Kun opiskelin yliopistossa 1990-luvun loppupuolella, jouduin puoliväkisin törmäämään Auguste Comten ajatuksiin. Comtea on tituleerattu sekä sosiologian että positivismin isäksi sekä ensimmäiseksi nykyaikaiseksi tieteenfilosofiksi. Käsite ’positivismi’ sai alkunsa Comten käsityksestä, että inhimillisen ajattelun historiassa on kolme vaihetta: teologinen, metafyysinen ja positiivinen.
Itseäni tämä ei miellyttänyt. Mitä positiivista oli naiivien sosiologien kuvitelmassa, että ihmistä tai yhteiskuntaa voi tutkia elottoman luonnon tavoin neutraalina objektina, ilman tutkijan kritiikkiä ja itsekritiikkiä? Niinpä muotoilin – ja sanoin joskus ääneenkin – että inhimillisen ajattelun kolmas vaihe onkin ”positiivisen” sijaan positivistinen eli objektiivisuuteen ja neutraaliuteen pyrkivä, mutta siinä epäonnistuva, tai vaihtoehtoisesti objektiivisuuden ja neutraaliuden illuusiota hyödyntävä. Tätä vaihetta seuraisi neljäs, kriittinen vaihe, jonka katsoin osittain jo alkaneen 1960-luvulla mutta joutuvan yhä kilpailemaan positivistisen ajattelun kanssa. Kritiikki johtaisi yhteiskunnan sortavien ja riistävien rakenteiden hävittämiseen, minkä jälkeen pääsisi lopulta muotoutumaan harmoninen ajattelu, jonka vallitessa ihmiset olisivat tasapainossa toistensa ja luonnon kanssa.
Näistä omista ajatuksistani on kulunut kaksi vuosikymmentä, mutta koskaan ennen asia ei ole näyttänyt näin selvältä. Ihmisten tietoisuus on lisääntymässä ja he ovat kasvamassa kriittisiksi. Tämä käsitys osuu jännittävällä tavalla yksiin useiden 2000-luvun menestysromaanien, etunenässä Da Vinci -koodin, esittelemien mystis-esoteeristen historianäkemysten kanssa. En malta olla ajattelematta, että ”aikakausi on vaihtumassa – ihmiset oppivat ajattelemaan itse” oli yksi tämän kirjan (tai näiden kirjojen) oleellisimpia, kiihottavimpia, puoleensavetävimpiä johtoajatuksia. 2010-luvulla vahvistusta kriittiselle käänteelle ovat tarjonneet fiktion ja sen faktuaalisen suosion sijaan poliittiset realiteetit. Heräämistä tapahtuu nyt kaikkialla. Aluksi se kirpaisee, eikä osu ensiyrittämällä ihan maaliinsa, mutta lopulta se palkitsee.
Marraskuussa 2016 ennenkin siteeraamani Kansan Uutisten bloggari-toimittaja Pontus Purokuru julkaisi uhkakuvilla, realismiksi kutsutulla pessimismillä ja muulla synccyydellä mässäilevän artikkelin Tänään on paremmin kuin huomenna, joka sai vieläpä välitöntä suitsutusta monilta niin sanotuilta vasemmistolaisilta. Kirjoituksen sisällön voi tiivistää näin: ”Kauhea Trump, kauhea Brexit, kauhea hyväksyntä, kauhea kehitys kaikkialla. Kohta rasisti-seksisti-natsit on oikeasti vallassa kaikkialla, 1930-luku, herätkää.” Kautta koko sosiaalisen median näkyvin osa nykysuomalaisesta vasemmistosta levitti Donald Trumpin presidentinvaalivoiton jälkeen vihaa, kyynisyyttä ja maailman kahtiajakoa – siis paperilla sitä samaa, mitä itsensä Trumpin ja hänen kaltaistensa on pelätty tekevän vallassa. Sillä, että vastaehdokas Hillary Clinton on valehteleva oikeistolainen militaristi (jonka pateettinen Venäjä-vastaisuus olisi hyvinkin voinut aiheuttaa suursodan Euroopassa, kenties myös Suomessa) ei tuntunut olevan mitään väliä.
Uusvasemmiston nousu
Miksi vasemmisto käyttäytyy näin? Kirjoitin edellisen hallituksen aikana, vuonna 2013, blogitekstin otsikolla Kenen joukoissa luulet seisovasi, mitä oli edeltänyt luento samasta aiheesta Vihreän Puolueen ”ravintelivalistusiltamissa”. Luennon ja bloggauksen keskeinen ajatus oli, ettei suomalaisen nykyvasemmiston valtavirta ole vasemmistolaista siinä mielessä kuin ennen 1960-lukua, ja Suomen kaltaisessa maassa jopa ennen 1990-lukua, ymmärrettiin. Sen sijaan kyse on uusvasemmistosta, joka hahmottaa esimerkiksi ihmisoikeus- ja ympäristöliikkeen sinänsä osaksi vasemmistoa – toisin kuin vanha vasemmisto, joka pohjautui työväenluokkaan ja sosialismiin. Klassinen vasemmistolaisuus on luokkakantaista, uusvasemmistolaisuus enemmänkin moraalista.
1960-luvun loppuvuosina tapahtui uusvasemmiston nousu myös Suomessa, mutta 1970-luvulla suuri osa uusvasemmistosta hylkäsi moraalisen lähtökohdan ja kääntyi marxilaiseen luokkakantaisuuteen, joka samasti ihmisoikeus- ja ympäristöliikkeen mieluummin ihan klassiseen liberalismiin. Suhtautuminen Trumpiin ja Clintoniin paljastaa, että nykypäivän valtavirtavasemmisto on lähinnä keskiluokkaisia liberaaleja, joita vain poliittisen ilmaston muutos (oikeistolaistuminen!) oikeuttaa ylipäänsä kutsumaan vasemmistoksi. Ihmisoikeus- ja ympäristökysymys ovat niin tärkeitä, että Clintonin valheet, militarismin ja oikeistolaisuuden voi sivuuttaa, syyllistää Trumpin kannattajia ja viitata täysin kintaalla sille, mitä USA:n työväenluokka on yrittänyt sanoa.
Itse uskallan väittää, että yhdysvaltalainen presidentinvaalikäyttäytyminen, Brexit ja jopa vuoden 2011 perussuomalainen ”jytky” olivat tyypillisiä osoituksia tietoisuuden heräämisestä. Ihmiset ovat nyt kriittisiä ja osaavat kyseenalaistaa. USA:n työväenluokka ei halunnut äänestää Hillary Clintonia, koska tämä edustaa poliittis-kulttuurista eliittiä, joka haluttiin yksinkertaisesti pois vallasta ja äkkiä. Samaten Brexit oli suunnattu euroeliittiä ja sen hännystelijöitä vastaan – ja Suomen ”jytky” vanhaa puolue-eliittiä ja sen edustamaa korruptoitunutta valekonsensusta vastaan.
