Zbigniev Brzezinski kirjoitti kuuluisan kirjansa Yhdysvalloista ainoana maailmanmahtina ja tuon aseman säilyttämisestä jo vuonna 1997. Parikymmentä vuotta vanha teos on iästään huolimatta edelleen avain Yhdysvaltojen maailmanherruuspolitiikan käsittämiseen. Miestä itseäänkään ei pidä katsoa viime vuosisadan fossiiliksi, vaan tämä presidentin entinen ulkopoliittinen neuvonantaja on edelleen vaikutusvaltainen tausta-ajattelija Atlantin tuolla puolen.
Brzezinskin tekstin vahvuus on siinä, että mies sanoo jokseenkin suoraan, mitä hän ajattelee. Seuraava sitaatti puhukoon puolestaan:
”Tosiasia on karusti ja yksinkertaisesti sanottuna, että Länsi-Eurooppa ja lisääntyvässä määrin myös Keski-Eurooppa pysyvät kattavasti katsottuina amerikkalaisena protektoraattina, johon liittyneet valtiot muistuttavat entisajan vasalleja ja verovelvollisia.”
Sanat eivät ole amerikkalaisvastaisen ihmisen kynästä, vaan Yhdysvaltojen maailmanherruusideologian puolustajalta. Niinhän asia todella on kuten Brzezinski sanoo.
Euroopan päättäjät ovat Yhdysvaltojen nöyriä vasalleja
Osuva esimerkki tästä ovat Venäjää vastaan asetetut pakotteet, jotka Yhdysvallat katsoo etujensa mukaisiksi, mutta jotka ovat syvästi eurooppalaisten valtioiden ja siten myös Suomen etujen vastaisia. Omassa vaikeassa taloudellisessa tilanteessamme ne ovat olleet ja ovat suorastaan järjenvastaisia aiheuttaessaan suuria ongelmia kaupankäynnillemme. Mutta nöyrästi, kuten entisajan vasallit, Euroopan päättäjät ovat seuranneet Atlantin takaisen lääninherran käskyjä.
Muodollinen syy pakotteiden toimeenpanemiseen oli Krimin niemimaan liittäminen Venäjään. Liittäminen ei todellakaan tapahtunut kansainvälisten lakien mukaisesti, mutta mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Olisiko pitänyt jäädä odottamaan Pyhän Nimmerleinin päivää, joka saksan kielessä tarkoittaa päivää, joka ei tule koskaan? Kuitenkaan ei voi olla mitään harhaluuloja sen suhteen, että Krimin asukkaiden ehdoton enemmistö ei halunnut olla missään tekemisissä Ukrainan kanssa, johon Nikita Hruštšov oli mielivaltaisesti liittänyt niemimaan. Muut Hruštšovin tekemät päätökset on kumottu jo aikapäiviä sitten, esimerkkinä hullunkurinen yritys viljellä maissia napapiirin tuntumassa. Vain Krimin kohdalla hänen tahtoaan pitäisi noudattaa hamaan ikuisuuteen saakka.
Todellisuudessa Hrushtsov päätöksineen kuuluu tietysti menneisyyteen, ja paljon kovemmat realiteetit kuin muinoisen neuvostojohtajan sanelut ovat nykyisen kriisin taustalla. Yksi realiteeteista tuntuu tosin helposti sivuutettavissa olevalta, nimittäin Krimin asema Venäjän historiassa. On vaarallinen näkemys, että tunteistahan tässä ”vain” on kysymys, sillä useimpien venäläisten silmissä Krim on menneisyytensä vuoksi Venäjän pyhiä alueita. Suurten kansojen tunteiden loukkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa, eikä se pientenkään kansojen kohdalla ole viisasta.
Helpommin tajuttavissa ovat kuitenkin sotilaalliset realiteetit. Krimin omistus takaa Venäjälle mahtiaseman Mustallamerellä, mitä epävarmojen sopimusten antama oikeus Sevastopolin sotasataman käyttöön ei tehnyt. Päinvastoin oli mahdollista, että Venäjään vihamielisesti suhtautuva Ukraina olisi ajan mittaan sallinut Naton joukkojen saapumisen Krimille, jolloin Yhdysvaltain takoma saartorengas Venäjän ympärillä olisi täydentynyt uhkaavasti.
Länsivaltojen, tahtoo sanoa Yhdysvaltojen, etu on ollut juuri päinvastainen. Venäjän pitäminen poissa Krimiltä olisi lännelle hyödyllistä Ukrainan ja Lähi-idän tilanteiden kannalta ja avaisi mahdollisuuksia Venäjän entistä täydellisempään saarrostamiseen. Lakipykälistä kilpailijat ovat piitanneet vain, jos ne on jollain tavoin voitu tulkita niille edullisiksi.
Krimin monivaiheista ja tuhatvuotista historiaa on tässä yhteydessä mahdotonta yrittää esitellä, mutta yleispiirteenä on todettavissa, että Mustaanmereen työntyvä niemimaa on ollut aina jonkinlainen sillanpää. Venäjällä valtaa pitäville se on ollut monesti sillanpää yrityksille Balkanin ja Välimeren suuntaan ja Venäjän vastustajille puolestaan Venäjän suuntaan. Yhdysvaltojen katkeruus on siis ymmärrettävää, kun Krim nyt palautettiin Venäjälle.
Eurooppa on Yhdysvaltojen tärkein sillanpää
Koko maailman ylivoimaisesti tärkein sillanpää Yhdysvalloilla on kuitenkin lujasti hallussaan. Se on läntinen Eurooppa ja nykyään myös itäinen Keski-Eurooppa. Jos Yhdysvallat menettäisi Atlantin valtameren itäpuolella olevan jättiläissillanpäänsä, perusta sen maailmanherruushaaveilta ja nykyiseltäkin johtoasemalta luhistuisi kerralla. Niinpä se luonnollisesti vastustaa tällaista kehitystä kynsin hampain.
Koetelluin keino ylivallan säilyttämiseksi on kautta historian ollut niin sanottu sotilaallinen läsnäolo. Miehittämiseksi miehittäjä ei sitä mielellään kutsu, vaan ennemminkin puhutaan liittosuhteesta tai ”ystävyydestä”. Niinpä Saksassakaan ei ole enää miehittäjiä, vaan suurvaruskuntiaan ydinaseineen pitävät yllä ”amerikkalaiset ystävämme”. Entisessä DDR:ssä ”ystäviä” olivat neuvostojoukot. Meillä suomalaisillakin oli pahaenteinen ”ystävyys”-sopimus Neuvostoliiton kanssa, joka onneksi jäi paperiasteelle.
Pelkkä sotilaallinen läsnäolo ei kuitenkaan riitä pitkän päälle. Todella tehokas menetelmä on se, että alistetut saadaan ikään kuin vapaaehtoisesti omaksumaan ylivallan edustama ajattelutapa ja kulttuuri. Tällä tavoin saatiin esimerkiksi Rooman valtakunta kestämään satoja vuosia, ja jäljet ovat vieläkin nähtävissä.
Paasikiven kaltaisen henkilön läpimenomahdollisuudet vaaleissa olisivat nykyään minimaaliset.
Amerikkalaiset ovat Euroopan sillanpäässään onnistuneet tässä oikein hyvin. ”The American Way of Life” on sillanpäässä ja sen ulkopuolellakin valtavirtaa ja näkyy esimerkiksi amerikkalaisen muodin (farkut, t-paidat, lenkkarit, jenkkilippahatut, jopa sotaväen univormut jne.) seuraamisena, amerikkalaisina ruokailutapoina (McDonald’s ja sen jäljittelijät sekä Coca Cola), amerikkalaisten juhlien omaksumisena (Halloween) ja englanninkielisten sanojen käyttämisenä mainonnassa ja yritysten nimissä. Vaalitaistelutkin ovat saaneet yhä amerikkalaisempia piirteitä. Ratkaisevaa on ehdokkaan valokuvauksellisuus ja sujuva supliikki. Minimaalisia olisivat esimerkiksi Paasikiven kaltaisen henkilön läpimenomahdollisuudet.
Amerikkalaisuuden kaikkialle ulottuvaa mahtia edistää media esimerkiksi musiikin ja elokuvien välityksellä, joista ehdoton valtaosa on amerikkalaisia tai sikäläisen mallin mukaan tehtyjä. Elokuviin joskus mahdollisesti sisältyvä kritiikkikään ei muuta asiaa, sillä amerikkalaista ajattelutapaa ne joka tapauksessa edustavat. Ja mitä on amerikkalainen ajattelutapa?
Menneen vuosisadan ehkä huomattavimman filosofin Martin Heideggerin mukaan se on puhtaana nihilisminä aivan alittamaton maailmankatsomuksena. Antikommunisti Heidegger asetti jopa bolshevismin sen edelle, sillä bolshevismilla oli sentään jotain substanssia Hegelin kautta. Ehdoton egoismi yhdistyneenä rajoittamattomaan taloudelliseen vapauteen on amerikkalaisen viisauden perusta.
