires et plus d’un milliers de civils venant du Foreign Office incluant le MI6, de la Coopération et de la Stabilisation Unit. On ignore quelles sont ses cibles. Cette brigade travaille avec la 361st Civil Affairs Brigade de l’armée de Terre états-unienne (basée en Allemagne et en Italie). Ces unités militaires étaient utilisées à perturber les sites internet occidentaux tentant de rétablir la vérité aussi bien sur le 11-Septembre que sur la guerre contre la Syrie.

Début 2015, Anne Applebaum (l’épouse de l’ancien ministre de la Défense polonais Radosław Sikorski) créa au sein du Center for European Policy Analysis (Centre d’analyse de la politique européenne) de Washington une unité dénommée Information Warfare Initiative (Initiative sur la guerre de l’Information) [7]. Il s’agissait originellement de contrer l’information russe en Europe centrale et orientale. Elle confia cette initiative à Peter Pomerantsev (déjà nommé) et à Edward Lucas, un des rédacteurs en chef de The Economist.

Même si Pomerantsev est à la fois le co-rapporteur de l’Institute of Modern Russia et le co-responsable de l’Information Warfare Initiative, il ne fait plus référence au 11-Septembre, et ne considère plus la guerre contre la Syrie comme centrale, mais uniquement comme un thème récurrent permettant de supputer l’action du Kremlin. Il concentre ses flèches sur la chaîne de télévision Russia Today et sur l’agence de presse Sputnik ; deux organes publics russes.

En février 2015, le think tank du Parti socialiste français et contact de la National Endowment for Democracy (NED), la Fondation Jean-Jaurès, publie à son tour une Note, Conspirationnisme, un état des lieux [8]. Elle ignore les développements à propos de la Russie et reprend le débat là où Cass Sunstein l’avait laissé. Elle préconise d’interdire purement et simplement aux « conspirationnistes » de s’exprimer. De son côté, la ministre de l’Éducation organisa des ateliers dans les écoles pour mettre en garde les élèves contre les « conspirationnistes ».

Les 19 et 20 mars 2015, le Conseil européen demandait à la Haute-Représentante Federica Mogherini de préparer un plan de « communication stratégique » pour dénoncer les campagnes de désinformation de la Russie à propos de l’Ukraine. Le Conseil ne mentionnait ni le 11-Septembre, ni la guerre contre la Syrie et changeait de cible pour en venir aux seuls événements en Ukraine.

En avril 2015, Madame Mogherini créa au sein du Service européen pour l’action extérieure (EEAS) une unité de Communication stratégique [9]. Elle est dirigée par un agent du MI6 britannique, Giles Portman. Elle distribue à de très nombreux journalistes européens, deux fois par semaine, des argumentaires censés démontrer la mauvaise foi de Moscou ; des argumentaires qui nourrissent abondamment les médias européens.

JPEG – 38.2 ko
Le 20 août 2015, le Centre de communication stratégique de l’Otan est inauguré à Riga sous la direction de Jānis Sārts et en présence du directeur d’une branche de la National Endowment for Democracy, John McCain (ici en conversation avec la présidente lituanienne Dalia Grybauskaitė).
Photo : Gatis Dieziņš

Dès sa création, le Centre de communication stratégique de l’Otan s’adjoignit un service de l’Atlantic Council, le Digital Forensics Research Lab. Un Manuel de communication stratégique fut rédigé par l’Otan. Il vise à coordonner et remplacer tout le dispositif antérieur en matière de Diplomatie publique, de Relations publiques (Public Affairs), de Relations publiques militaires, d’Opérations sur les systèmes électroniques de communication (Information Operations) et d’Opérations psychologiques.

Inspirée par l’Otan, l’ancienne ministre des Affaires étrangères polonaise devenue députée européenne, Anna Fotyga, fit adopter par le Parlement européen le 23 novembre 2016 une résolution sur « la communication stratégique de l’Union visant à contrer la propagande dirigée contre elle par des tiers » [10]. À nouveau, la cible se déplace : il ne s’agit plus de contrer le discours sur le 11/9 (vieux de 15 ans) ni celui sur la guerre contre la Syrie, mais de créer un amalgame entre le discours de contestation des événements ukrainiens et celui de Daesh. On en revient au départ : ceux qui contestaient le 11/9 visaient selon l’Otan à réhabiliter Al-Qaïda, ceux qui font le jeu de la Russie visent à détruire l’Occident comme Daesh. Et peu importe que l’Otan soutienne Al-Qaïda à Alep-Est.

