”Juuri ajatukset muokkaavat maailmaa niin kuin työkalut muokkaavat materiaa.” (Fidel Castro)
“Kunniallisin, rohkein poliitikko, jonka olen milloinkaan tavannut” (Jesse Jackson Fidel Castrosta, 1984)
Legendan synty
Mitä tapahtui Kuubassa 1. tammikuuta 1959? Vastaus: Fidel Castro yhdessä Che Guevaran ja muiden guerrillatoveriensa kanssa syöksi vallasta verisen diktaattorin Fulgencio Batistan. Mainittu päivä synnytti kaksi valovoimaista historian legendaa. Fidel ja Che kuuluvat samaan myyttiseen kapinallisten sukupolveen kuin Nelson Mandela, Ho Tši Minh, Patrice Lumumba, Carlos Marighella, Camilo Torres ja Mehdi Ben Barka. Heistä jokainen heittäytyi poliittiseen toimintaan oikeudenmukaisuuden nimissä kunnianhimoisena kutsumuksenaan maailman muuttaminen, maailman, jossa syrjintä ja eriarvoisuus vallitsivat.
Fidel Castro (13.8.1926–25.11.2016) ja Che Guevara (14.5.1928–9.10.1967) ovat päättäneet maallisen vaelluksensa, mutta heidän muistonsa säilyy. Eli John F. Kennedyn sanoin: ”Ihminen voi kuolla, kansakunnat saattavat nousta tai kukistua, mutta aatteet jatkavat elämäänsä. Aatteet kestävät. Ne eivät milloinkaan kuole.”
Lapsuudesta, nuoruudesta, miehuudesta
Fidel Castro ei syntynyt vallankumoukselliseksi; hän kääntyi sellaiseksi. Lähtökohtana oli seutu, jossa hän syntyi, ja sen olosuhteet: elämä keskellä maaseutua, jossa vallitsi latifundio, yksityisten jättiläistilojen järjestelmä.
Fidel syntyi pientilalla, entisen Orienten maakunnan keskiosan pohjoislaidalla, Nipen lahden tuntumassa, lähellä Marcanén sokerimyllyä. Farmi nimeltä Birán muodostui vain parista erillisestä talosta. Castrojen perheen talo sijaitsi muinaisen kuninkaantien varrella. Fidelin lapsuudessa tie oli ”liejuinen hiekkatie”. Sellaisen tien varrella Biránissa Fidelin varhaislapsuutta valaisivat lähes kaksimetristen pilarien varaan rakennetun galicialaistyylisen talon vahakynttilät ja öljylamput.
Fidelin isä Ángel Castro y Argiz oli espanjalainen emigrantti, kotoisin Galiciasta. Hänen vanhempansa olivat köyhiä talonpoikia. Erittäin aktiivisella Ángel Castrolla oli valtava tahdonvoima. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan aivan yksin ja hyvin suurin ponnistuksin. Hän oli äärimmäisen yritteliäs ja erinomainen organisaattori.
Fidel Castro on kertonut isästään muun ohella seuraavaa: ”Hän oli (…) aika kiivasluonteienen. Ihmisellä pitää olla vahva luonne, jotta pystyy tekemään kaiken sen minkä minun isäni teki: kehitti itseään ensin sodassa, kaukana perheestään ja kotimaastaan, ja loi lopulta kokonaisen suurtilan ja rikastui – ilman alkupääomaa tai suhteita, ensi alkuun vieläpä luku- ja kirjoitustaidottomana, pelkästään omilla ponnistuksillaan.” Ángel Castro oli ”vaatimaton ja työteliäs” mutta ”ei koskaan epäoikeudenmukainen vaan aina valmis auttamaan muita”. Isässä kasvoivat ”kaikki galicialaisten jalot hyveet: hyväntahtoisuus, vieraanvaraisuus ja anteliaisuus”.
Fidelin äiti Lina oli kuubalainen, kotoisin Pinar del Ríon maakunnasta, ja hänen sukunsa oli peräisin Kanariansaarilta. Lina oli varsin köyhästä talonpoikaisperheestä. Hänen isänsä oli häränajaja, joka kuljetti sokeriruokoa härkävankkureilla.
