Demokraattien pilkunviilauksessa voi tietysti nähdä oikeutetun koston elementtejä, kun oikeusministeri Jeff Sessions tai kuka tahansa Trumpin hallinnossa yritetään saada kiikkiin väärästä valasta. Olihan ”kalterien taakse” republikaanien suosima iskulause, jolla viitattiin Hillary Clintonin kiistatta laittomaan yksityisen sähköpostipalvelimen käyttöön ulkoministerinä ja hänen vääräksi väitettyyn valaehtoiseen lausuntoonsa, että hänen lakimiehensä olisivat yksitellen tarkastaneet kaikki hänen 30 000 sähköpostiviestiään, jotka hän tuhosi ”yksityisinä”.

Donald ja Melanie Trump. Näyttökuva Valkoisen talon sivustolta

Puoluepoliittisessa hippaleikissä maailman toisen ydinasemahdin Amerikan-suhteilla on kuitenkin aivan liian vakavat riskinsä. Presidentti Trump voi esimerkiksi ajautua tilanteeseen, jossa hän poliittisen nahkansa pelastaakseen joutuu näyttämään, kuinka kova hän osaa olla Venäjää kohtaan. Tilanne synnyttää helposti virhearvioita ja voi johtaa USA:n ja Venäjän väliseen sotaan. Sotaan, joka voi jäädä ihmiskunnan viimeiseksi. Demokraatit, vasemmisto ja valtavirtamedia näyttävät inhoavan Trumpia niin paljon, että ne ottavat sen riskin.

Virallisen Washingtonin Venäjä-hysteria on saavuttanut niin järjettömät mittasuhteet, että The New York Timesin kolumnisti Thomas L. Friedman on verrannut Venäjän väitettyjä hakkerointeja demokraattien sähköposteihin jopa Pearl Harboriin ja syyskuun 11:nnen terrori-iskuihin: kahteen tapahtumaan, jotka antoivat Yhdysvalloille perusteen lähteä sotaan. TV-kanava MSNBC:n Morning Joe -ohjelmassa Friedman vaati, että hakkerointisyytökset otetaan äärimmäisen vakavasti:

”Se oli 9/11-luokan tapahtuma. He hyökkäsivät demokratiamme ytimeen. Se oli Pearl Harbor -luokan tapahtuma. […] Tämä osuu koko demokratiamme ytimeen.”

Se, mikä ihan oikeasti osuu ”demokratiamme ytimeen”, on että asiaa ei pystytä käsittelemään – kuten ei juuri muutakaan viimeaikaista kysymystä – sellaisella vakavuudella ja selväpäisyydellä, mitä sodan ja rauhan kysymys edellyttää. Aivan kuten Friedman ja muut ”journalistit” eivät osanneet kysyä pakollisia kysymyksiä Irakin joukkotuhoaseista; aivan kuten ammattitaito ei riittänyt epäillä USA:n propagandakampanjaa Libyan, Syyrian tai Ukrainan kohdalla; samaan tapaan he eivät ole vaatineet minkäänlaista kunnon näyttöä Obaman hallinnon räikeistä väitteistä Venäjän ”hakkeroinnista”.

Eikö kenellekään tule mieleen, että Amerikan tiedusteluelinten tulisi kenties lyödä kortit pöytään ja kertoa, mitä näyttöä tarkkaan ottaen löytyy sille, että Venäjän tiedustelu olisi varastanut demokraattien sähköpostit ja ujuttanut ne sitten Wikileaksin julkaistavaksi? Ennen kuin koko mielettömyys menee liian pitkälle. Presidentti Obaman tiedusteluvirkailijat ilmeisesti eivät säästelleet vaivojaan väitteiden levittämisessä – pistäen salaista tietoa jopa maailmanlaajuiseen jakeluun – mutta he eivät koskaan kertoneet Amerikan kansalle, mitä todisteita väitteille on. Kaksi virallista raporttia, jotka asiaa käsittelevät, ovat naurettavan niukkoja minkään todistusaineistoa muistuttavankaan suhteen. Raporttien viesti on lähinnä: ”Luottakaa meihin.”

