Sananvapaudesta

”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. (…)” (Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentti).

”Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin.” (Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta [HE 309/1993])

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) annettiin 13 päivänä kesäkuuta 2003, ja laki tuli voimaan 1.1.2004. Lakia (jäljempänä: sananvapauslaki) sovelletaan Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan. Sananvapauslain tarkoituksena oli antaa tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa (SananvapausL 1 § 2 mom.).

Vastineoikeus ja oikaisuoikeus

Yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa. (8 §)

Yksityisellä henkilöllä, yhteisöllä ja säätiöllä sekä viranomaisella on oikeus saada aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa esitetty itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto oikaistuksi samassa julkaisussa tai asianomaisen ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa, jollei tiedon oikaiseminen virheen vähäisyyden vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta. (9 §)

Pääministerin menettelystä

Pääministerin olisi Yleisradion sananvapauskriisiin johtaneessa tapauksessa tullut tyytyä käyttämään sananvapauslaissa tarkoitettuja oikaisukeinoja (vastineoikeus ja/tai oikaisuoikeus). Toisin sanoen, menettely (pääministerin Ylelle ilmaisema suuttumus, Ylen toimittajalle ja vastaavalle päätoimittajalle lähetetty sarjaviestintä, jatkuva painostavaksi koettu palaute toimittajalle, ”luottamus Yleen nolla”-ilmoitus jne.), johon pääministeri on mediatietojen mukaan turvautunut, näyttää kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet huomioon ottaen yhden valtiomahdin (toimeenpanovalta) moitittavalta painostavalta puuttumiselta ”neljännen valtiomahdin” (media) toimivallan (tiedotusvälineiden vapaus, medianvapaus) käyttöön.

JSN

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta.

Julkisen sanan neuvosto perustettiin 1968. Yleisradio Oy kuuluu sopimuksen allekirjoittajiin.

Journalistin ohjeista

”Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä” (Journalistin ohjeet, JO). Journalistin ”[o]hjeet koskevat kaikkea journalistista työtä” (ibid.).

”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu” (JO n:o 1).

”Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille” (JO n:o 2).

”Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä” (JO n:o 3).

Ylen käytännöstä

”Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu” (Ylen ajankohtaistoimituksen entinen esimies Jussi Eronen HS 15.12.2016)

”Eronen arvostelee kovin sanoin Ylen vastaavaa päätoimittajaa Atte Jääskeläistä, joka Erosen mielestä suojelee erityisesti Sipilää. ”Päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja – etenkin pääministeriä – kaikkein varovaisimmin”.

”Olen tehnyt valtakunnallisia uutisia 20 vuoden ajan, enkä ole missään muualla nähnyt tällaista toimituskulttuuria. Se tapa, jolla päälliköt Yleisradiossa suhtautuvat tutkivaan journalismiin, on äärimmäisen lannistava. Mikä tahansa aihe, joka käsittelee eduskuntaa, pääministeriä tai keskustaa, juuttuu koneistoon pitkäksi aikaa” (ibid.)

”Erosen mukaan Jääskeläinen puuttui Ylen uutisointiin heti, kun pääministeri Sipilä soitti Jääskeläiselle Ylen julkaisemasta Katera Steel -uutisesta. Eronen kertoo, että Jääskeläinen teki useita muutoksia, ja ilmoitti hänelle asiasta alaisensa välityksellä.

– Hän muutti otsikon, poisti faktaa jutusta, poisti paikkaansa pitävän grafiikan ja muutteli asiajärjestystä, eikä keskustellut tästä lainkaan jutun tehneiden toimittajien kanssa, tai minun, joka olin näiden toimittajien esimies” (IS 15.12.2016).

Salla Vuorikosken eron taustalla on hänen itsensä mukaan viime kädessä uutisointi Juha Sipilän sukulaisten Katera Steel -yhtiön yhteydestä Terrafameen.

Vuorikoski koki, että talon johto halusi suitsia toimittajien työtä jäädyttämällä poliittisesti herkän aiheen käsittelyn.

– Talon ei johto antanut mahdollisuuksia tehdä journalistista työtä, kun kyse oli poliittisesta aiheesta.

Käytännössä johto hyllytti aihetta koskevat, osin ilmeisesti jo tehdyt, jatkojutut” (IL 14.12.2016).

Helsingin Sanomien (HS) verkkolehden (1.12.2016) mukaan ”ainakin neljä Ylen työntekijää sanoo, että pääministeri Sipilän uutisointia koskevia rajoituksia perusteltiin journalististen syiden lisäksi ’muilla syillä’”.

HS on todennut muun ohella seuraavaa:

”[Baba] Lybeck pitää erikoisena ohjeistusta, ettei Päivärinta saa kertoa ’Ylen sisällä, Ylen ulkopuolella ja somessa’, että pääministeri on perunut tulonsa. Hän pitää kohtuuttomana myös Pressiklubi-juontaja Ruben Stillerin saamaa, myöhemmin peruttua varoitusta” (HS:n verkkolehti 1.12.2016). HS jatkaa: ”Yksinkertaisesti, vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläisen selitykset toiminnastaan ovat mielestäni kestämättömät ja herättävät suurta huolta Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan riippumattomuudesta. Luottamukseni Jääskeläiseen mureni täysin nähtyäni tämän haastattelun enkä koe, että hän voi jatkaa Ylen vastaavana päätoimittajana.”

Laki Yleisradio Oy:stä (1380/1993)

Yleisradio Oy on lain 7 §:n mukaista julkista palvelua liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla harjoittava osakeyhtiö. Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin.

”Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti: 1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;” (7 §:n 2 mom.).

Kansanvaltaan (demokratia) kuuluu olennaisena osana perustuslaissa turvattu sananvapaus.

On ilmeistä, että esillä olevassa sananvapauskriisissä Yleisradio ei ole halunnut noudattaa tai kyennyt noudattamaan sille laissa asetettua kansanvallan tukemisen velvoitetta.   

Yleisradion hallintoneuvoston tehtävät

Hallintoneuvoston tehtävänä on muun ohessa ”3) huolehtia ja valvoa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi;” (6 §:n 1 mom.).

On selvää, että hallintoneuvosto on epäonnistunut kyseisessä tehtävässään sikäli kuin on kysymys mainitussa lainkohdassa (6 §:n 1 momentin 3 kohta) tarkoitetusta valvontatehtävästä. 

”Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa omaksutun vakiintuneen tulkinnan mukaan Yleisradio Oy kuuluu oikeusasiamiehen toimivaltaan siltä osin kuin kyse on Yleisradiosta annetun lain (jäljempänä yleisradiolain) 7 §:ssä tarkoitetusta julkisen palvelun tehtävästä” (Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 16.5.2016 Dnro 5018/4/15).

Huom! Yleisradion sananvapauskriisi on saatettu Eduskunnan oikeusasiamiehen tutkittavaksi siltä osin kuin on kysymys Yleisradiosta annetun lain 7 §:ssä tarkoitetusta julkisen palvelun tehtävästä (kansanvallan tukeminen sananvapaus mukaan lukien) ja sitä koskevasta hallintoneuvoston suoritettavasta valvonnasta..

Ylen sananvapauskriisi, kronologia

2011

Ylen ajankohtaisohjelmat siirtyvät Jääskeläisen alaisuuteen vuoden 2011 alusta. Jääskeläinen johtaa myös Ylen urheilua ja suomenkielistä aluetoimintaa.

Ylen ajankohtaistoimituksen toimittaja Timo Harakka valmistelee suureen toimituskokoukseen muistion, jonka mukaan ”päätoimittaja Atte Jääskeläinen on viime kuukausina puuttunut Ylen Ajankohtaistoimituksen juttuihin tavalla, joka on toisaalta aiheuttanut pelkoa journalismimme riippumattomuuden puolesta ja toisaalta viestinyt epäluottamusta toimittajien ammattitaitoa ja etiikkaa kohtaan”. Muistion mukaan Jääskeläiseltä tullut viesti on, että ”poliitikkoja ei pidä ärsyttää. Jos täytyy valita, toimituksen johto on vallanpitäjien eikä journalistien puolella”.

Muistiossa viitataan muun muassa Ylen Ajankohtaisen kakkosen juttuun, jossa poliisin esitutkintamateriaalin pohjalta luotiin virheellinen kuva siitä, miten keskustataustaisen Nuorisosäätiön rahaa oli päätynyt ehdokkaille. Lisäksi muistiossa viitattiin muun muassa siihen, että Jääskeläisen päätöksellä viivytettiin juttua, joka olisi ennakoinut perussuomalaisten jytkyä vaaleissa.

2014

Lokakuussa Ylen Silminnäkijä julkaisee dokumentin vanhoillislestadiolaisuudesta otsikolla ”Tavoitteena taivaspaikka”. Ohjelmaan yritetään useaan otteeseen saada myös keskustan puheenjohtajan, lestadiolaisuushaara Rauhan Sanan jäsenen Juha Sipilän haastattelu. Sipilä ei suostu.

Marraskuussa 2016 selviää, mitkä Ylen ohjelmat ovat erityisesti ärsyttäneet Sipilää. Tämä käy ilmi sähköposteista, joilla pääministeri Sipilä pommittaa Ylen toimittaja Salla Vuorikoskea. Sipilä mainitsee muun muassa ”lestadiolaisjutut” ja ”yrityksen tuulesta temmatut työsuojelujutut”. Päätoimittaja Jääskeläinen kertoo 3. joulukuuta 2016 Demokraatin haastattelussa, että Sipilä on antanut palautetta jutuista, jotka ovat koskeneet hänen henkilökohtaista varallisuuttaan, yritystaustaansa tai uskonnollista vakaumusta.

Marras–joulukuussa eduskunnassa puidaan tasa-arvoista avioliittolakia. Päätoimittaja Jääskeläinen ohjeistaa toimitusta käyttämään lakiesityksestä muuta nimitystä kuin tasa-arvoinen avioliittolaki. Jääskeläisen mukaan tuo nimitys luo lakiesityksestä vahvasti positiivisia mielikuvia, eikä Yle voi sitä käyttää, koska se hänen mielestään on kannanotto lakiesitykseen.

Loppuvuonna 2014 Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa toteutettiin suuri organisaatiouudistus. Henkilöstö joutui hakemaan uudestaan omia työpaikkojaan. Organisaatiouudistus aiheutti Ylen sisällä paljon tyytymättömyyttä. Monet kokivat, ettei työnantaja kuunnellut työntekijöitä. Asiaa puitiin myös julkisuudessa, koska esimerkiksi tunnettu uutisankkuri Arto Nurmi poistettiin ruudusta.

2015

Helmikuussa Yle kertoo, että Ajankohtainen kakkonen lopetetaan ja Silminnäkijä siirretään verkkoon. Verkossa palkittu ajankohtaisohjelma Silminnäkijä ei aloita koskaan.

Ylen sisäisissä työhyvinvointikyselyissä johto saa joillakin osastoilla hyvin huonot pisteet. Kyselyjen kaikkia tuloksia ei julkisteta ja käsitellä henkilöstön kanssa.

2016

Perjantaina 25. marraskuuta Yle uutisoi Talvivaaran/Terrafamen urakoitsijan, konepajayhtiö Katera Steelin saaneen noin puolen miljoonan euron tilauksen Terrafamelta.

”Sipilä pommittaa sähköposteilla Ylen toimittajaa Salla Vuorikoskea ja päätoimittaja Jääskeläistä. Sipilä ilmoittaa arvostuksensa Yleä kohtaan olevan ’täysi nolla’” (IL 8.12.2016).

”Jääskeläinen päättää, että jatkojuttuja Sipilän mahdollisesta jääviydestä koskien valtion tukea Terrafamelle, ei julkaista. Tietoja Sipilän sähköpostipommituksesta tai siitä, että hän perui tulonsa Ylen A-studioon, ei julkaista. Ylen Pressiklubin juontaja Ruben Stiller saa kirjallisen varoituksen, koska myöhemmin perutaan, koska hän valmistelee aiheesta lähetystä ’uutis- ja ajankohtaistoiminnan johdon asettaman journalistisen linjan vastaisesti’. Nämä tiedot tulevat julki Suomen Kuvalehden jutussa keskiviikkona 30. marraskuuta”

Ylen A-studion lähetyksessä Jääskeläiseltä kysytään, maksettiinko Ylen uutisten politiikan toimituksen entinen esimies Pekka Ervasti hiljaiseksi. Jääskeläinen tai Ervasti eivät kommentoi lähdön syitä, mutta Ervasti sanoo olevansa ”erittäin huolestunut sitä, kuinka ahtaaseen rakoon Ylen poliittinen journalismi on ajettu toimivan johdon linjauksilla”. (IL 8.12.2016)

Ylen vastaavan päätoimittajan ongelma

”Näyttää siltä, että hän [Eronen] ei voi hyväksyä Ylen journalistisia periaatteita ja arvoja”, Jääskeläinen sanoo Ylelle (HS 15.12.2016).

Edellä siteerattu vastaavan päätoimittajan lausuma on huolestuttava. Näyttää siltä, ettei hän ole oivaltanut, ettei ’Ylen journalistisilla periaatteilla ja arvoilla’ voida syrjäyttää perustuslain sananvapautta koskevia säännöksiä eikä myöskään Journalistin ohjeita, joihin Yleisradion ja sen toimittajien (vastaava päätoimittaja mukaan lukien) on katsottava sitoutuneen.

Summa summarum: On selvää, että Yleisradiossa on ”sananvapausongelma”. Ongelman syy on ilmeinen. Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja on toimitusjohtajan nimenomaisella tai hiljaisella hyväksynnällä käytännössä kohdistanut uutis- ja ajankohtaistoimitusten toimittajiin heidän journalistista työskentelyään vaikeuttavia tai rajoittavia tai jopa estäviä sensuuritoimenpiteitä (sensurointi de facto). Joulukuun 14. päivänä 2016 kyseisen vastaavan päätoimittajan menettely on johtanut kahden pätevän ja palkitun toimittajan eroon.

Asiaan perehtyneen kansalaisen käsityksen mukaan kysymyksessä oleva sananvapausongelma olisi tullut ja tulisi ratkaista vastaavan päätoimittajan erolla. Tulisi lisäksi harkita, voiko toimitusjohtajana jatkaa mies, joka näyttää ainakin konkludenttisesti hyväksyneen vastaavan päätoimittajan pitkään jatkuneen asiattoman menettelyn. 

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että toimitusjohtaja on tullut aiemmin tunnetuksi salanimellä Ilari Vinkuen, jolla nimellä hän on osallistunut Åttopojat-levyllä Olof Palme –pilkkalaulun esittämiseen.

Niille, jotka eivät muista tai tiedä, pientä kertausta:

”Juomalaulu löytyy Åttopoikien 21. heinäkuuta julkaistulta Kauneimmat snapsilaulut -levyltä. Yhtyeen perustaja ja johtaja on Nokian entinen toimitusjohtaja Kalle Isokallio. – Vuonna 1986 murhatun Olof Palmen hyvä ystävä, kirjailija Harry Schein sanoi eilisessä Expressen -lehdessä, että Isokallio on ”mitätön henkilö”, koska yhtye on levyttänyt tällaisen kappaleen.” (IS 15.8.2003).

Expressen 14.8.2003:

Nu rasar författaren och Palmevännen Harry Schein:

– Det är alldeles självklart att man inte ska göra så här.”

”Initiativtagaren till skivan med snapsvisor är Kalle Isokallio som ännu 1991 var andre man på Nokia och tilltänkt koncernchef. Styrelsen valde den gången Jorma Ollila. Efter det har Isokallio verkat som fri författare. (…) Även om de sex som medverkar i kören vill vara anonyma vet man i Helsingfors att åtminstone Nokias informationsdirektör Lauri Kivinen, (…) (Expressen 14.8.2003)

Sellainen Ylen toimitusjohtaja näyttää (de facto -sensorina toimivan vastaavan päätoimittajan ohella) olevan Yleisradion hallituksen erityisessä suojeluksessa!? Surullista, tuiki surullista. On syvästi järkyttävää, että rohkeat, taitavat, palkitut ja ehdottomasti pätevät toimittajat ovat katsoneet ainoaksi ulospääsyksi irtisanoutumisen kansalaisten verorahoin ylläpidetystä Yleisradiosta!