Äänestäjien harhauttaminen ja tyhmentäminen
Miksi protestiäänet sitten päätyivät näin kehnoihin kohteisiin? Nyt astuu peliin populistinen, konservatiivinen ja oikeistolainen huijaus, jonka keskeinen tehtävä on masinoida protestiäänet poispäin sieltä minne ne kuuluvat – vasemmalta. Kaikkein selkeimmin tämä on havaittavissa Yhdysvalloissa: nyt myönnetään yleisesti, että mikäli Bernie Sanders olisi päässyt demokraattipuolueen ehdokkaaksi, hän olisi voittanut Trumpin. Lukuisat potentiaaliset Sandersin äänestäjät kääntyivät Trumpin taakse tai jättivät äänestämättä.
Sanders kelpaa myös suomalaiselle vasemmistolle, joka takuulla luotsaisi kurssiaan poispäin liberaalikuplasta kohti ihan klassista vasemmistokäsitystä, kun sille olisi tilausta. Ja sillehän on. Perussuomalaisiin kohdistunut protesti ei kuitenkaan saanut valtavirtaliberaaleja ymmärtämään protestin taustatekijöitä ja tarjoamaan parempaa vaihtoehtoa, vaan ainoastaan haukkumaan ja noitumaan. Vielä tänäkin päivänä, kun perseet ovat hallituksessa, se vaihtoehto puuttuu – ja hallituksen ääliöpolitiikasta tykätään syytellä vain perseitä, eikä koko oikeistoa. Vasemmiston ideologisen vastapuolen ei kuulu olla konservatismi, joka on liberaalien vastapuoli; ihminen, joka näkee konservatiivit ensisijaiseksi vastapuolekseen, on ensisijaisesti liberaali eikä vasemmistolainen.
Konservatiivisen ja populistisen oikeiston äänestäminen muka protestina ei tietenkään edusta kovin kehittynyttä tietoisuutta. Tahtoisin vielä muistuttaa itsetarkoituksellisesta tyhmentämisestä, mitä poliittis-kulttuurinen eliitti on käsikassaransa valtamedian avulla jo pitkän aikaa kohdistanut ihmisiin. On täysin selvää, että erityisenä tyhmentämisen kohteena on työväenluokka. Ihminen, joka ei ole käynyt kouluja eikä työkiireistään johtuen ehdi tai kasaantuneista ongelmistaan johtuen jaksa ottaa selvää – jos edes tietää, kuinka otetaan selvää – on erityisen otollisessa asemassa vastaanottamaan pintatasoisia puolitotuuksia tai suorastaan valheita.
Lisäksi konservatiivis-populistinen oikeisto näyttää eri jengiltä kuin uusliberaali oikeisto (ja edellisen äänestäminen näin ollen vastalauseelta jälkimmäiselle). Sitä se onkin; taloudellinen eliitti eroaa taustoiltaan poliittis-kulttuurisesta eliitistä. (Hyvän esimerkin tarjoaa Turkin tilanne: konservatismi on saanut lisää valtaa globaalin kapitalismin myötä, koska uusilla rahavallanpitäjillä ei vanhoista poiketen ole ”sivistysporvari”-taustaa vaan vanhoillinen, usein maalainen tausta.) Eliitti on kuitenkin aina eliittiä, ja protesti latistuu tueksi oikeistopopulistiselle huijaukselle. Ja siitä huolimatta: on yritetty muuttaa asioita. Sanders-ilmiö on paljonpuhuva, ja myös Brexitissä voi olla positiivisia piirteitä.
Muutos on alkanut
Tämä on liberaalikuplaan juuttuneelle valtavirtavasemmistolle kaikkein vaikeinta ja kauheinta ymmärtää: he itse edustavat aivan samaa ilmiötä kuin Trumpin, Brexitin ja perussuomalaisen ”jytkyn” äänestäjät – tietoisuuden lisääntymistä. Ihmisoikeusasiat ja varsinkaan ympäristöasiat eivät näet ole yhtään vähäpätöisiä juttuja. On suorastaan häkellyttävää, millä vauhdilla tuhannet ihmiset ovat heräämässä vähemmistöjen oikeuksiin, ihmisyksilön oikeuteen olla sellainen kuin on, eläinoikeuskysymyksiin ja ilmastotietoisuuteen.
Rasismista, homofobiasta ja seksismistä on puhuttu jo kauan, mutta transfobia ja ableismi ilmaantuivat sosiaalisen median päivittäiseen keskusteluun viime vuoden aikana. Vielä pari vuotta sitten ”laihduta, ylipainoinen” oli naiselle täysin asiallisena pidetty kommentti – tänä päivänä feministinen body positive -ajattelu vaatii kaikenmuotoisille naisille hyväksyntää, mukaan lukien oikeus tulla nähdyksi viehättävänä. Vielä toissavuonna veganismi oli ensisijaisesti hippien ja kettutyttöjen absolutismia – nyt se on valtava ruokatrendi, joka on onnistunut kyseenalaistamaan lihantuotannon hipoen jo vallankumouksellisia mittasuhteita. Kaksi vuotta sitten humpuukiväitteet, että ilmastonmuutos on pysähtynyt tai se ei johdu ihmisestä, menivät laajalti täydestä – nyt sellaisia ei höpise enää se kuuluisa Erkkikään.
Trumpin, Brexitin ja ”jytkyn” äänestäjät edustavat saman asian toista laitaa. He kyseenalaistavat ja ovat kriittisiä, koska yhä laajempi osa ihan tavallista työväenluokkaa ei luota päättäjiin, ei usko mediaan ja tiedostaa asioiden taustalle kätkeytyvän muuta kuin halutaan myöntää. He saattavat äänestää typerästi, heidät saatetaan huijata vastustamaan toisen laidan tiedostavaa väestöä ja päinvastoin. Mutta pyörät ovat lähteneet pyörimään. Vastakkainasettelun sijaan ihmisten on löydettävä toisensa, nähtävä yhtäläisyydet, yhdessä hävitettävä yhteiskunnan sortavat ja riistävät rakenteet ja luotava pohjaa uudelle harmoniselle todellisuudelle.
Jokke Karjalainen on yhteiskuntakriittinen filosofian maisteri.
Kuva (uudelleenrajattu) keisarin uusia vaatteita esittävästä veistoksesta: Michael Clarke via Flickr (CC 2.0)
Kirjoitus oli erinomainen, tuo liberaalikupla ilmiö olisi tutkittava ja sen jälkeen puhkaistava,juuri tuo ideologinen virtaus on tuottanut meille tilanteen, jota voidaan kuvata hyväksikäyttö kultuuriksi,nuo hyväksikäyttäjät kerskailevat viellä onnistumisilaan.
Vatuulliseen kansalaisuuteen ja yhteiskuntaan kuuluu velvollisuuksista kiinipitäminen,valitettavasti juuri tuo piirre kaikissa yhteiskunnnallisissa ilmiöissä ja tapahtumissa.