Edelleen, WikiLeaksin edustajat ovat viestittäneet, että kaksi sähköpostinivaskaa – toinen demokraattien kansalliselta komitealta (DNC) ja toinen Clintonin kampanjapäällikkö John Podestalta – eivät tulleet venäläisiltä, vaan kahdelta eri sisäpiirin amerikkalaiselta vuotajalta. Kukaties niin ei ole. On mahdollista, että Venäjän tiedustelu pesi materiaalin amerikkalaisten välikäsien kautta tai käytti jotain muuta menetelmää Moskovan kädenjäljen häivyttämiseen. Mutta Obaman tiedusteluvirkailijat eivät ilmeisesti tiedä, kuinka WikiLeaks sai sähköpostit. Niinpä koko ”skandaali” saattaa seistä tyhjän päällä.

Ei ”valeuutisia”

On myös tärkeää huomata, että mikään, mitä WikiLeaks raportoi, ei ollut virheellistä. Ei ollut mitään ”valeuutista”. Itse asiassa tärkein syy, miksi sähköpostit ylipäänsä olivat uutisoinnin arvoiset, oli se, että ne paljastivat väärinkäytöksen ja petoksen demokraattileirissä ja Clintonin kampanjassa. Keskeisin asia, jonka DNC-sähköpostit paljastivat, oli se, että demokraattipuolueen johto oli rikkonut velvollisuuttaan kohdella esivaalikampanjaa tasapuolisesti kääntäessään asetelmaa senaattori Bernie Sandersia vastaan. Myöhemmin Podesta-sähköpostit paljastivat Clintonin Wall Streetin pankkiireille pitämät puheet, jotka hän yritti piilottaa äänestäjiltä. Lisäksi sähköpostiviestit paljastivat Clinton-säätiön rahankeräyksen kytkentöjä poliittiseen päätöksentekoon.


Hillary Clinton puhumassa Draken yliopistolla Iowassa tammikuussa 2016. Kuva: Gage Skidmore | Wikimedia Commons

Toisin sanoen, siinäkin tapauksessa, että venäläiset todella paljastivat nämä asiat Amerikan kansalle, miten se, että kansa tietää olennaisia tosiasioita presidentinvaalikampanjasta, voi olla ”hyökkäys demokratiamme ytimeen”? Yleensähän toimittajat ajattelevat, että totuuden julkituonti on terveellistä demokratialle – silloinkin kun se on noloa yksittäisen poliitikon tai puolueen kannalta. Amerikkalaisena toimittajana hankin itse tietoni mieluiten niiltä, jotka toimivat Amerikan parhaaksi, mutta olisi naiivia ajatella, ettei vuotajilla useinkin olisi itsekkäitä motiiveja. Kaikkein tärkeintä on, että tieto pitää paikkansa ja sillä on uutisarvoa.

Suoraan sanoen pidän WikiLeaks-materiaalia paljon sopivampana amerikkalaiseen poliittiseen debattiin kuin vaikkapa Clintonin kampanjan levittämiä ruokottomia huhuja, että Trump olisi antanut venäläisten ilotyttöjen virtsata päälleen moskovalaisessa viiden tähden hotellissa. Huhuja, joiden tueksi ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä.