J.K.

Toivon, että Eduskunnan oikeusasiamies ja Julkisen sanan neuvosto selvittävät Yleisradion sananvapaustapauksen perusteellisesti. Kysymys ei ole ainoastaan Yleisradiosta. Kysymys on jokaiselle kuuluvasta perusoikeudesta, sananvapaudesta eli demokratian keskeisestä peruspilarista.

Tapio Kuosma

 

30 KOMMENTTIA

  1. Kenkää Atte Jääskeläiselle.

    Jos ei se tavalla tai toisella synny, niin Atte Jäskeläisen pitäisi itse älytä erota tehtävistään, koska ei näytä olevan julkisin varoin ylläpidetyn organisaation edellyttämien tehtävien tasalla.

    Kun Ylen rahoitusta kerätään kansalaisilta suoraan verojen muodossa kysymättä lainkaan halutaanko koko Yleä ylipäätänsä siinä muoddossa kun se nyt uutisoinniltaan konkretisoituu, niin tässä on oltava rako johon kiila voidaan lyödä.

    Yle:n uutisointi on ja on ollut jo pitkään kriittisellä rajalla sen suhteen mistä kerrotaan ja mistä ei. Hyvänä esimerkkinä toimi tässä suhteessa tänään 16.12 uutisoitu asia CIA:n näkemyksistä siitä kuinka Putin on vaikuttanut USA:n presidentinvaaleihin, kun samaan aikaan on olemassa uutisaineistoa, jossa kumotaan CIA:n näkemykset. Missä oln Ylen uutisointi tässä suhteessa…?

    Eikö CIA ollut juuri se taho jonka selvitykset joukkotuhoaseista valmistelivat Irakin öljyvarojen haltuunoton perusteila, jotka loppujen lopuksi osoittautuivat täysin perättömiksi.

    Jokatapauksessa alkaa vaikuttaa jo siltä, että me kansalaiset emme tarvitse tommosta Yleä, emekä ole ansainneet tommosta hallitusta. Tästä pitäisi alkaa myöskin pääministerille selvitä erinäisiä totuuksia. Aika näyttää syttyykö ”kopassa” joku lamppu vai ei.

    Mitä sitten tulee Eduskunnan oikeusasiamiehen menettelyihin tässä suhteessa, niin jos seuraamuksina ei ole muuta kuin ”nuhtelu”, niin se on täysin hyödytöntä yhteiskunnan palvelijoiden ajankäyttöä, joka sinänsä rassaa apparaatin käyttökuluja.

    • Puhdistus on aloitettava huipulta, eli Kivinen pihalle ensin, ja heti perään toimitusjohtajan ohjenuorassa oleva Jääskeläinen!

  2. YLE’n touhut ovat olleet syvältä jo pitkään. Onhan noista kirjoiteltu, mutta julkisuudessa ne on luokiteltu ”foliohattujen” tarinoiksi. Oikeastaan meidän tulisi kiittää Sipilää siitä, että lopulta puhkaisi tämän mätäpaiseen ja se tuli kaikkien tiedoksi. Yksinkertainen mies kun on. Valittu ylimmäksi lainsäätäjäksi vaikka ei lakia tunne eikä halua lakia noudattaa muuten kuin silloin kun siitä on itselle hyötyä. Onhan jokaisen ”menestystarinan” takana julkiset rahat ja tuet.

    Kivinen ja Jääskeläinen on saatettava nopeasti meidän erinomaisten työvoimapalvelujen asiakkaaksi. Tilalle on valittava vain ja ainoastaan journalismin saralla ansioituneet johtajat. Ns. poliittiset ”virkanimitykset” on lopetettava. Olemme nähneet jo tarpeeksi mihin se johtaa. Eiköhän tämä ole vähintä mitä me kansana voimme vaatia. Paskanjauhaminen pitää saada YLE’ssä loppumaan.

  3. Käytän vielä sananvapauttani aamun uutisista. Soini lähtee kuulemma ameriikkaan rukousaamiaiselle. Minun puolestani saa mennä jos maksaa matkansa itse.

  4. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) [niin kutsuttu sananvapauslaki]
    ¤
    ”Erosen mukaan Jääskeläinen puuttui Ylen uutisointiin heti, kun pääministeri Sipilä soitti Jääskeläiselle Ylen julkaisemasta Katera Steel -uutisesta. Eronen kertoo, että Jääskeläinen teki useita muutoksia, ja ilmoitti hänelle asiasta alaisensa välityksellä.
    – Hän muutti otsikon, poisti faktaa jutusta, poisti paikkaansa pitävän grafiikan ja muutteli asiajärjestystä, eikä keskustellut tästä lainkaan jutun tehneiden toimittajien kanssa, tai minun, joka olin näiden toimittajien esimies” (IS 15.12.2016).
    #
    Helsingin Sanomien (HS) verkkolehden (1.12.2016) mukaan ”ainakin neljä Ylen työntekijää sanoo, että pääministeri Sipilän uutisointia koskevia rajoituksia perusteltiin journalististen syiden lisäksi ’muilla syillä’”.
    #
    ”On absurdia, että minulle sanottiin, ettei Sipilän Vuorikoskeen kohdistama sähköpostipommitus ollut uutinen” (Jussi Eronen; Suomen Kuvalehti 14.12.2016).
    ¤
    Sananvapauslain 1 § Lain tarkoitus

    Tällä lailla annetaan tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä.

    Tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
    #
    Mitä se on ? Sananvapauslakia (460/2003) sovellettaessa ”ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa”.

    Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 18–19/1990) [niin kutsuttu Euroopan ihmisoikeussopimus] 10. artiklassa turvataan jokaiselle sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.

    Mainittu 10. artikla sisältää lausekkeen, jonka mukaan laissa voidaan säätää sellaisista rajoituksista, jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

    4 § Vastaava toimittaja

    Julkaisijan tulee määrätä aikakautiselle julkaisulle ja verkkojulkaisulle vastaava toimittaja. Ohjelmatoiminnan harjoittajan tulee määrätä ohjelmaa varten vastaava toimittaja. Aikakautista julkaisua, verkkojulkaisua tai ohjelmaa varten voidaan määrätä myös useita vastaavia toimittajia.

    Vastaavan toimittajan tulee olla viisitoista vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.

    Vastaavan toimittajan tehtävänä on johtaa ja valvoa toimitustyötä, päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä sekä huolehtia hänelle tässä laissa säädetyistä muista tehtävistä.
    #
    Mitä se on ? Vastaavan toimittajan tehtävä ei ole ’sensorin’ tehtävä. Vastaavan toimittajan tehtäviin ei kuulu sensuuri. Hänen tehtäviinsä ei kuulu estää tiedonvälitystä siinä tapauksessa, että se sisältää poliittisen tai muun eliitin kannalta epämieluisia tai kiusallisia ainesosia (uutiset, tiedot, ajatukset, arviot).

    Vastaavan toimittajan tulee toteuttaa perustuslain sananvapautta koskevia säännöksiä ja sananvapauslain säännöksiä ottaen huomioon sananvapauden tarkoituksen (ratio) demokraattisessa oikeusvaltiossa. Tuo tarkoitus on ilmaistu esimerkiksi Hallituksen esityksessä Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993):

    ”Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin” (Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta [HE 309/1993]).

    Sananvapauslaki turvaa yksityisen henkilön vastineoikeuden (ks. sananvapauslain 8 §) samoin kuin yksityisen henkilön, yhteisön ja säätiön sekä viranomaisen oikaisuoikeuden (ks. sananvapauslain 9 §).

    Suomen kaltaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa on pidetty tarpeellisena säätää rangaistaviksi muun ohella seuraavat rikokset: kunnianloukkaus (rikoslain [RL] 24:9, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8), kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11:10) ja uskonrauhan rikkominen (RL 17:10).

    6 § Ohjelman ja verkkojulkaisun tallentaminen

    Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että jokainen ohjelma ja verkkojulkaisu tallennetaan, jollei ohjelman teknisen toteutuksen perusteella ole selvää, ettei sen lähettämisessä voida syyllistyä viestin sisältöön perustuvaan rikokseen. Tallennetta on säilytettävä vähintään 21 päivää ohjelman lähettämisestä tai verkkojulkaisun toimittamisesta yleisön saataville.

    Velvollisuus tallenteen säilyttämiseen jatkuu 1 momentissa säädetyn määräajan päätyttyäkin, jos ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuva asia on esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai oikeudenkäynnin kohteena. Tallenteen saa tällöin hävittää vasta, kun on käynyt selville, ettei asiassa nosteta syytettä, tai kun ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuva vaatimus on lainvoimaisesti ratkaistu. Syyttäjän tai asiaa viimeksi käsitelleen tuomioistuimen on ilmoitettava tallenteen säilyttämisvelvollisuuden päättymisestä julkaisijalle tai ohjelmatoiminnan harjoittajalle.

    [Sananvapauslain] 3 luku Vastine ja oikaisu

    8 § Vastineoikeus

    Yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa.

    9 § Oikaisuoikeus

    Yksityisellä henkilöllä, yhteisöllä ja säätiöllä sekä viranomaisella on oikeus saada aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa esitetty itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto oikaistuksi samassa julkaisussa tai asianomaisen ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa, jollei tiedon oikaiseminen virheen vähäisyyden vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta.

    10 § Vastineen ja oikaisun julkaisemisvelvollisuus

    Vastaavan toimittajan on julkaistava vastine tai oikaisu maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä asianmukaisessa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla kuin vastine- tai oikaisuvaatimuksen perusteena oleva viesti.

    Vastine tai oikaisu ei saa olla sisällöltään lainvastainen eikä loukkaava.

    Vastaavan toimittajan on tarvittaessa avustettava vastineen teknisessä toteuttamisessa.

    11 § Vastine- ja oikaisuvaatimus

    Vastine- tai oikaisuvaatimus on esitettävä vastaavalle toimittajalle 14 päivän kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta. Vaatimus on esitettävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että vaatimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että se säilyy osapuolten saatavilla.

    Jollei vastine- tai oikaisuvaatimusta hyväksytä, vaatimuksen hylkäämisestä ja sen perusteista on ilmoitettava vaatimuksen esittäjälle seitsemän päivän kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta. Vaadittaessa hylkäämisen perusteet on ilmoitettava kirjallisesti. Vaatimuksen esittäjällä on oikeus saattaa kysymys vastine- tai oikaisuoikeuden edellytysten täyttymisestä kotipaikkansa tai Helsingin käräjäoikeuden käsiteltäväksi viimeistään 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut kirjallisesti tiedon vaatimuksensa hylkäämisen perusteista.

    Määrätessään vastaavan toimittajan täyttämään tälle 10 §:ssä säädetyt velvollisuudet tuomioistuin voi asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon asettamista koskevaan tuomioistuimen päätökseen saa hakea erikseen muutosta valittamalla.

    [Sananvapauslain] 4 luku Vastuu julkaistun viestin sisällöstä

    12 § Rikoksen tekijän ja osallisen vastuu

    Yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta vastaa se, jota rikoslain (39/1889) mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena.

    13 § Päätoimittajarikkomus

    Jos vastaava toimittaja tahallaan tai huolimattomuudesta olennaisesti laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa siten, että laiminlyönti on omiaan myötävaikuttamaan yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen, hänet on tuomittava, jos tällainen rikos tehdään eikä häntä ole pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena, päätoimittajarikkomuksesta sakkoon.

    23 § Kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaiseminen

    Jos aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa on tehty rikoslain 24 luvun 8–10 §:ssä tarkoitettu rikos, tuomioistuin voi asianomistajan syyteasian käsittelyn yhteydessä esittämästä vaatimuksesta määrätä tiedon tuomiosta julkaistavaksi asianomaisessa aikakautisessa julkaisussa tai verkkojulkaisussa taikka ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa. Tuomioistuin voi asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon.

    Tieto tuomiosta julkaistaan maksutta kohtuullisessa laajuudessa, mistä huolehtii vastaava toimittaja.

    24 § Syyteoikeus

    Valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.

    Asianomistajan syyteoikeudesta on voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 14–17 §:ssä säädetään.

    ¤

    Yleisradion sananvapauskriisi

    Mediatiedoista ilmenee muun ohella seuraavaa:

    2011
    Ylen ajankohtaisohjelmat siirtyvät Jääskeläisen alaisuuteen vuoden 2011 alusta.

    Ylen ajankohtaistoimituksen toimittaja Timo Harakka valmistelee suureen toimituskokoukseen muistion, jonka mukaan ”päätoimittaja Atte Jääskeläinen on viime kuukausina puuttunut Ylen Ajankohtaistoimituksen juttuihin tavalla, joka on toisaalta aiheuttanut pelkoa journalismimme riippumattomuuden puolesta ja toisaalta viestinyt epäluottamusta toimittajien ammattitaitoa ja etiikkaa kohtaan”.

    Muistion mukaan Jääskeläiseltä tullut viesti on, että ”poliitikkoja ei pidä ärsyttää. Jos täytyy valita, toimituksen johto on vallanpitäjien eikä journalistien puolella”.

    Muistiossa viitataan muun muassa Ylen Ajankohtaisen kakkosen juttuun, jossa poliisin esitutkintamateriaalin pohjalta luotiin virheellinen kuva siitä, miten keskustataustaisen Nuorisosäätiön rahaa oli päätynyt ehdokkaille.

    Lisäksi muistiossa viitattiin muun muassa siihen, että Jääskeläisen päätöksellä viivytettiin juttua, joka olisi ennakoinut perussuomalaisten ”jytkyä” vaaleissa.

    2014
    Lokakuussa Ylen Silminnäkijä julkaisee dokumentin vanhoillislestadiolaisuudesta otsikolla ”Tavoitteena taivaspaikka”. Ohjelmaan yritetään useaan otteeseen saada myös keskustan puheenjohtajan, lestadiolaisuushaara Rauhan Sanan jäsenen Juha Sipilän haastattelu. Sipilä ei suostu.

    (Marraskuussa 2016 selviää, mitkä Ylen ohjelmat ovat erityisesti ärsyttäneet Sipilää. Tämä käy ilmi sähköposteista, joilla pääministeri Sipilä pommittaa Ylen toimittaja Salla Vuorikoskea. Sipilä mainitsee muun muassa ”lestadiolaisjutut” ja ”yrityksen tuulesta temmatut työsuojelujutut”.)

    (Päätoimittaja Jääskeläinen kertoo 3. joulukuuta 2016 Demokraatin haastattelussa, että Sipilä on antanut palautetta jutuista, jotka ovat koskeneet hänen henkilökohtaista varallisuuttaan, yritystaustaansa tai uskonnollista vakaumusta.)

    Marras–joulukuussa eduskunnassa puidaan tasa-arvoista avioliittolakia.
    Päätoimittaja Jääskeläinen ohjeistaa toimitusta käyttämään lakiesityksestä muuta nimitystä kuin tasa-arvoinen avioliittolaki. Jääskeläisen mukaan tuo nimitys luo lakiesityksestä vahvasti positiivisia mielikuvia, eikä Yle voi sitä käyttää, koska se hänen mielestään on kannanotto lakiesitykseen.

    2015
    Helmikuussa Yle kertoo, että Ajankohtainen kakkonen lopetetaan ja Silminnäkijä siirretään verkkoon. Verkossa palkittu ajankohtaisohjelma Silminnäkijä ei aloita koskaan.

    Ylen sisäisissä työhyvinvointikyselyissä johto saa joillakin osastoilla hyvin huonot pisteet. Kyselyjen kaikkia tuloksia ei julkisteta ja käsitellä henkilöstön kanssa.

