Alkuperäinen tarkoitukseni oli tarjota teille, hyvät lukijat, tiivis tietopaketti saamelaisesta poppoosta nimeltä Suohpanterror. Koska tapani mukaan olin hivenen viime tingassa liikkeellä, ei kyseinen ryhmä kiireidensä keskellä ehtinyt toimia sisällöntuottajana – ainakaan vielä.
Koska olen mielellään varovainen erilaisten ryhmittymien määrittelyn kanssa, en esittele teille Suohpanterroria omin sanoin, vaan kerron sen sijaan lyhyesti saamelaisten historiasta ja nykypäivästä saamelaislähteiden perusteella. Suomalaisten on jo aika jättää omaan arvoonsa mukamas-hauska nunnukanunnukaloiloiloi -stereotypia viinaa kittaavista resupekoista neljän tuulen hatuissa ja ottaa selvää, miksi saamelaiset kokevat itsensä kaltoin kohdelluiksi.
Tavallaan saamelaisten tilanne muistuttaa Lähi-idän ja Kaukaasian raja-alueita asuttavien kurdien tilannetta: Molemmat kansat ovat eläneet nykyisillä sijoillaan oikeastaan niin kauan kuin muistetaan, mutta ovat jääneet ilman omaa valtiota tai edes autonomiaa (kurdien nykyiset itsehallintoalueet ovat hyvin nuoria ja epävarmoja) ja elävät neljän valtion alueella toisten kansojen hallinnon alla. Kuten esimerkiksi Turkissa kurdeja, Suomessa saamelaisia kohdellaan toisen luokan kansalaisina ja yritetään häivyttää heidän oikeutensa kotimaahansa.
Saamenmaa eli Sápmi
Nykysaamelaisia on noin 60 000, ja he asuvat Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän valtioiden alueella. Suurin osa saamelaisista asuu Norjassa, missä alkuperäiskansan oikeuksien kunnioittaminen toteutuu neljästä maasta parhaiten. Saamenmaa ulottuu Keski-Norjasta Keski-Ruotsin ja Pohjois-Suomen kautta Kuolan niemimaalle.
Saamelaisasutus oli laajimmillaan ajanlaskun ensimmäisinä tuhantena vuotena, jolloin se ulottui Laatokalta Jäämerelle ja Kölivuorilta Vienanmerelle. Tähän mennessä suomi ja saame olivat jo eriytyneet yhteisestä kantakielestään ja kansat alueellisesti toisistaan. Keskiajan kuluessa saamelaisten maat jaettiin silloisten alueen valtakeskusten Norjan, Ruotsin ja Novgorodin (Venäjän) välisillä sopimuksilla.
Ruotsi-Suomen Lapinmaan mukana alueen saamelaiset kuuluivat Ruotsin hallinnon ja kirkon piiriin. Puolentoista vuosisadan ajan saamelaisilla oli valtiopäiväedustus, joka lopetettiin 1700-luvun puolivälissä. Jo 1600-luvulla yksittäisillä saamelaisilla oli maaomistuksia, joista todistavat keskinäiset käräjöinnit.
Saamelaisten perinteinen elämäntapa luonnollisine elinkeinoineen (kalastus, metsästys ja poronhoito) ja 1800- ja 1900-lukujen systemaattinen kolonisaatio ja assimilaatiopolitiikka (eli valtaväestöön sulauttaminen) ovat luoneet käsityksen, että ajan saamelaiset olivat ”sivistyksestä” (eli omistuksesta) tietämätön metsäkansa, jonka asuttamat maat olivat valtiaiden vapaasti uudelleen jaettavissa.
