Suurimman saksankielisen talous- ja finanssilehden, Handelsblattin toimittaja Norbert Häring katsoo Washingtonin olevan Intian viime vuoden lopulla aloittaman käteisrahan mitätöintikokeilun taustalla.

Marraskuussa 2016 Intian hallitus julisti kahden suurimman käytössä olevan, arvoltaan 500 ja 1000 rupiaa, setelirahan poistuvan käytöstä tuhoten siten 80% kierrossa olevan rahasta, kirjoittaa Häring ja toteaa, ettei juuri kukaan kaiken kohun keskellä huomannut Washingtonin roolia, vaikka se oli piilotettu melkein näkösälle.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama oli julistanut ulkopolitiikkansa prioriteetiksi strategisen kumppanuuden solmimisen Intian kanssa, koska Kiinan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan kasvua piti suitsia. Tämän strategisen kumppanuuden viitekehyksessä Yhdysvaltain kehitysvirasto USAID on neuvotellut yhteistyösopimuksia Intian valtiovarainministeriön kanssa. Eräs tavoitteista on ollut siirtyminen käteisettömään, digitaaliseen maksuliikenteeseen Intiassa ja globaalisti, hahmottelee Häring.

Häring kertoo, että Intian valtiovarainministeri Narendra Modin julistettua 8. marraskuuta ettei kahta suurinta seteliä voi enää käyttää maksuvälineenä, seurannutta kaaosta ja petosta kesti joulukuulle asti. Ne, joilla oli käytöstä poistuvia rahoja hallussaan menettivät omaisuuttaan koska eivät saaneet palautettua rahoja pankkiin määräaikaan mennessä: Pankkien edessä oli liian pitkät jonot. Lisäksi pankeista ulos nostettavan rahan määrää säänneltiin, mikä johti käteispulaan. Intian talous on käteisellä käyvä, koska läheskään kaikilla intialaisilla ei ole pankkitiliä – eikä edes pankkia lähiseudulla. Joten, kuten tapa on, eniten kärsivät köyhät.

”Alle neljä viikkoa aiemmin, ennen tätä intialaisiin kohdistettua raakaa hyökkäystä, USAID ilmoitti Catalyst-nimisestä operaatiosta, inklusiivisesta käteisettömästä maksujärjestelmäkumppanuudesta (Inclusive Cashless Payment Partnership), jolla tehdään kvanttihyppy käteisettömään Intiaan” (catalyst suomentuu sanoilla katalyytti, katalysaattori; aine, joka nopeuttaa kemiallista reaktiota kulumatta itse reaktiossa. inklusiivinen merkitsee sisällyttävää, toim. huom.)

Tällaiset lehdistötiedotteet, jotka aiemmin vaikuttivat suhteellisen tylsiltä, ovat muuttuneet paljon kiinnostavammiksi – varsinkin kun ne  ovat kadonneet USAID:in lehdistötiedotelistalta – ja paljastavammiksi marraskuun 8. päivän jälkeen, Häring kirjoittaa.

Jälkikäteen luettuna, Häring sanoo, Catalyst-operaatio sekä USAID:in kumppanuus Intian valtiovarainministeriön kanssa – josta kumppanuudesta Catalyst sikisi – on ilmiselvä peite, jota käytettiin epäilyksien herättämisen välttämiseksi naamioimaan kaikkiin käteistä käyttäviin intialaisiin kohdistettu hyökkäys.

Catalystin projektijohtaja on Alok Gupta työskenteli aiemmin washingtonilaisessa World Resources -instituutissa, jonka tärkeä sponsori USAID on. Gupta on ollut mukana myös kehittämässä Aadhaaria, biometristä tunnistus- ja valvontajärjestelmää.

Häring kertoo edelleen, että Catalystin toimitusjohtajaksi nimitetty Badal Malick oli aiemmin Intian tärkeimmän online-kauppapaikka Snapdealin johtajia. Malick kommentoi Catalystia:

”Catalystin tehtävä on ratkaista moniosaisen koordinaation ongelmia, jotka ovat estäneet digitaalisen maksamisen työntämistä pikkukauppiaille ja pienituloisille. Odotamme saavamme rakennettua kestävän ja kopioitavan mallin. […] Vaikka hallitus onkin pyrkinyt edistämään digitaalista maksamista, on vähintäin mailin matka mitä tulee kauppiaiden antamaan hyväksymiseen ja koordinaatiokysymyksiin. Haluamme tuoda kokonaisvaltaisen ekojärjestelmä-lähestymistavan näihin ongelmiin.”