Olen pessimisti yhteiskunnallisen ilmapiirin nopean positivistisen muutoksen suhteen,oikeistopopulismin menestystarina tulee jatkumaan,omallapainolaan, onhan sen liikevoimana populistinen kultuurillinen virtaus, jota tuotetaan niin nuorisokultuurin kuin myös peliteollisuuden kultuurillisen kasvatuksen muodossa,tuon kulturillisen prosessin on tuotettava itseleen oma katastrofi,hiieman kolmannen valtakunnan tapaan,toivottavasti me kykenemme selviytymään noista historian kuohukohdista.
Kaavamaisuudet – etenkin vastakkainasetteluihin kiinnittyen – ovat varmaan monin paikoin niin suuria, ettei uusia ajatuksia tule ainakaan vasemmistolle helposti mieleen.
Vasemmiston tulisi maailmalla ihan itsekin herätä siihen, mitä Hillaryn ja Bernien ehdokaskampanjassa tapahtui. Eli Hillary voitti ehdokkuutensa vilpillisesti. Käytännössä viimeisen mahdollisuutensa päästä USA:n presidentiksi.
Asiasta on vakuuttavat todisteet. Googlekin löytää.
Oudosti blogisti on jättänyt niihin viittaamatta.
(Toinen outous on hänen luulonsa, että ei muka olisi paljon kommunikaatiota – ja myös vakuuttavaa argumentaatiota – siitä, ettei ilmastonmuutos johdu juuri ollenkaan ihmisestä. – Sitä löytyy esim. Vastavalkean Tilannehuone -FB-ryhmästä monista uskomattoman pitkistä keskusteluista.
Muitakin outouksia bloggauksessa on, mutta en tässä kommentoi niitä.)
Laajemmin ottaen totuudenrakkauden tulisi herätä ja se on oleellisesti jokaisen oman sisäisen työn asia.
Eliittiglobalistit levittävät orwellilaisia – jopa Suomen allekirjoittamien ihmisoikeussopimusten vastaisia – kuvioitaan huolella ja massiivisesti niin, että nykytilanne on itsenäisyyttä vaativa. Toisin kuin vielä 80-luvulla kun aloin politiikkaa seuraamaan. Silloin ei tarvinnut esimerkiksi tarkistella, oliko jokin Suomen laki Suomen allekirjoittamien ihmisoikeussopimusten mukainen vai ei.
Blogistin esiin tuoma harmoninen ajattelu (”jonka vallitessa ihmiset olisivat tasapainossa toistensa ja luonnon kanssa”) on moniulotteinen aihe.
(Yhtä hyvin voitaisiin käyttää esim. ilmaisua ”harmoniakäsitys”, jota käytän tässä sen synonyyminä.)
Mielestäni on järkevää käsittää se laajemmin.
Koska ei elämä niin mene, että ”kaikki menisi hyvin jos kaikki vain keskittyisivät järkeen”.
Kuinka paljon järkeen onkaan vedottu politiikassa vuosisatoja ja silti globaali eriarvoisuus vain kasvaa, sodat jatkuvat jne.!
Politiikan ja tiukan loogisuuden ulkopuolelta tulee enemmän tai vähemmän tiedostettuja vaikutuksia siihen, miten ihminen poliittisesti käyttäytyy.
Eräs oleellinen puoli asiasta on se, että vaikka yksilö ei koskaan ajattelisi harmoniakäsitystään eikä käyttäisi mitään sellaista sanaa, niin on muodostettavissa hänen kannattamansa harmoniakäsitys, Ja on mahdollista kehittää tapa verrata sitä oikeudenmukaisesti muiden harmoniakäsityksiin.
Harmoniakäsitys jää helposti vajavaiseksi ja vinoutuneeksi, jos yksilöllä on liian katkoton yksipuolisesti epäharmoniaan keskittymistä.
Kuten politiikan vastakkainasetteluihin, valtataisteluihin, lyhyen tähtäimen voitontavoitteluihin ja tunteellisesti hallitseviin pieniin yksityiskohtiin sukeltamista.
Yksilön harmonisen ajattelun tulisi olla hoitavan energian maailma, itsessään arvokas ja poliittisia kuvioita paljon laajempi.
Kuulostaa oudolta? – Se on merkki siitä, ettei yksilö ole tasapainossa itsensä kanssa.
Laajentaisinkin harmonisen ajattelun käsitteen koskemaan myös suhdetta itseen. Ja ottamaan sen vakavasti tutkittavaksi. (Eikä vain niin että ”kaikki on hyvin koska mulla ei ole mitään erityisempiä identiteettiongelmia.”)
Täytyisi ymmärtää se, että liian katkoton yksipuolisesti epäharmoniaan keskittyminen muuttaa ihmisluonnetta huonompaan suuntaan. – Ja (minkä pitäisi rationalisteja järkyttää) pitkällä tähtäimellä heikentää vaivihkaa oman ajattelun laatua.
Täytyisi keskittyä enemmän miettimään sitä, miten maailmaan oikeasti voi vaikuttaa.
Siinä uusvasemmistolle askelmerkkejä kohti harmonisempaa ajattelua.
Se ei ole niin tärkeää miten ihmiset äänestää. Vaan paljon tärkeämpää on se että ihmiset menvät paikalle katsomaan kun äänet lasketaan. Ja vielä tärkeämpää on se että huomena ihmiset menevät paikalle kun on virallinen ääntenlaskenta. Ja juuri niissä ”hylätyissä” äänissä pitää olla tarkkana. Ja siinä ettei yön aikana tapahdu suuria kappalemäärämuutoksia äänimäärissä esim. niin että yksittäisen numeron eteen tai taakse ilmestyy lisää numeroita.
Suomessa vaalivilppi on sitä luokkaa että eräskin ehdokas kotikunnassani sai EU-vaaleissa viiden äänestäjän äänet. Muuta virallisen ääntenlaskun jälkeen hänelle oli listassa vain kolme ääntä. Kenelle ne kaksi ääntä muutettiin?
Eli, kansa sankoin joukoi illalla ääntenlaskentaa tarkastelemaan sekä kirjaama
Uusvasemmiston ongelma on että se ei enää ole vasemmisto vaan tukee, ehkä ymmärtämättömyyttään, finanssi- ja korporaatioeliitin globalisteja eli se kaivaa itse maata omien jalkojensa alta.
Maailma jakautuu kovaa vauhtia ottajiin ja alistettuihin eikä uusvasemmisto kanna huolta asioista joista sen luulisi olevan kiinnostunut. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ja itsenäiset valtiot velkaorjuutetaan ja niiden itsenäinen päätäntävalta omista asioista tuhotaan. Uusvasemmisto ei tätä kehitystä vastusta. Se on alentanut itsensä vihreiden tavoin globalistien pääoman rengiksi.
Miten tällainen pääoma-eliitin orjuuteen valmis joukko voisi mitään muuttaa parempaan suuntaan? Ja voiko tätä ’nöyryyttä’ edes pitää omien aivojen käyttöönottona ja niillä tapahtuvana ajatteluna? Ei minusta. Enemmän kyse on valmiiksi purrun nielemisestä ja potenssin puutteesta.
