James Howard Kunstler uskoo, että suuri osa amerikkalaisista jakaa hänen mielikuvansa traagisesta maisemasta, jota määrittelevät moottoriteiden verkostot, jättimäiset ostoskeskukset, parkkipaikat, omakotitaloalueet, likaiset suurkaupungit ja runneltu maaseutu.
Kunstlerin ajattelu on saanut näkyvyyttä kirjan The Geography of Nowhere: The Rise and Decline of America’s Man-Made Landscape (1994) julkaisemisen jälkeen. Sitä seurasi The Long Emergency (2005) ja viimeiseksi Too Much magic (2012). Hänen lähitulevaisuuteen sijoittuvan romaanisarjansa aloitti World made by hand (2008).
Haastattelu
E. M. Tavares:
Kiitos siitä, että olet täällä tänään. Olet vuosia kirjoittanut pahenevasta yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta tilanteesta, jota kutsut nimellä ”Entropia toiminnassa”. Suoraan – miksi luulet, että Yhdysvallat on niin suurissa vaikeuksissa?
J. H. Kunstler:
Olemme kylväneet ahdingon siemeniä toisen maailman sodan loppumisesta lähtien. Tätä prosessia voisi kuvata ”voittajan taudiksi”. Käytännössä se merkitsee sarjaa huonoja päätöksiä, joista seuraa huonoja tuloksia yhä kiihtyvällä tahdilla. Esimerkiksi yhteinen päätös kansakunnan ”lähiöittämisestä”. Tämä ei ollut salaliitto. Se vastasi minun teoriaani historiasta, jota voisi kutsua nimellä ”Asioita tapahtuu, koska ne näyttävät hyvältä idealta”.
Vuonna 1952 meillä oli paljon öljyä ja kyky tehdä paljon autoja ja se todella oli hauskaa, hauskaa, hauskaa! Käänsimme sota-ajan tuotantomme ja osaamisemme yhden perheen omakotitalojen massatuotannoksi, jotka sitten sijoitettiin edulliselle rakennusmaalle kaupunkien ulkopuolelle. Tuloksena on, että olemme ilman tulevaisuutta jumissa asuinjärjestelyissä, jotka ovat paljastumassa historian suurimmaksi resurssien väärinkohdentamiseksi. Toinen hyvältä tuntunut huono päätös oli teollisuuden vieminen ulos maasta. Se näytti hyvältä idealta silloin – nyt meillä on köyhtynyt kansakunta, keskiluokka ja tulehtuneet poliittiset suhteet.
Tietenkin täytyy myös huomioida se mahdollisuus, että teollinen yhteiskunta oli historiallinen väliaika, jossa on alku, keskikohta ja loppu, ja että olemme lähempänä tarinan loppu- kuin keskiosaa. Teollista yhteiskuntaa voi ajatella puhtaana edullisiin fossiilisiin polttoaineisiin perustuneina juhlina, jotka ovat päättymässä (ilman uskottavaa korvaavaa vaihtoehtoa). En näe tätä maailman tai sivilisaation loppuna, mutta olemme varmasti keskellä sivilisaation ehtojen uudelleenmäärittelyä.
Olen yrittänyt hahmotella lähitulevaisuuteen sijoittuvassa kirjasarjassani World made by Hand sitä, mihin tämä kaikki johtaa. Jos olemme onnekkaita, voimme palata takaisin vähemmän monimutkaisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin järjestelyihin. On kuitenkin epäselvää, laskeudummeko takaisin jonnekin 1800-luvun puoliväliin vai menemmekö täydelliseen keskiaikaan vaiko vielä huonompaan. Yhdestä asiasta voimme olla varmoja: olemme menossa kaiken kattavaan häiriötilaan – paljon asioita vain katoaa ja loppuu, alkaen rahoituksesta ja logistiikasta aina viimeisteltyihin kulutustavaroihin.
Kaikki riippuu siitä, voimmeko vastata kansakunnan haasteisiin organisoimalla elämää uudelleen paikallisesti ja hienovaraisemmin – jos meillä nyt edes on enää yhtenäistä kansakuntaa. Joka tapauksessa tällaisessa häiriötilassa itsessään on epäjärjestyksen siemen. Emme tiedä, miten se menee ja kuinka sen läpi päästään. Se riippuu siitä, kuinka suuri häiriötila on.
E. M. Tavares:
Hyviä havaintoja. Mutta yksi merkittävä piirre länsimaisessa sivilisaatiossa on ollut sen joustavuus. Alle kymmenessä vuodessa Yhdysvalloissa on onnistuttu sekä kääntämään öljyntuotannon lasku liuskeöljyn avulla että ottamaan käyttöön uusia energianlähteitä, kuten maakaasu. Nyt Yhdysvallat vie molempia hyödykkeitä. Elintarviketuotannossa on myös varaa ylellisyyteen: 40% maissintuotannosta voidaan käyttää polttoaineiden valmistukseen. Eikö tämä kaikki ole ristiriidassa sen suhteen, mitä esitit kirjassa The Long Emergency vuonna 2005?
J. H. Kunstler:
Imartelemme ehkä hiukan liikaa itseämme takertumalla ”joustavuuteemme”. Realistisemmin, historia on emergentti prosessi, ja yhteiskunnat ovat emergenttejä ilmiöitä, jotka välttämättä vastaavat olosuhteita, joissa ne esiintyvät. ”Shit happens” ja ”shit un-happens” – ja taas uudelleen – ja aivan eri tavalla kuin oletimme. Öljyn tilanne on karkeasti väärinymmärretty, kuten osoitit kysymykselläsi.
Yhdysvallat ei vie merkittäviä määriä öljyä. Todellisuudessa tuomme edelleen yli 8 miljoonaa barrelia päivässä. ”Liuskeöljyihme” on suurelta osin matalien korkojen luoma illuusio. Yritykset ovat voineet lainata ilmaista rahaa kykenemättä maksamaan lainojaan takaisin, vaikka ne tuottavat öljyä hullun lailla – tappiollisesti. Voimme tarkastella sitä yksinkertaisella yhtälöllä:
Öljybarreli, joka maksaa yli 75 dollaria tuhoaa taloudet ja
öljybarreli, joka maksaa alle 75 dollaria, tuhoaa öljy-yhtiöt.
Tähän päivään mennessä öljy-yhtiöt eivät ole tiennanneet puupenniäkään ”liuskeöljyihmeen” avulla.
Tietysti se tuntui hyvältä idealta aluksi ja piti ihmisiä työn touhussa jonkin aikaa, mutta todellisuudessa se oli näytös, joka ei maksa itseään takaisin ja jolla on hyvin lyhyt aikahorisontti. Yleisö näkee vain edullisemmat hinnat bensiinipumpulla, mutta heillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten alhaiset hinnat tuhoavat öljy-yhtiöitä. Tuloksena tästä kaikesta on rajusti supistuva öljyteollisuus ja vähemmän asiakkaita sen tuotteille – eikä mitään tilalle.
Asian ydin on laskeva EROI-suhdeluku (energian hyötysuhde). Vuonna 1950 sai 100 barrelia Texasin raakaöljyä yhden barrelin sisältämällä energiamäärällä, siis EROI-suhdeluku oli 100-1. Liuskeöljyllä sama suhdeluku on 5-1. Öljyhiekalla hyötysuhde on hiukan huonompi. Maailman keskimääräisen öljyntuotannon suhdeluku on näinä päivinä noin 17-1 (Saudit, syvänmeren esiintymät jne.) Me emme pysty ylläpitämään ”kehittynyttä” yhteiskuntaamme tällaisilla suhdeluvuilla. Siksi olemme velkaantuneet niin rajusti – lainaamme tulevaisuudelta elintasomme.