Muistettakoon myös, että kukaan ei ole pitänyt DNC/Podesta-sähköposteja merkittävinä vaalien lopputuloksen kannalta. Clinton itse syytti gallup-pudotuksestaan FBI-johtaja James Comeytä, joka käynnisti Clintonin yksityisen sähköpostipalvelimen tutkinnan hetkeksi uudelleen kampanjan loppupuolella. Relevanttia on myös, että Clinton kävi surkean kampanjan ja teki käsittämättömiä mokia, kuten Trumpin kannattajien nimittäminen ”surkimuksiksi”, liiallinen nojaaminen negatiiviseen mainontaan, vakuuttavan tulevaisuusvision puuttuminen sekä niiden hälytyskellojen laiminlyönti, että hänen etumatkansa ”ruostevyöhykkeeksi” kutsutulla perinteisen teollisuustuotannon alueella oli katoamassa. Toisin sanoen nykyinen yritys esittää demokraattien sähköpostien paljastaminen jotenkin ratkaisevana vaalitaistelussa on historian kirjoittamista uusiksi.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta The Washington Post, The New York Times, CNN ja lähes koko valtavirtamedia (suvaitsevaiston ja demokraattien johtohahmojen ohella) jaksavat vouhottaa joka kerta, kun ilmenee, että joku Trumpin piiristä on joskus tavannut venäläisen. Meidän pitäisi muka unohtaa, että Venäjän hallitus oli vuosikausia tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltain hallituksen kanssa – ja aivan erityisesti Yhdysvaltain turvallisuuspalveluiden kanssa – elintärkeissä kysymyksissä: Venäjä auttoi varustamaan Yhdysvaltain sotavoimia Afganistanissa; presidentti Putinilla oli ratkaiseva rooli, kun Iran taivutettiin rajoittamaan ydinohjelmaansa; Putin järjesti Syyrian hallituksen luovuttamaan kemiallisten aseiden varastonsa. Kaksi viimeksi mainittua olivat presidentti Obaman tärkeimpiä ulkopoliittisia menestyksiä.

WikiLeaks-materiaali sopii amerikkalaiseen poliittiseen debattiin paremmin kuin vaikkapa Clintonin kampanjan levittämät ruokottomat huhut, että Trump olisi antanut venäläisten ilotyttöjen virtsata päälleen moskovalaisessa viiden tähden hotellissa.

Mutta juuri nuo kaksi yhteistyön kohdetta – Iran ja Syyria – johtivat osaltaan siihen, että Putinista tuli maalitaulu Washingtonin vaikutusvaltaisille uuskonservatiiveille, joiden päämääränä oli sotilaallinen hyökkäys noihin maihin. Kyseiset uuskonservatiivit yhdessä Israelin ja Saudi-Arabian hallitusten kanssa halusivat toteuttaa vallankaappauksen eli ”hallinnon vaihdoksen” Teheranissa ja Damaskoksessa – eivät diplomatiaa ja sopimuksia, jotka jättivät hallitukset paikoilleen.

Uuskonservatiivit USA:n hallinnon sisällä – muun muassa apulaisulkoministeri Victoria Nuland, senaattori John McCain ja hallitusta lähellä olevan National Endowment for Democracy (NED) -säätiön johtaja Carl Gershman – ottivat sitten tavoitteekseen ”hallinnon vaihdoksen” Ukrainassa ymmärtäen, kuinka herkkä kohta Ukraina on Venäjälle.

Gershman, jonka NED on USA:n hallituksen rahoittama, kutsui Ukrainaa ”päävoitoksi” ja ratkaisevaksi askeleeksi Putinin syrjäyttämisessä Venäjällä. McCain kannusti Ukrainan äärinationalisteja, jotka heittelivät poliisia polttopulloilla Kiovan Maidan-aukiolla. Victoria Nuland juonitteli Yhdysvaltain Ukrainan suurlähettilään Geoffrey Pyattin kanssa, miten ”sommitella” tai ”kätilöidä” hallituksen vaihto.

Uuskonservatiivien suunnitelma toimi: Ukrainan vaaleilla valitun presidentin Viktor Janukovitšin syrjäyttäminen sai Putinin puuttumaan peliin Krimin ja Itä-Ukrainan uhatun venäläisväestön puolesta. Se puolestaan muunnettiin länsimediassa ”Venäjän aggressioksi”.