Häring jatkaa siteeraamalla USAID:in vuonna 2015 laatimaa, tammikuussa 2016 yhdessä Intian valtiovarainministeriön kanssa julkaistua raporttia Beyond Cash (”Käteisen jälkeen”).  Raportissa valitellaan Malickin sitaatista tuttuja iskusanoja käyttämällä kuluttajien ja kauppiaiden olevan käteisansassa. Häring kääntää: Koska vain muutamat kauppiaat hyväksyvät digitaalisia maksuja, kuluttajat eivät ole siitä kiinnostuneita, ja koska kuluttajat eivät ole kiinnostuneita, kauppiaita ei kiinnosta [hankkia digitaalisia maksujärjestelmiä].  Ottaen huomioon että pankit ja korttimaksujärjestelmät veloittavat järjestelmän käyttämisestä, tarvitaan voimakas ulkopuolinen sysäys että saavutettaisiin sellainen korttimaksamisen taso joka synnyttäisi kiinnostuksen digitaaliseen maksamiseen sekä kauppiaissa että kuluttajissa.

Marraskuussa sitten selvisi, että kokonaisvaltaisen ekojärjestelmä -lähestymistavan synnyttäminen sisälsi käteisjärjestelmän tuhoamisen rajatuksi ajaksi, Häring kirjoittaa.  Koska hyökkäyksen käteisen käyttäjiä vastaan tuli olla yllätys, jotta täydet katalyytti-vaikutukset saataisiin puserrettua irti, ”katalyyttioperaation” esitaistelijat piilottivat Beyond Cash -raportin ja koko totuuden Catalystista puhumalla suunnitteilla olevasta ”alueellisesta kenttäkokeesta”.

Van neljä viikkoa ennen käteisen lakkauttamista Intiassa Malick kertoi tavoitteena olevan ottaa kenttäkokeeseen yksi kaupunki, jossa digitaalinen maksaminen kasvatetaan vuodessa kymmenkertaiseksi. Marraskuussa selvisi, että koealueena onkin koko Intia.

Häring ottaa esiin USAID:in Intian aluejohtajan Jonathan Addletonin samoihin aikoihin antaman lausunnon. Addleton kertoi Intian olevan globaalien ponnistusten etunenässä mitä tulee talouksien digitalisoimiseen ja ”uusien taloudellisten mahdollisuuksien luomiseen, jotka ulottuvat myös vaikeasti tavoitettaviin väestön osiin. Catalyst tukee näitä pyrkimyksiä keskittymällä siihen haasteeseen, jonka muodostaa päivittäiskaupankäynnin muuttaminen käteisettömäksi.”

Ketkä ovat tämän käteiseen kohdistetun hyökkäyksen takana? kysyy Häring ja vastaa Beyond Cash -raportin julkistamisen yhteydessä USAID:in kertoneen yli 35 intialaisen, amerikkalaisen ja kansainvälisen organisaation tehneen yhteistyötä USAID:in ja Intian valtiovarainministeriön kanssa. Catalyst.org -sivustolta näkee mainittujen tahojen olevan pääasiassa IT- ja maksujärjestelmiä tarjoavia yrityksiä, monet näistä Käteistä vastaan käydyn sodan veteraaneja kuten USAID:in jäsen Better than Cash Alliance, Gates-säätiö (Microsoft), Omidyar Network (eBay), Dell Foundation, MasterCard, Visa ja Metlife Foundation.

Better than Cash Alliance perustettiin 2012 edistämään maailmanlaajuista käteisen käytön lopettamista, Häring kertoo, ja sitä ohjailee YK:n alainen kehitysrahasto UNCDP (United Nations Capital Development Fund) jota puolestaan ovat rahoittaneet Gates-  ja MasterCard-säätiöt.

Edelleen Häring kertoo, että ajanjakso, jolla Operaatio Katalyyttia valmisteltiin, on yhtenevä Intian keskuspankin entisen johtajan Raghuram Rajanin virkakauden (2013–2016) kanssa. Rajan työskenteli 2003–2006 Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n pääekonomistina, ja on nyt talousprofessorina Chicagon yliopistossa, uusliberalismin Mekassa. Häring pitää todennäköisenä, että Rajan osallistui käteisen käyttöä vastaan tehdyn hyökkäyksen valmisteluun kytköstensä ja asemansa vuoksi. Tuhon ja vahingon suuruuden ymmärtää, kun tietää että Intiassa 97% kaupankäynnistä on hoitunut käteisellä, ja että vain 55 prosentilla intialaisista on pankkitili. Rajania on jo palkittu erinäisillä, taloudellisesti hyödyttävillä palkinnoilla.