Fidel Castron mukaan hänen äitinsä oli ”käytännöllisesti katsoen luku- ja kirjoitustaidoton mutta opetteli sitten isäni tavoin suurten (…) ponnistusten tuloksena ne taidot”. ”Hän oli itseoppinut. Hyvin työteliäs; pieninkään yksityiskohta ei jäänyt häneltä huomaamatta. Hän oli samaan aikaan kokki, lääkäri, meidän lasten hoitaja ja kasvattaja: häneltä saimme kaiken mitä tarvitsimme ja hänen olkaansa vasten saimme itkeä huoliamme. Mutta ei hän meitä suinkaan hemmotellut vaan vaati ehdotonta järjestystä, säästeliäisyyttä ja puhtautta. Hän järjesti kaikki jokapäiväiset käytännön asiat niin talon sisällä kuin sen ulkopuolellakin. (…) en muista hänen koko pitkän päivän mittaan istahtaneen hetkeksikään lepäämään.”
Fidelin lapsuuden perhe käsitti vanhempien lisäksi seitsemän lasta. Fidelillä oli kaksi veljeä, Ramón ja Raúl, sekä neljä siskoa, Angelita, Juanita, Enma ja Agustina.
Fidel Castro opiskeli Colegio Dolores -nimisessä jesuiittakoulussa ja yksityiskouluissa. Vuonna 1945 Castro ryhtyi opiskelemaan oikeustiedettä Havannan yliopistossa. Presidentti Gerardo Machadon syrjäyttämisen jälkeen 1930-luvulla yliopiston olot olivat taantuneet erilaisten ryhmien hallitsemaksi valtataisteluksi ja yliopistoa hallitsivat ”pistolerot” ja ”gansterismo”.
Vuonna 1947 Castro liittyi Ortodoksipuolueeseen (Partido Ortodoxo). Sen perustaja Eduardo Chibás oli ehdolla presidentiksi korruptoitunutta Ramón Grau San Martínia vastaan, mutta hävisi vaalit.
Vuonna 1948 Castro matkusti Bogotáan Kolumbiaan osallistuakseen Amerikan valtioiden järjestön (OAS) yhdeksännen konferenssin kanssa samaan aikaan järjestettyyn nuorisotapahtumaan. Opiskelijat käyttivät tilaisuutta hyväkseen levittääkseen USA:n hegemoniaa läntisellä pallonpuoliskolla vastustavia pamfletteja. Vierailun aikana kolumbialainen puoluejohtaja Jorge Eliecer Gaitán murhattiin, ja tapahtuma laukaisi maassa nimellä La Violenciana tunnetun protestiaallon. Kun viranomaiset halusivat kuulla Castroa hänen osallisuudestaan protesteihin, hän pakeni Kuuban lähetystöön ja hänet lennätettiin takaisin Havannaan.
Valmistuttuaan vuonna 1950 oikeustieteen tohtoriksi Castro ryhtyi harjoittamaan ammattiaan lähinnä köyhien parissa. Hän tuli tunnetuksi kansallisista ja USA:n valtaa Kuubassa vastustavista puheistaan. Castro kiinnostui yhä enemmän politiikasta ja asettui ehdokkaaksi parlamenttiin. Maaliskuun 10. päivänä 1952 Fulgencio Batistan johtama sotilasvallankaappaus syrjäytti presidentti Carlos Prío Socarrásin hallituksen ja vaalit peruutettiin. Batistasta tuli tosiasiallisesti maan johtaja. USA tunnusti Batistan hallinnon, mutta Castro syytti häntä vuoden 1940 perustuslain rikkomisesta. Juttua ei otettu käsiteltäväksi, ja Castro käsitti ratkaisuvaihtoehdoksi Batistan syrjäyttämisen. Tämä oivallus johti myöhemmin Castron johtamaan Kuuban vallankumoussotaan.
Fidel Castro oli kahdesti avioliitossa: ensimmäinen vaimo oli Mirta Díaz-Balart Gutierrez (12.10.1948–1955) ja toinen Dalia Soto del Valle (1980–25.11.2016). Ensimmäisestä avioliitosta syntyi poika Fidel ”Fidelito” Castro Díaz-Balart. Toinen liitosta syntyi viisi poikaa: Ángel, Antonio, Alejandro, Alexis ja Alex. Fidel Castrolla oli lisäksi tytär Alina Fernández Revuelta, joka syntyi 19.3.1956 Fidelin suhteesta Natalia Revuelta Clewsiin.