Talouselämässä se tarkoittaa bonus-ajattelua, voiton maksimointia sellaisillakin aloilla kuin koulutus ja terveydenhuolto sekä loputonta pyrkimystä kulutuksen kasvattamiseen. Voiton ja vallan korjaavat ne, joilla jotain jo on. Kylmänkalsealla ”hire and fire”-mentaliteetilla hallitut työmuurahaiset yritetään pitää ainakin teko-onnellisina valtamedian suopealla avustuksella.
Propagandan vaikutus onkin niin uskomaton, että sitä on vaikea katsoa edes todeksi. Meitä on opetettu pitämään niin sanottuja salaliittoteorioita huuhaapuheina, mutta tällä hetkellä suuri osa suomalaisistakin uskoo presidentti Putinin johtamaan maailmanlaajuiseen salaliittoon, jonka toimijoina ovat erilaiset ”trollit”, hakkerit ja Venäjän ymmärtäjät. Eihän mene juuri päivääkään, etteikö valtamediamme ”informoisi” meitä tällaisista asioista. Harvan jos kenenkään mieleen juolahtaa, että amerikkalaiset itse ovat perinteisesti olleet kaikkein tehokkaimpia taitajia näillä alueilla venäläisten pysyessä ilmeisesti ikuisina oppipoikina.
Demonisoimalla Putin ja Venäjä, jolla kaiken lisäksi on kannettavanaan menneisyyden raskas taakka, Euroopan sillanpään muutenkin amerikkalaistetut vasallit on saatu nojautumaan tiukasti jättivaltioon Atlantin tuolla puolen. Pelkästään sotavoiman läsnäolollahan sillanpää ei ole pidettävissä ikuisesti. Jotain rakoilua mielialoissa tosin nykyään esiintyy, mutta koska tulevaisuuteen on vaikea nähdä, on parasta olla ryhtymättä ennustajaksi. Todennäköistä lienee kuitenkin se, että vastarinnatta Yhdysvallat ei tule luopumaan sillanpäästään.
Rooman valtakunta luotiin aikanaan väkivallalla, kuten myös Yhdysvaltain maailmanvalta. Rooma jätti ihmiskunnalle perinnöksi antiikin kulttuurin, jonka se henkistä pääomaa kasvattaen oli omaksunut aikaisemmista kulttuureista. Mutta mitä jää jäljelle Yhdysvalloista, kun sitä joskus ei enää ole? Disneyland-huvipuistot ja rationaalis-teknokraattinen ajattelutapa?
Sampo Ahto on yleisesikuntaeversti ja sotahistorioitsija.
Ahto valmistui vuonna 1973 yleisesikuntaupseeriksi Sotakorkeakoulusta. Hän toimi vuosina 1973–1997 sotahistorian opettajana Taistelukoulussa, Sotakorkeakoulussa, Kadettikoulussa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Ahto on palkittu P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1989, Hannes Ignatiuksen kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1990 ja Suomen Marsalkka Mannerheimin sotatieteellisen rahaston kunniapalkinnolla vuonna 2002.
¤
Sampo Ahto Vastavalkea-verkkolehden kolumnistiksiSotatieteiden kunniatohtori, sotahistorioitsija ja yleisesikuntaeversti evp Sampo Ahto kirjoitti reilun neljännesvuosisadan ajan kirja-arvioita ja kolumneja Kadettikunta ry:n jäsenlehteen Kylkirautaan. Kunnes siihen tuli äkkipysäys helmikuussa 2017. Itse luin asiasta Sampo Ahton ’Jäähyväiset Kylkiraudalle’ -kirjoituksesta itse Kylkirauta-lehdestä (s. 67). Siinä kerrottiin suoraan se, että tekosyyn (korkea ikä) ohella syynä oli se, ettei Sampo Ahto ollut Kylkiraudan edustamalla turvallisuuspoliittisella linjalla. Kysymys kuuluu: mikä on Kylkirauta-lehden turvallisuuspoliittinen linja? Eroaako se Suomen virallisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta, joka on tähän asti ollut sotilaallinen liittoutumattomuus ja pysytteleminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella? Kysymys on syytä laajentaa koskemaan koko puolustusvoimia. Onko puolustusvoimien johto määritellyt itselleen Suomen valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikasta poikkeavan turvallisuuspoliittisen linjan? Haluavatko ammattisotilaat johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa? Vastavalkea on julkaissut useitakin eversti evp Sampo Ahton kolumneja. Ensimmäisen julkaisemisen jälkeen Kylkiraudan päätoimittaja eversti Mika Kalliomaa yritti toruskella meitä Ahton kolumnin ’Propagandasodan keskellä’ julkaisemisesta. Olin jo viikkoa aikaisemmin pyytänyt Kalliomaalta siihen lupaa, mutta hän ei ollut suvainnut vastata. Normaali käytäntöhän on, että oikeudet julkaisuihin ovat tekijällä, mihin vedoten myös kirjoituksen julkaisimme. Propagandasodan keskellä -kolumnin lisäksi olemme julkaisseet Sampo Ahton kolumnit ’Pehmeä imperiumi’ ja ’Matkoilla kuultua’. Tämä nyt julkaistava Sampo Ahton kolumni on juuri se, jonka eversti Mika Kalliomaa sensuroi lehdestään. Erittäin tarkkana ja terävänä kuvauksena Yhdysvalloista ja sen suhteesta Eurooppaan sillanpäänään se aivan ilmeisesti ei miellyttänyt eversti Kalliomaata, vaan hän göbbelsmäisesti poisti sen julkaistavien listoilta. Kalliomaa tuskin teki tätä päätöstä yksin, ja onkin kysyttävä, kuinka ylös komentoketjussa ulottuu asiaan vaikuttaneiden osuus. Puolustusvoimien rauhanaikainen ylipäällikkö, presidentti Sauli Niinistö on suhtautunut varsin sallivasti puolustusvoimien piirissä lisääntyneisiin äärioikeistolaisiin ja sananvapautta rajoittaviin ilmiöihin, joihin tämäkin kuuluu. Sampo Ahto lupasi toimia tästä lähtien Vastavalkea-verkkolehden kolumnistina, joten jäämme odottelemaan uusia tuoreita arvioita turvallisuuspolitiikankin alueelta. Lisäksi sovimme uudelleenjulkaisevamme myös hänen ajankohtaisuutensa säilyttäneitä Kylkiraudassa aiemmin julkaistuja kolumnejaan. Vastavalkeasta on kehkeytymässä puolustusvoimien ja sen reserviläisten terveen osan turvallisuuspoliittinen keskusteluympäristö. Armeijan russofoobikot, Nato-hihhulit ja muuten sotahullut eivät keskusteluun osallistune, mutta meille muille se tarjoaa tervetulleen foorumin avoimelle mielipiteenvaihdolle. Tästä esimakua ovat antaneet paitsi jo julkaisemamme Sampo Ahton kolumnit, myös evl evp Tuomo Hirvosen artikkeli ’Hävittäjillä ei maata puolusteta’ sekä Kaija Olin-Arvolan arvio Pentti Sainion kirjasta ’Armeijan hukatut miljardit’. Tauno O. Mehtälä |
Artikkelikuva: © Ruletkka | Dreamstime.com – Puzzle With The National Flags Of United States Of America And European Union Photo (käytetty sopimuksella)
Tervetuloa Sampo Ahto mukaan Vastavalkean kirjoittajiin.
Kirjoitus on kaikessa raadollisuudessaan realistinen. Jossain määrin tilanne alkaa muistuttaa kesää 1918 jolloin Suomen eliitti täysin vapaaehtoisesti, ei suinkaan pakolla, suostui ja suorastaan tyrkytti päästä keisarillisen Saksan vasalliksi. Vain Saksan tappio muutamaa kuukautta myöhemmin maailmansodassa pakotti eliittimme ryhtymään jälleen itsenäiseksi.
Tässä suhteessa kesä 1918 on tähän asti huippu jos otetaan rähmällään olon mittakaava. Suomettuminen 1970-luvulla on jo nähtävä melko paljon suurvaltapoliittisen ja osin aseteknologian aiheuttaman kiristyneent tilanteen (mm risteilyohjukset) aikaansaamaksi. Nyt on menossa kolmas vakava rähmälleenmeno ja taas kerran – täysin vapaaehtoisesti.
Onko niin ettei Suomesta olekaan itsenäiseksi valtioksi? Käykö niin että vasta USA:n romahdus pakottaa jälleen eliittimme itsenäisen valtion vetäjäksi?