’…On suorastaan häkellyttävää, millä vauhdilla tuhannet ihmiset ovat heräämässä vähemmistöjen oikeuksiin, ihmisyksilön oikeuteen olla sellainen kuin on, eläinoikeuskysymyksiin ja ilmastotietoisuuteen. ’
Jos tällainen muutos on alkanut niin miksei se näy missään? Kokoomus (oikeistoklaani ’persuineen’) kerää suurimman äänipotin ja uusvasemmisto seuraa sen lippua eli tukee yksityistämistä ja harjoitettua köyhiltä poi kurjistamispolitiikkaa ja kasvavaa velkaorjuutta.
Eläinoikeuskysymykset ja ilmastotietoisuus eivät kai sentään ole niitä kaikkein isompia asioita joihin nyt pitäisi reagoida ja tarttua. Mutta missä ovat tarttujat?
Tuosta edellisestä kommentista, omistaminen ja sen keskittyminen ei oikeastaan ole ogelma,päivastoin silloin nuo taloudelliset resurssit ovat sellaisten hallussa, joilla on kapasitettiä hyödyntää niitä.
Edellytys tuolle kehitykselle on kuitenkin demokrattisen ,kansanvaltaisen päätöksenteon turvaaminen ja jopa laajentaminen.
Uden tegnologian mahdollistamat markkinoiden kautta saatavien palveluiden ylleistyminen mahdollistaa juuri tuon kehityksen,ihminen ei välttämättä ole mikään omistava olento,vaan hyödykkeitä liisaava ja siten omistamisen vankeudesta vapautuva,kuluttajakansalainen.
Aglosaksisen Locelaisen ihmisyyskäsityksen laajalle levinneisyys,on se kehityksen jarru, joka ilmeiemmin täytyy jonkin,vahvemman ,toimivamman idean ensin syrjäytää hegemonisesta asemastaan.
’…omistaminen ja sen keskittyminen ei oikeastaan ole ogelma,päinvastoin…’
Onhan se suuri ellei suurin ongelma ja juuri se estää kaiken muun. Vaikuttaa ettet ole ollenkaan ajan tasalla ja teet meistä vain pelkkiä rahaeliitin palveluksessa olevia kuluttajakansalaisia. Ei kiitos!
Juuri ne rahaeliitin yksilöt ovat kykenevimpiä käsittelemään juuri tuotaa varaallisuutta. Kansanvalta,demokratia on keino massojen pitää nämätahot kurissa, myös heitä koskevan lainsäädännön ohjaavan vaikutuksen avulla.
Hyvinpä tuo on sujunut. Kerran kymmenessä vuodessa koko maailmantalous on vaarassa romahtaa, kun ”huippuyksilöt” ovat asioita hieman järjestelleet. Eiköhän sitä ole tavas tallaajaa huudettu varsin säännöllisesti velkoja takaamaan, kun rahaeliitti on tarpeeksi sekoillut.
Siis että joillakin yksilöillä on rahat ja valta ja sitten massat saavat pitää nämä yksilöt kurissa… ?
Aika elitistinen ’Me ja muut’ -näkemys.
Minusta taas koko kansan yhdessä tulisi omistaa oma maansa ja pankkinsa ja kaikkien jäsentensä voimin yhdessä kantaa siitä vastuuta ja päättää miten toimitaan.
Aivan järjetöntä kirjoittelua. Siinä täydellinen irtiotto todellisuudesta, todellisen citi-ihmisen harhaista ajattelua. Kyllä omistamisella on merkitystä. Jos kansalainen x omistaa banaanivaltion rannoista 99% ja 100-miljoonaa muuta omistaa valtion/kunnan kautta muutaman julkisen rannan, niin on siinä ahtaudessa ja mahdollisuuksissa toteuttaa virkistävää rantaelämää vissi ero. Voin kertoa aloittajalle, että Suomen kaltaisia jokamiehenoikeuksia ei ole kovin monessa maassa ja köyhien elämä on sidottu kaupunkeihin ja muutamiin julkisiin virkistyspaikkoihin.
Samoin maanomistus. Vainioit voivat pursuta riisiä, mutta köyhille jää oikeus korjata sato palkkatyönä ja katsoa, kun riisisäkkejä laivataan parhaiten maksavalle.
Mitä tulee noihin eläinoikeuksiin, niin ne on länsimaiden moraaliposeeraajien yksinoikeus. Sitä voi mennä katsomaan Sagafors oy tiloihin katsomaan keitkä siellä turkiksia pakkaavat? Maahanmuuttajat, miksi? No, kun heillä ei ole varaa sellaiseen moraaliseen närkästykseen, mitä on moderneilla todellisuudesta vieraantuneella citi-ihmisellä.
Toi veganismi on sellainen supermoraaliposeeraus ettei mitään rajaa. Ilman vitamiinipurkkia sitä ei voi terveellisesti harrastaa. Veganismi toteutuu ainoastaan siellä, missä teollinen hyvinvointiyhteiskunta pystyy kustantamaan tuonlaisen pelleilyn, eli tarpeeksi hyväpalkkaisia ihmisiä, joilla on vara maksaa vaihtoehdoista, ja näin ollen teollisuudella varaa tuottaa vegaanituotteita. En yhtäkään vegaania ole nähnyt esim. Filippiineillä, jossa nyt sattuneesta syystä olen jopa asunut.
Ja mitä tulee läskeihin ihmisiin. Joo olekoon vaan läskejä, mutta maksakoot omasta pussista ohitusleikkauksenasa ja maksansiirtonsa. Kuntosalilla treenaavana voin sanoa, ettei onneksi tuo oikeus olla jumalaton laardiperse, ole todellakaan mikään kansanliike, vaan useimmat naiset yrittävät tehdä asialle jotakin. ”oikeus tulla nähdyksi viehättävänä” voi herrajumala mitä lässytystä. Kyllähän tuollaisia oikeuksia voi vaatia, mutta kun ohitetaan poliittinen korrektius ja saataisiin selville ihmisten todelliset ajatukset, niin harva noihin ”oikeuksiin” yhtyy.
Toivon todella, ettei tuonkaltainen hyvinvoivien moraaliposeeraus lisäännyt. Kun 170kg laardiperse vyöryy vastaan, niin en aijo todellakaan hyväksyä sitä, että hänellä on ”oikeus tulla nähdyksi viehättävänä” Tuonkaltaiseen feikkimaailmaan en suostu.
Sen verran vielä jatkan, että kun olen työni puolesta noissa kehitysmaissa viettänyt aikaa, niin en siellä kovin montaa cityvihreää ole nähnyt parantamassa paikallisten oloja. Mutta noita kirottuja konservatiiveja siellä kyllä vastaan tulee. Mormoneita, helluntailaisia, jehovantodistajia ja muita hämmästyttävän rohkeaa nuorta miestä ja naista on tullut slummissa vastaan.
