Tuoreimpia päänavauksia suomalaisen – erityisesti Ylen – journalismin kriisitilannetta koskien on Helsingin Sanomien viikon takainen pääkirjoitus ”Ylen vaikea keskustelu, jota pitäisi silti käydä, jossa Anu Kantola kirjoittaa perustellusti muun muassa seuraavaa:

”[…] on outoa, että monta työurallaan eri välineissä ansioitunutta toimittajaa sanoutuu irti Ylestä ja sanoo, että he eivät saa tehdä työtänsä journalististen kriteerien mukaan.”

”Erityisen kummalliselta tuntuu, että osalle heistä on myös maksettu siitä, että he eivät puhu lähtönsä syistä.”

”Yleisradio ei kuitenkaan ole yksityisesti rahoitettu yritys vaan meidän kaikkien joukkorahoittama julkinen instituutio.”

”Olemme kaikki maksajia, ja rahalla pitäisi saada länsimaisen mallin mukaista riippumatonta journalismia.”

Aivan oikein, tuossa on monta tärkeää pointtia. Kantolan kirjoituksesta löytyy sitten myös pari kohtaa, jotka särähtävät korvaan ilkeästi ja herättävät vastaväitteitä:

”Journalismista ei ole lakipykäliä”

”Päätoimittajan sana on toimituksessa tietenkin laki”

Ottakaamme nuo väitteet lähempään tarkasteluun.

Journalismista

Aluksi on määriteltävä käsite ”journalismi”. Tämän kirjoituksen osalta tyydyn Wikipedia-määritelmään:

”Journalismi on toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja eritellä tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa. Sen kohteena ovat erityisesti yhteiskunnallisesti tärkeät, ajankohtaiset ja kiinnostavat asiat ja ihmiset. Sana journalismi tulee ranskan sanasta jour, joka merkitsee päivää. Journalismia harjoittavat journalistit eli toimittajat.

Journalismia julkaistaan sanomalehdissä, televisiossa, radiossa, internetissä ja kirjoissa. Journalismi itsessään on julkaisumuodosta riippumatonta, mutta journalismissa tehdään perinteisesti jako printtijournalismin ja sähköisen journalismin välillä. Printtijournalismi tarkoittaa kirjoitettuun muotoon tuotettua ja luettavaksi tarkoitettua journalismia, sähköinen journalismi taas videon, äänen tai esimerkiksi multimedian muodossa esitettävää journalismia.

Journalismilla on useita alalajeja, kuten kuvajournalismi, tutkiva journalismi, tiedejournalismi, talousjournalismi, viihdejournalismi ja kulttuurijournalismi.”

Eikö mainitun määritelmän tarkoittamasta journalismista ole lakipykäliä?

Kantolalle: journalismi löytyy laista

Suomen perustuslaki

”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.”
(12. pykälän 1. momentti)

”Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin.”
(Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta [HE 309/1993])

Perustuslain 12. pykälä koskee siis myös ”journalismia”, vaikka siinä ei käytetä nimenomaan journalismin käsitettä vaan puhutaan ”joukkotiedotuksesta”.

Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS)

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10. artikla sananavapaudesta ja sitä koskevasta auktoritatiivisesta tulkinnasta eli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännöstä:

EIS 10. artikla

1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

EIS:n 10. artikla koskee myös lehdistöä ja muita julkisia tiedotusvälineitä, vaikka termiä ”journalismi” ei artiklassa mainita. Artiklan merkityssisällön ymmärtäminen edellyttää perehtymistä EIT:n oikeuskäytäntöön. Oikeuskäytännössä on otettu kantaa muun ohella seuraaviin kysymyksiin:

(1) Lehdistön (julkiset tiedotusvälineet, media) tehtävät demokraattisessa yhteiskunnassa: ”jaettava velvollisuuksiensa ja vastuidensa mukaisella tavalla tietoja ja ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa omaavista kysymyksistä” (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.7.2010, Niskasaari and others-tapaus)

(2) Yleisön oikeus ottaa vastaan tietoja ja ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa omaavista kysymyksistä (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.7.2010, Niskasaari and others-tapaus)

(3) Journalistinen vapaus, muun muassa mahdollisuus turvautua tietynasteiseen liioitteluun, jopa provokaatioon (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.7.2010, Niskasaari and others-tapaus)

(4) Poliittisen keskustelun alaan kuuluvat hyvin tärkeät asiat, esimerkiksi korruptio korkeiden poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden piirissä sekä pääministerin aggressiiviset vastaukset eri tapahtumiin (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.2.2012, Tusalp-tapaus)

(5) Kritiikki ja poliitikot: ”poliitikkojen tul[ee] suvaita kritiikkiä enemmän kuin yksityishenkilö[iden]” (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.2.2012, Tusalp-tapaus)

Laki Yleisradio Oy:stä (1380/1993)

Yleisradio Oy:n tehtävistä julkisen palvelun osalta säädetään lain 3. luvun (Yhtiön tehtävät) 7. pykälässä seuraavaa:

”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;

2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; (10.8.2012/474)

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia; (10.8.2012/474)

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;

6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.”

On selvää, että Yleisradio Oy:stä annetun lain 7. pykälän säännökset Yleisradion julkisen palvelun ohjelmatoiminnasta koskevat ja osaltaan määrittävät journalismia Yleisradiossa. Yleisradiossa tuotettava journalismi ei saa olla ristiriidassa sanotussa pykälässä säädettyjen periaatteiden kanssa. Vastaavalla päätoimittajalla ei ole toimivaltaa käyttää direktio-oikeuttaan tavalla, joka loukkaisi mainitun pykälän säännöksiä.

Summa summarum: On selvää, että Suomen hallitusmuoto, Euroopan ihmisoikeussopimus ja Yleisradio Oy:stä annettu laki sitovat ja velvoittavat myös Yleisradio Oy:tä sekä yhtiön hallintoneuvostoa, hallitusta, toimitusjohtajaa ja vastaavia päätoimittajia. Toisin sanoen ei ole oikein väittää, että ”journalismista ei ole lakipykäliä” tai että ”päätoimittajan sana on toimituksessa […] laki”.

Yleisradio Oy ja sen toimijat (hallintoneuvosto, hallitus, toimitusjohtaja ja vastaavat päätoimittajat) eivät elä tyhjiössä eivätkä lain ulkopuolella. Kaikkien noiden toimijoiden tulee tehtävissään noudattaa Suomen perustuslakia ja muita lakeja sekä Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Painokkaasti on todettava, ettei Yleisradio Oy:n vastaavalla päätoimittajalla ole diktaattorin valtuuksia. Hänellä ei ole toimivaltaa toteuttaa sellaista agendaa, joka käytännössä mitätöisi Suomen perustuslain, Yleisradio Oy:stä annetun lain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sikäli kuin on kysymys sananvapaudesta ja tiedotusvälineiden tehtävistä demokraattisessa yhteiskunnassa.

Ammattilaisia lähtee Ylestä

Yleisradiosta 14.12.2016 irtisanoutunut Ylen ajankohtaistoimituksen esimies, 16.1.2017 alkaen Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö, Jussi Eronen kirjoitti Facebookissa 14.12.2016:

”Olen tänään sanonut itseni irti Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta. Lopetan työni ajankohtaistoimituksen esimiehenä, sillä sananvapauttani on rajoitettu. En pysty täällä tekemään työtäni omien arvojeni ja journalistin ohjeiden mukaan.

Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Vallanpitäjien kriittisen tarkastelun pitäisi olla keskeisimpiä Ylen tehtäviä, mutta päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja – etenkin pääministeriä – kaikkein varovaisimmin.

Tilanne on Yle-veroa maksavan yleisön kannalta sietämätön. Mitä merkittävämpi vaikuttaja, sitä tarkemmin Ylen tulisi asioita tutkia.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on nyt painostava tunnelma. Osa toimittajista on lannistettu tekemään omasta mielestään merkityksetöntä, vallanpitäjien kannalta harmitonta journalismia. Monet ovat hiljaa ja pelkäävät työpaikkojensa puolesta.”

Yleisradion palveluksesta 14.12.2016 irtisanoutunut toimittaja, 16.1.2017 alkaen Suomen Kuvalehden kirjoittava toimittaja, Salla Vuorikoski kirjoitti Facebookissa 14.12.2016:

”Viime aikojen ja kuluneen vuoden tietyt tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että Ylessä on perustavanlaatuisia ongelmia ratkottavana. Ne koskevat journalismin ydinaluetta: riippumattomuutta ja yleisön – Ylen rahoittajien – oikeuksien toteutumista.”

Suomen journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho kommentoi Ilta-Sanomissa 2.12.2016 Ylegaten nimekkäimpiin kuuluvan uhrin, toimittaja Ruben Stillerin kohtelua:

”Stillerin varoitus sai hälytyskellot soimaan. Varoituksen perusteena sanottiin, että Stiller toimi journalistisen linjan vastaisesti. Mikä journalistinen linja on sellainen, jossa sanotaan, ettei pääministeriä tai Terrafamea saa käsitellä? Stillerin varoitus on erikoisin veto, mitä tässä Ylen puolelta on tapahtunut.”

Iltalehden artikkeli Ylen toimittaja Jarno Liskistä alkaa kuvalla, jonka selite kertoo tylyä tarinaa: ”Ylen hyllyttämiä juttuja pääministeri Juha Sipilästä (kesk) tekemässä olleen toimittajan Jarno Liskin määräaikaista työsopimusta ei jatketa.” Artikkelissa avataan Liskin näkökulmia Ylegateen:

”Hän kokee olleensa Erosen ja Vuorikosken kanssa samassa veneessä.

– Jussi [Eronen] oli loistava, kannustava esimies. Hän turhautui siihen, että juttuja hyllytettiin, viivytettiin ja peukaloitiin epäasiallisin perustein. […]

– Päätoimittaja ja muu Ylen journalistinen johto on tehnyt raskaita virheitä tavassa, jolla ohjasi Sipilä-uutisointia samoin kuin siitä syntyneessä jälkipyykissä.

Liski pitää vakavana sitä, että työntekijöitä ei ole kuultu, kun on selvitetty, mitä Ylellä tapahtuu.

– Hallitukselle on annettu selvityksiä, mutta meitä lattiatason tekijöitä ei ole juuri kuultu. Jokainen ymmärtää, että Erosen ja Vuorikosken kaltaisten osaajien irtisanoutuminen kyllä kertoo jostain.”

Mistä Ylegate saikaan alkunsa?

Suomen Kuvalehti toi Ylegaten suuremman yleisön tietoisuuteen 30.11.2016 artikkelilla, joka nosti Ylen päätoimittajan, Atte Jääskeläisen, skandaalin keskiöön. Seuraavassa pääkohtia suuntaan jos toiseenkin kuohuttaneesta artikkelista:

”Ylessä alkoi kuohua perjantaina 25. marraskuuta sen jälkeen, kun Yle oli julkaissut uutisen pääministeri Juha Sipilän (kesk) sukulaisten omistamasta Katera Steel -yhtiöstä.”

”Ylen ajankohtaistiimi oli jo kirjoittanut perjantain aikana valmiiksi jatkojutun, jossa haastateltiin kahta oikeusoppinutta siitä, oliko Sipilä ollut esteellinen päättäessään valtion sadan miljoonan euron lisärahoituksesta Terrafamelle.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Ylen johto päätti perjantaina illalla, että juttua ei julkaista.”

”Ylen ajankohtaistiimi alkoi maanantaiaamuna valmistella myös kolmatta Sipilä-aiheista juttua, analyysia siitä, miksi pääministerin sidonnaisuudet ovat tärkeitä asioita uutisoida. Tässä ja Sipilän lähettämistä sähköposteista kertovassa jutussa, jossa kävi ilmi pääministerin täydellinen arvostuksen puute Yleisradiota kohtaan, oli tarkoitus käyttää asiantuntijahaastateltavia.

Ylen johto, käytännössä päätoimittaja Atte Jääskeläinen, kielsi molempien juttujen edistämisen, SK:n lähteet kertovat.”

”Isoa joukkoa Ylen päälliköitä kiellettiin maanantaina iltapäivällä käsittelemästä Sipilän mahdollista jääviyttä Ylen ohjelmissa ja nettisivuilla. Tämä tapahtui niin sanotussa ’pomoinfossa’, jossa oli paikalla kymmeniä henkilöitä.”

On johtopäätösten aika

Toimittajien Eronen, Vuorikoski ja Liski edellä siteeratut kertomukset ja Suomen journalistiliiton puheenjohtajan toteamus sekä Suomen Kuvalehden edellä selostettu juttu osoittavat osaltaan, että Yleisradio Oy:n asianomainen vastaava päätoimittaja on epäonnistunut tehtävässään. Hänen toimintansa on ollut omiaan rajoittamaan kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä olevaa vapaata mielipiteenmuodostusta. Vastaavan päätoimittajan sanotun kaltaista direktiovallan käyttöä kuvannee vallan väärinkäyttöä kuvaava termi détournement de pouvoir.

Aidossa sivistysvaltiossa tehtävässään epäonnistunut vastaava päätoimittaja olisi erotettu tehtävistään. On kiinnostavaa ja säälittävää, että Euroopan unionin reunavaltiossa kaiken skandaalimaisen tapahtuneen jälkeen sivistyneet, kokeneet ja palkitut toimittajat joutuvat moraalis-eettisistä syistä omaehtoisesti jättämään tehtävänsä, jonka asianmukaisen suorittamisen esimies on tehnyt mahdottomaksi.


Tapio Kuosma on oikeustieteen lisensiaatti ja tietokirjailija.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

28 KOMMENTTIA

  1. Erikoistoimittaja Pekka Ervasti sai potkut YLEltä toukokuussa 2016 hänen blogi-kirjoituksensa ”Yhdysvallat, rakkaani!” takia. Siinä hän paljasti: ”Tällä viikolla kaartelevat Suomen sinivalkoisella taivaalla Oregonin kansalliskaartin F15-hävittäjät. Pian amerikkalaissotilaat harjoittelevat maihinnousua Hankoniemelle. Näin paljon ulkomaalaisia sotilassaappaita ei ole tainnut marssia Suomen suostumuksella kotoisella maaperällämme sitten kesän 1941.”

  2. ’…edellä selostettu juttu osoittavat osaltaan, että Yleisradio Oy:n asianomainen vastaava päätoimittaja on epäonnistunut tehtävässään. Hänen toimintansa on ollut omiaan rajoittamaan kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä olevaa vapaata mielipiteenmuodostusta. ’

    Hyvä kirjoitus taas Kuosmalta. Kiitos Tapio kun jaksat kirjoittaa ja puolustaa arvoja, jotka pitäisi olla itsestään selviä ei vain median vaan koko valtiokoneiston johdolle.
    Ikävä kyllä niin ei ole ja siksi häpeällinen Ylegate on tosiasia.
    Mutta tuo mikä pätee Yleen pätee myös maan korruptoituneeseen hallintoon ja ylimpään johtoon. Sen toiminta on ollut omiaan rajoittamaan kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä olevaa mielipiteen muodostusta.
    Ja juuri tämä maan johdon toiminta on kaiken takana oleva perimmäinen syy myös Ylegateen: Yle on toiminut maan johdon haluamalla ellei vaatimalla tavalla sen politiikkaa edistäen – ja vastoin kansan tahtoa ja sitä jopa globalistieliitin toiveiden mukaisesti manipuloimaan pyrkien.
    Pitäisi siis ottaa itse sylttytehdaskin käsittelyyn, tehdas joka kurjistaa ja mädättää koko ajan kansaa ja johtaa meitä kohti totalitaarista pankkivaltaa ja velkaorjuutta sekä suvereenisuuden sekä itsenäisen päätäntävallan tappavaa globaalia poliisivaltiota kansan tahtoa kuuntelematta.

  3. Myös minä yhdyn kiitoksiin. Sananvapauden, oikeudenmukaisuuden ja yleisen suoraselkäisyyden puolesta kannattaa ja pitää vääntää. Jokaisen meistä. Vaikka pelottaisi niin täytyy vaan nousta seisomaan ja sanoa, että ”Tämä on väärin, en suostu siihen”:

  4. Omasta mielestä Yle kannattaisi lopettaa. 500 miljoonaa verorahoj vuodessa on 500 miljoonaa liikaa.

    Otetaan vaikka esimerkkejä: Jessikka Aro on antanut syyttäjälle kuvan, että hänelle on tullut suurta kärsimystä Ilja Janitskin MV-lehden takia. Silti hän esiintyy Ylellä MV-lehden julkaisua koskien. Mielestäni puolueettomuus on selvästi vaarantunut. Jututkin vaikuttaa osittain siltä kuin ne olisi jonkun narkkarin harhoja.

    Toinen esimerkki: Puolueet saavat 72 miljoonaa viestintätukea 4 vuoden aikana, kukin puolue saa tuosta osansa sen mukaan miten on vaaleissa pärjännyt.

    Perussuomalaisten puoluekokouksesta uutisoi Ylen toimittaa Sanna Ukkola. Hänen aviomiehensä on Perussuomalaisten lehden päätoimittaja.

    ————–

    Lähteitä:

    Wikipedia:
    Amfetamiini

    Psykoosille on tyypillistä paranoidisuus, joka vaihtelee lievästä vainoharhaisuudesta täydellisesti puuttuvaan todellisuudentajuun. Amfetamiiniharhat kestävät muutamia päiviä
    Pitkäaikaisen käytön yhteydessä voi esiintyä hallusinaatioita ja paranoidista skitsofreniaa muistuttavia psykoositiloja, ja käyttäjä voi muuttua vainoharhaiseksi myös vieroitusvaiheessa. Oireistossa painottuvat harhaluulot sekä kuulo-, näkö-, tai tuntoharhat. Käytös voi olla väkivaltaista tai arvaamatonta varsinkin, jos samanaikaisesti on käytetty estoja heikentäviä bentsodiatsepiineja tai alkoholia.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Amfetamiini

    Rikoslain 24 luku
    10 § (13.12.2013/879)

    Törkeä kunnianloukkaus

    Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001

    Jessikka Aro ja Ruben Stiller opettavat koululaisille ”kriittistä medialukutaitoa”
    Jessikka
    Aro saa maksimaalista näkyvyyttä Ylen kaikilla kanavilla. Tiistaina
    13.9.2016 Aro kävi puhumassa ”Venäjän ohjaamista trolleista” Yle
    Uutisluokan LIVE ohjelmassa, joka on suunnattu koululaisille ja
    opettajille. Ruben Stiller puhui Aron kanssa hyökäten MV-lehteä vastaan.
    http://mvlehti.net/2016/09/14/jessikka-aro-ja-ruben-stiller-opettavat-koululaisille-kriittista-medialukutaitoa/

    Ylen sivuilta:
    Näin Yle toimii
    Ylen toimintaperiaatteet
    Näin toimimme – Ylen eettinen ohje
    Hyväksytty hallituksessa 17.12.2015.
    Tämä
    eettinen ohje koskee kaikkia Ylen työntekijöitä työtehtävästä tai
    työsuhteen muodosta riippumatta. Ohje koskee myös freelancereita ja
    yhteistyökumppaneita.

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/21/ylen-toimintaperiaatteet

    Ylen ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettiset ohjeet
    Turvaamme puolueettomuuden, riippumattomuuden ja luotettavuuden monipuolisella ja ennakkoluulottomalla tiedonhankinnalla.

    Kun käytämme kansalaisoikeuksiamme, kuten sananvapautta ja
    osallistumisvapautta esim. sosiaalisessa mediassa, otamme huomioon
    toimintamme vaikutukset emmekä vaaranna omaa luotettavuuttamme emmekä
    yhtiön mainetta luotettavana, puolueettomana ja riippumattomana
    tiedotusvälineenä.

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/11/ylen-ohjelmatoiminnan-ja-sisaltojen-eettiset-ohjeet

    Mäntyniemeen mielivät Vanhanen ja Haavisto: Uusi aika vaatii presidentiltä uudenlaista silmää

    http://yle.fi/uutiset/3-9482917?origin=rss

    Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin

    Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Mikko Sarja

    YLEISRADION MENETTELY VAALIGALLERIAA KOSKEVASSA ASIASSA

    Muuta aineistoa

    Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) demokraattisten instituutioiden ja

    ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) 27.2.2015 julkaistussa maaraportissa (s. 8) on kiinnitetty

    huomiota Ylen Vaaligalleriaan pitämällä sitä positiivisena kehityksenä edellisiin vuoden 2011

    vaaleihin nähden, jolloin ODIHR moitti Suomea siitä, että eduskunnan ulkopuoliset puolueet

    eivät olleet saaneet Ylen vaaliohjelmissa riittävästi näkyvyyttä.
    http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.57/1476496737_23892&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

    ETYJ raportti 2015:

    http://www.osce.org/odihr/143121?download=true

    ———————-

    Vuosina 2008–2010 puoluetuen määrä on ollut 36 miljoonaa euroa (varsinainen puoluetuki 18 000 000 euroa ja tiedotustoiminnan ja viestinnän tukeminen eli lehdistötuki 18 000 000 euroa)

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Puoluetuki

    Turkkila aloitti Perussuomalaisen päätoimittajana toukokuussa 2012. Vuonna 2014 lehden verkkoversion korvasi Suomen Uutiset -verkkolehti, jonka päätoimittaja Turkkila myös on.

    Turkkila on naimisissa toimittaja Sanna Ukkolan ( Ylen toimittaja ) kanssa

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Matias_Turkkila

    Ylellä perussuomalaisten puoluekokouksesta raportoi mm. A-studion toimittaja Sanna Ukkola. Hän ja Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila ovat kihloissa.

    Vaarantuiko Ukkolan riippumattomuus, Ylen Ajankohtaistoiminnan päällikkö Riikka Uosukainen?

    – Ukkola on kokenut politiikan toimittaja, joka on toiminut muissakin välineissä. Minulla ei ole syytä kyseenalaistaa hänen ammattitaitoaan tai töitään. Ylen toimittajien työ on läpinäkyvää ja kaikkien arvioitavissa.

    Keskustelitteko, voiko läheisyys vaikuttaa riippumattomuuteen?

    – En yleensä ota esille toimittajien kanssa heidän yksityiselämäänsä, mutta asian noustua esiin puhuimme siitä.

    Mihin johtopäätöksiin tultiin?

    – Ylessä on ajoittain noussut esille kysymys toimittajien perhesuhteista poliitikkoihin. Rajana on pidetty poliitikon asemaa; onko hän päättävässä asemassa kuten puolueen puheenjohtaja tai ministeri. Tällaisesta roolista ei ollut kysymys, vaan puoluelehden päätoimittajasta. Katsoin, että toimittaja voi toimia tehtävässään. Hänen tekemäänsä työtä eli riippumatonta journalismia ei ole kyseenalaistettu.

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000635586.html

    —————-

  5. On muitakin lainkohtia, joita Atte Jääskeläisen ja Lauri Kivisen touhuilu liippaa hyvin läheltä. Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa Rikoslain 12. luku 1 ja 2 §:

    ”12 luku: Maanpetosrikoksista

    Luku on uudistettu lailla (21.4.1995/578).