    2016
    Perjantaina 25. marraskuuta Yle uutisoi Talvivaaran/Terrafamen urakoitsijan, konepajayhtiö Katera Steelin saaneen noin puolen miljoonan euron tilauksen Terrafamelta.

    ”Sipilä pommittaa sähköposteilla Ylen toimittajaa Salla Vuorikoskea ja päätoimittaja Jääskeläistä. Sipilä ilmoittaa arvostuksensa Yleä kohtaan olevan ’täysi nolla’” (IL 8.12.2016).

    ”Jääskeläinen päättää, että jatkojuttuja Sipilän mahdollisesta jääviydestä koskien valtion tukea Terrafamelle, ei julkaista.

    Tietoja Sipilän sähköpostipommituksesta tai siitä, että hän perui tulonsa Ylen A-studioon, ei julkaista.

    Ylen Pressiklubin juontaja Ruben Stiller saa kirjallisen varoituksen, koska myöhemmin perutaan, koska hän valmistelee aiheesta lähetystä ’uutis- ja ajankohtaistoiminnan johdon asettaman journalistisen linjan vastaisesti’.

    Nämä tiedot tulevat julki Suomen Kuvalehden jutussa keskiviikkona 30. marraskuuta”

    Ylen A-studion lähetyksessä Jääskeläiseltä kysytään, maksettiinko Ylen uutisten politiikan toimituksen entinen esimies Pekka Ervasti hiljaiseksi. Jääskeläinen tai Ervasti eivät kommentoi lähdön syitä, mutta Ervasti sanoo olevansa ”erittäin huolestunut sitä, kuinka ahtaaseen rakoon Ylen poliittinen journalismi on ajettu toimivan johdon linjauksilla”. (IL 8.12.2016)
    #
    Esimies Jussi Erosen kertomaa: ”Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu” (Ylen ajankohtaistoimituksen entinen esimies Jussi Eronen HS 15.12.2016)

    ”Eronen arvostelee kovin sanoin Ylen vastaavaa päätoimittajaa Atte Jääskeläistä, joka Erosen mielestä suojelee erityisesti Sipilää. ”Päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja – etenkin pääministeriä – kaikkein varovaisimmin”.

    ”Olen tehnyt valtakunnallisia uutisia 20 vuoden ajan, enkä ole missään muualla nähnyt tällaista toimituskulttuuria. Se tapa, jolla päälliköt Yleisradiossa suhtautuvat tutkivaan journalismiin, on äärimmäisen lannistava. Mikä tahansa aihe, joka käsittelee eduskuntaa, pääministeriä tai keskustaa, juuttuu koneistoon pitkäksi aikaa” (ibid.)

    ”Erosen mukaan Jääskeläinen puuttui Ylen uutisointiin heti, kun pääministeri Sipilä soitti Jääskeläiselle Ylen julkaisemasta Katera Steel -uutisesta. Eronen kertoo, että Jääskeläinen teki useita muutoksia, ja ilmoitti hänelle asiasta alaisensa välityksellä.
    – Hän muutti otsikon, poisti faktaa jutusta, poisti paikkaansa pitävän grafiikan ja muutteli asiajärjestystä, eikä keskustellut tästä lainkaan jutun tehneiden toimittajien kanssa, tai minun, joka olin näiden toimittajien esimies” (IS 15.12.2016).
    #
    Salla Vuorikosken tapauksesta: ”Salla Vuorikosken eron taustalla on hänen itsensä mukaan viime kädessä uutisointi Juha Sipilän sukulaisten Katera Steel -yhtiön yhteydestä Terrafameen.
    Vuorikoski koki, että talon johto halusi suitsia toimittajien työtä jäädyttämällä poliittisesti herkän aiheen käsittelyn.
    – Talon ei johto antanut mahdollisuuksia tehdä journalistista työtä, kun kyse oli poliittisesta aiheesta.
    Käytännössä johto hyllytti aihetta koskevat, osin ilmeisesti jo tehdyt, jatkojutut” (IL 14.12.2016).
    #
    ”Muut syyt”: Helsingin Sanomien (HS) verkkolehden (1.12.2016) mukaan ”ainakin neljä Ylen työntekijää sanoo, että pääministeri Sipilän uutisointia koskevia rajoituksia perusteltiin journalististen syiden lisäksi ’muilla syillä’”.
    #
    Baba Lybeck: ”[Baba] Lybeck pitää erikoisena ohjeistusta, ettei Päivärinta saa kertoa ’Ylen sisällä, Ylen ulkopuolella ja somessa’, että pääministeri on perunut tulonsa. Hän pitää kohtuuttomana myös Pressiklubi-juontaja Ruben Stillerin saamaa, myöhemmin peruttua varoitusta” (HS:n verkkolehti 1.12.2016). HS jatkaa: ”Yksinkertaisesti, vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläisen selitykset toiminnastaan ovat mielestäni kestämättömät ja herättävät suurta huolta Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan riippumattomuudesta. Luottamukseni Jääskeläiseen mureni täysin nähtyäni tämän haastattelun enkä koe, että hän voi jatkaa Ylen vastaavana päätoimittajana.”

    Pääministerin menettelystä

    Pääministerin olisi Yleisradion sananvapauskriisiin johtaneessa tapauksessa tullut tyytyä käyttämään sananvapauslaissa tarkoitettuja oikaisukeinoja (vastineoikeus ja/tai oikaisuoikeus). Toisin sanoen, menettely (pääministerin Ylelle ilmaisema suuttumus, Ylen toimittajalle ja vastaavalle päätoimittajalle lähetetty sarjaviestintä (”sähköpostipommitus”), jatkuva painostavaksi koettu palaute toimittajalle, ”luottamus Yleen nolla”-ilmoitus jne.), johon pääministeri on mediatietojen mukaan turvautunut, näyttää kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet huomioon ottaen yhden valtiomahdin (toimeenpanovalta) moitittavalta painostavalta puuttumiselta Yleisradion tiedonvälitykseen ja sananvapauteen (tiedotusvälineiden vapaus, medianvapaus).

    Herää kysymys: Miksi pääministeri ei turvautunut hänelle sananvapauslaissa turvatun vastineoikeuden tai oikaisuoikeuden käyttöön? Miksi hän ryhtyi silmittömään sarjasähköpostiviestitykseen (”sähköpostipommitus”) yksittäiselle toimittajalle?

    Arvio

    Yleisradion vastaava päätoimittaja tai muukaan taho ei ole julkisuudessa väittänyt, että Yleisradion entinen esimies Jussi Eronen tai toimittaja Salla Vuorikoski olisivat työssään Yleisradiossa syyllistyneet rikoslaissa rangaistaviksi säädettyihin tekoihin tai muihinkaan laittomuuksiin. Kaikki julkisuudessa olleet tiedot puhuvat sen puolesta, että sekä Eronen että Vuorikoski ovat olleet erittäin päteviä toimittajia ja sellaisina myös palkittuja toimittajia. He ovat ottaneet työnsä vakavasti ja pyrkineet suorittamaan sen mahdollisimman hyvin noudattamalla perustuslain ja sananvapauslain säännöksiä samoin kuin Journalistin ohjeita.

    Media-aineisto osoittaa vastaansanomattomasti, että heidän työnsä on joutunut kohtuuttomien esteiden ja rajoitusten kohteeksi. Tämä johtuu nimenomaan asianomaisesta vastaavasta päätoimittajasta:

    Vuorikoski: ”Vuorikoski koki, että talon johto halusi suitsia toimittajien työtä jäädyttämällä poliittisesti herkän aiheen käsittelyn.
    – Talon ei johto antanut mahdollisuuksia tehdä journalistista työtä, kun kyse oli poliittisesta aiheesta.
    Käytännössä johto hyllytti aihetta koskevat, osin ilmeisesti jo tehdyt, jatkojutut” (IL 14.12.2016).

    Eronen: ”Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä” (Ylen ajankohtaistoimituksen entinen esimies Jussi Eronen HS 15.12.2016).

    ”Päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja – etenkin pääministeriä – kaikkein varovaisimmin.” – ”Olen tehnyt valtakunnallisia uutisia 20 vuoden ajan, enkä ole missään muualla nähnyt tällaista toimituskulttuuria. Se tapa, jolla päälliköt Yleisradiossa suhtautuvat tutkivaan journalismiin, on äärimmäisen lannistava. Mikä tahansa aihe, joka käsittelee eduskuntaa, pääministeriä tai keskustaa, juuttuu koneistoon pitkäksi aikaa” (ibid.)

    ”(…) Jääskeläinen puuttui Ylen uutisointiin heti, kun pääministeri Sipilä soitti Jääskeläiselle Ylen julkaisemasta Katera Steel -uutisesta. Eronen kertoo, että Jääskeläinen teki useita muutoksia, ja ilmoitti hänelle asiasta alaisensa välityksellä.
    – Hän muutti otsikon, poisti faktaa jutusta, poisti paikkaansa pitävän grafiikan ja muutteli asiajärjestystä, eikä keskustellut tästä lainkaan jutun tehneiden toimittajien kanssa, tai minun, joka olin näiden toimittajien esimies” (IS 15.12.2016).

    Miten Yleisradion ongelma on ratkaistava

    On perusteltua syytä katsoa, että Yleisradion asianomainen vastaava päätoimittaja on puuttunut alaistensa toimittajien (muun ohella Eronen ja Vuorikoski) työhön tavalla, joka ei ole ollut välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkityksen demokraattisessa oikeusvaltiossa.

    On perusteltua syytä katsoa, että kyseinen päätoimittaja on osoittautunut tehtäväänsä pätemättömäksi ja sopimattomaksi.

    Yhtä selvää on, että Yleisradion toimitusjohtaja on epäonnistunut omassa tehtävässään kysymyksessä olevan ongelman suhteen.

    Summa summarum: ” Hallitus ilmoittaa, että sekä toimitusjohtaja Lauri Kivisellä ja päätoimittaja Atte Jääskeläisellä on täysi luottamus. Miten se voi olla mahdollista, kun koko yhtiö on selvästi ihan sekaisin? – Ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa johto, jotta muutos saadaan aikaan” (kansanedustaja Hjallis Harkimo: Ylen johto 
vaihdettava. Kolumni. Iltalehti 16.12.2016).

  5. Harkimo on oikeassa vaatiessaan YLE’n johdon vaihtamista. Muuten ei journalismi muutu paremmaksi. Valitettavasti näin ei Suomessa tehdä. Suomessa lähtee duunari, ei johtaja. Johtajat istuvat, vaikka tekevät miljardien vahingot ja näyttävät meille persettä. Paljon pahaa pitää tehdä, että johtaja lähtee. Jos lähteekin, firman luottokortit, auton- ja saunanavaimet pysyvät taskussa vähintäänkin irtisanomisajan verran. Lisäksi pannaan lähtiessä muutama miljoona taskuun että pärjäilee. Uusi hommakin löytyy käden käänteessä, etteivät vahingonteot heti pääse loppumaan. Tätä kutsutaan verkostoitumiseksi.

    • Se on juuri näin.

      Yksi rikollisuutta lisäävä ja ylläpitävä verkostoitumisen muoto on Vapaamuurarit. Minulla on tästä first hand-knowledge, sillä isääni, jolla oli menestynyt rakennusliike, painostettiin liittymään vapaamuurareihin järkyttävällä voimalla vuosikausia. He eivät hyväksyneet isäni TOISTUVAA kieltäytymistä liittyä heidän sala-seuraloosiin. Kun vapaamuurari-mafialle selvisi, että isäni ei muuta mieltään, konkreettinen simputus alkoi, ja painostajina olivat nimenomaan kaupungin ja pankin ylin eliitti. Asia päättyi siten, että isäni elinikäinen työ ja firma tuhottiin ja asunnot ja kesämökki vietiin tuhkia myöten.

      Suomi = pieni valtio = massiivinen määrä vapaamuurareita = mistä tahansa löytyy vapaamuurareita, siellä vallitsee verkostoitunut valhe, rokollisuus ja korruptio.

      • Vapaamuurareita johtavat Lusiferia kumartavat illuminaatit, ainakin kansainvälisellä tasolla.
        Suomen vapaamuurarit ilmiselvästi tappoivat ex-vapaamuurari Juhani Julinin, kun tämä erottuaan vapaamuurareista julkisesti lupasi ruveta käännyttämään tuntemiaan vapaamuurareita pois vapaamuurariudesta. Julin tapettiin ilmeisesti käyttämällä jotain CIA-tyyppistä salamurhamenetelmää aiheuttamalla sydänkohtaus. Todellista Pimeyden Veljeskunta.

    • Sangen perusteellisesti muunneltua totuutta suollat. On paljon esimerkkejä, että johtaja joutuu lähtemään pikaisella aikataululla. Luottokortit, autonavaimet ja kulkuluvat otetaan pois välittömästi. Kun toimitusjohtajasta on kysymys, irtisanomisaikaa ei ole.

      Mutta tosi on, että usein johtaja saa irtisanomiskorvauksen.

  6. Toimittajat ilman rajoja  -järjestö on huolissaan Ylen toiminnasta
    17.12.2016
    Toimittajat ilman rajoja -järjestö epäilee, ettei Ylen toiminta täysin toteuta lehdistönvapauden ihanteita.

    Kansainvälinen sananvapausjärjestö Toimittajat ilman rajoja sanoo olevansa syvästi huolissaan Ylen toiminnasta. Järjestö uskoo, ettei Ylen toiminta pääministeri Juha Sipilää (kesk.) koskevassa uutisoinnissa toteuta täysin lehdistönvapauden ihanteita.
    (…)
    http://www.pohjalainen.fi/uutiset/kotimaa/toimittajat-ilman-rajoja-j%C3%A4rjest%C3%B6-on-huolissaan-ylen-toiminnasta-1.21819044
    #
    Reporters Without Borders (RSF) remains concerned about actions taken by national broadcaster Yle

    Reporters Without Borders is deeply concerned about actions taken within Yle, the government-owned national public service broadcasting company. These actions have led to the resignation of two experienced journalists. Various contributions to the debate triggered by Yle’s recent reporting of a possible conflict of interest involving prime minister Juha Sipila (Centre Party) have led RSF to believe that Yle’s policies do not currently fully meet ideals related to freedom of the press.

    It is evident that Yle has altered its reporting practices with regard to coverage of ownership stakes held by the prime minister’s relatives in a firm which recently received a large order from the state-run mining company Terrafame. Sipilä’s government recently granted additional public funds to Terrafame, which has long been struggling to avoid bankruptcy. Yle initially reported on this evident conflict of interest, but then after personal contacts were received from the prime minster himself, further reporting on the issue was apparently suppressed within Yle.

    https://rsf.org/en/news/reporters-without-borders-rsf-remains-concerned-about-actions-taken-national-broadcaster-yle
    #
    RSF préoccupée par les mesures prises par la radio publique finlandaise Yle à l’encontre de deux journalistes

    Reporters sans frontières (RSF) s’inquiète que des décisions récentes prises par la direction de la radio publique finlandaise Yle aient conduit deux journalistes chevronnés à démissionner mercredi 14 décembre 2016. La couverture par la radio d’un possible conflit d’intérêts touchant le Premier ministre Juha Sipila fait craindre que Yle ait pu céder face à des pressions politiques constitutives d’entraves à la liberté de l’information.

    Il est désormais clair que la radio Yle a procédé à quelques ajustements dans sa couverture des informations relatives aux investissements du gouvernement dans une société minière dont la famille du Premier ministre détient des parts.

    Le gouvernement du Premier ministre Sipila a en effet récemment accordé des fonds publics à un société minière afin de lui éviter la faillite.

    Au début de l’affaire, Yle a fait état d’un possible conflit d’intérêts touchant le Premier ministre. Mais la couverture de l’affaire a changé après que Sipila a transmis quelques instructions à la radio et Yle n’a plus jugé bon de poursuivre ses investigations.

    https://rsf.org/fr/actualites/rsf-preoccupee-par-les-mesures-prises-par-la-radio-publique-finlandaise-yle-lencontre-de-deux
    ¤
    Journalistin Barometri
    Miten Ylen kriisi pitäisi ratkaista?