Kysyin kerran yhdeltä filippiiniläiseltä’ naiselta, miksi hän itki noiden amerikkalaisten mormonipoikien perään? Vastaus oli, että ne ovat tulleet amerikasta asti melle puhumaan he ovat rikkaita (kaikkia americanoja pidetään siellä rikkaina) ja he välittävät meistä. Uskovaiset konservatiivit sinä löydät slummista raamattu kädessä tai jakamassa ruoka-avustusta. SPR ja muu mooraaliposeerausväki löytyy hotellin uima-altaalta.
Korjaus Sagafurs oy
”On täysin selvää, että erityisenä tyhmentämisen kohteena on työväenluokka. Ihminen, joka ei ole käynyt kouluja eikä työkiireistään johtuen ehdi tai kasaantuneista ongelmistaan johtuen jaksa ottaa selvää – jos edes tietää, kuinka otetaan selvää – on erityisen otollisessa asemassa vastaanottamaan pintatasoisia puolitotuuksia tai suorastaan valheita.”
Edellinen lainaus on tyhjentävä näyttö siitä akateemisesta ylemmyydentunteesta jolla kirjanoppineet suhtautuvat kouluttamattomiin musikoihin.
Mutta vanha kansanviisaus muistuttaa myös: ettei kannettu vesi kaivossa pysy, eikä paranta järki päässä ja tähän kansan viisauteen tukeutuen voidaan selailla viime vuosikymmenten Suomen päättäjien koulutustasoja ja varmaankaan sieltä ei löydy ”kouluttamattomia” , mutta silti olemme tässä alemmuuden tilassa jossa kyllä jaksetaan akateemisesti teoritisoida ja helistää sanansäilää.
Viimeiset kolmekymmentä vuotta on perustellusti näyttänyt toteen, että juuri liika koulutus tydehdyttää ihmisen luontaisen ymmärtämisen kehityksen joidenka tuloksista tänäpäivänä nautimme kun ihmisistä on kasvatettu suunpieksijöitä, ”kädettömiä” omatoimisesti osaamattomia, saamattomia joita täytyy kaikkeen itsestään selvyyteen kouluttaa ja kädestä pitäen neuvoa, he ovat kuin vanhoissa Suomi Filmeissä on kuvattu kartanoitten kekkuloivia ylioppilas poikia joille rahvas alentuvasti hymyili juuri niiden tumpelomaisuuden vuoksi suhteessa reali elämään.
Mutta saakohan nyky Suomessa edes solmia omia kengännauhojaankaan jos ei ole siihen esittää jonkin näköistä viranomaisen hyväksymää koulutustodistusta, että tämäkö on sitä viisautta.
Hyvä näkökanta asioihin. Juuri ’hyvin koulutetut’ ovat pääosin vastuussa siitä missä ollaan. Jos kansanäänestyksillä olisi menty ja rakennettu maata niin tilanne olisi kokonaan toinen.
Voi tiivistää ja sanoa että mitä parempi koulutus sitä suurempi ylemmyydentunto ja taito ajaa omaa etua.
Ja vielä: miksi nämä ’hyvin koulutetut’ vastustavat niin suurella innolla kansanäänestyksiä? Onhan se outoa että koulutetun pitää pelätä talonpoikaisjärkeä. Syy ei ole mikään muu kuin vallanhimo.
Tästä näiden opetettujen viisaudesta on hyvin yksinkertainen näyttö tämä kesäaikojen viisarointi jonka lopettamiseksi kansa kirjoitti yli 60000 nimeä kansalaisaloitteeseen, mutta eipä sekään ole ylittänyt edes uutiskynnystä.
Kenties kyse ei ole niinkään koulutuksen tuomasta luontaisen ymmärtämisen tyrehdyttämisestä vaan erikoistumisen tuomasta kapea-alaisuudesta, joka tuottaa sektoriharhoja? Kokonaiskuva katoaa.
Eräs tekijä lienee ihmisen taipumus klaaniutua so. ihmisajattelua koskeva tutkimus on mm. osoittanut että ihmisille on luonteenomaista jakaa kanssaihmiset meihin ja heihin ihan mielivaltaisinkin jakoperustein (esim. oikeisto-vasemmisto, musta-valkoinen jne) jolloin solidaarisuutta osoitetaan oman ryhmän jäseniä kohtaan ja diskriminoidaan toisen ryhmän jäseniä. Syntyy siis kilpailutilanne, ihan automaattisesti.
Esim. käsite ”rotu” josta seuraa rotuerottelua on pienissä ryhmissä tarpeeton (kts esim. Kurzban, Tooby & Cosmides: Can race be erased? Coalitional computation and social categorization, 2001), erottelu meihin ja muihin syntyy muilla perusteilla. Pienemmissä ryhmissä rodulla on siis merkitystä vain niin kauan kuin sen avulla voidaan merkittävästi ennustaa ihmisen käyttäytymistä ja ryhmäsidonnaisuutta. Rotuluokitus (tai uskonnon perusteella jakaminen) ei siten ole ihmismielen automaattinen mekanismi. Me-Ne -jako tulee pienissä ryhmissä y k s i l ö n käytöksen perusteella suoritetusta arvioinnista (yhteistyökyky ja -halukkuus, päämäärät jne) so. kannattaako y k s i l ö ottaa m e i d ä n laumaan, auttaako se meidän lauman (ja minun itseni yksilönä) selviytymistä.
Yksinkertaistan tietenkin, mutta periaate kai tuli selväksi?
Tässä viitekehyksessä voisi sanoa että edustuksellinen demokratia ylläpitää Me-Ne -jakoa siinä kuin feodaalijärjestelmäkin sitä teki. Tässä viitekehyksessä voisi sanoa vasemmiston pyrkivän liittymään oikeistoon juuri koska liittyminen edesauttaa vasemmiston (tai vihreiden) omaa selviytymistä vallitsevassa järjestelmässä (jos kohta marginaalissa). Vertautuu monarkkien ja kirkon liittoutumiseen kansalaisia vastaan.
”Tässä viitekehyksessä voisi sanoa että edustuksellinen demokratia ylläpitää Me-Ne -jakoa siinä kuin feodaalijärjestelmäkin sitä teki. – – -”
Jos vasemmisto tulee yhä enemmän oikeiston kaltaiseksi, niin eräässä mielessä Me-Ne-jakoa ei ole. Mutta miten näitä pyöritelläänkin, oleellisimmaksi katson muistuttaa siitä, että on monenlaisia edustuksellisen demokratian järjestelmiä, mahdollisuuksia.
”Edustuksellista demokratiaa” haukutaan, vaikka pitäisi haukkua nykyistä järjestelmää, jossa lähtökohta on yksilön riippuvaiseksi tekeminen, jotta hän ei varmuudella olisi enää yksilö.