Lancé par un retentissant article du Washington Post, le 24 novembre 2016 [11], un mystérieux groupe Propaganda or Not ? a établi une liste de 200 sites internet —dont Voltairenet.org— prétendument chargés par le Kremlin de relayer la propagande russe et d’intoxiquer l’opinion publique états-unienne au point de l’avoir poussée à voter Trump.

Bien que Propaganda or Not ? ne publie pas les noms de ses responsables, il indique réunir quatre organisations : Polygraph, The Interpreter, le Center for European Policy Analysis et le Digital Forensic Research Lab.
– Polygraph est un site de Voice of America, la radio et télévision publique états-unienne contrôlée par le Broadcasting Board of Governors.
– The Interpreter est la revue de l’Institute of Modern Russia, désormais diffusée par Voice of America.
– Le Center for European Policy Analysis est un pseudopode de la National Endowment for Democracy (NED) dirigé par Zbigniew Brzeziński et Madeleine Albright.
– Enfin le Digital Forensic Research Lab est un programme de l’Atlantic Council.

Dans un document diffusé par Propaganda or Not ?, cette pseudo-ONG issue d’associations financées par l’administration Obama nomme l’ennemi : la Russie. Elle l’accuse d’être à l’origine du mouvement pour la vérité sur le 11/9 et des sites internet de soutien à la Syrie et à la Crimée.

Le Congrès des États-Unis a voté le 2 décembre 2016 une loi interdisant toute coopération militaire entre Washington et Moscou. En quelques années, l’Otan a réactivé le maccarthysme.
Thierry Meyssan
Facebook Twitter Delicious Seenthis Digg RSS
Documents joints

Complaint ”Voltaire Network International” vs ”Prop or Not ?”

Plainte déposée devant l’Inspecteur général du département d’Etat. Réseau Voltaire International, 2 décembre 2016.

(PDF – 43.4 ko)

[1] « 100 personnalités contestent la version officielle du 11 septembre », Réseau Voltaire, 26 octobre 2004.

[2] « Axis for Peace », Réseau Voltaire.

[3] « La face cachée de l’Administration Obama », par Thierry Meyssan, Réseau Voltaire, 10 novembre 2015.

[4] « Conspiracy Theories », Cass R. Sunstein & Adrian Vermeule, Harvard Law School, January 15, 2008.

[5] « 11-Septembre : Obama congédie un de ses conseillers », Réseau Voltaire, 8 septembre 2009.

[6] « The Menace of Unreality : How the Kremlin Weaponizes Information, Culture and Money », Peter Pomerantsev & Michael Weiss, The Interpreter/ Institute of Modern Russia, 2014.

[7] Information Warfare Initiative, site officiel.

[8] « L’État contre la République », par Thierry Meyssan, Réseau Voltaire, 9 mars 2015.

[9] « La propagande de l’UE contre la Russie », Réseau Voltaire, 5 juillet 2016.

[10] « Résolution du Parlement européen sur la communication stratégique de l’Union visant à contrer la propagande dirigée contre elle par des tiers », Réseau Voltaire, 23 novembre 2016.

[11] “Russian Propaganda Effort Helped Spread ’Fake News’ During the Election, Experts Say”, Craig Timberg, The Washington Post, November 24, 2016.
Thierry Meyssan

Source : « La campagne de l’Otan contre la liberté d’expression », par Thierry Meyssan, Réseau Voltaire, 5 décembre 2016, http://www.voltairenet.org/article194324.html

The NATO campaign against freedom of expression
by Thierry Meyssan

This is a long story which extends over fifteen years. NATO first attempted to silence those citizens who were trying to discover the truth about the attacks of 11 September 2001. Then it turned on those who contested the oficial version of the «Arab Springs» and the war against Syria. One thing leading to another, it then attacked those who denounced the coup d’état in Ukraine. Now NATO is behind the accusations by a pseudo-NGO that the people who campaigned for Donald Trump are Russian agents.
Voltaire Network | Damascus (Syria) | 5 December 2016
Español français Deutsch русский ελληνικά Português Türkçe عربي
+

JPEG – 37 kb
Logo of the NATO Centre for Strategic Communication

The attacks of 11 September 2001 were followed by a permanent state of emergency and a series of wars. As I wrote at the time, the theory that they were directed by a group of jihadists from a cave in Afghanistan does not stand up to analysis. On the contrary, everything points to the conclusion that the attack were organised by a faction of the military-industrial complex.

