. . . kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta. . .

– Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 10.12.1948


Kaksituhatlukua on leimannut maailman ainoan supervallan johtama ”sota terrorismia vastaan” ja sen synnyttämät kriisit, joista tuoreimpiin kuuluu vuonna 2015 alkanut Euroopan pakolaiskriisi. Kriisit ja niiden seurausvaikutukset ovat johtaneet monet maailmanpolitiikan tarkkailijat pohtimaan kansanvallan elinvoimaisuutta ja uhanalaisuutta. Pinnalla ja pinnan alla näyttää kytevän pelko demokratian joutumisesta kuolemanvaaraan tai vähintään näivettymisen tilaan. Samankaltainen pelko on askarruttanut myös hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen kannattajia ja tukijoita.

Tämä artikkeli aloittaa kirjoitussarjan, jossa pyritään selvittämään demokratiaa ja hyvinvointivaltiota uhkaavia vaaroja sekä etsitään keinoja uhkien torjumiseksi.

Lyhyt katsaus nykyisen maailmanjärjestyksen historiaan


Kuka tietävi, mistä me tulemme

ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.

(Eino Leino: Hymyilevä Apollo)
¤

Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen (…)
(Raamattu. 1. Moos. 3: Syntiinlankeemus)
¤

Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän on otettu. (Raamattu. 1. Moos. 3: Syntiinlankeemus)
¤

Olemassaolo edeltää perusolemusta. Tämä tarkoittaa, että ihminen on ensiksi olemassa, kohtaa itsensä, ilmaantuu maailmaan ja määrittää itsensä jälkikäteen.
– Ihminen on tuomittu olemaan vapaa. (Jean-Paul Sartre)
¤

IHMISEN ELÄMÄÄ on mahdollista ajatella ilman järjestystä, vailla kansainvälistä oikeutta, ilman valtiota ja perustuslakia. On periaatteessa mahdollista elää myös ilman uskontoa, filosofiaa ja runoutta. Toisinaan, kun maailmanmenoa tarkkailee, päätyy ajattelemaan, että juuri niin monet elävät tai joutuvat elämään. Kenties järjestyksen ja periaatteiden etsiminen onkin privilegio, etuoikeus, joka on suotu ainoastaan niille, joilla on onnekseen ollut lapsiaan rakastavat ja heistä huolehtivat vanhemmat ja jotka ovat saaneet opiskella ja pohtia olemassaoloaan ja elämäänsä tässä ihmisen maailmassa?

Vapaata ja anarkistista elämää hankaloittaa käytännössä ihmisyksilön kuuluminen valtioon sen kansalaisena. Maailman ihmisillä onkin pääsääntöisesti jonkin valtion kansalaisuus. Sääntö ei kuitenkaan ole poikkeukseton: valtiottomaksi henkilöksi kutsutaan ihmisyksilöä, jolla ei ole minkään maan kansalaisuutta. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön (UNHCR) arvion mukaan maailmassa on noin 12 miljoonaa valtiotonta henkilöä. Islantilainen ihmisoikeusjärjestö on arvioinut valtiottomien määräksi 15 miljoonaa ihmistä.

Edellä on tarkasteltu Raamatun, filosofin ja runoilijan vastauksia ihmiselämän arvoitukseen ja ihmisen osaan. Lähtökohtaisesti selkeintä elontaipaleen aloittaminen näyttäisi olevan niillä, jotka käyttävät tiekarttanaan Raamattua. He ryhtyvät hankkimaan leipäänsä otsansa hiessä. Heidän oloaan helpottanee toisaalta Jumalan nimenomainen kehotus: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet” (Raamattu 1. Moos. 1: Maailman luominen).

Sen sijaan niille, jotka luottavat suuren runoilijan tai maailman kuuluisimman eksistenssifilosofin opetuksiin, ihmiselämän mysteeri näyttänee vaikeammalta. Ihminen on ’tuomittu’ olemaan vapaa ja hänen on elettävä, miten parhaaksi taitaa.

Voiko historiasta oppia jotakin olennaista? Ja onko siitä opittu jotain olennaista? Noihin kysymyksiin lienee vaikeaa vastata yksiselitteisesti. Mutta yhden asian historiasta rohkenee lausua. Se asia koskee ihmisen ja ihmiskunnan kykyä elää rauhassa toistensa kanssa. Tähänastinen historia on ollut sotien ja aseellisten konfliktien historiaa. Ihminen on vuosituhansien saatossa kohdellut ihmistä monesti äärimmäisen julmalla tavalla. Perussyyksi eräät ovat arvelleet valtioita ja niiden valtaeliittien valtapolitiikkaa.

Primitiivisestä kulttuurista korkeakulttuuriin

Primitiivinen kulttuuri (varhaiskantainen kulttuuri) eli alkukulttuuri tarkoittaa vanhoissa kulttuuriantropologian teksteissä kulttuuria, josta puuttuvat nykyaikaisuuden ja taloudellisen kehityksen merkit. Tämän mukaan tyypillinen primitiivinen kulttuuri on metsästäjä-keräilijöiden ryhmien nomadimainen, liikkuva elämänmuoto, jossa ihmiset asuvat tilapäisissä majoissa tai teltoissa ja kulkevat riistan ja muiden luonnon antimien perässä. Kaikki ihmiskulttuuri on alun perin primitiivistä.

Sivilisaatioksi voidaan kutsua yhden valtion, useiden valtioiden, kansojen muodostaman yhteisön tai kokonaisen lajin, kuten ihmiskunnan, kehittämää monimutkaista elämäntapaa. Sivilisaatio katsotaan usein kulttuurin kehitysvaiheeksi, jota edeltää yksinkertainen heimoyhteiskunta. Kun tällainen yhteiskunta kasvaa ja organisoituu, siitä tulee sivilisaatio eli korkeakulttuuri, jolle on ominaista keskitetty valtiomainen hallinto, suuret asutuskeskukset, työnjako, yhteiskuntaluokat, kirjoitustaito, korkealle tasolle kehittyneet tiede ja taide sekä vahva armeija.

Ensimmäisen sivilisaation katsotaan syntyneen noin 3500–3000 eaa. varhaisessa Kaksoisvirtainmaassa. Sivilisaation synnyn katsotaan johtuvan muun ohella voimakkaasta väestönkasvusta ja eri alueiden välisistä sodista, jotka vaativat keskitettyä johtoa.

Jean-Jacques Rousseau hahmotteli Yhteiskuntasopimuksessaan hyväksyttävän poliittisen järjestyksen perusteita.[1] Kirja julkaistiin vuonna 1762, ja siitä tuli yksi vaikutusvaltaisimmista poliittisen filosofian teoksista länsimaisessa perinteessä. Rousseau esitti, että luonnontila taantuu ja rappeutuu lopulta epäinhimilliseksi tilaksi, jossa ei ole lakeja eikä moraalia, ja tässä vaiheessa ihmiskunnan tulee joko perustaa laillisia instituutioita tai tuhoutua.