Eli puolueen taloudellinen ja konkreettinen tuki yksilölle voi olla suuri. Ja ainakin vaalijärjestelmän kautta on eli taas tuhannet ehdokkaat pääsivät läpi ohittaen enemmän ääniä saaneita ehdokkaita, jotka jäivät rannalle.
+ tietenkään sähköisiin ääntenlaskentajärjestelmiin ei voi luottaa 2015 eduskuntavaalien osoitettujen vilpillisyyksien jälkeen. Mahdoton uskoa että Suomen kansa olisi juuri äänestänyt kolme suurinta jälleen valtaan, kaiken jälkeen.
”Jos vasemmisto tulee yhä enemmän oikeiston kaltaiseksi, niin eräässä mielessä Me-Ne-jakoa ei ole”
Toki on, pakko sellainen on pitää tai kehittää koska edustuksellinen demokratia nimenomaan pelaa vastakkainasetteluja hyödyntämällä.
Käytännössä vasenmistoa ei enään ole kuin sen verran mitä lukee vasenmistoliiton nimessä.
Yhä useampi alkaa olla sitä mieltä, että ei ole junttia keskittyä oleellisuuksiin ja todeta: 1) ei Suomessa varsinaisesti ole demokratiaa (esim. vaalilupausten pettämisestä ei seuraa mitään). Ja 2) on vain yksi valtapuolue, globalistien puolue.
Infotulva on vain niin suuri nykymaailmassa, etteivät edes vaihtoehtoihmiset pysty kaikkea seuraamaan ja useinkaan hahmota, miten pitkällä USA-joukkueen sisällä (ja usein muuallakin) toimipisteitään pitävien monikansallisten jättiyritysten mukaisuudessa Suomen tilanne jo on. Keskimäärin useammin kuin kerran kuussa Suomi ottaa askeleen kohti yhä suurempaa totalitarismia.
Toki voi olla viehkoa keskittyä nippelinappeleihin ja löytää pieniä eroja valtapuolueiden välillä tai koettaa vakuuttaa esim. Vasemmistoliitto siitä että sen todellinen olemus on antiglobalismi tai että sitä pitäisi vahvistaa, tms. – Sitä globalistit juuri toivovat, että vaihtoehtoihmiset hukkaisivat energiansa pikkuasioihin ja moniin päämääriin.
Mielestäni tulisi olla suoraviivaisempi…
”Jos vasemmisto tulee yhä enemmän oikeiston kaltaiseksi, niin eräässä mielessä Me-Ne-jakoa ei ole”.
Eräässä mielessä ei ole, kun poliittisessa kentässä kaikki liukenevat samaan soppaan. Me ja Ne jako on kuitenkin olemassa vastakkainasettelun kautta, kuten ilmaisit,.
Kun kuvaan astuvat henkilökohtaiset intressit, niin vastakkaisasetelma säilyy, kun kaikki eivät voi päästä vihreälle oksalla saman lipun alla.
Jossain on kuitenkin muhittava muutoksen henki, jotta usko tulevaisuuteen säilyisi, joka sitten aikanaan liukenee systeemihappoihin, -kuten on havaittu, riippumatta siitä, kuka muutoksen asialla kulloinkin on.
Kuitenkin on sanottava, että jossain mielessä Kansallinen Kokoomuspuolue on onnistunut ajamaan kansakunnan katastrofin partaalle, päästyänsä lopulkta hallintoasemiin… Siinä mielessä joku on todellakin onnistunut samaan aikaan muutoksen.
Mitä sitten tulee edustukselliseen demokratiaan, niin se on pelkkää lörpötystä demokratianimikkeen alla. Demokratia katoaa sillä hetkellä kun kansanedustyajat tekevät ryhmäpäätöksiä, josta ryhmäkurin avulla pidetään huoli.
Ei tässä ole enää mitään demokratiasta jäljellä, jos 200 henkilöä edustaa 5.5 miljoonan populaatiota, ja näistä kahdestasadasta sitten lisäksi niputetaan joukot puoluepäätöksiin. Kupla mikä kupla.
Pitänee vielä täsmentää tätä demokratiakäsitystä…
Jos demokratia ei toimi edes puolueiden sisällä kansanedustuslaitoksessa, niin miten ihmeiessä se voisi toimia halinnossa, joka koostuu ”puolueista”.
Puolue ei ole se orgaani, jolle kuuluvat kansalaisoikeudet, ja se mitä demokratiakäsitteeseen muuten kuuluu.
Se että äänestetään kansanedustajia yksilöinä vaikuttamaan hallinto-organisaatiossa, voitaisiin yhtä hyvin korvata suorilla puoluevaaleilla, jossa kukin puolue lyö tiskiin oman ”tiikeri-, ja lammaslaumansa”. Tällöin oltaisiin siinä tilanrteessa joka faktisesti nyt vallitsee.
Ei tällä ole demokratian kanssa mitään tekemistä.
’…Kupla mikä kupla…’
Niinpä, sitä se on. Siksi olen päätynyt kansanäänestyksiin. Kansan enemmistö näyttää ymmärtävän asioita aika hyvin, sanotaan 7-8 tasolla ja se on paljon.
Nyt kun puolue-eliitit päättävät syntyy huonoja tuloksia jotka olisi voitu estää kansanäänestyksillä.
Oikeastaan koko nykykehitys tai umpikuja on juuri sen seurausta ettei ole ollut asioista kansanäänestyksiä.
Emme esim. olisi EU:ssa eikä pakolaisongelmaakaan olisi. Ja olisi vielä toivoa siitäkin että voisimme olla ja pysyä itsenäisenä maana.
Itse asiassa kaikki eliitin salainen puuhastelu omien etujensa turvaamiseksi estyisi.
Ei siis ihme että eliitti vastustaa kansanäänestyksiä kaikella voimallaan.
Ei eliitin tarvitse varsinaisesti vastustaa kansanäänestyksiä Suomessa, kun kansan enemmistö on lammaslaumaa, joka ei ole kiinnostunut demokratian lisäämisen keskusteluista, ei omaa demokratiaihanteita (esim. Sveitsin kantonien malli tai yleinen synteesidemokratian malli) eikä mielenosoita jne. suoran demokratian puolesta. Ja laittaa vain harvoin allekirjoituksia adresseihin, nettiadresseihinkaan ja markkinoi niitä eteenpäin. + joistain nettiadresseista ajoittain poistetaan ääniä. 2016 vai oliko 2015 netissä muutamat kertoivat, että joihinkin nettiadresseihin allekirjoituksensa laittaminen oli tehty käytännössä mahdottomaksi (”teknisiä ongelmia”). Lisäksi jos 50 000 allekirjoituksen raja ylittyy, se paperi on eduskunnalle vessapaperi, jos on eliittiglobalismin vastainen (muista Väyrysen euroaloite).