Puoluepoliittisia intressejä

Obamasta ei ollut puuttumaan uuskonservatiivien levottomuuksien lietsontaan; hän alistui ja totteli suunnitelmaa. Myöhemmin demokraatit näkivät poliittisesti hyödylliseksi ajaa republikaaneista oikealta ohi edustamalla kaikkein sotaintoisinta Venäjä-vastaisuutta. Tämä korostui varsinkin sen jälkeen kun Trump oli yllättäen voittanut esivaalin – osittain sen ansiosta, että oli peräänkuuluttanut parempia suhteita Venäjään.

Sergei Kisljak. Kuva: Venäjän suurlähetystö

Vuoden 2016 presidentinvaalikampanjoinnin vajotessa kohti pohjanoteeraustaan USA:n historian rumimpana Hillary Clinton jankutti Trumpille Venäjä-leimaa kutsuen häntä jopa ”Putinin sätkynukeksi”. Venäjä-syyttely ei kuitenkaan näytä auttaneen Clintonia. Vaikka se laskelmoidusti veti Clintonin taakse ”maltillisia” republikaaneja, se myös karkotti monia vähemmän sotaintoisia demokraatteja.

Ja vaikka koko tökerö kyhäelmä lepää olemattomilla perustuksilla, virallinen Washington lisää yhä uusia kerroksia Venäjä-kohuunsa. Obaman virkakoneiston rippeet väsäsivät alhaisen verukkeen päästäkseen Trumpin turvallisuusneuvonantaja Michael Flynnin kimppuun: He vetosivat vuoden 1799 ns. Logan-lakiin, jonka nojalla ei kautta historian ole nostettu ainuttakaan syytettä. Flynnin ansaksi riitti, ettei hänellä ollut täydellistä muistikuvaa puhelinkeskusteluaan Venäjän suurlähettilään Sergei Kisljakin kanssa joulukuun 29. päivä Dominikaanisessa tasavallassa lomaillessaan.

Etenkin naiset pettyivät katkerasti, kun ensimmäinen naispuolinen pääpuolueen presidenttiehdokas hävisi vaalit öykkärille, joka kerskui pystyvänsä kähmimään suojattomien naisparkojen ulkosynnyttimiä näiden estämättä.

Samaan tapaan valtavirtamedia ja demokraatit lavastavat oikeusministeri Sessionsia syylliseksi ”väärään valaan” huolimattomasti muotoillun vastauksen vuoksi, kun häntä kuultiin suhteistaan Venäjään. Hän oli tavannut Kisljakin kahdesti. (Kuten aika moni Washingtonissa on.) Kiihkeimmät epäilevät, että Sessions ja Kisljak olisivat saattaneet juonitella, kuinka Kreml voisi auttaa Trumpin kampanjaa, mutta mikään näyttö ei tuota salaliittoteoriaa tue.

Mitä tosiasiassa tapahtuu, pitäisi olla päivänselvää. Obaman hallinto, demokraatit ja valtavirtamedia kauhistuivat, kun Trump voitti. Heitä varsin ymmärrettävästi loukkasi Trumpin käytös ja ilmeinen sopimattomuus presidentiksi. Monet Clintonin kannattajat, etenkin naiset, olivat katkerasti pettyneitä, kun ensimmäinen naispuolinen pääpuolueen presidenttiehdokas hävisi vaalit öykkärille, joka kerskui valtansa ja maineensa turvin pystyvänsä kähmimään suojattomien naisparkojen ulkosynnyttimiä näiden estämättä.

Oli myös huolta Trumpin ympäristöpolitiikasta, maahanmuutosta, koulutuksesta ja tuomioistuimista. Uuskonservatiivit ja heidän avustajansa sotaintoisesta vasemmistosta olivat huolissaan myös siitä, että Trump ei kenties jatkaisi heidän ”hallinnon vaihdosten” strategiaansa Lähi-idässä ja vihollisuutta Venäjän kanssa.