Euroopan alkuperäisasukkaat
Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa tunnustettu alkuperäiskansa. Termi tuo kenties mieleen ”alkuasukkaat”, Amerikoiden natiivit tai hutut ja tutsit – kolonialistisen Euroopan kielellä siis villi-ihmiset. Ne valkoisen uudisväestön kasvun ”välttämättömät uhrit”, se surullinen juttu, joka kuuluu historiaan. Niin saamelaisten, ”intiaanien” kuin hutujen ja tutsienkin tapauksessa mielikuva on tarkoituksellisen päälaellinen. Ainoastaan oma historiankirjoituksemme tunnustaa latinalaisilla aakkosilla sotketun paperinpalan vallan yli sukupolvien mittaisen symbioosin ympäristön kanssa.
Edellinen vuosituhat oli saamelaisten – ja monien muiden alkuperäisväestöryhmien – kannalta karmea. Valkoiset eurooppalaiset kahmivat valtansa alle maita ja luonnonvaroja ja tuhosivat samalla lukemattomia kulttuuriperintöjä, kansoja ja kieliä olemattomiin. Saamelaisiakin on esitelty eurooppalaisten sirkusten vetonauloina, kielletty puhumasta omaa kieltään julkisesti, pakotettu muuttamaan elinkeinoaan keinotekoisten rajojen mukaan ja käytetään edelleen amuriikasta omaksutun muovikulttuurimme synnyttämän eksotiikankaipuun täyttämiseen – ja maksavan turistin viihdykkeenä.
Samoin edelleen saamelaiset joutuvat elämään vieraan kansan hallinnon alla. Vaikka 1900-luvun loppupuoliskolla saamelaiset alkoivat Suomessakin järjestäytyä ja taistella kansallisen olemassaolonsa puolesta, edelleen vain noin puolet saamelaisista puhuu äidinkielenään saamea. 1900-luvun alkupuolen suomalaistaminen muun muassa koulukotijärjestelmän avulla vieraannutti saamelaislapsia omasta kulttuuristaan, perheestään ja kielestään sekä aiheutti edelleen vaikuttavan syvän epäluottamuksen etelän alistajakansaa kohtaan.
Suomessa on vuodesta 1996 toiminut erillisellä lailla perustettu saamelaisten itsehallintoelin, saamelaiskäräjät, vuodesta 1973 toimineen saamelaisvaltuuskunnan seuraaja. Vastaavat laitokset löytyvät Norjasta ja Ruotsista, mutta Venäjän saamelaiskäräjien asemaa ei tunnusta maan hallinto eikä lainsäädäntö. Suomen saamelaisnuorien infon mukaan termi ”itsehallinto” on kuitenkin Suomessa reilusti liioiteltu kuvaus, sillä ”itsehallinto ylettyy siis käytännössä yhtä kauas kuin yksimielisyys eri [Suomen valtion] viranomaisten kanssa.”
Merkityksellisin asia nykypäivän saamelaispolitiikassa lienee ILO 169, kansainvälinen ratifiointisopimus, jolla pyritään takaamaan alkuperäiskansoille nykyistä paremmat edellytykset harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan, ja ylläpitää sekä kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Nykyiseen hallitusohjelmaankin tavoitteena kuuluvaa ratifioimista vastustaa muun muassa herra tasavallan presidentti. Löytyisikö syy vastenmielisyyteen Pohjois-Suomen maankäyttöoikeuksiin vaikuttavaa sopimusta kohtaan maamme päättäjien suunnittelemasta tai ehkä jo lupaamasta antautumisesta ylikansallisen kaivosteollisuuden lypsylehmäksi?
No Suohpanterror!
Viiskytluvulta alkaen saamelaisten identiteetti ja kulttuuri ovat alkaneet hiljalleen vahvistua huolimatta Saamen kansan heikosta laillisesta asemasta Suomen valtiossa. Nykyään saamen kieltä kuulee suomalaisessa mediassa, popkulttuurissa ja vastakulttuurissa. Kenties näkyvin saamelainen vastakulttuurin toimija on komeasti itsensä nimittänyt anonyymi taiteilijaryhmä Suohpanterror, joka muistetaan muun muassa Marskin patsaan pukemisesta Saamen lippuun.