Rousseaun mukaan ihmiset voivat sekä säilyttää itsensä että vapautensa liittymällä yhteen yhteiskuntasopimuksella. Tämä johtuu siitä, että alistuminen koko kansan yleistahdolle (volonté générale) takaa, ettei yksilöiden tarvitse alistua toistensa tahdoille. Kaikki noudattavat tätä tahtoa, koska kaikki yhdessä toimivat lain kirjoittajina.

Rousseau katsoi, että suvereniteetin (täysivaltaisuus) tuli olla kansalla, mutta teki kuitenkin selvän eron suvereenin (hallitsija) ja hallituksen välillä. Hallituksen tehtävänä oli toteuttaa ja soveltaa yleistahtoa, ja hallituksen tuli koostua vähälukuisemmasta joukosta kansalaisia eli raatimiehistä. Rousseau vastusti ajatusta, että ihmisten tulisi harjoittaa suvereniteettia edustajainkokouksen välityksellä. Sen sijaan heidän itsensä tuli toimia lainsäätäjinä. (Sveitsiläis-ranskalainen valistusfilosofi Rousseau oli syntynyt Genèvessä. On kiinnostavaa, että Rousseaun opit ovat saavuttaneet käytännössä suurinta vastakaikua juuri Sveitsissä, jonka kantonit ovat tunnetuimpia suoran demokratian toteuttajia.)

Valtiosta

Valtio on ihmisyhdyskunta, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa (Veli Merikoski). Sosiologi Max Weberin sanoin valtio on ainoa yhteisö, jolla on voimankäyttömonopoli tietyllä maantieteellisellä alueella. Usein valtiosta puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan itsenäisiä eli suvereeneja valtioita. Sellaisia on maailmassa nykyisin noin 200. Etelämannerta lukuun ottamatta maapallon kaikki maa-alueet kuuluvat nykyisin johonkin valtioon. Merellä luetaan valtion alueeseen kuuluviksi rannikon läheisyydessä olevat aluevedet, mutta niiden ulkopuolella olevat vesialueet eivät kuulu mihinkään valtioon.

Itsenäisten valtioiden ohella on olemassa myös autonomisia valtioita, jotka kuuluvat toisen valtion alaisuuteen mutta omaavat enemmän tai vähemmän laajan itsehallinnon.

Yksilön oikeudet määräytyivät vuosisatojen ajan hänen sukupuolensa, rotunsa, syntyperänsä, yhteiskunnallisen asemansa tai muun vastaavan seikan perusteella. Ajatus ihmisoikeuksista (droits de l’homme; human rights) yleismaailmallisina, kaikille yhtäläisesti kuuluvina oikeuksina vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Alun perin ihmisoikeudet olivat enemmän moraalin tai filosofian kuin oikeustieteen käsite. Ihmisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä pohdintoja on löydettävissä jo ihmiskunnan varhaisesta aatehistoriasta, kuten myös kaikkien maailmanuskontojen perusopeista. Nykyinen ihmisoikeusajattelu juontaa juurensa ennen kaikkea 1600-luvun liberalismista. Liberalistisen ajattelun mukaan yksilöllä on tiettyjä luonnollisia oikeuksia (droits naturels; natural rights), jotka edeltävät valtion olemassaoloa ja joiden turvaamiseen valtion oikeutus osaltaan perustuu.

Valistuksen ajalla 1700-luvulla ihmisten luonnolliset oikeudet alkoivat kehittyä juridisten oikeuksien suuntaan erityisesti Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen (1776), Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen (1789) sekä Yhdysvaltojen ihmisoikeusasiakirjan (Bill of Rights, 1791) vaikutuksesta.[2] Näissä asiakirjoissa korostui käsitys siitä, että valtion valta perustuu yksilöiden (kansalaisten) omaehtoiseen suostumukseen ja vapaaseen tahtoon. Tärkeä merkkipaalu ihmisoikeuksien kehityksessä oli myös orjuuden kieltäminen 1800-luvulla.[3]

Toisesta maailmansodasta

Toisen maailmansodan, vuosina 1939–1945 käydyn maailmanlaajuisen aseellisen konfliktin, pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Britannian, Kiinan tasavallan, Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltojen johtamat liittoutuneet. Kymmeniä miljoonia ihmishenkiä vaatinut toinen maailmansota on ihmiskunnan historian tuhoisin sota. Sota päättyi liittoutuneiden voittoon.

Toisen maailmansodan kokonaisuhrimääräksi on arvioitu suunnilleen 62 miljoonaa. Siviilejä heistä oli noin 37 miljoonaa ja sotilaita arviolta 25 miljoonaa. Liittoutuneet menettivät noin 51 miljoonaa ihmishenkeä ja akselivallat noin 11 miljoonaa.

Holokausti oli Saksan kansallissosialistien suorittama järjestelmällinen etnisten, uskonnollisten ja muiden vähemmistöryhmien kansanmurha 1930-luvun lopussa ja 1940-luvun alussa. Päävastuullinen holokaustista oli Saksan kansallissosialistinen hallitus, joka Adolf Hitlerin johdolla systemaattisesti hallinnoi, sääteli ja ohjasi joukkotuhon etenemistä, mutta siihen osallistuivat aktiivisesti myös monet Saksan liittolaisista ja niiden miehittämien maiden yhteistyöhön ryhtynyt väestö.

Euroopan juutalaiset olivat kansanmurhan pääasiallinen kohde. Joidenkin määritelmien mukaan holokausti tarkoittaakin ainoastaan juutalaisten kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana. Arviolta noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista eli 5–7 miljoonaa kuoli holokaustissa. Noin kolme miljoonaa juutalaista surmattiin varsinaisilla tuhoamisleireillä, liikkuvat tuhoamisyksiköt (Einsatzgruppen) surmasivat noin miljoona juutalaista ja loput surmattiin ghetoissa tai näännytettiin tarkoituksella nälkään ja kovaan työhön työleireillä.

Samoissa yhteyksissä tapettiin natsien ideologisia vastustajia, vapaamuurareita, Jehovan todistajia, ruusuristiläisiä, romaneja, afrikkalaisia, puolalaisia, neuvostoliittolaisia sotavankeja ja siviilejä sekä eugeniikan (rotuhygienian) nimissä muun muassa kehitysvammaisia ja homoseksuaaleja. Mikäli holokaustin määritelmään sisällytetään kaikki natsien systemaattisissa vainoissa kuolleet, nousee uhrien määrä arviosta riippuen 11–17 miljoonaan henkeen.

