Onko olemassa oikeita ja vääriä teorioita, faktoja ja vaihtoehtoisia faktoja?
Pilatus kysyi ennen Jeesuksen tuomitsemista: Mikä on totuus? Filosofisesti sivistyneenä miehenä hän varmaan tiesi, että ei saisi kysymykseen vastausta. Ja oikeassa oli: Jeesus vaikeni.
Kun lapseni olivat olleet muutaman vuoden koulussa ja oppineet, että maapallo on pyöreä, väitin saunakeskustelussa, että tosiasiallisesti maa on litteä. Vasta-argumentteja löytyi heti, kuten esimerkiksi seuraavat:
– Jos kuljet suoraan, tulet takaisin samaan lähtöpaikkaan.
– No, sehän on selvää, sillä levyn reunalla vaikuttaa vastavoima, joka saa ihmisen huomaamattaan kiertämään ympyrää.
– Mutta astronautitkin kertovat, että maa näyttää avaruudesta pyöreältä!
– Tottakai, sillä tuo reunan vastavoima aiheuttaa valon taipumisen siten, että levy näyttää pallolta.
Mitä ovat tieteelliset faktat?
Kun ihmisellä on teoria, hän voi pitää siitä kiinni lisäämällä uusia oletuksia ja niistä seuraavia ”faktoja”. Jokainen fakta on riippuvainen siitä teoriasta, jonka pohjalta fakta on johdettu. Onko siis olemassa oikeita ja vääriä teorioita, tosia ja epätosia (vaihtoehtoisia) faktoja? Onko olemassa tieteellinen totuus?
Monet faktoista puhuvat kuvittelevat tieteen tuottavan tosia lauseita, tieteellisiä faktoja. Tästä on hyvänä esimerkkinä Skepsis r.y., joka näyttää nimensä mukaisesti olevan epäilijöiden kerho, mutta koostuu tosiasiassa tiedeuskovaisista, jotka kuvittelevat tieteen lausuvan viimeisen sanan siitä, mikä on totta ja mikä on valhetta.
Käsitys siitä, että tiede on totuuden vartija, perustuu täydelliseen väärinkäsitykseen siitä, mikä on tieteen rooli. Tiede on kultturitoimintaa, joka tuottaa nimenomaan vaihtoehtoisia faktoja, keskenään kilpaileviin teorioihin perustuvia väittämiä, joiden avulla maailman ilmiöitä pyritään selittämään. Tiede on itse asiassa epäilemisen taidetta; jokainen fakta joutuu väistymään uuden teorian tieltä.
Ludwig Feuerbach, saksalainen filosofi, totesi jo 1800-luvulla, että tiede on totuuden raja. Kun tiede tulee totuudeksi, se muuttuu poliisiasiaksi.
Fantasiat, kuvitelmat, unelmat ja mielettömiltä tuntuvat kysymykset ovat tieteellisen työn välttämätön osa. Onko mahdollista lentää tähtiin? Voiko ihmisaivojen toimintaa ymmärtää? Onko mahdollista, että ihmiset oppisivat elämään rauhassa keskenään?
Tieteen historia osoittaa, että monet sellaiset asiat, joita tavalliset, järkevät ihmiset tai tutkijat ovat pitäneet mahdottomina ja joita vain haaveilijat, kylähullut tai utopistit ovat kuvitelleet, ovatkin aikaa myöten osoittautuneet todellisuudeksi.
Ajatellaanpa vaikka ihmisen mahdollisuuksia liikkua ympäristössään. Vielä parisen sataa vuotta sitten liikkuminen ilmassa kuin lintu tuntui täysin mahdottomalta, avaruuslennoista puhumattakaan. Kuitenkin jo satoja vuosia sitten Leonardo da Vinci suunnitteli lentokoneita, ja Jonathan Swift kirjoitti Gulliverin retkissä lentävästä saaresta, jolla asui kokonainen kansa.
Tai ajatellaanpa, että viime vuosisadan alussa joku tutkija olisi väittänyt erityisten aaltojen kulkevan seinien ja ihmisten läpi, aaltojen, joiden avulla voitaisiin piirtää kaukaa lähetettyjä kuvia lasilevylle tai välittää puhetta maapallon toiselta puolelta. Mitähän tällaisesta nykyaikaisen television tai radiopuhelimen kuvaajasta olisi tuolloin sanottu?
Tieteellinen työ ei koskaan voi pysähtyä siihen, miltä asiat arkiajattelun pohjalta ensi alkuun näyttävät. Tiede pyrkii syvemmälle, uusien yhteyksien ja ajattelutapojen löytämiseen ja kehittämiseen. Tiede luo uusia käsitejärjestelmiä, joiden lähtökohdat voivat vahvastikin poiketa arkipäiväisistä uskomuksistamme, mutta jotka loppujen lopuksi johtavat siihen, että voimme ymmärtää maailmaamme tarkemmin, syvällisemmin ja johdonmukaisemmin kuin arkiajattelun pohjalta.
Tieteellinen työ on uusien mahdollisuuksien avaamista, avaramman maailmankatsomuksen muodostamista ja koettelua. Tieteen tehtävä on ihmisen mahdollisuuksien laajentaminen, ei rajaaminen.
Tämä voi tapahtua vain kysymysten, ei vastausten tai faktojen kautta. Jokainen oikein muotoiltu kysymys luo mahdollisuuden ihmisen ja ympäristön muodostaman järjestelmän laajentumiselle. Jokainen fakta tarjoaa mahdollisuuden vaihtoehtoiselle faktalle. Jokainen vastaus on vain siirtymä uuteen kysymykseen.
Tieteellinen työ on liikkumista mahdottoman ja mahdollisen rajamaastossa. Juuri siksi tutkimustyön olennaisen osan muodostavat kuvitelmat mahdottomasta ja yleisesti uskottujen faktojen epäily.
Taide ja tiede eivät tässä suhteessa eroa toisistaan. Hyvien taideteosten merkitys on juuri siinä, että ne lisäävät ihmisen fantasioita ja laajentavat hänen maailmankuvaansa ja mahdollisuuksiaan. Tieteessä on tietenkin olennaista juuri kriittinen suhtautuminen tällaisiin fantasioihin, ja monet kuvitelmat voivat osoittautua mahdottomiksi toteuttaa — ainakin yhden ihmisen elinaikana.
Käsitysten muuttuminen
Ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä faktat, totuuden maailmasta, elävät staattisessa umpiossa, jossa he vaalivat muuttumattomia käsityksiään. Kun ihminen kohtaa uusia ajatuksia tai käsityksiä, hän voi joko suojautua uutta vastaan tai muuttua sulauttamalla käsitykset omaan maailmankuvaansa.
Edellisessä tapauksessa uusi asia tehdään merkityksettömäksi esimerkiksi siten, että ihminen sulkee silmänsä, koteloi itsensä, eikä ole tietävinään asiasta. Umpio säilyy koskemattomana. Hän voi myös neutraloida uudet ajatukset ylenmääräisen kritiikin, ironian tai vähättelyn avulla. On myös mahdollista suhtautua uusiin asioihin toteamalla niiden olevan mielenkiintoisia ja kannatettavia, mutta ei omina, vaan toisten käsityksinä. Kaikissa näissä tapauksissa oma ajatusmaailma voidaan säilyttää koskemattomana.
