Ahlmanin maitotilalla, Tampereen lähiöiden ympäröimänä, esiteltiin 28. maaliskuuta suomalainen innovaatio, joka näyttää takamusta markkinatalouden riistolaeille ja haluaa luoda meille kaikille välttämättömälle asialle – ravinnolle – voittoa repimättömät, reilut, paikalliset markkinat.

Tiistain tiedotustilaisuus

Paikalle oli saapunut parisen kymmentä kuulijaa, kun maalaisjärjellisfuturistinen osuuskunta Uusruukki selitti kaavailemansa ruokayhteisökonseptin ideaa. Myös kollega Maaseudun tulevaisuudesta oli ilmaantunut paikalle esittämään tarkentavia kysymyksiä. Kiinnostus vaihtoehtoiseen kotimaisen maatalouden tuotteiden markkinointiin on aina positiivinen ilmiö, jos minulta kysytään.

Tiedotustilaisuutta isännöi Parasta pöytään Pirkanmaalta -hanke, jonka ”ydinajatuksena on saada lähiruoka kiinteäksi osaksi kuluttajan päivittäistä elämää”. Uudenlaisesta ruokakaupasta paikalle kuulemaan saapuneet kahvitettiin ja hemmoteltiin Ahlmanin oman tuotannon fetajuustopiirakalla ja rahkapiirakalla. Herkullista oli, kiitos Parasta pöytään Pirkanmaa.

Uuskaupan toiminnan olisi tarkoitus alkaa vuoden 2017 syksyllä. Tänä kesänä yhteisökauppahankkeen takana oleva osuuskunta Uusruukki työskentelee kaupan jäsenhankinnan parissa. Toiminnan aloittamiseen arvioidaan tarvittavan viitisenkymmentä taloutta. Uuskaupan asiakasjäsenyys ei edellytä osuuskunnan jäsenyyttä.

Kun me pienet ihmiset – joiden kaikkien kuitenkin tarvitsee syödä – kerromme toisillemme toistemme hyvistä ideoista ja uskallamme kokeilla ja tukea näitä vaihtoehtoja vallitsevalle oravanpyöräyhteiskunnalle, niillä on mahdollisuus toteutua.

Kun ainakin yhdellä Uuskaupan tuottajatahoista, Kurjen tilalla Vesilahdessa, on kesällä mahdollisuus kertoa projektistaan potentiaalisesti kiinnostuneille vihreän ja eloisan maatilayhteisönsä pihamyymälän tunnelmassa, voisi kuvitella, että Uuskaupan mahdollisuudet kerätä tarpeeksi jäseniä toiminnan starttaamiseen ovat hyvät. Tätä me pirkanmaalaiset voimme edistää levittämällä sanaa suusta suuhun ja feedistä feediin.

Tiedotustilaisuuden järjestäjä ja Uuskauppa-hankkeen takana oleva taho, osuuskunta Uusruukki, edusti perustajajäsenten voimin. Uusruukki kertoo luovansa ”yhteistyötaloutta – osittain taloudellisin tavoittein, osittain yleishyödyllisin ja palvelevin yksiköin”. Osuuskunnan Uuskauppa-hankkeesta, uudenlaisesta ja fiksummasta tavasta järjestää paikalliset ruokamarkkinat, kertoi yksi Uusruukin perustajajäsenistä, Sari Kuusisto. Myös Uusruukin perustajajäsenet Timo Kalliokoski (pj) ja Ira Hellstén olivat paikalla.

Miten Uuskauppa toimisi?

Periaatteessa Uuskauppaa voisi verrata kylän ruokatoriin: kyläläiset – Uuskaupassa jäsenet – sitoutuvat yhteisen ruokatorin siisteyttä ja kulkuväyliä, logistiikkaa ja ylipäänsä torin rakenteita ylläpitävien työntekijöiden palkkojen ja muiden toiminnalle välttämättömien resurssien kustannusten kattamiseen. Kyläläiset saavat sitten ostaa torilla tuotteitaan myyviltä tuottajilta ruokansa katteettomaan hintaan. Kaikki saavat omasta työstään reilun korvauksen, kyläläiset luotettavan, reilun ruokakauppiaan – Uuskaupan – ja kauppias uskollisen asiakaskunnan ja vakaan kysynnän.