Kuuban vallankumoussodan kronologia
Marraskuun 25. päivänä 1956 Fidel Castro, hänen veljensä Raúl, Che Guevara ja 79 muuta kapinallista lähtivät Granma-nimisellä huvijahdilla meksikolaisesta Tuxpanin satamasta kohti Kuubaa tarkoituksenaan käynnistää aseellinen taistelu Sierra Maestran vuoristossa.
2. joulukuuta (1956): Mainitut 82 vallankumoustaistelijaa nousivat maihin Kuuban itärannikolla Los Cayuelosissa. Kuuban vallankumoussota alkoi.
5. joulukuuta (1956): Diktaattori Fulgencio Batistan armeija yllätti retkikunnan ja löi sen täysin hajalle Alegría de Píossa.
18. joulukuuta (1956): Fidel ja seitsemän muuta hyökkäyksestä hengissä selvinnyttä kokoontuivat Cinco Palmasissa. Kaksi päivää myöhemmin joukkoon liittyivät Juan Almeida, Che Guevara, Ramirito Valdés ja neljä muuta retkikuntalaista.
Tammikuun 17. päivänä 1957 sissijoukko toteutti ensimmäisen voitokkaan operaatonsa valtaamalla La Plata Abajon kasarmin. Viisi päivää myöhemmin sissit saivat Llanos del Infiernossa uuden voiton luutnantti Ángel Sánchez Mosqueran johtamaa valioyksikköä vastaan käydyssä taistelussa.
28. maaliskuuta (1957): Sissit hyökkäsivät vihollisen tukikohtaan El Uverossa ja valtasivat sen taistelussa, jota Che luonnehti ”kapinallisarmeijan miehuuskokeeksi”. Pari viikkoa myöhemmin Fidel myönsi Chelle sissikomentajan arvon ja määräsi hänet ensimmäisen sissiosaston päälliköksi.
20. elokuuta (1957): Fidelin johtama sissikolonna ”José Martí” kävi batistalaisia vastaan taistelun Palma Mochassa.
17. syyskuuta (1957) käytiin ensimmäinen Pino del Aguan taistelu.
Marras–joulukuu 1957: Fidelin ja Chen johtamat sissikolonnat torjuivat vihollisarmeijan käynnistämän ”talvihyökkäyksen”. Taisteluja käytiin Sierra Maestralla muun ohella seuraavissa paikoissa: Mota, Gabiro, El Salto ja Mar Verde.
Helmikuun 16.–17. päivinä 1958 kapinalliset saavuttivat huomattavan voiton toisessa Pino del Aguan taistelussa.
Maaliskuun 1. päivänä (1958) Sierra Maestralta lähti Raúl Castron ja Juan Almeidan johdolla kaksi uutta kolonnaa Orienten maakunnan muille vuoristoalueille, missä ne järjestäytyivät 2. ja 3. rintamaksi.
Maaliskuun 25. (1958): Batistan armeija käynnisti kapinallisarmeijaa vastaan suurisuuntaisen hyökkäysoperaation, joka 74 päivää kestäneiden ankarien taistelujen jälkeen päättyi batistalaisten tappioon. Batistan armeijan offensiivin epäonnistuminen merkitsi koko sodan strategista käännekohtaa.
Elokuu 1958: Chen ja Camilo Cienfuegosin johtamat sissikolonnat lähtivät valtaamaan Keski- ja Länsi-Kuuban maakuntia. Kumpikin kolonna avasi uusia taistelurintamia keskikuubalaisessa Las Villasin maakunnassa.
15. marraskuuta (1958): Fidel lähti Sierra Maestraan johtamaan kapinallisarmeijan viimeistä ratkaisutaistelua Santiago de Cuban suunnalla.
30. marraskuuta (1958): Guisan taistelu päättyi kapinallisten merkittävään voittoon, joka avasi tien Santiago de Cubaan.
Tammikuun 1. päivänä 1959 sotilaallisesti lyöty diktaattori Batista poistui Kuubasta. Kapinalliset ottivat vallan koko maassa.