    1 § (21.4.1995/578) Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen. Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla

    saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,
    irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
    muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

    tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

    2 § (21.4.1995/578) Sotaan yllyttäminen. Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,

    julkisesti kehottaa vierasta valtiota hyökkäystekoon Suomea vastaan tai Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan,
    julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,
    järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista taikka
    oikeudettomasti suorittaa vieraaseen valtioon, sen edustajaan, alueeseen tai omaisuuteen kohdistuvan väkivaltaisen teon”

    Siis ”julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi”.

    Eikö tämä ole juuri sitä, mitä Ylen johtokaksikko Atte Jääskeläinen ja Lauri Kivinen Jessikka Aro operaattorinaan ja mm. CIA:n Joel Harding kumppaninaan tekee Yle Kioskin Venäjän trollijahdissa ja siihen liittyvissä toiminnoissaan (mm. jatkuvassa Venäjä-vastaisessa uutisoinnissaan)? Samalla siinä luodaan läntiselle arvoyhteisölle ilmeisen ominaista naapurien kyttäys- ja ilmiantojärjestelmää, joista Stasi ja Neuvostoliiton järjestelmät olivat kukkeimpia nyt seurattavia esimerkkejä.

  6. Kiitokset kommentoijille.
    ¤
    Suomen tasavallan 74. hallituksen politiikasta : uhka demokraattiselle oikeusvaltiolle ja hyvinvointiyhteiskunnalle

    ”Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on
    taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva
    vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu,
    (…) sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin.”
    (Hallituksen esitys 309/1993)

    ”Me allekirjoittaneet Yleisradion toimittajat olemme huolissamme Ylen journalistisen johdon linjauksista käsiteltäessä ilmitulleita pääministeri Juha Sipilän jääviysepäilyjä. Perjantaista 25.11. alkaen Ylen journalistinen johto on hyllyttänyt aihetta käsitteleviä jatkojuttuja ja rajoittanut uusien juttujen tekemistä. Useita keskusteluohjelmia on maanantaina 28.11. alkaneella viikolla kielletty niin ikään käsittelemästä aihepiiriä millään tavalla.” (Suomen Kuvalehti 30.11.2016)

    ”Sote-uudistus ei toteuta säästöjä eikä paranna hoitoa, kirjoittavat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kolme nykyistä ja kaksi eläkkeellä olevaa professoria tai ylilääkäriä.” (http://yle.fi/uutiset/3-9397049)

    ”Suomalaiset ovat vähentäneet lääkärissä käyntiä omalla rahalla. Tämä johtuu siitä, että yksityisten terveyspalveluiden käyttö kallistui viime vuoden alusta, kun hallitus leikkasi Kela-korvauksia eli Kelan maksamia sairausvakuutuskorvauksia.”
    (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005106305.html)

    ”Sotkamon Nuasjärveen on kehittynyt
    odotettua suurempi sulfaattipitoinen
    kerrostuma monimetalliyhtiö Terrafamen
    purkuputken poistopään ympärille.

    Sulfaattipitoisen vyöhykkeen laajuus
    johtuu muun muassa purkuputken
    lähistöllä olevista pohjavirtauksista.

    Mittauksissa on havaittu, että
    kemiallisesti kerrostuneen alueen
    pinta-ala on kasvanut yli 1 200
    hehtaarin laajuiseksi ja ulottuu noin
    6-7 metrin syvyydestä pohjaan asti.”
    (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P104_01.html)

    Jne, jne, jne …

    Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten muodostaman hallituksen (= Sipilän hallitus) politiikkaa on pidetty julkisessa keskustelussa oikeistolaisena.

    Stubb arvioi taannoin puheenjohtajakampanjansa alkajaisiksi Sipilän hallituksen tekevän maan historian kokoomuslaisinta politiikkaa.

    Vihreiden puheenjohtaja (V. Niinistö) on kutsunut hallitusta perusoikeistolaiseksi ja sen politiikkaa republikaaniseksi.

    Vasemmistoliiton Arhinmäki on luonnehtinut Sipilän hallituksen linjaa thatcherilaiseksi.

    Keskustan piirissä erityisesti monet nuoret ovat pitäneet hallituksen linjaa jopa liian oikeistolaisena. Keskustanuorten varapuheenjohtaja (K. Asikainen) on arvioinut Keskustan johtaman oikeistohallituksen ohjelman alkiolaisen perinteen hautaukseksi (puolue oli muuttunut kokoomuksen jatkeeksi).

    Yleisradio Oy:n suomalaisista perheistä koostama paneeli on kokenut taloustilanteensa pääosin heikentyneen ja antanut hallitukselle kouluarvosanan välttävä.

    Arkkipiispa Mäkinen on kiinnittänyt huomiota epäsuhtaan pieni- ja suurituloisten osallistumisessa hallituksen tiukkoihin talouslinjauksiin. Mäkisen mukaan siinä missä hyväosaiset kykenevät itse valitsemaan osallistumisensa, heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset joutuvat pakolliseen vyönkiristykseen. Arkkipiispa on huomauttanut, että oikeudenmukaiset päätökset koskisivat kaikkia yhteiskunnan jäseniä.

    Nobel-palkittu ekonomisti Stiglitz on kutsunut Sipilän hallituksen leikkauspäätöksiä liiallisiksi: ”Nuorten tulevaisuudennäkymien tuhoamisella tulee olemaan poliittisia ja sosiaalisia seurauksia. Maanne hallitus rapauttaa Suomen tulevaisuutta.” Stiglitz on varoittanut leikkausten heikentävän kasvua kotimaisen kysynnän heikkenemisen kautta.

    Luottoluokittaja Fitch on pienentänyt Suomen kasvuennustetta Sipilän hallituksen leikkaussuunnitelmien vuoksi.

    Nobel-palkitun ekonomisti Holmströmin mukaan Sipilän hallituksen päätös satojen miljoonien eurojen säästämiseksi opetuksesta ja tutkimuksesta ”heijasti aika syvällistä halveksuntaa yliopistomaailmaa kohtaan”.

    Valtioneuvoston oikeuskansleri on kertonut joutuneensa sivuutetuksi, kun hallitus valmisteli perustuslain vastaista lakiesitystä. Oikeuskanslerin mukaan Sipilän hallitus on ollut valmis tinkimään oikeusvaltion keskeisistä periaatteista.

    Eräät perustuslakiasiantuntijat ovat yhtyneet oikeuskanslerin esittämään arvosteluun ja kutsuneet tilannetta pöyristyttäväksi ja ennenkuulumattomaksi.

    Lääketieteen professoreiden ryhmä on arvostellut Sote-uudistusta. Ryhmän mukaan kukaan ei ollut kyennyt esittämään, miten uudistuksella tavoitellut säästöt käytännössä syntyisivät.

    Lähteitä:

    Alexander Stubb kampanja-avauksessaan: Teemme Suomen historian kokoomuslaisinta politiikkaa. Yle Uutiset.
    Eduskunta sanaili uudesta omistajapolitiikasta – Arhinmäki nimitti Soinia Asterix-sarjakuvan riidankylväjäksi. HS.fi.
    Nuoret kipuilevat hallitusohjelman kanssa – ”liian oikeistolainen” http://www.suomenmaa.fi.
    Keskustanuorten varapuheenjohtaja HS:n mielipidesivulla: Hallituksen leikkaukset kohdistuvat kaikkein köyhimpiin. HS.fi.
    Perheet kertovat: Näin hallituksen ensimmäinen vuosi näkyi arjessamme. Yle Uutiset.
    Arkkipiispa hyvätuloisten osallistumisesta Ylelle: Palkanalennus verotuksen kautta. Demokraatti.fi.
    Arkkipiispa Kari Mäkinen: Meillä täällä on enemmän kuin meille kohtuullisesti kuuluu. Yle Uutiset.
    ”Te ryöstätte lapsiltanne” – taloustieteen nobelisti Stiglitz kummeksuu Suomen leikkauksia ja työmarkkinauudistuksia. HS.fi.
    Fitch alensi Suomen kasvuennustetta hallituksen leikkaussuunnitelmien vuoksi – piti Suomen AAA-luokassa. Talouselämä.
    MIT:n Bengt Holmström: Suomen sisukas kansa on jäänyt jyrän alle. Yle Uutiset.
    Hallituksen painostus jyräsi oikeuskanslerin pyrkimykset korjata ongelmallisia lakiesityksiä – oikeustieteen professorit tyrmistyivät. Helsingin Sanomat 18.12.2016.
    Lääkärikonkareilta rajua kritiikkiä sote-uudistuksesta: 6 isoa ongelmaa. Yle Uutiset.
    Sote-uudistus ei toteuta säästöjä eikä parempaa hoitoa. Lääkärilehti.fi.
    #
    Postskriptumi: Onneksi vaalit lähestyvät. Kansalaisilla on ’kreivin aika’ suorittaa korjausliike demokraattisen oikeusvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen suuntaan.

  7. Niin, lehdistön sanavapaus tarkoittaa ytiötä eli tässä tapauksessa Yleä. Se ei tarkoita sitä, että jokainen Ylen toimittaja on vapaa kirjoittamaan mitä haluaa mistä haluaa vaan ne tekee niin kuin pomo käskee. Jos ne haluaa käyttää omaa sanavaputtaan, niin ne voivat perustaa vaikka blogin. Lisäksi on aika outoa, jos näille lähteneille on maksettu vaitiolosta. Suomessa kun on lojaliteettivelvoite työnantajaa kohden, joten ne voitaisiin viedä yksinkertaisesti oikeuteen jos ne avautuvat yhtiön sisäisistä asioista.

  8. 74. hallituksen (29.5.2015 = >) politiikasta : uhka demokraattiselle oikeusvaltiolle ja hyvinvointiyhteiskunnalle; kiteytyksiä

    ”Hetki lyö, viime hetki lyö
    Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
    Hetki lyö, meille hetki lyö
    …”
    #
    “There’s class warfare, all right, but it’s my class, the rich class, that’s making war, and we’re winning.” (Warren Buffett)
    – As quoted in ”In Class Warfare, Guess Which Class Is Winning” by Ben Stein, in The New York Times (26 November 2006)
    ¤
    Suomalainen oikeisto näki ja koki hetkensä koittaneen ensimmäisen Bilderberg-kokouksen 61. vuosipäivänä (29.5.2015). (Kenties historiatajuisimpien mielissä käväisi eräs toinen merkkipäivä: 29. toukokuuta 1453 Ottomaanien valtakunnan armeija, sulttaani Mehmed II el-Fatihin johdolla, valloitti piiritetyn Konstantinopolin, mikä merkitsi Bysantin valtakunnan loppua.) Ehkäpä ja jopa varsin todennäköisesti ’suomalainen oikeisto’ näki mainitun päivän (29.5.2015) lähtölaukauksena sen politiikan harjoittamiselle, jonka päässä aukeaisi pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta (oikeiston silmissä: sosialistivaltio) vapaa suuryhtiöiden ja ’elinkeinoelämän’ temmellyskenttä!?
    ¤
    ”Suomessa tehdään tällä hetkellä maan historian kokoomuslaisinta politiikkaa, julisti valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) tänään [2.5.2016] Espoossa. Stubb avasi espoolaisessa ravintolassa kampanjansa kokoomuksen puheenjohtajakilpailussa.”
    (http://yle.fi/uutiset/3-8852662)

    Tasavaltaa hallinnoi ja hallitsee anno Domini 2017 oikeistolainen hallitus, joka asiantuntevien arvioiden (Stubb, V. Niinistö, Arhinmäki, monet keskustanuoret) mukaan on ’maan historian kokoomuslaisinta’, ’republikaanista’, ’thatcheriläistä’ ja ’jopa liian oikeistolaista’. Apureinaan tai liittolaisinaan ’74. hallituksella’ näyttää olevan kokoomuslaisen Jyri Häkämiehen toimitusjohtama Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja ’oikeistolaiseen ruotuun’ pakotettu kokoomuslaisen pääjohtajan toimitusjohtama Yleisradio Oy ’yhteistyökykyisine’ hallituksineen ja piinkovine vastaavine päätoimittajineen.

    74. hallituksen ’työn’ jälki on ollut varsin ilmaisevaa:

    EK:n tiedote 15.2.2017: ”EK luopuu keskusjärjestösopimuksista”

    ”Metsäteollisuus ilmoitti, ettei se enää jatka niin sanotun Suomen mallin etsimistä” (Yle Uutiset 20.2.2017).

    Vuosi 2017 jää historiaan vuotena, jolloin ’suomalainen oikeisto’ pyrki antamaan ratkaisevan iskun ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöille ja varsinaisen ’niskalaukauksen’ SAK:lle, joka on jo pitkään ollut EK:n tähtäimessä. ’Suomalaisen oikeiston’ erityisinhokiksi on nostettu SDP:n puheenjohtaja juuri sen vuoksi, että häntä on pidetty SAK:n tärkeimpänä tukena Tasavallan puoluepoliittisessa eliitissä. (’Suomalaisen oikeiston’ pettymykseksi mainittu mies on monen tarkkailijan toimesta prognosoitu maan seuraavaksi pääministeriksi. ’Suomalaisen oikeiston’ ’ratkaiseva isku’ saattaakin varsin pian osoittautua iskuksi ilmaan?)

    ’Suomalaisen oikeiston’, jonka toimille 74. hallitus on – luonnollisesti – antanut suostumuksensa, tavoitteena on tietysti työväenluokan nujertaminen ja alistaminen palvelemaan nurisematta omistavan luokan, suurpääoman ja työnantajien tavoitteita. Siinä ’suomalaisen oikeiston’ oiva lahja 100 vuotta täyttävän tasavallan työtä tekevälle luokalle!

    ’Suomalaisen oikeiston’ agendan toteuttamisen tiellä on ollut monessa yhteydessä yksi varsinainen kiusankappale, Suomen perustuslaki. Onneksi apuun on rientänyt 74. hallitus, joka on tehnyt kaikkensa perustuslain perusoikeuspykälien kiertämiseksi vähintäänkin tulkintoja rukkaamalla. Perustuslakia on vähätelty, toisinaan perustuslaki on kokonaan syrjäytetty. Perustuslain ja perusoikeuksien puolustajia on vähätelty. Heidät on pyritty tekemään naurunalaisiksi. Joskus on vaikuttanut siltä, että perustuslakiin vetoajat on yritetty enemmän tai vähemmän demonisoida.

    Sote-uudistus ja valinnanvapaus : farssi vailla vertaa

    Viiden sote-uudistusta vuosia seuranneiden professorien julkistettuja arvioita valinnanvapausuudistuksen nykytilasta:

    (Kysymyksessä ovat seuraavat professorit: Anneli Anttonen, Heikki Hiilamo, Jussi Huttunen, Martti Kekomäki ja Anneli Pohjola.)

    Anttonen:
    Talon voi polttaa vain kerran – vaikutuksista tiedettävä enemmän

    Sosiaalipalvelujen rakenne ja asema on ehdotetussa lainsäädännössä epäselvä. Mitä tarkoittaa sote-keskusten sosiaaliohjaus? Mistä tulevat sote-keskusten moniosaajat, ja miten estetään se, että sote-keskukset eivät työnnä asiakkaita maakunnan hoidettavaksi?

    Ajatellaanpa esimerkiksi Anni-nimistä henkilöä, joka tarvitsee sosiaalipalveluja. Anni menee kevyen sarjan sote-keskukseen sosiaaliohjaajan luo. Hänen tarpeensa kartoitetaan, ja hänet ohjataan tarvittaessa raskaan sarjan keskukseen maakunnan liikelaitokseen. Kevyen sarjan sote-keskuksessa pitäisi olla rautainen ammattitaito, jotta tiedetään, tarvitseeko Anni nopeasti esimerkiksi mielenterveyspalveluja, kotisairaanhoitoa, tai vaikkapa lastensuojelun toimia. ”Miten ihmeessä kaikissa sote-keskuksissa voisi olla asumisen, vanhuuden, lapsuuden, mielenterveyden, päihdetyön, peliriippuvuuden, ja niin edelleen asiantuntijuutta.”

    Houkutus lähettää Anni eteenpäin on suuri, koska silloin kustannukset tulisivat maakunnan maksettavaksi, ja sote-keskuksen rahat säästyisivät. Erilaisin kannustein tai sanktioin ei tällaista kustannusten siirtoa pystytä kokonaan estämään. Anttonen pelkää tämän koituvan veronmaksajien tappioksi.

    Malli on keskeneräinen. Lausuntopyynnön yhteydessä julkaistussa vaikutusarviossa todetaan, että vaikutuksia on vaikea arvioida, koska monia asioita ei vielä tiedetä. ”Tällaiseen ei voi olla varaa. Tulella ei voi leikkiä, ja talon voi polttaa vain kerran. Pitää olla uskallusta peruuttaa ja ottaa aikalisä.”

    Hiilamo:
    ”Uudistuksen vaarat ovat kuitenkin hyötyjä suuremmat.”

    Hallituksen valinnanvapausmalli heikentää tai tekee jopa mahdottomaksi palveluiden integroimisen. Lisäksi siihen sisältyy suuria riskejä kustannusten noususta. ”Molemmat tarkoittaisivat huono-osaisimpien palveluiden heikentymistä.”

    ”Lausuntopyynnön yhteydessä julkaistu vaikutusarvio on hämmentävää luettavaa. Jos kerran tiedossa on vaikutusarvion kuvaamat lukuisat vaarat, miksi esitystä viedään eteenpäin sen nykyisessä muodossa?”

    Huttunen:
    Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vaarassa ajautua kaaokseen 2019.
    Lakiluonnos valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ratkaise sosiaali- ja terveysjärjestelmän ongelmia. Hanke saattaa viedä kehitystä taaksepäin.
    ”Monet toiminnan ja sen kehittämisen kannalta tärkeät yksityiskohdat ovat edelleen auki ja / tai ristiriidassa tavoitteiden kanssa. Uudistus nyt esitetyssä muodossa merkitsee hyppyä tuntemattomaan.”

    Uudistuksen neljä keskeistä tavoitetta ovat olleet perusterveydenhuollon (terveyskeskusten) ja sosiaalipalveluiden vahvistaminen, peruspalveluiden ja erikoissairaanhoidon yhteistyön kehittäminen, eriarvoisuuden vähentäminen, ja kustannusten hillitseminen. Yksikään tavoitteista ei näytä lakiluonnoksessa toteutuvan.

    Sosiaali- ja terveyskeskusten yhtiöittäminen ja sosiaalipalveluiden jakaminen sosiaali- ja terveyskeskusten ja maakunnan välillä vaikeuttaa tavoitteiden saavuttamista. Maakunnalla ei ole käytännössä hallinnollista valtaa yksityisten yhtiöiden ylläpitämiin sosiaali- ja terveyskeskuksiin. ”Tämä tekee alueellisten hoito-ohjelmien, katkeamattomien palveluketjujen, konsultaatioiden, koulutuksen ja laatujärjestelmien suunnittelun ja toteuttamisen erityisen vaikeaksi.”

    Kekomäki:
    Valinnanvapauslaki pysäytettävä

    Hallituksen valinnanvapausmallissa ihminen saa perustason lääkäri- ja sosiaalipalvelut yhtiöitetystä sosiaali- ja terveyskeskuksesta. Maakunnan tehtäväksi jää erikoissairaanhoito ja vaativampi sosiaalityö. ”Tämä rikkoo tehokkaasti integraation, koska rahoitusjärjestelmä erottaa ne toisistaan kahteen eri siiloon. Molemmat tekevät varmasti ’tulosta’ mutta eivät yhtenä joukkueena, kuten integraatiotavoite edellyttäisi.”

    Yhtiöitetyt sote-keskukset saavat maakunnalta rahansa sillä perusteella, moniko kansalainen on listautunut yrityksen asiakkaaksi. Saamallaan rahalla yritysten on vastattava sovituista hoidoista. Käytännössä yrityksen hoitoon kuluttama raha on pois yrityksen tuloista. Siksi sen kannattaa siirtää kaikki mahdollinen – ja aivan erityisesti kalliit potilaat – erikoissairaanhoidon hoidettavaksi ja maksettavaksi.
    ”Jos esimerkiksi potilaalla on haava, hänet kannattaa lähettää keskussairaalaan, koska muuten yrityksen tulot pienenevät ainakin puudutusaineen, ommeltarvikkeiden sekä ompeluvälineiden sterilointikustannusten verran.”

    ”Pitäisi selvittää etukäteen, miten hyvinvointipalveluiden kasvavat kustannukset aiotaan rahoittaa: ottamalla ulkomaista velkaa vai korottamalla veroja. Pidän erittäin varmana, että nyt kaavaillun kaltainen kilpailu tulee kasvattamaan kustannuksia tuntuvasti.”

    Tuoreitten kansainvälisten vertailujen mukaan suomalainen terveysjärjestelmä on kilpailukykyinen. ”Miksi Suomen tulisi ottaa oppia huonommin pärjäävistä maista? Eikö nykyistä järjestelmää tulisi pikemminkin kehittää entistä paremmaksi, kun keinoja on olemassa.”

    Pohjola:
    Ei edes ammattilainen saa tästä selvää

    Lakiesitys valinnanvapaudesta on keskeneräinen ja erittäin vaikeaselkoinen. Asiat on esitetty siten, että asioihin perehtyneilläkin ihmisillä on suuria vaikeuksia saada käsitystä siitä, miten kokonaisuuden on ajateltu toimivan. ”Eikä kyse valitettavasti ole vain lakitekstin vaikeudesta, vaan rakennelma on monimutkainen ja pirstaleinen.”

    Monimutkaisuutta pyritään ratkaisemaan siten, että monissa kohdin todetaan, miten asiakkaiden tulee saada ohjausta ja neuvontaa valintojen tekemiseksi. ”Uskotaanko sen käytännössä toimivan? Jos valinnanvapausuudistus ei tuota asiakkaille aikaisempaa helpompaa mahdollisuutta saada palvelua, sitä ei pitäisi toteuttaa. Uusi järjestelmä palvelee parhaiten hyvin koulutettuja, hyvän informaatiolukutaidon omaavia ja terveitä.”

    Sote-uudistus on muuttunut yhä vahvemmin terveysuudistukseksi (”te-uudistus”). Sosiaalipalvelut ja sosiaalityö eivät sisälly suunniteltujen sote-keskusten toimintaan. Niiden osalta ainoastaan neuvonta ja ohjaus toteutuisi sote-keskuksissa.
    ”Nyt keskustellaan jo siitä, eikö terveydenhuollon ammattilainen voisi hoitaa sosiaalialan neuvonnan ja ohjauksen. Sosiaalialan ammattilaisia ei siten ehkä tulisi sote-keskuksiin lainkaan. Ihmisten elämän sosiaalinen ulottuvuus ja sosiaaliset kysymykset ovat edelleen hukassa sote-uudistuksessa.”

    Pohjolan mielestä liian paljon on kesken, selvittämättä, ja kokeilematta, sekä ymmärtämättä, jotta uudistusta olisi järkevää tällä aikataululla viedä ratkaisuun.