Jos joku nyt meinasi rykäistä aamupullan väärän kurkkuun ”isänmaan pilkan” vuoksi, kannattaa hulauttaa reilusti kahvia perään ja rauhoittua miettimään, mitä Mannerheimin hahmo suomalaisena sotapäällikkönä merkitsee Suomen sata vuotta alistamalle kansalle. Edelleenkään saamelaiset eivät ole kuulleet anteeksipyyntöä, puhumattakaan että edelleenkään saamelaisten oikeudet toteutuisivat modernissa, (uus)liberaalissa maassamme. Tai siis, ei meidän maassamme – vaan Saamessa.
Lähteet
Suomen saamelaisnuorten kotisivu
Kylli, Ritva | Ennen ja nyt (9.9.2007): Saamelaisten maaoikeustutkimus – kun historia kohtaa politiikan http://www.ennenjanyt.net/2007/09/saamelaisten-maaoikeustutkimus-kun-historia-kohtaa-politiikan/
Heikkinen, Mikko-Pekka | Helsingin Sanomat (30.10.2016): ”Saamelaisalue on Suomen siirtomaa”, ja siksi saamelaiset pahastuvat, kun suomalaiset käyttävät heidän pukuaan http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002927838.html
Kuvat: annevais via Pixabay, Jeltz via Wikimedia
Tykkäsin paljon tästä tekstistä. Kiitos.
Mikäli nyt oikein muistan Kalevi Wiikon julkaisemista DNA tuloksista, saamelaisista miehistä enemmistö on ”Iivareita”. Heillä on noin pari prosenttia sitä vähemmän, kuin etelä-pohjalaisissa miehissä. Suurin Iivarien keskittymä on satakunnassa ja josta muinainen Kainuun kuningaskunnan rajat alkoivat pohjoiseen ja Kainuunmeren toiselle puolen Ruotsiin ja Norjaan, muuttuen ja kutistuen tuhatluvulla Suurkyröksi. Pyhäjoen tullessa 1300-luvulla Pähkinänsaaren rajalinjaksi, entisen Kainuun pohjoiset alueet vaihtui Novgorodin hallitsemaksi seitsemän kymin Karjalaksi. Ruotsin puolella rajalinja jatkui Norjan puolelle Uumajasta parikymmentä kilometriä pohjoisessa olevalta Bydgenkiveltä. Lopullisesti kainuulaisten aika päättyi Täyssinän rauhansopimukseen ja sen jälkeiseen nuijasotaan, jossa Ruotsi ja Venäjä vetivät rajalinjan suomenlahdelta jäämerelle. Suomen puolen vielä ”itsenäiset” alueet joutuivat alistumaan varsinaisen Suomen (Turun alue) levittäytyessä pohjoiseen. Prof. Heikki Ylikangas mainitsee plogissaan Nuijasodan syyt, josta piti esitelmän elokuussa 2014 Ilmajoella, että ”Hämäläiset talonpojat ilmoittivat joulukuun lopulla 1596 Olavinlinnan päällikölle Gödick Flinkelle näin: Jos kainuulaiset tahtovat nostaa kapinaan heidätkin, ei heillä hämäläisillä olisi mitään sitä vastaan, koska heillä ei ole mitään muuta kuin nälkä ja kuolema ovella”. Ruotsin kuninkaaksi pyrkivä Kaarle herttua poistui Suomesta tyytyväisenä 1599 syksyllä, mestattuaan huomattavan joukon valtaa pitäviä Suomen aatelisia. Veljenpoikansa kuninkas Sigismundin kuoleman jälkeen hän julistautui Ruotsin ja Kainuun kuninkaaksi vuonna 1607. Eteläpohjalaisena en koe itseäni ensisijaisesti suomalaiseksi vaan kainuulaiseksi, joita myös nykyisin kutsutaan pohojolaisiksi.