Jälkimmäinen tapa, uuden omaksuminen ja liittäminen omiin käsityksiin, on vaarallinen, sillä se johtaa oman ajatusmaailman ja toiminnan uudelleen järjestäytymiseen ja uudenlaiseen toimintaan. Ongelmana on myös, että uusia asioita ei voida omaksua, jolleivat ne rakennu aikaisempien käsitysten varaan. Muutoin vaarana on liian kattava muutos; muutos, joka johtaa toiminnan estymiseen tai hajoamiseen. Siksi ihminen voi oikeastaan omaksua uusia asioita vain, jos uusi on jo vanhassa olemassa. ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon.”
Ihmisen käsitykset maailmasta muuttuvat, kun kokemukset karttuvat ja tuovat mukanaan ennakoimattomia ja arvaamattomia tilanteita. Kun lapsi kiertää leikkikehää, maailman rajat kulkevat lähellä kehoa, ja lapsen käsitykset maailmasta ovat suppeita ja sidottuja tähän lähimpään elämänpiiriin. Esineet ilmestyvät ja katoavat taikavoimaisesti; tontut ja haltijat kurkkivat oven raosta; toiveilla on maaginen vaikutus tuleviin tapahtumiin. Faktat ovat olemassa muuttumattomina.
Nämä faktat voivat olla merkillisiä aikuisen kannalta, mutta lapsen maailmassa ne ovat riittävän oikeita niin kauan kuin ne suovat lapselle mahdollisuuden kehitykseen ja menestykselliseen toimintaan.
Kun ihmisen kosketuspinta maailmaan kasvaa, sitä ”tietämättömämmäksi” hän tulee — ei siinä mielessä, että hän todella tietäisi vähemmän tai osaisi toimia huonommin, vaan sikäli, että hänellä on enemmän kysyttävää.
Kysymysten määrä on kuin ilmapallon pinta: kun ihminen tietää todella vähän, pallo on pieni eikä kysymyksiä juuri ole. On olemassa ainoastaan faktoja. Tiedon lisääntyminen merkitsee pallon laajenemista ja sen pinta-alan kasvua, uusien ongelmien syntymistä, olemassa olevien faktojen epäilyä… Samalla tämä kuitenkin merkitsee myös ihmisen toimintamahdollisuuksien kasvua. Tieto lisää ehkä tuskaa kysymysten lisääntymisen muodossa, mutta auttaa toisaalta toimimaan joustavammin maailman myrskyissä.
Uusien teorioiden synty
Merkittävät kehitysaskeleet ihmisen elämässä kulkevat kriisien kautta. Ihmiselämän kriisit tarkoittavat hetkiä, joita edeltää ihmisen toiminta-alueen laajentuminen alueille, joita vanhat teoriat eivät kata faktojen osoittautuessa paikkansa pitämättömiksi. Tällöin vanhojen käsitysten pohjalle rakentuva toiminta ei enää tuota tyydyttäviä toiminnan mahdollisuuksia. Syntyy yhä enemmän sellaisia kokemuksia ja tapahtumia, joita ei kyetä enää ymmärtämään tai järjestämään vanhojen faktojen puitteissa.
Kun kysymyksiä, epäonnistuneita toimenpiteitä ja ristiriitoja on kertynyt liikaa, ihmisen toiminta hajoaa, ja hänen täytyy palata tarkastelemaan oman elämänsä perustaa, arvioimaan niitä totuuksia, joihin hän on uskonut. Tämä voi johtaa peruskäsitysten rajoittuneisuuden toteamiseen ja uuden toiminnan teorian syntyyn. Tällöin ihminen yleensä pitää aikaisempia käsityksiään väärinä, vaikka ne tosiasiassa olivat aikanaan aivan oikeita, ainakin oman toiminnan kannalta.
Jos uusi teoria tai maailmankäsitys tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen toimintaan ja koettujen ristiriitaisuuksien järjestämiseen, ihmisen toiminta laajenee ja synnyttää uudenlaisia toiminnan mahdollisuuksia. Kokemusten karttuessa ja toiminta-alueen laajentuessa tullaan kuitenkin jälleen tilanteeseen, jossa nuokaan faktat tai ”oikeat” käsitykset eivät ole riittäviä kaiken koetun ymmärtämiseen ja järjestämiseen. Seuraa jälleen uusi käsitysten kriisi.
Myös tieteellisten teorioiden kehitys etenee tähän tapaan. Tieteelliset teoriat eivät ole oikeita tai vääriä sinänsä; jokainen teoria on oikea omissa puitteissaan, jos se on johdonmukainen. Väärä siitä tulee vasta silloin, kun sitä yritetään soveltaa alueelle, jota varten sitä ei luotu, silloin kun teoriaa yritetään venyttää mahdollistamaan toimintaa, jota varten sitä ei ole kehitetty.
Ärsykkeet aiheuttavat reaktioita ainoastaan laboratoriossa tai lääkärin vastaanotolla, maakeskeinen ajattelu sopii auringonlaskujen ihailuun, ja absoluuttisen ajan käsitettä voidaan soveltaa yritettäessä saada bussi kiinni. Kun kyseiset teoriat tai ajattelutavat rajataan omaan sovelluspiiriinsä, ne toimivat mainiosti, eikä yllätysten vaaraa ole olemassa. Ne eivät kuitenkaan riitä, jos haluamme laajemmin ja syvällisemmin ymmärtää ihmisen toimintaa.
Tieteellisen teorian totuudenmukaisuuden olennainen kriteeri on mahdollisuus osoittaa se vääräksi. Tämä tarkoittaa juuri sitä, että ainoat ”oikeat” teoriat ovat sellaisia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia uuteen toimintaan. Ihmisen laajentuva maailma ja uudet kokemukset johtavat puolestaan siihen, että oikea teoria osoittautuu vääräksi.
Mikä on siis väärin ja kuka on oikeassa? Mikä on totuus?
Timo Järvilehto on toiminut psykologian professorina Oulun yliopistossa. Hän on tutkinut mm. aistinfysiologiaa ja psykofysiikkaa sekä julkaissut useita aivotoiminnan periaatteita, oppimista ja koulutusta käsitteleviä teoksia.
Kirjoitus on muokattu teoksen Järvilehto: Mikä ihmistä määrää? (Oulu, 1995) pohjalta.
Hiton hyvä teksti. Kiitos siitä.
Tiede on — tai ainakin sen pitäisi olla — alati päivittyvä ala. Kysymykset ovat monasti vastauksia tärkeämpiä, niillä se eteneminen tapahtuu. Pitää uskaltaa kysyä, ihmetellä, epäillä, haastaa.
Valitettavasti vain nykyajan koululaitos pyrkii moiset elkeet kitkemään.
Eikä vain koululaitos vaan moni muukin laitos joka uskoo tietävänsä totuuden ja estää sen paljastumista dogmaattisella asenteellaan.
Tätä totuuden ’muka-tietämistä’, jopa sen uskonnoksi asettamista mm. joissakin historian asioissa, käyttää valtaeliitti aseenaan ja estää vapaan tutkimuksen ja kysymyksen asettelun säilyttääkseen valtansa.
”Tietääksesi kuka hallitsee, selvitä, ketä et saa arvostella.”