8. tammikuuta (1959): Fidel Castro saapui riemusaatossa Havannaan. Vallankumoushallitus astui valtaan virallisesti. Tasavallan presidenttinä toimi tuomari Manuel Urrutia ja pääministerinä asianajaja José Miró Cardona. Fidel Castro otti vastaan Vallankumouksellisten asevoimien komentajan tehtävät.
16. helmikuuta (1959): Fidel Castro otti vastaan vallankumoushallituksen pääministerin tehtävät.
Henkilökohtainen tilitys
Le Monde Diplomatique -lehden pitkäaikainen päätoimittaja, globalisaatiokriittisen järjestön Attacin perustaja ja kansainvälisen Media Watch Global -järjestön johtaja Ignacio Ramonet on esittänyt massiivisessa haastattelukirjassaan Fidel Castro: elämäni lukemattomia mielenkiintoisia kysymyksiä. Niistä olennaisin kuuluu seuraavasti: ”Millaisin perustein te puolustaisitte vallankumousta?”
Fidel Castro itse asiassa kuultuna: ”Katsotaanpa, mihin Kuuba on syyllistynyt. Voiko rehellinen ihminen löytää mitään syytä hyökätä sen kimppuun?
Omalla verellään ja viholliselta riistetyillä aseilla kansamme kukisti Yhdysvaltain asettaman Batistan hirmuhallinnon, jolla oli 80 000 miestä aseissa. Kuuba oli ensimmäinen alue joka vapautui imperialismin ylivallasta Latinalaisessa Amerikassa. Siirtomaa-ajan jälkeisessä historiassa Kuuba on ainoa maa, jossa kiduttajat, murhamiehet ja kymmeniätuhansia ihmisiä surmanneet sotarikolliset tuomittiin ja rangaistiin esimerkillisesti.
Vallankumous otti haltuunsa maat ja luovutti ne kokonaisuudessaan viljelijöille ja maatyöläisille. Luonnonvarat, teollisuus ja peruspalvelut annettiin niiden ainoan todellisen omistajan käsiin: Kuuban valtion. […] Kuuba torjui Yhdysvaltain hallituksen järjestämän palkkasotureiden maihinnousun Girónissa välttäen siten suoran sotilaallisen intervention ja seurauksiltaan arvaamattoman sodan. […] Se [= Kuuba] kukisti likaisen sodan, joka oli levinnyt koko sen alueelle ja vaatinut enemmän ihmishenkiä kuin vapaussota konsanaan. Kuuba kesti tuhannet sabotaasiteot ja terroristiset hyökkäykset, jotka USA:n hallitus oli järjestänyt. Se paljasti sadat murhayritykset vallankumouksen johtajia vastaan.
Ankaran ja lähes viisikymmentä vuotta jatkuneen kauppasaarron ja taloudellisen sodan kohteenakin Kuuba pystyi kitkemään lukutaidottomuuden yhdessä vuodessa, ja siihen eivät ole pystynet neljässäkymmenessä vuodessa muut Latinalaisen Amerikan maat eikä edes Yhdysvallat. […] Kuubassa ilmainen opetus kattaa sataprosenttisesti kaikki lapset. […] Kuubalaiset koululaiset ovat maailman kärkisijalla kielitaidossa ja matematiikassa. Kuubassa on myös maailman eniten opettajia suhteessa asukasmäärään. Ja vastaavasti vähiten oppilaita luokkaa kohden.”
”Yliopistot ovat levinneet kaikkialle maahan. Maailmassa ei ole koskaan aiemmin koettu näin suurta opetuksen ja kulttuurialan vallankumousta. Kuuba pitää kiinni Martín syvästä uskosta, että ilman kulttuuria vapaus on mahdoton.
Lapsikuolleisuus on pudonnut 60:stä tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden lukuun, joka liikkuu 6 promillen ja 6,5 promillen välillä. Kanadaa lukuun ottamatta se on maanosan alhaisin, jopa USA:n vastaavaa lukua pienempi. Vuodesta 1959 elinajanodote on kasvanut lähes 18 vuotta.”