Erityisesti suomalaisten myös valtiollisella tasolla olisi hyvin aiheellista katsoa peiliin suhteessaan saamelaisiin – huomioon ottaen pitkäaikainen tosiasiallisesti nöyryytetty alistussuhteemme ruotsalaisiin valloittajiin ja tietyssä määrin myös venälaisiin valloittajiin. TODELLISESTA Suomen varhaishistoriasta ja alistussuhteestamme ruotsalaisiin valloittajiin – joku voisi sanoa miehittäjiin – on vasta viime aikoina alkanut tihkua tietoa esim. internetissä mm. joidenkin blogistien ansiosta.
Vaikuttaa siltä, että tietoa Suomen todellisesta varhaishistoriasta ovat näiden valloittajien/miehittäjien Suomessa asuvat jälkeläisetkin pyrkineet pimittämään ja tekevät niin edelleen.
Suosittelen lukemaan Teuvo Lehtolan kirjoittaman kirjan -LAPINMAAN VUOSITUHANNET-.
Poliittisista syistä myönnetty alkuperäiskansa-status on täysin eri asia kuin olla ”oikeasti” alkuperäiskansa!
Suomen kieli ja Saamen kieli pohjautuu samaan kivikautiseen varhaiskantasuomalaiseen kieleen.
Kielitutkija Ante Aikion mukaan kantasaamen kieli kehittyi suppeahkolla alueella Etelä-Suomessa ja levisi pohjoiseen Fennoskandiaan vasta esiroomalaisen rautakauden kuluessa about 600-0 eaa.
Elikkä Saamen kieli ei ole edes alkuperäinen Suomen kieli.
Suomalaisten perinteinen elinkeino maanviljelys, on huomattavasti vanhempi, kuin 1800-luvulla saamelaisten omaksuma lihantuotantoon keskittyvä poronhoito. Saamelaisten perinteinen elinkeino on pyyntikulttuuri.
Alkuperäiskansan määritelmässä on mukana sellainen kohta, jonka mukaan alkuperäiskansa on ryhmä jolla on alkuperäinen elinkeino. Suomalaisten edellaan suosima maanviljely on moninkertaisesti vanhempi (myös Suomen maaperällä) kuin poronhoito!
Millä helvetillä sitten edellä kuvatun perusteella voidaan varmasti sanoa että Saamelaiset olisivat muka ainoa Suomen alkuperäiskansa!??
Erittäin tärkeä kirjoitus joka käsittelee Saamelaisia ja heidän historiaansa:
http://jounikitti.fi/suomi/maaoikeudet/saamenhistoria.html
Sa
Oliko Suomi – muinainen kuningaskunta?
”Suomalaisia 560 vuotta (1249-1809) valtansa alla pitäneet ruotsalaiset sekä
autonomia-ajalla yli sadan vuoden ajan Suomen ruotsinkielinen yläluokka
pänttäsivät päähämme vielä nykyisin itsetuntoomme vaikuttavan mielikuvan
heihin, germaaneihin, nähden heikommista sukujuuristamme. Olimme heidän
mukaansa puolimongoleja jonka piti todistaa rodullista alempiarvoisuutta,
sekä aina olleet myös sivistymättömiä metsäläisiä. Muutakin tietoa olisi
tarjolla, mutta siihen ei ilmeisesti satojen vuosien aivopesun jälkeen
uskalleta uskoa. Ainakaan sitä ei ole suurelle yleisölle vaivauduttu
kertomaan edes suomalaisten historiantutkijoiden toimesta – muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta.
Totuus Suomen historiasta ja esihistoriasta saattaa nimittäin olla taruakin
ihmeellisempi. Vanhin Suomea ja suomalaisia koskeva tieto on kreikkalaiselta
Pythealta 330-luvulta eKr. …”
Koko artikkeli: http://sfnet.tiede.historia.narkive.com/Y0k02eu1/suomi-muinainen-kuningaskunta
Lyhyt kirjaesittely teoksesta ”Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta”:
”“Jo kauan ennen kuin venäläisiä tai ruotsalaisia oli edes olemassa kansana, olivat pohjolaa hallitsevat muinaissuomalaiset suorittaneet niin tarkkoja ja ennennäkemättömän monimutkaisia, satojen kilometrien laajuisia geometrisiä laskutoimituksia, että vastaavaan tarkkuuteen päästiin vasta satojen vuosien päästä.”