If this analysis is correct, the course of events could only lead to repression in the United States and the Allied states.

Fifteen years later, the wound that I opened is still not shut – in fact the opposite is true, given the events that followed. The «Arab Springs» were added to the Patriot Act and the oil wars which followed. Not only does the majority of the US population no longer believe what the government has been telling it since 9/11, but by voting for Donald Trump, it has expressed its rejection of the post-9/11 system.

It so happens that I opened the debate on 9/11 to the world, that I was part of the last government of the Libyan Arab Jamahiriya, and that I report on the war against Syria from the ground. At first, the US administration thought that they could extinguish the blaze by accusing me of writing contentious rubbish for money, hitting me where they thought it would hurt most, in other words, my wallet. And yet my ideas have never ceased to spread. In October 2004, when 100 US personalities signed a petition demanding the re-opening of the enquiry on the attacks of /9/11, Washington began to worry [1]. In 2005, in Brussels, I gathered more than 150 personalities from all over the world – including Syrian and Russian guests such as the ex-Chief of Staff for the Federation armies, General Leonid Ivashov – to denounce the neo-conservatives, and demonstrate that the problem was becoming global [2].

While during the mandate of Jacques Chirac, the Elysée worried about my safety, in 2007 the Bush administration asked newly-elected President Nicolas Sarkozy to have me physically eliminated. When I was warned by a friend, an officer of the Staff, that Sarkozy’s response had been positive, there was only one way out left to me – exile. My other friends – for thirteen years I had been the national secretary of the Parti Radical de Gauche – stared at me in disbelief, while the Press accused me of spiralling into paranoïa. No-one came publicly to my help. I found refuge in Syria, and travelled the world outside of NATO territory, escaping numerous assassination or kidnap attempts. For the last fifteen years, I have been opening debates which have become generalised. I have always been attacked when I was alone, but when my ideas have been shared, thousands of people have been persecuted for having analysed and developed them.

It was during this same period that Cass Sunstein (husband of US ambassador to the UNO, Samantha Power [3]) wrote a mémoire with Adrian Vermeule for the universities of Chicago and Harvard concerning the struggle against «conspiracy theories» – the name they gave to the movement I had initiated. In the name of the defence of «Liberty» confronted by extremism, the authors defined a programme to annihilate this opposition :

«We can easily imagine a series of possible reponses.
– 1. The government could forbid conspiracy theories.
– 2. The government could impose a sort of tax, financial or other, on those who distribute such theories.
– 3. The government could engage in counter-discussion to discredit conspiracy theories.
– 4. The government could engage credible private parties in a counter-discussion.
– 5. The government could engage in informal communication with third parties and encourage them» [4].

The Obama administration hesitated to publicly choose this path. But in April 2009, at the NATO summit in Strasbourg-Kehl, it proposed to create a «Strategic Communication Service». It also fired Anthony Jones from the White House in 2009, because the famous lawyer had spoken bluntly on the subject [5].

The project for NATO’s Strategic Communication Service slept in boxes until the Latvian government manifested itself. It was finally set up in Riga under the direction of Janis Karklinš – who was also an executive at the UNO World Summit on the Information Society and the Forum on the Governance of the Internet. Conceived by the British, it included participations from Germany, Estonia, Italy, Luxembourg, Poland and the United Kingdom. In the beginning, it limited itself to producing an increasing number of studies.

Everything changed in 2014 when the Khodorkovsky family think tank, the Institute of Modern Russia in New York, published an analysis by journalists Peter Pomerantsev and Michael Weiss [6]. According to their report, Russia had deployed a vast propaganda system abroad. However, rather than presenting themselves in a favourable light, as they had sone during the Cold War, Moscow had allegedly decided to inundate the West with «conspiracy theories» in order to create general confusion. And the authors also specified that these «theories» no longer concerned just 9/11, but also the coverage of the war against Syria.