Tämän takia olemme matkalla täyttä päätä finanssikatastrofiin. Päivä päivältä käy selvemmäksi, että velkaa ei tulla koskaan maksamaan takaisin. Tämä tuhoaa pankkisysteemin, ja se pakottaa kaiken muun muuttumaan – mukaan lukien sen, miten tuotamme ja jakelemme ruokamme. Mikään ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä kirjassani vuonna 2005 esitin, vaikka sillä välin teoria on kokenut joitain yllättäviä muutoksia.
E. M. Tavares:
Toinen teema, jota kirjassasi vuonna 2005 käsittelit, oli että amerikkalaisten on selviytyäkseen tulevasta energia- ja ruokakriisistä palattava pienemmän mittakaavan paikallisiin ja puoli-agraareihin yhteisöihin. Tämä kaikki on osa prosessia, jota siis kutsut ”Suureksi supistumiseksi”. Kuitenkin McKinsey-instituutin ennuste vuodelta 2012 odottaa päinvastaista kehitystä maailmaan. Kaupungistuminen / urbanisaatio on ollut tämän vuosisadan suuria trendejä. Mitä sellaista he näkevät, mitä te ette näe?
J. H. Kunstler:
McKinseyn ennustukset saattavat olla samaa tasoa kuin CIA:n. Hehän eivät onnistuneet näkemään Neuvostoliiton romahdusta. Kaikki asiantuntijat vouhkaavat kaupunkien vain kasvavan ja kasvavan. Minä sanon röyhkeästi: he ovat kaikki väärässä. Kaupunkimme ovat saavuttaneet asteen, jossa ne muuttuvat mahdottomiksi ylläpitää, kun otetaan huomioon pääoman ja resurssien niukkuus. Ja mitä he eivät sitten näe? He eivät näe öljyn (kaikki riippuu öljystä) syöttöjärjestelmän haurautta ja sen suhdetta rahan ja pääoman muodostukseen.
McKinsey ja sen hengenheimolaiset ovat typeriä ekstrapolationisteja – he katsovat mitä tapahtuu nyt ja väittävät kaiken vain kasvavan samalla tavalla. He ovat niitä, joita Nassim Nicolas Taleb kutsuu ”älykkäiksi idiooteiksi”.
Tulevaisuudessa menestyvät ne paikat, jotka ovat merkityksellisessä suhteessa ruoantuotantoon. Uskon toiminnan siirtyvän takaisin nyt vaikeuksissa olevien pienten kaupunkien ja kylien läheisyyteen, etenkin vesireittien ja suurten järvien läheisyyteen. Jättimäiset metropolit tulevat supistumaan hyvin todennäköisesti sotkuisella tavalla, joka tulee aiheuttamaan kiinteistöjen arvojen romahtamista ja etnisiä yhteenottoja ihmisten taistellessa vielä arvonsa säilyttäneiden alueiden omistuksesta.
Tämä supistuminen on jo tapahtunut suurissa sisämaan kaupungeissa kuten Detroitissa, St. Louisissa, Milwaukeessa, Clevelandissa jne. Kontrastina ovat toistaiseksi kasvavat New York, Boston, San Fransisco ja Dallas, jotka ovat puhtaasti finanssitalouden tuotteita. Mutta siinä vaiheessa, kun finanssijärjestelmään tulee häiriö, nämä metropolit putoavat korkealta. Lähiöt näiden kaupunkien ympärillä ovat seuraavana vuorossa – niiden kohtalona on slummiutuminen, ihmepelastus tai rauniot.
E. M. Tavares:
Erityisen kiehtova ja provosoiva on näkemyksesi urbaaneista maisemista. Sen sijaan, että ne olisivat miellyttäviä sosiaalisia tiloja, ne aiheuttavat lähinnä ahdistusta, jopa pahoinvointia. Mitä arkkitehdit osasivat ennen sellaista, jota he eivät enää osaa? Onko tällä jotain tekemistä 60-luvun kulttuurivallankumouksen kanssa, joka jätti pysyvät jäljet länsimaiseen ajatteluun?
J. H. Kunstler:
Arkkitehdit muodostavat itsessään toimimattoman alakulttuurin. Riittää, kun sanon että he ovat suuryritysten hovineitoja ja sen saman teknonarsismin uhreja, joka tarttuvan taudin lailla levittää yhteiskuntaamme lapsellista toiveajattelua ja solipsismia. Rakennetun maiseman nykytila on tietysti paljon muutakin kuin arkkitehtien tuote.
Lähiöprojekti liittyy elimellisesti finanssitoimintaan, autoteollisuuteen, jakeluverkostoihin, kauppaketjuihin, liikenneinsinööreihin ja kaavoituksesta vastaaviin, mitään urbaanista suunnittelusta ymmärtämättömiin virkamiehiin, jotka kansoittavat tämän mafiatyylisen liiketoimintamatriisin. He ovat onnistuneet tuottamaan ympäristön, joka rankaisee ihmistä neurologisesti. Se tekee ihmisistä ahdistuneita, masentuneita, sekavia ja vihaisia.
He eivät ole tehneet sitä kuitenkaan tarkoituksella. Se lohduton maisema, jonka nykyään tapaamme kaikkialla Amerikassa, on niiden ajattelutapojen ja metodien takaisku, joita kaavoituksessa on harjoitettu jo sadan vuoden ajan.
Elämä on traagista. Kuten totesin haastattelun alussa, yhteiskunnat voivat tehdä aika huonoja valintoja. Valitsemamme elämä Drive-In-utopiassa oli kammottava kömmähdys, ja nyt olemme jumissa sen seurauksissa. Huomatkaamme, että Euroopassa rakennettu maisema on yhä varsin erilainen.
Heillä tulee olemaan paljon ongelmia tulevassa pitkässä hätätilassa (viitaten kirjaan The Long Emergency), mutta he eivät sentään ole tuhonneet kaupunkiensa vanhoja keskustoja. Ja kun supistuminen alkaa, heillä on ehkä jotain arvokasta, johon palata.
E. M. Tavares:
Puhut myös Afrikan ja Lähi-idän väestöräjähdyksestä. Sanot, että nykyisillä resursseilla ei kyetä ylläpitämään noita alueita.
J. H. Kunstler:
Iso osa noista maista on aavikkoa. Väestö näissä ”valtioissa” (monet rajat piirrettiin keinotekoisesti I maailmansodan voittajavaltioiden toimesta) on kasvanut eksponentiaalisesti. Alueet eivät pysty ruokkimaan itseään, saati työllistämään ylijäämäväestöään. Kyse on fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta näennäisvauraudesta. Tätä on jatkunut vuosisadan ja nyt se alkaa olla ohitse.
Tällä hetkellä monet väestöryhmät (erityisesti nuoret miehet) käyvät läpi räjähdysmäistä poliittista väkivaltaa. Kategorisesti: ”normaali” elämä ei tule jatkumaan sellaisena kuin se on jatkunut. Näemme parhaillaan kokonaisten yhteiskuntien hajoamisen. Ja se tulee kiihtymään.
¤
E. M. Tavares:
Oheisessa taulukossa(↑) kuvataan 15-24 vuotiaiden työllisyyskehitystä. Supistuminen on selvästi havaittavissa, etenkin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Odotukset eivät ole kovin ruusuisia. Oletko samaa mieltä?
J. H. Kunstler:
Jotkut asiat ovat itsestään selviä. Energiavirtojen, energian hinnan, pääomien muodostuksen ja tuottavan yritystoiminnan suhteet ovat purkautumassa. Yhä harvemmalle jää tässä kehityksessä mitään taloudellista roolia – siis työpaikkaa.