    Huomautus: Sote-uudistus olisi parasta palauttaa lähtöruutuun. Aluksi olisi koottava laajapohjainen komitea ja saatava sille asiantunteva ja tarmokas puheenjohtaja. Työn tulos olisi kenties saatavissa valmiiksi 75. hallituksen elinaikana? (Eräiden prognoosien valossa kysymyksessä on Antti Rinteen hallitus. Siinä olisi se hyvä puoli, että hallitukseen saataisiin sitä juridista asiantuntemusta, joka nykyhallitukselta puuttuu. Ehkä silloin myös Suomen perustuslaki nostettaisiin naftaliinista ansaitsemalleen kunniapaikalle?)
    ¤
    Ja viimein tuli Fidel
    Ja kävi käsky armoton:
    ”Jo riittää se riisto ja rosvous!”
    ¤
    Vuoden 2017 kuntavaalit:

    Vaalipäivä sunnuntai 9.4.2017
    Ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.-4.4.
    Ennakkoäänestys ulkomailla 29.3.-1.4.
    #
    Vuoden 2019 eduskuntavaalit:

    Suomen 38. eduskuntavaalit järjestetään sunnuntaina 14. huhtikuuta 2019,
    ja niissä valitaan vaalikauden 2019–2023 eduskunta.
    ¤
    https://www.youtube.com/watch?v=aX4eZ1fpYwA

  9. Ylegate jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja …

    Ja kuin muina miehinä jatkavat hommiaan Yleisradion asianomainen vastaava päätoimittaja ja hänen esimiehensä, Ylen pääjohtaja (toimitusjohtaja) sekä Yleisradio Oy:n hallituksen puheenjohtaja!? Miksi?

    Antero Mukka (HS:n päätoimittaja): ”Rahan ja vallan yhteys antaa aihetta epäilyille Yle-jupakassa”. HS 1.3.2017:
    (…)
    ”Tuoreiden tietojen valossa näyttää ilmeiseltä, että Ylen johto on antanut perusteltua aihetta epäilyille siitä, että pyrkimys turvata Ylen rahoitus on vaikuttanut journalistisiin ratkaisuihin. Jos Ylelle suopeita poliitikkoja olisi suosittu, se tarkoittaisi journalistisesta riippumattomuudesta tinkimistä.”
    (…)
    ”(…) ongelmien kärjistyminen kertoo myös johtamisongelmista.”
    (…)
    ”(…) on syytä arvioida, missä kulkevat soveliaisuuden rajat, kun toimituksen ulkopuolinen henkilö, toimitusjohtaja Lauri Kivinen lausuu toimitukselle näkemyksiään oman yhtiönsä journalismista.”

    ”Kivisen läksytys ei ole Ylen rivitoimittajan näkökulmasta mitä tahansa yleisöpalautetta, vaan toimitusjohtajan sanat on helppo nähdä suorana journalistisena ohjauksena.”

    ”Yle on eduskunnan alainen, verovaroin maksettu laitos. Sillä on poliitikkoihin väistämättä erityissuhde. Tämä tuottaa sille aivan erityisen velvoitteen pitää palomuurinsa kunnossa. Ylen valtava journalistinen valta ei saa olla riippuvainen sitä ruokkivista käsistä.”

    (lähde: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005108144.html)
    ¤
    Sähköpostit kertovat: Ylen päälliköt ajoivat … – Helsingin Sanomat
    http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005108132.html
    Sähköpostit kertovat: Ylen päälliköt ajoivat rahoitusta puolustanutta poliitikkoa studioon – HS selvitti, mitä Ylessä tapahtuu. HS selvitti Ylen kriisin taustoja.
    ¤
    Samu Lehtonen: HS: Ylen toimituksessa hämmästyttiin, kun toimitusjohtaja hermostui – ”Ensin luulimme sitä vitsiksi”
    Julkaistu: 1.3. 5:11
    (…)
    ”Kolme kuukautta jatkunut Yle-kohu on henkilöitynyt vahvasti päätoimittaja Atte Jääskeläiseen, mutta Helsingin Sanomien tietojen mukaan myös toimitusjohtaja Lauri Kivinen on ottanut voimakkaasti kantaa journalistiseen sisältöön.”

    ”Useampi paikalla ollut Ylen toimittaja kertoo HS:lle, että Kivinen närkästyi keväällä 2016 julkaistuista veroparatiisijutuista. Toimitusjohtajan mukaan se ei edistänyt suomalaista yrittäjyyttä tai auttanut nostamaan Suomea, ja erikseen hän haukkui juttua entisen esimiehensä Jorma Ollilan veroparatiisiyhtiöstä.”

    ”– Kivinen alkoi selittää, että hän oli juuri kerännyt lahjoituksia varakkailta suomalaisilta Radion sinfoniaorkesterille soitinhankintoja varten. Se oli sujunut hyvin ennen veroparatiisijutun julkaisua, mutta kun juttu julkaistiin, keräys alkoi tökkiä. Ensin luulimme sitä vitsiksi, mutta Kivinen oli aivan tosissaan, kertaa Ylestä joulukuussa eronnut ajankohtais- ja featuretiimin esimies Jussi Eronen.”

    (lähde: http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005108263.html)
    ¤
    Keskiviikkona 21.7.2010 Ilta Sanomat kertoi otsikolla ”Mediapomo katuu”, miten MTV3:n toimitusjohtaja Pekka Karhuvaara piti lähtöä yhteiseen EU-kampanjaan virheenä, joka ”haisi tosi pahalle”.

    Porin Suomi-areenan tapahtumassa Karhuvaara paljasti suurten lehtitalojen laajan ja keskitetyn lobbauksen Suomen EU-jäsenyyden puolesta 1990-luvun alussa oli. Karhuvaaran mukaan EU-hankkeen primus motor oli Sanomien pääomistaja, ministeri Aatos Erkko.

    Ilta-Sanomat kertoi Karhuvaaran sanoneen porilaisyleisön edessä:

    ”Aatos Erkko soitti Turun Sanomat -konsernin pääomistajille Ketosille ja Alma Median toimitusjohtajalle, esimiehelleni Matti Packalenille. Erkko esitti kysymyksen, voisivatko kaikki nämä lehdet, Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Alma Median Aamulehti, Iltalehti, Kauppalehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa ja sitten Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat tehdä koko sivun kampanjan EU-jäsenyyden puolesta.”

    Näin oli sitten myös tapahtunut. Päätöstä Karhuvaara piti pahana erehdyksenä:

    ”Vaikka se olikin vaan ilmoitus, niin siinä isot mediatalot, siis valtaosa suomalaisesta painetusta viestinnästä, asettui kimppaan jonkin yhteiskunnallisen ratkaisun puolesta. Juttu haisi tosi pahalle ja oli yhteiskunnallisesti väärin.”
    ¤
    Muistelma Yleisradio Oy:n kokoomuslaisesta toimitusjohtajasta

    Mikä mies? Sama mies kuin ’Ilari Vinkuen’.

    Kyseinen toimitusjohtaja on se mies, joka Åttopojat-lauluyhtyeessä esitti julkisesti Olof Palme –pilkkalaulua ja suututti ruotsalaiset. Kappaleessa lauletaan, kuinka Olof Palme menee elokuviin ja saa poistuessaan surmansa tappajan luodeista.

    Juomalaulu löytyy Åttopoikien snapsilaulu-levyltä. Yhtyeen perustaja ja johtaja on Nokian entinen toimitusjohtaja Kalle I**kallio.

    Vuonna 1986 murhatun Olof Palmen hyvä ystävä, kirjailija Harry Schein totesi I**kallion olevan ”mitätön henkilö”, koska yhtye oli levyttänyt sellaisen kappaleen.
    (”On herran tähden itsestään selvää, että tällaista ei pidä mennä tekemään. Toivottavasti julkinen mielipide tuomitsee I**kallion tekemiset” [Schein].)

    Sanotusta skandaalista huolimatta ’Ilari Vinkuen’ poimittiin Yleisradio Oy:n toimitusjohtajaksi.

    Palmevisan

    ”Olof Palme gick på bio, sha-la-la-la-la-la-la-la-la / Klockan var strax efter tio, sha-la-la-la-la-la-la-la-la/Skottet brann, blodet rann, Olof Palme han försvann / Olof Palme gick på bio, sha-la-la-la-la-la-la-la-la.

    Lisbeth såg revolvern blänka, sha-la-la-la-la-la-la-la-la / Strax därefter blev hon änka, sha-la-la-la-la-la-la-la-la / Skottet brann, Christer sprang, Tunnelgatan bytte namn / Olof Palme gick på bio, sha-la-la-la-la-la-la-la-la.”
    #
    ”Även om de sex som medverkar i kören vill vara anonyma vet man i Helsingfors att åtminstone Nokias informationsdirektör Lauri Kivinen (…) är med på cd:n.”
    #
    Nokiadirektör gör snapsvisa av Palmemordet
    Publicerad 14 aug 2003 kl 05.57
    Uppdaterad 9 feb 2007 kl 00.38

    En grupp finska näringslivsdirektörer har gett ut en cd – med bland annat en nidvisa om Olof Palme.

    Nu rasar författaren och Palmevännen Harry Schein:
    – Det är alldeles självklart att man inte ska göra så här.

    Initiativtagaren till skivan med snapsvisor är Kalle Isokallio som ännu 1991 var andre man på Nokia och tilltänkt koncernchef. Styrelsen valde den gången Jorma Ollila. Efter det har Isokallio verkat som fri författare. Men han har kvar sina sjungande vänner i näringslivet. Även om de sex som medverkar i kören vill vara anonyma vet man i Helsingfors att åtminstone Nokias informationsdirektör Lauri Kivinen, den ekonomiska tidningen Talouselämäs chefredaktör Pekka Seppänen och den tidigare starke mannen bakom popgruppen Leningrad Cowboys Mato Valtonen är med på cd:n. Svensk studentvisa Skivan som kom ut för några dagar sedan har väckt uppmärksamhet främst på grund av visan om Olof Palme. – Det är en snapsvisa från Sverige. Åtminstone i sex år har den sjungits flitigt av svenska studenter, säger Kalle Isokallio. Är det lämpligt att skoja om Palmemordet? – Allt vi sjunger är historiskt sant. Och visan kommer från Sverige. Men där har man veterligen inte sjungit in den på skiva? – Nej, nästa fråga är därför om vi efter att ha importerat låten borde exportera skivan tillbaka till Sverige. Schein upprörd På skivan finns också andra kontroversiella sånger som till exempel Silmien välliin, en krigstida visa om att ryssar ska skjutas mellan ögonen. Författaren och debattören Harry Schein var en av Olof Palmes närmaste vänner. Han reagerar kraftigt på nyheten om snapsvisan. Han säger att initiativtagaren Kalle Isokallio är en tarvlig person: – Massmedia ska offentliggöra den här gubbens namn och gärna också publicera hans bild. Då har han dömt sig själv, säger han. – Det är alldeles självklart, för guds skull, att man inte ska göra så här. Staffan Bruun

    http://www.expressen.se/nyheter/nokiadirektor-gor-snapsvisa-av-palmemordet/

  10. ”Monen viesti (…) on, että Jääskeläinen on mennyt ylivarovaisuudessaan niin pitkälle, että hän on ajoittain vaarantanut Yleisradion journalistisen riippumattomuuden. Päätoimittajan ja lobbarin roolit näyttävät menneen sekaisin vähintään joidenkin poliitikkojen silmissä” (Paavo Teittinen, Maria Manner: Ohjasiko rahoituspaine Ylen linjaa? HS 1.3.2017, s. A 11).

    ”Jääskeläinen rajoitti (…) Sipilän vakuutuskuorta koskevaa uutisointia,(…). Hän otti myös esiin, että teatteriohjaaja Susannan Kuparisen kutsumista Pressiklubi-ohjelmaan tulisi harkita, koska tämän näytelmä on saattanut loukata pääministerin vaimoa” (ibid.).

  11. ”Erittäin masentavaa, että Yleisradio alistuu tällaiseen painostukseen
    koskien joitakin esiintyjiä, mielipiteitä ja ohjelmia. Osoittaa sen, että
    Yleisradiossa on johtoportaassa henkilöitä, jotka jossakin vähän
    kehittyneemmässä maassa olisi potkittu ulos” (Jörn Donner, IL 5.1.2017).

  12. ”rahalla pitäisi saada länsimaisen mallin mukaista riippumatonta journalismia.”
    Länsimaissakin sattuu ja tapahtuu. Trumpin hallinnon jäsenia todellakin jahdataan kuin noitia. Syynä keskustelut venäläisten kanssa. Noitajahdin välineenä tunnetut länsimaiset mediatalot!
    Entä Marine Le Pen? Hän on levittänyt väkivaltaista mediasisältöä netissä vastoin Ranskan lakia? Kuvat tai videot esittävät kai isis-sotilaita teloituspuuhissa, tms.

    Espanjassa on otettu käyttöön kiristyneitä kansalaisuuslakeja. Pikkuhiljaa Suomenkin lainsäätäjät kiristävät otettaan ja sanan sekä mielipiteen vapautta rajoitetaan.

    Tuo snapsi-laulu on todella mauton ja viittaisi lisäksi siihen, että Ruotsin porvaris-piireissä toivottiin Palmen ”lähtöä”, todella todella paljon. Eräiden lähteiden mukaan Palme olisi kuolemaa seuraavana päivänä tavannut Gorbatshovin. Ehkä tämä oli viimeinen kipinä jonkun kuuma-kallen sieluun. Tunnetusti eräillä on taipumusta tähän lajiin: Bobrikov, Ritavuori.
    Ja oliko se nyt Kalmarin päättäjät, joiden henkeä uhattiin kun päättivät Nordstream 2 putkihankkeen puolesta??

  13. Kuka tai mikä voi erottaa Ylen johtajan? Voiko Yle esim levittää valheita tai puolitotuuksia vuodesta toiseen? Uutisointi ja reportaasit Itä-Ukrainasta saattaisivat täyttää valeuutisoinnin tai vääristelyn merkit. Pallo tuntuu olevan hukasssa monilla. Ilmeisesti kaikilla suomalaisilla. Jukka Tarkka ajankohtaisohjelmassa: ”Ukrainan sisällissota.. ”. Samassa ohjelmassa(ehkä Kaksoiskansalaisuus)
    Simon Elo: ”Krimin sodan myötä.. ” Ja ei hän tarkoittanut menneitä, vaan nykyistä kriisiä. Ohjelma ehkä löytyy vielä Areenasta.
    Yle on käyttänyt mielestäni usein termiä Venäjän aggressio!! Mikä Venäjän aggressio??

  14. Hieman havaintoja Venäjän aggressiosta:
    YLE Venäjän aggressiossa(miten Janukovitsin erottaminen, Maidanin ja Odessan verilöylyt tai kieliriita ovat Venäjän aggressiota? Venäjä on vastaanottanut yli miljoona pakolaista Itä-Ukrainasta. He ovat ihmisiä, jotka ovat menettäneet kotinsa ja joutuneet lähtemään asuinsijoiltaan!! )

    Ylen aamuteevessä toimittaja ihmetteli mitä siellä Ukrainassa oikein tapahtuu. Hänellä oli haasteltavana ulkoministeriön virkanainen.
    Toimittaja kyseli ulkoministeriön edustajalta onko hänellä näkemystä siitä miksi Ukrainan ”sota” näyttäisi kiihtyvän aina tiettyjen tapahtumien aikaan.
    (nyt esim. Trumpin valinnan takia) Näinhän se on ollut. Toimittaja kertoi, että Itä-Ukrainassa on 690, vai oliko peräti 790 Etyj(osce.org) tarkkailijaa,
    joista 25 suomalaista. Aiemmin täällä mainittu Etyj-tarkkailijoiden määrä perustui Ilkka Kanervan kertomaan lukuun Ylen ohjelmassa. Tiedä sitten, onko
    Kanervan tiedot näin hukassa vai eikö hän vain jostain syystä halunnut kertoa katselijoille, että tarkkaijoita on näinkin valtava määrä.

    Heitä on siellä niin paljon, että sitä ihmettelee miten Ylen masinoima ”Venäjän aggressio” on jäänyt heiltä huomaamatta.

    Security and Co-operation in Europe (OSCE) monitor Andrey Kelin who said yesterday:
    “We have said that no Russian involvement has been spotted, there are no soldiers or equipment present.”
    “Accusations relating to convoys of armored personnel carriers have been heard during the past week and the week before that. All of them were proven false back then,
    and are being proven false again now.”

    Sen sijaan Venäjä toimitti ruoka- ja lääkeapua Itä-Ukrainaan:
    OSCE (ETYJ)
    DONETSK CHECKPOINT, Russian Federation, 22 August 2014 – On 22 August (until 15:55) a total number of 227 vehicles passed the Donetsk Border Crossing.
    Tämä oli yksi avustussaattue. Suomessa levitettiin netissä valheita, että näissä rekoissa olisi aseita.

    Mitä Ylen propaganda-kone ei ole huomannut? Ehkä tässä on vastaus kysymykseen ja aamuteeveen toimittajan pohdintoihin:

    ”Based on the data received by the decor, the command of troops in the area ATO prepares for continued fire strikes on the positions of the units of the armed forces DND, insecure settlements and infrastructure, — said the representative of the Ministry of defense. Data preparation once again confirm the desire of Kiev to disrupt Minsk agreements and to resume hostilities in the Donbass”

    Ei ole mitään syytä epäillä ylläolevaa.

    http://www.dw.de/ukraine-denies-using-ballistic-missiles/a-17827342
    https://www.rt.com/news/176484-cnn-ballistic-missiles-ukraine/

    Aseitahan siellä riittää vaikka muille jakaa. Harvat tietävät, että Itä-Ukrainassa sijaitsee/sijaitsi useita asetehtaita. Eli myös (Länsi)-Ukrainan
    vanha aseistus oli sieltä peräisin. Nykyisin heillä on käytössä länsimaiden toimittamia aseita, ja ilmeisesti myös EU-rahalla hankittua.
    Me kaikki olemme mukana Ukrainan sodassa Ukrainan hallituksen puolella pienellä raha-osuudella.

    Ukraine Celebrates Independence Day, Kyiv Holds Military Parade:
    … BM-27 ”Uragan,” BM-30 ”Smerch,” 9К79 ”Tochka-U” (SS-21 ”Scarab B”), 9K33 ”Osa” …

    Ulkoministeriön nainen kertoi myös, että Ukraina ei implementoi Minskin sopimusta, koska sen ehtona on tulitauko. Ei tästä ole kauaakaan kun Ukraina nimitti näitä itä-ukrainalaisia terroristeiksi. Sotahan alkoi ”terrrorismi-harjoituksena”, ja sen piti olla nopeasti ohitse. Ei kai ole mitään epäselvyyttä mikä osapuoli ei halua luovuttaa alueitaan itsehallintoalueiksi Minskin sopimuksen mukaisesti!!

    Näin synkästi asian näkee/näki Robert Parry:
    The reports that Russia has ‘invaded’ ‘Ukraine’ were repeated for many months and were
    just lies from the Obama Administration and their agents at NATO
    The conflict in east Ukraine is Obama’s war; launched by Obama’s junta government,
    executed by Obama’s proxy army, and directed by Obama’s advisers in Kiev.

    Jos Yle on johtanut harhaan niin miksi?

  15. Palmen kohdalla tietysti, että eräiden lähteiden mukaan Palmen piti tavata Gorbachev. Ja kuka tietää mikä siellä olisi ollut aiheena!! Kenties yhteinen sosialistinen ydinvapaa Pohjola. Toisin kävi ja NL kaatui!! Mitä jos Palme USA-vihaajana olisi todellalin antanut täyden tukensa NL:lle? Kysykää Gorbalta, jos vielä elossa!!

  16. Muuten tuo toimittaja Robert Parry on toivottavasti vielä hyvissä voimissa. Ottakaapa yhteyttä ja kyselkääpä mihin hän perustaa arvionsa. Hänen arvionsa eroavat melko lailla Suomessa esitetystä ”totuudesta”!

  17. Palmesta: Dokumenttiohjelman mukaan Palme epäili, että hänet saatettaisiin murhata. Hän mm. vältteli näkymästä ikkunoista ulos. Sinänsä sitten kummallista, että hän piti henkivartijoista vapaan illan tuona kohtalokkaana hetkenä. Ja vieläkin ihmeellisempää, että murhaaja iski juuri tuolloin!!

    Kun tarpeeksi suuria valheita levitetään tarpeeksi kauan, niistä ei enää päästä irti, vaan ne johtavat asiasta toiseen kuten kävi Hitlerin Natsi-Saksalle. Toivottavasti Suomelle ei käy samoin! Suuria sota-harjoituksia on ilmeisesti luvassa pitkin vuotta. Itämeri ei ole enää rauhan ja rakkauden tyyssija.

  18. ’Leikin’ loppu ?

    ’Leikin’ lopettajana toimi ansiokkaasti Julkisen sanan neuvosto (JSN).

    #JSN:n uutinen 23.3.2017:

    Ylelle langettava journalistisen päätösvallan luovuttamisesta, pääministerin toiminnasta lausuma

    Julkisen sanan neuvosto antoi virheen korjaamisesta Ylelle vapauttavan ratkaisun. Journalistiseen päätösvaltaan liittyvistä kanteluista Yle sai äänestyspäätöksellä 6–6 langettavan ratkaisun. Neuvosto antoi myös lausuman, jossa se käsitteli pääministerin toimintaa.

    Julkisen sanan neuvosto JSN antoi keskiviikkona 22.3. pidetyssä kokouksessaan kaksi päätöstä, jotka liittyivät Ylen 25.11.2016 julkaisemaan juttuun ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta”.

    Ensimmäisessä ratkaisussa on kyse siitä, onko Yle rikkonut virheen korjaamiseen liittyvää Journalistin ohjeiden kohtaa 20 tai otsikkoon liittyvää Journalistin ohjeiden kohtaa 15. Neuvoston mukaan Yle kertoi juttuun tehdyistä muutoksista epäjohdonmukaisesti mutta jutussa tai sen alaotsikossa ei ollut virhettä. Pelkästä muokkaamisesta ei ollut välttämätöntä kertoa yleisölle.

    Ylen toiminta poikkeuksellista, ei journalistisia perusteita

    Toisessa ratkaisussa JSN antoi Ylelle langettavan Journalistin ohjeiden kohtien 2 ja 3 rikkomisesta.

    Kohdat ovat seuraavat:

    2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

    3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

    Kantelu kohdistui myös sananvapauden rajoittamiseen ja Journalistin ohjeiden kohtaan 1. Niitä Yle ei JSN:n päätöksen mukaan rikkonut. Julkisen sanan neuvosto totesi, että päätoimittajalla on valta ja vastuu julkaisemispäätöksistä. Tämä tarkoittaa, että hän voi myös päättää julkaisemisen rajoituksista eikä tämä ole toimittajien sananvapauden rajoittamista

    Päätös oli äänestyspäätös, joka syntyi äänin 6–6. Äänten ollessa tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee.

    Tässä tapauksessa on nähtävissä paljon piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. Kuten neuvosto on todennut päätöksissään 6405, 6449/YLE/16 ja 6403/YLE/16, jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä myöskään olennaisia asiavirheitä. Yle teki tästä huolimatta pääministerin yhteydenottojen jälkeen jutun muokkaamisessa ja sitä seuranneessa aiheen käsittelyssä useita poikkeuksellisia ratkaisuja, jotka myötäilivät pääministerin näkemyksiä.

    Pääministerin toiminta omiaan rajoittamaan sananvapautta

    Lausumassa neuvosto käsitteli pääministeri Juha Sipilän toimintaa.