Synkin ajanjakso romanien historiassa on toinen maailmansota, jolloin koettiin suurimmat järjestelmälliset vainot. Varovaistenkin arvioiden mukaan sodan aikana kuoli yli puoli miljoonaa romania, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli miljoona. Osa romaneista kuoli keskitysleireillä, osa kuljetusten aikana, osa tapettiin kotikylissään.

Toinen maailmansota merkitsi brittiläisen imperiumin murtumista. Ison-Britannian, Ranskan, Saksan ja Japanin paikalle johtaviksi valtioiksi nousivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, joiden maailmanlaajuinen poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen vaikutusvalta teki niistä supervaltoja.

Yhdistyneet kansakunnat

Yhdistyneet kansakunnat (YK) perustettiin 24.10.1945 erityisesti suojaamaan valtioita toisten valtioiden hyökkäykseltä.

Toisen maailmansodan hirmutyöt ja erityisesti natsien toimeenpanema juutalaisten kansanmurha korostivat ihmisoikeuksien kansainvälisen suojelun tarvetta. Kymmenien miljoonien ihmisten hengen vaatinut sota synnytti voimakkaan paineen kirjata ihmisoikeudet tuleviin rauhansopimuksiin ja vakiinnuttaa ne osaksi sodanjälkeistä uutta maailmanjärjestystä.

YK:n yleiskokouksen istuntosali New Yorkissa. Kuva: Patrick Gruban via Wikimedia Commons (CC BY-SA 2.0)

YK:n perustamiskonferenssissa San Franciscossa vuonna 1945 nousi esiin ajatus kansainvälisen ihmisoikeusasiakirjan sisällyttämisestä YK:n peruskirjaan. Muun muassa ajan ja valmistelutyön puutteen vuoksi peruskirjaan ei kuitenkaan otettu erillistä ihmisoikeusasiakirjaa. Sen sijaan peruskirjaan sisällytettiin seitsemän viittausta ihmisoikeuksiin. Tärkeä saavutus oli peruskirjan artikla 68, joka edellyttää, että YK:lla on ihmisoikeuksien edistämiseen erikoistunut elin.

Ihmisoikeudet listattiin ensimmäistä kertaa kattavasti ja maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 10.12.1948.[4] Yksikään YK:n silloisista 58 jäsenvaltiosta ei äänestänyt julistusta vastaan.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ei ole valtioita oikeudellisesti velvoittava asiakirja, mutta sen poliittinen ja moraalinen vaikutusvalta on huomattavan suuri. Ihmisoikeuksien julistus on myös toiminut perustana YK:n myöhemmälle ihmisoikeustyölle, mukaan lukien kaikki YK:n piirissä solmitut ihmisoikeussopimukset.

Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen periaatteen tasolla kirjatut kansalais- ja poliittiset oikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet tulivat virallisesti kansainvälisen oikeuden piiriin vuonna 1966, kun YK hyväksyi (1) kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) ja (2) taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-sopimus).

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, KP-sopimus, TSS-sopimus sekä KP-sopimuksen kaksi valinnaista pöytäkirjaa (lisäpöytäkirja yksilövalituksista, 1966; lisäpöytäkirja kuolemanrangaistuksen poistamisesta, 1989) ja TSS-sopimuksen valinnainen lisäpöytäkirja yksilövalituksista (2013) muodostavat yhdessä niin sanotun kansainvälisen ihmisoikeusasiakirjan (International Bill of Rights / International Bill of Human Rights).

YK:n peruskirja

Maailmanlaajuisen hallitusten välisen yhteistyöjärjestön Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja allekirjoitettiin San Franciscossa kesäkuun 26. päivänä 1945. Peruskirja tuli voimaan 24. lokakuuta 1945, kun viisi suurvaltaa (turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat, Iso-Britannia, Kiina, Neuvostoliitto, Ranska ja Yhdysvallat) ja muiden sopimuksen allekirjoittajamaiden enemmistö olivat ratifioineet peruskirjan. (YK:lla katsotaan olevan 51 perustajajäsentä. Lokakuun 24. päivää vietetään YK:n päivänä.)

YK:n peruskirja on kansainvälisoikeudellinen sopimus, jossa määritellään kansainvälisten suhteiden pääperiaatteet sekä Yhdistyneet kansakunnat -nimisen järjestön muoto, periaatteet ja päämäärät. Kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö on osa YK:n peruskirjaa.

YK:n peruskirjan mukaan maailmanjärjestöjen perustajien vakaana tahtona oli ”pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta, joka jo kahdesti nykypolven eläessä on tuottanut ihmiskunnalle sanomattomia kärsimyksiä”.

Peruskirjassa vakuutetaan perustajien uskovan ”ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen, miesten ja naisten sekä kansakuntien, suurten ja pienten, yhtäläisiin oikeuksiin”. Vakaana tahtona oli ”luoda olosuhteet, joiden vallitessa oikeudenmukaisuutta sekä kunnioitusta sopimuksista ja muista kansainvälisen oikeuden lähteistä johtuvia velvoituksia kohtaan voidaan pitää yllä, edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa, sekä tässä tarkoituksessa osoittaa suvaitsevaisuutta ja elää keskenämme rauhassa hyvinä naapureina”.

Järjestön perustajien vakaana tahtona oli lisäksi ”yhdistää voimamme kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, omaksua periaatteita ja luoda menettelytapoja, jotka takaavat sen, ettei asevoimaa käytetä muutoin kuin yhteiseksi eduksi, sekä käyttää hyväksi kansainvälisiä toimielimiä kaikkien kansojen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi”.

YK:n päämääristä

YK:n päämäärät ovat:

1. ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ja siinä tarkoituksessa ryhtyä tehokkaisiin yhteisiin toimenpiteisiin rauhaa vaarantavan uhan poistamiseksi ja sen syntymisen ehkäisemiseksi sekä hyökkäystoimien tai muiden rauhanrikkomisten tukahduttamiseksi sekä rauhanomaisin keinoin sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen oikeuden kanssa sovittaa tai selvittää kansainväliset riidat ja tilanteet, jotka saattavat johtaa rauhan rikkoutumiseen;
2. kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita, jotka perustuvat kansojen yhtäläisten oikeuksien ja niiden itsemääräämisoikeuden periaatteen kunnioittamiseen, sekä ryhtyä muihin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin maailmanrauhan lujittamiseksi;
3. aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisiä, taloudellisia, sosiaalisia, sivistyksellisiä tai humanitaarisia kysymyksiä ratkaistaessa samoin kuin kaikille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta kuuluvien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista kehitettäessä ja edistettäessä; sekä
4. toimia keskuksena, joka yhdenmukaistaa kansakuntien toimenpiteet näiden yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. (Ks. YK:n peruskirjan 1. artikla.)