Tuloksena ei ole taloudellinen kasvu tai kasvava tuotannollinen toiminta. ”Toiminta” on siirtynyt finanssiteollisuuteen, joka on luonteeltaan epärehellistä ja tuottamatonta ja voi jatkua vain tietyn ajan. Dynamiikka on jo johtanut poliittiseen kaaokseen, joka tulee vain pahenemaan. Se saattaa päättyä johonkin historiallisesti samankaltaiseen kuin Rooman tuho.
Olen ennustanut, että Japani on ensimmäinen, joka palaa ”keskiaikaan”. Heillä oli taiteellisesti korkeatasoinen kulttuuri esimodernilla Edo-kaudella. He ovat onnekkaita, jos pystyvät palaamaan johonkin samankaltaiseen. Luulenpa, että he kaipaavat sitä. Moderni aika on ollut Japanille rangaistus.
E. M. Tavares:
Maanosa, joka on lähes viritetty supistumaan, on Eurooppa. Se on edelleen voimakas ruoantuottaja-alue, mutta sen fossiilisten polttoaineiden reservi on hupenemassa nopeasti. Väestö vanhenee nopeasti, eikä syntyvyys ole tarpeeksi nopeaa, jotta jatkuvasti kasvaneet hyvinvointimenot saataisiin katetuksi. Tämän ahdistuksen päälle massiiviset muuttovirrat Afrikasta ja Lähi-idästä aiheuttavat sosiaalisia jännitteitä, mahdollisesti konflikteja. Mikä on yhteenvetosi tästä kaikesta?
J. H. Kunstler:
On selvää, että Eurooppa on menossa kohti kovia aikoja. Eurooppalaiset ovat pitäneet koneen käynnissä EU:n ja Euroopan keskuspankin velkapelin avulla ja jonkin aikaa he yrittivät kompensoida demografisia ongelmia maahanmuutolla. Mutta maahanmuutto, muiden ongelmien lisäksi, on livennyt käsistä.
Olen valmis menemään johtopäätöksissäni niinkin pitkälle, että Länsi-Eurooppa yrittää karkoittaa sopeutumattoman muslimiväestönsä tulevina vuosina. Siitä tulee jotain samankaltaista kuin maurien karkoittaminen Espanjasta, mutta paljon verisempänä ja suuremmassa mittakaavassa.
Moderni aika sellaisena kuin me olemme sen tunteneet Euroopassa on niin sanoakseni ohitse. Fossiiliset polttoaineet ovat lopussa, eikä ole enää uusia maanosia, jonne ylijäämäväestö voi purkautua. Tämän kaiken lavasteista tulee rumat. He ovat olleet tässä keskiaikaelokuvassa ennenkin.
E. M. Tavares:
Omaan kokemukseemme perustuen sympatisoimme ratkaisua, jota ehdotat länsimaiden ehkä ainoaksi keinoksi hallita tulevia haasteita. Se tarkottaisi luonnon ja maaseudun keskellä olevien pienten kuntien ja kaupunkien uudelleen herättämistä. Näetkö prosessin olevan aluillaan? Tuntuu, että kovin monet ihmiset eivät vielä osaa ajatellakaan tällaista mahdollisuutta.
J. H. Kunstler:
Kuten totesin, yhteiskunnat ovat emergenttejä ilmiöitä. Olemme vastustaneet tarvetta muuttua, koska on helpompaa vain pitää korruptoitunut koneisto käynnissä. Todellisuudella on kuitenkin oma mandaattinsa. Kun ei ole enää helppoa käyttäytyä vastuuttomasti, alamme muuttaa käytöstämme.
Esimerkiksi vuonna 1917 tuskin kukaan ennusti Amerikan sisämaan kaupunkien kuolemaa. Tällä hetkellä se näyttää olevan käsillä. Teollinen maanviljelysbisnes on vain yksi niistä mafiatyyliin johdetuista aloista, joilla ei ole tulevaisuutta. Ensinnäkin, tällainen bisnes vaatii jatkuvaa massiivista velkarahoitusta, ja pelkästään tällä perusteella se on tuhoon tuomittu, puhumattakaan halpaan öljyyn perustuvista lannoitteista ja hyönteismyrkyistä sekä niiden aiheuttamasta maaperän köyhtymisestä.
Kun teollinen maanviljely alkaa horjua, on pakko palata takaisin pienempiin tiloihin ja alkaa tuottaa ruokaa paikallisesti paikallisille asukkaille. Uskon, että tämä edesauttaa maaseudun ja pikkukaupunkien elpymistä. Metropolien epäonniseksi kohtaloksi jää toimistoihin perustuvan talouden – Too-Big-to–Fail -pankkien, vakuutuslaitosten, kiinteistöfirmojen, lääketeollisuuden, sosiaalipalveluiden – luhistumisesta selviytyminen.
E. M. Tavares:
Lopuksi, miksi meidän pitäisi luottaa viiksekkääseen kaveriin, joka leipoo omat keksinsä ja ompelee omat vaatteensa?
J. H. Kunstler:
No, se oli vain vitsi. Kokkaan melko hyvin, mutta en tee omia vaatteitani. Viikset ajoin viime syksynä. Kenenkään ei tarvitse ”luottaa minuun”. Laitan vain havaintoni esille. Sitten vain katsomme, kuinka käy.
¤
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Sarastus-verkkojulkaisussa 8.4.2017.
¤
OIKAISU 16.4.2017 klo 12.20: Nimen typo korjattu. J.H. Kunstlerin haastattelijan nimi on Erico Matias Tavares, ei Enrico Matias Tavares, kuten artikkelin ingressissä aiemmin luki.
¤
Mike Boening Photography via Flickr
Ihailtavaa järjenjuoksua. Äänessä on mies joka näkee pinnan alle.
Kiitos Jarkko Sandell tästä makupalasta!
Tästä puhuttiin Suomessakin peruskouluissa jo -70 luvun lopulla. Jo silloin oli nähtävissä että väkimäärä tulee kokemaan romahduksen jollaista ei ole nähty. Jo silloin yhteiskuntaopin tunnilla kerottiin miten ruosalaiset kuolevat sukupuuttoon koska maahan tuli niin paljon ulkomaalaisia jotka sikisivät paljon ruotsalaisia enemmän. Nyt Ruotsissa ollaan tilanteesa jossa valta siirtyy ulkomaalaisille ja kantaväestöstä tulee orjia, vähemmistö.
Tilanne on sama Suomessa. Kaikista puheista huolimatta suuri osa suomalaisita on niin omaan napaan tuijottajia että lapsia ei ole tehty kymmeneen vuoteen. Lasten syntyvyys kääntyi räjähdysmäiseen laskuun kymmenen vuotta sitten. Ja se lasku kiihtyy koko ajan. Nuoret syyttelevät hallitusta ja sitä ettei lapsiperheitä tueta tarpeeksi. No, yksi lomamatka perheen kesken välimerelle maksaa saman kuin lapsen ylläpito vuodessa.
Minä sanon sen taas kerran: Elämässä on aina tiukkaa aikaa 10 vuotta. Se on joko nuorena tai sitten se on vanhana. Nykyiset ikäluokat 30 ikävuoteen asti ovat saaneet kaiken minkä ovat halunneet. Se kurja aika tulee vielä. Nimittäin, kuka teistä pitää huolen kun olette vanhoja? Minä tuuppaan koiranputkea ja perikunta on muuttanut maahan joka on valkoisempi kuin Suomi 20 vuoden päästä. Kaikki tuudittautuvat lauseisiin ”yhteiskunta hoitaa, sillä on velvollisuus”. Katsokaa nyt missä tilassa vanhusten hoito on. Katsokaa rikostilastoja siitä mitä vanhainkodeissa tapahtuu. Yhteiskunta tulee säästämään rahaa 75% hoidosta vuoteen 2035.