    Ylen 25.11. julkaistun jutun julkaisemisen jälkeen pääministeri lähetti suoraan Ylen päätoimittajalle useita tekstiviestejä, joissa muun muassa arvosteltiin Ylen aihevalintaa. Sen jälkeen hän lähetti Ylen toimintaa arvostelevia sähköposteja päätoimittajalle ja jutun kirjoittaneelle toimittajalle. Lisäksi pääministeri välitti heille yli kymmenen kansalaisilta saamaansa kriittistä palauteviestiä.

    Julkisuudessa ja oikeuskanslerille toimittamassaan selvityksessä pääministeri on perustellut yhteydenottojaan jutun virheellisyydellä sekä samanaikaisen kuulemisen laiminlyömisellä. Varsinkin ensimmäisissä, suoraan päätoimittajalle lähetetyissä tekstiviesteissä pääministeri kuitenkin arvosteli ainoastaan jutun näkökulmaa ja sitä, että Yle käsitteli hänen sukulaisiaan.

    Vallankäyttäjillä on muiden kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus antaa palautetta, vaatia oikaisuja ja tulla kuulluksi silloin, kun heihin kohdistuu erittäin kielteistä julkisuutta. Pääministerin sananvapauteen kuuluu myös oikeus ilmaista tyytymättömyytensä juttuun ja jopa sen näkökulmaan.

    Tässä tapauksessa pääministerin lähettämien viestien määrää ja sävyä voi kuitenkin pitää niin poikkeuksellisena, että viestit on mahdollista tulkita painostusyritykseksi.

    Pääministeri myös kieltäytyi kahden päivän ajan kommentoimasta Ylelle yhteyttään Katera Steeliin. Myös tällaista toimintaa voi pitää sananvapautta rajoittavana, erityisesti, kun kyseessä on ministeri.

    Neuvosto on huolestuneena pannut merkille, että tämän tyyppinen sananvapautta rajoittava toiminta on yleistynyt. Ministeritasoisetkin poliitikot ovat alkaneet valikoida tiedotusvälineitä antamalla haastatteluja ja lausuntoja vain tiedotusvälineille, joiden julkaisema journalismi on miellyttänyt heitä. Neuvosto korostaa, että tällainen on demokratiaa rapauttavaa tiedonvälityksen rajoittamista.

    Yhteiskunnan faktapohjaisuuden turvaaminen ja informaatiovaikuttamisen torjuminen ovat suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita. Neuvosto toivoo, että vallankäyttäjät ymmärtäisivät tämän eivätkä toiminnallaan turhaan vahingoittaisi vastuullisesti toimivan faktapohjaisen journalismin toimintaedellytyksiä.

    Julkisen sanan neuvosto on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Sen päätökset perustuvat Journalistin ohjeiden tulkintaan. JSN voi antaa myös lausumia sananvapauden rajoittamisesta.

    http://www.jsn.fi/uutiset/ylelle-langettava-journalistisen-paatosvallan-luovuttamisesta–paaministerin-toiminnasta-lausuma/
    ¤
    #JSN:n lausuma 6450/L/17 [22.3.2017]:

    Vastaaja: Pääministeri Juha Sipilä

    Asia: Sananvapauden rajoittaminen

    Ratkaistu: 22.3.2017

    Demokraattisessa yhteiskunnassa tiedotusvälineiden täytyy voida käsitellä vallankäyttäjien toimintaa kriittisesti. Median ja vallankäyttäjien suhde saa ja sen pitääkin olla jännitteinen. Mitä merkittävämmässä asemassa vallankäyttäjä on, sitä enemmän toimintansa kriittistä käsittelyä hänen tulee kestää.

    Median ja vallankäyttäjien suhteesta on keskusteltu Suomessa laajasti sen jälkeen, kun julkisuuteen levisi tieto pääministeri Juha Sipilän marraskuussa 2016 Yleisradion toimittajalle ja päätoimittajalle lähettämistä lukuisista teksti- ja sähköpostiviesteistä. Pääministerin on epäilty toiminnallaan rajoittaneen Yleisradion tai sen toimittajien sananvapautta painostamalla Yleisradiota.

    Julkisen sanan neuvosto päätti laatia aiheesta lausuman asian suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Pääministerin toiminta on nostettu esiin myös useissa neuvostolle tulleissa Yleisradion toimintaan kohdistuvissa kanteluissa, jotka liittyvät ratkaisuun ”6398, 6401/YLE/16”.

    Neuvosto pyysi pääministeri Juha Sipilältä lausuntoa tätä lausumaa varten. Pääministeri ei halunnut sellaista toimittaa, mutta neuvostolla on ollut käytössään pääministerin oikeuskanslerille toimittama selvitys, jossa käsitellään pääministerin Ylelle lähettämiä viestejä.

    Pääministerin viestittely alkoi Yleisradion 25.11.2016 julkaisemasta jutusta ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta” (http://yle.fi/uutiset/3-9315671). Jutussa käsiteltiin pääministeri Juha Sipilän kytköksiä valtio-omisteiselle Terrafamen kaivokselle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen.

    Julkisen sanan neuvosto on antanut tapauksesta kolme päätöstä. Niiden mukaan jutussa ei ollut erittäin kielteistä julkisuutta (6405, 6449/YLE/16) eikä asiavirheitä (6403/YLE/16). Pääministerin viestittelyn jälkeen Yle muokkasi juttua ja rajoitti aihepiirin käsittelemistä. Julkisen sanan neuvosto totesi äänestyksen jälkeen, että Yleisradio oli tämän seurauksena luovuttanut journalistista päätösvaltaa (6398, 6401/YLE/16).

    Viesteissään pääministeri arvosteli rajusti Ylen toimintaa. Julkisuudessa ja oikeuskanslerille toimittamassaan selvityksessä pääministeri on perustellut yhteydenottojaan jutun virheellisyydellä sekä samanaikaisen kuulemisen laiminlyömisellä. Varsinkin ensimmäisissä, suoraan päätoimittajalle lähetetyissä tekstiviesteissä pääministeri kuitenkin arvosteli ainoastaan jutun näkökulmaa ja sitä, että Yle käsitteli hänen sukulaisiaan.

    Vallankäyttäjillä on muiden kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus antaa palautetta, vaatia oikaisuja ja tulla kuulluksi silloin, kun heihin kohdistuu erittäin kielteistä julkisuutta. Pääministerin sananvapauteen kuuluu myös oikeus ilmaista tyytymättömyytensä juttuun ja jopa sen näkökulmaan.

    Tässä tapauksessa pääministerin lähettämien viestien määrää ja sävyä voi kuitenkin pitää niin poikkeuksellisena, että viestit on mahdollista tulkita painostusyritykseksi.

    Pääministeri Sipilän viesteissä viitattiin muun muassa siihen, ettei pääministeri arvosta Yleä. Neuvosto pitää ilmaisua harkitsemattomana Yleisradion aseman takia. Pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella Ylen rahoitusta on heikennetty jäädyttämällä indeksikorotuksia. Poliitikot ovat hallituskauden aikana muutenkin kyseenalaistaneet Yleisradion rahoitusta ja sen toimintamahdollisuuksia ja päätöksenteon itsenäisyyttä, ja ministerit ovat käyttäneet voimakkaita puheenvuoroja, joissa Yleisradion toimintatapoja ja yksittäisiä sisältöjä on kyseenalaistettu.

    Tilanne on omiaan lisäämään rakenteellisen itsesensuurin mahdollisuutta. Tämän vuoksi poliitikkojen, erityisesti pääministerin, tulisi välttää kaikenlaista toimintaa, jonka voi tulkita Yleisradion painostamiseksi.

    Pääministeri myös kieltäytyi kahden päivän ajan kommentoimasta Ylelle yhteyttään Katera Steeliin. Pääministeri ei ole antanut kieltäytymiselleen muuta syytä kuin sen, että hän ei saanut kommentoida 25.11. ilmestynyttä juttua ennen sen julkaisemista. Käytännössä siis pääministeri kategorisesti kieltäytyi kommentoimasta yhtä aihepiiriä isolle suomalaiselle tiedotusvälineelle. Myös tällaista toimintaa voi pitää sananvapautta rajoittavana, erityisesti, kun kyseessä on ministeri.

    Neuvosto on huolestuneena pannut merkille, että tämän tyyppinen sananvapautta rajoittava toiminta on yleistynyt. Ministeritasoisetkin poliitikot ovat alkaneet valikoida tiedotusvälineitä antamalla haastatteluja ja lausuntoja vain tiedotusvälineille, joiden julkaisema journalismi on miellyttänyt heitä. Neuvosto korostaa, että tällainen on demokratiaa rapauttavaa tiedonvälityksen rajoittamista.

    Julkisen sanan neuvosto pitää harkitsemattomana myös sitä, että pääministeri on toistuvasti julkisuudessa ja jopa eduskunnan kyselytunnilla väittänyt Yleisradion rikkoneen Journalistin ohjeita mutta ilmoittanut, ettei kantele niistä Julkisen sanan neuvostolle. Neuvosto korostaa, että Journalistin ohjeita tulkitsee Julkisen sanan neuvosto, jonka ratkaisut perustuvat laajaan selvitystyöhön ja sen pohjalta tehtyyn harkintaan. Journalistin ohjeiden perusteeton käyttäminen tiedotusvälineiden tuomitsemiseen rapauttaa journalismin uskottavuutta ja suomalaisen demokratian perustaa.

    Neuvoston on mahdotonta selvittää, halusiko pääministeri harkitusti vaikuttaa Yleisradion sisältöihin ja painostiko hän tietoisesti Yleä. Pääministerin toiminta oli kuitenkin vähintään harkitsematonta ja omiaan rajoittamaan yleisradioyhtiön sananvapautta.

    Yhteiskunnan faktapohjaisuuden turvaaminen ja informaatiovaikuttamisen torjuminen ovat suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita. Neuvosto toivoo, että vallankäyttäjät ymmärtäisivät tämän eivätkä toiminnallaan turhaan vahingoittaisi vastuullisesti toimivan faktapohjaisen journalismin toimintaedellytyksiä.

    Ratkaisun tekivät:
    Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Maria Swanljung ja Juha Honkonen.
    #
    JSN:n vapauttava päätös 6403/YLE/16 [22.3.2017]:

    Vastaaja: Yleisradio

    Asia: Virheen korjaus, otsikko

    Ratkaistu: 22.3.2017

    Yle kertoi verkkosivuillaan pääministerin kytköksestä yritykseen, joka oli saanut tilauksen valtion tukemalta yritykseltä. Vaikka Yleisradio muokkasi juttua ja kertoi muokkauksista epäjohdonmukaisesti, jutussa tai sen alaotsikossa ei ollut olennaisia asiavirheitä.

    Kantelu 2.12.2016

    Kantelu kohdistuu Ylen verkkosivuillaan 25.11.2016 julkaisemaan juttuun ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta”.

    http://yle.fi/uutiset/3-9315671

    Kantelijan mukaan jutussa on puutteellinen oikaisu, joka ei noudata Journalistin ohjeiden kohtaa numero 20.

    Kantelijan mukaan jutun oikaisusta puuttuu tieto grafiikan ja ilmeisesti ainakin yhden lauseen poistamisesta sekä siitä, mitä jutun alkuperäiset virheet olivat. Kantelija viittaa Aamulehden verkkosivuilla 1.12.2016 julkaistuun juttuun ”Ylen päätoimittaja poisti Sipilä-jutusta tietoja rahavirroista – Muutoksista ei kerrota jutussa”, jossa on haastateltu Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavaa päätoimittajaa Atte Jääskeläistä.

    http://www.aamulehti.fi/kotimaa/ylen-paatoimittaja-poisti-sipila-jutusta-tietoja-rahavirroista-muutoksista-ei-kerrota-jutussa-24104295/

    Aamulehden jutussa Jääskeläinen sanoo, että hän on saattanut tehdä Ylen juttuun ”muitakin muutoksia”, mutta hän ei muista mitä. Kantelija sanoo, että ilmeisesti lukijakaan ei saa niistä koskaan tietää.

    Kantelijan mukaan Jääskeläisen haastattelusta saa sen kuvan, että hän ja nimeltä mainitsematon sisältöpäällikkö tekevät rutiininomaisesti jo julkaistuihin juttuihin ”editointeja” ilmoittamatta niitä oikaisuissa. Kantelijan mielestä se ei edusta hyvää journalistista tapaa, vaan on käsillä olevassa Ylen ja pääministerin välisessä mediatilanteessa päin vastoin omiaan luomaan sellaista kuvaa, että
    jutuista jälkisensuroidaan kohtia poliittisin perustein tai poliittisen korrektiuden nimissä. Kun 12.1.2017 ex-yleläinen Pekka Ervasti on julkisuudessa puhunut Ylessä harrastettavasta sensuurista, olisi erityisen tärkeää, että Yle korjaisi oikaisupolitiikkansa vastaamaan Journalistin ohjeita, kantelija sanoo.

    Kantelija sanoo lähettäneensä korjauspyynnön Ylen jutun alkuperäisille tekijöille. He eivät kuitenkaan ole vastanneet yhteydenottoon.

    Yleisradion vastaus 26.1.2017

    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen mukaan 25.11.2016 julkaistuun juttuun on tehty seuraavat muutokset:
    – Otsikkoa on editoitu.
    – Jutun rakennetta on muutettu niin, että pääministerin kommentti Kansan Uutisista on nostettu lähemmäs jutun kärkeä.
    – Jutusta on poistettu siihen alun perin liitetty grafiikka.
    – Jutusta on poistettu maininta sukulaisen työskentelystä Terrafamen kaivoksella.
    – Tietoa siitä, että Katera Steelin perusti aikoinaan pääministerin isoisä, on tarkennettu siten, että tuolloin perustettu yhtiö oli Katera Steelin edeltäjäyhtiö. (Huom! Täydennysvastauksesta 16.3. käy ilmi, että tämä tarkoittaa, että kohta on kokonaan poistettu alaotsikosta mutta itse asia on alun perinkin ollut yksityiskohtaisesti ja oikein selitettynä leipätekstissä.)

    Päätoimittajan mukaan jutussa ei ole ollut olennaisia asiavirheitä, joita olisi oikaistu.

    Päätoimittajan mukaan juttua on toimituksessa editoitu ja parannettu. Pääministerin
    oikaisuvaatimuksen perusteella juttua on myös tarkennettu siltä osin, että hänen isoisänsä perusti Katera Steelin edeltäjäyhtiön, mutta tämäkään ei ollut olennainen asiavirhe. Tästä on tehty merkintä juttuun.

    Päätoimittajan mukaan merkinnät on tehty olennaisista täydennyksistä ja tarkennuksesta, mutta niitäkään Journalistin ohjeet eivät edellyttäisi. Hänen mukaansa Journalistin ohjeiden kohta 20 koskee vain virheiden korjaamista jutuissa. Se ei edellytä tavanomaisen editoinnin yhteydessä tehtyjen muutosten yksityiskohtaista selostamista.

    Päätoimittaja sanoo, että grafiikka olisi saattanut antaa virheellisen mielikuvan yhdessä tekstin kanssa, joten se on poistettu, mutta tämäkään ei ollut virheen korjaamista. Päätökseen vaikutti se, että kaikki grafiikan olennaiset tiedot ovat selkeämmin ja yksiselitteisemmin kuvattu tekstissä.

    Täydennys vastaukseen 10.3.2017

    JSN:n sihteeri kysyi tarkentavia kysymyksiä muutosten aikataulusta sekä siitä, onko pääministeri Juha Sipilän blogissaan käyttämä sitaatti Ylen 25.11.2016 jutun alkuperäinen muotoilu. Kyseinen sitaatti oli seuraava: ”Terrafamen kaivokselle tilauksen saanut kajaanilaisyritys on alkuaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) isoisän perustama. Sipilä työskenteli itsekin yhtiössä 15-vuotiaana.”

    Jääskeläinen vastasi, että lokitietojen perusteella itse jutun käsittely on alkanut noin kello 17.30 ja jatkunut runsaan tunnin. Myöhemminkin juttuun on lisätty uusia tietoja, kommentteja ja linkkejä muihin asiaan liittyviin uutisiin.

    Grafiikan osalta on Jääskeläisen mukaan todennäköistä, että hän on oma-aloitteisesti pyytänyt poistattamaan sen jo luettuaan jutun ensimmäisen kerran, koska grafiikan antama virheellinen mielikuva on ilmeinen. Erosen kuvaama asiaan liittyvä viestittely vaikuttaa aidolta. Näitä viestejä Jääskeläisellä ei ole tallessa.

    Päätoimittajan mukaan pääministerin lainaus blogissaan on jutun erään version sanatarkka alaotsikko.

    Täydennys vastaukseen 16.3.2017

    JSN:n sihteeri kysyi tarkentavana kysymyksenä, oliko verkkojuttuun tehty muita muutoksia pääministerin isoisän perustaman yrityksen ja Katera Steelin suhteesta kuin se, että pääministerin blogissaankin mainitsema otsikko oli poistettu.

    Päätoimittajan mukaan näyttäisi siltä, että itse leipätekstiin ja väliotsikkoon ei ole tehty mitään muutoksia.

    Radiouutisissa kello 15 ja 16 uutinen oli muotoiltu ”Tilauksen Terrafamen eli entisen Talvivaaran kaivokselle saanut kajaanilaisyritys Katera Steel on pääministeri Juha Sipilän isoisän perustama”.

    Jääskeläinen sanoo, että pääministerin oikaisuvaatimuksen johdosta verkkojutun loppuun on tehty varmuuden vuoksi muokkausmerkintä, jolla tarkennetaan se, että juridinen yhtiö on välissä muuttunut, koska puhtaan juridismuodollisesti radiouutisten muotoilu on epätarkka ja verkkojutun alaotsikossa alun perin ollut termi ”alunperin” ei ole täysin eksakti.

    Päätoimittaja toteaa, että jutussa ei siis ole ollut virhettä, mutta selvyyden vuoksi tämä merkintä on tehty, ettei asiasta jää mitään epäilystä. Päätoimittajan mukaan tämä harkinta on siis tehty tilanteessa, jossa maan pääministeri on ilmoittanut vaativansa oikaisua ja vievänsä asian Julkisen Sanan Neuvoston käsiteltäväksi.

    Ratkaisu

    JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

    JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

    Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

    Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

    Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

    Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin pääministeri Juha Sipilän kytköksestä Terrafamelle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen. Samaan juttua on käsitelty myös kahdessa muussa neuvoston päätöksessä (6405, 6449/YLE/16 sekä 6398, 6401/YLE/16). Tässä ratkaisussa juttua käsitellään ainoastaan JO 15:n ja JO 20:n osalta.

    Yle teki juttuun useita kertoja muutoksia sen julkaisemisen jälkeen. Jutun lopussa lukijoille kerrottiin juttuun tehdystä päivityksestä, täydennyksestä sekä pääministerin isoisän roolia Katera Steelin historiassa käsittelevän kohdan poistamisesta, jota kutsuttiin ”korjaamiseksi”. Kyseinen ”korjaaminen” tarkoitti päätoimittajan mukaan ainoastaan sitä, että jutun ingressiä, eli Ylen termein alaotsikkoa, oli muutettu. Siitä oli poistettu lauseet: ”Terrafamen kaivokselle tilauksen saanut kajaanilaisyritys on alkuaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) isoisän perustama. Sipilä työskenteli itsekin yhtiössä 15-vuotiaana.”

    Grafiikan ja yhden tekstiosion poistamisesta, otsikon muuttamisesta ja rakenteen muuttamisesta ei sen sijaan kerrottu jutun lopussa.

    Päätoimittajan mukaan alkuperäisessä jutussa ei ollut asiavirheitä vaan tehdyt muutokset olivat editointia ja parantamista. Päätoimittajan mukaan myös pääministerin isoisän perustamaa yritystä koskevan alaotsikon muuttamisessa kyse oli virheen korjaamisen sijaan ”tarkentamisesta.”

    Neuvoston mukaan jutun alaotsikosta poistettua muotoilua, jonka mukaan Terrafamen kaivokselle tilauksen saanut kajaanilaisyritys on alkuaan pääministerin isoisän perustama, ei voi pitää olennaisena asiavirheenä, koska pääministerin isoisän perustama yritys oli Katera Steelin edeltäjä.

    Julkisen sanan neuvoston ratkaisukäytännön mukaan otsikon tai ingressin ei tarvitse olla eivätkä ne voi olla tyhjentäviä. Puutteellista alaotsikkoa ei voida pitää virheenä, jos asia tarkentuu itse jutussa. Jutun leipätekstissä oli alun perinkin kerrottu, että Katera Steel -yhtiön edeltäjä oli Sipilän isoisän perustama Hitsaus- ja levytakomo Ky. Tämä selvisi myös jutusta poistetusta grafiikasta. Yleisradion muokkaama alaotsikko ei siten rikkonut myöskään Journalistin ohjeiden kohtaa 15.

    Koska jutussa ei ollut olennaista asiavirhettä, kyse ei ollut korjaamisesta vaan pelkästä muokkaamisesta. Pelkästä muokkaamisesta ei ollut välttämätöntä kertoa yleisölle JO 20:n mukaisesti.

    Neuvoston mukaan Yle oli epäjohdonmukainen, kun se kutsui alaotsikon muokkaamista jutun korjaamiseksi. Epäjohdonmukaisena voi pitää myös sitä, että Yle kertoi jutun lopussa osasta juttuun tehdyistä muutoksista mutta ei kaikista.

    Neuvosto painottaa, että tiedotusvälineiden tulisi välttää käyttämästä Journalistin ohjeiden kohdan 20 mukaista termiä ”korjata”, jos kyse ei ole olennaisen asiavirheen korjaamisesta eli oikaisemisesta. Lisäksi neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineen olisi hyvä tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa ja muuttaa juttujaan, ja noudattaa johdonmukaisesti näitä periaatteita.

    Neuvoston mukaan Ylen jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä. Tiedotusvälineellä oli oikeus tehdä juttuun editointeja ja poistoja. Niistä ei ollut välttämätöntä kertoa lukijoille.

    Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

    Ratkaisun tekivät:

    Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Maria Swanljung ja Juha Honkonen.
    #
    JSN:n langettava päätös 6398/YLE/16 ja 6401/YLE/16 [22.3.2017]:

    Vastaaja: Yleisradio

    Asia: Journalistinen päätösvalta

    Ratkaistu: 22.3.2017

    Yleisradio kertoi pääministerin kytköksestä yritykseen, joka oli saanut tilauksen valtion tukemalta yritykseltä. Jutussa ei ollut virheitä tai erittäin kielteistä julkisuutta. Yle teki tästä huolimatta pääministerin yhteydenottojen jälkeen jutun muokkaamisessa ja sitä seuranneessa aiheen käsittelyssä useita poikkeuksellisia ratkaisuja, jotka myötäilivät pääministerin näkemyksiä. Näille ei ollut journalistisia perusteita. Äänestyspäätös 6–6, äänestyspäätöksen ollessa tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee.

    Kantelut 30.11.2016 ja 1.12.2016

    Tarkasteltavana on Ylen verkkosivuilla 25.11.2016 julkaistun jutun ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta” julkaisemis- ja korjausprosessi sekä 25.11. julkaistun jutun julkaisemista seurannut tapahtumaketju, jossa pääministeri Juha Sipilä otti yhteyttä Yleisradioon ja Yleisradion johto rajoitti aiheen käsittelyä ajankohtaisohjelmissa.

    http://yle.fi/uutiset/3-9315671

    Aiheesta on otettu käsittelyyn kaksi kantelua.