Uuskaupan kohdalle suunnitelmissa olisi kuukausimaksu, jonka suuruuden mukaan voi ostaa Uuskaupan myymiä tuotteita katteettomaan hintaan. Kylävertauskuvaan palaten naapurikyläläisille ja turisteille – muille kuin jäsenille – olisi sitten korkeammat hinnat, katepohjaiset hinnat, joista saatavalla katteella käsitykseni mukaan osallistuttaisiin Uuskaupan ylläpidon kuluihin. ”Vierasostajien” maksama kate näkyisi siis alennuksena kyläläisen – Uuskaupan kk-maksua maksavan jäsenostajan – maksamissa hinnoissa.

Ainakin tiedotustilaisuudessa virinneen keskustelun perusteella todennäköisesti toimivin tapa jäsenten maksujärjestelmäksi olisi jonkinlainen saldotili, joka tasaisi kuukausittaisten ostomäärien vaihteluita. Ilman tasausta kuukausimaksu menisi hukkaan, jos jäsenostaja vaikkapa matkustaisi ulkomaille useammaksi viikoksi.

Uuskaupan suunnitelmissa korostetaan avoimuutta ja vuorovaikutusta: taloudenpito on läpinäkyvää ja jäsenet voivat vaikuttaa Uuskaupan valikoimaan ja toimintalinjauksiin ylipäätään. Vaikka kyseessä on vahvasti luomu- ja etenkin lähiruokaan painottuva ja paikallisten tuottajien kanssa yhteistyössä toteutettava hanke, Uuskaupan suunnitelmissa on tarjota valikoimissaan myös ”etelän hetelmää”, eli kahvin kaltaisia tuotteita, jotka nyt vain eivät kasva kotimaisissa olosuhteissa.

Näiden tuotteiden kohdalla valikoimiin on tarkoitus kerätä vain alkuperämaassaan kestävästi ja tasa-arvoistavasti vaikuttavien toimijoiden tuotteita. Myös solidaarisuus siis korostuu vahvasti Uuskaupan toimintasuunnitelmassa.

Ei huomioitavan arvoinen idea ainoastaan pirkanmaalaisille!

Vaikka Uusruukki ja Uuskauppa ovat pirkanmaalaisia toimijoita, kannattaa myös muualla Suomessa niin tuottajien kuin kuluttajienkin pistää tämä yhteisökauppa merkille. Uuskaupan idea on täydelleen kopioitavissa, ja jos koko Suomen laajuisesti alkaisi ilmestyä ruokamarkkinoille samanlaisia toimijoita, se vahvistaisi jokaisen yksittäisenkin yhteisökaupan asemaa.

Allekirjoittanut toivoo henkilökohtaisesti näkevänsä muutamien vuosien päästä jo kukkeasti toimivan verkoston paikallisia yhteisökauppoja, jotka tarjoavat puhdasta, kotimaista ja paikallista taloutta tukevaa ruokaa. Vähiten minua ei miellytä tässä suunnitelmassa se tapa, jolla yhteisökaupan idea näyttää keskisormea markkinatalouden välttämättömyydeksi kertomalle kate-tuotto-pakko-kasvaa-löpinälle.

Mihinkään sosialismiin ja kaupattomaan yhteiskuntaan ei tarvitse haluta, että näkee tällaisen paikallisen – mutta maanlaajuisesti verkostoituneen ja ylikansallista yhteistyötä pientoimijoiden kanssa tekevän – ruokayhteisön edut. Epävakaina aikoina, kun minkään ylikansallisen järjestelmän toimivuuteen ei voi täysin luottaa, on myös miellyttävä ajatus tietää, ettei (kylä) jää ilman ruokaa. Kun ruoka tulee pääasiallisesti läheltä, ei esimerkiksi logistiikkajärjestelmien romahtaminen juurikaan uhkaisi ruokatoimituksia.