    Barometri näyttää, että
    Vastaajat ovat sitä mieltä että:
    Päätoimittajan pitäisi erota. / 46 %
    Ylen linjaan tyytymättömät voivat mennä muualle töihin. / 17 %
    Keskustelemalla ongelmista julkisesti ja avoimesti. / 20 %
    ”Pesemällä likapyykin kotona” – julkisuus vain pahentaa tilannetta. / 19 %
    http://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/?results=1&q=6454
    ¤
    Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho kommentoi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja Yleisradion välistä kohua liiton valtuuston kokouksessa pitämässään työmarkkinakatsauksessa Vantaalla torstaina 8. joulukuuta.

    Aho pitää Sipilän viestittelyä vähintäänkin epäasiallisena, mutta on toinen asia, oliko Sipilän tarkoitus vaikuttaa siihen, mitä Yle julkaisee.

    ”Ei ole pääministerille asiallista lähettää yötä myöten viestejä yksittäiselle toimittajalle. Eikä ole asiallista listata aiheita, jotka on hänen mielestään käsitelty väärin. Ja kyllä, jos Sipilä ei kokemattomuuttaan tätä tiennyt, niin jonkun olisi pitänyt se hänelle kertoa”, Aho sanoo.

    Aho pitää selvänä, että tapahtumien kulku näyttää ulospäin siltä, että Sipilä on vaikuttanut siihen mitä Yle julkaisee.

    Suomen Kuvalehti uutisoi 30. marraskuuta, että Sipilä on lähettänyt Ylen toimittajalle 20 sähköpostiviestiä, joissa hän kertoi muun muassa, että ei arvosta Yleisradiota. Tämän jälkeen Ylen johto linjasi, että Sipilän Terrafame-kytköksien käsittelyä ei jatketa Ylen kanavilla. Yleisradion toimittaja Ruben Stiller sai varoituksen, koska aikonut noudattaa journalistista linjausta. Varoitus peruttiin myöhemmin.
    (…)
    Ahon mukaan Ylen uskottavuuden ja toimituksien ilmapiirin kannalta on perusteltua selvittää, mitä Sipilä-Terrafame-tapauksen yhteydessä on todella tapahtunut.

    ”Se voi tapahtua vaikkapa avaamalla asiaan liittyvää viestienvaihtoa. Myös muut esille nostetut vaikuttamistapaukset on syytä tutkia ja raportoida, jotta ilmaan ei jää sellaisia vastaamattomia kysymyksiä, jotka nakertavat Ylen journalismin perustaa.”
    (…)
    Aho muistuttaa (…), että tapaus osoittaa, että kansalaiset todella välittävät siitä, mitä Yle tekee, ja että Suomessa on lehdistönvapaus.

    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan pääluottamusmies Jyrki Saarikoski sanoo, että valtuuston kokoukseen osallistuneet yleläiset ovat tyytyväisiä Ahon linjauksiin ja painotuksiin asiassa.
    (…)
    ”Täytyy muistaa, että eihän tämä Ylen sisältä lähtenyt, vaan siitä miten pääministeri kohteli Yleisradiota. Sehän tämän pallon pani pyörimään, eivät mitkään Ylen sisäiset kiistat”, Saarikoski sanoo.

    (lähde: http://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/hanne-aho-sjl-n-valtuustossa/)

  7. Kovaksi menee taistelu sananvapaudesta — globalisteilla kova hinku päällä sulkea riippumaton media josta muodostunut vakava uhka heidän maailmanherruushankkeilleen

    Democrats, led by Minority House Leader Nancy Pelosi (D-Calif.), are preparing to file lawsuits against Infowars and other leaders in independent media for the bogus charges of spreading “fake news” and “inciting violence,” says former Clinton insider Larry Nichols.
    The globalists’ aim isn’t just to shut down independent media, but to co-opt the Electoral College to throw the election for Hillary, Nichols pointed out.
    The mainstream media, which so far been unsuccessful in their bid to label independent media as “fake news,” is doubling down on its disinformation campaign to delegitimize Trump and alternative media.

    http://www.infowars.com/larry-nichols-globalists-readying-lawsuits-to-shut-down-free-press/

    MV-lehden tiedottaja Tiina Keskimäki tiedottaa:
    Suomen maine sananvapauden ykkösmaana on mennyttä.
    MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskin on joutunut tekemään “snowdenit” eli menemään viranomaisten tavoittamattomiin siksi aikaa, että laittomat oikeustoimet kohtaansa saadaan loppumaan.
    http://mvlehti.net/2016/12/17/mv-lehden-tiedottaja-tiina-keskimaki-tiedottaa/

  8. Nyt ihmisten pitäisi pitää pää kylmänä ja miettiä sitä, miksi valehtelevat valtamediat ovat paljastamassa/syyttämässä rinnallaan työskenteleviä valehtelevia valtamedioita? Eikö olekin ihmeellistä se, että samassa valheen puurossa rypevät suomalaiset mediat ovat yhtäkkiä löytäneet pyhän ringin päänsä päälle, ja kääntäneet piiput kohti YLEä? Propaganda ja asioiden piilottelu/vääristely ei ole Sipilän tuoma ”uusi ilmiö”, sitä on harjoitettu iät ja ajat, ja sitä harjoitetaan parhaillaan massiivisella voimalla kaikkialla ympäri maailmaa. Meikäläisen kellot ryhtyvät soimaan välittömösti, kun esim. Uusi Suomi ja iltasanomat ryhtyy puukottamaan YLEä samasta asiasta mitä he itse PARHAILLAAN HARJOITTAVAT.

    Ihmeellistä on myös se, että ulosmarssivien toimittajien lausunnot kohdistuivat vähäpätöiseen Sipilään, vaikka mockingbird median harjoittama valehtelu on mafian kaltaista toimintaa – uunituoreita VALEUUTISIA työstetään jokainen päivä. Ilmiö on maailmanlaajuinen, eli täsmälleen samat kansainväliset valeuutiset löytyvät täsmälleen samalla formaarilla kaikkialta ympäri maailmaa.

    On myöskin sangen omituista, että YK ryhtyy välittämään ”paljastuksia” feikki-sodista, joita kyseinen rikollisorganisaatio itse organisoi ja ylläpitää. Olen huomannut myös sen, että yhä useampi vaihtoehtomedia on ryhtynyt kannattamaan 33:en asteen vapaamuurari Trumpia. He ovat leipomassa hänestä jonkinlaista illuminaatin vastavoimaa, vaikka asia ei voisi olla kauempana totuudesta. Biljonääri Trump on jesuiittien kouluttama agentti, jonka tarkoitus on ”paljastaa” poliittisen eliitin harjoittama korruptio pala palalta, ja romahduttaa kansallisvaltioiden poliittiset järjestelmät. Juuri tämän jesuiittien agendan vuoksi, valtaosa näistä yllättävistä ”paljastuksista” – ellei kaikki – edustaa valeoppositiota riippumatta siitä millaiseen toimintaan yllättävä ”leaks” keskittyy. Pitäisihän sen nyt olla meille päivänselvää, että pyramidin huipun omistama valtamedia ei paina lehtiinsä yhtään ainutta ”paljastusta” ilman sen takana olevaa agendaa.

  9. Globalismiahan tämä vaan on. Uutisetkin joita valtamediat kaikkialla maailmassa jakavat , tulevat Pentagonin 29 000 PR-työntekijän manipulatiivisista käsistä. Pentagonilla on sadan vuoden ajalta kaikki erityisesti sosiologian ja psykologian tieteenalojen yliopistoissa tutkima manipulaatiede hallussaan. Eikä todellakaan ole valhetta että he sillä tiedolla ovat aina askeleen edellä muokatessaan uutisnarratiiveillaan maailmanlaajuisesti ihmismieliä haluamaansa suuntaan.

  10. Tapio jaksaa jankuttaa mokomasta Sipilän sähköposti ”sarjatulesta”. Onko levy jäänyt päälle?

    Aivan kuin Sipilällä ei olisi oikeutta lähestyä muita ihmisiä sähköpostilla. Itse lähetin Sipilälle sähköpostia ja toivotin jaksamista tämän vainoamisen keskellä. Sain häneltä kiitokset sähköpostilla.

    Vai onko Sipilä Tapion silmissä niin korkeassa norsunluutornissa että sieltä ei kerta kaikkiaan saa lähetellä sähköposteja? Vaan sieltä pitää vain lähetellä enintään 2-luokan kirjeitä?

    Ei tästä saa skandaalia sitten millään.

  11. Etkö idiootti Todellakaan ymmärrä ero tuon Juha Pissilän suorittaman ”Poliittisen painostamisen”…sekä sun suorittaman Persnuolannan…”Yhteydenoton”…välillä ?

    • Ymmärrän toki että Sinun tyylisesi kirjoittaja tulkittaisiin kyllä painostukseksi. Sipilä on kuitenkin korkealuokkainen herrasmies, todellinen lordi.

      Jumalan Siunausta sinulle vaikeuksiesi keskellä.

  12. Julmia tarinoita ’kauhujen talosta’

    Viime viikkoina vellonut Yle-kohu ei koske vain Pasilaa, eikä pelkästään ajankohtaistoimitusta. Yleläiset kertovat pahoista ongelmista yhtiön sisällä.

    Ongelmat Ylessä eivät rajoitu vain Pasilaan vaan ulottuvat myös aluetoimituksiin.
    Hyvä työpäivä Ylessä -kysely paljastaa, että henkilökunnan luottamus johtoa kohtaan on heikentynyt.
    Ylen aluetoimituksen toimittaja kummastelee, miten kritiikittömästi ylimmän johdon ohjeistukset otetaan.
    (…)
    Yleisradion johto on antanut kuvan, että yhtiön uutis- ja ajankohtaistoimituksen Sipilä-gaten esiin nostamat ongelmat ovat vain Pasilassa ja koskevat lähinnä A-studiota ja joitain sen toimittajia.

    Ylen aluetoimitusten työntekijöiden kertomukset ja työtyytyväisyyskyselyt paljastavat, että myös aluetoimituksissa voidaan huonosti. Henkilökunnan huolena ovat muun muassa pelolla johtaminen, työpaikkakiusaamiset ja kyseenalaiset irtisanomiset.

    Ylellä on 19 aluetoimitusta ja 14 aluepäällikköä. Aluetoimintaa johtaa uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen.

    Tämä juttu perustuu lukuisiin Ylen suurimpien toimitusten (Helsinki, Tampere, Oulu) toimittajien, kuvaajien ja leikkaajien kanssa käytyihin keskusteluihin ja haastatteluihin. Haastateltavat haluavat pysyä nimettöminä, koska eivät uskalla julkisesti arvostella esimiehiään.
    (…)
    Yleisradiossa on noin 3 000 työntekijää, ja yhtiön organisaatio on jaettu viiteen yksikköön: Julkaisut, Uutis- ja ajankohtaistoiminta, Luovat sisällöt, Tuotannot ja Svenska Yle.

    Yleä johtaa 11 johtajaa ja 257 päällikköä. Näiden lisäksi esimiesasemassa on suuri joukko vastaavia tuottajia ja esimiehiä, joiden lukumäärää Yle ei Iltalehdelle kerro.

    Johtajien, päälliköiden ja esimiesten suuri määrä on johtanut siihen, että Ylen työntekijöiden kokonaisansio, 3788 euroa kuussa, ylitti tänä vuonna ensi kertaa lehdistön keskiansion, 3 744 euroa.
    (…)
    Tässä on:

    ”Päälliköitä ja esimiehiä on ainakin uutis-ja ajankohtaistoimituksessa naurettavuuksiin asti. Pitää välillä oikein tarkistaa organisaatiohimmelistä, miksi keneltäkin tulee juuri minulle meiliä ja ohjeistuksia” (Ylen aluetoimituksessa työskentelevä toimittaja).
    (…)
    Ylen aluetoimituksen toimittaja kummastelee, miten kritiikittömästi ylimmän johdon ohjeistukset otetaan.
    ”- Atte Jääskeläinen hyväksyy kaikki uutis- ja ajankohtaisorganisaation rekrytoinnit. On syytä epäillä, että aluepäälliköiksi, vastaaviksi tuottajiksi ja sisältövastaaviksi valitaan henkilöitä, jotka kritiikittä myötäilevät Jääskeläisen linjaa, toimittaja arvelee.”
    (…)
    Joulukuun puolivälissä Tampereen uutis- ja ajankohtaistoimituksen väki kokoontui stressinpurkutalkoisiin. Tuoreen Hyvä työpäivä Ylessä -kyselyn tulokset olivat olleet todella huonot.
    ”- Puolet vastanneista kokee joko melko paljon tai erittäin paljon stressiä. Tämä on erittäin huolestuttavaa ja asia, jolle pitää voida tehdä jotain”, aluepäällikkö Sinikka Tuomi viestitti alaisilleen.
    (…)
    Pohjois-Suomessa ihmetystä on herättänyt kainuulaisen kaupallisen radion ex-päätoimittajan Aki Karjalaisen nimitys Yle Oulun päälliköksi.

    Aki Karjalainen oli vuonna 2011 keskustapuolueen kansanedustajaehdokas. Miehen nimitti päällikön virkaan keskustanuorissakin aikoinaan vaikuttanut päätoimittaja Atte Jääskeläinen. Jääskeläinen on julkisuudessa sanonut, ettei hänellä nykyisin ole mitään yhteyttä keskustaan.

    ”Paikallinen uutisseuranta on olematonta. Ydinsisältönä on höpöttäminen. Tämä päällikkö käyttäytyy huonosti, on saanut suoranaisia raivokohtauksia alaisilleen, mutta on hyvää pataa päätoimittajan kanssa” (Ylen aluetoimituksen toimittaja).
    (…)
    ”Esimiestyöskentelyn ongelmiin ei ole pystytty puuttumaan tai ei haluttu puuttua, vaikka niistä on selvästi viestitetty alueiden päälliköille ja Jääskeläiselle itselleen” (Ylen aluetoimituksen toimittaja).

    Iltalehden tietojen mukaan myös Oulun toimituksen työhyvinvointikyselyn tulokset ovat olleet huonot.
    (…)
    Hyvä työpäivä Ylessä -kysely paljastaa, että henkilökunnan luottamus johtoa kohtaan on heikentynyt. Henkilöstöjohtaja Teijo Valtanen kirjoittaa kyselyn palautteessa, että ”parantamisen varaa on ainakin palautteen antamisessa, kehittymismahdollisuuksissa ja henkilöstön kuuntelemisessa”.

    ”Luottamus on vaihtunut tilanteeseen, jossa työntekijät kokevat aluepäällikön, Jääskeläisen ja jopa lähempien esimiesten olevan heitä vastaan, koska joutuvat päivittäin ottamaan heiltä vastaan uusia ohjeita, sääntöjä, kritiikkiä ja mielivaltaista johtamista” (Ylen aluetoimituksen toimittaja).
    (…)
    Henkilöstöjohtaja Valtanen jatkaa Ylen työilmapiirikyselyn purkamista:

    ”Pettymyksekseni kiusaamistapauksia raportoitiin edellisvuoden tapaan varsin paljon, yhtiötasolla 61″ (Valtanen kirjoittaa).

    Yle ei suostu kiusaamistapauksia kommentoimaan, ei edes, missä yksiköissä tapaukset ovat sattuneet. Sen yhtiö ilmoittaa, että sillä on kiusaamisen suhteen nollatoleranssi.

    ”Luottamus siihen, että asialle tehtäisiin jotain, on olematonta. Työntekijöillä on vahva tunne siitä, että esimiehet suojelevat toisiaan ja peittelevät toistensa virheitä” (Ylen aluetoimituksen toimittaja).