Vuonna 2025 (siis reilun seitsemän vuoden päästä) suomalaisten (rotu) väkiluku on pudonnut 30% nykyisestä. Se on laskenut jo kolmatta vuotta peräkkäin mutta se romahdus kun keskikaljasukupolvi ja sodan käyneet poistuvat ruokakunnista yhtä aikaa ei ole kaukana. Kuukauden sisään kolme sukulaista on kuollut. Ja se on paljon se.
Niin että, aiotteko tehdä lapsia esim. yksinhuoltajina? Vai teettekö itsemurhan 50 vuotiaina ettei tarvitse kohdata vanhutta? Niinkuin 1800-luvun Suomessa, lapset tulevat olemaan vanhuuden turva. Nuoret eivät vain ymmärrä sitä että matuja ei kiinnosta hoivata vanhoja valkoisia vääräuskoisia. Ne tapetaan.
”Tilanne on sama Suomessa. Kaikista puheista huolimatta suuri osa suomalaisita on niin omaan napaan tuijottajia että lapsia ei ole tehty kymmeneen vuoteen. Lasten syntyvyys kääntyi räjähdysmäiseen laskuun kymmenen vuotta sitten. Ja se lasku kiihtyy koko ajan. Nuoret syyttelevät hallitusta ja sitä ettei lapsiperheitä tueta tarpeeksi. No, yksi lomamatka perheen kesken välimerelle maksaa saman kuin lapsen ylläpito vuodessa.”
Lainaus on absoluuttinen totuus.
Olin kerran tilaisuudessa missä pohdittiin surkastuvan maaseudun väestökatoa ja sen pelastukseksi aivan, oikein, eräs nainen puheenvuorossaan kehoitti meitä Suomalaisia lisääntymään, mutta se teki tästä kehoituksesta absurdin, kun tiesin kyseisen puhuja kahden lapsen äidiksi joka feminitinä kirosi kaiken naisen kokeman synnytystuskan ja sen tuottavan riippuvuuden myös hänen fyysistä olemustaan kohtaan.
Mutta mikä sitten neuvoksi, kun koiras ei voi poikia ja alkavathan nähtävästi nämä normaalit uroksetkin myös vähentyä nuorten homoilu-ikäluokkien johtaessa maatamme?
Siinäpä on yhtälö !!!
Kanskoulussa naisopettaja (hänellä oli kuusi lasta) kertoi siitä ”luonnonlaista” joka huolehtii sodan jälkeen kansakunnan kokemasta mies-tappiosta (se oli 1950 luvulla), että sodan jälkeen tilastojen mukaan syntyy aina enemmän poikalapsia näin tasoittaen sen loven väestön sukupuolitasapainossa jonka sota aiheutti.
Tätä ”tilastoa” en ole mistään varmentanut, mutta sen tiedä, jos sodan jälkeen olisi ollut nämä ”feministi-pihtarit” vallassa niin ei olisi syntynyt meitä hautaan asti parjattuja suuria ikäluokkia ja näin ollen emme enään olisi Suomalaisia sillä luonnonlain mukaan tyhjiö täyttyy ulkoisesta paineesta.
Vaikka tässä tuodaankin paljon hyviä asioita ja arvioita esille, näen kuitenkin J. H. Kunstlerin vastauksissa myös monia asiavirheitä jotka syövät hänen uskottavuuttaan.
Vaikuttaa siltä että hän on astunut alueelle jota hän ei kunnolla tunne!
Tällä kehityksellä naisemme menevät tulevaisuudessa ruokaostoksille Burka päällä.
Jotain tarttis tehdä ja vähän helvetin nopeasti!
Yleensä kun firma alkaa tehdä tappiota niin vaihdetaan johto muta sitä kansa ei halua tehdä. Se haluaa naattia ja tuhoutua.
Meidät totutettiin ensin kansalliseen yhtenäisyyteen ja sitten tuli EU. Minä en halua tehdä mitään EU:n eteen ellen ole hyötyjä. Minä en halua antaa ylivaltaa perhettäni kohtaan demareille(”lastensuojelu”). Minä en halua maksaa naapureitteni lasten kulttuuri indoktrinaatiosta, enkä helkkari halua syöttäen tukea sukusiitosta ja maksaa ylimääräistä sen karmeista ja kalliista jäljistä.
Toiset on luotuja johtamaan ja toiset seuraamaan. Miksi näkisin vaivaa sen eteen, jonka muut jo pilkkahintaan myivät? Miksi minä olisin se ainoa joka kantaa työllään vastuuta? En usko enää yhteenkään ratkaisumalliin Suomen kohdalla, joka ei pidä sisällään kuolemantuomioita.
Kiitoss Jarkko Sandell tästä käännöksestä.
Kunstrelin kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kannattaa kuitenkin harkita sitä, mitä hän sanoo.
Kirjoitin vuosia sitten (ehkä 2010 tai aiemmin, en muista) artikkelin Vertikaalivihreät kaupungit, joka liittyi laajempaan permaakulttuuria käsittelevään kokonaisuuteen. Liitän sen nyt tähän.
——
Kuvitelkaa tulevaisuuden kaupunkia, jossa satakerroksiset vihreät tornit kohottavat vartensa kohti taivaita. Vertikaalinen tarkoittaa pystysuoraa, ja vertikaaliviljely pystysuoraa viljelyä.
Dickson Despommier, vertikaalivihreyden puolestapuhuja on mikrobiologian, yleisen ja ympäristöterveyden professori. Hän sanoo ruokaa tuottavien rakennusten idean tulleen alun perin hänen oppilailtaan vuonna 1999. Idea oli niin hullu, suuri ja mullistava, että sitä piti tutkia.
Despommier kertoo, kuinka he olivat oppilaiden kanssa keskustelleet ruokatuotannosta, ihmisen aiheuttamista ympäristötuhoista ja mahdollisista ongelmien ratkaisuista:
– Ihmisiltä vei 10 000 vuotta oppia kasvattamaan ne lajit ja ne satomäärät, joita nykyään pidämme itsestään selvinä. Siinä sivussa ihminen tuhosi maan, jota työsti. Tuottavat, vakaat ekoalueet muuttuivat puolittain autiomaiksi. Samaan aikaan kehityimme urbaaniksi lajiksi; noin 60 % maailman väestöstä asuu kerroksittain kaupungeissa. Väestö on suojattu asuntoihin, mutta ruoantuotanto on puhtaasti sään armoilla: tulvat, kuivuus, hurrikaanit; kaikki tällainen tuhoaa miljoonia tonneja ruokaa vuosittain. Joten pohdimme, eikö ruoantuotantoa voisi suojata samoihin paikkoihin missä ravinnontarvitsijat ovat. Ja niin syntyi idea vertikaaliviljelystä.
Vertikaalifarmi (VF) on talo, jossa asutaan ja joka tuottaa ruokaa asukkailleen. Koska talo on suljettu ekoyhteisö, se kykenee ympärivuotiseen ruoantuotantoon. Yksi ainoa sisätiloissa oleva eekkeri vastaa 4-6 ulkotiloissa olevaa eekkeriä, riippuen viljeltävästä lajikkeesta. Mansikkaa kyetään tuottamaan sisäeekkerillä saman verran kuin kolmellakymmenellä ulkoeekkerillä.
Vertikaalifarmin sato ei ole riippuvainen samoista tekijöistä kuin ulkoviljely; kuivuus, tulvat ja tuhoeläimet eivät tee haittaa. Viljelyn siirtyessä sisätiloihin ulkona ollut viljelymaa voidaan palauttaa luonnolle.