Voltaire
Erittäin mielenkiintoinen ja harvinaisen hyvä artikkeli jonka valossa kaikki ideologiat ja dogmit, myös esim. Francis Fukuyaman aikoinaan paljon luettu nykyisen liberaalin demokratian, joka on vienyt läntisen maailman perikadon partaalle, ylistyskirja Historian loppu ja viimeinen ihminen uskossaan maailman olevan jo liki valmis ja historian päättyneen, eivät vain ole epärealistisia vaan joutuvat jopa naurunalaisiksi.
Maailma ei tule koskaan valmiiksi kuten ei ihminenkään mikäli pystyy olemaan avoin ja ottamaan vastaan koteloitumisen ja kuoreensa lukkiutumisen sijasta.
https://www.amazon.com/End-History-Last-Man/dp/0743284550
http://kaikenvoilukea.blogspot.fi/2013/08/francis-fukuyama-historian-loppu-ja.html
”Kirjassaan Fukuyama väitti, että länsimainen liberaali demokratia saattaisi olla ihmiskunnan sosiokullttuurisen evoluution päätepiste ja ihmisten lopullinen hallintomuoto. Fukuyaman mukaan emme 1990-luvun vaihteessa ehkä olleet todistamassa vain kylmän sodan vaan historian itsensä loppua.”
https://www.suomenuutiset.fi/marko-hamilo-historian-lopusta-sivilisaatioiden-konfliktiin/
Mielenkiintoinen artikkeli !
#
“Swimming upon water teaches men how birds do upon the air.”
(Leonardo da Vinci)
#
Kylän kuuluisin mies, hänen väitettiin osaavan lentää
Kylä tiesi, että hän lentää huvikseen
Tuli poliisi viimein ja kyseli, ”Tuota, ken on tää,
tää tyyppi on jonka väitetään lentäneen”
Tiesi lapset että hän lentää, ne tahtoi mukaan
sanoi äidit ”Se hullu on, sitä varokaa”
Mies lensi vain, mutta kuinka, ei tiennyt kukaan
hän lensi vain, tiennyt ei, ettei lentää saa
Sanoi ilmailuhallitus: ”Vaaraksi ilmailulle
on mies joka tuskin sääntöjä noudattaa
Jos hän saaressa yksin viihtyy, se ei kuulu mulle,
mutta voisihan sinne itsensä soudattaa”
Sanoi sosiologi: ”Tuo on liian poikkeavaa
Ei yhteisö siedä jos mies tekee mitä haluaa
Hölkkä on toista, kas hölkkääjä lähiöön ravaa
pururataa pitkin ja tv:tä tuijottaa”
Psykologi kommentoi: ”Se on tahdonvoimaa
mutta noin kevyesti ei ihminen lentää voi
Hän on mielenkiintoinen kyllä, en häntä soimaa,
mutta luulen että hän toisia hallusinoi”
Sai fyysikon mielestä ihminen liian raskaan
muodon ja vähän pintaa, ja painavat luut
Ei ihminen lennä, ei lennä ananaskaan,
no koneella kyllä, mutta siinä pätee säännöt muut
Sanoi vaimo pettyneenä: ”Töitä oot tehnyt sen eteen,
mut pidä jalat maassa kun naapurit jo hermostui”
Linnut kuuluu ilmaan ja kalat kuuluu veteen,
vaikka toisaalta, kyllähän ihminenkin ui
Mies mietti aikansa miten vois tämän selittää
sitten hän lensi pois Hän lensi pois
(Juice Leskinen: Lentää)
#
J.K. Quid est veritas? Mitä on totuus?
¤
Mitä Pilatus itse asiassa kysyi?
Ainakin yhden vanhemman suomennoksen mukaan Pilatus kysyi todellakin:
’Mikä on totuus?”
Vuonna 1992 käyttöön otetussa suomennoksessa todetaan kuitenkin:
”Mitä on totuus?” kysyi Pilatus (Joh. 18:38. Raamattu.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen
vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. WSOY. Juva 1992)
Hyvä artikkeli.
Paljolti samaa asiaa, joskin rajatummasta näkökulmasta käsittelee amerikkalaisen Steven Yatesin artikkelisarja ””TAKING THE RED PILL” THE REAL MATRIX”, https://www.newswithviews.com/Yates/steven.htm
Magneettimedia on kääntänyt sen suomeksikin. Ensimmäinen osa: http://magneettimedia.com/todellinen-matrix-osa-1/
(Muut osat löytyvät laittamalla Magneettimedian ”Uutiset”-otsikon yläpuolella olevaan haku-ikkunaan sanat ’todellinen matrix’.)
”Ludwig Feuerbach, saksalainen filosofi, totesi jo 1800-luvulla, että tiede on totuuden raja. Kun tiede tulee totuudeksi, se muuttuu poliisiasiaksi.”
!800-luvulla eli ja syntyi paljon neroja. Miksi näin, johtuiko kenties ruokavaliosta, 1800-luvulla Euroopassa syötiin huomattavasti enemmän tattaria kuin nykyään. Niin tai näin, nerokkuutta löytyy 1800-luvulta.
Toinen 1800-luvun nerokas mies Marx arvioi Ludwig Feuerbachia teeseissään:
” 1
Kaiken tähänastisen materialismin — myös Feuerbachin materialismin — perusvika on siinä, että esinettä, todellisuutta, aistimaailmaa tarkastellaan vain objektin tai havainnon muodossa, mutta ei inhimillisenä aistitoimintana, käytäntönä, ei subjektiivisesti. Sen vuoksi on käynyt niin, että päinvastoin kuin materialismi idealismi kehitteli toimivaa puolta, mutta vain abstraktisesti, koska idealismi ei tietenkään tunne todellista, aistitoimintaa sellaisenaan. Feuerbach haluaa olla tekemisissä aistimellisten, ajatusobjekteista todella eroavien objektien kanssa, mutta hän ei käsitä itse inhimillistä toimintaa esineelliseksi toiminnaksi. Siksi hän pitää teoksessaan »Kristinuskon olemus» tosi-inhimillisenä ainoastaan teoreettista toimintaa, kun taas käytäntöä hän tarkastelee ja panee merkille vain sen likaisen juutalaisessa ilmenemismuodossa. Siksi hän ei käsitä »vallankumouksellisen», »käytännöllis-kriittisen» toiminnan merkitystä.
2
Kysymys, vastaako inhimillinen ajattelu esineellistä totuutta, ei ole teorian, vaan käytännön kysymys. Ihmisen täytyy todistaa käytännössä ajattelunsa totuudenmukaisuus, ts. todellisuus ja voima, tämänpuoleisuus. Kiista käytännöstä eristäytyvän ajattelun todellisuudesta tai epätodellisuudesta on puhtaasti skolastinen kysymys.
3
Se materialistinen oppi, että ihmiset ovat olosuhteiden ja kasvatuksen tuotteita ja siis muuttuneet ihmiset ovat toisenlaisten olosuhteiden ja muuttuneen kasvatuksen tuotteita, unohtaa, että juuri ihmiset muuttavat olosuhteita ja että kasvattajan itsensä täytyy tulla kasvatetuksi. Siksi se välttämättä joutuu jakamaan yhteiskunnan kahteen osaan, joista toinen on yhteiskunnan yläpuolella (esimerkiksi Robert Owenilla).
Olosuhteiden muuttumisen ja inhimillisen toiminnan samanaikaisuutta voidaan tarkastella ja se voidaan ymmärtää järjellisesti vain kumouksellisena käytäntönä.