Niinpä Trumpin-vastaiset voimat tarttuivat kovimpaan käytettävissä olevaan aseeseen: epäilykseen, että Trump olisi jotenkin salaa Venäjän kanssa yhteistyössä. Heikko tai täysin olematon näyttö ei heitä häirinnyt. Yhdysvaltain tiedusteluelinten ”arvioiksi” paketoitujen huhujen levittäminen riitti mainiosti.

Kukaan merkittävä henkilö ei vaadi nähdä todistusaineistoa. Ja ottaen huomioon käytettävissä olevat NSA:n (elektronisen vakoilun virasto) tallenteet, ihmisten muistinvaraisia tietoja voidaan verrata nauhoitettujen keskustelujen transkripteihin ja tietysti havaita puutteellisiksi. Kielelliset kömmähdykset voivat koitua väärän valan ansaksi. Kuka tahansa, joka on keskustellut venäläisen kanssa, voi joutua noitavainon kohteeksi. Kaikki vastustus Trumpin leiristä voidaan selittää ”peittelyksi”.

Lähes neljäkymmentä vuotta Washingtonissa työskennelleenä olen nähnyt poliittisia tutkintaoperaatioita ennenkin. Sekä niitä, joissa johdatellaan pois todellisista valtiorikoksista (kuten Nicaraguan Contrien kokaiinikaupasta ja republikaanien yhteistyöstä ulkomaisten hallitusten kanssa demokraattien päänmenoksi vuonna 1968 ja vuonna 1980) että niitä, joissa kuvitteellisia skandaaleja synnytetään tyhjästä (kuten fiktiiviset rikokset mm. Whitewater-, Travelgate- ja Chinagate-skandaaleissa, kun presidenttinä oli Bill Clinton, joka lopulta saatiin satimeen seksistä valehtelemisen hirvittävästä rikoksesta). Ainakin tähän mennessä ”Venäjä-kohu” sopii huomattavasti paremmin jälkimmäiseen kategoriaan kuin ensimmäiseen.

Näiden vuosien aikana olen myös oppinut, että virallisessa Washingtonissa valta – paljon enemmän kuin todenperäisyys – sanelee, mitkä skandaalit otetaan ja mitä ei oteta vakavasti. ”Venäjä-kohu” paljastaa, että Trumpia vastaan järjestäytyneet Washingtonin vakiintuneet valtakeskittymät – valtamedia, uuskonservatiivit ja demokraattinen puolue – ovat vaikutusvaltaisempia kuin Trumpin sekava hallinto.


Palkittu tutkiva journalisti Robert Parry teki useita Iran–Contra-skandaaliin liittyneitä paljastuksia artikkeleissaan Associated Pressille ja Newsweekille 1980-luvulla.

Tämän Consortium News -sivustolla nimellä ”The Politics Behind ’Russia-gate’ ” julkaistun artikkelin suomensi Teemu Huttunen, joka työsti myös artikkelikuvan.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

6 KOMMENTTIA

  1. Trumpin menestys käsittääkseni perustui siihen että hän sai kansan puolelleen vastustaessaan sitä nwo-pakkovaltahanketta mitä clintonilainen eliitti ajoi. Ja nyt on tuon eliitin koston vuoro kun valta on menetetty ja se pitäisi saada takaisin.
    ’…Niinpä Trumpin-vastaiset voimat tarttuivat kovimpaan käytettävissä olevaan aseeseen: epäilykseen, että Trump olisi jotenkin salaa Venäjän kanssa yhteistyössä. Heikko tai täysin olematon näyttö ei heitä häirinnyt. Yhdysvaltain tiedusteluelinten ”arvioiksi” paketoitujen huhujen levittäminen riitti mainiosti.’