    Käsittelyynottopäätöksessään JSN määritteli yhdessä käsiteltävien kanteluiden kohteeksi sen, onko Yleisradio rikkonut Journalistin ohjeita ja erityisesti niiden kohtia 1, 2 ja 3 käsitellessään pääministeri Juha Sipilän mahdollista jääviyttä Terrafame-päätöksissä sekä sen, onko Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja tai muu ylin johto rajoittanut toimittajien sananvapautta aiheen käsittelyssä.

    Lisäksi JSN:llä on käytössään Ylen entisten toimittajien Jussi Erosen, Jarno Liskin, ja Salla Vuorikosken toimittama muistio, jonka JSN on pyytänyt tapahtumien selvittämistä varten.

    Kantelu 6398/YLE/16, tullut 30.11.2016

    Kantelija on linkittänyt kanteluunsa Suomen Kuvalehden 30.11.2016 julkaiseman jutun ”Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen: Uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen”:

    https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/paaministeri-sipila-vaiensi-ylen-uutisten-johto-hyllytti-sipila-jutut-ruben-stiller-sai-varoituksen/

    Kantelijan mukaan hänen kantelunsa liittyy Suomen Kuvalehden kuvaamaan tapaukseen, jonka mukaan Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen on kieltänyt pääministeri Sipilää koskevien juttujen levittämisen ja pääministeri on kirjoittanut sähköpostissa Ylen toimittajalle, että hän ei luota lainkaan Yleisradioon.

    Kantelijan mukaan Suomen Kuvalehden jutun perusteella Ylen toimittajat ovat rikkoneet Journalistin ohjeiden kohtia 2 ja 3.

    Kantelu 6401/YLE/16, tullut 2.12.2016

    Kantelija nimeää kantelunsa aiheeksi toimittajan sananvapauden rajoittamisen.

    Hän toteaa, että Ylen A-studiossa 30.11.2016 käsiteltiin Ylen journalistista linjaa siitä, miten pääministeri Juha Sipilän jääviyttä käsitellään Terrafame-asiassa. Ohjelmassa kävi ilmi, että Yleisradion johto ja sen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen ovat kieltäneet useita Ylen toimittajia käsittelemästä pääministeri Sipilän mahdollista jääviyttä sekä uhanneet toimittaja Ruben Stilleriä irtisanomisella, jos hän jatkaa aiheen ympärille aiotun Pressiklubi-ohjelman seuraavan jakson suunnittelua. Vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen perusteli Sipilä-uutisoinnin rajoittamista sillä, että Yle oli jo uutisoinut aiheesta edellisen viikonlopun jokaisessa välineessä (televisio, radio ja internet) ja halusi laittaa asian ”oikeisiin mittasuhteisiin”.

    Kantelija sanoo katsovansa, että vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on rikkonut Journalistin ohjeiden luvun ”Ammatillinen asema” kohtia 1, 2 ja 3.

    Kantelija sanoo katsovansa, että vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on toiminnallaan rajoittanut toimittajien ammatilliseen asemaan olennaisesti kuuluvaa sananvapautta ja kansalaisten oikeutta saada tietää pääministeriä koskevasta jääviydestä. Kantelija sanoo katsovansa, että vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on toiminut näin, koska pääministeri Juha Sipilä on painostanut häntä. Kantelijan mukaan vastaavan päätoimittajan toiminta on erittäin huolestuttavaa ja rapauttaa yhtä vapaaseen demokratiaan keskeisesti kuuluvista periaatteista.

    Yleisradion vastaus 26.1.2017

    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen vastauksen pääkohdat:

    – Vastaavan toimittajan sananvapauslain mukainen velvollisuus on johtaa ja valvoa toimitustyötä sekä päättää sisällöstä.

    – Kaikki yhteiskunnallisesti olennainen tieto kerrottiin. Yleisön tiedonsaantia ei ole rajoitettu.

    – Ulkopuolelta saatuun palautteeseen tai oikaisupyyntöön reagoiminen kuuluu hyvään journalistiseen käytäntöön eikä ole päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolisille. Päätökset on tehty journalistisin perustein.

    – Vastaavan toimittajan valvonta, sisällöllisten painotusten ja julkaisupäätösten tekeminen ei ole tiedotusvälineessä työskentelevien toimittajien sananvapauden rajoittamista.

    – Toimittaja edustaa työtehtävissään työnantajaansa ja käyttää tällöin työnantajansa sananvapautta. Tämän sananvapauden käyttämisestä on säädetty yksiselitteisesti sananvapauslaissa.

    – Juttujen muokkaaminen kuuluu normaaliin toimitustyöhön eikä se ole ristiriidassa hyvän journalistisen tavan kanssa. Journalistin ohjeet eivät edellytä merkitsemään juttuun muokkauksia, jotka eivät sisällä olennaisen asiavirheen korjausta.

    Päätoimittajan vastaus kokonaisuudessaan on JSN:n verkkosivuilla erillisessä liitteessä.

    Ratkaisu

    JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

    JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

    JO 3: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

    Sananvapauden rajoittaminen

    Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin pääministeri Juha Sipilän kytköksestä Terrafamelle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen.

    Pääministeri lähetti jutun julkaisemisen jälkeen Ylen päätoimittajalle useita tekstiviestejä, joista ensimmäisen hän lähetti ennen kuin oli huomannut jutun ilmestymistä. Siinä hän arvosteli jutun näkökulmaa toimittajalta saamansa kommenttipyynnön perusteella. Ainoastaan yhdessä, päätoimittajalle osoitetussa viestissä pääministeri viittasi yhteen asiavirheenä pitämäänsä asiaan. Lisäksi pääministeri lähetti Ylen päätoimittajalle ja kommenttia pyytäneelle toimittajalle useita Yleä arvostelevia sähköpostiviestejä ja välitti heille myöhemmin samana päivänä yli kymmenen saamaansa kansalaispalautetta.

    Jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä olennaisia asiavirheitä. Silti sitä muutettiin pääministerin viestittelyn seurauksena useita kertoja. Juttuun ei kuitenkaan missään vaiheessa lisätty pääministerin näkemyksiä tai tietoa siitä, että muutokset oli tehty hänen yhteydenottojensa jälkeen.

    Noin puolen tunnin sisällä pääministerin viestien lukemisesta päätoimittaja oli poistanut jutussa olleen grafiikan, joka päätoimittajan mukaan loi harhaanjohtavia mielikuvia. Myöhemmin päätoimittaja poisti jutusta tekstikappaleita ja muutti muun muassa sen rakennetta ja sanavalintoja.

    Päätoimittajan päätöksellä jutun kirjoittaneen toimittajan vierailu tv:n pääuutislähetyksessä peruttiin. Myös tekeillä olleiden kahden jatkojutun julkaiseminen kiellettiin. Sunnuntaina 27.11. päätoimittaja ja pääministeri sopivat, että pääministeri peruu aiemmin sovitun osallistumisensa A-studioon eikä aiheesta tiedoteta.

    Maanantaina 28.11. toimituksen johto antoi toistaiseksi voimassa olevan rajoituksen, jonka mukaan aihetta ei saa käsitellä ajankohtaisohjelmissa. Päätoimittaja on perustellut rajoitusta muun muassa sillä, että aihetta oli jo käsitelty Ylen ohjelmissa laajasti, ja sillä, että oikeusasiamiehelle oli syytä antaa työrauha, kun hän oli selvittämässä pääministerin mahdollista esteellisyyttä.

    Julkisen sanan neuvosto toteaa, että päätoimittajalla on valta ja vastuu julkaisemispäätöksistä. Tämä tarkoittaa, että hän voi myös päättää julkaisemisen rajoituksista eikä tämä ole toimittajien sananvapauden rajoittamista. Toimittajien sananvapauden rajoittaminen voisi tulla kyseeseen, jos Yleisradio olisi estänyt heitä käyttämästä sananvapauttaan muissa tilanteissa. Vaikka julkisuudessa on esitetty väitteitä tällaisesta, neuvostolla ei ole siitä näyttöä.

    Neuvosto korostaa, että päätoimittajalla on valta päättää tiedotusvälineen sisällöistä mutta myös vastuu siitä, että tiedotusväline noudattaa Journalistin ohjeita. Journalistin ohjeiden mukaan päätoimittaja ei saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolisille ja tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein.

    Tässä tapauksessa on nähtävissä paljon piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. Kuten neuvosto on todennut päätöksissään 6405, 6449/YLE/16 ja 6403/YLE/16, jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä myöskään olennaisia asiavirheitä. Siitä huolimatta Ylen päätoimittaja teki juttuun nopeasti lukuisia muutoksia. Muun muassa jutun alaotsikosta poistettiin pääministerin mielestä virheellinen kohta hänen isoisänsä ja Katera Steelin suhteesta, vaikka kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe. Radio- ja tv-uutisissa pääministerin näkemys esitettiin oikaisuna.

    Ylellä oli oikeus tehdä juttuun muutoksia, vaikka siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. On kuitenkin ilmeistä, että pääministerin palautetta ei käsitelty Ylessä tavanomaisella tavalla vaan juttua muokattiin poikkeuksellisen paljon pääministerin yhteydenottojen jälkeen.

    Neuvoston mukaan oli myös poikkeuksellista rajoittaa aiheen käsittelyä ajankohtaisohjelmissa oikeusasiamiehen selvityksen ajaksi. Tätä ei voi pitää journalistisesti perusteltuna, sillä keskeneräisten asioiden käsitteleminen on journalismissa tyypillistä ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvissä asioissa jopa suositeltavaa. Neuvosto myös pitää aiheettomana sitä, että Yle suostui pääministerin ehdotukseen olla kertomatta pääministerin peruuntuneesta A-studio-vierailusta.

    Erityisen raskauttavana voi pitää sitä, että Yle reagoi tavallista palautetta voimakkaammin yhteydenottoihin, jotka tulivat pääministeriltä, jonka tulisi kestää tavanomaista kriittisempää julkisuutta ja jolla on mahdollisuus vaikuttaa Ylen asemaan ja rahoitukseen. Pääministerin saama erityiskohtelu on haitaksi demokratialle, ja se on myös omiaan heikentämään journalismin uskottavuutta suuren yleisön silmissä.

    Neuvosto muistuttaa, että Journalistin ohjeiden rikkominen on harvoin tahallista. Sen vuoksi myös toimituksellisen päätösvallan luovuttaminen voi johtua hätiköimisestä ja harkitsemattomuudesta ja sitä voi tapahtua, vaikka se ei olisi tarkoituksellista.

    Neuvosto korostaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita haluamansa näkökulmat ja aiheiden käsittelytavat. Valintojen pitää kuitenkin olla journalistisesti perusteltuja. Tässä tapauksessa neuvosto on tehnyt kokonaisharkintaa, jossa on punnittu, onko Yleisradio antanut pääministerin suuttumuksen ja näkemysten vaikuttaa journalistisiin päätöksiinsä vai onko ne tehty yksinomaan journalistisin perustein.

    Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 2 ja 3, ja antaa sille huomautuksen.

    Langettavaa äänestivät:
    Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Maria Swanljung ja Juha Honkonen.

    Vapauttavaa äänestivät:
    Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Arja Lerssi-Lahdenvesi ja Riitta Korhonen.

    Äänestyspäätöksen ollessa tasan puheenjohtajan ääni ratkaisi.
    *
    [Huomautus: Helineva, Kokkonen ja Korhonen ovat päätoimittajia.]

    Kommentti: Ylegate kaikkinensa on varsin paljastava. JSN:n päätökset ovat sangen raskauttavia niin pääministerille kuin Yleisradion asianomaiselle vastaavalle päätoimittajalle. Sivistysvaltiossa he olisivat jo jättäneet tehtävänsä osaavammille. Sama koskee tietysti myös Yleisradion toimitusjohtajaa (pääjohtaja) ja hallituksen puheenjohtajaa.

    Hatunnosto JSN:lle, ainoalle valvontainsituutiolle, josta yhä edelleen (anno Domini 2017) löytyy paitsi päätoimittajia myös aitoja sananvapauden ritareita. He pitävät ansiokkaasti yllä sananvapauden ja demokratian hentoa liekkiä.

  19. Kiitoksen paikka

    Ylen aamu-tv:n Tänään otsikoissa ohjelma perjantaina 24.3.2017 oli erittäin mielenkiintoinen. JSN:n tuoreita päätöksiä arvioimaan oli kutsuttu kolme vastaavaa päätoimittajaa: Arno Ahosniemi, Ylen Jääskeläinen ja Helsingin Sanomien Kaius Niemi. Ohjelman vetäjänä toimi erinomaisen taitavasti toimittaja Sari Huovinen.

    Mielestäni ohjelman tärkeimmästä annista vastasi HS:n Niemi. Katsoja ja kuuntelija sai vaikutelman, että Niemi oli perehtynyt asiaan huolella ja kykeni ja halusi tuoda kantansa esiin viiltävän terävästi. Hänen sanomansa oli kirkasta tekstiä, joka oli pääministerin ja Yleisradion asianomaisen vastaavan päätoimittajan osalta musertavan raskauttava.

    Toivon hartaasti, että mahdollisimman monet katsoisivat kyseisen ohjelman ja kuuntelisivat erityisesti vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen esityksen tarkalla korvalla (”all ears”).

    Ohjelma löytyy vielä 28 päivän ajan osoitteesta http://areena.yle.fi/1-3854059?autoplay=true

    Suuri kiitos Sari Huoviselle ja Kaius Niemelle !
    ¤

    VV:n näkökulmasta kiinnostavaa Ylegatessa on varmaankin erityisesti pääministerin saama erityiskohtelu Ylen asianomaisen vastaavan päätoimittajan taholta. Se oli todellakin toisenlaista kuin se kohtelu, jonka sanottu henkilö varasi VV:n toimittajille!

  20. Lisälehti tapaus Ylegateen

    Ylen likvidoituja ohjelmia

    Silminnäkijä

    Yle TV2:n ajankohtaisohjelma SILMINNÄKIJÄ, joka katsoi ”todellisuutta silmiin sellaisena kuin se on”. ”Ohjelmia Suomesta ja ulkomailta jo vuodesta 1998.”

    Silminnäkijä nähtiin televisiossa viimeisen kerran kesäkuun alussa 2015.

    Ajankohtainen kakkonen

    Yle TV2:n uutis- ja ajankohtaisohjelma AJANKOHTAINEN KAKKONEN lopetettiin vuoden 2016 alusta lukien.

    Inhimillinen tekijä

    Ylen suosittu keskusteluohjelma INHIMILLINEN TEKIJÄ lopetetaan keväällä 2017. Viimeinen lähetys nähdään huhtikuun 19. päivänä.

    A-studio

    A-studio vielä sinnittelee. Tosin se on ollut jatkuvan seurannan, tarkkailun, valvonnan ja sensuurin kourissa.

    Kaiken kaikkiaan on ollut kysymys Yleisradion ohjelmantarjonnan supistamisesta ja hampaattomaksi tekemisestä. Ilmeisesti myös ainoa ’inhimillinen’ ohjelma on koettu päättävissä elimissä ongelmalliseksi?

    Olennaista on, että Tasavallan vallanpitäjät ovat halunneet tehdä Yleisradiosta kritiikittömän viihdetalon, joka ei häiritse kulloisiakin päätöksentekijöitä. Valanpitäjien menettelyä ei voida hyväksyä. Menettely on loukannut syvästi Yleisradio Oy:stä annetun lain kirjainta ja henkeä.

    Valitettavaa on, että ylimmät laillisuusvalvojat ovat uinuneet ja uinuvat Ruususen unta. Ainoan valopilkun, suuren poikkeuksen, on muodostanut Julkisen sanan neuvosto.

  21. Sairasta – uskoisinko Sairasta?

    MTV:n entisen ohjelmapäällikön Jorma Sairasen kirjan ’Daddy Cool’ mukaan ”Atte Jääskeläinen on saanut Ylen toimitusjohtajan Lauri Kivisen tossunsa alle”.

    Sairanen otti eläkkeelle jäätyään Kiviseen yhteyttä konsulttiapua Ylelle tarjoten. ”Keskustelut olivat hedelmällisen tuntuisia, mutta Kivinen peruuttikin sopimuksen yhtäkkiä.” Myöhemmin kävi ilmi, että ”Kivinen on keskittynyt lähinnä suojelemaan omaa palliaan”. Kivinen on antanut Jääskeläisen käytännössä johtaa koko Yleä.

    Sairanen kuvaa Jääskeläistä ”alan häikäilemättömimmäksi peluriksi, joka on työkäyttäytymisensä lisäksi myös henkilönä ikävän oloinen”. ”En ole kuullut kenestäkään, joka haluaisi viettää vapaaehtoisesti hänen kanssaan iltaa” (Jorma Sairanen).

    Jääskeläinen ja Yleisradion johto ovat kohdanneet poikkeuksellista kritiikkiä pääministeriä koskevasta uutisoinnista. Sairasesta oli karmeaa katsella Ylen työntekijöiden panemista ahtaalle. ”Useankin tapauksen perusteella oli selvää, että Kivinen oli ottanut tehtäväkseen suojella Jääskeläisen erikoista asemaa. Olen jokseenkin tyytyväinen, että nyt Jääskeläinen ja Kivinen ovat kumpikin lopun uraansa luupin alla” (Jorma Sairanen).

    (lähde: Solmu Salminen: Kirja: MTV:n ex-pomo Ylen Atte Jääskeläisestä: ”En tiedä ketään, joka haluaisi viettää hänen kanssaan iltaa”. Iltalehti 27.3.2017; 27.3.2017http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703272200092038_uu.shtml)

  22. Ylegate : silloin kun (1) Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava päätoimittaja, (2) Ylen toimitusjohtaja ja (3) Ylen hallituksen puheenjohtaja saattoivat Yleisradion medianvapauden mieron tielle

    ”[Yleisradion] Nykytilanteeseen on päädytty muun muassa Ylen rahoituskiistojen, poliitikkojen vallankäytön ja Ylen johdon toimien vuoksi.”

    ”Poliittisen painostukseen taipumista on tapahtunut erityisesti Ylen vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen johtamassa uutis- ja ajankohtaistoimituksessa, jossa työskentelee kolmannes Ylen noin 3000 työntekijästä. Selvityksen mukaan uutis- ja ajankohtaistoimintaa on ohjannut enemmän varovainen lainkuuliaisuus kuin valtaa pitävien vahtina toimiminen.”

    ”Jotta Ylen riippumattomuus ja luottamus saadaan palautettua yleisön ja yhtiön oman väen silmissä, pitää Ylen johdon ja poliitikkojen ryhdistäytyä.”

    ”Pienellä pölyjen pyyhinnällä Ylen mainetta tuskin saadaan korjattua. Siihen tarvitaan kunnon kevätsiivous, jossa tarkastelun alle otetaan myös Ylen hallituksen sekä hallintoneuvoston roolit, sillä nykyisestä Ylen hallituksesta tai hallintoneuvostosta ei tunnu vastuunkantajia löytyvän.”

    (Edellä olevat sitaatit ovat otteita Kreeta Karvalan pääkirjoituksesta ”Ylen on uudistuttava”. Iltalehti 16.5.2017.
    http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/201705162200142117_pk.shtml)

    Karvala on oikeassa. ’Kevätsiivous’ tulisi kohdistaa paitsi Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaavaan päätoimittajaan ja Ylen toimitusjohtajaan myös ainakin Ylen hallituksen puheenjohtajaan. Lienee selvää, että kyseinen kolmikko on toiminut yhteisymmärryksessä Ylen ’ennakkosensuurin’ harjoittamisessa? Joka tapauksessa virheet, jotka toimitusjohtaja ja Ylen hallituksen puheenjohtaja ovat suoraan tai epäsuorasti (kyseinen vastaava päätoimittaja nauttii edelleen toimitusjohtajan ja Ylen hallituksen puheenjohtajan luottamusta?), ovat niin suuria, ettei luottamus Yleä kohtaan eikä toimittajien luottamus kyseistä vastaavaa päätoimittajaa kohtaan voi palautua ilman sanotunlaista ’suursiivousta.

    On järkyttävää, ettei Ylen asianomainen johto näytä oivaltaneen, että Ylellä on perustavaa laatua oleva oikeus, medianvapaus, joka on demokratian kulmakivi! Yle on suurta yleisöä varten, ei poliitikkoja varten.

    On järkyttävää, ettei Ylen asianomainen johto näytä oivaltaneen, että Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan sovelletaan lakia sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (niin kutsuttu sananvapauslaki; 460/2003), joka sisältää muun ohessa vastineoikeutta ja oikaisuoikeutta koskevat säännökset.

    ”Yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa” (sananvapauslain 8. pykälä).

    ”Yksityisellä henkilöllä, yhteisöllä ja säätiöllä sekä viranomaisella on oikeus saada aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa esitetty itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto oikaistuksi samassa julkaisussa tai asianomaisen ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa, jollei tiedon oikaiseminen virheen vähäisyyden vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta” (9.pykälä).

    Sananvapauslaissa määritellyt vastineoikeus ja oikaisuoikeus kuuluvat myös jokaiselle poliitikolle. Heillä ei siis ole tarvetta käyttää eikä heidän tule käyttää sananvapauslakiin kuulumattomia painostuskeinoja vastineen julkaisemiseksi loukkaavan viestin johdosta tai virheellisten tietojen oikaisemiseksi.

    Sananvapauslain sisältämän vastineoikeus- ja oikaisuoikeusjärjestelmän vuoksi myöskään Ylen ohjelmien ’ennakkosensuuria’ de facto ei voida perustella.
    #
    ”Ylegate-kirjan kirjoittajat vaativat Yle uutisten vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen ja Ylen toimitusjohtajan Lauri Kivisen eroa” (http://www.marmai.fi/uutiset/ylegate-kirjan-kirjoittajat-vaativat-paatoimittaja-jaaskelaisen-ja-toimitusjohtaja-kivisen-eroa-6649623).

    ”(…) Ylestä joulukuussa eronnut Jussi Eronen sanoi kustantajan tiedotustilaisuudessa, että ’kolmikon on paras etsiä ulko-ovi’” (ibid.).

    ”Kolmikkoon hän [= Eronen] luki myös Ylen hallituksen puheenjohtajan Thomas Wilhelmssonin, joka ilmaisi maanantaina hallituksen tuen Jääskeläiselle” (ibid.).
    ¤ ¤
    Ylegate-kirjan kirjoittajat vaativat päätoimittaja Jääskeläisen ja toimitusjohtaja Kivisen eroa

    Tänään [16.5.2017] ilmestyneen Ylegate-kirjan kirjoittajat vaativat Yle uutisten vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen ja Ylen toimitusjohtajan Lauri Kivisen eroa.

    Ylestä joulukuussa eronnut Jussi Eronen sanoi kustantajan tiedotustilaisuudessa, että ”kolmikon on paras etsiä ulko-ovi”.

    Kolmikkoon hän luki myös Ylen hallituksen puheenjohtajan Thomas Wilhelmssonin, joka ilmaisi maanantaina hallituksen tuen Jääskeläiselle.

    Liski tosin sanoi, että myös Ylen hallituksen toiminta on näyttänyt ”kammottavalta”. Hänen mielestään Yle vajoaa nyt ”historiansa pahimpaan kriisiin”.