By seeking to reactivate the anti-Soviet feelings of the Cold War, this report marked a turning-pont in values. Until then, the US ruling class had sought only to mask the crime of 11 September, by accusing a handful of insignificant «beards». From now on, the aim was to accuse a foreign state of being responsible for the crimes committed by Washington in Syria.

In September 2014, the British government created the 77th Brigade, a unit tasked with countering foreign propaganda. It was composed of 440 soldiers plus a thousand civilians from the Foreign Office, including MI6, and the Co-operation and Stabilisation Unit. We do not know what their targets were. This brigade worked with the 361st Civil Affairs Brigade of the US Land Army (based in Germany and Italy). The military units were used to disturb Western Internet sites which were trying to establish the truth about 11 September as well as the war against Syria.

At the start of 2015, Anne Applebaum (wife of the Polish ex-Minister for Defence, Radosław Sikorski), created within the Washington Center for European Policy Analysis a unit called the Information Warfare Initiative [7]. It was originally intended to counter Russian information in Central and Eastern Europe. It entrusted Peter Pomerantsev (mentioned above) with this initiative, as well as Edward Lucas, one of the chief editors of The Economist.

Even though Pomerantsev was both the co-reporter for the Institute of Modern Russia and the assistant chief executive of the Information Warfare Initiative, he no longer mentioned 9/11, and no longer considered the war against Syria to be central, but only as a recurring theme which enabled him to speculate about the actions of the Kremlin. He concentrated his attacks on the TV channel Russia Today and the Press agency Sputnik, two Russian public organisms.

In February 2015, the Fondation Jean-Jaurès, think tank of the French Socialist Party and contact for the National Endowment for Democracy (NED), published in its turn a Note, Conspirationism, state of play [8]. It ignored the developments concerning Russia, and picked up the debate where Cass Sunstein had left it. She recommended, purely and simply, to forbid the «conspiracy theorists» to express themselves. From his side, the Minister of Education organised workshops in schools to warn school-children against these «conspirationists ».

On 19 and 20 March 2015, the European Council asked the High Representative Federica Mogherini to prepare a plan of «strategic communication» to denounce the Russian disinformation campaigns concerning Ukraine. The Council mentioned neither 9/11 nor the war against Syria, and changed targets to concentrate exclusively on the events in Ukraine.

In April 2015, Madame Mogherini created within the European External Action Service (EEAS) a Strategic Communications Unit [9]. She was directed by an agent of the British MI6, Giles Portman. Twice a week, she distributed to a large number of European journalists arguments which were supposed to demonstrate Moscow’s bad faith – arguments which went on to supply the European media with an abundance of fodder.

JPEG – 38.2 kb
On 20 August 2015, NATO’s Centre of Strategic Communication was inaugurated in Riga under the direction of Jānis Sārts, and in the presence of the director of a branch of the National Endowment for Democracy, John McCain (seen here in conversation with Lithuanian President Dalia Grybauskaitė).
Photo : Gatis Dieziņš

From its creation, NATO’s Centre of Strategic Communication incorporated a service of the Atlantic Council, the Digital Forensics Research Lab. A Manual of Strategic Communication was drawn up by NATO. It was intended to co-ordinate and replace the old system in terms of Public Diplomacy, Public Relations (Public Affairs), Public Military Relations, Operations on Electronic Communication Systems (Information Operations) and Psychological Operations.

Inspired by NATO, on 23 November 2016, the Polish ex-Minister for Foreign Affairs and now European Deputy, Anna Fotyga, forced through the European Parliament a resolution about «Strategic Communication of the Union aimed at countering propaganda directed against her by third parties» [10]. Once again the target had been displaced – it was no longer a case of countering the dispute over 9/11 (now 15 years old), nor that of the war against Syria, but to create an amalgam between the contesting positions on the events in Ukraine, and Daesh. So we had come full circle – according to NATO, those who contested 9/11 were attempting to rehabilitate al-Qaïda, and those who were playing Russia’s game were attempting to destroy the West, like Daesh. And so what if NATO supports al-Qaïda in East Aleppo?