4
Feuerbach lähtee uskonnollisesta itsevieraantumisen tosiasiasta, maailman kahdentamisesta uskonnolliseksi, kuvitelluksi maailmaksi ja todelliseksi maailmaksi. Ja hän ahertaa sulattaakseen uskonnollisen maailman maalliseen perustaan. Hän ei huomaa, että kun tämä työ on suoritettu, pääasia jää vielä tekemättä. Nimittäin se seikka, että maallinen perusta erottuu omasta itsestään ja siirtyy itsenäisenä valtakuntana pilviin, voi saada selityksensä vain tämän maallisen perustan omasta rikkinäisyydestä ja sisäisestä ristiriitaisuudesta. Tämä maallinen perusta on siis ensin ymmärrettävä ristiriitaisuudessaan ja sitten kumouksellistettava käytännöllisesti poistamalla ristiriita. Siis esimerkiksi sen jälkeen kun maallisesta perheestä on löydetty pyhän perheen salaisuuden avain, ensin mainitun itsensä pitää tulla teoreettisen arvostelun ja käytännöllisen kumouksellisen muutoksen kohteeksi.
5
Tyytymättömänä abstraktiseen ajatteluun Feuerbach vetoaa aistihavaintoon; mutta hän ei tarkastele aistimellisuutta käytännöllisenä, inhimillisenä aistitoimintana.
6
Feuerbach sulattaa uskonnollisen olemuksen ihmisolemukseen. Mutta ihmisolemus ei ole mikään jollekin yksilölle ominainen abstraktio. Todellisuudessaan se on yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuus.
Feuerbachin, joka ei ryhdy arvostelemaan tätä todellista olemusta, on sen vuoksi pakko:
1) abstrahoitua historian kulusta ja tarkastella uskonnollista mieltä [Gemüt] sinänsä sekä edellyttää abstraktisen — eristetyn — ihmisyksilön olemassaoloa;
2) sen tähden hän voi käsittää ihmisolemuksen vain »lajina», monia yksilöitä pelkästään luonnonomaisesti yhdistävänä, sisäisenä, mykkänä yleisyytenä.
7
Siksi Feuerbach ei näe, että »uskonnollinen mieli» itse on yhteiskunnallinen tuote ja että hänen erittelemänsä abstraktinen yksilö kuuluu todellisuudessa tiettyyn yhteiskuntamuotoon.
8
Yhteiskunnallinen elämä on oleellisesti käytännöllistä. Kaikki mysteeriot, jotka houkuttelevat teoriaa mystiikkaan, saavat järjellisen ratkaisunsa ihmisten käytännöllisen toiminnan sekä tämän käytännöllisen toiminnan tajuamisen tietä.
9
Havainnoiva materialismi, ts. materialismi, joka ei käsitä aistimellisuutta käytännölliseksi toiminnaksi, voi korkeintaan tarkastella eri yksilöitä kansalaisyhteiskuntaan kuuluvina.
10
Vanhan materialismin näkökanta on kansalaisyhteiskunta; uuden materialismin näkökanta on ihmisyhteiskunta eli yhteiskunnallistunut ihmiskunta.
11
Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen.”
Löytyy tuolta: https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1845/teeseja-feuerbachista.htm
Tämän materialistisen pläjäyksen jälkeen annamme mielikuvituksellemme siivet 🙂 ja vedämme foliohatun päähän:
”Tieteen historia osoittaa, että monet sellaiset asiat, joita tavalliset, järkevät ihmiset tai tutkijat ovat pitäneet mahdottomina ja joita vain haaveilijat, kylähullut tai utopistit ovat kuvitelleet, ovatkin aikaa myöten osoittautuneet todellisuudeksi.”
Esimerkkinä näistä haaveilevista kylähulluista, olkoonpa vaikka tämän laitilalaisen Kirsberg-nimisen miehen ennustus 1800 luvulta:
”Loppu tulee, loppu tulee ! Se tulee silloin, kun Moromäki punottaa, kun Valkojärvi kasvaa kauraa, kun suota myydään kilokaupalla, kun lankoja myöten puhutaan, kun puupappi saarnaa pöydällä, kun teitä tervataan ja päättömät hevoset kulkevat teillä.”
Ennustuksen selitys:
Moromäki oli pieni asuntoalue Laitilan keskustassa, jonka talot aikanaan maalattiin punaiseksi ja ainakin sillä tavalla Moromäki alkoi punottaa.
Valkojärvi kuivattiin viljelykselle 1950 luvulla.
Myös suoturvetta on myyty jo pitkään kilokaupalla poltettavaksi lämmityskattiloissa.
Ihmiset ovat puhuneet lankoja pitkin puhelimella ja kuunneelleet usein osittain puukuorisiksi tehdyistä vastaanottimista radioähetyksiä jo n. 90 vuotta ja
TV:nkin puupapit ovat puhuneet pöydillä jo noin 50 vuotta.
Asfalttipiellä on teitä tervattu myöskin jo kymmeniä vuosia ja
päättömillä moottoriajoneuvoilla ihmiset niillä ajelevat.”
Löytyy tuolta: http://www.pelastussanoma.fi/Profetiat/Laitialaisen%20Kirsberg%20nimisen%20miehen%20kautta%20v%201800%20luvulla%20tullut%20profetia.htm
Vielä pari ns. ”tärähtänyttä” kylähullua, toinen eestiläinen toinen suomalainen ja heidän ennusteensa:
”Karl Reits ja Vuolteen Viljami
Virolainen Karl Reits ja Vuolteen Viljami Nivalan Raudaskylästä olivat profeettoja, mutta heitä pidettiin vähän tai enemmän tärähtäneinä. Nyt, kun Karl Reitsin ja Vuolteen Viljamin ennustukset toisesta maailmansodasta ja sen jälkeisistä kehityksestä niin Virossa kuin Suomessakin ovat toteutuneet heidän ennustuksiensa mukaisina, olisi mukava tietää vähän tarkemmin, mitä he kolmannesta maailmansodasta sanoivat.
Karl Reits nousi tietoisuuteeni kesällä, kun sain Narvan metodistikirkon julkaiseman lyhyen selostuksen (6 sivua) hänen toiminnastaan. Vuoden 1932 joulukuuhun asti hän toimi sorvarina tehtaalla, jonka nimi oli Ilmarine. Tätä ennen hän oli tullut kuuluisaksi koko maassa. Nähtävästi hänen työpaikalta erottamisensakin johtui hänen sanomansa luonteesta. Työpaikan menetyksen jälkeen Reits julisti torilla sanomaa Eestin tulevasta kohtalosta sellaisella tarkkuudella, että maailman ihmiset tapansa mukaan sanoisivat sitä myöhemmin kirjoitetuksi, elleivät he sattuisi tietämään, että Reitsin ennustukset tulivat koko kansan tietoisuuteen lehdistön kautta jo ennen toista maailmansotaa. Presidentti Konstantin Päts suhtautui Reitsiin leppoisesti, vaikka Reitsillä oli hänelle tuotavana kova sana. Puolustusministeri Laidonerin suhde Reitsiin, joka ennusti Viron antautumisen, oli tiukempi. Reits ennusti myös eestiläisten pakolaisvirrat ja pakkosiirrot sekä toisen maailmansodan jälkeisen sortokauden, ja sen jälkeen tulevan hyvinvoinnin kauden, joka kuitenkin on lyhyt kuin ”kukon askel”.