”Kuubalaisilla on yksi maailman parhaista terveydenhoitojärjestelmistä, ja he saavat käyttää sitä täysin ilmaiseksi. Sosiaaliturva kattaa sataprosenttisesti maan kansalaiset.
Väestöstä 85 prosenttia omistaa asuntonsa täysin verovapaasti. Muut maksavat symbolista vuokraa, joka vie enintään 10 prosenttia palkasta.”
”Kuubassa ei ole puolisotilaallisia joukkoja eikä kuolemanpartioita. Kansan ei ole koskaan tarvinnut kokea väkivaltaa, summittaisia teloituksia ja kidutusta ei tunneta. Me edistämme veljeyttä ja solidaarisuutta ihmisten kesken niin täällä kuin muualla.”
”Missään ei ole kansainvälisen solidaarisuuden henki juurtunut niin syvälle kuin Kuubassa.”
”Lähes viidentoista vuoden ajan Kuuba osoitti solidaarisuuttaan Vietnamin sankarilliselle kansalle, joka joutui pakosta sotimaan Yhdysvaltoja vastaan.”
”Yli 2 000 kuubalaista internationalistia on menettänyt henkensä täyttäessään pyhää tehtäväänsä ja taistellessaan veljeskansojen vapauttamiseksi. Kuuba ei omista mitään noissa maissa. Me olemme ainoa valtio maailmassa, joka voi ylpeillä näin loisteliailla sivuilla vilpittömän ja pyyteettömän solidaarisuuden historiassa.”
”Yli puoli miljoonaa kuubalaista on suorittanut internationalistisia tehtäviä taistelijoina, opettajina, teknikkoina tai lääkäreinä ja hoitajina. Jo neljänkymmenen vuoden ajan kymmenettuhannet kuubalaiset lääkärit ovat pelastaneet miljoonia ihmishenkiä. Tälläkin hetkellä yli 3 000 yleislääkäriä ja muuta terveydenhoitoalan ammattilaista työskentelee kahdeksantoista kehitysmaan syrjäisimmissä kolkissa. He pelastavat vuosittain satojentuhansien ihmisten hengen ja parantavat miljoonien ihmisten terveyden perimättä senttiäkään palveluistaan.”
Fidel Castro ja uusliberalistinen globalisaatio
Ignacio Ramonet’n kysymykseen, voisiko globalisaatio johtaa kapitalismin tuhoon, Fidel Castro on vastannut seuraavaan tapaan: ”Nykyään ei ole enää kapitalismia, ei ole kilpailua. Jäljellä on vain pyrkimys monopolisoitumiseen kaikilla talouselämän suurilla aloilla. […] Marxin kuvailemaa kapitalismia ei enää ole.”
”Maailmassa on nykyisin 500 yritystä, jotka hallitsevat 80:aa prosenttia kansainvälisestä kaupasta. […] Lääkkeet ovat maailman kohtuuttomimpia ja mielettömimpiä menoeriä; potilaille myytävät lääkkeet tuottavat lääkeyhtiöille useimmissa tapauksissa tuotantokustannukset kymmenkertaisesti takaisin.”
”Meille väläyteltiin 1940-luvun yleismaailmallisen verilöylyn jälkeen rauhan maailmaa, sellaista jossa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu supistuisi ja kehittyneimmät maat auttaisivat kehittymättömämpiä. Se oli pelkkää humpuukia. Niskoillemme annettiin kestämätön ja sietämätön maailmanjärjestys. Maailma johdettiin umpikujaan.”
Fidel Castron mukaan niitä perusteita, joihin ”uskoimme kapitalismin nojaavan, ei enää ole”. ”Toisaalta sosialismin teoria ja käytäntö vaativat nekin kehittämistä. Sosialismi täytyy keksiä uudelleen.”
Fidel Castro Ignacio Ramonetin silmin
Vain harvat ihmiset ’Lännessä’ ovat tunteneet Fidel Castron syvällisemmin henkilökohtaisesti. USA:n ja Euroopan asukkaat ovat saaneet lukea Castrosta yleensä vain USA:n valtaeliitin ja valtamedian propagandakoneiston laatimaa tekstiä. Kuitenkaan kaikkea tietämystä ei ainoa supervaltakaan ole kyennyt peittämään tai vääristämään.