YK:n jäsenten toimintaperiaatteista

YK:n ja sen jäsenten on, pyrkiessään perussäännössä esitettyihin päämääriin, toimittava seuraavien periaatteiden mukaisesti:

1. Järjestö perustuu kaikkien jäsentensä täysivaltaisen tasa-arvoisuuden periaatteeseen.
2. Kaikkien jäsenten on, jotta niille jokaiselle voitaisiin turvata jäsenyydestä johtuvat oikeudet ja edut, vilpittömästi täytettävä tämän peruskirjan mukaan itse kullekin kuuluvat velvoitukset.
3. Kaikkien jäsenten on selvitettävä kansainväliset riitansa rauhanomaisin keinoin siten, ettei kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta eikä oikeudenmukaisuutta vaaranneta.
4. Kaikkien jäsenten on pidätyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai menettelemästä muulla tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärien kanssa.
5. Kaikkien jäsenten on kaikin tavoin autettava Yhdistyneitä Kansakuntia jokaisessa toimenpiteessä, johon järjestö ryhtyy tämän peruskirjan mukaisesti, sekä pidätyttävä antamasta apua millekään valtiolle, jota vastaan Yhdistyneet Kansakunnat ryhtyy ehkäisy- tai pakkotoimenpiteisiin.
6. Järjestön on huolehdittava siitä, että valtiot, jotka eivät ole Yhdistyneiden Kansakuntien jäseniä, toimivat näiden periaatteiden mukaisesti, mikäli se on tarpeen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.
7. Mikään tämän peruskirjan määräys ei oikeuta Yhdistyneitä Kansakuntia puuttumaan asioihin, jotka olennaisesti kuuluvat jonkin valtion sisäiseen toimivaltaan, eikä velvoita jäseniä alistamaan tällaisia asioita tämän peruskirjan mukaan selvitettäviksi. Tämä periaate ei kuitenkaan saa estää VII luvussa edellytettyjen pakkotoimenpiteiden soveltamista. (Ks. peruskirjan 2. artikla.)

Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyys on avoin kaikille rauhaa rakastaville valtioille, jotka hyväksyvät tämän peruskirjan sisältämät velvoitukset ja jotka järjestön harkinnan mukaan pystyvät ja ovat halukkaat täyttämään ne. Sellaisen valtion YK:n jäseneksi ottamisesta päättää yleiskokous turvallisuusneuvoston suosituksesta (peruskirjan 4. artikla).

Turvallisuusneuvosto

Taatakseen järjestön nopean ja tehokkaan toiminnan YK:n jäsenet ovat jättäneet turvallisuusneuvostolle ensisijaisen vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä. YK:n jäsenet tunnustavat, että turvallisuusneuvosto täyttäessään sanotusta vastuusta johtuvia velvollisuuksiaan toimii niiden nimissä.[5]

Turvallisuusneuvoston muodostaa viisitoista YK:n jäsentä. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, Kiina, Ranska, USA ja Venäjän federaatio ovat turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä (ks. peruskirjan 23. artikla).

YK:n jäsenet sitoutuvat hyväksymään ja täyttämään turvallisuusneuvoston päätökset peruskirjan mukaisesti (ks. peruskirjan 25. artikla).

Turvallisuusneuvoston kullakin jäsenellä on yksi ääni. Turvallisuusneuvoston päätökset menettelyjärjestystä koskevissa kysymyksissä on tehtävä vähintään seitsemän jäsenen myöntävällä äänellä. Kaikissa muissa asioissa turvallisuusneuvoston päätökset on tehtävä vähintään seitsemän jäsenen myöntävällä äänellä, jolloin pysyvien jäsenten äänien on sisällyttävä näihin (ks. peruskirjan 27. artikla).

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Toisen maailmansodan kauhut ja erityisesti natsi-Saksan toiminta loivat tarpeen laatia kansainvälisesti sitovia sopimuksia rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi. YK:n peruskirja (1945) ja YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus (1948) loivat pohjan nykyiselle ihmisoikeusjärjestelmälle. Näissä asiakirjoissa ilmaistuja periaatteita on myöhemmin täydennetty lukuisilla kansainvälisillä ja alueellisilla ihmisoikeussopimuksilla.

Kansainvälisen ihmisoikeusnormiston ytimeen kuuluvat siis myös edellä mainitut, vuonna 1966 laaditut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP-sopimus) ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (TSS-sopimus). YK:n piirissä on laadittu myös lukuisia muita ihmisoikeussopimuksia. Nykyinen ihmisoikeussopimusjärjestelmä kattaakin koko inhimillisen elämän kirjon.

Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan jokaiselle ihmisyksilölle kuuluvia perustavanlaatuisia oikeuksia. Niiden tavoitteena on turvata jokaiselle ihmiselle (1) ihmisarvoinen elämä, (2) perustoimeentulo ja (3) yhteiskunnalliset osallistumismahdollisuudet. Ihmisoikeudet ovat voimassa kaikkialla henkilön taustasta, sukupuolesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Ihmisoikeudet ovat universaaleja (yleismaailmallisia). Ne kuuluvat saman sisältöisinä kaikille maailman ihmisyksilöille ja ovat voimassa kaikkialla. Ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia: niitä ei voida poistaa keneltäkään, ei edes ihmisyksilön omalla suostumuksella.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

YK:n kolmas yleiskokous hyväksyi ja julkisti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen joulukuun 10. päivänä 1948. Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan. Kahdeksan maata pidättyi äänestämästä.

Välittömästi tämän historiallisen tapahtuman jälkeen yleiskokous kehotti kaikkia jäsenmaita julkaisemaan julistuksen tekstin. Niitä pyydettiin ”levittämään ja tekemään sitä tunnetuksi, lukemaan ja selittämään sitä ennen kaikkea kouluissa ja muissa oppilaitoksissa eri maiden ja alueiden poliittisista oloista riippumatta”.

Julistuksen virallinen teksti on saatavissa YK:n kaikilla kuudella virallisella kielellä: arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Julistus on käännetty myös lukuisille muille kielille. Tähän mennessä julistuksen käännösten lukumäärä on 369.

