Kun nauru karkasi

Alkuun koko asiaa ei edes huomattu, ei tunnistettu. Tartunnan ensi oireet olivat lievät ja ilmenivät yleensä vapaa-ajalla, yksityisesti ja perheen ja läheisten kesken. Ihmiset alkoivat tirskahdella katsoessaan valtakunnallisen tv- ja yleisradiokanavan uutisia tai lukiessaan aamulla päivän lehteä ennen töihin kiirehtimistä. Pankkisektorin rahapula pilkautti hilpeän kikatuksen, tukipakettiuutinen tirskahduksen.

Taudin edetessä he eivät voineet enää hallita syvältä sisimmästä pursuavia naurun purskahduksia. Naurun turskahduksia alkoi kuulua jo julkisissa liikennevälineissä ja kauppakeskuksissa, kun viihdykkeeksi tarkoitettu radio taustahälisi vakavaa asiaa maailman tapahtumista. Työpaikkojen kahvitauoillakaan eivät tartunnan saaneet enää kyenneet hillitsemään itseään, jos joku alkoi kertoa, mitä talossa käynyt konsultti oli sanonut kehittämiskeskustelussa, vaan nauroivat ääneen pärskyttäen kahvit pitkin pöytiä.

Viranomaiset hälyttyivät siinä vaiheessa, kun eduskunnan yleisölehterille alkoi ilmestyä ihmisiä, jotka saivat hervottomia naurukohtauksia ministerin kertoessa hallituksen asettaneen komitean tutkimaan syrjäytymisen ehkäisemistä tai perustellessa leikkaustarpeen välttämättömyyttä. ”Aahaahaa… mä pissaan kohta housuun …aiai… hahhahhaa”, kaikui yleisölehteriltä häiriten kansanedustuslaitoksen keskittymistä yleiseen etuun.

Toimiin tartuttiin. Ensialkuun kiellettiin pääsy täysistuntosalin yleisölehterille ja varmemmaksi vakuudeksi palkattiin erään luotettavan hallituspuolueen eräiden jäsenten omistamasta turvallisuusalan yrityksestä vartijoita estämään naureskelijoiden pääsy tiloihin, joissa päätetään kansakunnan kannalta tärkeistä asioista.

Naurajat jäivät ulos, mutta näkösälle. Alkuun tukkeutui eduskuntatalon viereinen puistikko nauravista ihmisistä, sitten Mannerheimintie. Bussiliikenteen reittejä jouduttiin siirtämään. Osa työmatkalaisista karkasi busseista kasvattamaan puistikon ja Manskin hekotuskuoroa.


TILANNE ALKOI olla kaoottinen. Helsingin Sanomat kieltäytyi kuitenkin huomioimasta ilmiötä vielä sittenkin, kun laumoittain naurajia parveili Hesarin toimitalon ulkopuolella. Huoliuutisten tuottaminen jatkui päättäväisesti Ylen ja muiden suuren rahan mediakonsernien kanssa sovitun yhteisen linjan mukaisesti. Päivän pelko -otsikointeja terävöitettiin uhkaavammiksi. Sanat paniikki, uhka, kriisi ja sota otettiin käyttöön urheilu-uutisissakin.

Asiantuntijoita, poliitikkoja, psykiatreja, yhteiskuntatieteilijöitä, Naton ja EU:n puhemiehiä sekä Yhdysvaltain suurlähettilästä haastateltiin. Kerrottiin aloitetun kansainvälisen tutkimuksen, joka yritti selvittää, oliko kyseessä jokin Venäjän pirullinen juoni epävakauttaa länsimaisia demokratioita. Päivittäin muistettiin varoitella myös valeuutisten ja vihapuheen vahingollisista vaikutuksista.

Tästä kaikesta oli seurauksena että Pasilan, Tohlopin ja muiden valtamedian toimitusten ulkopuolelle kokoontui naurajia tuhatmäärin. Toimittajat eivät päässeet poistumaan rakennuksista ja kaikki asiantuntijahaastattelut piti hoitaa etänä.