Launched by a resounding article in the Washington Post, on 24 Novembre 2016 [11], a mysterious group entitled Propaganda or Not? established a list of de 200 Internet sites – including Voltairenet.org – who were allegedly tasked by the Kremlin with relaying Russian propaganda and intoxicating US public opinion to the point where they elected Donald Trump.

While Propaganda or Not? does not publish the names of its directors, it does indicate that it unites four organisations – Polygraph, The Interpreter, the Center for European Policy Analysis and the Digital Forensic Research Lab.

– Polygraph is one of the sites of Voice of America, the US public radio and television organisation controlled by the Broadcasting Board of Governors.
– The Interpreter is a magazine of the Institute of Modern Russia, now broadcast by Voice of America.
– The Center for European Policy Analysis is a pseudopod of the National Endowment for Democracy (NED) directed by Zbigniew Brzeziński and Madeleine Albright.
– And finally, the Digital Forensic Research Lab is a programme of the Atlantic Council.

In a document distributed by Propaganda or Not?, this pseudo-NGO, born of associations financed by the Obama administration, clearly names its enemy – Russia. It accuses Russia of having been the origin of the 9/11 Truth Movement and the Internet sites supporting Syria and Crimea.

On 2 December 2016, the United States Congress voted a law forbidding all military co-operation between Washington and Moscow. In the space of a few years, NATO has re-activated MacCarthyism.
Thierry Meyssan

Translation
Pete Kimberley
Facebook Twitter Delicious Seenthis Digg RSS
Attached documents

Complaint by Voltaire Network International vs Prop or Not ?

The complaint was handed to the Inspecteur Général of the State Département. Réseau Voltaire International, 2 décembre 2016.

(PDF – 43.4 kb)

[1] “100 Personalities Contest the Official Version on September 11”, Voltaire Network, 26 October 2004.
[2] «Axis for Peace», Voltaire Network.
[3] « La face cachée de l’Administration Obama », par Thierry Meyssan, Réseau Voltaire, 10 novembre 2015.
[4] « Conspiracy Theories », Cass R. Sunstein & Adrian Vermeule, Harvard Law School, January 15, 2008.
[5] « 11-Septembre : Obama congédie un de ses conseillers », Réseau Voltaire, 8 septembre 2009.
[6] «The Menace of Unreality: How the Kremlin Weaponizes Information, Culture and Money», Peter Pomerantsev & Michael Weiss, The Interpreter/ Institute of Modern Russia, 2014.
[7] Information Warfare Initiative, official site.
[8] “The State Against The Republic”, by Thierry Meyssan, Translation Roger Lagassé, Voltaire Network, 13 March 2015.
[9] “EU propaganda against Russia”, Translation Roger Lagassé, Voltaire Network, 6 July 2016.
[10] “European Parliament Resolution on EU strategic communication to counteract propaganda against it by third parties”, Voltaire Network, 23 November 2016.
[11] “Russian Propaganda Effort Helped Spread ’Fake News’ During the Election, Experts Say”, Craig Timberg, The Washington Post, November 24, 2016.

Diabolik,

Olen monessa suhteessa samaa mieltä kanssasi, ja erityisesti minua miellytti tämä kannanottosi:

”TIetenkin tämä kaikki on jälkiviisautta eikä muuta mennyttä muuksi, mutta mielestäni on tärkeää tuoda esille ne tapahtumat/päätökset joissa Suomi toimi typerällä ja lyhytnäköisellä tavalla.”

Tapahtumien selvittelyt jäkikäteenkin ovat erittäin oleellisia vaikka olisivatkin jälkiviisautta, siitä syystä, että sillä voidaan välttyä tekemästä samoja virheitä uudestaan… Toivottavasti. Kaikki merkit eivät kyllä viittaa siihen. Hieman toisissa kehyksissä olaan sotkeutuneita vähän samankaltaisiin kuvioihin.

Yleensä julkiset selvittelyt tyrehtyvät siihen, että sanotaan että nyt ei ole tarvetta hakea syyllisiä, jne… Joka tietysti tapahtuu sen pelossa, että oma kuppikunta joutuisi maalitauluksi.

Joo näin se valitettavasti usein menee!