    Kiusatuksi itsensä kokeneet yleläiset kertovat muun muassa tietojen panttaamisesta, työyhteisön ulkopuolelle sulkemisesta, esimiesaseman väärinkäytöksistä ja henkisestä väkivallasta.

    ”Kun toin kiusaamisen esiin, minut määrättiin ensin kuulemistilaisuuteen, sitten yritettiin antaa varoitus ja lopuksi määrättiin psykiatrisiin tutkimuksiin. (…)” (kiusaamisesta kertonut Ylen työntekijä).
    (…)
    Yleisradion ohjelmatyöntekijöiden (YOT) keskustelupalstalla kerrotaan, että Ylessä olisi tämän syksyn aikana jaettu varoituksia henkilökunnalle enemmän kuin kymmenen viime vuoden aikana yhteensä ja että kyseenalaisiakin irtisanomisia on tapahtunut.
    (…)
    ”Ylessä vedetään äärimmäisen tiukkaa ja juridisesti kestämätöntä henkilöpoliittista linjausta. Lähdöt yhtiöstä voi tulla mistä tahansa syystä: lopulta irtisanottu työntekijä maksetaan hiljaiseksi irtisanomisensa syistä” (Ylen aluetoimituksen työntekijä).

    Ylestä lähteneet toimittajat Pekka Ervasti ja Timo Harakka ovat julkisuudessa kertoneet, että Yle maksoi heidät hiljaisiksi, jotta he eivät puhu irtisanomisiinsa johtaneista syistä. Iltalehden haastatteluissa esiin on tullut muitakin vastaavanlaisia tapauksia Ylen eri toimituksista.
    (…)
    ”Tällainen johtaminen on mielivaltaista ja epäoikeudenmukaista. Kulttuuri on myös pelottava, sillä kuka tahansa voi joutua uhriksi sanottuaan poikkipuolisen sanan tai esittämällä johdon linjasta poikkeavan ehdotuksen” (Ylen aluetoimituksen työntekijä).

    (lähde: Juha Granath: Ylen raskas organisaatio: ”Päälliköitä ja esimiehiä naurettavuuksiin asti”. IL 27.12.2016.
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612272200045616_uu.shtml)

  13. Pääministerin primaalipurkaus paljasti ’palvelulaitoksen’ pelin politiikan

    Finlandian nykyinen pääministeri ansaitsee tunnustuksen. Ilman hänen primitiivireaktiotaan suuri yleisö ei olisi päässyt kärryille ’Kauhujen talon’ (Yle) elämänmenosta.

    No, kaikella on syynsä. Pääministerin kamelinselkäongelmaksi muodostui Ylen toimittajan toiminta. Tragedian ja skandaalin tiimellyksessä moni näytti kuitenkin unohtaneen kriisin alkulähteen. Sehän löytyy Johan Alénin jutusta ’Pääministerillä läheiset yhteydet Talvivaaran urakoitsijaan’ (Kansan Uutiset 24.11.2016).

    Miten se taas menikään?

    Pääministerillä läheiset yhteydet Talvivaaran urakoitsijaan
    Johan Alén
    Kansan Uutiset 24.11.2016 kello 10.30 http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3634230-paaministerilla-laheiset-yhteydet-talvivaaran-urakoitsijaan

    (Johan Alén: Pääministerillä läheiset yhteydet Talvivaaran urakoitsijaan. Kansan Uutiset [torstai] 24.11.2016 kello 10.30
    http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3634230-paaministerilla-laheiset-yhteydet-talvivaaran-urakoitsijaan)

    Juha Sipilä kieltää tietävänsä nykyisin ”mitään” serkkujensa yritystoiminnasta, jossa hänen lapsilleen siirretty sijoitusyhtiö on osakkaana.

    Pääministeri Juha Sipilällä (kesk.) on ollut läheiset yhteydet Talvivaaran kaivoksen käyttämään konepajaan. Kajaanilainen perheyritys osallistui vuonna 2012 kaivoksen metallitehtaan rakentamiseen. Yhtiö on nyt palaamassa muutaman vuoden tauon jälkeen kaivokselle valtionyhtiö Terrafamen urakoitsijana.

    Sipilä osallistui Katera Steelin sukupolvenvaihdokseen vuonna 2011 ja ryhtyi tuolloisella sijoitusyhtiöllään Fortel Investillä vähemmistöosakkaaksi. Samana vuonna eduskuntaan nousseen Sipilän osuus oli tuolloin viisi prosenttia.

    Katera Steel laskutti Talvivaaran kaivokselta seuraavana vuonna 3,4 prosenttia liikevaihdostaan ja vuotta myöhemmin 0,8 prosenttia. Tämän jälkeen myynti kaivokselle loppui, mutta yhtiö on nyt saanut Terrafamelta uuden tilauksen purkumalmiin liittyvistä kuljettimista.

    ”Minulla ei tietenkään ole mitään tietoa Katera Steel Oy:n liiketoiminnasta.”

    Talvivaarassa harjoittaa kaivostoimintaa nykyisin valtionyhtiö Terrafame. Se toimii pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian alaisuudessa.

    Fortel Invest siirtyi vuonna 2014 Sipilän aikuisten lasten omistukseen, ja sen omistusosuus Katera Steelistä on edelleen viisi prosenttia.

    – Sen jälkeen minulla ei tietenkään ole mitään tietoa Katera Steel Oy:n liiketoiminnasta, omistajarakenteesta tai asiakkaista, Juha Sipilä kommentoi sähköpostitse avustajansa välityksellä.

    Katera Steelin pääomistajat ovat Talouselämä-lehden mukaan Juha Sipilän serkkuja.
    ———-
    Kuvateksti vaihdettu 24.11. klo 11.45. Uutisen yhteydessä oli aluksi kuvateksti, jossa väitettiin virheellisesti, että pääministeri ei olisi vastannut yhteydenottoon.
    ¤
    Eikö olekin outoa tai ainakin metkaa, ettei kukaan tai mikään ole raportoinut pääministerin protestista KU:n suuntaan!? Eikö hän ole vaatinut oikaisua tai käyttänyt vastineoikeutta?

  14. Hieno veto Suomen Kuvalehdeltä

    Kiitokset Suomen Kuvalehdelle ja onnittelut Salla Vuorikoskelle ja Jussi Eroselle!
    #
    Tammikuun 16. päivänä [2017] Suomen Kuvalehdessä aloittaa kaksi uutta toimittajaa: Jussi Eronen ja Salla Vuorikoski. Vuorikoskesta tulee kirjoittava toimittaja ja Erosesta SK:n toinen toimituspäällikkö.

    Eronen ja Vuorikoski irtisanoutuivat Yleisradiosta joulukuussa [2016], kun ”näkemyserot sananvapaudesta päätoimittajan kanssa” kävivät liian suuriksi. Taustalla oli SK:n juttu, jossa kerrottiin, että pääministeri oli painostanut Yleä itseään koskevassa uutisoinnissa ja Yleisradion johto oli taipunut painostukseen.

    ”Hyvä journalismi on sitä, että kerrotaan asioita, joita ei haluttaisi kerrottavan. Asioita, joita halutaan peitellä”, Jussi Eronen sanoo.

    Eronen on valtiotieteiden maisteri. Hän ehti työskennellä Ylessä puolitoista vuotta. Sitä ennen hän työskenteli lähes 20 vuotta MTV:ssä. Eronen on palkittu tutkivan journalismin Lumilapiolla ja Suurella journalistipalkinnolla.

    Vuorikoski on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän työskenteli Yleisradiossa vuoden ja sitä ennen 14 vuotta MTV:ssä.

    ”Olen onnellinen, että pääsen jatkamaan työtäni” (Salla Vuorikoski). ”Olin pettynyt Yleen. Nyt pääsen tekemään journalismia mahdollisimman hyvissä olosuhteissa, rohkeasti ja laatuun pyrkien” (Vuorikoski).

    (lähde: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/jussi-eronen-salla-vuorikoski-suomen-kuvalehteen/)

  15. Terrfame-vyyhti ja Julkisen sanan neuvosto

    ”JSN on ottanut käsittelyyn neljä eri aiheisiin liittyvää kantelua niin sanotussa Terrafame-vyyhdistä.”

    ”Näistä kolme kohdistuu Yleisradioon ja yksi Suomen Kuvalehteen. Lisäksi JSN valmistelee lausumaa, joka ottaa kantaa siihen, onko pääministeri Juha Sipilä rajoittanut Yleisradion tai sen toimittajien sananvapautta.”

    http://www.jsn.fi/uutiset/jsn-tasmentaa-julkisuudessa-olleita-tietoja-terrafame-vyyhdin-kasittelysta/

  16. Ylegate

    Marraskuussa 2016 nousi julkinen kohu, kun Yleisradion johto, käytännössä Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja samalla vastaava päätoimittaja, päätti rajoittaa uutisointia ja ohjelmia, joita toimittajat tekivät
    (1) nykyisen pääministerin mahdollisesta esteellisyydestä Terrafame-rahoituspäätöksessä sekä
    (2) pääministerin tuohtuneesta reagoinnista kriittiseen journalismiin.
    #
    Pääministerin ja Yleisradion välillä käytiin marraskuussa 2016 ”monipolvinen sähköpostikeskustelu Terrafamea koskeneen uutisen yhteydessä”.

    ”Sähköpostiketju sai alkunsa perjantaina 25.11. klo 12.19, kun Yle pyysi pääministeriltä kommenttia liittyen Terrafamen rahoitukseen ja konepajayhtiö Katera Steeliin.

    Yle julkaisi jutun samana perjantaina kello 14.05. Pääministeri vastasi Ylen toimittajan haastattelupyyntöön sähköpostilla kello 15.09. Vastaanottajana tässä viestissä ja kaikissa seuraavissa viesteissä oli myös Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja.

    Vastauksessaan pääministeri toi ilmi harminsa siihen, ettei päässyt esittämään omaa näkemystään asiasta ennen julkaisua.

    – Eipä kerennyt kommentoida, kun edesvastuuton juttu on jo tehty. Hyvään journalismiin kuuluu se, että syytetyllä on mahdollisuus sanoa oma näkemyksensä, pääministeri kirjoitti.

    Pääministeri kirjoittaa viestissään, että häntä saa arvostella, mutta pyytää pitämään lapsensa ja sukulaisensa sivussa. Viestinsä lopuksi pääministeri kieltää käyttämästä viestiään julkisuudessa.

    Ylen toimittaja vastasi pääministerin viestiin kello 15.15. Hän pahoitteli sitä, ettei pääministeri vieläkään halunnut kommentoida asiaa ja uusi haastattelupyynnön.

    Pääministeri vastasi viestiin kello 16.21 ja toisti viestissään harminsa siitä, ettei päässyt kommentoimaan asiaa Ylen julkaisemassa jutussa. Pääministeri piti saamaansa vastausaikaa kohtuuttoman lyhyenä pääministerin kiireiseen aikatauluun nähden.

    Kello 16.28 Ylen toimittaja vastasi ja kertoi kommenttipyynnön olevan yhä voimassa.

    Kello 16.41 pääministeri vastasi vahingon jo tapahtuneen ja kertoi vastaavansa nyt kansalaisilta saamaansa postiin.

    Kello 17.28 pääministeri välitti sähköpostilla Ylen toimittajalle ja päätoimittajalle yhden saamansa kansalaispalautteen. Myöhemmin illan aikana Sipilä lähetti samoille henkilöille runsaat kymmenen [>10] kansalaisilta saamaansa palauteviestiä. Viimeiset viestit tulivat noin kello yhdeltätoista illalla [= kello 23].

    (lähde: Jari Järvinen: Näin Sipilän ja Ylen viestinvaihto eteni – pääministeri jakoi kansalaispalautteen eteenpäin. Yle Uutiset 30.11.2016; http://yle.fi/uutiset/3-9326751)
    #
    Ylen Pressiklubi-ohjelman juontaja Ruben Stiller sai varoituksen, koska aikoi käsitellä asiaa ohjelmassaan. Jääskeläisen mukaan asiaa oli käsitelty aivan tarpeettoman laajasti sen mittasuhteisiin nähden. Ylen politiikan toimituksen entisen päällikön Pekka Ervastin mukaan Ylessä on erityisesti nykyisen pääministerin hallituskaudella sensuroitu juttuja, ja toimittajille on annettu varoituksia.

    Suomen Kuvalehden nykyinen toimituspäällikkö Jussi Eronen työskenteli syyskuusta 2015 joulukuuhun 2016 Yleisradion ajankohtais- ja featuretoimituksen esimiehenä, josta toimesta hän irtisanoutui sananvapaudesta syntyneiden näkemyserojen vuoksi.

    Salla Vuorikoski toimi vuonna 2016 Yleisradion ajankohtaistoimittajana. Hän irtisanoutui tehtävästään pääministeriä ja Terrafame-kaivoksen rahoituspäätöstä koskeneen kohun seurauksena ja siirtyi Suomen Kuvalehden palvelukseen.

    Toimittaja Jarno Liskin määräaikainen työsuhde Ylellä oli päättymässä 17.1.2017.
    ”Tänään [= 3.1.2017] kuulin, että sopimusta ei jatketa. Syyksi sanottiin, että määräaikaisia tehtäviä ei ole tarjolla, työvoimatarvetta ei ole” (Jarno Liski). (Liski oli ollut tekemässä Yleisradion hyllyttämiä juttuja pääministeristä.)

    Helmikuussa 2017 Päivärinta irtisanoutui Yleisradion palveluksesta. Hän ilmoitti asiasta kollegoilleen sähköpostilla, jossa hän kritisoi Yleisradion vastaavaa päätoimittajaa Atte Jääskeläistä sensuurista ja kovasta johtamistyylistä.

    Yle TV1:n ajankohtaisohjelman A-studion juontajana työskennellyt Susanne Päivärinta irtisanoutui Yleisradion palveluksesta helmikuussa 2017. Hän ilmoitti asiasta kollegoilleen sähköpostiviestillä, jossa hän kritikoi Yleisradion vastaavaa päätoimittajaa sensuurista ja kovasta johtamistyylistä.

    Heinäkuun 13. päivänä (2017) Yleisradio ilmoitti Pressiklubin pitkäaikaisen vetäjän Ruben Stillerin jättävän television. Stiller jatkaa Yleisradion palveluksessa mutta lopettaa Pressiklubin vetäjänä kevään [2017] jälkeen. ”Viimeaikainen tilanne on vaikuttanut terveydentilaani ja olen myös vetänyt omat johtopäätökseni tästä kaikesta. Itse toivon, että voin jatkaa radion puolella” (Ruben Stiller).

    Summa summarum: Ylegate on vaatinut tähän mennessä ainakin viisi (5) uhria.
    Niihin, jotka jatkavat tehtävissään, kuuluvat seuraavat henkilöt:
    (A) Yleisradion (1) Uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja,
    (2) toimitusjohtaja ja
    3) hallituksen puheenjohtaja sekä tietysti
    (B) pääministeri.

    Kukaan noista neljästä ei ole julkisuudessa pyytänyt anteeksi kyseisiltä uhreilta.

    Yleisradiotoiminnan ’viulut’ maksavan kansalaisen kysymys kuuluu: Miksi nuo neljä eivät ole eronneet tehtävistään?

    Ja lisäkysymys: Miksi noita neljää ei ole erotettu tehtävistään?
    ¤
    Ylestä tulossa paljastuskirja: Painottuu viimeaikaisiin dramaattisiin tapahtumiin

    Keskiviikko 15.2.2017

    Yleisradiosta on tekeillä paljastuskirja, nimeltään Ylegate. Se painottuu viimeaikaisiin valtavasti julkisuutta saaneisiin tapahtumiin.

    Kirjaa kirjoittavat Ylestä irtisanoutuneet Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen sekä Jarno Liski. Kolmikko oli keskeinen osa Erosen johtamaa Ylen ajankohtaistiimiä. Kirjan (kustantaja CrimeTime) on tarkoitus ilmestyä pian, kevään aikana.