”Onko niin ettei Suomesta olekaan itsenäiseksi valtioksi? Käykö niin että vasta USA:n romahdus pakottaa jälleen eliittimme itsenäisen valtion vetäjäksi?”
Ilmeisesti näin on, jo aikoinaan Dostojevski on todennut ettei Suomalaiset ole valtiota muodostava kansa.
Tätä napanuoraa kun ei ole vielä katkaistu tuohon 700 vuotta meitä orjuuttaneeseen Ruotsiin / ruotsalaisuuteen, vaan ollaan kuin klavaeläimet vietävissä tämän pankiirieliitin johdattamiin alistussuhteisiin.
Tämä matuinvaasion rahtaus Ruotsin avustuksella oli törkein näyttö heidän naapuriystävyytensä laadusta, vaikka he jo v.1922 perustetussa rotutieteellisen insttituutin julkaisussa luokitteli Suomalaiset lyhytkalloisiksi mongoolirotuun kuuluviksi ali-ihmisiksi.
On ilahduttavaa ja aidosti ’voimaannuttavaa’ lukea tietorikkaan, sivistyneen ja viisaan Sampo Ahdon viiltävää ja perusteltua analyysiä. Hienoa, että Vastavalkea on osannut lähestyä Ahtoa ja saanut etuoikeuden julkaista hänen antoisia kirjoituksiaan.
On ajallemme, Juha Sipilän hallituksen porvarihegemonian (Keskusta – Kokoomus) ja Nato-jäsenyysintoilijoitten ajalle, kuvaavaa ja oireellista, että Kadettikunta ry:n lehden päätoimittajalla on otsaa (ja mitä ilmeisimmin huomattavaa taustatukea) savustaa lehtensä riveistä sen kirkkain, tiedostavin ja lahjakkain skribentti. Ja tämä tapahtuu nimenomaan Tasavallan suurena juhlavuotena. Jo on aikoihin eletty.
Mutta kaikella on syynsä. Yksi tärkeä syy on poistaa riveistä kaikki ne, jotka nähdään esteenä Nato-jäsenyydelle. Moni muistanee seuraavan:
”Tykkään Natosta.” (Alexander Stubb, 2005)
”Minun mielestäni olisi järkevää, että Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä ensi hallituskauden aikana.” (A. Stubb, 2014)
”Saman raportin [= USA:n Helsingin-suurlähetystön maaliskuulta 2009 oleva raportti] lopussa lainataan (…) ulkoministeri Alexander Stubbin erityisavustajan Jori Arvosen arvioita ensi vaalikauden, siis huhtikuun eduskuntavaalien jälkeisistä mahdollisuuksista. Raportin mukaan ’Arvonen painotti poliittisen osaston päälliköllemme, että yleisö tietää hyvin kokoomuksen kannattavan Nato-jäsenyyttä ja silti puolueen kannatus nousee. Arvonen kertoi, että kokoomuksen johto pitää mahdollisena kokoomuksen nousua hallituksen johtoon ja Suomen vientiä Naton jäseneksi’.” (http://yle.fi/uutiset/3-5321043)
#
Kaiken kaikkiaan Tasavallan poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne on muuttunut nykyisen hallituksen hallituskaudella entistä huolestuttavammaksi. Monet tekijät viittaavat siihen suuntaan, että käynnissä on demokraattisen oikeusvaltiomme ja hyvinvointivaltiomme muuttaminen asteittain eräänlaiseksi ’kaverikapitalistiseksi’ ja markkinavetoiseksi ’yhtiövaltioksi’.
Mieleen tulee etsimättä se perusteltu kritiikki, jonka Robert F. Kennedy, Jr. kohdisti George W. Bushin hallintoon teoksessaan ’Crimes Against Nature : How George W. Bush and His Corporate Pals Are Plundering the Country and Hijacking Our Democracy (HarperCollinsPublishers. New York 2004).
Kirja keskittyy Bushin hallinnon luontoa ja ympäristöä vahingoittaviin toimenpiteisiin. Kirjan sisältö ilmenee sen suoraan asiaan menevästä alaotsikosta ”Miten George W. Bush ja hänen yhtiökaverinsa ovat ryöstämässä maata ja kaappaamassa meidän demokratiaamme”.
Kennedy väittää, että Bushin hallinnon harjoittama ennennäkemätön yhtiökaveruus (corporate cronyism) uhkaa nyt yhdysvaltalaisten terveyttä, kansallista turvallisuutta ja kansanvaltaa. Yksioikoisessa yksityisen voiton ja henkilökohtaisen vallan tavoittelussaan Bush ja hänen hallintonsa ovat vesittäneet kaikki ne lait, jotka ovat viimeiset kolmekymmentä vuotta suojelleet kansakunnan ilmaa, vettä, valtion maita ja villiä luontoa. Bushin hallinto on siirtänyt kansallisvarallisuutta presidentin poliittisille lahjoittajille samalla, kun se on heikentänyt kaikkien muiden elämisen laatua.
Crimes Against Nature tekee selkoa siitä, miten hallinto on järjestellyt luontoa tuhoavat toimensa lähes täysin julkisen valvonnan ulottumattomissa ja yhteistyössä niiden teollisuudenharjoittajien kanssa, joiden toimintaa lakien on tarkoitus säädellä ja valvoa, ja jotka itse asiassa ovat tunnetuimpia ympäristön saastuttajia. Kennedy osoittaa, miten Bushin hallinto on pettänyt suuren yleisön manipuloimalla, tieteellisen tiedon salaamisella, hallintoviranomaisten ja virkamiesten pelottelulla sekä naamioimalla agendansa orwellmaisella kaksoispuheella (doublespeak).
Kennedy kuvaa käytännön esimerkkien kautta, miten rappeuttava vaikutus yhtiökorruptiolla on ollut ja on yhdysvaltalaisiin ydinarvoihin: vapaamarkkinakapitalismiin ja demokratiaan. Bushin hallinnon häikäilemätön politiikka on polkenut jalkoihinsa kaikki entiset arvossa pidetyt aatteet ja järjestelmät. Lokaan on tallattu muun ohella lain kunnioitus, julkinen terveydenhoito, tieteellinen rehellisyys ja pitkän tähtäimen taloudellinen vitaalisuus. Tuo kaikki on uhrattu yhden ainoan nimeltä mainitsemattoman paheen nimissä – yhtiöahneuden (corporate greed).
Kennedy tietää mistä kirjoittaa. Ympäristöasioihin syvällisesti perehtyneenä asianajajana hän on oikeustaisteluissa ympäristön pilaajia vastaan edustanut lukuisia Bushin hallinnon nujertamia luonnonsuojelu- ja ympäristöihmisiä samoin kuin perinteisiä konservatiivisia maanviljelijöitä ja kalastajia. ”Poikkeuksetta”, hän kirjoittaa, ”nämä ihmiset pitävät nykyistä hallintoa suurimpana uhkana ei ainoastaan heidän toimeentulolleen vaan myös heidän arvoilleen, heidän yhteenkuuluvuuden tunteelleen ja heidän ajatukselleen siitä, mitä amerikkalaisena oleminen merkitsee.”
Johdantoon ja yhteentoista lukuun jakautuva kirja antaa lohduttoman ja pelottavan kuvan maailman ainoan supervallan tilasta. USA näyttäytyy Bushin hallinnon jäljiltä luonnon- ja ympäristönsuojelun kehitysmaalta, jolla ei itse asiassa ole toivoa: maan jättiläismäiset ympäristötuhot näyttävät korjaamattomilta.
Kennedyn tärkeässä teoksessa ei ole amerikkalaisen unelman edellyttämää happy endiä. Kirjan viimeinen luku päättyy seuraavaan toteamukseen: ”Jos amerikkalaiset tietäisivät totuuden, useimmat heistä jakaisivat raivoni siitä, että tämä presidentti sallii yhtiökaveriensa varastaa Amerikan meidän lapsiltamme.”
¤
Souffleur: Hyvinvointivaltion alasajo : pakina
’Ja heitä nauratti taukoamatta koko matkan pankkiin.’
Tasavallassa hallitsee vuonna 2017 keskustalaisen pääministerin (KePM) johtama oikeistohallitus (Sipilän hallitus, SH), jonka voimakaksikkona toimii keskustalaisen ja kokoomuslaisen finanssiministerin (KoFM) muodostama voimaduetto (VD). Kun tarkastelee hallituksen leikkauspolitiikkaa ja sote-politiikkaa sekä suhtautumista julkiseen sanaan, ei voi välttyä ajatukselta, että VD:n ja sen taustavoimien julkilausumattomana tavoitteena on suomalaisen hyvinvointivaltion alasajo. Itse asiassa lienee perusteltua väittää, että SH:n toiminta on saattanut vaaraan koko demokraattisen oikeusvaltion.