Rajan kuuluu myös G30-ryhmään, melko hämäräperäiseen pankkiirien ja keskuspankkien johtajien lukittujen ovien takana kokoontuvaan kabinettiklikkiin. G30-ryhmään kuuluu muitakin innokkaita käteisen vastustajia kuten Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Larry Summers, taloustieteilijä Kenneth Rogoff sekä euroalueen keskuspankin EKP:n johtaja, ex-Goldman Sachsilainen Mario Draghi, joka oli edesauttamassa Kreikan talouden raunioittamista mahdollistamalla Kreikan ”luovan kirjanpidon”.

Häringin mukaan tulee selväksi, että G30 on eräs pääasiallisia koordinaattoreita käteistä vastaan käydyssä sodassa. Intiassa ”suoritetun alueellisen kokeilun” seurauksena kauppiaat joutuvat ostamaan digitaalisia maksujärjestelmiä, ja kuluttajat – koska käteisen saantia rajoitetaan – joutuvat turvautumaan korttimaksujärjestelmiin, jolloin Better than Cash -liittouman laajennetun version osakkaat, digitaalisia maksujärjestelmiä kaupitsevat yritykset hyötyvät, päättelee Häring.

Globaalia IT- ja maksujärjestelmämyyntiä hallitsevat amerikkalaisyritykset ovat tärkeä syy, miksi Washington edistää käteisen käytöstä luopumista globaalisti. Toinen tärkeä tekijä Washingtonin intoon ovat maailmanlaajuiset seurantamahdollisuudet, jotka digitaalinen maksaminen tuo mukanaan. Yhdysvaltalaiset IT-yritykset yhdessä tiedustelupalvelujen kanssa voivat seurata kaikkia pankkien kautta tehtyjä maksusuorituksia, sekä monitoroida digitaalisen datan virtaa. Kolmas syy on dollarin aseman pönkittäminen maailman referenssivaluuttana; digitaalisen maksujärjestelmän käyttöönotto toisi Häringin arvion mukaan Yhdysvaltain hallitukselle suunnattoman ylivallan käteisettömän kaupankäynnin järjestelmässä. Sillä keinoin saisi lähes kaikki taipumaan ennemmin amerikkalaiseen kuin paikalliseen tai kansainväliseen lakiin. Yhdysvallat kykenisi kiristämään jopa kansainvälisesti toimivia pankkeja toteuttamaan Yhdysvaltain tahtoa. Kenellä on valta uhata suuriakin pankkeja konkurssilla sulkemalla ne maksujärjestelmän ulkopuolelle, määrää myös näiden maiden hallituksia, Häring alleviivaa.

Keinot ovat jo olemassa.
¤

Kommentti

Käteisettömään yhteiskuntaan siirtymiseen on monta näkökulmaa. Tarkastellaan muutamaa ilmeisintä:

1) Tuotto ja taloudellinen valta

Intian seteli-demonetisaation syiksi kerrottiin julkisuudessa verojen välttelyn ja harmaan talouden torjunta. Hyvillä tarkoituksilla on ennenkin naamioitu vallansiirtoja.

Miten käteisetön yhteiskunta rakennetaan? Sirukorteilla, mobiilimaksamisella. Siruja on älypuhelimissa, niitä voidaan asentaa vaatteisiin, autoihin ja ihon alle. Kuluttajan on käteisettömässä yhteiskunnassa pakko kustantaa omat seurantalaitteensa ja kantaa niitä mukanaan.

Luottokorttien käyttö tulee kuitenkin kalliiksi luottokortin käyttäjälle, kauppiaille ja yhteiskunnalle.

Luottokorttien käyttöön liittyy paljon piilotettuja maksuja mikä nostaa tuotteiden ja palvelujen hintaa.

Visa ja Mastercard veloittavat kauppiailta 2% jokaisesta luottokortilla maksetusta kauppasummasta. American Express veloittaa vieläkin enemmän. Kauppiaat luonnollisesti siirtävät tuon kulungin myytävien tavaroiden hintaan.

2 prosentin veloitus 25 vuorokauden luottoajasta on vuositasolla noin 33,5 prosenttia. Nykypäivänä vain noin 7% Yhdysvalloissa tehdyistä rahansiirroista tapahtuu käteisellä.