    Ylen tapahtumat alkoivat vyöryä viime marraskuussa, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) suuttui Ylen nettijutusta koskien hänen lastensa sijoitusyhtiön osin omistaman Katera Steel Oy:n kaivosyhtiö Terrafamelta saamaa urakkaa.

    Sipilän viestittelyn jälkeen Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen toppuutteli uutisointia asiasta ja muun muassa antoi juontaja Ruben Stillerille varoituksen, koska tämä halusi käsitellä aihetta Pressiklubi-ohjelmassa.

    Jupakan seurauksena Eronen ja Vuorikoski irtisanoutuivat joulukuussa.

    – Kirjan ajatus syntyi nopeasti, kun niin sanottu Yle-gate alkoi, jo ennen irtisanoutumistamme. Näimme, ettei Katera Steel ollut irrallinen tapahtuma, vaan osa laajempaa kokonaisuutta, osa organisaation ongelmia, nykyisin Suomen Kuvalehdessä työskentelevä Salla Vuorikoski sanoo.

    Jääskeläisen valtakunta

    Vuorikosken mukaan kirjan ytimessä on hänen, Erosen ja Liskin tarina siitä, mitä he Ylen ajankohtaistiimissä kokivat. Kolmikko on kertonut muun muassa, että heitä pyydettiin vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvaa journalismia.

    – Tuli ajatus siitä, että pitäisi piirtää kokonaiskuva siitä, mistä tässä oli kyse. Luulen, että monet ihmettelevät, että mitä Ylellä oikein tapahtuu, Vuorikoski sanoo.

    Kirjassa valaistaan viimeaikaisten tapahtumien lisäksi myös Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan lähihistoriaa.

    – Se kertoo siitä, miten uutis- ja ajankohtaistoiminnasta on tullut sellainen kuin se on: millainen on Atte Jääskeläisen valtakunta, Vuorikoski sanoo.

    Ylen ajankohtaisohjelmien pitkäaikainen toimittaja ja juontaja Susanne Päivärinta irtisanoutui yhtiöstä viime torstaina. Myös hän kritisoi voimakkaasti Jääskeläisen johtamistyyliä ja organisaatiota.

    Toinen tunnettu juontaja, Ruben Stiller, ilmoitti maanantaina, että hän jättää Pressiklubi -ohjelman, mutta toivoo voivansa jatkaa radion puolella. Sekä Päivärinta että Stiller kyseenalaistivat ohjelmissaan vastaavan päätoimittajan Jääskeläisen toimintaa.

    – Viimeaikainen tilanne on vaikuttanut terveydentilaani ja olen myös vetänyt omat johtopäätökseni tästä kaikesta. Itse toivon, että voin jatkaa radion puolella, Stiller totesi.

    IL
    (lähde: Ylestä tulossa paljastuskirja: Painottuu viimeaikaisiin dramaattisiin tapahtumiin. Iltalehti 15.2.2017; http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702152200070047_uu.shtml)
    ¤
    Pöytäkirjat paljastavat: Ylen journalismia kohtaan poliittista painostusta hallintoneuvostossa

    Jussi Korhonen
    Blogit
    Isän pikajuna 1.2.2017

    Ylen hallintoneuvostossa puututaan Ylen uutisiin. Journalistisiin ratkaisuihin on puututtu hallintoneuvoston kokouksissa jopa yksittäisten juttujen tarkkuudella.

    Isän pikajuna pyysi ja sai pitkällisen odottelun jälkeen kopioita Yleisradion hallintoneuvoston kokousten pöytäkirjoista viime vuodelta [2016]. Puuttumaan jäi ainoastaan vuoden viimeisen kokouksen pöytäkirja, jota ei ole vielä allekirjoitettu.

    Kaikkiaan Yleisradion hallintoneuvosto kokoontui vuonna 2016 seitsemän kertaa. Kuudesta tarkastellusta pöytäkirjasta käy ilmi, että hallintoneuvoston kokouksissa on puututtu poliittisin perustein Ylen journalistisiin ratkaisuihin. Kokouksissa on puitu yksittäisten uutistapahtumien käsittelyä ja jopa yksittäisen jutun yhteydessä tehtyjä journalistisia ratkaisuja.

    Vuoden ensimmäisessä kokouksessa 9.2. esitettiin selkeä vaatimus journalistisen linjan muuttamisesta poliittisiin syihin vedoten:

    – Poliittinen kenttä on muuttunut, Ylen on syytä muuttua.

    Pöytäkirjasta ei käy ilmi, kuka vaatimuksen esitti. Se on kuitenkin merkitty esitetyksi kokouksen kohdassa, joka on nimetty muotoon ”Teema: journalismi”. Keskustelun yhteydessä moitittiin Ylen ”asennetta” ja kyseenalaistettiin sen tasapuolisuus.

    Kiemunki-uutisointi hallintoneuvoston hampaissa

    Hallintoneuvoston 5.4. pidetyssä kokouksessa uutistoiminta nousi jälleen keskusteluun. Silloin asiaan paneuduttiin jo yksittäisen uutistapahtuman tarkkuudella.

    – Hallintoneuvostossa todettiin, että ns. Kiemunki-tapauksessa uutiskynnysarvio ei onnistunut. Uutisoinnin on oltava joko tärkeä tai kosketettava laajaa ihmisjoukkoa. Kumpikaan kriteereistä ei toteutunut, pöytäkirjassa sanotaan.

    Tämänkään kommentin esittäjää ei mainita. Kiemunki-tapauksella viitataan todennäköisesti perussuomalaisten Tampereen paikallisosaston johtajan Terhi Kiemungin somekirjoituksiin, jotka nostattivat kohun viime pääsiäisenä. Kiemunki pilkkasi kirjoituksissaan ”muslimipenskoiksi” nimittämiään lapsia, jotka oli havainnut kiertämässä virpomassa.

    Kiemungin kirjoituksista virisi vilkas julkinen keskustelu. Asiasta uutisoivat lukuisat tiedotusvälineet, kuten esimerkiksi MTV, Helsingin Sanomat, Iltasanomat, Aamulehti ja Iltalehti. Yle käsitteli tapausta useammassa jutussa, joissa kerrottiin esimerkiksi lapsiasiavaltuutetun ja Kiemungin puoluetovereiden näkemyksiä asiasta puolesta ja vastaan.

    Ketä saa haastatella?

    Hallintoneuvostossa keskusteltiin Forssan tapauksesta.

    Yhä syvemmälle journalistisiin kysymyksiin mentiin 20.9. pidetyssä kokouksessa. Tuolloin hallintoneuvostoa askarrutti Forssan tapaukseksi kutsuttu asia ja erityisesti sen uutisoinnissa tehdyt haastateltavien valinnat. Tämän asian käsittelyssä hallintoneuvoston keskustelussa mentiin yksittäistä uutista koskeviin journalististisiin ratkaisuihin yksityiskohtaisella tasolla.

    – Onko puututtu siihen, että vain turvapaikanhakijoita haastateltu? pöytäkirjassa kerrotaan jonkun kysyneen.

    Pöytäkirjan mukaan Ylen päällikkö, jota ei nimetä, oli todennut, että paikalla ei ollut ollut muita kuin turvapaikanhakijoita, kun toimittaja oli ollut juttua tekemässä. Kokouksessa kysymyksiin vastannut Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kertoi pöytäkirjan mukaan, että ensin oli haastateltu turvapaikanhakijoita ja tämän jälkeen asiasta oltiin tehty laajempi erillinen juttu.

    Forssan tapauksella viitataan välikohtaukseen, joka tapahtui viime elokuussa turvapaikanhakijoita majoittaneen vastaanottokeskuksen liepeillä. Joukko kantasuomalaisia oli laittautunut muun muassa astaloin aseistautuneina vastaanottokeskukselle. Paikalla syntyi kahakka turvapaikanhakijoiden ja kantasuomalaisten kesken. Molemmat osapuolet käyttivät joukkotappelussa astaloita ja molemmat osapuolet saivat vammoja.

    Yle kertoi asiasta useassa jutussa ja monista näkökulmista. Tästäkin asiasta roihahti kuuma julkinen keskustelu, jonka yhteydessä leviteltiin muun muassa lukuisia perättömiä väitteitä. Yle teki asiaan liittyen myös jutun, jossa poliisi sekä vahvisti että kumosi tapahtumiin liittyneitä huhuja.

    Journalistiset ratkaisut eivät kuulu hallintoneuvoston tehtäviin

    Hallintoneuvosto on Yleisradion ylin päättävä elin. Sen jäsenet valitsee eduskunta. Yleisradiolain mukaan jäseniksi on valittava tiedettä, taidetta, sivistystyötä ja elinkeino- ja talouselämää tuntevia sekä eri yhteiskunta- ja kieliryhmiä edustavia henkilöitä. Laki ei edellytä, että hallintoneuvoston jäsenten tulisi olla kansanedustajia, mutta käytännössä näin on. Poliitikkojen lisäksi hallintoneuvostossa on kaksi Ylen henkilöstön edustajaa, joilla on puhe- ja läsnäolo-oikeus, mutta ei äänioikeutta.

    Myös hallintoneuvoston tehtävät määritetään laissa. Niitä ovat esimerkiksi yhtiön hallituksen ja sen puheenjohtajan valitseminen ja vapauttaminen sekä talouden ja toiminnan suuntaviivoista päättäminen. Journalististen ratkaisujen tai varsinkaan yksittäisten uutisointien käsittelyä laissa ei hallintoneuvoston tehtäväksi osoiteta edes yleisemmän valvontatehtävän kautta.

    Ylellä on omat eettiset ohjeensa, jotka koskevat kaikkia Ylessä tai Ylelle työskenteleviä. Ohjeet on johdettu hyvää journalistista tapaa määrittävistä Journalistin ohjeista, joihin Yle heti omien ohjeidensa alkupuheissa ilmoittaa sitoutuneensa.

    Journalistin ohjeiden kolmessa ensimmäisessä kohdassa sanotaan seuraavaa:

    1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

    2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

    3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

    Poliittisen painostuksen areena

    Isän pikajunan tarkastelemat, läpeensä poliittisen hallintoneuvoston pöytäkirjat osoittavat, että Yleisradion journalistisiin ratkaisuihin kohdistuu jatkuvaa poliittista painetta. Pöytäkirjoista löytyvät esimerkit ovat mitä todennäköisimmin kansanedustajien sanomisia: henkilöstön edustajien kommentit on pöytäkirjoissa mainittu heidän esittämikseen, mutta poliitikkojen puhumiset on jätetty nimettömiksi.

    Tässä esiin nousseissa tapauksissa on kyse asioista, jotka ovat ärsyttäneet erityisesti kansallismielisiksi itseään kutsuvia. Näihin tapauksiin liittyvä poliittinen painostus Ylen journalistisia ratkaisuja kohtaan on ilmeistä.

    Hallintoneuvostossa ilmenee halukkuutta sanella, kuinka asioista saa uutisoida: Kiemungin virpomiskirjoituksista ei olisi saanut kertoa ollenkaan, vaikka kaikki muut tiedotusvälineet niin tekivät. Forssasta ei olisi saanut tehdä juttua ollenkaan, kun paikalla ei ollut etnisesti sopivia haastateltavia. Lisäksi journalismista puhuttaessa on esitetty vaatimus, että Ylen tulisi muuttua, koska poliittinen kenttä on muuttunut.

    Nämä ovat niitä kysymyksiä, joista Journalistin ohjeet eivät edes salli päätösvaltaa luovutettavan toimituksen ulkopuolelle. Samat ohjeet eivät pelkästään oikeuta, vaan ne velvoittavat torjumaan painostuksen. Journalistiset ratkaisut tehdään journalistisin perustein, ei poliittisen kentän muuttuneita nokkimisjärjestyksiä miellyttämään.

    Ylen kohdalla julkisuudessa niin sanottuja kansallismielisiä enemmän huomiota on viime aikoina saanut pääministeri Juha Sipilään, hänen hallitukseensa ja hänen puolueeseensa keskustaan liittyvä uutisointi. On esitetty suorasanaisia, osin hyvin vakuuttavasti perusteltuja syytöksiä siitä, että Yle varoo julkaisemasta tietoja, jotka voisivat olla kiusallisia Sipilälle, hallitukselle tai keskustalle.

    Tähän liittyvästä painostuksesta ei hallintoneuvoston pöytäkirjoista löydy viitteitä. Nähtäväksi jää, löytyykö asiasta mahdollisesti käydystä keskustelusta mainintaa, kun joulukuussa Sipilään ja Yleen liittyvän kohun keskellä pidetyn kokouksen pöytäkirja joskus allekirjoitetaan.

    Poliittinen painostus Yleä kohtaan on joka tapauksessa tosiasia. Jos sitä harjoitetaan avoimesti Ylen ylimmässä päättävässä elimessä, hallintoneuvostossa, sitä harjoitetaan taatusti myös lukuisissa keskusteluissa, joista ei laadita pöytäkirjoja. Niihin keskusteluihin on luettava myös pääministerin öiset sähköpostit.

    Kuinka maan mahtavin uutismasiina on pärjännyt ja pärjää jatkuvassa poliittisessa paineessa? Se on tärkeä kysymys. Se vaatii valvontaa.

    Mutta niin vaatii myös Ylen hallintoneuvosto, joka on hakenut itselleen roolin poliittisen painostuksen areenana.

    Lisäys 1.2.2017 klo 13.36:
    Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi ovat haastatelleet tässä kirjoituksessa esiin tulleisiin asioihin liittyen Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajaa kansanedustaja Kimmo Kivelää (ps). Hän myöntää, että keskusteluja on käyty, mutta kiistää, että hallintoneuvoston kokouksissa Ylen journalistisia ratkaisuja koskeneissa keskusteluissa olisi ollut kyse painostuksesta.

    Helsingin Sanomien mukaan Kivelä ei muista, ketkä tässä kirjoituksessa mainittuja kommentteja olisivat esittäneet.

    – Mutta kyllä ne varmasti meikäläisiä olivat, hän viittaa oman puolueensa kansanedustajiin.

    Kivelä aikoo sallia hallintoneuvoston kokouksissa vastaavan keskustelun jatkossakin.
    #
    Lisäys 1.2.2017 klo 16.05
    Hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Jari Ronkainen (ps) kertoo blogissaan, että hän on tässä kirjoituksessa esitettyjen Ylen journalistisiin ratkaisuihin puuttuneiden kommenttien takana. Ronkainen kiistää, että kyse olisi painostuksesta. Hän kertoo aikovansa tuoda näkemyksiään julki hallintoneuvoston kokouksissa myös jatkossa.

    (lähde: Jussi Korhonen: Pöytäkirjat paljastavat: Ylen journalismia kohtaan poliittista painostusta hallintoneuvostossa. Blogikirjoitus. Seura 1.2.2017; https://seura.fi/isanpikajuna/2017/02/01/poytakirjat-paljastavat-ylen-journalismia-kohtaan-poliittista-painostusta-hallintoneuvostossa/?shared=7424-50ec885d-1)
    ———-
    Jussi Korhonen on vapaa toimittaja.
    ¤
    Postskriptumi: Tapahtuu ’Vastaavan päätoimittajan’ 55. syntymäpäivänä vuonna 2020.

    Suuri tyhjä TV-talo, käytävällä saapastelee vahvassa maistissa hortoileva Vastaava päätoimittaja (VP). Vasemmassa kädessä skumppapullo, oikeassa kädessä puolillaan lainehtiva skumppalasi.

    VP kurkistaa ajankohtaistoimituksen huoneeseen ja havaitsee sen tyhjäksi.

    VP (itseksekseen): Ei j*malauta. Ei täällä ketään ole.

    (ääneen): Ei s**tana ristinsielua!

    VP (nauraa, hohottaa, huutaa): Ei v*ttu ketään!!! Homma hoidettu …!

    Esirippu. Jostakin kuuluu outoa ääntä, ikään kuin joku nyyhkyttäisi.