Despommierin mukaan kaikki VF-ruoka on luomua, koska lannoitteita, kasvinsuojeluaineita tai tuholaismyrkkyjä ei tarvita. Musta ja harmaa vesi kierrätetään hyötykäyttöön, joten ympäristökuormitus tippuu minimiin. Sisäviljelyssä ei käytetä myöskään fossiilisia polttoaineita; ei traktoreita, ei puimureita eikä kuljetusta. VF-viljely kierrättää maatumisesta syntyvän metaanin ja muuttaa sen energiaksi. Mitään ei heitetä hukkaan; talot ovat kestävän kehityksen urbaaneja keitaita. Mallia voidaan soveltaa myös pakolaisleireillä ja edesauttaa kotiutumisen ohella toimeentuloa. VF-viljely voisi luoda paljon uusia työpaikkoja.
Myös juomavesi kiertää ja puhdistuu talon sisäisessä ekosysteemissä -sitä riittää kaikille-, joten ei ole poissuljettua, että juomavedestä tai viljelymaasta käytävät sodat ja konfliktit loppuvat siihen, haaveilee Despommier.
Utopiaako? Kyllä, jos jätetään mahdollisuus kehittämättä, kokeilematta. Onneksi joidenkin maiden päättäjät ja visionäärit ovat lyöneet voimavaransa yhteen. Tällä hetkellä vertikaalifarmitaloja (VF) on ainakin Kiotossa, Japanissa ja Hollannissa.
Valcent Products Inc. (VerticropTM) on Robert Kennedy Jr:n yritys, joka kehittää ja tuottaa vertikaaliseen viljelyyn tarvittavaa teknologiaa. Sitä pidetään ekoteknologian pioneerina sen tekemän perustutkimuksen ja kehittämistyön takia. Valcent sanoo kokeiden osoittaneen sisäviljelyn tuoton voivan olla jopa 20 kertaa ulkoviljelyä suurempi, mutta kustannukset ovat ulkoviljelyä huomattavasti pienemmät. Vettä Verticrop käyttää vain 5 % siitä, mitä ”tehotuotanto”.
Verticrop-menetelmän yksiköitä voidaan soveltaa käyttöön missä päin maailmaa tahansa, jopa alueilla, joita on totuttu pitämään viljelyyn kelpaamattomina.
Yksiköt ovat myös skaalattavissa alueen/ ostajakunnan kokoon soveltuviksi. Euroopassa Valcentin markkinointia hoitaa Valcent EU Ltd.
Jahas, taas tämän sortin vedenpaisumustarina.
Olen muutaman kirjan lukenut, jossa ollaan sivuuttu näitä profetioita esittävien ihmisten luonteenlaatua. Useimmat heistä ovat narsistisia persoonia tai pahimmillaan psykopaattisia tuho-orgioissa kiereskeleviä julistajia, jotka eivät näe ihmiskunalla paljon toivoa.
Ehkä sitkeimmän odottajat ovat Jeesuksella, joka omille opetuslapsilleen lupasi palata heidän omana elinaikanaan, mutta tästä huolimatta erillaiset lahkot selittävät Jeesuksen paluun tapahtuvan yllätys yllätys, juuri meidän päivinä. Mitä Jeesus itse asiassa sanoi?
Markus 9 jae 1
”Hän sanoi vielä: ”Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan.”
Adventismi aloitti 1800-luvulla ennustelun Jeesuksen paluusta, joka johti siihen, että 1800 luvun loppuun mennessä Yhdysvalloissa oli monia lahkoja, jotka eri tavalla laskivat Harmagedonin tuloa. Osa näistä lahkoista on voimissaan vieläkin ja osalla on varsin hieno historia pieleen menneissä maailmanloppuennustuksissa.
Nykyaikainen sekopää ei enää lähde tuollaiseen mukaan, vaan ennustukset ovat päivitettyjä versioita vedenpaisumustarinasta. Ihmisen aiheuttama ilmastomuuton, heinäsirkkalauman tavoin Eurooppaan levittäytyvät pakolaiset, globaali talousromahdus, siis jokaiselle poliittiselle suunnalle löytyy vedenpaisumustarina. Valinnanvaraa riittää.
Sitäkin on hieman kartoitettu, kuinka kauas nykyajan profeetta vedenpaisumusstoorinsa sijoittaa. Keskimäärin tuho on odotettavissa 20-vuoden päästä. 10-vuotta on liian lyhyt aika, sillä profetia, pitäisi jo vahvasta vaikuttaa jollain tasolla. 30-40 vuotta taas on liian kaukana, eikä ihmiset siitä säikähdä. 20-vuotta on siinäkin mielessä ihanteellinen aika, että kun profetia menee pielee, niin iso osa ihmisistä on asian unohtanut. Parhaassa tapauksessa profeetta voi jo viritellä uutta profetiaa, jos ikää ja terveyttä riittää.
Pfofetointi ei tulevaisuudessa vähene. Hyvä profeetta saa kerättyä omaisuutta tai päsee vähintäänkin hyväpalkkaiseen hommiin ”tutkimaan” ilmastomuutosta, parlamenttiin, uskonnollisen liikkeen johtoon tai vain onnistuu myymään kirjojaan miljoonittain. Oma profetiani on se, että ihmisten pelkoja hyödyntävät helppoheikit eivät ainakaan vähene. Yhä tuoreenpia vedenpaisumustarinoita tarjotaan ja entisiä koitetaan päivittää. Mikrofoni lyödään yhä uudelleen narsistin naaman eteen, joka selittää meille, että loppu tulee hyvin pian, ellei edustamalleni firmalle, uskonnolle, poliittiselle puolueelle, tiedeyhteisölle tai vain minulle itselle kaadeta rahaa ja tarjota minulle hyväpalkkaista hommaa.
Se, että kaikki maailmanlopunennustajista on ollut 100% väärässä tähän mennessä ei tule tahtia hillitsemään.
”Jos joku silloin sanoo teille: ’Täällä on Messias’, tai: ’Messias on tuolla’, älkää uskoko.
Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.
Suomensin artikkelin, koska olen itse hiukan samalla tavalla ajatellut, joskaan en ole noin pessimisti. Lähellekään. Internetin ilmaantuminen muutti kaiken, emmekä ehkä edes vielä ymmärrä, miten ja mitkä ovat seuraukset.
Ajattelen maailman epälineaarisena, dynaamisena prosessina ja erityisen kiehtova on Kunstlerinkin ajatus yhteiskunnista orgaanisena ja emergenttinä, joka yksinkertaisesti on se periaate, että voimalle tulee aina vastavoima, liikkeelle vastaliike. eikä mikään luonnossa tapahdu mekanistisesti tai ennakkokäsikirjoituksen mukaan. Olen tätä käsitellyt mm. Sarastuksessa Teotwawki- esseesäni. Tietysti tämä on Hegelin teesi-antiteesi-synteesi- ajattelussa, taolaisessa yin ja yang (josta kuuleman mukaan Leibniz sai ideansa binääriluvuille) ja hindulaisessa filosofiassa jne.
Haluaisin kuitenkin kuulla asiaperusteista argumentaatiota:
Mkä Kunstlerin näkemyksissä on pielessä? Pelkkä narsisitiseksi tuhon profeetaksi ei oikein vakuuta. Eikä se, että ”Kunstler ei tunne asioista joista puhuu”. Kunstler on tietääkseni melko itsenäinen ajattelija, eikä minkään organisaation tai hallituksen juoksupoika.
