Mikä RKP:n suomenruotsalaisissa mättää? Suomenruotsalaisen mielipide

Olen reilut pari vuosikymmentä ollut suomenruotsalaisten ja sen myötä RKP:n ympäröimä. Synnyin kunnassa, joka on RKP:n hallussa, ja on tainnut olla koko elämäni ajan sen hallussa. En ole kuitenkaan koskaan kannattanut RKP:tä ja sen liberaaleja näkemyksiä. Kuitenkin vasta äskettäin oikeasti tiedostin, kuinka vääristynyt ajatusmaailma heillä on.

Ensinnäkin, tämä ei ole teksti jokaisesta suomenruotsalaisesta, eikä ruotsin kieltä vastustava teksti. Tämä ei ole teksti esimerkiksi niistä suomenruotsalaisista, jotka äänestävät ja tukevat muita puolueita kuin RKP. Tämä ei ole teksti niistä, erityisesti vanhempien ikäluokkien suomenruotsalaisista, jotka äänestävät RKP:tä vain koska se on perinne. Tämä ei ole myöskään teksti niistä suomenruotsalaisista, jotka ilmoittavat kannattavansa RKP:tä ollessaan muiden suomenruotsalaisten joukossa, vain koska niin kuuluu suomenruotsalaisena tehdä, tai jotka äänestävät kyseistä puoluetta vain kielikysymyksen takia. Tämä teksti koskee niitä suomenruotsalaisia, jotka aidosti tukevat RKP:tä ja sen liberaaleja näkemyksiä, ja heitä on suomenruotsalaisten joukossa paljon. En arvostele heitä millään tavalla ihmisinä, vaan poliittisina yksilöinä.

Olisi helppoa vastata otsikossa esittämääni kysymykseeni, että liberalismi on se joka mättää otsikossa mainitussa ryhmässä. En tarvitse enkä aio tämän tekstin kohderyhmälle opettaa liberalismin vaaroista avoimine rajoineen ja ydinperheen tuhoamisineen, mutta mitä voin tehdä on antaa elämänkokemuksen kautta kertynyttä tietoa siitä miten suomenruotsalaiset liberaalit eroavat muista liberaaleista, jos tällaista eroa on olemassa.

Tehdään yksi asia heti selväksi. Kaikki suomenruotsalaiset eivät ole rikkaita. Ei todellakaan. Olemme tavallisia arjen raatajia, jotka joudumme tekemään työtä siinä missä muutkin suomalaiset. Erittäin harva meistä omistaa purjevenettä, luksusautoja, huviloita tai vastaavanlaisia rikkaille kohdistettuja asioita. Se miksi suomenruotsalaisia ryhmänä luullaan rikkaiksi perustuu todennäköisesti siihen, että taidamme olla yliedustettuina Suomen yhteiskunnan korkeimmissa asemissa.

Miksi saatamme sitten olla yliedustettuina näissä asemissa? Monet voisivat ajatella että meitä suositaan jollain tavalla, mutta tämä ei pidä sellaisenaan paikkaansa. Meitä nähdään monesti korkeassa asemassa sen takia että pidämme toisistamme huolta. Paras esimerkki tästä on Svenska Kulturfonden, joka kerää yhteen n. 480 säätiötä ja joka viime vuonna jakoi ulos 34 miljoonan euron verran tukia vahvistakseen suomenruotsalaisten asemaa Suomen yhteiskunnassa. Rahat tulevat siis niiltä suomenruotsalaisilta, jotka ovat historian aikana pärjänneet hyvin ja jotka antavat omaisuutensa tai osan omaisuudestaan pois jotta he näin pystyvät auttamaan muitakin suomenruotsalaisia. Tällä tavalla taidamme muihin suomalaisiin verrattuna saada esimerkiksi helpommin korkeakoulupaikkoja, kun niille löytyy omaa rahoitusta ja tukia suorittaa korkeakouluopiskeluja.

YLLÄ MAINITTU RAHOITUSJÄRJESTELMÄ ja sen tarjoamat paremmat mahdollisuudet saada korkeakoulututkintoja tarkoittavat puolestaan sitä, että pääsemme näiden tutkintojen kautta helpommin myös yhteiskunnassa korkeisiin asemiin. Se että pidämme toisistamme huolta tarkoittaa myös sitä, että jo korkeassa asemassa oleva suomenruotsalainen pystyy antamaan vapautuneet työnpaikat helpommin toiselle suomenruotsalaiselle kuin kenellekään muulle. Tätä järjestelmää edesauttaa myös se tosiasia, että meitä on niin vähän, että tunnemme toisiamme melkein aina jonkun yhteisen tutun kautta. Suomenruotsalaisten vähemmistöasema on tällä tavalla auttanut meitä. Se että pidämme toisistamme huolta on myös jotain, jossa muut suomalaiset voisivat ottaa meistä mallia.