Aivan niin… Mitä mietit, -mitä teet… -toki muistan Väyrysen aloitteen…
Suomen nk. demokratia profiloituu parhaiten kaikesta tähänastisesta juuri siinä asiassa…:)
”Vielä toissavuonna veganismi oli ensisijaisesti hippien ja kettutyttöjen absolutismia – nyt se on valtava ruokatrendi, joka on onnistunut kyseenalaistamaan lihantuotannon hipoen jo vallankumouksellisia mittasuhteita.”
Tähän pienenä kommenttina vain: veganismi on angloamerikkalainen trendi, jolle ei hyvää ruokaa ja kulinarismia arvostavissa maissa juuri korvaa lotkauteta (vaikka valtamedian trendihipsterit muuta väittäisivät). Suomi on harmillisen kallellaan angloamerikkalaiseen suuntaan.
Jos jokin sen sijaan on muuttumassa, on suhde ruoan tuottamiseen: suositaan lähiruokaa ja luomua, kyseenalaistetaan teollinen, geenimuokattu ja ympäristöä saastuttava ruoan tuottaminen, mikä sinänsä on kyllä erinomainen asia. Suomalaismedioista en tosin muista juurikaan lukeneeni muoviin pakatun teollisesti valmistetun ruoan kritisointia…
Ei kai kukaan ole sanonut, että ilmastonmuutos (ilmaston muutos) on pysähtynyt. Ilmasto muuttuu kaiken aikaa, on muuttunut ja tulee muuttumaan. Mutta mihin suuntaan ja miksi, siinäpä pulma. Tämä on melko olennainen seikka asiasta puhuttaessa.
Kuka, mitä vaaleissa äänesti ja voitti, mitä, hä’!?
Kuka, mitä vaaleissa äänesti ja voitti, mitä, hä’!?
Taisi olla Kokoomus kun voitti, mitä, hä’!?
Kuka, mitä vaaleissa äänesti ja voitti, mitä, hä’!?
Oliko se Juha?
Vai oliko se Jan?
Ai mitä, hä’’!?
#
No, tarkistetaan mediasta, siitä valtamediasta, joka faktaa pukkaa, mitä hä’!?
#
Yle
”Vaalien voittajat ovat selvillä.
kokoomukselle meni ykkössija, vihreille
voitto ja perussuomalaiset hävisi” (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P103_01.html).
Alustava kommentti: Jopas jotain! Kokoomukselle ykkössija ja Vihreille voitto!? Tuota tuota, onpa mielenkiintoista! Vihreät ei siis saanut ykkössijaa mutta kylläkin voiton!?
#
HS
”Kuntavaalien suuri tarina on vihreiden merkittävä vaalivoitto ja perussuomalaisten raju tappio. Vihervasemmisto oli laajemminkin vaalien suuri voittaja, ja maahanmuuttajataustaisten valtuutettujen määrä vaikutti kasvaneen” (HS-Analyysi. Paavo Teittinen 10.4.2017, http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005164505.html).
Alustava kommentti: Aha, kuntavaaleissa 2017 Vihreät sai ’merkittävän vaalivoiton’. Tarkoittaako tämä, että Vihreät voitti kuntavaalit 2017?
#
IS
”Tässä on lopullinen vaalitulos: Kokoomus vaalivoittoon – Kok. 20,7, SDP 19,4, Kesk. 17,5” (http://www.is.fi/kuntavaalit2017/art-2000005163619.html).
Alustava kommentti: Aha, Kokoomus siis voitti. Mitä Kokoomus voitti? Jassoo, Kokoomus voitti 20.7. Taitaa tarkoittaa prosentteja? Mistä? Ilmeisesti annetuista äänistä?
#
IL
”Kokoomus piti pintansa Suomen suurimpana kuntapuolueena. Kakkoseksi tuli SDP, kolmanneksi keskusta” (http://www.iltalehti.fi/kuntavaalit-2017/201704102200100001_wa.shtml).
Alustava kommentti: Jaha, IL tarkoittanee, että Kokoomus voitti kuntavaalit 2017?
¤
Mitäs se laki sanookaan? Ai mikä laki? No kuntalaki (410/2015).
No, mitä se sanoo?
– Kuntalain 15. pykälä (Kuntavaalit) sanoo muun ohella seuraavaa: ”Valtuutetut ja varavaltuutetut valtuustoon valitaan kunnassa toimitettavissa kuntavaaleissa.”
Tarkoittaako se, että kuntavaaleissa on kysymys valtuutettujen valitsemisesta valtuustoon?
– Tarkoittaa.
Eikä siis valita prosentteja?
– Ei.
No, mikä puolue sai eniten valtuutettuja kuntavaaleissa 2017?
Täytyypä selvittää.
#
Kuntavaalien tulokset 2017 olivat valtuutettujen ja siis valtuustopaikkojen osalta seuraavat:
Eniten valtuutettuja (valtuustopaikkoja) sai Keskusta: 2823 valtuutettua (valtuustopaikkaa) (- 254)
Toiseksi eniten SDP: 1696 (+ 33)
Kolmanneksi eniten Kokoomus: 1492 (- 243)
Neljänneksi eniten PS: 769 (- 426)
Viidenneksi eniten Vasemmistoliitto: 661 (+ 21)
Kuudenneksi eniten Vihreät: 536 (+ 213)
Seitsemänneksi eniten RKP: 470 (- 10)
Kahdeksanneksi eniten KD: 314 (+ 14)
#
Kommentti: Eikö siis Keskusta voittanut eniten valtuutettuja (valtuustopaikkoja)?
#
Mikäli kuntavaalien 2017 tulosta verrataan edellisiin kunnallisvaaleihin, voidaan todeta, että seuraavat puolueet nostivat kannatustaan:
SDP + 33
Vasemmistoliitto + 21
Vihreät + 213
KD + 14
Seuraavat puolueet menettivät kannatustaan:
Keskusta – 254
Kokoomus – 243
PS – 426
RKP – 10
#
Kommentti: Kuntavaalien 2017 yksi tulos on, että Keskustan, Kokoomuksen ja PS:n valtuustopaikat vähenivät yhteensä 923 valtuustopaikalla.
SDP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja KD:n valtuustopaikkojen määrä kasvoi vastaavasti 281 paikalla.
¤
Viimeinen kommentti: Valtamedia näyttää ilakoineen SDP:n odotettua heikommalla tuloksella. Ilakointi vaikuttaa varsin oudolta, koska SDP ainoana suurista puolueista kasvatti valtuustopaikkojensa määrää.
Herää kysymys, onko suomalainen valtamedia objektiivinen ja puolueeton? Ei kai sentään liene kysymys ’vaihtoehtoisista faktoista’?
Jokainen voi tykönään miettiä vastausta.
vaaliuutisoinnin sietämätön keveys 😉
”Muut” oli vaalien suurin nousija, eduskuntapuolueet menettivät.
Kuosmalta oivallista pohdintaa,tyttäreni ja vävyni menivät moemmat läpi pääkaupunkiseudulla.
Onnittelut Paulille.
J.K. Ja kiitokset kommentista.