OK. Mitä tulee tuohon ”öljyn loppumiseen” siis siihen, ettei öljyä pysty enää kannattavasti pumpata, niin on arvioitu, että se nykyisellä teknisellä tasolla tapahtuisi noin vuonna 2060 Niin, laskelmissa ei ole otettu huomioon teknistä kehitystä. Vuonna 2016 perehdyin hieman proplematiikkaan ja nyt osa asiantuntioista arvelee, että öljyn KYSYNNÄN huippu ajoittuu vuosille 2020-2030. Öljyn kysyntä hiipuu, koska tekninen kehitys, yhteiskunnan ohjaus muokkaavat vahvasti kehitystä. Suunta näkyy jo nyt vaikka öljy on taas halpaa, niin öljyn kysytä ei ole kasvanut. Yhteiskunnat ovat entistä vähemmän öljyintensiivisiä. Suomen kaikesta energiasta öljyllä ennen vuotta 1973 tuotettiin 56% nykyisin se on noin 25%
Moni länsimaa on asettanut tavoitteekseen, että ne on täysin riippumattomia fossiilisista polttoaineista vuoden 2050 jälkeen. Osa asiantuntioista arvelee, että jos teknisen kehityksen vauhti pysyy nykyisenlaisena, niin öljyn kysyntä todella olematonta vuoden 2050 jälkeen. Öljy kyllä loppuu, se on varma, mutta näyttää siltä, että öljyn kysyntä suuressa mittakaavassa loppuu kymmeniä vuosia ennen sitä.
Ennen lopullista maailmanloppuorgioita, niin kannattaa perehtyä siihen, miten yhteiskunnat reagoi vuoden 1973 öljykriisiin. Yhteiskunnat turvaavat elintärkeät toiminnot ja massiiviset rajoitukset astuvat voimaa. Esimerkiksi Euroopassa monissa maissa polttoainetta säänösteltiin ja jos jaksat, niin voit perehtyä vuoden 1973 öljykriisin rajoituksiin Suomessa. Ajatus siitä, että yhteiskunta vain vierestä katselisi täydellistä romahdusta on todella aivan valtavan kokoinen aivopieru. Näin käy, jos öljystä tulee massiivisesti puutetta, ennenkuin teknologinen kehitys hoitaa ongelman. ”öljypulasta” on kokemusta ja itse asiassa öljykriisi vuonna 1973 laukaisi varautumisen kriisiin. Esimerkiksi Ranskan energiatuotannosta taitaa 80% olla atomivoimaloista. Kaasu, sähkö ja muiden tekniikoiden tekninen kehitys on niin kovassa vauhdissa, että moiset fantasiat yhteiskuntien romahtamisesta öljyn loppumiseen ovat narsistien päiväunia.
Siellä Sarastuksessa saatte pikkuhiljaa ruveta säästämään rahaa ryhmäterapiaan, jonkun pätevän psykiatrin johdolla, kun haaveet ja päiväunet maailmantalouden romahtamisesta ja etnisistä konflikteista ei toteudu. Saattaa nimittäin käydä niin, että maailma selättää taas tämänkin ”maailmanlopun” ja sekös maailmanloppumasturboijaa harmittaa.
”Suunta näkyy jo nyt vaikka öljy on taas halpaa, niin öljyn kysytä ei ole kasvanut.”
Kyllä, mutta osittain se johtuu myös siitä, että kotitalouksilla ei paljon missään päin maailmaa ole varaa käyttää öljyä.
”1973 öljykriisiin[jälkeen] rajoitukset astuvat voimaa. Esimerkiksi Euroopassa monissa maissa polttoainetta säänösteltiin ja jos jaksat, niin voit perehtyä vuoden 1973 öljykriisin rajoituksiin Suomessa. ”
Osittain näiden rajoitusten ja kotitalouksille asetettujen vaatimusten (lisäeristys) takia Suomessa on niin paljon hometaloja. Muovi, puu ja umpioiminen sopivat huonosti yhteen.
”Ranskan energiatuotannosta taitaa 80% olla atomivoimaloista.” muistuttaa mieliin Fukushiman tilanteen, joka ei suinkaa ole ohi.
”Siellä Sarastuksessa saatte pikkuhiljaa ruveta säästämään rahaa ryhmäterapiaan, jonkun pätevän psykiatrin johdolla, kun haaveet ja päiväunet maailmantalouden romahtamisesta ja etnisistä konflikteista ei toteudu. Saattaa nimittäin käydä niin, että maailma selättää taas tämänkin ”maailmanlopun” ja sekös maailmanloppumasturboijaa harmittaa.”
Tuo ei ole mukavasti sanottu. Keskustelunavaus, jossa Sandell on toiminut kääntäjänä ja VV julkaisijana, on keskustelunavaus, ei profetia tai käännytysyritys.
”voima on aina kahden kappaleen välillä vaikuttava vuorovaikutus.”
Mekaniikan laki, Newtonin laki, dynamiikan laki… mutta toimii demokratiassakin, joita ilman demokratia kuolisi. Siinä mielessä sananvapauden rajoitukset, ”valeuutisia” jahtaavat hybridiosaamiskeskukset ymv. ovat pyrkimyksiä tappaa demokratia vaikka niitä ohjailukeinoina ja demokratian säilyttämisenä kaupitellaankin.
Meille puhutaan paljon joustavuudesta, mutta sitä ”tuetaan” erilaisin rajoittein. Meille sanotaan että vastakkainasettelun aika on ohi, mutta juuri sen takia täytyy olla joko-tai eikä muuta. Maailma pelastuu vain metropoleissa, monimuotoisuus säilyy vain jos uskomme että vaihtoehtoja on vain yksi. ..
Ei se niin ole.
Kunstlerin näkemykset kannattaa — pitää — huomioida mutta ei nähdä niitä ainoana mahdollisena tulevaisuutena.
Kysymys on tuosta EROI- luvusta ja käsittääkseni tuo on aika konsesus.
Olen kyllä tietoinen aiheen vaikeudesta ja korostan, että olen vain kääntänyt Kunstlerin haastattelun – en siis itse esitä noita mielipiteitä. Kunstlerilla on omat, erittäin vilkkaat sivut joissa voi käydä arvioimassa herran personaallisuusprofiilia:
http://kunstler.com/
Katson maailmaa ja yhteiskuntia prosessina. Kehitys ei koskaan ole mielestäni suoraviivaista kehittymistä ja parantumista, vaan paremminkin ”kaksi askelta eteen, yksi taakse”. Omien havaintojeni ja pitkän ajan seurannan pohjalta olen sitä mieltä, että länsimainen yhteiskunta on menossa kohti mullistuksia ja aivan lähitulevaisuudessa. Harvemmin ne historiassa ovat nätisti menneet.
Noin filosofisemmin, pidän maailmanloppuja eräänlaisina aikakausien ja maailmankuvien loppuina kuin absoluuttisina, fyysisinä loppuina.
Mitä sitten Sarastukseen tulee, niin aivan kuten Vastavalkeakin, käsittää satoja artikkeleita kymmeniltä eri kirjoittajilta niin Suomesta kuin ulkomailtakin.
Jos nyt olet tuota mieltä, niin kai sinulla on kanttia esittää se, mikä menee pieleen ja missä ajassa? Minä taas profetoin, että profetiasi menee metsään, kuten muilla katastrofiennustajilla ennen sinua. Älä toki anna tuollaisen pikku yksityiskohdan häiritä, vaan lyö tiskiin kauheudet, mitä edessä on. Voihan sinulla olla niin julmettu onni, että olet ensimmäinen, jonka katastrofihegumointi toteutuu.
Kiinnostaisi miten perustelet sen ettei katastrofi ole ihmiskunnan edessä. Mikä nykyisyydessä antaa toivoa jota en näe ja uskoa selviytymiseen tai jopa parempaan tulevaisuuteen?
Kuten tuossa alla tuon esiin niin asioista aika hyvin perillä olevat eivät hekään näe valoa tunnelin päässä jossa nyt mennään.
’…Omien havaintojeni ja pitkän ajan seurannan pohjalta olen sitä mieltä, että länsimainen yhteiskunta on menossa kohti mullistuksia ja aivan lähitulevaisuudessa. Harvemmin ne historiassa ovat nätisti menneet.’
Minusta Oswald Spenglerin pessimistinen visio länsimaiden perikadosta on reaalisempi ellei sitten koko maailma tuhoudu ihmisen kaikkivoipaisuushulluuteen ennen aikojaan.