* * *

PÄIVITYS: Artikkelisarjan toinen osa on julkaistu 25.4.2017.
¤

Viitteet

1. Du contrat social ou principes du droit politique (1762).
2. Declaration of Independence (4.7.1776); Déclaration des droits de l’homme et du citoyen (26.8.1789); United States Bill of Rights (25.9.1789, hyväksytty 15.12.1791).
3. Aikajana orjuuden lakkauttamisesta; https://fi.wikipedia.org/wiki/Aikajana_orjuuden_lakkauttamisesta
4. Universal Declaration of Human Rights; Déclaration universelle des droits de l’homme.
5. Ks. YK:n peruskirjan 24. artikla.
6. Ks. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla.

Lähteet

Aikajana orjuuden lakkauttamisesta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Aikajana_orjuuden_lakkauttamisesta

Déclaration des droits de l’homme et du citoyen, 26.8.1789.

Helo, Ari: Yhdysvaltain demokratian synty : unionin idea ja amerikkalainen historiakäsitys sekä liittovaltion perustamisdokumentit: Itsenäisyysjulistus, Konfederaatioartiklat, tärkeimmät Federalistikirjoitukset ja Yhdysvaltain perustuslaki lisäyksineen. Gaudeamus. Tallinna 2014.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 10.12.1948.

Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. WSOY. Juva 1992.

Rousseau, Jean-Jacques: Du contrat social ou principes du droit politique (1762).

United States Bill of Rights (25.9.1789).

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja (26.6.1945).


¤
Tapio Kuosma on tietokirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.

Artikkelikuva: © Photojogtom | Dreamstime.com – Earth Eyes Photo

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

23 KOMMENTTIA

    • Nämä ovat tärkeitä videoita kun halutaan pysyä totuuden polulla. Käsittämätöntä on ettei tässä holokastiasiassa sallita totuuden tutkimista vaan se on on nostettu lähes dogmaattisen uskonnon tasolle, jossa sitä mikä on kirjoitettu ei ole lupa tutkia.
      Tiedämme varsin hyvin ja faktaperäisesti että nimenomaan juutalaisiin kohdistuneessa holokaustissa on kyse vahvasti liioitellusta ja tarkoituksellisesti vääristetystä asiasta. On valitettavaa ettei artikkelin kirjoittaja ole tuonut tätä esiin.
      ”Tietääksesi kuka hallitsee, selvitä, ketä et saa arvostella.”

      • P.s. selvyyden vuoksi lisään etten kuulu holokaustin kieltäjiin mutta sitäkin pitäisi voida ja saada puolueettomasti tutkia ilman rangaistuspelkoja.
        Missään asiassa totuuden tutkimista ei tulisi estää eikä totuus voi koskaan olla kenellekään vaarallinen asia. Päinvastoin, juuri selvitetty totuus mahdollistaa sen ettei samaa toisteta.

        • P.s.2 … kirjassaan Saat sen mistä luovut Tommy Hellsten toteaa: ”Sankaruuteen kuuluu, että etsii ja on kiinnostunut asioista, joihin liittyy pelkoa. Pelot näyttävät meille kasvumme suuntaa. Pelkäämme nimittäin sitä mitä emme hallitse. Kun siis alamme tehdä sellaista mikä pelottaa, menetämme hallintamme. Tämä on parasta mitä meille voi tapahtua, jos oma hallintamme on tukahduttanut kasvumme ja elämämme. Mitä sitten pelkäämme?”

  1. Holokaustista (grec ancien : ὁλόκαυστος ; de ὅλος, entier + καύστος, brûlé)

    (Holocaust, Shoah, Holocauste, Förintelsen, Holocausto, Olocausto, Ολοκαύτωμα [Olokáftoma], Холокост [Holokost], ユダヤ人大虐殺 [Yudayajin dai-gyakusatsu], Holokaust)

    Holokausti: ”Saksan kansallissosialistien suorittama järjestelmällinen etnisten, uskonnollisten ja muiden vähemmistöryhmien kansanmurha 1930-luvun lopussa ja 1940-luvun alussa. Päävastuullinen holokaustista oli Saksan kansallissosialistinen hallitus, joka Adolf Hitlerin johdolla systemaattisesti hallinnoi, sääteli ja ohjasi joukkotuhon etenemistä, mutta siihen osallistuivat aktiivisesti myös monet Saksan liittolaisista ja niiden miehittämien maiden yhteistyöhön ryhtynyt väestö” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Holokausti).

    ”Euroopan juutalaiset olivat kansanmurhan pääasiallinen kohde, ja joidenkin määritelmien mukaan holokausti tarkoittaakin ainoastaan juutalaisten kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana” (ibid.).

    ”Samoissa yhteyksissä tapettiin natsien ideologisia vastustajia, vapaamuurareita, Jehovan todistajia, ruusuristiläisiä, rasistisista syistä romaneja, afrikkalaisia, puolalaisia, neuvostoliittolaisia sotavankeja ja siviilejä sekä eugeniikan eli rotuhygienian nimissä muun muassa kehitysvammaisia ja homoseksuaaleja. Jos holokaustin määritelmään sisällytetään kaikki natsien systemaattisissa vainoissa kuolleet, nousee uhrien määrä arviosta riippuen 11–17 miljoonaan henkeen” (ibid.).

    Kirjallisuutta:

    Benz, Wolfgang: Holokausti. (Der Holocaust, 1995.) Suomentanut Tapani Hietaniemi. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-075-9.
    Bruchfeld, Stéphane & Levine, Paul A.: Kertokaa siitä lapsillenne. Kirja juutalaisten joukkotuhosta Euroopassa 1933–1945. (Om detta må ni berätta. En bok om Förintelsen i Europa 1933–1945, 1998.). Helsinki: Opetushallitus, 2001 (2. painos 2006). ISBN 952-13-1056-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.2.2014).
    Polttouhrit, 1978, Gerald Green. Kirja ISBN 951-643-127-5, sekä elokuva joka perustuu tositapahtumiin.
    Holmila, Antero: Holokausti. Tapahtumat ja tulkinnat. Jyväskylä: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-652-8.
    McMillan, Dan: Polttouhrit. Holokaustin syyt. (How Could This Happen. Explaining the Holocaust, 2014.) Suomentanut Petri Stenman. Helsinki: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1164-9.
    Muir, Simo – Worthen, Hana (toim.): Finland’s Holocaust: Silences of History. Basingstoke: Palgrave Macmillan, 2013. ISBN 978-1-137-30264-9.
    Sem-Sandberg, Steve: Łódźin kurjat. (De fattiga i Łódź, 2009.) Suomentanut Leena Peltomaa. Helsinki: Like, 2011. ISBN 978-952-01-0450-4.
    Snyder, Timothy: Musta maa. Holokausti: tapahtumat, opetukset. (Black Earth. The Holocaust as History and Warning, 2010.) Suomentanut Antero Helasvuo. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-304-8.