Koska luottoaika on lyhyt, pankit eivät oikeastaan koskaan tarvitse ”omia rahojaan” luottokorttien maksulupausten lunastamiseen; kauppiailta veloitettu 2% kuluveloitus kattaa pankkien ”reservin tarpeen”.

Kanadalaisen finanssianalyytikko Timothy Maddenin arvion mukaan pankit eivät tarvitse omaa pääomaa kuin suunnilleen 2 prosentin edestä, jonka taas kauppiailta peritty kuluveloitus kattaa.

Tarvittavat reservit on siis sisäänrakennettu itse maksujärjestelmään: Luottokortin käyttäjä rahoittaa ostohetkellä tehdyt transaktiot, ja luottokorttiyhtiö/pankki rahastaa järjestelmän tuoton.

Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserven (FED) tilastojen mukaan tuotto luottokorteista on suurempaa kuin lähes mistään muusta pankkitoiminnasta. Osittain tämä johtuu siitä että luottokorttien käytöstä veloitettava korko on suurempi kuin muista kaupallisista lainoista. Pääasiallinen tuotto tulee kuitenkin pankkien/luottokorttiyhtiöiden velkomista maksuista kuten myöhästymismaksuista, tilinylityssakoista, nostoveloitusmaksuista, vuosimaksuista ja vastaavista.

Luottokorttien käyttö syö kuluttajien ostovoimaa kasvattamalla näiden rahankäytön kuluja. Yksityisten velkakauppiaiden perimä vero luotonkäytöstä ei palauta rahaa talouteen vaan poistaa ostovoimaa taloudesta, jolloin talouskasvu hiipuu.

Lisätuottoa luottolaitoksille syntyy siitä, että poistuvaa ostovoimaa paikkaamaan kuluttajille voidaan myydä lisäluottoja.

Yksityisten tahojen hallinnoima luottokorttiraha tulee kalliiksi kokonaistaloudelle myös siksi, että luottokorttirahoitus on muutaman harvan toimijan mono- tai oligopoli. Monopoliasemassa ne pystyvät määräämään luottokorttitoiminnan säännöt sekä luottokorttirahan hinnan.

2) Valvonta

Pankkitilejä voidaan kuitenkin hakkeroida, luotto- ja pankkikortit voidaan varastaa, henkilöllisyys voidaan varastaa.

Hallituksista ja biometrisiä tunnisteita kehittävistä yrityksistä kuten IBM:sta tämä on mukavaa, koska sen perusteella voidaan vaatia biometristen tunnisteiden käyttöönottoa: Pian et saa rahojasi pankista ilman, että pankkiautomaatti (ja valvontaviranomaiset) tunnistavat biometriset tietosi (sormenjäljet, silmänpohjakuva, dna ja ääni).

3) Geopoliittiset asetelmat

Venäjän ja Kiinan into rakentaa länsimaiselle rinnakkaisia pankki- ja maksuliikennejärjestelmiä selittyy osittain sen tiedostamisella, että niillä ei ole varaa ajautua tilanteeseen, jossa muut säätelevät niiden taloutta ja rahavirtojen liikkeitä – tai voivat pysäyttää rahan liikkumisen kokonaan.

4) Sosiaalinen asetelma

Maksuliikennettä ja luotonantoa hallitseva ryhmä kontrolloi käytännössä koko maailman muuta väestöä, varsinkin jos järjestelmä edellyttää biometristä tunnistamista. Tässä skenaariossa hallitukset ovat suorittava porras, eivät päättävä.

Digitaaliseen maksamiseen siirtyminen globaalisti edellyttää sähkö- ja televerkkojen kasvattamista. Tähän tuskin halutaan uhrata resursseja, eikä ”siihen ole varaa”. Synnytetään tarkoituksella keskittämispakko.

Seurauksena maaseudun ja kaupunkien eriytyminen jatkuu. Maaseudun väestöä tulee ajautumaan kaupunkien liepeille elantoa etsimään, jolloin halpatyöreservi saadaan kätevästi omasta maasta. Myös väestön valvonta helpottuu, kun suurin osa kaloista on samassa katiskassa.

5) Ideologinen asetelma

Mikäli maksuliikenne digitalisoidaan globaalisti, se edellyttää globaalin valvontajärjestelmän rakentamista, jonka demokraattinen kontrollointi on ilmeisistä syistä mahdotonta. Tilanteen naamioimiseksi median kautta kerrotaan konsulttikielellä perusteltu ”kokonaisvaltainen ekojärjestelmä” -narratiivi, jolla kuluttajat houkutellaan ostamaan ja maksamaan finanssieliitin hierarkia.