Tarkastelen edellä kuvattua ongelmaa seuraavien faktorien (faktori = kokonaisuuteen vaikuttava tekijä) kautta:
1. SH:n suhtautuminen Yleisradioon
Yleisradion kriittistä toimintaa ja moniäänisyyttä on ajettu alas jo pitemmän ajan kuluessa. Aluksi savustettiin ulos porvarillisen eliitin kannalta kiusallisia toimittajia (Taanila, Halinen jne). Sitten lopetettiin Tero Heinäsen suosittu musiikkiohjelma, jossa aina silloin tällöin kuultiin jopa venäläisiä romansseja. (No, Heinäsen jälkeen tilanne on normalisoitu ja amerikaksi väännettyä laulumusaa on tuntuvasti lisätty.) Ylen henkilökuntaa on supistettu huomattavasti, ja jatkuvat yt-neuvottelut ovat pitäneet lopun henkilöstöstä vakaasti varpaillaan.
Kriittiset toimittajat (muun ohella Eronen ja Vuorikoski) eivät ole kuitenkaan antautuneet taistelutta. He ovat katsoneet, että myös pääministerin toimet oli aiheellista ottaa luupin alle. Seurauksena on ollut kaikkien tuntema ’dynastian vastaisku’ eli KePM:n sarjasähköpostiviestintä. Loppu on historiaa: toimittajien dramaattinen irtisanoutuminen ja muut ’Ylegaten’ ainesosat viime vaiheessaan ’prosessi’ Julkisen sanan neuvostossa (JSN).
Kiitos JSN:n puheenjohtajan ja viiden muun sananvapauden ritarin pääministerin toiminta ja Ylen asianomaisen vastaavan päätoimittajan menettely on saanut oikeudenmukaisen arvionsa (JSN:n langettava päätös 6398/YLE/16 ja 6401/YLE/16 [22.3.2017]):
”Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin pääministeri Juha Sipilän kytköksestä Terrafamelle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen.
Pääministeri lähetti jutun julkaisemisen jälkeen Ylen päätoimittajalle useita tekstiviestejä, joista ensimmäisen hän lähetti ennen kuin oli huomannut jutun ilmestymistä. Siinä hän arvosteli jutun näkökulmaa toimittajalta saamansa kommenttipyynnön perusteella. Ainoastaan yhdessä, päätoimittajalle osoitetussa viestissä pääministeri viittasi yhteen asiavirheenä pitämäänsä asiaan. Lisäksi pääministeri lähetti Ylen päätoimittajalle ja kommenttia pyytäneelle toimittajalle useita Yleä arvostelevia sähköpostiviestejä ja välitti heille myöhemmin samana päivänä yli kymmenen saamaansa kansalaispalautetta.
Jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä olennaisia asiavirheitä. Silti sitä muutettiin pääministerin viestittelyn seurauksena useita kertoja. Juttuun ei kuitenkaan missään vaiheessa lisätty pääministerin näkemyksiä tai tietoa siitä, että muutokset oli tehty hänen yhteydenottojensa jälkeen.
Noin puolen tunnin sisällä pääministerin viestien lukemisesta päätoimittaja oli poistanut jutussa olleen grafiikan, joka päätoimittajan mukaan loi harhaanjohtavia mielikuvia. Myöhemmin päätoimittaja poisti jutusta tekstikappaleita ja muutti muun muassa sen rakennetta ja sanavalintoja.
Päätoimittajan päätöksellä jutun kirjoittaneen toimittajan vierailu tv:n pääuutislähetyksessä peruttiin. Myös tekeillä olleiden kahden jatkojutun julkaiseminen kiellettiin. Sunnuntaina 27.11. päätoimittaja ja pääministeri sopivat, että pääministeri peruu aiemmin sovitun osallistumisensa A-studioon eikä aiheesta tiedoteta.
Maanantaina 28.11. toimituksen johto antoi toistaiseksi voimassa olevan rajoituksen, jonka mukaan aihetta ei saa käsitellä ajankohtaisohjelmissa. Päätoimittaja on perustellut rajoitusta muun muassa sillä, että aihetta oli jo käsitelty Ylen ohjelmissa laajasti, ja sillä, että oikeusasiamiehelle oli syytä antaa työrauha, kun hän oli selvittämässä pääministerin mahdollista esteellisyyttä.
(…)
Tässä tapauksessa on nähtävissä paljon piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. Kuten neuvosto on todennut päätöksissään 6405, 6449/YLE/16 ja 6403/YLE/16, jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä myöskään olennaisia asiavirheitä. Siitä huolimatta Ylen päätoimittaja teki juttuun nopeasti lukuisia muutoksia. Muun muassa jutun alaotsikosta poistettiin pääministerin mielestä virheellinen kohta hänen isoisänsä ja Katera Steelin suhteesta, vaikka kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe. Radio- ja tv-uutisissa pääministerin näkemys esitettiin oikaisuna.
Ylellä oli oikeus tehdä juttuun muutoksia, vaikka siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. On kuitenkin ilmeistä, että pääministerin palautetta ei käsitelty Ylessä tavanomaisella tavalla vaan juttua muokattiin poikkeuksellisen paljon pääministerin yhteydenottojen jälkeen.
Neuvoston mukaan oli myös poikkeuksellista rajoittaa aiheen käsittelyä ajankohtaisohjelmissa oikeusasiamiehen selvityksen ajaksi. Tätä ei voi pitää journalistisesti perusteltuna, sillä keskeneräisten asioiden käsitteleminen on journalismissa tyypillistä ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvissä asioissa jopa suositeltavaa. Neuvosto myös pitää aiheettomana sitä, että Yle suostui pääministerin ehdotukseen olla kertomatta pääministerin peruuntuneesta A-studio-vierailusta.
Erityisen raskauttavana voi pitää sitä, että Yle reagoi tavallista palautetta voimakkaammin yhteydenottoihin, jotka tulivat pääministeriltä, jonka tulisi kestää tavanomaista kriittisempää julkisuutta ja jolla on mahdollisuus vaikuttaa Ylen asemaan ja rahoitukseen. Pääministerin saama erityiskohtelu on haitaksi demokratialle, ja se on myös omiaan heikentämään journalismin uskottavuutta suuren yleisön silmissä.
(…)
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 2 ja 3, ja antaa sille huomautuksen.”
(Sivistysvaltiossa pääministeri ja Yleisradio Oy:n asianomainen vastaava päätoimittaja olisivat jättäneet tehtävänsä tai heidät olisi erotettu. Samaa on sanottavissa myös Yleisradio Oy:n toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan osalta. Mutta niin ei tässä Tasavallassa tietenkään toimita.
Joka tapauksessa JSN:n päätös antaa vielä hiukan toivoa niille ihmisille, joille sananvapaus ja demokraattinen oikeusvaltio ovat tärkeitä.)
2. SH:n ja sen taustavoimien suhtautumisesta perustuslakiin, valtiosääntöoikeuden professoreihin ja ihmisoikeusasiantuntijoihin sekä akateemisiin kriitikoihin
”Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä” (pääministeri Sipilä A-studiossa 2.12.2015).
”18. joulukuuta 2016 sairauslomalla parhaillaan ollut [oikeuskansleri] Jonkka kertoi, että Sipilän hallitus on sivuuttanut hyvän lainvalmistelun periaatteita ja Jonkan huomautuksia korjaustarpeesta vetoamalla kiireeseen ja poliittiseen paineeseen. Hallituksen esityksissä on ajoittain ollut suuria ongelmia perustuslain, esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuskysymyksien suhteen, jolloin esitykset ovat kaatuneet perustuslakivaliokunnassa” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Jonkka).
”Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) on koulutukseltaan juristi ja kuuluu nykyisen eduskunnan pitkäaikaisimpiin kansanedustajiin. Hän on useaan otteeseen käyttänyt eduskunnan täysistuntoa puhujalavanaan hyökätäkseen valtiosääntöoikeuden professoreita ja muita ihmisoikeusasiantuntijoita vastaan. (…).
(…) Zyskowiczin populistinen hyökkäys perustuslakivaliokunnan omasta tahdostaan kuulemia juristiprofessoreita vastaan vaikuttaa laskelmoidulta mutta samalla vastenmieliseltä. Sen sijaan, että hän antautuisi älylliseen keskusteluun oikeudellisista argumenteista tai pitäytyisi puhtaassa älystä vapaasta populismissa, hän nostaa antiälyllisyyden lipun. Heitot norsunluutorneista ja profeetoista muka perustelevat johtopäätöksen, ettei oikeudellisia argumentteja tulisi lainkaan kuunnella.
On syytä sanoa suoraan ja selkeästi: Zyskowicz on väärin keinoin väärällä asialla” (https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2013/04/13/martin-scheinin-profeetoista-ja-professoreista/).