Oma valtamediamme on kulkenut Kuuba-informaation suhteen ainoan supervallan näkymättömässä talutushihnassa. Virkistävänä kuriositeettina on nyt, Castron kuoleman jälkeen, pantava merkille Ilta-Sanomissa 5.12.2016 julkaistu ranskalaisen ministerin Ségolène Royalin ylistävä arvio: ”Kiitos Fidel Castron kuubalaiset saivat vallattua takaisin oman maansa, elämänsä ja kohtalonsa. Heitä inspiroi Ranskan vallankumous, mutta heidän ei tarvinnut kokea siihen liittyviä kauhuja.”
Yksi Castron tunteneista etuoikeutetuista on edellä mainittu Ignacio Ramonet, joka vietti Castron seurassa yhteensä sata intensiivistä tuntia. Tapaamiset ja keskustelut ajoittuivat tammikuun loppupuolelta 2003 joulukuuhun 2005. (Ramonet’n ja Castron kohtaamisten tuloksena syntynyt haastattelukirja Fidel Castro : Biografía a dos voces julkaistiin Espanjassa vuonna 2006.)
Keskustelujen kuluessa Ignacio Ramonet oppi tuntemaan ”yksityisen, melkeinpä ujon, kohteliaasti ja tahdikkaasti käyttäytyvän Fidel Castron, joka kuuntelee valppaasti puhekumppaniaan ja puhuu turhia hienostelematta”. Keskustelun aikana Castro ”osoittaa eleillään ja muulla käytöksellään kohteliaisuutta, joka on antanut hänelle lisänimen ’viimeinen espanjalainen herrasmies’”. Ramonet’n mukaan ”Che Guevaran kuoleman jälkeen ei kukaan hänen [Castron] ympärillään liikkuvista vallankäyttäjistä ole ollut yhtä häikäisevän älykäs”.
Sikäli kuin Ramonet saattoi päätellä, Fidel Castro vietti ”hyvin niukkaa ja ankaraa, miltei spartalaista elämää”. ”Hänen ympäristössään ei näe pienintäkään loistoa, hänen huonekalunsa ovat hyvin vaatimattomia ja hän noudattaa niukkaa makrobioottista ruokavaliota. Se on sotilasmunkin elämäntapa, ja suurin osa Castron vihollisistakin myöntää, että hän kuuluu niihin harvoihin valtionpäämiehiin jotka eivät ole käyttäneet asemaansa rikastuakseen.”
”Fidel Castro nukkuu vain neljä tuntia yössä ja sen lisäksi satunnaisesti pari tuntia johonkin aikaan päivän mittaan. Työnteko hänen seitsenpäiväisen työviikkonsa kuluessa päättyy yleensä viiden–seitsemän aikaan, kun aamu jo sarastaa. (…) Matkat, siirtymiset paikasta toiseen, vierailut ja puheet seuraavat toisiaan hengästyttävää tahtia. Hänen avustajansa — kaikki hyvin päteviä ja nuoria, arviolta kolmekymppisiä — ovat päivän päättyessä niin näännyksissä että ovat vähällä nukahtaa seisaalleen, koska eivät tahdo pysyä väsymättömän kahdeksankymppisen tahdissa.”
”Castron julkinen puhe on ainutlaatuinen näytelmä. Hän on koko ajan seisaalla, kumartuu välillä eteenpäin ja suoristaa sitten taas selkänsä, tarttuu molemmin käsin mikrofoniin, päästää äänensä täyteen jylinään, pitää pitkiä taukoja, naulitsee katseensa yleisöön, viuhtoo käsivarsillaan kuin rodeoratsastaja, kohottaa etusormensa ja osoittaa sillä äkisti paikalleen jähmettynyttä väkijoukkoa. […] totta tosiaan, kuten espanjalainen esseisti Gregorio Marañón on sanonut, ’suuri puhuja käsittelee ihmisjoukkoja leijonankesyttäjän elkein’.”