Reitsin aktiivinen työaika virolaisten keskuudessa kesti noin 10 vuotta. Sitten hän palasi kotikyläänsä ja kun venäläiset 1941 tulivat, he vaativat profeettaa vaikenemaan. Kun Reits ei suostunut, neuvostosotilaat veivät hänet pellolle ja ampuivat. Sukulaiset löysivät ruumiin noin viikon kuluttua ja hautasivat. Myöhemmin ruumis on siirretty julkiselle hautausmaalle.
Joku päivä sitten Pentti Heiska kysyi, että tiedänkö mitään Karl Reitsistä. Tietokoneeni muistista löytyi sillä nimellä viisi netistä imuroitua pientä juttua, mutta Narvan metodistien venäjänkielisen printin löysin vasta kotvan aikaa papereita pengottuani. Mutta Vuolteen Viljamista, eli Viljami Raudaskoskesta en ollut kuullutkaan. Viljami asui aikoinaan Nivalan Vuolteenperällä ja oli ammatiltaan kyläseppä. Pentti oli käynyt Viljamin kotikylällä kyselemässä, mitä Viljamin ennustuksista vielä muistettiin ja tavannut Viljamin vanhan pojan ja pojanpojan. Heiskan puheesta kirjoitin muistiin avainkohdat:
+ Viljami ennusti talvisodan tulon ja ilmoitti sen kestoksi noin sata päivää.
+ Viljami ennusti välirauhan;
+ Viljam ennusti pitkän sodan, joka päättyy vasta, kun Tornioon tehdään maihinnousu;
+ Viljami ennusti ennennäkemättömän jälleenrakennuskauden, ja maallisen vaurastumisen;
+ Viljami ennusti Suomen alasajon, joka tapahtuu kohta kun politiikan johto siirtyy nuorille miehille, jotka eivät ole sotaa kokeneet;
+ Viljami ennusti, että ennen kuin toisen maailmasodan kokenut sukupolvi on kokonaan poistunut keskuudestamme, he kokevat vielä kolmannen maailmansodan;
+ Viljami ennusti, että kolmas maailmansota alkaa Lähi-idästä;
+ Viljami ennusti, että siinä käytetään ennen tuntematonta asetta, jonka tuhovoima on erittäin suuri;
+ Viljam ennusti, että kolmannessa maailmansodassa ei varsinaisesti ole voittajia; Englannin hävitys on niin suuri, että se ikään kuin uppoaa mereen; sensijaan Venäjän valta kasvaa entisestään.
+ Viljam ennusti, että sodan loppu on lähellä vasta, kun Suomen rannikolla Porin lähistöllä tehdään maihinnousu;
+ Viljami ennusti, että sodan jälkeen ihmiskunnassa alkaa uudenlainen ajanjakso.
Viljami Raudaskoskesta löytynee tietoa oululaisten lehtien vanhoista numeroista. Katsoin netistä; joku pitää häntä ”körtti-ukkona”, mutta nimi on harhaanjohtava. Körttiseuroissa hän lienee vain istunut, ei kai papit uskovaa miestä sentään puhumaan päästä. Harmi, ettei Nivalan seudulla ole noteerattu Jumalan miestä Baalin pappeja korkeammalle.”
Löytyy tuolta: http://www.opsti.net/ledare.htm
Että semmoista. Laiskalle luonteelleni sopii nämä kylähullujen ennustukset paremmin, kuin omaa ajattelua vaativat teoriat, vaikka ne olisivat kuinka ”fiksuja”. 🙂
”Harmi, ettei Nivalan seudulla ole noteerattu Jumalan miestä Baalin pappeja korkeammalle.”
Näistä Baalin papeista puhutaan, joskaan ei tällä nimellä jo toisaalla viittaamassani artikkelissa: http://ylewatch.blogspot.fi/2017/02/media-edelleen-homomanian-otteessa.html (Kannattaa vilkaista myös artikkelissa olevat kuvat!)
Viljami näköjään ollut samalla aaltopituudella kulttuurifilosofi Oswald Spenglerin kanssa joka ennusti kirjassaan Länsimaiden perikato uuden kulttuurin nousevan Venäjältä.
Uusliberalismiin sisäänrakennettu tavoite, jota ei avoimesti tuoda esiin, koituu länsimaiden turmioksi.
Tuo tavoite on etnisten kulttuurien ja kansallisvaltioiden tuhoaminen hegeliläisen hajota–ja–hallitse strategian ja kultturimarxismin keinoilla. Ensisijaisesti valta, raha ja teknologia ohjaavat, eivät humaanisuus, solidaarisuus ja vastuu ihmiskunnasta.
Miten kulttuuri joka kannustaa ryöstämään voisikaan olla pitempään elinkelpoinen?
WW3 syttyessään väistämättä johtaa uuteen ajanjaksoon ihmiskunnan historiassa.
Amerikan suurimpana selvänäkijänä (psychic) pidetystä Edgar Cayce’sta on Rense kirjoittanut artikkelin ”Edgar Cayce – ’Russia – The Hope Of The World'”.
Sen mukaan ”He [Cayce] said ”Russia will become beacons of hope for the world.” The statement about the ’conceit’ (of the Zionist London Banksters?) in England is extraordinary. Just look at the Zionist conquest of Europe under the EU. The comment about America having forgotten ”in God we Trust” is beyond eerily accurate. Remember, these statements were made in the 1930s.” – Cayce kuoli v. 1945.
Ks. http://www.rense.com/general82/hope.htm
[…]3 Se materialistinen oppi, että ihmiset ovat olosuhteiden ja kasvatuksen tuotteita ja siis muuttuneet ihmiset ovat toisenlaisten olosuhteiden ja muuttuneen kasvatuksen tuotteita, unohtaa, että juuri ihmiset muuttavat olosuhteita ja että kasvattajan itsensä täytyy tulla kasvatetuksi. Siksi se välttämättä joutuu jakamaan yhteiskunnan kahteen osaan, joista toinen on yhteiskunnan yläpuolella (esimerkiksi Robert Owenilla).[…]
Näinköhän tässä päästiin suvakismin ytimeen? Vuorovaikutuksesta paljon kouhottavat harvoin ehtivät teoretisoinniltaan kuunnella.
Olisi helpompaa — kaikille, uskoisin — jos ihmiset nähtäisiin yksilöinä, silloin voitaisiin luopua rasismikortin heiluttelusta ja todeta yksinkertaisesti että jotkut nyt vaan on syntymäkusipäitä ja syntymäväkivaltaisia pöljiä yksilöitä, ja heitä tulee kohdella sen mukaan. Näin ei vaaranneta yleistä yhteiseloa.
Mutta tietenkin ideologian läpitunkema humanisti haluaa mieluummin edustaa laumaa kuin yksilöä, ja tämä on inhimillistä — näet lauman edustajana hänen sanomallaan on enemmän painoarvoa kuin hänellä olisi yksilön edustajana. Asian voi esittää myös niin että aatteen palon läpitunkema suvakki käyttää laumaa korottaakseen itseään, sanomistensa ja toimintansa arvoa.
Kuulostanko ilkeältä? Viekää se mitä sanoin suvakkiudesta mikrotasolta makrotasolle, vaihtakaa edustettu ryhmä esim. autoteollisuudeksi. Mitä saatte? Saatte saman mekanismin, sitä vain kutsutaan lobbaamiseksi.