    Vuorikoski sanoi, että Yle ansaitsee uuden päätoimittajan ja ihmetteli, että hallitus antoi Olli Mäenpään raportin jatkoselvittelyn Kiviselle: ”En pidä uskottavana, että ongelmia aiheuttanut henkilö tekee johtopäätöksiä.”

    Liski muistutti tiedotustilaisuudessa, että Jääskeläinen ”torppasi” Ylessä muitakin kuin pääministeri Juha Sipilän sidonnaisuuksia käsitelleitä juttuja. Yksi esimerkki oli hänen mukaansa hallintarekisteriuutisointi, jossa ei haluttu mainita kokoomuksen puheenjohtajaa Petteri Orpoa tukeneen liikemiehen hallintarekisteröityjä omaisuuksia ja Panama-yhteyksiä.

    Erosen mukaan kirjassa kerrotaan myös Ylessä harjoitetusta ihmisten kyykyttämisestä, jonka uhriksi hän mainitsi muun muassa A-studion entisen toimituspäällikön Ari Korvolan. Hän ei saanut lupaa kertoa pääministeri Matti Vanhasen puolison asuntokaupoista.

    (lähde: http://www.marmai.fi/uutiset/ylegate-kirjan-kirjoittajat-vaativat-paatoimittaja-jaaskelaisen-ja-toimitusjohtaja-kivisen-eroa-6649623)
    #
    Ylen Sipilä-uutisointiin osallistuneet toimittajat ovat kirjoittaneet kirjan siitä, kuinka Yle suojelee johtavia poliitikkoja, vaatii toimittajiltaan vaikenemista ja jakaa heille varoituksia.

    Salla Vuorikoski, Jussi Eronen ja Jarno Liski kirjoittavat Ylegate-kirjassaan vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen valtakaudesta.
    Kirjoittajat kertovat, kuinka korkeisiin päättäjiin kohdistuvia tutkivia journalistisia juttuja ”mikromanageroitiin, vaikka niissä ei ollut olennaisia virheitä. Päälliköt tekivät editointikierroksia ja pohtivat mielikuvia.
    Ylegate-kirjan mukaan samaan aikaan kun Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan journalistinen johto vakuutti riippumattomuuttaan, se antoi erityiskohtelua pääministerille haluamalla ehdottomasti pimittää tämän sähköpostipommituksen.

    Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö Jussi Eronen ja toimittaja Salla Vuorikoski sekä vapaa toimittaja Jarno Liski ovat koonneet Ylen ongelmia yksien kansien väliin.

    Pulitzerin kustantamassa Ylegate-kirjassa käydään läpi, miten Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on myllertänyt viimeisen kymmenen vuoden ajan. Journalistit kertovat kirjassa avoimesti omista kokemuksistaan. Niiden kautta välittyy, kuinka hankalaksi tutkivan journalismin tekeminen oli muodostunut vuoteen 2016 mennessä.

    – Me näimme Ylen toimittajina omin silmin, miten tietojen tarjoamista estettiin, mielipiteitä rajoitettiin ja keskustelu tukahdutettiin. Se oli vastoin lain henkeä, Journalistin ohjeita ja yleisön etua.

    Eronen, Vuorikoski ja Liski valottavat, kuinka vastaavalle päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle on keskitetty valtaa sekä miten se näkyy ajankohtais- ja uutistoimituksen arjessa.

    Jääskeläinen on paitsi vastaava päätoimittaja myös Ylen johtoryhmässä uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajana. Ylen johtoryhmä vastaa strategisesta ja operatiivisesta johtamisesta sekä valmistelee asiat hallitukselle. Näin Jääskeläinen istuu kahdella jakkaralla: operatiivinen journalistinen päällikkö vastaa strategiasta johtoryhmässä. Ylegate-kirja muistuttaa, että ennen ”Aten valtakuntaa” johtoryhmä oli puhtaasti poliittisesti nimitetty.

    Yhdistelmä oli hankala. Jääskeläinen tunnettiin ylivarovaisena ja mikromanageeraukseen taipuvaisena juristina. Johtamistyyli piti huolen siitä, että yritysjohtajien paineet sekä poliitikkojen haukut kuultaisiin suoraan myös toimituksessa. Paljon julkisuudessa esillä ollutta ja mainostettua palomuuria poliittisen päätöksenteon ja journalismin välillä ei siten ole alun alkaenkaan Yleisradiossa ollut Atte Jääskeläisen kaudella.

    Kirjan mukaan alkuvuodesta 2015 aloitti kokonaan uusi organisaatio, joka päätti Ylen ajankohtaistoiminnan itsenäisyyden. Teos nostaa esille, että lähes kymmenen vuotta kestänyt muutosprosessi oli kasannut kaiken vallan Jääskeläiselle.

    Kirjoittajat toteavat, että uutisvallan keskitys on näkynyt yleisölle tuttujen ohjelmien lopettamisena ja tunnettujen toimittajien tv-uran hiipumisena.

    Ylegate-kirjassa hänen [= Jääskeläisen] arkipäivän johtajuuttaan Ylessä kuvaillaan muun muassa seuraavasti:

    Jääskeläisellä oli kova usko osaamiseensa. Hän muisti usein painottaa oikeustieteellistä loppututkintoaan. Vahva itsetunto näkyi tavassa, jolla päätoimittaja luotsasi toimitustaan. Kaikesta näki, että Jääskeläinen ei luottanut omiin toimittajiinsa, itse palkkaamiinsa asiantuntijoihin.

    Ylegate-kirja paljastaa, että Jääskeläisen vaikutusvalta näytti joiltain osin ulottuvan jopa Japanin yleisradioyhtiöön (NHK) saakka. Kun Ylessä kuohui talvella, NHK:n toimittajia oli kuvaamassa uutis- ja ajankohtaistoimituksesta sananvapausdokumenttia.

    Dokumentin kuvaaminen oli kirjan mukaan haastavaa, koska kuvausryhmää rajoitettiin Ylessä. Lopulta japanilaisten sananvapausdokumentti hyllytettiin, ja se oli kirjan mukaan hyllyllä vielä huhtikuussa 2017.

    Se juuttui NHK:n johtajien koneistoon. Vuorikoski ja Eronen kysyivät dokumentin esittämättä jättämisen syitä, mutta eivät saaneet täsmällistä vastausta. Japanilaiset vakuuttivat, että Suomen yleisradioyhtiö ei ollut vaikuttanut siihen, että Japanin yleisradioyhtiö ei halunnut näyttää ohjelmaa.

    Japanilaisdokumentin tuottaja Hiroshi Nagano lähetti anteeksipyyntökirjeen, jossa hän myönsi NHK:n johdon hyllyttäneen dokumentin Atte Jääskeläisen haastattelulausuntojen perusteella.

    Jääskeläinen oli japanilaisten mukaan kertonut haastattelussa, että Katera-uutisointia ei muuteltu pääministerin painostuksesta. Aihe oli herkkä myös Tokiossa.

    Ylegate kertoo perusteellisesti, mitä Ylessä tapahtui loppuvuodesta 2016, kun pääministeri suuttui Terrafame-uutisesta. Ylegate-kirjan mukaan politiikan esimies Ari Hakahuhta välitti toimituksen johdon viestin toimitukselle Sipilän suuttumisen jälkeen.

    Toimitus saisi seurata prosessia ja siteerata poliitikkojen lausuntoja. Mikrofonin sai työntää poliitikon nenän alle, jos esimerkiksi joku toinen media kyselisi heiltä kommenttia. Omaa kaivelua ei politiikan tiimissä pitänyt tehdä. Päätoimittaja Jääskeläinen oli halunnut jättää asian viranomaisen ja poliitikkojen hoitoon.

    Erityiseksi kiistakysymykseksi Ylen sisällä nousivat toimittaja Salla Vuorikosken saamat sähköpostiviestipommitukset pääministeriltä.

    Tässä Ylegate-kirjan pätkässä Jussi Eronen keskustelee lasikopissa päätoimittaja Riikka Venäläisen kanssa.

    ”- Jussi, millainen olo sinulle jäi siitä teidän perjantaisesta Sipilä-Terrafame-jutusta? Minulle jäi paha olo. Sen sävy oli niin langettava, Venäläinen aloitti.

    – Riikka, minulle jäi jutusta oikein hyvä olo. Deski pyysi meiltä tämän jutun ja teimme sen. Tarkastimme kaikki faktat rivi riviltä yhdessä sisältöpäällikkö Timo Huovisen kanssa. Siitä tuli asiallinen juttu. Seison sen takana tarvittaessa vaikka käräjillä.

    Venäläinen siirtyi haukkumaan julkaistun jutun lisäksi perjantaina hyllytetyn analyysijutun ja Erosen toimituksen suunnittelemat uudet jutut.

    – Niitä ei tehdä. Jussi, me ei tehdä mitään uutista Sipilän Ylelle lähettämistä sähköposteista. Siinä ei ole mitään jutunaihetta. Toimitukseen tulee palautetta jatkuvasti, Venäläinen korosti.”

    Toimittaja Vuorikoski joutui Katera Steel -juttunsa jälkeen painostuksen kohteeksi Ylessä.

    – Oli käynyt selväksi, että Katera Steel -jutun tekijöillä ei ollut juttuunsa enää minkäänlaista omistajuutta. — Päätoimittaja muokkaa ja pilaa juttua selän takana kysymättä edes toimittajan mielipidettä. Ei tällaista toimintatapaa ole missään, Vuorikoski ihmettelee kirjassa.

    Kaiken takana oleva vastaava päätoimittaja Jääskeläinen teki kirjan mukaan kaikkensa luoviakseen ulos tiukasta tilanteesta. Toimittajien mukaan hänen selityksensä eivät kuitenkaan ”kestäneet lainkaan merivettä”.

    Ylegate-kirjan kuvaamassa toimituksen kokoontumisessa Vuorikoski haastoi Jääskeläistä suoraan.

    Ylegate-teoksessa kuvataan, kuinka Venäläinen yritti kaikenlaisia kikkoja hiljentääkseen esimerkiksi toimittaja Vuorikosken.

    Toimittaja ehti puhua noin kaksi lausetta, kunnes Venäläinen katsoi häntä vienosti hymyillen.

    – Oletko sinä Salla väsynyt? Nyt kuulostaa siltä, että sinulla on kierroksia, hän sanoi siirappisella äänellä.

    Vuorikoski ei ollut uskoa korviaan. Kun toimittaja haluaa puhua journalistisesta linjasta, pomo haluaa puhua tunteista ja jaksamisesta.

    – Nyt me Riikka emme mene tuolle tasolle. Minulla ei ole jaksamisen kanssa mitään ongelmaa.

    Pian Venäläinen kävi Vuorikosken esimiehen Jussi Erosen kimppuun. Hän kysyi, miten Eronen oli ”sanatarkasti” yrittänyt kieltää Vuorikoskea julkaisemasta Sipilän viestejä.

    Venäläinen hoki Eroselle, että Vuorikoski oli ”laukalla” ja teki harkitsemattomia asioita. Eronen totesi, että hän ei ollut antanut lupaa Facebook-viestien julkaisemiseen. Se oli totta.

    Ei Vuorikoski ollut lupaa pyytänytkään. Hän ei ollut halunnut sotkea muita asiaan, josta saattoi seurata rangaistus.

    Eronen tietenkin ymmärsi erittäin hyvin, miksi toimittaja oli julkaissut viestit. Hän muotoili sanojaan Venäläiselle kieli keskellä suuta ja ounasteli, että Venäläinen yritti jatkuvalla penäämisellään hankkia hänelle varoitusta.

    – Ei minulla ole Sallan Facebook-salasanoja enkä voi estää alaistani käyttämästä somea, Eronen totesi kiihtyneelle Venäläiselle.

    Kirjan mukaan Ylessä viestitettiin työntekijöille toistuvasti, että jos he eivät pysty noudattamaan johdon linjauksia, heidän kannattaa harkita työnsä jatkamista.

    – Pääministeri suuttuu ja Ylen päätoimittaja menee pitkin seiniä. Minulle tämä on riippumattomuuskysymys. En voi hyväksyä tällaista.

    Vuorikosken lähtöpäätös ei johtunut ainoastaan Katera Steel -uutisoinnin jälkeisistä tapahtumista. Hän oli ymmärtänyt, että kyse ei ollut yksittäisestä tapauksesta, vaan toimituskulttuurista, jossa poliittiseen paineeseen oli taivuttu jo aiemmin. Olisi vaikea tehdä tutkivaa työtä, jos siinä piti ottaa huomioon erilaisia näkymättömiä esteitä, talolle kiusallisia aihepiirejä.

    Vuorikoski ojensi irtisanoutumisilmoituksensa suoraan toimitusjohtaja Lauri Kivisen käteen. Kirjassa nostetaan esille, että Ylen ongelmat eivät koskeneet pelkästään poliittista painetta.

    Vuorikoski selitti Kiviselle, kuinka hänen mielestään talossa oli liikaa Jääskeläiselle keskitettyä valtaa, liikaa varovaisia välipäälliköitä säätämässä samoja asioita, monessa kohdassa journalistisen intohimon puutetta, ristiriitaisia tavoitteita ja rahan tuhlaamista. Kaupallisen median puolelta tulleelle oli ollut yllätys, miten tehotonta Ylen toiminta välillä oli.

    – Täällä mikään ei maksa mitään. Lähdin kerran laskemaan yhden juttuprojektin hintaa kaikkine päälliköinti- ja editointikierroksineen. Jätin laskut kesken, kun alkoi hirvittää, hän selitti.

    Myöhemmin Kivinen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että kukaan hänen jututtamansa työntekijä ei ollut kyseenalaistanut Jääskeläisen johtamista. Kirjassa on julkaistu Vuorikosken tämän jälkeen lähettämä sähköpostiviesti Kiviselle.

    Nyt luin Helsingin Sanomista lausuntosi, jonka mukaan kukaan työntekijä ei ole kyseenalaistanut Jääskeläisen ammattitaitoa. Ihmettelen, miten olet päätynyt tähän käsitykseen, koska valtaosa esittämistäni ongelmista liittyy nimenomaan Atte Jääskeläisen ratkaisuihin johtajana.

    (Salla Vuorikosken sähköposti Lauri Kiviselle ja Teijo Valtaselle 17.12.2016)

    Riikka Venäläisen lasikoppi tuli Eroselle tutuksi hänen loppuaikoinaan Ylen palveluksessa. Kirjan mukaan Venäläinen tenttasi Erosta muun muassa journalistisista periaatteista ja tämän tiimin tekemien juttujen painopisteestä.

    – Ei paljastusjournalismia, vaan taustoittavaa journalismia. Ei juttuja kainuulaisista pikkufirmoista vaan maailmantalouden isoista kuvioista ja siitä, onko esimerkiksi hallituksen talouspolitiikka onnistunut, Venäläinen vaati.

    Paljastusjournalismia piti siis vähentää, ja erityisesti Salla Vuorikoski ”lahjakkaana toimittajana” piti Venäläisen mielestä saada muunlaisen journalismin pariin. — Vain muutamaa viikkoa myöhemmin Venäläinen väitti Journalisti-lehdelle, ettei ollut pyytänyt Erosen tiimiä vähentämään tutkivaa journalismia.

    – Samaan aikaan kun Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan journalistinen johto vakuutti riippumattomuuttaan, se antoi erityiskohtelua pääministerille. Kyse ei ollut siitä, että pääministerin Katera Steel -yhteys olisi ollut maailman merkittävin uutinen. Pääministerin reagointi uutiseen ja Yleen oli tehnyt asiasta uudella tavalla kiinnostavan, kirjassa todetaan.

    Teoksessa siteerataan toimittaja Magnus Berglundia:

    – Yle on opettanut pääministerille, miten hän pystyy vaikuttamaan juttuihin, Berglund sanoi eräässä toimituksen kriisi-infossa.

    Ylegate-kirja: Toimitusjohtaja Kivinen tuohtui, kun Radion sinfoniaorkesterin soitinten hankinta hankaloitui uutisoinnin vuoksi

    Ylegate paljastaa: Päätoimittaja Jääskeläinen ei pitänyt Orpon saamaa rahoitusta oman uutisen arvoisena

    Ylegate-kirja paljastaa, millaista on Ylen tutkivien journalistien arki – ”Pääministeri suuttuu ja Ylen päätoimittaja menee pitkin seiniä”

    -  Pelkään, että nyt alkaa väliportaasta pudota päitä ja sanotaan, että on siellä toimittu huonosti, Eronen sanoo.

    Vuorikosken mukaan kirja kuitenkin tuo esiin sen, että Ylen ongelmissa ei ole ollut kysymys yksittäistapauksesta vaan kysymys on vuosia jatkuneista toimintamalleista.

    Kirjan perusväitteenä on, että palomuuri Ylen ja poliittisten päättäjien välillä vuotaa.

    -  Jos palomuuri on jossain, niin se on Atte Jääskeläisen (vastaava päätoimittaja) päässä. Oli sitä tai ei, Liski sanoo.

    Erosen mukaan tapahtumat ovat esimerkki, poliittisen vallan vaikutusmahdollisuuksia Yleen ei tulisi lisätä. Hän kertoo toivovansa että sekä Jääskeläinen, toimitusjohtaja Lauri Kivinen ja hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson eroaisivat.

    -  Minä olen sitä mieltä, että paras ohje olisi etsiä ulko-ovi.

    (lähde: http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705162200140337_u0.shtml)
    #
    Tänään [= 16.5.2017] julkaistu Ylegate-kirja avaa Yleisradion journalistisen johtamisen tapoja toinen toistaan hämmentävimmillä kertomuksilla. Ylivarovaisuutta, sensuuria, poliitikkojen pelkoa. Ja varoituksia toimittajille, jos johdon määräyksiä vaikenemisesta ei noudateta, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Kari Pyrhönen kommentissaan.

    Kirjan lähtökohtana on pääministeri Juha Sipilän viimesyksyinen hyökkäys toimittaja Salla Vuorikoskea kohtaan. Tapaus on suomalaisen journalismin historiassa ainutlaatuinen. Vuorikoski kirjoitti nettijutun Sipilän perheen yhteyksistä valtion tukemassa Terrafame-kaivosbisneksessä (entinen Talvivaara). Sipilä pillastui ja tämän seurauksena Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen muutti juttua Sipilää suojelevaan suuntaan. Jutussa ei ollut virheitä.

    Yle sai journalismin etiikkaa valvovalta Julkisen sanan neuvostolta langettavan tuomion. Yle meni poliitikon (pääministerin!) hiostuksen jälkeen sensuroimaan uutista, jossa ei ollut mitään vikaa.

    Tutkiva journalisti Vuorikoski ja hänen esimiehensä Jussi Eronen lähtivät Ylestä, koska eivät mielestään voineet enää palvella yleisöä journalismin etiikan mukaisesti. Samaan työryhmään kuuluneesta Jarno Liskistä Yle pääsi eroon, kun Yle ei jatkanut hänen määräaikaista sopimustaan.

    Ylegate on pursuileva kuvaus verovaroin rahoitetun jättimäisen mediatalon autoritaarisesta johtamisesta, kömpelöistä organisaatiohimmeleistä, välisarjan päällikköjen jatkuvasta vastuun pakoilusta ja ennen muuta ylivarovaisuudesta, joka johtaa journalismin kuohimiseen.

    – Suomi tarvitsee hyvää ja hyvin johdettua riippumatonta journalismia. Nyt se ei toteudu sillä tavoin kuin Yleisradion sitä pitäisi toteuttaa. Veroillaan Yleä rahoittavan yleisön täytyy tietää, mitä Ylessä tapahtuu. Kyseessä on yleisön etu ja työntekijöiden työhyvinvointi, kirjoittajat totesivat.

    Nopeasta tuotannosta huolimatta selkeästi ja perusteellisesti kirjoitettu kirja ei pyöri pelkästään Sipilän Terrafame-kohun ympärillä. Se kuvaa journalistisen johdon ja vallanpitäjien peliä jo vuosien takaa.

    Päätoimittajaksi 2010 noussut Atte Jääskeläinen (entinen Hesarin ja STT:n pomo) on kirjoittajien mukaan vetänyt koko ajan varovaista linjaa, jonka seurauksena journalistista vapautta tärkeämpää ovat hyvät suhteet poliitikkoihin, jotka päättävät Ylen rahoituksesta.

    Herrojensuojelusta kirjassa on monta tarinaa. Miljonäärikansanedustaja Eero Lehden sisäpiirin kiinteistökaupoista piti vaieta, koska Lehti istuu Ylen rahoituksesta päättävässä hallintoneuvostossa. Samaan aikaan Jääskeläinen matkusteli Lehden kestittävänä.

    Keskustalaisen Nuorisosäätiön sullemulle-bisneksiä paljastaneita juttuja piti seisottaa ja väännellä toimittajien simputusta muistuttavalla tavalla, vaikka jutuissa ei ollut virheitä.

    Ruben Stillerin ohella kokeneelle politiikan toimittajalle annettiin varoitus, kun hän oli paheksunut Facebookissa Akuutti-ohjelman lopettamista. Oman mielipiteen lausuminen johti irtisanomisella uhkaamiseen. Tätä varoitusta ei peruttu.

    Absurdiuden huippu tässä suojelujournalismissa oli sitten Terrafame-juttu ja Sipilän kuuluisat öiset haukut Salla Vuorikoskelle. Vuorikoski olisi halunnut uutisoida pääministerin sähköpostipommituksen, Jääskeläinen kielsi tämän uutisen julkaisemisen.

    Sipilä pantiin erityissuojeluun samaan aikaan, kun muu media selvitti Sipilän jääviyttä kaivosbisneksessä. Toimittajien mikrofoniruuhka poliitikkojen edessä on tuttu näky. Ylen johdon määräys omille toimittajille oli, että saat työntää mikrofonisi ruuhkaan, mutta et kysyä mitään.

    Pomojen pitää luottaa toimittajiinsa, jotka raportoivat totta ja noudattavat Journalistin ohjeita – ilman kyttäämistä. Ja mitä isompi pamppu, sitä tiukemmin on tutkittava – ja paljastettava.

    Mutta nykyisen Ylen johdossa journalismin linjanvedoista ja työntekijöiden hyvinvoinnista voi olla huolissaan. Ylen hallitus vakuutteli taas, että Jääskeläisellä on täysi tuki. Siis mikään ei muutu?

    Jos Jääskeläinen olisi yritysjohtaja, hän olisi jo tyhjentänyt pöytänsä ja poistunut kahisevalla kädenpuristuksella. Hänen vastuullaan olevat rankat mainekuprut eivät siis paina mitään, kun kassavirta tulee kansan kukkarosta.

    Ylen päättäjät eivät siis vieläkään näytä ymmärtävän, mikä tahra suomalaiselle sananvapaudelle on aiheutettu. Lehdistönvapauden asiantuntijat ovat maailmalla kauhistelleet, miten tällaista tapahtuu Suomessa ja nimenomaan Yleisradiossa.

    (lähde: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kommentti-ylegate-kirja-paljastaa-jattimaisen-mediatalon-ylivarovaisuuden/6434828)
    #
    Ylegate on Ylestä irtisanoutuneiden toimittajien Salla Vuorikosken ja Jussi Erosen sekä free-toimittaja Jarno Liskin kertomus siitä, mitä Ylessä tapahtui, kun pääministeri suuttui oikein kunnolla ja asia nousi yhdeksi sen hetken puhutuimmaksi uutiseksi.