Tämä kirja todistaa ympärillämme olevan geometrisen verkoston, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se näyttää meille viivasuoraan asetellut keskiajan kivikirkot, joiden välillä voi maantieteellistä etäisyyttä olla satojakin kilometrejä. Eikä siinä kaikki, se näyttää että samaisia kirkkoja on kautta aikain rakennettu tieten määritellyille etäisyyksille. Asia jota kukaan ei tiedä, ei edes kirkkohistorian ekspertit, ennen kuin tätä kirjaa ovat selanneet. Sen luojina ovat ne muinaiset jotka osasivat käyttää harppia ja viivainta tavoilla, joita vähintään voisi kuvata taidokkaaksi.
Tulemme todistamaan näiden että näiden kirkkojen sijainnit on määritetty sen sen mukaan, että ne on tehty pakanakalmistojen päälle. Todelliset taiturit ovat eläneet jo vuosisatoja ennen kuin roomalainen kristinusko edes rantautui tänne…”
Koko artikkeli: http://www.salakirjat.net/product/46/muinaissuomalaisten-kadonnut-kuningaskunta
”Meille siis kerrotaan Suomen historiasta sellaista, mitä ei ole tapahtunut, ja toisaalta vaietaan melkein kaikesta suomalaisten tekemisistä mitkä eivät sovi viralliseen svekomaaniseen historiantulkintaan. Herääkin kysymys, miksi tämä kalabaliikki satojen tai tuhansien vuosien takaisista asioista. Yksilön käsitys oman etnisen ryhmänsä menneisyydestä ja roolista kansojen joukossa on kuitenkin merkittävä hänelle itselleen. Se millaiseen joukkoon tiedät kuuluvasi, vaikuttaa suoraan siihen millainen kuva Sinulla on omista mahdollisuuksistasi, ja joko lujittaa tai heikentää Sinun itsetuntoasi.
Edellä kerrotut historian Suomi-kuvan vaiheet osoittavat, että suomalaisten aktiivisesta ja itsenäisestä roolista kansana alettiin vaieta ja tietoja suomalaisesta kulttuurista jne. pois-selittää samoihin aikoihin kun Suomen ja Ruotsin edut alkoivat mennä ristiin. Suomalaisten kuuliaisuutta kruunulle varmistettiin valehtelemalla historiaa. Tämänhetkisessä historian väärentämisessä ja pimittämisessä on kysymys samasta asiasta. Meidän ei haluta olevan terveesti ylpeitä omasta etnisestä taustastamme, eikä meille haluta suoda mitään positiivisia yhteisiä kokemuksia suomalaisina. Suomalaisten historia ennen v. 1250 on vaiettu olemattomiin, legendaa ”Erik-kuninkaasta Henrik-piispasta” kerrotaan totena, nykyisten geenitutkimusten tulokset suomalaisten eurooppalaisesta geeni-yhteydestä tulkitaan svekomaanien mieliksi käsittämättömällä tavalla, ja selviytymisemme 2. maailmansodasta itsenäisinä tuntuu edelleen olevan häpeän eikä tyytyväisyyden aihe. Ainoat ”suomalaiset” asiat, joista voimme olla ylpeitä ilman että ”mediavoimat” saavat näppylöitä naamaansa, ovat Kekkonen, Tom of Finland ja VAMPIRA. Kun emme kuitenkaan voi muuttaa syntyperäämme muuksi, lienee siis perusteltua muodostaa itse oma käsityksensä siitä mitä suomalaisuus on ollut tai on. Se onkin näiden sivujen eräs tarkoitus…”
Edellä oleva katkelma on artikkelista ”Suomen kuninkaat norjalais-islantilaisten saagojen mukaan”,
http://iorbock.com/ekirjasto/tuntematon/suomen-kuninkaat-saagojen-mukaan/