Yksinkertaistettuna raa´alla kädellä: suvakki ylläpitää erottelua vetämällä jokaisen erimielisyyden suhteen yhtäläisyysmerkin rodullisiin, uskonnollisiin tai poliittisiin tekijöihin ja kieltäytymällä näkemästä että se on yksilö joka suorittaa, yksilö joka havainnoi, yksilö joka elää, toimii, on.
Muuttuvatko ihmiset ja mihin suuntaan voi käydä huomispäivän tie lauloi Otsin Georgekin. Samaa asiaa mietiskeli Bulgakovin Master i Margaritassa taikuri Woland alias Saatana yhdessä Begemotin kanssa ja kysyivät toisiltaan ovatko moskovalaiset muuttuneet, ja totesivat etteivät moskovalaiset ole mitenkään muuttuneet.
Ihmiset siis eivät juuri muutu, näin ollen suomalainen suvakki on aivan yhtä rasistinen ja fasistinen kuin kaikki muutkin suomalaiset keskimäärin ovat. Jokaisella suvakilla on tietysti aivan omat henkilökohtaiset syyt miksi ovat liittyneet tähän suvakkilaumaan. Tämä suvakkilauma on idealistisessa illuusiossa, mielikuvituksellisessa mikä-mikä-maassa, elävää ja lilluvaa porukkaa, joka on ylentänyt itsensä meidän muiden, suvakkilaumaan kuulumattomien yläpuolelle.
He kuvittelevat olevansa yli-ihmisiä, arjalaisia siis fasisteja. Suvakki kuvittelee olevansa se ainoa tosi-inhimillinen ja me muut reaaliajassa ja maailmassa elävät olemme suvakin katsantokannassa näitä likaisia juutalaisia.
Suvakkiyksilö ostaa reilun kaupan tuotteita, on mukana kehitysyhteistyössä ja Soroksen rahoittamissa kansalaisjärjestöissä, syö quintoa ja muita superfoodeja eli käytännön tasolla on ruohonjuuritason yksilöllinen kolonialisti, riistäjä ja sortaja. Suvakkilaumaa eikä suvakkiyksilöä hetkauta pätkän vertaa se, että näiden quintojen ja superfoodien syömisen seurauksena Etelä-Amerikan intiaanit näkevät nälkää.
Ajattelu ja asioista selvän ottaminen ei kuulu tämän idealistisessa maailmankylä uskossaan elävän suvakkilauman hyveisiin.
Tätä surullista aikaa kuvaa osaltaan viimeaikainen ja yhä jatkuva Yle-härdelli.
Häpeä Yleisradion vastaavalle (1) päätoimittajalle, (2) toimitusjohtajalle ja (3) hallituksen puheenjohtajalle sekä (4) Tasavallan pääministerille!!!
#
Härdellin tausta: Pääministeri suuttui Ylen uutisesta, jossa kerrottiin hänen sukulaistensa omistamasta konepaja Katerasta ja sen Terrafamen kanssa tekemistä noin puolen miljoonan euron kaupoista. Uutisesta suivaantuneena pääministeri ryhtyi sarjasähköposrtiviestintään: lähetti lähes 20 viestiä Yleisradion toimittajalle Salla Vuorikoskelle.
#
Toimittaja Salla Vuorikoski ja hänen esimiehensä Jussi Eronen irtisanoutuivat Yleisradiosta tammikuussa 2017.
#
Torstaina ilmoitettiin, että Ylellä 20 vuotta työskennellyt ”toimittaja Susanne Päivärinta irtisanoutui” (”syyttää päätoimittajaa sensuurista”).
”Ylen hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson vastasi Suomen Kuvalehden haastattelupyyntöön sähköpostitse työmatkaltaan. – Tukholmasta käsin en oikein voi kommentoida Suomessa tapahtunutta”, hän kirjoitti. – Wilhelmsson ilmoitti 26. tammikuuta, että Ylessä ei tehdä ulkopuolista selvitystä, koska sellaiselle ei ole tarvetta. – SK pyysi juttuun kommentteja myös Ylen vastaavalta päätoimittajalta Atte Jääskeläiseltä, julkaisupäällikkö Petri Jauhiaiselta ja A-studion päällikkö Riitta Pihlajamäeltä. He eivät vastanneet yhteydenottopyyntöön” (https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ylen-toimittaja-susanne-paivarinta-irtisanoutui-syyttaa-paatoimittajaa-sensuurista/).
”Koin, etten pysty tekemään vaativaa, yleisölleni tarkoitettua journalistin työtä niiden standardien mukaan, joihin itse uskon” (Susanne Päivärinta).
”Syitä tähän ovat Päivärinnan mukaan vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen johtamistyyli, hänen johdollaan rakennettu kallis ja tehoton uutis- ja ajankohtaisohjelmien organisaatio sekä työn resursointi” (http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005081221.html).
”Päätoimittaja Atte Jääskeläinen. (…) Sensuurisi ja kova johtamistyylisi tunnetaan jo Japania myöten” (Susanne sähköpostiviesti 9.2.2017).
#
Pohjoismaiden suurilevikkisimmän sanomalehden mukaan ”Jääskeläinen ei vastannut HS:n yhteydenottoihin torstaina [9.2.2017]. Myöskään Ylen toimitusjohtaja (…) ei ollut tavoitettavissa” (http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005081221.html).
¤
Tätä kirjoitettaessa tiedossani ei ole, ovatko järjestyksen ja alasajon kohteena olevan Yleisradion vastaava päätoimittaja, toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja sekä Tasavallan pääministeri ymmärtäneet irtisanoutua tehtävistään. Joka tapauksessa monen asioita seuraavan silmissä heidän tarunsa on moraalis-eettisesti jo finaalissa. Mi fa schifo!
Postskriptumi: Eikö toimittajajärjestöjen tulisi nyt reagoida? Tässä ja nyt.
Postskriptumi 2: Eikö pääministeri ala olla jo rasitteeksi omallekin puolueelleen. Asiantuntijathan ovat todenneet, ettei kansakunta hänen eväillään nouse jaloilleen. Eikö se ollut tulos tai ulos? Hexit (= Hallitus ulos), please.
Postskriptumi 3: Mikäli pääministeri hallituksineen ei kykene oikeaan johtopäätökseen, voisi sen eutanasiakokeilun aloittaa hallituksesta itsestään?
Postskriptumi 3: Mikäli pääministeri hallituksineen ei kykene oikeaan johtopäätökseen, voisi sen eutanasiakokeilun aloittaa hallituksesta itsestään?
— Eivät pysty. Aivokuolleita kun ovat.
Joo, Fukuyama oli tietysti väärässä kuuluisimman kirjansa pääsanomassaan…
Ja absoluuttista totuutta ei ole siinä mielessä, ettei edes logiikkaa ja matematiikkaa ole onnistuttu pieneltäkään osin todistamaan eksaktisti ikuisesti oikeaksi. Viimeinen kunnollinen yritys matematiikan perusteiden vakauttamiseksi (eli jättimäinen Principia Mathematica) epäonnistui yli sata vuotta sitten.
Myös on arvostettavaa blogata neuroottista muutosvastarintaisuutta ja Skepsis ry:n rajatiedon vastaisuutta vastaan (jos Järvilehto sitä tarkoitti).