Lisää tietoa

Osuuskunta Uusruukki kotisivut
(Uuskauppa)

Osuuskunta Uusruukki Facebookissa

Parasta pöytään Pirkanmaalta -hankkeen kotisivut
¤

Artikkeli on julkaistu Timo Kalliokosken luvalla ja tarkastamana.

Lampahia Kurjen tilalla
(Kuva: Johanna Lehtonen)

9 KOMMENTTIA

  1. Hyvä idea. Näitä on koitettu saada ennenkin kasaan, ikävä kyllä huonolla menestyksellä. Jos tuotteet ovatkin olleet edullisempia kuin marketin hyllyllä niin viimeistään ne ovat kallistuneet siinä vaiheessa kun ne kerätään ”yhden sateenvarjon alle”. Ikävä kyllä tällä hetkellä suomalaiset ovat itsetehtyjen huonojen valintojen seurauksena taloudellisessa ahdingossa. Ja siinä ahdingossa ratkaisee hinta.

    Suomalaisilla tuottajilla ei ole selviytymisen edellytyksenä mitään muuta vahtoehtoa kuin ryhtyä jalostajiksi. Suomalaiset eivät pysty kilpailemaan halvan ulkomaalaisen raaka-aineen kanssa. Mutta jalostamalla sen tuotteen, siinä se idea piilee. Otetaan nyt vaikka vehnä. Kilohinnaltaan noin 2 senttiä/kg. Jauhatuskulut 0.2 senttiä/kilo. Siitä leivottu leipä 9 senttiä/kg (energia plus raaka-aineet). Mikä on kilohinta kaupassa? Entäs juusto? Tuottaja saa ”sakkoa” jos maito on liian rasvaista meijerille. No, separaattorilla liika merka pois ja juustoa tekemään. Ja kilohinta on aivan jotain muuta kuin maidon litrahinta. Tai edes kirnuttuna voiksi.

    Tuottajat syyttävät tukkureita ja vähtäiskauppiaita kermankuorinnasta. Tukkurit syyttävät ahneita tuottajia ja vähittäskauppiaat kertovat olevansa ketjujen orjia. Nyt on oiva mahdollisuus katkaista tuo oravanpyörä. Jos jaloste tuottajalta on edullisempi kuin kaupan hyllyssä, ei kukaan enää osta kaupasta ja kuristava ketju katkeaa. Maatalous tulee kannattavammaksi jälleen ja eläimille on vara syttää sitä mitä ne evoluution aikana ovat kehittyneet syömäänkin.

    Lopuksi eräs esimerkki muuan perunanviljelijän kanssa käydystä keskustelusta:

    Maanviljelijä myy perunaa ihmisille hintaan 1,5e/kg…
    – Miksi perunasi hinta on noin korkea?
    – Se on niin hyvän makuista että on vara pyytää.
    – Paljonkos sitä myyt vuodessa kuluttajille?
    – Parisataa kiloa. Tarvis keksiä jotain että lakkais köyhtymästä ja sais palkkaa työstään.
    – Paljonkos sinä myyt perunaa tukkuun?
    – Noin 180tn
    – Paljonkos siitä saat kilolta?
    – Noin 8 senttiä kilolta
    – Oletkos laskenut että jos myyt kaksi tonnia torilla halvempaan hintaan kuin marketissa, eli esim. 70 senttiä/kg, ja loput 178 tonnia tukkuun, niin olet lisännyt katettasi 10%?
    – Mutta kun siinä on niin paljon työtä. Ja tukku ostaa suuria määriä…
    – Kauankos sinä myisit esim. 10 tonnia perunaa torilla?
    – Ehkä kuukauden
    – No, eikös kuukauden tienestiksi 7000e olisi aika hyvä?
    – Mutta kun tukku ostaa isoja eriä.