    Dokumentteja:

    Nuit et brouillard (Yö ja usva) (Alain Resnais, 1955)
    Shoah (Claude Lanzmann, 1985)
    ¤
    Holokaustin kiistämisestä

    ”Holokaustin kiistäminen on sen väittämistä, että juutalaisten kansanmurhaa – jota myöhemmin on alettu kutsua holokaustiksi – ei toisen maailmansodan aikana tapahtunut vallitsevan historiakäsityksen mukaisella tavalla” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Holokaustin_kiist%C3%A4minen).

    ”Tunnettuja holokaustin kiistäjiä ovat Ernst Zündel, Robert Faurisson, David Irving ja Mark Weber” (ibid.).

    ”Miltei kaikki valtavirran historiantutkijat vastustavat holokaustin kiistävää näkemystä. Sen on nähty ’perustuvan hyväksyttyjen historiantutkimuksen standardien sijasta vihaan’ ja olevan ’pseudotiedettä, joka hylkää koko historiallisen todistusaineiston luoman perustan’” (ibid.).

    ”Holokaustin kiistäminen on suoraan tai epäsuorasti kielletty kolmessatoista (…) valtiossa: Belgiassa, Israelissa, Itävallassa, Liechtensteinissa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Saksassa, Sveitsissä ja Tšekissä. Slovakiassa se oli kiellettyä vuosina 2001–2005. Myös Espanja dekriminalisoi holokaustin kiistämisen lokakuussa 2007. Alankomaat, Ruotsi, Tanska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat hylänneet ehdotukset holokaustin kiistämisen kieltävistä laeista” (ibid.).

    ”Euroopan komission tietoverkkorikoksia koskevan sopimuksen lisäpöytäkirjassa vuodelta 2003 kielletään kansanmurhan tai rikosten ihmisyyttä vastaan kiistäminen, törkeä vähättely, hyväksyntä tai puolustelu automaattista tietojenkäsittelyä apuna käyttäen” (ibid.).

    ”Euroopan komissio, ihmisoikeustuomioistuin ja YK:n ihmisoikeuskomitea ovat torjuneet argumentit, joiden mukaan holokaustin kiistämisen kieltäminen lailla on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen kanssa” (ibid.).
    ¤
    Holokaustista lausuttua ja kirjoitettua:

    The things I saw beggar description… The visual evidence and the verbal testimony of starvation, cruelty and bestiality were . . . overpowering. . . . I made the visit deliberately, in order to be in [a] position to give first-hand evidence of these things if ever, in the future, there develops a tendency to charge these allegations merely to “propaganda.”
    – Dwight D. Eisenhower, cited in ushmm.org; United States Holocaust Memorial Museum
    #
    … in spite of everything, I still believe that people are really good at heart. I simply can’t build up my hopes on a foundation consisting of confusion, misery, and death. I see the world gradually being turned into a wilderness, I hear the ever approaching thunder, which will destroy us too, I can feel the sufferings of millions and yet, if I look up into the heavens, I think that it will all come right, that this cruelty too will end, and that peace and tranquillity will return again.
    – Anne Frank, (nl) Anne Frank’s Diary – Saturday 15th of July, 1944
    #
    As for the Jews, well, I can tell you quite frankly that one way or another we have to put an end to them… In January, there is going to be an important meeting in Berlin to discuss this question…Whatever its outcome, a great Jewish emigration will commence. But what is going to happen to these Jews? Do you imagine there will be settlement villages for them in the Ostland? In Berlin we were told: Why are you making all this trouble for us? There is nothing we can do with them here in the Ostland or in the Reich Commissariat. Liquidate them yourselves!
    – Hans Frank, the Nazi Governor-General of the General Government, December 16, 1941, Gerlach, Christian (December 1998). ”The Wannsee Conference, the Fate of German Jews, and Hitler’s Decision in Principle to Exterminate All European Jews”. The Journal of Modern History 70 (4): 790. doi:10.1086/235167. Reprinted in Bartov, Omer, ed. (2000). The Holocaust: Origins, Implementation, Aftermath. London: Routledge. pp. 106–140. ISBN 0-415-15035-3.
    ¤
    Quotes From Those Who Lived Through the Holocaust:

    1. Elie Wiesel, Holocaust Survivor

    “It all happened so fast. The ghetto. The deportation. The sealed cattle car. The fiery altar upon which the history of our people and the future of mankind were meant to be sacrificed.”

    2. Rabbi Yisrael Meir Lau, Holocaust Survivor

    ”I remember the looks of horror on the faces of the American soldiers when they came in and stared around them.
    I was afraid when I saw them.
    I crept behind a pile of dead bodies and hid there, watching them warily.
    ”Rabbi Herschel Schachter was the Jewish chaplain of the division. I saw him get out of a jeep and stand there, staring at the corpses.

    He has often told this story, how he thought he saw a pair of living eyes looking out from among the dead.
    It made his hair stand on end, but slowly and cautiously he made his way around the pile, and then, he clearly remembers coming face-to-face with me, an eight-year-old boy, wide-eyed with terror.
    In heavily-accented American Yiddish, he asked me, ’How old are you, mein kind?’ There were tears in his eyes.

    ”’What difference does it make?’ I answered, warily. ’I’m older than you, anyway.’

    ”He smiled through his tears and said, ’Why do you think you’re older than me?’

    ”And I answered, ’Because you cry and laugh like a child. I haven’t laughed in a long time, and I don’t even cry anymore. So which one of us is older?'”

    -Lau 8-years-old when Buchenwald was liberated

    3. Simon Wiesenthal, Holocaust Survivor

    “For me the Holocaust was not only a Jewish tragedy, but also a human tragedy. After the war, when I saw that the Jews were talking only about the tragedy of six million Jews, I sent letters to Jewish organizations asking them to talk also about the millions of others who were persecuted with us together – many of them only because they helped Jews.”

    4. Primo Levi, Holocaust Survivor

    ”Monsters exist, but they are too few in number to be truly dangerous. More dangerous are the common men, the functionaries ready to believe and to act without asking questions.”

    5. Anne Frank, Killed in the Holocaust

    “Who has inflicted this upon us? Who has made us Jews different from all other people? Who has allowed us to suffer so terribly up till now? It is God that has made us as we are, but it will be God, too, who will raise us up again. If we bear all this suffering and if there are still Jews left, when it is over, then Jews, instead of being doomed, will be held up as an example.

    Who knows, it might even be our religion from which the world and all peoples learn good, and for that reason and that reason alone do we have to suffer now. We can never become just Netherlanders, or just English, or representatives of any country for that matter; we will always remain Jews, but we want to, too.”

    6. Shela Altaraz, Holocaust Survivor

    ”After the Holocaust I was 14. I had no one. For years. I moved to Israel and met my husband…. [now] I have an amazing family. We always had Friday night meals together. I’d say ”Everyone at this table is mine. They’re all mine.”