Lisäksi tieteisiin vaikuttaa mm. korruptio, jopa sensuuri (tiettyjä aiheita ei saa tutkia ja hyvienkään tutkimustulosten todistamia tiettyjä tutkimustuloksia ei hyväksytä, ja sellaisia alueita on jopa fysiikassa ja teknologiassa).
Mutta bloggaus veti kaikki mutkat matkallaan suoraksi.
1) Se ohittaa kaiken tieteenteorian, filosofian ja metafilosofian. Kaiken, minkä kautta voisi hahmottaa sen useimpien tiedemiesten hyvin ymmärtämän faktan, etteivät kaikki tieteet omista lähtökohdistaan juontuen tuota keskimäärin läheskään yhtä luotettavaa – teoreettisesti ja/tai käytännöllisesti todellisuutta vastaavaa (totuuden korrespondenssiteoria) – tietoa. – Siis perinteisesti on katsottu, että esimerkiksi naistutkimus ja sosiologia on valtion arvostusta nauttivista tiedon aloista ”pehmeimpiä”, matematiikka ja filosofinen logiikka vahvimmat tiedon alat… Mutta bloggaus ei anna mitään arvoa tuolle näkökulmalle!
2) Bloggaaja katsoo järkeväksi ”totuuden jälkeinen aika” -ilmaisun hyvin laajan tulkinnan perustelematta valintaansa oikeastaan mitenkään.
Kaiken lisäksi esim. Suomen demokratian rippeiden puolustamisen kannalta on erittäin tärkeää rajata se orwellilaisuuden yms. kuvaamiseen.
Tässä esimerkki Piia Katteluksen äskettäisen julkisen postauksen keskustelusta siitä, mitä ”totuuden jälkeinen aika” -ilmauksella on hyvä tarkoittaa:
”Marko Hamilo [kommentoi Suomen Kuvalehden mustamaalausjuttua Oikeasta Mediasta, jonka perustajia hän on ja joka on vasta betaversiossaan ja juuri aloittanut]
Näkisittepä sen journalistisen prosessin, jonka lopputulos tuo juttu on. Tai tehän näettekin. Aion nimittäin julkaista sen lähipäivinä.
Hauskinta oli tuo otsikko jonka mukaan emme aikoisi noudattaa journalistin ohjeita. Sanoin aiemmassa Marmain haastattelussa että meillä ei ole tarkoitusta liittyä JSN:n jäseneksi (kun siihen valehtelijoiden kerhoon ei ole minulla mitään luottoa), mutta ajatuksena on noudattaa sitä perinteistä journalismin koodia sitäkin enemmän.
Pernaan mielestä nämä kaksi ovat jotenkin sama asia.
Itse totesin, että ”vaikka hyvän journalistisen tavan noudattaminen tai pikemminkin siihen sitoutuminen on ehto JSN:n jäsenyydelle, tietenkään ei voi päätellä toisin päin että jos ei ole jäsen, ei aio noudattaa näitä pelisääntöjä.”
Pernaa siihen:
”Emme muuta otsikkoa. Kuten tiedät, Suomessa Journalistin ohjeiden noudattamista valvoo JSN ja ohjeiden valvonta tapahtuu JSN:ssä. Väline, joka ei ole tämän mekanismin piirissä, ei noudata näitä Journalistin ohjeita.”
Tosiasia kuitenkin on, että Journalistin ohjeissa ei ole pykälää, jonka mukaan Journalistin ohjeiden noudattaminen edellyttäisi JSN:n jäsenyyttä. Kyllä totuudessa voi pysyä, haastateltavien oikeuksia kunnioittaa ja vastineen antaa ilmankin.
Totuudenjälkeinen aika, ei siitä syyttä suotta puhuta.”
Kyse on siis VALTATAISTELUSTA, ei niinkään siitä, etteikö käytännöllisiä totuuksia voisi löytää.
Siis… ”totuuden jälkeinen aika” on ollut yhtäältä valta- eli suunnilleen-valemedian ja sen myötäjuoksijoiden (itkuinen?) ilmaus siitä, että vaihtoehtomedia on pääsemässä voitolle… Toisaalta se on tai voisi olla vaihtoehtomedian kuvaus siitä, miten valemediasta on tullut ennätyksellisen häikäilemätön kaikessa aidon totuuden etsimisen vastaisuudessa. Siis myös faktojen pimittämisessä, vääristelyssä, jne. Sellainen taas kytkeytyy päällemme tuputettuun nykyiseen orwellilaiseen hallintotyyliin. Kuukausi kuukaudelta kirja 1984 on Suomen yhä realistisempi kuvaus.
Niinpä blogistin tapa käyttää orwellilaisuuteen sopivaa ”totuuden jälkeinen aika” -ilmausta hämmästyttää.
Onko blogisti professorin norsunluutornissa näkemättä, miten kipeästi demokratia tarvitsee kuolleista syntyäkseen Suomessa tietoa, johon voi luottaa ja jota on hyvä pitää faktoina? Sanoivatpa teoreettisen filosofian saivartelijat mitä tahansa.
3) Järvilehdon bloggaus jättää huomioimatta, että ei tieteellisyys ole yleensä tiedemiehille edes usein vaikeaa parhaimpien tieteen teon ihanteiden mukaisesti. Ne ovat usein todella kaukana taiteellisita luomisista myös hienoviritteisimmissä luomisprosessiasioissa. Eikä asia muutu siitä, miten paljon korruptiota ja muuta sotkemista esimerkiksi tällä hetkellä tieteen kentällä on.
Esimerkki A. Nykyään tiedemieheksi pääsee helposti, mm. Suomessa tohtorinväitöskirjailuista on tullut monilla alueilla pelleilyä. (Ks. lisää: http://www.hankamaki.fi/documents/Kerroskakkua_vai_kurpitsapikkelsia.pdf – Aiheesta lyhyemmin: http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228517-toimittajat-tuhattaitureina-professorit-propagandaministereina JA http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228215-yliopistofilosofian-vanhat-ja-uudet-ruhtinaat JA http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227657-internatsismia-yliopistoissa)
Järvilehto kirjoittaa: ”Tieteellinen työ on liikkumista mahdottoman ja mahdollisen rajamaastossa. Juuri siksi tutkimustyön olennaisen osan muodostavat kuvitelmat mahdottomasta ja yleisesti uskottujen faktojen epäily.
Taide ja tiede eivät tässä suhteessa eroa toisistaan.”
Onko bloggaaja jonkin sortin politiikko? Ainesta ainakin olisi.
Hyväntahtoisesti voisi yrittää pelastaa tuon yllä olevan ajatuksen muotoilemalla, että taiteen ja tieteen tekeminen eivät eroa paljon toisistaan siinä, miten uudenluomisessa prosessoidaan… Mutta jos niin ajatellaan, niin onko se jokin uutinen??
4) MUUTOSVASTARINNAN KRITIIKKIÄ?
”Ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä faktat, totuuden maailmasta, elävät staattisessa umpiossa, jossa he vaalivat muuttumattomia käsityksiään. ”
– Jos tuo oli muutosvastarinnan kritiikkiä, niin miksi sen on oltava noin rajua?
Onko kirjoittaja jotenkin piiloagendainen?