    Eipä tähän ajatusmaailmaan ole juuri lisättävää. Toivottavasti uudella yrittäjällä on kaupallisempi lähestyminen asiaan.

  2. > Jäsentensä ylläpitämä ruokakauppa hylkää
    > toiminnassaan markkinatalouden pyhimmän lain –
    > voitontavoittelun.

    Kollektiivinen luovuus! – Ei sellaista ole.

    Jos uuskaupalla on jotain sellaista tarjottavaa (bisnesideaa), jota ei vielä kukaan muu ole keksinyt, ei riskin ottamiselta voi välttyä. Mikään kollektiivi ei ole valmis laittamaan rahojaan tuntemattoman pantiksi.

    Onko nyt nousemassa Sointula-ilmiön uusi aalto?
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Sointula
    Vai onko kyse vain epäsuorasta (ehkä sana on: epäsymmetrinen) markkinoinnista?

    • Kyse on eräänlaisesta ’epäsymmetrisestä kaupasta’ kun rikotaan vanhoja kaavoja.
      Kreikan romahdettua vilkastui suoramyynti ja jopa suurilla ketjujen oli vaikea/mahdotonta vastata haasteeseen.
      Oleellinen kysymys:
      Miksi odottaa seuraavaa globaalia romahdusta, kun hommaa pitäisi kehittää silloin ’kun vielä on aikaa’?

  3. Miten olisi, jos tämä kauppa saisi esim. Bulgariasta (vain) sellaisia tuotteita, jota ei Suomessa viljellä? Tai oliiviöljyä Kreikasta?
    Täysin puhdasta ja täkäläisten Seed Savers-järjestöjen valvomaa tuotantoa. Suoraan viljelijältä.

    Voin vakuuttaa, että hankkeen vetäjät ovat yhtä umpivihreitä kuten minäkin, eli emme hyväksy ”luomu”-määritelmää, joka on siis mielestämme liian löysä.

    Henry.Finland@gmail.com
    Henry Björklid

    • > Miten olisi, jos tämä kauppa saisi esim.
      > Bulgariasta (vain) sellaisia tuotteita, jota ei
      > Suomessa viljellä? Tai oliiviöljyä Kreikasta?

      Itse uskon, että tämän kaltaisen vaihtoehtokaupan menestys on sellaisissa asiakkaissa, jotka haluavat varautua tilanteeseen, jossa valtio romahtaa. Jossa kaupasta jaetaan ruokaa vain elintarvikekorteilla ja autolla ajavat vain valtion virassa olevat. Jne…

      Tarjoamalla oikeanlaisia palveluja on hyvinkin mahdollista löytää oma asiakaskunta. Ostetun ruuan varastointi yksityisiin säilöihin jne…

      • Ongelmana on se, että ihmiset uskovat, että juuri heidän elämänsä on kuin kuukausilippu: samat, annetut ehdot säilyvät kuukauden loppuun.
        Uusia romahduksia tulee ja kun todellinen globaali finanssikriisi iskee, on säilykepurkki kovinta valuuttaa.
        Valmistautuminen kriisiin kannattaa aloittaa heti. ”Sit joskus” on jo liian myöhäistä.

  4. The Military Pumps Out Staggering Quantities of Toxic Waste, Water and Air Pollution and Radiation

    Environmentalists are ignoring the elephant in the room … the world’s largest polluter.
    We use a highly-polluting form of nuclear power so the U.S. military can make bombs.  U.S. military considerations also drive nuclear policy in Japan (that didn’t turn out very well) and other countries.
    http://www.washingtonsblog.com/2017/05/environmentalists-ignoring-elephant-room-u-s-military-worlds-largest-polluter.html#more-67598

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here