Tiedemiesten arvio: 12 todennäköisintä maailmanlopun syytä, alla 7 todennäköisintä
Tutkimuksen idea ei ole uusi mutta asia ei juurikaan ole kiinnostanut poliittisia tai akateemisia piirejä mikä tekee asian keskustelusta vaikean.
”Olemme hämmästyneitä havaittuamme, ettei kukaan muu ole tehnyt listaa globaalisista vaaroista ja niiden vaikutuksista, jotka seuraamuksineen ovat lopullisia,” sanoo Dennis Palmin (Global Challenges Foundation).
”Emme halua syyllistyä pelotteluun. Haluamme vain saada päätöksentekijät puhumaan.”
1) Tekoäly. Tämä on kaikkein todennäköisin.
2) Väärä totalitaarinen maailmanhallinta, joka esim. laiminlyö köyhyyden seuraamusten hoidon ja johtaa globaaliin anarkiaan.
3) Globaali ekonomis-poliittinen romahdus.
4) Ekologinen romahdus.
5) Tuntemattomat, vaikeasti ennustettavat seuraamukset ihmisen nykyisistä toimista.
6) Nanoteknologia.
7) Synteettinen biologia (itse tuotettu patogeeni).
linkistä lisää:
12 likely causes of the Apocalypse, as seen by scientists
https://www.rt.com/news/232591-12-causes-apocalypses-scientists/
Filmmakers, authors, and media have widely speculated about how human life on Earth will end. Now scientists have come up with the first serious assessment, presenting 12 possible causes of the Apocalypse.
Artificial Intelligence
READ MORE: Living forever as robot? Prototype lets humans upload their mind into mechanized ‘heads’
https://www.rt.com/usa/229811-mind-clones-robot-afterlife/
The creation of human-level intelligence can result in the possibility that this intelligence will be driven to construct a world without humans. There is also a possibility of artificial intelligence waging war or creating “whole brain emulations” that would give machines human minds.
Hulluja piirteitä saa tämä ihmiskunnan loppuaika kun tälle tielle on lähdetty … näinkö maailma pelastuu? Vaikea uskoa.
Upgrading humans into GODS will be the next ’billion dollar industry’ expert claims
THE RICH WILL BECOME ’GOD-LIKE CYBORGS,’ HISTORIAN PREDICTS
Read more: http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-4377392/Upgrading-humans-billion-dollar-industry.html#ixzz4dOmTtcd4
No, miksi me ylipäätään olemme näin eri mieltä? Kaikki tuntuvat olevan ”omaa mieltä”. Narratiiveja on pian yhtä monta kuin keskustelijaakin. Kelle pahuus asuu Putinissa, kelle Trumpissa, kelle juutalaisissa, kelle islamissa, kelle rasisteissa, kelle suvakeissa jne. Paradoksaalista on, että kaikki nuo voivat olla samankaikaisesti voimassa ja perusteltujakin näkökulmia. Se tässä hämmentääkin.
Mutta hurjasti kasvava velka, jota ei koskaan voida maksaa takaisin (valtioiden, kuntien ja yksityisten osalta), hyytyvä talouskasvu, demografia, sananvapauden rajoitukset, kansainvaellukset, massatyöttömyys (teknologinen työttömyys), tyytymättömyys eliitteihin, EU:n hajanaisuus, Trump, Brexit, etninen vihanpito ja kyvyttömyys kompromisseihin, terrorismi ja kaikki nämä uudet vastamediat ovat mielestäni selviä merkkejä yhteiskunnallisen kehityksen eskaloitumisesta.
En tiedä yksityiskohtia ja koska kuten selitin jo, en usko maailman ylipäätään olevan käsikirjoitettavissa ja siinä mielessä ennustettavissa. Mutta sanotaanko, että (intuitiota, en tiedä) ehkäpä Euroopassa jotain Ranskan vallankumouksen tapainen käännekohta. Vanha valta ja ideat väistyvät, uusi valta ja uudet ideat. Historia toistaa itseään samankaltaisesti, mutta ei tietenkään yksi yhteen. Siinä mielessä mm. Spengler tulee lähelle omaa ajatteluani.
Parahin nimim. Huolestunut isä. Voisitko olla ystävällisempi jatkossa, olisi mukavampi vaihtaa ajatuksia? Jos et halua, tai voi, niin tämä oli minun osalta viimeinen viesti ja annan sinun olla kernaasti oikeassa.
Ken elää, näkee.
”[…]hurjasti kasvava velka, jota ei koskaan voida maksaa takaisin (valtioiden, kuntien ja yksityisten osalta), hyytyvä talouskasvu, demografia, sananvapauden rajoitukset, kansainvaellukset, massatyöttömyys (teknologinen työttömyys), tyytymättömyys eliitteihin, EU:n hajanaisuus, Trump, Brexit, etninen vihanpito ja kyvyttömyys kompromisseihin, terrorismi ja kaikki nämä uudet vastamediat ovat mielestäni selviä merkkejä yhteiskunnallisen kehityksen eskaloitumisesta[…]”
Juurikin näin. Ongelmia on monia. Ne ovat yhteenkytkeytyneitä, mutta silti erillisiä prosesseja, joista jokaiseen vaikuttaa lukuisia eri tekijöitä. Ja jokaisen ratkaisuyritys vaikuttaa muihin muuttaen niiden kehityskulkuja, mikä tekee ennustamisesta liki mahdotonta.
Parhaimmillaankin voi laatia vain useita erilaisia todennäköisyys-skenaariota, ja pyrkiä niiden pohjalta pähkäilemään mikä toimintamalli on vähimmin katastrofaalinen.
Poliitikkojen kanssa taas on niin että jos vihollisia ja uhkakuvia ei olisi, ne keksittäisiin jotta heillä olisi syy suojella meitä, muutenhan nykyjärjestelmä — joka on pienin muunnoksin toistunut jo feodaaliaikaa edeltävältä ajalta — muuttuisi sellaiseksi, ettei poliitikkoja ehkä edes tarvittaisi. Tai joksikin muuksi.
’…Ongelmia on monia. Ne ovat yhteenkytkeytyneitä, mutta silti erillisiä prosesseja, joista jokaiseen vaikuttaa lukuisia eri tekijöitä. Ja jokaisen ratkaisuyritys vaikuttaa muihin muuttaen niiden kehityskulkuja, mikä tekee ennustamisesta liki mahdotonta…’
Yhteinen nimittäjäkin (punainen lanka) näille ongelmille kyllä löytyy. Kuten FDR aikoinaan totesi: mitään ei politiikassa tapahdu sattumalta. Ja mitä muuta nuo monet ’ongelmat’ ovat kuin politiikanteon seurausta, siis itse luotuja.
Ja me tiedämme kyllä kuka kaiken takana häärää tai on häärännyt siitä asti kun rahan lainaaminen havaittiin kannattavaksi ja hyväksi keinoksi edistää omia etuja.
Kyllä maailman velkaorjuuttaminen on suunniteltu asia ja sen pohjalta on pikemminkin helppoa kuin vaikeaa tai mahdotonta ennustaa tulevaa.
Heh, googlasin nimesi ja hyvin selvisi minkäsortin tyypin juttuja olen erehtynyt lukemaan.
Se siitä, pysy harhoissasi vahvana.
’…. Jos et halua, tai voi, niin tämä oli minun osalta viimeinen viesti ja annan sinun olla kernaasti oikeassa…’
Kun noin hyvän artikkelinkin käänsit niin et kai nyt mene polvillesi yhden ’huolestuneen isän’ takia…?
Tsemppiä nyt ! Kyllä täällä aina ’rokottajia’ ja eri mieltä olevia riittää, ei niille saa antaa liian isoa merkitystä. Meitä on joka junaan ja osa jää asemalle.