  17. Ylegate (alkoi vuoden 2016 puolella ja jatkuu vuonna 2017; ja se jatkuu ja jatkuu; ja yhä edelleen (= 19.2.2017) tehtävissään muina miehinä jatkavat Yleisradion asianomainen vastaava päätoimittaja, toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja sekä Tasavallan pääministeri)

    = > Ylen Ajankohtais- ja Featuretiimin esimies Jussi Eronen irtisanoutui
    http://yle.fi/uutiset/3-9351540

    = > Näin Sipilän ja Ylen viestinvaihto eteni – pääministeri jakoi kansalaispalautteen eteenpäin
    http://yle.fi/uutiset/3-9326751

    = > Ylen musta viikko: Näin Yleisradion uskottavuus ajautui kriisiin

    Yle-gate vai Sipilä-gate? Tapahtumat lähtivät vyörymään Suomen Kuvalehden paljastusjutun jälkeen.

    (Juha Kauppinen: Ylen musta viikko: Näin Yleisradion uskottavuus ajautui kriisiin. Suomen Kuvalehti 8.12.2016; https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ylen-musta-viikko-nain-yleisradion-uskottavuus-ajautui-kriisiin/)
    ¤
    Sankaritoimittajia: Jussi Eronen, Salla Vuorikoski, Jarno Liski, Susanne Päivärinta, Ruben Stiller …
    ¤
    Jarno Liski

    Mikäpä olisi nyt fiksumpi veto Yleltä kuin sensuroida sananvapauskeskustelu?

    Radio Yle 1:n Julkinen sana -ohjelmassa 1.3.[2017] eivät aiemmista tiedoista poiketen keskustelekaan Yleltä irtisanoutunut Jussi Eronen ja hänen entinen esimiehensä, Ylen uutispäätoimittaja Riikka Venäläinen. Koko ohjelman aihe on ilmeisesti vaihdettu.

    https://www.facebook.com/jarnojarno?hc_ref=NEWSFEED
    #
    Susanna Kuparinen
    https://www.facebook.com/profile.php?id=100009050752627&fref=ts

    Epätodellista. Olen jo pitkään ihmetellyt Ylen radiokanavien vapautta. Se päiväuni loppui tähän. Yleisradion pitkäikäisin mediaohjelma, Yle Radio 1 -kanavan Julkinen sana joutui peruuttamaan jo sovitun lähetyksen, jossa irtisanoutunut ajankohtais- ja featuretoimituksen esimies Jussi Eronen ja uusi uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Venäläinen olisivat keskustelleet Ylen tilanteesta.

    Tuhannen taalan kysymys: kenellä on valtaa ja röyhkeyttä perua ko. lähetys keskellä sensuurikohua?
    [#]
    Mikäpä olisi nyt fiksumpi veto Yleltä kuin sensuroida sananvapauskeskustelu?

    Radio Yle 1:n Julkinen sana -ohjelmassa 1.3. eivät aiemmista tiedoista poiketen keskustelekaan Yleltä irtisanoutunut Jussi Eronen ja hänen entinen esimiehensä, Ylen uutispäätoimittaja Riikka Venäläinen. Koko ohjelman aihe on ilmeisesti vaihdettu.

  18. Miksi Yleisradion ajankohtaistoiminnasta vastaava päätoimittaja saa yhä edelleen jatkaa tehtävissään?
    #
    ”Hoitaessaan tehtävänsä vastuullisesti päätoimittaja luo toimitukseensa avoimen ja keskustelevan ilmapiirin, jotta jokainen toimituksen henkilökuntaan kuuluva uskaltaa esittää kritiikkiä ja näkemyksiään toimituksen johdon tekemistä journalistisista ratkaisuista. Molemminpuolinen luottamus on tärkeää.” (Päätoimittajien yhdistys PTY:n kannanotto 14.2.2017)
    #
    ”Olen tänään sanonut itseni irti Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta. Lopetan työni ajankohtaistoimituksen esimiehenä, sillä sananvapauttani on rajoitettu. En pysty täällä tekemään työtäni omien arvojeni ja journalistin ohjeiden mukaan.

    Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

    Vallanpitäjien kriittisen tarkastelun pitäisi olla keskeisimpiä Ylen tehtäviä, mutta päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja – etenkin pääministeriä – kaikkein varovaisimmin.

    Tilanne on Yle-veroa maksavan yleisön kannalta sietämätön. Mitä merkittävämpi vaikuttaja, sitä tarkemmin Ylen tulisi asioita tutkia.

    Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on nyt painostava tunnelma. Osa toimittajista on lannistettu tekemään omasta mielestään merkityksetöntä, vallanpitäjien kannalta harmitonta journalismia. Monet ovat hiljaa ja pelkäävät työpaikkojensa puolesta.” (Yleisradiosta 14.12.2016 irtisanoutunut Ylen ajankohtaistoimituksen esimies [16.1.2017 lukien SK:n toimituspäällikkö] Jussi Eronen 14.12.2016; http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ylen-esimies-jussi-eronen-irtisanoutui-tiimiani-on-pyydetty-vahentamaan-paljastusjournalismin-tekemista/6211708)
    #
    ”Viime aikojen ja kuluneen vuoden [= 2016] tietyt tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että Ylessä on perustavanlaatuisia ongelmia ratkottavana. Ne koskevat journalismin ydinaluetta: riippumattomuutta ja yleisön – Ylen rahoittajien – oikeuksien toteutumista.” (Yleisradion palveluksesta 14.12.2016 irtisanoutunut toimittaja [16.1.2017 lukien SK:n kirjoittava toimittaja] Salla Vuorikoski 14.12.2016; http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ylen-esimies-jussi-eronen-irtisanoutui-tiimiani-on-pyydetty-vahentamaan-paljastusjournalismin-tekemista/6211708)

    ”Olin pettynyt Yleen. Nyt pääsen tekemään journalismia mahdollisimman hyvissä olosuhteissa, rohkeasti ja laatuun pyrkien.” (Salla Vuorikoski; https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/jussi-eronen-salla-vuorikoski-suomen-kuvalehteen/)
    #
    ”Torstaina [= 9.2.2017] yllättäen Yleltä eronnut Susanne Päivärinta kertoo Helsingin Sanomille, että eron syitä ovat vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen johtamistyyli, hänen johdollaan rakennettu kallis ja tehoton uutis- ja ajankohtaisohjelmien organisaatio sekä työn resursointi.
    – Koin, etten pysty tekemään vaativaa, yleisölleni tarkoitettua journalistin työtä niiden standardien mukaan, joihin itse uskon, hän kertoo Helsingin Sanomille.
    – Jääskeläisellä ei ole tv-taustaa, eikä hän siksi ymmärrä, miten hyvää television ajankohtaisohjelmaa tehdään, Päivärinta sanoo Hesarille.

    Päivärinnan mukaan Atte Jääskeläisen mielestä Ylen tehtävä on rakentaa parempaa Suomea, mutta Päivärinnan journalistisiin arvoihin sellainen visio ei istu.
    – Kuka määrittelee, millainen se parempi Suomi on? Minusta median pitää kuvata Suomea sellaisena kuin se on. Siksi olen itse kutsunut haastateltavia yhteiskunnan laidasta toiseen, toimittaja kertoo Hesarille.

    Esimerkkinä raskaasta ja tehottomasta organisaatiosta Päivärinta kertoo omasta työpäivästään A-studiossa.
    – Ohjelman sisällöstä liian ison osan pitää olla ns. päivän aiheita, vaikka minusta ne kuuluvat uutislähetyksiin. Kun olen tullut lähetyspäivän aamuna töihin, illan 53-minuuttisen ohjelman sisältö on ollut aivan liiaksi auki. Sitä on tehty kovassa kiireessä, vailla mahdollisuuksia tehdä syventävää journalismia, hän sanoo.
    (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005081822.html)
    #
    Ruben Stiller jatkaa Pressiklubin vetäjänä vielä kevään ajan. Tämän jälkeen Stiller siirtyy Ylessä muihin tehtäviin. Neuvottelut uusista ohjelmahankkeista ovat vielä kesken.

    “Viimeaikainen tilanne on vaikuttanut terveydentilaani ja olen myös vetänyt omat johtopäätökseni tästä kaikesta. Itse toivon, että voin jatkaa radion puolella” (Ylen Pressiklubin vetäjä Ruben Stiller; http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/02/13/pressiklubin-pitkaaikainen-vetaja-ruben-stiller-jattaa-television)
    #
    ”Uutisvuodon juontaja Baba Lybeck sanoo Helsingin Sanomissa, että hänen luottamuksensa Ylen vastaavaan päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen on mennyt.”

    ”- Yksinkertaisesti, vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläisen selitykset toiminnastaan ovat mielestäni kestämättömät ja herättävät suurta huolta Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan riippumattomuudesta. Luottamukseni Jääskeläiseen mureni täysin nähtyäni tämän haastattelun enkä koe, että hän voi jatkaa Ylen vastaavana päätoimittajana, Lybeck lataa HS:n haastattelussa.”
    (http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612012200034699_uu.shtml)
    #
    ”– Stillerin varoitus sai hälytyskellot soimaan. Varoituksen perusteena sanottiin, että Stiller toimi journalistisen linjan vastaisesti. Mikä journalistinen linja on sellainen, jossa sanotaan, ettei pääministeriä tai Terrafamea saa käsitellä? Stillerin varoitus on erikoisin veto, mitä tässä Ylen puolelta on tapahtunut.” (Suomen journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho ; http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000004891629.html)
    #
    ”[Toimittaja Jarno] Liski toteaa, että hän ei ole entistä lähiesimiestään Erosta ylemmiltä tahoilta saanut juuri mitään palautetta. Hän kokee olleensa Erosen ja Vuorikosken kanssa samassa veneessä.
    – Jussi oli loistava, kannustava esimies. Hän turhautui siihen, että juttuja hyllytettiin, viivytettiin ja peukaloitiin epäasiallisin perustein. Ylen toiminta ei ole ollut hirveän rohkaisevaa – ei se, joka johti Jussin lähtöön eikä toiminta hänen lähtönsä jälkeen, Liski sanoo.
    – Päätoimittaja ja muu Ylen journalistinen johto on tehnyt raskaita virheitä tavassa, jolla ohjasi Sipilä-uutisointia samoin kuin siitä syntyneessä jälkipyykissä.

    Liski pitää vakavana sitä, että työntekijöitä ei ole kuultu, kun on selvitetty, mitä Ylellä tapahtuu.
    – Hallitukselle on annettu selvityksiä, mutta meitä lattiatason tekijöitä ei ole juuri kuultu. Jokainen ymmärtää, että Erosen ja Vuorikosken kaltaisten osaajien irtisanoutuminen kyllä kertoo jostain.” (Jarno Liski; http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701032200049046_uu.shtml)

    [”Ylen hyllyttämiä juttuja pääministeri Juha Sipilästä (kesk) tekemässä olleen toimittajan Jarno Liskin määräaikaista työsopimusta ei jatketa.” http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701032200049046_uu.shtml%5D
    ¤
    ”Hoitaessaan tehtävänsä vastuullisesti päätoimittaja luo toimitukseensa avoimen ja keskustelevan ilmapiirin, jotta jokainen toimituksen henkilökuntaan kuuluva uskaltaa esittää kritiikkiä ja näkemyksiään toimituksen johdon tekemistä journalistisista ratkaisuista. Molemminpuolinen luottamus on tärkeää.” (Päätoimittajien yhdistys PTY:n kannanotto 14.2.2017)

    Kysymys: Oliko Yleisradion kysymyksessä oleva vastaava päätoimittaja luonut vuonna 2016 Ylen ajankohtaistoimitukseen ”avoimen ja keskustelevan ilmapiirin”, jossa ”jokainen toimituksen henkilökuntaan kuuluva” uskalsi ”esittää kritiikkiä ja näkemyksiään toimituksen johdon tekemistä journalistisista ratkaisuista”?

    Vastaus: Ei ollut.

    Kysymys 2: Miksi kyseinen vastaava päätoimittaja saa yhä edelleen jatkaa tehtävissään?

  19. Yleisradio Oy:n toimijoiden tulee noudattaa lakia ja Euroopan ihmisoikeussopimusta

    Kirjoituksessaan ’Ylen vaikea keskustelu, jota pitäisi silti käydä’ (HS 21.2.2017) Anu Kantola kirjoittaa perustellusti muun ohella seuraavaa:

    ”(…) on outoa, että monta työurallaan eri välineissä ansioitunutta toimittajaa sanoutuu irti Ylestä ja sanoo, että he eivät saa tehdä työtänsä journalististen kriteerien mukaan.”

    ”Erityisen kummalliselta tuntuu, että osalle heistä on myös maksettu siitä, että he eivät puhu lähtönsä syistä.”

    ”Yleisradio ei (…) ole yksityisesti rahoitettu yritys vaan meidän kaikkien joukkorahoittama julkinen instituutio.”

    ”Olemme kaikki maksajia, ja rahalla pitäisi saada länsimaisen mallin mukaista riippumatonta journalismia.”

    Aivan oikein. Tuossa monta tärkeää pointtia!

    MUTTA sitten pari kohtaa, jotka särähtävät ja jotka herättävät vastaväitteitä:

    ”Journalismista ei ole lakipykäliä, (…).”

    ”Päätoimittajan sana on toimituksessa (…) laki, (…).”
    ¤
    Ottakaamme nuo väitteet lähempään tarkasteluun.

    Journalismista

    Aluksi on määriteltävä käsite ’journalismi’. Tyydyn tässä kirjoituksessa Wikipedia-määritelmään (https://fi.wikipedia.org/wiki/Journalismi):

    ”Journalismi on toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja eritellä tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa. Sen kohteena ovat erityisesti yhteiskunnallisesti tärkeät, ajankohtaiset ja kiinnostavat asiat ja ihmiset. Sana journalismi tulee ranskan sanasta jour, joka merkitsee päivää. Journalismia harjoittavat journalistit eli toimittajat.

    Journalismia julkaistaan sanomalehdissä, televisiossa, radiossa, internetissä ja kirjoissa. Journalismi itsessään on julkaisumuodosta riippumatonta, mutta journalismissa tehdään perinteisesti jako printtijournalismin ja sähköisen journalismin välillä. Printtijournalismi tarkoittaa kirjoitettuun muotoon tuotettua ja luettavaksi tarkoitettua journalismia, sähköinen journalismi taas videon, äänen tai esimerkiksi multimedian muodossa esitettävää journalismia.

    Journalismilla on useita alalajeja, kuten kuvajournalismi, tutkiva journalismi, tiedejournalismi, talousjournalismi, viihdejournalismi ja kulttuurijournalismi.”

    Eikö mainitun määritelmän tarkoittamasta journalismista ole lakipykäliä?
    Kyllä niitä mielestäni on.

    Journalismi, perustuslaki, Euroopan ihmisoikeussopimus ja laki Yleisradio Oy:stä

    Suomen perustuslaki

    ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.” (Suomen perustuslain 12. pykälän 1. momentti)

    ”Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin.” (Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta [HE 309/1993])

    Huomautus: Perustuslain 12. pykälä koskee siis myös ’journalismia’ (joukkotiedotus), vaikka siinä ei nimenomaan käytetä journalismin käsitettä.

    Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS)

    Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artikla ja sitä koskeva auktoritatiivinen tulkinta (= Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen [EIT] oikeuskäytäntö)

    EIS 10 artikla (Sananvapaus):

    ”1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

    2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.”