    7. Ephraim Reichenberg, Holocaust Survivor

    “My brother had a nice singing voice, but I couldn’t sing. They injected us at the base of the neck with a certain substance that after the war we found out to be cancer cells.

    The experiment was done time and time again. Mengele would sit on the side and take notes…

    In 1948, I moved to Israel. I was one of the first soldiers in the IDF. I felt spiritually uplifted, that I – a Jew and a survivor of Auschwitz could fight in a Jewish army.”

    -Ephraim and his brother Menashe were experimented on in the Twins Experiments conducted by Mengele, despite of the fact that the two were not twins.
    His brother Menashe died in 1946 from the same illness that Ephraim still suffers from.
    He lost the ability to use his vocal chords later in life, and was unable to speak until 1984, when he regained the ability to speak with the aid of a device manufactured in Germany.

    8. Elie Wiesel, Holocaust Survivor (from his book ”Night”)

    ”Never shall I forget that night, the first night in camp, which has turned my life into one long night, seven times cursed and seven times sealed. Never shall I forget that smoke. Never shall I forget the little faces of the children, whose bodies I saw turned into wreaths of smoke beneath a silent blue sky.

    Never shall I forget those flames which consumed my faith forever.

    Never shall I forget that nocturnal silence which deprived me, for all eternity, of the desire to live. Never shall I forget those moments which murdered my God and my soul and turned my dreams to dust. Never shall I forget these things, even if I am condemned to live as long as God Himself. Never.”

    • WW2 Holokaustia leimaa valtava ristiriitaisuus. Toisaalta on subjektiivista tietoa johon ei voi sokeasti luottaa ja jota on myös tuotettu tarkoituksella koska on ollut mahdollista rahastaa valtavia summia.
      Objektiivinen tutkimus ei aina tue näitä subjektiivisia kertomuksia joista monet on voitu osoittaa huijauksiksi.
      Oleellista minusta on se, että ns. zio-masonic eliitti on omien hankkeidensa turvaamiseksi aina ollut ja yhä on valmis uhraamaan omiaankin ja se tekee todellisten syyllisten hakemisesta aina vaikeamman asian.
      Holokausti-uskonnon luominen ja ylläpito dogmina, jota ei saisi vapaasti tutkia ja kyseenalaistaa, on ollut sionisteille varsin tärkeä taloudellinen asia Israelin valtion luomisessa ja sitä rakennettaessa ja ylläpidettäessä kuten tämä linkki paljastaa:
      http://www.ihr.org/jhr/v08/v08p243_Weber.html

      • THE TEN STEPS OF MIND MANIPULATION
        1.  Repetition of the lie ad infinitum.
        2.  Maximum media exposure to the lie and minimum media exposure to the truth.
        3.  Implanting the suggestion that the truth is an elaborate lie by labeling it a “conspiracy theory”.
        4.  At the same time, suggesting that the truth is obnoxious by calling it “hate speech”. Truth telling  allegedly leads to public disorder and the death of certain targeted individuals, and so the expression of unpopular truths must be classified as “terrorism”.
        5.  The systematic fabrication of false conspiracy theories by paid agents, in order to create maximum obfuscation and bring the truth into disrepute by associating it with a plethora of discredited ideas and far-fetched, ludicrous lies. 
        6.  Exposure of the truth to mockery and contempt.
        7.  Character assassination of truth tellers by a variety of underhand means, including misquoting them, telling lies about them, and digging up the dirt on them. 
        8.  Organized outrage at any expression of the truth by a public figure, i.e., systematic intimidation.
        9.  Severe punishment for telling the truth.
        10.  The use of bribery and blackmail, the carrot and the stick, to reward the promoters of the lie and deter potential truth tellers from speaking out. 

        Just as you can brainwash an entire population into believing that Scotsmen wear saris (not kilts), and that two plus two equals five, so too you can brainwash an entire population into believing that six million Jews died in gas chambers during the Holocaust.
        All it needs is constant repetition — day after day after day — and the threat of severe punishment for rejecting the New Lie.
        https://www.darkmoon.me/2017/brainwashing-people-the-ten-steps-of-mind-manipulation/

        • SPOOKED: HOW THE CIA MANIPULATES THE MEDIA, PART 1
          http://whowhatwhy.org/2016/12/26/spooked-cia-manipulates-media-part-1/
          This deference to the national security state has a long history. The collaboration between the CIA and the press began with the birth of the agency in 1947. The Vietnam War and Watergate scandal briefly strained this compact. But, with the Reagan counterrevolution in the 1980s, the media came under powerful new pressures to conform to the official line. Even as the CIA waged a secret and illegal war in Nicaragua, and US-backed military regimes in Central America massacred innocent civilians, reporters who went too far in exposing these crimes and atrocities were subjected to intimidation and smear campaigns by Reagan officials and their allies in the corporate media. Independent-minded correspondents were reassigned; careers were destroyed.
          Who Controls America? (and the CIA)
          https://thezog.wordpress.com

      • THE TEN STEPS OF MIND MANIPULATION
        1.  Repetition of the lie ad infinitum.
        2.  Maximum media exposure to the lie and minimum media exposure to the truth.
        3.  Implanting the suggestion that the truth is an elaborate lie by labeling it a “conspiracy theory”.
        4.  At the same time, suggesting that the truth is obnoxious by calling it “hate speech”. Truth telling  allegedly leads to public disorder and the death of certain targeted individuals, and so the expression of unpopular truths must be classified as “terrorism”.
        5.  The systematic fabrication of false conspiracy theories by paid agents, in order to create maximum obfuscation and bring the truth into disrepute by associating it with a plethora of discredited ideas and far-fetched, ludicrous lies. 
        6.  Exposure of the truth to mockery and contempt.
        7.  Character assassination of truth tellers by a variety of underhand means, including misquoting them, telling lies about them, and digging up the dirt on them. 
        8.  Organized outrage at any expression of the truth by a public figure, i.e., systematic intimidation.
        9.  Severe punishment for telling the truth.
        10.  The use of bribery and blackmail, the carrot and the stick, to reward the promoters of the lie and deter potential truth tellers from speaking out. 

        Just as you can brainwash an entire population into believing that Scotsmen wear saris (not kilts), and that two plus two equals five, so too you can brainwash an entire population into believing that six million Jews died in gas chambers during the Holocaust.
        All it needs is constant repetition — day after day after day — and the threat of severe punishment for rejecting the New Lie.
        https://www.darkmoon.me/2017/brainwashing-people-the-ten-steps-of-mind-manipulation/

    • Henry Makow: The Jewish Myth of Victimhood
      The Judeo Masonic conspiracy hides its war against humanity behind a smokescreen of Jewish victimhood. (These conspirators ensured there were enough Jewish victims to maintain this illusion.)