    Ei vain USA:ssa vaan maailmanlaajuisesti on meneillään nwo-eliitin (zio-masonic mafia) ja sen rattaisiin kapuloita pistävien vastavoimien välinen kädenvääntö ja kamppailu jossa edellinen on sortunut tyypilliseen tapaansa kaikkiin mahdollisiin keinoihin päästäkseen taas jatkamaan väkivaltaista terroriaan ja maailmanherruushankettaan.
    Voi vain toivoa, että tuo mafia ei enää onnistu palaamaan valtaan.
    NWO on yritys pakottaa ihmiskunta pienen vallanhimonsa sokaiseman rahaeliitin muottiin ja pakkovaltaan. Se on täysin elämänvastainen, hanke jossa pieni psykopaattisesti häiriintynyt ja itseään ’pokkeuksellisena’ pitävä satanistinen eliitti on nostanut itsensä ylivertaisiksi ja oikeutetuksi ottamaan kaiken vallan omiin käsiinsä ihmiskunnan historian aiempien tyrannien tapaan.

    • jatkoa
      Putin Speaks: Straighforward Answers. The West Triggered the Crisis in Ukraine. Why?
      — Paul Craig Roberts:
      Putin puhuu suoraan – Länsi kehitti Ukrainan kriisin. Miksi?
      Amerikkalaiset eivät ole kokeneet poliittisen johdon tai riippumattomien tiedotusvälineiden rehellisyyttä niin pitkään aikaan, että he ovat siksi hämmästyneitä Venäjän presidentin suoraviivaisista vastauksista tiedotusvälineiden kysyessä todellisia kysymyksiä.
      Amerikkalaiset myös ihmettelevät kuinka suuresti Ukrainan tilanteen tosiasiat poikkeavat siitä jatkuvasta valhevirrasta, jota Washington, sen Euroopan nuket ja ’presstitute media’ kertovat.
      Putinin rauhallinen johtajuus, provosoivien lausuntojen ja uhkien esittämisen välttäminen ja hänen vaatimuksensa laillisuuden ja kansan tahdon kunnioittamiseksi ovat jyrkässä ristiriidassa lännen uhkiin ja väkivaltaiseen tukeen kaataa demokraattisesti valittu hallitus.
      On hämmästyttävää, että ainoa kypsempi johtajuusmalli mitä maailmalla on, on peräisin Venäjältä, Kiinasta, ja kolmesta tai neljästä Etelä-Amerikan maasta. Länsimaissa ei enää ole diplomaattista kykyä. Sen sijaan länsimaissa kaikki perustuu propagandaan, uhkiin, voimaan ja hallitusten kaatoon siten, että ne ensin demonisoidaan.
      Huomaa, että Putin toistuvasti kysyy, miksi Länsi on luonut Ukrainan kriisin. Hän tekee tärkeän havainnon, että entisen Neuvostoliiton maissa laillisuus ja demokratia ovat hauraita. Demokratia ja laillisuus eivät kasva kaatamalla demokratia ennen kuin se on juurtunut eikä kaatamalla virassa oleva vaaleilla valittu hallitus väkisin ja lainvastaisesti. On mahdotonta väittää sellaista tässä vaiheessa. Miksi todellakin Länsi murhasi demokratian ja perustuslaillisen järjestyksen Ukrainassa ?
      Se, että Putin kysyy ei tarkoita, että hän ei tiedä vastausta. Hän ei anna vastausta koska hän on diplomaatti ja on vielä toivoa, että terve järki ja hyvä tahto voittaa. Hän tietää, että Länsi on tukenut Ukrainan hallituksen kaatoa osana strategista itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä Venäjästä. Kohdistuminen Ukrainaan tarkoittaa Yhdysvaltojen ohjustukikohtia Ukrainassa. Muistathan kuinka kauhuissaan amerikkalaiset olivat Neuvostoliiton ohjustukikohdista Kuubassa.
      Putin tietää, että Washington pyrkiessään maailman hegemoniaan ajaa maailman vaarallisinta sotaa, jossa kumpikaan osapuoli ei voi hyväksyä tappiota. Siten ydinaseita tultaisiin käyttämään. Putin tietää, että syy Washington vetäytymiselle ABM- sopimuksesta ja asentaa anti – ballististen ohjusten yksiköitä Puolassa on Venäjän ydinaseen tuhoaminen. Putin tietää, että syy miksi Washington muutti sodan oppia on ennaltaehkäisevä ensi-isku ydinasein Venäjää vastaan.
      Putin tietää myös, että vain Eurooppa itse voi estää tämän lopullisen tuhon. Siksi Putin ei tee provosoivia lausuntoja tai ryhdy vahvoihin toimiin.
      Hän toivoo, että Eurooppa huomaa ja ymmärtää – toisin kuin holtiton Washington – hänen järkevästä käyttäytymisestään, että Euroopan ja Naton on lopetettava Washingtonin kanssa harjoittamansa hegemonia, hegemonia, joka ajaa maailmaa tuhoon.
      Putin toivoo, että eurooppalaisten tunnevoima ja itsesäilytysvaisto syrjäyttää niiden Washington-rahan himon ja kutsut illalliselle Valkoiseen taloon.
      Ottamalla tämän inhimillisen ja järkevän lähestymistavan Putin on vakiinnuttanut itsensä maailman todellisena johtajana. Washington on käynnistänyt siksi Putinin johtajuuden (ja koko Venäjän) demonisoinnin. Putinin johtajuus on turhauttanut Washingtonin ja tehnyt Putinista murhalistalle kuuluvan ehdokkaan.