    Se on kuvaus myös vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen asemasta Ylessä. Vuorikoski, Eronen ja Liski pitävät Jääskeläisen valta-asemaa ja toimintatapaa erittäin ongelmallisena. Se on ollut syy heidän Yle-uransa päättymiselle, ja kirjassa he kuvaavat Jääskeläistä sekä muutamia muita Ylen pomoja säälimättömin sanakääntein.

    ”Halusimme dokumentoida, mitä Ylessä tapahtui loppuvuodesta 2016, kun pääministeri Juha Sipilä suuttui Terrafame-uutisesta ja päätoimittaja Atte Jääskeläinen ryhtyi rajoittamaan toimituksen työtä poikkeuksellisilla tavoilla”, esipuheessa sanotaan.

    Sipilän painostus ja sen vaikutukset on selostettu kirjassa tarkasti myös MOT:n vakuutuskuorijuttuun liittyen keväältä 2016. Sipilän yhteydenotot johtivat itsesensuuriin: ”Jokainen aihepiiriä käsittelevä tai sivuava juttu piti tarkastuttaa Jääskeläisellä. Tämä oli tietenkin jo itsessään toimiva keino vähentää toimittajien halua tarttua aiheeseen.”

    Useilla esimerkeillä kirjoittajat pyrkivät todentamaan, että Ylen päälliköille ulkopuolisen maailman mielipiteillä on suurempi painoarvo kuin journalistisilla perusteilla tehdä kriittisiä juttuja.

    Näitä esimerkkejä on kuultu julkisuudessa aiemminkin. Esimerkiksi Ylen tutkivien toimittajien selvitys, joka paljasti, että Ehrnroothin suvulla oli Luxemburgissa yhtiö, joka tehtaili pöytälaatikkoyhtiöitä, ”veroparatiisikone”. Uutinen herätti huomiota ulkomaillakin.

    Tästä jutusta Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen kuittasi kirjan mukaan sen tekijöille, että Radion sinfoniaorkesterin soitinlahjoitusten keräys on alkanut takkuamaan veroparatiisijutun takia. Veroparatiisijuttuja hän vähätteli muutenkin, ”koska ne eivät edistä yrittäjyyttä tai Suomen talouskasvua”.

    Jääskeläinen puolestaan halusi estää uutisen siitä, että hallintarekisterin avulla rahojaan piilotteleva liikemies tuki vaaleissa kokoomuksen johtoon ja valtiovarainministeriksi pyrkivää Petteri Orpoa.

    ”Kun kyse oli valtakunnan korkeimmista vallankäyttäjistä, uutistoimitus otti ohjenuorakseen erityisen varovaisuuden. Tällainen toimintatapa oli tietenkin omiaan ruokkimaan itsesensuuria”, kirjassa päätellään.

    Jääskeläinen ohjeisti Erosta, että kansanedustajia ei saa ahdistella toistuvilla haastattelupyynnöillä, vaan piti uskoa kerrasta, jos joku kieltäytyi haastattelusta. Tällainen ohje kuulostaa käsittämättömältä – yleensä päällikkötoimittajat kannustavat alaisiaan jahtaamaan uutisia sitkeästi.

    Epäluottamus ja epäluulo omia toimittajia kohtaan leimaa kirjan mukaan Ylen päälliköiden toimintaa. Se on ilmentynyt puoli vuotta velloneen Yle-kohun aikana myös julkisesti.

    HS:n haastattelussa Jääskeläinen syytti omia toimittajiaan asiavirheistä, ja kun toimittajat haastattelun jälkeen asiaa ihmettelivät eikä virheitä löytynyt, hän pyysi toimituksen sisällä heiltä anteeksi.

    Pomojen suhteettomasta epäluottamuksesta alaisiaan kohtaan on kirjassa esimerkkinä myös politiikan toimittaja Hilkka Säävälän saama kirjallinen varoitus, jonka perusteena on Säävälän Facebookissa kirjoittama ihmettely Ylen Akuutti-ohjelman lakkautuksesta ja kommentit alueellisen näkökulman ohenemisesta tv-uutisissa.

    Säävälän kirjoituksesta oli ilmeisesti kanneltu Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen johdolle, sillä se oli yksityisellä tilillä.

    Itse Yle-kohun aloittaneen Katera Steel –uutisen synty kuvataan kirjassa tarkasti. Juttu tehtiin Ylen organisaation mukaisessa marssijärjestyksessä, sisältöpäällikön tilauksesta, ja vuorossa oleva päällikkö hyväksyi sen.

    Journalistisia ongelmia jutussa alettiin nähdä vasta, kun pääministeri Sipilä aloitti viestipommituksensa. Siitä poistettiin Jääskeläisen käskystä grafiikka ja sen sanamuotoja muutettiin.

    Tulevien päivien aikana Ylen väliportaan pomot taipuivat monenlaisille mutkille aiheen takia. Susanne Päivärintaa kiellettiin kertomasta kenellekään, että Sipilä perui tulonsa A-studioon. Pressiklubin juontaja Ruben Stiller sai varoituksen pelkästä ohjelman valmistelusta – joka myöhemmin peruttiin.

    Kirjan maalaamassa kuvassa Atte Jääskeläisestä kaikki liittyy kaikkeen. Jääskeläinen on politiikoille lojaali ja journalistisesti epäluotettava ja omassa vallanhalussaan kyltymätön.

    Kirjoittajat kuvaavat, miten Jääskeläisen valtaa on systemaattisesti kasvatettu Ylen organisaatiossa tai kuten kirjoittajat sanovat: ”miten hän on kasvattanut valtakuntaansa”.

    ”Sekä Ylen sisällä että ulkopuolella moni jakaa käsityksen, että talon todellinen vallankäyttäjä on Jääskeläinen – ei toimitusjohtaja Lauri Kivinen”, kirjassa kerrotaan.

    Vallan keskitys sai kirjan mukaan huipennuksensa vuonna 2015 valmistuneessa Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan organisaatiouudistuksessa: ”Lähes kymmenen vuotta kestänyt muutosprosessi oli kasannut kaiken vallan Atte Jääskeläiselle.”

    Muutos on herättänyt Ylessä suurta tyytymättömyyttä. Televisiokerronnan ammattilaiset on pakotettu kirjoittamaan uutisia nettiin. Henkilöstö on kokenut, ettei sen ammattitaitoa ja osaamista ole kunnioitettu.

    (lähde: http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005212723.html)

  23. Ylen uutistoiminnan johtaja Atte Jääskeläinen jättää tehtävänsä

    Marja Niemi 29.5.2017

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/29/ylen-uutistoiminnan-johtaja-atte-jaaskelainen-jattaa-tehtavansa

    Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen jättää tehtävänsä.

    Ylen hallitus, toimitusjohtaja ja päätoimittaja Jääskeläinen ovat yhteisymmärryksessä sopineet, että Jääskeläinen jättää tehtävänsä Ylessä, koska edellytyksiä tehtävän menestykselliseen hoitamiseen ei enää ollut. Jääskeläinen luopuu Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajan ja vastaavan päätoimittajan tehtävästä välittömästi.

    Hallitus on nimennyt Svenska Ylen johtajan Marit af Björkestenin vt. johtajaksi ja vastaavaksi toimittajaksi Uutis- ja ajankohtaistoimintaan 1.6. alkaen. Seuraajahaku käynnistetään välittömästi. Kesäkuun alkuun asti vastaavan päätoimittajan sijaisena toimii päätoimittaja Riikka Venäläinen. Marit af Björkesten on toiminut aiemmin erilaisissa journalistissa johtotehtävissä ja vuodesta 2012 Svenska Ylen johtajana.

    Ylen hallitus käsitteli asiaa kokouksessaan 29.5.[2017] Hallitus painottaa, että Ylen journalismin tulee jatkossakin perustua totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Yle on journalismissaan sitoutunut sisältöjen ja journalismin eettiseen ohjeistoonsa sekä Journalistin ohjeisiin ja Julkisen sanan neuvostoon niiden toteutumisen valvojana.
    #
    Case closed (?)

  24. Yleisradion härdelli – (ainakin) kerran vielä

    Marraskuu 2016

    Pääministeri Sipilä puhui medialle Terrafamen kaivoksella Sotkamossa marraskuussa 2016.

    Yleisradion verkkosivusto julkaisi uutisen, jossa kerrottiin pääministerin sukulaisten omistamasta konepaja Katerasta ja sen Terrafamen kanssa tekemistä kaupoista.

    Pääministerin (PM) mielestä hän ei ollut saanut tarpeeksi aikaa kommentoida Yleisradion uutista. PM lähetti äkeissään jutun kirjoittaneelle toimittajalle ja Yleisradion uutistoiminnan vastaavalle päätoimittajalle kiukkuisia sähköposteja.

    Suomen kuvalehti uutisoi sähköposteista. Kävi ilmi, että Yleisradio oli jättänyt julkaisematta kolme PM:iin ja konepaja Kateraan liittyvää juttua.

    Pressiklubi-ohjelman vetäjä Ruben Stiller sai varoituksen, koska aikoi käsitellä aihetta ohjelmassaan.

    Joulukuu 2016

    Toimittaja Susanne Päivärinta kertoi, että hänen oli käsketty vaieta PM:n päätöksestä perua lupaamansa haastattelu ja että Yleisradion johto oli maksanut entiselle politiikan toimituksen esimiehelle Pekka Ervastille vaikenemisrahoja tämän irtisanoutumisen yhteydessä.

    Alkuperäisen Katera-uutisen kirjoittanut toimittaja Salla Vuorikoski julkaisi pääministerin lähettämät sähköpostit Facebook-sivuillaan.

    Yleisradion hallituksen mukaan asianomainen vastaava päätoimittaja nautti täyttä luottamusta! Tukea vastaavalle päätoimittajalle osoitti myös Yleisradion toimitusjohtaja!

    Katera-uutisen tehneet toimittajat Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen irtisanoutuivat Yleisradiota.

    Toimittaja Jarno Liskin työopimusta ei jatkettu.

    Helmikuu 2017

    Päivärinta kertoi jättävänsä yhtiön.

    Maaliskuu 2017

    Julkisen sanan neuvosto antoi Yleisradiolle langettavan päätöksen pääministerin painostukseen taipumisesta. (Vastaava päätoimittaja oli luovuttanut Yleisradion journalistista päätösvaltaa PM:lle.) Neuvosto oli päätynyt tasatilanteeseen ja puheenjohtajan (Elina Grundström) ääni ratkaisi asian.

    Itse asiassa, koko näytelmän sankariksi on osoittautunut ELINA GRUNDSTRÖM. Hän teki mahdottomasta mahdollisen eli nosti Yleisradion sananvapauden ja medianvapauden jaloilleen ja poistatti Yleisradiosta pahan ’valuvian’ (= öykkärimäinen sensori; tehtäväänsä pätemätön ja sopimaton vastaava päätoimittaja).

    JSN:n päätöksen antamisen jälkeenkin Yleisradion asianomainen vastaava päätoimittaja Yleisradion hallituksen ja toimitusjohtajan luottamusta (sic!).

    Yleisradio päätti teettää tapahtumista ulkopuolisen selvityksen.

    Toukokuu 2017

    Selvitysmiehen laatima Yleisradioraportti julkaistiin toukokuun puolivälissä.
    Raportin mukaan yhtiön johtamisessa oli ollut ongelmia ennen kaikkea edellä tarkoitetun vastaavan päätoimittajan johtamassa toimituksessa.

    Selvitysmiehen raportin luovuttamisen jälkeenkin kyseinen vastaava päätoimittaja nautti Yleisradion hallituksen ja toimitusjohtajan luottamusta (sic potenssiin 2!).

    (Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö viittasi Yleisradion tapahtumiin vuosiraportissaan, jossa se pudotti Suomen sananvapauden ykkösmaan paikalta kolmanneksi.)

    Yleisradion asianomainen vastaava päätoimittaja vihjasi Pohjoismaiden suurilevikkisimmän sanomalehden haastattelussa sunnuntaina 28.5. Yleisradion voivan lähteä Julkisen sanan neuvostosta. Seuraavana päivänä (maanantaina 29.5.) Yleisrdio tiedotti, että mainittu henkilö ”jättää tehtävänsä Ylessä, koska edellytyksiä tehtävän menestykselliseen hoitamiseen ei enää ollut”. Kyseinen henkilö ”luopuu Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajan ja vastaavan päätoimittajan tehtävästä välittömästi”.

    Kyseinen henkilö sai siis lähtöpassit ja 90 000 euroa veronmaksajien rahoja.

    Että tämmöinen tapaus. Onko kysyttävää? On.

    Kysymyksiä:

    1. Miksei kyseistä fyffemäärää palauteta veronmaksajille eli viulujen maksajille?

    2. Milloin Ylen hallitus ja toimitusjohtaja esittävät julkiset anteeksipyynnöt Salla Vuorikoskelle, Jussi Eroselle, Susanne Päivärinnalle, Ruben Stillerille ja Jarno Liskille?

    3. Milloin Salla Vuorikoski, Jussi Eronen, Susanne Päivärinta ja Jarno Liski otetaan takaisin Yleisradioon entisiin tehtäviinsä?

    4. Milloin ilmoitetaan, että Ruben Stiller saa syksyllä 2017 jatkaa Pressiklubin vetäjänä, mikäli hän niin haluaa?

    5. Milloin Ylen toimitusjohtaja ja Ylen hallituksen puheenjohtaja saavat potkut?

  25. Langettava 6398, 6401/YLE/16 Liite 2 ratkaisuun
    Vastaaja: Yleisradio
    Asia: Liite ratkaisuun 6398, 6401/YLE/16, JSN:lle toimitetut muistiot
    Ratkaistu: 22.3.2017

    Liite ratkaisuun 6398, 6401/YLE/16, Jussi Erosen, Salla Vuorikosken ja Jarno Liskin muistio sekä Ruben Stillerin muistio

    Ylen 25.11.2016 julkaiseman jutun ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta” kirjoittaneiden toimittajien Jussi Erosen, Salla Vuorikosken ja Jarno Liskin JSN:lle toimittama muistio 12.1.2017

    Muistio Yle-gaten tapahtumista Julkisen sanan neuvostolle

    Julkisen sanan neuvosto pyysi allekirjoittaneita toimittamaan selvityksen 25. marraskuuta 2016 julkaistuun Katera Steel -juttuumme liittyneestä tapahtumaketjusta. JSN tahtoi selvittää, onko Yle rikkonut jutun editoinnissa ja sitä seuranneissa tapahtumissa Journalistin ohjeiden kohtia 1-3 tai rajoittanut sananvapautta.

    JSN pyysi allekirjoittaneilta myös tietoja siitä, miten mahdollinen Ylen toimituksellisen päätösvallan luovuttaminen on ilmennyt tapahtumien eri vaiheissa. Neuvosto kysyi myös sitä, onko pääministeri Juha Sipilä rajoittanut Ylen sananvapautta. Vastaamme JSN:n kysymyksiin tällä muistiolla.

    Johtopäätöksemme

    Journalistin ohjeiden ensimmäisen kohdan mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

    Kun pääministeri Juha Sipilä otti 25. marraskuuta 2016 yhteyttä Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavaan päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen, käynnistyi julkisuudessa Yle-gateksi nimetty prosessi. Yle rajoitti yleisön oikeutta tietää yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista ja rikkoi Journalistin ohjeiden ensimmäistä kohtaa.

    Journalistin ohjeiden toisen kohdan mukaan tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa tiedonvälityksen päätösvalta luovutettiin käytännössä alkuperäisestä uutisesta suuttuneelle pääministerille, jolloin päätoimittaja Jääskeläinen rikkoi Journalistin ohjeiden toista kohtaa.

    Journalistin ohjeiden mukaan kolmannen kohdan mukaan journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

    Päätoimittaja ei torjunut toimitukseen kohdistunutta painostusta vaan rikkoi Journalistin ohjeiden kolmatta kohtaa. Hän taipui pääministerin edessä ohjaamaan, estämään ja rajoittamaan tiedonvälitystä.

    (Jatkuu …)

  26. Tapahtumien kulku

    Keskiviikkoiltana 16. marraskuuta ajankohtaistoimituksen toimittaja Salla Vuorikoski sai uutisvinkin, jonka mukaan pääministeri Juha Sipilällä olisi mahdollisesti läheinen kytkös Terrafamen kaivokselle töitä tekevään alihankkijaan.

    Ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen lähetti torstaina 17. marraskuuta sähköpostiviestin Yhteiskunta-toimitusryhmän päällikölle Riikka Venäläiselle. Eronen kertoi, että tällaista Sipilän kytköstä selvitellään. Venäläinen oli aiemmin ohjeistanut Erosta kertomaan välittömästi, jos tällaisia juttuja yhteiskunnallisista vallankäyttäjistä oli vireillä. Venäläisen tehtävä Ylen uutis- ja ajankohtaisorganisaatiossa oli informoida omaa esimiestään Atte Jääskeläistä.

    Ajankohtaistoimitus informoi siis jo tässä alkuvaiheessa uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtoa saatujen ohjeiden mukaan. Asiaa tutkittuaan Salla Vuorikoski sai tietää Katera Steelistä, että yhteistyötä Talvivaaran kanssa oli ollut viimeksi vuosina 2012–2013. Katera Steelin edustaja – pääministeri Sipilän eno – ei kysyttäessä halunnut kertoa, oliko uusia tarjouksia tai tilauksia sisällä. Vuorikoski lähetti vielä Terrafame Groupin hallituksen puheenjohtajalle Lauri Ratialle viestin, jossa kysyi, oliko yhtiöllä sillä hetkellä yhteistyötä Katera Steelin kanssa. Tähän Ratia vastasi selvittävänsä asiaa.

    Yhteistyösuhde Katera Steelin ja kaivoksen välillä vaikutti vanhalta. Uutiskynnys ei tuossa vaiheessa ylittynyt ja ajankohtaistoimitus jätti asian odottamaan.

    Vuorikoski teki muita töitä maanantaista torstaihin, kunnes huomasi Kansan Uutisten myöhään torstai-iltapäivänä 24. marraskuuta uutisoineen Katera Steelin saamasta uudesta tilauksesta.

    Perjantaiaamuna 25. marraskuuta myös Iltalehti uutisoi asiasta näyttävästi verkkosivuillaan otsikolla “ Tällaiset ovat Juha Sipilän Talvivaara-yhteydet – serkut omistavat kaivoksen urakoitsijayrityksen”.

    Samana aamuna klo 9.00 Ylen Yhteiskunta-toimitusryhmän vuorossa ollut sisältötuottaja lähetti Jussi Eroselle tekstiviestin:

    ’Huomenta! Olisiko teillä joku, joka voisi tutkia/alkaa tutkia Sipilän mahd jääviyttä Terrafame päätöksenteossa?’

    Eronen vastasi nopeasti kolmella viestillä:

    ’On. Uskon, että saadaan juttu tänään – koska jo tutkittiin sitä lasten omistusta Terrafamen alihankkijassa – mutta Kansan Uutiset sai jostain varmistukset ja ehti ensin.’

    ’Kansan Uutiset uutisoi siis eilen siitä, että Sipilän lapsilla on omistusosuus yhtiössä, joka myy purkukuljettimia Terrafamelle’

    ’Me voitaisiin kysyä joltain asiantuntijalta onko jääviyttä ja perata tuo Katera Steel -kuvio tarkemmin. Salla Vuorikoski on aiheen päällä.’

    Sisältötuottaja vastasi viestillä:

    ’Hienoa!’

    Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa sisältötuottajien tehtävä on koordinoida keskustoimituksen tarpeita ja toimitusten juttutarjouksia. Ajankohtaistoimitus toimi tältäkin osin ohjeiden mukaan alkaessaan toteuttaa deskin toivetta.

    Eronen soitti Vuorikoskelle kertoakseen, että deskillä oli toivottu jatkojuttua aiheesta. Hän kiinnitti aiheeseen myös Jarno Liskin, toisen ajankohtaistoimituksen toimittajan.

    Vuorikoski soitti Terrafame Groupin hallituksen puheenjohtajalle Lauri Ratialle ja Terrafamen toimitusjohtajalle Joni Lukkaroiselle ja sai selville, että tilauksen arvo oli noin puoli miljoonaa euroa. Tämän jälkeen Vuorikoski ja Liski selvittivät muutamia asiaan liittyviä faktoja, lähettivät kommenttipyynnön pääministerille ja ryhtyivät kirjoittamaan juttua. Samaan aikaan Liski tavoitteli asiantuntijoita, joilta haluttiin arviota pääministerin mahdollisesta jääviydestä tilanteessa.

    Syntymässä oli kaksi verkkojuttua. Toinen oli Katera-juttu, toinen asiantuntijajuttu pääministerin mahdollisesta jääviydestä. Vuorikoski, Liski ja Eronen kirjoittivat Katera-jutun valmiiksi yhdessä ja se valmistui iltapäivällä. Liski kirjoitti asiantuntijajuttua yksin.

    Eronen tuotti Katera-juttuun Ylen uutisgrafiikan kanssa kaavion, joka avasi yleisölle Katera Steelin ja Terrafamen välisen suhteen sekä Katera Steelin omistajat.

    Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa julkaisupäätöksiä tekee vuorossa oleva sisältöpäällikkö. Sisältöpäällikön yläpuolella ylimpänä on vastaava päätoimittaja, joka kuitenkin puuttuu juttujen julkaisuihin hyvin harvoin. Sisältöpäällikkö Timo Huovinen kävi jutun läpi ja totesi omalla päätöksellään sen julkaisukelpoiseksi. Juttu julkaistiin kello 14.05.

    Pääministeriltä ei ollut vielä siinä vaihteessa saatu kommentteja. Huovinen, Eronen, Liski ja Vuorikoski katsoivat samanaikaisen kuulemisen täyttyvän, sillä juttuun kirjoitettiin mukaan pääministeri Juha Sipilän Kansan Uutisille edellispäivänä samaan aiheeseen antamat kommentit. Toimitus olisi halunnut haastatella pääministeriä myös valtioneuvoston Terrafame-päätöksen prosessista, jota ei ensimmäisessä jutussa vielä käsitelty lyhyttä mainintaa lukuunottamatta. Toimitus oli valmiudessa ottamaan Sipilän kommentit jatkouutisointia varten.

    Uutisten vuorossa ollut johto halusi käsitellä Katera-aihetta laajasti verkossa, televisiossa ja radiossa. Sisältötuottaja pyysi Jussi Eroselta jutun tekijän vierailua sekä iltapäivän radiouutisissa että television pääuutislähetyksessä klo 20.30. Vuorikoski järjesti oman iltansa niin, että pystyisi hoitamaan molemmat. Vuorikoski kävi radion kello 16 uutisissa kommentoimassa aihetta. Televisiouutisiin asti hän ei koskaan päässyt, sillä vierailu peruttiin iltaseitsemän aikoihin päätoimittaja Atte Jääskeläisen määräyksestä. Jääskeläinen kertoi myöhemmin seuraavalla viikolla toimituksen yleisötilaisuudessa, että pääministeri Juha Sipilä oli soittanut Katera Steel -jutun julkaisun jälkeen hänelle vihaisena. Sipilä lähestyi Vuorikoskea ja Jääskeläistä myös sähköpostilla. Hän ilmoitti sähköpostissaan, ettei aio kommentoida.