Ainoan supervallan johtajan tunnustus
”Yhdysvallat tunnustaa edistyksen, jonka Kuuba on tehnyt kansakuntana, sen suunnattoman suuret saavutukset koulutuksessa ja terveydenhoidossa. Ja mikä kenties tärkeintä, minä vahvistan, että Kuuban kohtalosta ei päätä Yhdysvallat tai mikään muukaan kansakunta. Kuuba on täysivaltainen ja omaa oikeutetusti suuren ylpeyden, ja Kuuban tulevaisuudesta päättävät kuubalaiset, eivät ketkään muut.” (presidentti Barack Obama lehdistökonferenssissa [yhdessä Kuuban presidentin Raul Castron kanssa] Havannassa 21.3.2016)
Lähteet
Anderson, Jon Lee: Che. Suomentanut Leena Nivala. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu 1998.
Anderson, Jon Lee: Che Guevara : A Revolutionary Life. Bantam Press. Printed in Great Britain 1997.
Fidel Castro. https://es.wikipedia.org/wiki/Fidel_Castro
Fidel Castro. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fidel_Castro
Fidel Castro. https://fr.wikipedia.org/wiki/Fidel_Castro
Fidel Castro: My Life. Edited by Ignacio Ramonet. Translated by Andrew Hurley. Penguin Books. Printed in England 2008.
Fidel Castro: elämäni. Toimittanut Ignacio Ramonet. Suomentaneet Jyrki Lappi-Seppälä ja Matti Brotherus. Kustannusosakeyhtiö Siltala. Juva 2012.
Tapio Kuosma on espoolainen kirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.
|
|
Kiitos Tapiolle hienosta artikkelista joka valottaa ehkäpä juuri sitä oikeaa henkilökuvaa kiistellystä Castrosta. Mieshän oli kiistatta todellinen titaani jota on systemaattisesti mustamaalattu Lännen medioissa joten todellista tai oikeaa kuvaa hänestä on ollut vaikea muodostaa hänen elinaikanaan ellei sitten ole ollut itse kiinnostunut sitä hankkimaan..
Itselleni kommunismi ja sosialismi eivät istu liian idealistisina oppeina ja siksi ihmiselle vielä toistaiseksi sopimattomina ja helposti vaarallisiin lopputuloksiin vievinä ihmisen vallanhimon tietäen. Ja kun kannatan vapaata markkinataloutta ja talousdemokratiaa niin on pakko myöntää, että kuva Castrosta on ollut myös siksi vääristynyt mitä persoonaan tulee.
Tämä artikkeli oikaisi monia vinoutumia ja oli siksi arvokas. Miehelle voi nostaa hattua.
Tämän olin ajatellut sisällyttää tuohon kommenttiini mutta kun se jäi niin laitan sen jälkipostina tähän:
Olosuhteet joissa asiat tapahtuvat on aina otettava huomioon kun asioita arvioidaan, otetaan kantaa tai julistetaan tuomioita … se mitä tapahtuu ei ole irrallinen ja olosuhteista riippumaton asia kuten ei tämä Castron junailema Kuuban vallankumouskaan ole. Sille oli pakottavat syyt ja löytyi oikea ja tarpeeksi vahva ja rohkea ihminen joka pystyi murskaamaan sortokoneen vallan.
Valtaa pitävän ja sortajan pitäisi muistaa, että sitä saa mitä tilaa ja se pätee myös NWO-mafiaan, joka yrittää orjuuttaa kansat oman ikeensä alle. Olisi vastoin elämän lakeja ellei sekin saisi aikanaan palkkaansa.
”Olosuhteet joissa asiat tapahtuvat on aina otettava huomioon kun asioita arvioidaan, otetaan kantaa tai julistetaan tuomioita … se mitä tapahtuu ei ole irrallinen ja olosuhteista riippumaton asia”
Tämä on syytä muistaa aina, ajattelee sitten kehitysmaita, Lähi-idän tilannetta, Suomen ja Venäjän suhteita tai oman mökkinaapurin kanssa syntynyttä rajariitaa.
Kukaan meistä ei toimi tyhjiössä.
Kiitos de tout mon coeur, Truth_hunter. Viestisi kaikkinensa ilahdutti. Toivotan Sinulle Onnellista vuotta 2017.
Tapio
Sitä samaa toivotan Sinulle ja tuntuu hyvältä kun joskus voi ilahduttaakin, varsinkin kun useimmiten tunnen olevani nykyihmiselle enemmän ilonpilaaja kuin ilon tuottaja teksteilläni.