    Huomautus: EIS:n 10. artikla koskee myös lehdistöä ja muita julkisia tiedotusvälineitä, vaikka termiä ’journalismi’ ei artiklassa mainita. Artiklan merkityssisällön ymmärtäminen edellyttää perehtymistä EIT:n oikeuskäytäntöön. Oikeuskäytännössä on otettu kantaa muun ohella seuraaviin kysymyksiin: (1) lehdistön (julkiset tiedotusvälineet, media) tehtävät demokraattisessa yhteiskunnassa (”jaettava velvollisuuksiensa ja vastuidensa mukaisella tavalla tietoja ja ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa omaavista kysymyksistä”), (2) yleisön oikeus ottaa vastaan tietoja ja ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa omaavista kysymyksistä, (3) journalistinen vapaus (muun ohella mahdollisuus turvautua tietynasteiseen liioitteluun, jopa provokaatioon), (4) poliittisen keskustelun alaan kuuluvat hyvin tärkeät asiat (esimerkiksi korruptio korkeiden poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden piirissä sekä pääministerin aggressiiviset vastaukset eri tapahtumiin) sekä (5) kritiikki ja poliitikot (”Poliitikkojen tuli suvaita kritiikkiä enemmän kuin yksityishenkilöt.”).

    ”Lehdistöllä oli tärkeä tehtävä demokraattisessa yhteiskunnassa. Vaikka se ei saanut ylittää tiettyjä rajoja varsinkaan toisten maineen ja oikeuksien sekä luottamuksellisen tiedon salassa pitämisen suhteen, sen oli kuitenkin jaettava velvollisuuksiensa ja vastuidensa mukaisella tavalla tietoja ja ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa omaavista kysymyksistä. Lisäksi yleisöllä oli oikeus ottaa vastaan sellaisia tietoja ja ajatuksia. Journalistinen vapaus käsitti myös mahdollisuuden turvautua tietyn asteiseen liioitteluun tai jopa provokaatioon” (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.7.2010, Niskasaari and others-tapaus; http://finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2010/20104062?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=journalismi).

    ”EIT pani merkille, että valittaja oli artikkeleillaan käsitellyt ja kommentoinut ajankohtaisia tapahtumia kuten korruptiota korkeiden poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden piirissä sekä pääministerin aggressiivisia vastauksia eri tapahtumiin. Oli kiistatonta, että nämä olivat poliittisen keskustelun alaan kuuluvia hyvin tärkeitä asioita demokraattisessa yhteiskunnassa ja että yleisöllä oli hyväksyttävää tarvetta saada niistä tietoa. Journalistinen vapaus käsitti myös mahdollisuuden turvautua tiettyyn liioitteluun tai jopa provokaatioon. Kantajana oli ollut hyvin korkea-arvoinen poliitikko. Hän oli edelleen pääministerinä. Poliitikkojen tuli suvaita kritiikkiä enemmän kuin yksityishenkilöt” (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.2.2012, Tusalp-tapaus; http://finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2012/20124635).

    Laki Yleisradio Oy:stä (1380/1993)

    Yleisradio Oy:n tehtävistä julkisen palvelun osalta säädetään lain 3. luvun (Yhtiön tehtävät) 7. pykälässä seuraavaa:

    ”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.

    Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
    1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
    2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; (10.8.2012/474)
    3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia; (10.8.2012/474)
    4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
    5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
    6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
    7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.”

    Huomautus: On selvää, että Yleisradio Oy:stä annetun lain 7. pykälän säännökset Yleisradion julkisen palvelun ohjelmatoiminnasta koskevat ja osaltaan määrittävät journalismia Yleisradiossa. Yleisradiossa tuotettava journalismi ei saa olla ristiriidassa sanotussa pykälässä säädettyjen periaatteiden kanssa. Vastaavalla päätoimittajalla ei ole toimivaltaa käyttää direktio-oikeuttaan tavalla, joka loukkaisi mainitun pykälän säännöksiä.

    Summa summarum: On selvää, että Suomen hallitusmuoto, Euroopan ihmisoikeussopimus ja Yleisradio Oy:stä annettu laki sitovat ja velvoittavat myös Yleisradio Oy:tä sekä sanotun yhtiön hallintoneuvostoa, hallitusta, toimitusjohtajaa ja vastaavia päätoimittajia. Toisin sanoen, ei ole oikein väittää, että ”[j]ournalismista ei ole lakipykäliä” ja että ”[p]äätoimittajan sana on toimituksessa (…) laki”.

    Yleisradio Oy ja sen toimijat (hallintoneuvosto, hallitus, toimitusjohtaja ja vastaavat päätoimittajat) eivät elä tyhjiössä eivätkä lain ulkopuolella. Kaikkien noiden toimijoiden tulee tehtävissään noudattaa Suomen perustuslakia ja muita lakeja sekä Euroopan ihmisoikeussopimusta.

    Painokkaasti on todettava, ettei Yleisradio Oy:n vastaava päätoimittaja omaa diktaattorin valtuuksia. Hänellä ei ole toimivaltaa toteuttaa sellaista agendaa, joka käytännössä mitätöisi Suomen perustuslain, Yleisradio Oy:stä annetun lain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sikäli kuin on kysymys sananvapaudesta ja tiedotusvälineiden tehtävistä demokraattisessa yhteiskunnassa.
    #
    ”Olen tänään sanonut itseni irti Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta. Lopetan työni ajankohtaistoimituksen esimiehenä, sillä sananvapauttani on rajoitettu. En pysty täällä tekemään työtäni omien arvojeni ja journalistin ohjeiden mukaan.

    Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

    Vallanpitäjien kriittisen tarkastelun pitäisi olla keskeisimpiä Ylen tehtäviä, mutta päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja – etenkin pääministeriä – kaikkein varovaisimmin.

    Tilanne on Yle-veroa maksavan yleisön kannalta sietämätön. Mitä merkittävämpi vaikuttaja, sitä tarkemmin Ylen tulisi asioita tutkia.

    Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on nyt painostava tunnelma. Osa toimittajista on lannistettu tekemään omasta mielestään merkityksetöntä, vallanpitäjien kannalta harmitonta journalismia. Monet ovat hiljaa ja pelkäävät työpaikkojensa puolesta.” (Yleisradiosta 14.12.2016 irtisanoutunut Ylen ajankohtaistoimituksen esimies [16.1.2017 lukien SK:n toimituspäällikkö] Jussi Eronen 14.12.2016; http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ylen-esimies-jussi-eronen-irtisanoutui-tiimiani-on-pyydetty-vahentamaan-paljastusjournalismin-tekemista/6211708)

    ”Viime aikojen ja kuluneen vuoden [= 2016] tietyt tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että Ylessä on perustavanlaatuisia ongelmia ratkottavana. Ne koskevat journalismin ydinaluetta: riippumattomuutta ja yleisön – Ylen rahoittajien – oikeuksien toteutumista.” (Yleisradion palveluksesta 14.12.2016 irtisanoutunut toimittaja [16.1.2017 lukien SK:n kirjoittava toimittaja] Salla Vuorikoski 14.12.2016; http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ylen-esimies-jussi-eronen-irtisanoutui-tiimiani-on-pyydetty-vahentamaan-paljastusjournalismin-tekemista/6211708)

    ”– Stillerin varoitus sai hälytyskellot soimaan. Varoituksen perusteena sanottiin, että Stiller toimi journalistisen linjan vastaisesti. Mikä journalistinen linja on sellainen, jossa sanotaan, ettei pääministeriä tai Terrafamea saa käsitellä? Stillerin varoitus on erikoisin veto, mitä tässä Ylen puolelta on tapahtunut.” (Suomen journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho ; http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000004891629.html)

    ”[Toimittaja Jarno] Liski toteaa, että hän ei ole entistä lähiesimiestään Erosta ylemmiltä tahoilta saanut juuri mitään palautetta. Hän kokee olleensa Erosen ja Vuorikosken kanssa samassa veneessä.
    – Jussi oli loistava, kannustava esimies. Hän turhautui siihen, että juttuja hyllytettiin, viivytettiin ja peukaloitiin epäasiallisin perustein. Ylen toiminta ei ole ollut hirveän rohkaisevaa – ei se, joka johti Jussin lähtöön eikä toiminta hänen lähtönsä jälkeen, Liski sanoo.
    – Päätoimittaja ja muu Ylen journalistinen johto on tehnyt raskaita virheitä tavassa, jolla ohjasi Sipilä-uutisointia samoin kuin siitä syntyneessä jälkipyykissä.

    Liski pitää vakavana sitä, että työntekijöitä ei ole kuultu, kun on selvitetty, mitä Ylellä tapahtuu.
    – Hallitukselle on annettu selvityksiä, mutta meitä lattiatason tekijöitä ei ole juuri kuultu. Jokainen ymmärtää, että Erosen ja Vuorikosken kaltaisten osaajien irtisanoutuminen kyllä kertoo jostain.” (Jarno Liski; http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701032200049046_uu.shtml)

    [”Ylen hyllyttämiä juttuja pääministeri Juha Sipilästä (kesk) tekemässä olleen toimittajan Jarno Liskin määräaikaista työsopimusta ei jatketa.” http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701032200049046_uu.shtml%5D
    #
    Suomen Kuvalehti 30.11.2016 (https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/paaministeri-sipila-vaiensi-ylen-uutisten-johto-hyllytti-sipila-jutut-ruben-stiller-sai-varoituksen/):

    Ylessä alkoi kuohua perjantaina 25. marraskuuta sen jälkeen, kun Yle oli julkaissut uutisen pääministeri Juha Sipilän (kesk) sukulaisten omistamasta Katera Steel -yhtiöstä.

    Ylen ajankohtaistiimi oli jo kirjoittanut perjantain aikana valmiiksi jatkojutun, jossa haastateltiin kahta oikeusoppinutta siitä, oliko Sipilä ollut esteellinen päättäessään valtion sadan miljoonan euron lisärahoituksesta Terrafamelle.

    Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Ylen johto päätti perjantaina illalla, että juttua ei julkaista.

    Pääministeri Sipilä lähetti perjantai-iltana kymmenkunta viestiä yhdelle Ylen toimittajalle. Viesteissä oli pääministerin saamaa tuohtunutta kansalaispalautetta. Sipilä kertoi, että hän ei arvosta Yleisradiota lainkaan.

    Viimeisin viesteistä lähetettiin Ylen toimittajalle perjantain ja lauantain välisenä yönä.

    Ylen ajankohtaistiimi alkoi työstää sähköposteihin liittyvää juttua maanantaina 28. marraskuuta. Juttuaihe kirjattiin Ylen toimitusjärjestelmään, journalismin portaaliin, niin sanottuun jopoon, aamulla ennen kahdeksaa.

    Kolme Ylen työntekijää on kertonut nämä tiedot Suomen Kuvalehdelle. He eivät halua nimiään julki asian arkaluonteisuuden vuoksi.

    Ylen ajankohtaistiimi alkoi maanantaiaamuna valmistella myös kolmatta Sipilä-aiheista juttua, analyysia siitä, miksi pääministerin sidonnaisuudet ovat tärkeitä asioita uutisoida. Tässä ja Sipilän lähettämistä sähköposteista kertovassa jutussa, jossa kävi ilmi pääministerin täydellinen arvostuksen puute Yleisradiota kohtaan, oli tarkoitus käyttää asiantuntijahaastateltavia.

    Ylen johto, käytännössä päätoimittaja Atte Jääskeläinen, kielsi molempien juttujen edistämisen, SK:n lähteet kertovat.

    Kaikki kolme aihetta näkyvät Ylen järjestelmässä edelleen. Jopo on järjestelmä, jonka pääsevät näkemään sadat Ylen työntekijät. Hyllytetyistä jutuista on puhuttu sähköpostijakeluissa, joissa ovat mukana muun muassa politiikkatoimitus, taloustoimitus ja hyötytoimitus.
    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen.

    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen. Kuva Lehtikuva

    Isoa joukkoa Ylen päälliköitä kiellettiin maanantaina iltapäivällä käsittelemästä Sipilän mahdollista jääviyttä Ylen ohjelmissa ja nettisivuilla.

    Tämä tapahtui niin sanotussa ”pomoinfossa”, jossa oli paikalla kymmeniä henkilöitä. Kyseessä on Ylen päälliköiden kokous, joka pidetään joka maanantai. Pomoinfo pidettiin Ylen Radiotalossa Tori-nimisessä tilassa.

    Palaverissa Ylen johdon Sipilä-linjauksesta kertoi Ylen päälliköille Marjo Ahonen, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan tv- ja radiolähetyksistä vastaava päällikkö.

    Käytännössä seuraavan aamun radion Ykkösaamuun sovittu Sipilä-uutista koskeva keskustelu peruttiin näin Ylen journalistisen johdon päätöksellä. Lisäksi peruttiin suunnitelma käsitellä Sipilää Aamu-tv:ssä ja maanantai-illan A-studiossa.

    Kokouksen päätyttyä kielto aiheutti kuhinaa Ylen toimituksissa ja käytävillä. Eräät yleläiset alkoivat kerätä nimiä kirjelmään, joka on tarkoitus antaa päätoimittaja Atte Jääskeläiselle sekä saattaa tiedoksi Ylen päälliköille Marjo Ahoselle, Riitta Pihlajamäelle, Petri Kejoselle, Krista Taubertille sekä Ylen toimitusjohtaja Lauri Kiviselle.

    Kirjelmässä yleläiset kertovat seuraavaa:

    ”Me allekirjoittaneet Yleisradion toimittajat olemme huolissamme Ylen journalistisen johdon linjauksista käsiteltäessä ilmitulleita pääministeri Juha Sipilän jääviysepäilyjä. Perjantaista 25.11. alkaen Ylen journalistinen johto on hyllyttänyt aihetta käsitteleviä jatkojuttuja ja rajoittanut uusien juttujen tekemistä. Useita keskusteluohjelmia on maanantaina 28.11. alkaneella viikolla kielletty niin ikään käsittelemästä aihepiiriä millään tavalla.”

    ”Ylen journalistinen johto on lisäksi suoraan kieltänyt kahden sellaisen tiedon julkaisemisen, jotka olisivat kansalaisille ja Yle-veron maksajille tärkeitä, jotta he voisivat arvioida kyseistä asiaa sekä pääministerin toimintatapoja yleisemmin. Nämä tiedot ovat 1) se, että pääministeri lähetti Ylen toimittajalle perjantaina 25.11. vielä iltamyöhään toistakymmentä viestiä kritisoidakseen häneen liittyvää uutisointia ja 2) tieto siitä, että pääministeri perui jo sovitun vierailunsa A-studiossa keskiviikkona 30.11.”

    ”Se, että pääministeri toimii näin, on yhteiskunnallisesti merkittävä uutinen, etenkin kun Yleisradion rahoitus on riippuvainen poliittisista päätöksistä.”

    ”Vaadimme myös, että saamme kaikissa tilanteissa työssämme noudattaa Journalistin ohjeita.”

    Kirjelmässä on tämän jälkeen siteerattu kaikkea journalistista työtä koskevien Journalistin ohjeiden ensimmäistä pykälää: ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkia lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

    Yhteenvetoa

    Toimittajien Eronen, Vuorikoski ja Liski edellä siteeratut kertomukset ja Suomen journalistiliiton puheenjohtajan toteamus sekä Suomen Kuvalehden edellä selostettu juttu osoittavat osaltaan, että Yleisradio Oy:n asianomainen vastaava päätoimittaja on epäonnistunut tehtävässään. Hänen toimintansa on ollut omiaan rajoittamaan kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä olevaa vapaata mielipiteenmuodostusta. Vastaavan päätoimittajan sanotun kaltaista direktiovallan käyttöä kuvannee oikeansuuntaisesti termi détournement de pouvoir.

    Aidossa sivistysvaltiossa tehtävässään epäonnistunut vastaava päätoimittaja olisi erotettu tehtävistään. On kiinnostavaa ja säälittävää, että Euroopan unionin reunavaltiossa kaiken skandaalimaisen tapahtuneen jälkeen sivistyneet, kokeneet ja palkitut toimittajat joutuvat moraalis-eettisistä syistä omaehtoisesti jättämään tehtävänsä, jonka asianmukaisen suorittamisen esimies on tehnyt mahdottomaksi.

JÄTÄ VASTAUS