    Pääministeri Sipilän yhteydenoton jälkeen Atte Jääskeläinen ryhtyi välittömästi muuttamaan ja rajoittamaan uutisointia. Hän käski keskustoimituksen henkilöstön poistamaan verkkojutusta selventävän kaavion.

    Eronen kysyi Jääskeläiseltä tekstiviestillä klo 16.15, minne grafiikka katosi:

    ’Hei Atte, miksi poistatat Sipilä-jutun selventävän ja paikkansa pitävän grafiikan? Se oli harkiten tilattu ja tehty. Heikennämme yleisön mahdollisuuksia ymmärtää yritysten suhteita ja asetamme samalla itsemme outoon valoon – osa lukijoista on jo lukenut grafiikan ja ihmettelee, mihin se katosi…(viesti jatkui muulla asialla)’

    Jääskeläinen vastasi lyhyesti:

    ’Grafiikka loi väärän mielikuvan siitä, miten rahavirrat kulkevat.’

    Eronen jatkoi:

    ’Terrafamen raha kulkee tilauksen myötä Katera Steeliin. Katera Steelista puolestaan tietenkin hyötyvät sen omistajat. En ymmärrä, missä syntyy väärä mielikuva?’

    Jääskeläinen selitti koko grafiikan poistamista näin:

    ’Siitä, että omistajat saisivat ne rahat. Omistajat saavat osuutensa voitosta, joka on yleensä jokunen prosentti kaupasta. Jos katteet ovat normaalit, Sipilän lasten yhtiön intressi on ehkä 2000-3000 euroa, eli satasia per henki.’

    Eronen pyysi edelleen grafiikan palauttamista ja ehdotti Jääskeläistä häirinneiden euron kuvien poistamista grafiikasta:

    ’Moi! Ei grafiikka tietenkään väitä, että kaikki valtion tukiraha tai tilauskaupan voitto kokonaisuudessaan valuisi Sipilän sukulaisille. Eikä siitä mitenkään voi saada tuollaista käsitystä. Jos ne euron kuvat tuntuvat vaikeilta, niin laittakaa edes ilman niitä – yhtiökuvion ymmärtämistä kaavio eittämättä auttaa.’

    Atte Jääskeläinen ei koskaan vastannut viestiin. Sen sijaan Jääskeläinen jatkoi Sipilän yhteydenotosta alkanutta uutisoinnin ohjaamista, estämistä ja rajoittamista vastoin Journalistin ohjeita.

    Grafiikan poistamisen jälkeen päätoimittaja Jääskeläinen keskusteli puhelimessa sisältöpäällikkö Huovisen kanssa, missä yhteydessä Huovinen ojensi puhelimen Vuorikoskelle. Tuossa puhelussa Jääskeläinen kehui Vuorikoskelle juttua ammattitaitoisesti tehdyksi ja sisällöllisesti asialliseksi, mutta ilmoitti pitävänsä ongelmana kahta asiaa. Sitä, että häntä ei ollut informoitu jutusta etukäteen ja sitä, että aihetta oli pidetty Ylellä esillä liian näyttävästi.

    Vaikka Jääskeläinen oli itse kehunut Katera-juttua asialliseksi, sitä muutettiin hänen käskystään monin tavoin. Faktatieto Terrafamen kaivoksella päällikkötehtävissä työskennelleestä Sipilän sukulaisesta poistettiin kokonaan. Tästä muutoksesta tai faktoiltaan paikkansa pitävän grafiikan poistamisesta ei ole ainakaan 13. tammikuuta 2017 mennessä merkitty tietoa jutun loppuun, mikä on Journalistin ohjeiden vastaista.

    Otsikon “enot, serkut ja lapset” muutettiin sanaksi “sukulaiset”. Jutun asiajärjestystä muutettiin niin, että Sipilän kommentteja nostettiin ylöspäin.

    Pääministeri Sipilä vaati myös jutussa olleen “virheen” korjaamista. Hän korosti “virhettä” myös saman illan blogikirjoituksessaan.

    Asia koski sitä, minkä nimisen yrityksen pääministerin isoisä oli alkujaan perustanut. Artikkelissa ei vastoin pääministerin väitettä ollut virhettä, vaan yrityksen tausta nimenomaisesti kerrottiin myös alkuperäisessä jutussa. Lause “isoisä perusti yhtiön edeltäjän vuonna 1961” oli ollut mukana myös grafiikassa, jonka Jääskeläinen oli itse poistanut jutusta toimittajilta kysymättä ja vastoin toimittajien kantaa. Toisekseen, Katera Steel itsekin kertoo historiansa alkupisteeksi Juha Sipilän isoisän perustaman hiomon. Kyse oli siis saivartelusta eikä jutussa ollut tältäkään osin todellista virhettä.

    Jääskeläisen käskyt deskillä toteuttanut sisältöpäällikkö Timo Huovinen tuli kertomaan Salla Vuorikoskelle juttuun tehdyistä muutoksista seitsemän aikaan illalla. Tuolloin Vuorikoski huomasi, että juttuun oli tehty runsaasti tässä muistiossa edellä mainittuja muutoksia.

    Jääskeläinen soitti tuolloin Vuorikoskelle ja pohdiskeli, olivatko ns. Sipilän isoisän hiomon historiassa vieläkään – Jääskeläisen tekemien muutosten jälkeen – oikeat tiedot. Vuorikoski ilmoitti Jääskeläiselle, että jutun tiedot olivat asiallisesti oikein ja yleisö oli saanut asiasta täysin oikean kuvan.

    Lisäksi Vuorikoski ilmoitti puhelussa Jääskeläiselle, ettei pitänyt tavasta, jolla juttua oli muutettu eli eri tavoin lievennetty ja laimennettu. Vuorikoski sanoi pitävänsä tätä tarpeettomana, sillä juttu oli ollut sisällöllisesti oikein.

    Jääskeläinen oli tehnyt muutokset keskustelematta juttua kirjoittaneiden toimittajien kanssa, mikä korostaa hänen käyttäytymisensä poikkeuksellisuutta.

    Jos juttujen kohteet painostavat mediaa tai haluavat muuttaa jo julkaistuja juttuja, normaalisti päälliköt keskustelevat sisältöjä tehneiden journalistien kanssa ennen mahdollisia juttujen muokkauksia. Tällä tavalla päälliköt saavat kokonaisemman kuvan jutun taustoista, koska toimittaja luonnollisesti tuntee juttunsa yksityiskohdat päällikköä paremmin. Yle-gatessa päätoimittaja Atte Jääskeläinen toimi omatoimisesti heti pääministerin yhteydenoton jälkeen ja halusi ohittaa jutun kirjoittajat.

    Myöhemmin illalla Jääskeläinen päätti, että Jarno Liskin valmiiksi kirjoittamaa asiantuntijajuttua ei saa julkaista. Liski oli haastatellut apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipaletta sekä Turun yliopiston hallinto-oikeuden emeritusprofessoria Heikki Kullaa siitä, oliko pääministeri heidän mielestään esteellinen osallistuessaan Terrafamea koskeneeseen päätöksentekoon. Hyllytetty juttu on tämän JSN:lle toimitetun muistion liitteenä. Jutussa apulaisoikeuskansleri Hiekkataipale pohti, että jääviys kuulostaisi kaukaa haetulta. Professori Kulla puolestaan totesi, että olisi pääministerinä jäävännyt itsensä tai ainakin ilmoittanut kytköksestä.

    Jääskeläisen tekemästä jutun hyllytyspäätöksestä kertoi Liskille deskillä perjantai-iltana päivystänyt sisältöpäällikkö Timo Huovinen.

    ’Tähän aiheeseen liittyvät asiat käydään vastaavan päätoimittajan kautta. Hän on sitä mieltä, että sitä ei tuollaisena voi julkaista’, Huovinen sanoi puhelimessa.

    Liski oli valmis parantamaan juttua vielä perjantai-iltana, ettei asia jäisi lauantaiaamuun.

    Jääskeläinen oli kuitenkin päättänyt hyllyttää jutun useammaksi päiväksi.

    ’Atte haluaa, että tämä asia etenee poliittisessa koneistossa. Alkuviikko katsotaan’, sisältöpäällikkö Huovinen sanoi Liskille.

    Liski kysyi vielä Huoviselta, miten hän selittää kiireisellä aikataululla vaivaamilleen asiantuntijahaastateltaville jutun hyllyttämisen. Huovinen totesi, että haastateltaville ei pidä valehdella ja neuvoi Liskiä sanomaan haastateltaville seuraavasti:

    ’Kiitoksia vastauksesta, sain toimituksesta tiedon, että juttu on toistaiseksi hyllyllä. Tässä on kysymys siitä, että katsotaan tilanteen kehittymistä. Tämä on toimituksen johdon päätös’.

    Suomen Tietotoimisto julkaisi 30. marraskuuta Atte Jääskeläisen haastattelun, jossa Jääskeläinen antoi täysin toisenlaisen kuvan Liskin jutun hyllytyksestä kuin Huovinen perjantai-iltana kertoi.

    ’Hänen (Jääskeläisen) mukaansa asiantuntijat olivat siinä vaiheessa aika vähäisen tiedon varassa ja juttu oli keskeneräinen, jolloin se päätettiin jättää viikonlopun yli odottamaan.’

    Juttu oli joka tapauksessa päätetty hyllyttää useiden päivien ajaksi, sillä Liskille ei perjantaina edes tarjottu mahdollisuutta parantaa sitä. Tässäkin tapauksessa Jääskeläinen esti tiedonvälitystä journalistin ohjeiden vastaisesti. Liskin juttua ei lopulta julkaistu koskaan.

    Katera-perjantaita seuranneen viikonlopun tapahtumista kertoi Ylen politiikan toimittaja Pirjo Auvinen verkkoon kirjoittamassaan näkökulmakirjoituksessa 1. joulukuuta. Auvisen mukaan lauantaina 26. marraskuuta ennen normaalia uutishaastattelua pääministeri Juha Sipilä sanoi, ettei vastaa Ylelle mitään Terrafameen liittyen. Auvisen mukaan Sipilä sanoi, että Aten kanssa on sovittu, että hän ei vastaa. Jääskeläinen kiisti sopimuksen olemassaolon Auviselle. Tämäkin tapahtumasarja, jossa Jääskeläisellä on eri tarina kuin Sipilällä, herättää kysymyksen päätoimittajan puheiden uskottavuudesta. Miksi pääministeri olisi sepittänyt väitteen Jääskeläisen kanssa tekemästään sopimuksesta?

    Viikonlopun jälkeen maanantaina 28. marraskuuta Jussi Erosen johtama ajankohtaistoimitus tarjosi kolmea juttua kyseiselle päivälle. Yksi oli Liskin perjantaina hyllytetty asiantuntijajuttu Sipilän mahdollisesta jääviydestä. Toinen jutunaihe käsitteli Sipilän Vuorikoskelle lähettämää sähköpostitulvaa. Kolmas aihe oli analyysi siitä, miksi pääministerin sidonnaisuuksista olisi tärkeä uutisoida.

    Sisältötuottaja soitti ajankohtaistoimituksen maanantain viikkokokoukseen puoli kymmenen aikaan aamulla. Hän kertoi, että Atte Jääskeläinen oli kieltänyt kaikkien näiden kolmen jutun edistämisen. Jääskeläinen kielsi myös Sipilä-aiheen käsittelemisen A-studiossa, Aamu-TV:ssä ja Ykkösaamussa. Muun muassa Ykkösaamu joutui perumaan tiistaiaamulle jo sovitun Liskin studiovierailun.

    Sallittua oli ainoastaan prosessin seuraaminen uutisissa – toimituksen johto halusi antaa eduskunnan oikeusasiamiehelle työrauhan. Tämäkin kielto oli poikkeuksellinen, sillä tavallisesti erilaiset viranomaisprosessit eivät millään tavalla estä uutisointia. Esimerkiksi viranomaisselvityksistä, rikostutkinnoista ja oikeusprosesseista uutisoidaan koko ajan niiden ollessa kesken. Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tv- ja radiolähetysten päällikkö Marjo Ahonen vahvisti Vuorikosken asiaa häneltä kysyessä tiistaina 29. marraskuuta, että linjaus koskee vain Sipilä-tapausta. Näin ollen on kiistatonta, että pääministeriä kohdeltiin Ylen uutisoinnissa muista henkilöistä poikkeavalla tavalla. Poikkeava kohtelu oli alkanut jo Katera-jutun grafiikan poistamisesta perjantaina iltapäivällä.

    Myös näillä alkuviikon päätöksillä päätoimittaja Jääskeläinen jälleen rikkoi Journalistin ohjeita ja esti yleisöä saamasta tietoa.

    Tiistaina 29. marraskuuta Jääskeläisen asettama Sipilä-kielto toi Ylen Pressiklubi-ohjelman juontaja Ruben Stillerille poikkeuksellisen varoituksen – varoituksen ajatustyöstä. Stiller sai kirjallisen varoituksen siksi, että hän valmisteli perjantain 2. joulukuuta lähetystä Ylen ’uutis- ja ajankohtaistoiminnan johdon asettaman journalistisen linjan vastaisesti’. Varoituksessa uhattiin irtisanoa Stiller, jos hän vielä jatkaa ohjelman valmistelua toimituksen johdon asettaman linjan vastaisesti. Stiller oli vedonnut ennen varoituksen antamista Journalistin ohjeisiin, mutta tämä ei vaikuttanut toimituksen johdon päätökseen.

    Jääskeläinen oli ulkomaanmatkalla, joten varoituksen allekirjoitti päällikkö Marjo Ahonen vastaavan päätoimittajan sijaisen ominaisuudessa. Sittemmin varoitus peruttiin, mutta tapahtumasarja oli jälleen yksi osoitus siitä, miten pitkälle Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johto oli valmis menemään Journalistin ohjeiden vastaisessa toiminnassaan.”

  27. Ylen toimittajan Ruben Stillerin selvitys 18.1.2017

    JSN on pyytänyt minulta selvitystä kanteluun, jonka tavoitteena on selvittää, onko Yle rikkonut ko. jutun julkaisemisessa ja sitä seuranneissa tapahtumissa Journalistin ohjeita 1, 2 ja 3 tai rajoittanut sananvapautta.

    Ohessa kyseinen selvitys:

    1.Varoitukseen johtaneet tapahtumat.

    Olin kuullut jo maanantaina 28. marraskuuta, että toimituksen johto oli ilmoittanut ns. keskustelukiellosta: pääministeri Juha Sipilän mahdollisesta esteellisyydestä ja hänen yhteyksistään Terrafameen ei keskusteltaisi Ylen suomenkielisen uutis- ja ajankohtaistoimituksen lähetyksissä. Koska en ollut läsnä toimituskokouksessa – tein maanantaina radio-ohjelmaa – en ollut vielä tietoinen kiellon yksityiskohdista ja sen jyrkkyydestä.

    Kiellon jyrkkyys ja sen seuraukset selvisivät minulle lopullisesti tiistaina 29.11. Oli selvää, että kyseessä oli totaalikielto, joka koskisi myös pääministerin ja median välisen suhteen käsittelemistä juontamassani Pressiklubi-ohjelmassa.

    Pressiklubin toimituskokouksessa, jossa läsnä olivat Pressiklubin tuottaja Petri Kejonen, toimittaja Janne Zareff ja allekirjoittanut, ilmoitin, ”etten voi mennä ruutuun valehtelemaan katsojille”.

    Tässä tapauksessa valehtelu olisi ollut vaikenemista yhteiskunnallisesti merkittävästä uutisesta ja pääministerin mediasuhteesta (lying by omitting).

    Pressiklubilta edellytetään päätöksentekijöiden ja median välisen suhteen kriittistä tarkastelua. Pidin totaalikieltoa käsittämättömänä. Sen noudattaminen olisi mielestäni heikentänyt ohjelman uskottavuutta.

    Kokous oli varsin lyhyt, enkä vielä tässä vaiheessa vedonnut yksityiskohtaisesti JO:n kohtiin 1,2,3 ja 5. Journalistin ohjeisiin vetosin yksityiskohtaisemmin vasta kokouksessa, jossa minulle annettiin varoitus.

    Ehdotin myös, että joku muu voisi tehdä ohjelman, mutta että minun kohdallani tämä asia oli omatunnonkysymys.

    Tuottaja Petri Kejonen suhtautui asiaan vähäsanaisesti ja rauhallisesti ja ilmoitti, että hänen pitää tiedottaa asiasta eteenpäin.

    Myöhemmin tuottaja Kejonen ilmoitti, että tapaisimme klo 15 uutis- ja ajankohtaistoimituksen lähetysosaston päällikön Marjo Ahosen, joka toimi myös vastaavan päätoimittajan sijaisena. Vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen ei ollut paikalla työmatkan takia.

    Tapasimme klo 15 Ahosen toimistohuoneessa. Kokouksessa olivat läsnä Marjo Ahonen, Hannele Muuronen Ylen HR:stä, tuottaja Petri Kejonen ja allekirjoittanut.

    Varsin pian kokouksen alkamisen jälkeen Marjo Ahonen uhkasi minua irtisanomisella, jos en suostu tekemään ohjelmaa niillä ehdoilla, jotka toimituksen johto oli määrännyt. Käytännössä tämä tarkoitti edellä mainitun keskustelukiellon noudattamista.

    Argumentoin vetoamalla JO:n kohtiin 1, 2, 3 ja 5. Kiteytän seuraavassa omat argumenttini kyseisessä kokouksessa:

    JO 1: Koska olen vastuussa ennen kaikkia katselijoille, ja heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, en voi valehdella heille suostumalla keskustelukieltoon. Valehtelisin vaikenemalla yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta.
    JO 2: Vetosin kyseiseen kohtaan toteamalla, että aihe – pääministerin Sipilän mahdollinen esteellisyys ja hänen mediasuhteensa – ovat viikon aiheita ja journalistisesti ehdottoman perusteltuja. Pressiklubin kannalta mediasuhde olisi aiheena ohjelman ydinaluetta.
    JO 3: En ainoastaan kokenut, että minua painostettiin ja että sananvapautta rajoitettiin. Kokouksessa minulle annettiin kirjallinen varoitus, jonka teksti kuuluu seuraavasti:

    ’Annan sinulle varoituksen koska olet toiminut Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johdon asettaman journalistisen linjan vastaisesti valmistellessasi 2.12.2016 lähetettävää Pressiklubia. Mikäli jatkat edelleen em. ohjelman valmistelua toimituksen johdon asettaman journalistisen linjan vastaisesti, irtisanomme työsuhteesi.’
    Helsingissä 29.11.2016 Marjo Ahonen.

    Kyseinen ”journalistinen linja” tarkoitti esimerkiksi vaikenemista pääministeri Sipilän ja median suhteesta.

    Varoituksen sanamuoto myös viittaa ohjelman valmisteluun, joka tässä tapauksessa tarkoitti toimituskokouksessa esittämääni kantaa: pääministeri Sipilästä ja hänen mediasuhteestaan pitäisi puhua vapaasti. Koska aihetta ei valmisteltu millään muulla tavalla ennen tapaamista Ahosen kanssa, jo vaatimus pääministeri Sipilää koskevien asioiden käsittelemisestä Pressiklubissa oli toimituksen johdon journalistisen linjan vastaista valmistelua – ja irtisanomisperuste.

    Tämä osoittaa, miten jyrkkä keskustelukielto oli. Kyseessä oli ennakkosensuuri.

    Minut lähetettiin myös keskustelun aikana 10-15 minuutiksi käytävälle ”haukkaamaan happea”. Samassa yhteydessä esitettiin vaatimus oman kantani muuttamisesta. Koin tämän nöyryyttävänä. Oli mielestäni selvää, että näin tehtiin henkisen yliotteen saavuttamiseksi, mutta tottelin näennäisen korrektia vaatimusta.

    JO5: Vetosin keskustelun aikana useaan kertaan myös JO5:een, mutta argumentaationi perustui sen ja JO1:n yhdistämiseen. Sanoin, että tämä on omatunnonkysymys, koska en voi valehdella katsojille. Totesin myös, että menettäisin ammatillisen itsekunnioitukseni, jos joutuisin valehtelemaan noudattamalla keskustelukieltoa.
    JO:lla ei näyttänyt olevan keskustelun kannalta mitään merkitystä. Kerta toisensa jälkeen minulle todettiin, että työnantajalla on direktio-oikeus. En tietenkään kiistänyt direktio-oikeutta, vaan totesin Ahoselle: ”Ajatus, jonka mukaan on vain kaksi vaihtoehtoa, täydellinen anarkia ja toisaalta sokean totteleminen, kuuluu totalitäärisiin järjestelmiin”.

    Olin todella hämmästynyt siitä, miten Journalistin ohjeiden kohdat 1, 2, 3 ja 5 menettivät totaalisesti merkityksensä.

    2. Varoituksen peruminen

    Varoitus ja irtisanomisella uhkaaminen tulivat minulle yllätyksenä. En ollut odottanut, että kieltäytyminen keskustelukiellon noudattamisesta johtaisi näin raskaiden työoikeudellisten aseiden käyttöön. Pelkäsin, että minut tullaan irtisanomaan.

    Saman päivän iltana, tiistaina 29.11 , Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen soitti minulle. Puhelun viesti oli selvä: joko irtisanominen tai kompromissi.

    Suostuin itseni kannalta häpeälliseen kompromissiin. Ohjelman alkuun lisättäisiin lause, joka kertoo, miksi Sipilää ei käsitellä. Lauseen lopullista sanamuotoa ei päätetty puhelun aikana, mutta sen teema oli jokseenkin selvä: koska eduskunnan oikeusasiamies käsittelee Sipilän esteellisyyskysymystä, annamme hänelle työrauhan.

    Kompromissiin suostumisen seuraus oli varoitukseni peruminen. Seuraavana aamuna varoitus peruttiin virallisesti. Läsnä kokouksessa olivat Hannele Muuronen ja Marjo Ahonen.

    Varoitukseni perumista edelsi painostuksen jatkaminen ja irtisanomisuhka.

    3. Omat johtopäätökseni

    Prosessin aikana kävi mielestäni selväksi, ettei JO:lla ollut argumentaatiossa mitään merkitystä. Minulle toistettiin ainoastaan direktio-oikeuteen liittyviä argumentteja, jotka kiteytyivät irtisanomisuhkauksessa ja vaatimuksessa kompromissiin.

    Samaa direktio-oikeutta sovellettiin myöhemmin keskustelukiellon perumiseen, kun ulkoinen paine oli tehnyt sen jatkamisen mahdottomaksi.

    On myös muistettava, että keskustelukielto oli voimassa vain suomenkielisessä uutis- ja ajankohtaistoimituksessa. Svenska Ylessä sitä ei ollut, eikä se koskenut myöskään suomenkielisen radion niitä ohjelmia, jotka olivat uutis- ja ajankohtaistoimituksen ulkopuolella.

    Minusta on varsin selvää, että sanan- ja toimintavapauttani yritettiin tässä tapauksessa rajoittaa mm. irtisanomisuhkauksilla ja henkisellä painostuksella. Tekemäni kompromissi oli häpeällinen ja tein sen irtisanomisen pelossa.

    Toivon, että JO:lla on tulevaisuudessa suurempi merkitys kuin tämän prosessin aikana.”

    http://www.jsn.fi/sisalto/6398–6401-yle-16-liite-2-ratkaisuun/?search=yle

JÄTÄ VASTAUS