3. Perustuslakijuristien hiljentäminen
”Juha Sipilän (kesk) hallitus on usein törmännyt tilanteeseen, jossa hallituksen esitykset joutuvat vastatuuleen todellisessa laintarkastuksessa eli eduskunnan perustuslakivaliokunnassa” (http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701262200060678_uu.shtml).
”Näkökulma: Berner osti raadollisesti kolme professoria hiljaiseksi” (http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701262200060678_uu.shtml).
”Kolme kokenutta perustalakiprofessoria oli tehnyt liikenneministeriön kanssa rahakkaat neuvonantosopimukset” (http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701262200060678_uu.shtml).
”Liikenneministeriö sai kuitenkin kolmelta perustuslakivaliokunnan vakioasiantuntijalta ennakkolausunnot. Professorit osoittivat lausunnoissaan, kuinka tieverkkoyhtiötä koskevat lait pitää kirjoittaa, jotta ne eivät jämähtäisi perustuslakitarkastuksessa” (ibid.).
”Kukin professori sai 8.600- 20.000 euron korvauksen työstään” (ibid.).
”Professorit ovat tehneet ministeriön kanssa sopimuksen, joissa on tärkeä ehto. Professoreita sitoo yksityisoikeudellinen vaitiolovelvollisuus. He ovat lupautuneet siihen, että ministeriö päättää, mitä he voivat sanoa käsiteltävästä asiasta” (ibid.)..
”Miksi tällä on merkitystä? Siksi, että he sopimuksen tehdessään ja rahaa ottaessaan ovat samalla sulkeneet itsensä pois perustuslakivaliokunnasta, kun tieyhtiötä käsitellään” (ibid.).
”hurraa, sepä sukkela temppu” (luutnantti Zidén vähän ennen kuolemaansa).
4. SH:n suhtautuminen kunnan asukkaiden itsehallintoon.
Perustuslain (731/1999) mukaan ”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon” (121. pykälän 1. momentti). ”Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä” (http://stm.fi/sotepalvelut/jarjestelma-vastuut).
SH:n sote-uudistus mullistaa koko nykyisen kuntalähtöisen sote-järjestelmän. Samalla tuo uudistus on järisyttävä suonenisku kunnan asukkaiden itsehallintoa kohtaan. Itse asiassa kunnallinen itsehallinto sen nykyisessä muodossa lakkautetaan de facto sinä päivänä, kun SH:n sote-uudistus tulee voimaan.
Tätäkö kansalaiset todella haluavat.
Valistunut prognoosi: SH:n sote-uudistus saattaa toteutuessaan osoittautua niin Keskustalle kuin Kokoomuksellekin Pyrrhoksen voitoksi.
5. SH ja sote-uudistus
Asiantuntijakäsitysten mukaan SH:n ajama sote-uudistus ei tule kaventamaan ihmisten ja alueiden välisiä terveys- ja hyvinvointieroja.
Euroopan unioni ei edellytä sote-palvelutuotannon yhtiöittämistä. Herää kysymys, miksi SH ajaa yhtiöittämistä kuin käärmettä pyssyyn?
Asiantuntijat ovat varoittaneet SH:n sote-hankkeen mahdollistamasta terveysyritysten suoritettavasta asiakasvalinnasta samoin kuin hankkeen sisältämästä vaarasta yli- tai alihoitoon ja eriarvoisuuden lisääntymisestä.
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola ja JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-
Laaksonen näkevät sote-palvelujen yhtiöittämisessä riskejä. Johtajat uskovat kilpailuttamisen heikentävän työntekijöiden asemaa ja yhtiöittämisen nostavan palvelumaksuja asiakkaille (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P107_01.html).
Paavola kuvailee linjausta 27 miljardin euron puhallukseksi yksityisille yrityksille.
Asara-Laaksonen arvioi monikansallisten yhtiöiden pääsevän monopoliasemaan
valtaamalla julkisia palveluita (ibid.).
#
Tänään monia naurattaa. Heihin (niihin) kuuluvat KePM ja KoFM, Keskustan ja Kokoomuksen edustajat, asianomaiset yksityiset yritykset ja monikansalliset suuryhtiöt. Tänään monia naurattaa. Ja he nauravat taukoamatta koko matkan pankkiin. Sikäli kuin he pankkia tarvitsevat – pankkia ja veroparatiiseja?
”On ajallemme, Juha Sipilän hallituksen porvarihegemonian (Keskusta – Kokoomus) ja Nato-jäsenyysintoilijoitten ajalle, kuvaavaa ja oireellista, että Kadettikunta ry:n lehden päätoimittajalla on otsaa (ja mitä ilmeisimmin huomattavaa taustatukea) savustaa lehtensä riveistä sen kirkkain, tiedostavin ja lahjakkain skribentti. Ja tämä tapahtuu nimenomaan Tasavallan suurena juhlavuotena. Jo on aikoihin eletty.”
Their pain, our gain.
Jatkamme sitä, mitä journalistien pitäisi tehdä: tutkia, raportoida ja pysyä totuudessa.
Sote-palveluiden yhtiöittämisvelvollisuuden paradoksi
Hallitus on linjannut, että sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) palvelut järjestetään viiden erityisvastuualueen ja kahdeksantoista itsehallintoalueen pohjalta ja että sote-palvelut järjestettäisiin tulevaisuudessa osakeyhtiöpohjaisesti ja joiden toiminnasta tulevat maakunnat tulisivat vastaamaan.
Kyse on vuosikymmeniin merkittävästä muutoksesta joka edellyttää pohdintaa mm. siltä osin vaatiiko jokin voimassaoleva laki tai EU-kilpailulainsäädäntö sote-palveluiden yhtiöittämisen? Poliitikot ja päättäjät perustelevat yhtiöittämisvelvoitetta mm. sillä, että markkinoilla on jo yksityisiä palveluiden tuottajia ja sen vuoksi kilpailu voi vääristyä (ns. kilpailuneutraliteettiperiaate). Keskustelussa on tärkeää huomata se, että yhtiöittämisessä ei ole kysymys yksityistämisestä. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Uudistetun kuntalain 126 §:n mukaan: Kunta ei hoida tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla ainakaan jos 1) kunta tuottaa lain perusteella omana toimintanaan palvelujaan kunnan asukkaille ja muille, joille kunnan on lain perusteella järjestettävä palveluja.
Kilpailulain 30 b §:n mukaan kilpailulakia ei sovelleta, jos menettelyn tai toiminnan rakenne seuraa välittömästi lainsäädännöstä taikka jos soveltaminen estäisi merkittävän kansalaisten hyvinvointiin, turvallisuuteen tai muuhun sellaiseen yleiseen etuun liittyvän tehtävän hoitamiseen.
Tällä hetkellä kuntien sote-palvelut perustuvat niille laissa (mm. Laki kuntien peruspalveluiden valtionosuudesta) säänneltyyn lakisääteiseen tehtävään. Hallituksen esityksen perusteluissa kilpailulainsäädännön muutoksesta (HE 40/2013 vp) todetaan mm., että säännös ei koskisi tilanteita, jossa valtio tai kunta toimii julkisen vallan käyttäjänä tai viranomaisen ominaisuudessa harjoittaen viranomaistoimintaa —.
EU-komission tiedonnannon (2012/C8/02) mukaan: yleisesti ottaen toiminnot, jotka luontaisesti ovat osa viranomaisten erioikeuksia ja joiden suorittamisesta julkinen sektori vastaa, eivät ole taloudellista toimintaa kuten — sosiaaliturva ja terveydenhuolto.
Tilanteita jossa käytetään julkista valtaa ei voi/saa hoitaa muu kuin viranomainen. Tältä osin sote-palveluiden yhtiöittämisen ongelma tulee vastaan, etenkin sosiaalipalveluiden osalta. Perustettavat sote-osakeyhtiöt ovat jatkossakin julkisyhteisön (maakunnat) omistuksessa. Ne eivät voi siirtää julkista valtaa koskevia viranomaistehtäviä yhtiöidensä tehtäväksi voimassaolevan lain mukaan ja tuskin voivat sitä tehdä myöhemminkään.
Julkisen vallan käyttämisessä on kyse perustavanlaatuisesta ja periaatteellisesta vahvasta oikeussuojakysymyksestä. Tulevien maakuntien funktio on nykyisten kuntien tavoin hoitaa julkista tehtävää ja tätä taustaa vasten yhtiöittämisvelvoitetta ei tule olemaan myöskään maakuntahallinnossa viranomaistehtävien osalta.