”Maailmassa on nykyisin 500 yritystä, jotka hallitsevat 80:aa prosenttia kansainvälisestä kaupasta. […] Lääkkeet ovat maailman kohtuuttomimpia ja mielettömimpiä menoeriä; potilaille myytävät lääkkeet tuottavat lääkeyhtiöille useimmissa tapauksissa tuotantokustannukset kymmenkertaisesti takaisin.”
—
Suomessa ministeri, joka uskalsi ohittaa parlamentaarisen päätäntäprosessin globalistien hyväksi sai palkintopaikan lääketeollisuudesta… 🙂
Ei tämä mitenkään ole unohtunut, -tiedoksi vain Suvi-Anne Siimekselle.
Tämä on eräs kerronnan luomia harhoja: että eläisimme vapaassa markkinataloudessa. Monopolisoituminen on seurausta ”kaupan vapauttamisesta” sääntelyä purkamalla, ja nyt pyritään siirtämään loppukin valta ”yksityisille sijoittajille” mm. vapaariistosopimuksin
Kiitos Tapio Kuosma mainiosta artikkelista.
”Mitä tapahtui Kuubassa 1. tammikuuta 1959? Vastaus: Fidel Castro yhdessä Che Guevaran ja muiden guerrillatoveriensa kanssa syöksi vallasta verisen diktaattorin Fulgencio Batistan. Mainittu päivä synnytti kaksi valovoimaista historian legendaa. Fidel ja Che kuuluvat samaan myyttiseen kapinallisten sukupolveen kuin Nelson Mandela, Ho Tši Minh, Patrice Lumumba, Carlos Marighella, Camilo Torres ja Mehdi Ben Barka. Heistä jokainen heittäytyi poliittiseen toimintaan oikeudenmukaisuuden nimissä kunnianhimoisena kutsumuksenaan maailman muuttaminen, maailman, jossa syrjintä ja eriarvoisuus vallitsivat.”
Kai olet Tapio perillä siitä, että näiden asioiden ihannointi, tai joidenkin esikuvien näkeminen siinä alkaa Euroopan Unionissa olla pian kriminalisoitua toimintaa.
Jatkumo vain jatkuu…
”Yhdysvallat tunnustaa edistyksen, jonka Kuuba on tehnyt kansakuntana, sen suunnattoman suuret saavutukset koulutuksessa ja terveydenhoidossa. Ja mikä kenties tärkeintä, minä vahvistan, että Kuuban kohtalosta ei päätä Yhdysvallat tai mikään muukaan kansakunta. Kuuba on täysivaltainen ja omaa oikeutetusti suuren ylpeyden, ja Kuuban tulevaisuudesta päättävät kuubalaiset, eivät ketkään muut.” (presidentti Barack Obama lehdistökonferenssissa [yhdessä Kuuban presidentin Raul Castron kanssa] Havannassa 21.3.2016)”
Näinkö siis Obama tunnustuksineen ajattelee pääsevänsä samalle tasolle esim. Fidelin kanssa…?
Nelson Mandela oli suurempi mies kuin moni edes ymmärtääkään…-Hän kykeni anteeksiantoon…
Miten pitkälle historiassa pitää kulkea, jotta totuus valkenisi tyhmimmillekin.
Supervalta USA tavoitteineen on lyöty Kuubassa ja Vietnamissa -näennäisesti vähäisin resurssein varustettujen kansakuntien toimesta…
Pitäisikö vieläkin jotain sanoa…?
Kiitos, Erkki. Oivallisia huomioita!
Vuosia sitten kyyditsin Castron lääkärin Palm Beachin kentältä Miamiin, jolloin hän kertoi Castron käyneen
euroopassa syöpäleikkauksessa. Lääkäri oli Kuubalainen herrasmies, ja kertoi paljon myönteistä Castrosta.
Castron veli Raul ei taida olla ihan veljensä veroinen ? Kuubalaiset ovat joutuneet kärsimään paljon USAn
painostusten alla. Kuuban kansalaiset rakastivat johtajaansa yli kaiken. Hemingway vietti paljon vuosia
Havanassa, ja oli siellä hyvin tunnettu kirjailija, ja Castron ystävä.