      This is why we never stop hearing about the holocaust. Trump just proclaimed a week of holocaust remembrance.

      Putin is also getting in on the act. Never mind 20 million Russia goyim and 40 million other goyim died in the Rothschild’s contrived WW2. Andrew Joyce reveals that Jews actually enjoyed a privileged role in society throughout history.
      https://www.henrymakow.com/2017/04/the-jewish-myth-of-victimhood.html

    • Minusta sivistystä osoittaisi, että nähtäisiin sen verran vaivaa, ettei tarvitsisi Wikipediaan koskaan linkittää.
      Täällä on niin paljon fiksuja ihmisiä että kaipa tiedätte syyt, miksi, alkaen sen systemaattisista manipuloijista…
      – Etenkin holokaustiaiheessa, josta on massiivisesti kirjallisuutta.

    • ’…8. Elie Wiesel, Holocaust Survivor (from his book ”Night”)…’
      A Prominent False Witness: Elie Wiesel
      http://www.ihr.org/leaflets/wiesel.shtml
      As Jewish writer Leon A. Jick has written: ”The devastating barb, ’There is no business like SHOAH-business’ is, sad to say, a recognizable truth.” [17]
      It is time, in the name of truth and out of respect for the genuine sufferings of the victims of the Second World War, that historians return to the proven methods of historical criticism, and that the testimony of the Holocaust ”eyewitnesses” be subjected to rigorous scrutiny rather than unquestioning acceptance.

  2. Sotien ja väkivallan perussyy ei ole valtioissa vaan perussyy on biologinen. Homo Sapiensit sotivat kyllä keskenään ja tappoivat esim. muut ihmislajit sukupuuttoon jo aikaa ennen valtion tai edes sen tärkeimmän esiaskeleen eli maanviljelyn keksimistä. Homo Sapiens on luonteeltaan ksenofobinen, kuten muutkin kädelliset ja ihmisen luontainen sosiaalinen moodi on jakaa oliot ”meihin” ja ”muihin”. Simpanssitkin raatelevat ja raiskaavat julmasti oman laumansa ulkopuolelta tulevia.

    • Tuossa on perää vaikka onkin suuria eroja eri kulttuurien välillä.
      Ihmiselle on tosin kehittynyt järki ja ymmärrys jolla asioihin voisi vaikuttaa ja ottaa oman tuhoavuutensa hallintaan mutta niin ei näytä tapahtuvan. Järkeä käytetään nyt hallitsevissa kulttuureissa enemmänkin tuon tuhoavuuden palvelukseen eli ns. matelija-aivot ohjaavat enemmän kuin aivokuori.
      Siksi esim. Freud uskoi kuolemanviettiin ja sen lopulliseen voittoon.

      • P.s. geneettisiä psykopaatteja on 1-2% väestöstä tutkimusten mukaan. Heitä kuolemanvietti ohjaa ja he yrittävät muokata kulttuuria psykopaattiseen suuntaan. On valitettavaa että he ovat onnistuneet aika hyvin mitä ns. ’läntiseen arvoyhteisöön’ tulee. Ja laajemminkin.
        Väistämättä olemme tilanteessa jossa ihmiskunnan kohtalo on tätä nykyä tämän pienen psykopaattijoukon ja sen lakeijoiden käsissä elleivät kansalaiset herää ja ota valtaa omiin käsiinsä. On sinänsä väärin ja käsittämätöntä, että tavattoman pieni vähemmistö voi päättää kohtalostamme.
        http://magneettimedia.com/rodun-ja-psykopatian-yhteydesta/
        http://www.npr.org/2013/05/01/180096559/criminologist-believes-violent-behavior-is-biological

        • p.s. Psychopaths, Politicians and the Allure of Power
          …So a recent study found 3% of managers exhibited psychopathic traits. While the higher you went up the corporate ladder the more psychopaths there were; rising to nearly 4% in higher management.
          If someone were to do a similar clinical study of politicians I suspect that the percentage would be even higher.
          http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=139337

  3. > Kenties järjestyksen ja periaatteiden etsiminen
    > onkin privilegio, etuoikeus, joka on suotu
    > ainoastaan niille, joilla on onnekseen ollut
    > lapsiaan rakastavat ja heistä huolehtivat
    > vanhemmat ja jotka ovat saaneet opiskella ja pohtia
    > olemassaoloaan ja elämäänsä tässä ihmisen
    > maailmassa?

    Kauniisti sanottu, mutta raaka totuus on, että kyse on elintasosta. Siitä, että joku muu tuo leivän pöytään silloin, kun toinen pohdiskelee. Ei siinä rakkaus auta, jos lapsen on lähdettävä leipää tienaamaan heti, kun jalat kantavat.

    Joutilaisuus on henkisen kehityksen edellytys.

    Ilman uskontoa ei ole moraalia:

  4. > … kansojen korkeimmaksi päämääräksi
    > on julistettu sellaisen maailman luominen,
    > missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja
    > uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja
    > puutteesta…

    Demokratia ylipäätään on teollistumisen ja massatuotannon aikaansaannos.

    1. Taloudellisten resurssien osalta

    Vain tehokas tuotanto mahdollisti yhtä kuningasta suuremman päätöksentekijäin joukon elättämisen.

    2. Poliittinen ilmapiiri

    Alettiin uskoa, että ”koneisto” tai ”järjestelmä” pystyy hoitamaan myös valtion hallinnon paremmin kuin ihminen. Olihan tuo teollinen koneisto jo osoittanut voimansa kansan elintason parantamisessa. Ensimmäiset sata vuotta tosin menivät alati kasvavan ihmisjoukon ruokkimiseen.

  5. > IHMISEN ELÄMÄÄ on mahdollista ajatella ilman
    > järjestystä, vailla kansainvälistä oikeutta,
    > ilman valtiota ja perustuslakia.

    On ymmärrettävä, että valtiollinen, väkivaltaa käyttäen ylläpidetty, järjestys on vain yksi osa-alue inhimillisen järjestäytymisen kentässä. Se on korostunut, koska juuri tuolla valtion rautaisella kouralla muulaiset järjestäytymisen muodot on yhteiskunnassa estetty ”valtiolle vaarallisina” toimintoina.

    Järjestys oli ennen kansainvälistä oikeutta, ennen valtiota ja ennen perustuslakia. Järjestys, järjestäytyminen ja järjestyminen on ihmislajille luontainen ominaisuus. Se ei synny hallinnollisella päätöksellä.

JÄTÄ VASTAUS