Luonnollisesti tulevat maakunnat voivat tehdä haluamiaan organisointiratkaisuja ja yhtiöittämisiä, mutta mikään laki ei edellytä sote-palveluiden yhtiöittämistä – päinvastoin em. Kilpailulaki ja EU-komission tiedonanto sotii tätä kehitystä vastaan. Kyse ei ole kilpailuneutraliteetin vaatimuksista vaan poliittisesta linjauksesta. Mikäli poliittinen linjaus johtaa sote-palveluiden yhtiöittämisiin – olennaista on – että julkisen vallan käyttö ja viranomaistehtävät pysyvät yhtiöiden ulkopuolella ja josta maakuntahallinto voi viranomaisena sen sijaan vastata.
Sote-palveluita koskevan yhtiöittämisvelvoitteen – jollaista ei näkemykseni mukaan ole – paradoksi on se, että koska sote-palvelut rahoitetaan julkisin varoin, sotii se entistä enemmän EU:n kilpailuneutraliteettiperiaatetta vastaan, sillä juuri silloin kilpailu epätervettä vasta onkin ja josta periaatteen mukaan pyritään juuri eroon.
Olli-Pekka Salminen
HTM/kunnallisoikeus
http://kuntalehti.fi/mielipide/2016/04/11/sote-palveluiden-yhtioittamisvelvollisuuden-paradoksi/
Tauno O. Mehtälä toteaa ja kysyy: ”Kysymys on syytä laajentaa koskemaan koko puolustusvoimia. Onko puolustusvoimien johto määritellyt itselleen Suomen valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikasta poikkeavan turvallisuuspoliittisen linjan? Haluavatko ammattisotilaat johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa?”
Presidentti ylipäälikkö Niinistö keksi yhdessä yössä ihan itsekseen Suomen uuden ulkopoliittisen linjan.
Niinistö totesi sen ihan vain ilmoitusasiana, että ”Suomi onkin sotilaallisesti liittoutunut sotilasliittoon kuulumaton maa”.
Tuohon sekamelska-määritelmään puolustusministeri Haglund uskollisena alamaisena lisäsi sitten lisää sotkua lainaten kokoomuksen Kataista, että ”Suomi on sotilaallisesti liittoutunut sotilasliittoon kuulumaton ei-puolueeton maa”.
Julkisuudessa mm. Esko Seppänen ja Paavo Väyrynen ovat esittäneet tulkinnan, että ammattosotilaat olisivat ottaneet vallan ulkopolitiikassamme. Tulkinta pitää sisällään implisiitteisesti ajatuksen, että presidentti ylipäälikkö Niinistö on epäpätevä toimessaan tai että presidentti ylipäälikkö Niinistö on mukana juonessa.
Sampo Ahton hyllyttäminen on jatkumoa ja ilmentymä siitä, miten puolustusvoimissa ammattisotilaat ovat ahtaalla. Kun puolustusvoimissa tehdään kyselyitä mm. Suomen puolustuspolitiikkaan, puolustusvoimiin, NATOon, Suomen puolustamiseen liittyvistä asioista, Ei osaa sanoa -, Ei halua sanoa -vastanneiden osuus voi olla 40-50 %, mikä rehellisissä tutkimuksissa johtaisi tutkimuksen ja tutkimustuloksen hylkäämiseen.
Upeaa ja omaa ajatusmaailmaani hivelevää tekstiä, jossa liikutaan asioiden ytimessä.
’…Euroopan päättäjät ovat Yhdysvaltojen nöyriä vasalleja’.
Näin on eikä sitä ole ollut helppo todeksi uskoa sillä luulisi että ’sivistyksen kehdolla’ jollaista kunniaa Euroopalla on ollut kunnia kantaa (nythän se alkaa olla jo enemmän rappeutumisen kehto), olisi rahkeita ja potenssia muuhunkin … mutta ei vaan näytä olevan. Kummasti jenkkien narsistinen ’turhapurokulttuuri’ vaan leviää ja mädättää kaiken pelkäksi bisneksen teoksi ja viihteeksi kaikissa asioissa.
Tätä kai Oswald Spengler jo sata vuotta sitten tarkoitti kirjassaan Länsimaiden perikato. Jokainen ymmärtää että kun selkäranka murtuu niin ei silloin tietenkään enää voi pysyä pystyssä.
Venäjällä taas tilanne on päinvastainen ja siksi sillä on parempi tulevaisuus ja sieltä mekin aikanamme joudumme oppia hakemaan kunhan tämä narsistisen (selkärangattoman) persoonallisuushäiriön omaavien dominoima ’turahapuro’- ja mädätyskulttuuri, jota ’tietty eliitti’ vallanhimonsa sokaisemana meilläkin edistää ja tukee, on ensin itsensä tuhonnut tai ajanut perikatoon.
Matias tuossa yllä kysyy: ’Onko niin ettei Suomesta olekaan itsenäiseksi valtioksi? Käykö niin että vasta USA:n romahdus pakottaa jälleen eliittimme itsenäisen valtion vetäjäksi? ’
Itse arvelen ettei nykyeliittiä voi pakottaa, se on parantumattomasti tautinsa vanki, mädätetty. Tarvitaan uusi eliitti joka ymmärtää realiteetteja paremmin eikä elä selkärangattoman ja sokean narsismin luomien vaarallisten haavekuvien pilvilinnoissa.
jatko-osa
Emeritusprofessori puolustaa MV-lehteä
Etelä-Suomen Sanomien haastattelema professori Timo Vihavainen on huolissaan siitä, että maahanmuutto tuhoaa suomalaisen luottamusyhteiskunnan.
Itse lisäisin tuohon vielä sen mitä Sampo Ahton kirjoituskin korostaa: amerikkalaistuminen tuhoaa (mädättää) meidät ja koko Euroopan.
http://mvlehti.net/2017/03/26/emeritusprofessori-puolustaa-mv-lehtea/
Suuret kiitokset VastaValkealle, että toitte Sampo Ahto’n julkisuuteen!
Nyt löysi Sampo Ahto oikean paikan kirjoituksilleen. Kritiikkiä ei tule koska vastavalkeahan on tunnettu Venäjää peesaavista ”analyyseistä” sekä Venäjän yli-ymmärtämisestä asiassa kuin asiassa : Länsi-paha – Itä-hyvä.
Surullista on, että hän on kuitenkin vajonnut Heikki Talvitien, Risto Volasen ja Keijo Korhosen tasolle ja pitää läntistä demokratiaa vihollisena.
”Kritiikkiä ei tule”. Juurihan sinä, Giguli, sitä sait siinä aivan vapaasti tarjoilla. Tosin olisit toki voinut argumentoida löytämiäsi ongelmia Ahton kirjoituksessa sen sijaan, että alat huutelemaan Vastavalkeasta, vaikket siitä – mitä ilmeisemmin – mitään tiedä.
Vastavalkean maailmankuvaan ei kuulu mustavalkoinen hyvä–paha-ajattelu vaan kriittinen, realismin sävyttämä poliittisen pelin tarkastelu objektiivisesti ja mahdollisimman monet mahdollisuudet huomioiden. Yksi Vastavalkean olemassaolon syistä on kertoa suomenkielellä maailmasta ja sen (poliittisista) tapahtumista näkökulmia, jotka jäävät pimentoon – lähinnä uusliberalistisen länsieliitin valtaa pönkittävän – Totuusmedian™ narratiivissa. Tästä syystä on melkoisen luonnollista, että Vastavalkean linja näyttäytyy pelkkien otsikoiden lukaisun perusteella ja erinäisten ”faktantarkistajien” ja eduskuntaankin vaikuttamaan pyrkivien proNATO-julkkistoimittajien tulkinnan läpi suodettuna kuvailemasi kaltaiselta.
Kun vaivaudut, Giguli, ihan itse lukemaan otsikoiden ja sotatohtoreiden tulkinnan lisäksi myös koko artikkelit, huomaat että niiden lopusta löytyy lähdetiedot, ja että esiin tuodaan useampia näkökulmia. Toimituksen kommenteissa pohditaan asioiden historiaa ja syy-yhteyksiä sekä spekuloidaan eri teorioiden todennäköisyyksiä eikä runoilla kuvittelemiasi oodeja Putinille.
Vastavalkean toimitus kannustaa kaikkia ihmisiä etsimään tietonsa mahdollisimman monesta lähteestä ja käyttämään tietojen ja niiden alkuperän analysoinnissa omaa ajattelua ja sitä kuuluisaa tervettä järkeä näiden nykyisin joka kulmalla tyrkyllä olevien – järjestään yhteydet talousoikeistoon ja NATOturpoihin omaavien ”sotatohtorien”, staratoimittajien ja trollinmetsästäjien – liberaaliudeksi puettujen, huutelutasoisten, helppoheikkineuvojen sijaan.
Hyvin sanoit!
Niille, joille sananvapaus on demokraattisen oikeusvaltion peruspilari:
Yle TV1 maanantaina 27.3. kello 21:30
Dokumenttiprojekti: Totuus pelissä
(All Governments Lie, Kanada 2016) ”Tässä maailmassa vain riippumattomat toimijat voivat yhä heiluttaa sananvapauden lippua.”