Armeijan pioneerit määrättiin asentamaan Helsingin rautatieaseman eteen ja muihin näkyviin paikkoihin kaikkiin Suomen kaupunkeihin valtavan kokoisia näyttöjä, joiden kautta lähetettiin jatkuvaa uutisvirtaa maailman kuolemanvakavista tapahtumista. Kriisitiedotteita luettiin vartin välein.


HUOLIPUHE hirttosilmukaksi kiristyvästä taloustilanteesta ja nurkan takana vaanivasta globaalista lamasta, EU-johtajien murheesta Lähi-idän tilanteen suhteen ja Venäjän aggressiivisesta provokaatiosta säilyttää maarajansa uhkaavan lähellä Naton rajoja aiheuttivat tartunnan saaneiden oireiden pahenemista niin, etteivät he voineet kuin kieriskellä naurusta.

Terveydenhuolto oli romahtamispisteessä, vaikka valtion hätärahoittamien kansalaisjärjestöjen vapaaehtoiset auttoivat naurajien kuljettamisessa Muonion taakse perustetulle karanteenileirille.

Sotatieteilijä ja trollinmetsästäjä tulivat julkisuuteen kertoen joutuneensa nauruhyökkäyksen kohteeksi somessa, sähköpostissa ja Maunulan bussissa. Sotatieteilijän ja trollinmetsästäjän julkinen uhriutuminen levitti tartuntaa niihinkin väestönosiin, jotka vielä toistaiseksi olivat kyenneet pysymään vakavina tilanteen vakavuuden edellyttämällä tavalla.

Tullin, lentokenttien ja laivaterminaalien henkilökunnat tiedottivat, ettei naurutaudin aiheuttama matkustajaliikenteen ruuhkautuminenkaan saanut väkeä pysymään stressaantuneena ja kiukkuisena. Jonoissa ja odotussaleissa nauraa räkätettiin aivan estoitta niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kesken.

Maahantulo- ja maastapoistumismääräyksiä tiukennettiin, mutta se oli jo liian myöhäistä. Pian saatiin huomata, että Suomessa piipahtaneet turistit ja liiketoimiaan hoidelleet bisneshenkilöt olivat ehtineet saada tartunnan ja levittäneet sen omiin kotivaltioihinsa ympäri maailmaa.

Naurutautia ei käynyt enää salaaminen kansainväliseltä yhteisöltä. Koko Suomi määrättiin karanteeniin, mikä aiheutti maailman väestössä ennen näkemättömän valtavan naurupurkauksen. Japanissa mitattiin 7,2 Richterin asteikolla, Australiassa 6,3 ja Ruotsissa 5,5; Ruotsin vaatimattomat lukemat johtuivat fundamentalistisuvakkien suuresta määrästä väkilukuun nähden, selvisi myöhemmin.

Epätoivoinen Suomen hallitus pyysi apua EU-komissiolta hallitusmallin puolustussyhteistyösopimuksiin vedoten – turhaan. Nauruepidemia oli ehtinyt levitä jo Brysseliin, ja kun komission puheenjohtaja esiintyi Belgian televisiossa vedoten malttiin ja terveeseen järkeen, belgialaiset unohtivat keskinäiset riitansa ja aiheuttivat niin äänekkään yhteisnaurun, että koko Belgian ikkunalasit särkyivät ja vaikeuttivat liikkumista kaduilla.

Komissio määräsi uutispimennon yli Euroopan unionin, mutta epidemian leviämistä ei voinut estää.