Otetaan nyt ’järjestyksen vuoksi’ vielä kerran: Kuntalain mukaan kuntavaaleissa valitaan valtuutetut valtuustoihin.
Kuntavaalien 2017 tulos:
Valtuustopaikat:
I Keskusta 2 823 paikkaa
II SDP 1696 paikkaa
III Kokoomus 1 492 paikkaa
IV PS 769 paikkaa
V Vasemmistoliitto 661 paikkaa
VI Vihreät 536 paikkaa
VII RKP 470 paikkaa
VIII KD 314 paikkaa
Muut 238 paikkaa
¤
Yleisradio pelasti kasvonsa nippa nappa seuraavalla:
”Tässä on kuntavaalien tulos
Keskusta sai perinteisesti eniten paikkoja, (…)”
http://yle.fi/uutiset/3-9557750).
”Sillä, että vastaehdokas Hillary Clinton on valehteleva oikeistolainen militaristi (jonka pateettinen Venäjä-vastaisuus olisi hyvinkin voinut aiheuttaa suursodan Euroopassa, kenties myös Suomessa) ei tuntunut olevan mitään väliä.”
Valtamedian Clinton empatiat jotenkin tuntuivat lähinnä säälittäviltä. Mutta Suomea on jo pitkään valmisteltu itäänpäin suunnatun hyökkäyksen alustaksi, jossa kehityksessä koko militanttilauma Suomessa on ollut henkeen ja vereen mukana. Tästä on aivan selkeitä indikaatioita, puhumattakaan siitä että Venäjän luonnonresurssit kattavat kaiken sen, mikä muilta on loppumassa.
Tässä Suomen puolustamisella on merkitystä siellä, missä siviilit, jotka eivät ole vielä täysin harhaanjohdettuja, yrittävät äänestyskäyttäytymisellään, ja kenties muullakin sosiaalisella käyttäytymisellään vaikuttaa asioiden kehittymiseen…
Miten siis voisi ajatella, että suursodalla Euroopassa tai jopa Suomessa olisi ollut kahjuille mitään väliä. suursotaa han Euroopassa ei voi tulla, meillähän on yhtenäinen ”peitset tanasssa” ja yhteisessä rintamassa seisova Euroopan Unioni, vaikkka sillä ei ole vielä edes sotajoukkojakaan.
Sen lisäksi, että meillä on Suomessa nk. Sote-uudistus, meillä on samalla menossa myös Sota-uudistus, jossa doktriinit pannaan uusiksi…- Vai olenko jotenkin ymmärtänyt väärin ”populäärimedian” massiiviset mielipiteenmuokkaustoimet sekä kirjoitetussa sanassa että rivien väleissä…
On pakko sanoa ”populäärimedian”, kun terve järki ja kritiikki on touhusta jo kadonnut. Tilanne on vähän niinkuin variksella vastatervatulla alustalla: ”Kun pyrstö nousi, niin nokka tarttui”.
Vihreät saivat vaalivoittonsa kunnallisvaaléissa laissa olevan porsaanreiän avulla, jossa maahan 51 päivää ennen vaalipäivää saapuneita matuja, jopa raijattiin äänestyspaikoille. Entäpä jos seuraavaan kunnallisvaaleihin saapuu maahan ”lomailemaan” kolmeksi kuukaudeksi isänmaallisia venäläisiä….
https://youtu.be/ZpXhkoG0Efo
Kuntavaalit 2017; tulokset
”Tarkastuslaskenta on VALMIS.”
#
”Valtuutetut ja varavaltuutetut valtuustoon valitaan kunnassa toimitettavissa kuntavaaleissa” (Kuntalain [410/2015] 15. pykälän 1. momentin 1. virke).
Selitys: Kuntavaaleissa valitaan siis valtuutetut (ja varavaltuutetut) valtuustoon.
Kuntavaaleissa ei valita prosentteja eikä prosenttiyksikköjä. Vaalien voittajia ovat luonnollisesti poliittisten puolueiden osalta ne puolueet, jotka saavat valtuustoihin eniten valtuustopaikkoja (= valtuutettuja). Ratkaiseva peruste on siis valtuustopaikkojen määrä.
¤
Vuoden 2017 kuntavaaleissa eniten valtuustopaikkoja sai Suomen Keskusta.
Puolueet saivat valtuustopaikkoja (= valtuutettuja) seuraavasti:
(1) KESK Suomen Keskusta: 2824 valtuutettua
(2) SDP Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: 1697 valtuutettua
(3) KOK Kansallinen Kokoomus: 1490 valtuutettua
(4) PS Perussuomalaiset: 770 valtuutettua
(5) VAS Vasemmistoliitto: 658 valtuutettua
(6) VIHR Vihreä liitto: 534 valtuutettua
(7) RKP Suomen ruotsalainen kansanpuolue: 471 valtuutettua
(8) KD Suomen Kristillisdemokraatit (KD): 316 valtuutettua
(9) LIBE Liberaalipuolue – Vapaus valita: 5 valtuutettua
PIR Piraattipuolue, SKP Suomen Kommunistinen Puolue ja
IP Itsenäisyyspuolue saivat kukin 2 valtuutettua (ja siis yhteensä 6 valtuutettua)
FP Feministinen puolue: 1 valtuutettu
¤
Huomautus: Kun kuunteli kuntavaalien 2017 vaalituloksia radiosta tai katseli ja kuunteli tuloksia televisiosta tai luki tuloksia valtamedian sanomalehdistä (HS, IS ja IL), sai vaikutelman, että kuntavaalien 2017 voittajat olivat Kansallinen Kokoomus ja Vihreä liitto. (Tosin noita nimiähän media ei käyttänyt vaan nimiä Kokoomus ja Vihreät tai kokoomus ja vihreät.) Perusteluiksi viitattiin prosenttilukuihin (sic!). Kuuntelija, katselija ja lukija sai helposti vaikutelman, että valtamedia ’unohti’, mistä kuntavaaleissa on kysymys. Ja kysymyshän on valtuutettujen valitsemisesta valtuustoihin.
Herää kysymys: Miksi valtamedia raportoi kuntavaalien tuloksesta niin kuin tapahtui?
Vaalivilpin epäilijät voisivat perustaa oman tieteellisen, riippumattomuudestaan hyvin tarkan tutkimuslaitoksen.
(YLE käyttää jääviä Eero LehdenTaloustutkimus-yritystä.)
Kommentoisin tuota koulutsasiaa. En usko ylikoutuksen maatamme pilanneen. Jos ei ole kirurgiksi opiskellut niin eipa ole asiaa leikkaussaliin kirurgin hommiin. Jos ei ole insinoori niin eipa ole kukaan pyytamassa ainakaan isomman rakennelman lujuuslaskelmia tekemaan. Mutta varmaan riittais vasemmiston puoluekirja, ei tarvis 75 pros yliopistotason ns toimittelijaopiskelijoista menna hankkimaan patevyyttaan yhteiskunnan kustantamiin kulttuurmarxiläisiin pyhattoihin.