Politiikkapeli vaaleineen ehkä säilytetään jonkin aikaa siirtymävaiheessa kunnes siitä voidaan luopua.

Nykykerrontaan kuuluvat ideologiset hokemat vapaasta markkinataloudesta, kilpailukyvystä ja demokratiasta kalskahtavat pahemman kerran ontoilta.

— RS

¤

Lähteet

(teksti)
Häring, Norbert (1.1.2017): A well-kept open secret: Washington is behind India’s brutal experiment of abolishing most cash http://norberthaering.de/en/home/27-german/news/745-washington-s-role-in-india#weiterlesen

(kommentti)
Brown, Ellen (14.2.2017): Usurious return on phantom money: The credit card gravy train http://ellenbrown.com/2014/02/14/usurious-returns-on-phantom-money-the-credit-card-gravy-train/

5 KOMMENTTIA

  1. Just pääsin lukemasta tuon ”blokkien paluu, brics, usa…” teoksen, jossa puhuttiin tuosta Yhdysvaltojen ja Intian syventyneestä yhteistyöstä, eli jotain tämän tapasta oli kyllä odotetavissa. Tässä kyllä kustaan taas niin kansan purkkiin. Harmi homma, intialaisten puolesta.

  2. Eräs lukija kommentoi minulle yksityisesti seuraavasti:

    ”Harva tajuaa tässä maassa, jossa meillekin myydään käteisestä vapaata maailmaa perusteetta kuin käärmettä pyssyyn, niitä tosiasiallisia uhkakuvia ja vallansiirtoja, joita se tarkoittaa.

    1) Kriisitilanneriski

    Juuri kun maailma on ns. kulkemassa kohden ilmastokatastrofia mukaanlukien erilaiset säiden ääri-ilmiöt ja luonnonkatastrofit, on jännää lisääntynyt halu siirtää koko kansantalous yksityisiä kuluttajia myöten sähköisen rahan armoille. Entäs kun bitti ei kulje, yhteydet katkeilevat sääilmiöiden takia tms. Turvallisuusriskit lisääntyvät myös kriisi- ja konfliktialueilla, kun rahan saatavuutta käytetään aseena.

    2) Kiristämisriski

    Koska maailmantalouden johtavat tahot ovat pankkeja ja rahoituslaitoksia ja taloudellisia foorumeja (IFM, G7), digitaalinen ympäristö tarjoaa heille taloudellisen aseen ennennäkemättömällä tavalla. Jos jokin maa ei suostu diileihin, ei kun hanat kiinni tai uhataan, että laitetaan hanat kiinni. Aivan mieletön kiristyspotentiaali valtioille, tai mille tahansa toimijoille, yksityishenkilöitä myöten. Jos kaikki liikkuu pelkällä sähköisellä rahalla, ihminen jää todella nalkkiin, jos bitti ei kulje.

    Pointti on siinä, että rahasta tulee ase, kun sen hallinta otetaan pois valtioilta ja kansalaisilta. Samalla rahan hallintavalta annetaan käytännössä niille, jotka omistavat rahajärjestelmän eli laitteet, verkot ja sovellukset.
    Jälki on jo nähty esim Wikileaksin ja Assangen kanssa.

    Lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa on jo mekanismi sille, miten terroristijärjestöihin kuuluvilta ja niiden rahoittajilta jäädytetään varat. Hyvä niin, mutta kuka on terroristi? Esimerkiksi suomalaista Mikael Storsjötä yritettiin taustalla ajaa näille listoille, koska hänen tsetseenejä tukeva Kavkaz-palvelunsa joutui venäläisten syyniin.

    Onko seuraava askel, että vihapuheeksi ja valemediaksi katsotut tahot laitetaan näille listoille? Kuka määrittelee sitten vihapuheen ja valemedian.
    Ja ylipäänsä mekanismia, jossa rahajärjestelmän hallinta siirtyy pois kuluttajilta ja valtioilta pankeille ja rahoituslaitoksille, jotka ovat jo muutoinkin talouden hallitsevia voimia – ja nyt vielä keskittyneen talouden ympäristössä, pitäisi erityisesti varoa, ettei vallan balanssi katoaisi.”

JÄTÄ VASTAUS