Tokihan maailmassa on paljon dogmaatikkoja ja muita kaavamaisia, ja olisi upeaa avata heidän mielenmaailmaansa esimerkiksi epävarmuusneuroottisuuden ja sairaalloisen elämänhallinnan halun ajatuskuvioiden kautta. (Siitä olen kirjoittanut yhteensä varmaan muutama kymmenen liuskaa.)
Mutta sairasta on reagoida kaavakeskeisiin pitämällä faktakeskeisyyttä umpioituneena elämänä.
Maailma tarvitsee lisää puhtaasti faktakeskeisiä ihmisiä, vaikka toki muitakin.
Jos esimerkiksi haluamme järkikommentteja lävitse valtamediassa tai rauhoittaa jotakin kiihkoutunutta keskustelua, niin faktakeskeisyydellä ym. neutraaliudella rakentavaa vaikutusvaltaa usein parhaiten saa.
Nykymaailman keskeinen ongelma on se, että lukemattomat äärimmäisen tärkeät poliittiset asiat (kuten rokotteiden ja masennuslääkkeiden karmeus) on erittäin hyvin todistettu faktoin, mutta rokotteiden karmeuksien paljastajia murhaillaan, tietoa sensuroidaan, pimitetään, vääristellään jne. ja siten liian harvat tuntevat faktoja ja ovat niistä varmoja.
Tuon ongelman ratkaisemisen te heitätte menemään ja alistutte ääriuusliberalismille, jos lähdette pehmeää tiedettä edustavan Järvilehdon surkuhupaisalle, suunnilleen ”laissez faire” -linjalle…
Seppo Raittilan kommentti taisI ”pelastaa” koko otsikon ”Faktat ja totuudenjälkeinen aika” , sillä totuudenjälkeinen aika on äärimmäisen poliittinen käsite eikä varsinaisesti kuulu tieteen tekemisen alueelle.
Huffington postin mukaan Yhdysvallat on kylläkin ”totuudenjälkeinen kansakunta” eikä lehden analyysin mukaan suurin ongelmamme tulevaisuudessa ole poliittinen, taloudellinen saati rationaalinen, vaan kamppailu faktan ja fiktion välillä.
http://www.huffingtonpost.com/entry/to-family-friends-and-peers-who-voted-for-trump_us_582e6b1fe4b08c963e343d23. Alkup. otsikko ”Post-Truth Nation
Saksassa postfaktisch kruunattiin v vuoden 2016 sanaksi . GfdS perusteli valintaansa sillä että poliittisissa ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa on nyt lisääntyvässä määrin kyse tunteista faktojen sijaan.
In politischen und gesellschaftlichen Diskussionen gehe es zunehmend um Emotionen anstelle von Fakten, erklärte die Gesellschaft für deutsche Sprache (GfdS) am Freitag in Wiesbaden. Insofern stehe das Wort für einen tiefgreifenden
politischen Wandel.
http://www.focus.de/wissen/mensch/gepraegt-durch-kanzlerin-merkel-postfaktisch-ist-wort-des-jahres-2016_id_6317462.html
[…] Hauskinta oli tuo otsikko jonka mukaan emme aikoisi noudattaa journalistin ohjeita. Sanoin aiemmassa Marmain haastattelussa että meillä ei ole tarkoitusta liittyä JSN:n jäseneksi (kun siihen valehtelijoiden kerhoon ei ole minulla mitään luottoa), mutta ajatuksena on noudattaa sitä perinteistä journalismin koodia sitäkin enemmän.[…]
Sanoiko Hamilo tuon? Ainakin yksi asia josta voin olla hänen kanssaan samaa mieltä.
[…] ”totuuden jälkeinen aika” on ollut yhtäältä valta- eli suunnilleen-valemedian ja sen myötäjuoksijoiden (itkuinen?) ilmaus siitä, että vaihtoehtomedia on pääsemässä voitolle… Toisaalta se on tai voisi olla vaihtoehtomedian kuvaus siitä, miten valemediasta on tullut ennätyksellisen häikäilemätön kaikessa aidon totuuden etsimisen vastaisuudessa. Siis myös faktojen pimittämisessä, vääristelyssä,[…]
Minusta molempia. (Voit pitää tätä vaihtoehtoisena faktana 😉 )
Minusta Järvilehto tarkoitti että tieteen ja taiteen prosesseissa on yhteneväisyyksiä: osa on tekniikan hallintaa, osa on seikkailua (jota myös luovuudeksi kutsutaan) rajojen pinnassa ja niiden ulkopuolelle.
Tämänkaltaisesta ajattelumallista kiinnostuneille perusteos oman havainto- ja ajattelukyvyn ymmärtämiselle ja kehittämiselle lienee Konrad Lorenzin Peilin kääntöpuoli. Suosittelen lämpimästi.
Aika näyttää onko tässä kysymyksessä valeuutinen vai onko se totta:
”Russians Create Free Energy Device! It’s Real!
Russians and South Koreans team up to create a 10KW free energy generator ready for mass production. Spread the word through all alternative media! No more excuses – free energy is here now. These guys are looking for distributors in all countries. You’ll see the 10Kw version and a demo 1KW generator in this video. Get all details on this device by emailing glenn@nsearch.com …”
http://beforeitsnews.com/alternative/2017/02/russians-create-free-energy-device-its-real-3476125.html
Täällä ainakin kahdella nimellä esiintynyt/esiintyvä TROLLI varmaan suosittelee taas minulle ’hoitoon’ hakeutumista edellisen kommenttini johdosta.
”Internet Trolls Are Narcissists, Psychopaths, and Sadists”,
https://www.psychologytoday.com/blog/your-online-secrets/201409/internet-trolls-are-narcissists-psychopaths-and-sadists
Kävin lukemassa uudestaan. Tämä on todella yksi parhaista lukemistani artikkeleista.
’Ihmisen käsitykset maailmasta muuttuvat, kun kokemukset karttuvat ja tuovat mukanaan ennakoimattomia ja arvaamattomia tilanteita. Kun lapsi kiertää leikkikehää, maailman rajat kulkevat lähellä kehoa, ja lapsen käsitykset maailmasta ovat suppeita ja sidottuja tähän lähimpään elämänpiiriin. Esineet ilmestyvät ja katoavat taikavoimaisesti; tontut ja haltijat kurkkivat oven raosta; toiveilla on maaginen vaikutus tuleviin tapahtumiin. Faktat ovat olemassa muuttumattomina.’
Vain lapselle faktat ovat muuttumattomia.
Se että ihminen on (tai voi olla) vanhana kokonaan jotain täysin muuta kuin nuorena selittyy juuri sillä, että faktat muuttuvat koko ajan – tai ainakin jos ihminen ei sulkeudu tai sulje itseään faktahäkkiinsä. Juuri se, että faktat (mitä ne sitten ovatkin) elävät vain aikansa ja korvautuvat uusilla saa aikaan sen valtavan muutoksen ja kehityksen joka voi tapantua jo yhden elämän aikana.
Masennus — tie löytää uutta
http://www.iltalehti.fi/mieli/201702142200070307_md.shtml
Masennus voikin olla luonnon omituinen keino asettaa ihminen joidenkin peruskysymysten ääreen.
Masennus voi pakottaa ihmisen pohtimaan sellaisia tärkeitä asioita, joita ei muuten mietitä.
Tutkimuksen mukaan suuri osa ihmisistä jopa katsoi saaneensa hyötyä masennuksestaan, koska sen avulla löytyi uusia keinoja kohdata tulevia haasteita.