Kannattaa katsoa !
Joo, kunhan joku laittaa sen Youtubeen tai vastaavaan. YLEn Areena ei voi näyttää sitä ulkomaille.
Henry
Henkisesti itsenäistymätön Suomi hedelmöitti ryssän kumartelun vuosikymmeninä sukupolvia jotka kasvoivat amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien ohjelmoimina täysin eri suuntaan kuin isänsä.
Niinpä nämä (edelleen henkisesti itsenäistymättömät) nykyisin merkittävissä tehtävissä olevat usa-wannabeet oli helppo käännyttää usa:n liittolaisiksi.
Juridisesti asia on yksinkertainen. Kysymys on maanpetoksesta.
Henkisesti ei. Kakarat jotka eivät opi sukupolvi toisensa jälkeen, ovat jollain lailla viallista rotua.
Sampo Ahton hyllyttäminen Kylkiraudasta on huomioitu laajemminkin:
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234268-eversti-ahdon-inhorealismi-liikaa-kadettiupseereille
Asiallinen blogi, kannattaa lukea. Kiitokset Sampo Ahtolle asiallisista kirjoituksista.
Yhdysvallat panostaa moninkertaisen määrän suhteessa minkään muun yksittäisen maan turvallisuuden tuottamisen,voisikko kenties todeta että yli omien voimavarojensa,siksi nyt Trump on pyytämässä turvallisuus asiakkaidensa osallistumista turvallisuuden tuottamis kustannuksiin.
Toisaalta varsinkin Saksa ärsyttää yhdysvaltoja häikäilemättömällä talouskilpailu ja rahapolitikalaan, onhan juuri Saksa,kuin käenpoika Yhysvltain povella,mikä aliarvostetun euron voimin valtaa Yhdysvaltain ,varsinkin automarkkinoita.
Kulturillisesti olemme jo menettäneet pelin,markkinamekanismien mukaan toimiva kultuuriteollisuus levitää parhailaan maahamme kultturillista aglosaksista miehitystä, me alkukantaiset hämäläiset,savolaiset ja karjalaiset tulemme kokemaan intiaanien kohtalon,ellemme mukaudu valtavirran aglosaksistetuun valtavirtaan,kultuurisota on hävitty.
Henry Björklidille: All Governments Lie katsottavissa = > https://www.youtube.com/watch?v=FMcIqZRZ31E
Samalla voi päivittää saksan kielen taitojaan. Sillehän lienee tulevaisuudessa entistä enemmän käyttöä (ainakin mikäli on uskomista entistä pääministeriä, sitä josta Kokoomuskin oli kovasti innoissaan).
Vastavalkea ilmoittaa tehtäväkseen ehkäistä sodalla ajettuja hegemoniapyrkimyksiä, mutta ei juurikaan kritisoi Venäjää, joka nimenomaan toimii niin. 🙂
Hienoa,että myös Torsti on viitsinyt kurkistaa myös tänne, merkittävissä asemissa olevalle kansalaiselle on hyödyksi tuuletaa myös ajatuksellista umpiotaan.
Maamme puolustuslaitoksen historiassa on oikeastaan pääsääntöisesti ollut sisällä useamman eri suuntauksen fraktioita.
Itseasiassa itsenäisyytemme alkuaikoina kamppailivat ns ryssänkenraalit ja jääkäritaustaiset,varsin rajusti puolustuspolitikan suunasta,päätyen ryssänkenraalien syrjäyttämiseen,tietysti poikkeuksena myöhemmin marsalkaksi kohonnut ikoninen hahmo.
Myös kylmänsodn oloissa puolustusvoimissamme veti useampaan suuntaan,kaikenhuippuna puolustusvoimain komentajan Keinosen savustamiseen virasta.
Nyt savustuksen kohteeksi joutunut Kenraali Ahto, oli aikaisimpina vuosikymmeninä myös eräänlainen toisiajattelija kenraalikunnassa.
Lopuksi Sireenille tiedoksi, viime joulun seutuihin olin lounaalla eräällä pirkanmalaisessa liikenneravintolassa, missä puolustusvoimain asuihin pukeutuneita upseereita oli myös ohikulkumatkalla aterioimassa,viereisestä pöydästä kuulin heidän kovempiäänisen keskustelunsa,koskien typeryyttä jolla nykyinen meno johtaa maamme jälleen iskemään päänsä karjalan mäntyyn.
Vastavalkeaa on mccarthytetty ja attetettu niin rankasti läpi olemassaolonsa, ettei yksi muka-nokkela kommentti ja alentuva hymiöinen juuri nahoissa tunnu 😉.
Niille, jotka Vastavalkean artikkeleita todella vaivautuvat lukemaan hymähtelyn ja ”feikki”-huutelun sijaan, on itsestään selvää, että Vastavalkea on sodan lietsomista vastaan, oli lietsojana mikä taho tahansa. Nykyinen kv-poliittinen tilanne nyt vain on kiristynyt nimenomaan NATOn (eli USA:n) toiminnan seurauksena. Vastoin aikoinaan tehtyjä sopimuksia tämä atlantin hyökkäysliitto kiristää ja kiristää tukikohtapantaansa Venäjän federaation ja Kiinan kansantasavallan alueiden ympärillä ja tuo jatkuvasti näiden suurvaltojen rajoille joukkojaan.
Viimeisen vuosikymmenen aikana USA on pommittanut liki koko Lähi-idän raunioiksi, kaatanut yhteiskuntia kaaokseen ja kehtaa vielä esittää Venäjän ”maailmanrauhan uhkaajana”. Ja hyväuskoiset hölmöt liputtavat tähtiliput silmissään täällä reaalipolitiikan pohjolassa sitä ainoaa suurvaltaa, joka toimii jatkuvasti aggressiivisesti (sekä käyttäen että kaupaten sotateollisuutensa tuotteita) ympäri maailmaa.
Annettakoon Torstille anteeksi hänen näkemättömyytensä, eihän nenä jenkkiahterissa voi nähdä muuta kuin korkeintaan karvaiset pakarat. Sampo Ahto on suoraselkäinen suomalainen sotilas, joka korkeasta iästään huolimatta elää vahvasti reaalimaailmassa. Sitä samaa ei voi sanoa Torsti Sirenistä, valitettavasti.
Luettelo sodista toisesta maailmansodasta lukien (Wikipedian mukaan https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_sodista#2000-luku)
”Onko (…) ollut sopivasti sotaisaa?” (Hector)
¤
1939–1945 Toinen maailmansota
1940-luku
1941 Ecuadorin–Perun sota
1944–1949 Kreikan sisällissota
1945–1949 Indonesian itsenäisyyssota
1946-1949 Kurdistanin itsenäisyysota
1945-1991 Kylmä sota
1946–1954 Indokiinan sota
1947 Ensimmäinen Intian–Pakistanin sota
1947 Paraguayn sisällissota
1948–1949 Israelin itsenäisyyssota
1948– Kolumbian sisällissota
1948–1960 Malaijan kriisi
1950-luku
1950 Kiinan–Tiibetin sota
1950–1953 Korean sota
1952–1960 Mau-mau-kapina
1954–1962 Algerian sota
1954–1996 Guatemalan sisällissota
1955–1972, 1983–2005 Sudanin sisällissota
1956 Suezin kriisi
1957–1958 Ifnin sota, Ranska ja Espanja vastaan Marokko
1958 Toinen Taiwaninsalmen kriisi Kiinan kansantasavallan ja Kiinan tasavallan välillä.
1959–1961 Ruandan sisällissota (1959–1961)