Ongelma RKP:n ja sen liberaalien suomenruotsalaisten kannattajien kanssa on se että he väittävät ja luulevat ajavansa suomenruotsalaisten ja muiden vähemmistöjen asioita. Samalla kun he väittävät ajavansa vähemmistöjen asioita he kuitenkin tukevat vähemmistöjen tuhoamista liberaalien ajatuksiensa kautta. Vaikka liberaalit eivät sitä tiedosta, kaikkien kulttuurien sekoittamisen lopputulos saattaa nimittäin olla vähemmistöjen kulttuurien tuhoutuminen. He mukamas ajavat vähemmistöjen asemia samalla kun he tuhoaisivat eivät vain itseään mutta myös maailmassa vähemmistössä olevat muut viisi miljoonaa suomalaista. Joten lopulta RKP:läisiä liberaaleja vaivaa se sama asia kuin muitakin liberaaleja; he elävät pikku kuplassaan jossa kaikki on hyvin ja jossa he luulevat aina olevansa oikeassa. Muille ajatuksille ei tässä kuplassa ole tilaa, sillä siellä yhdessäolosta kumpuava hyvä tunne peittää todellisuuden alleen.

Tämä tuli viimeistään esille 19.11.2016, kun kävin ensimmäistä kertaa elämäni aikana vapaaehtoisesti RKP:n järjestämässä tapahtumassa. RKP-nuorilla oli koko päivän kestävä seminaari suurvaltapolitiikasta, jossa aamupäivällä puhuttiin nimenomaan suurvalloista ja heidän vallastaan ja iltapäivällä Yhdysvaltojen presidentinvaaleista. Vapaaehtoisesti siis mutta myös vastentahtoisesti sinne menin huomattuani, että molempien osioiden päätteeksi puheenvuoro annettaisiin yleisölle, ja osittain myös saadakseni hyvät naurut.

Jälkimmäiseen en pettynyt. Aamupäivällä paikalle kutsutut professorit ja muut niin sanotut asiantuntijat ohjasivat kaikki huonot asiat maailmassa Venäjän piikkiin ja iltapäivällä itkettiin kuorossa Trumpista pari tuntia putkeen, yleisön kannustaessa. Kun lopulta päästiin yleisön puheenvuoroihin, sain huomata, etteivät liberaalit vieläkään puheistaan huolimatta tue sananvapautta ja sitä, että jokaista ihmistä kohdeltaisiin samalla tavalla heidän taustastaan ja mielipiteistään riippumatta.

OLIN AJATELLUT PITÄÄ samanlaisen lyhyen puheen kuin pari muutakin henkilöä yleisön joukosta ennen minua, ensimmäisen osion jälkeen, mutta tein näköjään virheen ilmaistuani esittäytymiseni jälkeen olevani paikalla puhumassa hiljaisen enemmistön puolesta. Heti tämän sanottuani nimittäin keskustelutilaisuutta vetävä henkilö ja RKP-nuorten hallituksessa oleva henkilö katsoivat toisiaan ja sanoivat, ettei nyt oteta puheenvuoroja ja että minun pitäisi esittää kysymykseni (puheenvuorojen piti päättyä kysymyksiin) paikalla olleille asiantuntijoille. Siinä vaiheessa olin jo kuitenkin istunut tunteja kuuntelemassa heidän propagandaansa ja korotin ääntäni ja kysyin, että tätäkö te liberaalit tarkoitatte sananvapaudella ja sillä että olette valmiita sietämään jokaisen henkilön mielipiteitä. Tämähän johti siihen että tämä hallituksen jäsen pyysi jo minua poistumaan, siihen että pari mieshenkilöä nousi yleisön joukosta ylös heittäkseen minua kirjaimellisesti ulos ja siihen että puheenvuoro yritettiin jo antaa seuraavalla henkilölle. Ilmoitettuani, että soitan poliisille jos nämä miehet edes koskevat minuun, tämä nimeltä mainitsematon hallituksen jäsen päätti antaa minulle (jopa) minuutin aikaa puhua.

Siinä vaiheessa viha kohtelustani yhdistettynä minun jo ennestään suureen mörkööni yleisön edessä puhumisen suhteen olivat sekoittaneet minut täysin muistiinpanoistani, jolloin koko puheenvuorosta tuli pannukakku. Lopulta oli kuitenkin ihan sama mitä sanoin, sillä RKP:n liberaalit suomenruotsalaiset olivat jo ehtineet näyttää todelliset kasvonsa. Olen vähemmistön asemassa tässä RKP:n johtamassa suomenruotsalaisessa vähemmistössä, muttei heitä oikeasti kiinnosta vähemmistöjen asema vaan se että he itse tulisivat joka aamu herättyään onnellisiksi siitä että he saavat elää omassa liberaalisessa suomenruotsalaisessa kuplassaan.

(Mainitsemisen arvoista: Sain jäädä iltapäiväosiollekin luvattuani pysyä hiljaa koko lopputapahtuman ajan. Kielivalinta oli seminaarissa mielenkiintoinen, sillä se käytiin enimmäkseen englanniksi, vaikkei paikalla ollutkaan kuin suomenruotsalaisia RKP:läisiä, jotka väittävät tukevansa ruotsin kielen asemaa tässä valtiossa.)

Kirjoittaja on valtiotieteiden opiskelija.

Lisätietoja

RKP ja mitä asioita se ajaa: http://www.sfp.fi/fi/content/verksamhet

Svenska Kulturfonden: http://www.kulturfonden.fi/suomeksi/