      http://www.globalresearch.ca/putin-speaks-straighforward-answers-the-west-triggered-the-crisis-in-ukraine-why/5372849
      You can read an English translation of Vladimir Putin’s March 4 press conference here:
      President Vladimir Putin on Crisis in Ukraine By Global Research News, March 10, 2014
      Americans have not experienced political leadership or an independent media for such a long time that they will be amazed at the straightforward answers from the Russian President and by media asking real questions, some of which show the influence of Washington’s propaganda.
      Americans will also be struck by how greatly the facts of the Ukraine situation diverge from the constant stream of lies that flow from Washington, its European puppets, and presstitute media.
      Putin’s calm leadership, the absence of provocative statements and threats, and his insistence on legality and will of the people stand in stark contrast to the West’s threats and support for violent overthrow of a democratically elected government. It is astonishing that the only leadership the world has comes from Russia, China, and three or four countries in South America. The Western world no longer has diplomatic capability. Instead, the Western world relies on propaganda, threats, force, and schemes to overthrow governments that it first demonizes.

  2. The WikiLeaks Revelations and the Crimes of US Imperialism

    By Andre Damon, March 10 2017

    The WikiLeaks documents expose the United States

    as the world’s greatest “rogue state” and “cyber criminal.”

    The monstrous US espionage network, paid for with hundreds of billions in tax dollars, uses diplomatic posts to hide its activities from its “allies,” spies on world leaders, organizes kidnappings and assassinations and aims to influence or overturn elections all over the world.

    America in Turmoil: From Deep State Insurgency to Deep State Spying – WikiLeaks’ Vault 7

    By Joachim Hagopian, March 10 2017

    The latest CIA crimes constitute an unprecedented assault allowing deep state to infiltrate and attack us through malware embedded in our iPhones, Android computer applications as well as smart TVs in order to listen in and shockingly violate every last vestige of our decimated privacy.
    wikileaks

    WikiLeaks, “Year Zero” and the CIA Hacking Files

    By Dr. Binoy Kampmark, March 10 2017

    The releases have also seen a rapid scramble on the part of app companies to claim that the Vault and Zero Year coverage by WikiLeaks reveals a crude reality: you simply cannot rely on the security of your messaging format.

    CIA Leak Shows We’re “Sliding Down the Slippery Slope Toward Totalitarianism, Where Private Lives Do Not Exist”: Dennis Kucinich

    By Washington’s Blog, March 10 2017

    Before you label Kucinich as being overly-dramatic, you may want to note that Bill Binney – the high-level NSA executive who created the agency’s mass surveillance program for digital information, the 36-year NSA veteran widely who was the senior technical director within the agency and managed thousands of NSA employees – told Washington’s Blog that America has already become a police state.