1960-luku
1960–1965 Kongon kriisi
1961–1974 Angolan itsenäisyyssota
1961-1991 Eritrean itsenäisyyssota
1962 Kiinan–Intian sota
1962–1970 Pohjois-Jemenin sisällissota
1963-1974 Guinea-Bissaun itsenäisyyssota
1963–1966 Indonesian–Malesian konfrontaatio
1964–1973 Vietnamin sota
1964–1974 Mosambikin itsenäisyyssota
1965 Toinen Intian–Pakistanin sota
1966–1989 Etelä-Afrikan rajasota
1966–1979 Rhodesian sisällissota
1966–1988 Namibian itsenäisyyssota
1967 Kuuden päivän sota
1967–1970 Biafran sota
1967-1970 Suezin kanavasota
1967–1975 Kambodžan sisällissota
1969 Jalkapallosota tai 100-tuntinen sota El Salvadorin ja Hondurasin välillä.
1970-luku
1970-1975 Kambodžan sisällissota
1970-1971 Jordanian sisällissota
1971 Bangladeshin itsenäisyyssota
1973 Jom kippur -sota
1974–1991 Etiopian sisällissota
1975 Länsi-Saharan vapaussota
1975–2002 Angolan sisällissota
1975–1990 Libanonin sisällissota
1976-2005 Acehin itsenäisyyssota
1977–1979 Ogadenin sota
1977–1992 Mosambikin sisällissota
1978–1987 Tšadin–Libyan konflikti
1978–1989 Kambodžan–Vietnamin sota
1979–1989 Afganistanin sota
1979–1992 El Salvadorin sisällissota
1979 Kiinan–Vietnamin sota
1979–1982 Tšadin sisällissota
1980-luku
1980–1988 Irakin–Iranin sota
1982 Falklandin sota
1982 Libanonin sota 1982
1983 Grenadan miehitys
1983–2009 Sri Lankan sisällissota
1984– Turkin ja PKK:n konflikti
1988– Somalian sisällissota
1988 Kurdistanin itsenäisyyssota
1988–1996 Vuoristo-Karabahin sota
1989–1992 Afganistanin sisällissota (1989-1992)
1989–1996 Liberian ensimmäinen sisällissota
1990-luku
1990–1994 Ruandan sisällissota (1990–1994)
1990–1995 Ensimmäinen tuaregikapina
1990 Kuwaitin miehitys
1990-1991 Persianlahden sota
1991–1995 Kroatian sota
1991 Slovenian sota
1991–2002 Sierra Leonen sisällissota
1991–2002 Algerian sisällissota
1991–1993 Georgian sisällissota
1991-1992 Etelä-Ossetian sota (1991–1992)
1991-2000 Djiboutin sisällissota
1992-1993 Abhasian sota (1992–1993)
1992–1995 Bosnian sota
1992–1997 Tadžikistanin sisällissota
1993 Venäjän kriisi
1993–2006 Burundin sisällissota
1994–1998 Tšadin toinen sisällissota
1994–1996 Ensimmäinen Tšetšenian sota
1994 Jemenin sisällissota
1995 Cenepan sota
1996–1997 Kongon toinen sisällissota
1996-2001 Afganistanin sisällissota (1996-2001)
1996–2006 Nepalin sisällissota
1996–1997 Ensimmäinen Kongon sota
1997-1999 Kongon tasavallan sisällissota
1998–1999 Kosovon sota
1998– Kongon kolmas sisällissota
1998-2002 Toinen Kongon sota
1998-1999 Guinea-Bissaun sisällissota
1999- Nigerian šariakonflikti
1999 Kargilin konflikti
1999 Ituri konflikti
1999 Dagestanin sota
1999-2000 Itä-Timorin kriisi 1999
1999–2003 Liberian toinen sisällissota
1999–2009 Toinen Tšetšenian sota
2000-luku
2000-2005 Al-Aqsan intifada
2000–2006 Laosin konflikti
2000 Terrorismin vastainen sota Jemenissä
2001– Afganistanin sota
2001 Makedonian konflikti
2001 Bangaladeshin-Intian rajakonflikti
2002-2007 Norsunluurannikon sisällissota
2003–2011 Irakin sota
2003 Baluchistanin sota
2003 Keski-Afrikan tasavallan sota
2003- Darfurin konflikti
2004–2006 Waziristanin konflikti
2004-2015 Huthikapina
2004 Haitin konflikti
2004- Kivun konflikti
2005–2010 Tšadin kolmas sisällissota
2005 Länsi-Saharan vapaussota
2006 Libanonin sota 2006
2006–2009 Somalian sota
2006– Meksikon huumesota
2007–2009 Toinen tuaregikapina
2008 Venäjän–Georgian sota
2008-2009 Operaatio Valettu lyijy
2009- Pohjois-Kaukasian levottomuudet
2009- Etelä-Jemenin konflikti
2010-luku
2011 Libyan sisällissota
2011-2013 Irakin levottomuudet
2011– Syyrian sisällissota
2011- Siinain levottomuudet
2012-2015 Malin sisällissota 2012
2014- Itä-Ukrainan sota
2014- Libyan toinen sisällissota
2014 Operaatio Suojaava reuna
2015- Jemenin sisällissota
2016 Armenian ja Azerbaidžanin rajakonflikti 2016
¤
”Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan,
samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan.
Miss’ ankarimmin luodit soi,
taajimmin tulta salamoi,
en sinnä käymätt’ olla voi
tiet’ isäin astumaan.”
(J. L. Runeberg)
(Ruotsista suomeksi kääntänyt Paavo Cajander)
¤
Albert Einstein:
”As long as there are sovereign nations possessing great power, war is inevitable.”
¤
U.S. President Franklin D. Roosevelt:
”The world has never seen greater devotion, determination, and self-sacrifice than have been displayed by the Russian people…under the leadership of Marshal Joseph Stalin. With a nation that in saving itself is thereby helping to save all the world from the Nazi menace, this country of ours should always be glad to be a good neighbor and a sincere friend to the world of the future.” – during a Fireside Chat – July 28, 1943
¤
Never think that war, no matter how necessary, nor how justified, is not a crime. (Ernest Hemingway)
¤
”En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota soditaan, mutta neljäs maailmansota tullaan sotimaan kepeillä ja kivillä.”
(Albert Einstein)
¤
”Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie.”
(Mahatma Gandhi)
¤
John F. Kennedy 10.6.1963: ”Millaista rauhaa tarkoitan? (…) En Pax Americanaa, jonka pakottavat maailmalle amerikkalaiset sota-aseet. En hautuumaan rauhaa tai orjan turvallisuutta. Minä puhun aidosta rauhasta, sellaisesta rauhasta, joka tekee elämän maan päällä elämisen arvoiseksi, (…) – ei pelkästään rauhasta amerikkalaisille vaan rauhasta kaikille miehille ja naisille – ei pelkästään rauhasta meidän ajaksemme vaan rauhasta kaikiksi ajoiksi.” (T. Kuosma: John F. Kennedy : unelma uudesta Camelotista. Nordbooks 2014)
(John F. Kennedy murhattiin 22.11.1963.)
’Terrorismin vastainen sota’ on zio-masonic (nwo)-mafian luomaa sotaa jonka perimmäinen motiivi on maailmanherruuden saavuttamien. Se on hajottamista ja sellaisen orjan rauhan luontia, jossa rauhaa ylläpitää pieni eliitti alistamalla orjamaisesti muut.
Länsimainen kulttuurin ihminen elää yhä enemmän mieluummin kuluttajahedonistin elämää, kuin perustaisi perheen ja säilyttäisi länsimaisen yhteiskunnan, sivistyksen, perinteet ja kulttuurin.
Hän jopa tietoisesti kieltää, että meillä olisi mitään ongelmaa ja vieläpä tuomitsee heidät, jotka yrittävät kertoa, että kyllä meillä on ongelma.
Nyt toimimme jo, kuin terrorismi olisi ’vain arkea’. Tätä oppia syötetään meihin ylhäältä käsin. On vain taisteltava terrorismia vastaan, hokee omakin eliittimme täysin NWO-pakkopullan nielleenä. Itse sodan syihin ei tule puuttua koska niin sota ja koko nwo-hanke voisi mennä myttyyn.
Viime vuonna Lontoon pormestari Sadiz Khan väitti, että terrorismi nyt vaan on osa suuressa kaupungissa elämistä.
Kauhean Nizzan hyökkäyksen suhteen Ranskan pääministeri lausui, että meidän pitää nyt vaan elää terrorismin kanssa.
Suomalaiset (eivät persu-soinilaiset isänmaanpetturit) ovat saaneet tarpeekseen EU:sta
IPU:n keskeisiä tavoitteita ovat maamme itsenäisyyden, oman rahan ja puolueettomuuspolitiikan palauttaminen. Valtiollista itsenäisyyttä tarvitaan kaikkia koskevan hyvinvoinnin ja aidon demokratian perustaksi.
Tuoreessa laajassa kyselyssä 40 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että EU:sta on erottava.
HUOMATKAA että tämä tapahtuu samalla kun Suomen parlamentissa ei ole yhtään puoluetta, jolla olisi tavoitteena ero eurosta tai EU:sta! Euroeroa kannattaa mitä ilmeisimmin enemmistö kansalaisista. Uutisointi euro-politiikan puolesta on hyvin yksipuolista. —- http://ipu.fi
Mind Death: Western Civilization … (Video, 17 mins)
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=149424
This is Culture death. As LD says, it’s “Mind Death”. Can’t go much lower.
https://www.darkmoon.me/2017/mind-death-western-civilization-on-the-skids-video-17-mins/
En epäile etteikö Ukrainassa monikin haluaisi olla osa Venäjää mutta se ei ole argumentti hyväksyä rajojen siirtelyä aseellisesti vaikka Karjalassakin moni haluaisi liittyä Suomeen.
Periaate on tärkeä Euroopassa jossa 1918-1991 on piirretty rajoja aika lailla rajustikin uusiksi.