KANSAINVÄLINEN YHTEISÖ ryhtyi toimeen. Maailman terveysjärjestö ja YK pitivät hätäkokouksen, jossa päätettiin kansainvälisesti sitovasta nauramisen kieltävästä sopimuksesta. Yhdysvaltain presidentti otti roolinsa maailman poliisipäällikkönä haltuun ja määräsi Naton valmistelemaan hyökkäyssuunnitelman naurun akselin kukistamiseksi. Kun käsky kävi, Yhdysvaltain ja Nato-maiden armeijat aloittivat liikekannallepanon.

Huippuhävittäjät ja muut sotateknologian ihmevempeleet jäivät kuitenkin kentille ja varikoille kun Euroopan demokratiaa olisi pitänyt alkaa vahvistaa. Pommittajalentäjät ja tukihenkilöstö olivat saaneet tartunnan eivätkä kyennyt naurultaan tarvittaviin toimiin.

Lentotukialus USS Democracy, Freedom & Liberty ajoi Maltaan tutkajärjestelmän seottua ja juuttui sinne. Järjestelmän valvonnasta vastuussa olleet olivat saaneet naurutartunnan Yhdysvaltain presidentin twiitistä, jossa kerrottiin, että ”Vapaus, länsimaiset arvot, markkinatalous ja kansallinen turvallisuus ovat hyökkäyksen kohteena”.

Kansalaisten internetyhteydet yritettiin blokata ja katkaista, mutta silti sosiaalisessa mediassa levisi kuvaa Maltan päällä könöttävästä lentotukialuksesta ja Bukarestin torilla joukkonauravista väkijoukoista sekä vuodettuja nauhoituksia kansainvälisen yhteisön hätätilakokouksesta.

Vihreä liike reagoi antamalla julkilausuman naurun kasvihuoneilmiötä kasvattavista vaikutuksista: nauraa röhöttävä ihminen turskuaa huomattavia määriä hiilidioksidia ympäristöönsä näin vastuuttomasti vaarantaen hauraan ekologisen tasapainon ja edistäen ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

Julkilausuma hekottelun vakavista ilmastonmuutosvaikutuksista oli se kamelin selän katkaissut korsi. Nauru valtasi kansanjoukot ja hallitukset kaatuivat dominonappuloiden tavoin joka puolella maailmaa.

Paljon, paljon myöhemmin ihmisistä oli tullut pitkäikäisiä. Vanha sanonta siitä, että ”nauru pidentää ikää” tuli osoitettua laajan empiirisen aineiston perusteella todeksi.


NAURUEPIDEMIAN SYNTYSYISTÄ historioitsijat ja yhteiskuntatieteilijät päätyivät siihen tulokseen, että (myös uusliberalismina tunnetun) turbokapitalismin aiheuttama massatyöttömyys ja köyhyys olivat jättäneet ihmisille runsaasti vapaa-aikaa, mutta ei varallisuutta käyttää sitä juuri muuhun kuin netissä seikkailuun – ja ajatteluun.

Kansalaiset olivat vapaan tiedon merillä seilaillessaan tutustuneet vaihtoehtoisiin näkökulmiin ja alkaneet pohtia asioita myös sen yhden tarjotun totuuden ulkopuolelta. Massatyöttömyys ja edustuksellinen demokratia yhdessä synnyttivät ihmisissä tarpeen vaihtaa mielipiteitä ja tukeutua vertaisverkostoihin.

”Mikään ei ole hallituksille niin vaarallinen kuin ajatteleva kansalainen, jolla on kavereita” letkautti eräs äänekkäimmistä naurajista jälkeenpäin. Suuren Naurun jälkeinen aika (Snjaa.) synnyttikin tukun uusia sananlaskuja, joista maailmalla tunnetuin lienee ”Naurattaa niin perkeleesti, sanoi suomalainen herättyään”.

Kuva

Southbanksteve (from London, UK) via Wikimedia Commons
Carissa Rogers via Flickr
anuarsalleh via Wikimedia Commons
Clker-Free-Vector-Images via Pixabay

Kuvanmuokkaus: Johanna Lehtonen