    Wikileaks Reveals: CIA’s UMBRAGE Allows Agency to Carry out ‘False Flag’ Cyber Attacks

    By Whitney Webb, March 10 2017

    While most coverage thus far has focused on the CIA’s ability to infiltrate and hack smartphones, smart TVs and several encrypted messaging applications, another crucial aspect of this latest leak has been skimmed over – one with potentially far-reaching geopolitical implications.

  3. “And this leads us to the real villain of the story, the US intelligence community. It became so powerful that it decided to lead the country, the US, and the world, while keeping democratic institutions as a sham cover.

    It is they, not timid Putin’s Russia, that is leading the world to its final Armageddon. It is they who organised the Russian Scare. Now we know that President Trump is the last defender of the dying democratic order, while his enemies in the mass media are CIA stooges.

    As nobody likes to be manipulated, I’ll tell you, American voters. You weren’t manipulated by the Russians. The other way round, you are the freest people in the world, and you had and used the unique opportunity to save your country and the entire world from being taken over by spooks. This job is far from over, and there is nobody who will do it for you, certainly not the Russian president.

    Now, armed by this knowledge, you can support your president and disregard the CIA-produced propaganda. Now we have no doubt that the President Obama indeed listened and read every word said or written by Donald Trump and in his vicinity. Now we have no doubt that the mass media is just another hacking tool in the CIA collection created to hack the most precious computers: your minds and your hearts.” (Israel Shamir: The Russian Scare. The Unz Review 9.3.2017)

    • Hyvä kannanotto Israel Shamirilta, CIA on se Mafia joka kaiken taustalla häärää ja zio-masonic eliitti (sionistit vapaamuurarilakeijoineen) on sen oleellinen taustavoima. Tämä ns. Syvä Valta (Deep State) tai varjohallitus joka elää ja toimii itse luomiensa ja hallitsemiensa kulissien takana NWO-agendan ytimessä ja sitä Lontoon pankkimafia rahoittaa maailman kansoilta ryöstämillään rahoilla.
      Ihmiskunnan suurin tulevaisuuden haaste on tämän Mafian kaataminen, aivan kuten maaorjien suurin haaste joskus oli taistelu vapautensa puolesta.

  4. Hienoa, että loistava
    Robert Parry pääsee ääneen suomeksi. Sellaisetkin, jotka eivät niin englantia hallitse pääsevät kärryille mitä Parrylla on sanottavaa.

    Uutisointi hakkeroinnista ja Venäjän vaikutusyrityksistä USA:n politiikkaan on ollut ylimitoitottua ja jopa valheellista. Valitettavan monet suomalaiset, korkeasti koulutetutkin ovat menneet vipuun ja suurennelleet kohua.

    Annetaan Trumpille suunvuoro:

    @realDonaldTrump
    Feb 26
    Russia talk is FAKE NEWS put out by the Dems, and played up by the media, in order to mask the big election defeat and the illegal leaks!

    Mar 3
    We should start an immediate investigation into @SenSchumer and his ties to Russia and Putin. A total hypocrite!

    Mar 4
    The first meeting Jeff Sessions had with the Russian Amb was set up by the Obama Administration under education program for 100 Amb

    Mar 4
    Just out: The same Russian Ambassador that met Jeff Sessions visited the Obama White House 22 times, and 4 times last year alone.

    Ja lopuksi Trump onnittelee naisia naistenpäivän johdosta:

    Mar 8
    I have tremendous respect for women and the many roles they serve that are vital to the fabric of our society and our economy.

    Mar 8
    On International Women’s Day, join me in honoring the critical role of women here in America & around the world.

    Kaikkia maailman naisia! Näihin onnitteluihin me muutkin miehet voimme yhtyä!!

JÄTÄ VASTAUS