Kuule nettitrollaaja. Sunkin noin NWO höpinät ovat hieman asioihin perehtyneelle sellaista skeidaa, ettei paremmasta väliä.
Pelkästää yksi tapahtuma kumoaa koko nwo Israel ceissin. 1948 kun sota alkoi vastaperustettua Israelia vastaan, niin luulisi, että lännen nwo rahapiirit olisivat työntäneet Israelin täyteen aseita, jotta suunnitelma onnistuisi. Jostain ihmeen syystä Lontoo ja Washington jätti Israelin oman onnensa nojaan. Mistä israel sitten sai aseita? Kommunistisesta tsekkoslovakiasta, jonka aseet saapuivat viime hetkellä pelastamaan juutalaisia, jotaka olivat hätää kärsimässä Syyrian armeijan kanssa ja lähellä täyttä romahdusta pohjoisella taistelukentällä. Se siitä NWO ja israelin rakkaudesta. Tämä kiusallinen totuus on niin hankala, että sain yhdelläkin keskustelupalstalla bannit sillä sekunnilla, kun hieman tuolla argumentilla kritisoin NWO Israel suunnitelmaa.
Toinen skeida on tuon ”yhden porukan” maailmanvalloitus rahanlainaajina. Tuossa on vain sellainen moka, ettei tuo ”yksi porukka” alunperin tuollaista suunnitellut. Historiaan perehtynyt tietää, että Katolinen kirkko ja Euroopan vallanpitäjät kavensivat tuon ”yhden porukan” mahdollisuuksia harjoittaa ammatteja niin, ettei lista heille suvaituista ammateista ollut kovin pitkä. Halveksittu koronkiskuri oli yksi niistä, jota tuo ”yksi porukka” sai harrastaa. Kristittyjen, jotka aikaa myöten saivat sitten myös alkaa harjoittaa pankkitoimintaa koron ottamisen muodossa, niin heidän koroillansa oli katto, koska koron kiskonta oli kristyiltä kielletty, mutta ei tuolta ”yhdeltä porukalta”
Kun yhteiskunta teollistui ja pääomia tarvittiin, niin sattumalta tuo ammatti jota tuo ”yksi porukka” sai harjoittaa alkoi tuottaa sellaista voittoa, että oksat pois. Onhan se aikamoista horinaa ja älyllistä epärehellisyyttä syyttää tuota ”yhtä porukkaa” siitä, että he osaavat pirun hyvin sen, mikä heille oli satoja vuosia niitä harvoja ammatteija mitä saivat harjoittaa., Pankkitoiminta ja korolla eläminen oli niitä harvoja ammatteja mitä Katolinen kirkko ja Euroopan ruhtinaat heille suvaitsi. Yhteiskunnan teollistumisen myötä, tuota ”yksi porukka” oli oikeaan aikaan paikalla rahoineen.
Sanon sinullekkin ”totuuden metsästäjä” että älä välitä näistä ikävistä tosiasioista, vaan ole vahva harhoissasi.
Ei minulla ole mitään eri näkökulmia eikä henkilökohtaista nimim. Huolestunutta isää vastaan, keskustelun sävy vain oli ikävä. Tarjoan nimim. Huolestuneelle isälle sovinnon kättä.
Juu, olen landella asuva runoilija, puuartesaani ja puutarhuri sekä entinen kirjakauppias. Ei ole diplomeita eikä asiantuntijan roolia. Olen tyytyväinen tilanteeseeni Havukka-ahon ajattelijana.
Sen verran komppaan kuitenkin ”Huolestunutta isää”, etten minä en usko ”tuon yhden porukan” johtamaan NWO- suunnitelmaan, vaan näen ennemmin kehityksen Kunstlerin (joka muuten on juutalainen) lailla spontaanina. Asioita vain tapahtuu, koska ne sillä hetkellä tuntuvat hyviltä ideoilta. Homma lähtee ns. lapasesta. Se, onko Kunstlerin visio paluusta luontoon oikea vai väärä, en tiedä. Mutta valtiot, valtakunnat ja liitot purkautuvat, sotia käydään yhä, katastrofeja tulee, aikakaudet vaihtuu, sitä ei kai kukaan kiistä. Rooman piti olla ikuinen, Kolmannen valtakunnan, Neuvostoliiton….
Näen, että on tietysti globaaleja poliittisesti motivoituneita teollisuus- ja rahapiirejä, joilla on intressejä ajaa tietynlaista politiikkaa. Myös Israelnin ja USAn läheiset liittolaissuhteet monimutkaistavat tilannetta. Tuo ”yksi porukka” on suosinut akateemista koulutusta ja omaa kulttuuritraditiota, joten on luonnollista että heissä on paljon vaikutusvaltaisia ja verkottuneita ihmisiä, mutta eivät hekään ole kuin ihmisiä vajavaisuuksineen ja väärinymmärryksineen.
Muuten, satuin eilen katsomaan neurotieteilijän David Eaglemanin (joka on juutalainen) dokumentin aivojen toiminnasta. Se hyvin kuvaa kuinka me jokainen rakennamme mielessämme oman konstruktion maailmasta. Eli jokaisella on eräänlainen oma henkilökohtainen malli – muodikkaasti narratiivin – maailmasta ja joka väistämättä on hyvin kapea-alainen.
The Brain with David Eagleman: What Is Reality
https://www.youtube.com/watch?v=3MSw2irv0-A
Käsittääkseni olet myös halla-aholainen persu. Varmasti myös jäsenyys Suomen sisusta löytyy.
Oli miten oli. Nämä omat ja muiden fouliohattuilut saa osaltani riittää. Aivan sama, jos kerran Titanicin kansipaikalla matkustetaa, niin kannataa keskittyä elämästä nauttimisen, eikä menettää hermojansa foliohattuilussa.
Joten se siitä, hyvää jatkoa.
Älä huolestu, isä. Ota vaikki viski, suurella jääpalalla.
Hyvää jatkoa, nähdään pelastusveneessä 🙂
Ois kiva, jos kehitys kehittyisi niin, että fossiilienergialle tulisi sellaiset korvaajat, jotka olisivat ainakin yhtä käteviä ja mielellään vähemmän saastuttavia. Onkohan sellaisia vielä? Jos ei, pitäisikö odottaa sellaisen kehittämistä? Vai yrittää varautua fossiilienergian, erityisesti öljyn loppumiseen? Vai mitä pitäisi tehdä? Välillä ressaakin tämä asia – varsinkin kun epäilyttää nykyisten päättäjien ja lobbareitten kyky/tahto välttää kriisejä.
Kyselen kun en tiedä: Kuinka laajaa kaivosteollisuus voi olla ilman öljyä/hiiltä? Kärsisikö kaivannaisten kuljetukset tehtaille, jos öljyä ei olisi käytettävissä? Miten metalliteollisuus, metallin kuljetus, elektroniikkateollisuus, elektroniikan kuljetus… Mikäli fossiilienergian korvaajaa ei tällä hetkellä ole kehitetty, minusta fossiilien kulutusta kannattaisi säännellä siinäkin tapauksessa, jos ilmastonmuutos ei ole totta / ihmisen aiheuttamaa / pysäytettävissä. Vissiin ruuantuotanto ja kuljetukset ovat pitkälle öljyriippuvaisia nyt, ja olisi hyvä varmistaa öljyn riittävyys siihen. Fossiilienerngiaa taidetaan tällä hetkellä tuhlata aika paljon, mutta järkevällä käytöllä riittäisi vuosisadoiksi vielä.
Ja jos ilmastonmuutos on totta, ihmisen aiheuttama ja jotenkin pysätettävissä, niin fossiilikulutus alas ja vähän äkkiä.